Helsingin Sanomien
pääkirjoituksessa (1. joulukuuta 2022) lyhyenläntä kannanotto ETYJ:n voimattomuudesta
tehdä mitään Venäjän hyökättyä Ukrainaan –
”Etyj seuraa Venäjän
hyökkäyssotaa voimattomana
Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyöjärjestö on koolla toteamassa oman kyvyttömyytensä tehdä yhtään mitään
Euroopan turvallisuuden eteen.” (1)
Luonnollisesti tämä voimattomuus
ja kyvyttömyys korostuu nyt, kun Venäjän brutaali hyökkäyssota kohdistuu koko
Ukrainaan eikä vain osaan siitä. ETYJ:n tehtäväkuva näyttää tällä hetkellä
olevan jotain riitelyn, toimettomuuden ja ihmisoikeusloukkauksista raportoinnin
välillä, mutta melkeinpä sanoisin, että sitä niittää mitä kylvää – edellisellä
toteamuksella todella tarkoitan tätä.
”Etyjin jäsenmaiden
ulkoministerit ovat koolla toteamassa järjestön kyvyttömyyden tehdä juuri
mitään paitsi raportoida omien jäsentensä tekemistä ihmisoikeusloukkauksista.”
(1)
Lyhyenlännän pääkirjoituksen
lopussa todetaan seuraavaa – ”Etyj luotiin huolehtimaan Euroopan
turvallisuudesta, mutta se ei kyennyt tekemään mitään, kun Venäjä hyökkäsi
Ukrainaan”. (1)
Ensimmäisenä kysyisin, yrittikö
se edes tehdä siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit havaittiin vai tyytyikö
se vain toteamaan tapahtuneen ja jatkamaan tämän jälkeen ”hyvävelikerhona”
jottei
”riidanhaluinen naapurinisäntä” (lue Venäjä) hermostu pahemman kerran?
Nimittäin, jos olemme tarkkoja, myös
ETYJ:n toiminnassa jäsenmaidensa kautta on runsaasti kritisoitavaa siitä
huolimatta, että organisaatio yritti työskennellä parhaansa mukaan hyvin
haastavassa tilanteessa, mikä on seurasta Venäjän kaksoisroolista Ukrainan
sodassa. Enkä oikeastaan ole varma voidaanko Venäjän kohdalla puhua vain ”kaksoisroolista”,
koska sen toiminnan lonkerot ulottuivat useiden organisaatioiden ja järjestöjen
kautta Ukrainaankin samalla kun se toiminnallaan ainakin jollain tasolla korruptoi
kyseisiä järjestöjä, alistaen vähintäänkin Venäjällä toimivat organisaatioiden
osat maan hallinnon etäispesäkkeiksi.
ETYJ:n taholta tyydyttiin näyttelemään vuodesta 2014 aina tämän vuoden (v. 2022) helmikuun 24. päivään saakka, että Venäjä ei ole osallinen Itä-Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa, vaikka jokainen Ukrainan sotaa ja rintamatapahtumia vuosia seurannut tiesi maan roolin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden hallintojen ja joukkojen rahoittajana, varustajana ja ylläpitäjänä, ja joka havainto sai vahvistuksen taannoisessa MH17-oikeudenkäynnissä, jossa sodan Itä-Ukrainassa todettiin olevan toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloima kansainvälinen aseellinen konflikti. (2) Räikeimmillään ETYJ:n taholta tämä toden kieltäminen näkyi siinä, että samalla kun Venäjältä virtasi kouluttajia, miehiä ja aseita Itä-Ukrainan alueelle, ETYJ:n Ukrainan tarkkailuoperaation jäseninä oli kerralla kymmeniä venäläisiä ”tarkkailijoita”. (3) Myöhemmin osa on tunnistettu tiedustelu-upseereiksi, mutta eiköhän valtaosalta (kaikilta?) heistä löytynyt tarkoituksenmukaista osaamista tehtävää suorittamaan, koska ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon osallistuminen toi Venäjälle merkittäviä etuja.
ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio
omalta osaltaan mahdollisti myös sen, että tarkkailijoiden ohella venäläiset yhteysupseereiksi
nimetyt henkilöt pystyivät liikkumaan alueella suhteellisen vapaasti (huom.
rintamalinjan molemmilla puolilla), mikä luonnollisesti herätti ukrainalaisissa
närää. Esimerkiksi sodan ensimmäisenä vuonna (v. 2014/2015) Venäjän Maavoimien
silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov,
liikkui hyvin vapaasti alueella – käytännössä hänen oli mahdollista liikkua
ETYJ:n tarkkailijoita hyödyntäen demarkaatiolinjan molemmin puolin. Robert
McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa
talvella 2015 toteutettiin juuri Venäjän Maavoimien silloisen
apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin, ohjauksessa. (4) Debaltsevessä
käytiin vuoden 2015 alkupuolella ratkaisutaisteluita, Ukrainan menettäessä
kaupungin helmikuussa. Debaltseven taisteluun osallistui myös Venäjän
maavoimien joukko-osastoja, kuten rauhan aikana Ulan-Udeen (Burjatian tasavalta,
Venäjä) sijoitettu erillinen 5. panssariprikaati (sotilasyksikkö
46108). (5) Luonnollisesti osia prikaatista on osallistunut myös Venäjän
24. helmikuuta aloittamaan laajaan, koko Ukrainaan kohdistuneeseen,
hyökkäyssotaan.
Toisaalla tämä ETYJ:n
hampaattomuus ja välttely näkyi ETYJ:n Ukrainan monitorointimission
toteuttamissa raportoinneissa, joista huomattavasta tarkkuudesta huolimatta
puuttui usein yksi olennainen seikka. ETYJ julkaisi ennen helmikuuta 2022
runsaasti kuva-aineistoa Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, kuvissa näkyi
runsaasti panssarikalustoa, raketinheittimiä, tykistöä mutta myös modernia
elektronisen sodankäynnin kalustoa – vain Venäjän asevoimien tuolloin käyttämää
kalustoa, mikä tieto raporteista ja kuvista tyystin puuttui.
Kuvattu ETYJ:n toimesta Juzhna
Lomuvatkan lähellä miehitetyssä Itä-Ukrainassa maaliskuussa 2019. |
ETYJ:n dronekuva miehitetystä
Luhanskista vul. Vedeninalta, maaliskuu 2020. |
Venäjän asevoimien käyttämä
RB-636V Svet-KU miehitetyssä Novoazovskissa, toukokuu 2021. |
Samaa välttelyä oli havaittavissa
myös lukuisissa venäläisten, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ylläpitämistä
huoltotukikohdista otetuissa kuvissa, joissa ei pääsääntöisesti sanallakaan
viitattu Venäjään. Luonnollisesti jokainen ymmärsi mistä kalusto alueelle
toimitettiin, kun viime vuonna (v. 2021) Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla
operoivilla joukko-osastoilla oli käytössään satoja taistelupanssarivaunuja ja
vielä enemmän muuta kalustoa. (6)
ETYJ:n dronekuva Buhaivkan
huolto- ja rotaatiotukikohdasta. |
ETYJ:n dronekuva
Novoselivkasta, miehitetyn Horlivkan kaakkoispuolelta, maaliskuu 2021. |
Luonnollisesti tiedon puuttumiselle
on syy ja koskapa ETYJ:n toiminta jatkui vuosien ajan samana, kyse on
tarkoituksellisesta toiminnasta, jolla käytännössä vain siirrettiin
vääjäämätöntä eli sen tosiasian tunnustamista, että Venäjä sotii Ukrainassa,
että sillä on tämä aiemmin mainittu ”kaksoisrooli” ETYJ:n ohella useammassa
muussakin järjestössä. Venäjän roolin tunnustaminen olisi todennäköisesti
tarkoittanut myös sitä, että se olisi ryhtynyt heittämään entistä enemmän ”kapuloita
rattaisiin”, mutta ehkäpä rehellisyys olisi kerrankin kannattanut ja
Venäjää olisi pitänyt kohdella sinä mitä se on jo vuosia sitten – rikollisena valtioterrorismia
harjoittavana maana.
Tosiasioiden tunnustamisen myötä
olisimme ehkäpä nähneet Venäjän muunakin kuin mahdollisena sopimus- ja
kauppakumppanina vuosia nykyistä aiemmin. Kenties myös ukrainalaisten kokemaan –
konkreettiseen – uhkantunteeseen olisi reagoitu toisin hyssyttelyn ja ”ei
saa eskaloida” -puheiden sijaan aivan toisin. Kun Venäjää ei kohdeltu
sellaisena mitä se todellisuudessa jo tuolloin oli, joutui Ukraina aivan
absurdiin asemaan, jossa se pakotettiin sotimaan vuosien ajan toinen käsi selän
takana ja vuodattamaan kansalaistensa verta, jotta Eurooppa saattoi jatkaa ”ruususen
untaan” (ja nauttia venäläisen kaasun tuottamasta lämmöstä).
Marko
Lähteet:
1. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009237019.html
2. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204
3. ETYJ:n Ukrainan
monitorointimission 7. helmikuuta 2022 julkaiseman tiedoston mukaan tuolloin
tarkkailijoiden joukossa oli myös 24 tarkkailijaa Venäjältä ja 6 tarkkailijaa
Valko-Venäjältä (ks. kuva alla).
4. GEORGIASTA UKRAINAAN –VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA, kapteeni
Jarkko Koistinen s. 148.
5. https://informnapalm.org/en/5th-tank-brigade-russian-army-battle-debaltseve/
6. Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukoista, 1. armeijakunta ja 2. armeijakunta. Lähteistetyt blogit kirjoitettu kesällä 2021.
Kirjoituksen taustoitukseen
käytetty myös aiempia, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toimintaa
käsitteleviä blogejani.
#StandWithUkraine #RussiaIsATerroristState
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.