77 vuotta Krimin tataarien karkotuksesta –

 

Venäjän miehittämällä niemimaalla vaino jatkuu

Toukokuun 18. päivä 1944 alkoi Krimin tataarien karkottaminen neuvostojoukkojen takaisinvaltaamalta Krimin niemimaalta. Neuvostoliiton virallisen selityksen mukaan karkotuksen tarkoituksena oli rangaista Krimin tataareja yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa. Karkotus kuitenkin kohdistui kaikkiin Krimin tataareihin, myös kommunisteihin sekä puna-armeijassa palvelleisiin. Käytännössä kyse oli Krimin tataarien etnisestä puhdistuksesta, joka naamioitiin kollektiivisen rangaistuksen kaapuun.

Seuraavina päivinä Neuvostoliiton turvallisuuspäällikön ja salaisen poliisin johtajan Lavrenti Berijan NKVD siirsi noin 240 000 Krimin tataaria karjajunilla pääasiassa Uzbekistanin alueelle. Kuljetusten aikana kuoli lähes kymmenen tuhatta Krimin tataaria ja perillä karkotuksessa, karkotuksen ensimmäisinä vuosina kymmeniä tuhansia karkotettuja (arviot menehtyneiden lukumäärästä vaihtelevat 34 000 ja lähes 110 000 välillä). Karkotetut kutsuivat karjavaunuja ”krematorioiksi pyörillä”, karkotettujen kuollessa junamatkalla janoon, nälkään ja tukehtumalla. Nikita Hruštšov tuomitsi vuonna 1965 Josif Stalinin harjoittaman politiikan, myös politiikkaan liittyvät etnisten ryhmien karkotukset, mutta hän ei hyväksynyt Krimin tataarien paluuta Krimille. Krimin tataarien oli mahdollista palata kotiin vasta 80-luvun loppupuolella Mihail Gorbatšovin avatessa neuvostoyhteiskuntaa, tuolloin noin 260 000 Krimin tataaria palasi kotiin.

Karkotukselta 1944 säästyivät vain ne Krimin tataarinaiset, jotka olivat naimisissa sellaiseen etniseen ryhmään kuuluvan kanssa, joka ei kuulunut karkotettaviin kansallisuuksiin.

Karkotuksen julma jälkinäytös nähtiin heinäkuussa 1944. Heinäkuun alkupuolella, NKVD:n ilmoitettua Josif Stalinille operaation onnistumisesta, havaittiin Arabatinkynnäkselle unohdetun karkotettavaksi määrättyjä Krimin tataareja. Heinäkuun 20. päivä NKVD lastasi satoja karkotettavia vanhaan alukseen, hinaten sen keskelle Asovanmerta, ja upottaen aluksen. Uppoavasta aluksesta pelastautuneet murhattiin raa’asti ampumalla.

 

Vaino jatkuu Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, miehitystä seurasi Krimin tataarien vaino. Miehityksen ensimmäisiä siviiliuhreja oli miehitystä rauhanomaisesti vastustanut Krimin tataari Reşat Amet, jonka asemiehet kaappasivat mukaansa 3. maaliskuuta 2014 Simferopolissa, niemimaan alueparlamentin edustalta, jossa Amet oli protestoimassa miehitystä vastaan Ukrainan lipun kanssa. Hänen ruhjottu ruumiinsa löytyi 15. maaliskuuta 2014, tekijöitä ei ole koskaan saatu kiinni. Itse asiassa miehittäjä ei ole edes suorittanut kunnon tutkintaa murhasta. Ukrainan viranomaiset ovat onnistuneet tunnistamaan kolme miestä, jotka kaappasivat Reşat Ametin mukaansa alueparlamentin edustalta. Kolmikkoon kuului kaksi venäjämielistä ”aluepuolustusjoukkoihin” kuulunutta ukrainalaista militanttia, Oleksandr Rudenko ja Oleksandr Bahlyuk sekä Venäjän asevoimissa palvellut Jevgeni Skripnik, joka samana keväänä siirtyi sotimaan Itä-Ukrainaan Igor ”Strelkov” Girkinin johtamiin joukkoihin. (1)

Miehitysvuosien kuluessa Venäjän turvallisuusjoukot ja niitä tukevat ”aluepuolustusjoukot” ovat suorittaneet toistuvasti ratsioita Krimin tataarien yhteisöihin niemimaalla. Yli sata Krimin tataaria on tuomittu poliittisin (ja uskonnollisin) perustein pitkiin vankeustuomioihin. Tuomioitaan he istuvat jopa tuhansien kilometrien päässä kotiseuduilta. Tunnustuksia kerätessä vangitsijoiden kuulustelumetodeihin kuuluu myös kiduttaminen, sillä uhkaaminen sekä valeteloitukset. Kuulustelijat ovat myös uhanneet pidätettyjen omaisia ja sukulaisia vangitsemisilla, usein nämä uhkaukset on myös pantu täytäntöön.

Miehittäjä kohdistaa voimatoimia käytännössä kaikkiin miehitystä rauhanomaisesti vastustaviin tahoihin, ja entistä enemmän myös sellaisten uskonnollisten ryhmien jäseniin, jotka ovat kiellettyjä Venäjällä. Venäjän kiellettyä Jehovan todistajat huhtikuussa 2017 ääriryhmänä, Jehovan todistajia on ryhdytty vainoamaan myös Krimin niemimaalla.

Myös toimittajiin ja kansalaisjournalisteihin kohdistunut vaino on myös lisääntynyt Krimin niemimaalla viime vuosina. Ainakin kahdeksan toimittajaa on vangittu parin viimevuoden kuluessa. Venäjän tarkoituksena näyttää olevan halu ja tarve pelotella hiljaiseksi ne kaikki, jotka välittävät tietoa miehitetyltä niemimaalta – vain virallisen totuuden kertominen on hyväksyttyä.

Suoranaisen vainon ja väkivallan ohella venäläisviranomaiset painostavat jatkuvasti Krimin niemimaalla asuvia Ukrainan kansalaisia ottamaan Venäjän kansalaisuuden. Kieltäytymistä voi seurata – ja usein seuraakin – erilaisia rajoituksia höystettynä uusilla uhkauksilla. Yli tuhat Venäjän kansalaisuudesta kieltäytynyttä on päätynyt oikeuteen ja yli 170 oikeudenkäyntiä päätyi siihen lopputulokseen, että sakkorangaistuksen ohella syytettynä ollut pakotettiin myös muuttamaan Krimiltä. Tiedossa on tapauksia, joissa syytettynä ollut pakotettiin muuttamaan Krimiltä ja jättämään sinne puolisonsa ja lapsensa. (2)

Myös nuoria, asevelvollisuusiässä, olevia yritetään saada värväytymään Venäjän asevoimiin pelottelun ja uhkailun avulla. Tietojen mukaan yli 160 asepalvelusta kieltäytynyttä on haastettu oikeuteen miehittäjän toimesta. Toiminnallaan Venäjä rikkoo räikeästi Geneven sopimuksia.

Miehittäjänä Venäjä ei myöskään kanna vastuutaan kulttuurikohteiden sekä uskonnollisten kohteiden suojelusta. Itse asiassa miehityshallinto on toistuvasti joko tuhonnut itse tai sallinut tuhottavan niemimaan kulttuurikohteiden ohella uskonnollisia kohteita sekä Krimin tataareiden hautuumaita ja hautamuistomerkkejä.  Tämäkin vaino kohdistuu erityisen ankarasti Krimin tataareiden vaalimiin kohteisiin, mutta myös Ukrainan ortodoksisen kirkon kirkkorakennuksiin ja omistamiin kohteisiin.

Edellisten lisäksi muun muassa Kertšinsalmen ylittävän sillan rakennustöissä, ja siihen siltaurakkaan liittyvissä muissa rakennustöissä tuhottiin kulttuurikohteiden lisäksi arkeologisia kohteita sekä muita historiallisia kohteita. Eräissä tapauksissa tuho on peruuttamaton.

Miehityshallinnon toteuttaman vainon viimeisin uhri on uzbekkitaustainen poliittinen pakolainen Ayub ”Nabi” Rakhimov, jonka ratsiaa suorittaneet turvallisuusjoukot ampuivat ratsian yhteydessä 11. toukokuuta 2021. (3) Ihmisoikeusjärjestö Krimin solidaarisuuden (Крымская солидарность) välittämän tiedon mukaan Simferopolin Dubkin alueella rakenteilla olevaa kotiaan viimeistelemässä ollutta Rakhimovia oli ammuttu pidätystilanteessa päähän. Samaan aikaan toisaalla, Zavitnen kylässä, järjestetyssä etsinnässä pidätettiin Ayub Rakhimovin vaimo ja lapset, jotka olivat kateissa Krimin tataariyhteisöltä useiden tuntien ajan.

 

Terveiseni miehittäjälle: 

Putin: Näpit irti Krimistä! Путин, вон из Крыма!  Get out of Crimea!

 

Marko

1. http://khpg.org/en/1568144056 

2. http://khpg.org/en/1594308593 

3. https://prm.ua/okupanty-pid-chas-obshukiv-v-krymu-zastrelyly-cholovika/ 

Kuvat Marko Enqvist.

#CrimeaIsUkraine #CrimeaTatar #LiberateCrimea #Sürgünlik #StopRussianBrutality 

Kadonneen kirjoituksen arvoitus –

 

eli tarina siitä kuinka opin olemaan tarkka lähteiden kanssa.

Sain Blogger-tiimiltä jokunen päivä sitten viestin, joka oli otsikoitu ”Postauksesi Kohudosentti ja salaliittoteoreetikko yhteiskunnan koheesiota rikkomassa on poistettu” ja muutama rivi eteenpäin kerrottiin poiston syyksi:

”Miksi blogipostaus poistettiin?

Sisältösi rikkoo haittaohjelmia ja viruksia koskevaa käytäntöämme. Katso lisätietoja Yhteisön säännöt ‑sivun linkistä, jonka löydät tästä sähköpostista.”

Mikä tietty pisti pohdituttamaan, koska blogini koostuvat käytännössä vain tekstistä ja kuvista, eikä niissä ole mitään ladattavaa materiaalia, mutta luettuani ”Yhteisön säännöt” ynnä luettuani alkuperäisen blogitekstin kertaalleen, niin saatoin kuvitella mielessäni kuvion, mikä johti Bloggerin taholta kirjoitukseni poistamiseen. Eikä kirjoitusta, ilmoituksesta huolimatta ole palautettu, joten samalla tämä teksti palvelee tätä tarkoitusta eli tämän prologin perään tulen kopioimaan alkuperäisen blogikirjoituksen, kuitenkin ilman lähdeluetteloa.

Bloggerin ”Yhteisön säännöissä” lukee seuraavaa –

”Haittaohjelmat ja vastaava haitallinen sisältö: Älä levitä haittaohjelmia tai muuta sisältöä, joka haittaa tai häiritsee verkkojen, palvelimien, loppukäyttäjien laitteiden tai muun infrastruktuurin toimintaa. Tämä kattaa haittaohjelmien, virusten, vahingollisen koodin tai muiden haitallisten tai ei-toivottujen ohjelmistojen tai vastaavan sisällön suoran hostaamisen, upottamisen ja levittämisen. Lisäksi tämä kattaa sisällön, joka levittää viruksia, lataa ponnahdusikkunoita, yrittää asentaa ohjelmia ilman käyttäjän suostumusta tai muulla tavalla välittää haitallisia ohjelmakoodeja.”

Kirjoitukseni otsikossa mainitulla ”kohudosentilla” tarkoitan luonnollisesti Johan Bäckmania ja salaliittoteoreetikolla Jarmo Ekmania, joka kuuluu suomalaisen QAnon-liikkeen tärkeimpiin henkilöhahmoihin. Kirjoitukseni lähdeaineistona olin käyttänyt runsaasti erilaisissa venäläismedioissa julkaistuja artikkeleja kuin myös ns. Toimittajaliiton puheenjohtaja Juha Korhosen perustamaa Tokentubea sekä Bitchute-kanavalla julkaistua materiaalia. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan tule julkaisemaan edes toimimattomina linkkeinä kyseisiä lähteitä, sen sijaan ne löytyvät lopusta kuvatiedostona, jossa mainitaan median nimi sekä lähteenä käytetty linkki.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna lähteistä erityisen riskialttiita olivat Tokentuben ohella Jarmo Ekmanin Bitchute-kanavalla julkaisemaan materiaaliin vievä linkki sekä venäläisen ВиАр-median linkki, jossa jaettiin venäläisen propagandakanava ANNA Newsin videota. Viime vuoden toukokuussa YouTube sulki ANNA Newsin YouTube-kanavan erilaisten rikkomusten tähden. Samoihin aikoihin YouTube sulki muitakin Venäjän hallinnon, tai hallintoon liitettävien tahojen, käyttämien propagandakanavien YouTube-tilejä. Seuraavaksi maaliskuinen kirjoitus ”kohudosentista” ja salaliittoteoreetikosta.

* * *

Kohudosentti ja salaliittoteoreetikko yhteiskunnan koheesiota rikkomassa (julkaistu alun perin maaliskuussa 2021)

Lyhyt katsaus Johan Bäckmanin ja Jarmo Ekmanin alkuvuoden yhteiskunnan koheesiota rikkoviin toimiin. Keskiössä Venäjän narratiivia tukevat ynnä edistävät toimet. Aineiston mittavuuden tähden katsaus ei missään nimessä ole täydellinen yhteenveto kaksikon toiminnasta. Alustukseksi kehotan lukemaan kaksi aiemmin tämän vuoden puolella kirjoittamaani blogia ”Disinformaatikkojen uusivuosi – entiset ’kujeet’ mielessä” (julkaistu 15.1.2021) sekä ”Kuntavaalien kenraaliharjoitus – Bäckman manaa ’vaalivilppiä’” (julkaistu 9.2.2021), joissa kummassakin on nähtävillä suoraan tai välillisesti sellaista toimintaa, joka tukee Venäjän pyrkimyksiä heikentää läntisiä demokratioita.

Johan Bäckmanin ja Jarmo Ekmanin julkaisutoiminta toistaa Venäjän narratiivia synnyttäen kuvaa Suomesta yhteiskunnallisesti epävakaana valtiona. Bäckmanin viestinnässä toistuu teemana pelon- ja epävarmuuden lietsonta tuleviin kuntavaaleihin liittyvästä huomattavasta vaalivilpistä – viimeisimmissä sosiaalisen median viesteissään hän heittää ilmoille epäilyn Suomessa tapahtuvasta ”vallankaappauksesta”, jonka alkukimmokkeena toimii vaalien peruminen.

Bäckmanin toiminta on ollut hyvin aktiivista, käytännössä hän julkaisee päivittäin materiaalia, joka on sellaista, joka tukee Venäjän narratiivia tai jonka tarkoituksena on heikentää Suomea, aiheuttaa epävarmuutta – synnyttää ristiriitoja. Ekmanin aktiivisuus kohdistuu erityisesti ryhmiin ja tahoihin, jotka suhtautuvat hyvin negatiivisesti yhteiskunnan koronaviruksen vastaisiin toimiin – moni heistä pitää yhteiskunnallisia rajoitustoimia ihmisoikeusrikkomuksina.

Sosiaalisen median alustojen, kuten Facebook ja VK sekä Twitter julkaisuiden ohella, Bäckman julkaisee viikoittain ”Venäjän viikkokatsaus” -tuokion TokenTube-nimisessä videopalvelussa. TokenTube on YouTuben kaltainen videopalvelu, jonka perustaja on disinformatiivisen Toimittajaliiton puheenjohtaja Juha Korhonen. Tähän mennessä TokenTuben aktiivisimpien julkaisijoiden ja käyttäjien joukkoon kuuluu suomalaisen laita- ja äärioikeiston edustajat sekä Bäckmanin verkostoon kuuluvat henkilöt ja ryhmät, joista osa kuuluu myös suomalaisen laita- ja äärioikeiston näkyviin aktiiveihin. Edellisten ryhmien lisäksi omana ryhmänään on hyvä mainita joukko suomalaisia salaliittoteoreetikoita, jotka ovat myös löytäneet TokenTuben. Tähän joukkoon kuuluu myös entinen toimittaja Yazka Love (käyttäen Facebookissa nimimerkkejä Yazka Love ja Yazka Jani).

Suomalaiselle yleisölle kohdistetun viestinnän rinnalla Johan Bäckman on julkaissut venäläiselle yleisölle materiaalia sekä esiintynyt viime viikkoina lukuisissa venäläisissä medioissa asiantuntijan roolissa. Vierailuja ja esiintymisiä Bäckmanille oli kertynyt sen verran paljon, etten nyt ryhdy tekemään kattavaa analyysia, alle kuitenkin poimittuna muutamien linkkien ja lyhyiden summausten muodossa näitä Bäckmanin esiintymisiä.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-profiilista.

Helmikuun 26. päivä: ”Жесткий локдаун в Финляндии сочли уловкой для борьбы с оппозицией”, jossa haastatellaan myös Bäckmania. Katsauksessa tarkastellaan Suomessa 8. maaliskuuta alkavaa sulkua (esitetään ”lockdown’ina”). Asia ytimekkäästi ilmaistuna, Bäckmanin mukaan perussuomalaiset on tällä hetkellä suosituin puolue Suomessa, ”lockdownin” ollessa ensimmäinen askel kuntavaalien siirtoon.

Helmikuun 24. päivä: ”Новые направления развития Европейского союза: Интервью с Йоханом Бекманом” – Johan Bäckmanin haastattelu Euroopan Unionin uusista suuntaviivoista.

Helmikuun 21. päivä: ”Эксперты: «Делом Навального» Запад хочет разрушить стабильность в России - - -

Финский правозащитник и политолог Йохан Бекман тоже назвал отношение на Западе к «делу Навального» «грубейшим вмешательством во внутренние дела России, в ее судебную систему».”

Asiantuntijoiden kommentointia ”Navalnyi-tapauksesta” – näiden asiantuntijoiden mielestä länsi haluaa tuhota Venäjän vakauden. Bäckman omassa osuudessaan kutsuu ”Navalnyi-tapausta” länsimaiden ”törkeänä puuttumisena Venäjän sisäisiin asioihin, ja sen oikeusjärjestelmään”. Bäckman esitellään lukijoille ihmisoikeusaktivistina ja politologina.

Helmikuun 20. päivä disinformatiivinen Anna-News julkaisee Johan Bäckmanin haastattelun: ”США готовятся развязать войну на Донбассе –

Йохан Бекман считает митинги Навального провокационными.

Что касается ЛНР-ДНР, то по мнению Бекмана, США готовы развязать полномасштабную войну на Украине. Йохан аквтино рассказывает в соцсетях о том, что происходит на Донбассе.”

Keskustellessaan Itä-Ukrainasta, Yhdysvallat on Bäckmanin mukaan valmis aloittamaan täysimittaisen sodan Ukrainassa. Anna-News on venäläistä propagandaa tuottava, maan rajojen ulkopuolella toimitettu, kanava, jonka ns. toimittajat työskentelevät aktiivisesti Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan ohella miehitetyllä Krimin niemimaalla, tuottaen myös runsaasti reportaaseja Venäjän Syyrian operaatiosta. YouTube sulki Viime vuoden elokuussa Anna-Newsin kanavan sen julkaistua sääntöjen vastaista materiaalia.

Helmikuun 16. päivä Bäckman kommentoi venäläismedialle ulkoministeri Haaviston vierailua, hänen mukaansa Suomen puolueettomuus vahvistuu.

Ja helmikuun puolenvälin tietämiltä – 14. päivä – löytyy myös kommentointia Baltnewsille: ”Неудача Борреля в Москве только усилит позиции Хельсинки – финский публицист”.

Haastattelussa Bäckman antoi ymmärtää Suomen ulkoministeri Pekka Haaviston Venäjän vierailun vahvistavan maiden välisiä suhteita.

Edellisten lisäksi Bäckman on jälleen aktiivisesti toistanut narratiivia ”suomalaisista kansanmurhaajista” toisessa maailmansodassa. Tämä aktiivisuus oli huipussaan helmikuun puolivälissä, ulkoministeri Haaviston Venäjän vierailun aikaan – tämän jälkeen Bäckman on kuitenkin aktiivisesti kaupitellut kustantamaansa kirjaa Itä-Karjan ”kansanmurhasta”. Kirjan ovat kirjoittaneet toimittaja Armas Mashin ja historioitsija Sergei Verigin, jolla sanotaan olevan yhteyksiä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:hen.

Itä-Karjalan kansanmurha -teos on myynnissä esim. Adlibris.com-verkkokaupassa, kirjan on kustantanut Johan Bäckman Publications.

On hyvin todennäköistä, että Venäjän ulkoministeriön helmikuun alkupuolen sosiaalisen median ”poliisiväkivalta” -kampanjaan, jossa se syytti länsimaita hurskastelusta, päätynyt videoleike Suomesta, on toimitettu venäläisille tunnettujen suomalaisten aktivistien toimesta. Kyseisen mielenosoituksen järjestäjänä toimi vastamedioistakin tunnettu Juha Korhonen, hän on myös ns. Toimittajaliiton pj. Mielenosoitus-aktivistien joukossa oli lukuisia laita- ja äärioikeiston edustajia, joista osa, kuten Panu Huuhtanen, toimii ”kansalaisjournalisteina”, tuottaen jatkuvasti materiaalia disinformatiivisiin vasta- ja vihamedioihin. Toimittajaliitto palkitsi Huuhtasen viime vuonna ”työstään”. Edellä kuvattua, Helsingissä järjestettyä mielenosoitusta ”Mielenosoitusoikeuden ja sananvapauden puolesta”, mainostettiin myös Janus Putkosen toimittelemassa Uudessa MV-lehdessä. Uusi MV-lehti on Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden perillinen, jota Putkonen toimittaa Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa.

Kyseisessä mielenosoituksessa rikottiin koronavirusepidemian aikaisia kokoontumisrajoituksia, jonka seurauksena poliisi joutui puuttumaan mielenilmauksen järjestämiseen. Poliisin toimia vastustanut, mielenosoituksen järjestäjä, Juha Korhonen pidätettiin poliisin toimesta muutaman tunnin ajaksi. Poliisi ei käyttänyt voimatoimia, vaikka Venäjän ulkoministeriö antoi niin ymmärtääkin. Kyseinen mielenosoitus poliisin vastustamisineen vaikuttaakin tarkoitukselliselta toiminnalta, jonka taustalla oleva joukkio työskentelee hyvin aktiivisesti synnyttääkseen säröjä yhteiskuntaamme.

Ilta-Sanomat Venäjän ulkoministeriön kampanjasta.

Bäckmaniin verrattuna Ekmanin toiminta on ollut toisenlaista, huomioitavana tapahtumana voidaan nostaa esille esiintyminen asiantuntijana tammikuussa AlfaTV:n AlfaStudio-ohjelmassa, jolloin hän pääsi toistamaan salaliittoteorioita kritiikittä. Huomioitavaa on todellakin se, että Ekman esiteltiin asiantuntijana, jolloin luotiin virheellinen kuva hänestä. Ohjelmassa ei myöskään taustoitettu Ekmania millään tavalla, ei kerrottu hänen propagandistisesta toiminnasta miehitetyssä Itä-Ukrainassa, eikä jäsenyydestä ns. Toimittajaliitossa (Ekman on liiton sihteeri), kuten ei sitäkään, että toimintansa tähden Ukraina kohdisti häneen sanktioita parisen vuotta sitten. Aiheesta enemmän blogissa ”Disinformaatikkojen uusivuosi – entiset ”kujeet” mielessä”.

Ekman on edelleen aktiivinen suomalaisessa QAnon-salaliittoteoriayhteisöissä, joiden kautta levitetään myös pro-Kreml-materiaalia. Havaintojeni mukaan Ekman on aktiivinen useilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja VK:ssa sekä videoalustoilla, kuten YouTube ja TokenTube.

Tässä yhteydessä on hyvä huomioida myös se, että nämä erilaiset  vaihtoehtoyhteisöt toimivat nykyään entistä enemmän piilossa omilla alustoillaan, mikä on seurausta Facebookin, YouTuben jne. tiukentuneesta moderointilinjasta. Havaintojeni mukaan näissä yhteisöissä osa aktivisteista on jo kohtalaisen radikalisoitunutta keskustellen väkivallan käytöstä osana aktivismia.

Jarmo Ekman osallistuu aktiivisesti Suomessa järjestettävien Fixit-mielenosoitusten ohella erilaisiin koronan kieltäjien järjestämiin mielenilmauksiin, kuten viime viikonloppuna Tampereella, josta hän julkaisi katsauksen myös englanniksi – ”We were gathered to express our freedoms against the China virus restrictions and lock-dows on 27.2.2021.”

Aivan kuten Johan Bäckman, Ekman on myös varsin aktiivinen toiminnassaan. Kummankin tarkoituksena on nähdäkseni epäluottamuksen ja eripuran kylväminen yhteiskuntaamme heikentäen näin omalta osaltaan Suomea – synnyttää säröjä yhteisöllisyyteemme. Ollakseni rehellinen, ainakin laita- ja äärioikeistoon etenkin Bäckmanin kylvämät ajatukset näyttävät uppoavan, eikä myöskään pidä unohtaa runsastunutta salaliittoteoreetikoiden joukkoa, joihin kaksikon puhe uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.

Bäckmanin toiminnassa on myös huomioitava venäläinen yleisö, hänen esiintymisensä venäläisissä medioissa toistamassa narratiivia Suomesta horjuvana demokratiana, jossa ”vaalien varastaminen” on nurkan takana.

 

Marko

* * *

Kuvassa alla Bloggerin poistaman ”Kohudosentti ja salaliittoteoreetikko yhteiskunnan koheesiota rikkomassa” kirjoituksen riskialttiit lähteet.

Muita kirjoituksessa käyttämiäni lähteitä olivat Johan Bäckmanin Facebook-päivitykset,  Itä-Karjalan kansanmurha-teoksen myyntisivu Adlibriksen verkkosivulla ja Venäjän ulkoministeriön twiitti.

Toki Bloggerin käytäntö, postauksen poisto ilman varoitusta ynnä ilmoille heitetty uhkaus blogin mahdollisesta lopettamisesta, jos vastaavia rikkeitä havaitaan jatkossa, mikä on uhkauksena varsin raju, ja toiminta sen jälkeen pistää mietityttämään alustan turvallisuutta jatkossa. Onkin todennäköistä, että Vartiopaikalla-blogi kokee jonkin asteisia muutoksia lähitulevaisuudessa – ainakin alustan suhteen. Ilmaisia lounaita ei taida olla olemassa!

 

Marko  

Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla

 

Kirjoittaessani huhtikuun toisella puoliskolla Venäjän ja eurooppalaisen laitavasemmiston yhteistyöstä ennakoin tulevaa luvatessani kirjoittavani eurooppalaisen laitaoikeiston ja Venäjän yhteistyökuvioista. Luettuani Anton Shekhovtsovin EUobserverissa julkaistun raportin ”Moscow using far right to infiltrate EU parliament”, (1) päätin tarttua aiheeseen jo tässä vaiheessa, eikä venyttää kirjoittamista pidemmälle tätä vuotta. Raportissaan Shekhovtsov tarkastelee Venäjän ja eurooppalaisten laita- ja äärioikeistoon kuuluvien poliitikkojen sekä aktivistien ja asiantuntijoiden yhä syvenevää yhteistyötä, jonka eräs ilmenemismuoto on eurooppalaisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden hyödyntäminen Venäjän järjestämien vaalien vaalitarkkailussa. Hyvin usein nämä eurooppalaiset poliitikot ja asiantuntijat osallistuvat ”vaalitarkkailuun” kiistanalaisilla alueilla – kuten Venäjän miehittämällä Krimillä, tai miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Venäjä on myös tarkoituksellisesti pyrkinyt luomaan mielikuvaa siitä, että kyseessä ovat luotettavat, kansainvälisiin organisaatioihin kuuluvat, vaalitarkkailijat, vaikka näin ei asiantola olekaan:

”One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” (2)

Käsittelin blogissani “Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövät kättä Donbasissa – ja miehitetyllä Krimillä” eurooppalaisen laitavasemmiston ja Venäjän yhteistyön poliittista sekä sotilaallista puolta samassa blogissa. Eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kohdalla materiaalipaljous asettaa minut tilanteeseen, jossa aiheet ovat – ainakin jollain tasolla – eroteltava toisistaan, joten tässä kirjoituksessa käsittelen pääasiassa ”poliittista yhteistyötä”, jonka eräs selkeä ilmentymä on laita- ja äärioikeiston edustajien osallistuminen Venäjän järjestämien vaalien vaalitarkkailuun useilla kiistanlaisilla ja/ tai miehitetyillä alueilla. Merkittävintä osallistuminen on Ukrainalta miehitetyillä alueilla eli Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa, mutta laita- ja äärioikeistoon kuuluvia poliitikkoja tai heidän kanssaan samaan viiteryhmään kuuluvia asiantuntijoita on vieraillut ”vaalitarkkailijoina” muillakin alueilla, kuten Etelä-Ossetiassa.

Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittisen yhteistyön tarkastelua onkin luontevaa käsitellä alkuun ”vaalitarkkailutoiminnan” kautta, joka alkoi merkittävässä määrin maaliskuussa 2014, jolloin Venäjän toimesta järjestettiin miehitetyllä Krimin niemimaalla ”kansanäänestys”, jonka seurauksena Venäjä liitti Krimin niemimaan, laittomasti, itseensä. Jo tuolloin miehitetyllä Krimin niemimaalla ”vaalitarkkailuun” osallistui kymmeniä laita- ja äärioikeistoon laskettavia poliitikkoja ja asiantuntijoita. Merkittävimpiin kuuluva organisaatio äärioikeistoon ja -vasemmistoon kuuluvien henkilöiden kutsumisessa paikalle ”tarkkailemaan” vaaleja oli Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE), jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuuluu belgialaisen kollaboraattorin ja poliittisen teoreetikon Jean-François Thiriartin seuraajiin ollen belgialaisen kansallisbolsevistisen ja uusfasistisen Parti communautaire national-européen (PCN) jäseniä – tätä kirjoittaessani Luc Michel on jo noussut puolueen johtoon. (3) PCN perustuu Jean-François Thiriartin ajatukseen, puolue on perustettu 1984.

Maaliskuussa 2014 järjestetyn ”kansanäänestyksen” aikaan emme ehkäpä olleet riittävän valveutuneita huomioimaan ja ymmärtämään Venäjän toimien tarkoitusperiä. Huomioimme kyllä alueelle matkanneita eurooppalaisia poliitikkoja ja asiantuntijoita, osa meistä todennäköisesti havaitsi erottavien tekijöiden ohella myös heitä yhdistäviä piirteitä. Merkillepantavaa on se, että suurin osa ”vaalitarkkailijoista” kuului poliittisesti tai ideologisesti ääriryhmiin, sama päti asiantuntijoiksi esiteltyjen henkilöiden kohdalla. ”Kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen National Frontin Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin, ryhmää ”vahvisti” joukko asiantuntijoita ja aktivisteja, kuten saksalainen äärioikeistoon kuuluva toimittaja Manuel Ochsenreiter ja suomalainen Johan Bäckman.

Vielä saman vuoden puolella, syksyllä 2014, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettiin ”aluevaalit”, joita tarkkailemassa oli jälleen joukko Venäjään myönteisesti suhtautuvia ”tarkkailijoita”. Myös kyseisten vaalien alle merkittävä valtiorahoitteinen media, RIA Novosti, väitti ETYJ:n tarkkailijoiden vierailleen äänestyspaikoilla, mikä ei pitänyt paikkaansa. (4)

Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE) rinnalla toinen merkittävä organisaatio, joka lähetti ”vaalitarkkailijoita” alueelle oli puolalaisen Mateusz Piskorskin johtama organisaatio European Centre for Geopolitical Analysis (ECGA). Piskorskin poliittinen koti on liukunut vuosien aikana puolalaisesta vasemmistosta agraari-nationalistiseen SRP:hen. Hän on mukana myös puolalaisten äärioikeistolaisten ryhmien toiminnassa. EODE ja ECGA kautta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla marraskuussa 2014 järjestettyjä ”aluevaaleja” oli tarkkailemassa yli neljäkymmentä henkilöä, mutta on todennäköistä, että heidän lisäksi, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on ollut muitakin Venäjälle työskenteleviä henkilöitä ”vaalitarkkailijoina”.

maa	henkilö ja edustamansa puolue tai poliittinen liike
Italia	Alessandro Bertoldi, Forza Italia Fabrizio Bertot, Forza Italia Lucio Malan, Forza Italia Alessandro Musolino, Forza Italia
Unkari	Márton Gyöngyösi, Jobbik Adrienn Szaniszló, Jobbik
Belgia	Fabrice Beaur, Parti communautaire national-européen Frank Creyelman, Vlaams Belang
Bulgaria	Georgi Sengalevich, Ataka Magdalena Tasheva, Ataka
Tsekki	Jaroslav Doubrava, Severočeši.cz Ladislav Zemánek, Národní demokracie – National Democracy
Saksa	Manuel Ochsenreiter, äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja
Ranska	Jean-Luc Schaffhauser, Rassemblement bleu Marine
Itävalta	Ewald Stadler, Die Reformkonservativen

Národní demokracien silloinen varapuheenjohtaja Ladislav Zemánek tunnisti Facebook-tilillään Kremlin organisoineen ja maksaneen hänen ”vaalitarkkailumatkansa”. Myöhemmin Zemánek vahvisti tiedon Radio Svobodalle.

Maaliskuun 2014 Krimin ”kansanäänestyksen” ja myöhemmin saman vuoden puolella järjestettyjen Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ”aluevaaleihin” osallistui myös runsaasti ”tarkkailijoita” erilaisista organisaatioista ja julkaisuista, kuten espanjalaisesta Mediasiete Publicaciones’ista, joka lähetti kaksi henkilöä ”tarkkailemaan” ja/ tai raportoimaan Itä-Ukrainan ”aluevaaleja” toiminnan tapahtuessa venäläisten ehdoilla ja Ukrainan lakeja rikkoen. Krimin ”kansanäänestys” kuten ei Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”aluevaalit” olleet ensimmäiset vaalit, joihin venäläiset organisaatiot lähettivät omia ”tarkkailijoita”. 2000-luvun alkupuolelta lähtien Aleksei Kotšetkovin perustama CIS-EMO lähetti tarkkailijoita entisen neuvostoblokin alueella järjestettyihin vaaleihin. Kotšetkov on tehnyt läheistä yhteistyötä Vladimir Putinin entisen neuvonantajan Vladislav Surkovin kanssa, joka oli myös pitkään vastuussa Venäjän Ukraina-operaatiosta (ainakin sen siviilioperaatioista).

Seuraavan kerran Venäjän hallinto hyödynsi ulkomaisia, hallintoon myötämielisesti suhtautuvia henkilöitä, Venäjän vuonna 2018 järjestämien presidentinvaalien ”vaalitarkkailussa”, niin Venäjällä kuin myös miehitetyllä Krimin niemimaalla, jossa vaalitarkkailuun osallistui Johan Bäckmanin johdolla delegaatio suomalaisia. Heistä osa osallistui myös itse ”vaalitarkkailuun”, osan toimiessa muulla tapaa aktiivisesti venäläisten organisoimissa propagandistisissa tilaisuuksissa. Johan Bäckmanin ohella hyvin näkyvässä roolissa oli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov. Suomalaisdelegaation vierailusta ja heidän hyödyntämistänsä propagandassa laajemmin kevättalvella 2018 kirjoittamissani blogeissa ”Johan Bäckman ’vaalitarkkailijana’” sekä ”Kun antaa pirulle pikkusormen”. 

Yllä oleva kuva on kuvakaappaus Johan Bäckmanin Facebook-tililtä, Ulrich Oehme on EU-vastaisen ja äärioikeistoon kuuluvan Alternative für Deutschland eli AfD:n valtiopäiväedustaja, Manuel Ochsenreiter oli tuolloin äärioikeistolaisen Zuerst! lehden toimittaja ollen jo mukana AfD:n toiminnassa. Ochsenreiterin muuhun Ukrainan vastaiseen ja Venäjän tukemaan toimintaan palaan kirjoitusparin toisessa osassa, jossa tarkastelen sotilaallista yhteistyötä ja toimintaa.

Maaliskuun 2018 Venäjän presidentinvaaleja miehitetyllä Krimin niemimaalla oli tarkkailemassa ainakin 43 sellaista henkilöä, joiden toiminta ja tausta rahoittajineen herättää epäilyjä, ja jotka toiminnallaan rikkoivat myös Ukrainan lakeja (huom. de jure Krim on osa Ukrainaa). Vuoden 2014 ”vaalitarkkailuoperaatioihin” verrattuna maaliskuussa 2018 läntisen Euroopan alueelta saapuneet äärioikeistoon kuuluneet ”vaalitarkkailijat” olivat näkyvämmässä roolissa, mutta edelleen suurin osa tarkkailijoista oli erilaisista organisaatioista (NGO:t tai GONGO:t), joita ei voi sijoittaa poliittiselle janalle.

maa	henkilö ja edustamansa puolue tai poliittinen liike
Ranska	Hubert Fayard, Front Nationalin eli FN:n entinen jäsen.
Saksa	Ulrich Oehme, Alternative für Deutschland eli AfD Manuel Ochsenreiter, äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja
Italia	Roberto Ciambetti, Pohjoisen liitto eli Lega Stefano Valdegamberi, Pohjoisen liitto eli Lega
Itävalta	Patrick Poppel

Miehitetyllä Krimin niemimaalla oli tuolloin ”vaalitarkkailijan” ominaisuudessa ranskalaisen keskusta-oikeistolaisen Les Républicains’in kaksi jäsentä, Jacques Myard sekä Éric Doligé.

Muistutan lukijoita siitä, että edellä tarkastelin vain miehitetyllä Krimin niemimaalla operoineita ”vaalitarkkailijoita”, merkittävin osa ”vaalitarkkailijoista” työskenteli tuolloin Venäjän rajojen sisäpuolella, moni aiemmin mainitsemani CIS-EMO:n kutsumana. Poliittisesti motivoituneista, Venäjän valtakoneistoa lähellä olevien organisaatioiden kutsumista ”vaalitarkkailijoista” on tähän mennessä tunnistettu yli 120, joukossa ”tarkkailijoita” Ranskasta, Saksasta (yksistään kuusi Alternative für Deutschland’in jäsentä), Italiasta, Ruotsista Free West Median suomalaistaustainen Sanna Hill sekä Nya Tider’in päätoimittaja ja Free West Mediaan aineistoa tuottava, Prahassa syntynyt ja vanhempiensa kanssa 1981 Ruotsiin muuttanut, Vávra Suk. Suk omistaa myös Free West Median domainin, eikä hän ole kysyttäessä avannut median rahoituskuvioita.

Ruotsalainen Free West Media on laita- tai äärioikeistolainen julkaisu, jonka kautta leviää myös salaliittoteorioita, koronavirusdenialismia jne. Sivuun perehtyneiden mukaan Free West Media on lähteenä kyseenalainen tai hyvin kyseenalainen. Nya Tider on sekin äärioikeistoa tukeva, salaliittoteorioita ja muukalaisvihaa levittävä, kerran viikossa ilmestyvä julkaisu. Lehden painos vuonna 2016 oli 4200 kappaletta.

Maaliskuun presidentinvaalien aikaan Venäjällä oli myös ryhmä nuoria, jotka osallistuivat Venäjän presidentinhallinnon järjestämälle nuortenfoorumille “Russia – a Country of Opportunities”. Osa nuorista matkusti (venäläisten kutsumana) miehitetylle Krimin niemimaalle. He eivät olleet virallisia ”vaalitarkkailijoita”, vaikka – ainakin osa heistä – vieraili ”äänestyspaikoilla” antaen myös lausuntoja venäläismedioille. Osa medioista antoi katsojiensa (seuraajiensa) ymmärtää nuorten osallistuneen myös ”vaalityöhön” ja ”-tarkkailuun” niemimaalla.

Saman vuoden marraskuussa miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin alueilla, järjestettiin ”aluevaalit”. ”Vaaleja” oli ”tarkkailemassa” kutsuttuna myös joukko suomalaisia. Varmuudella alueella oli tuolloin Johan Bäckman, miehitetyillä alueilla asuva Janus Putkonen sekä Jarmo Ekman ja – jo edesmennyt – Jon Hellevig.

Johan Bäckman "vaalitarkkailijana".

Venäläiset valtiorahoitteiset mediat ja propagandamediat, jotka harvoin eroavat toisistaan, pyrkivät välittämään kuvaa ”oikeudenmukaisista” ja ”demokraattisista” ”vaaleista”. Mielikuvan välittämisessä tärkeässä roolissa ovat juuri ”kansainväliset vaalitarkkailijat”, joiden disinformatiiviset lausunnot saavat usein runsaasti palstatilaa Venäjällä kuin myös miehitetyillä alueilla.

Yhteensä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille saapui tuolloin yli 80 ”kansainvälistä vaalitarkkailijaa”, joukossa henkilöitä poliittisen janan kummastakin päästä, ja lukuisista organisaatioista sekä eräistä disinformatiivisista vaihtoehto- ja vastamedioista, kuten Manuel Ochsenreiter äärioikeistolaisesta Zuerst!’ista.

”Kansallismielisiksi” identifioitavista laita- ja äärioikeiston edustajista paikalla oli Itävallasta Kreml-myönteisenä aktivistina tunnetuksi tullut Patrick Poppel, Suvorov Instituutista Wienistä; Saksasta paikalle kiiruhti Gunnar Norbert Lindemann, Richard Gretzinger ja Olaf Kießling, kaikki äärioikeistolaisesta Alternative für Deutschland-puolueesta. Kiinnostavana detaljina voimme Lindemanista mainita sen, että hänet palkittiin venäläisten toimesta ”fasismin vastaisesta työstä”, miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestetyn Kansainvälisen antifasistisen kongressin yhteydessä elokuussa 2019 (5); miehitettyyn Itä-Ukrainaan saapui myös, tuolloin Italiassa hallitusvastuussa olleen, Pohjoisen liiton eli Legan jäsenistä Palmarino Zoccatelli; Belgiasta paikalle saapui useampi nationalistisiin liikkeisiin kuuluva henkilö, joukossa myös ”kansallismielinen”, Euro-Rus-yhdistyksen perustaja (ja todennäköisesti ainoa jäsen) Kris Roman; Hiukan yllättäen miehitetyn Luhanskin alueella ”vaalitarkkailijana” toimi myös unkarilaisen Jobbikin Tamas G. Samu. (6) Yllättäen siksi, että toisin kuin vuosina 2014 ja 2015, Jobbikin edustajat eivät olleet olleet enää niin näkyvästi esillä Venäjän hallinnon organisoimissa projekteissa.

Ja, jotta tämä kertaus ei olisi liian puuduttava, siirryn seuraavaksi viime vuonna Venäjällä järjestettyyn ”yleisvenäläiseen äänestykseen” perustuslaista. Tässä kohdin pääasiallisena aineistona käytän Anton Shekhovtsovin havaintoja ja hänen kokoamaa aineistoa, johon hän viittaa ”Moscow using far right to infiltrate EU parliament”-artikkelissaan sekä hänen laajempaan yhteenvetoonsa – ”CONTROVERSIAL ’INTERNATIONAL OBSERVATION’ OF THE ’All-Russian Voting’ on Amendments to the Constitution in Russia and Russia Annexed Crimea”. (7) Aineiston mukaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla vieraili tuolloin yli kymmenen ”kansainvälistä vaalitarkkailijaa”.

Venäläisen Civic Chamber of the Russian Federation (CCRF) edustajan Maria Butinan mukaan järjestö kutsui maahan 75 “kansainvälistä asiantuntijaa” 35 maasta, asiantuntijoista on onnistuttu tähän mennessä tunnistamaan 52, joista miehitetyllä Krimin niemimaalla vieraili Venäjän valtion edustajien organisoimalla ”tarkkailumatkalla” muun muassa Gunnar Norbert Lindemann, AfD; yhdeksän ranskalaista meppiä, joukossa Thierry Mariani ja Virginie Joron, Rassemblement national-puolueesta; Unkarissa asuva, Ruotsidemokraattien entinen jäsen ja valtiopäiväedustaja, Erik Almqvist.

Novaja Gazetan julkaiseman erikoisraportin mukaan venäläinen taho olisi järjestänyt ”kansainvälisille asiantuntijoille” tilauslennon Moskovasta Minskiin Valko-Venäjälle ”kansanäänestyksen” jälkeen 3. heinäkuuta 2020. Novaja Gazetan julkaiseman aineiston mukaan paluulennolle nousi 60 ”kansainvälistä asiantuntijaa”, joukossa myös Johan Bäckman (joka ei osallistunut tarkkailuoperaatioon miehitetyllä Krimin niemimaalla), Marie Le Penin ystävä ja entinen europarlamentin avustaja, nykyinen Rassemblement national’in meppi, Catherine Griset. Pohjoismaiden kansalaisista lennolle osallistui Bäckmanin lisäksi Vávra Suk sekä aiemmin mainittu Erik Almqvist. (8)

Novaja Gazetan kokoaman aineiston perusteella lennon ja koko ”kansainvälisiä asiantuntijoita” hyödyntäneen operaation rahoitusta kuin myös taustoja pyrittiin Venäjällä salaamaan. Osaan kysymyksistä vastaus tai todiste toiminnasta löytyy europarlamentaarikkojen tekemistä ilmoituksista, jollainen heidän on tehtävä tapauksissa, joissa kolmas osapuoli on maksanut heidän toimintaansa ja työskentelyyn liittyviä päivittäisiä matka- tai muita kuluja. Novaja Gazeta nosti esimerkkinä esille Rassemblement national’in Thierry Marianin ilmoituksen.

Kirjoituksessani keskityn lähinnä sellaiseen Venäjän valtion tai venäläisten organisaatioiden järjestämään ”vaalitarkkailutoimintaan”, joka kohdistuu Ukrainalta miehitetyillä alueilla järjestettäviin, laittomiin, ”vaaleihin”. Venäläistahojen toimesta vastaavia operaatioita on järjestetty myös muilla alueilla, jolloin ”asiantuntijoina” tai ”vaalitarkkailijoina” on hyödynnetty usein samoja tuttuja henkilöitä. Eurooppalaisista laita- ja äärioikeiston edustajista saksalainen AfD:n Gunnar Norbert Lindemann on tuttu näky, samoin belgialainen Kris Roman, kuin myös Johan Bäckman, jonka kohdalla sidos laita- ja äärioikeistoon löytyy lähinnä yhteistyön kannalta. En ota kantaa hänen henkilökohtaiseen ideologiaansa ja poliittiseen suuntautuneisuuteen.

Venäläiset organisaatiot, kyseenalaisine tarkoitusperineen, ovat olleet mukana myös ”tarkkailuoperaatiossa” Kamputsean parlamenttivaaleissa v. 2018 sekä Zimbabwen parlamenttivaaleissa samana vuonna. Zimbabwen parlamenttivaalien ”tarkkailuoperaation” osalta esiin nousee Association for Free Research and International Cooperation eli AFRIC, jonka johtaja Jose Matemulane on opiskellut Pietarissa ja näyttää tukevan Venäjän johtoa. Hänellä on edelleen runsaasti kontakteja Venäjälle. Todennäköisesti tämä on se linkki, miksi AFRIC ”tarkkailuoperaatioon” osallistui muutamia eurooppalaisia laita- ja äärioikeistoon kuuluvia, Kremlin imperialistista politiikkaa tukevia tai hyödyntäviä, henkilöitä. Kuten saksalaistaustaisen “Prussian Society’n” perustaja Volker Tschapke; Ruotsissa asuva, suomalaistaustainen Free West Median toimittaja Sanna Hill sekä Vávra Suk. (9)

Edellä kuvailemani ”vaalitarkkailuoperaatiot” kuuluvat näkyvimpiin osapuolten välisiin yhteistyökuvioihin Ukrainalta miehitetyillä alueilla, mutta niiden lisäksi eurooppalaista laita- ja äärioikeistoa hyödynnetään muussakin poliittisluonteisessa toiminnassa. Tällaista muuta, Ukrainalta miehitetyillä alueilla harjoitettua toimintaa ovat erilaiset ”avustusprojektit” – jotka eräissä tapauksissa liikkuvat harmaalla alueella ts. on hyvin vaikea sanoa, onko kyse siviiliyhteistyöstä vai sotilaallisesta toiminnasta, ”talous-” ja ”kulttuurifoorumit” sekä Venäjän valtion edustajien tai maan perustamien organisaatioiden järjestämät konferenssit. Suomalaisista ainakin Janus Putkonen on osallistunut Luhanskissa järjestettyyn talousfoorumiin. Edellisten ohella miehitettyjen alueiden paikalliset ”viranomaiset” yhdessä venäläisten virkaveljiensä kanssa ovat hyödyntäneet Venäjän värväämien asiantuntijoiden asiantuntijuutta luennoitsijoina ja muissa vastaavissa rooleissa, suomalaisista ainakin Johan Bäckman on käynyt luennoimassa Donetskissa parisen vuotta sitten. 

Vaikka tässä kirjoituksessa tarkoituksenani onkin keskittyä Venäjän ja eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston poliittiseen yhteistyöhön Ukrainalta miehitetyillä alueilla, on kuitenkin perusteltua nostaa esille tämän yhteistyön muita ilmenemismuotoja, jolloin puhumme Venäjän myöntämistä lainoista, yhteisistä tapaamisista, vaikuttamisesta ja konferensseista jne.

Konferensseista merkittävimpiä oli maaliskuussa 2015 Pietarissa järjestetty konservatiivifoorumi, johon otti osaa venäläisten nationalistien ja uusnatsien lisäksi kokojoukko eurooppalaista laita- ja äärioikeistoa. Konservatiivifoorumilla vieraili edustajia kreikkalaisesta äärinationalistisesta ja uusnatsistisesta Kultainen aamunkoitto -puolueesta, paikalla oli myös saksalaisen äärinationalistisen natsi-ideologiaa edustavan National Democratic Party of Germanyn entinen puheenjohtaja Udo Voigt. Esiintyjien joukosta löytyi myös italialaisen, fasistisen ja ultranationalistisen, Forza Nuovan johtaja Roberto Fiore. Kiinnostavaa on se, että tuolloin paikalla ollut Johan Bäckman kirjoitti blogiinsa seuraavaa –

”Mitään uusnatsista tai äärioikeistolaista -- esimerkiksi Jussi Halla-ahon tyyppistä avoimen fasistista vihapuhetta -- ei tilaisuuden sisällöstä tietenkään löytynyt. Joka muuta väittää, esittäköön todisteet…” (10)

Vaikka paikalla siis oli venäläisten uusnatsien, kuten Ukrainassa vapaaehtoisena sotineen ja sotarikoksiin syyllistyneen Aleksei Milchakovin ohella lukuisia muita uusnatseja tahi fasisteja, jotka eivät todellakaan pelkää tuoda julki ideologiaansa.

Bäckmanin ohella Pietarin konservatiivifoorumille on osallistunut myös muita vieraita Suomesta. Paavo Väyrysen vuosia sitten perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenistä Jukka Davidsson ja Timo Isosaari ottivat osaa foorumiin maaliskuussa 2015, heistä Davidsson myös esiintyi foorumilla. Tänään Jukka Davidsson on tunnetumpi erilaisten salaliittoteorioiden esittäjänä.

Huomionarvoinen on myös nk. ortodoksioligarkki Konstantin Malofejevin Wienissä v. 2014 järjestämä seksuaalisten vähemmistöjen vastainen konferenssi, johon osallistui lukuisien venäläisten nationalistien lisäksi Marion-Marechal Le Pen silloisesta Kansallisesta rintamasta, Heinz-Christian Strachen johdolla useampi Itävallan vapauspuolueen eli FPÖ:n jäsen, kroatialaisten äärioikeistoryhmien edustajia, bulgarialaisen Atakan puheenjohtaja Volen Siderov. Venäläisistä sopii Malofejevin ohella mainita Aleksandr Dugin. Itävaltalainen FPÖ tiivisti entisestään yhteistyötä Venäjän välillä v. 2016 allekirjoittamalla yhteistyösopimuksen Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. FPÖ:n lento päättyi v. 2019, jolloin Itävallan hallitus hajosi FPÖ:n ja sen Venäjän-yhteistyökuvioiden mätien hedelmien paljastuttua. (11)

Venäjä on myös lainoittanut, ja eräissä tapauksissa venäläiset organisaatiot ovat lahjoittaneet rahaa, eurooppalaisille laita- ja äärioikeistoon kuuluville puolueille ja liikkeille. Venäläistä imperialismia edistävä, äärioikeistolaisen Russian Imperial Movementin eli RIM:in (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) johtoon kuuluva Stanislav Vorobjev puhui syksyllä 2015 Ruotsissa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen tilaisuudessa. Samalla hän RIM:in edustajana lahjoitti rahaa Pohjoismaiselle vastarintaliikkeelle puolueen perustamista varten. Merkittävästi mittavammat kuviot nähtiin kuitenkin Ranskassa, jossa vuonna 2017 Front National’in silloinen johtaja Marine Le Pen pyysi venäläispankilta kymmenien miljoonien eurojen lainaa vaalikampanjaa varten, mutta jo ennen tätä puolue oli saanut (ja salannut) saamansa 11 miljoonan euron lainan Moskovassa toimivalta First Czech Russian-pankilta. (12)

Kirjoituksen pituudesta huolimatta moni yhteistyömuoto jäi mainintana vain viittauksen asteelle, toisaalta eräitä vaikuttamisen keinoja en juurikaan ole huomioinut, mutta tällöin on lukijoiden hyvä muistaa se, että kirjoituksen keskiössä on sellaiset yhteistyönmuodot, jotka nivoutuvat olennaisella tapaa Venäjän toimintaan Ukrainalta miehitetyillä alueilla ja tässä kohdin – ehkäpä liiankin runsasta – huomiota saa ”vaalitarkkailutoiminta” siihen liittyvine ilmiöineen, mutta lukijan on syytä tiedostaa se, että kyseisen toiminnan avulla Venäjän on mahdollista ulottaa lonkeroitaan aivan Euroopan Unionin päätöksentekoelimien ytimiin saakka. Ja toisaalta, kyseisen toiminnan lonkerot leviävät olennaisesti laajemmalle alueelle, uutisoinnista selkeään propagandaan, jonka tuottajina ja levittäjinä on myös yhteisöjä ja henkilöitä, jotka joko kuuluvat laita- tai äärioikeistoon, tai tehden heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä.

Suomessa Johan Bäckman kuin myös Janus Putkonen, ja edellisiin liitettävä Toimittajaliitto, tuottavat ja jakavat propagandamateriaalia laajahkolle lukijakunnalle. Erityisesti tämä sanoma leviää ns. kansallismielisissä ryhmissä puolueiden liepeiltä kaduille jalkautuneisiin ääriliikkeisiin, kuten Soldiers of Odin. Ruotsissa kirjoituksessakin mainitut Vávra Suk ja Sanna Hill tuottavat vastaavan kaltaista Venäjä-myönteistä propaganda- ja disinformaatiomateriaalia hyvin pitkälti samalle kohderyhmälle. Eikä tämä disinformatiivinen tarina leviä yksistään aktivistien kautta, ”kenttätyön” ohella huomattava joukko laita- ja äärioikeistoon laskettavia poliitikkoja toistaa Venäjän narratiivia turuilla ja toreilla. Heitä löytyy myös Suomesta, perussuomalaisista marginaaliliikkeisiin ja poliitikoista Laura Huhtasaaresta Tom Packalénin kautta marginaaliin ajautuneisiin poliitikkoihin, kuten James Hirvisaareen.

Tulen lähipäivinä kirjoittamaan laajahkon blogin  Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston sotilaallisesta (militaristisesta) yhteistyöstä, jossa koetan myös ”vetää lankoja” yhteen ja nostaa esille syitä, miksi eurooppalainen laita- ja äärioikeisto on päätynyt yhteistyöhön Venäjän kanssa. Myös kyseisen kirjoituksen pääpaino on Ukrainan sotatoimialueella tapahtuvassa toiminnassa, mutta aihe huomioiden, nostan esiin myös muita tämän yhteistyön ilmenemismuotoja, joista moni on myös Venäjän lakien vastaista, mutta koska toiminta hyödyttää Venäjän johtoa, toimintaa katsotaan läpisormien.

Lukijoiden on myös hyvä muistaa se, että osassa yhteistyötä kyseessä ei Venäjän taholta ole mikään muu kuin pragmaattinen toiminta. Länsimaiden heikentämisen ja sisäisten koheesioiden rikkomisen tähden he ovat valmiit yhteistyöhön millaisen tahon kanssa tahansa, mikä ilmenee yhteistyönä äärioikealta äärivasemmalle olevien ryhmien kanssa. On kuitenkin enemmän kuin todennäköistä, että läheskään kaikki Venäjän kanssa yhteistyöhön ryhtyneet eivät toimi tältä pohjalta. Heidän kuvitelmansa ja toiveet voivat olla jotain aivan muuta, he eivät ymmärrä tai tiedosta olevansa vain työkaluja (hiljaisessa) sodassa, jota Venäjä tällä hetkellä käy.

 

Marko 

Lähteet: 

1. https://euobserver.com/investigations/151679

2. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents.

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html 

4. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/11/fake-monitors-observe-fake-elections-in.html 

5. https://twitter.com/A_SHEKH0VTS0V/status/1160178662030958593 

6. http://euromaidanpress.com/2018/11/16/far-right-and-left-conspiracy-theorists-among-foreign-monitors-at-russias-sham-donbas-elections-report/ 

7. ”CONTROVERSIAL ’INTERNATIONAL OBSERVATION’ OF THE ’All-Russian Voting’ on Amendments to the Constitution in Russia and Russia Annexed Crimea”, Anton Shekhovtsov, s. 12-14.

8. https://novayagazeta.ru/articles/2021/05/05/druzia-rossii-optom 

9. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 90-98, EPDE documents.

10. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/03/totuus-pietarin-konservatiivifoorumista.html 

11. https://www.dw.com/en/austrias-far-right-fp%C3%B6-party-under-scrutiny-for-ties-to-russia/a-48822539 

12. https://www.politico.eu/article/le-pen-russia-crimea-putin-money-bank-national-front-seeks-russian-cash-for-election-fight/ 

Lähteinä on hyödynnetty myös muuta Anton Shekhovtsovin kokoamaa aineistoa, jota on julkaistu bloginsa lisäksi muun muassa ”European Platform for Democratic Elections”-verkkosivulla.

Blogini ”Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövätkättä Donbasissa – ja miehitetyllä Krimillä”.

Venäläisen ”antifasismin” hedelmiä. Saksalaisen äärioikeistopoliitikon (Gunnar N. Lindemann) palkitsemisen ”fasismin vastaisesta työstä” omalta osaltaan alleviivaa sitä, että nyky-Venäjällä fasismin vastainen taistelu on ennen kaikkea Venäjän hallintoa tukevan politiikan (ja toiminnan) harjoittamista, antifasismilla sen kanssa ei ole mitään tekemistä.

Kuva via Anton Shekhovtsov. 

Ukrainassa sodan eskalaation uhka väistyy, sota jatkuu

 

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin huhtikuussa 2014, jolloin venäläisten operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita. Tämän vuoden puolella, sodan vuosipäivän lähestyessä Ukrainaa uhkasi merkittävä sodan eskalaatio Venäjän taholta. Nyt uhka oli ehkäpä konkreettisempi kuin vuosiin, johtuen useammasta syystä, eikä vähäisimpänä voida pitää Venäjän miehittämän Krimin niemimaan katastrofaalista vesitilannetta, mutta emme myöskään saa unohtaa Venäjän sisäpoliittista tilannetta.

Kevättalvella 2014 kaaoksen alkuvaiheessa, ennen varsinaisia sotatoimia, Venäjältä tulleiden agitaattoreiden johdolla mielenosoittajat miehittivät Donetskissa osia kaupungin keskustassa sijaitsevasta aluehallintorakennuksesta. Maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, samana päivänä – 6. maaliskuuta – tuhatkunta mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. Reilun miljoonan asukkaan kaupungista, noin parin miljoonan asukkaan talousalueelta, löytyi siis tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen Venäjältä saapuneita ”Putinin turisteja” vaatimaan ”kansanäänestystä”. Todellisuus oli tämä, yksistään omiin havaintoihini ja lähteisiini perustuen uskallan väittää, ettei liikehdintä Ukrainan itäisissä osissa olisi kuunaan edennyt sodaksi, ilman Venäjältä saapuneita agitaattoreita ja myöhemmin – huhtikuussa – ilman venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin johtamia joukkoja. Saman totesi Igor Girkin marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle” antamassaan haastattelussa:

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (1)

Maaliskuun 2014 tapahtumia voidaan pitää eskalaation ensimmäisinä askeleina Ukrainan itäosissa. Ne toimivat lähtölaukauksena – kenties myös Ukrainan uuden hallinnon testinä – kaaoksen ulottamisessa miehitetyltä Krimiltä muualle Ukrainaan. Liikehdintä olisi kenties kuivunut kokoon Donetskissa ja muualla Ukrainan itä- ja kaakkoisosissa, jollei huhtikuun 12. päivä 2014 Igor Girkinin johtama ”Ryhmä Krim” olisi aloittanut operaatiotaan Donetskista pohjoiseen, Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla. Varmuudella voidaan sanoa, että ilman Venäjää Ukrainan sotaa ei olisi, ilman Venäjää Ukrainaan ei virtaisi sotilaita ja aseita; ilman Venäjää joukkojen huolto ei toimisi; eikä ilman Venäjän sallimusta terrori- ja miehitys alueilla jatkuisi.

Tämän vuoden huhtikuussa vähintäänkin 16 Ukrainan asevoimien ja sitä tukevien organisaatioiden sotilasta kaatui taistelutehtävissä tai menehtyi vihollisten käsissä. Kaatuneiden ohella ainakin yksi Ukrainan asevoimien sotilas menehtyi sairaskohtaukseen rintamapalvelusta suorittaessaan. Asevoimissa palvelevien ohella, Itä-Ukrainan Joint Forces Operation’in alueella menehtyi sairaskohtaukseen yksi Ukrainan kansallisen poliisin erikoisyksikön Mirotvoretsin* (ukr. Миротворец – ГУНП) tutkija, yliluutnantti Denis Mironov. Hän kuoli tarkastuspisteellä Svatoven alueella, Ukrainan kontrolloimassa osassa Luhanskin oblastia.

Sotatoimissa haavoittui tämän vuoden huhtikuussa vähintään 17 Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sotilasta.

Sotatoimien eskalaation ohella maaliskuun loppua mutta etenkin huhtikuuta leimasi Venäjän mittavat joukkojen siirrot ja keskitykset Ukrainan rajoille kuin myös Ukrainalta miehitetyille alueille, etenkin Krimin niemimaalle mutta myös Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, jonne Venäjältä siirtyi tuoreita joukko-osastoja ja heidän lisäksi uutta kalustoa. 

Kuvakollaasista puuttuu huhtikuun 4. päivä vihollisen tarkka-ampujan tulituksessa menehtyneen Andrei Horlatin kuva, kuvaa ei ollut saatavilla. Andrei Horlati palveli vanhempana mekaanikkona ja autonkuljettajana 39. ilmatorjuntaohjusrykmentissä.

Lutskissa syntynyt ylikersantti Serhiy Sulima menehtyi huhtikuun 3. päivä maamiinaan Šumin kylän alueella. Sulima palveli 10. vuoristojääkäriprikaatin 109. pataljoonassa.

Ukrainan asevoimissa palvellut, Nova Borovan taajamassa syntynyt, Ivan Kozhemiaka menehtyi vihollisen kranaattitulessa huhtikuun 5. päivä.

Halaidovesta kotoisin oleva Vladislav Moroz kuoli vihollisen tarkka-ampujan luotiin miehitetyn Donetskin pohjoispuolella, Spartakin lohkolla, 5. huhtikuuta 2021. Vladislav Moroz palveli 72. prikaatin 3. mekanisoidussa pataljoonassa.

Alikersantti Viktor Helebrant kuoli vihollisen tarkka-ampujan luotiin huhtikuun 5. päivä Zolote-4:n alueella. Ataman Ivan Sirkon mukaan nimetyn 92. erillisen mekanisoidun prikaatin vahvuuteen kuulunut Helebrant oli värväytynyt asevoimiin v. 2015.

23-vuotias Maksim Stebljanko menehtyi maamiinan räjähdyksessä Stepnen alueella, Donetskin eteläpuolella 6. huhtikuuta. Stebljanko palveli 1. erillisessä panssariprikaatissa. Maksimin isä on myös Ukrainan asevoimien palveluksessa.

Panssarintorjuntajoukkueen komentaja, yliluutnantti Volodimir Špak, menehtyi Nevelskessä vihollisen kranaattitulessa huhtikuun 6. päivä. Tšernihivissä syntynyt Volodimir Špak palveli 58. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa.

Andrei Teperyk kuoli vihollisen tarkka-ampujan luotiin Zolote-5 lähistöllä 10. huhtikuuta. Martovessa, Harkovan alueella syntynyt Teperyk palveli 92. erillisessä mekanisoidussa prikaatissa.

10. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa palvellut Jaroslav “Pieni” Karliutšuk menehtyi vihollisen tarkka-ampujan ampumaan luotiin huhtikuun 12. päivä. Jaroslav Karliutšuk värväytyi Ukrainan asevoimiin 18 vuotiaana, hän ehti puolustaa maataan kuuden vuoden ajan ennen kuolemaansa.

Oleksii Mamtšii kaatui 13. huhtikuuta vihollisen suoritettua kustomoidulla nelikopterilla ilmaiskun ukrainalaisjoukkojen asemiin. Tšernivtsissä, Karpaattien kupeella, syntynyt Oleksii palveli autokuljettajana 10. vuoristojääkäriprikaatissa. Oleksiin pikkuveli Stanislav kaatui taisteluissa 13. heinäkuuta 2016 Avdiivkassa.

Ukrainan sodan alettua v. 2014, joukko georgialaisia lähti puolustamaan Ukrainaa, perustaen ”georgialaislegioonan”. Tähän joukkoon kuului Tbilisissä syntynyt, Georgian sodassa v. 2008 Venäjää vastaan sotinut, David ”Data” Šartava. Tämän YK:n rauhanturvaajanakin palvelleen pitkän linjan sotilaan elämä päättyi vihollisen kranaattituleen Shirokinessa 18. huhtikuuta 2021. Viimeiset aikansa hän palveli Ukrainan asevoimien 128. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa.

”Многие украинцы погибли за нас – за Абхазию, за Грузию, помогали в 2008 году... И всегда помогали. Это братья наши. Так что братьев надо поддержать... Главное, чтобы здесь был мир. Мир и свобода. И чтобы мы выиграли” – David Šartava. (2)

22 vuotiaan Denis Juškon elämä päättyi huhtikuun 8. päivä Vodianessa vihollisen tarkka-ampujan luotiin. Novobohdanivkassa syntynyt Denis palveli amiraali Mikhailo Bilinskin mukaan nimetyssä 36. erillisessä merijalkaväen prikaatissa, Mariupolin itäpuolella.

Ivan Kovaliovski kaatui vihollisen tarkka-ampujan luotiin Donetskin pohjoispuolella Opytnen alueella huhtikuun 26. päivä. Kolinkissa, Ivano-Frankivskin alueella syntynyt Kovaliovski palveli 58. erillisessä mekanisoidussa jalkaväkiprikaatissa.

Ylikersantti Roman Huliak menehtyi maamiinan räjähdyksessä Orikhoven lähellä, Luhanskin oblastin alueella, huhtikuun 27. päivä. Volotšiskissa syntynyt Roman oli palvellut Ukrainaa toukokuusta 2018, kaatuessaan hän kuului 14. erillisen mekanisoidun prikaatin vahvuuteen.

Oleksandr Lutsik kaatui huhtikuun 22. päivä vihollisen panssarintorjuntaohjuksen osuessa heidän asemiinsa Šumin kylän alueella, miehitetyn Horlivkan länsipuolella. Lutsik värväytyi reserviläisenä Ukrainan asevoimien palvelukseen lokakuussa 2019, kaatuessaan hän palveli tiedusteluoperaattorina 10. erillisessä vuoristojääkäriprikaatissa. Oleksandr Lutsik oli kotoisin Volynin alueelta Valko-Venäjän rajan tuntumasta.

Ihor Baitala katosi taisteluiden kuluessa huhtikuun 3. päivä asemapaikastaan Šumin kylän läheltä. Huhtikuun 6. päivä Venäjän johtamat joukot palauttivat hänen ruumiinsa Ukrainan asevoimien edustajille Marinkan tarkastusasemalla, Donetskin lounaispuolella. Lvivin alueella syntynyt Ihor Baitala palveli 10. erillisen vuoristojääkäriprikaatin tiedustelulennokkijaostossa.

* * *

Nestervarkassa, Vinnytsian alueella syntynyt Ihor Anshba kuoli sydänkohtaukseen sotatoimialueella 14. huhtikuuta 2021. Hän oli palvellut ja puolustanut maataan Ukrainan asevoimissa vuodesta 2014 lähtien.

Tämän vuoden huhtikuun 14. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partio kuvasi minitiedustelulennokillaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, lähellä Oleksandrivskea (ent. Rozy Luxemburgh) sijainneella, sodan aikana perustetulla harjoitusalueella, 15 kpl Venäjällä valmistettuja panssaroituja UAZ-23632-148 ”Esaul” maastoautoja. Kyseessä on modifioitu versio UAZ Patriot maastoautosta. UAZ-23632-148:ssa on miinasuojaus, sen moottoritila on panssaroitu ja siinä on erikoisvalmisteinen polttoainetankki. Ajoneuvoon voidaan asentaa joko Kord raskaskonekivääri tai PKP Petšeneg konekivääri, tai vaihtoehtoisesti AGS-17 tai AGS-30 kranaattikonekivääri. Venäläislähteiden mukaan yhden erikoisvalmisteisen UAZ-23632-148 hinta on kolme miljoonaa ruplaa (yli 40 000 $), joten viidentoista vastaavan ajoneuvon hinta nousee yhteensä 45 miljoonaan ruplaan. (3)

UAZ-23632-148 Esaulin toimitukset Venäjän asevoimille alkoivat v. 2018, tätä ennen Samaran lähelle sijoitetulle, Venäjän maavoimien 30. mekanisoidulle prikaatille, oli toimitettu 90 kappaletta UAZ Patriot maastoautoja. Venäjältä kolmansiin maihin on toimitettu UAZ Patriotia, jonka valmistus alkoi jo v. 2005.

Kirjoitukseni otsikkoa mukaillen, sodan eskalaation uhka näyttää hetkeksi väistyneen, sen sijaan sota jatkuu, siitä Venäjä toimillaan pitää huolen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 

2. https://plus.obozrevatel.com/crime/naveki-v-stroyu-14-geroev-otdavshih-zhizn-za-ukrainu-v-aprele.htm 

3. https://informnapalm.org/en/osce-spots-15-newest-russian-uaz-esaul-armored-vehicles-in-donbas-drone-photo/ 

Kuvakollaasi tehty blogin kirjoittajan toimesta, kuvat ja tiedot kaatuneista ukrainalaissotilaista seuraavista lähteistä: Euromaidan Press, novynarnia.com, obozrevatel.com, pravda.com.ua ja uacrisis.org.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisema kuva panssaroiduista UAZ-23632-148 ”Esaul” maastoautoista via Informnapalm.

*: Poliisin erikoisyksikkö Mirotvoretsia ei pidä sekoittaa Myrotvorets Center -verkkosivustoon.