eli kuinka moraalinen kompassi
näyttää ”sinne minne päivä ei paista”
Urheilujohtajien ihmisoikeuksista
piittaamattomat – jopa hyvinkin kylmät – puheet ja teot nousevat tavan takaa
otsikoihin. Puheista ja teoista joko huokuu täydellinen piittaamattomuus tai
kyvyttömyys hahmottaa kokonaisuuksia, mikä on osaltaan selitettävissä myös
sillä, että kohtalainen osa urheilujohtajista on ollut asemassaan huomattavan
kauan aikaa ja täten eriasteisesti korruptoitunut. Heidän kohdalla voidaan
todeta pätevän vanhan sanonnan, koirakaan ei pure ruokkivaa kättä. Kokonaisuus
on kuitenkin niin laaja, etten ryhdy peilaamaan kokonaisuutta lukuisien eri kisojen
ja tapahtumien kautta vaan kohdistan huomioni tähän hetkeen ja otsikoihin
nousseisiin asioihin, kuitenkin huomioiden eräitä suomalaisten tahi Suomessa
asuneiden suulla lausuttuja toteamuksia, jotka omalla tapaa alleviivaten
todistavat todellisuudesta vieraantumisesta. Voimmekin aloittaa
jääkiekkoleijona Juhani Tammisen ”järkeilystä” jonkun vuoden takaa:
”Jääkiekko on niin pieni laji
maailmalla, että se tarvitsee kaiken mahdollisen populariteetin, - - - Valko-Venäjä
on yksi luonnollisimpia maita järjestää MM-kisat, ja kaiken lisäksi
Veli-Lukašenka on kiekkomies, Tamminen järkeilee.” (1)
Muistamme, että myös Vladimir
Putin on kiekkomies, joka valjasti jääkiekon osaksi Venäjän pehmeää
vaikuttamista (Soft Power). Suomessa tätä edisti Venäjän jääkiekkoliiga KHL,
jossa myös Helsingin Jokerit pelasi useamman kauden ajan. Luonnollisesti
tässä kohdin olisi soveliasta ulottaa pohdiskelut myös niihin suomalaisiin,
jotka ryvettyivät Jokereiden KHL-saagassa, mutta koskapa se siirtäisi fokuksen
pois itse aiheesta, on tämä ulottuvuus unohdettava tällä erää. Meidän on
kuitenkin hyvä muistaa, että venäläinen (tai laajemmin diktatuureista ja
totalitaarisista valtioista tuleva) raha korruptoi seurajohtajia kuin myös
urheilujohtajia, jonka seurauksena entistä enemmän käydään keskustelua siitä,
miksi Venäjälle myönnettiin jalkapallon MM-kisat 2018, tai miksi niitä
pelattiin Qatarissa viime vuoden puolella.
Siinä missä yksittäiset urheilujohtajat
ja seurapomot ovat myyneet itsensä ”sielunviholliselle”, on samaa nähtävissä
myös kansainvälisten urheiluliittojen kohdalla. Osan tanssiessa lähes täysin
Venäjän pillin mukaan, josta esimerkkinä Kansainvälinen nyrkkeilyliitto,
IBA, jonka presidenttinä toimii Vladimir Putiniin sidoksissa oleva Umar
Kremlev. Viime syksynä IBA päätyi otsikoihin vähintään kahdesta syystä, syyskuun
lopussa se kielsi Ukrainan kansallisen liiton ja määräsi Ukrainan nuorten
nyrkkeilyjoukkueen kilpailemaan IBA-lipun alla Italiassa järjestetyissä
EM-kisoissa, ukrainalaisnyrkkeilijät kieltäytyivät noudattamasta vaatimusta.
Lokakuussa IBA (painostuksen seurauksena?) peruutti aiemman päätöksensä sallien
ukrainalaisten nyrkkeilijöiden kilpailla lippunsa alla. Mutta jo seuraavana
päivänä (5. lokakuuta 2022) IBA peruutti Venäjän ja Valko-Venäjän
amatöörinyrkkeilijöille asetetun kiellon, joka määrättiin aiemmin samana vuonna
vastauksena Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Täten Venäjän ja Valko-Venäjän nyrkkeilijät
saivat kilpailla kansallisten lippujen alla tapahtumissa, päätös tuli voimaan
välittömästi.
Vielä tuolloin Kansainvälinen
olympiakomitea, KOK, osoitti suoraselkäisyyttä ollessa vakavasti
huolestunut IBA:n kehityskulusta mutta tänään näyttää siltä, että Kansainvälisen
olympiakomiteankin piirissä aletaan nähdä positiivisena kehityskulkuna se, että
venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat pystyisivät osallistumaan Pariisin
tuleviin olympiakisoihin ainakin neutraalin lipun alla. (2) KOK ei enää piittaisi
siitä, että Venäjä käy edelleen brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa, ja että sen
sotilaat ovat syyllistyneet tuhansiin sotarikoksiin viime vuoden helmikuussa
alkaneen laajan hyökkäyssodan aikana, ja että Venäjä turvautuu hyökkäyssodassaan
monella tapaa myös Valko-Venäjään.
Ukrainan uhkaus boikotilla,
mikäli venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat osallistuvat Pariisin
olympialaisiin edes neutraalin lipun alla, sai KOK:n edustajat hermostumaan
pahanpäiväisesti. Viestintä KOK:n taholta Ukrainan suuntaan on raivoatihkuvan
ohella vähättelevää, jollaisena pidän KOK:n vastausta Ukrainan presidentin Volodymyr
Zelenskyin KOK:n puheenjohtajalle Thomas Bachille esittämään kutsuun
saapua vierailemaan Bakhmutissa –
”KOK:n puheenjohtaja vieraili
Ukrainassa kesällä 2022 Ukrainan olympiakomitean kutsusta. – Vierailun aikana
hän tapasi urheilijoita, joihin sota on vaikuttanut, hän näki tuhoutuneita
urheilupaikkoja ja tapasi presidentti Zelenskyin. Juuri nyt ei ole
suunnitelmissa, että Bach vierailisi Ukrainassa uudelleen, tiedotteessa
todettiin”. (3)
Kansainvälisen olympiakomitean,
KOK:n, Ukrainaan kohdistama tuohtumus osoittaa omalla tavallaan sen, kuinka
vieraantuneita todellisuudesta tämän ”herraklubin” jäsenet lopulta ovat. He näyttävät
unohtaneen sen, että viime vuoden (v. 2022) maaliskuussa useat
venäläisurheilijat – joukossa oli myös olympiaurheilijoita – osallistuivat
Moskovassa järjestettyyn sotaa tukevaan tapahtumaan. (4)
Venäläisurheilijat sotaa tukemassa, maaliskuu 2022. |
Venäläisurheilijat sotaa tukemassa, maaliskuu 2022. |
Kansainvälisestä kritiikistä huolimatta
hyvin suuri joukko venäläisiä huippu-urheilijoita tukee Venäjän johtoa kuin
myös Venäjän sotatoimia Ukrainassa. Tuki on jatkunut venäläisjoukkojen
Ukrainassa toteuttamien sotarikosten paljastuttua, se jatkui säälimättömien
terroripommitustenkin aikana, jolloin Venäjän sotakoneen tarkoituksena oli
tuhota kriittinen infrastruktuuri Ukrainassa.
Moni venäläinen huippu-urheilija sekä
entinen huippu-urheilija on mukana sellaisten organisaatioiden toiminnassa,
jotka ovat olennainen osa Venäjän hallinnon toimintaa ja yhteiskunnan
militarisointia. Tähän joukkoon kuuluu Yunarmiyan (ven. Юнармия)
johtaja, entinen huippuvoimistelija, Nikita Nagornyi, joka alla olevassa
kuvassa patsastelee toisen Putinin tukijan, Aleksandr Ovetškinin,
kanssa. NHL:n etuoikeutettuihin tähtipelaajiin kuuluva Ovetškin on monella
tapaa erityistapaus Putinia palvelevien venäläisurheilijoiden joukossa.
Tällainen tausta huomioiden, ”herraklubin”
hermostuminen Ukrainaan tuntuu suorastaan absurdilta Ukrainan boikottipuheiden
jälkeen. Toisaalta se ei ole mikään yllätys, että KOK:n johdon moraalinen
kompassi näyttää osoittavan jälleen kerran ”sinne minne päivä ei paista”.
Tässä kuviossa on myös hyvä
huomioida se, että samaan aikaan kun venäläis- ja valkovenäläisurheilijoiden
paluusta kisakentille käydään keskustelua, suuri joukko ukrainalaisia
urheilijoita on antanut kalleimpansa – henkensä – puolustaessaan maataan
Venäjän hyökkäykseltä. Brutaalilta hyökkäykseltä, jota monen nykyisen kuin myös
entisen venäläisurheilijan on vaikea – mahdoton – tuomita.
Ukrainalainen kymmenottelija Volodymyr Androštšuk kaatui puolustaessaan
maataan Bakhmutin alueen taisteluissa 25. tammikuuta 2023 – hän ei enää koskaan
osallistu olympialaisiin, aivan kuten ei taitoluistelija Dmytro Sharpar’kaan.
(5 ja 6) Вічна Пам’ять! Герої не вмирають!
Volodymyr Androštšuk kaatui 25. tammikuuta puolustaessaan vapautta. |
Eivätkä he suinkaan ole ainoat
ukrainalaisurheilijat, jotka ovat antaneet kalleimpansa puolustaessaan maataan
ja demokratiaa. Ampumahiihtäjä Jevhen Malyshev kaatui Venäjän
offensiivin ensimmäisinä päivinä, nyrkkeilijämestari Oleg Prudky kaatui
viime vuoden toukokuussa, Ukrainan parhaimpiin potkunyrkkeilijöihin kuulunut Maksim
Kagal kaatui Mariupolissa 25. maaliskuuta, muutamia vain mainitakseni.
Monet urheilijat ovat kuolleet venäläisten käsissä tai silmittömissä
pommituksissa, kuten Mariupolin pommituksissa menehtynyt, vasta 14-vuotias
painonnostaja Alina Perehudova sekä Oleksii Dzhunkovsky,
nyrkkeilyvalmentaja ja entinen nyrkkeilijä, jonka venäläiset ampuivat
lähietäisyydeltä Irpinissä. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin ilmoituksen
mukaan viime vuoden helmikuun jälkeen 184 ukrainalaista urheilijaa on kuollut
Venäjän laajan hyökkäyssodan seurauksena. (7)
Vielä on aivan liian varhaista ryhtyä
puhumaan venäläisurheilijoiden paluusta kansainvälisille kilpakentille.
Katsotaan sitten uudestaan, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on päättynyt,
kun Venäjä on vetäytynyt kaikilta miehittämiltään alueilta ja kantaa vastuun
aiheuttamistaan tuhoista sekä tuhansista sotarikoksista, joita sen joukot ovat
Ukrainassa toteuttaneet. Ennen tätä on turha päästää venäläisurheilijoita
kilpailemaan, ei etenkään, mikäli he vetäytyvät vastuusta, tuomitsematta
Venäjän julmaa sotaa Ukrainassa. Ei ole olemassa epäpoliittista henkilöä, joka
voi vetäytyä vastuusta kuten entinen Tappara-ikoni, jääkiekkoilija, Aleksander
Barkov koetti tehdä Ilta-Sanomien haastattelussa vuoden ensimmäisenä
päivänä. (8)
Venäläisurheilijoiden pääsyä vastaan puhuu myös se, että Venäjä aktiivisesti käyttää heitä osana sotapropagandaa, kuin myös se, että heidän osallistumisensa kisoihin antaa Venäjälle mahdollisuuden valjastaa kisat osaksi propagandaansa. Venäjä on järjestelmällisesti rikkonut viime vuosikymmeninä allekirjoittamiaan sopimuksia, ei siis ole mitään takeita siitä, että se sitoutuisi nytkään sopimuksiin, jos venäläisurheilijat pääsevät kisoihin. Stop Russia Now!
Z venäläisvoimistelija Ivan Kuliakin paidassa – halutaanko tätä Pariisiinkin? |
Marko
Lähteet:
1. https://www.iltalehti.fi/jaakiekko/a/157fce46-d21b-4f90-b816-9a47169c2ab4
2. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009351249.html
3. https://www.is.fi/urheilu/art-2000009368729.html
4. https://www.insidethegames.biz/articles/1120716/putin-holds-rally-at-luzhniki-stadium
6. https://twitter.com/Mariana_Betsa/status/1617825939379081216
8. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000009293343.html
Lähteenä
hyödynnetty myös Sport Angels – Requiem for the Ukrainian athletes died.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.