Sokeiden valtakunnassa, yksisilmäinen on kuningas

 

Katsellessani surullisena kuvia ja videoita murhatuista siviileistä paikkakunnilta, jotka Kiovan länsi- ja luoteispuolella on vapautettu Venäjän miehityksestä, en voi olla muistelematta mennyttä.

Kirjoitin joulukuussa 2018 seuraavaa: ”Entäpä mitä tekee länsi? Ostaa rauhaa meidän ajaksemme? Toivon vaan, etteivät lapsemme ja lapsiemme lapset joudu esittämään syytöksiä meille: Näitte mitä oli tulossa, joten miksi ette tehneet mitään?” (1)

Ei tarvinnut odottaa aikaa, jolloin lapsemme esittäisivät nämä kysymykset meille; me voimme esittää ne päättäjillemme. En missään nimessä väitä olevani ennustaja, joka Erasmus Rotterdamilaisen tapaan saattaisi todeta ”sokeiden valtakunnassa, yksisilmäinen on kuningas” – tai seisoneeni eturintamassa varoittamassa tulevasta – sillä olen vain seurannut kaukonäköisempiä, kuten Garri Kasparovia, joka yhdessä Mig Greengardin kanssa kirjoittamassa kirjassa ”Talvi tulee” varoitti meitä tulevasta –

”Länsimailla oli nykyistä enemmän vaikutusvaltaa Putinin ensimmäisen presidenttikauden alussa, jolloin hän vielä kokeili, mistä kaikesta voi selvitä ilman sanktioita. Kuin kuka hyvänsä itsevaltiaaksi syntynyt, Putin kunnioittaa ainoastaan voimaa. Hän ottaa askeleen, katselee ympärilleen, nuuhkii ilmaa, ja jos kielteisiä seurauksia ei ilmaannu, hän ottaa seuraavan askeleen. Jokaisen askeleen jälkeen hän saa lisää itseluottamusta ja häntä on vaikeampi pysäyttää. Diplomaattien ja ulkoministerien vaimeat huolenilmaisut käyvät Putinin kaltaiselle ihmiselle vihreästä valosta. Hänen tulkitsemanaan sen kaltainen jaarittelu on täysin merkityksetöntä.” (2)

Irpin, Kiovan alue, ukrainalaisten vapauttajien ensimmäinen tehtävä, murhattujen siviileiden laitto ruumispusseihin.

Hävitystä E-40 moottoritiellä venäläisten paettua alueelta. Toimittajat laskivat lyhyeltä matkalta toistakymmentä ampumalla murhattua siviiliä. (3)

Teloitettuja siviilejä Butšassa.

Se mitä nyt tapahtuu Ukrainassa on vastenmielisen brutaalia käytöstä Venäjän asevoimilta (joka käyttäytyy kuin lauma barbaareja) ja muassa seuranneilta joukoilta – joiden käytös on samaa luokkaa. Mutta jos päättäjämme olisivat pitäneet silmänsä auki ja luopuneet naiiveista kuvitelmistaan vuosia sitten, niin ehkäpä tämä joukkotuhonta, jota nyt Ukrainassa näemme olisi ollut vältettävissä. Ehkä…

Toki se minkä nyt näemme tapahtuvan silmiemme edessä on mittakaavaltaan puistattava, mutta ei sen pitäisi yllättää meitä millään muotoa, jos muistamme mihin Venäjän asevoimat on syyllistynyt Tšetšenian sodissa tai Syyriassa, tai mitä on tapahtunut Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla – jossa mittakaava on toki pienempi, ruumisröykkiöitä silmiemme eteen ei ole tarjottu, mutta jossa Venäjä on systemaattisesti tuhonnut Krimin tataarien yhteisöjä, vanginnut ja näytösoikeudenkäynneissä tuominnut näkyviä miehityksen, rauhanomaisia, vastustajia ja tataariyhteisön merkittäviä jäseniä pitkiin vankeusrangaistuksiin, ja jossa Venäjän turvallisuusjoukot ja niitä avustavat ns. aluepuolustusjoukot sekä venäläiskasakat ovat murhanneet lukuisia siviilejä; tai mitä on tapahtunut Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla keväästä 2014 eteenpäin, jossa ihmisiä ryhdyttiin vainoamaan heidän ukrainalaisuutensa tai Ukrainan tukemisen tähden, jossa yhteensä satoja siviilejä on vangittu ja tuomittu näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin, moni tuomittu on passitettu Izolyatsiaan tai sen kaltaisiin kidutuskeskuksiin – kadonneiden tarkkaa lukumäärää kukaan ei tiedä, jossa ei-ortodokseja on vainottu ja kidutettu, jossa alueelta pakenevia siviilejä on uhkailtu ja autoja tulitettu jopa tykistöllä ja raketinheittimillä; joilla kummallakin alueella – niin Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainassa – Venäjä on systemaattisesti ryhtynyt militarisoimaan lapsia ja nuoria, opettanut heidät vihaamaan Ukrainaa ja länttä, tuhoten täten propagandalla ja vihalla tulevien sukupolvien elämän.

Muistamme myös kuinka Venäjän johto on syöttänyt mieliimme disinformaatiota ja propagandaa vuosien ajan, kuinka Vladimir Putin väitti joulukuussa 2018 seuraavaa –

”Ukrainan sota jatkuu niin kauan kuin maan nykyinen hallitus on vallassa”. (4)

Tuolloin Ukrainan presidenttinä oli Petro Porošenko, jota Vladimir Putin syyllisti haluttomuudesta sodan päättämiseen – valitettavasti tämänkin tarinan moni läntinen päättäjä nieli koukkuineen päivineen vaatien Ukrainalta toistuvasti myönnytyksiä ja vastaantuloa, vaikka todellinen syyllinen sodan ja väkivallan kierteen jatkumiseen löytyi ja löytyy Kremlistä, (tai missä tuo ”Окурок”, jolla nimellä Putinia kutsuttiin nuoruudessa, tällä hetkellä piileskeleekään).

Yksi kymmenistä Venäjän miehittämällään Krimin niemimaalla järjestämistä ratsioista, jotka kohdistuivat miehityksen vastustajiin ja etenkin Krimin tataareihin. Venäjällä on edelleen vangittuna sekä erilaisissa laitoksissa yli sata Krimin niemimaalla ratsioissa kiinni otettua ja näytösoikeudenkäynneissä vangittua.

Miehitetty Itä-Ukraina kesällä 2014, Ukrainaa tukevia pidätettiin ja vainottiin maailman katsellessa sivusta hiljaa – samalla Venäjän propaganda puski lännessä läpi hämärtäen tilannetta entisestään.

Miehitetty Donetsk, Izolyatsian keskitysleiri/ kidutuskeskus ja sen ”ulkoilualue”, (5) jossa oli miehityksen ensimmäisinä vuosina kaiken aikaa noin sata ukrainalaista vangittuna. Siitä ei ole tarkkaa tietoa kuinka monta ukrainalaista on ollut yhteensä vangittuna Izolyatsiaan tai kuinka monta vankia siellä on tällä hetkellä. 

Tätä on lapsuus miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Ennen helmikuista laajaa invaasiota Venäjän hallinnon puheet olivat samaa laatua, syytösten kohde vain oli vaihtunut Porošenkosta ja hänen hallinnosta presidentti Volodymyr Zelenskyin hallintoon mutta samalla Venäjä entistä ponnekkaammin mitätöi Ukrainan valtiollista olemassa oloa ja kansalaisten oikeutta omaan maahansa. Venäjän valtion edustajien taholta pyrittiin kaikella tapaa de-humanisoimaan ukrainaisia, puhuttiin ”denatsifikaatiosta” peitellen leimaavalla termillä toiminnan todellisia tarkoitusperiä – ukrainalaisten kansallisen identiteetin murskaamista, toimintaa, jonka jäljet paljastuvat nyt Kiovan länsi- ja luoteispuolen pienissä kaupungeissa ja kylissä: Butša ja Irpin monien muiden paikkakuntien ohella tulevat jäämään historiaan paikkoina, joissa tapahtui juuri se, jota emme ole toivoneet tapahtuvan natsi-Saksan toteuttaman kansanmurhan jälkeen, mutta jollaisia olemme joutuneet seuraamaan 90-luvulla Jugoslaviassa ja silmämme lähes totaalisesti sulkien Venäjän sodissa Tšetšeniassa.

Näyttää siltä, että toistamme kerta toisensa jälkeen samat virheet. Nyt tekemämme virheet tuntuvat ymmärrettäviltä, koska meitä on kollektiivisesti uhattu ydinsodalla, jos toimitamme Ukrainalle merkittävää apua – vaan, ehkäpä Venäjä omilla toimillaan ylitti sen punaisen viivan ja enää vain ja ainoastaan kysymme ukrainalaisilta: mitä ja kuinka paljon?!

Painotan, että jokaisen tulisi viimeistään nyt ymmärtää (ja tiedostaa) se, että Venäjän ei voi antaa voittaa – se on ajettava Ukrainasta ja sen hallinto on pakotettava vaihtoon. Mikä tahansa sopimus Venäjän kanssa tarkoittaa kansanmurhaa sen miehittämillä alueilla.

Вова, мы так рады видеть тебя в Гааге!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/12/olemme-tyrmistyneita-sanoja-jotka-ovat.html 

2. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 39.

3. https://www.youtube.com/watch?v=HNTPyAsMmxs 

4. https://yle.fi/uutiset/3-10535722 

5. https://euromaidanpress.com/2021/12/18/multimedia-project-izolyatsia-must-speak-sheds-light-on-infamous-donetsk-concentration-camp/ 

Lukijalle tiedoksi, avainsanoissa linkkejä lähteisiin/ tausta-aineistoon.