Arkistoiden kätköistä, jotta emme unohtaisi todellisuutta Venäjän miehittämillä alueilla

 

Donald Trumpin vannottua virkavalansa, esille on nostettu hänen ”lupauksensa” pikaisesta rauhasta Ukrainaan. Mutta kuten olemme huomanneet, aikajänne 24 tunnista on jo venynyt aivan toisiin mittoihin. Kirjoituksessani en kuitenkaan ryhdy spekuloimaan tulevilla neuvotteluilla vaan haluan muistuttaa lukijoita (joiden joukossa toivon olevan myös päättäjiämme) siitä todellisuudesta, joka Venäjän miehittämillä alueilla vallitsee – itse asiassa todellisuus oli karumpi, mitä kirjoituksessani kerron. Luettavaksenne ”tarjoilen” kirjoituksen tammikuulta 2016 eli lähes vuosikymmenen takaa. Alkuperäinen kirjoitus julkaistiin 17. tammikuuta 2016 Virossa toimivan, suomen kielisen SSS-Radion Facebook-sivulla.

Olen muokannut kirjoituksen tekstiasua sujuvammaksi sekä korjannut yksittäisiä kirjoitusvirheitä. Lukijan on myös hyvä muistaa se, että kirjoitus on ajalta, jolloin Suomessa ja muissa länsimaissa Venäjän rooli sodan aloittajana ja osapuolena pyrittiin ennemminkin kiistämään kuin tunnustamaan, jonka takia alkuperäisessä tekstissä käytin sekaisin termejä ”separatisti” ja ”militantti”. Näiltä osin tekstiasua on yhtenäistetty, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ”separatisti” on korvattu termillä ”militantti”. Alkuperäisestäkin tekstistä kävi selkeästi ilmi Venäjän rooli sodassa, jonka mainitsemista seurasi minuun kohdistuneita, masinoituja hyökkäyksiä maamme putinistien ja kremliinien taholta.

Kirjoituksen väliotsikkona on alkuperäisen kirjoitukseni otsikko, jossa käytin sanaa ”kansantasavalta”. Sanan merkityksen ollessa ivallisen ja pilkallisen, kuten ukrainalaisilla ystävilläni tuolloin oli, heidän puhuessa ”kansantasavalloista”.

 

Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista Donetskin ”kansantasavallassa” 

Olen aiemmin sivunnut aihetta viesteissäni SSS-Radion Facebook-sivulle, viesteissäni olen nostanut esille tilanteen Donetskissa siviileiden näkökulmasta tarkasteltuna. Olen myös pohtinut useammassa viestissä sananvapauden ja ilmaisunvapauden toteutumista ns. Donetskin kansantasavallassa, jolloin olen nostanut esille myös Janus Putkosen toimet Donetskissa ja DONi Newsissä (1) sekä pohdiskellut sitä mikä merkitys hänen toimillansa on ollut siinä, että kesällä 2015 kahden suomalaisen toimittajan akkreditoinnit alueelle evättiin. Kirjoituksessani en puutu journalistien kohteluun kuin sivuhuomioina, sen sijaan pyrin tarkastelemaan edes jollain tasolla alueella tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia sekä nostamaan jälleen kerran esille sen millaisissa olosuhteissa alueen siviilit joutuvat elämään ja millaisen kohtelun kohteeksi sellainen siviili voi joutua, joka ei jaa ”kansantasavaltalaista unelmaa”. Kirjoitukseni lopussa noukin esille muutamia esimerkkejä miehitetyn Donetskin tapahtumista viime ja sitä edellisen vuoden puolelta, nämä tapahtumat ovat sellaisia, joita omat kontaktini alueella ovat todistaneet – joista heillä on konkreettisia silminnäkijähavaintoja pelkkien kuulopuheiden sijaan. Mutta alkuun yleisluontoisempaa aiheen tarkastelua.

Viimeisimpien viikkojen kuluessa surkea ihmisoikeustilanne on noussut useamman kerran esille muissakin kuin ukrainalaisissa medioissa. Ikävä kyllä en ole nähnyt aihetta käsiteltävän riittävällä vakavuudella medioissa koto-Suomessa. Olen yrittänyt löytää laaja-alaisempaa kattausta aiheesta, mutta sellaiset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Pieniä mainintoja löytyy sieltä täältä mutta muutoin ihmisoikeusasioiden käsittely on kovin vähäistä – oikeastaan olematonta blogimaailman ulkopuolella. Sikäli aiheen ohittaminen yllättää, koska aiheesta on kuitenkin kirjoitettu maailmalla kohtalaisen paljon ja useampiakin raportteja on julkaistu. Joskin on huomioitava, että esim. HRW ja Amnesty International ovat raporteissaan kiinnittäneet enemmän huomiota miehitetyn Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen kuin vallitsevaan – heikkoon – tilanteeseen Donbasin alueella, mutta huomiotta Itä-Ukrainakaan ei ole jäänyt.

Miehitetyn Donetskin [jota mediat tuolloin yleisesti kutsuivat Donetskin kansantasavallaksi] alueella suoritetut ihmisoikeusrikkomukset voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Ensinnä tulevat vangittuihin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaisiin kohdistetut rikkomukset, joissa vangittuja sotilaita ja vapaaehtoisia ei ole kohdeltu asiaankuuluvalla tavalla. Amnesty Internationalilla on todisteita siitä, että huhtikuussa 2015 Arseni Pavlov, paremmin tunnettu nimellä Motorola, on ”ampunut kuoliaaksi” 15 vangittua ukrainalaissotilasta. (2) Motorolan suorittamat teloitukset ei ole ainoita laatuaan. Havaintoja muistakin sotavankien teloituksista on runsaasti olemassa, teloitusten ohella vangittuja ukrainalaissotilaita (statuksesta riippumatta) on kohdeltu separatistijoukkojen, yleisön ja paikallisten sekä venäläisten medioiden toimesta nöyryyttävästi. Heitä on marssitettu ja häpäisty julkisesti useamman kerran miehitetyssä Donetskissa. (3 ja 4) Näiden ohella on syytä muistaa myös Nadija Savtšenko tapaus. Häntä ei millään muotoa ole kohdeltu kuten sotavankia tulee kohdella – hänen pidättämiseensä ja siirtämiseen Venäjälle ja hänen oikeudenkäyntiinsä liittyy runsaasti kritisoitavaa. Nadija Savtšenko on monellakin tapaa antanut kasvot sille kuinka kansainvälisten oikeuksien vastaisesti ns. kansantasavallat kuin myös Venäjä, ja Savtšenkon tapauksessa etenkin Venäjä, on toiminut. Savtšenkon oikeudenkäyntiä saattoi kuvata parhaiten ”oikeudenkäynnin irvikuvaksi”, kyse oli näytösoikeudenkäynnistä.

Teloitusten ja vankien väärinkohtelun ohella ongelmana on se, että on olemassa vankeja, joiden olinpaikka ei ole tiedossa. Ukrainan viranomaisilla kuten ei omaisillakaan ole tietoa ovatko nämä ”kadonneet” kuolleet ja jääneet taistelukentälle, vangittu ja siirretty tuntemattomaan sijoituspaikkaan tai onko heidät mahdollisesti tapettu jossain myöhemmässä vaiheessa. Tällaisia ”kadonneita” on (vähintäänkin) kymmeniä. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ruodi varsinaisten sotavankien kohtelua tämän tarkemmin, vaikka aihe kokonaisuudessa ansaitsisi tarkempaa huomiota, koska sotavankien kohtelu pitää sisällään huomattavat määrät väärinkäytöksiä teloitusten lisäksi. Yllä esille nostamani vankien häpäisyt ja julkiset nöyryyttämiset, tilaisuudet, joissa siviilit pääsevät lyömään vankeja ja sylkemään heidän päällensä ovat ehdottoman rikollista toimintaa. Aivan kuten ovat vankien kiduttamiset, joista on lukuisia suoria ja epäsuoria todisteita. Sosiaaliseen mediaan on ladattu videoita, joissa militanttijoukkojen miehet ja naiset nöyryyttävät ja kiduttavat vankejaan – joissa vankeja lyödään, pakotetaan syömään hihamerkkejä vangitsijoiden uhatessa heitä aseilla jne. Seuraavaksi siirryn siviileiden kohteluun aloittaen muutamista julkisuuteen nousseista tapauksista.

Donetskin miehitetty aluehallintorakennus 10. huhtikuuta 2014. 

Ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut militanttien hallinnoimalla alueella käytännössä koko ”kansantasavaltojen” eli miehityksen ajan. Keväällä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin miehittämisiä seuranneina viikkoina useita paikallispoliitikkoja ja paikallisia, jotka eivät tukeneet tuolloin venäläisen entisen tiedustelu-upseerin Igor Girkinin johtamaa hallintoa pidätettiin ja lukuisia tapettiin pidätysten aikana. Pidätettyjen ja murhattujen ruumiita löytyi kevään ja kesän aikana militanttien hallinnoimalta alueelta ja vielä senkin jälkeen, kun alueet siirtyivät takaisin Ukrainan hallintaan myöhemmin kesäkuussa. Huomiota herätti myös Girkinin määräys ottaa käyttöön Josef Stalinin 22. kesäkuuta 1941 julistama poikkeuslaki. Kyseisen lain perusteella teloitettiin useita vangittuja, joukossa pikkurikollisia – kuten Aleksei Pitško, jonka syntilistalta löytyi vähäinen varkaus. (5)

Tällä hetkellä kadonneiden siviileiden ja sotilaiden kokonaismäärä on 774. (6) Militantit ilmoittavat kadonneiden määräksi 480 ihmistä. Kuinka moni näistä kadonneista on kuollut, on arvailuiden varassa? Kadonneet ovat vain yksi ongelma tässä kysymyksessä, heidän ohellansa on huomioitava ne lukuisat raportit alueelta, joissa kerrotaan pidätettyjen siviileiden pahoinpitelystä ja järjestelmällisestä kiduttamisesta (7) – julkisen nöyryyttämisen ohella. Kiduttamisen ohella vankeja on teloitettu, eivätkä teloitukset välttämättä ole mitään ”yksittäistapauksia”, koska 16 % vangituista kertoo todistaneensa teloituksia. Kidutuksessa on käytetty fyysisen väkivallan ohella myös henkistä väkivaltaa, 12 % kidutetuista on naisia. Kidutuksen yleisyydestä kertoo jotain se, että haastatteluiden mukaan 71 % vangituista on kokenut joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa – tai molempia. Yksistään virallisen aineiston mukaan 1333 siviiliä on ollut vangittuna, saman kohtalon on kokenut myös 27 toimittajaa, sotilaista ja vapaaehtoistaistelijoista puhumattakaan. Seksuaalinen väkivalta ja sen käyttö on ollut ”kätketty ongelma”. Toistaiseksi vain yksi vankina ollut mies on kertonut naisten raiskauksista ja hyväksikäytöistä – raiskauksia on myös suoritettu kasviksilla. Naiset ovat olleet toistaiseksi hiljaa, ymmärrettävien syitten takia.

Siviileiden perusoikeudet ovat rajoitetut alueella, käytännössä siviileillä ei ole juurikaan mahdollisuutta esittää julkisesti miehityshallintoa vastustavia mielipiteitä – asukkailla ei ole todellista oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Useamman kerran on myös todistettu se, että paikallinen hallinto hyväksyy täysin mielivallan mikä kohdistuu hallintoa vastustaviin siviileihin. Siviilit, jotka ovat yrittäneet ilmaista Ukrainan laillista hallintoa kannattavia mielipiteitä, tai joita epäillään sellaisista, on pahoinpidelty ja nöyryytetty muiden siviileiden toimesta. (8) Ukrainan hallintoa myötäileviä mielipiteitä ilmaisseita siviileitä on myös pidätetty ja viety pidätyskeskuksiin kidutettavaksi. Donetskissa on myös ilmiannettu ihmisiä hallintoa kritisoivista mielipiteistä, nämä ovat ainakin tietyissä tapauksissa johtaneet myös erinäisiin seuraamuksiin – vangitsemisia kidutuksineen. Tietooni on tullut useampi tapaus, jossa ”kahvipöytäkeskustelut” ovat johtaneet seuraamuksiin, joissa hallintoa kritisoinutta henkilöä on tavalla tai toisella rangaistu (esim. evätty työntekijöille jaettavaksi tarkoitettua ruoka-apua ja perusteena on juuri käytetty ”vääriä mielipiteitä” ja eräällä kerralla ilmoitettu, ettei luvattua palkkaa tule, ja jälleen viitattiin ”vääriin mielipiteisiin”.)

Miehitetyn Donetskin alueella on järjestetty lukuisia näyttäviä hallintoa tukevia paraateja, joihin on osallistunut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä – mahdollisesti enemmänkin. Niihin osallistuminen on monella työpaikalla käytännössä pakollista, osallistumattomuudesta tulee hyvin usein seuraamuksia, kyseessä voi olla palkanmaksun viivästyttäminen tai jonkin bonuksen epääminen. Vaihtoehtoisesti osallistujille voidaan jakaa ruokapaketteja, mikä toimii kohtuullisena kannustimena kaupungissa, jossa on pulaa elintarvikkeista. Nämäkin toimet osoittavat omalla tavallaan sen, ettei alueen asukkailla ole oikeutta ilmaista mielipidettään vapaasti tai tehdä itsenäisiä päätöksiä sen suhteen haluavatko osallistua paraateihin tai julkisiin kokoontumisiin – osallistumattomuus tulkitaan merkiksi hallinnon vastaisesta protestoinnista.

Militanttijoukkojen sekä Venäjän sodankäyntitapa on myös monin paikoin rikollista ja vaarantaa siviileiden hengen ja omaisuuden. Pelkästään YouTube-videoiden perusteella voidaan havaita kuinka militanttijoukot ja heitä tukevat venäläisjoukot ovat useita kertoja sijoittaneet tykistöään sekä raketinheittimiä asutuksen keskelle, paikoin tykistöä on sijoitettu asutuksen keskelle pidemmiksikin ajoiksi pysyväluonteisiin asemiin. Tiedossani on kesältä 2014 tapaus, jossa Leninin piirin alueelle Donetskissa oli sijoitettu telatykkejä kerrostalojen ja omakotitalojen keskelle useamman päivän ajaksi. Alueelle sijoitetut telatykit osallistuivat myös tulitukitoimintaan tulittaen Donetskin länsi- ja luoteispuolelle sijoitettuja Ukrainan asevoimien joukkoja. Saamieni tietojen mukaan aikana, jonka telatykit olivat alueelle sijoitettuna ukrainalaisjoukot eivät kohdistaneet alueelle tulta. Tässä kohdin valittu taktiikka säästi siviilihenkiä, epäilemättä Ukrainan ATO-operaatioon osallistuneet joukot olivat ottaneet opiksi alkukesän Slovjanskin ja Kramatorskin piirityksistä. Tuolloin joukkoja syytettiin tarpeettomasta siviilikohteiden tulittamisesta, Donetskissa kyseisellä alueella vastaavaa ei tapahtunut koko kesän 2014 aikana.

Alueelle sijoitetut militanttijoukot ovat syyllistyneet Donetskissakin tekoihin, joita voi pitää selkeinä sotarikoksina. Venäläispropaganda on useita kertoja uutisoinut kranaatti-iskuista siviilikohteita vastaan ja syyttänyt niistä Ukrainan joukkoja. Sota on ollut pitkä, aivan varmasti sodan kuluessa myös ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet syystä tai toisesta siviilikohteita kaupunkialueella, mutta muutamissa tapauksissa voidaan selkeästi todistaa, ettei iskun takana voi olla ukrainalaisjoukot. Mediassa eniten huomiota on saanut trolleybussi-isku 22. tammikuuta 2015. Isku tapahtui Leninin piirissä, Donetskissa, alueella, josta oli tuolloin reilut 15 kilometriä ATO:n asemiin. Alueella tehtyjen havaintojen (ml. kranaatinkappaleet & sirpaleet) perusteella linja-autopysäkkiä ja trolleybussia tulitettiin 82 millin kranaatinheittimellä. Venäjän käytössä olevien 82 millin kranaatinheittimien kantama on pääsääntöisesti 4,27 km (esim. alueella käytetyt 2B9 Vasilek tai 2B14 Podnos).

Myöhemmin olen saanut tietää, että Donetskissa militanttijoukoilla on käytössä ns. ”roska-autoja” eli kuorma-autoja, jotka ulkoisesti muistuttavat roska-autoa mutta joiden lavalle on sijoitettu esim. 82 millin kranaatinheitin (ks. kuva). Syksyllä keskustellessani aiheesta alueella asuneen henkilön kanssa, hän kertoi sen kaltaisen kuorma-auton liikkuneen loppukesästä 2014 Donetskissa. Pidän hänen silminnäkijälausuntoansa luotettavana, kuin myös sitä, että hän sanoi kertaalleen nähneensä, kyseistä ajoneuvoa käytetyn kaupunkialueella tulitoimintaan. Kyseinen alue, jolla havainto tehtiin, sijaitsi selkeästi rintamalinjojen takana selustassa.

Samoin kevättalvella 2015 sattunut länsimediassa olematonta huomiota ansainnut tapaus herättää pohtimaan toiminnan laajuutta (tässä kohdin jätän eksaktin kaupunginosan turvallisuussyistä mainitsematta). Tuolloin kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin pari kranaattia tai räjäytettiin jonkin sortin pommeja. Kerrostalojen sisäpiha sijaitsee yli 15 kilometrin päässä rintamasta, vauriokuvausten perusteella käytetyt kranaatit eivät olleet järeitä (jäisessä maassa oli pieniä räjähdekuoppia, rakennuksista rikkoutui lukuisia ikkunoita, pari ovea hajosi sekä rakennuksen päätyseinää murtui – räjähdyksien seurauksena pari ihmistä sai lieviä vammoja). Teosta syytettiin venäläisten toimesta Ukrainan asevoimia. Vauriot nähnyt ja tapahtunutta kommentoinut henkilö tuumasi syytteen olevan ”hevonpaskaa”. Hän piti sitä venäläisten tekona – pommeina tai vastaavana.

Alueen tilaa voi kutsua jonkin sortin anarkiaksi – valta on sillä, kenellä on voimaa eli käytännössä aseet tukenaan. Siviileiden kannalta asetelma on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska toimivaa oikeuslaitosta tai poliisia ei ole olemassa. Ei etenkään sellaista, johon voi luottaa ja joka tuomioissaan pyrkisi oikeudenmukaisuuteen ja noudattaisi lakia. Tiedossani on kuulo- ja silminnäkijähavaintoja, joissa aseistetut militantit ovat käyttäneet aseitaan hyvin vähäisistä tai suorastaan olemattomista syistä johtuen siviileitä vastaan. Esim. kesällä 2014 eräällä tarkastuspisteellä militanttien asemiehet ampuivat pysähtymiskäskyä noudattamatta jättäneen miehen. Jo miehen ampuminen tällaisen syyn tähden on osoitus rikollisuudesta, mutta asetelman teki vaarallisemmaksi se, että aseita käytettiin alueella, jolla on paljon asuintaloja ja siviilejä liikkeellä – oli siis olemassa oleva riski, että ihmisiä haavoittuu tai kuolee tulituksessa enemmänkin. Tämä ei ole ainoa kerta, jolloin kontaktini ovat nähneet käytettävän aseita Donetskin kaupunkialueella (eli selustassa) hyvin olemattomasta syystä.

Omien havaintojeni mukaan siviileiden kohtelu on saanut aivan liian vähän huomiota mediassa. Etenkin nyt kun sota on pitkittynyt ja puhutaan jälleen ns. tulitauosta. Ukrainan sota on jäänyt paitsioon monen ollessa sitä mieltä, että sanktioista pitäisi päästä eroon ja jokin sopimus saada aikaan. Tästä ns. tulitauosta huolimatta etenkin ne Donetskissa asuvat siviilit, jotka eivät jaa militanttien ja Venäjän ”unelmaa”, elävät epävarmuudessa ja jopa pelossa anarkian ja diktatorisen hallinnon alaisuudessa. Ja tämä tulitaukokaan ei ole muuta kuin sana paperilla. Minsk II sopimuksen jälkeen, keväällä (v. 2015) vallinnutta rauhallisempaa hetkeä lukuun ottamatta Donetskin alueella – pääasiassa kaupungista länteen ja luoteeseen – on jatkuvaa taistelutoimintaa. Venäjän tukemat joukot rikkovat tulitaukoa säännönmukaisesti, käytännössä päivittäin.

On monella tapaa tärkeää, ettei Ukrainan sotaa unohdeta. Unohtaminen tai mikä tahansa kaupankäynti voi heijastella paljonkin Venäjän lähiympäristöön ja antaa Moskovalle vääriä signaaleja. Mutta tässä kirjoituksessani en nyt tähän ongelmaa puutu, tämä kirjoitus oli laadittu yksinomaan muistellen ihmiskohtaloita alueella – yrittäen omalta osaltani tuoda julki sen todellisuuden mikä miehitetyillä alueilla vallitsee. Millainen ihmisoikeustilanne siellä on.

* * *

Yhdeksänvuoden takaisen kirjoitukseni viimeisimmät kappaleet henkivät tämän ajan tunteita – tulitauko ja rauha olisi saatava aikaan useiden toivoessa pakotteidenkin poistoa. Toiveikkuuteen ei mielestäni ole varaa, alkuperäisen kirjoituksen hetkenä Venäjä oli jo ehtinyt rikkoa Minskin sopimukset sekä useita tulitaukoja. Ennen helmikuussa 2022 alkanutta suurhyökkäystään Venäjä ehti vielä rikkoa lukemattomia tulitaukosopimuksia, kieltää suunnittelevansa Ukrainan valloittamista paljon muun ohella. Minä näen missä tahansa rauhassa vain uuden sodan siemenen, jonka alkaessa sodittaneen muuallakin kuin Ukrainassa.

 

Marko

 

Alkuperäisen kirjoituksen lähteet. On mahdollista, että osa linkeistä ei enää toimi:

1. https://dninews.com/?q=content/about-us

2. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2015/04/ukraine-new-evidence-of-summary-killings-of-captured-soldiers-must-spark-urgent-investigations/

3. http://www.kyivpost.com/content/ukraine-abroad/agence-france-presse-rebels-parade-ukrainian-pows-through-shelled-city-378150.html

4. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ukraine/11053807/Prisoners-of-war-marched-through-streets-of-Donetsk.html

5. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1405055899517

6. http://ua-pressa.com/polotica/101167-zniklimi-bezvsti-v-donbas-vvazhayutsya-774-ukrayincya-sbu.html

7. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/

8. http://www.nytimes.com/2014/08/26/world/europe/russia-ukraine.html?_r=1 

Vuosi 2025 – Venäjän tappioista epäonnistuneessa ”erikoisoperaatiossa”

 

Venäjän suurhyökkäys eli käynnissä oleva Ukrainan tuhoamissota alkoi aamuvarhain 24. helmikuuta 2022. Kremlin tavoitteena oli nopea ”erikoisoperaatio”, joka päättyisi muutamassa päivässä Ukrainan antautumiseen. Tavoite ei toteutunut!

Ukrainalaisten 8.–9. elokuuta 2024 Rylskin itäpuolella Oktjabr'skoessa, Kurskin oblastissa, tuhoama venäläiskolonna. 

Venäjä ei ole sitten suurhyökkäyksen ensimmäisten viikkojen ja kuukausien julkaissut virallisia raportteja kärsimistään miehistötappioista tai kalustomenetyksistä. Tästä huolimatta eräiden lausuntojen ja havaintojen sekä avoimiin lähteisiin perustuvan informaation perusteella voidaan päätellä, Venäjän kokonaistappioiden (kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet) sekä kalustomenetysten olevan hyvin mittavat. Osoituksena huomattavista henkilötappioista voidaan pitää Moskovan pormestari Sergei Sobjanin ilmoitusta, jonka mukaan 600 000 vammautunutta veteraania odottaa kuntoutusta, ja että heille tarkoitettu hoitolaitos on ”suunnitelmissa”. (1) Yhdysvaltojen puolustusministeri Lloyd Austin totesi Ramsteinissa viimeviikolla (11. tammikuuta 2025), ettei Putin ole saavuttanut ainoatakaan tavoitettaan tässä sodassa, ja että Venäjä on kärsinyt yli 700 000 hengen tappiot hyökkäyssodan kuluessa. (2) Venäjän perustaman nukkevaltion eli Donetskin ”kansantasavallan” ”kansankuvernöörinä” v. 2014 toiminut Pavel Gubarev viittasi taannoin haastattelussa Venäjän mittaviin tappioihin, todetessaan, ettei nyt ole tarve miehittää koko ”Novorossijaa”. (3)

Venäjä on menettänyt Ukrainaan kohdistuneessa hyökkäyssodassa 24. helmikuuta 2022–5. tammikuuta 2025 välillä vähintään 5372 upseeria. Laskelma perustuu Tšekin tasavallassa toimivan monikansallisen ryhmän @KilledInUkraine – Russian Officers killed in Ukraine julkaisemaan aineistoon. Ryhmän julkaisemat tiedot perustuvat Venäjältä julkisista lähteistä, kuten hautajaisilmoituksista, muistokirjoituksista ja uutissivustoilta koottuihin tietoihin Venäjän upseeritappioista. On syytä painottaa, että kyse on minimimenetyksistä ts. ryhmä hyväksyy tilastoihin vain sellaiset tappiot, joista löytyy tietoa avoimista lähteistä ja jotka ovat todennettuja tappioita. Tilasto pitää sisällään 2 kenraaliluutnanttia, 7 kenraalimajuria, 106 everstiä, 273 everstiluutnanttia, 565 majuria ja 846 kapteenia sekä yli 2800 yliluutnanttia, luutnanttia ja aliluutnanttia (vertautuu myös vänrikkiin). Edellisten lisäksi tilasto pitää sisällään 760 muuta upseeria. (4) Julkaistun tilastoon on mahdollista tutustua verkkosivulla: KIU public full data sheet.

Tilastointia Venäjän kalustotappioista hyökkäyssodassa Ukrainaan ylläpitää edelleen oryxspioenkop-ryhmä. Heidän kohdalla on syytä muistaa se, että tilastointi ei ole enää niin ajantasaista mitä se oli Venäjän hyökkäyssodan alkupuolella. Toisaalta ryhmän tilastointimetodit ovat olleen hyvin tiukat. He hyväksyvät tilastoihinsa vain sellaiset kalustomenetykset, joista on kuva- tai videomateriaalia todisteena. Heidän tilastointinsa perusteella uskaltaa sanoa, että Venäjä on menettänyt hyökkäyssodassa Ukrainaan 24. helmikuuta 2022–13. syyskuuta 2024 välillä yli 10 000 erilaista panssaroitua ajoneuvoa tai vaunua (lukema sisältää panssarivaunut, rynnäkkövaunut, miehistönkuljetusajoneuvot ja erilaiset MRAP-ajoneuvot): panssarivaunut: 3 371; panssaroidut taisteluajoneuvot: 1 561; rynnäkkövaunut: 4 534; miehistönkuljetusajoneuvot: 489; MRAP-ajoneuvot: 56. (5) Venäjän raskaan kaluston menetyksistä hyökkäyssodan kuluessa kannattaa mainita myös panssarihaupitsitappiot, joista 700 on tuhoutunut, 47 vaurioitunut ja 6 hylätty, lisäksi Ukrainan haltuun on päätynyt 109 panssarihaupitsia. (6)

Täydellinen tilasto löytyy verkkosivulta: Attack On Europe: Documenting Russian Equipment Losses During The 2022 Russian Invasion Of Ukraine.

Venäjän miehistö ja kalustotappiot Ukrainassa, 24. helmikuuta 2022–14. tammikuuta 2025. (7)

Ukrainan asevoimien yleisesikunta julkaisee asevoimien ilmoituksiin nojautuen säännöllisesti informaatiota Venäjän kalustotappioista. Yleisesikunnan julkaisema tilasto on merkittävästi tulkinnanvaraisempi, jonka tarjoamasta informaatiosta osaa on hyvin vaikea varmentaa, koska se perustuu rintamalta tulleeseen informaatioon. Kuten tunnettua, sodan kaaoksessa on tavanomaista, että vihollisen tappioita liioitellaan (usein tahattomasti) tai aiheutettu tuho tulkitaan väärin (yksinkertaisimmillaan vaurioitunut kohde merkitään tuhoutuneeksi). Toisaalta Venäjän sodankäyntitapa, etenkin piittaamattomuus miehistöstä, on saanut aikaan sen, että Venäjän miehistötappioista enää tuskin kenelläkään on täyttä varmuutta. Pidän hyvin todennäköisenä sitä, että Venäjän miehistötappiot ovat merkittävästi länsimaiden arvioimia tappioita suuremmat – lähellä Ukrainan ilmoittamaa lukemaa (tai jopa sitäkin suurempi).

Avaan arviotani hiukan. Sen perustana pidän ns. piittaamattomuus-olettamaa, joka on havaintojen perusteella olemassa oleva ilmiö, jonka rinnalla on huomioitava se, että Venäjä on miehittämillään alueilla Itä-Ukrainassa sekä Krimin niemimaalla pannut täytäntöön toistuvia miehistön pakkovärväyksiä, joiden seurauksena on viety tuhansittain miehiä siten, ettei omaisilla ole vieläkään tietoa mihin heidän läheisensä on viety ja mitä heille on tapahtunut. Nyt Venäjän suunnitelmissa on laajentaa pakkovärväämistä alueille, jotka se on miehittänyt 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Näistä pakkovärvätyistä koottujen joukko-osastojen tappiot olivat todella korkeat Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen vuoden aikana, komppanioiden kärsiessä muutamassa päivässä yli 70 prosentin tappiot kaatuneina ja haavoittuneina. Samaa piittaamattomuutta Venäjän otteissa on havaittavissa muutoinkin kuolleiden kohtelussa miehittämillään alueilla. Esim. miehittämässään Mariupolissa se on haudannut tuhansittain siviilejä joukkohautoihin, monissa tapauksissa sodan vaurioittamat rakennukset on hajotettu ja jyrätty tasaiseksi – ruumiineen. Raivauksiin osallistuneet siviilit ovat kertoneet rakennukset hajotetun ruumiineen, toisinaan ruumiit on ajettu kuoppiin ja peitetty rakennusjätteellä sekä betonilla, joten mitä voi olettaa tapahtuvan rintamalla kaatuneille, joista kukaan komentoketjussa ei piittaa tippaakaan, jotka ovat komentajilleen ”jauhelihaa”, jonka voi heittää ”lihamyllyyn” ja joiden ruumiit voi hävittää, niin ettei tuhkaa kummempaa jää jäljelle:

”Kahdesta tuntemastamme lähteestä on kuvailtu alueelle (tarkoitetaan Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita) sijoitettujen venäläisjoukkojen ja pakkovärvättyjen kärsineet hyvin raskaita tappioita. Lähteiden mukaan taistelussa kuolleita sotilaita ja ”vapaaehtoisia” ei toimiteta Donetskissa ruumishuoneille vaan ne viedään suoraan Donetskin keskustan tuntumassa olevan DMZ Donetskin teräs- ja metallurgiankombinaatin alueelle, jossa ruumiit poltetaan.” (Lainaus 16. maaliskuuta 2022 kirjoittamastani blogista).

Havainnoista on myös uutisoitu maaliskuussa 2022, ruumiiden polttamista on tapahtunut lukuisia kertoja. Tiedossani ei kuitenkaan ole, kuinka monta kertaa ja kuinka suuri määrä ruumiita (kaatuneita) DMZ:n alueella on poltettu.

Tällaisia näkymiä ukrainalaiset kohtasivat Vilkhivkassa keväällä 2022, Venäjän hyökkäyssodassa kaatuneita sekä nälkään ja uupumukseen kuolleita joukkohautoihin raahattuina. Varusteista päätellen nämäkin miehet ja vähintään yksi nainen, kuuluivat joukko-osastoon, joka koottiin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta. Hyvin suurella todennäköisyydellä ainakin osa heistä on pakkovärvättyjä.

Myös @wartranslated’in eli Dmitri Masinskin käännökset kevättalven ja kevään 2022 ajalta kertoivat Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta pakkovärvättyjen sekä rekrytoitujen joukkojen mittavista tappioista Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Välittämänsä viesti oli samansuuntainen kuukausien ajan 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Poiminta tekstistä ”Russian blogger who reported on the 35th army says mobilised D/LPR militias died senselessly”:

”…First of all, both the People’s Militia of LPR, and the People’s Militia of DPR, if we take their composition as of 24 February, truly most of them have died in the first weeks, if not days of the war. They died exactly due to reasons I’ve been describing all these years, which are spoken about in the KCPN* report and a lot of other similar documents written by the late “Dobry” during his service in LPR, both in collaboration with me and akela2017, and written separately. Poor training, poor equipment, shoddy supply and a shoddy quality of the most “imported” advisors, who systematically reduce the combat readiness of the troops rather than increasing it…”. (8)

* * *

Mielestäni Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut vääräksi strategian, joka perustuu ajatukseen aiheuttaa hyökkääjälle [Venäjälle] niin suuret tappiot, että se käytännössä estää sitä ryhtymästä hyökkäyssotaan (ts. nostaa kynnyksen sotaan ryhtymiselle niin korkealle, ettei se ryhdy hyökkäyssotaan). Yrittäessään saavuttaa operaationsa tavoitteen, Venäjä ei näytä laskevan samalla tavalla hintaa ihmishengille tai kalustomenetyksille, kuin länsimaissa lasketaan. Mutta näyttää myös siltä, että samalla tavalla venäläisistä hyvin merkittävä osa ei laske ihmishengelle tai ihmisarvolle samaa hintaa, kuin lännessä lasketaan, josta seuraa se, ettei myöskään voida laskea sen varaan, että kansalaiset pakottaisivat maan hallintoa lopettamaan valtiolle ja kansalaisille kalliiksi käyvät sodat. Näyttää siltä, että Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitšin havainnossa on paljon perää:

”Kun kirjoitin Neuvostoihmisen loppua, matkustelin paljon Venäjällä. Kysyin haluaisitteko asua sellaisessa maassa kuin Tanska: pienessä kauniissa maassa, jossa on hyvä elää? Vai sellaisessa kuin Venäjä? Ihmiset vastasivat minulle: ‘Sellaisessa kuin Venäjä, Venäjä on suuri!’ Tässä ovat ne sodan juuret. Putin on vain jäävuoren huippu.” (9)

Nähdäkseni Venäjän nujertaminen vaatii sitä, että isku kohdistuu koko yhteiskuntaan niin rajusti, että sen seuraukset näkyvät kaikkialla. Kyse ei ole vain sotilaallisen voiman nujertamisesta vaan koko talouden romahduttamisesta. Lännen merkittävin virhe on siinä, että asteittaiset ja hitaasti laajennetut sanktiot ovat antaneet Venäjälle aikaa sopeuttaa talouttaan ja yhteiskuntaansa niihin. Venäjään olisi pitänyt kohdistaa merkittävästi ankarampia taloudellisia pakotteita välittömästi Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksoinnin jälkeen eli yli vuosikymmen sitten.

Sen sijaan lännen toiminta oli täysin päinvastaista, mikä antoi Venäjälle aikaa ja mahdollisuuden sopeuttaa talouttaan mutta myös rakentaa verkosto(ja), joiden avulla sanktioiden kierto oli mahdollista ja se sai tuotua riittävästi strategisesti tärkeitä komponentteja vuosien ajan – saa tuotua edelleen, mutta nyt alkaa näkyä merkkejä siitä, että kiristyvillä sanktioilla alkaa olla vaikutusta Venäjän talouteen sekä sodankäyntikykyyn.

Tällä hetkellä Venäjä etenee Ukrainassa hitaasti eteenpäin maksaen jokaisesta valloittamastaan ja tuhoamastaan metristä ukrainalaista maata kalliin hinnan miehissä ja kalustossa, mutta kuten olen jo vuosia sitten todennut, saavuttaaksemme pysyvämmän rauhantilan on Venäjän sodankäyntikyky tuhottava Ukrainan maaperällä. Meidän ei pidä epäröidä aiheuttaa Venäjälle vieläkin mittavampia tappioita, järkyttää imperialistista tuhoamissotaa käyvän valtakunnan perustuksia. Ja jos käy niin, että Donald Trumpin (toisella) kaudella Yhdysvallat vetäytyy Ukrainan tukijoiden joukosta, on meidän eurooppalaisten uskallettava ottaa vastuuta, jotta Ukrainassa auringonkukkapellot saavat jatkossakin lannoitetta:

”Покладіть насіння собі в кишені, щоб, коли вас уб'ють, проросли соняшники”. (10)

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/Doktor_Klein/status/1872018443438010565

2. https://x.com/SecDef/status/1877861927981924720  : ”Russia has suffered more than 700,000 casualties in Ukraine”.

3. https://x.com/den_kazansky/status/1877638786210820306

4. https://x.com/KilledInUkraine/status/1875892795304735188

5. https://x.com/Rebel44CZ/status/1834344317491548649

6. https://www.oryxspioenkop.com/2022/02/attack-on-europe-documenting-equipment.html

7. https://x.com/DefenceU/status/1879052650643333369

8. https://wartranslated.com/russian-blogger-who-reported-on-the-35th-army-says-mobilised-d-lpr-militias-died-senselessly/

9. https://voima.fi/artikkeli/2024/valko-venajalta-paennut-nobel-kirjailija-svetlana-aleksijevits-halveksii-valehtelijoita-kaunistelijoita-ja-lapsensa-myyvia-venalaisia/

10. https://news.obozrevatel.com/ukr/society/hocha-pokladit-u-kisheni-nasinnya-kvitiv-u-zahoplenomu-genichesku-zhinka-zvernulasya-do-okupanta-video.htm 

(Venäläisjoukkojen edettyä miehitetyltä Krimin niemimaalta Henitšeskiin, Hersonin alueella, 24. helmikuuta 2022, kaupungin naisasukas antoi miehittäjälle auringonkukansiemeniä, sanoen legendan mittoihin kasvaneen lausahduksen: Laita auringonkukansiemenet taskuusi, jotta ne itävät kuoltuasi.)

Vuosi on vaihtunut – havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta

 

Vuosi 2024 on päättynyt, elämme vuoden 2025 ensimmäisiä päiviä, on siis syytä luoda katse siihen, mitä tapahtui Venäjän miehittämillä alueilla viime vuonna. Muutamaa yleisluontoista mainintaa lukuun ottamatta havainnot miehitetyiltä alueilta ovat henkilöiltä, jotka tunnemme hyvin ja joita voi pitää luotettavina – tästä huolimatta muistutan lukijoita siitä, että yksittäisistä havainnoista ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja yleistyksiä, vaikka eräisen havaintojen kohdalla voidaan todeta, havaintojen olevan yhteneväisiä Venäjän miehittämillä alueilla (ts. sitä mitä tapahtuu miehitetyn Donetskin alueella tapahtuu myös idempänä kuin myös lännempänä, esim. Venäjän miehittämässä osassa Hersonin oblastia).

Meidän on myös hyvä muistaa se, että osa ukrainalaisista on elänyt Venäjän miehitysvallan alla jo yli vuosikymmenen ajan. Venäjä miehitti Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja muutama viikko sen jälkeen aloitti operaattoreidensa sekä proxy-joukkojen avulla sodaksi ja alueiden miehitykseksi edenneen operaation Ukrainan itäisissä osissa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joista kummastakin Venäjän rahoittamat, varustamat ja miehittämät sekä pääosin kouluttamat joukot miehittivät huomattavan suuret alueet. Näille alueille perustettiin Venäjälle alisteiset ”nukketasavallat”. Vastaavasti osa miehitetyistä alueista päätyi Venäjän haltuun vasta 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen jälkeen. Käänteisesti tämä näkyy myös siinä, ettei etenkään Itä-Ukrainan keväästä 2014 miehitetyillä alueilla nähty juurikaan aseellista vastarintaa tai sabotaaseja, yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta, kuin vasta vuoden 2023 loppupuolesta eteenpäin, kun vastaavasti niillä alueilla, jotka Venäjän onnistui miehittää suurhyökkäyksen alettua helmikuun 2022 jälkeen, aseellinen vastarinta ja sabotaasit alkoivat hyvin pian miehityksen alettua ja eräin paikoin tämä on jatkunut näihin päiviin saakka.

Venäjän miehittämä Krimin niemimaa on monella tapaa omanlaisensa alue, esim. miehityksen alun ja Venäjän suurhyökkäyksen välillä, Venäjä terrorisoi osaa niemimaan väestöstä hyvin mielivaltaisesti – eikä aseellista vastarintaa juurikaan nähty, rauhanomaiset protestit kuitenkin paljastivat sen, että pinnan alla kuohui. Sen sijaan Venäjän suurhyökkäyksen alkua seuranneiden viikkojen ja kuukausien kuluessa vastarintasolut alkoivat aktivoitua, toimien ensin tiedonvälittäjinä ja lopulta osallistuen aktiivisiin vastatoimiin ja vaikuttamiseen. Tätä nykyä Krimin niemimaalta lähtöisin olevat ryhmät ulottavat operaationsa Venäjän maaperälle saakka, verkostoina syvälle äiti-Venäjälle.

Донецьк чекае на ЗСУ – Donetsk odottaa Ukrainan asevoimia. (1)

Parin viime vuoden kuluessa miehitetyssä Donetskissakin on tapahtunut useampia miehitysviranomaisiin tai kollaboraattoreihin kohdistuneita iskuja, viime vuoden aikana näiden tekijöinä on alkanut esiintyä paikallisia vastarintasoluja tai alueelle solutettuja henkilöitä. Viime syksynä (v. 2024) autopommi-iskun kohteena oli Olenivkan suodatusleirin komentaja Sergei Jevšukov, joka menehtyi saamiinsa vammoihin. Autopommi-iskussa loukkaantui pahoin myös hänen vaimonsa. (2) Tämä isku toteutettiin todennäköisesti ammattilaisten toimesta mutta useat tekijät indikoivat sen puolesta, että paikallinen vastarinta alueella lisääntyy – ja, että se on jo muutakin kuin ”keltaisten nauhojen” sitomista puihin ja aitoihin, tai Ukrainan lipun maalaamista rakennusten seiniin. Tämän puolesta myös indikoi se, että venäläiset ovat lisänneet valvontaa ja kontrollia alueella.

Venäjän harjoittaman kontrollin ja valvonnan kohdalla yksi merkittävä ase on kansalaisuus ja passi. Venäjän tavoitteena oli jo ennen suurhyökkäyksen alkua venäläistää Donbas, jossa operaatiossa tärkeää roolia näytteli ensin ”kansantasavaltojen” ”passin” ottaminen käyttöön (ensimmäiset tällaiset ”passit” luovutettiin vuosia ennen suurhyökkäyksen alkua), ja myöhemmin tämä ”kansantasavaltojen” ”passi” tarjosi haltijalleen ”nopeutetun kaistan” Venäjän passin saantiin. Venäläisten toimintametodeihin liittyi olennaisella tapaa pakko, etenkin mitä tulee näiden nukketasavaltojen ”passien” ottamiseen käyttöön. Käytännössä monien ihmisten oli pakko ottaa kyseinen ”passi” saadakseen pitää työnsä (esim. opettajana tai vaikkapa kirjastontyöntekijänä) ja kun Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaille ryhdyttiin jakamaan Venäjän passia vuosikymmenen vaihteessa, sama pakko kuului venäläisten keinovalikoimaan. Tuolloin pakko vain kohdistui entistä suurempaan joukkoon ihmisiä (esim. kaikkien lasten kanssa työskentelevien oli pakko ottaa Venäjän passi työpaikan menettämisen uhalla).

Jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua entistä suuremmalle joukolle Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaita ryhdyttiin tarjoamaan Venäjän passia. Käytännössä kyse oli aina asetelmasta, jossa Venäjän passista kieltäytyminen johti jonkin perusoikeuden tai -asian menettämiseen tai sen saamisen vaikeutumiseen (esim. lääkäriin pääsy, reseptilääkkeiden saaminen jne.) Olennaista tässä on myös se, että kansainvälinen yhteisö käytännössä hyväksyi nämä Venäjän rikolliset toimet, mikä varmasti pantiin Kremlissä merkille.

Tällä hetkellä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tilanne on jo se, että ilman Venäjän passia asemasi on hyvin hankala, etenkin jos olet köyhä tai pienituloinen. Venäjän passia saatetaan kysyä mitä yllättävämmissä paikoissa – lääkärit, apteekit, asunnon tai auton rekisteröinti jne. Ilman passia eläkkeen maksu keskeytyy, myös Mir-maksukortin saanti on sidottu Venäjän passin esittämiseen (ilman maksukorttia rahan nosto on lähes mahdotonta). Vaikka Venäjä on laittomasti ja oikeudettomasti liittänyt Itä-Ukrainan miehitetyt alueet itseensä, raja on kuitenkin olemassa. Joten matkustaaksesi Venäjälle ja sieltä esim. jonnekin kolmanteen maahan ja turvaan, tarvitset passin – tai riittävästi rahaa.

Venäjä on ruvennut ottamaan aiempaa aktiivisemmin haltuunsa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asuntoja ja kiinteistöjä. Tässä prosessissa pelkkä asunnon tai kiinteistön omitusoikeuden todistaminen dokumentein ei riitä, ilman Venäjän passia asunto tai kiinteistö voidaan takavarikoida. Venäjä on näennäisesti ulkoistanut tämän takavarikoinnin ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnolle”. Tässäkin toiminnassa nähdään Venäjän toimien absurdius. Samalla kun alueet liitetään Venäjään ja asukkaiden on pakko ottaa Venäjän passi, toiminta tapahtuu jonkin muun tahon nimissä – tässä tapauksessa ”kansantasavaltojen” ”paikallishallinnon”. Venäjän takavarikot ulottuvat myös kaikkien niiden ihmisten omaisuuteen, jotka ovat evakuoituneet Venäjän hyökkäyssodan alta Ukrainaan tai lopulta johonkin kolmanteen maahan. Ystäväperheemme huoneistoon Donetskin lounaisosassa muutti uudet ”omistajat” Venäjältä viime vuonna. Venäjä venäläistää miehitettyjä alueita siirtämällä omia kansalaisiaan tyhjiksi jääneisiin asuntoihin. Tätä tapahtuu muuallakin kuin miehitetyn Donetskin alueella, kuten Mariupolissa, Berdjanskissa sekä miehitetyssä osassa Hersonin aluetta.

Mikäli joku pohtii, että maksetaanko takavarikoitujen huoneistojen tai kiinteistöjen omistajille korvauksia, niin vastaus on, että tietääkseni ei. Tietooni on tullut useita takavarikkoja, eikä yhdessäkään tapauksessa oikea omistaja ole saanut mitään korvausta. Mikäli sota lähitulevaisuudessa päättyy ja venäläiset pakotetaan vetäytymään kaikilta Ukrainalta miehittämiltään alueilta, on turha kuvitella, että ukrainalaiset osoittaisivat armeliaisuutta häätäessään miehittäjät kodeistaan. Nimittäin suurin osa venäläisistä tietää keiden asuntoihin he muuttavat, mutta he eivät välitä tippakaan. Moni on sitä mieltä, että se on heidän oikeutensa: Venäjällä ja venäläisillä on oikeus näihin maihin ja kaikkeen omaisuuteen, jota siellä on.

Eräät havainnot miehitetystä Donetskista antavat ymmärtää Venäjän ryhtyneen käyttämään osaa alueen päiväkodeista ja kouluista eräänlaisina ihmiskilpinä sotilailleen ja kalustolleen. Paikallisilta tahoilta saamiemme tietojen mukaan monissa päiväkodeissa (ja kouluissa) työntekijöiden on pakko käydä töissä, vaikka laitokset toimivat samalla venäläisten tukikohtina tai tarkkailuasemina. Usein työntekijöiden lisäksi laitoksissa on ainakin joitakin lapsia. Alueella on lapsia paljon vähemmän kuin vuosikymmenen sitten, mutta monet vanhemmat eivät myöskään halua laittaa lapsiaan etenkään päiväkoteihin niiden luonteen vuoksi. Lapsiin kohdistettu organisoitu propagandavyörytys nimittäin alkaa päiväkodeissa ”patrioottisella kasvatuksella”.

Luotettavan tiedon mukaan esim. Lenins’kyin alueella erääseen venäläisten remontoimaan päiväkotiin toimitetaan säännöllisesti Venäjän maavoimien maastokuorma-autoilla tavaraa (kyseessä on ollut suuria laatikoita, mahdollisesti myös antenneja jne.) Paikalliset epäilevätkin, että kyseisessä päiväkodissa ja muissa vastaavissa päiväkodeissa ja kouluissa sijaitsee venäläisten valvonta- ja tiedusteluyksiköitä, mahdollisesti elektronisen sodankäynnin yksiköitä. Päiväkodit ja koulut toimivat erinomaisina kulisseina tällaisille yksiköille, ja vaikka laitoksissa olisi vain muutamia siviiliopettajia ja lapsia sekä muuta henkilökuntaa paikalla, kynnys iskeä tällaiseen laitokseen on suuri. Maailmalle leviäisivät kuvat kuolleista lapsista ja opettajista, laitosten kaksoisluonteen jäädessä paljastumatta.

Olen aiempina vuosina kuvaillut varsin tarkkaan tavallisen ihmisen arkea miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, joten tällä kertaa siihen ei ole tarvetta käyttää montaa riviä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan voidaan todeta teollisuuskaupungiksi varsin puhtaan ja hyvin hoidetun Donetskin muuttuneen miehitysvuosien kuluessa likaiseksi ja harmaaksi – luotaantyöntäväksi kaupungiksi, jossa mikään ei enää toimi kuten ennen. Vettä tulee säännöstellysti parina tuntina vuorokaudessa, jos aina silloinkaan. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista, eikä sitä voi käyttää ruoanlaittoon – aina suihkussakaan ei voi käydä. Ruoan hinta on noussut, niinpä neuvostoaikojen tapaan yksityisviljely on noussut arvoon arvaamattomaan. Kala maksoi vuoden vaihteessa basaarissa 700 ruplaa kilo. Kyseessä oli vieläpä halvin mahdollinen kala, jota basaariin oli kyseisenä päivänä saatu myyntiin.

Niiden lääkkeiden, joita apteekeissa enää on, hinta on noussut niin korkeaksi, ettei asukkailla ole varaa ostaa niitä. Osasta lääkkeistä on jatkuva pula. Ja vaikka olisikin niin hyvä tuuri, että tarvittua lääkettä on apteekissa, sen ostaminen voi olla mahdotonta, jollei ole Venäjän passia. Sähkönjakelusta, tietoliikenneyhteyksien toimimisesta en edes viitsi kirjoittaa mitään. Kuten eräs miehitetyssä Donetskissa asuva tuttumme vuosia sitten totesi ”venäläisen kevään” kannattajille ”Neuvostoliittoa te halusitte, Neuvostoliiton te myös saitte” – kelloa miehitetyssä Donetskissa on käännetty vuosikymmeniä tai puolivuosisataa taaksepäin.

* * *

Miehitysvuodet koituivat lopulta Ukrainan itäosien vanhimpiin kuuluvan suuryrityksen Donetskin metallurgisen tehtaan eli DMZ:n (ukr. Донецький металургійний завод) kohtaloksi. Novorossiyskin hiili-, rauta- ja rautatieteollisuuden yrityksen toimesta perustettiin Aleksandrovkan kylän lähelle Juzivskyin metallurginen tehdas v. 1869. Varsinainen harkkoraudan sulatus alkoi tehtaalla muutamaa vuotta myöhemmin, tammikuussa 1872. Tehtaan toimitusjohtajana sen rakentamisen alusta vuoteen 1889 asti oli walesilainen insinööri ja teollisuusmies John Hughes. Tehtaan ympärille kasvoi Juzovka niminen kylä (kylä nimettiin John Hughesin mukaan), kylästä kasvoi kaupunki, joka v. 1961 sai nykyisen nimensä Donetsk (toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen kaupunki tunnettiin nimellä Stalino).

DMZ (ukr. ДМЗ) on olennainen osa kaupunkia, lukuisten donetskilaisten mielestä se on yhtä kuin kaupunki. Paikallisten tuttujemme mukaan viime vuonna (v. 2024) DMZ:n alueella päättyi kaikki (teollinen) siviilitoiminta. Heidän mukaansa jäljellä olleet työkoneet ja -laitteet vietiin Venäjälle. Käytännössä kyse on varastamisesta, koska konsernin oikealle omistajalle ei koneista ja laitteista maksettu korvauksia. Venäjän tiedetään varastaneen systemaattisesti Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta omaisuutta (koneita, laitteita, ajoneuvoja) keväällä 2014 alkaneen sodan ajan, DMZ:n esimerkki osoittaa varastamisen jatkuvan edelleen. (3) Koneiden ja erilaisten laitteiden varastamisen ohella Venäjä on varastanut Ukrainalta miehittämiltään alueilta kymmeniä tuhansia taideteoksia tai museoesineitä. (4)

DMZ:n alueella on toiminut jo neuvostoajoista lähtien suuri raskaan kaluston korjaamo ja huoltovarikko, joka on ollut toiminnassa keväällä 2014 alkaneen sodan ajan. DMZ työskennelleiden ja alueen tunteneiden tuttujemme mukaan alueella on toiminut – ainakin epäsäännöllisesti – huoltovarikon ohella venäläisten materiaalivarasto vuodesta 2014 eteenpäin. Useiden neliökilometrien laajuinen alue mahdollistaa näiden toimintojen jatkamisen DMZ:n alueella. Rautatie Ilovaiskista DMZ:n alueelle Donetskiin on ilmeisesti edelleen toimiva dieselvetureiden vetämien tavarajunien liikennöimiseksi.

Teollisuuskaupunki Donetsk tunnettiin myös nimellä ”miljoonan ruusun kaupunki”. 

Seuraavaksi havaintoja etelästä, Venäjän miehittämiltä Zaporižžjan ja Hersonin alueilta, jossa Venäjä on entisestään lisännyt paikallisten tarkkailua sekä lisännyt kontrollointia ja valvontaa alueella tiesuluista ja valvontaiskuista alkaen.

Venäjä aloitti alueella vuoden 2023 lopulla projektin, jossa paikallisten omistamien henkilöautojen ja pakettiautojen rekisterikilpiä ryhdyttiin vaihtamaan ukrainalaisista rekisterikilvistä venäläisiin. Paikallisten mukaan ukrainalainen rekisterikilpi oli ehdottomasti luovutettava venäläisille samalla kun venäläinen rekisterikilpi kiinnitettiin autoon. Kun edellä kuvailemani venäläisten projekti yhdistetään alueen muuhun venäläistämisprosessiin, päästään siihen, että auton omistaja, jonka autossa ei ole venäläisiä rekisterikilpiä ja jolla ei ole Venäjän passia todennäköisimmin menettää ajoneuvonsa tarkastuspisteellä tai tievalvonnan yhteydessä miehittäjälle.

Aivan kuten Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, myös muilla Venäjän miehittämillä alueilla kuljetaan kohti pistettä, jossa kaikki omistusoikeus nivoutuu Venäjän passiin (ts. kansalaisuuteen). Nämä toimet ovat kansainvälisten sopimusten vastaisia, mutta kuten on vuodesta 2014 alkaen nähty, Venäjä rikkoo niitä systemaattisesti ja järjestelmällisesti Ukrainalta miehittämillään alueilla joutumatta mihinkään vastuuseen teoistaan. (Tässä kohdin en rinnasta Ukrainan vaikuttamista ”vastuuseen joutumiseksi”).

Muistutan näin loppuun lukijoita siitä, että kirjoituksen havaintojen lähteinä on miehitetyillä asuvia läheisiä ja tuttuja. Sota ja miehittäjän toiminta huomioiden, en kerro heistä mitään tarkempia tietoja. En myöskään asuinpaikkakuntaa tai piiriä asuinpaikkakunnalla. Toivon, että joku päivä – vapauden ja rauhan koitettua, kun miehittäjä on ajettu maasta – tuntemani ihmiset voivat omin kasvoin kertoa kokemastaan ja näkemästään julmuudesta ja häikäilemättömyydestä, johon venäläiset ja kollaboraattorit miehittämillään alueilla ryhtyivät.

 

Marko

 

Muut lähteet:

1. https://x.com/yellowribbonENG/status/1865326434991972543

2. https://mil.in.ua/en/news/chief-of-olenivka-prison-colony-blown-up-in-donetsk/

3. https://euromaidanpress.com/2014/11/19/putins-locusts-at-work-stripping-donbas-of-industrial-assets/

4. https://war.ukraine.ua/articles/how-russia-steals-ukrainian-cultural-property/