Miehitys ei ole rauha
Rauhasta Ukrainaan käydään
keskusteluja eri tahojen kesken kaiken aikaa. Usein nämä keskustelut
sivujuonteineen saavat irvokkaitakin sävyjä, vastenmielisiä etten sanoisi.
Tiedämme ilman erillisiä esimerkkejäkin millaisiin keskusteluihin ja
neuvotteluihin tässä viittaan. Sen ohella, että aivan liian usein osa
keskusteluista käydään ohi Ukrainan – aivan kuin sillä ei olisi lainkaan päätäntävaltaa
itseään koskevissa asioissa, julkisissa keskusteluissa tunnutaan unohdettavan
eräs merkittävä ihmisryhmä lähes tyystin.
 |
Miehitys ei ole rauha! |
Venäjän diktaattori Vladimir
Putin allekirjoitti 25. marraskuuta 2025 ns. presidentin asetuksen nro. 858
”О Стратегии государственной национальной политики Российской Федерации на
период до 2036 года” eli asetuksen Venäjän federaation kansallisen politiikan
strategiasta vuoteen 2036. (1)
Kyseisen asetuksen ydinajatus on
se, että vähintään 95 prosenttia Ukrainalta miehitettyjen alueiden väestöstä on
pakkovenäläistettävä vuoteen 2036 mennessä. Asetuksessa ei
luonnollisestikaan esitetä toimenpidettä ”pakkovenäläistämisenä” vaan
asia ilmaistaan kiertäen eli miehitettyjen alueiden väestöstä 95 prosenttia on
”identifioiduttava venäläisiksi” vuoteen 2036 mennessä. Mutta kuten me
kaikki ymmärrämme, asetuksessa mainittu ”venäläisen identiteetin
vahvistaminen” ei tarkoita mitään muuta, kuin pakkovenäläistämistä.
Tämä pakkovenäläistäminen koskee
väestöä, joka asuu Venäjän Ukrainalta kokonaan tai osittain miehittämillä
alueilla eli Krimin niemimaalla, Donetskin ja Luhanskin alueilla sekä Hersonin
ja Zaporižžjan alueilla. Tästä me pääsemmekin suureen joukkoon ihmisiä, joiden kohtalo
tuntuu unohtuvan kaiken aikaa julkisessa keskustelussa täällä lännessä eli heihin,
jotka asuvat Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla.
Omalta osaltani haluan muistuttaa
päättäjiämme heidän kohtalosta tällä avoimella kirjeellä, toivoen samalla,
ettei tämä jää yksinäiseksi huudoksi pimeyteen!
Haluan uskoa, että jokainen
meistä tiedostaa mitä tämä pakkovenäläistäminen todellisuudessa tarkoittaa.
Mitä se tarkoittaa, kun väkisin ja pakolla kiistetään ihmisen oikeus omaan
kieleen ja kulttuuriin. Uskoisin meidän myös tiedostavan sen, millaisiin
metodeihin Venäjä on valmis turvautumaan pakottaessaan miehitetyillä alueilla
asuvia omaksumaan ”uuden” kansallisen identiteetin.
Itse asiassa meidän ei tarvitse
kuvitella mitään, sillä me tiedämme millaisiin keinoihin Venäjä on valmis
turvautumaan pakottaessaan ihmiset haluamaansa muottiin. Tätä on tapahtunut
kaiken aikaa silmiemme edessä jo vuosien ajan, itse asiassa jo yli
vuosikymmenen ajan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla. Todellisuus Itä-Ukrainassa, osassa Donetskin ja
Luhanskin alueita oli se, että ne olivat Venäjän suorassa kontrollissa ja
miehittämät vaikka virallinen Venäjä meille muuta halusi uskotellakin. Surullista
näiden ihmisten kannalta on se, ettei päättäjillämme Suomessa ja laajemmin
länsimassa ollut halua tai rohkeutta tunnustaa tosiasiaa ääneen ja vaatia
Venäjää tilille sotatoimista sekä sotarikoksistaan viimeistään loppukesästä
2014, jolloin Venäjän armeijan mekanisoidut yhtymät ylittivät jälleen Ukrainan
ja Venäjän välisen rajan useista kohdin (huom. emmehän unohda Krimin niemimaan
miehitystä helmi-maalikuussa 2014) . (2) Näin ei käynyt, vaan vuosien ajan
uskoteltiin kyseessä olevan paikallisesti syntynyt ”separatismi” ja
Ukrainan itäosissa sijaitsevan ”kapinallisia tasavaltoja”, kun samaan
aikaan Venäjän oli mahdollista käynnistää alueiden venäläistämistoimet, jonka
eräs ilmenemismuoto passipolitiikan rinnalla on lasten militarisointiin
tähtäävät toimet. Ukrainan, miehitettyjen Donetskin ja Luhanskin alueiden,
ihmisoikeusasiamiehen edustajan mukaan joulukuuhun 2018 mennessä jo yli 5000
lasta oli osallistunut miehitetyillä alueilla ”militaristispatrioottisille”
leireille. (3) Venäjän proxy-joukot ryhtyivät värväämään ja pakkovärväämään
alaikäisiä militiayksiköihin niinkin varhain kuin vuoden 2014 kesällä. (4)
Kun keskustelemme ”rauhasta
Ukrainaan”, ohitamme lähes aina Venäjän miehittämien alueiden väestön
ihmisoikeuksien toteutumisen – kyse on miljoonista ihmisistä. Miehitys
tarkoittaa terroria, oman ja kansallisen identiteetin sekä kielen tuhoamista. Miehityksen
ja venäläistämistoimien aktiivisiin vastustajiin, jollaiseen riittää
havaintojeni mukaan somekirjoittelu tai muu vastaava aktiivisuuden taso, Venäjä
on jo aiemmin kohdistanut rikollisia ja kansainvälisen oikeuden vastaisia
toimia, joihin kuuluvat näytösoikeudenkäynneissä langetetut pitkät
vankeusrangaistukset, kidutus ja jopa teloitukset – viimeksi mainitut toimet
Venäjän valtiolliset toimijat saattavat ”ulkoistaa” erilaisille proxy-joukoille
tai palkkasotilasorganisaatioille.
Toisen maailman sodan jälkeen
toistettiin Ei enää koskaan – Never Again! Ihmiskunnan muisti näyttää
olevan lyhyt – me annamme tämän tapahtua jälleen silmiemme edessä, kutsuen
tapahtumaa irvokkaasti ”rauhaksi” Jälkipolvet tulevat tuomitsemaan meidät vastuunpakoilumme
tähden: onko se rauha, joka saadaan myymällä miljoonat ihmiset diktatuurille?
Marko Enqvist
Ukrainan ystävä ja
kansalaisaktivisti. Olen kirjoittanut havaintojani Ukrainasta ja maan
kulttuurista sekä yhteiskunnasta ja Venäjän hyökkäyssodasta eri alustoille jo
reilun vuosikymmenen ajan.
Lähteet:
1. http://publication.pravo.gov.ru/document/0001202511250024?index=1
2. Maavoimien tutkimuskeskus: Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila, Venäjän joukkojen osuutta tarkasteltu esim. sivusta 8 eteenpäin.
4. https://hfhr.pl/upload/2022/01/zaangaz-owanie-dzieci-w-formacje-zbrojne-podczas-konfliktu-militarnego-w-donbasie.pdf (esim. sivut 4 ja 5).
