Venäjän sotarikoksista Ukrainassa: sotavankien joukkoteloituksista sekä ”ihmissafarista” etelässä

 

Elämme vallan merkillistä aikaa, jolloin moraalittomasti toimivat ihmiset, joiden tulisi olla esimerkkejä meille kaikille. Venäjän toimeenpannessa täytäntöön julmia sotarikoksia Ukrainan ohella muillakin taistelutantereilla, tekee Yhdistyneiden kansankuntien pääsihteeri António Guterresin näyttävän vierailun BRICS-maiden huippukokoukseen Venäjälle, tavaten vierailunsa aikana tuhoamissotaa käyvän Venäjän johtajan Vladimir Putinin. Vierailusta tekee entistä käsittämättömämmän se, että Guterres oli aiemmin kieltäytynyt osallistumasta Ukrainan suunnittelemaan rauhankokoukseen Sveitsissä. Yhdistyneiden kansankuntien rapautuvasta maineesta on käyty keskustelua hyvin runsaasti Venäjän hyökkäyssodan alun jälkeen, tämä vierailu ei sitä missään nimessä paranna, vaan on käytännön esimerkki organisaation rappeutuneisuudesta. Vielä vastenmielisemmäksi vierailun tekee se, ettei Guterres sanoillaan tai teoillaan julkisesti kritisoinut isäntämaan edustajia sodankäynnin sääntöjen jatkuvasta rikkomisesta, vaikka aihetta kritiikkiin olisi totisesti ollut. Nimittäin BRICS-maiden huippukokousta edeltävinä päivinä ja viikkoina venäläisjoukot syyllistyivät lukuisiin sotarikoksiin Ukrainassa siviileitä, sotilaita sekä sotavankeja kohtaan. (1)

 

Venäjän järjestelmällistä sotavankien teloittamista

Venäjän sodankäyntitapaa Ukrainassa on alleviivannut tämän vuoden elokuun alunjälkeen havaittavasti lisääntynyt antautuvien ukrainalaisten tai ukrainalaisten sotavankien julkinen teloittaminen. Venäläisjoukot ovat reilun parin kuukauden kuluessa teloittaneet Ukrainassa tai omalla maaperällään (maiden välisellä rajaseudulla) kymmeniä antautuvia tai jo sotavangeiksi otettuja ukrainalaissotilaita. Omien havaintojeni mukaan venäläisten rikollinen toiminta kiihtyi hyvin pian sen jälkeen, kun Ukraina oli aloittanut oman operaationsa Kurskin oblastin alueella Venäjällä elokuun 6. päivä. Ainakin eräissä tapauksissa sotilaat toteuttivat upseeriltaan saamaansa käskyä:

”…, cut the heads of these four people and put them on the sticks. Copy that, it is an order”, nauhoite venäläisupseerin sotilailleen antamasta käskystä katkaista päät neljältä ukrainalaiselta sotavangilta ja iskeä päät seipäännokkaan keskiaikaiseen tapaan. (2) Sotarikoksen tehneet sotilaat kuuluivat Venäjän merivoimien kaartin 155. merijalkaväenprikaatiin ja teko tapahtui Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla Kolotilovkan raja-aseman alueella elokuun toisella viikolla. Ainakin yksi teloitetuista on tunnistettu Ukrainan asevoimien upseeriksi.

Venäläisten toteuttamat, julkiset, antautuneiden ukrainalaissotilaiden tai ukrainalaisten sotavankien teloitukset näyttävät keskittyneen kahdelle rintamanosalle elokuu-syyskuun vaihteen jälkeen. Ukrainan itäosissa, Donbasin alueella venäläiset ovat teloittaneet noin parikymmentä sotavankia Pokrovskin rintamalohkolla, Donetskista luoteeseen.

Syyskuun puolessavälissä venäläiset teloittivat Novohrodivkassa, Ukrainan kontrolloimasta strategisesti tärkeästä Pokrovskista kaakkoon, antautuneen ukrainalaissotilaan miekalla. Miekan terään oli kirjoitettu teksti ”За Курск” (Kurskin puolesta). (3) Pari viikkoa tästä eteenpäin Pokrovskin rintamalohkolla venäläiset laittoivat kuusitoista antautunutta ukrainalaissotilasta riviin ja ampuivat heidät kaikki kylmäverisesti muutaman metrin päästä. Joukkoteloitus kuvattiin lämpökameralla (?) lennokista. Julkaistulla tallenteella näkyi, kuinka teloitukseen osallistuneet venäläissotilaat ampuivat vangitut ukrainalaiset lähietäisyydeltä. (4)

Dronekuvaa kuudentoista ukrainalaissotilaan teloituksesta.

Päivää paria myöhemmin, lokakuun alkupuolella, venäläiset teloittivat takaapäin ampumalla yhden sotavangiksi saaneensa, Ukrainan asevoimien riveissä taistelleen sotilaan – kyseessä oli mitä ilmeisimmin Baltian alueelta kotoisin ollut vapaaehtoinen. (5) Ennen teloitusmurhaa vangittu pakotettiin kaivamaan oma hautansa, julkaistuilla tallenteilla venäläissotilaat pilkkasivat ja kiusasivat vangittua. Näillä tallenteilla vangitun vapaaehtoisen kasvoilla ja kehossa näkyi jälkiä lyönneistä.

Lokakuun 13. päivän aikoihin Ukrainan asevoimat raportoi venäläisten teloittaneen joukon sotavangeiksi ottamiaan ukrainalaissotilaita. Yhdeksän puolialastomaksi riisutun ukrainalaissotilaan teloitus tapahtui Kurskin oblastissa Venäjällä, lähellä Novoivanovkaa. (6) Alueella, jonne Venäjä oli kohdistanut omat vastahyökkäyksensä päiviä aiemmin. Itsessään hyvin traagisesta tapahtumasta teki vielä traagisemman se, että eräs ukrainalaisisä tunnisti taistelussa kadonneen poikansa teloitettujen ukrainalaissotilaiden joukosta.

 

Venäläisten ”ihmissafari” etelässä

Venäläisten käyttämiin sosiaalisen median alustoihin alkoi ilmestyä jo viikkoja sitten heidän kuvaamia videoita Ukrainan eteläosista, Hersonin alueelta, jossa he [venäläiset] metsästävät siviilejä erilaisilla droneilla sekä nelikoptereilla. Kuka tahansa Ukrainan kontrolloimilla alueilla asuva siviili saattoi päätyä venäläisten summittaisen terrorihyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäykset kohdistuivat niin aikuisiin kuin myös lapsiin; jalan liikkuviin tai autoilijoihin; venäläiset iskevät FPV-droneilla pientalojen ohella kerrostalohuoneistoihin ovista tai ikkunoista – parvekkeella vilvoittelemassa olleet siviilit saattoivat joutua venäläisten hyökkäysten kohteeksi. Viimeisimpien havaintojen mukaan venäläiset pudottavat lennokeista tai nelikoptereista Hersonin kaupunkialueelle pienikokoisia, ”perhosmiinoiksi” kutsuttuja, PFM-1-henkilömiinoja. (7) Ukrainan viranomaiset ovat varoittaneet lapsia, mutta myös pihojaan siivoavia aikuisia koskemasta epätavanomaisen näköisin miinoihin niiden vaarallisuuden tähden.

Venäjällä ja sitä ennen Neuvostoliitolla, on pitkä historia PFM-1-henkilömiinojen käytölle siviilikohteissa osana terrorisotaa. Neuvostoliiton käymän Afganistanin sodan aikana puna-armeija levitti muotonsa ja värinsä puolesta lapsia kiinnostaneita PFM-1 jalkaväkimiinoja summittaisesti alueille, jotka eivät olleet heidän kontrollissansa. PFM-1-henkilömiinoja kutsuttiin muotonsa vuoksi myös perhosmiinoiksi tai vihreiksi papukaijoiksi (Green parrot) ja ne aiheuttivat niitä maasta poimineille lapsille hengenvaarallisia käsi- ja päävammoja. Samaa miinaa Venäjän proxy-joukot ja myöhemmin asevoimat ja muut maan turvallisuuselinten joukot käyttivät Donbasin alueella vuodesta 2014 lähtien osana siviileihin kohdistunutta terrorisotaa ja Ukrainan kontrolloimien alueiden epävakauttamista Minsk II-sopimuksen jälkeisenä aikana. Olen kirjoittanut Venäjän johtamien joukkojen miinojen- sekä räjähdeansojen käytöstä Itä-Ukrainan sodassa, Donbasin alueella esimerkiksi syyskuussa 2021 julkaisemassani blogissa ”Miinat ja räjähdeansat tappavat Ukrainassa” sekä lukuisina havaintoina tätä edeltävinä vuosina. (8)

Siviileihin kohdistuvien lennokki- ja nelikopteri-iskujen määrä lisääntyi etelässä, Hersonin alueella, huomattavasti syksyn koitettua. Heinä-elokuussa iskuja oli keskimäärin sata päivässä, syksyn koitettua iskujen lukumäärä lisääntyi merkittävästi, esim. 9. syyskuuta siviilejä kohti iskettiin yli 220 kertaa räjähteitä kuljettaneilla lennokeilla sekä nelikoptereilla. (9) Venäläisten toteuttamien iskujen tarkoituksena on ennen kaikkea terrorisoida alueen väestöä, pyrkiä muuttamaan Herson ”kuolleeksi kaupungiksi” pelottelemalla asukkaat pois. Syyskuussa venäläisten ”ihmissafarissa” menehtyi kuusi siviiliä, eriasteisesti vammautuneiden siviileiden lukumäärä nousee reilusti yli 140:een  – vammautuneiden joukossa on myös lapsia. Pelkästään syyskuussa venäläiset pudottivat 2700 kranaattia hersonilaisten niskaan. (10)   

Lokakuun ensimmäisten viikkojen kuluessa venäläisten vastaavissa iskuissa menehtyi viisi siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa kymmeniin. Vammautuneiden joukossa oli neljä pelastus- ja ensiapuhenkilökuntaan kuulunutta henkilöä. (11) Venäjän siviilikohteisiin kohdistamien iskujen ikävä normi on se, että se iskee hyvin usein pienellä viiveellä samaan kohteeseen uudestaan, jotta pelastus- ja ensiapuhenkilökuntaa vammautuisi ja heidän kalustoaan tuhoutuisi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut kaikella tapaa sen, ettei se kunnioita sodankäynnin sääntöjä, eikä arvosta ihmishenkiä – mutta näin näytä myöskään tekevä Ukrainaa tukeva länsi, joka on eskalaatiopelkoansaan astumisensa seurauksena kyvytön tekemään tarvittavia päätöksiä, jotta Ukrainan olisi mahdollista vähentää kansalaisiin venäläisten iskujen taholta kohdistuvaa uhkaa. Lännen kyvyttömyyden takuumiehinä toimivat Yhdysvaltojen ja Saksan hallinnot. En tiedä kuinka paljon se helpottaisi ukrainalaisten asemaa, mikäli läntiset mediat ottaisivat aktiivisemman roolin ja näin loisivat painetta päättäjien suuntaan? Ukrainan eteläosien ”ihmissafari” ehti jatkua viikkoja, ennen kuin merkittävät läntiset mediat heräsivät todellisuuteen. Yleisradion laajaa ja sinänsä ansiokasta raporttia saimme odottaa pitkälle lokakuun puolelle. (12)

 

Venäjän sotarikoksista ja rikollisesta sodankäynnistä

Loppuun lyhyt tilastonomainen kattaus Venäjän siviilikohteisiin tekemistä iskuista sekä sen siviileihin kohdistamista sotarikoksista ja seksuaalirikoksista. Tiedot ovat peräisin Ukrainan hallinnon tämän vuoden lokakuussa julkaisemasta aineistosta. Aineistoon on koottu tiedot siviiliuhreista sekä Venäjän hyökkäysten kohteista, jotka sijaitsevat Ukrainan kontrolloimilla alueilla mutta eivät välittömästi rintamalla/ sotatoimialueella. Siviiliuhrien osalta ne eivät myöskään käsitä mitään sellaisia alueita, jotka ovat Venäjän miehittämiä tilaston luontihetkenä.

Venäjän sotatoimien seurauksena (24. helmikuuta 2022–22. lokakuuta 2024) on menehtynyt 13 403 siviiliä, vammautuneiden lukumäärä nousee yli 25 200 siviiliin. Kyseisellä aikavälillä on menehtynyt 580 lasta ja vammautunut 1649 lasta.

Venäjän hyökkäyssodassa seksuaalinen väkivalta (tai sen uhka) ovat sodankäynnin väline. Lokakuun 22. päivään mennessä Ukrainan viranomaiset ovat rekisteröineet 323 seksuaalisen väkivallan tapahtumaa, joista 207 uhrina on nainen ja 116 uhrina on mies (lukuihin sisältyy 15 tyttöä ja 1 poika). Rekisteröityjen tapahtumien joukkoon ei kuitenkaan kuulu esim. seuraava, jossa sotavangeiksi jääneet venäläissotilaat kertovat haastattelijoille tekemistään raakuuksista:

”Helmikuun 8. 2024 löysimme naisen kahden lapsen kanssa kellarista Avdijivkan esikaupunkialueella. Löysimme 38-vuotiaan naisen ja 11- sekä 13-vuotiaat lapset. Kysyimme heiltä mitä he tekevät täällä, miksi he eivät ole lähteneet. He vastasivat, ettei heillä ole paikkaa mihin mennä. Saimme käskyn laittaa heille suukapulat, jottei heitä kuultaisi. [Käskyn antoi heidän komentajansa.] Teippasimme heidän kaikkien suut, jonka jälkeen kävimme heidän kimppuunsa [konteksti huomioiden, kyse on raiskaamisesta] aloittaen naisesta.” (13) Sotavangin kertoman mukaan raiskaaminen ja muu seksuaalinen väkivalta kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen kolmikko vietiin ammuttavaksi. Kyseinen sotavanki kertoi myös muista vastaavista tapauksista Venäjän käsiin päätyneessä Avdijivkassa. Haastattelijoille hän kertoi heidän raiskanneen Avdijivkassa yhteensä kolme poikaa, viisi tyttöä ja kuusi naista.

Venäjän hyökkäyksen seurauksena lapsiin on raportoitu kohdistuneen 1368 sotarikosta 22. lokakuuta 2024 mennessä. Edellisten lisäksi lapsiin on kohdistunut 16 seksuaalirikosta, joiden kohteena on ollut 15 tyttöä ja 1 poika. Lasten osalta haluan erityisesti painottaa sitä, että onpa kyse sotarikoksista tai seksuaalirikoksista, kyse on rikoksista, jotka on kyetty dokumentoimaan ja ne ovat tapahtuneet alueilla, jotka ovat tällä hetkellä Ukrainan hallinnassa.

Venäjä on myös syyllistynyt lasten pakkosiirtoihin ja vapaudenriistoihin sekä sieppauksiin. Sen toimesta on kotiseuduiltaan pakkosiirretty (24. helmikuuta 2022 jälkeen) vähintään 19 000 lasta.* Todellinen luku on merkittävästi korkeampi, koska Ukrainan viranomaisilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon lapsia on pakkosiirretty miehitetyiltä alueilta Venäjälle tai johonkin kolmanteen maahan, kuten Valko-Venäjälle. Venäjä ei pääsääntöisesti tiedota lapsikaappauksista tai lasten pakkosiirroista Ukrainalle tai kansainvälisille organisaatioille, se ennemminkin pyrkii peittelemään rikostaan kaikin mahdollisin tavoin. Huomautuksena, Venäjällä toimiva punainen risti ei ole puolueeton organisaatio vaan se toimii osana hallinnon sortokoneistoa, vähäisimmilläänkin mahdollistaen hallinnon sorron ja mielivallan.

Viimeisimpien kuukausien aikana Venäjä on ryhtynyt entistä enemmän pakkovärväämään miehitettyjen alueiden lapsia Junarmijaan sekä pakottamaan aikuisikää lähestyviä nuoria Venäjän asevoimiin. (14 ja 15) Pakkovärväyksessä Venäjä käyttää hyväksi uhkaa-kiristä-pelottele-metodia, lasten kohdalla se turvautuu propagandaan uhkaa-kiristä-pelottele-metodin rinnalla.

Myös Ukrainan siviili-infrastruktuuri on Venäjän tuhoamissodan kohteena. Sen sotatoimet Ukrainassa ovat vaurioittaneet tai tuhonneet (24. helmikuuta 2022–22. lokakuuta 2024 välillä):

- 153 149 asuinrakennusta

- 3624 koulua ja päiväkotia

- 878 sairaalaa ja muuta sairaanhoitolaitosta

- 641 kulttuurikohdetta

- 198 uskonnollista kohdetta

Lisäksi Venäjä on iskenyt Ukrainassa 203 voimalaitokseen 558 kertaa sekä kohdistanut telekommunikaatio ja sähköverkkoihin 7974 iskua. Voimalaitoksiin kohdistuneista iskuista 50,17 prosenttia on tapahtunut huhtikuun 2023 jälkeen.

Venäjän hyökkäyssodan tuhoama Vovtšansk, Harkovan alueella Ukrainassa. 

Vaikka tämä on toistoa, niin muistutan lukijoita tilastoinnin luontitapaan liittyvistä ehdoista. Siviiliuhrien osalta kyse on uhreista, jotka on kyetty varmentamaan tai jotka nyt ovat seurausta Venäjän sellaisista sotatoimista, jotka kohdistuvat Ukrainan kontrolloimille alueille mutta eivät sijaitse välittömällä sotatoimialueella (rintamalla). Lukuihin eivät sisälly Venäjän siviileihin kohdistamat rikokset miehitetyillä alueilla, eivätkä luvut myöskään sisällä siviiliuhreja Venäjän miehittämillä alueilla. On myös syytä muistaa, että sota Ukrainassa alkoi reilu vuosikymmen sitten, Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja saatua osia Itä-Ukrainasta haltuunsa epävakauttamiskampanjan ja sitä seuranneen sodan myötä. Itä-Ukrainan sodassa ehti kuolla 12. huhtikuuta 2014–24. helmikuuta 2024 välillä yli 14 000 ukrainalaista ja kolmansien maiden kansalaista. Venäjän asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden tai niiden rinnalla taistelleiden puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluneiden kuolleiden lukumäärä ei ole tiedossa, arviot vaihtelevat tuhansista yli kymmeneen tuhanteen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://khpg.org/en/1608814086

2. https://x.com/PStyle0ne1/status/1824551478997959121

3. https://kyivindependent.com/ombudsman-appeals-to-un-red-cross/

4. https://x.com/olex_scherba/status/1841136998729273649

5. https://x.com/LvivJournal/status/1841908008810643900

6. https://x.com/maria_avdv/status/1845517903585501331

7. https://en.defence-ua.com/news/russians_use_remote_methods_to_scatter_pfm_1_lepestok_mines_in_kherson-12114.html

8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/09/miinat-ja-rajahdeansat-tappavat.html

9. https://kyivindependent.com/human-safari-kherson-civilians-hunted-down-by-russian-drones/

10. https://yle.fi/a/74-20116813

11. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1849767928670945787

12. https://yle.fi/a/74-20116813

13. https://x.com/SlavaUk30722777/status/1824821812573962323

14. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1840356526633988369

15. https://www.hrw.org/news/2023/12/20/russia-forces-ukrainians-occupied-areas-military

*: ”Venäjän toimeenpanemat lasten- ja väestön pakkosiirrot eivät ole Ukrainassakaan mikään uusi asia. Venäjälle siirrettiin ensimmäisen kerran lapsia Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäjän valtion rahoittama organisaatio siirsi miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka eli ’Tohtori Liza’ palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla.”

Lainaus kirjoituksesta: https://vartiopaikalla.blogspot.com/2024/06/pelastakaa-ukrainan-lapset-save.html