maanantai 8. tammikuuta 2018

Katsaus Ukrainan sotaan (v. 2017)

Vuosi sitten tammikuussa 2017 julkaisin SSS-Radiossa blogin ”Intensiivisimmät taistelut Ukrainassa ATO-alueella 2016” (1), jolloin kartta- ja tilastotietojen perusteella voitiin tehdä seuraava johtopäätös intensiivisimpien taisteluiden sijoittumisesta Itä-Ukrainan rintamalohkolle:

”Kuten havaittavissa, merkittävimmät taistelut käytiin Donetskin alueella, Donetskin länsipuolelta luoteeseen rajoittuvalla rintamakaistalla ja sitten Donetskista pohjoiseen Horlivkan ja Luhansken alueella. Etelässä Mariupolista itään ja koilliseen on kaksi rintamalohkoa, joilla käytiin raskaampia taisteluita. Donetskin oblastista itään Luhanskin oblastin alueella merkittävimmät yhteenotot käytiin aivan oblastin länsikolkassa Svitlodarskiin (Luhanske) rajoittuvalla alueella.”


Nyt tammikuun 2018 ensimmäisellä viikolla voimme luoda samansuuntaisen katsauksen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, perustana toimii infolight.org.ua:n julkaisema kartta ”Shelling of Ukrainian Armed Forces by Russia-backed militants in the ATO zone in 2017” (2), josta alkuun kuvakaappaus, jotta näemme alueet, joilla merkittävimmät taistelut on viime vuoden kuluessa käyty.





















Valitettavasti tässä katsauksessa siviileiden kärsimykset jäävät aivan liian vähäiselle huomiolle, siitä huolimatta, että Itä-Ukrainan sotatoimialue on tällä hetkellä maailman miinoitetuimpia alueita, jossa oli 200 000 lasta elää vaara-alueella (3), ja viime vuoden kuluessa sadat siviilit kuolivat ja vammautuivat räjähdeonnettomuuksissa, joiden aiheuttajina olivat erilaiset maamiinat, räjähtämättömät ammukset sekä räjähdeansat. Joulukuun 12. päivä OHCHR julkaiseman tilaston mukaan marraskuun puoliväliin mennessä Itä-Ukrainan sotatoimialueella oli kuollut vuoden 2017 kuluessa sotatoimien seurauksena 98 siviiliä 446 vammautuessa samana ajanjaksona. (4) Edellisvuoteen 2016 verrattuna siviiliuhrien määrä kasvoi 3,6 %.

Karkean jaottelun perusteella voidaan todeta merkittävimmät taistelut käydyn viime vuoden kuluessa neljällä alueella Mariupolin ympäristössä, Donetskin alueella, josta koilliseen sijaitsevalla Horlivka-Luhanske alueella ja lopulta Luhanskin oblastissa sijaitsevan Krymsken alueella. Hiukan myöhemmin tarkempien kuvakaappausten avulla luodaan yksilöllisempi katsaus kullekin alueelle, mutta ennen sitä viime vuoden virallisiin tappiolukuihin, joihin sisältyvät Ukrainassa ATO-alueella sotatoimissa ja niiden yhteydessä kuolleet ja haavoittuneet Ukrainan asevoimien ja niitä tukevien yksiköiden tappiot, mukaan lukien rajavartiolaitos, Ukrainan kansalliskaarti sekä turvallisuuspalvelu SBU niiltä osin, jolloin he kokivat menetyksiä ATO-alueella. Viralliset lukemat ovat sikäli tulkinnanvaraisia, että niihin ei kuulu Pravyi Sektorin vapaaehtoispataljoonan kokemat tappiot, eivätkä nämä tappiot pidä sisällään muualla Ukrainassa, Venäjälle jäljitettävissä olevissa, attentaateissa ja terrori-iskuissa menehtyneitä virantoimituksessa olleita henkilöitä, joita heitäkin kuoli tai vammautui useita menneen vuoden kuluessa muun muassa Kiovassa. Tällaisessa Kiovassa suoritetussa pommiattentaatissa kuoli Ukrainan asevoimien tiedustelu-upseeri eversti Maksim Shapoval 27. kesäkuuta.

Ukrainan sota: 192 kuollutta ja 1125 haavoittunutta Ukrainan riveissä taistellutta sotilasta v. 2017.




















Viime vuosi oli kahtiajakoinen, vuoden ensimmäisellä puoliskolla rintamalla käytiin merkittäviä taisteluita etenkin Donetskin sektorilla – Donetskin ympäristössä. Tammikuun lopulla alkoi Venäjän tukemien joukkojen voimakas hyökkäys Donetskista luoteeseen sijaitsevaa Avdiivkaa vastaan, tämä offensiiviyritys leimasi alkuvuotta aina maaliskuun puolelle saakka, jolloin intensiteetti alkoi laskea. Alueella käytiin raskaita taisteluita ja suoritettiin tuhoisia tykistöiskuja Avdiivkaa vastaan aina toukokuun puolelle saakka, jolloin toukokuun 13. avdiivkalaiseen lähiöön kohdistuneessa tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksessä kuoli neljä aikuista, kahden lapsen jäädessä orvoiksi.

Kesällä allekirjoitetun ”sadonkorjuun tulitauon” jälkeen, sotatoimet ovat muuttaneet muotoaan. Huomattavia offensiiveja ei ole suoritettu, rajoitettuja operaatioita on kuitenkin nähty esim. Krymsken alueella, sekä Horlivkan ja Svitlodarskin alueella kuin myös Donetskin ympäristössä ja etelässä Mariupolin suunnalla. Tänä aikana Venäjän varustamat joukot – käytännössä Venäjän asevoimien alaisuudessa toimivat joukot – ovat suorittaneet lukuisia raskaita tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä, tällainen kohdistui joulukuun 18. Ukrainan hallinnoimalla alueella olevaan Novoluhansken kylään, johon osui vähintään 40 kpl 122 mm Grad-rakettia. Hyökkäyksessä vammautui kahdeksan siviiliä, joukossa kuusi vanhempaa naista ja yksi 6-vuotias lapsi, kylä kärsi hyökkäyksessä mittavia vaurioita noin 50 rakennuksen, koulun ja päiväkodin vaurioituessa tulituksessa, kylän sähköverkko vaurioitui, saman koki kaasuverkko. Käsittelin tapahtunutta lyhyelti blogissani ”Kansantasavaltalaispropagandan” rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ”lastenvahteja’.”

Seuraavaksi lyhyt katsaus merkittävimpiin ”kuumiin pisteisiin” Itä-Ukrainan sotatoimialueella vuoden 2017 kuluessa, edetään etelästä Mariupolin ympäristöstä kohti pohjoista.

Mariupolin itäpuoli (v. 2017).















Mariupolin itäpuolella valtaosa yhteenotoista käytiin Asovanmeren rannikolta Shyrokinestä pohjoiseen Pavlopilin ympäristöön ulottuvalla lohkolla. Huomioitavaa on kuitenkin se, että kyseisellä lohkolla ei suoritettu merkittäviä offensiiveja viime vuoden kuluessa, yhteenotot olivat joko epäsuoraa tulta tai paikallisia offensiiveja, joilla Venäjän asevoimien johtamat joukot yrittivät saavuttaa taktista etua, sekä ukrainalaisten torjumia tiedusteluoperaatioita.

* * *

Donetskin alue (v. 2017).

















Toisin kuin etelässä Mariupolin itäpuolella, Donetskin alueella Venäjän asevoimien johtamat joukot yrittivät viime vuoden puolella valloittaa Donetskin luoteispuolella sijaitsevaa Avdiivkan kaupunkia. Määrätietoisin (ja pitkäkestoisin) offensiivi alkoi tammikuun loppupuolella kestäen pitkälle maaliskuun puolelle, hajanaisempina yhteenottoina aina huhtikuulle asti. Loppukeväästä ja kesällä Donetskin länsipuolella Krasnohorivkan kuin myös Mari’inkan alueelle kohdistui voimakasta painetta, alueella nähtiin muutamia useamman päivän kestäneitä offensiiviyrityksiä – jotka Ukrainan asevoimien joukot yhdessä niitä tukevien vapaaehtoisjoukkojen kanssa torjuivat.

Nämä raskaat offensiivit omalta osaltaan vääristävät tilastointia, johtuen ukrainalaisten tilastointitavasta. Heillä – pääsääntöisesti – yksi ”tulitaukorikkomus” on se aika, joka ajoittuu yhteenoton alun ja lopun välille, olipa sillä sitten kestoa minuutti tai vuorokausi.

Donetskin sektorin pohjoisosa Zaitseve – Luhanske alue (v. 2017).














Donetskin sektorin pohjois- ja koillisnurkassa, miehitetyillä alueilla sijaitsevan, Horlivkan pohjoispuolelta Zaitsevesta alkaa rintamalohko, joka kuului menneen vuoden aikana sotatoimialueen ”kuumiin pisteisiin” (hot spot). Zaitseven ja Novoluhansken välillä ukrainalaisjoukot suoristivat rintamalinjaa ottaessaan haltuunsa Travneven sekä Hladosoven (Gladosove) kylät loppusyksystä.

Novoluhansken kylää tulitettiin joulukuun 18. rajusti, kylä ei kuitenkaan ollut ainoa alueen pikkukylistä ja taajamista, joita miehitetyiltä alueilta tulitettiin tavanomaista rajummin. Travneve sekä Hladosove joutuivat useampana päivänä kranaattikeskitysten kohteeksi, sen jälkeen, kun ukrainalaisjoukot olivat vapauttaneet ne miehityksestä. Samoin Zaitseven kylää tulitettiin viime vuoden aikana useamman kerran. 

* * *

Luhanskin sektorin länsi- ja pohjoisosia (v. 2017).
















Luhanskin sektorilla valtaosa sotatoimista keskittyi sektorin läntiseen – Donetskin sektoriin rajoittuvaan – osaan. Raskaita taisteluita käytiin myös Krymsken alueella Venäjän asevoimien johtamien joukkojen yrittäessä eristää Donetsin rannalla sijaitsevan Krymsken muusta Ukrainan hallinnoimasta alueesta. Mittavimmat tällaiset offensiivit kestivät valmisteluineen päiviä, niitä tuettiin tunteja kestäneillä tykistökeskityksillä. Luhanskin sektorin itäisin osa oli, Stanytsia Luhanskaa lukuun ottamatta, rauhallisempaa verrattuna muuhun rintama-alueeseen.

Merkittävin osa Venäjän varustamien ja johtamien joukkojen voimasta ja toiminnasta kohdistuu länteen ja sielläkin avainasemassa on ollut Donetskin ympäristö. Donetsk on miehitettyjen alueiden ”kansantasavaltojen” merkittävin kaupunki – sillä on myös symbolista arvoa – todennäköisenä tarkoituksena on liene ollut muodostaa kaupungin ympärille ”suojavyöhyke” ts. offensiivein laajentaa miehitysaluetta Avdiivka – Krasnohorivka – Mari’inka pohjois ja länsipuolelle.

Mikäli aiempien vuosien tapahtumista voi tehdä johtopäätöksiä, tämän vuoden kuluessa tulemme näkemään vastaavia offensiiveja Donetskin ympäristössä. Nyt vuodenvaihteen ja ortodoksisen joulun aikaan vietetään hiljaiseloa, mutta asetelma voi muuttua jo muutamassa viikossa. Toisaalta saamieni rintamalta saamieni tietojen mukaan ukrainalaisjoukot ovat entistä valmiimpia torjumaan laajempiakin offensiiveja, heidän mukaansa näiden ns. separatistijoukkojen sodankäyntikyky on varsin heikko, josta seuraa se, että Venäjä joutuu entistä enemmän käyttämään asevoimiin kuuluvia joukkoa, jotta saadaan aiottu tulos aikaan. Vaihtoehtoisesti Venäjä on turvautunut yksityisiin palkka-armeijoihin, kuten Wagner, Itä-Ukrainassa, joihin on värväytynyt sotilastaustaisia henkilöitä.

Ukrainassa sodittiin Venäjän toimesta viime vuonna, Ukrainassa soditaan Venäjän toimesta myös tämän vuoden puolella – toivottavasti tämä kuitenkin on viimeinen vuosi, jona ukrainalaisten on sodittava ja taisteltava venäläisjoukkoja vastaan - puolustettava maataan hyökkääjältä.


Marko


tiistai 2. tammikuuta 2018

Kuplassani Vartiopaikalla

Vuosi 2017 on päättynyt, on astuttu vuoteen 2018 mutta ennen katseen kiinnittämistä tämän vuoden tapahtumiin, katsaus menneeseen vuoden 2017 ”blogitapahtumiin”. Tammikuussa 2017 kirjoitin kahden eri alustan blogeihin – toinen alustoista oli Virossa toimivan suomen kielisen SSS-Radion blogi, ja toinen taasen maanpuolustus.net-foorumin blogi. Osa blogeista ilmestyi sellaisenaan molemmilla alustoilla, huomattava osa – käytännössä valtaosa – oli sellaisia, jotka olivat luettavissa vain toisella alustalla. Tämä järjestely sai minut osaltaan pohtimaan oman blogin perustamista, tuolloin kaikki kirjoitukseni olisivat ”yksien kansien” välissä ja helposti hallittavissa – tarvittaessa myös muokattavissa – matkaan mahtui muitakin tekijöitä ja syitä – kuten neutraalimpi blogialusta, jotka lopulta määrittivät suunnan ja niinpä toukokuussa 2017 kirjoitin ensimmäisen blogini ”Vartiopaikalla idän ja lännen välissä”. Idean blogini nimeen antoi turpo-bloggari/-kolumnisti Rysky Riiheläinen – kiitokset hänelle!

Tässä katsauksessa poimin esille eräitä suosituimpia – luetuimpia – blogejani, mainitsen myös muutamia suosikkejani – kirjoituksia, jotka ovat minulle syystä tai toisesta tärkeitä. Tämän ”Kuplassani Vartiopaikalla”-kirjoituksen päätteeksi tervehdys ”sieltä jostain”.

Aloittaessani kirjoittamaan blogeja en osannut lainkaan ajatella kuinka laaja lukijakunta voi olla. Kirjoittaessani SSS-Radioon olin toisinaan saanut viittauksenomaisia tiedonmuruja siitä, että blogejani oli luettu myös Suomen ja Viron ulkopuolella kuten Venäjällä. Seuratessani kuinka laajalti blogiani luetaan, olen huomannut, että viikoittain lukijoita löytyy hyvinkin useammasta kuin kymmenestä valtiosta – Suomesta selkeästi eniten, mutta merkittäviä määriä lukijoita tulee myös Venäjältä, Ukrainasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista – toisinaan moni virolainenkin lukee blogiani.


Blogeistani suosituin on, ehkäpä hiukan yllättäen, heinäkuussa kirjoittamani ”Suomi ensin – Putinin asialla” – lukijoita se on kerännyt tähän hetkeen mennessä yli 3000. Sitä ei käy kieltäminen, etteikö Marco de Wit ole ollut otsikoissa vuoden 2017 puolella lukemattomia kertoja. Hän on ollut esillä omien julkaisuidensa ohella myös valtakunnan mediassa, ja koskapa Suomi Ensin – kaikesta huolimatta – profiloituu häneen, ei siis ihme, että blogikin onnistui keräämään runsaasti lukijoita. Poikkeuksellista kyseisessä tekstissä on kuitenkin se, että se on noussut julkaisuajankohdan jälkeen muutamia kertoja – ilman sen kummempaa apua – viikkolistojen luetuimpien tekstien joukkoon.


Marco de Wit pääsee nauttimaan “maijan” kyydistä.
















Menneen vuoden kuluessa kirjoitin lukemattomia tekstejä, joissa kritisoin – ajoittain hyvinkin voimakkaasti – maassamme harjoitettua Moskovaa nöyristelevää politiikkaa. Näistä kirjoituksista ”Selkä nöyränä Moskovan suuntaan – osa II” tuli julkaistua oikeaan aikaan ja se näytti leviävän julkisuuden kannalta oikeissa foorumeissa – sellaisissa, joissa käydään aktiivista keskustelua NATO-jäsenyydestä tahi suomettumisesta – suomettuneesta Suomesta.

Edelliset kaksi blogia ovatkin ainoat, jotka ovat keränneet enemmän kuin tuhat lukijaa, tilaston kolmas – suosikkeihini kuuluva – ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena” on toistaiseksi kerännyt reilut 800 lukukertaa. Tässä blogissa tarkastelen lokakampanjaa, jonka kohde oli/on toimittaja Jessikka Aro, uskallan sanoa, että kyseisen kampanjan taustalta löytyy ”suomalaisverta” vaikka toteuttajana – välineenä – onkin ollut tanskalainen blogisti Jesper Larsen.


Jessikka Aron vastaiseen lokakampanjaan osallistunut ”kansantasavaltoja” tukeva Jesper Larsen.












Uusnatsit ja sen myötä Vastarintaliike olivat menneen vuoden aikana useammankin kerran uutisotsikoissa, ja koskapa aihepiiri minua kiinnostaa – on kiinnostanut jo vuosia – tulin kirjoittaneeksi useamman teemaa käsittelevän kirjoituksen, joista ”Vastarintaliike – kaikkea muuta kuin isänmaan asialla” kuului luetuimpiin blogeihini. Se ei kuitenkaan ole kyseisen aihepiirin kirjoituksista oma suosikkini, sellaisena pidän ”Venäläinen äärioikeisto taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan” blogia elokuulta.


Pohjoismainen Vastarintaliike mielenosoituksessa Tampereella.
















Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa huomattavan suurta huomiota sai Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen Zapad-2017-sotaharjoitus. Samainen harjoitus sai, ehkäpä liikaakin, huomiota myös blogeissani – joskin osassa blogeja harjoitus toimi ennemminkin kehyksenä, jonka kautta spekuloin mahdollisia vaihtoehtoja/kehityskulkuja Ukrainassa. Onneksi merkittävämpää eskalaatiota rintamalla ei välittömästi harjoituksen jälkeen nähty, kuten ei ole nähty vuoden lopullakaan. Kesään verrattuna sotatoimet toki kiihtyivät Ukrainassa, mutta merkittävästä eskalaatiosta (offensiivista tai sellaisen yrityksestä) ei kuitenkaan voida puhua.


Msta-S panssarihaupitseja Voronezhin alueella Venäjällä ennen Zapad-2017-sotaharjoitusta.
















Zapad-2017-sotaharjoitusta käsittelevistä kirjoituksista ”Zapad-2017-sotaharjoituksen varjossa” blogi nousi luetuimpien kirjoitusteni joukkoon. Tähän mennessä tilastojen mukaan lukukertoja on kertynyt 639.

Tilastojen perusteella on pääteltävissä se, että erityisen suurta suosiota eivät nauttineet ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevät kirjoitukseni. Eräissä niistä suomin presidentti Tarja Halosen vaikenemista Venäjän ihmisoikeuskysymysten kohdalla, toisaalla sitten kiinnitin huomiota miehitetyn ja Venäjään anneksoidun Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen kuin myös Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden hyvinkin surkeaan ihmisoikeustilanteeseen. Muuten Ukrainan sotaa ja ”kansantasavaltojen” alueella vallitsevaa tilannetta käsittelevät kirjoitukseni nauttivat varsin suurta huomiota, ”Ukrainassa on ”sisällissota” myytti on murrettu” on kerännyt tähän päivään mennessä 630 lukukertaa.

Useampi suomalaisia kollaboraattoreita käsittelevä kirjoitukseni sivusi myös Ukrainan sotaa. Johan Bäckman ja Janus Putkonen saivat tavattoman paljon huomiota menneen vuoden aikana – aiheesta. Lokakuun harmaudessa kirjoitettu ”Janus Putkonen ja DONi News – disinformaatiota ja harhaanjohtamista” kuuluu suosituimpien kirjoitusteni joukkoon, mutta yhdessä ryppäässä on kokojoukko aihepiiriin liittyviä kirjoituksia, kuten ”Hekin ovat vierastaistelijoita” ja ”Kaiken takana on Bäckman”.

Edellä esille nostamistani kirjoituksista suosikkeihini kuuluu Jessikka Aroon kohdistuvan lokakampanjan tarkastelu aivan kuten blogi venäläisestä äärioikeistosta taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan, näiden kahden lisäksi omiin suosikkeihini – tai minulle tärkeisiin blogeihin – kuuluvat ”Palvelevatko he Putinia”, jossa nostan niminä esille niitä suomalaisia, jotka ovat hyvin selkeästi Venäjän riveissä tällä hetkellä ja jotka nivoutuvat sotaan Ukrainassa. Merkittävä on myös heinäkuussa 2017 kirjoittamani blogi ”Buk 332 matkalla Donetskista Snižneen” – eikä suinkaan sen tähden, että se olisi erityisen nerokas tai taidokas kirjoituksena, syynä on aihe – MH17.

Kirjoittamistani kymmenistä blogeista minulle tärkein (sekä ehdottomasti henkilökohtaisin) on itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta julkaisemani kirjoitus ”Kahtiajakautunut kansa eheytyi yhdeksi – satavuotias Suomi” – se kertoo sukuni ja samalla Suomen tarinaa sadan vuoden takaa, kuinka tämä kansa itsenäistyttyään oli hajalla käyden verissäpäin toinen toistensa kimppuun ja kuinka kansa lopulta kasvoi yhteen – kuinka tämän maan miehet ja naiset yhdessä taistelivat vapauden puolesta.

* * *

Loppuun lyhyt kommentti Ukrainan asevoimien Itä-Ukrainan sotatoimialueella ATO-joukossa palvelleelta – loppusyksystä 2017 kotiutetulta – sotilaalta, kutsukaamme häntä S:ksi. Tiedossani on S:n tarkka sijoituspaikka ja joukko-osasto sekä aika, jonka hän alueella palveli. On hyvin todennäköistä, että hän palaa rintamalle tämän vuoden kuluessa.

S:n mukaan joukkojen varustetaso on olennaisesti parantunut sodan kuluessa, hänen palveluaikana joukko-osasto, johon hän kuului, on saanut uudempaa panssarintorjuntakalustoa. Myös joukkojen operointikyky on kehittynyt sotavuosien kuluessa, nyt joukot ovat olennaisesti valmiimpia puolustamaan maataan. Asevoimien kyky ja halu – moraali – on merkittävästi parantunut sodan myötä.

Kokemuksensa perustuen S. arvioi, että tänään Venäjän on huomattavasti vaikeampi saada merkittäviä voittoja Ukrainassa, jokaiseen – paikalliseenkin – operaatioon venäläisjoukot tarvitsevat aiempaa enemmän voimaa ja ammattilaisia. Hänen mukaan näiden ns. separatistien sodankäyntikyky on hyvin vajavainen – paikoin luokaton, jota kykyä Venäjän on täydennettävä asevoimien joukoilla aiempaa enemmän.

Joukko-osasto, johon hänet oli sijoitettu, taisteli sotatoimialueen eteläisellä osuudella Donetskista etelään vuoden 2017 puolella, samalle rintaman osalle Venäjä oli tuolloin sijoittanut myös 76. maahanlaskudivisioonan laskuvarjosotilaita Pihkovasta (Pskov) tukemaan näitä ns. separatisteja. 76. maahanlaskudivisioonan joukot eivät yksistään tukeneet militantteja vaan osallistuivat aktiivisesti taisteluihin, menettäen S:n mukaan reilut kymmenen sotilasta kuolleina, 76. maahanlaskudivisioonan muista tappioista (haavoittuneet) tai mahdollisista sotavangeista S ei maininnut sanaakaan. Arvio kuolleiden lukumäärästä perustui näköhavaintoihin ja tiedusteluun.

* * *

Näin on avattu tämä uusi vuosi omassa kuplassani – hyvää alkanutta vuotta 2018!





























Marko

tiistai 26. joulukuuta 2017

Kerran vielä LoveFM

Helsingin Sanomien taannoinen, jonkin asteista kuohuntaa herättänyt, uutisartikkeli ”Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin” (1) palautti mieleeni pienimuotoisen mediakohun kesältä 2016, jolloin kuohunnan kohteena oli Love FM -radiokanava, etenkin sen Venäjä uutiset –”uutislähetys”. Love FM palautui mieleeni Helsingin Sanomien Puolustusvoimien Viestikoekeskus uutisessa mainitun paikkakunnan – Jyväskylän kyljessä lepäävän Tikkakosken – myötä, mutta ennen kuin siirrymme Keski-Suomeen, käännämme katseemme Tampereen suuntaan, koska juuri havainnot Pirkanmaalta nostattivat Love FM:n hetkeksi tietoisuuteemme.

Love FM nousi otsikoihin hyvin pian maanpuolustus.net-foorumilla avatun LOVE FM - Moskovan tiltu? -ketjun myötä, (2) foorumiaktiivien tarkkasilmäisyyden myötä hyvin pian kasaan saatiin kattavasti aineistoa tästä – perin hämäräperäiseksi jääneestä – radiokanavasta.

Tuolloin kävi ilmi, että Love FM lähetti lähetyksensä Nokialta samasta antennista Järviradion kanssa. Mediamonitorin ilmoituksen mukaan aseman omisti Love FM Oy, toisaalta Järviradion Markku Mäenpään ilmoituksen mukaan he vuokrasivat lähetinantennia Love FM:lle. Mitä tästä omistussuhteesta voi sitten seurata? Mikäli LoveFM:n edustajilla on vapaa pääsy mastoon suorittamaan lähetinasennuksia, heillä on mahdollisesti myös pääsy myös muihin tiloihin, mikäli sellaisia sijaitsee maston yhteydessä. Mastojen yhteyteen sijoitettuihin teletiloihin voi olla sijoitettuna esim. erilaisia runkoverkkojen palvelimia. Kyseinen lähetin sijaitsee Nokian Linnavuorella. (3) Kiinnostavaksi paikan tekee muun muassa se, että kyseisellä alueella toimi(i) myös Patria Aviation Oy:n konehuolto, jossa huolletaan myös ilmavoimien hävittäjämoottorit.

Järviradion levittäytyessä tuolloin ympäri Suomea, myös Love FM teki samaa, Järviradion levittäytyessä Keski-Suomeen (Jyväskylään) myös Love FM haki yhteistaajuutta alueelta – saamieni tietojen mukaan heidän tarkoituksena oli saada lähetin linkkimastoon, joka sijaitsi Jyväskylän Keljossa Puolustusvoimien järjestelmäkeskuksen naapurissa. Love FM:n osalta hanketta pyrittiin torppaamaan – näin minulle on asia ilmaistu.

Alku vuodesta uutisoitiin Johan Bäckmanin aikeista ostaa 95 % Love FM:n osakkeista, tuolloin Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi mahdolliseen kauppaan lausuntoa myös Suojelupoliisilta (Supo):

”Suojelupoliisi on liikenne- ja viestintäministeriön siltä pyytämässä lausunnossa päätynyt siihen, että Love FM:n ohjelmistoluvan peruuttamatta jättäminen ilmeisellä tavalla vaarantaa kansallista turvallisuutta, jos ohjelmistoluvan määräysvalta muuttuu hakemuksessa esitetyllä tavalla, liikenne- ja viestintäministeriö kertoo tiedotteessa.” (4)

Asia selkeästi ilmaistuna, Suojelupoliisin kanta on se, että Johan Bäckmanin aietta ostaa 95 % Love FM:n osakkeita voidaan pitää kansallista turvallisuutta uhkaavana asiana.

Tässä kuviossa Järviradion rooli oli mielenkiintoinen, muutama vuosi sitten (v. 2014) Järviradion aikomuksena oli selvittää lupa- ja valvontaviranomaisten suhtautumisen Venäjä tänään -yhtiön eli Russia Todayn kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tuolloin viestintäministeri Krista Kiurun kanta oli seuraava:

”Näkemyksemme on, että viranomaistoimilla ei pidä edistää vieraan valtion pyrkimyksiä ajavaa radiokanavaa tai ohjelma-aikaa ja sen syntymistä Suomeen.” (5)


Tästä pari vuotta eteenpäin ja Järviradio tekee ilmeistä yhteistyötä radiokanavan kanssa, jonka taustat ovat varsin hämärät, jonka päätoimittajasta ei saatu lukuisten tiedustelujen jälkeen selvyyttä. Laitoin myös itse sähköpostiviestin Järviradioon (1. elokuuta 2016), jossa tiedustelin Love FM-kuvioon liittyviä asioita saamatta kysymyksiini vastausta. Koska tuolloin Raimo Viljam Vistbacka toimi Järviradion hallituksen puheenjohtajana, laitoin tiedustelua myös Perussuomalaisiin, jonka puolueen jäsen Vistbacka vielä kesällä 2016 oli. (6) Tuolloin puolueen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo vastasi esittämiini kysymyksiini. Perussuomalaiset r.p:llä ei ollut tuolloin mitään kytköksiä Järviradioon kuten ei mihinkään muuhunkaan radiokanavaan, joten kun Järviradion taholta kysymyksiini ei vastattu, eikä Perussuomalaisilla ollut puolueena olemassa olevaa kytköstä Järviradioon, kysymykseni jäivät vaille vastausta. Täten jäi myös selvittämättä se millainen suhde Järviradiolla ja Love FM:llä tuolloin oli; kuka on omistaja ja kuka vuokralainen, kuka vastaa asennuksesta etc.

Mediamonitorin mukaan aseman omistaa Love FM, Järviradion Mäenpään mukaan he vuokraavat lähetinantennia Love FM:lle.



















* * *

Love FM radiokanavaan tuskin olisi nähdyssä määrin kiinnitetty huomiota, jollei sen kautta olisi päässyt ääneen kokojoukko ”bäckmanilaisia” eli henkilöitä, joilla on hyvin tiiviit suhteet kohudosentti Johan Bäckmaniin, kuten uutistenlukijanakin toiminut Jaana-Marika Kurtilla eli Jaana Koolla, joka työskenteli tuolloin propagandatehtävissä Donetskissa suomalaissyntyisen Janus Putkosen ”kipparoimassa” propagandayhtiö DONi Newsissä.


Jaana Koo mainostaa – sittemmin poistetussa – FB-päivityksessä rooliaan Venäjä uutisia -lähetyksessä.













Venäjällä asuva henkilö arveli tuolloin (elokuussa 2016), että Venäjä uutisten taustalla saattaisi olla venäläinen nationalistinen kansalaisjärjestö NOD eli National Liberation Movement/ Национально-Освободительное Движение – joiden kanssa Johan Bäckman on tekemisissä, tavaten muun muassa NOD:n puheenjohtaja Jevgeni Fjodorovin maaliskuussa 2015. Tämän päätelmän hän teki tutustuttuaan Venäjä uutisten uutisvirtaan, se oli hyvin pitkälti toisintoa NOD:in omasta uutisvirrasta - ei yksi yhteen mutta huomattavaa yhteneväisyyttä oli havaittavissa. NOD taasen on tietojeni mukaan levittäytynyt erilaisten medioiden kautta useampaankin maahan ja on pyrkinyt saamaan jalansijaa myös Suomesta. Oliko Love FM:n Venäjä uutiset NOD:in projekti – tai NOD:in ja Bäckmanin? Suomessa NOD:n koordinaattorina toimii Demla ry:n jäsen, lakimies – RuFi:ssakin luennoinut – Olga Tchijik-Kinnunen.

Suomessa LoveFM:n kuvio näyttää erehdyttävän paljon samalta kuin Virossa JumorFM:n pyrkimys työntyä Viron radioverkkoon. Viron Kaitsepolitseiamet eli Kapo vuosikatsauksessaan venäläisistä mediaprojekteista:

”Russian media projects are being created to influence the Russian-speaking people in foreign countries and also the policies of their countries of residence. Although the desired result is often not achieved, such attempts are not being waived but are rather becoming more consolidated.” (7)

Virossa vallitsevaa tilannetta käsittelin keväällä SSS-Radion blogissa ”Huumoriradio ja Rakkauden radio”. (8) Viron ja Suomen tilanne ei aivan suoraan ollut rinnastettavissa, koska Love FM:n uutiset ja lähetys olivat suomen kielisiä – emme kuitenkaan tiedä millaisia suunnitelmia Johan Bäckmanilla tuolloin oli, oliko hänen aikomuksena muokata radiokanavan toimintaa vielä enemmän venäjämielisemmäksi? Kaukaa viisaasti Suojelupoliisi sulki oven Bäckmanin nenän edessä.

Taajuushallinnon johtaja Jarno Ilmen mukaan Suomessa on käytännössä propagandistisessa tarkoituksessa harjoitettavaan toimintaan hankala puuttua. LoveFM:n tapauksessa omistussuhteen olennainen muutos oli tekijä, mikä sai Suojelupoliisin toimimaan – propagandaa sinänsä ei nähty uhkana, sen sijaan Johan Bäckman nähtiin. Olemmekohan me suomalaiset hiukan liian naiiveja tässä suhteessa? Tulisiko asettaa edes joitain vaatimuksia radio – tai tv-kanavan – ohjelmasisällölle? Iso-Britanniassa tiedotusvälineitä vahtii Ofcom niminen viranomainen ja sen Ofcom Broadcast Code vaatii enemmän, muun muassa objektiivisuutta ja reiluutta.

Love FM-kuviossa oli lukuisia kysymyksiä herättäviä tekijöitä, mieleen tulee myös ajatus siitä, että kyseessä oli koepallo – ei ensimmäinen, tuskin viimeinenkään. Omalta osaltaan se myös paljasti yhteiskuntamme haavoittuvuuden. Hetkittäin myös tuntuu siltä, että olemme hiukan liian naiiveja, ettemme kovinkaan mielellämme tunnusta sitä, että meihin on vaikutettu ja pyritään vaikuttamaan kaiken aikaa. Kuvittelemme suhteemme Venäjään jollain muotoa erityislaatuiseksi. Onko se kuitenkaan sitä, vai olemmeko vain hyväuskoisia hölmöjä (jälleen kerran)? Valhe ei kuitenkaan muutu todeksi, vaikka sitä miljoonasti toistaisimme – saatamme toki tulla sokeaksi valheelle ja ryhtyä itse uskomaan omaan erityislaatuisuuteemme.

Kaikki tämä palautui mieleeni joulukuun 16. lukiessani Helsingin Sanomissa julkaistua, Laura Halmisen ja Tuomo Pietiläisen, laatimaa artikkelia ”Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin” – minä en omiin kysymyksiini Järviradion ja Love FM:n suhteesta saanut vastauksia, Raimo Vistbackan rooli jäi hiukan avoimeksi – sisältyykö siihen muutakin kuin toimiminen hallituksen puheenjohtajana? Toivottavasti HS-Gaten nostattamiin kysymyksiin – kuka on vuotaja ja miksi – saadaan vastaukset nopeammin, etteivät ne jää samalla tapaa avoimiksi mieltä kaihertamaan.


Marko




SSS-Radioon kirjoittamani blogit, joissa käsitelty tahi sivuttu Järviradiota ja Love FM:ää:

torstai 21. joulukuuta 2017

”Kansantasavaltalaispropagandan” rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ”lastenvahteja”

Palataanpa pitkästä aikaa ”kansantasavaltalaisen” propagandan viime aikojen rimanalituksiin, sellaisina seuraavaksi esille nostamiani havaintoja voi pitää. Tarkastelun kohteena on etenkin Yhdysvaltalaislähtöisen, tällä hetkellä Venäjän asevoimien uutistoimistolle Zvezdalle työskentelevän, Patric Lancasterin propagandistinen toiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla – hän tekee ahkerasti juttuja Zvezdalle sekä omalle propagandayhtiölleen Patric Lancaster Newsille myös Venäjän puolella.

Tässä, varsin lyhyessä, kirjoituksessa tulen sivuamaan myös suomalaissyntyisen Janus Putkosen ja hänen propagandatoimisto DONi Newsin toimintaa miehitetyillä alueilla – eräiltä osin Putkosen ja Lancasterin toiminta limittyy toisiinsa, mikä ei suinkaan ole epätavallista propagandantäyteisissä ”kansantasavalloissa” yhden jos toisen propagandistisen uutistoimiston lainatessa toisiaan ja jakaessa aineistoa, jossa on sen verran paljon yhtymäkohtia, että on syytä epäillä ne toimitetun yhdessä ja samassa laitoksessa. Kuten olen aiemmin epäillyt – ilman ehdottoman konkreettisia todisteita – alueella levitetyistä propagandauutisista osa toimitettaisi Venäjällä, josta ne kierrätettäisi ”kansantasavaltojen” kautta takaisin venäläismedioihin, joissa niitä lainataan ja jaetaan eteenpäin näennäisen todellisina uutisina Itä-Ukrainasta.

Edellä kuvailemani toiminta ei suinkaan olisi ennennäkemätöntä, vastaavasta on nähty viitteitä myös Suomessa reilu vuosi sitten Love FM-radiokanavan jakaessa ”Venäjä uutisia”, joiden alkuperäislähde oli Suomen rajojen ulkopuolella, ja joiden alkuperäislähteeksi Venäjää minua paremmin tunteva henkilö arvioi venäläisen äärikansallismielisen NOD:in (National Liberation Movement: http://rusnod.ru/) uutisointia. (1)


Palatkaamme Patrick Lancasterin kovin kömpelöihin, mutta jonkin verran näkyvyyttä saavuttaviin propagandauutisiin. Joulukuun 13. 2017 Lancaster julkaisi youtubessa ”uutisvideon” jossa hän kertoi löytäneensä alueelta, jolla Malaysia Airlinesin lento MH17 ammuttiin alas, litteän kiven alta 53 erikokoista luunkappaletta, joiden hän arveli kuuluvan lennon MH17 uhrille. 


Lancaster esittelemässä kiveä, jonka alta väitetyt lennon MH17 uhrien jäänteet löytyivät.
















Nämä MH17 uhrien jäänteet Lancaster väitti löytäneensä kahden kämmenen kokoisen kiven alta.





















Kyseessä ei kuitenkaan ensimmäinen kerta, jolloin Lancaster vierailee lennon MH17 tuhopaikalla. Eikä myöskään ensimmäinen kerta jolloin hän esittää väitteen löytäneensä ihmisen luiden kappaleita kyseiseltä alueelta. Tämän vuoden heinäkuussa hän julkaisi youtubessa videon ”MH17: Bones & parts of plane still on site after 3 years. Why?” Vastaavan tarinan hän välitti seuraajilleen youtube-kanavallaan vuosi MH17 alas ampumisen jälkeen videolla ”GRAPHIC My report 10 July 2015 human remains still at MH17 crash site after one year.”

En nyt kiistä sitä, etteikö ole mahdollista, että kyseiseltä laajalta alueelta voi edelleen löytyä ihmisruumiiden jäänteitä – pieniä luunkappaleita tai muuta vastaavaa – jotka kuuluvat alas ammutun Malesian Airlinesin lennon matkustajille. Lancasterin toiminta on kuitenkin kaikella tapaa tarkoitushakuista ja propagandistista, viestintää liittyy selkeitä disinformatiivisia piirteitä, kuten se, että luita ja muita mahdollisia kehon osia löytyy hämmentävän usein ja mitä ihmeellisimmistä paikoista – kuten yllä litteän kiven alta. Eikä Lancasterin yleinen uskottavuus ole kovinkaan korkealla, joten väitän, että nämä tarinat ovat satua eivätkä mitään muuta. Journalistista arvoa näillä tarinoilla ei ole. Siitä huolimatta, että nämä tarinat ovat niin läpinäkyviä kuin mahdollista, näyttää siltä, että osa Lancasterin youtube-tilin seuraajista uskoo nämä propagandistiset tarinat. On mahdollista, että joukossa on henkilöitä, jotka eivät tunne Lancasterin taustoja, pitäen tätä itsenäisenä toimittajana ja näin levittäen edelleen Lancasterin lukuisia valheellisia videoita. Valtaosan kohdalla on tuskin kyse lapsenuskosta vaan ideologisesta uskosta tahi kuvitelmasta, että läntinen maailma on syyllinen sotaan ja lennon MH17 inhimilliseen tragediaan.

Tämän varsin surkuhupaisan näytelmän seuraava osa nähtiin pari päivää edellisestä eteenpäin joulukuun 15., jolloin Lancaster julkaisi seuraavan videon, jossa hän vierailee tuhoutuneessa Ukrainan asevoimien tukikohdassa jossain Donetskin lähistöllä. Tukikohdasta Lancaster löytää ehjän ja uutuuttaan kiiltävän Ukrainan asevoimien Buk-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää esittävän julisteen, jonka todennäköisenä tarkoituksena on toimia jonkinasteisena todisteena osoittamaan Ukrainan asevoimien syyllisyys lennon MH17 alas ampumiseen käynnissä olevan sodan ensimmäisenä kesänä heinäkuussa 2014.


Tyytyväisyyttään virnuileva Lancaster ja uutuuttaan kiiltävä Buk-juliste.



















Itsenäisenä toimittajana itseään markkinoivan Patrick Lancasterin videoilla esiintyy varsin usein maastopukuisia taistelijoita, samojen taistelijoiden on havaittu esiintyvän myös DONi Newsin propagandavideoilla. Heidän väitetään kuuluvan Donetskin ”kansantasavallan” joukkoihin, väitteeseen on syytä suhtautua kriittisesti. Arvelisin, että kyseessä on ”tiimi”, jonka tehtävänä ei yksistään ole turvata näiden ”toimittajien” propagandatoimintaa, esiintyen samalla erilaisissa rooleissa Itä-Ukrainassa, vaan toimia samalla myös heidän ”esiliinoina”, varmistaen se, että virallisesta linjasta ei lipsuta. ”Tiimiin” kuuluu Mikhail Andronik nimellä esiintyvä luutnantti.


Kuvakaappaus @GlasnostGonen kuvakollaasista.























* * *

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla työskentelevien propagandistien viestinnästä voi toisinaan saada lisäinformaatiota täydentämään muista lähteistä kerättyjä tietoja. Tällöin on tietty huomioitava se, että näiden propagandistien viestintään on syytä suhtautua tietyllä kriittisyydellä myös tällaisissa tapauksissa – jättää varauma sille, että kerrottu ei pidä paikkaansa. Käytetään kuitenkin esimerkkinä tällaisesta tämän viikon maanantaina (18.12.2017) tapahtumia Itä-Ukrainassa.

Maanantai-iltana Ukrainan hallinnassa olevaan parin tuhannen asukkaan Novoluhansken kylään, miehitetyillä alueilla sijaitsevan Horlivkan koillispuolella, ammuttiin 40 kpl 122 mm rakettia (BM-21 Grad). Ukrainalaisviranomaisten mukaan Novoluhanskessa 47 kodin ohella päiväkoti, koulu ja terveysasema vaurioituivat tulituksessa. Iskun jälkeen kahdeksan siviiliä toimitettiin sairaalahoitoon, heidän joukossa pahoin traumatisoitunut 8-vuotias tyttö (valokuva ja videomateriaalin perusteella tuhot ovat mittavat). (2 ja 3)

Samaisena iltana Patrick Lancaster twiittasi ja kertoi ukrainalaisten tulittaneen Gorlovkaa (Horlivka) ja Golmovskya (Holmivskii) sekä Dolomitnea. Niin ikään maanantaina Horlivkassa asuvat tai majailevat Venäjää tukevat tai militanttien twittertilit viestivät Horlivkasta ammuttavan Gradeilla, sen sijaan alueelta ei viestitty sinne ammutun Gradeilla.


Kuvakaappaus @PLnewstoday.




















Kuvakaappaus @Ukropo4kA.

























Seuraavaksi oma päätelmäni mistä kyseiset noin 40 rakettia laukaistiin.

Satelliittikuva Google Earth, hahmotelma M. Enqvist.















Kartalta löytyy Novoluhanske (oikealla) oranssia viivaa kuljettaessa ohitetaan Dolomitne, Holmivs’kyi eli Golmovsky, joita Lancasterin mukaan tulitettiin. Kuten nähdään Novoluhanske, Dolomitne ja Holmivs’kyi ovat likipitäen samalla linjalla, joten on mahdollista, että yksittäiset Horlivkan alueelta ammutut raketit ovat osuneet kyseisten kylien alueelle. Ja kun kylien ohittavaa linjaa kuljetaan kohti lounasta, päädytään alueille, joilta Grad-raketit on ammuttu, ja koska raportteja mittavista Dolomitnen ja Holmivs’kyin tulittamisista ei ole tullut, on todennäköistä, että niihin on osunut yksittäisiä raketteja tai rakettien kappaleita, kuten yllä arvelin. Tästä päättelen sen, että rakettien todennäköisin ampuma-alue on lounaaseen kylistä, jossain Horlivkan pohjois-länsiosissa, mahdollisesti oranssilla reunustettu suorakulmion alueella, josta seuraavaksi.

Oranssilla reunustettu suorakulmio pitää sisällään alueen, jolta aiemmin miehitetyille alueille tukeutuvat Venäjän asevoimien joukot ja niitä tukevat militantit ovat tulittaneet ukrainalaiskohteita eri ilmansuunnissa, ja koska alue on miehitettyjen alueiden läntisessä kolkassa, on sitä hyödynnetty myös miehitettyjen eli ”kansantasavaltojen” hallinnassa olevien alueiden tulittamiseen. Alueella sijaitsee hiilikaivoksia – muun muassa Gagarinin mukaan nimetty hiilikaivos, jätemaasta kasattuja kukkuloita (Терикон), erilaisia varasto- ja tehdasrakennuksia, jotka tarjoavat suojaa miehistölle sekä tykistölle ja raketinheittimille. Mikäli kyseinen alue on se, jolta raketit ammuttiin – kuten päättelen, laukaisut olisi ollut mahdollista havaita laajalla alueella Horlivkan länsi ja pohjoisosia. Alueen etuna on myös se, että siellä on siviiliasutusta vähänlaisesti, joten silminnäkijöitä on varsin vähän.

Marko




Hyödynnetty myös @GlasnostGonen havaintoja.

Patrick Lancasterin youtube-videot on tarkastettu, mutta en laita linkkejä videoihin, koska en halua Lancasterin saavan ylimääräisiä klikkauksia ja sen myötä mahdollisesti tuloja.