Havaintoja Suomessa asuvien venäläisten mediaseuraamisesta sekä suhtautumisesta Donbasissa käynnissä olleeseen sotaan

 

Tämä kirjoitus pohjautuu muistiinpanoihini vuosina 2015 ja 2016 tekemistäni havainnoista ja huomioista siitä, millaisia medioita Suomessa asuvat venäläiset seuraavat sekä siitä, miten he suhtautuivat Ukrainassa käynnissä olleeseen sotaan. (Huom. huhtikuussa 2014 Venäjän operaattorit ex. tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johdolla aloittivat sotaan johtaneen operaation Slovjansk-Kramatorsk-alueella, Itä-Ukrainassa).

Lukijoiden on tiedostettava se, ettei havaintojeni otanta ole tilastollisesti merkittävä (reilut parikymmentä henkilöä), ja että havainnot on tehty arjen kanssakäynnin ja keskusteluiden yhteydessä. Silloisia havaintojani kritisoitiin aiheesta, toisaalta, kun niitä vertaa Suomessa asuvien venäläisten kommentointiin ja toimintaan tänään, niin ehkäpä havainnoissani oli kuitenkin totta toinen puoli. Otannan pienuudesta huolimatta havainnoistani oli jo tuolloin helppoa päätellä se, että läheskään kaikki Suomessa asuneista venäläisistä eivät tuominneet Krimin niemimaan miehitystä ja annektointia Venäjään – ennemminkin päinvastoin. Vuosikymmenen takaiset havaintoni olivat täysin päinvastaiset verrattuna suomalaisen median maassamme asuvista venäläisistä maalaamaan (siloteltuun) kuvaan. Hetkittäin minusta on tuntunut siltä, että meille haluttiin uskotella merkittävän osan Suomessa asuvista venäläisistä olevan jotain muuta, mitä he todellisuudessa ovat ja vasta Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 reivasi käsitystämme oikeampaan suuntaan.

Seuraavissa kahdessa osiossa ’Havaintoja Suomessa asuvien venäläisten medioiden seuraamisesta’ ja ’Mitä venäläiset ajattelevat Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta’ kursiivilla alkuperäisiin muistiinpanoihin perustuvat tekstit, normaalilla kirjasintyylillä mahdolliset täydentävät kommentit ja havainnot.

Suomessa asuvat venäläiset seuraisivat mieluiten venäläistä uutispropagandaa.

Havaintoja Suomessa asuvien venäläisten medioiden seuraamisesta

Olen jo jonkin aikaa seuraillut Suomessa asuvien venäläisten mediakäyttäytymistä ja sitä millaisia medioita he seuraavat, ja mitä he ajattelevat Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta. Otantani ei ole tilastollisesti suuri eikä se ole tieteellisesti merkittävä, tai tieteellisesti valikoitu – havainnot on tehty arjen kanssakäynnin yhteydessä.

Olen päässyt seuraamaan tavalla tai toisella useiden Suomessa pysyvästi asuvien venäläisten mediakäyttäytymistä ja heidän käsitystään Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta viimeisen vuoden ajalta ja erityisesti syksystä 2014 alkaen. Nämä venäläiset, joiden tuntoja olen päässyt kuulemaan ja seuraamaan eivät muodosta yhtenäistä ryhmää – osa heistä on asunut Suomessa jo useita vuosia (3–5 vuotta), osa on vasta maahan muuttaneita Venäjän kansalaisia. Suurin osa heistä on muuttanut Suomeen Pietarista tai Leningradin alueelta (huom. edelleen on olemassa Leningradin alue, vaikka Leningrad nimisen kaupungin nimi vaihdettiin takaisin Pietariksi lokakuussa 1991. Pietari ei kuitenkaan kuulu Leningradin alueeseen). Joukossa on myös moskovalaisia sekä kauempaa Uralin tuntumasta Suomeen muuttaneita.

Taustaltaan suurin osa on (matalasti koulutettuja) työntekijöitä, korkeasti koulutetut ovat selkeä vähemmistö – mutta heitäkin joukossa on jokunen. Joukossa on myös inkeriläisiä paluumuuttajia tai heidän sukulaisiaan. Huomioitavaa joukossa on se, että jopa vuosia Suomessa asuneet puhuvat edelleen pääsääntöisesti venäjää, ja heidän suomen kielen taito on puutteellinen, ja osa on ilmeisen huonosti integroitunut Suomeen. Joidenkin kohdalla kyse on selkeästä haluttomuudesta integroitua Suomeen, koska venäläisenä venäjällä (kieli) pärjää ihan hyvin – palvelua saa äidinkielellä suurimmista kaupungeista, usein virastoistakin.

Tuolloin ajattelin koulutustaustan suojaavan venäläisiä venäläisiltä propagandalähetyksiltä, ja helpottavan integroitumista maahamme. Mielikuva alkoi kuitenkin romuttua jo tulevina vuosina, merkittävältä osin RUFI:n eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:n näkyvän toiminnan seurauksena. Eikä maassamme asuvien venäläisten toiminta suurhyökkäyksen alun jälkeen ole ainakaan korjannut tätä romuttunutta mielikuvaa. Voidaan todeta, että korkeasti koulutetut venäläiset ovat hekin alttiita propagandalle ja disinformaatiolle ja toiseksi, ovat myös halukkaita levittämään sitä ja toimimaan Venäjän hallinnolle edullisella tapaa.* Koulutustaustan perusteella ei siis voi tehdä suoraa johtopäätöstä suuntaan tai toiseen – se voi kyllä luoda illuusion integroitumisesta Suomeen.

Integroitumista heikentää myös se, että Suomessa näkyy venäläisiä tv-kanavia ja netin kautta pystyy seuraamaan venäläisiä medioita, joten heillä ei ole suuren suurta tarvetta tai intressiä ryhtyä seuraamaan esim. suomalaisia tv-kanavia tai muita suomenkielisiä medioita, kuten lehdet tai verkkomediat jne. Muistutan kuitenkin, että ryhmään kuuluu myös henkilöitä, jotka haluavat integroitua uuteen kotimaahansa ja oppia sen kielen.

Myöhemmin on käynyt ilmi eräs seikka, joka on hyvä nostaa esiin syynä sille, miksi Suomessa asuvia venäläisiä ei kiinnosta esim. Ylen venäjän kieliset uutiset. Kyse on ehkäpä kulttuurillinen, suomalainen asiapitoinen ”puhuvista päistä” koostuva kuivakka uutislähetys ei herätä samalla tapaa kiinnostusta (ja tunnereaktioita) kuin venäläiset ”uutiset” tai ajankohtaisohjelmat.

 

Mitä venäläiset ajattelevat Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta

Kuten todettua, suurin osa yllä mainittuun ryhmään kuuluvista venäläisistä seuraa pääsääntöisesti venäläisiä medioita – osa on jopa ilmaissut asian siten, ettei heitä edes kiinnosta seurata muuta kuin venäläisiä medioita ja joidenkin kohdalla ehdottomuuteen on syynä kielitaito osalla taas muut syyt. Eräiden kohdalla esille on noussut syynä uuden kotimaan (asuinmaan, eivät he Suomea välttämättä kotimaana pidä) väheksyntä ja halveksunta, josta seuraa se, ettei katsota aiheelliseksi seurata suomalaisia medioita. Heidän kohdalla on herännyt ajatus siitä, että mikä sitten saa ihmisen muuttamaan Suomeen, jos lähtökohta on se, että uutta kotimaata halveksutaan ja vähätellään, ettei sitä juurikaan arvosteta? Heidän ei ole kuitenkaan ollut pakko muuttaa Suomeen, mikään vaino tai vastaava ei ole heitä ajanut Suomeen – joten miksi? Muutaman kohdalla vastaus muutolle on inkeriläisyys, joidenkin kohdalla avioliitto.

Ja koska suurin osa havainnoimistani venäläisistä seuraa pääsääntöisesti (tai yksinomaan) venäläisiä medioita on sen myötä kuva Ukrainan sodasta hyvinkin yksipuolinen ja vääristynyt – tällaista termiä käyttääkseni. Tähän venäläismedioiden maalaamaan yksipuoliseen kuvaan uskovat myös sellaiset venäläiset, jotka ovat asuneet vuosia Suomessa ja joilla olisi ollut mahdollisuus seurata Ukrainan tilanteen kehittymistä Euromaidanista alkaen muistakin, kuin venäläisistä lähteistä.

Viimeaikoina olen kuullut toistuvasti seuraavan suuntaisia kommentteja, ”Ukrainassa sotivat amerikkalaiset venäläisiä vapaaehtoisia vastaan” tai ”amerikkalaisjoukot sotivat separatisteja vastaan Ukrainassa”. Merkittävä muutos on tapahtunut viimeisimpien kuukausien kuluessa, siinä kuka sodan toinen osapuoli on (huom. kyse on loppuvuodesta 2015). Entistä useammin ”amerikkalaiset sotivat Ukrainassa” eli harvemmin retoriikassa käytetään termiä ”fasistit” tai ”Kiovan hallinto”, sen sijaan entistä useammin sodan toinen osapuoli ja hyökkääjä on ”amerikkalaiset”. Tätä ajatuskulkua on seurannut tavattoman usein vaatimus tai ajatus siitä, että Venäjän pitäisi lähettää joukkonsa Ukrainaan tukemaan ns. vapaaehtoisia taistelussa amerikkalaisia vastaan. Painotan, että kyse on siis Suomessa asuvien venäläisten toiveesta.

Kun näille venäläisille kerrottiin, ettei Itä-Ukrainassa Donbasin alueella ole amerikkalaisia sotimassa, vaan, että siellä on venäläisiä sotimassa ukrainalaisia vastaan, ajatus on tyrmätty täysin. Tai jos sitä ei tyrmätty, niin se sivuutettiin täysin. Sellaista tietoa, että Donbasissa on kuollut venäläisiä sotilaita, ei ole hyväksytty eikä uskottu. Onpa jopa todettu, ettei siinä ole mitään järkeä, että Venäjä hyökkäisi Ukrainaan. Kuitenkin seuraavassa lauseessa toivotaan, että Venäjä lähettäisi joukkojaan suojelemaan venäläisiä amerikkalaisilta hyökkääjiltä.

Kuten todettua, havaintojeni otanta ei ole suuri mutta kiinnostavaa siinä on se, että lähes poikkeuksetta näiden venäläisten ajatukset ja mielipiteet erosivat merkittävästi siitä kuvasta, mikä venäläisistä (valtaeliittiä lukuun ottamatta) tuolloin pyrittiin maalaamaan meille suomalaisille. Silloinen narratiivi oli Suomessakin se, että ongelma on Venäjän johto ei kansa – ikävä kyllä kokokuva on merkittävästi synkempi, kuten olemme nähneet.

Tietyt seikat paljastivat tuolloin, venäläisten seuraavan pääasiassa venäläisiä medioita etsiessään tietoa Donbasissa käynnissä olleesta sodasta. Eräs tällainen tekijä oli havainto siitä, että keskusteluissa hyvin lyhyessä ajassa ”syyttävä sormi” kääntyi ukrainalaisten sijaan amerikkalaisiin, jotka saapuivat sotimaan Donbasiin. Ja totta, venäläisten propagandassa noihin aikoihin tapahtui merkittävä muutos – entistä raskaammin ryhdyttiin syyttämään ”amerikkalaisvapaaehtoisia” sodasta. Samoihin aikoihin venäläispropaganda ja erilaiset trollitilit levittivät kuvia, joissa väitettiin olevan amerikkalaissotilaita Donbasissa (tai Ukrainassa). Perinteiset suomalaismediat eivät vastaavia syytöksiä esittäneet, korkeintaan mainitsivat tällaisia syytöksiä esitetyn (disinformatiivisessa tarkoituksessa).

Lukijoiden on kuitenkin syytä tietää, että venäläispropagandassa narratiivi ehti vaihtua lukuisia kertoja ennen helmikuussa 2022 alkanutta suurhyökkäystä. Usein rinnakkain kulki lukuisia valheellisia tarinoita, mikä näkyi erittäin hyvin Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotuksen jälkeen, sekä MH17-tutkinnan aikana. Muistakaamme, mitä Roman Skaskiw kirjoitti artikkelinsa ’Nine Lessons of Russian Propaganda’ kohdissa ’Destroy and ridicule the idea of truth’ sekä ’Pollute the information space’. (1) Venäjälle tärkeää ei ollut saada vastaanottajaa uskomaan sen kertomaa ’totuutta’ vaan saada kuulija epäilemään kaikkea informaatiota, jolloin lopulta tosi ja vale menettävät merkityksensä.

Oma lukunsa oli sitten se, että tuolloin paljastui karulla tapaa se, että ainakin osalla Suomeen muuttaneista venäläisistä halu integroitua yhteiskuntaamme oli kehnohkoa – monen kohdalla kyse oli eräänlaisesta nollasummapelistä, jossa itse piti jäädä ’voitolle’. Ehkäpä tässä kohdin meillä suomalaisillakin olisi ollut peiliin katsomisen paikka, monilla paikkakunnilla tilanne oli vuosien kuluessa kehittynyt sellaiseksi, ettei venäläisten välttämättä edes tarvinnut opiskella kieltä (tai tapakulttuuria) kunnolla, koska venäjälläkin pärjäsi. Synnyinkaupungissani Lappeenrannassa tilanne oli juuri tällainen viime vuosikymmenen puolella, ja se oli kehittynyt tällaiseksi ihan meidän suomalaisten myötävaikutuksella.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://archive.smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda

*: Esimerkinomaisesti nostaisin esille pari korkeakoulutettua venäläistä, jotka ovat omalla suurhyökkäyksen alun jälkeisellä toiminnallaan olleet romuttamassa mielikuvaamme koulutetuista ja integroituneista venäläisistä, sotarikollinen Jan Petrovskin oikeusavustajana toiminut Natalia Malgina sekä vasemmistoliiton paikallispoliitikko Ekaterina ’Katja’ Marova.

Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla: Donetsk, kuihtuva kaupunki

 

Julkaisin kesän kynnyksellä kuin myös kesäkuun lopulla kirjoitukset elämästä Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. (1) Tämän kirjoituksen myötä palaan havaintojen kuin myös miehitetyssä Donetskissa elettyjen päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien kerryttämän kokemuksen myötä aiheen pariin – jos mahdollista, niin tämä kirjoitus lienee lohduttomin aikoihin. Kirjoitukseni kantava teema on vesi, tai oikeammin sen puute. Aiemmin kesällä aiheesta on kattavasti kirjoittanut Verkkouutisissa toimittaja Laura Halminen, lyhyempiä uutisia löytyy enemmänkin, kuten Ylellä julkaistu uutinen vesipulasta Venäjän miehittämillä alueilla. (2 ja 3) Olen aiemminkin kirjoituksissani kuin myös erinäisissä päivityksissä nostanut esille miehitetyn Donbasin alueen lisääntyvät ongelmat vesihuollossa. Venäjän suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen tilanne on Venäjän miehittämien suurten kaupunkien lisäksi heikentynyt merkittävästi useissa pienemmissä kaupungeissa, kuten Amvrosiivkassa tilanne on hallitsematon – ihmisillä ei ole vettä lainkaan. (4) Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen valtaamassa Severodonetskissa (Luhanskin alueella) oli osia, joissa elokuun alkupuolella ei ollut vettä viikkoon. (5)

Miehitetyssä Donetskissa akuutti vesipula sai aikaan sen, että asukkaat turvautuivat neuvostoaikaiseen tapaan yrittäessään vedota suoraan ”suureen johtajaan” – tapaan, johon Venäjällä on turvauduttu Putinin valtakauden kuluessa useammankin kerran. Miehitetyn Donetskin ”tulevaisuus” – lapset – osoittivat ”Hanani on vaiti”-viestinsä Vladimir Putinille, vedoten häntä ”pelastamaan meidät”. (6)

Donbasin alueen vuosia jatkunut, kaiken aikaa heikentynyt ja lopulta kriisiksi edennyt tila vesihuollossa ei missään nimessä ole poikkeus Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan kevättalvella 2014 ja miehitystä seurannut Ukrainan toteuttama Pohjois-Krimin-kanavan sulku saivat aikaan miehitetyllä Krimin niemimaalla hitaasti edenneen tilan, jossa pohjavesivarannot monin paikoin romahtivat. Venäjän haluttomuus ratkaista ongelma (esim. veden liikakäyttö), eskaloi omalta osaltaan tilannetta niin, että niemimaan vesihuollon ja kastelujärjestelmien kannalta tärkeät tekoaltaat kuivuivat uhkaavasti ja aavikoituminen alkoi uhata osaa niemimaan ekologisesti herkkää luontoa. Kanavan kautta niemimaalle virtasi valtaosa (jopa 85 prosenttia) niemimaan alueella tarvittavasta vedestä.

Ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua arvioitiin Venäjän eräänä skenaariona olevan ratkaista Krimin niemimaan akuutti vesipula sotilasoperaatiolla, jolla miehitettäisi Krimin niemimaan ja Dneprin välinen Ukrainalle kuuluva maa-alue, jonka seurauksena Pohjois-Krimin-kanavan olisi koko matkaltaan Kah’ovkan tekojärveltä niemimaalle Venäjän hallussa. Venäjän suurhyökkäyksen seurauksena kanava päätyi Kah’ovkan tekojärveltä Dnepriltä Krimin niemimaalle sen haltuun, venäläiset räjäyttivät Kah’ovkan vesivoimalan padon aamuyöllä 6. kesäkuuta 2023. Rikollisen teon eräs seuraus oli se, että tekoaltaasta vetensä saanut Pohjois-Krimin-kanava kuivui.

 

Havaintoja miehitetystä Donetskista

Donetskin kaupunkialueen vesihuollon yhä pahenevien ongelmien siemenet kylvettiin reilu vuosikymmen sitten Venäjän aloittaessa keväällä 2014 sotilasoperaationsa Ukrainan itäosissa. Ennen ”venäläistä kevättä” ja sotaa Donetskin alueella ei ollut pulaa vedestä – muistan tämän omiltakin vierailuilta Donetskissa (elokuussa 2012, tammikuussa 2013 ja elokuussa 2013), vettä oli aina saatavilla pyykinpesuun, peseytymiseen ja ruoan laittoon. Edes kuumimpina kesinäkään kaupungin lukuisat tekoaltaat eivät kuivuneet, kuten eivät ”miljoonan ruusun kaupungin” lukemattomat suihkulähteetkään. Voidaan siis todeta ”venäläisen kevään” toimineen eräänlaisena vedenjakajana, jolloin kylvettiin nykyisen katastrofin siemenet, jota ovat ruokkineet venäläisten toimet (piittaamattomuus, koneiden ja laitteiden ryöstely Venäjälle jne.) kaupungissa miehitysvuosina.

Donetskin kuin myös koko suurkaupunkialueen vesihuolto oli Venäjän suurhyökkäystä (24. helmikuuta 2022) edeltävinäkin miehitysvuosina ajoittain suurissakin ongelmissa piittaamattomuuden, huollon laiminlyönnin sekä sotatoimien seurauksena. Tuolloin helpotusta ongelmiin kuitenkin tuli Ukrainan taholta, sen huoltohenkilökunnan osallistuessa pohjoisen suunnalta kaupunkiin johtavien kanavien, kuten Severski Donets-Donbas-kanavan sekä alueen vesijohtoverkostojen huoltoon sekä Donetskin pohjoisen alueen vedenpuhdistamon kunnossapitoon.

Pääosin nämä sotatoimistakin johtuvat ongelmat syyt olivat seurausta Venäjän tai sen proxy-joukkojen toimista, esim. 9. huhtikuuta 2019 Itä-Ukrainassa työskennellyt Ukrainan valtion pelastusyksikön miinojen ja räjähteiden raivaaja menehtyi ja kaksi hänen kollegaansa vammautui räjähdeonnettomuudessa Severski Donets-Donbas-kanavan pumppausasemalla lähellä Zaitseven kylää reilun puolen kilometrin päässä demarkaatiolinjasta [eli rintamalinjasta] heidän ollessa raivaamassa alueelle asennettua ansaa. Kyseinen alue oli Ukrainan hallinnassa mutta alueen luonteen vuoksi vihollinen pyrki miinoittamaan ja ansoittamaan niitä säännöllisesti. Seuranneina vuosina Venäjän ja sen proxy-joukkojen rikollinen toiminta kiihtyi entisestään demarkaatiolinjalla Ukrainan kontrolloimilla alueilla.

Miehitetyn Donetskin alueella edelleen asuvien läheisten ja tuttujemme mukaan elintarvikehuollon rinnalla Donetskin alueen vesihuolto alkoi heiketä hyvin pian Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen kevättalvella 2022. Toki juomavesi oli ollut Donetskissa juomakelvotonta vuosien ajan mutta kevättalvella 2022 vesi itsessään alkoi jo olla kortilla – katkoksia vedenjakelussa oli entistä useammin (ja ne olivat entistä pitkäkestoisempia). Eikä Venäjän suurhyökkäyksen takia Ukrainakaan ollut enää mahdollista osallistua huolto- ja kunnossapitotoimiin. Suurhyökkäystä seuranneina vuosina sotatoimista johtuvat ongelmat vesihuollossa lisääntyivät Donetskin alueella (oblast) merkittävästi. Tammikuussa 2025 venäläiset räjäyttivät Severski Donets-Donbas-kanavan putket lähellä Tšasiv Jaria osana sotatoimiaan, mikä entisestään heikensi surkeaa tilannetta. (7)

Tämän vuoden tammikuussa miehitetyssä Donetskissa vettä riitti säännösteltynä parin tunnin ajan lähestulkoon jokainen vuorokausi. Tätä vettä saattoi käyttää pyykinpesuun ja siivoamiseen – veden ollessa puhtaimmillaan suihkussakin saattoi käydä. Kevään ja kesän koitettua ja oltua tavanomaista kuivempi, alkoi tilanne Donetsk-Makijivka-alueella heiketä hyvin nopeasti – päädyttiin nykyiseen katastrofaaliseen tilaan, jossa vedestä on jatkuva pula ja jossa siitä melkeinpä tapellaan jonotuspisteillä tai vesisäiliöillä. Ja ollakseni rehellinen, kyse ei ole ”melkein tapellaan” vaan kyllä vedestä jo tapellaan. Tämänhetkistä tilannetta miehitetyssä Donetskissa (tai muillakaan Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa) ei ole mitään mieltä ryhtyä kaunistelemaan ja jollain muotoa sensuroimaan, kuin korkeintaan niiltä osin, joilla suojellaan havaintojen tekijöiden henkilöllisyyttä tahi asuinpaikkaa.

Meille juokseva vesi ei ole millään muotoa luksusta, olemme tottuneet siihen, että hanasta tulee halutessamme kylmää ja lämmintä vettä – meille Suomessa normaalia on myös se, että tätä vettä voi turvallisin mielin juoda ja käyttää mihin haluamme ja valtaosassa Suomea suorastaan tuhlaillen. Jotakuinkin samanlaista elämä oli Itä-Ukrainassa ennen ”venäläistä kevättä” reilu vuosikymmen sitten. Tänään tämä arki on muuttunut luksukseksi, joka on niin kaukana, että siitä voi vain haaveilla.

Millaista on elämä, jossa ajatus suihkussa käymisestä ja hiusten pesemisestä hyvin voi kasvaa mielessä pakonomaiseksi ajatukseksi, joka kumpuaa mielen syövereistä aamulla ensimmäisenä ja joka vaivaa mieltä viimeisenä hetkenä ennen nukahtamista?

Vesipula on aivan yhtä akuutti asuintalojen lisäksi myös päiväkodeissa ja kouluissa – vettä ei ole edes sen vertaa, että vessan voisi vetää. Edellinen on eräs syy sille, miksi monet vanhemmat välttelevät lastensa laittamista päiväkotiin. Muitakin syitä on, kuten miehityshallinnon taholta lapsiin kohdistuva propagandansyöttö ja militarisointi. Tämäkin lukuvuosi miehitetyillä alueilla alkoi propagandan ja lasten militarisoinnin sävyttämänä. (8) Eikä tilanne Donetskin alueen sairaaloissakaan ole sen parempi. Aiemmin sairaaloita oli vaivannut henkilöpulan lisäksi pula hoitotarvikkeista ja lääkkeistä (kummastakin oli pulaa jo ennen Venäjän suurhyökkäystä, tilanteen muuttuessa surkeaksi jo koronapandemian aikana) mutta nyt edellisten rinnalle on tullut vesipula.

Paikalliset ovat arvioineet, että sairaaloiden ja muiden julkisten laitosten tilannetta heikensi merkittävästi se, että Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen viimeisetkin suuret kombinaatit ja tehtaat ovat hiljenneet Donetskissa. Laitokset, jotka kuluttivat paljon vettä mutta jotka toimiessaan tuottivat sähköä ja lämpöä yhteisölle ja jotka eräällä tapaa elivät symbioosissa kaupungin kanssa. Monen yksikön kohdalla hiljentyminen on seurausta pääasiassa kahdesta asiasta, nimittäin henkilökunnan pakkovärväämisestä rintamalle sekä koneiden ja laitteiden varastamisesta Venäjälle. Tällaisiin hiljenneisiin kombinaatteihin kuului loiston aikoina Donetskin suurimman työnantajan DMZ Donetsk-terästehtaan toiminnan päättyminen tämän vuoden puolella. Laajan kombinaatin alueella on vielä jotain toimintaa – todennäköisesti venäläisten huoltovarikoita – mutta masuunit, koneet ja tehdasalueen lämpövoimalat ovat jo hiljenneet.

Laajoilla alueilla Donetskissa maasta kohoaa kohti taivaita kymmenen tai jopa kaksikymmentä kerroksisia asuintaloja matalien hruštšovkojen tai vielä vanhempien stalinkojen rinnalla. Tänään näistä korkeista asuinkerrostaloista on tullut asukkailleen kuolemanloukkuja. Nimittäin niinä hetkinä, jolloin vettä säännösteltynä jaetaan, vedenpaine putkistossa on niin huono, ettei (sitä juomakelvotonta) vettä saa kuin muutamassa alimmassa kerroksessa. Ylimpiin kerroksiin vesi on kannettava, koska suurimmassa osassa näitä taloja hissit ovat lakanneet toimimasta jo vuosia sitten.

Toimitettavan veden varassa eläviä kaupunkilaisia huolestuttaa entistä enemmän myös se, että mistä säiliöautoilla heille toimitettava vesi on peräisin. Huoli on aivan aiheellinen, kun huomioidaan, että kaupunki on piittaamattoman miehitysvallan hallussa ja näennäinen päätösvalta siviileitä koskevissa asioissa on Venäjän nimittämillä kollaboraattoreilla, joiden joukossa on puolirikollisin keinoin omaisuutensa hankkineita ”pikku-oligarkkeja” – joista Denis Pushilin on erinomainen esimerkki – ja joista monilla on turvapaikat Venäjällä tai kolmansissa maissa.

Eräs (maaseutukylässä) asuva tuttumme kävi sukuloimassa tällaisessa kerrostalossa tänä kesänä. Päivänä, jolloin Donetsk oli ollut paahtavan helteen kourissa viikkoja ja ilma väreili kuumuudessa, kiipeäminen toistakymmentä kerrosta rakennuksen ylimpiin kerroksiin oli uuvuttavaa. Kuuma, haiseva ilma seisoi porraskäytävässä. Hajulta ei päässyt turvaan huoneistoissakaan, kuivuneista viemäreistä levisi huoneistoihin oksennuksen tunteen kurkkuun nostava lemu. Vettä ei ollut saanut viikkoihin, kyseisessä kerrostalossa vettä sai vain parin kolmen alimman kerroksen huoneistoissa silloin tällöin. Muihin kerroksiin vanhukset, joita valtaosa asukkaista oli, yrittivät kantaa käyttövetensä. Väsyneet ja uupuneet vanhukset koettivat selvitä arjesta kuka mitenkin, eivät he enää jaksaneet huolehtia kuin korkeintaan itsestään. Mitä läheisemme ja tuttumme ovat kertoneet, kuolemantoiveet ja ajatukset luovuttamisesta ovat lisääntyneet.

Sukuloimassa käynyt tuttummekin kuvaili oloaan helpottuneeksi päästyään takaisin ulkoilmaan, nähdessään taivaan ja aloittaessaan matkansa kohti kotia maaseudulla, jossa elämä ehkäpä on askeettista mutta mahdollisuudet talveen ja tuleviin aikoihin varautumiselle ovat kaupunkia olennaisesti paremmat. Tuttavamme totesi, ettei tuntemaani Donetskia ole enää olemassa, niin paljon kaupunki oli atmosfääriltään muuttunut viimeisinä vuosina.

Venäläiset ovat tuhonneet lukuisia ukrainalaisia kaupunkeja tykkitulella ja ohjuksilla sekä pommeilla, Donetskin he tuhoavat hitaasti tukahduttamalla, niin että lopulta jäljellä on kuollut tyhjä kaupunki, jonka autioiden asuinrakennusten ikkunat luovat elottoman katseen ympäristöön.

Ympäristö – sota koskettaa ympäristöä monella tapaa. Donetskin alueella vähäisilläkin muutoksilla voi olla suuri vaikutus, johtuen osaltaan alueen luonteesta: suhteellisen tasaista, ei suuria luonnon vesivaroja, kuivaa ja kasvillisuudeltaan niukkaa. Etenkin eteläinen Donetskin oblast on luontotyypiltään aroa, valtaosa puustosta ja pensaistosta on ihmisen istuttamaa ja istutettu suojaamaan tuulilta ja eroosiolta. Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen vähäiset metsä- ja pensasvyöhykkeet ovat tuhoutuneet sodan ja puun muun käytön (esim. lämmitys ja linnoitteet rintamalla) seurauksena. Tämä on paikallisten mukaan lisännyt eroosiota ja sekä voimakkaita tuulia.

Puiden kaataminen puistoista ja kaupunkialueelta lämmitykseen ja etenkin venäläisjoukkojen tarpeeseen vaikuttaa merkittävästi mikroilmastoon. Kesäisin kaupunki on vielä kuumempi ja vielä kuivempi, mikä lisää haihtumista tekoaltaista ja heikentää entisestään kaupunkilaisten mahdollisuuksia selviytyä sodasta. Tämä sama koskee Venäjän miehittämää Donetskin suurkaupunkialuetta lännessä venäläisten tykkitulella tuhoamasta Mar’inkasta idässä Makijivkaan ja pohjoisessa venäläisten tykkitulella ja lentopommeilla tuhoamasta Avdijivkasta etelässä Donetskin eteläpuolen kyliin saakka. Mutta tilanne on aivan yhtä surkea muillakin alueilla venäläisten miehittämää Donbasia.

Jos kuivuus ja eroosio tuhoavat luontoa maanpinnalla, vaanii maan alla kenties vieläkin suurempi uhka. Donetsin altaan (Donets Basin) alueella on kymmeniä hiilikaivoksia (toimivia hiilikaivoksia oli v. 2015 104 kpl), joista moni on muuttunut miehitysvuosien (v. 2014 eteenpäin) tai laajamittaisen sodan myötä aikapommeiksi, kaivoskäytäviin ja -kuiluihin kertyvän veden ja siihen liukenevien raskasmetallien ja muiden myrkkyjen tähden. (9) Ennen ”venäläistä kevättä” vuonna 2014 Ukraina pyrki pumppaamaan kaivoskäytäviin ja -kuiluihin tihkuvan veden pois ja puhdistamaan sen, millä yritettiin minimoida mahdolliset ympäristökatastrofit. Huom. alueen hiilikaivosten lukumäärä on suuri ja osa on jo lopetettu neuvostovallan aikana, joten piileviä ongelmia on ollut jo ennen vuota 2014, mutta miehitysvuosien aikana piittaamattomuus ja tarkoituksellinen huollon alas ajaminen ovat lisääntyneet merkittävästi.

Poimitaan yksi havainnollistava esimerkki.  Vuodesta 2008 lähtien Ukrainan hallinto budjetoi vuosittain suunnilleen 45 miljoonaa dollaria pitääkseen käytöstä poistettuun Yunkomin hiilikaivokseen asennetut pumput ja järjestelmän toiminnassa estääkseen näillä toimilla saastuneen kaivoksen tulvimisen. Vuonna 2018 Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita rahoittava Venäjä budjetoi enää 150 000 euroa kuukaudessa Yunkomin järjestelmien ylläpitoon. (10) Ja lopulta samana vuonna miehityshallinto teki päätöksen antaa Yunkomin hiilikaivoksen täyttyä luonnonvedellä, josta saattaa seurata radioaktiivisesti saastuneen veden pääsy Mius-jokeen ja lopulta Asovanmereen. (11)

Mikä teki (ja tekee) Yunkomin hiilikaivoksesta erityisen ongelmallisen?

Osana Neuvostoliiton ”rauhanomaista atomiohjelmaa” räjäytettiin Yunkomin hiilikaivoksessa nykyisen Donetskin oblastin alueella 903 m syvyydessä 0,3 kt:n ydinlataus vuonna 1979. Edelleen osin salatun kokeellisen räjäytyksen tarkoituksena oli muun muassa ehkäistä vaarallista hiilikaivosta tämän tästä vaivanneita metaaniräjähdyksiä vapauttamalla hiilikerroksiin loukkuun jäänyttä kaasua – vastaavaa vaikutusta oli havaittu aiemmin maanjäristyksistä kärsineillä alueille.

Toisinaan mieleni valtaa tunne, että Venäjä tarkoituksellisesti tuhoaa miehittämänsä alueet, jotta ne tuhottuina, raunioituneina ja luonnoltaan raiskattuina eivät enää kelpaisi ukrainalaisille. Että alueet olisivat ukrainalaisten silmissä muuttuneet arvottomiksi ja ettei niistä enää siksi olisi järkeä taistella. Toisaalta samaa rikollista piittaamattomuutta näemme myös Venäjän syrjäseuduilla, joista rikkaudet ryöstetään Moskovaan paikallisten joutuessa elämään köyhyydessä ja niukkuudessa sukupolvesta toiseen. Ehkäpä tämä on venäläisten tapa hallita – syöstään valloitussodissa miehitetyt alueet äärimmäiseen köyhyyteen ja ihmisten elo näköalattomuuteen viemällä heiltä identiteetti ja oman arvon tuntu – ja tuomitsemalla leireille se harvalukuinen intelligentsija ”ekstremisteina”. Näin ihmiset muuttuvat karjaksi, jota Kreml voi haluamallaan tavalla paimentaa.

Niin, Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan taitaa lopulta olla kyse paljosta muustakin. Venäjän nujertamista voisi seurata kymmenien orjuutettujen kansojen vapautuminen (ja ehkäpä eräiden kohdalla myös itsenäistyminen).

 

Marko

 

Lähteet:

1. Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla ja Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla: venäläisten kranaatti-iskut Donetskiin.

2. https://www.verkkouutiset.fi/a/vesitragedia-syvenee-vallatussa-donetskissa-radioaktiivinen-jate-uhkaa-vuotaa/#6a6aad62

3. https://yle.fi/a/74-20179730

4. https://www.verkkouutiset.fi/a/vesitragedia-syvenee-vallatussa-donetskissa-radioaktiivinen-jate-uhkaa-vuotaa/#6a6aad62

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/vesitragedia-syvenee-vallatussa-donetskissa-radioaktiivinen-jate-uhkaa-vuotaa/#6a6aad62

6. https://life.pravda.com.ua/society/yaka-prichina-problem-z-vodoyu-na-okupovaniy-chastini-donbasu-309805/

7. https://www.verkkouutiset.fi/a/vesitragedia-syvenee-vallatussa-donetskissa-radioaktiivinen-jate-uhkaa-vuotaa/#6a6aad62

8. https://kyivindependent.com/in-occupied-ukraine-the-first-day-of-russian-school-begins-with-preparations-for-war/

9. ASSESSMENT OF ENVIRONMENTAL DAMAGE IN EASTERN UKRAINE AND RECOVERY PRIORITIES, s. 45 alkaen.

10. https://www.verkkouutiset.fi/a/ita-ukrainassa-kytee-ydinkatastrofi-taustalla-venajan-kova-paatos/#6a6aad62

11. https://www.liga.net/society/articles/tema-dnya-iz-za-shahty-yunkom-azovskoe-more-mojet-stat-mertvym