perjantai 1. toukokuuta 2020

L:n muistiinpanoista – ”Russkiy mir” saapuu Donetskiin


Ukrainassa käynnissä oleva sota alkoi reilut kuusi vuotta sitten, 12. huhtikuuta 2014, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin johtamat joukot ryhtyivät Ukrainan itäosissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Euromaidanin seurauksena Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš pakeni Ukrainan itäosien ja Krimin niemimaan kautta Venäjälle, samoihin aikoihin Venäjä miehitti Krimin niemimaan Ukrainalta ja maaliskuun puolella Ukrainan itä- ja eteläosissa alkoi venäläismielisten operaattoreiden johdolla liikehdintä, jota Venäjä ryhtyi tukemaan hyvin varhaisessa vaiheessa (näkyvästi ja näkymättömämmin). Tässä operaatiossa Venäjä hyödynsi uuden hallinnon kokemattomuutta ja maassa vallinnutta epävarmuuden tilaa, ja tämä vaihe huipentui 12. huhtikuuta 2014 Slovjanskissa ja Kramatorskissa, ja näiden kaupunkien ympäristössä, Venäjältä saapuneen ”Ryhmä Krimin” ryhtyessä paikallisista kollaboraattoreista sekä soluttajista koottujen ”paikallispuolustusjoukkojen” avulla miehittämään avainkohteita edellä mainituista kaupungeista ja niiden ympäristössä. Tulevina päivinä ja viikkoina kaaos levisi laajemmalle Ukrainan Donbasiin, toisaalta osassa maata vastaava liikehdintä kukistettiin viranomaisten ja niitä tukeneiden vapaaehtoisten avulla.

Tässä kirjoituksessa kurkistamme Donetskissa elämänsä syyskesään 2014 asuneen Л:n havaintoihin muutamilta päiviltä ja viikoilta keväällä 2014. Havaintoja on muokattu siten, että niistä on poistettu tunnistamista helpottavia tietoja, nimiä – tekstiä on myös lyhennetty eräiltä osin. Alkuperäisen kirjoituksen havaintojen käännetyt lainaukset kursiivilla.

Mikäli lukijoita kiinnostaa Igor Girkinin ryhmän ensipäivien toiminta Slovjanskin ja Kramatorskin alueella, aiheesta blogissani ”Ukrainan sota: kaikki alkoi Slovjanskista ja Kramatorskista 12. huhtikuuta 2014” lähteineen.


Donetskin aluehallintorakennus 10. huhtikuuta 2014.





















Huhtikuun 12. 2014 – päivä, jona kaoottisista mielenilmauksista, ”Putinin turisteista” ja pelonsekaisesta odottelusta siirryttiin osassa Donbasia seuraavaan vaiheeseen:

Olen vihainen ja surullinen, tänään on vain huonoja uutisia – itse asiassa, tänään Venäjä aloitti hyökkäystoimet. Pienessä kaupungissa Donetskin alueella (tarkoittaen Donetskin oblastia) osasto aseistettuja venäläisiä miehitti tärkeitä kohteita, eikä paikallishallinto tehnyt mitään.

Olen shokissa, tätä on vaikea käsittää – hermot on pinnassa. Marraskuusta lähtien olemme eläneet stressaavassa ja jännittyneessä tilassa, on vaikea nähdä tulevaan. Toisena hetkenä olen luottavainen, ja sitten epätoivoinen.

Olen keskustellut ...:n ja ystävien kanssa. Olemme huolissamme, epätietoisia siitä mihin tämä kaikki johtaa. Olemme peloissamme ja vihaisia.

Kriisiaikoina tiedonjano on suunnaton, eikä Ukrainan uusi hallinto onnistunut noina tärkeinä päivinä siinä parhaalla mahdollisella tavalla. Uutisten synnyttämä kuva todellisuudesta herätti ristiriitoja lisäten epätietoisuutta, kuinka vakava tilanne todellisuudessa on, kun Kramatorskin poliisiaseman valtauksesta siirrytään viihdeuutisiin? Illalla luottamusta herätti tieto Ukrainan turvallisuusneuvoston kokoontumisesta – toivonkipinä epätietoisuuden sijaan.


Huhtikuun 13.

Lähikaupassa hyllyt olivat jo aamupäivällä puolityhjät, alueen asukkaat olivat täydentäneet kotivarastojaan – myös alkoholi oli tehnyt kauppansa. Dollarilla sai neljätoista hryvniaa, eurolla kahdeksantoista.

Vaikea tilanne jatkuu, mielestäni kyseessä on sota, eikä Venäjä lopeta toimiaan jollei uusi hallituksemme reagoi voimakkaasti ja ryhdy voimakkaaseen aseelliseen vastarintaan. Nyt reagointi on mielestäni liian hidasta, virheiden myötä menetetään aikaa.

Asiantuntijoiden mukaan venäläiset ovat värvänneet suuria joukkoja paikallisia viranomaisia poliisista hallintoon, mikä vaikeuttaa Ukrainan uuden hallinnon toimintaa täällä (tarkoittaen Donetskin aluetta). Mielestäni on ryhdyttävä voimakkaisiin vastatoimiin ja nopeasi, jollemme me puolusta itseämme, ei kukaan auta meitä. Venäjää vastaan on taisteltava!

Viktor Janukovitšin puolue Alueiden puolue järjesti 14. huhtikuuta alkaen tilaisuuden, jonka aiheena oli puolueen kanta Ukrainan yhtenäisyyteen. Л:n mukaan puolueen kanta oli sikäli merkittävä, että sen valta Donbasissa oli tuolloin suuri ja puolueen merkittävän tukijan (ja rahoittajan) – oligarkki – Rinat Ah’metovin epäiltiin istuvan kahdella jakkaralla. Toisaalta tukevan paikallista liikehdintää ja konfliktia (kasvattaakseen omaa valtaansa), mutta, että hän ei haluaisi Venäjän vaikutusvallan kasvavan liian suureksi, koska se merkitsisi hänen valta-aseman vaarantumista.

Viktor Janukovitšin kaudella Akhmetovin yritysrypäs sai merkittäviä sopimuksia ja merkittävää hyötyä presidentiltä ja hallinnolta, arvioiden mukaan Akhmetovia motivoi tuolloin pelko oman – alueellisen – valta-aseman rapistumisesta vallan vaihdon myötä, mikä motivoi häntä luomaan hajaannusta. Myöhemmin keväällä, toukokuun ja kesäkuun aikana Mariupolin taisteluiden kuluessa Akhmetovin tukemat paikalliset vapaaehtoiset osallistuivat kaupungin vapauttamiseen venäläisvapaaehtoisten hallinnasta.

Toukokuussa 2014 Akhmetov lopetti näkyvän tuen Venäjän tukemille ja varustamille joukoille, on kuitenkin mahdollista, että välillinen tuki on jatkunut tämän jälkeen – muuten on vaikea selittää sitä, että osa Akhmetovin yritysryppään yrityksistä sai jatkaa toimintaansa varsin vapaasti useamman vuoden ajan myös miehitetyillä alueilla.


Huhtikuun 15.

Ukrainan tilanne on ongelmallinen ja monimutkainen – luottamusta herättää se, että Ukraina on vihdoinkin ruvennut vastustamaan Venäjän toimia.

Venäjän tarkoituksena on luoda mahdollisimman paljon epävarmuutta ja kaaosta Ukrainaan, voidakseen kaapata maan helpommin, mutta vastarinnan alettua se ei ole helppoa Ukrainan (sotilaallisesta) heikkoudesta huolimatta.

Л huomioi jo tuolloin, Venäjän sotilaallisten toimien ja ekspansiivisen politiikan kääntyvän lopulta sitä itseään vastaan:

Olen varma siitä, että Venäjän varustautuminen on voimien tuhlausta. Putin kuvittelee vahvistavansa Venäjää kaappaamalla uusia maa-alueita, mutta maassa ei ole havaittavissa taloudellista kehitystä, joka on johtanut taloudeltaan heikkoon, valtavankokoiseen maahan – tämä voi johtaa lopulta Venäjän hajoamiseen.


Huhtikuun 17.

Kyseisenä päivänä reilut sata siviiliä (viireineen ja banderolleineen) yritti päästä Donetskin kansainvälisen lentokentän uuteen terminaaliin:

Luin siitä, että joukko siviilejä yritti päästä lentokentälle. Alkuun olin huolissani, mutta kun näin kyseessä olevan joukon koostuvan pääasiassa vanhemmista naisista, rauhoituin. Uutisissa näin kuvia heistä, he näyttivät yhdellä kertaa rauhallisilta ja naurettavilta.

Tänään me järjestimme mielenilmauksen, jossa osoitettiin tukea yhtenäiselle Ukrainalle ja Ukrainan uudelle hallinnolle: yhtenäiselle Ukrainalle, johon kuuluu koko Donbas – Donetsk, Luhansk, Kramatorsk ja muut alueet. Mielenilmaukseen osallistui paljon ihmisiä eikä sitä yritetty estää väkivalloin. Olen hyvilläni!

Huhtikuun 28. päivä järjestetty, Ukrainan yhtenäisyyttä tukeva mielenosoitus Donetskissa päättyikin verilöylyyn, tituškoiden ja venäläismielisten kollaboraattoreiden hyökättyä miesten ja naisten kimppuun, aseinaan metalliputket ja kepit. Tuolloin poliisi vetäytyi paikalta, jos sitä edes oli paikalla ollutkaan.


Donetsk 28. huhtikuuta 2014 – ”Putinin turistit” liikkeellä.


















Donetsk 28. huhtikuuta 2014 – Ukrainan tukijoiden kimppuun käydään säälittä.


















Edelleen 17. huhtikuuta:

Illalla militantit yrittivät hyökätä sotilasyksikköä vastaan Mariupolissa, hyökkäys torjuttiin ja kolme militanttiterroristia tapettiin, useita hyökkääjiä haavoittui ja kymmeniä vangittiin. Ukrainan armeija ei kärsinyt tappioita.

Tärkeää on myös se, että Ukrainan hallitus teki päätöksen, jolla estetään väliaikaisesti 18-60 vuotiaiden venäläismiesten maahanpääsy.

Merkittävää on myös se, että Alueiden puolue ilmoitti kokouksensa virallisen kannan, puolue ilmaisi tukensa yhtenäiselle Ukrainalle, mikä vaikuttaa Donetskin alueeseen. Täällä kaikki on riippuvaista Alueiden puolueesta – tämäkin Alueiden puolueen päätös omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjälle ukrainalaisten päätöksillä ja mielipiteillä ei ole ollut merkitystä. Sen proxy-joukkojen menettäessä kesällä 2014 otetta miehittämiltään Itä-Ukrainan alueilta, Venäjä asevoimillaan puuttui sotaan.

Yhtenäisyyden ja solidaarisuuden osoitukset ovat tärkeitä, koska ne osoittavat Venäjälle, että olemme valmiit puolustamaan itseämme, että emme luovu Ukrainasta. Venäjä ei saa toivomaansa helppoa ja nopeaa voittoa!


Huhtikuun 19.

С:n syntymäpäivät toivat vaihtelua epävarmaan tilanteeseen, ystävien tapaamisessa keskustelu kääntyi myös mahdolliseen – mutta odotettavissa olevaan – konfliktin laajenemiseen sodaksi. Osallistujien kansallisuudesta ja taustasta piittaamatta konfliktin todellinen syyllinen nähtiin ilmiselvästi. Neuvostoliitossa syntynyt (kuten he kaikki olivat), Venäjän alueella kasvanut, В ilmaisi kantansa tylyimmin, lähtevänsä sotimaan venäläisjoukkoja vastaan.

Л jatkoi tuolloin:

Ukraina on heikko, mutta se ei tarkoita, että Venäjä voittaisi helposti ja vaikka mahdollisesti voittaisikin, se olisi ”Pyrrhoksen voitto” Venäjälle. Olen varma siitä, että Ukraina on valmis taistelemaan vastaan ja mitä pitempään jaksamme kamppailla, sitä heikommaksi Venäjä tulee.

Töissä työskentely Venäjällä sijaitsevien yhteistyökumppaneiden kanssa synnytti tuskaa ja vihaa, yhteistyön luonteesta huolimatta venäläinen osapuoli mahdutti mukaan poikkeuksetta valtiollisen propagandan toistoa, että ukrainalaiset tukevat venäläisiä ja Venäjän hallinnon toimia. Venäläinen osapuoli vaiensi heidät, heidän toiveita ammatillisuudesta ei kunnioitettu – myöhemmin yhteistyö kävi mahdottomaksi.


Huhtikuun 28. kuun loppu lähenee ja jännitys Donetskissa kasvaa

Kun kävin keskustassa, kävelin kaupungin hallintorakennuksen ohi ja näin barrikadit rakennuksen ympärillä sekä joukon militantteja, jotka olivat valloittaneet sen. Nämä ihmiset näyttivät olevan raivoissaan, mutta myös tietämättömiä siitä, mitä tehdä seuraavaksi. He olivat pelkkää ”jalkaväkeä” – naurettavaa ja säälittävää porukkaa.

Hyvää nyt on se, että kaikki Ukrainan televisiokanavat näkyvät, ja venäläinen propagandakanava Rossija-24 on poistettu. Ihmettelinkin, että miksi kanava näkyi vielä Donetskissa, vaikka tuomioistuin on jo kieltänyt kaikki venäläiskanavat.

Toukokuu on vaarallinen, mielestäni toukokuun 9. päivä on erityisen vaarallinen (Venäjällä voitonpäivää vietetään 9. toukokuuta). Toivottavasti pystymme pitämään tilanteen hallussa toukokuun 25. päivään saakka, jolloin Ukrainassa järjestetään presidentinvaalit, ja jos vaalit ovat onnistuneet, se on merkittävä voitto Ukrainalle.


Olen rehellinen – pelkään aiempaa enemmän. En halua piiloutua (asuntooni), mutta pelkään mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Elämä on epävarmoissa kantimissa, en olisi kolme kuukautta sitten uskonut tällaiseen. Katson uutisia ja olen surullinen, mutta meidän ei pidä menettää uskoamme ja meidän on oltava vahvoja. Olen varma, että kaikki päättyy hyvin.

Vostok pataljoonan militantteja Donetskissa, toukokuu 2014.















Toukokuussa ”aluepuolustusjoukot” eli ns. kansanmiliisi Venäjältä saapuneiden vapaaehtoisten tuella tiukensi otettaan Donetskista. Niin ikää toukokuussa ensimmäiset Vostok pataljoonan taistelijat saapuivat Donetskiin, osallistuen paraatiin kaupungin keskustassa 9. toukokuuta. Ja toukokuussa Venäjän proxy-joukot käyttivät aseita useita kertoja, nyt jo miehitetyn, Donetskin kaupunginrajojen sisäpuolella – myös Л:n kotinurkilla, ampuen iäkkään miehen, joka ei suostunut tottelemaan heitä. каца́пи’t miehittivät kaupungin.

Niinkin yksinkertainen asia kuin kieli paljasti miehittäjän paikallisille, Venäjältä tulleet eivät ymmärtäneet ”sekaleipää”, mutta venäläiset tunnistettiin aksentista – Л kuvaili minulle jo huhti-toukokuussa 2014 Donetskiin saapuneen (aseistettuja) joukkoja, jotka aksentista päätellen olivat Pietarista ja Moskovasta – ja kaukaa Moskovan itäpuolelta. ”Russkiy mir” saapui Donetskiin.

Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Sodan ja miehityksen Donetskissa keväällä ja kesällä 2014 kokenut Л.


Marko


Kuvien lähteet:

@ukrpravda_news


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toistaiseksi ei kommentointia.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.