Elämme vallan merkillistä aikaa, jolloin
moraalittomasti toimivat ihmiset, joiden tulisi olla esimerkkejä meille
kaikille. Venäjän toimeenpannessa täytäntöön julmia sotarikoksia Ukrainan
ohella muillakin taistelutantereilla, tekee Yhdistyneiden kansankuntien
pääsihteeri António Guterresin näyttävän vierailun BRICS-maiden
huippukokoukseen Venäjälle, tavaten vierailunsa aikana tuhoamissotaa käyvän
Venäjän johtajan Vladimir Putinin. Vierailusta tekee entistä
käsittämättömämmän se, että Guterres oli aiemmin kieltäytynyt osallistumasta
Ukrainan suunnittelemaan rauhankokoukseen Sveitsissä. Yhdistyneiden
kansankuntien rapautuvasta maineesta on käyty keskustelua hyvin runsaasti
Venäjän hyökkäyssodan alun jälkeen, tämä vierailu ei sitä missään nimessä
paranna, vaan on käytännön esimerkki organisaation rappeutuneisuudesta. Vielä
vastenmielisemmäksi vierailun tekee se, ettei Guterres sanoillaan tai teoillaan
julkisesti kritisoinut isäntämaan edustajia sodankäynnin sääntöjen jatkuvasta
rikkomisesta, vaikka aihetta kritiikkiin olisi totisesti ollut. Nimittäin
BRICS-maiden huippukokousta edeltävinä päivinä ja viikkoina venäläisjoukot
syyllistyivät lukuisiin sotarikoksiin Ukrainassa siviileitä, sotilaita sekä
sotavankeja kohtaan. (1)
Venäjän järjestelmällistä sotavankien teloittamista
Venäjän sodankäyntitapaa Ukrainassa on alleviivannut
tämän vuoden elokuun alunjälkeen havaittavasti lisääntynyt antautuvien
ukrainalaisten tai ukrainalaisten sotavankien julkinen teloittaminen. Venäläisjoukot
ovat reilun parin kuukauden kuluessa teloittaneet Ukrainassa tai omalla
maaperällään (maiden välisellä rajaseudulla) kymmeniä antautuvia tai jo
sotavangeiksi otettuja ukrainalaissotilaita. Omien havaintojeni mukaan venäläisten
rikollinen toiminta kiihtyi hyvin pian sen jälkeen, kun Ukraina oli aloittanut
oman operaationsa Kurskin oblastin alueella Venäjällä elokuun 6. päivä. Ainakin
eräissä tapauksissa sotilaat toteuttivat upseeriltaan saamaansa käskyä:
”…, cut the heads of these four people and put them
on the sticks. Copy that, it is an order”, nauhoite venäläisupseerin sotilailleen
antamasta käskystä katkaista päät neljältä ukrainalaiselta sotavangilta ja
iskeä päät seipäännokkaan keskiaikaiseen tapaan. (2) Sotarikoksen tehneet
sotilaat kuuluivat Venäjän merivoimien kaartin 155. merijalkaväenprikaatiin ja
teko tapahtui Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla Kolotilovkan raja-aseman
alueella elokuun toisella viikolla. Ainakin yksi teloitetuista on tunnistettu
Ukrainan asevoimien upseeriksi.
Venäläisten toteuttamat, julkiset, antautuneiden
ukrainalaissotilaiden tai ukrainalaisten sotavankien teloitukset näyttävät
keskittyneen kahdelle rintamanosalle elokuu-syyskuun vaihteen jälkeen. Ukrainan
itäosissa, Donbasin alueella venäläiset ovat teloittaneet noin parikymmentä
sotavankia Pokrovskin rintamalohkolla, Donetskista luoteeseen.
Syyskuun puolessavälissä venäläiset teloittivat
Novohrodivkassa, Ukrainan kontrolloimasta strategisesti tärkeästä Pokrovskista
kaakkoon, antautuneen ukrainalaissotilaan miekalla. Miekan terään oli
kirjoitettu teksti ”За Курск” (Kurskin puolesta). (3) Pari
viikkoa tästä eteenpäin Pokrovskin rintamalohkolla venäläiset laittoivat
kuusitoista antautunutta ukrainalaissotilasta riviin ja ampuivat heidät kaikki
kylmäverisesti muutaman metrin päästä. Joukkoteloitus kuvattiin lämpökameralla
(?) lennokista. Julkaistulla tallenteella näkyi, kuinka teloitukseen osallistuneet
venäläissotilaat ampuivat vangitut ukrainalaiset lähietäisyydeltä. (4)
Dronekuvaa kuudentoista ukrainalaissotilaan teloituksesta.
Päivää paria myöhemmin, lokakuun alkupuolella,
venäläiset teloittivat takaapäin ampumalla yhden sotavangiksi saaneensa,
Ukrainan asevoimien riveissä taistelleen sotilaan – kyseessä oli mitä
ilmeisimmin Baltian alueelta kotoisin ollut vapaaehtoinen. (5) Ennen
teloitusmurhaa vangittu pakotettiin kaivamaan oma hautansa, julkaistuilla
tallenteilla venäläissotilaat pilkkasivat ja kiusasivat vangittua. Näillä
tallenteilla vangitun vapaaehtoisen kasvoilla ja kehossa näkyi jälkiä
lyönneistä.
Lokakuun 13. päivän aikoihin Ukrainan asevoimat
raportoi venäläisten teloittaneen joukon sotavangeiksi ottamiaan ukrainalaissotilaita.
Yhdeksän puolialastomaksi riisutun ukrainalaissotilaan teloitus tapahtui
Kurskin oblastissa Venäjällä, lähellä Novoivanovkaa. (6) Alueella, jonne Venäjä
oli kohdistanut omat vastahyökkäyksensä päiviä aiemmin. Itsessään hyvin
traagisesta tapahtumasta teki vielä traagisemman se, että eräs ukrainalaisisä
tunnisti taistelussa kadonneen poikansa teloitettujen ukrainalaissotilaiden
joukosta.
Venäläisten ”ihmissafari” etelässä
Venäläisten käyttämiin sosiaalisen median alustoihin
alkoi ilmestyä jo viikkoja sitten heidän kuvaamia videoita Ukrainan
eteläosista, Hersonin alueelta, jossa he [venäläiset] metsästävät siviilejä
erilaisilla droneilla sekä nelikoptereilla. Kuka tahansa Ukrainan
kontrolloimilla alueilla asuva siviili saattoi päätyä venäläisten summittaisen
terrorihyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäykset kohdistuivat niin aikuisiin kuin myös
lapsiin; jalan liikkuviin tai autoilijoihin; venäläiset iskevät FPV-droneilla pientalojen
ohella kerrostalohuoneistoihin ovista tai ikkunoista – parvekkeella
vilvoittelemassa olleet siviilit saattoivat joutua venäläisten hyökkäysten
kohteeksi. Viimeisimpien havaintojen mukaan venäläiset pudottavat lennokeista
tai nelikoptereista Hersonin kaupunkialueelle pienikokoisia, ”perhosmiinoiksi”
kutsuttuja, PFM-1-henkilömiinoja. (7) Ukrainan viranomaiset ovat varoittaneet
lapsia, mutta myös pihojaan siivoavia aikuisia koskemasta epätavanomaisen
näköisin miinoihin niiden vaarallisuuden tähden.
Venäjällä ja sitä ennen Neuvostoliitolla, on pitkä
historia PFM-1-henkilömiinojen käytölle siviilikohteissa osana terrorisotaa. Neuvostoliiton
käymän Afganistanin sodan aikana puna-armeija levitti muotonsa ja värinsä
puolesta lapsia kiinnostaneita PFM-1 jalkaväkimiinoja summittaisesti alueille,
jotka eivät olleet heidän kontrollissansa. PFM-1-henkilömiinoja kutsuttiin
muotonsa vuoksi myös perhosmiinoiksi tai vihreiksi papukaijoiksi (Green
parrot) ja ne aiheuttivat niitä maasta poimineille lapsille hengenvaarallisia
käsi- ja päävammoja. Samaa miinaa Venäjän proxy-joukot ja myöhemmin asevoimat
ja muut maan turvallisuuselinten joukot käyttivät Donbasin alueella vuodesta
2014 lähtien osana siviileihin kohdistunutta terrorisotaa ja Ukrainan
kontrolloimien alueiden epävakauttamista Minsk II-sopimuksen jälkeisenä aikana.
Olen kirjoittanut Venäjän johtamien joukkojen miinojen- sekä räjähdeansojen
käytöstä Itä-Ukrainan sodassa, Donbasin alueella esimerkiksi syyskuussa 2021 julkaisemassani
blogissa ”Miinat ja räjähdeansat tappavat Ukrainassa” sekä lukuisina
havaintoina tätä edeltävinä vuosina. (8)
Siviileihin kohdistuvien lennokki- ja nelikopteri-iskujen
määrä lisääntyi etelässä, Hersonin alueella, huomattavasti syksyn koitettua.
Heinä-elokuussa iskuja oli keskimäärin sata päivässä, syksyn koitettua iskujen
lukumäärä lisääntyi merkittävästi, esim. 9. syyskuuta siviilejä kohti iskettiin
yli 220 kertaa räjähteitä kuljettaneilla lennokeilla sekä nelikoptereilla. (9) Venäläisten
toteuttamien iskujen tarkoituksena on ennen kaikkea terrorisoida alueen
väestöä, pyrkiä muuttamaan Herson ”kuolleeksi kaupungiksi”
pelottelemalla asukkaat pois. Syyskuussa venäläisten ”ihmissafarissa” menehtyi kuusi
siviiliä, eriasteisesti vammautuneiden siviileiden lukumäärä nousee reilusti
yli 140:een – vammautuneiden joukossa on
myös lapsia. Pelkästään syyskuussa venäläiset pudottivat 2700 kranaattia
hersonilaisten niskaan. (10)
Lokakuun ensimmäisten viikkojen kuluessa venäläisten
vastaavissa iskuissa menehtyi viisi siviiliä, vammautuneiden lukumäärän
noustessa kymmeniin. Vammautuneiden joukossa oli neljä pelastus- ja
ensiapuhenkilökuntaan kuulunutta henkilöä. (11) Venäjän siviilikohteisiin
kohdistamien iskujen ikävä normi on se, että se iskee hyvin usein pienellä
viiveellä samaan kohteeseen uudestaan, jotta pelastus- ja ensiapuhenkilökuntaa
vammautuisi ja heidän kalustoaan tuhoutuisi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on
osoittanut kaikella tapaa sen, ettei se kunnioita sodankäynnin sääntöjä, eikä
arvosta ihmishenkiä – mutta näin näytä myöskään tekevä Ukrainaa tukeva länsi,
joka on eskalaatiopelkoansaan astumisensa seurauksena kyvytön tekemään
tarvittavia päätöksiä, jotta Ukrainan olisi mahdollista vähentää kansalaisiin
venäläisten iskujen taholta kohdistuvaa uhkaa. Lännen kyvyttömyyden
takuumiehinä toimivat Yhdysvaltojen ja Saksan hallinnot. En tiedä kuinka paljon
se helpottaisi ukrainalaisten asemaa, mikäli läntiset mediat ottaisivat
aktiivisemman roolin ja näin loisivat painetta päättäjien suuntaan? Ukrainan
eteläosien ”ihmissafari” ehti jatkua viikkoja, ennen kuin merkittävät läntiset
mediat heräsivät todellisuuteen. Yleisradion laajaa ja sinänsä
ansiokasta raporttia saimme odottaa pitkälle lokakuun puolelle. (12)
Venäjän sotarikoksista ja rikollisesta sodankäynnistä
Loppuun lyhyt tilastonomainen
kattaus Venäjän siviilikohteisiin tekemistä iskuista sekä sen siviileihin
kohdistamista sotarikoksista ja seksuaalirikoksista. Tiedot ovat peräisin
Ukrainan hallinnon tämän vuoden lokakuussa julkaisemasta aineistosta. Aineistoon
on koottu tiedot siviiliuhreista sekä Venäjän hyökkäysten kohteista, jotka
sijaitsevat Ukrainan kontrolloimilla alueilla mutta eivät välittömästi
rintamalla/ sotatoimialueella. Siviiliuhrien osalta ne eivät myöskään käsitä
mitään sellaisia alueita, jotka ovat Venäjän miehittämiä tilaston
luontihetkenä.
Venäjän sotatoimien seurauksena
(24. helmikuuta 2022–22. lokakuuta 2024) on menehtynyt 13 403 siviiliä,
vammautuneiden lukumäärä nousee yli 25 200 siviiliin. Kyseisellä aikavälillä on
menehtynyt 580 lasta ja vammautunut 1649 lasta.
Venäjän hyökkäyssodassa
seksuaalinen väkivalta (tai sen uhka) ovat sodankäynnin väline. Lokakuun 22.
päivään mennessä Ukrainan viranomaiset ovat rekisteröineet 323 seksuaalisen
väkivallan tapahtumaa, joista 207 uhrina on nainen ja 116 uhrina on mies
(lukuihin sisältyy 15 tyttöä ja 1 poika). Rekisteröityjen tapahtumien joukkoon
ei kuitenkaan kuulu esim. seuraava, jossa sotavangeiksi jääneet
venäläissotilaat kertovat haastattelijoille tekemistään raakuuksista:
”Helmikuun 8. 2024 löysimme
naisen kahden lapsen kanssa kellarista Avdijivkan esikaupunkialueella. Löysimme
38-vuotiaan naisen ja 11- sekä 13-vuotiaat lapset. Kysyimme heiltä mitä he
tekevät täällä, miksi he eivät ole lähteneet. He vastasivat, ettei heillä ole
paikkaa mihin mennä. Saimme käskyn laittaa heille suukapulat, jottei heitä
kuultaisi. [Käskyn antoi heidän komentajansa.] Teippasimme heidän
kaikkien suut, jonka jälkeen kävimme heidän kimppuunsa [konteksti
huomioiden, kyse on raiskaamisesta] aloittaen naisesta.” (13) Sotavangin
kertoman mukaan raiskaaminen ja muu seksuaalinen väkivalta kesti kaksi tuntia,
jonka jälkeen kolmikko vietiin ammuttavaksi. Kyseinen sotavanki kertoi myös muista
vastaavista tapauksista Venäjän käsiin päätyneessä Avdijivkassa.
Haastattelijoille hän kertoi heidän raiskanneen Avdijivkassa yhteensä kolme
poikaa, viisi tyttöä ja kuusi naista.
Venäjän hyökkäyksen seurauksena lapsiin on raportoitu
kohdistuneen 1368 sotarikosta 22. lokakuuta 2024 mennessä. Edellisten lisäksi
lapsiin on kohdistunut 16 seksuaalirikosta, joiden kohteena on ollut 15 tyttöä
ja 1 poika. Lasten osalta haluan erityisesti painottaa sitä, että onpa kyse sotarikoksista
tai seksuaalirikoksista, kyse on rikoksista, jotka on kyetty dokumentoimaan ja
ne ovat tapahtuneet alueilla, jotka ovat tällä hetkellä Ukrainan hallinnassa.
Venäjä on myös syyllistynyt
lasten pakkosiirtoihin ja vapaudenriistoihin sekä sieppauksiin. Sen toimesta on
kotiseuduiltaan pakkosiirretty (24. helmikuuta 2022 jälkeen) vähintään 19 000
lasta.* Todellinen luku on merkittävästi korkeampi, koska Ukrainan
viranomaisilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon lapsia on
pakkosiirretty miehitetyiltä alueilta Venäjälle tai johonkin kolmanteen maahan,
kuten Valko-Venäjälle. Venäjä ei pääsääntöisesti tiedota lapsikaappauksista tai
lasten pakkosiirroista Ukrainalle tai kansainvälisille organisaatioille, se
ennemminkin pyrkii peittelemään rikostaan kaikin mahdollisin tavoin.
Huomautuksena, Venäjällä toimiva punainen risti ei ole puolueeton
organisaatio vaan se toimii osana hallinnon sortokoneistoa, vähäisimmilläänkin
mahdollistaen hallinnon sorron ja mielivallan.
Viimeisimpien kuukausien aikana
Venäjä on ryhtynyt entistä enemmän pakkovärväämään miehitettyjen alueiden
lapsia Junarmijaan sekä pakottamaan aikuisikää lähestyviä nuoria Venäjän
asevoimiin. (14 ja 15) Pakkovärväyksessä Venäjä käyttää hyväksi
uhkaa-kiristä-pelottele-metodia, lasten kohdalla se turvautuu propagandaan
uhkaa-kiristä-pelottele-metodin rinnalla.
Myös Ukrainan
siviili-infrastruktuuri on Venäjän tuhoamissodan kohteena. Sen sotatoimet
Ukrainassa ovat vaurioittaneet tai tuhonneet (24. helmikuuta 2022–22. lokakuuta
2024 välillä):
- 153 149 asuinrakennusta
- 3624 koulua ja päiväkotia
- 878 sairaalaa ja muuta
sairaanhoitolaitosta
- 641 kulttuurikohdetta
- 198 uskonnollista kohdetta
Lisäksi Venäjä on iskenyt
Ukrainassa 203 voimalaitokseen 558 kertaa sekä kohdistanut telekommunikaatio ja
sähköverkkoihin 7974 iskua. Voimalaitoksiin kohdistuneista iskuista 50,17
prosenttia on tapahtunut huhtikuun 2023 jälkeen.
 |
| Venäjän hyökkäyssodan tuhoama Vovtšansk, Harkovan alueella Ukrainassa. |
Vaikka tämä on toistoa, niin muistutan
lukijoita tilastoinnin luontitapaan liittyvistä ehdoista. Siviiliuhrien osalta
kyse on uhreista, jotka on kyetty varmentamaan tai jotka nyt ovat seurausta
Venäjän sellaisista sotatoimista, jotka kohdistuvat Ukrainan kontrolloimille
alueille mutta eivät sijaitse välittömällä sotatoimialueella (rintamalla).
Lukuihin eivät sisälly Venäjän siviileihin kohdistamat rikokset miehitetyillä
alueilla, eivätkä luvut myöskään sisällä siviiliuhreja Venäjän miehittämillä
alueilla. On myös syytä muistaa, että sota Ukrainassa alkoi reilu vuosikymmen
sitten, Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja saatua osia Itä-Ukrainasta
haltuunsa epävakauttamiskampanjan ja sitä seuranneen sodan myötä. Itä-Ukrainan
sodassa ehti kuolla 12. huhtikuuta 2014–24. helmikuuta 2024 välillä yli
14 000 ukrainalaista ja kolmansien maiden kansalaista. Venäjän asevoimien
ja turvallisuusorganisaatioiden tai niiden rinnalla taistelleiden
puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluneiden kuolleiden lukumäärä ei ole tiedossa,
arviot vaihtelevat tuhansista yli kymmeneen tuhanteen.
Marko
Lähteet:
1. https://khpg.org/en/1608814086
2. https://x.com/PStyle0ne1/status/1824551478997959121
3. https://kyivindependent.com/ombudsman-appeals-to-un-red-cross/
4. https://x.com/olex_scherba/status/1841136998729273649
5. https://x.com/LvivJournal/status/1841908008810643900
6. https://x.com/maria_avdv/status/1845517903585501331
8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/09/miinat-ja-rajahdeansat-tappavat.html
9. https://kyivindependent.com/human-safari-kherson-civilians-hunted-down-by-russian-drones/
10. https://yle.fi/a/74-20116813
11. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1849767928670945787
12. https://yle.fi/a/74-20116813
13. https://x.com/SlavaUk30722777/status/1824821812573962323
14. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1840356526633988369
15. https://www.hrw.org/news/2023/12/20/russia-forces-ukrainians-occupied-areas-military
*: ”Venäjän toimeenpanemat lasten- ja väestön
pakkosiirrot eivät ole Ukrainassakaan mikään uusi asia. Venäjälle siirrettiin
ensimmäisen kerran lapsia Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin
kesällä 2014. Venäjän valtion rahoittama organisaatio siirsi miehitetyn
Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016
välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka eli ’Tohtori
Liza’ palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla.”
Lainaus kirjoituksesta: https://vartiopaikalla.blogspot.com/2024/06/pelastakaa-ukrainan-lapset-save.html
