Taistelu Kiovasta on päättynyt: nöyryytetty Venäjä kostaa siviileille

 

Venäjä laajensi sotaa Ukrainaa vastaan aamuyöstä 24. helmikuuta, sen eräänä tavoitteena oli Ukrainan pääkaupungin Kiova valtaus parissa päivässä, todennäköisten tavoitteiden joukossa oli myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ja merkittävimpien poliitikkojen vangitseminen ja eräänlaisen pseudovaltion muodostaminen tuhoamansa Ukrainan tilalle.

Kiovan ohella Venäjä aloitti laajat maaoperaatiot (suhteessa tavoitteisiin liian vähäisin voimin) kaikkialla Ukrainassa. Miehitetyn Krimin niemimaan alueelta Venäjän joukot etenivät Hersonin alueelle, miehitetyn Itä-Ukrainan aluetta Venäjä käytti ponnahduslautana edetessään kohti Mariupolia sekä vapaata Luhanskin aluetta, Belgorodin alueelta Venäjältä sen hyökkäyskärjet etenivät kohti Harkivaa – pysähtyen kaupungin porteille ja Ukrainan Sumyn alueeseen rajoittuvilta alueiltaan Venäjän hyökkäys lähti kiirehtimään niin ikää kohti Kiovaa – hyytyen täälläkin kapeina kärkinä Kiovan itä- ja koillispuolelle.

Venäjän joukot etenivät kohden Kiovaa useammalta suunnalta, Sumyn alueen kautta kaksi keihäänkärkeä tavoitteli Ukrainan sydäntä; Valko-Venäjän suunnalta venäläiset etenivät etelään ja kohti Kiovaa Tšernihivin alueen sekä Tšernobylin suojavyöhykkeen kautta – Tšernihiv muodostui tulpaksi, jota venäläisten ei onnistunut kunnolla saarrostaa eikä ohittaa, Tšernobylin suojavyöhykkeen kautta edenneet joukot tavoittivat Kiovan suurkaupunkialueen liian myöhään kyetäkseen tukemaan Hostomelin lentokentälle maihinlaskun tehneitä laskuvarjojoukkoja, joista osan Ukrainan asevoimat yhdessä aluepuolustusjoukkojen kanssa sittemmin pyyhkivät olemattomiin.

Kun Venäjän ei onnistunut vallata Kiovaa muutamassa päivässä, muutti se sodankäyntitapansa kautta Ukrainan entistä totaalisempaan suuntaan – olemme nähneet venäläisten toteuttavan samaa Syyrian Aleppossa ja aiemmin Groznyissa Tšetšeniassa. Nyt tämän brutaalin, rikollisen, sodankäyntitavan kohteeksi joutuu eurooppalaisia miljoonakaupunkeja, kuten Kiova ja Harkiva sekä lähes Helsingin kokoinen Mariupol, mikä luonnollisesti järkytti (ja järkyttää) monia. Venäjälle tämä kaupunkeja tykistöllä ja ilmaiskuilla murskaava sodankäyntitapa on tapa koettaa murskata ukrainalaisten vastarinta, tehdä elämästä helvettiä, mikä vähentäisi kansan (ja poliitikkojen) halua pitkittää sotaa – tulos on kuitenkin päinvastainen. Ennemminkin tuntuu siltä, että tämä on lisännyt ukrainalaisten päättäväisyyttä ja samalla – turhauduttuaan – Venäjä rikollisilla otteillaan vain ja ainoastaan kostaa ja tuhoaa välittämättä seurauksista.

Aiemmin tällä viikolla Venäjä ilmoitti vetävänsä joukkoja Kiovan alueelta, uudeksi painopisteeksi näyttää sanojen ja tekojen myötä muodostuvan Ukrainan itäiset osat – alueet entisten Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden sekä miehitetyn Krimin niemimaan tuntumassa. Venäjän tavoitteena on kenties maasillan luominen Donetskin alueelta miehitetylle Krimin niemimaalle – toinen asia on se, että onnistuuko tämä. Saako tyrannimainen johtaja Vladimir Putin haaveilemansa paraatin toukokuun 9. päivä. Kiovassa se ei onnistunut – paraatiunivormut ja torvisoittokunta tuhoutui pohjoisen Ukrainan metsäisille ja soisille seuduille. Sekös tyrannia ärsyttää!

Maaliskuun viimeisen päivien ja huhtikuun ensimmäisen päivän aikana Venäjä alkoi vetää joukkojaan laajoilta alueilta Kiovan ja Tšernihivin ympäristöistä. Kiovan ympäristössä kyseessä on kaikkea muuta kuin järjestäytyneestä ja organisoidusta vetäytymisestä, näyttää ennemminkin siltä, että venäläiset ovat useilla alueilla vetäytyneet täydellisessä epäjärjestyksessä, jättäen jälkeensä kalustoa, kaatuneet taistelutoverinsa sekä suurin joukoin kylmäverisesti murhattuja siviilejä.

Butšasta, Kiovan luoteispuolelta, paenneet venäläiset ovat ampuneet siviilejä summittain kaduille ja pihoille – kukaan ei näytä säästyneen luodeilta. Kaupungista on löydetty ensimmäisenä vuorokautena vapauttamisen jälkeen kymmenien siviileiden ruumiita, joukossa teloitustyyliin murhattuja. Kuvassa (alla) olevassa kuvassa ainakin yhden teloitetun siviilin kädet on sidottu kiinni selän taa.

Irpinin alueella Ukrainan asevoimien pioneerit ovat joutuneet purkamaan murhattujen siviileiden ruumiista ansapommeja, keksitehtaassa valmistetut keksit on myrkytetty jne. Alla olevassa kuvassa ukrainalaisten pioneerien tarkastamia siviileiden ruumiita – Irpinin alueelta löytyi (ja löytyy edelleen) venäläisten ansoittamia ruumiita, asiakirjoja, leluja jne.

Alla sodan runtelemaa Irpiniä, etualalla tuhoutunut venäläinen rynnäkkövaunu.

Kaiken tämän hävityksen ja murhaamisen tekee entistä irvokkaammaksi se, kun Maria Butina Venäjän duumasta pääsee BBC:n haastattelussa toistamaan venäläispropagandaa miljoonille katsojille –

”Russian forces are very careful so they don’t hurt the civilian population”.

Eivätpä tietenkään – Kiovasta länteen vievän E-40 moottoritien varrelta toimittajat laskivat suht lyhyeltä matkalta pitkälle toistakymmentä ruumista, joukossa Kiovasta länteen yrittäneitä siviilejä, jotka venäläiset kylmästi ampuivat autoihinsa. (1)

Venäläiset murhaavat raakalaismaisesti siviilejä miehittämillään alueilla, murhaamisen ohella he myös kiduttavat ja raiskaavat siviilejä – teinejäkin, jos alaikäisen raiskaaminen ei jo yksin ole vastenmielinen ja halveksuttava teko, niin vielä vastenmielisemmäksi kokonaisuus muuttuu, kun muistamme, että venäläinen nuorisobloggari – nuori nainen itsekin – hyväksyy raiskaamisen, koska kyse on kuitenkin teini-ikäisestä ja suojaikärajaa vanhemmasta tytöstä. (2 ja 3) Ihmiselämällä ei tunnu olevan arvoa näille barbaareille, joita kieltäydyn kutsumasta tässä yhteydessä sotilaiksi, mutta eivätpä he tunnu kunnioittavan kaatuneita taistelutovereitaan, minkä olemme nähneet lukuisilta videoilta ja lukemattomista kuvista.

Hostomelista viikkoja sitten raskaiden taisteluiden myötä ajetut ukrainalaissotilaat kuvailivat aluetta median edustajille vallattuaan kaupungin ja sen kupeessa olevan lentokentän takaisin. Ukrainalaissotilas hämmentyneenä kuvaili näkyjä kaupungissa, kuinka helmikuun lopun taisteluissa kaatuneet venäläissotilaat makasivat edelleen samoilla paikoilla viikkoja menehtymistensä jälkeen. Sotilas hämmästeli sitä, ettei näiden viikkojen aikana yksikään venäläinen saanut päähänsä huolehtia kaatuneista taistelutovereista; aikaa oli kyllä löytynyt juopottelulle, siviileiden vainoamiselle ja tappamiselle sekä paikkojen ryöstelemiselle ja tuhoamiselle. Nämä tällaiset kuvaukset yhdistettynä rapistuneeseen moraaliin, kärsittyihin tappioihin, eipä ole lainkaan ihme, että Venäjän Kiovan valtaus operaatiosta tuli mahalasku – täydellinen epäonnistuminen, jota eivät kauniit sanat muuksi muuta.

Tämä katsap (ukr. каца́п)* on soittanut haitaria viimeisen kerran…

Aikanaan moni Ukrainan sotaan osallistunut venäläinen joutuu vastaamaan teoistaan. Jo nyt tutkitaan venäläissotilaiden osallisuutta sotarikoksiin sekä rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Vastuusta ei voi vetäytyä sanomalla ”Tottelin vain käskyjä” – se ei onnistunut 40-luvulla, eikä se tule onnistumaan nytkään. Jotta vastaava ei toistu, on meidän uskallettava vaatia venäläisiltä kollektiivista itsetutkiskelua sekä historiansa perkaamista – virheiden tunnustamista, samalla tapaa kuin toisen maailmansodan jälkeen saksalaiset joutuivat kohtaamaan totuuden. Silmien sulkeminen ja totuuden kieltäminen ei enää tuolloin auttanut.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.youtube.com/watch?v=HNTPyAsMmxs 

2. https://www.nytimes.com/2022/03/29/world/europe/russian-soldiers-sexual-violence-ukraine.html 

3. https://twitter.com/jane_in_vain/status/1508897959064317952 

*: Каца́п: alun perin ukrainalaisten käyttämä, halventava nimitys, venäläismiehestä. Nyt ”katsapeiksi” voidaan kutsua ivallisesti kaikkia venäläisiä.

Kuvien ja kuvakaappausten lähteinä muun muassa Emine Dzhepparia, Oleksiy Sorokinia, Olena Halushkaa, BBC:tä ja The Dead District’ia.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine