Venäjän valtiollisen propagandan leimakirveen kohteena Ukraina ja länsi

 

Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajan (usean rintaman) hyökkäyssodan vuosipäivän lähestyessä, Venäjän valtiolliset toimijat (suurlähetystöt ja ministeriöt) kiihdyttävät Ukrainaan ja länteen kohdistettua propagandistista viestintää. Huomioitavaa tässä on se, että Venäjä käyttää laaja-alaisen disinformaation sekä Ukrainaa ja länttä de-humanisoivan viestinnän levittämiseen suurlähetystöjensä ja ministeriöidensä kanavien ohella myös kansainvälisiä elimiä, joiden jäsen Venäjä edelleen on. Voimme aloittaa tämän lyhyen katsauksen kuvakollaasilla, johon olen koonnut joitain esimerkkejä kuvailemastani Venäjän valtiollisten elinten harjoittamasta viestinnästä, luonnollisesti kun sellaisiin tutustuu, niin herää väistämättä kysymys, että miksi Venäjän edelleen annetaan olla näiden organisaatioiden jäsen, joita se (välillisesti) käyttää oman propagandansa välittämiseen. Pohtimisen sijaan tällä hetkellä pitäisi vähintäänkin olla käynnissä menettely, jolla Venäjä esim. erotetaan Yhdistyneistä kansakunnista.

Venäjän viime vuoden helmikuussa (24. helmikuuta 2022) alkanutta laajaa, Ukrainaan kohdistunutta offensiivia, edelsi pitkäjaksoinen Ukrainaan ja ukrainalaisiin kohdistunut de-humanisoinnin vaihe, jonka merkittäviä elementtejä oli Ukrainan valtiollisen olemassaolon kiistäminen mutta lopulta myös ukrainalaisuuden kiistäminen. Sen ohella, ettei Ukraina ollut todellinen valtio, enää ukrainalaisetkaan eivät olleet todellinen kansa vaan ”vähävenäläisiä”. Venäjän (valtion) ukrainalaisiin kohdistaman de-humanisoinnin merkittävin teema oli ukrainalaisten rinnastaminen kollektiivisesti natseihin, minkä kautta saatiin, venäläisten mielestä, oikeutus laajamittaiselle denatsifikaatiolle – käytännössä kansanmurhalle.

Painotan sitä, että koko tämä prosessi on malliesimerkki siitä, kuinka valtiollinen toimija riistää ihmisyyden joltain ihmisryhmältä, ja sen jälkeen, kun tämä ihmisyys on riistetty, käytetyissä keinoissa ei nähdä Venäjän valtion tai suuren osan venäläisten mielestä mitään väärää. Venäjän toiminnan logiikka on verrattavissa tapaan, jolla natsi-Saksassa riistettiin ihmisyys erilaisilta ihmisryhmiltä juutalaisista romaneihin ja kehitysvammaisiin. Olemme myös nähneet Venäjän asevoimien ja palkkasotilaspalveluita tarjoavien organisaatioiden sotilaiden/ taistelijoiden syyllistyneen ja syyllistyvän edelleen Ukrainassa julmuuksiin ja raakuuksiin, jotka ovat verrannollisia toisen maailmansodan tapahtumille – vastuu teoista lankeaa komentoportaan huipulle saakka, mutta yhtä lailla propagandistit ovat vastuullisia sanoistaan ja kehotuksistaan. Komentoportaan huipulla on luonnollisesti sotarikollisiin tekoihin kansansa kiihottanut Vladimir Putin –

“Nazi ideology, now in it its modern incarnation and manifestation, once again creates direct threats to Russian security. We are forced to counter the aggression of the collective West time and again.” (1) Vladimir Putin historiaa vääristellen ja viholliskuvaa pönkittäen Stalingradin taisteluiden päättymisen muistojuhlassa (Saksan 6. armeijan antautuminen Stalingradissa 2. helmikuuta 1943, muistojuhla Volgogradissa 2. helmikuuta 2023). 

Kuvakollaasissa esitellään venäläispropagandistien lausuntoja, jonkin ihmisryhmän tai valtion tuhoaminen on arkipäivää heidän kommentoinneissa.

Venäjällä erilaisten propagandistien ja television keskusteluohjelmien vetäjien (jotka käytännössä ovat myös propagandisteja) ohella hyvin huolettomasti joukkotuhonnasta ja miljoonien ihmisten tappamisesta spekuloivat poliitikot paikalliselta tasolta valtakunnan johtoon, Vladimir Putiniin saakka. Venäjän federaation turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev on toistuvasti viitannut ydinaseiden käyttöön, viimeksi tammikuussa, jolloin totesi ydinasevallan tappion voivan laukaista ydinsodan. (2) Me tiedämme mitä valtiota hän tarkoitti tällä ydinasevallalla, joka voi kokea tappion konventionaalisessa sodassa. Toisaalta meidän ei pitäisi antaa liian paljon tilaa näille puheille ydinaseiden käytöstä, koska niiden käytöllä spekulointi ja uhkaaminen on osa Venäjän strategiaa sodassa Ukrainaa ja länttä vastaan. Sen ohella, että Venäjä sotii Ukrainassa, katsoo se myös olevansa sodassa lännen kanssa.

Venäjällä television rooli ns. tiedonvälityskanavana on hyvin merkittävä, suurelle osalle kansaa televisio on tärkein informaatiokanava, jota seurataan. Erityisesti television rooli korostuu vanhemmissa ikäluokissa, joille televisio keskusteluohjelmineen on selkeästi tärkein kanava tiedonhankinnassa. 

Venäjän valtiollisessa propagandassa tämä sotatila näkyy myös siten, että entistä useammin ja selkeämmin Ukrainan rinnalla esiin nostetaan NATO (tai laajemmin läntinen yhteisö), jota vastaan Venäjä sotii tällä hetkellä Ukrainassa, mutta jota vastaan se epäilemättä valmistautuu sotimaan muillakin rintamilla. Toisaalta samalla disinformatiivisessa viestinnässä vedotaan läntisiin ”auliisiin apureihin” ja muihin ryhmiin, joiden tulisi vaikuttaa päättäjiinsä väkivallan ja verenvuodatuksen lopettamiseksi –

”Residents of European countries continue to realize a simple truth: NATO's war against Russia leads ordinary people to a dead end.

Ordinary people take to the streets, demanding that the government stop sponsoring the conflict and deal with domestic problems.” (3)

Kiinnostavasti viestiä levittää eteenpäin myös Venäjän suurlähetystö Japanissa, epäilemättä ajatuksena on, että Japanin de-militarisointia kannattavat ryhmät aktivoituisivat vastustamaan Japanin hallituksen toimia, joihin kuuluu puolustusbudjetin kasvattaminen ja uusien asejärjestelmien hankkiminen.

Venäjän Ukrainaan ja länteen kohdistamaa propagandistista viestintää hallitsee korostuneesti muutama teema. Ennen 24. helmikuuta 2022 alkanutta laajaa offensiivia ukrainalaisiin kohdistettiin voimakas de-humanisointi kampanja, nyt esiin nousee Venäjän taistelu natsismia vastaan mutta tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että nyt Venäjällä leimakirves iskeytyy entistä laajemmalle alalle – ei pelkästään Ukrainaan ja ukrainalaisiin.

Venäläisissä medioissa on ruvettu viime aikoina vihjailemaan myös Suomen ja suomalaisten natsisympatioista. Venäjällä leviää myös väite, jonka mukaan Sandarmohissa ei lepääkään Stalinin vainojen uhreja vaan suomalaisten teloittamia neuvostosotilaita. (4) Väitettä pohjustaa myös Johan Bäckmanin kustantama, toimittaja Armas Mashinin ja FSB:hen kytketyn historioitsija Sergei Veriginin kirjoittama teos Sandarmohin arvoitus (I osa). (5) Kirjasessa vihjataan, että suomalaiset olisivat Sandarmohin joukkosurmien taustalla, että suomalaiset olisivat haudanneet Sandarmohiin toisessa maailmansodassa tappamiaan venäläisiä (sotavankeja).

Venäjällä pyritään myös selkeästi vaikuttamaan läntiseen mielipideilmastoon rauhanpuheiden kautta, jota sanomaa levittävät eteenpäin lännessä erilaiset ryhmät ja puolueet laitavasemmalta äärioikealle. Käytännössä Venäjän rauhanpuheissa on ketunhäntä kainalossa, minkä ainakin osa narratiivin läntisistä levittäjistä tiedostaa. Luonnollisesti Venäjän ajatuksena on solmia rauha Ukrainan ja ukrainalaisten yli, ja aivan yhtä luonnollista on se, ettei Venäjän aikomuksena ole sitoutua mihinkään rauhansopimukseen vaan koettaa löytää vaihtoehtoinen keino, jota käyttää vipuvartena, jolla vaikuttaa Ukrainaan. Rauhanpuheita Venäjä pitää yllä vain ja ainoastaan sen tähden, koska sen hyökkäyssota Ukrainassa ei ole sujunut toivotulla tapaa. Siitä ei tullut muutaman päivän ”erikoisoperaatiota” vaan tuhoamissota, joka voi lopulta uhata Kremlin ytimessä olevia. Näitä rauhanpuheiden toistajia löytyy myös Suomesta, eikä lainkaan yllättävältä suunnalta –

Yllä olevan kuvakollaasin lainaukset ovat tunnetulta, erilaisten vasta- ja vihamedioiden toimittelijalta ja Tokentube-videoalustan perustajalta Juha Korhoselta, joka on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana Vapauden liiton listoilta, sekä Vapauden liiton 2. varapj. ja eduskuntavaaliehdokas Niko A. Kaukolta sekä Vallankumouspuolueen puheenjohtajalta Juha Huhtalalta. (6, 7 ja 8) Mikäli Vapauden liitto lasketaan Suomessa sinne laitaoikealle, niin hevosenkengän toisen kaaren päätä edustaa vaikkapa kansanedustaja Johannes Yrttiaho (vas.), joka suhtautuu kielteisesti Ukrainan varustamiseen siinä missä Suomenkin varustautumiseen Venäjän varalle. 

Onpa kyse suomalaisesta paikallispoliitikosta tai vastamedian perustajasta, tai europarlamentaarikosta  irlantilaismeppi Mick Wallacen tapaan, he kaikki syystä tai toisesta johtuen toimivat Venäjän tarinan toistajina – kaikukoppana. Kiinnostavaa kuviossa on se, kuinka sujuvasti he sovittavat oman tarinansa sopimaan kulloinkin Kremlissä vallalla olevaa kertomusta. Tai mikäli se ei jostain syystä ole sovitettavissa, omaa toimintaa ei missään nimessä tarkastella kriittisesti.

Huomioitavaa on  kuitenkin se, että vaikka he kaikki toistavat Kremlin tarinaa, eivät he välttämättä ole siinä mielessä pro-Kreml kuten me asian miellämme. Luonnollisesti joukossa on heitäkin, jotka ovat avoimesti Venäjän asialla. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää yksi asia, he ovat jotain sellaista vastaan, mitä myös Venäjä vastustaa.

Mutta palatkaamme vielä loppuun Venäjän propagandaan, siihen kuinka samat teemat, jotka nousivat voimakkaasti esille reilut vuosi sitten, ovat jälleen polttopisteessä. Ne toistuivat voimakkaasti myös Volgogradissa – joka hetken aikaa oli jälleen Stalingrad – muutamia päiviä sitten, jolloin Venäjällä palattiin jälleen menneisyyteen, elämään aikoja, jotka eivät palaa, mutta joista on muovattu Putinin johtaman Venäjän valtiollinen ideologia. Muistetaan, että Putin nimesi koko lännen Venäjän kollektiiviseksi uhaksi mutta asiayhteys huomioiden, sanat ovat tulkittavissa siten, että Stalingradissakin Neuvostoliittoa (lue Venäjää) vastassa oli länsi, ei ainoastaan natsi-Saksa, mikä on itse asiassa aika kylmäävää.

“Nazi ideology, now in it its modern incarnation and manifestation, once again creates direct threats to Russian security. We are forced to counter the aggression of the collective West time and again”. (8)

Venäjä tänään – Stalingradin taisteluiden muistojuhlassa paljastettiin myös Josif Stalinin rintakuva.

Venäjä käyttää tätä nykyä perusteettomastikin leimakirvestä nimittäessään ihmisiä ja ihmisryhmiä natseiksi tahi fasisteiksi, meidän on kuitenkin syytä pitää mielessä seikka, jonka Timothy Snyder nosti esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset –

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (9)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” tai ”natsi” on sellainen…

Kun taasen katsoo menoa nyky-Venäjällä, niin… No, jätänpä kommentoimatta. 

Epäilenpä vaan, että tällä kiihtyvällä, tuomionpäiväpuheita vilisevällä, propagandistisella viestinnällä Venäjä alustaa tulevia toimiaan. Hakien tällaisen viestinnän ja disinformaation kautta oikeutusta teoilleen, aivan kuten se haki oikeutusta operaatiolleen vuosi sitten ukrainalaisten voimakkaalla de-humanisoinnilla.

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/mission_russian/status/1621517582942769153 

2. https://thehill.com/policy/international/3819326-putin-ally-russias-defeat-in-ukraine-could-trigger-nuclear-war/ 

3. https://twitter.com/RusEmbassyJ/status/1618442302053310465 

4. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2ee4d881-929c-4eb4-a2ab-6d519075523d 

5. Huhtikuun 21. päivä 2020 julkaistussa blogissa Bäckman – Sandarmohin hiekkakankailta Itä-Karjalan keskitysleireille aiheesta enemmän lähdeviitteineen.

6. https://twitter.com/Juha_Korh2/status/1624325329601830912 

7. https://twitter.com/KaukoNiko/status/1620317578467119104 

8. https://twitter.com/huhtalajvt/status/1624527961981345792

9. https://twitter.com/mission_russian/status/1621517582942769153 

10. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

#StandWithUkraine