Кто такой Воислав Торден?

 

ЧАСТЬ I

Воислав Торден, урожденный Ян Игоревич Петровский, с августа этого года неоднократно попадал в заголовки финских СМИ. (1) Я пока  избегал писать о нем, хотя ранее в нескольких блогах обсуждал ДШРГ ”Русич”, одним из основателей которой является Ян Петровский. Петровский основал эту организацию вместе с российским неонацистом Алексеем Мильчаковым в 2014 году. Идеологически Петровский единомышленник Мильчакова – то есть является неонацистом. Петровский также известен под псевдонимами ”Славянин” и ”Великий Славянин”.

Вопрос, вынесенный в заголовок: ”Кто такой Воислав Торден” – можно переформулировать  и так – кто он как человек? Или же его нынешнее имя, Воислав Торден – всего лишь попытка обойти наложенные на Яна Петровского санкции и запреты на въезд в Шенгенскую зону, или же возможность действовать в ЕС под чужим именем? Я не буду пытаться ответить на последние вопросы. Однако рискну предположить, что Воислав Торден, или Ян Петровский, как его буду называть в этой статье, действовал не очень искренне.

Прежде чем продолжить рассказ, я предупреждаю читателей, что в этой статье содержатся потенциально шокирующий материал, а также цитаты и выдержки, уничижающие человеческое достоинство.  Однако, учитывая биографию человека и его связь с определенным подразделением, я считаю, что факты и события должны быть представлены как можно более достоверно, а значит, некоторые вещи нельзя игнорировать.

Ян Петровский на Донбассе, вероятно, конец лета 2014 года.

Ян Петровский родился в Иркутске, еще в Советском Союзе, в январе 1987 года, откуда позже вместе с матерью переехал в Санкт-Петербург. В детстве и юности Петровский любил историю, участвовал в реконструкции средневековых сражений. Петровский собирался изучать архитектуру или графический дизайн. Эти планы изменились, когда в 2004 году его мать вышла замуж за норвежца, и Ян Петровский вместе с матерью переехал из России в Норвегию. Позже он изучал графический дизайн в Осло. После окончания университета Петровский начал работать в True Metal Tattoo, тату-салоне, имеющем тесные связи с ультраправыми и неонацистами в Восточной Европе. (2)

В 2010 году норвежская полиция провела обыск в этом тату-салоне. Во время обыска были обнаружены поддельные документы и оружие, принадлежащие другому российскому неонацисту, Вячеславу Дацику. Дацик, известный как ”Рыжий Тарзан”, ранее сбежал из психиатрической клиники в Санкт-Петербурге в Норвегию. (3) В результате рейда Ян Петровский провел под стражей месяц, после чего был освобожден за недостаточностью улик. После этого работа Петровского в Норвегии значительно осложнилась из-за интереса СМИ к тату-салону и ухода его клиентов.

Следующий год (2011) можно считать важным поворотным моментом в жизни Петровского. Именно тогда он познакомился с известным российским неонацистом Алексеем Мильчаковым в военизированном тренировочном лагере, организованном Русским имперским движением, РИД. Русское имперское движение – РИД – националистическая и империалистическая ультраправая организация, выступающая за превосходство белой расы,  базируется в Питере. РИД организовывает военную подготовку в Питере  и Ленинградской области, по крайней мере, на курсах ”Партизан”, где участвуют также  члены крайне правых и неонацистских движений, в том числе из скандинавских стран. (4)

Мильчаков основал диверсионно-штурмовую разведывательную группу  ”Русич” еще в 2009 году, тогда же был создан частный учебный центр ”военной подготовки”.

Спровоцированная Россией война на востоке Украины началась в апреле 2014 года, и примерно в это время совместная  диверсионно-штурмовая разведывательная группу  ”Русич”  Мильчакова и Петровского приняла участие в программе военизированной подготовки в России, организованной Имперским легионом РИМ.

После прохождения  программы подготовки группа  уже в июне 2014 года была направлена на восток Украины с целью  поддержки сепаратистов в составе российской прокси-армии, чтобы принять участие в борьбе против украинской власти. Первая командировка ДШРГ ”Русич” на восток Украины продолжалась до июля 2015 года. В середине 2015 года ДШРГ ”Русич” была включена сначала в состав бригады ”Призрак”, которой на тот момент командовал Алексей Мозговой (был ликвидирован в результате покушения в мае 2015 года) и, наконец, в состав батальона ”Викинг”, а затем была выведена из Донбасса обратно в Россию в июле 2015 года. 

Ян Петровский на Донбассе (2014 год), и погибший украинский солдат.

Нина Лейнонен (ныне Ярвенкюля), журналист издания Iltalehti, взяла интервью у Яна Петровского, носившего позывной ”Славян”, в оккупированном Луганске в конце осени 2014 года. В интервью Петровский подчеркнул, что воюет за Великую Россию. (5)

В 2016 году Ян Петровский был арестован за нарушение иммиграционного законодательства в Норвегии в доме Ронни Бирдсена, одного из ведущих членов Северного движения сопротивления. (6) После ареста Петровский был депортирован в Россию, а норвежские власти объявили его ”угрозой национальной безопасности страны”. В то время Петровский участвовал в деятельности крайне правого норвежского движения ”Солдаты Одина”. (7) Следует напомнить, что родиной движения является Финляндия. Его основал  Мика Ранта, бывший активист Северного движения сопротивления из Кеми. (8) У ”Солдат Одина” были (есть) тесные связи с Северным движением сопротивления, его активисты регулярно участвовали в патрулировании улиц.

Согласно косвенным данным, весьма вероятно, что Ян Петровский также участвовал в сирийской войне, записавшись в ЧВК Вагнера в 2017 году. (9) Сообщается, что он воевал в Сирии в составе так называемой Норвежской бригады и участвовал, в частности, во взятии Пальмиры. Точно известно, что его соратник Алексей Мильчаков участвовал в сирийской войне. (10) Россия с 2016 года очень активно вербовала добровольцев, воевавших на востоке Украины, и бойцов наемнических организаций в Сирию, а позже и в Ливию. По данным связанного с ЧВК Вагнера телеграм-канала ”Grey Zone”, российские наемники ДШРГ ”Русич” также участвовали в ливийской войне:

”В 2020 году ТГ-канал ’Grey Zone’ опубликовал сообщение, что бойцы ”Русича” находились в Ливии в составе подразделения группы Вагнера во время североафриканской военной кампании”. (11)

Петровский входил в состав наемного подразделения ЧВК Вагнера, призванного на ”миссию” в Сьерра-Леоне весной 2018 года. Вероятно, российская компания наемников помогала новому (избранному) президенту страны Юлиусу Маада Био, оказывая ему необходимую военную поддержку. (12)

Когда 24 февраля 2022 года Россия начала широкомасштабную наступательную войну против Украины, ДШРГ ”Русич” также была отправлена на фронт, полностью экипированная и усиленная опытными бойцами. Командирами подразделений по-прежнему были  Алексей Мильчаков и Ян Петровский. С этого времени на них были наложены персональные санкции США за ”особую жестокость” в боях в Харьковской области. (13) По данным Минфина США, Петровский стал командиром ДШРГ ”Русич” в 2022 году после ранения Алексея Мильчакова под Харьковом. (14) Известно также, что Мильчаков вернулся в свою часть после выздоровления.

Петровский (в шлеме) и Мильчаков, Криминальная агрессивная война России на Украине (весна 2022 г.).

Военные преступления

В 2016 году Международный уголовный суд (МУС) завершил предварительное расследование и возбудил  уголовное производство против Алексея Мильчакова и Яна Петровского за военные преступления и ”участие в террористической организации” в Украине в 2014-2015 годах. Известно, что бойцы ДШРГ ”Русич” совершили многочисленные зверства и военные преступления во время участия подразделения в войне в Украине в 2014 и 2015 годах, а также в ходе широкомасштабной агрессивной войны России, начавшейся 24 февраля 2022 года. Помимо нарушения правил ведения войны, бойцы подразделения отличаются экстремизмом, большинство из них, как Мильчаков и Петровский, являются откровенными неонацистами.

5 сентября боевики ДШРГ ”Русич” под командованием Мильчакова и Петровского устроили под Луганском засаду на колонну 2-й роты батальона ”Айдар”, роты добровольцев Министерства обороны Украины. Оставшихся в живых бойцов батальона ”Айдар” пытали, а некоторых из них убивали – казнили – на месте, а происходящее снимали на видео. Мильчаков и Петровский отрезали уши раненым, а затем украинских добровольцев расстреляли с близкого расстояния выстрелами в голову. На скриншоте из видео, опубликованного на сайте Lifenews, видно, как на щеке выжившего украинского солдата был вырезан Коловрат – эмблема ДШРГ ”Русич”. (15)

Позже в госпитале в Луганске этот солдат, Иван Исык, был опрошен британским пропагандистом Грэмом Филлипсом, работающим на российские СМИ. На момент интервью тело Исыка было на 70 % покрыто ожогами, то есть его пытали огнем в период между засадой и доставкой в госпиталь. Позже Исык был похищен из больницы и убит в неизвестном месте – его изуродованное тело вернули семье только через месяц (16) (Примечание: большинство видеозаписей были практически  сразу же удалены со всех сайтов, но фотографии все еще можно найти в Интернете). 

В следующем году Мильчаков и Петровский опубликовали еще более дикие снимки. Летом в аккаунте ДШРГ ”Русич” появилось фото мертвого украинского солдата со снятой с лица кожей,  сделанное, вероятно, зимой во время Дебальцевских боев (Дебальцевские фантомасы).

Фотоколлаж из фотографий/обновлений, опубликованных ДШРГ Русич.

В интервью Мильчаков описывает события в Новосветловке в 2014 году: ”Мы захватили хохла (оскорбительное русское выражение для украинцев) с татуировкой ’Слава Украине’ на руке. Мы отрезали ему руку, наши солдаты хотели замариновать эту руку”. (17)

В одном из опубликованных им видео Мильчаков рассказывает, как Петровский ”добил” шестерых раненых украинских солдат. На этом видео Петровский стоит рядом с Мильчаковым и не отрицает – скорее, он признается в содеянном, заявляя, что никто не выжил. Что это мы их всех сожгли и прикончили. (18)

ДШРГ ”Русич” как боевое подразделение подстрекает своих бойцов к жестоким актам насилия и военным преступлениям: в прошлом году на официальном телеграм-канале подразделения были опубликованы инструкции по пыткам и убийствам украинских военнопленных. (19) Первое, конечно, означает, что действия (пытки и убийства военнопленных и шантаж их родственников) одобряются в подразделении. В то же время следует отметить, что первый пункт Инструкции напоминает комбатанту, что, по возможности, не следует сообщать о военнопленном (солдате или офицере) (имеется в виду за пределы подразделения). Однако если донесение все же было сделано, инструкция предписывает сообщить, что пленный солдат ранен и, возможно, мертв (даже если это не так). Я понимаю это так, что, поскольку инструкция была опубликована на официальном канале связи подразделения, офицеры, возглавлявшие его (в конечном итоге Мильчаков и Петровский), несут частичную ответственность за совершенные военные преступления. Командиры подразделения также неоднократно дегуманизировали украинцев в интервью.

Можно даже сказать, что действия самого Алексея Мильчакова, начиная с подросткового возраста, в сочетании с репутацией ДШРГ ”Русич” и большинства российских наемнических организаций, скорее всего, подталкивают бойцов группировки к совершению жестоких актов насилия и военных преступлений, которые еще больше подпитываются в России пропагандой, годами дегуманизирующей украинцев.  В юности Мильчаков прославился тем, что до смерти мучил животных, в том числе убил щенка, снял это на видео и выложил в интернет.

Алексей Мильчаков.

Действия Яна Петровского, как  и его близких,  вызывают ряд вопросов, к которым я вернусь ниже. Есть вопросы и к действиям Натальи Мальгиной, адвоката, которая помогала Петровскому в первом судебном процессе. После Мальгиной Петровскому помогал заместитель адвоката Хейкки Лампела, который ранее представлял в суде, в частности, Илью Яницкого, основателя пропагандистского  журнала ненависти и фейков MV-lehti и ключевую фигуру в клеветнической кампании против журналистки Йессикки Аро, а также лидера мотоклуба Bandidos MC. И дело Петровского было далеко не первым случаем, когда пути Мальгины и Лампелы пересеклись. (20)

* * *

Оригинальный финский блог был переведен Элизой И (Eliza I). Благодарю  Элизу  за оказанную помощь.

 

Марко Энквист

источники:

1. https://yle.fi/a/74-20046975 

2. https://amp.meduza.io/en/feature/2017/01/20/enemy-of-the-state-or-its-founding-element

3. https://amp.meduza.io/en/feature/2017/01/20/enemy-of-the-state-or-its-founding-element 

4. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

5. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2014112418863958 

6. https://meduza.io/en/feature/2017/01/20/enemy-of-the-state-or-its-founding-element 

7. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009809061.html 

8. https://yle.fi/a/3-8822027 

9. https://theins.ru/en/society/267238 

10. https://www.fontanka.ru/2017/10/19/101/ 

11. https://molfar.com/en/blog/dshrg-rusich 

12. https://theins.ru/en/society/267238 

13. https://ofac.treasury.gov/recent-actions/20220915 

14. https://home.treasury.gov/news/press-releases/jy0954 

15. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1697162371360268594 

16. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1697162373524505052 

17. https://twitter.com/Igor_from_Kyiv_/status/1716108937999639016 

18. https://twitter.com/olex_scherba/status/1695449356445331777 

19. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/10/venalaisen-rynnakko-ja-tiedusteluosasto.html 

20. Heikki Lampelan Facebook päivitys 12. kesäkuuta 2018.

Другой исходный материал:

МИРОТВОРЕЦЬ центр: Ян Игоревич Петровский.

Пекка Каллиониеми: нить о Яна Петровского.

Репортера Лаура Халминен: нить о Яна Петровского.

Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa, II OSA

 

Aloitin kuluvan vuoden tammikuun 1. päivä blogisarjan Ukrainan lennokkioperaatioista Venäjän ilmatilassa, jossa etenin lyhyen taustoituksen ja historiaosuuden kautta Ukrainan ensimmäisiin mittaviin lennokeilla- tai hiipivillä asejärjestelmillä suoritettuihin operaatioihin Venäjällä.  Olemme nähneet, että Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan lennokit ja erilaiset hiipivät asejärjestelmät ovat merkittävässä roolissa niin hyökkääjän, Venäjän, kuin myös puolustuskamppailua käyvän Ukrainan joukoilla. Ukrainan ensimmäiset Venäjän alueelle ulottamat lennokki-iskut nähtiin jo kesällä 2022, joissa ukrainalaiset käyttivät todennäköisesti kiinalaisista siviililennokeista modifioituja itsemurhalennokkeja, jollaisella he suorittavat iskun öljyjalostamoon Novošahtinskin luoteispuolella, Rostovin alueella kesäkuussa 2022. (1)

Kesällä 2022 toteutettuihin iskuihin ei suomalaisissa medioissa kiinnitetty suurtakaan huomiota, niiden spekuloitiin olevan venäläisten lavastuksia (sodan eskaloinniksi tai jonkin vastaavan syyn tähden), mitä ne eivät olleet. Herätys tuli joulukuun viides, päivää ennen itsenäisyyspäiväämme, jolloin Ukraina toteutti siihen mennessä haastavimman operaation Venäjän alueella iskemällä Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokista kehitetyillä itsemurhalennokeilla Djagilevo- ja Engels-2 lentotukikohtiin. (2 ja 3) Ukrainalaisten ilmoituksen mukaan heidän SOF (eli Special Operation Forces) avusti iskussa Venäjän maaperältä käsin.

Rjazanin alueella sijaitsevaan Djagilevon lentotukikohtaan oli sijoitettu rauhan aikana 43. kaukotoimintailmavoimien miehistön taistelukoulutuksen keskus (sotilasyksikkö 41521), joka kuuluu kaukotoimintailmavoimien esikunnan alaisuuteen. (4) Kalustona yksiköllä oli Tupolev Tu-22M3 strategisia pommikoneita ja Tupolev Tu-95MS strategisia pommikoneita. Lisäksi Djagilevosta käsin operoi 203. ilmatankkausrykmentti, joka kuuluu kaukotoimintailmavoimien esikunnan alaisuuteen. Kalustona yksiköllä on Iljušin Il-78 ja Iljušin Il-78M ilmatankkauskoneita.

Saratovin alueella sijaitsevaan Engels-2 lentotukikohtaan (lentotukikohdasta käytetään toisinaan myös nimeä Saratov-Engelsin lentotukikohta) on sijoitettu Venäjän ilmavoimien 22. strategisten pommikoneiden divisioonaan kuuluva strategisista pommikoneista koostuva lentorykmentti (sotilasyksikkö 85927). (5) Lentorykmentin kalustoon kuuluu Tupolev Tu-95MSM ja Tu-95MS sekä Tupolev Tu-160 strategisia pommikoneita.

Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman laajan hyökkäyssodan aikana lentotukikohdista on operoitu vaihtelevalla konekalustolla. Ukrainan joulukuussa 2022 toteuttamien iskujen seurauksena osa Engels-2 lentotukikohtaan sijoitetuista strategisista pommikoneista siirrettiin Olenjan lentotukikohtaan Kuolan niemimaalla.

Venäjän ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimiin kuuluvat koneet laukaisevat risteilyohjukset useimmiten kohti Ukrainaa Kaspianmeren yltä. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa Venäjän strategisia pidäkevoimia.

Ukraina toteutti 5. ja 6. joulukuuta 2022 laajan operaation erilaisilla lennokeilla ja hiipivillä asejärjestelmillä Venäjän alueelle. Operaation näyttävin osa oli yöaikaan suoritetut iskut Djagilevo- ja Engels-2 lentotukikohtiin. Joulukuun 5. Ukraina suoritti lennokki-iskut Jakovlevon öljyvarastoon Belgorodin alueella ja  Slava-öljyvarastoon Suražissa Brjanskin alueella, ja seuraavana päivänä Kurskin itäpuolella sijaitsevan Kurskin itäisen lentokentän alueelle, joka on siviili- ja sotilasilmailun yhteisesti käyttämä lentokenttä. Näissä kaikissa kohteena oli Venäjän polttoaineinfraa. Kurskissa isku kohdistui lentokentällä alueelle, jolta Venäjän ilmavoimat operoi. (6)

Huomiomme kiinnittyy tavallisesti näyttäviin operaatioihin, jollainen Engels-2 lentotukikohtaan tehty isku oli. Harva kuitenkaan muistaa sitä, että Ukrainan onnistui tuolloin toteuttaa edellä kuvailemani operaatiokokonaisuuden, jolla saavutettiin useita kohteita Venäjän alueella. Tällaisilla operaatioilla on myös jonkin asteinen psykologinen vaikutus asukkaisiin alueilla. Sota ei enää ole kaukainen asia, mikä ei kosketa heitä. Nyt ilmahälytyksistä ja räjähdyksistä on muotoutunut jokapäiväinen asia Ukrainaan rajoittuvilla alueilla asuville venäläisille, Ukrainan toteuttaessa operaatioita Venäjän alueilla käytännössä päivittäin lennokeilla, hiipivillä asejärjestelmillä ja SOF osastoilla, toisinaan myös epäsuoralla tulella. Näiden seurauksena sodan todellisuus on ajanut ihmisiä kodeistaan etenkin Belgorodin alueella.

Moskova on luonnollisesti ollut Ukrainan kohteita lennokkioperaatioissaan. Kaupunkia tavoiteltiin jo viime talvena, helmikuussa 2023. Tuolloin Ukraina lähetti matkaan ainakin yhden Ukrjet UJ-22-lennokin, jota voidaan käyttää myös ilmasta maahan operaatioihin. Kyseisellä kerralla lennokki saavutti Moskovan portit syöksyen maahan noin sadan kilometrin päässä kaupungista teknisen vian tai mahdollisesti puihin osumisen seurauksena. Paikalta, johon lennokki putosi on vain joitain kymmeniä metrejä kaasun kompressointiasemalle. (7) Toukokuun 30. päivä (v. 2023) Ukraina saavutti vastaavalla lennokkimallilla Moskovan.

Viime vuoden elokuussa Ukraina suoritti useita onnistuneita lennokkioperaatioita Moskovan alueelle, joista osa toteutettiin joukkorahoitetulla Beaver-nimisellä (ukr. Бобер) lennokilla/ hiipivällä asejärjestelmällä. Tuolloin kohteiden joukkoon valikoitui myös Moskovan kansainvälinen liikekeskus eli Moscow-City pilvenpiirtäjineen sekä samalla alueella sijaitseva Moskovan messukeskus (ЦВК ЭКСПОЦЕНТР). (8) Yhden lennokki-iskun kohteena kansainvälisessä liikekeskuksessa oli rakennus, jossa sijaitsi useiden ministeriöiden tiloja, myös digikommunikaatiosta ja viestinnästä vastaavan ministeriön tiloja. (9) Kyseinen ministeriö kuuluu Venäjällä niiden ministeriöiden joukkoon, joiden vastuualueella propagandan tuottaminen ja jakaminen on. Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen alueelle kohdistuneet iskut (1. elokuuta ja 26. elokuuta 2023) toteutettiin yöaikaan. Iskuissa käytetty Beaver oli todennäköisesti varustettu KZ-6-tyyppisellä taistelukärjellä, jossa on 1,8 kiloa räjähtävää ainetta (TG-40, joka on TNT ja RDX:n sekoitus). Kun huomioidaan iskun ajankohta ja taistelukärjen koko, näyttää siltä, että Ukrainan tarkoituksena oli pyrkimys minimoida oheisvahinkoja sekä aiheuttaa mahdollisimman vähän siviiliuhreja.

Ukrainan onnistui tehdä elokuun lopulla (30. elokuuta) usealla lennokilla onnistunut operaatio Pihkovaan (ven. Pskov), Venäjän länsiosassa. (10) Operaation kohteena oli Pihkovan lentokenttä, jolta operoi Venäjän kuljetusilmavoimien 334. kuljetusilmavoimien rykmentti, joka on varustettu Iljushin Il-76 kuljetuskoneilla. Ukrainan onnistuneessa operaatiossa vaurioitui tai tuhoutui eri lähteiden mukaan ainakin neljä Iljušin Il-76 kuljetuskonetta, jolla on välitön vaikutus Venäjän kuljetusilmavoimien suorituskykyyn. Sosiaalisenmedian alustoilla mainitaan tuhoutuneiden ja vaurioituneiden koneiden kokonaismääräksi kuusi, joista viisi on Il-76 kuljetuskoneita ja yksi Tupolev Tu-22 strateginen pommikone. Iskuhetkenä Pihkovan lentokentällä saattoi olla jopa parikymmentä Iljušin Il-76 kuljetuskonetta.  Ukrainan puolustusministeriön tiedustelupalvelun pääosaston (lyh. HUR) komentajan Kyrylo Budanovin mukaan operaatio toteutettiin Venäjän maaperältä käsin. (11)

Pihkovan alueelle on sijoitettu 76. maahanlaskudivisioona esikuntineen, 1140 tykistörykmentti, 124. erillinen panssaripataljoona ja tiedustelupataljoona sekä yksi Spetsnaz prikaati (sotilasyksikkö nro. 64044). Pihkovan alueen joukko-osastoja on osallistunut sotaan Donbasissa kuin myös 24. helmikuuta 2022 alkaneeseen Venäjän laajaan hyökkäyssotaan koko Ukrainaan. Esim. 76. maahanlaskudivisioonan joukkoja osallistui taisteluun Kiovasta. Divisioonan sotilaiden tiedetään syyllistyneen sotarikoksiin Irpinin ja Butšan alueella Kiovan luoteispuolella. (12)

Soltsyn lentotukikohtaan kohdistuneessa iskussa tuhoutunut Venäjän kaukotoimintailmavoimien Tupolev Tu-22M3.

Vajaata kahta viikkoa ennen Pihkovan operaatiota, 19. elokuuta 2023 ukrainalaisten toimesta toteutettiin operaatio Soltsyn lentotukikohtaan, jossa lennokista pudotetulla kranaatilla tuhottiin Venäjän kaukotoimintailmavoimien Tupolev Tu-22M3 strateginen pommikone. (13) Tukikohtaan on sijoitettu 40. lentorykmentti, joka on osa Engels-2 lentotukikohtaan sijoitettua 22. strategisten pommikoneiden divisioonaa. Operaatio toteutettiin todennäköisesti pienikokoisella miehittämättömällä lentolaitteella, jollaisen kantama ei riittäisi iskun tekemiseen Ukrainasta saakka, (Soltsyn lentotukikohta sijaitsee linnuntietä 650 kilometriä Ukrainasta). Onkin luultavaa, että aivan kuten Pihkovan tapauksessa, operaation taustalla on Venäjällä toimiva ukrainalainen SOF-ryhmä. Soltsyn ja Pihkovan iskut eivät suinkaan ole ainoita ukrainalaisten SOF-ryhmien operaatioita syvällä Venäjällä. Osassa operaatioita kohteena on ollut joko venäläisiä tai kollaboraattoreiksi ryhtyneitä ukrainalaisia, kuten entisen parlamentaarikko Ilja Kivan likvidoinnin kohdalla. Hänet tapettiin SBU:n erikoisoperaatiossa Odintsovossa Moskovan esikaupunkialueella joulukuussa. (14)

Alkuperäinen suunnitelmani oli saada kirjoitettua tarpeellinen kahdessa osassa, nyt tämäkin kirjoitukseni näyttää venyneen siihen mittaan, että on vielä kirjoitettava kolmaskin aihetta käsittelevä kirjoitus, jossa havaintoja Ukrainan viime aikojen lennokkioperaatioista Venäjän ilmatilaan kuin myös Ukrainan pitkän kantaman lennokkien ja hiipivien asejärjestelmien esittelyä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.thedrive.com/the-war-zone/kamikaze-drones-strike-russian-oil-refinery-looks-like-model-sold-on-alibaba 

2. https://defence-blog.com/ukrainian-drones-attack-russian-tu-22m-bomber-base/ 

3. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/ 

4. https://gfsis.org.ge/maps/russian-military-forces  (kartalla: Dyagilevo air base)

5. https://gfsis.org.ge/maps/russian-military-forces  (kartalla: Engels air base)

6. https://twitter.com/RALee85/status/1600143906892439552 

7. https://www.theguardian.com/world/2023/feb/28/russia-military-drone-attempted-strike-gas-facility-moscow-uav-ukraine 

8. https://twitter.com/Tendar/status/1686181061020270592 

9. https://twitter.com/saintjavelin/status/1686202576147038210 

10. https://kyivindependent.com/military-intelligence-confirms-ukrainian-drone-attack-on-pskov-airport/ 

11. https://gur.gov.ua/en/content/udar-po-aviabazi-u-pskovi-zavdaly-iz-terytorii-rosii-kyrylo-budanov.html 

12. https://twitter.com/Ohra_aho/status/1606017136828289036 

13. https://x.com/SarahAshtonLV/status/1692847725761454452 

14. https://www.theguardian.com/world/2023/dec/06/pro-russia-ukrainian-mp-illia-kyva-shot-dead-in-moscow-suburb 

Luonnollisesti olen hyödyntänyt kirjoituksessani “kirjoitussarjan” I OSA:a lähteineen ja Euromaidan Pressin artikkelia Detailed photos of Ukrainian drones attacking Moscow revealed sekä Russian Military Forces: Interactive Map-verkkosivua laajemminkin. 

Arkistoiden kätköstä: Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta

 

On vierähtänyt jo reilu vuosikymmen siitä, kun ensimmäiset kansalaiset kokoontuivat 21. marraskuuta 2013  Kiovan keskustaan Maidan Nezalezhnostille protestoimaan Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin päätöstä olla allekirjoittamatta EU-assosiaatiosopimusta. Helmi-maaliskuussa tulee vuosikymmen Venäjän toteuttamasta Krimin niemimaan miehityksestä ja kansainvälisten sopimusten vastaisesta anneksaatiosta. Krimin niemimaan miehityksestä jokunen viikko eteenpäin – 12. huhtikuuta 2014 – alkaa venäläisjohtoinen operaatio Slovjanskin ja Kramatorskin valtaamiseksi, joka laajenee tulevina viikkoina sodaksi Donbasissa.

Timo Hellenberg ja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä): Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta. 

Syyskuussa 2016 julkaistiin Docendo Oy:n toimesta valtiotieteen tohtori Timo Hellenbergin ja toimittaja Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) yhdessä kirjoittama Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta-teos, joka oli ilmestyessään ensimmäisiä suomen kielisiä (kattavia) Euromaidania ja Ukrainan sodan alkuhetkiä käsitelleitä teoksia. Olin teoksen julkistamistilaisuudessa ja myöhemmin kirjoitin teoksesta SSS-Radion verkkosivulla julkaistun esittelytekstin. Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen vuosipäivän lähestyessä on hyvä julkistaa uudelleen Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta-teoksen esittelyteksti kuvineen. Omalta osaltaan teksti mutta etenkin teos, auttaa meitä hahmottamaan paremmin tapahtumia vuosikymmenen takaa ja kenties ymmärtämään niitä syitä, jotka johtivat Euromaidaniin ja joihin Ukrainan silloinen johto, mutta etenkin Venäjän johto reagoi tunnetulla tapaa.

Alle kopioimaani Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta-teoksen alkuperäistekstiä olen joiltain osin hionut lukukelpoisemmaksi jäsentelemällä lauseita ja virkkeitä sekä korjaamalla muutamia kirjoitusvirheitä. Lukijan on hyvä muistaa se, että teos on kirjoitettu lähes vuosikymmen sitten (julkaistukin syksyllä 2016), jolloin Venäjän rooli Itä-Ukrainan sodan käynnistäjänä ei ollut niin selkeä kuin tänään, josta johtuen teoksessa käytetään termejä (kuten separatismi ja separatisti) tavalla, joka ei tänään olisi perusteltua. Venäjän rooli sodan siemenen kylväjänä (ts. sodan käynnistäjänä), ei vain osapuolena, konkretisoitui avoimien lähteiden sekä erilaisten vuotojen myötä viimeistään vuoden 2016 kuluessa (esim. Egorova Leaks), joten ns. separatismi ja siihen nivoutuvat tapahtumat olivat ulkoa tuotua, Venäjän hyödyntäessä myös paikallisia operaattoreita ja kollaboraattoreita. Teoksessa Venäjän osallisuus (osallistuminen sotaan) käy kuitenkin ilmi monella tapaa, kuten:

”Yksi viimeisimmistä kummallisuuksista sopimuksessa [tarkoittaen Minskin II sopimusta] on kohta, jossa se nimeää rintamalinjalta pois vedettäviä aseita. Muun muassa STT uutisoi, että sopimuksessa mainittuja Tornado-S-raketinheittimiä on vasta äskettäin otettu käyttöön Venäjällä. Eikä Venäjä ole vienyt niitä ulkomaille. Mitä nyt näköjään Ukrainaan”. (1)

Näin suomalaisittain teokseen lisämakua tuo Nina Järvenkylän kuvaus Janus Putkosen tapaamisesta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kuin myös kuvaus ”Slavianin” haastattelusta miehitetyssä Luhanskissa marraskuussa 2014. (2 ja 3) Myöhemmin tämä ”Slavian” tunnistettiin Jan Petrovskiksi (eli Voislav Tordeniksi).

* * *

Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta 

(kirj. valtiotieteen tohtori Timo Hellenberg ja toimittaja Nina Leinonen) 

Marraskuun lopulla 2013 alkanut Euromaidan ja sitä seuranneet tapahtumat ovat epäilemättä merkittävin Eurooppaa koskettanut kriisi tällä vuosikymmenellä. Euromaidan päättyi helmikuun lopulla 2014 vallan vaihtumiseen Ukrainassa, silloinen Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš jätti Kiovan kuukausia jatkuneiden mielenosoitusten ja Kiovaa koskettaneen brutaalin verilöylyn päätteeksi. Tapahtumia Kiovassa seurasi hyvin pian ”vihreiden miesten” suorittama Krimin miehittäminen, hyvin pian tapahtumavyöryn alun jälkeen selvisi, että nämä ”pienet vihreät miehet” olivat Venäjän asevoimien joukkoja – Krimin niemimaan miehittäminen päättyi laittomiin vaaleihin ja lopulta niemimaan anneksoitiin Venäjään. Ukrainan koettelemukset eivät kuitenkaan olleet vielä ohi. Kevään edetessä pidemmälle Itä-Ukrainassa – Donbasissa – alkoi ns. separatismin aalto, jota yritettiin levittää ”vapaaehtoisten” voimin laajemmallekin alueelle Etelä-Ukrainaan Mustanmeren pohjoisrannikolle aina länteen Odesaan saakka. ”Separatismia” seurasi Itä-Ukrainassa sota, joka jatkuu edelleen yli kaksi vuotta alun jälkeen. Sota, joka on vaatinut yhteensä yli 10 000 uhria – siviileitä ja sotilaita. Ukrainassa sota on koskettanut useampaa miljoonaa Donbasin asukasta, Venäjällä tuhansien ”vapaaehtoisten” ja Venäjän asevoimien sotilaiden perheitä ja taistelijoita.

Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teos perustuu Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen omiin silminnäkijähavaintoihin. Timo Hellenberg on kirjoittanut teoksen Kiovan tapahtumia käsittelevän osan alkaen aiheen purkamisen Ukrainan yhteiskunnallisista ongelmista ynnä kansalaisten odotuksista ajalta ennen Euromaidanin alkua. Nina Leinosen osuus käsittelee pääosin sotaa Itä-Ukrainassa sellaisena, kuten hän on sen nähnyt ja kokenut työskennellessään toimittajana alueella.

Tutustuttuani teokseen en voi muuta kuin kiitellä sitä, että niin Hellenberg kuin Leinonen ovat istuneet alas ja kirjoittaneet tämän, monella tapaa, tärkeän teoksen. Euromaidanista ja Ukrainan tapahtumista on kirjoitettu useita teoksia, tavalla tai toisella olen tutustunut osaan niistä – ne ovat täydentäneet omia havaintojani Euromaidanin ja Ukrainaa myöhemmin koskettaneen sodan tapahtumista. Pidän erinomaisen hienona sitä, että Hellenberg on kyennyt avaamaan Ukrainan yhteiskunnallisia ongelmia tarkkapiirteisesti ja objektiivisesti, hänen havaintonsa tukevat omia havaintojani, joita olen tehnyt matkoillani Ukrainassa ja keskustellessani paikallisten kanssa ja tutustuessani maahan vuosina ennen Euromaidanin alkua. Se mitä Maidan Nezalezhnostilla tapahtui syystalven ja talven aikana 2013-2014 oli odotettavissa. Ukrainan yhteiskunnalliset ongelmat olivat todella laajat, suomalaisen on kenties mahdotonta ymmärtää sitä epätoivoa, jonka vallassa miljoonat ukrainalaiset olivat – he kaipasivat ja toivoivat ynnä odottivat muutosta. He asettivat toivonsa EU:n kanssa neuvoteltuun sopimukseen, sen toivottiin vievän Ukrainan kohti länsimaista kansalaisyhteiskuntaa. Sen toivottiin vievän – hitaan prosessin kautta – Ukrainan pois korruptoituneesta oligarkkien ja erilaisten klikkien hallitsemasta yhteiskunnasta. Ukrainalaisista moni ymmärsi sen, että he eivät välttämättä itse juurikaan pääsisi nauttimaan sopimuksen hedelmistä, niin hidas yhteiskunnallinen muutos tulisi olemaan, mutta he ajattelivat lapsiaan, joiden tulevaisuuden he toivoivat muuttuvan merkittävästi paremmaksi yhteiskunnallisen muutoksen kautta. Näin ei kuitenkaan käynyt, Viktor Janukovitš jätti allekirjoittamatta pitkään hiotun sopimuksen. Tämä teko oli kaikella tapaa pettymys miljoonille ukrainalaisille, jotka olivat panneet toivonsa sopimukseen. Janukovitš tuskin arvasi, millaiset seuraukset teolla oli, ymmärrettiinkö edes Moskovassakaan teon seuraamuksia? Se sai kuitenkin kansan kadulle Kiovassa, tuhannet ihmiset kokoontuivat Maidanille osoittamaan mielipiteensä ja pettymyksensä: Euromaidan oli saanut alkunsa.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana Ukrainan silloinen hallinto teki lukuisia karkeita virhearvioita, he myös arvioivat kansalaisten tahdon, päättäväisyyden ja voiman väärin. Janukovitšin hallinto olettaen luotti siihen, että turvallisuuskoneisto kykenisi vastaamaan kansan muodostamaan ”uhkaan”. Tässä hallinto teki toisen merkittävän virheen, turvautui voimaan neuvottelujen sijaan. Marras-joulukuussa 2013 Euromaidan oli kuihtumassa, ihmiset kokivat pettymystä ja epätoivoa, samalla tuhannet Maidan Nezalezhnostilla olleet olivat turhautuneita – he olivat valmiit lähtemään kotiin. Näin kenties olisikin käynyt, jollei Ukrainan silloinen hallinto olisi tehnyt merkittävää virhettä ja turvautunut voimakeinoihin Maidanilla mieltään osoittaviin kansalaisiin. Tämä oli isku vasten kansalaisten kasvoja, mutta yhtä lailla voimankäyttö puhalsi Euromaidanin täyteen liekkiin – tätä kehityskulkua Hellenberg kuvaa erinomaisella tarkkuudella teoksessa.

Tulevia tapahtumia kuvataan Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teoksessa erinomaisesti. Teoksen lukija viedään keskelle Maidania, hän tutustuu suureen joukkoon maidanilaisia. Samalla kun teos on hyvin tarkka silminnäkijäkuvaus seuraavien kuukausien tapahtumista. Teos on myös inhimillinen kuvaus tunteista, joiden vallassa tuhannet ukrainalaiset olivat noina aikoina, jotka johtivat pelättyyn lopputulokseen – katutaisteluihin Kiovan ytimessä. Teoksen tässä osassa kuvataan raadollisesti niitä lukuisia virheitä, joihin Ukrainan hallinto ja sen turvallisuusjoukot syyllistyivät, kuinka voimankäytöstä tuntui tulevan itsetarkoitus ja kuinka hallinto turvautui rikollisiin joukkoihin (tituškoihin) likaisen työn tekijöinä. Kuinka hallinto järjesti lukuisia provokaatioita ja syyllistyi tekoihin, jotka yllättivät tapahtumia tarkkailleet ihmiset ja kansainväliset järjestöt: pidätyksiä, summittaista väkivaltaa, rikollisia otteita rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan ja lopulta puolustuskyvyttömien ihmisten ampumista Kiovan keskustassa.

Dynamon Stadionin portilla Kiovassa.

Kiovan surullisia tapahtumia kuvaavassa osiossa mieleeni jäi lukemattoman kohdat, joita voisin lainata tässä kohdin. Tyydyn kuitenkin poimimaan vain yhden tapahtuman, joka monella tapaa kuvaa Kiovan tapahtumia noina ”hulluina” viikkoina:

”Heti kahden jälkeen yöllä Kiovan kaupungissa kuvailtiin vallinneen lähes keskiaikaisen tunnelman. Mihailovin luostarin oppipoika Ivan oli luvan saatuaan hälyttänyt apuvoimia Maidanille soittamalla hätäsoittoa kirkonkelloilla kello kahdesta kello viiteen aamulla. Tämä oli yksi mieleenpainuvimpia tapahtumia koko Maidanin aikana ennen sen veristä loppunäytöstä. Edellisen kerran tämä oli tapahtunut 1240-luvulla mongolien hyökätessä Kiovaan.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 91).

Kuten Hellenberg silminnäkijäkertomuksessaan teroitti, vaikka tapahtumien keskiössä oli Kiovan ja sen keskusta muutamien hehtaareiden kokoisella alueella, ympäri Ukrainaa järjestettiin Maidania tukevia mielenosoituksia ja tapahtumia. Vastaavia mielenosoituksia järjestettiin myös idässä Janukovitšin tukialueella Donbasissa. Maidanilaisia tuki Kiovan seudulla myös ”Automaidan”, jossa lukuisat autoilijat levittivät ”Maidanin sanomaa” Kiovan alueella ajamalla letkassa, huoltaen samalla myös Maidanin mielenosoittajia Kiovan ytimessä.

Teoksen lukemalla ymmärtää sen, että kaikki alkoi hyvin spontaanisti. Kyseessä ei ollut mikään länsimaiden salaliitto, niiden tukema vallankaappaus Ukrainassa. Toki useat länsimaiset poliitikot ja toimijat antoivat tukensa ukrainalaisille, jotka osoittivat pettymyksensä ja nousivat korruptoitunutta ja rikollista hallintoa vastaan. Mutta aivan kuten kirjoituksen alkupuolella jo osoitin, ja aivan kuten Hellenberg kertoo, Ukrainassa yhteiskunnalliset ongelmat olivat olemassa olevia. Kyseessä oli vuosikausien prosessin tulos, joka odotti syytä purkautumiselle ja EU:n kanssa neuvotellun assosiaatiosopimuksen allekirjoittamattomuus oli lopulta se voima, joka sysäsi tapahtumaketjun liikkeelle. Mikäli Ukrainassa ei olisi tapahtunut merkittävää yhteiskunnallista muutosta tuolloin, on oletettavaa, että jossain vaiheessa kansa olisi kaikesta huolimatta lähtenyt kadulle – aivan kuten se oli lähtenyt aiemminkin.

Ukraina oli tuolloin kaikella tapaa horjahteleva yhteiskunta, on mahdollista, että maan johto ei nähnyt tätä ”palatseistaan”, eikä täten ymmärtänyt sitä, millaisiin tekoihin pettynyt kansa voi ryhtyä ja mihin Euromaidan voi johtaa. Se johti väkeviin vaatimuksiin silloisen presidentti Viktor Janukovitšin astumiseen syrjään ja lopulta Kiovan katutaisteluiden jälkeen näin kävikin. Veristen katutaisteluiden seurauksena Janukovitš jätti Kiovan. Teoksen luettuaan voi päätellä, että lähtöä oli jo valmisteltu jonkin aikaa – se ei ollut hetken päähänpisto vaan valmisteltu teko. Todennäköisesti Janukovitš lähipiireineen tajusi mihin kaikki voi johtaa ja tämän seurauksena alkoi valmistella pakoa, mikäli turvallisuusjoukot ja berkutit eivät saisi tilannetta voimakeinoin hallintaansa. Perjantaina 21. helmikuuta 2014 Janukovitš pakeni Kiovasta ja eri vaiheiden kautta päätyi lopulta Krimille, josta venäläisjoukot avustivat hänet Venäjälle.  

On hyvä, että teoksessa Hellenberg kuvaa tarkasti myös niitä tapahtumia, jotka seurasivat Euromaidania Ukrainassa, kuljettaen lukijaa kohti idän tapahtumia Krimin miehityksen ja laittoman anneksaation kautta.

Seurasin itse Euromaidania sen ensihetkistä lähtien, seurasin myös tapahtumia muualla Ukrainassa – läheisten ja ystävien kautta sain ensikäden tietoa myös idästä Donetskista. Tarkasta seuraamisesta ja lukemattomien luettujen artikkeleiden jälkeen tapahtumat olivat täynnänsä aukkoja, näitä aukkoja etenkin Kiovan tapahtumien osalta Hellenbergin silminnäkijähavainnot täydentävät erinomaisesti. Euromaidan muuttui lihaksi havaintojen täydentäessä toisiaan, ihmiset Maidanilla muuttuvat lihaksi ja vereksi. He saavat uusia ulottuvuuksia, muuttuen todellisiksi, olemassa oleviksi ihmisiksi. Toki yli sadan maidanilaisen elämä päättyi näiden viikkojen kuluessa, hekin saavat arvonannon teoksessa, heidän uhrauksensa ei ole turha. Barrikadien toisella puolen turvallisuusjoukkojen edustajat, berkutit ja miliisit saavat inhimillisiä piirteitä, heidän tekonsa eivät muutu hyväksytyiksi mutta hekään eivät ole yksiulotteisia kuvia. He ovat ihmisiä, joista osa oli valmis vuodattamaan verta, osan jättäessä rivit ja joidenkin vaihtaessa puolta.

Kiovan tapahtumien hämmennys, sekavuus ynnä monissa paikoissa esiintynyt ammattitaidottomuus ja piittaamattomuus saavat osansa. Niitä ruoditaan tarkasti, hetkittäin jopa pikkutarkat (positiivisella tapaa) havainnot tuovat esille kokonaisvaltaisen piittaamattomuuden ja ihmishengen halveksunnan. Syyttävällä sormella voi osoittaa montaa tahoa, mutta viimekädessä syyllinen löytyy presidentinpalatsista.

Kiovan ja Janukovitšin kukistumista kuvaavien tapahtumien ja seuraavien epävarmojen viikkojen myötä Ukrainan silminnäkijäkuvaukset siirtyvät Itä-Ukrainaan Nina Leinosen täydentäessä silminnäkijäkuvauksia omalta osaltaan: Sota, jota ei ole kuvaa nimensä mukaisesti Itä-Ukrainassa ns. separatismin kautta alkanutta sotaa.

Sotaa, jota ei ole, mutta jota soditaan edelleen Ukrainan itäisissä osissa. Tässä sodassa on kuollut tuhansia ihmisiä, haavoittuneita on kymmeniä tuhansia ja kenties pari miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa ja paennut joko Ukrainan hallinnossa oleville alueille tai Venäjälle. Itä-Ukrainassa soditaan sotaa, jonka moni on jo unohtanut ja jonka olemassa olon moni haluaisi unohtaa. Siirtyä eteenpäin ja jättää Ukrainan taistelemaan taistelunsa yksin.

Toimittaja Nina Leinosella on lukuisien Itä-Ukrainassa vietettyjen viikkojen ja kuukausien myötä kertynyt oivallinen näkemys ja tuntemus alueesta. Hän on päässyt seuraamaan tapahtumien etenemistä separatismin alkuhetkistä lähtien, niistä hetkistä, jolloin ensimmäiset ns. separatistit ilmaantuivat katukuvaan, samoin hän on nähnyt ”separatismin” ympärillä esiintyvät lieveilmiöt kaikessa karuudessaan. Hän on myös nähnyt millaisia ”joukkioita” ns. separatismi on veti ympärilleen. Yhtä lailla hän on nähnyt, millaisin joukkioin alkukaaosta levitettiin ja mitä taustalla piili, kuten Leinonen teoksessa kirjoittaa kuvatessaan kevään 2014 tapahtumia:

”Pääosa aukiolla koontuvista ihmisistä on eläkeläisiä. Osa on selkeästi provokaattoreita. Joka kerta, kun kokous on suurempi, kaikuu aukiolla huuto re-fe-rendum! Ihmiset vaativat kansanäänestystä Donetskin liittämiseksi Venäjään, tai ainakin autonomiaa alueelle. Huudot hiipuvat sitä mukaa, kun huudattajat poistuvat paikalta.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 230).

Samoin Leinosen havainnot hallintorakennusten valtauksista tukevat omia havaintojani siitä, että taustalla oli kaikella tapaa valmisteltua ja organisoitua toimintaa – ei mitään satunnaista, hallitsematonta ”aktivismia”:

”Kulissien takana valmistellaan toukokuussa pidettävää laitonta kansanäänestystä, huhtikuisia rakennusten valtauksia suunnitellaan ja alueelle saapuu vähän kerrassaan lisää provokaattoreita. Huhtikuun alussa iskut hallintorakennuksiin ja poliisiasemille alkavat niin samanaikaisesti ja koordinoidusti, eli kyse voi olla vain valmiin suunnitelman toteuttamisesta.” (Silminnäkijät –Taistelu Ukrainasta s. 230).

Donetskin vallattu hallintorakennus huhtikuussa 2014. Maailmanlopun meininkiä. 

Ukrainan tapahtumien tarkastelun kautta on tärkeää, että myös nämä tällaiset havainnot tuodaan esille, ne omalta osaltaan täydentävät kokonaiskuvan rakentumista. Ne ovat monella tapaa merkittäviä havaintoja ja kun tällaisia havaintoja yhdistää muihin alueella olleiden havaintoihin, kuvio muuttuu entistä tarkemmaksi ja hallitummaksi, toiminnaksi, josta aito spontaanius oli kaukana. Toki sitäkin oli mukana, lähinnä osa mielenosoituksiin osallistuneista toimi spontaanisti toteuttaen omia tarpeitaan, mutta se mitä piilee taustalla, on jäänyt aivan liian vähälle tarkastelulle etenkin mediassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tässä suhteessa asianharrastajat ovat olleet kuviosta perillä jo hyvin varhain, keväästä 2014 lähtien – osa jo sitä ennen pohtiessaan, mitä erilaiset ”organisaatiot” kulisseissa suunnittelivat. Mitä tarkoittivat ”Novorossija” -liput, joita eri tilaisuuksissa esiintyi jo vuosia ennen kevään 2014 tapahtumia? Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teoksen myötä nämä aiemmat havainnot saavat lihaa luiden ympärille. Aukot alkavat täydentyä!

Paikoin Nina Leinosen silminnäkijäkuvaus on kuin jännityskertomusta lukisi, tapahtumat ovat sellaisia, joita tavallisen kansalaisen on kenties vaikea uskoa todeksi – en laisinkaan ihmettele tätä. Mutta kun vertaan näitä havaintoja ja kokemuksia muiden alueella vierailleiden tai alueella asuneiden havaintoihin ja kokemuksiin, niin nämäkin havainnot ovat ymmärrettävämpiä – ne eivät ole fiktiivistä tarinaa vaan todellisuutta näissä ”kansantasavalloissa”. Tai tämän hetken Venäjällä.

Itä-Ukrainan sodan merkittävimpiä yksittäisiä tapahtumia on heinäkuun 17. 2014 Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampuminen Itä-Ukrainassa ns. separatistien hallinnoimalla alueella. Teoksessa Leinonen ei ota kantaa siihen kuka ampui koneen alas: ”Kuka antoi käskyn” – kuten ei pidäkään. Kyseinen tehtävä on sälytetty toisille harteille. Leinosen kuvaus lohduttomuudesta alueella marraskuisena päivänä 2014 on kaikesta huolimatta merkittävä, se myös tuo esille hämmentäviä yksityiskohtia ja nostattaa pintaan ajatuksia – varmasti myös tunteita. (4) Itse olen seurannut Ukrainan sodan ohella tarkkaan myös lentoon MH17:sta kytkeytyviä tapahtumia propagandasta eri tahojen suorittamaan tutkintaan. Tällaisessa kuviossa Leinosen inhimillinen silminnäkijähavainto on ajatuksia nostattava, erinomaisen kiinnostava ynnä poikkeava siitä materiaalista, johon pääosin tutustun, samalla havaintoon sisältyy suunnaton tietomäärä.

Leinosen havainto lennon MH17 ”hautausmaalta” ja lukuisat muut vastaavat havainnot Maidanilta Itä-Ukrainan sotaan ovat monella tapaa tärkeitä. Kyseessä on myös suuri joukko havaintoja, jotka ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle aiemmin – tai ne on jopa pyritty torjumaan osassa medioita. Hellenbergin osuudessa on merkittäviä lukuisia havaintoja, eräänä merkittävimmistä pidän selkeää ilmaisua siitä, että Euromaidan ei ollut fasistien tai uusnatsien luomus – heidän osuutensa oli lopulta hyvin marginaalinen. Voidaan melkeinpä sanoa, että heitä oli vain kourallinen verrattuna niihin tuhansiin ja taas tuhansiin, jotka Maidanilla taistelivat paremman tulevaisuuden puolesta.

Vastaavasti Leinosen havainnoista merkittävimmät liittyvät Itä-Ukrainan tapahtumien ensihetkiin, niihin, joita nostin esille aiemmin. Samoin Leinosen havainnoista tärkeiksi voidaan nostaa havainnot informaatiovaikuttamisesta ja suoranaisesta propagandasta. Itä-Ukrainassa propagandaa ja puhetta oli paljon, oli oltava tarkka sen suhteen mihin ja kehen saattoi luottaa: oli nähtävä omin silmin tapahtumat. Näiltä osin nostaisin esille osuuden, jossa Leinonen kuvaa tapaamistaan suomalaissyntyisen Janus Putkosen kanssa. (*) Putkonen toimi tuolloin (ja toimii edelleen) Donetskin ”kansantasavallassa” merkittävissä tehtävissä. Tuolloin, kuten nytkin, ”kansantasavaltaan” päästettiin mielellään vain lojaaleja toimittajia, ei objektiivisia ja tämä koitui Leinosen kohtaloksi. Hän oli objektiivinen ei lojaali ”kansantasavallalle”, niinpä Putkonen oli merkittävässä roolissa sille, että Leinosen akkreditointi kansantasavaltaan evättiin. Kuvaavaa on:

”Putkonen ilmoitti, että nyt käydään informaatiosotaa, ja että hänen edustamansa taho kertoo ainoana oikean totuuden.” (Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta s. 267).

Teoksessa Hellenbergin ja Leinosen osuudet täydentävät toisiaan, Maidanilta edetään Ukrainan sotaan – kummankin havaintoja on helppoa lähestyä, kummallakin on oma persoonallinen tyylinsä. Kirjan kautta moni tapahtuma Ukrainassa muodostuu ymmärrettävämmäksi, samalla kirja herättää halun ja kiinnostuksen tutkia tapahtumia lisää jopa minussa, siitä huolimatta, että olen itsekin elänyt viimeiset vuodet Maidania ja Ukrainan sotaa. Itse pidän, ehkäpä taustastani johtuen, Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta -teosta hyvin merkittävänä. Se luotaa syvältä ja samalla hyvin inhimillisesti Ukrainan tapahtumia viimeisimpien vuosien ajalta. Se tarjoaa paljon lukijoilleen ja mikä tärkeintä se haastaa lukijansa ja pakottaa tarkastelemaan ympäristöään ja viime vuosien merkittävimpiä uutisia ja termejä, kuten informaatiosota ja propaganda, entistä tarkemmin. Kaikki ei aina ole siltä miltä se näyttää.

Itse pidän kirjaa sen tarjoaman näkökulman ja tapahtumien tarkastelun kautta jopa niin tärkeänä, että näkisin erinomaisen positiivisena, mikäli se olisi mahdollista kääntää useammallekin kielelle.

Minä, itseni ja läheisteni sekä ystävieni puolesta lausun kiitokseni Timo Hellenbergille ja Nina Leinoselle teoksen kirjoittamisen johdosta. Kiitokset myös teoksen kustantaneelle Docendolle!

 

Marko Enqvist” 

Taivaallinen sotnia, Kiova – toukokuu 2016. 

Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen (nyk. Järvenkylä) yhteisteoksen julkistuksesta on vierähtänyt jo useampi vuosi. Siitä huolimatta teos on edelleen ajankohtainen ja havainnoiltaan merkittävä, niinpä suosittelen lukemaan sen, mikäli vain saatte sen käsiinne.

 

Marko

 

Kuvat:

Timo Hellenberg: Dynamon Stadionin portilla; Nina Leinonen: Donetskin vallattu hallintorakennus huhtikuussa 2014.

Marko Enqvist: Kansikuva ja Taivaallinen sotnia.

 

Viittaukset:

1. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 337.

2. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 267-269. (*: kuvaus tapaamisesta Janus Putkosen kanssa).

3. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 259-262.

4. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta, Timo Hellenberg ja Nina Leinonen s. 263-264. 

#StandWithUkraine 

Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa, I OSA

 

Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan lennokit ja erilaiset hiipivät asejärjestelmät ovat merkittävässä roolissa niin hyökkääjän, Venäjä, kuin myös puolustuskamppailua käyvän Ukrainan joukoilla. Eräillä rintamalohkoilla lennokkien ja hiipivien asejärjestelmiä sekä yksinkertaisten nelikoptereiden rooli on ensiarvoisen tärkeä. Esimerkkinä voimme poimia Dneprin vasemmanrannan ja siellä sijaitsevat Ukrainan sillanpääasemat, sen ohella, että lennokit toimivat puolustajien silminä ne ovat tehokas ja tarvittaessa ulottuvakin panssarivaunujen ja muiden asejärjestelmien torjuntaan käytetty ase. Alueella lennokeilla on muutakin käyttöä kuin toimia Ukrainan asevoimien silminä (tiedustelu ja tulenosoitus) sekä aselavetteina. Drooneja on käytetty myös huoltoon, venäläisten räjäyttäessä kesällä Nova Kah’ovkan padon, ukrainalaiset toimittivat erilaisilla nelikoptereilla apua tulvan alle jääneille siviileille. (1)

Ukrainan asevoimat valmistelee Tupolev Tu-141 Striž-lennokin laukaisua. Modifioidulla Tu-141-lennokilla Ukraina suoritti ensimmäiset iskut syvälle Venäjälle.

Kirjoitukseni tarkoitus ei kuitenkaan ole luoda katsausta lennokkien ja nelikoptereiden käyttöön rintamalla vaan kirjoitus saa toimia ennemminkin yleisluontoisena katsauksena Ukrainan lennokeilla ja hiipivillä asejärjestelmillä suorittamiin operaatioihin Venäjän alueella. Ennen tätä, suppea katsaus historiaan: Ukrainan asevoimat ja miehittämättömät ilma-alukset.

 

Historia: miehittämättömät ilma-alukset Ukrainan asevoimilla

Sodan alettua Ukrainassa keväällä 2014, maan asevoimilla oli käytössään hyvin vähäinen määrä lennokkeja, joten  sodan Itä-Ukrainassa alettua maan asevoimat otti uudelleen käyttöön neuvostoajoilta periytyviä Tupolev Tu-141 Striž (ven. Стриж) (2) ja Tupolev Tu-143 Reys tiedustelulennokkeja, jollainen päätyi Venäjän johtamien joukkojen haltuun elokuussa 2014. (3) Sodan alkuvaiheessa kyseisiä lennokkeja käytettiin tiedusteluun, aika oli jo tuolloin ajanut kummankin tiedustelulennokin ohi. Tu-141 Striž’in sekä Tu-143 Reys’in kohdalla on hiukan arveluttavaa puhua lennokeista, kummankin ollessa pienen hävittäjäkoneen kokoinen.

Sodan kuluessa Yhdysvallat toimitti Ukrainan asevoimille aseapuna lyhyen kantaman AeroVironment RQ-11 Raven tiedustelulennokkeja, joilla on pääasiassa koulutettu joukkoja ja operaattoreita Ukrainassa. RQ-11 Raven ei täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia varsinaisessa toimintaympäristössään Itä-Ukrainassa, tästä johtuen Ukrainan asevoimat ja niitä tukevat joukot ovat turvautuneet sodassa suureen joukkoon erilaisia siviilikäyttöön tarkoitettuja lennokkeja ja nelikoptereita. Näitä lennokkeja ja nelikoptereita on hyödynnetty tiedustelussa, tulenosoituksessa sekä alueiden valvonnassa. Sotavuosien kuluessa yksityisyritykset ja vapaaehtoisryhmät sekä Ukrainan valtio käynnistivät mittavampia ja teknisesti kehittyneempiä projekteja.

Tälle vuosituhannelle Ukraina astui lopulta ryhdyttyään yhteistyöhön Turkin kanssa, yhteistyön seurauksena Ukraina solmi Turkin kanssa kaupat kahdestatoista Bayraktar TB2 lennokista. (4) Merkittävää oli se, että TB2 lennokilla voitiin operoida ilmasta maahan. Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa Ukrainan tilauskanta käsitti 48 Bayraktar TB2 lennokkia, operatiivisessa käytössä niitä oli vuoden 2021 lopulla vasta kuusi. Venäjän suurhyökkäyksen alettua, Turkki on toimittanut Ukrainalle lisää TB2 lennokkeja. Tällä hetkellä niitä arvioidaan olevan operatiivisessa käytössä Ukrainalla yli 30 kappaletta.

Keväällä 2014 alkaneen sodan kuluessa Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat vapaaehtoisjoukot ovat tehostaneet tiedustelulennokkien ja nelikoptereiden käyttöä tiedustelussa, tulenjohtamisessa sekä tulenosoittamisessa, Bayraktar TB2 lennokkien tuodessa todellisen kyvyn operoida ilmasta maahan vasta vuoden 2021 kuluessa. Tätä ennen Itä-Ukrainan sotatoimialueella ilmasta maahan operaatioita olivat suorittaneet Venäjän johtamat joukot kustomoiduilla nelikoptereilla ja lennokeilla. Ukrainalla vastaavat olivat olleet ennen TB2 lennokkia joko piirustuspöydällä tai testivaiheessa. Lennokkien käytölle Donbasissa asetettiin rajoituksia myös sopimuksissa, Venäjä sen proxy-joukkoineen ei tosin näistä(kään) sopimuksista piitannut.

Itä-Ukrainan sotatoimialueella Ukrainan ilmavoimat suoritti ensimmäiset tiedustelulennot Bayraktar TB2 lennokilla keväällä 2021. (5) Samaisen vuoden lokakuun 26. päivä sotatoimialueella siirryttiin uuteen vaiheeseen Ukrainan suorittaessa ensimmäisen ilmasta maahan operaation Bayraktar TB2 lennokilla, iskiessään Venäjän johtamien joukkojen tykistöpatteria vastaan sen jälkeen, kun nämä olivat tulittaneet Ukrainan kontrolloimia alueita Hranitnen kylän alueella. (6)

Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän maaperälle

Ukraina on saanut Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkaneen hyökkäyssodan aikana länsimailta kaukovaikutteisia asejärjestelmiä, kuten Storm Shadow/ SCALP-risteilyohjuksia Iso-Britanniasta ja Raskasta sekä vähäisen määrän MGM-140 ATACMS taktisia tykistöohjuksia Yhdysvalloista. Aseita toimittaneet länsimaat ovat asettaneet tiukkoja rajoituksia luovuttamiensa asejärjestelmien käytölle, Ukraina ei esimerkiksi saa vaikuttaa niillä kohteisiin, jotka sijaitsevat Venäjän maaperällä. Ei edes sellaisiin, joista Venäjä suorittaa iskuja Ukrainassa sijaitseviin kohteisiin, jotka lähes aina ovat siviilikohteita. Nämä rajoitteet ovat pakottaneet Ukrainaa kehittämään Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen omaa kaukovaikutuskykyään, joka koostui suurhyökkäyksen alkaessa lyhyen kantaman ballistisista OTR-21 Totška-U eli 9K79-ohjuksista, joilla Ukraina on myös tehnyt yksittäisiä iskuja Venäjän maaperälle. (7) Ukrainan ilmavoimilla ei ollut Venäjän suurhyökkäyksen alkuvaiheessa sellaista ilmasta maahan aseistusta, joilla vaikuttaa syvälle Venäjän alueelle; tuolloin ilmatila ei myöskään ollut Ukrainan hallinnassa, jotta se edes olisi voinut operoida syvällä vihollisen alueilla.

Venäjän hyökkäyssodan kesto on paljastanut sen ilmapuolustuksen puutteita, joita hyödyntäen Ukrainan ilmavoimat on myös kyennyt yksittäisiin lentokoneilla suoritettuihin operaatioihin vihollisen hallitsemassa/ kontrolloimassa ilmatilassa, esim. Käärmesaaren taistelussa nähtiin tällaisia ilmaoperaatioita. Sen sijaan Venäjän alueille kohdistuneissa Ukrainan ilmaoperaatioissa erilaiset lennokit ja hiipivät asejärjestelmät ovat kantaneet 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen alkukuukausista lähtien päävastuun, joten niinpä tässä kirjoituksessa huomioni kohdistuu niihin.

Erilaisilla kehityspajoilla ja asevoimien yhteistyökumppaneilla oli käynnissä jo ennen 24. helmikuuta 2022 erilaisia kehitysohjelmia lennokkien valmistamiseksi, osalla näiden projektien lennokeista oli myös rajallinen ilmasta maahan operoinnin kyky, joten Ukrainassa oli jo luotu perustaa, jolta ponnistaa eteenpäin. Eräs tällaisista lennokeista on UA Dynamicsin kehittämä Punisher-lennokki (ukr. Каратель), jonka kehitystyö alkoi vuonna 2016 ja joka oli otettu palveluskäyttöön Ukrainan asevoimille ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. Kyseisen lennokin lentoaika on 90 minuuttia ja kantama maa-asemasta 45 kilometriä, se voidaan varustaa max. 2 kilon pudotettavalla UB-75 räjähteellä. Kyseisten lennokkien kantama riitti operointiin rintaman tuntumassa Itä-Ukrainassa, niillä ei kuitenkaan ollut (ainakaan tuolloin) riittävää kantamaa operointiin syvällä Venäjällä sijaitsevia kohteita vastaan. Hromadsken haastattelussa (syksyllä 2022) Punisher-lennokin kehittäjä Maksim Subotin mainitsi tarpeen lennokin jatkokehittämiseen ja sen ominaisuuksien parantamiselle. (8)

Venäjän laajan hyökkäyssodan ensimmäisenä vuonna Ukraina turvautuikin iskuissa syvälle Venäjän maaperällä Tupolev Tu-141 Striž ja Tupolev Tu-143 Reys tiedustelulennokeista kehitettyihin itsemurhalennokkeihin. Joulukuun 5. 2022 Ukraina toteutti siihen mennessä haastavimman operaation Venäjän alueella iskemällä Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokista kehitetyllä itsemurhalennokeilla Djagilevo- ja Engels-2 lentotukikohtiin. (9) Ukrainan iskut kyseisiin lentotukikohtiin olivat aiheuttamiaan tuhoja merkittävämmät. Ne nimittäin osoittivat sen, ettei Venäjän ilmapuolustus ollut edes strategisten kohteiden ympärillä niin tehokas ja kattava mitä oli odotettu ja uskottu. Se oli läpäistävissä ikääntyneestä tiedustelulennokista kehitetyllä itsemurhalennokilla. Todellisuus erosi siis merkittävästi venäläisten kauppamiesten myyntipuheista. Djagilevon ja Engels-2 lentotukikohtaan kohdistuneissa iskuissa vaurioitui paikallisten lähteiden mukaan kahdesta neljään lentokonetta. Valokuvien ja satelliittikuvien perusteella vaurioituneiden koneiden joukossa on ainakin yksi Tupolev Tu-22M3 strateginen pommikone sekä yksi Tupolev Tu-95SM strateginen pommikone, rjazanilaislähteiden mukaan myös yksi Iljušin Il-78 ilmatankkauskone vaurioitui iskussa.

Vuosi sitten joulukuussa Tupolev Tu-141 Striž oli kaupalliseen käyttöön tarkoitettujen kiinalaisvalmisteisten lennokkien ohella ainoa lennokki/ itsemurhalennokki, jolla Ukraina pystyi vaikuttamaan kohteisiin syvällä Venäjällä. Tämän vuoden puolella Ukrainassa on otettu käyttöön lukuisia lennokkeja/ hiipiviä asejärjestelmiä, joiden kantama on sadoista jopa yli tuhanteen kilometriin, ja joilla se myös on vaikuttanut kohteisiin Venäjän länsiosissa. Esim. 30. toukokuuta 2023 iskussa Moskovaan, Ukraina käytti samana vuonna palveluskäyttöön otettua Ukrjet UJ-22 -lennokkia, jota voidaan käyttää valvonta- ja tiedustelutehtävien ohella pelastustehtäviin ja ilmasta maahan operaatioihin. (10) Ukraina testasi kyseistä lennokkia jo helmikuussa 2023 operaatiossa, joka ulottui Moskovan alueelle. Tuolloin se kuitenkin menetti lennokin n. sadan kilometrin päässä Moskovasta teknisen vian tai vastaavan syyn tähden, (lennokkia ei pudotettu). (11) UJ-22 voidaan varustaa neljällä 82 mm kranaatinheittimen kranaatilla tai kuudella RPG-7-mallisen kevyen singon ammuksella.

Ukraina on käyttänyt Moskovaan kohdistuneissa operaatioissaan myös Beaver-lennokkeja (ukr. Бобер), jonka suunnittelu ja valmistus lähti liikkeelle vuosi sitten, joulukuussa 2022 joukkorahoituksella. (12) Tämän vuoden toukokuussa Beaver oli jo otettu operatiiviseen käyttöön Ukrainan asevoimilla sekä Ukrainan puolustusministeriön alaisella sotilastiedusteluelimellä (HUR). UJ-22 rinnalla Beaver-lennokit osallistuivat Ukrainan lennokkioperaatioon Moskovan alueella 30. toukokuuta 2023. (13) Myöhemmin kesällä, heinäkuussa ja elokuussa Ukraina toteutti lukuisia lennokkioperaatioita Moskovan alueella ja aivan kaupungin ytimessä, osan iskuista kohdistuessa Moskovan kansainväliseen liikekeskukseen. (14)

Huomioitavaa on se, että näissäkin operaatioissa Ukrainan onnistui läpäistä ainakin osalla operaatioihin osallistuneista lennokeista Moskovan alueen monikerroksinen ilmapuolustus, saavuttaen kohteet Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen ja Moskovan messukeskuksen (ЦВК ЭКСПОЦЕНТР) alueilla. Moskovan kansainvälinen liikekeskus eli Moscow-City sijaitsee noin 4½ kilometriä Kremlistä länteen. Kiinnostavaa Ukrainan iskuissa on se, että se on onnistunut toistamaan ne senkin jälkeen, kun Venäjä ryhtyi vahvistamaan Moskovan alueen ilmapuolustusta viime vuonna. Sosiaalisessa mediassa Venäjän ilmatorjunnan epäonnistumisista onkin tullut toistuva pilailun kohde, ”What air defence is doing” (15) tavataan kysyä, kun Ukrainan laukaisemat lennokit tai ohjukset onnistuvat läpäisemään Venäjän ilmapuolustuksen. 

Ukraina on osoittanut kuluneiden sotavuosien aikana kykenevänsä vaikuttamaan syvälle Venäjälle. Toistaiseksi kyse on ollut yksittäisistä iskuista (tai lennokkioperaatioista) mutta Ukrainan johdon lausuntoja tulkitsemalla päättelen Ukrainan tällä hetkellä voimistavan kyvykkyyttään vaikuttaa lennokeilla ja erilaisilla hiipivillä asejärjestelmillä syvälle vihollisen maaperälle. Arvioisin, että alkaneen vuoden kuluessa tulemme näkemään enemmän ja entistä mittavampia operaatioita, joilla Ukraina iskee strategisiin kohteisiin Venäjällä. Tällaisten iskujen yksi tavoite voi olla saada Venäjä tekemään valintoja sen suhteen mihin sijoittaa voimakasta ilmatorjuntaa, mikä voi heikentää Venäjän ilmapuolustuskykyä toisaalla. Onko Moskovaa suojeltava mihin hintaan tahansa? Entäpä Vladimir Putinin palatseja Mustanmeren rannikolla? Sotšin lähistöllä sijaitsevan palatsin suojaksi on sijoitettu myös ilmatorjuntakalustoa, esim. Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmän yksiköitä. (16)

Kirjoitussarjan toisessa osassa käyn läpi muutamia Ukrainan viime aikoina tekemiä lennokki- ja itsemurhalennokki-iskuja Venäjälle. Samalla esittelen myös joitain Ukrainan pitkän kantaman lennokkeja ja hiipiviä asejärjestelmiä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.youtube.com/watch?v=EDyvPJzWaTY 

2. https://medium.com/war-is-boring/ukraine-resurrects-soviet-era-super-drones-3403f80c51ba 

3. https://theaviationist.com/2014/08/02/tu-143-in-field/ 

4. https://www.dailysabah.com/defense/2019/01/12/ukraine-turkey-have-signed-deal-for-12-bayraktar-tb2-uavs-poroshenko-says 

5. https://remonews.com/ukraineeng/war-in-donbass-naev-spoke-about-the-use-of-bayraktar-turkish/

6. https://mil.in.ua/uk/news/genshtab-zsu-bayraktar-tb2-zastosuvaly-u-vidpovid-na-zagybel-nashogo-bijtsya/ 

7. https://www.janes.com/defence-news/news-detail/ukraine-reportedly-strikes-russian-airbase 

8. https://www.youtube.com/watch?v=3F9EpC5jGYM 

9. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/ 

10. https://www.forbes.com/sites/davidhambling/2023/05/30/ukraine-has-a-growing-arsenal-of-drones-able-to-hit-moscow/?sh=25dbed4d40f6 

11. https://aviation-safety.net/wikibase/308809 

12. https://www.businessinsider.com/ukraine-using-exploding-beaver-drone-target-russia-one-big-weakness-2023-8?r=US&IR=T 

13. https://mil.in.ua/en/news/moscow-attack-new-details-revealed-on-uavs-used-in-incident/ 

14. https://twitter.com/sentdefender/status/1686203819825188864 

15. https://twitter.com/maximus76a/status/1739631397185224854 

16. https://www.thesun.co.uk/news/24716484/putin-assassination-fears-missiles-black-sea-mansion/ 

Taustatyössä hyödynnetty myös marraskuussa 2021 kirjoittamaani ”’Droonisotaa’ Itä-Ukrainassa, Ukraina on siirtynyt kivikaudelta tälle vuosituhannelle” -blogia lähteineen sekä The Insiderin analyysia ”This won’t fly. Why Moscow's air defense struggles to fend off Ukrainian drones”.

#StandWithUkraine