Setämiehet Kremlin asialla

 

Aivan kuten syyskosteilla metsänpohjalle nousee kuin polkaistuna kupuhattuisia sieniä, Venäjän kriittinen ruotiminen nostaa esiin joukon setämiehiä – näin on käynyt tälläkin viikolla. EU-parlamentissa esitetty, Liettuan entisen pääministerin, konservatiivipoliitikko Andrius Kubiliuksen johdolla valmisteltu aiheellisestikin kriittinen, Venäjä-kannanotto sai Ystävyyden kunniamerkillä* palkitun, europarlamentaarikko Eero Heinäluoman (sd) nikottelemaan ja ilmoittamaan äänestävänsä europarlamentissa kannanottoa vastaan, (1) toisaalla eduskunnassa Valta kuuluu kansalle puolueen puheenjohtaja Ano Turtiainen, viljeli puheessaan YYA-aikakauden retoriikkaa kammeten Suomea irti lännestä takaisin Moskovan syliin. (2)

Seuraavaksi hiukan tarkemmin näiden setämiesten nikottelusta. Alkuun Valta kuuluu kansalle puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Ano Turtiaisen, eduskunnassa aiemmin tällä viikolla pitämästä puheesta ja loppuun suuntaviivoja Heinäluoman nikottelusta.

Kansanedustaja Turtiainen piti puheensa Valtioneuvoston puolustusselonteosta (Valtioneuvoston selonteko VNS 8/2021 vp) käydyn keskustelun yhteydessä. Puheessaan tämä kansallismielisenä itseään pitävä, puolueensa puheenjohtaja, käytti retoriikkaa, joka oli kuin Kremlin hyväksymästä ohjekirjasesta vuosikymmenten takaa.

”Arvoisa puhemies! Suomen sotilaallinen puolustus on aina perustunut uskottavuuteen, ja siihen sen kuuluu perustua jatkossakin. Uskottava puolustus on aina toimintakuntoinen, ja jos siitä aletaan vähänkin tinkimään, silloin puolustuksemme ei ole enää uskottava. Tällä hetkellä puolustuksemme uskottavuutta syö eniten tämä hiilineutraali hallitus. - - -

Tässä selonteossa suhtaudutaan itänaapuriimme nuivasti. Suomen ja suomalaisten etu on olla ulko- ja turvallisuuspolitiikassa puolueeton. Siis korostan: puolueeton. Ja sotilaallisesti liittoutumaton. Meidän etumme on joka suhteessa, myös kansantalouden kannalta, luoda rakentavasti poliittisia ja taloudellisia suhteita itänaapurimme kanssa. - - -

Meidän ei pidä olla mukana siinä, että EU toimii meidän puolustustamme hyväksi käyttäen vihamielisesti itänaapuriamme kohtaan. Tällaisella toiminnalla me pilaamme kaupalliset ja poliittiset suhteet Venäjän kanssa. –” (3)

Yksinkertaistettuna, puhe on populistista huttua kansalle; puhe, jossa puolitotuuksista ja disinformaatiosta kudotaan kudelma, jolla vedotaan kannattajiin, jättäen samalla kertomatta se, mitä seuraisi, jos Suomi kääntäisi selän EU:lle ja läntiselle yhteisölle ryhtyen rakentamaan kahdenvälisiä suhteita Kremlin kanssa. Kauppakaan ei pitkään kannata, sinkkiämpärit eivät ole käypä vaihtovaluutta tänä päivänä.

Turtiaisen (ja puolueensa) viitoittama tie johtaisi lopulta sellaiseen kehityskulkuun, jossa Suomi päätyisi harmaalle vyöhykkeelle ja jolloin maamme itsenäistä päätöksentekokykyä ryhdyttäisi hitaasti kaventamaan Kremlin taholta. En väitä, että tie johtaisi suoraan samaan kehityskulkuun, johon Valko-Venäjällä on päädytty, mutta asemamme varmuudella heikentyisi ja liikkumavaramme kaventuisi Kremlin toimien seurauksena.

Turtiaisen maalimassa Suomi olisi puolueeton, mitä maamme ei nyt (onneksi) ole; Suomi olisi myös sotilaallisesti liittoutumaton. Käytännössä maamme on sotilaallisesti liittoutumaton, vaikka EU-jäsenyys omalta osaltaan vahvistaa turvallisuuspoliittista selkänojaamme. Turtiaisen yhtälö puolueettomasta ja sotilaallisesti liittoutumattomasta maasta on kaikella tapaa ongelmallinen, jonka seuraukset heijastuisivat jollain aikavälillä myös siihen, millaisia asejärjestelmiä Suomelle tarjottaisi.

Puheessaan Turtiainen viittaa myös HX-hankkeeseen –

”Uskottavuutta on myös uudet hävittäjähankinnat. Mutta ollaanko nyt hankkimassa sellaista kalustoa, joka varmasti soveltuu täysin tarpeisiimme? Ja onko varmistettu, maksetaanko samalla jostakin turhasta, mitä emme tarvitse?” – (3)

josta välittömästi nousee mieleen ajatus siitä, että hän näkee nykyisen hankintaprosessin ehdokkaineen jollain tavalla ongelmallisena, aivan kuin hän ei luottaisi siihen, että prosessin lopputuloksena päädytään kalustoon, jolla ilmavoimat pystyy parhaiten selviytymään maamme puolustamisesta, ja maamme ilmatilan valvonnasta ja puolustamisesta.

Mutta mikä tärkeintä, patologisessa läntisten demokratioiden vihassaan (ja totalitaaristen valtioiden ihannoinnissa), Turtiainen tuntuu unohtaneen täysin sen, että ainoa vihamielisesti käyttäytyvä valtio on tuo Venäjä, jonka kanssa meillä on 1500 kilometriä yhteistä rajaa. Itse asiassa EU:n (ja lännen) toimet Venäjän jatkuvien aggressioiden patoamisessa ovat olleet hyvinkin maltillisia. Näiden aggressioiden aikana Saksa, Suomi myötäjuoksijana, on ryhtynyt strategisesti tärkeisiin energiahankkeisiin Venäjän kanssa, josta Suomen toiminta ei millään tapaa eroa. Onhan meilläkin oma ”rautakuulamme” kiinni koivessa Hanhikiven myötä!

Nykyisen hallituksen toimia voi varmasti kritisoida, mutta sen toimet eivät kyllä ole maamme puolustuksen uskottavuutta romuttamassa. Sen sijaan omalta osaltaan maamme sisäistä turvallisuutta (joka, pitkään jatkuessaan, heijastelee lopulta puolustukseenkin) nakertavat Ano Turtiaisen kaltaiset koronadenialistit ja rokotekielteiset, joiden toimet vaikuttavat yksilöiden kautta suurempiinkin kokonaisuuksiin. Käytännössä ne rikkovat yhteiskuntamme koheesiota – yhtenäisyyttä, ja tiedämme mikä valtio hyötyy tällaisesta tilanteesta eniten, niinpä ei ole yllättävää, että Venäjän hallinnon eduksi työskentelevät suomalaiset, kuten miehitetyssä Luhanskissa majaa pitävä, Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen antaa runsaasti näkyvyyttä Turtiaiselle.

Turtiaiseen verrattuna europarlamentaarikko Eero Heinäluoman kielenkäyttö on harkittua, ei lainkaan populistista, sisällöltään erot ovat olennaisesti vähäisemmät – hetkittäin olemattomat, ja aivan kuten Turtiaisen puhe, myös Heinäluoman näkökulmat herättävät runsaasti kysymyksiä pohdintojen ohella. Heinäluoma ei lainkaan tunnu huomioivan sitä, että nykyiseen tilanteeseen (jonka yksi seuraus Andrius Kubiliuksen Venäjä-kannanotto on) on ajauduttu Venäjän hallinnon tekojen tähden. Tekojen sarja alkoi jo vuosia ennen Krimin niemimaan miehitystä helmikuussa 2014, vaikka me usein pidämme kyseistä hetkeä nolla-pisteenä. Vladimir Putinin ja maan hallinnon viimeisimmät toimet Venäjällä järjestettävän vaaliteatterin yhteydessä vain alleviivaavat sitä, ettei maan johto näe tarpeellisena rakentaa toimivaa ja kunnioitukseen perustuvaa suhdetta läntisen yhteisön kanssa – puhumattakaan, että se piittaisi omien kansalaistensa hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.

Heinäluoma perää mahdollisuutta käydä dialogia Venäjän kanssa jatkossakin, epäillen Kubiliuksen kannanoton tuhoavan mahdollisuuden siihen. (4) Heinäluomalta olisikin syytä kysyä, että millaista dialogia hän haluaa Venäjän johdon kanssa käydä ja millaisin ehdoin? Mitä mieltä on dialogissa, kun kumppanina on maansa totalitarismiin vienyt, kansainvälisillä sopimuksilla takalistoa pyyhkivä, sotarikollisia suojeleva entinen tiedustelu-upseeri? Dialogi, niin kauan kuin sitä käydään Venäjän ehdoilla, on hyödytöntä.

Nähdäkseni, Venäjää on kohdeltu viime vuosina – sen rikollisista toimista huolimatta – varsin myötäsukaisesti, joten, Kubiliuksen Venäjä-kannanotto aiempaa tiukempine toimineen on ennemminkin perusteltu, ja kaivattu, kurssinmuutos. Jonkin muun vaatiminen tahi esittäminen on silmien sulkemista totuudelta. Mitä tulee Ano Turtiaiseen, kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen, Turtiainen sitä vastoin pyrkii hämärtämään ja kieltämään sen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://demokraatti.fi/iso-pettymys-heinaluoma-lyttaa-eu-parlamentin-venaja-strategian 

2. https://www.youtube.com/watch?v=nYB96aeEBXo 

3. Lainaukset kansanedustaja Turtiaisen puheesta eduskunnassa, 16.9.2021.

4. https://demokraatti.fi/iso-pettymys-heinaluoma-lyttaa-eu-parlamentin-venaja-strategian 

*: Ystävyyden kunniamerkki on korkein mahdollinen ulkomaalaiselle henkilölle myönnettävä Venäjän valtion huomionosoitus, jollainen myönnettiin Vladimir Putinin allekirjoittamalla ukaasilla lokakuussa 2017 Eero Heinäluomalle sekä Paula Lehtomäelle (kesk.).

Ystävyyden kunniamerkki myönnetään, ”ansioista kansojen ystävyyden ja yhteistyön lujittamiseksi, hedelmällisestä työstä kansakuntien ja kansojen kulttuurin lähentämiseksi ja keskinäiseksi rikastuttamiseksi”. (IS).