Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja III

 

Palatkaamme viime vuoden puolella aloittamani kirjoitussarjan ”Venäjän vaikuttamisesta Suomessa” pariin. Tässä kolmannessa osassa huomioni kohdistuu pääasiassa sellaisiin toimijoihin ja operaattoreihin, joiden toimintaan suuri yleisö ei välttämättä kiinnitä huomiota tai joiden työskentelyä ei välttämättä mielletä osaksi vaikuttamista. Tapauksissa, joissa nostan esille jonkin nimetyn toimijan, pyrin perustelemaan kyseisen yhdistyksen tai yrityksen maininnan, eräissä tapauksissa viitaten Venäjän vastaavaan toimintaan muissa maissa.

Alkuun minun on syytä muistuttaa lukijoita merkittävästä, Venäjän vaikuttamisen mahdollistavasta, tekijästä:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Meidän on muistettava, että saavuttaakseen tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita eli auliita apureita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä operaatioissa. Huolestuttavampi kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös länsimaissa turvautua rikollisryhmiin tai -organisaatioihin tavoitteisiin pyrkiessään. Tällainen tavoite voi olla kohdemaan sisäisen koheesion rikkominen sekä turvattomuuden tunteen lisääminen, johon pyritään myös rikollisryhmiin tukeutumalla. Konkreettisten tekojen rinnalla Venäjä voi vahvistaa sanomaansa informaatiovaikuttamisen keinoin. Kirjoitussarjan edellisissä osissa olen huomioinut ryhmiä, jota hyödyntäen Venäjän olisi mahdollista lisätä turvattomuuden tunnetta maassamme, näihin ryhmiin ja niiden toimintaan kirjoitussarjan kolmannessa osassa palaa kuin korkeintaan lyhyinä huomioina ja mainintoina – poikkeuksena otsikoissakin viipynyt Aleksanterinliitto ry, johon liittyvistä havainnoista tuonnempana lisää.

Venäjä ja sen ”auliit apurit” vaikuttavat keskuudessamme.

Käytännössä Venäjä yritti ennen v. 2014 tapahtunutta Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa vaikuttaa Ukrainaan myös erilaisten poliittisten liikkeiden ja kansalaisaktivistien sekä ryhmien kautta koko tämän vuosituhannen ajan. Se ei arkaillut käyttää hyväksi puoluekentän kumpaakin ääripäätä, ja tarvittaessa luoda operaattoreineen lisää puolueita alue ja valtakunnan politiikkaan aiheuttamaan sekaannusta ja rikkomaan kansalaisyhteiskuntaa (viemään ihmisiltä luottamusta puolueisiin ja poliitikkoihin). Nimittäin sama mikä pätee informaatioon, pätee myös yhteiskunnalliseen luottamukseen. Venäjän propagandan tarkoitus ei suinkaan ole saada ihmisiä uskomaan siihen vaan saada heidät menettämään uskonsa luotettavaankin informaatioon. Lukuisten puolueiden ja ryhmien tarkoitus oli lopulta vain kylvää epäluottamusta ja aiheuttaa sekaannusta, jonka seurauksena ihmisten usko kaikkeen puoluepolitiikkaan rapautuisi entistä enemmän ja koska Ukraina ei ollut kansalaisyhteiskuntana vahva, Venäjällä kenties nähtiin tämä yhtenä varteenotettavana vaikuttamisväylänä. Ukrainalaiset eivät kuitenkaan alistuneet kaikkeen, siitä osoituksena Oranssi vallankumous sekä Euromaidan, joka kasvoi Arvokkuuden vallankumoukseksi.

Onneksemme Suomella on pidemmät kansalaisyhteiskunnan perinteet ja sen resilienssi on monia eurooppalaisia valtioita vahvempi, ei Venäjän ole niin helppoa horjuttaa yhteiskuntamme perusteita, mutta näkisin, että Venäjä käyttää Suomeen samoja keinoja, joihin se turvautui Ukrainassa (ja on turvautunut lukuisissa muissa maissa). Yhtenä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voidaan pitää viime vuosikymmenen puolella perustettuja Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry:tä sekä Suomi-Novorossia-Seura ry:tä, joiden toiminnassa oli tuolloin mukana tunnettuja suomalaisia kremliinejä, kuten Johan Bäckman ja Petri Krohn. Yhdistykset eivät vetäneet mukaansa merkittäviä kansanjoukkoja, mutta niiden toiminta huomioitiin Venäjällä ja venäläispropagandassa (kiitos Bäckmanin ”uutteruuden”).

Yhdistykset järjestivät myös tapahtumia, joihin osallistui henkilöitä erilaisista yhteiskuntaluokista ja väestöryhmistä – yhdistävänä tekijänä oli luonnollisesti myönteinen suhtautuminen Venäjään ja sen hallintoon (ja hallinnon tavoitteisiin). Näin jälkikäteen olen päätellyt eräiden pitäneen Venäjää Neuvostoliiton perillisenä ja tämä yhteys antoi Venäjälle ja venäläisille ”oikeuden” imperialistisiin pyrkimyksiinsä. Viime vuosikymmenellä näiden yhdistysten ja niiden yhteistyökumppaneiden toiminnassa liian vähälle huomiolle jäi mielestäni tavoite konfliktin luonnista, joka toteutuessaan olisi toiminut Venäjän edustajille todisteena suomalaisten russofobiasta. Myös tällaisen väestöryhmien välisen konfliktin rakentaminen on eräs Venäjän tavoitteista ja sellaisen toteutuminen olisi Venäjälle osoitus ”venäläisväestön suojelun tarpeesta”.

Yhdistysten järjestämien tapahtumien joukossa eräällä tapaa kiinnostavia ovat ns. DNR edustuston järjestämät pikkujoulut ja myöhemmin yhdistysten kanssa yhteistyötä tehneen RuFi:n organisoimat, useana vuonna järjestetyt, kuolemattoman rykmentin marssit. Yhdistysten järjestämiin pikkujouluihin osallistui kiinnostaviakin henkilöitä, kuten joulukuussa 2017 pikkujouluihin osallistunut, edellisen kuun puolella Lied-sävellyskilpailun voittanut Vladimir Agopov. (2) Hänen taustansa on sikäli kiinnostava, että hän on syntynyt Luhanskissa, Neuvostoliitossa, marraskuussa 1953. Hänellä on armenialaiset sukujuuret.

Agopov oli omalla tavallaan aktiivinen noina vuosina, marraskuussa 2014 hän kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle disinformatiivisen Yksi ainoa totuus, eli Suomen media ja Ukrainan kriisi-kirjoituksen, (3) jonka luettuaan ymmärtää sen, miksi hän osallistui joulukuussa 2017 järjestettyihin pikkujouluihin. Kiinnostavaa Agopovissa on myös se, että hän toimii edelleen Ruslania Books Oy:n hallituksen puheenjohtajana. (4) Yrityksen toimitusjohtajana toimii hänen poikansa Andreas Agopov, joka Yleisradion haastattelussa huhtikuussa 2022 määritteli itsensä ”ei-poliittiseksi henkilöksi”, joka ei halua kommentoida tapahtumia Ukrainassa. (5) Ja kyllä – hän käytti sanaa ”tapahtuma” (’events’) kyseisessä haastattelussa, aivan kuin kyse olisi ”urheilutapahtumasta” tuhoamissodan sijaan. Kirjakaupan verkkokapasta on edelleen ostettavissa esim. venäläistä sotapropagandaa (siis ”erikoisoperaatiopropagandaa”), Aleksandr Duginin tuotantoa kuin myös Johan Bäckmanin venäjäksi käännettyjä julkaisuja. 

Ruslaniasta saa kotiin kannettuna myös venäläistä (sekä suomalaista) sotapropagandaa.

Venäläisen kulttuurin puolustelu, johon poika-Agopov myös syyllistyy, on siinä mielessä tuttua retoriikkaa, että käytännössä aina näissä yhteyksissä venäläinen kulttuuri ja sen rikkaus nousee esille, ja sen kautta puolustellaan venäläisyyttä sekä yritetään tehdä eroa Venäjän hallintoon, joka ammentaa voimaa juuri siitä samasta kulttuurista, käyttäen sitä myös pehmeänä voimana (Soft Power), jolla valloittaa ihmisten mieliä. Valitettavasti Andreas Agopov näyttäytyy tässä kuviossa henkilönä, joka yrittää noukkia rusinoita pullasta!

Niin kiinnostavaa, kuin venäläisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista laajemmin olisi kiinnostavaa kirjoittaa enemmän osana Venäjän vaikuttamista ja pehmeää voimaa, on tätä kirjoitusta syytä jatkaa eteenpäin.

Yhteiskuntamme naiiviudesta venäläisten toiminnan edessä käy eräänä esimerkkinä STEA:n eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen myöntämä tuki venäjänkielisille avustusjärjestöille, jotka osallistuvat ukrainalaispakolaisten auttamiseen. Huomioitavaa tässä nimenomaan on se, että usea näistä venäjänkielisistä järjestöistä ei huomioi Venäjän aloittamaa tuhoamissotaa juuri millään tavalla, puhumattakaan, että yhdistyksillä olisi tuomitseva kanta Venäjän aloittamaan tuhoamissotaan. Ongelmallisimmissa tapauksissa yhdistysten edustajat pyytävät kääntymään Venäjän federaation suurlähetystön puoleen ja kysymään sieltä kantaa Venäjän tuhoamissotaan. (6) Tämä on käsittämättömän vastenmielistä vastuunpakoilua! Näiden yhdistysten toimintaan liittyy myös turvallisuusnäkökulma, johon apua tarvitsevat ukrainalaispakolaiset eivät välttämättä huomaa kiinnittää huomiota. Millaisia tietoja yhdistykset keräävät apua tarvitsevilta ja tukea hakevilta ukrainalaispakolaisilta? Tiedossamme on, että Venäjä pyrkii kontaktimaan ja painostamaan kolmansissa maissa asuvia ukrainalaispakolaisia. On myös aiheellista kysyä, että keiden käsiin kootut tiedot lopulta päätyvät? Samoja asioita pohtii myös Turun ”Suomen ukrainalaiset” -yhdistyksen Maksym Koshelev. (7)

Toteaisinkin näiden venäläisten operoimien venäjän kielisten avustusjärjestöjen aktivisteille kuin myös Ruslanian Andreas Agopoville, että tuhoamissodan tuomitseminen ei ole ”poliittinen kannanotto”, sen sijaan tuomitsematta jättäminen on!

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota lukuisten Suomessa toimivien, Venäjän kaksoiskansalaisten omistamien kuljetusfirmojen menestymisestä sekä näiden kaksoiskansalaisten omistamien kuljetusfirmojen toimintaan liittyvistä riskeistä, joihin sisältyy myös huoltovarmuustekijöihin liittyviä riskejä, joiden olemassa oloa maassamme ei aiemmin ole riittävästi huomioitu. (8 ja 9) Nämä havainnot ja tiedot yhdistettynä omiin havaintoihini ja saamiini vinkkeihin, johdattivat minut tutkimaan hiukan tarkemmin eräiden kansalaisaktivismiin osallistuneiden, Suomessa asuvien Venäjän kaksoiskansalaisten tai venäläistaustaisten Suomen kansalaisten toimintaa ja työhistoriaa.

Onko Aleksanterinliitolla muitakin tavoitteita, kuin rajan saaminen auki ”sukulaisveirailuille”?

En voi sanoa, että yllätyin, kun havaitsin Aleksanterinliitossakin näkyvästi esillä olleen henkilön työhistorian koostuvan vuosien ajan suurelta osin logistiikka-alan töistä avustajana, huolitsijana ja tällä hetkellä työskentelemässä kansainvälistä verkkokauppaa harjoittavan yrityksen taloushallinnossa. Työnantajayrityksistä löytyy yhdistävänä tekijänä omistajan tai yhden omistajista kaksoiskansalaisuus. Tällä hetkellä samaisen rajaa avattavaksi vaativan yhdistyksen hallituksen varajäsenenä on henkilö, jonka koulutustausta on varsin kiinnostava: rikospsykologiaa Pietarin valtionyliopiston psykologian laitoksella (opinnot päättyivät 2005), muutaman vuoden kuluttua opiskelupaikaksi ”valikoitui” Venäjän tulliakatemia, josta kyseinen henkilö valmistui tullioperaatioiden asiantuntijaksi.

En syytä ketään rikollisesta toiminnasta, mutta kun tarkastellaan kokonaiskuviota ja uutisointia Venäjään kohdistettujen sanktioiden eriasteisesta rikkomisesta, niin tällaisilla aloilla työskentely herättää kysymysten ohella myös epäilyjä. Mieleeni nousee myös ajatus siitä, että Aleksanterinliiton rajat auki-kampanjoinnissa on kyse eräänlaisesta maskirovkasta, jossa huomio kohdistetaan toisistaan irti revittyihin sukulaisiin, nostaen esiin erilaisia ihmiskohtaloita mutta samalla jätetään tyystin mainitsematta se, minkä rajojen avaaminen ja ”sukulaisvierailut” mahdollistaisi. Kyse on vaikuttamisesta tunteisiin vetoamisen kautta! Luimme aiemmin tällä viikolla siitä, kuinka Virossa Luhamaan raja-aseman kautta Venäjälle salakuljetetaan pakotteiden alaista tavaraa linja-autoilla. (10) Olisiko vastaavaa toimintaa mahdollista harjoittaa Suomesta Venäjälle (pienimuotoisesti) muulien avulla raja-asemien avauduttua ja liikkumisen vapauduttua? Epäilijä tässä vaiheessa kenties tuumii, että eivätköhän ne ole aika mitättömiä tavaravirtoja, joita ”turistien” matkassa Venäjälle menisi. Hyvin todennäköistä, mutta eikö Viron tapauskin todista sen puolesta, että Venäjä (ja venäläiset) turvautuvat erilaisiin reitteihin ja vaihtoehtoihin kyetäkseen ylläpitämään valtion toimintaa ja sen myötä kykyä jatkaa tuhoamissotaa Ukrainassa. Omalta osaltaan sellainen vaikuttaminen, joka mahdollistaa yhteiskunnan toimintojen ylläpitämisen ja auttaisi ylläpitämään illuusiota ”toimivista valtiorakenteista” hyödyttää Venäjän johtoa. Aleksanterinliiton toiminta on, pienimuotoisuudestaan huolimatta, mitä enenevissä määrin tällaista.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://yle.fi/aihe/a/20-202685 

“’We are passionate about the culture of the Russian-speaking world and do not have anything to do with Putin or his politics’, said Agopov, who describes himself as a ‘non-political’ person who did not wish to comment on events in Ukraine.”

3. https://avoin.media/2022/02/28/yksi-ainoa-totuus-eli-suomen-media-ja-ukrainan-kriisi/

4. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/ruslania-books-oy/06452788/paattajat

5. https://yle.fi/a/3-12408640

6. https://yle.fi/a/74-20078543

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/stt-n-selvitys-nain-venajan-kaksoiskansalaisten-kuljetusfirmat-ovat-porskuttaneet-suomessa-sodan-aikana/8980076

9. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010950328.html

10. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c6ac00c4-b2b5-42a1-be46-05f4faefcffb 

Aiemmat kirjoitukseni Venäjän vaikuttamisesta Suomessa: havaintoja I ja havaintoja II.

Arkistoiden kätköistä, jotta emme unohtaisi todellisuutta Venäjän miehittämillä alueilla

 

Donald Trumpin vannottua virkavalansa, esille on nostettu hänen ”lupauksensa” pikaisesta rauhasta Ukrainaan. Mutta kuten olemme huomanneet, aikajänne 24 tunnista on jo venynyt aivan toisiin mittoihin. Kirjoituksessani en kuitenkaan ryhdy spekuloimaan tulevilla neuvotteluilla vaan haluan muistuttaa lukijoita (joiden joukossa toivon olevan myös päättäjiämme) siitä todellisuudesta, joka Venäjän miehittämillä alueilla vallitsee – itse asiassa todellisuus oli karumpi, mitä kirjoituksessani kerron. Luettavaksenne ”tarjoilen” kirjoituksen tammikuulta 2016 eli lähes vuosikymmenen takaa. Alkuperäinen kirjoitus julkaistiin 17. tammikuuta 2016 Virossa toimivan, suomen kielisen SSS-Radion Facebook-sivulla.

Olen muokannut kirjoituksen tekstiasua sujuvammaksi sekä korjannut yksittäisiä kirjoitusvirheitä. Lukijan on myös hyvä muistaa se, että kirjoitus on ajalta, jolloin Suomessa ja muissa länsimaissa Venäjän rooli sodan aloittajana ja osapuolena pyrittiin ennemminkin kiistämään kuin tunnustamaan, jonka takia alkuperäisessä tekstissä käytin sekaisin termejä ”separatisti” ja ”militantti”. Näiltä osin tekstiasua on yhtenäistetty, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ”separatisti” on korvattu termillä ”militantti”. Alkuperäisestäkin tekstistä kävi selkeästi ilmi Venäjän rooli sodassa, jonka mainitsemista seurasi minuun kohdistuneita, masinoituja hyökkäyksiä maamme putinistien ja kremliinien taholta.

Kirjoituksen väliotsikkona on alkuperäisen kirjoitukseni otsikko, jossa käytin sanaa ”kansantasavalta”. Sanan merkityksen ollessa ivallisen ja pilkallisen, kuten ukrainalaisilla ystävilläni tuolloin oli, heidän puhuessa ”kansantasavalloista”.

 

Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista Donetskin ”kansantasavallassa” 

Olen aiemmin sivunnut aihetta viesteissäni SSS-Radion Facebook-sivulle, viesteissäni olen nostanut esille tilanteen Donetskissa siviileiden näkökulmasta tarkasteltuna. Olen myös pohtinut useammassa viestissä sananvapauden ja ilmaisunvapauden toteutumista ns. Donetskin kansantasavallassa, jolloin olen nostanut esille myös Janus Putkosen toimet Donetskissa ja DONi Newsissä (1) sekä pohdiskellut sitä mikä merkitys hänen toimillansa on ollut siinä, että kesällä 2015 kahden suomalaisen toimittajan akkreditoinnit alueelle evättiin. Kirjoituksessani en puutu journalistien kohteluun kuin sivuhuomioina, sen sijaan pyrin tarkastelemaan edes jollain tasolla alueella tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia sekä nostamaan jälleen kerran esille sen millaisissa olosuhteissa alueen siviilit joutuvat elämään ja millaisen kohtelun kohteeksi sellainen siviili voi joutua, joka ei jaa ”kansantasavaltalaista unelmaa”. Kirjoitukseni lopussa noukin esille muutamia esimerkkejä miehitetyn Donetskin tapahtumista viime ja sitä edellisen vuoden puolelta, nämä tapahtumat ovat sellaisia, joita omat kontaktini alueella ovat todistaneet – joista heillä on konkreettisia silminnäkijähavaintoja pelkkien kuulopuheiden sijaan. Mutta alkuun yleisluontoisempaa aiheen tarkastelua.

Viimeisimpien viikkojen kuluessa surkea ihmisoikeustilanne on noussut useamman kerran esille muissakin kuin ukrainalaisissa medioissa. Ikävä kyllä en ole nähnyt aihetta käsiteltävän riittävällä vakavuudella medioissa koto-Suomessa. Olen yrittänyt löytää laaja-alaisempaa kattausta aiheesta, mutta sellaiset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Pieniä mainintoja löytyy sieltä täältä mutta muutoin ihmisoikeusasioiden käsittely on kovin vähäistä – oikeastaan olematonta blogimaailman ulkopuolella. Sikäli aiheen ohittaminen yllättää, koska aiheesta on kuitenkin kirjoitettu maailmalla kohtalaisen paljon ja useampiakin raportteja on julkaistu. Joskin on huomioitava, että esim. HRW ja Amnesty International ovat raporteissaan kiinnittäneet enemmän huomiota miehitetyn Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen kuin vallitsevaan – heikkoon – tilanteeseen Donbasin alueella, mutta huomiotta Itä-Ukrainakaan ei ole jäänyt.

Miehitetyn Donetskin [jota mediat tuolloin yleisesti kutsuivat Donetskin kansantasavallaksi] alueella suoritetut ihmisoikeusrikkomukset voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Ensinnä tulevat vangittuihin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaisiin kohdistetut rikkomukset, joissa vangittuja sotilaita ja vapaaehtoisia ei ole kohdeltu asiaankuuluvalla tavalla. Amnesty Internationalilla on todisteita siitä, että huhtikuussa 2015 Arseni Pavlov, paremmin tunnettu nimellä Motorola, on ”ampunut kuoliaaksi” 15 vangittua ukrainalaissotilasta. (2) Motorolan suorittamat teloitukset ei ole ainoita laatuaan. Havaintoja muistakin sotavankien teloituksista on runsaasti olemassa, teloitusten ohella vangittuja ukrainalaissotilaita (statuksesta riippumatta) on kohdeltu separatistijoukkojen, yleisön ja paikallisten sekä venäläisten medioiden toimesta nöyryyttävästi. Heitä on marssitettu ja häpäisty julkisesti useamman kerran miehitetyssä Donetskissa. (3 ja 4) Näiden ohella on syytä muistaa myös Nadija Savtšenko tapaus. Häntä ei millään muotoa ole kohdeltu kuten sotavankia tulee kohdella – hänen pidättämiseensä ja siirtämiseen Venäjälle ja hänen oikeudenkäyntiinsä liittyy runsaasti kritisoitavaa. Nadija Savtšenko on monellakin tapaa antanut kasvot sille kuinka kansainvälisten oikeuksien vastaisesti ns. kansantasavallat kuin myös Venäjä, ja Savtšenkon tapauksessa etenkin Venäjä, on toiminut. Savtšenkon oikeudenkäyntiä saattoi kuvata parhaiten ”oikeudenkäynnin irvikuvaksi”, kyse oli näytösoikeudenkäynnistä.

Teloitusten ja vankien väärinkohtelun ohella ongelmana on se, että on olemassa vankeja, joiden olinpaikka ei ole tiedossa. Ukrainan viranomaisilla kuten ei omaisillakaan ole tietoa ovatko nämä ”kadonneet” kuolleet ja jääneet taistelukentälle, vangittu ja siirretty tuntemattomaan sijoituspaikkaan tai onko heidät mahdollisesti tapettu jossain myöhemmässä vaiheessa. Tällaisia ”kadonneita” on (vähintäänkin) kymmeniä. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ruodi varsinaisten sotavankien kohtelua tämän tarkemmin, vaikka aihe kokonaisuudessa ansaitsisi tarkempaa huomiota, koska sotavankien kohtelu pitää sisällään huomattavat määrät väärinkäytöksiä teloitusten lisäksi. Yllä esille nostamani vankien häpäisyt ja julkiset nöyryyttämiset, tilaisuudet, joissa siviilit pääsevät lyömään vankeja ja sylkemään heidän päällensä ovat ehdottoman rikollista toimintaa. Aivan kuten ovat vankien kiduttamiset, joista on lukuisia suoria ja epäsuoria todisteita. Sosiaaliseen mediaan on ladattu videoita, joissa militanttijoukkojen miehet ja naiset nöyryyttävät ja kiduttavat vankejaan – joissa vankeja lyödään, pakotetaan syömään hihamerkkejä vangitsijoiden uhatessa heitä aseilla jne. Seuraavaksi siirryn siviileiden kohteluun aloittaen muutamista julkisuuteen nousseista tapauksista.

Donetskin miehitetty aluehallintorakennus 10. huhtikuuta 2014. 

Ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut militanttien hallinnoimalla alueella käytännössä koko ”kansantasavaltojen” eli miehityksen ajan. Keväällä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin miehittämisiä seuranneina viikkoina useita paikallispoliitikkoja ja paikallisia, jotka eivät tukeneet tuolloin venäläisen entisen tiedustelu-upseerin Igor Girkinin johtamaa hallintoa pidätettiin ja lukuisia tapettiin pidätysten aikana. Pidätettyjen ja murhattujen ruumiita löytyi kevään ja kesän aikana militanttien hallinnoimalta alueelta ja vielä senkin jälkeen, kun alueet siirtyivät takaisin Ukrainan hallintaan myöhemmin kesäkuussa. Huomiota herätti myös Girkinin määräys ottaa käyttöön Josef Stalinin 22. kesäkuuta 1941 julistama poikkeuslaki. Kyseisen lain perusteella teloitettiin useita vangittuja, joukossa pikkurikollisia – kuten Aleksei Pitško, jonka syntilistalta löytyi vähäinen varkaus. (5)

Tällä hetkellä kadonneiden siviileiden ja sotilaiden kokonaismäärä on 774. (6) Militantit ilmoittavat kadonneiden määräksi 480 ihmistä. Kuinka moni näistä kadonneista on kuollut, on arvailuiden varassa? Kadonneet ovat vain yksi ongelma tässä kysymyksessä, heidän ohellansa on huomioitava ne lukuisat raportit alueelta, joissa kerrotaan pidätettyjen siviileiden pahoinpitelystä ja järjestelmällisestä kiduttamisesta (7) – julkisen nöyryyttämisen ohella. Kiduttamisen ohella vankeja on teloitettu, eivätkä teloitukset välttämättä ole mitään ”yksittäistapauksia”, koska 16 % vangituista kertoo todistaneensa teloituksia. Kidutuksessa on käytetty fyysisen väkivallan ohella myös henkistä väkivaltaa, 12 % kidutetuista on naisia. Kidutuksen yleisyydestä kertoo jotain se, että haastatteluiden mukaan 71 % vangituista on kokenut joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa – tai molempia. Yksistään virallisen aineiston mukaan 1333 siviiliä on ollut vangittuna, saman kohtalon on kokenut myös 27 toimittajaa, sotilaista ja vapaaehtoistaistelijoista puhumattakaan. Seksuaalinen väkivalta ja sen käyttö on ollut ”kätketty ongelma”. Toistaiseksi vain yksi vankina ollut mies on kertonut naisten raiskauksista ja hyväksikäytöistä – raiskauksia on myös suoritettu kasviksilla. Naiset ovat olleet toistaiseksi hiljaa, ymmärrettävien syitten takia.

Siviileiden perusoikeudet ovat rajoitetut alueella, käytännössä siviileillä ei ole juurikaan mahdollisuutta esittää julkisesti miehityshallintoa vastustavia mielipiteitä – asukkailla ei ole todellista oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Useamman kerran on myös todistettu se, että paikallinen hallinto hyväksyy täysin mielivallan mikä kohdistuu hallintoa vastustaviin siviileihin. Siviilit, jotka ovat yrittäneet ilmaista Ukrainan laillista hallintoa kannattavia mielipiteitä, tai joita epäillään sellaisista, on pahoinpidelty ja nöyryytetty muiden siviileiden toimesta. (8) Ukrainan hallintoa myötäileviä mielipiteitä ilmaisseita siviileitä on myös pidätetty ja viety pidätyskeskuksiin kidutettavaksi. Donetskissa on myös ilmiannettu ihmisiä hallintoa kritisoivista mielipiteistä, nämä ovat ainakin tietyissä tapauksissa johtaneet myös erinäisiin seuraamuksiin – vangitsemisia kidutuksineen. Tietooni on tullut useampi tapaus, jossa ”kahvipöytäkeskustelut” ovat johtaneet seuraamuksiin, joissa hallintoa kritisoinutta henkilöä on tavalla tai toisella rangaistu (esim. evätty työntekijöille jaettavaksi tarkoitettua ruoka-apua ja perusteena on juuri käytetty ”vääriä mielipiteitä” ja eräällä kerralla ilmoitettu, ettei luvattua palkkaa tule, ja jälleen viitattiin ”vääriin mielipiteisiin”.)

Miehitetyn Donetskin alueella on järjestetty lukuisia näyttäviä hallintoa tukevia paraateja, joihin on osallistunut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä – mahdollisesti enemmänkin. Niihin osallistuminen on monella työpaikalla käytännössä pakollista, osallistumattomuudesta tulee hyvin usein seuraamuksia, kyseessä voi olla palkanmaksun viivästyttäminen tai jonkin bonuksen epääminen. Vaihtoehtoisesti osallistujille voidaan jakaa ruokapaketteja, mikä toimii kohtuullisena kannustimena kaupungissa, jossa on pulaa elintarvikkeista. Nämäkin toimet osoittavat omalla tavallaan sen, ettei alueen asukkailla ole oikeutta ilmaista mielipidettään vapaasti tai tehdä itsenäisiä päätöksiä sen suhteen haluavatko osallistua paraateihin tai julkisiin kokoontumisiin – osallistumattomuus tulkitaan merkiksi hallinnon vastaisesta protestoinnista.

Militanttijoukkojen sekä Venäjän sodankäyntitapa on myös monin paikoin rikollista ja vaarantaa siviileiden hengen ja omaisuuden. Pelkästään YouTube-videoiden perusteella voidaan havaita kuinka militanttijoukot ja heitä tukevat venäläisjoukot ovat useita kertoja sijoittaneet tykistöään sekä raketinheittimiä asutuksen keskelle, paikoin tykistöä on sijoitettu asutuksen keskelle pidemmiksikin ajoiksi pysyväluonteisiin asemiin. Tiedossani on kesältä 2014 tapaus, jossa Leninin piirin alueelle Donetskissa oli sijoitettu telatykkejä kerrostalojen ja omakotitalojen keskelle useamman päivän ajaksi. Alueelle sijoitetut telatykit osallistuivat myös tulitukitoimintaan tulittaen Donetskin länsi- ja luoteispuolelle sijoitettuja Ukrainan asevoimien joukkoja. Saamieni tietojen mukaan aikana, jonka telatykit olivat alueelle sijoitettuna ukrainalaisjoukot eivät kohdistaneet alueelle tulta. Tässä kohdin valittu taktiikka säästi siviilihenkiä, epäilemättä Ukrainan ATO-operaatioon osallistuneet joukot olivat ottaneet opiksi alkukesän Slovjanskin ja Kramatorskin piirityksistä. Tuolloin joukkoja syytettiin tarpeettomasta siviilikohteiden tulittamisesta, Donetskissa kyseisellä alueella vastaavaa ei tapahtunut koko kesän 2014 aikana.

Alueelle sijoitetut militanttijoukot ovat syyllistyneet Donetskissakin tekoihin, joita voi pitää selkeinä sotarikoksina. Venäläispropaganda on useita kertoja uutisoinut kranaatti-iskuista siviilikohteita vastaan ja syyttänyt niistä Ukrainan joukkoja. Sota on ollut pitkä, aivan varmasti sodan kuluessa myös ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet syystä tai toisesta siviilikohteita kaupunkialueella, mutta muutamissa tapauksissa voidaan selkeästi todistaa, ettei iskun takana voi olla ukrainalaisjoukot. Mediassa eniten huomiota on saanut trolleybussi-isku 22. tammikuuta 2015. Isku tapahtui Leninin piirissä, Donetskissa, alueella, josta oli tuolloin reilut 15 kilometriä ATO:n asemiin. Alueella tehtyjen havaintojen (ml. kranaatinkappaleet & sirpaleet) perusteella linja-autopysäkkiä ja trolleybussia tulitettiin 82 millin kranaatinheittimellä. Venäjän käytössä olevien 82 millin kranaatinheittimien kantama on pääsääntöisesti 4,27 km (esim. alueella käytetyt 2B9 Vasilek tai 2B14 Podnos).

Myöhemmin olen saanut tietää, että Donetskissa militanttijoukoilla on käytössä ns. ”roska-autoja” eli kuorma-autoja, jotka ulkoisesti muistuttavat roska-autoa mutta joiden lavalle on sijoitettu esim. 82 millin kranaatinheitin (ks. kuva). Syksyllä keskustellessani aiheesta alueella asuneen henkilön kanssa, hän kertoi sen kaltaisen kuorma-auton liikkuneen loppukesästä 2014 Donetskissa. Pidän hänen silminnäkijälausuntoansa luotettavana, kuin myös sitä, että hän sanoi kertaalleen nähneensä, kyseistä ajoneuvoa käytetyn kaupunkialueella tulitoimintaan. Kyseinen alue, jolla havainto tehtiin, sijaitsi selkeästi rintamalinjojen takana selustassa.

Samoin kevättalvella 2015 sattunut länsimediassa olematonta huomiota ansainnut tapaus herättää pohtimaan toiminnan laajuutta (tässä kohdin jätän eksaktin kaupunginosan turvallisuussyistä mainitsematta). Tuolloin kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin pari kranaattia tai räjäytettiin jonkin sortin pommeja. Kerrostalojen sisäpiha sijaitsee yli 15 kilometrin päässä rintamasta, vauriokuvausten perusteella käytetyt kranaatit eivät olleet järeitä (jäisessä maassa oli pieniä räjähdekuoppia, rakennuksista rikkoutui lukuisia ikkunoita, pari ovea hajosi sekä rakennuksen päätyseinää murtui – räjähdyksien seurauksena pari ihmistä sai lieviä vammoja). Teosta syytettiin venäläisten toimesta Ukrainan asevoimia. Vauriot nähnyt ja tapahtunutta kommentoinut henkilö tuumasi syytteen olevan ”hevonpaskaa”. Hän piti sitä venäläisten tekona – pommeina tai vastaavana.

Alueen tilaa voi kutsua jonkin sortin anarkiaksi – valta on sillä, kenellä on voimaa eli käytännössä aseet tukenaan. Siviileiden kannalta asetelma on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska toimivaa oikeuslaitosta tai poliisia ei ole olemassa. Ei etenkään sellaista, johon voi luottaa ja joka tuomioissaan pyrkisi oikeudenmukaisuuteen ja noudattaisi lakia. Tiedossani on kuulo- ja silminnäkijähavaintoja, joissa aseistetut militantit ovat käyttäneet aseitaan hyvin vähäisistä tai suorastaan olemattomista syistä johtuen siviileitä vastaan. Esim. kesällä 2014 eräällä tarkastuspisteellä militanttien asemiehet ampuivat pysähtymiskäskyä noudattamatta jättäneen miehen. Jo miehen ampuminen tällaisen syyn tähden on osoitus rikollisuudesta, mutta asetelman teki vaarallisemmaksi se, että aseita käytettiin alueella, jolla on paljon asuintaloja ja siviilejä liikkeellä – oli siis olemassa oleva riski, että ihmisiä haavoittuu tai kuolee tulituksessa enemmänkin. Tämä ei ole ainoa kerta, jolloin kontaktini ovat nähneet käytettävän aseita Donetskin kaupunkialueella (eli selustassa) hyvin olemattomasta syystä.

Omien havaintojeni mukaan siviileiden kohtelu on saanut aivan liian vähän huomiota mediassa. Etenkin nyt kun sota on pitkittynyt ja puhutaan jälleen ns. tulitauosta. Ukrainan sota on jäänyt paitsioon monen ollessa sitä mieltä, että sanktioista pitäisi päästä eroon ja jokin sopimus saada aikaan. Tästä ns. tulitauosta huolimatta etenkin ne Donetskissa asuvat siviilit, jotka eivät jaa militanttien ja Venäjän ”unelmaa”, elävät epävarmuudessa ja jopa pelossa anarkian ja diktatorisen hallinnon alaisuudessa. Ja tämä tulitaukokaan ei ole muuta kuin sana paperilla. Minsk II sopimuksen jälkeen, keväällä (v. 2015) vallinnutta rauhallisempaa hetkeä lukuun ottamatta Donetskin alueella – pääasiassa kaupungista länteen ja luoteeseen – on jatkuvaa taistelutoimintaa. Venäjän tukemat joukot rikkovat tulitaukoa säännönmukaisesti, käytännössä päivittäin.

On monella tapaa tärkeää, ettei Ukrainan sotaa unohdeta. Unohtaminen tai mikä tahansa kaupankäynti voi heijastella paljonkin Venäjän lähiympäristöön ja antaa Moskovalle vääriä signaaleja. Mutta tässä kirjoituksessani en nyt tähän ongelmaa puutu, tämä kirjoitus oli laadittu yksinomaan muistellen ihmiskohtaloita alueella – yrittäen omalta osaltani tuoda julki sen todellisuuden mikä miehitetyillä alueilla vallitsee. Millainen ihmisoikeustilanne siellä on.

* * *

Yhdeksänvuoden takaisen kirjoitukseni viimeisimmät kappaleet henkivät tämän ajan tunteita – tulitauko ja rauha olisi saatava aikaan useiden toivoessa pakotteidenkin poistoa. Toiveikkuuteen ei mielestäni ole varaa, alkuperäisen kirjoituksen hetkenä Venäjä oli jo ehtinyt rikkoa Minskin sopimukset sekä useita tulitaukoja. Ennen helmikuussa 2022 alkanutta suurhyökkäystään Venäjä ehti vielä rikkoa lukemattomia tulitaukosopimuksia, kieltää suunnittelevansa Ukrainan valloittamista paljon muun ohella. Minä näen missä tahansa rauhassa vain uuden sodan siemenen, jonka alkaessa sodittaneen muuallakin kuin Ukrainassa.

 

Marko

 

Alkuperäisen kirjoituksen lähteet. On mahdollista, että osa linkeistä ei enää toimi:

1. https://dninews.com/?q=content/about-us

2. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2015/04/ukraine-new-evidence-of-summary-killings-of-captured-soldiers-must-spark-urgent-investigations/

3. http://www.kyivpost.com/content/ukraine-abroad/agence-france-presse-rebels-parade-ukrainian-pows-through-shelled-city-378150.html

4. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ukraine/11053807/Prisoners-of-war-marched-through-streets-of-Donetsk.html

5. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1405055899517

6. http://ua-pressa.com/polotica/101167-zniklimi-bezvsti-v-donbas-vvazhayutsya-774-ukrayincya-sbu.html

7. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/

8. http://www.nytimes.com/2014/08/26/world/europe/russia-ukraine.html?_r=1 

Vuosi 2025 – Venäjän tappioista epäonnistuneessa ”erikoisoperaatiossa”

 

Venäjän suurhyökkäys eli käynnissä oleva Ukrainan tuhoamissota alkoi aamuvarhain 24. helmikuuta 2022. Kremlin tavoitteena oli nopea ”erikoisoperaatio”, joka päättyisi muutamassa päivässä Ukrainan antautumiseen. Tavoite ei toteutunut!

Ukrainalaisten 8.–9. elokuuta 2024 Rylskin itäpuolella Oktjabr'skoessa, Kurskin oblastissa, tuhoama venäläiskolonna. 

Venäjä ei ole sitten suurhyökkäyksen ensimmäisten viikkojen ja kuukausien julkaissut virallisia raportteja kärsimistään miehistötappioista tai kalustomenetyksistä. Tästä huolimatta eräiden lausuntojen ja havaintojen sekä avoimiin lähteisiin perustuvan informaation perusteella voidaan päätellä, Venäjän kokonaistappioiden (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) sekä kalustomenetysten olevan hyvin mittavat. Osoituksena huomattavista henkilötappioista voidaan pitää Moskovan pormestari Sergei Sobjanin ilmoitusta, jonka mukaan 600 000 vammautunutta veteraania odottaa kuntoutusta, ja että heille tarkoitettu hoitolaitos on ”suunnitelmissa”. (1) Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austin totesi Ramsteinissa viimeviikolla (11. tammikuuta 2025), ettei Putin ole saavuttanut ainoatakaan tavoitettaan tässä sodassa, ja että Venäjä on kärsinyt yli 700 000 hengen tappiot hyökkäyssodan kuluessa. (2) Venäjän perustaman nukkevaltion eli Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankuvernöörinä” v. 2014 toiminut Pavel Gubarev viittasi taannoin haastattelussa Venäjän mittaviin tappioihin, todetessaan, ettei nyt ole tarve miehittää koko ”Novorossijaa”. (3)

Venäjä on menettänyt Ukrainaan kohdistuneessa hyökkäyssodassa 24. helmikuuta 2022–5. tammikuuta 2025 välillä vähintään 5372 upseeria. Laskelma perustuu Tšekin tasavallassa toimivan monikansallisen ryhmän @KilledInUkraine – Russian Officers killed in Ukraine julkaisemaan aineistoon. Ryhmän julkaisemat tiedot perustuvat Venäjältä julkisista lähteistä, kuten hautajaisilmoituksista, muistokirjoituksista ja uutissivustoilta koottuihin tietoihin Venäjän upseeritappioista. On syytä painottaa, että kyse on minimimenetyksistä ts. ryhmä hyväksyy tilastoihin vain sellaiset tappiot, joista löytyy tietoa avoimista lähteistä ja jotka ovat todennettuja tappioita. Tilasto pitää sisällään 2 kenraaliluutnanttia, 7 kenraalimajuria, 106 everstiä, 273 everstiluutnanttia, 565 majuria ja 846 kapteenia sekä yli 2800 yliluutnanttia, luutnanttia ja aliluutnanttia (vertautuu myös vänrikkiin). Edellisten lisäksi tilasto pitää sisällään 760 muuta upseeria. (4) Julkaistun tilastoon on mahdollista tutustua verkkosivulla: KIU public full data sheet.

Tilastointia Venäjän kalustotappioista hyökkäyssodassa Ukrainaan ylläpitää edelleen oryxspioenkop-ryhmä. Heidän kohdalla on syytä muistaa se, että tilastointi ei ole enää niin ajantasaista mitä se oli Venäjän hyökkäyssodan alkupuolella. Toisaalta ryhmän tilastointimetodit ovat olleen hyvin tiukat. He hyväksyvät tilastoihinsa vain sellaiset kalustomenetykset, joista on kuva- tai videomateriaalia todisteena. Heidän tilastointinsa perusteella uskaltaa sanoa, että Venäjä on menettänyt hyökkäyssodassa Ukrainaan 24. helmikuuta 2022–13. syyskuuta 2024 välillä yli 10 000 erilaista panssaroitua ajoneuvoa tai vaunua (lukema sisältää panssarivaunut, rynnäkkövaunut, miehistönkuljetusajoneuvot ja erilaiset MRAP-ajoneuvot): panssarivaunut: 3 371; panssaroidut taisteluajoneuvot: 1 561; rynnäkkövaunut: 4 534; miehistönkuljetusajoneuvot: 489; MRAP-ajoneuvot: 56. (5) Venäjän raskaan kaluston menetyksistä hyökkäyssodan kuluessa kannattaa mainita myös panssarihaupitsitappiot, joista 700 on tuhoutunut, 47 vaurioitunut ja 6 hylätty, lisäksi Ukrainan haltuun on päätynyt 109 panssarihaupitsia. (6)

Täydellinen tilasto löytyy verkkosivulta: Attack On Europe: Documenting Russian Equipment Losses During The 2022 Russian Invasion Of Ukraine.

Venäjän miehistö ja kalustotappiot Ukrainassa, 24. helmikuuta 2022–14. tammikuuta 2025. (7)

Ukrainan asevoimien yleisesikunta julkaisee asevoimien ilmoituksiin nojautuen säännöllisesti informaatiota Venäjän kalustotappioista. Yleisesikunnan julkaisema tilasto on merkittävästi tulkinnanvaraisempi, jonka tarjoamasta informaatiosta osaa on hyvin vaikea varmentaa, koska se perustuu rintamalta tulleeseen informaatioon. Kuten tunnettua, sodan kaaoksessa on tavanomaista, että vihollisen tappioita liioitellaan (usein tahattomasti) tai aiheutettu tuho tulkitaan väärin (yksinkertaisimmillaan vaurioitunut kohde merkitään tuhoutuneeksi). Toisaalta Venäjän sodankäyntitapa, etenkin piittaamattomuus miehistöstä, on saanut aikaan sen, että Venäjän miehistötappioista enää tuskin kenelläkään on täyttä varmuutta. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että Venäjän miehistötappiot ovat merkittävästi länsimaiden arvioimia tappioita suuremmat – lähellä Ukrainan ilmoittamaa lukemaa (tai jopa sitäkin suurempi).

Avaan arviotani hiukan. Sen perustana pidän ns. piittaamattomuus-olettamaa, joka on havaintojen perusteella olemassa oleva ilmiö, jonka rinnalla on huomioitava se, että Venäjä on miehittämillään alueilla Itä-Ukrainassa sekä Krimin niemimaalla pannut täytäntöön toistuvia miehistön pakkovärväyksiä, joiden seurauksena on viety tuhansittain miehiä siten, ettei omaisilla ole vieläkään tietoa mihin heidän läheisensä on viety ja mitä heille on tapahtunut. Nyt Venäjän suunnitelmissa on laajentaa pakkovärväämistä alueille, jotka se on miehittänyt 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Näistä pakkovärvätyistä koottujen joukko-osastojen tappiot olivat todella korkeat Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen vuoden aikana, komppanioiden kärsiessä muutamassa päivässä yli 70 prosentin tappiot kaatuneina ja haavoittuneina. Samaa piittaamattomuutta Venäjän otteissa on havaittavissa muutoinkin kuolleiden kohtelussa miehittämillään alueilla. Esim. miehittämässään Mariupolissa se on haudannut tuhansittain siviilejä joukkohautoihin, monissa tapauksissa sodan vaurioittamat rakennukset on hajotettu ja jyrätty tasaiseksi – ruumiineen. Raivauksiin osallistuneet siviilit ovat kertoneet rakennukset hajotetun ruumiineen, toisinaan ruumiit on ajettu kuoppiin ja peitetty rakennusjätteellä sekä betonilla, joten mitä voi olettaa tapahtuvan rintamalla kaatuneille, joista kukaan komentoketjussa ei piittaa tippaakaan, jotka ovat komentajilleen ”jauhelihaa”, jonka voi heittää ”lihamyllyyn” ja joiden ruumiit voi hävittää, niin ettei tuhkaa kummempaa jää jäljelle:

”Kahdesta tuntemastamme lähteestä on kuvailtu alueelle (tarkoitetaan Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita) sijoitettujen venäläisjoukkojen ja pakkovärvättyjen kärsineet hyvin raskaita tappioita. Lähteiden mukaan taistelussa kuolleita sotilaita ja ”vapaaehtoisia” ei toimiteta Donetskissa ruumishuoneille vaan ne viedään suoraan Donetskin keskustan tuntumassa olevan DMZ Donetskin teräs- ja metallurgiankombinaatin alueelle, jossa ruumiit poltetaan.” (Lainaus 16. maaliskuuta 2022 kirjoittamastani blogista).

Havainnoista on myös uutisoitu maaliskuussa 2022, ruumiiden polttamista on tapahtunut lukuisia kertoja. Tiedossani ei kuitenkaan ole, kuinka monta kertaa ja kuinka suuri määrä ruumiita (kaatuneita) DMZ:n alueella on poltettu.

Tällaisia näkymiä ukrainalaiset kohtasivat Vilkhivkassa keväällä 2022, Venäjän hyökkäyssodassa kaatuneita sekä nälkään ja uupumukseen kuolleita joukkohautoihin raahattuina. Varusteista päätellen nämäkin miehet ja vähintään yksi nainen, kuuluivat joukko-osastoon, joka koottiin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta. Hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin osa heistä on pakkovärvättyjä.

Myös @wartranslated’in eli Dmitri Masinskin käännökset kevättalven ja kevään 2022 ajalta kertoivat Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta pakkovärvättyjen sekä rekrytoitujen joukkojen mittavista tappioista Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Välittämänsä viesti oli samansuuntainen kuukausien ajan 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Poiminta tekstistä ”Russian blogger who reported on the 35th army says mobilised D/LPR militias died senselessly”:

”…First of all, both the People’s Militia of LPR, and the People’s Militia of DPR, if we take their composition as of 24 February, truly most of them have died in the first weeks, if not days of the war. They died exactly due to reasons I’ve been describing all these years, which are spoken about in the KCPN* report and a lot of other similar documents written by the late “Dobry” during his service in LPR, both in collaboration with me and akela2017, and written separately. Poor training, poor equipment, shoddy supply and a shoddy quality of the most “imported” advisors, who systematically reduce the combat readiness of the troops rather than increasing it…”. (8)

* * *

Mielestäni Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut vääräksi strategian, joka perustuu ajatukseen aiheuttaa hyökkääjälle [Venäjälle] niin suuret tappiot, että se käytännössä estää sitä ryhtymästä hyökkäyssotaan (ts. nostaa kynnyksen sotaan ryhtymiselle niin korkealle, ettei se ryhdy hyökkäyssotaan). Yrittäessään saavuttaa operaationsa tavoitteen, Venäjä ei näytä laskevan samalla tavalla hintaa ihmishengille tai kalustomenetyksille, kuin länsimaissa lasketaan. Mutta näyttää myös siltä, että samalla tavalla venäläisistä hyvin merkittävä osa ei laske ihmishengelle tai ihmisarvolle samaa hintaa, kuin lännessä lasketaan, josta seuraa se, ettei myöskään voida laskea sen varaan, että kansalaiset pakottaisivat maan hallintoa lopettamaan valtiolle ja kansalaisille kalliiksi käyvät sodat. Näyttää siltä, että Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitšin havainnossa on paljon perää:

”Kun kirjoitin Neuvostoihmisen loppua, matkustelin paljon Venäjällä. Kysyin haluaisitteko asua sellaisessa maassa kuin Tanska: pienessä kauniissa maassa, jossa on hyvä elää? Vai sellaisessa kuin Venäjä? Ihmiset vastasivat minulle: ‘Sellaisessa kuin Venäjä, Venäjä on suuri!’ Tässä ovat ne sodan juuret. Putin on vain jäävuoren huippu.” (9)

Nähdäkseni Venäjän nujertaminen vaatii sitä, että isku kohdistuu koko yhteiskuntaan niin rajusti, että sen seuraukset näkyvät kaikkialla. Kyse ei ole vain sotilaallisen voiman nujertamisesta vaan koko talouden romahduttamisesta. Lännen merkittävin virhe on siinä, että asteittaiset ja hitaasti laajennetut sanktiot ovat antaneet Venäjälle aikaa sopeuttaa talouttaan ja yhteiskuntaansa niihin. Venäjään olisi pitänyt kohdistaa merkittävästi ankarampia taloudellisia pakotteita välittömästi Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksoinnin jälkeen eli yli vuosikymmen sitten.

Sen sijaan lännen toiminta oli täysin päinvastaista, mikä antoi Venäjälle aikaa ja mahdollisuuden sopeuttaa talouttaan mutta myös rakentaa verkosto(ja), joiden avulla sanktioiden kierto oli mahdollista ja se sai tuotua riittävästi strategisesti tärkeitä komponentteja vuosien ajan – saa tuotua edelleen, mutta nyt alkaa näkyä merkkejä siitä, että kiristyvillä sanktioilla alkaa olla vaikutusta Venäjän talouteen sekä sodankäyntikykyyn.

Tällä hetkellä Venäjä etenee Ukrainassa hitaasti eteenpäin maksaen jokaisesta valloittamastaan ja tuhoamastaan metristä ukrainalaista maata kalliin hinnan miehissä ja kalustossa, mutta kuten olen jo vuosia sitten todennut, saavuttaaksemme pysyvämmän rauhantilan on Venäjän sodankäyntikyky tuhottava Ukrainan maaperällä. Meidän ei pidä epäröidä aiheuttaa Venäjälle vieläkin mittavampia tappioita, järkyttää imperialistista tuhoamissotaa käyvän valtakunnan perustuksia. Ja jos käy niin, että Donald Trumpin (toisella) kaudella Yhdysvallat vetäytyy Ukrainan tukijoiden joukosta, on meidän eurooppalaisten uskallettava ottaa vastuuta, jotta Ukrainassa auringonkukkapellot saavat jatkossakin lannoitetta:

”Покладіть насіння собі в кишені, щоб, коли вас уб'ють, проросли соняшники”. (10)

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/Doktor_Klein/status/1872018443438010565

2. https://x.com/SecDef/status/1877861927981924720  : ”Russia has suffered more than 700,000 casualties in Ukraine”.

3. https://x.com/den_kazansky/status/1877638786210820306

4. https://x.com/KilledInUkraine/status/1875892795304735188

5. https://x.com/Rebel44CZ/status/1834344317491548649

6. https://www.oryxspioenkop.com/2022/02/attack-on-europe-documenting-equipment.html

7. https://x.com/DefenceU/status/1879052650643333369

8. https://wartranslated.com/russian-blogger-who-reported-on-the-35th-army-says-mobilised-d-lpr-militias-died-senselessly/

9. https://voima.fi/artikkeli/2024/valko-venajalta-paennut-nobel-kirjailija-svetlana-aleksijevits-halveksii-valehtelijoita-kaunistelijoita-ja-lapsensa-myyvia-venalaisia/

10. https://news.obozrevatel.com/ukr/society/hocha-pokladit-u-kisheni-nasinnya-kvitiv-u-zahoplenomu-genichesku-zhinka-zvernulasya-do-okupanta-video.htm 

(Venäläisjoukkojen edettyä miehitetyltä Krimin niemimaalta Henitšeskiin, Hersonin alueella, 24. helmikuuta 2022, kaupungin naisasukas antoi miehittäjälle auringonkukansiemeniä, sanoen legendan mittoihin kasvaneen lausahduksen: Laita auringonkukansiemenet taskuusi, jotta ne itävät kuoltuasi.)

Vuosi on vaihtunut – havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta

 

Vuosi 2024 on päättynyt, elämme vuoden 2025 ensimmäisiä päiviä, on siis syytä luoda katse siihen, mitä tapahtui Venäjän miehittämillä alueilla viime vuonna. Muutamaa yleisluontoista mainintaa lukuun ottamatta havainnot miehitetyiltä alueilta ovat henkilöiltä, jotka tunnemme hyvin ja joita voi pitää luotettavina – tästä huolimatta muistutan lukijoita siitä, että yksittäisistä havainnoista ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja yleistyksiä, vaikka eräisen havaintojen kohdalla voidaan todeta, havaintojen olevan yhteneväisiä Venäjän miehittämillä alueilla (ts. sitä mitä tapahtuu miehitetyn Donetskin alueella tapahtuu myös idempänä kuin myös lännempänä, esim. Venäjän miehittämässä osassa Hersonin oblastia).

Meidän on myös hyvä muistaa se, että osa ukrainalaisista on elänyt Venäjän miehitysvallan alla jo yli vuosikymmenen ajan. Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja muutama viikko sen jälkeen aloitti operaattoreidensa sekä proxy-joukkojen avulla sodaksi ja alueiden miehitykseksi edenneen operaation Ukrainan itäisissä osissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joista kummastakin Venäjän rahoittamat, varustamat ja miehittämät sekä pääosin kouluttamat joukot miehittivät huomattavan suuret alueet. Näille alueille perustettiin Venäjälle alisteiset ”nukketasavallat”. Vastaavasti osa miehitetyistä alueista päätyi Venäjän haltuun vasta 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen jälkeen. Käänteisesti tämä näkyy myös siinä, ettei etenkään Itä-Ukrainan keväästä 2014 miehitetyillä alueilla nähty juurikaan aseellista vastarintaa tai sabotaaseja, yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta, kuin vasta vuoden 2023 loppupuolesta eteenpäin, kun vastaavasti niillä alueilla, jotka Venäjän onnistui miehittää suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022 jälkeen, aseellinen vastarinta ja sabotaasit alkoivat hyvin pian miehityksen alettua ja eräin paikoin tämä on jatkunut näihin päiviin saakka.

Venäjän miehittämä Krimin niemimaa on monella tapaa omanlaisensa alue, esim. miehityksen alun ja Venäjän suurhyökkäyksen välillä, Venäjä terrorisoi osaa niemimaan väestöstä hyvin mielivaltaisesti – eikä aseellista vastarintaa juurikaan nähty, rauhanomaiset protestit kuitenkin paljastivat sen, että pinnan alla kuohui. Sen sijaan Venäjän suurhyökkäyksen alkua seuranneiden viikkojen ja kuukausien kuluessa vastarintasolut alkoivat aktivoitua, toimien ensin tiedonvälittäjinä ja lopulta osallistuen aktiivisiin vastatoimiin ja vaikuttamiseen. Tätä nykyä Krimin niemimaalta lähtöisin olevat ryhmät ulottavat operaationsa Venäjän maaperälle saakka, verkostoina syvälle äiti-Venäjälle.

Донецьк чекае на ЗСУ – Donetsk odottaa Ukrainan asevoimia. (1)

Parin viime vuoden kuluessa miehitetyssä Donetskissakin on tapahtunut useampia miehitysviranomaisiin tai kollaboraattoreihin kohdistuneita iskuja, viime vuoden aikana näiden tekijöinä on alkanut esiintyä paikallisia vastarintasoluja tai alueelle solutettuja henkilöitä. Viime syksynä (v. 2024) autopommi-iskun kohteena oli Olenivkan suodatusleirin komentaja Sergei Jevšukov, joka menehtyi saamiinsa vammoihin. Autopommi-iskussa loukkaantui pahoin myös hänen vaimonsa. (2) Tämä isku toteutettiin todennäköisesti ammattilaisten toimesta mutta useat tekijät indikoivat sen puolesta, että paikallinen vastarinta alueella lisääntyy – ja, että se on jo muutakin kuin ”keltaisten nauhojen” sitomista puihin ja aitoihin, tai Ukrainan lipun maalaamista rakennusten seiniin. Tämän puolesta myös indikoi se, että venäläiset ovat lisänneet valvontaa ja kontrollia alueella.

Venäjän harjoittaman kontrollin ja valvonnan kohdalla yksi merkittävä ase on kansalaisuus ja passi. Venäjän tavoitteena oli jo ennen suurhyökkäyksen alkua venäläistää Donbas, jossa operaatiossa tärkeää roolia näytteli ensin ”kansantasavaltojen” ”passin” ottaminen käyttöön (ensimmäiset tällaiset ”passit” luovutettiin vuosia ennen suurhyökkäyksen alkua), ja myöhemmin tämä ”kansantasavaltojen” ”passi” tarjosi haltijalleen ”nopeutetun kaistan” Venäjän passin saantiin. Venäläisten toimintametodeihin liittyi olennaisella tapaa pakko, etenkin mitä tulee näiden nukketasavaltojen ”passien” ottamiseen käyttöön. Käytännössä monien ihmisten oli pakko ottaa kyseinen ”passi” saadakseen pitää työnsä (esim. opettajana tai vaikkapa kirjastontyöntekijänä) ja kun Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaille ryhdyttiin jakamaan Venäjän passia vuosikymmenen vaihteessa, sama pakko kuului venäläisten keinovalikoimaan. Tuolloin pakko vain kohdistui entistä suurempaan joukkoon ihmisiä (esim. kaikkien lasten kanssa työskentelevien oli pakko ottaa Venäjän passi työpaikan menettämisen uhalla).

Jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua entistä suuremmalle joukolle Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaita ryhdyttiin tarjoamaan Venäjän passia. Käytännössä kyse oli aina asetelmasta, jossa Venäjän passista kieltäytyminen johti jonkin perusoikeuden tai -asian menettämiseen tai sen saamisen vaikeutumiseen (esim. lääkäriin pääsy, reseptilääkkeiden saaminen jne.) Olennaista tässä on myös se, että kansainvälinen yhteisö käytännössä hyväksyi nämä Venäjän rikolliset toimet, mikä varmasti pantiin Kremlissä merkille.

Tällä hetkellä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne on jo se, että ilman Venäjän passia asemasi on hyvin hankala, etenkin jos olet köyhä tai pienituloinen. Venäjän passia saatetaan kysyä mitä yllättävämmissä paikoissa – lääkärit, apteekit, asunnon tai auton rekisteröinti jne. Ilman passia eläkkeen maksu keskeytyy, myös Mir-maksukortin saanti on sidottu Venäjän passin esittämiseen (ilman maksukorttia rahan nosto on lähes mahdotonta). Vaikka Venäjä on laittomasti ja oikeudettomasti liittänyt Itä-Ukrainan miehitetyt alueet itseensä, raja on kuitenkin olemassa. Joten matkustaaksesi Venäjälle ja sieltä esim. jonnekin kolmanteen maahan ja turvaan, tarvitset passin – tai riittävästi rahaa.

Venäjä on ruvennut ottamaan aiempaa aktiivisemmin haltuunsa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asuntoja ja kiinteistöjä. Tässä prosessissa pelkkä asunnon tai kiinteistön omitusoikeuden todistaminen dokumentein ei riitä, ilman Venäjän passia asunto tai kiinteistö voidaan takavarikoida. Venäjä on näennäisesti ulkoistanut tämän takavarikoinnin ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnolle”. Tässäkin toiminnassa nähdään Venäjän toimien absurdius. Samalla kun alueet liitetään Venäjään ja asukkaiden on pakko ottaa Venäjän passi, toiminta tapahtuu jonkin muun tahon nimissä – tässä tapauksessa ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnon”. Venäjän takavarikot ulottuvat myös kaikkien niiden ihmisten omaisuuteen, jotka ovat evakuoituneet Venäjän hyökkäyssodan alta Ukrainaan tai lopulta johonkin kolmanteen maahan. Ystäväperheemme huoneistoon Donetskin lounaisosassa muutti uudet ”omistajat” Venäjältä viime vuonna. Venäjä venäläistää miehitettyjä alueita siirtämällä omia kansalaisiaan tyhjiksi jääneisiin asuntoihin. Tätä tapahtuu muuallakin kuin miehitetyn Donetskin alueella, kuten Mariupolissa, Berdjanskissa sekä miehitetyssä osassa Hersonin aluetta.

Mikäli joku pohtii, että maksetaanko takavarikoitujen huoneistojen tai kiinteistöjen omistajille korvauksia, niin vastaus on, että tietääkseni ei. Tietooni on tullut useita takavarikkoja, eikä yhdessäkään tapauksessa oikea omistaja ole saanut mitään korvausta. Mikäli sota lähitulevaisuudessa päättyy ja venäläiset pakotetaan vetäytymään kaikilta Ukrainalta miehittämiltään alueilta, on turha kuvitella, että ukrainalaiset osoittaisivat armeliaisuutta häätäessään miehittäjät kodeistaan. Nimittäin suurin osa venäläisistä tietää keiden asuntoihin he muuttavat, mutta he eivät välitä tippakaan. Moni on sitä mieltä, että se on heidän oikeutensa: Venäjällä ja venäläisillä on oikeus näihin maihin ja kaikkeen omaisuuteen, jota siellä on.

Eräät havainnot miehitetystä Donetskista antavat ymmärtää Venäjän ryhtyneen käyttämään osaa alueen päiväkodeista ja kouluista eräänlaisina ihmiskilpinä sotilailleen ja kalustolleen. Paikallisilta tahoilta saamiemme tietojen mukaan monissa päiväkodeissa (ja kouluissa) työntekijöiden on pakko käydä töissä, vaikka laitokset toimivat samalla venäläisten tukikohtina tai tarkkailuasemina. Usein työntekijöiden lisäksi laitoksissa on ainakin joitakin lapsia. Alueella on lapsia paljon vähemmän kuin vuosikymmenen sitten, mutta monet vanhemmat eivät myöskään halua laittaa lapsiaan etenkään päiväkoteihin niiden luonteen vuoksi. Lapsiin kohdistettu organisoitu propagandavyörytys nimittäin alkaa päiväkodeissa ”patrioottisella kasvatuksella”.

Luotettavan tiedon mukaan esim. Lenins’kyin alueella erääseen venäläisten remontoimaan päiväkotiin toimitetaan säännöllisesti Venäjän maavoimien maastokuorma-autoilla tavaraa (kyseessä on ollut suuria laatikoita, mahdollisesti myös antenneja jne.) Paikalliset epäilevätkin, että kyseisessä päiväkodissa ja muissa vastaavissa päiväkodeissa ja kouluissa sijaitsee venäläisten valvonta- ja tiedusteluyksiköitä, mahdollisesti elektronisen sodankäynnin yksiköitä. Päiväkodit ja koulut toimivat erinomaisina kulisseina tällaisille yksiköille, ja vaikka laitoksissa olisi vain muutamia siviiliopettajia ja lapsia sekä muuta henkilökuntaa paikalla, kynnys iskeä tällaiseen laitokseen on suuri. Maailmalle leviäisivät kuvat kuolleista lapsista ja opettajista, laitosten kaksoisluonteen jäädessä paljastumatta.

Olen aiempina vuosina kuvaillut varsin tarkkaan tavallisen ihmisen arkea miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, joten tällä kertaa siihen ei ole tarvetta käyttää montaa riviä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan voidaan todeta teollisuuskaupungiksi varsin puhtaan ja hyvin hoidetun Donetskin muuttuneen miehitysvuosien kuluessa likaiseksi ja harmaaksi – luotaantyöntäväksi kaupungiksi, jossa mikään ei enää toimi kuten ennen. Vettä tulee säännöstellysti parina tuntina vuorokaudessa, jos aina silloinkaan. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista, eikä sitä voi käyttää ruoanlaittoon – aina suihkussakaan ei voi käydä. Ruoan hinta on noussut, niinpä neuvostoaikojen tapaan yksityisviljely on noussut arvoon arvaamattomaan. Kala maksoi vuoden vaihteessa basaarissa 700 ruplaa kilo. Kyseessä oli vieläpä halvin mahdollinen kala, jota basaariin oli kyseisenä päivänä saatu myyntiin.

Niiden lääkkeiden, joita apteekeissa enää on, hinta on noussut niin korkeaksi, ettei asukkailla ole varaa ostaa niitä. Osasta lääkkeistä on jatkuva pula. Ja vaikka olisikin niin hyvä tuuri, että tarvittua lääkettä on apteekissa, sen ostaminen voi olla mahdotonta, jollei ole Venäjän passia. Sähkönjakelusta, tietoliikenneyhteyksien toimimisesta en edes viitsi kirjoittaa mitään. Kuten eräs miehitetyssä Donetskissa asuva tuttumme vuosia sitten totesi ”venäläisen kevään” kannattajille ”Neuvostoliittoa te halusitte, Neuvostoliiton te myös saitte” – kelloa miehitetyssä Donetskissa on käännetty vuosikymmeniä tai puolivuosisataa taaksepäin.

* * *

Miehitysvuodet koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) kohtaloksi. Novorossiyskin hiili-, rauta- ja rautatieteollisuuden yrityksen toimesta perustettiin Aleksandrovkan kylän lähelle Juzivskyin metallurginen tehdas v. 1869. Varsinainen harkkoraudan sulatus alkoi tehtaalla muutamaa vuotta myöhemmin, tammikuussa 1872. Tehtaan toimitusjohtajana sen rakentamisen alusta vuoteen 1889 asti oli walesilainen insinööri ja teollisuusmies John Hughes. Tehtaan ympärille kasvoi Juzovka niminen kylä (kylä nimettiin John Hughesin mukaan), kylästä kasvoi kaupunki, joka v. 1961 sai nykyisen nimensä Donetsk (toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kaupunki tunnettiin nimellä Stalino).

DMZ (ukr. ДМЗ) on olennainen osa kaupunkia, lukuisten donetskilaisten mielestä se on yhtä kuin kaupunki. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024) DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet vietiin Venäjälle. Käytännössä kyse on varastamisesta, koska konsernin oikealle omistajalle ei koneista ja laitteista maksettu korvauksia. Venäjän tiedetään varastaneen systemaattisesti Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta omaisuutta (koneita, laitteita, ajoneuvoja) keväällä 2014 alkaneen sodan ajan, DMZ:n esimerkki osoittaa varastamisen jatkuvan edelleen. (3) Koneiden ja erilaisten laitteiden varastamisen ohella Venäjä on varastanut Ukrainalta miehittämiltään alueilta kymmeniä tuhansia taideteoksia tai museoesineitä. (4)

DMZ:n alueella on toiminut jo neuvostoajoista lähtien suuri raskaan kaluston korjaamo ja huoltovarikko, joka on ollut toiminnassa keväällä 2014 alkaneen sodan ajan. DMZ työskennelleiden ja alueen tunteneiden tuttujemme mukaan alueella on toiminut – ainakin epäsäännöllisesti – huoltovarikon ohella venäläisten materiaalivarasto vuodesta 2014 eteenpäin. Useiden neliökilometrien laajuinen alue mahdollistaa näiden toimintojen jatkamisen DMZ:n alueella. Rautatie Ilovaiskista DMZ:n alueelle Donetskiin on ilmeisesti edelleen toimiva dieselvetureiden vetämien tavarajunien liikennöimiseksi.

Teollisuuskaupunki Donetsk tunnettiin myös nimellä ”miljoonan ruusun kaupunki”. 

Seuraavaksi havaintoja etelästä, Venäjän miehittämiltä Zaporižžjan ja Hersonin alueilta, jossa Venäjä on entisestään lisännyt paikallisten tarkkailua sekä lisännyt kontrollointia ja valvontaa alueella tiesuluista ja valvontaiskuista alkaen.

Venäjä aloitti alueella vuoden 2023 lopulla projektin, jossa paikallisten omistamien henkilöautojen ja pakettiautojen rekisterikilpiä ryhdyttiin vaihtamaan ukrainalaisista rekisterikilvistä venäläisiin. Paikallisten mukaan ukrainalainen rekisterikilpi oli ehdottomasti luovutettava venäläisille samalla kun venäläinen rekisterikilpi kiinnitettiin autoon. Kun edellä kuvailemani venäläisten projekti yhdistetään alueen muuhun venäläistämisprosessiin, päästään siihen, että auton omistaja, jonka autossa ei ole venäläisiä rekisterikilpiä ja jolla ei ole Venäjän passia todennäköisimmin menettää ajoneuvonsa tarkastuspisteellä tai tievalvonnan yhteydessä miehittäjälle.

Aivan kuten Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, myös muilla Venäjän miehittämillä alueilla kuljetaan kohti pistettä, jossa kaikki omistusoikeus nivoutuu Venäjän passiin (ts. kansalaisuuteen). Nämä toimet ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, mutta kuten on vuodesta 2014 alkaen nähty, Venäjä rikkoo niitä systemaattisesti ja järjestelmällisesti Ukrainalta miehittämillään alueilla joutumatta mihinkään vastuuseen teoistaan. (Tässä kohdin en rinnasta Ukrainan vaikuttamista ”vastuuseen joutumiseksi”).

Muistutan näin loppuun lukijoita siitä, että kirjoituksen havaintojen lähteinä on miehitetyillä asuvia läheisiä ja tuttuja. Sota ja miehittäjän toiminta huomioiden, en kerro heistä mitään tarkempia tietoja. En myöskään asuinpaikkakuntaa tai piiriä asuinpaikkakunnalla. Toivon, että joku päivä – vapauden ja rauhan koitettua, kun miehittäjä on ajettu maasta – tuntemani ihmiset voivat omin kasvoin kertoa kokemastaan ja näkemästään julmuudesta ja häikäilemättömyydestä, johon venäläiset ja kollaboraattorit miehittämillään alueilla ryhtyivät.

 

Marko

 

Muut lähteet:

1. https://x.com/yellowribbonENG/status/1865326434991972543

2. https://mil.in.ua/en/news/chief-of-olenivka-prison-colony-blown-up-in-donetsk/

3. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/

4. https://war.ukraine.ua/articles/how-russia-steals-ukrainian-cultural-property/ 

Elon Musk: Only the AfD can save Germany

 

Mikroblogipalvelu X:n eli entisen Twitterin omistaja miljardööri Elon Muskin kommentti ”Only the AfD can save Germany” on herättänyt aiheellista huomiota ja pohdintoja pyrkiikö hän vaikuttamaan Saksan ennenaikaisiin liittopäivävaaleihin, jotka on määrä pitää ensivuoden helmikuun lopulla. (1 ja 2) Tässä kohdin moni saattaa pysähtyä pohtimaan, onko yhdellä twiitillä väliä? Luonnollisestikaan ei olisi, mikäli kyseessä olisi tavallisen ”matti meikäläisen” twiitti, mutta kyseessä on X:n omistajan sekä Donald Trumpin tukijan, ja tämän hallinnon uuden tehokkaan hallinnon toimielimen eli DOGE:n (Department of Government Efficiency) johtaja, joten mikroblogipalvelu X:ssä yli 208 miljoonan seuraajan sanoilla on luonnollisesti merkitystä – etenkin kun Musk on arvostellut Saksaa sekä Olaf Scholzin hallintoa lukuisissa twiiteissä. Saksan ohella Muskin hampaisiin on joutunut perinteinen media, mikä näkyy suoran hyökkäyksen ohella erilaisten ”kansalaisjournalistien” julkaisuiden jakamisena sekä vaihtoehtomedioiden nostamisena esille.

Perinteinen media ei missään nimessä ole arvostelun yläpuolella mutta arvostelun ja kritiikin tulisi perustua tosiseikkoihin ja olla perusteltua. Sama pätee Saksaan kohdistuvaan arvosteluun, myös sen tulisi perustua tosiseikkoihin ja olla perusteltua – mikäli äänestäjille tarjotaan vaihtoehtoa, herättäähän se kysymyksiä, jos niitä on vain yksi ja sekin kuuluu laita- tai äärioikeistoon ja on tunnettu tiiviistä Venäjä-yhteistyöstä. Kirjoitukseni keihäänkärki osuu nimenomaan tähän Muskin ”tarjoamaan” vaihtoehtoon eli Alternative für Deutschland-puolueeseen (Vaihtoehto Saksalle) ja sen Venäjä-kytköksiin. Puolueeseen liittyvien muiden ongelmien tarkastelu jää tässä kirjoituksessa korkeintaan maininnoiksi sivulauseessa, koska niiden huomioiminen venyttäisi kirjoitustani liikaa. Näihin muihin ongelmiin kuuluu muun muassa verkostoituminen (ja kampanjointi) rokotevastaisissa ryhmissä Covid-19 pandemian kuluessa. (3) Saksan kotimaantiedustelu BfV on luokitellut AfD:n jaostoja sekä puolueen nuorisojärjestön (Junge Alternative) äärijärjestöksi.

Kuvakaappauksia Elon Muskin twiiteistä 20. ja 21. joulukuuta 2024.

Venäjä ja Alternative für Deutschland eli AfD

Alternative für Deutschland ei suinkaan ole ensimmäinen eurooppalainen laita- tai äärioikeistoon kuuluva puolue, jolle Elon Musk on osoittanut tukeaan tai jota hän tavalla tai toisella sympatisoi. Aiemmin hän on ilmaissut halunsa tukea Nigel Faragen ja  Catherine Blaiklock’in perustamaa Reform UK-puoluetta, jonka perustajista Faragella on myös omat kytköksensä Venäjän propagandaa ja disinformaatiota suoltaviin (valtiorahoitteisiin) medioihin. Ja vanhaa sanontaa lainatakseni, ei kahta ilman kolmatta eli samaan aikaan, kun AfD sai Muskin varauksettoman tuen, näyttää hän ”liputtavan” myös Italian oikeistopopulistisen Pohjoisen liiton (eli Legan) puheenjohtajan Matteo Salvinin puolesta. (4) Pysähtykäämme hetkeksi ja pohtikaamme, mikä edellä mainittuja (AfD:tä, Farage’a ja Salvinia) yhdistää? Oikeistopopulismin lisäksi Venäjä. Josta pääsemme siihen, että Elon Muskin yhdistää edellisiin myöskin Venäjä.

Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman, Ukrainan tuhoamissodan seurauksena on myös paljastunut, Muskin tiivis yhteydenpito Venäjään. Hänen ja Vladimir Putinin välisen keskusteluyhteyden väitetään olevan tiiviin. (5) Luonnollisesti Muskilla ja oikeistopopulistisilla (ja laitaoikeistoon kuuluvilla) puolueilla voi olla muitakin – ideologisia – yhdistäviä tekijöitä, mutta en jättäisi huomiotta myöskään Venäjän Muskiin kohdistamaa vaikuttamista. Muskin kasvuympäristö lapsena Etelä-Afrikassa oli sellainen, jonka hengenheimolaisia löytyy tänään oikeistopopulistisista liikkeistä ja -puolueista sekä laita- ja äärioikeistosta. Vertailtaessa Elon Muskin ja hänen äitinsä viestintää, on todettu, ettei ”omena ole kauas puusta pudonnut”. Tapa nähdä maailmaa on todennäköisesti kotikasvatuksen tulosta. Mutta siirtykäämme nyt itse asiaan eli AfD:n Venäjä-kytköksiin.

Puolueen historiasta on hyvä tietää ainakin se, että puolueen taustalla on ryhmä, joka vastusti Euroopan rahaliittoa ja EU:n tukilainoja Kreikalle, ja joka (ryhmä) julkaisi syyskuussa 2012 ”Vaalivaihtoehto 2013”-manifestin europolitiikkaa vastaan. Puolueen perustamiskokouksessa huhtikuussa 2013 sen puheenjohtajiksi valittiin Bernd Lucke (Hampurin yliopiston taloustieteen professori), yrittäjä Frauke Petry ja Konrad Adam (Frankfurter Allgemeine Zeitung’in entinen päätoimittaja) valittiin perustetun puolueen puheenjohtajistoon. Puolueen alkuvaiheessa sitä pidettiin porvarillisena talousliberaalina arvokonservatiivisena ”professoripuolueena”, joka vastusti euroa mutta ei EU:ta. (6) Puolueen perustajiin kuulunut Bernd Lucke erosi puolueesta heinäkuussa 2015, koska hänen euroskeptisenä perustamansa puolue oli muuttunut ulkomaalaisvastaiseksi puolueeksi alkaen rakentaa tiiviimpiä suhteita Venäjään. Puolueen jakautuminen oli jo alkanut aiemmin samana vuonna, toukokuussa 2015, jolloin se jakautui Lucken euroskeptikoihin ja Petryn maahanmuuttokriitikoihin. Petry valittiinkin puolueen johtoon kesäkuussa 2015 – hänen kaudellansa puolueen maahanmuuttokriittisyys kasvoi, puolue alkoi myös tiivistämään siteitä Venäjään. Syksyn 2017 liittopäivävaalien edellä puolueen johto oli ajautunut keskenään erimielisyyksiin, samalla puolue oli tehnyt lopullisen siirtymän arvokonservatiivisesta puolueesta laitaoikeistoon. Erimielisyyksien seurauksena Frauke Petry jättäytyi oma-aloitteisesti syrjään puolueen ykkösehdokkaan asemasta, ja liittopäivävaalien jälkeen hän erosi ensin puolueen puheenjohtajuudesta ja myöhemmin koko puolueesta. Syksyn 2017 liittopäivävaalien myötä AfD sai ensimmäiset edustajansa Saksan liittopäiville (puolue sai 12,6 prosenttia äänistä, huomioitavaa on se, että entisen Itä-Saksan alueella puolueen äänisaalis oli merkittävästi parempi: 21,9 prosenttia äänistä). (7)

Sisäisistä ristiriidoista huolimatta puolueen kasvua vauhditti Saksan liittokansleri Angela Merkelin pakolaismyönteinen politiikka, jonka seurauksena Saksa piti rajoja auki Lähi-idästä ja Afrikasta saapuville pakolaisille syksyllä 2015. Saksan valitseman politiikan ongelmallisuutta lisäsi se, että samalla (monin paikoin) lähes kaikki maahanmuuttokriittinen keskustelu tukahdutettiin, ja siihen liittyviä turvallisuusuhkia vähäteltiin, jonka seurauksena EU:n sisäisen koheesion hajottamiseen pyrkivät tahot saivat aseen lisää keinovalikoimaansa. Suomen sortuminen itärajalla kahdenkeskiseen sopimukseen Venäjän kanssa, jälkimmäinen sai mitä halusi – sopimuksen ohi EU:n ja Brysselin. Suomen kannalta sopimus Venäjän kanssa toi tavoitellun lopputuloksen (Venäjä lopetti välineellistetyn maahanmuuton Suomeen), (8) samalla se on syytä nähdä osana Venäjän kokonaisstrategiaa, jonka tavoitteena on heikentää EU:ta. Tämän kokonaisstrategian yksi osa on vaikuttaa EU:n ja sen jäsenmaiden päätöksentekoon puolueiden kautta.

Venäjä ryhtyi syventämään yhteistyötä eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kanssa jo ennen vuoden 2015 pakolaiskriisiä. Italiassa venäläisen ortodoksioligarkki-kutsumanimelläkin tunnetun, kansallismielisen  Konstantin Malofejevin työtovereihin kuuluva Aleksei Komov osallistui Lega-kongressiin v. 2013. (9) Kyseisen kongressin aikana Matteo Salvini valittiin puolueen johtoon. Seuraavana vuonna (toukokuussa 2014) Itävallan Wienissä järjestettiin suljettujen ovien takana tapaaminen, jota isännöivät Konstantin Malofejev ja Aleksandr Dugin, ja johon osallistui joukko eurooppalaiseen laita- ja äärioikeistoon sekä oikeistopopulistisiin puolueisiin kuuluvia vaikuttajia, kuten Itävallan vapauspuolueen FPÖ:n Heinz-Christian Strache sekä Ranskan Kansallisen rintaman (nyk. Kansallinen liittouma) Marion Maréchal-Le Pen. (10) Tapahtuman eräänä tarkoituksena oli mobilisoida Venäjän tukijat sen kansainvälisen eristämisen vähentämiseksi, joka oli seurausta Krimin niemimaan miehityksestä ja laittomasta anneksoinnista. Malofejevin rooli oli merkittävä keväällä 2014, Venäjän operaattoreiden aloittaessa miehitykseen johtaneet sotatoimet Ukrainan itäosissa.

Venäjä järjesti miehittämällään Krimin niemimaalla laittoman ja kansainvälisten sopimusten vastaisen ”kansanäänestyksen” Venäjään liittymisestä. Näitä laittomia vaaleja tarkkailemaan Venäjä kutsui joukon kolmansien maiden kansalaisia, joiden tehtävänä oli antaa disinformatiivisia lausuntoja medialle sekä luoda illuusio todellisista ”vaaleista” tarkkailijoineen – vaikuttamisen kohteena oli ensisijaisesti venäläiset sekä Venäjään suopeasti suhtautuvat tahot. Krimin niemimaalla toimineet ns. tarkkailijat tulivat pääasiassa eurooppalaisesta ja globaalista laitavasemmistosta sekä laitaoikeistosta (sekä oikeistopopulistisista liikkeistä), niinpä ”kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen Kansallisen rintaman Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin – myös Johan Bäckman osallistui Venäjän propagandistiseen ”vaalitarkkailuoperaatioon”. (11)

AfD:n näkyviä edustajia ei osallistunut ”tarkkailuoperaatioon” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014. Sen sijaan ns. kansanäänestyksen aikana Krimin niemimaalla oli kutsuttuna äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja Manuel Ochsenreiter, joka myöhemmin teki tiivistä yhteistyötä Venäjän lisäksi myös AfD:n kanssa. Miehitetyllä Krimin niemimaalla kuin myös reilua puolta vuotta myöhemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyissä ”aluevaaleissa” Ochsenreiter toimi myös ”vaalitarkkailijana”. Ochsenreiterista tuli kommentaattorina erilaisten venäläismedioiden vakiokasvo tulevina vuosina. Hän toimikommentaattorina niin RT:lle kuin myös Sputnik News’ille. (12)

Ochsenreiterin nimi nousi esiin myös helmikuussa 2018 Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa tapahtuneen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tutkinnan yhteydessä. Tuhopolton toteuttaneet puolalaiset tekijät jäivät kiinni, ja joutuivat oikeuteen Krakovassa Puolassa. Pääsyytetyn Michał Prokopowicz’in (puolalaisen äärikansallismielisen Kremliä tukevan Obóz Narodowo-Radykalny- ja fasistisen Falanga-ryhmien sekä Zmiana-puolueen jäsen) mukaan Ochsentreiter toimi tuhopolton tilaajana ja rahoittajana (Venäjän laskuun). (13) Ochsentreiterin tekoja tutkittiin Berliinin syyttäjänviraston toimesta, vastaavasti Puolan yleinen syyttäjä nosti häntä vastaan syytteen ”terrorismin rahoituksesta”. Ochsenreiter kiisti syytteet. Oikeutta häntä vastaan ei ole käyty, Ochsenreiter pakeni mahdollisia oikeudenkäyntejä Venäjälle, hän kuoli sydänkohtaukseen Moskovassa elokuussa 2021.

Ochsentreiter työskenteli asiantuntijana (syyskuusta 2018 tammikuuhun 2019) AfD:n parlamentaarikko Markus Frohnmaierin liittopäivätoimistossa. Sen jälkeen, kun Ochsenreiteriin kohdistui syytöksiä Užhorodin tuhopolttoiskun myötä, hän pyysi Frohnmaieria irtisanomaan työsuhteensa suuremman vahingon välttämiseksi. Tammikuussa 2019 DW julkaisi uutisen Ochsenreiteriin kohdistuvista syytöksistä, uutisessa nousi Ochsenreiteriin kohdistuvien syytösten ohella selkeästi esille hänen työskentelynsä AfD:n työntekijänä Saksa liittopäivillä. (14) Venäjällä Vladimir Putinin presidentinhallinnon viime vuosikymmenellä laatimassa strategia-asiakirjassa Frohnmaieria kuvataan ”täysin [Venäjän] hallinnassa olevaksi parlamentin jäseneksi”. (15) Frohnmaier on EU:n Venäjä-pakotteiden ankara vastustaja.

Frohnmaier on vieraillut lukuisia kertoja Venäjällä sekä Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Aleksandr Duginin Frohnmaier tapasi Pietarissa 2015, kohua herätti myös vierailu miehitettyyn Donetskiin keväällä 2015 sekä osallistuminen 2016 venäläisen säätiön rahoittamalle matkalle miehitetylle Krimin niemimaalle yhdessä Marcus Pretzell’in kanssa, jossa he osallistuivat Jaltan ”talousfoorumiin”. Pretzell oli AfD:n jäsen 2013–2017 sekä europarlamentaarikko v. 2016–2019. Miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestettyyn Jaltan ”talousfoorumiin” on osallistunut muitakin AfD:n jäseniä, esim. Stefan Keuter osallistui ”talousfoorumiin” v. 2018 (seuraavana vuonna hän osallistui Venäjän kontrolloimassa Abhasiassa järjestettyjen ”presidentinvaalien” ”vaalitarkkailuun”).

Sen ohella, että AfD pyrkii vaikuttamaan ja muokkaamaan politiikkaa Venäjä-myönteisemäksi Saksassa ja EU:ssa, mikä näkyy ja on näkynyt jälkimmäisessä esim. äänestyskäyttäytymisessä ja Venäjä-sanktioiden vastustamisena, ovat puolueen edustajat ja näkyvät jäsenet osallistuneet vuosien ajan erilaisten ”vaalien” tarkkailuun Venäjällä sekä alueilla, joita Venäjä miehittää (tai kontrolloi). Näiden vaalien tarkoitus on yksinomaa propagandistinen, joille kolmansista maista tulevien ns. tarkkailijoiden on tarkoitus tuoda uskottavuutta sekä muodostaa illuusio ”vaalien” ”laillisuudesta”. Edellä esiin nousseiden nimien ohella ”vaalitarkkailuun” tai muihin propagandistisiin tilaisuuksiin AfD:n riveistä Venäjän miehittämillä alueilla on osallistunut lukuisia kertoja Gunnar N. Lindemann; Ulrich Oehme osallistui parlamentaarikkona ollessaan ”vaalitarkkailuun” miehitetyllä Krimin niemimaalla, Der Spiegelin ja poliittisen aikakauslehti Kontrasten kesäkuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen mukaan Venäjän parlamentti rahoitti kyseisen matkan; lokakuussa järjestettyjen Georgian parlamenttivaalien vaalitarkkailuun osallistui AfD:n Ulrich Singer, hän kuuluu siihen joukkoon ”vaalitarkkailijoita”, jotka EPDE laskee kuuluvaksi ”valetarkkailijoiden” ryhmään. (16) Singer on Baijerin osavaltioparlamentin jäsen. 

Bernhard Ulrich Oehme, Johan Bäckman ja Manuel Ochsenreiter miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Luonnollisesti Venäjän etujen ajaminen ja runsas edustaminen Venäjällä ja sen miehittämillä alueilla on johtanut lukuisiin esiintymisiin venäläisissä medioissa sekä Venäjä-myönteisissä propagandamedioissa, käytännössä nämä esiintymiset ovat luonteeltaan disinformatiivisia ja propagandistisia. Usein niissä annetut lausunnot ovat täysin irrallaan todellisuudesta, kuten Frohnmaierin lausunto Venäjä-myönteisen Free West Median haastattelussa ”There is no ’possible Russian aggression’ against Europe. Moscow didn’t make any move which would justify such a massive military reaction by NATO. - - -.” (17)

Venäjän Ukrainalta ja Georgialta miehittämillä alueilla lukuisia kertoja vieraillut AfD:n Gunnar N. Lindemann julisti miehitetyssä Luhanskissa Uuden MV-lehden päätoimittelija Janus Putkoselle: ”Ukrainan entinen presidentti, Petro Poroshenko, tulee vangita ja laittaa kansainvälisen oikeuden eteen sotarikoksistaan Ukrainan sisällissodassa.” (18)

Varsin usein näihin vierailuihin ja esiintymisiin liittyy absurdejakin piirteitä tai elementtejä, kuten Gunnar N. Lindemannin  palkitseminen ”fasismin vastaisesta työstä”. (19) Toisaalta Lindemannin palkitseminenkin alleviivaa sitä, että nyky-Venäjällä fasismin vastainen taistelu on ennen kaikkea Venäjän hallintoa tukevan politiikan (ja toiminnan) harjoittamista, todellisen antifasismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tai, kuten miehitetystä Donetskista kotoisin oleva L. totesi jo vuosia sitten: ”Minusta tuli Euromaidanin jälkeen yhdessä yössä vihollisista ultimaattisin – fasisti. Neuvostoliitossa viholliset olivat fasisteja, Venäjällä viholliset ovat fasisteja.”

Niin, silmissäni AfD ei näyttäydy puolueena, joka olisi pelastamassa Saksaa (tai Eurooppaa), vaan ajamassa meitä heikkoina ja eripuraisina Venäjän käsiin. Meidän olisi myös syytä tunnustaa itsellemme se, että Euroopan on oltava valmiimpi torjumaan meihin useammalta ilmansuunnalta kohdistuvaa ilkeämielistä vaikuttamista. Elon Muskin toiminta osoittaa sen, että näennäisesti valtioista erillään olevilla tahoillakin voi olla intressejä, joiden saavuttamiseksi he ovat valmiit käyttämään asemaansa. Samalla meidän [Euroopan] on myös oltava entistä valmiimpia puolustamaan demokratiaamme ulkoisten uhkien ja vaikuttajien hyökkäyksiä vastaan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/elonmusk/status/1869986946031988780

2. https://yle.fi/a/74-20124023

3. https://www.france24.com/en/europe/20210922-far-right-afd-campaigns-on-anti-vax-platform-in-germany-s-bautzen-ahead-of-polls

4. https://x.com/elonmusk/status/1835063964218409052

5. https://www.wsj.com/world/russia/musk-putin-secret-conversations-37e1c187?mod=e2tw

6. https://www.bbc.com/news/world-europe-23847838

7. https://web.archive.org/web/20191010121756/https://wahl.tagesschau.de/wahlen/2017-09-24-BT-DE/index.shtml

8. https://yle.fi/a/3-8808386

9. https://carnegieendowment.org/research/2020/02/with-friends-like-these-the-kremlins-far-right-and-populist-connections-in-italy-and-austria?lang=en

10. https://carnegieendowment.org/research/2020/02/with-friends-like-these-the-kremlins-far-right-and-populist-connections-in-italy-and-austria?lang=en

11. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

12. https://www.fakeobservers.org/fake-election-observers/details/ochsenreiter-manuel.html

13. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618

14. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618

15. https://www.focus.de/politik/deutschland/afd-frohnmaier-russland_id_10555974.html

16. https://epde.org/

17. https://freewestmedia.com/2017/01/14/afd-youth-leader-russia-is-no-threat-to-europe/  (linkki ei ole aktiivinen)

18. https://mvlehti.net/2019/04/30/poroshenko-tulee-vangita-sotarikoksistaan-saksalaispoliitikko-umv-lehdelle/  (linkki ei ole aktiivinen)

19. https://x.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1160178662030958593

Blogin kirjoittamisessa on hyödyntänyt lähteiden lisäksi muuta aineistoa, kuten The European Platform for Democratic Elections’in (EPDE) ”Fake Observers”-tiedostoa, Anton Shekhovtsovin havaintoja Venäjän miehittämillään alueilla järjestämistä näytösvaaleista ja ns. kansanäänestyksistä (kuten a, b, c), Janne Riiheläisen havaintoja AfD:stä. Aihetta sivuavat toukokuussa 2021 kirjoittamani blogit ”Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla” sekä ”Eurooppalainen äärioikeistosotimassa Venäjän rinnalla Ukrainassa”. What-aboutismiin sortuville tiedoksi, eurooppalainen laita- ja äärivasemmisto on saanut vähintäänkin yhtä laajan huomion kirjoituksissani – etsivä löytää. 

Fasismin vastaisesta työstä palkittu Gunnar N. Lindemann. (19)