Team Sparrow – varpuset

 

Me suomalaiset tapaamme laulaa jouluisin Zacharias Topeliuksen runoon pohjautuen varpusesta jouluaamuna. Puolentoista tuhatta kilometriä etelämpänä meistä – Ukrainassa, hiukan toisenlaiset ruskeanharmaat ”varpuset” käyvät puolustustaistelua erilaisilla torjuntalennokeilla vihollisen ”lennokkiparvia” vastaan. Tämä kirjoitus kertoo näistä ”varpusista” eli Team Sparrow’ista (huom. sparrow on suomeksi varpunen).

Kirjoitus on laadittu yhteistyössä joukko-osastoon kuuluvan sotilaan, D:n kanssa. Tästä huolimatta kannan vastuun mahdollisista virheellisistä ilmaisuista tai muista epäloogisuuksista. Toisaalta teksti on myös laadittu siten, ettei siinä kerrota mitään sellaista, mikä todellisuudessa helpottaisi vihollista – venäläisiä – tuhoamistyössään. Tekstin kuvitus on saatu joukko-osastolta, kuvissa ei paljasteta mitään salaiseksi luokiteltua tai sellaisia henkilöitä kasvoilta, jotka eivät turvallisuutensa vuosi voi esiintyä omilla kasvoillaan (ja siksi yhdessä kuvassa henkilön kasvot on pyynnöstä sumennettu).

Osa Team Sparrow’ista ”siellä jossain”.

Team Sparrow kuuluu uusiin lennokki- eli droonijoukkoihin. Joukko-osasto on niin sanottu vastatoimiryhmä, joka yksinkertaistettuna operoi kahdenlaista vihollista vastaan:

-joukkue operoi vihollisen FPV-lennokkipilotteja eli pilotteja vastaan. Heidän kohteena ei ole vihollisen tekniikka, vaan he ”koputtelevat” valokuitulennokeilla vihollisen pilotteja.

-joukkue toimii pataljoonan omana ilmatorjuntana, jolloin he torjuvat torjuntalennokeilla eli interceptoreilla – jota nimitystä käytän torjuntalennokeista tässä kirjoituksessa jatkossa – vihollisen Geran-2 eli Shahed-tyyppisiä OWA-lennokkeja, tiedustelulennokkeja sekä vihollisen FPV-lennokkeja.

Joukko-osaston kokonaisvahvuuteen kuuluu myös ulkomaalaisia – heitä on kymmenkunta, joista suurin osa on suomalaisia. Tavanomaisesti Team Sparrow ja vastaavat ryhmät operoivat selustassa, eivät 0-linjalla eli rintamalinjalla. D. kuvasi sijainnin olevan suhteellisen turvallisen verrattuna muihin FPV-operoijiin mutta ei heidänkään työ vaaratonta ole: vihollisen geranit, liitopommit ja pitkän kantaman valokuitudroonit muodostavat jatkuvan uhan.

 

Tyypillinen tehtävä

Seuraavaksi lyhyt kuvaus ”tavallisesta tehtävästä”. Valmistautuminen tehtävään alkaa jo edellisenä iltana, jolloin tarkastetaan ja suunnitellaan reitit kohteeseen, kohde määräytyy saatujen koordinaattien mukaan. Tehtävässä hyödynnetään ukrainalaisia GPS-karttoja. Reittien tarkastuksessa ja suunnittelussa käydään läpi siirtymään käytettävien reittien kunto, vertaamalla vanhempia ja uudempia satelliittikuvia tai ilmakuvia keskenään. Pyritään löytämään reitille tulleet muutokset, jollainen voi olla esim. räjähtänyt ajoneuvo. Suunnittelun kuluessa selvitetään myös se, onko reiteillä havaittu viime aikoina miinoja. Miinat ovat selustassakin jatkuvana uhkana, vihollinen pudottaa selustaan esim. magneettitunnistimella varustettuja miinoja. Mikäli aiottu reitti vaikuttaa turvattomalta (epäilyttävältä), suunnitellaan toinen reitti.

Tehtävään valmistautuessa käydään läpi kaikki varusteet vastuualueiden mukaan (kullakin sotilaalla on oma vastuualueensa). Tehtävään lähtiessä mukana on oltava maa-antenni(t), riittävästi johtoja, varavirtalähteitä ja näyttöjä sekä tehtävänkuvan mukaan joko interceptoreita tai muita FPV-lennokkeja. Tavarat pakataan kahteen ajoneuvoon: pakettiautoon ja maastoautoon. Pakettiauton toimiessa varsinaisena ”työpisteenä”, jossa pilotit työskentelevät.

Siirtyminen kohteeseen ajoitetaan joko aamuun tai iltaan. Pyritään hyödyntämään aamunsarastusta tai illalla päivän hämärtymistä yöksi – syyt liittyvät operaatioturvallisuuteen, jota en tässä tämän enempää avaa.

Saavuttaessa kohteeseen maastoutetaan ajoneuvo(t) – ajoneuvojen kätkeminen on tärkeintä, mutta ajoneuvon ohella kaikki muukin pitää kätkeä: maa-antennit, johdot ja kaapelit jne. Paljastavat roskat pitää myös siivota alueelta, vihollisen tiedustelulennokeissa on hyvät kamerat, joten mitään paljastavaa ei saa jäädä ympäristöön. Voisin todeta, että hengissä pysyminen riippuu paljon siitä, miten em. tehtävät tehdään: huolimattomuus kostautuu. Usein toinen ajoneuvo siirtyy tässä vaiheessa toisaalle.

Työpisteeseen eli pakettiautoon jää kaksi pilottia sekä kolmas sotilas, joka hoitaa kaiken viestinnän omien kanssa salattuja kanavia käyttäen. Tämän kolmannen henkilön tehtävänkuvaan kuuluu ladata lennokki (esim. interceptori, jos toimitaan pataljoonan omana ilmatorjuntana), asentaa turvasokka ja laittaa interceptori laukaisuvalmiiksi. Team Sparrow’illa on käytössä SkyFall’in P1-Sun-interceptoreita – palaan P1-Sun-interceptoriin tuonnempana uudestaan.

Pilotit lentävät ja kolmas hoitaa viestinnän. Hän vastaa yhteydenpidosta alueella oleviin omiin (sijainnit on varmistettava), hän on myös ”linkki” operointipisteen eli pakettiauton ja komentokeskuksen välillä. Ryhmän toimiessa pataljoonan omana ilmatorjuntana, interceptori laukaistaan vasta, kun kohteesta on saatu havainto (tutkakosketus sekä näköhavainto). Kun kohteesta on saatu havainnot ja komentokeskuksesta on saatu lupa, interceptorit nousevat ilmaan. Tehtävä pyritään suorittamaan kahdella interceptorilla, toinen pilotti tuhoaa ja toinen pilotti kuvaa tehtävän suorittamisen. Jos olette ihmetelleet ukrainalaisten julkaisemaa runsasta kuva-aineistoa, edellä kuvattu toimintatapa selittää tämän ainakin osittain.

P1-Sun-interceptorin lentoaika räjähteillä (400 grammaa C-4-muoviräjähdettä) on 15–18 minuuttia. Pilotti lennättää P1-Sunin kohteen (esim. Molnija-1) vierelle ja räjäyttää interceptorin. Paineaalto tuhoaa kohteen, interceptorista ei juurikaan tule sirpaleita. Interceptorit ovat kombinaatio tehokkuutta ja lentoaikaa. P1-Sunin kaltaisten interceptoreiden etu on se, että jos kohdetta ei saavuteta tai siihen ei osuta, niin pilotti voi lentää sen takaisin uudelleen käyttöä varten.

Pilotti ja interceptori.

Tavallisesti tehtävä kestää tunneista päiviin. Tehtävän kesto riippuu interceptoreiden määrästä, yleensä niitä pakataan mukaan kymmenen kappaletta. Paluu operaatiosta tapahtuu, aivan kuten menomatka, joko aamuhämärässä tai illalla päivän vaihtuessa yöksi.

* * *

Silmissämme julkaistut tallenteet erilaisten FPV-droonien tuhoamista kohteista saattavat muistuttaa tietokoneiden räiskintäpelejä, mikä saattaa myös etäännyttää meidät siitä, että siinä missä kohteet voivat olla eläviä olentoja, nämä operaattorit – pilotit – ovat tavallisia miehiä ja naisia, joille jokainen operaatio voi olla se viimeinen. Siinä missä nämä pilotit ja heidän tukena olevat sotilaat osallistuvat Ukrainan puolustamiseen, koettavat ’katsapit’ metsästää heitä. Pienikin huolimattomuus reitin suunnittelussa, ajoneuvon maastouttamisessa, maa-antennin ja muiden tavaroiden suojaamisessa, tai unohtunut roska – juomapullo – voi kostautua ja paljastaa heidät viholliselle.

Kiitokseni D:lle ja Team Sparrow’n väelle! He ansaitsevat kaiken mahdollisen tukemme siinä missä muutkin joukko-osastot, jotka Ukrainassa osallistuvat taisteluun hyökkääjää vastaan. Tarve Ukrainassa on jatkuva: ajoneuvoja ja elektroniikkaa menetetään; lääkintätarvikkeista ja ensihoitotarvikkeista on jatkuvaa puutetta, aivan kuten suojavarusteistakin (esim. plate carrier-liivit, kypärät jne.)

 

Marko Enqvist

 

Kuvat: © Team Sparrow 2026.

Team Sparrow.

#TeamSparrow