Twitter – ”Mission accomplished”

Social media platforms, such as Twitter and Facebook, in their speeches say they are fighting against trolling and disinformation (fake news). Reality and festivities rarely seem to meet, this was seen once again when Twitter froze – without telling no reason – Ukrainian @loogunda twitter account.

Screen shots by @oldloogund account.

@loogunda has been sending thousands of tweets to Twitter from the war zone in East-Ukraine: the war that Russia itself started. He has translated Ukrainian and Russian tweets to English. Personally, I find his work extremely important, it facilitates my own knowledge acquisition, in addition to being able to compare some of the information he shares with information I received from my own channels.

However, @loogunda is not the only one who has come - for one reason or another - to the "punitive action". In addition to @loogunda, other Ukrainian accounts have been frozen, and the @SovietSergey account parodying Russia's Foreign Minister Sergei Lavrov is one of the frozen accounts. 

This is not the first time that the Ukrainians have been subjected to punitive measures without any obvious cause. During the ongoing war, dozens - possibly even hundreds of - active account accounts have been frozen without a well-deserved reason. I remember the episode of the winter 2015-2016, when over a dozen or more Ukrainian accounts or accounts criticizing the Russian administration were frozen - part of them lost in Twitter. And this ongoing campaign is not the first to be against on @loogunda. 

While punctual and active information divisors are being punished - and threatened by pro-Russian trolls - users who sympathize with Russia's regime will continue harassment and trolling. I reported by a number of the following pro-Russian user @MarcoEnqvist70 messages on Twitter - none of the reporting does not lead to anything. That user is trying to make every possible inconvenience to me, starting with the username.

Screen shots by @MarcoEnqvist70 account.

According to Twitter, the above tweets does not give cause for action - and not tweet compound below.

Combine different tweets by @MarcoEnqvist70, some pictures eliminate.

Taking the latest episode, I look like Twitter's "fight" against trolling and spreading disinformation, it looks like a series of failures. I suspect that Twitter does not have a real desire to intervene, as it would inevitably lead to the need to tackle - with a tough hand – the trolling and spreading of hate speech by Russian state officials, so the actions of Twitter are comparable to "word sentences": words but no deeds...

Commenting on the Russian Embassy in Great Britain poisoning on spy Sergei Skripal.

To the end – sarcastically – Twitter's representatives for the Russians: "Mission accomplished…”

Marko

Venäjän asevoimien tukikohtia Itä-Ukrainassa

Tämän vuoden helmikuun loppupuolella kirjoitin koosteen Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa (1), jossa kävin lyhyelti läpi sellaista Itä-Ukrainassa dokumentoitua kalustoa, jota ei ole koskaan myyty tai toimitettu Ukrainalle, mutta jota sotatoimialueella esiintyi – monissa tapauksissa – hyvin säännöllisesti. Kyseisestä aiheesta on kirjoitettu lukematon joukko oivallisia artikkeleja esim. Bellingcatin ja InformNapalmin sekä monen muun tahon toimesta, joten omassa kirjoituksessani en käynyt seikkaperäisesti läpi jokaista sellaista asejärjestelmää, jota on havaittu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla käynnissä olevan sodan kuluessa. Sen sijaan nostin esille eräitä merkittävässä roolissa olevia asejärjestelmiä ja muuta sotatoimissa tarvittavaa varustusta, kuten elektronisen sodankäynnin välineitä.

Tässä kirjoituksessa pääpainona on miehitettyyn Itä-Ukrainaan perustetut – Venäjän asevoimien käyttämät – merkittävimmät tukikohdat. Itä-Ukrainan ”kansantasavaltojen” alueella on suuri joukko erikokoisia tukikohtia, joita Venäjän asevoimien ja sisäministeriön sekä muiden valtiohallinnon organisaatioiden joukot käyttävät säännöllisesti. Niiden lisäksi alueella kuin myös Venäjän puolella rajan tuntumassa on useita harjoitusalueita, joilla sotatoimialueella operoivat joukot käyvät säännönmukaisesti harjoittelemassa. Venäjältä tulee näiden ”kansantasavaltojen” alueelle joukkoja harjoittelemaan näille alueille, jollaisia on esim. Luhanskin ”kansantasavallan” alueella Luhanskin etelä ja kaakkoispuolella, harjoituksen päätyttyä joukot palaavat takaisin Venäjälle – osan vastaavasti jäädessä miehitetyille alueille rotaation myötä.

Seuraavaksi satelliittikuva, johon merkitty eräitä ”kansantasavaltojen” alueilla sijaitsevia merkittävimpiä tukikohta-alueita, joille myös Venäjän asevoimien joukkoja tukeutuu.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevia venäläisten käyttämiä tukikohtia.

Yllä olevaan satelliittikuvaan on merkitty eräitä merkittävimmistä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille rakennetuista pysyväluonteisista tukikohdista ja varikkoalueista, sellaisia jotka ovat merkittävässä roolissa Venäjän suorittaessa alueen joukkojen rotaatiota.

Edellä mainittujen tukikohtien lisäksi olen merkinnyt satelliittikuvaan eräitä muita alueelle venäläisten toimesta perustettuja tukikohtia, kuten Donetskissa ul. Baumana 11 alueella sijaitsevan varasto- ja varikkoalueen (2), jolla on huollettu alueelle sijoitettujen Venäjän asevoimien yksiköiden kalustoa. Huomioitavia paikkoja ovat myös Expo Donbass messukeskus Donbass Areenan pohjoispuolella, jossa sijaitsee esikuntia ja jota käytetään myös panssarikaluston varikkona. Donetskin keskustan tuntumassa ul. Kuibysheva 29 sijaitsee muun muassa Oplot prikaatin esikunta, alueen rakennukset toimivat usein väliaikaismajoituksena Donetskin alueelle sijoitettaville sotilaille ja palkkasotilaille.

Seuraavaksi lyhyin maininnoin nämä Itä-Ukrainan merkittävimmät tukikohdat ja varikkoalueet, jotka ovat ensiarvoisen tärkeässä roolissa joukkojen rotaatiossa sekä kouluttamisessa.

Torez

Torezin tukikohdan pysyvien rakennusten rakentaminen on alkanut kevään 2016 jälkeen, heinäkuussa 2016 ensimmäiset pysyvät rakennukset oli jo pystytetty alueelle. Tätä ennen alueella toimi tukikohta, jonka joukot oli majoitettu telttoihin tms. ei-pysyviin rakennuksiin.

Buhaivka 

Buhaivkan aluetta venäläisjoukot ryhtyivät käyttämään pysyvämmin heinäkuussa 2015, mutta jo ennen tätä joukot hyödynsivät aluetta, jossa toimi varikkoja ja huoltoa.

Myrne

Alueella sijainneita rakennuksia on ryhdytty käyttämään tukikohtana syksyn 2015 ja kevään 2016 välillä. Huhtikuussa 2016 otetuissa satelliittikuvissa alueella näkyy jo merkittävää toimintaa, syksyllä 2015 alueella ei ole merkittävää sotilaallista toimintaa. Reilut kolme kilometriä Myrnen tukikohdasta kaakkoon Azarivkan alueella – metsikössä – on havaittu sotilaallista toimintaa, mahdollinen harjoittelualue, jossa helipad?

Miusynsk

Alueen rakentaminen alkoi keväällä 2015, kyseisen vuoden huhtikuussa alueelle oli pystytetty ensimmäiset teltat ja tuotu ensimmäisiä varustekontteja. Loppukesästä 2016 tukikohta oli saavuttanut nykyisen laajuutensa.

Petrivske

Petrivsken alueen tukikohta/varikko toimii kahden vanhan kolhoosin (?) alueella. Alueen rakennukset on todennäköisesti otettu venäläisjoukkojen haltuun maalis-huhtikuussa 2016, jolloin rakennusten tuntumassa näkyy ensimmäisiä kertoja yksittäisiä sotilasajoneuvoja – viikkoa eteenpäin alueella on kymmeniä sotilasajoneuvoja.

Svobodne

Satelliittikuvien perusteella voi päätellä, että Svobodnen alueella ensimmäiset rakennustyöt alkoivat lokakuussa 2015. Tällä hetkellä aluetta käytetään etenkin ammunnan harjoitteluun erilaisilla asejärjestelmillä.

Markyne

Lokakuun 2015 lopun ja maaliskuun 2016 välillä Markynen kylästä vajaat kolme kilometriä länteen tien varteen puurivistön suojiin on rakennettu pari hallia erilaisten linnoitteiden ja tuliasemien lisäksi. Todennäköisesti tätäkin aluetta käytetään ammunnan harjoitteluun. Tiestä ja halleista pohjoiseen avautuu pari kilometriä pitkä yhtenäinen peltoaukea, jolla näyttää olevan runsaasti erilaisia kranaattikuoppia tms.

Merkittäviä joukkojen harjoitusalueita löytyy etenkin Luhanskin ”kansantasavallan” keski- ja eteläosista Buhaivka – Lutuhynen sekä Kruhlykin alueelta edellisten eteläpuolelta.

* * *

On kuitenkin syytä muistaa, että huomattava osa kalustosta on sijoitettu demarkaatiolinjan tuntumaan vastoin Minsk II-sopimusta, osa asutetuille alueille, kuten alla olevan ETYJ:n monitorointimission helmikuussa 2018 julkaiseman ilmakuvan perusteella voi havaita.

Kuvassa 7 x 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntaohjusjärjestelmää Makiivkassa Donetskin itäpuolella.

Venäjällä Ukrainan rajan tuntumassa

Venäjän puolella Ukrainan rajan tuntumassa on lukuisia joukkojen kokoama-alueita, vielä lokakuussa 2015 Kuzminkassa toimi harjoittelualue, jolla ei merkittävää rakennustoimintaa ollut, samaisen vuoden joulukuussa rakennustyöt ovat jo alkaneet ja elokuussa 2016 muutokset ovat merkittävät. Viime syksynä tukikohtakompleksi levittäytyi jo useamman kilometrin matkalle.

Kuzminka kesäkuussa 2016.

Kuzminkaan ja muihin Asovanmeren pohjoisrannikon tukikohtiin Venäjä siirtää joukkoja muun muassa rautateitse Taganrogista pohjoiseen lähtevää raidelinjaa myöten. Pokrovskojea kuin myös Matveev-Kurgania (kuva) käytetään joukkojen lastaukseen/purkuun. Kyseistä raidelinjaa myöten kulkee joukkoja aina Ukrainaan saakka Avilo-Uspenkan kautta. Säännöllinen raideliikenne Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kulkee myös Gukovon kautta, josta on raideyhteys miehitettyjen alueiden merkittävään raidesolmukohtaan Debaltsevoon.

Liikenneyhteyksien solmukohtana Kamensk-Shahtinskia on käytetty joukkojen siirrossa Luhanskin ”kansantasavallan” alueelle, niinpä kaupungin keskustan tuntumaan on varastoitu suuria määriä Venäjän asevoimien kalustoa ja varustusta. Kaupungin eteläpuolella sijaitsee tukikohta, jonne on sijoitettu yksikkö No. 48670.

Kamensk-Shahtinski, Venäjä - syyskuu 2016.

Muistutan vielä loppuun, että katsaus ei millään muotoa ole täydellinen, siinä ei ole käyty seikkaperäisesti läpi kaikkia Itä-Ukrainan miehitetyille alueille venäläisjoukkojen toimesta rakennettuja pysyviä tai pysyväisluonteisia tukikohtia. Sama pätee myös Venäjän maaperällä oleviin tukikohtiin. Tämän vuosikymmenen puolella Venäjä on uudelleen rakentanut useita alueellaan sijaitsevia tukikohtia, sodan syttymisen jälkeen Venäjän ja Ukrainan välisen rajan tuntumaan on rakennettu täysin uusia tukikohtia ja alueella sijaitsevien Venäjän asevoimien joukkojen määrää ja joukko-osastojen vahvuutta on kasvatettu. Blogeissani Zapad-2017-sotaharjoituksen varjossa ja Kilpajuoksu aikaa vastaan käyn läpi Venäjän länsiosiin – ja Ukrainan rajan tuntumaan – sijoitettuja joukko-osastoja. (4 ja 5)

Tässä kirjoituksessa on hyödynnetty suurta joukkoa sellaista lähdeaineistoa, jota ei alla olevassa lähdeluettelossa ole mainittu. Näitä hyödynnettyjä lähteitä ovat muun muassa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission @OSCE_SMM -twittertili ja tiedotteet, Atlantic Council'sin Digital Forensic Research Lab’in julkaisut ja @GlasnostGone -twittertili ja hänen youtube-videot sekä muita InformNapalmin julkaisemia tekstejä.

Marko

1. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2018/02/venalaiskalustoa-ita-ukrainassa.html 

2. https://informnapalm.org/en/dangerous-objects-base-army-engineering-unit-russian-invaders-donetsk/ 

3. https://medium.com/dfrlab/images-and-activity-russian-military-bases-on-ukraines-eastern-border-724bb2527e58 

4. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/08/zapad-2017-sotaharjoituksen-varjossa_33.html 

5. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/08/kilpajuoksu-aikaa-vastaan.html 

Satelliittikuvat Google Earthista.

Eurooppalainen laitavasemmisto lyö kättä Putinin kanssa

Venäjän ja länsimaissa toimivan äärioikeiston yhteistyöhön on kiinnitetty mediassa varsin laajalti huomiota – enää vain sinisilmäiset voivat kieltää tämän syvällisen yhteistyön olemassa olon. Toki tämä yhteistyö kielletään muistakin syistä johtuen, niiden syiden ollessa sellaisia, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Sen sijaan olennaisesti vähemmän on kiinnitetty huomiota Venäjän ja vasemmistopuolueiden sekä ideologisesti vasemmalle kallellaan olevien liikkeiden väliseen yhteistyöhön, tässä kirjoituksessa koetan hiukan avata tätä olemassa olevaa yhteistyötä.

Suomessa tämä aihe nousee toisinaan esille, lähinnä käydessämme keskustelua suomettuneisuuden aikakaudesta sekä siitä, ettemme ole käyneet kyseistä aikakautta riittävällä tarkkuudella läpi ja ettei Suomessa ole tehty omaa lustraatiota – dekommunisaatiota*. Tämän aikakauden läpikäymättömyys on ongelma Suomelle, maassamme tämä ongelma heijastelee läpi puoluekentän – perinteisen jaottelun mukaisesti – vasemmalta oikealle. Joten, vaikka olisikin houkuttelevaa kiinnittää tässä kirjoituksessa huomio vain ja ainoastaan Suomeen, haluan kuitenkin kiinnittää huomion maamme rajojen ulkopuolelle, tarvittaessa toki viitata myös Suomessa vallitsevaan tilanteeseen.

Moni esittää – viimeistään – tässä vaiheessa kysymyksen, miksi vasemmisto löisi kättä Putinin Venäjän kanssa? Mitä ideologista yhteistä eurooppalaisella vasemmistolla ja äärioikeistoa tukevalla totalitaarisella valtiolla on – muutakin kuin totalitaarisen neuvostovaltion perintö?

Viime vuoden toukokuussa europarlamentin jäsen, italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) meppi Eleonora Forenza vieraili miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Ennen matkaa kirjoittamassaan Facebook päivityksessään hän, yhdessä ”toveri” Massimiliano Vozan kanssa, kertoo syitä sille, miksi he tekevät matkan alueelle ja tukevat alueella harjoitettua vastarintaa. Forenzaa lainatakseni:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”. (suomennos blogin kirjoittajan)

Näin siis kirjoitti, Luhanskissa Vladimir Iljitš Leniniä tervehtinyt, kommunistista ideologiaa henkeen ja vereen kannattava Eleonora Forenza, ennen ”antifasistista” vierailuaan Ukrainalta miehitetyille alueille, jossa venäläismiehittäjien joukossa taistelee useampia äärikansallismielisiä ja/tai fasismin nimeen vannovia ryhmiä Venäjältä ja muualta Euroopasta. (1) Räikeää ristiriitaa havaittavissa…

Eleonora Forenza miehitetyssä Luhanskissa toukokuussa 2017.

Minun pää ”nyrjähtäisi” sijoiltaan jos käyttäytyisin itse samalla tavalla, mikäli kirjoittaisin samalla tapaa absurdin ristiriitaista tekstiä. Enkä nyt kiellä sitä, etteikö Ukrainassa toimi kansallismielisiä – äärioikeistolaisia – ryhmittymiä, joista osa on onnistuneesti mustamaalattu venäläispropagandan toimesta todellisuutta radikaalimmiksi. Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, se mustamaalaus on alkanut jo neuvostoaikana, jolloin miehittäjää – neuvostovaltaa – vastaan taistelleet ryhmittymät leimattiin valtiollisessa propagandassa fasisteiksi samalla tapaa kuin Baltiassakin tehtiin metsäveljien kohdalla. Kuten neuvostovaltiossa kasvanut läheiseni on tuumannut, kaikki valtion viholliset olivat fasisteja, riippumatta siitä olivatko he todellisuudessa fasistisia vai eivät.

PRC:n Eleonora Forenza ei suinkaan ole ainoa läntinen vasemmistopoliitikko, joka on vieraillut Venäjän miehittämillä alueilla ja näin samalla omalta osaltaan toiminut Venäjän propagandavälineenä. Saksalaisen vasemmistopuolue Die Linken Andreas Maurer on vieraillut useamman kerran Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Moni pitää Die Linkeä DDR:n kommunistipuolueen (SED) toiminnan jatkajana, puolueen kannatus on vahvaa Saksan itäosissa. Die Linken edustajat ovat myös toimittaneet ”humanitaarista apua” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille näihin ns. kansantasavaltoihin. (2) Vasemmistolainen Die Linke ei suinkaan ole ainoa saksalaispuolue, jonka edustajat vierailevat säännöllisesti Venäjän miehittämällä Krimillä tai Itä-Ukrainassa. Vast’ikää niemimaalla vieraili äärioikeistolaisen Alternative für Deutschland eli Vaihtoehto Saksalle puolueen delegaatio.

Eikä Saksa suinkaan ole ainoa eurooppalainen valtio, jonka puoluekentän vastakkaisilta laidoilta löytyy puolueita, jotka tukevat sanoin ja teoin Venäjää. Kreikassa ideologisesti äärioikealla oleva Kultainen aamunkoitto on Kremlin ”luonnollinen liittolainen” (3) samalla tapaa kuin vasemmistopopulistinen Syrizakin (eli Radikaalin vasemmiston liitto). Kreikkalaispuolueiden tapaan Syrizankin euroedustajat ovat vastustaneet melkein jokaista europarlamentin Venäjä-vastaista julkilausumaa. (4) Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen alkuvaiheessa, toukokuussa 2014, Syrizan johtaja ja Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras puolusti Krimin ”kansanäänestystä” itsenäisyydestä.

Presidentinvaaleissamme nähtiin kiinnostava episodi, jossa ehdokas Paavo Väyrysen tukeminen repi rikki Suomen kommunistista puoluetta, osa puolueen jäsenistä olisi halunnut tukea Väyrystä tämän Venäjää myötäilevän politiikan takia. Merkittävänä tekijänä puolueen sisäiseen hajaannukseen voidaan pitää Väyrysen flirttailua suomalaisten maahanmuuttovastaisten ryhmittymien kanssa, sitä kaikki eivät olleet valmiit hyväksymään. (5) Mutta tässäkin kuviossa kiintoisaa on sitten se, että osa suomalaisista kommunisteista oli valmis tukemaan Väyrystä tämän Venäjää myötäilevän politiikan tähden. Kaikki muu näyttää olevan merkityksetöntä... 

Minä en näe vuoden 2018 Venäjällä ja kommunistisilla ”ihanteilla” muuta yhteistä kuin totalitaristisen yhteiskuntamallin – ehkäpä se riittääkin eräille syyksi osoittaa tukensa Venäjälle. Oma asiansa on sitten se, että kuinka moni tukee Venäjää vastavoimana Yhdysvalloille – kenties on parempi ilmaista asia siten, että kyltymätön Amerikka viha ajaa ihmiset epätoivoisesti tukemaan Venäjää. Mutta kuinka monen kohdalla tukeen on muita syitä, kuten viimeisen vuoden aikana usein esille noussut kompromat (ven. компромат) eli sananmukaisesti vahingoittava materiaali? Marginaalipuolueen jäsenen kohdalla kompromatin mahdollisuus on hyvin epätodennäköinen, heidän kohdalla todennäköisempi syy Venäjä-tuelle on ideologinen Yhdysvaltoihin kohdistuva viha tahi vastenmielisyys myöhemmin eriteltävien syiden ohella. Voimalle haetaan vastavoimaa!

Myös vasemmisto tukee europarlamentissa Venäjää

Viime vuosien aikana on kiinnitetty paljon huomiota laitaoikeiston Euroopan parlamentissa osoittamaan Venäjä-tukeen, mikä näkyy selkeästi EU:n ja Venäjän välisiä suhteita käsittelevissä äänestyksissä, kuten äänestyksissä sanktioista. Samalla on kuitenkin unohdettu – unohdutettu – tyystin se, että eurooppalaisesta vasemmistosta löytyy runsaasti voimia, jotka yhtä lailla tukevat Venäjän toimia (ml. Krimin niemimaan miehitys ja sota Itä-Ukrainassa).  Siirtykäämme siis seuraavaksi vasemmistolaisten ja äärivasemmalla olevien puolueiden toimintaan EU:ssa – europarlamentissa. Lainaan Péter Krekóa ja Lóránt Gyõria heidän artikkelista ”Don’t ignore the left! Connections between Europe’s radical left and Russia”:

“The radical left group European United Left/Nordic Green Left (GUE/NGL) in the European Parliament supports the Kremlin with words and votes (in 78% of the cases), in the Council of Europe, and OSCE general assemblies — especially when it comes to issues on Ukraine and Syria.

Some of these forces can influence government policy as well: Greece’s Syriza party, in government with its right-wing populist coalition partner ANEL, works to ally itself with Russia on energy, foreign affairs and defence. Given that Russia is more popular among the Greek population than the European Union, this tactic can pay political dividends.” (6)

Europarlamentissa Vasemmistoliitto kuuluu GUE/NGL-ryhmään.

Vasemmistoliitto ja Suomen kommunistinen puolue – SKP kuuluvat myös radikaaliin vasemmistolaiseen Euroopan vasemmistopuolueeseen, jota johtaa saksalainen Die Linken Gregor Gysi. Siihen kuuluvat puolueet, joilla on meppejä europarlamentissa, kuuluvat edellä mainittuun GUE/NGL-ryhmään.

Péter Krekó ja Lóránt Gyõri kirjoituksessaan ”Don’t ignore the left! Connections between Europe’s radical left and Russia” esittävät kysymyksen “Why Russia?” Vastauksessaan kysymykseensä he nostavat esille kolme merkittävää syytä:

- “peace and neutrality” -retoriikka.

- “autonomy and self-determination” -argumentti.

- “anti-fascism”.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan ja mepin Merja Kyllösen syksyinen vaaliretoriikka on sovitettavissa yllä oleviin syihin. Retoriikasta esimerkki:

”Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, europarlamentaarikko Merja Kyllönen on sitä mieltä, että Suomi on osaltaan vastuussa Venäjän uhittelusta. Yhteistyö lännen, erityisesti Naton kanssa on Kyllösen mielestä turhaa provokaatiota ja ristiriidassa Suomen puolueettomuuspolitiikan kanssa.” (7)

On kuitenkin huomioitava, että suomettuneesta ulosannista huolimatta toiminnan tasolla Kyllösen linja asemoituu Suomen yleiseen ulkopoliittiseen linjaan – hyvässä ja pahassa.

Ymmärrettävästi laitaoikeiston Venäjän sympatisointi saa enemmän otsikoita, siihen kiinnitetään huomiota, mutta pitäisikö näin olla – ja onko perusteltua, että vastaava laitavasemmiston osoittama tuki jätetään joko huomiotta tai saa marginaalisesti huomiota. Milloin olette lukeneet vasemmistopuolueiden edustajien toistuvista vierailuista Venäjän miehittämillä alueilla? Entäpä milloin laitaoikeiston Venäjä sympatioista.

Vasemmistomilitantit taistelussa ”fasismia” vastaan

Ukrainassa Venäjä väittää sotivansa ”fasismia” vastaan, suomalaispropagandisti Johan Bäckman viittaa tavattoman usein ”Kiovan junttaan” ja kuten aiemmin mainitsin, Venäjän joukoissa Itä-Ukrainan sotatoimialueella taistelee tavattoman paljon äärioikeistolaisia vapaaehtoisia taistelemassa ”fasismia” vastaan ja näiden joukkojen rinnalla – samaisia ”ukrainalaisfasisteja” vastaan – taistelee vasemmistomilitantteja.

Prizrak prikaatin ”antifasisteja” Itä-Ukrainassa.

Pääasiassa Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoiva, venäläisen Juri Shevchenkon komennossa olevan, Prizrak prikaatin (ven. Бригада «Призрак») riveissä taistelee myös muista maista venäläisten riveihin siirtyneitä antifasisteja ja kommunisteja (8) – suomalaisen Johan Bäckmanin avustuksella alueelle sotimaan siirtynyt pieksämäkeläislähtöinen Petri Viljakainen kuuluu tätä nykyä Prizrak prikaatiin.

Janus Putkonen haastattelee militantti Viljakaista miehitetyssä Itä-Ukrainassa, kevättalvi 2016.

Siinä missä vasemmisto ja laitavasemmistoon kuuluvat puolueet, kuten saksalainen Die Linke, toimittavat tai ovat toimittaneet ”humanitaarista apua” Itä-Ukrainaan näille ”kansantasavalloille”, vasemmistoryhmittymät kuin myös antifasisteiksi itseään tituleeraavat ovat värvänneet taistelijoita sotatoimialueelle. Tässä kohdin on syytä tähdentää, että ETYJ:n monitorointimission tarkkailijat kuten eivät ukrainalaiset rajaviranomaisetkaan päässeet tarkastamaan Die Linken marraskuussa 2014 miehitetyille alueille toimittamaa ”humanitaarista apua” – todellisuudessa emme siis tiedä mitä he ovat alueelle toimittaneet, tai kenelle – siviileille vaiko militanteille. Die Linken delegaatio tapasi tuolloin Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon.

Venäläispropaganda antifasistien taistosta ”Kiovan junttaa” vastaan saa sijaa myös Yhdysvalloissa, jossa esim. 1959 perustettu marksilaisorganisaatio Workers World Party jakaa tämänhetkisen johtajansa Greg Butterfield suulla ja kynällä sumeilematta venäläispropagandaa, jossa ”donbassilaiset taistelevat fasismia vastaan”. Tässä propagandassa mennään jopa niin pitkälle, että Butterfield nimittää Venäjän synnyttämää, Igor Girkinin kentällä alkuun panemaa, sodaksi edennyttä ”separatismia”, antifasistisen liikehdinnän alullepanemaksi. Mahtaa venäläisimperialisti Girkiniä moinen satuilu naurattaa… Kenellekään tuskin on yllätys se, että Workers World Partyn venäläisiä yhteistyökumppanipuolueita – RKRP eli Venäjän kommunistinen työväenpuolue sekä Borotba – on kuvattu erittäin rasistisiksi ja homofobisiksi, joilla on yhteistyökumppaneita venäläisessä äärioikeistossa. (9)

Yhdysvalloista on myös värväytynyt yksittäisiä, vasemmistolaisina itseään pitäviä, sotimaan Itä-Ukrainaan Ukrainan hallintoa vastaan miehitysjoukoissa.

En kuitenkaan ryhdy käsittelemään Yhdysvaltojen tilannetta tätä mainintaa tarkemmin. Sen kokonaisuuden avaaminen vaatisi laajan kirjoituksen ohella syvällistä perehtymistä aiheeseen. On kuitenkin syytä muistaa se, että venäläiset ja heidän tukijansa jakavat lukemattomien eri verkkosivujen ja portaalien sekä sosiaalisen median alustojen kautta englannin kielistä propagandaa globaalisti.  Propagandistisen materiaalin jakamiseen osallistuu medioita alkaen valtiollisista TV-kanavista ja päätyen Janus Putkosen ”päätoimittaman” DONi-Newsin kaltaisiin miehitetyiltä alueilta toimiviin propagandakanaviin. Näidenkin kanavien viestinnässä toistuu tavattoman usein sama teema ”taistelu fasismia” ja ”Kiovan junttaa” vastaan.

* * *

Tässä kirjoituksessa pääpaino oli siellä äärimmäisessä vasemmistossa ja sen Venäjää tukevassa toiminnassa, jotta saamme edes hiukan kuvaa siitä, onko se verrattavissa äärioikeiston vastaavaan toimintaan – ja ansaitsisiko äärivasemmistolaisten ryhmien Venäjää, etenkin sodankäyntiä, tukevan toiminnan tarkastelu saada laajempaakin näkyvyyttä mediassa.

Mikäli jätämme huomiotta venäläiset bolsevistiset liikkeet ja niiden Itä-Ukrainaan sotimaan lähettämät militantit, on todennäköistä, että laitavasemmistosta on lähtenyt sotaan vähemmän ”vapaaehtoisia” verrattuna poliittisen jana vastakkaiseen päätyyn. Syystä tai toisesta heitäkin on värväytynyt venäläisjoukkojen riveihin, joten tätä yhteistyötä ei tyystin pidä pyyhkiä olemattomiin – jättää huomiotta.

Ja koska tässä kirjoituksessa pääpainona on se laitavasemmisto, jätän nyt huomiotta eurooppalaisten sosiaalidemokraattisten puolueiden – runsaat – Venäjä-kytkennät ja poliittisen Venäjää hyödyttävän (myyrän)työn. Kirjoitukseni ulottaminen käsittelemään tätä asetelmaa, laajentaisi kirjoitusta aivan liian paljon, koska tuolloin huomio tulisi kiinnittää kaikkeen Nord Stream -lobbareista (esim. Paavo Lipponen & Gerhard Schröder) entisiin presidentteihin (Tarja Halonen).

Kaikesta huolimatta tämäkin kirjoitus on valitettavan pinnallinen, kirjoituksessa oli tehtävä valintoja, eräs valintani oli se, että jätin yhteistyöhön johtavien syiden käsittelyn kovin vähälle, perustelen tätä kuitenkin sillä, että esim. Péter Krekón ja Lóránt Gyõrin kirjoituksessa ”Don’t ignore the left! Connections between Europe’s radical left and Russia” esittäessään kysymyksen “Why Russia?” – he myös vastaavat siihen.

Itse nostan myös esille kompromat’in (ven. компромат) eli sananmukaisesti vahingoittava materiaalin olemassa olon mahdollisuuden, jolla kohdetta kiristetään. Kompromat’illa voitaneen selittää eräiden operaattoreiden Venäjä-myönteisyys, mutta tuskin kovinkaan monen marginaalissa olevan poliitikon tahi aktivistin. Heidän Venäjä-myönteisyyden selittäviä syitä ovat esim. Krekón ja Gyõrin mainitsemat syyt sydämestä kumpuavan antiamerikkalaisuuden ohella.

Pidän itse Venäjän ja äärioikeiston yhteistyötä EU:n kannalta vaarallisempana, mutta edellinen ei tarkoita sitä, etteikö laitavasemmiston toimintaan pidä kiinnittää huomiota ja etteikö se omalta osaltaan voi heikentää – heikennä – EU:n yhtenäistä rintamaa. Lukuisat yhteistyönmuodot kertovat sen, että vasemmaltakin löytyy puolueita ja liikkeitä, jotka ovat valinneet puolensa, jotka tukevat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta rikkovaa Venäjää.

Marko

1. http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/08/venalainen-aarioikeisto-taistelemassa.html 

2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2015/02/german-die-linke-delegation-visits.html 

3. http://www.politicalcapital.hu/library.php?article_read=1&article_id=27 

4. https://euobserver.com/foreign/127393 

5. https://ylivuoto.wordpress.com/2018/01/22/luottamuspula/ 

6. https://www.opendemocracy.net/od-russia/peter-kreko-lorant-gyori/don-t-ignore-left-connections-between-europe-s-radical-left-and-ru 

7. http://www.radiohelsinki.fi/podcastit/merja-kyllonen-tasavallassa-suomi-provosoi-venajaa/ 

8. http://criticiseafterdinner.tumblr.com/post/127936546251/ghost-brigade-communists-and-anti-fascist-militia 

9. https://libcom.org/library/investigation-red-brown-alliances-third-positionism-russia-ukraine-syria-western-left 

*: Itse käyttäisin mieluummin termiä ”totuuskomissio”, lustraatio – puhdistus – sanana herättää monien mielissä negatiivisia tunteita, jotka kohdistuvat lähinnä tyyliin, jolla toiminta suoritetaan.

Putin: Näpit irti Krimistä! Путин, вон из Крыма!

Sunnuntaina Venäjän suurlähetystön edustalla Tehtaankadulla Helsingissä järjestettiin Putin: Näpit irti Krimistä! Putin: Get out off the Crimea! rauhanomainen mielenosoitus, jonka tunnelmaan palaan nyt lyhyelti.

Tehtaankatua pyyhkineen hyytävän viiman ei onnistunut karkottaa niitä paria kymmentä urhoollista ukrainalaista ja suomalaista Venäjän – neuvostoaikoja henkivän – suurlähetystön edustalta. Siperian talvi teki tuloaan…

Sunnuntaina ja maanantaina eri puolilla Eurooppaa osoitettiin mieltä Venäjän suorittamaa Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehitystä vastaan. Kiovassa saksalainen euromeppi Rebecca Harms protestoi Krimin miehitystä Venäjän suurlähetystön edustalla – milloin näemme suomalaisia poliitikkoja protestoimassa avoimesti Venäjän toimeenpanemaa miehitystä ja aloittamaa sotaa vastaan? Helvetti jäätyy ennen sitä…

Krimin tataarien ynnä Ukrainan yhtenäisyyden puolesta on perustettu kansanliike #liberatecrimea (Vapauta Krim). Myös Helsingissä mielenilmauksen teemana oli #liberatecrimea. Mielenosoituksen liikkeelle panevina voimina toimivat Suomen ukrainalaisten yhdistyksen puheenjohtaja Ilja Pivovar sekä Oliver Loode.

Putin: Get Out of Crimea! Näpit irti Krimistä! Путин, вон из Крыма!

Suomessa asuvat ukrainalaiset eivät ole menettäneet toivoaan saada miehitetty Krim – ja miehitetty osa Donbassia – takaisin Ukrainalle. Edessä on pitkä tie, mutta Venäjälle on syytä tehdä selväksi kaikissa mahdollisissa käänteissä se, että ei ole kuin yksi mahdollinen tie kuljettavana, se on vetäytyminen kaikilta miehitetyiltä alueilta.

Purevasta viimasta välittämättä…

Krimin tataareiden lippu Kök bayraq kultaisella damğalla Helsingissä.

Putin get out of Crimea!

Terveiseni Vladimir Putinille:

Putin: Näpit irti Krimistä!

Putin: Get Out Of Crimea!

Путин, вон из Крыма!

* * *

Putin: Näpit irti Krimistä! -protestin päätyttyä järjestettiin naapurissa Pyhän Henrikin katedraalissa EuroMaidanin uhrien – taivaallisen sotnian – muistojumalanpalvelus.

Hetkinä kuunnellessani muistojumalanpalvelusta silmieni editse kulkivat niiden urheiden miesten ja naisten; nuorten ja vanhojen nimet, jotka nousivat epäoikeudenmukaisuutta vastaan viitoittaen Ukrainan tien länteen. He ovat taivaallinen sotnia – Небе́сна Со́тня: Serhiy Nigoyan, Mikhail Zhyznevskyi, Roman Senyk… (1)

Päivän kääntyessä iltaan – Pyhän Henrikin katedraali Helsingissä EuroMaidanin uhrien muistojumalanpalveluksen jälkeen.

Muistojumalanpalveluksen jälkeen Suomen ukrainalaiset tukijoineen nauttivat kupin teetä tahi kahvia herkkujen ja lämminhenkisen rupattelun kera. Tunnelma oli yhdellä kertaa kunnioittava että tuttavallinen – tällainen ensikertalainenkin otettiin vastaan ystävällisesti lämpimästi kiitellen tuesta.

Omasta puolestani kiitän heitä – tulen vastakin seisomaan heidän tukena mielenilmauksissa parhaani mukaan. Kiitokset myös #liberatecrimea-mielenilmauksen organisoijille!

Слава Україна! Слава героям!

Marko Enqvist

1. http://www.maidanmuseum.org/en/node/348

Kuvat blogin kirjoittajan.

Miehitettyä Krimiä ei saa unohtaa, eikä siitä saa käydä kauppaa

Itä-Ukrainassa on sota – mitä ei pidä unohtaa, jos käynnissä oleva sota saa vähän huomiota läntisissä medioissa, sitäkin vähemmän huomiota suodaan Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle. Niemimaan tilanne nousee toisinaan otsikoihin, viime aikoina surkean ihmisoikeustilanteen myötä. Olemme saaneet lukea raportteja Venäjän toimeenpanemista – räikeistä – ihmisoikeusrikkomuksista, tai ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä, kuten ”Crimea is a Black Hole for Human Rights”. (1)

Tällä hetkellä vaino kohdistuu erityisesti Krimin tataareihin, pidätykset, uskonnollisten kohteiden ja kulttuurikohteiden tuhoamiset sekä vaino muodostavat olennaisen osan heidän elämäänsä miehitetyllä niemimaalla.

Miehityksen alkuviikkoina ja kuukausina pidätysten ynnä poliittisten tuomioiden kohteina olivat erityisesti ne niemimaan asukkaat, joita Venäjä syytti miehityshallinnon vastustamisesta sekä Ukrainan asevoimien tukemisesta miehityksen alkuvaiheessa. Tuolloin kymmeniä ukrainalaisia tataarien ohella pidätettiin ja tuomittiin näytösoikeudenkäynneissä pitkiin rangaistuksiin, joita tuomitut – kuten ukrainalainen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov ja ukrainalainen kansalaisaktivisti Oleksandr Kolchenko – kärsivät tuhansien kilometrien päässä kotiseudulta. Kidutus muodossa tai toisessa on ollut olennaisessa osassa kuulusteluja ja tunnustuksia.

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhlassa Kiovassa (toukokuussa 2016), banderollissa tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana.

Krimin tataarien julkaisemat viime vuoden (v. 2017) miehitystoimiin liittyvät tilastot kertovat omalta osaltaan karua kieltä:

-16 uutta poliittista vankia, joista 15 on Krimin tataareja.

-16 ihmistä tapettu (miehitystoimien seurauksena), joista 13 on Krimin tataareja.

-286 asukasta pidätetty, joista 248 on Krimin tataareja.

-340 asukasta on kutsuttu kuulusteluihin, joista 286 on Krimin tataareja.

Kuulusteluihin kutsuminenkin tietää kutsutuille todellista olemassa olevaa uhkaa, kuulustelu voi johtaa pahoinpitelyyn tahi kidutukseen – toisinaan jopa kuolemaan. Kuulustelut voivat johtaa myös vangitsemiseen ja (poliittiseen) tuomioon.

The Crimean Tatar Resource Center.

Viime vuoden puolella Venäjä vangitsi – nyt jo vapautetun - Krimin tataarien johtajiin kuuluneen Ilmi Umerovin, vangitsemisen aikana hänet siirrettiin psykiatrian erikoissairaalaan. Teko tuomittiin kansainvälisesti ihmisoikeuksien vastaisena, sitä verrattiin Neuvostoliitossa harjoitettuun toisinajattelijoiden siirtämiseen mielisairaaloihin "hoidettaviksi". Käytännössä toimintaa voidaan pitää osana ihmismielen nujertamista – kyse oli kiduttamisesta.

* * *

Alueen ihmisoikeustilanteen romahtamisen ohella Venäjä miehittäjänä on sallinut alueen uskonnollisten ja kulttuurikohteiden tahallisen vaurioittamisen tai tuhoamisen – niemimaalta on myös varastettu kulttuuriaarteita Venäjälle. Hromadske international julkaisi 4. tammikuuta artikkelin ”Stolen Heritage: How Russia is Destroying Crimean Archaeological Sites” – artikkelissa tarkasteltiin Venäjän miehittämällään Krimin niemimaalla harjoittamaa piittaamatonta arkeologisten sekä kulttuurikohteiden kohtelua. (3) Myös Venäjän niemimaalla suorittamat tai suunnittelemat entisöintityöt ovat herättäneet kysymyksiä – Bagçesarayn (Khanin) palatsialueen restaurointityöt tarkoitusperineen ovat herättäneet kysymyksiä. (4)

Kuinka tähän on päädytty?

Ukrainan kansan lähdettyä marraskuussa 2013 Kiovassa Maidan Nezalezhnostille (Itsenäisyysaukiolle) protestoimaan Ukrainan silloisen presidentin Viktor Janukovytšin hallinnon omavaltaista päätöstä olla allekirjoittamatta EU-sopimusta syntyi EuroMaidan, se päättyi kansan määrätietoisen kamppailun päätteeksi Viktor Janukovytšin pakenemiseen Kiovasta ja Ukrainasta Venäjälle ja hallinnon vaihtumiseen Ukrainassa. Tätä vallan vaihtoa Venäjä käytti ”keppihevosena” Krimin niemimaan miehittämiselle ”vihreiden miesten” avulla – käytännössä kyse oli Venäjän toteuttamasta sotilasoperaatiosta. Miehittäminen johti maaliskuussa 2014 niemimaan laittomaan anneksaatioon Venäjään, laittoman ja laajalti tuomitun ”kansanäänestyksen” jälkeen. En voi muuta kuin painottaen todeta, että Krimi on edelleen de jure osa Ukrainaa.

Helmikuun 2014 Venäjän suorittaman miehityksen jälkeen ihmisoikeustilanne niemimaalla on heikentynyt merkittävästi. Miehityksestä kärsivät erityisesti Krimin tataarit, mutta laajoja ihmisoikeusrikkomuksia on kohdistunut myös etnisesti ukrainalaisiin ja muihin niemimaan etnisiin vähemmistöihin. Niemimaalta on miehitysvuosien kuluessa muuttanut pois – osa käytännössä paennut – noin 150 000 tataaria, ukrainalaista ja muihin vähemmistöihin kuuluvaa asukasta. Vastaavasti alueelle on muuttanut Venäjältä uusia asukkaita, mikäli tilanne on vähänkään sama kuin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, ainakin osa näistä ”uusista asukkaista” on käytännössä pakkomuutettu alueelle Venäjältä.

Krimin niemimaalla pidätettyjen tataarien ja ukrainalaisten sekä muihin vähemmistöihin kuuluvien on hyvin vaikeaa – käytännössä mahdotonta – saada oikeutta. Langetettuja tuomioita voi kutsua poliittisiksi, niinpä moni kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö pitää useita tuomittuja ukrainalaisia ja tataareja poliittisina vankeina, myös venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial on nimittänyt esim. elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin poliittiseksi vangiksi. (2)

Venäjän suorittamaa niemimaan miehitystä seurasivat länsimaiden pakotteet. Meidän on muistettava se, että pakotteet ovat vastatoimi Venäjän suorittamalle miehitykselle ja niemimaan anneksaatiolle. Toimet ovat kytköksissä toisiinsa väittääpä Venäjä ja sen resenaattorit mitä tahansa.

Venäjän tavoitteita?

Tällä hetkellä käydään keskusteluja Itä-Ukrainan rauhanturvaoperaatiosta, johon itse suhtaudun hyvin skeptisesti – epäilen, että Venäjällä on – jälleen kerran – ketunhäntä kainalossa. Minun on vaikea kuvitella sellaista vaihtoehtoa, että Venäjä ilman mitään ehtoja luovuttaisi Itä-Ukrainan miehitetyt alueet Ukrainalle mahdollistaen YK:n alaisten joukkojen suorittaman rauhanturvaoperaation, siten, että koko Venäjän hallinnassa oleva osuus maiden välistä rajaa (409 km) siirtyisi rauhanturvajoukkojen hallintaan. Jollei Venäjän tarkoituksena ole sitten ryhtyä käymään kauppaa Krimin niemimaasta ja Itä-Ukrainasta, kauppaa, jossa Vladimir Putinin hallinto pyrkisi neuvottelemaan Ukrainan yli ehdoista: rauha idässä niemimaasta.

Venäjän miehittämällä niemimaalla vierailee säännöllisesti erilaisia puolueiden ja ryhmien edustajia lännestä. Tämän vuoden helmikuun alkupuolella joukko saksalaisia äärioikeistolaisen Alternative für Deutschland – AfD eli Vaihtoehto Saksalle puolueen alueparlamenttien edustajia saapui niemimaalle Moskovan kautta 3. helmikuuta 2018.

Huhtikuussa Krimillä järjestetään Jaltan 4. kansainvälinen talousfoorumi. Lännestä foorumille ottaa tavallisesti osaa tahoja ja henkilöitä, joilla on tiiviit suhteet venäläistahoihin, osan ollessa käytännössä venäläisten ”talutusnuorassa”.

Sanktioista huolimatta Venäjä on pyrkinyt myös solmimaan yritysten kanssa sopimuksia, jotta nämä toimittaisivat Krimille sanktioiden alaisia tuotteita. Esim. eräillä saksalaisyrityksillä on toimintaa niemimaalla: Siemens is not alone in helping Russia to breach sanctions over Crimea. (5) Päinvastaisena esimerkkinä voidaan mainita Wärtsilän suoraselkäisyys: Wärtsilä ei toimita Krimille laivamoottoreita – päätös ihmetyttää Venäjällä: ”Miten voi kieltäytyä rahasta?” (6)

Näissä kaikissa toimintatavoissa näyttäytyy Venäjän tarkoituksellinen halu neuvotella yksittäisten tahojen kanssa, onpa kyse puolueesta tai valtiosta ja näin rikkoa länsimaiden yhteistä rintamaa, lopullisena tarkoituksena on hajottaa läntinen rintama ja saada yksittäisiä EU-valtioita lipeämään sanktiorintamasta ja sopimaan Venäjän kanssa kahdenvälisiä sopimuksia.

”Suomalaisturistit” kevätmatkalla Krimillä

Suomalais-venäläinen yhdistys RuFi markkinoi kotisivuillaan ”turistimatkaa” Krimille, itse asiassa heidän tarkoituksena on tehdä kaksi ”turistimatkaa” – itse kutsuisin näitä propagandamatkoiksi – Krimille tämän vuoden puolella, joista ensimmäinen maaliskuussa (12. – 20. maaliskuuta 2018). Matkan ajankohta on sikäli kiinnostava, että Venäjän ”presidentinvaalit” järjestetään 18. maaliskuuta. Näemmekö tuolloin suomalaisia ”kansainvälisinä vaalitarkkailijoina” – muitakin kuin Johan Bäckmanin, joka on aiemminkin toiminut Venäjän järjestämien vaalien ”tarkkailijana”.

Todellisuudessa kyseiset ”tarkkailijatehtävät”, kuten toimiminen ”vaalitarkkailijana” Krimin ”kansanäänestyksessä” kevättalvella 2014 tai ”vaaleissa” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, ovat osa Venäjän propagandaa, samalla ne ovat myös osa Venäjän hybridisodankäynnin keinoja. Näiden ”tarkkailijoiden” tehtävänä on omalta osaltaan legitimoida vaalit, ts. ne ovat osa teatteria, jolla hallinto haluaa osoittaa kaiken toimivan laillisesti.

Kuvakollaasi Johan Bäckmanin Facebook päivityksestä ja RuFi ry:n sivuilta otetusta kuvakaappauksesta.

Se ei ole mikään yllätys, että Johan Bäckman on mukana organisoimassa tällaista ”turistimatkaa”, jolla uskon olevan kohtuullisia propagandistisia tarkoitusperiä – kuten yllä viittasinkin, jossa hyödynnetään joukkoa hyödyllisiä idiootteja.

Täsmennän kuitenkin sen verran, että en pidä kaikkia Suomalais-venäläinen yhdistys RuFi ry:n toiminnassa mukana olevia pelkkinä hyödyllisinä idiootteina, yhdistyksen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnovin aktiivinen rooli antaa ymmärtää, että hän on muutakin kuin hyväksikäytettävä idiootti. Yhdistyksen jäsenistöön kuuluu muitakin aktiiveja, joiden toiminta on pitkäjänteistä ja määrätietoista, kuten miehitetyn Itä-Ukrainan alueella useamman kerran laittomasti vieraillut yhdistyksen rahastonhoitaja Marina Muhonen.

Näin loppuun on syytä muistuttaa seuraavasta:

”Suomen kanta on, että kansainvälisen oikeuden mukaisesti Krim kuuluu Ukrainaan. Ukrainan lain mukaan Krimille ei saa saapua luvatta Venäjän kautta.

Ukrainan viranomaiset voivat määrätä rangaistukseksi luvattomasta matkustamisesta ATO-alueelle tai Krimille sakkoja ja/tai vankeusrangaistuksen.” (7)

Tätä ei propaganda tahi laittomiksi todetut kansanäänestykset muuksi muuta, Krimin niemimaa on osa Ukrainaa!

Marko

1. https://www.hrw.org/news/2018/01/25/crimea-black-hole-human-rights 

2. https://frontnews.eu/news/en/16587/There-are-117-political-prisoners-in-Russia-Memorial 

3. https://en.hromadske.ua/posts/stolen-heritage-how-russia-is-destroying-crimean-archaeological-sites 

4. http://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/why-are-we-letting-russia-destroy-a-16th-century-palace-in-crimea 

5. http://khpg.org/en/index.php?id=1519227204 

6. https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000005527974.html 

7. http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=341699&nodeid=15735&contentlan=1&culture=fi-FI 

Alternative für Deutschland – AfD eli Vaihtoehto Saksalle puolueen Krimille matkustaneet edustajat:

Roger Beckamp (North Rhine-Westphalia), Christian Blex (North Rhine-Westphalia), Helmut Seifen (North Rhine-Westphalia) ja Nick Vogel (North Rhine-Westphalia).

Hugh Bronson (Berlin), Harald Laatsch (Berlin) ja Gunnar Lindemann (Berlin).

Rainer Balzer (Baden-Württemberg).

Eugen Schmidt (Russian Germans for the AfD, North Rhine-Westphalia).

AfD:n jäseniä Moskovan Sheremetyevon kv. lentoasemalla matkalla Krimille.

Lähteenä: Anton Shekhovtsov sekä Gunnar Lindemannin (AfD) Facebook-sivu.