Venäjän raja ei pääty missään –

tiistai 3. lokakuuta 2023

Venäjän raja ei pääty missään –

Vladimir Putinin lausuma vuodelta 2016 (1)

Siitä hetkestä lähtien, kun Venäjä laajensi sotaansa Ukrainassa helmikuussa 2022, meitä muistutettiin toistuvasti siitä, kuinka kyseessä on Vladimir Putinin sota – Venäjän johdon sota Ukrainaa vastaan. Poliitikkojen, yhteiskunnallisten keskustelijoiden kuin myös median toimesta maalailtiin kuvaa venäläisistä hallintonsa uhreina – todellisuudessa kuva on paljon monimutkaisempi. Sodan pitkittyessä myös kansalaisten vastuu kasvaa, heitä ei voi asettaa uhrien muottiin aivan kuten eivät olleet saksalaisetkaan toisen maailmansodan jälkeen.

Meidän on myös hyvä muistaa, että Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Putinin kannatus nousi taivaisiin. Vaikka kannatusluvuissa olisikin ollut manipulointia matkassa, niin kaikesta huolimatta selkeästi suurin osa venäläisistä kannatti Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota. Miehitys ei herättänyt laajaa vastarintaa – ei edes Venäjän todellisen opposition riveissä muutamaa soraääntä lukuun ottamatta, joista Boris Nemtsov likvidoitiin 27. helmikuuta 2015 – vaan se ruokki kansallishurmosta ja halua mennä vielä pidemmälle.

Tällä hetkellä valtiolliset kuin myös ei-valtiolliset kannatusmittaukset osoittavat venäläisten tukevan laajalla rintamalla Vladimir Putinia. Mikä kertoo samalla myös jotain venäläisten tuesta maansa hallinnolle ja sen harjoittamalle imperialistiselle politiikalle. Vähäisimmillään se kertoo sen, ettei aktiivista ja laajaa vastustusta ole. Vastustus ei myöskään kanavoidu laajoihin mielenosoituksiin tai joukkokokouksiin, joita nähtiin vielä maaliskuussa 2022. Vastustus koostuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksittäisten ihmisten henkilökohtaisista protesteista, joista pääsääntöisesti seuraa vuosien tai jopa yli vuosikymmenen vankeusrangaistus. Näitä poikkeuksia mielenilmausten joukossa ovat muutamat vähemmistökansallisuuksien riveistä nousseet protestit, jotka useimmiten kohdistuvat mobilisaatiota ja vähemmistökansallisuuksia kohtaan harjoitettua politiikkaa vastaan. Sota Ukrainassa koettelee eniten Venäjän vähemmistöjä, joille ei juuri heru sympatiaa Moskovan ja Pietarin keskiluokkaiseen elämään tottuneilta venäläisiltä. Ennemminkin he suhtautuvat näihin vähemmistöihin syrjivästi ja jopa rasistisesti.

Nähdyn ja koetun perusteella voimme myös olettaa, että mikäli tästä sodasta olisi tullut paraatimarssi Kiovaan, Vladimir Putin patsastelisi nyt Kremlissä kansansa ihailemana suurena johtajana, sen sijaan, että joutuu piileskelemään (ja pelkäämään omiaan) bunkkerissaan. Onneksemme ”erikoisoperaatiosta” ei tullut paraatimarssia, EI!

Venäläisiä valekansanäänestysten tukimielenosoituksessa syyskuun lopulla. (2)

Siitä huolimatta, että Venäjällä järjestetyillä ”erikoisoperaatiota” ja Vladimir Putinia sekä valekansanäänestyksiä jne. tukevilla mielenilmauksilla on propagandistinen luonne ja joihin neuvostoperinteitä mukaillen on tuotu runsaasti valtion ja alueiden työntekijöitä, ja joihin opiskelijoita ohjeistetaan (jopa pakotetaan) osallistumaan, heijastelevat ne myös yhteiskunnan tuntoja. Niihin osallistuu runsaasti ihmisiä myös omasta halusta: ihmisiä, jotka kokevat tällaisen tilaisuuden täyttävän jonkin sisäisen tarpeensa. Äärimmillään tämä tarve on tuntemus siitä, että Venäjä on suuri, jonka tuntemuksen tällainen tilaisuus täyttää.

Venäjällä melkoinen osa kansasta tukee aidosti maan totalitaarista hallintoa; sen käymää rikollista sotaa Ukrainassa; Ukrainan miehittämistä ja miehitetyillä alueilla järjestettyjä valekansanäänestyksiä sekä niiden seurauksena Ukrainan alueiden laittomia anneksaatioita; keskusteluiden ja viestinnän perusteella venäläiset tukevat jopa Ukrainassa toimeenpantua tuhoamissotaa ja laajamittaisesti toteutettuja sotarikoksia. Laaja-alaiseen tukeen ja Putinin oikeastikin korkeaan kannatukseen viittaa myös Jade McGlynn kirjassaan ”Venäjän sota”. (3)

”Yritykset syyttää yksistään Putinia eivät ole uskottavia, etenkään kun hänen suosiolukunsa ovat näköjään hyvin korkealla. Luotettavimpien käytettävissä olevien, itsenäisen Levada-keskuksen tekemien mielipidetiedustelujen mukaan Putinin kannatusluvut olivat maalis-syyskuussa 2022 joka kuukausi yli 82 prosenttia.” (4)

Syyskuun lopulla (v. 2023) Moskovassa tuettiin (jälleen) Ukrainan miehitetyissä osissa järjestettyjä, kansainvälisten sopimusten vastaisia, ”kansanäänestyksiä”, välillisesti myös sotaa (jota ei luonnollisestikaan voi kutsua sodaksi). (5 ja 6) Moni osallistujista myös tiesi miksi olivat paikalla, osan näyttäessä olevan myös ylpeitä siitä mitä Venäjä on tehnyt. Heidän sanoista kaikui sama ylpeys mitä saksalaisilla ennen toista maailmansotaa, Saksan liittäessä alueita itseensä:

”It all belongs to us now”, Elena – “We restored part of our historic Motherland”.

“But it’s Ukrainian territory”, toimittaja Steve Rosenberg.

“It’s Russia. Only Russia”, Elena. (7)

Syyskuun loppuinen on toisinto vuodentakaisesta, jolloin venäläisiä osallistui kymmenin tuhansin Moskovassa järjestettyyn ”kansanäänestyksiä” tukevaan joukkokokoontumiseen. (8)

Moskova, 30. syyskuuta 2022.

Näen nämä tällaiset mahtipontiset propagandashow’t Venäjän valtiohallinnon (ja propagandakoneiston) vastineina sille, että ”erikoisoperaatio” päätyi mahalaskuun ja eräänlaiseen (Venäjän) valtiojohdon pitkittyneeseen eloonjäämiskamppailuun paraatimarssin sijaan. Kansalle on tarjottava jotain nähtävää ja koettavaa voitonparaatin sijaan, ja nämä erilaiset spektaakkelit täyttävät tämän aukon. Ensimmäinen propagandashow, Maailma ilman natsismia (ven. Zа мир без нацизма), järjestettiin Lužniki stadionilla Moskovassa alle kuukausi laajan hyökkäyssodan alun jälkeen, 18. maaliskuuta 2022. (9) Paikalla oli kansalaisten ja eliitin rinnalla urheilijoita sekä kulttuuriväkeä (sikäli mikäli Venäjän harjoittamaa tuhoamissotaa tukevaa kulttuuriväkeä voi enää kutsua kulttuuriväeksi sanan varsinaisessa merkityksessä). Tuolloin erityistä huomiota herätti lukuisten venäläisten huippu-urheilijoiden osallistuminen kyseiseen näytelmään. Se, että moni yllättyi huippu-urheilijoiden osallistumisesta, kertoo ehkäpä enemmän meistä kuin venäläisistä huippu-urheilijoista, joista monet ovat avoimesti tukeneet Venäjän valtiojohtoa (Vladimir Putinia) ynnä imperialistista sotapolitiikkaa vuosien ajan.

NHL-kiekkoilija Aleksandr Ovetškin on tukenut Vladimir Putinia vuosien ajan, hän seisoo edelleen johtajansa rinnalla Ukrainaan kohdistuvasta tuhoamissodasta huolimatta. Ovetškinin perusti vuonna 2017 ”Putin Team”-liikkeen, johon liittyi runsaasti venäläisiä huippu-urheilijoita mutta myös muita näkyviä persoonia. (10)

Venäläisiä urheilutähtiä Lužnikilla, Moskovassa, osana propagandashow’ta.

Ukrainan tuhoamiseen eivät ole vastuullisia yksin Vladimir Putinin ja Venäjän johto, kyse on kansan ja sen myötä valtion imperialistisista haluista – rajattomasta Venäjästä. Eikä mikään Venäjällä muutu, jollei koko kansaa pakoteta ”katsomaan peiliin”, josko sekään edes riittää! Ehkäpä parasta meille kaikille olisi se, että Venäjän kohtalo olisi sama kuin propagandanäytelmien rekvisiitan.