Paluu Donetskin alueelle, Piskin kylä kranaattikeskitysten kohteena

Toukokuun toisella puolella kirjoitin blogin venäläisjoukkojen toistuvista provokatiivisista tuli-iskuista Ukrainan sotatoimialueella, palaan nyt teemaan mutta pysytellen tiukasti miehitetyn Donetskin alueella ja kaupunkia ympäröivillä Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Viittaamani kirjoitus käsitteli aikaa 1.–18. toukokuuta, tämän kirjoituksen aikajänteen ollessa laajemman, alkaen jo huhtikuun puolelta ja päättyen kesän alkuun.

Tarkoituksenani on nostaa esille tekijöitä, joiden uskon omalta osaltaan olevan syynä toistuviin, paikoin hyvin provokatiivisiin, venäläisjoukkojen suorittamiin tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksiin Donetskin ympäristössä, etenkin kaupungin pohjois ja luoteispuolella Opitne – Piski – Nevelske -lohkolla. Mutta ennen taustoitusta käydään läpi räikeimmät venäläisjoukkojen toteuttamat tuli-iskut Donetskin alueella kevään ja alkukesän kuluessa.

Venäjäjohtoisten joukkojen tykistö- ja kranaatinheitiniskujen määrä alkoi lisääntyä Donetskin ympäristössä tämän vuoden huhtikuussa, määrä kiintyi samaa tahtia Venäjän asevoimien toteuttamien joukkojen- ja kalustonsiirtojen kanssa. Jo huhtikuun alkupuolella Piskin aluetta tulitettiin kranaatinheittimin sekä 122 mm kenttätykeillä, todennäköisimmin D-30 Ljaguška kanuunahaupitseilla.

Huhtikuun 16–17. Donetskin ympäristössä Opytnen, Piskin ja Marinkan alueita tulitettiin 82 mm ja/ tai 120 mm kranaatinheittimillä, 17. huhtikuuta Novomyhailivkan alueella sijaitsevia Ukrainan asevoimien asemia tulitettiin 100 mm MT-12 panssarintorjuntatykeillä.

Huhtikuun 22. ja 23. päivä venäläisjoukot tulittivat Donetskin pohjoispuolella sijaitsevia alueita kranaattikonekiväärien ja pienikaliiperisten aseiden ohella 120 mm kranaatinheittimillä. Illalla, 23. huhtikuuta Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorivkaa ympäristöineen tulitettiin raskailla aseilla. Miehitetyn Donetskin länsiosista tulleiden silminnäkijähavaintojen perusteella alueelta ammuttiin Ukrainan kontrolloimia alueita tykistöllä.

Toukokuun 4. (klo. 21:25 eteenpäin) miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorivkan kaupunkia tulitettiin 120 mm kranaatinheittimillä sekä muilla asejärjestelmillä. (1) Kaupungin keskussairaalan alueelle osui lukuisia 120 mm kranaatinheitinten kranaattia. Sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi vaurioitui keskityksessä. Onni onnettomuudessa, ettei yksikään potilas tai henkilökuntaan kuulunut vammautunut iskussa.

Illalla 8. toukokuuta (noin klo. 19:05) Marinkan kylää tulitettiin miehitetyn Donetskin läntisestä osasta, Trudivskan kaivosalueelta, panssarintorjuntatykillä. Marinkaan ammuttiin ainakin kuusi kappaletta 100 mm MT-12 Rapira panssarintorjuntatykin kranaattia. Tulituksessa vaurioitui kuusi pientaloa sekä henkilöauto. Myöskään tässä iskussa yksikään siviili ei vammautunut fyysisesti. Iskut siviilikohteisiin traumatisoivat siviilejä, erityisen traumatisoivia tällaiset iskut ovat rintamalinjan tuntumassa asuville lapsille.

Toukokuun 13. päivä Donetskin luoteispuolella sijaitsevan Piskin aluetta tulitettiin venäläisjoukkojen toimesta 120 mm kranaatinheittimien ja 122 mm tykistön ohella taistelupanssarivaunuilla. Kyseessä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, jolloin Venäjän johtamat joukot turvautuvat panssariaseen käyttöön rintamalla. Aiempina sotavuosina venäläisjoukot ovat tulittaneet Piskin aluetta panssarikalustolla ympäröivää aluetta korkeammalle kohoavien Oktjabrin hiilikaivoksen jätemaakasojen päältä.

Muutama päivä edellisestä, 17. toukokuuta Ukrainan kontrolloimaa Piskin kylää tulitettiin jälleen kerran Donetskin luoteisosista, nyt 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Silminnäkijähavaintojen mukaan kranaatinheittimiä oli myös sijoitettu kaupunginsairaala nro. 21 läheisyyteen.

Seuraavana päivänä, 18. toukokuuta, miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorvikaa kohti ammuttiin pienikaliiperisten aseiden ohella 73 mm SPG-9 raskaalla singolla.

Toukokuun 22. päivä iskut Piskin alueelle saivat 120 mm kranaatinheittimen kranaatin osuttua asutun omakotitalon pihalle varhain aamulla, klo 06:55. Seuraava kranaatti osuikin sitten rakennukseen, mennen ulkokatosta läpi ja räjähtäen talon rakenteissa.

Omakotitalossa asunut eläkeläinen selvisi onnekkaasti vammoitta. Hän oli juuri hetkeä aiemmin mennyt ulos tutkimaan pihamaalla räjähtäneen kranaatin aiheuttamia tuhoja.

Ukrainan asevoimat on raportoinut tästäkin keskityksestä asianmukaisesti ETYJ:lle sekä JCCC:lle. Jälkimmäisen edustajat kävivät jo tutustumassa iskupaikkaan Piskyn kylässä, vul. Olimpijs’kalla.

Toukokuun 23. päivä Venäjän johtamat joukot tulittivat Avdiivkan aluetta 120 mm kranaatinheittimillä, ja seuraavana päivänä Donetskin luoteispuolella sijaitsevan Nevelsken kylän alueelle ammuttiin useita 120 mm kranaatinheittimen kranaatteja.

Toukokuun 27. päivä miehitetyn Donetskin alueelta tulitettiin Ukrainan kontrolloimilla alueilla sijaitsevia sotilas ja siviilikohteita lukuisia kertoja erilaisilla, raskailla, asejärjestelmillä. Piskin aluetta tulitettiin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä, samalla lohkolla sijaitsevaa Opitnen kylän ympäristöä tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin SPG-9 raskaalla singolla ja 120 mm kranaatinheittimillä.

Donetskin lounaispuolella sijaitsevan Marinkan lohkolla, venäläisjoukot tulittivat Ukrainan asevoimien asemia panssarintorjuntatykeillä Marinkan ja siitä etelään sijaitsevan Novomyhailivkan alueilla ja seuraavana päivänä Novomyhailivkan aluetta tulitettiin toistamiseen panssarintorjuntatykillä.

Toukokuun 30. päivä venäläisjoukot tulittivat Piskin ja Opitnen alueita 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Kuun vaihduttua kesäkuuksi taisteluiden ja tuli-iskujen intensiteetti Donetskin rintamalohkolla on laskenut olennaisesti. Piskin kylään ympäristöineen on kuitenkin kohdistettu kaksi merkittävämpää keskitystä 120 mm kranaatinheittimillä kesäkuun puolella, 4. ja 6. päivä.

Miksi Piski palasi kranaattikeskitysten keskiöön huhti-toukokuussa? Taustalta löytynee useampikin syy, mutta huomioitava on ETYJ:n Ukrainan monitorointimission erikoisraportin havainto (kyseessä on erikoisraportti 10/2021):

”Two objects that appear to be cameras installed on the mast of the SMM camera system at the Oktiabr mine, at night, and without permission, in non-government-controlled Donetsk”. (2)

Oktjabirskajan eli Oktjabrin kaivos Donetskissa (v. 2016), kuva via doneck-news.com.

Tapahtumien kulku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavaa:

14. huhtikuuta Venäjän johtamat joukot kysyivät ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partiolta lupaa kiinnittää Oktjabrin kaivoksen (ukr. Жовтневий рудник) alueella sijainneen tornin katolle pystytettyyn ETYJ:n valvontamastoon kameran. ETYJ ei suostunut pyyntöön.

Kaivosalueella sijaitsevien kahden tornin korkeus on 50 metriä. Rakennuksen katolla sijaitseva ETYJ:n valvontamaston kohotessa useita metrejä korkeammalle.

Illalla 17. huhtikuuta kyseisellä kaivosalueella, ETYJ:n valvontamastossa sijainnut monitorointimission kamera kuvasi kahden sotilaspukuun pukeutuneen henkilön tornin katolla, ETYJ:n maston välittömässä läheisyydessä. Noin tunnin aikana (klo. 21:00 – 22:00 välillä) kamerakupoliksi osoittautunut ”kohde” kiinnitettiin luvatta mastoon.

19. huhtikuuta ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partio kävi arvioimassa tilanteen. ETYJ:n partion oli mahdotonta päästä tornin katolle suorittamaan tarkastus, koska katolle vievät tikkaat oli katkaistu. Ulkoa suoritetun tarkastuksen perusteella ETYJ:n mastoon oli kiinnitetty (luvatta) kamera, myös tornin seinään oli kiinnitetty (luvatta) kameralta näyttävä kohde. Tornista oli vedetty kaapeleita n. 50 metrin matkan päässä sijaitsevaan ”aseellisten joukkojen” asemaan.

Myöhemmin samana päivänä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission poisti käytöstä oman, kyseiseen tarkkailutorniin sijoitetun kameran. ETYJ ei kertonut syytä oman kameran poistolle, voimme arvioida poiston syynä olevan halun vähentää konflikteja alueella olevien ”aseellisten joukkojen” (ETYJ:n raporteissaan käyttämä termi) ja ETYJ:n partioiden välillä.

Yksittäisenä tapahtumana näiden kameroiden, ja mahdollisesti muiden havaintolaitteiden, asentamista ei pidä väheksyä. Luonnollisesti niiden tarjoamaan informaatiota on mahdollista hyödyntää tulenosoituksessa ja muissa operaatioissa. Toisaalta se, että ETYJ poisti oman kameransa tarkoittaa sitä, että Venäjän johtamien joukkojen on mahdollista toimia vapaammin, rikkoa sopimuksia entistä räikeämmin.

Tapahtunut on jälleen yksi, joskin hyvin räikeä, esimerkki siitä, kuinka miehitetyillä alueilla operoivat joukot toimivat vastoin sopimuksia, vaikuttaen ja rajoittaen samalla myös ETYJ:n Ukrainan monitorointimission työskentelyä. Käytännössä tällainen toimi ei johda muuhun kuin sanalliseen protestiin – jos edes siihenkään, koska Venäjä operoi tällä sotanäyttämöllä samanaikaisesti niin ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa kuin myös sodan osapuolena. Venäjän kaksoisrooli mahdollistaa kaiken hyödyn keräämisen (tiedustelu ja valvonta sekä tarkkailu) itselleen ja samalla ETYJ:n arvovallan ja luotettavuuden heikentämisen, mikä sekin palvelee Venäjän etua.

Alla satelliittikuva Donetskin luoteisosasta sekä Ukrainan kontrolloimasta Piskin kylästä, kuvaan merkitty selityksin eräitä tärkeimmistä kohteista ja tapahtumista.

Huhtikuun puolenvälin tapahtumien jälkeen Oktjabrin kaivosalueella ja sitä ympäröivillä, Donetskin luoteisosien alueilla, havaittiin ETYJ:n tarkkailijoiden ja heidän käyttämiensä tiedustelulennokkien kuin myös paikallisten toimesta runsaasti tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa. Esim. Donetskin kaupunginsairaala nro. 21 piha-alueella on havaittu useita kertoja kranaatinheittimiä, ja noin kilometrin säteellä sairaalasta on useita 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimien tuliasemia, osan ollessa keskellä asutusta tai asutuksen tuntumassa. Donetskin kaupunginsairaala nro. 21 korttelista on Piskin kylään 3000–3900 metriä.

Kiinteiden tuliasemien lisäksi ETYJ:n tarkkailijat ovat havainneet alueella useita kertoja kranaatinheittimiä tilapäisissä tuliasemissa, esim. huhtikuun 24. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partio havaitsi Oktjabrin kaivosalueella kaksi kranaatinheitintä. Alueelta on Ukrainan hallinnassa olevaan Piskyn kylään alle 3000 metriä, lähimpiin Ukrainan asevoimien asemiin on matkaa alle 2000 metriä.

Kranaatinheittimien ohella venäläisjoukot ovat sijoittaneet asutetuille alueille, rintamalinjan tuntumaan, myös tykistöä. ETYJ:n onnistui havaita kolme ja kuvata yhden rakennukseen piilotetun 122 mm D-30 Ljaguška kanuunahaupitsin helmikuussa 2020. Lähimmät asuintalot sijaitsivat reilun 200 metrin päässä havaittujen kanuunahaupitsien piilopaikasta, Kirovin alueella Donetskissa. Kyseisen sijoituspaikan ympäristöstä D-30 Ljaguška kanuunahaupitseilla on mahdollista ampua tavanomaisella tykistökranaatilla kaikkialle Donetskin luoteis-länsi-lounaissektorille, kyseisen kanuunahaupitsin 360 asteen ampumasektori mahdollistaa tulittamisen myös kohti Donetskia yhdestä ja samasta ampuma-asemasta. Tavallisesti venäläisjoukot vaihtavat tällaisia piilopaikkoja muutaman (3–6 kk) välein. Todennäköisesti nyt vastaavaa tykistöä on sijoitettuna johonkin toiseen, riittävän suureen halliin, kyseisellä alueella. Tätä indikoi myös se, että kevään kuluessa kranaatinheitinten ohella venäläisjoukot ovat tulittaneet kohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla myös 122 mm kenttätykeillä. 

Edellä olen käynyt läpi vain sellaiset tuli-iskut, jotka ovat laajuutensa tai käytetyn aseistuksensa tähden poikkeuksellisia, tai ne ovat kohdistuneet selkeästi siviilikohteisiin, mikä tarkoittaa sitä, että huomiotta on jäänyt suuri joukko tuli-iskuja, jotka on suoritettu esim. 82 mm kranaatinheittimillä, ja jotka ovat kohdistuneet selkeästi sotilaskohteisiin rintamalla, kuten ”Butivkan” kaivosalueelle Avdiivkan eteläpuolella. Venäjän johtamat joukot suorittavat tällaisia iskuja lähes päivittäin miehitetyn Donetskin ympäristössä Novoselivka-Druhasta Avdiivkaan, ja sieltä Piskin kautta Krasnohorivkaan ja Marinkaan ulottuvalla rintamaosuudella.

Moni todennäköisesti pohtii Venäjän motiivia tällaisille kranaatinheitin ja tykistökeskityksille? Läntisiä medioita lukemalla, huomaamme, ettei näistä siviilikohteisiin suoritetuista iskuista ole juurikaan uutisoitu – ei edes Krasnohorivkan keskussairaalaan suoritetusta iskusta, joka vaaransi kymmenien potilaiden ohella hoitohenkilökunnan ja muun sairaalahenkilökunnan ollen myös iskuna selkeä sotarikos. Pidän Venäjän eräänä motiivina toivetta, että iskut siviilikohteisiin provosoisivat Ukrainaa ryhtymään huomattavaan vastaiskuun, joka varmasti saisi aivan toisen huomion läntisissä medioissa. Näkyvyyden saamisesta Venäjän valtiollinen propagandakoneisto innokkaine avustajineen pitää kyllä huolen. Pidän myös enemmän kuin todennäköisenä sitä, että jos Ukraina tällaiseen vastaiskuun ryhtyisi, sen kokema mainehaitta olisi huomattava (Venäjän toimista johtuen) ja iskun laajuutta tultaisi merkittävästi liioittelemaan venäläismedioissa ja maan valtiojohdon taholta. Mainehaitan ohella vastaisku mahdollisesti antaisi Venäjälle syyn ryhtyä laajaan offensiiviin ns. omien intressien turvaamiseksi, jonka perusteena käytettäisi ”venäläisväestön suojelun tarvetta”.

Se kuinka Ukrainan sodasta ja Venäjän toimista kirjoitetaan, näyttäytyy edelleen valitettavasti siltä, että läntinen media yhdessä poliitikkojen kanssa käy keskustelua ”lillukanvarsista”. Keskustelua käydään Ukrainan rajoille sijoitetuista joukoista ja niiden muodostamasta uhasta, keskustelua ei käydä samalla intensiteetillä Ukrainan maaperällä olevista miehitysjoukoista ja niiden toimista, mikä palvelee yksinomaa Venäjää. Yhä edelleen läntiset mediat poliitikkojen rinnalla syyllistyvät puhumaan ja kirjoittamaan ”separatisteista” ja ”sisällissodasta”, häivyttäen Venäjän roolin jonnekin sivulauseeseen, mikä sekin palvelee Venäjää. Keskustelua voidaan sanoa käytävän Venäjän ehdoilla, jossa Ukrainalle on jätetty statistin rooli, ja jossa länsi ostaa epätoivoisesti ”rauhaa meidän ajaksemme”, jossa Venäjän teot ja toimet tunnutaan ymmärryksen oheen myös hyväksyttävän. Mikään rikos ei näytä olevan niin raskas, että se johtaisi todella merkittävään muutokseen Venäjä-politiikassa, jolloin ryhtyisimme avoimesti puhumaan Venäjästä hyökkääjänä ja sodan aloittajana, unohtamatta myöskään Venäjän ja sen joukkojen osallisuutta lukuisiin sotarikoksiin Ukrainassa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://reliefweb.int/sites/reliefweb.int/files/resources/health_cluster_ukraine_bulletin_12_april_may_2021_upd.pdf 

2. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/483956 

Muina lähteinä käytetty muun muassa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission Twitter-tiliä @OSCE_SMM ja osce.org-verkkosivua sekä pressjfo.news’in Facebook-sivua.

Venäläisjoukkojen provokatiiviset tuli-iskut Ukrainassa jatkuvat (julk. 21.5.2021).

Suomessa ei käydä kriittistä keskustelua Venäjän proxyihin värväytyneistä kansalaisistamme

Oikeus on jälleen Euroopassa puhunut ja syytetty on tuomittu vankeuteen terrorismista sekä kuulumisestaan terroristiseen organisaatioon. Tällä kertaa näin kävi Tšekin tasavallassa, jossa oikeus on tuominnut 32-vuotiaan miehen 20 vuodeksi vankeuteen hänen osallistuttuansa Ukrainan sotaan Venäjän johtamissa, organisoimissa ja varustamissa joukoissa. Syytetyn – Martin Kantor – katsottiin  syyllistyneen terrorismiin ja olleen terroristisen organisaation jäsen:

“32-year-old Czech national Martin Kantor has been sentenced to 20 years’ imprisonment for fighting on the side of the Russian and pro-Russian Donbas militants.  The trial before the Prague Municipal Court was in absentia, but is important both as a clear deterrent to others, and because Kantor was found guilty on 1 June 2021 of terrorism and involvement in a terrorist organization.” (1)

Kantorin oikeudenkäynti ei ole Tšekeissä ensimmäinen laatuaan, tuskin on viimeinenkään.

Vastaavia oikeudenkäyntejä on järjestetty Euroopan alueella viime aikoina useampia, tai vaihtoehtoisesti ollaan järjestämässä.

Latviassa oikeus tuomitsi 40-vuotiaan Beness Aijon 2½ vuodeksi vankeuteen osallistuttuaan Ukrainan sotaan Venäjän proxy-joukoissa. Beness Aijo todettiin syylliseksi Latvian rikoslain artikloiden 81 ja 82 sekä 83 mukaisiin rikoksiin, eli osallisuudesta hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen, valtion itsenäisyyden lakkauttamisyritykseen sekä Latvian alueellisen koskemattomuuden heikentämiseen. (2)

Italiassa on edessä todennäköisesti merkittävämpi oikeudenkäynti maan viranomaisten onnistuttua osana ”Yksinäinen susi” -operaatiota jäljittämään ja pidättämään 50-vuotiaan, entisen poliisin Cagliarista, joka osallistui sotaan Ukrainassa Venäjän proxy-joukoissa.

Toukokuun alkupuolella pidätetty, entinen poliisi, pidätettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2015, epäiltynä osallistumisesta palkkasotilaana sotaan Ukrainan hallintoa vastaan. Tuolloin pidätetty vapautettiin, koska ei löytynyt riittäviä todisteita siitä, että hän oli osallistunut varsinaisiin taistelutehtäviin. Pidätetty kertoi tuolloin kuulusteluissa, ettei ollut ”ampunut ukrainalaissotilaita”.

Italiassa viranomaistahot olivat seuranneet pidätetyn pankkitilejä ja havainneet lukuisia tilisiirtoja ”Donetskin kansantasavaltoihin” liitetyltä pankkitililtä epäillyn tilille. Pidätyksen yhteydessä takavarikoitiin valokuvia, videotallenteita ja asiakirjoja, joita käytetään todisteena pidätettyä vastaan.

Pidätettyä syytetään terroristisesta toiminnasta. (3)

Euroopassa ensimmäisten tuomiot osallisuudesta Ukrainan sotaan Venäjän proxy-joukoissa, tai värväytyneenä palkkasotilaaksi venäläiseen palkkasotilaspalveluita tarjoavaan yritykseen luettiin jo sodan alkupuolella. Iso-Britanniassa Benjamin Stimson tuomittiin terrorismilain perusteella 5½ vuoden vankeusrangaistukseen osallisuudesta sotaan Ukrainan hallintoa vastaan. (4)

Ehkäpä hiukan yllättäen Serbiassa oikeuslaitos on ollut ahkera tuomitessaan Ukrainassa, Venäjän joukoissa taistelleita palkkasotilaita – militantteja. Toimittaja Maja Zivanovic artikkelissaan “Donbass Brothers: How Serbian Fighters Were Deployed in Ukraine” huomioi myös maan oikeuslaitoksen toiminnan. (5) Artikkelin kirjoitus- ja julkaisuajankohtana tammikuussa 2019, kaksikymmentäyhdeksän serbiä oli tuomittu osallistumisesta Ukrainan sotaan Venäjän proxy-joukoissa palkkasotilaina kuudentoista odottaessa tuomiota.

Verrattuna Baltian maihin tai moniin eurooppalaisiin valtioihin, Suomessa keskustelu – puhumattakaan aktiivisista toimista – Venäjän joukoissa Ukrainassa taistelleiden kohtelemisesta vierastaistelijoina ja tuomitseminen osallistumisesta sotaan Ukrainassa loistaa poissaolollaan siitä huolimatta, että maassamme on kyllä käyty keskustelua vierastaistelijoista. Viimeksi keskustelu pulpahti pintaan kiivaampana vuosi sitten, jolloin Suomeen palasi Al-Holin leiriltä kolme naista lapsineen, naiset olivat värväytyneet ISIS:iin tai muulla tavoin liittyneet terroristijärjestöön mutta tämänkin jälkeen ISIS:iin värväytyneiden synnyttämästä uhasta on käyty keskustelua.

Toki ISIS:iin on värväytynyt merkittävästi enemmän suomalaisia tai Suomessa asuvia, mitä Venäjän varustamiin joukkoihin on värväytynyt Ukrainan sodan kuluessa, mutta jos käymme keskustelua Suomeen palanneiden vierastaistelijoiden (tai terroristien) synnyttämästä uhasta, on oudoksuttavaa, että yksi ryhmä unohdetaan tyystin. Mielestäni emme kuitenkaan voi ohittaa heidän synnyttämää turvallisuusuhkaa olkia kohautellen, osa heistä on osallistunut taisteluihin, joukossa voi olla henkilöitä, jotka ovat saaneet koulutusta terroristisiin toimiin, hiukan samalla tapaa kuin ruotsalaiset Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenet Anton Thulin ja Viktor Melin saivat venäläisen Russian Imperial Movementin eli RIM:in Partizan kurssilla muutama vuosi sitten. Heidän saama oppi oli kuitenkin niin pätevää, että leirin jälkeen, palattuaan Ruotsiin, he tekivät yhdessä kolmannen äärioikeistolaisen ekstremistin, Jimmy Jonassonin, kanssa pari onnistunutta terrori-iskua kolmannen epäonnistuessa.

Johan Bäckman ja Petri Viljakainen miehitetyssä Itä-Ukrainassa, kuva J. Bäckman.

ISIS:iin värväytyneiden kohdalla on myös käyty keskustelua myös muiden kuin taisteluihin osallistuvien vastuista, kuten huoltoon ja propagandasodankäyntiin osallistuneiden toiminnasta, jota toimintaa ei myöskään pidä aliarvioida. He toiminnallaan omalta osaltaan mahdollistavat taistelut ja terroriteot; propagandan voimaa meidän ei pidä ryhtyä aliarvioimaan, sen voimasta on viimeisen vuosisadan osalta näyttöä, vaikka kuinka. Samalla vakavuudella en ole nähnyt käytävän keskustelua Venäjän riveihin värväytyneiden propagandistien toiminnasta, itse asiassa esim. Janus Putkosen kohdalla ensimmäisistä uutisista hänen värväytymisensä jälkeen paistoi läpi hämmästys ja jopa lievä ihailu – ryhtyisimmekö me ihailemaan suomalaista, joka värväytyisi Daeshin kaltaiseen terroriorganisaatioon? Eikä Länsi-Savossa elokuussa 2019 julkaistu haastattelu Petri Viljakaisesta kovinkaan kriittinen ollut, ennemminkin hänestä maalailtiin kuvaa ohjailulle alttiina reppanana. (Huom. Viljakainen kuului ns. rintamajoukkoihin, mutta näen hänen roolin olleen muutakin kuin laiton taistelija rintamalla. Häntä hyödynnettiin runsaasti myös propagandassa).

Länsi-Savo 6. elokuuta 2019.

Sama vaikenemisen kulttuuri vallitsee tarkasteltaessa muutakin toimintaa, johon suomalaiset, Venäjän joukkoihin värväytyneet ovat syyllistyneet, tai Venäjän laskuun työskentelevät syyllistyvät. En ole havainnut käydyn keskustelua värväystoiminnasta, jonka avainhenkilöitä Suomessa oli Johan Bäckman, tai toiminnan rahoittamisesta – miehitetyn Itä-Ukrainan alueella kadonneen Petri Viljakaisen mukaan juuri Bäckman maksoi hänen kulujaan, tämän matkatessa Pietarin kautta Rostov-na-Donun alueelle ja sieltä sotatoimialueelle Ukrainaan.

Oma lukunsa on sitten paluu Suomeen, ja se kuinka heihin suhtaudutaan Suomessa. Ainakin osa heistä näyttää solahtaneen yhteiskuntaamme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä on syytä huomioida se, että he eivät kuitenkaan ole tehneet tiliä menneisyytensä kanssa, ennemminkin tuntuvat pitävän tekojaan oikeutettuina. Eräät, kuten Jarmo Ekman, kristallipuolueen kuntavaaliehdokkaana Sastamalassa, rakentavat (poliittisen) vaikuttajan uraa Suomessa taustaansa juurikaan kätkemättä. Kiinnostavaa tässä puolessa on se, että hänkin näyttää olleen haluttu useampaankin puolueeseen kuntavaalien alla, valitsi kuitenkin kristallipuolueen ilmeisen henkilökohtaisista syistä. Toisaalta jotain se kertoo ainakin perussuomalaiset paikallisosastosta, kun ovat tiedustelleet Ekmania riveihinsä taustasta piittaamatta. Hänenkin taustalta löytyy miehitetyssä Itä-Ukrainassa propagandistisen työskentelyn ohella Ukrainan häneen kohdistamia sanktioita, seikka joka tuotiin myös Tyrvään Sanomien haastattelussa esille (viittaan alla olevaan kuvaan, joka on osakuva haastattelusta), kuin myös disinformatiivisen Toimittajaliiton sihteerinä toimiminen muun koheesiota rikkovan vaikuttamisen rinnalla, seikat, jotka eivät näytä painavan ”kansallismielisenä” esiintyvän puolueen vaakakupissa lainkaan.

Sota Ukrainan itäisissä osissa alkoi huhtikuussa 2014, Suomessa venäläispropagandan levittäminen alkoi hyvin pian tämän jälkeen, ensimmäiset (julkisesti) värväytyneet saapuivat Venäjän kautta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille seuraavan vuoden puolella – julkisuudelta piilossa heitä saapui mahdollisesti jo ennen tätä. Nyt elämme kesää 2021, sota Ukrainassa jatkuu edelleen, aivan kuten hiljaisuus Suomessakin.

 

Marko  

Lähteet:

1. http://khpg.org/en/1608809156 

2. https://www.unian.info/world/donbas-latvia-in-absentia-sentences-black-lenin-to-2-5-years-in-prison-11423254.html 

3. https://www.unian.info/war/donbas-war-italy-arrests-ex-police-officer-who-fought-as-mercenary-11408410.html

4. http://khpg.org/en/1500064559 

5. https://vsquare.org/donbass-brothers-how-serbian-fighters-were-deployed-in-ukraine/ 

Huom. kirjoituksessa keskityn luonnollisesti vain Venäjän riveissä sotiviin, koska Ukrainan hallintoa tukeviin joukkoihin värväytyneet suomalaiset edustavat kuitenkin laillista hallitusvaltaa, joten eivät samalla tavalla ole rinnastettavissa vierastaistelijoihin. Mikäli nämä suomalaiset syyllistyvät sotatoimissa sotarikoksiin tai muihin rikollisiin tekoihin, on heidän kannettava vastuu teoistaan.

Eurooppalainen äärioikeisto sotimassa Venäjän rinnalla Ukrainassa

Julkaisin toukokuun 13. päivä blogin, jossa kävin kertauksenomaisesti läpi Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittista yhteistyötä Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Kirjoituksessa päähuomion varasti ”vaalitarkkailutyö” Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Kyseisessä tehtävässä Venäjä hyödyntää aktiivisesti operaattoreitaan ja kumppaneitaan lännessä, pyrkien heidän avullansa muokkaamaan mielikuvia järjestämistään vaaleista, jotka ovat ennemminkin vaalien irvikuvia – ja Ukrainalta miehitetyillä alueilla järjestettyinä myös laittomia. Nämä ”vaalitarkkailutoimet” ovat johtaneet myös Ukrainan suomalaisille langettamiin sanktioihin. Maaliskuussa 2019 Ukraina lisäsi pakotelistalleen seuraavat ”vaalitarkkailuun” osallistuneet suomalaiset, Janus Putkosen, Johan Bäckmanin ja Jarmo Ekmanin sekä, jo edesmenneen, Jon Hellevigin. (1) Aiemmassa kirjoituksessani huomioin, vähintäänkin viittauksenomaisesti, myös muita poliittis-yhteiskunnallisen yhteistyön muotoja konferensseista alkaen ja päätyen erilaiseen ”koulutusyhteistyöhön”, jossa Venäjälle lojaalit operaattorit toimivat kurssien ja luentojen vetäjinä.

Tässä kirjoituksessa siirrymme poliittisluonteisesta yhteistyöstä sotilaalliseen yhteistyöhön, jossa aihekokonaisuus huomioiden merkittävään rooliin nousevat eurooppalaisen äärioikeiston jäsenet sotimassa vapaaehtoisina Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa. En kuitenkaan jätä huomioimatta muita sotilaallisen yhteistyön muotoja, joista meitä suomalaisia ja laajemmin Pohjoismaiden jäseniä koskettaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja venäläisen – nationalistisen ja imperialistisen, valkoista ylivaltaa ajavan – Russian Imperial Movementin eli RIM:in (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) välinen yhteistyö.

Yhteistyön ensitahdit lyötiin syksyllä 2015, jolloin RIM:in johtoon kuuluva Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen Ruotsin osaston vieraana. Tuolloin Pohjoismainen vastarintaliike sai venäläistaholta rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten. Vierailusta on tarkemmin kirjoittanut Anton Shekhovtsov blogitekstissään ”Russian fascist militants give money to Swedish counterparts”. (2)

Sittemmin on käynyt ilmi yhteistyön pitävän sisällään myös sotilaallisen ulottuvuuden (vai kutsuisimmeko tätä terroristiseksi ulottuvuudeksi), nimittäin elokuussa 2016 kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsentä, Anton Thulin ja Viktor Melin, matkasi Venäjälle saamaan aseellista koulutusta (käytännössä koulutusta terroritoimiin) RIM:in Partizan kurssilla. Viime vuonna julkaistujen saksalaisuutisten mukaan RIM:in kursseille on osallistunut myös suomalaisia uusnatseja, (3) tähän mennessä yhdenkään osallistuneen henkilöllisyys ei ole varmistunut. Palaan tähän aiheeseen tarkemmin myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Anton Thulin ja Viktor Melin (kaksikko vasemmassa reunassa) RIM:in Partizan-leirillä.

Uusnatsit ja fasistit sotimassa Venäjän joukoissa

Venäjän propagandakoneisto on Euromaidanin alkuhetkistä lähtien rummuttanut ”ukrainalaisfasisteista” ja ”Kiovan juntasta” kaappaamassa maassa vallan. Tätä propagandatarinaa ovat toisintaneet Venäjän operaattorit ja sen hyödyntämät tahot myös Euroopassa äärivasemmalta äärioikealle – niin absurdilta kuin se tuntuukin, niin myös laita- ja äärioikeisto toistaa Venäjän valtiollisen propagandakoneiston propagandaa. En nyt uhraa ajatuksiani sille, että huomaavatko he oman toimintansa absurdiuden vaiko eivät, vai eivätkö he vain piittaa siitä – vai toteutuuko tässä se ikivanha totuus, ”sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”.

Tätä narratiivia toistaessaan eurooppalaisen laitavasemmiston rinnalla eurooppalainen äärioikeistokin unohtaa sen, että Venäjä aktiivisesti värvää joukkoihinsa venäläisten nationalistien ja imperialistien rinnalle myös eurooppalaisen äärioikeiston edustajia, joukossa on myös kovanlinjan uusnatseja. Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta tuotetussa propagandassa näytetään kuitenkin tietoisesti häivyttävän fasistien ja uusnatsien osallistuminen sotatoimiin – usein venäläispropagandistit tai Venäjälle työskentelevät propagandistit kuvailevat heitä ”patriooteiksi”, käyttäen termiä kuin kiertoilmauksena fasistille tai uusnatsille. Irvokkaaksi tämä näytelmä käy sitten siinä vaiheessa, kun eurooppalaisen laitavasemmiston edustajat vierailevat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla saarnaten samalla ”Kiovan juntasta” tai ”ukrainalaisfasisteista” sulkien todellisuuden kokemuspiirinsä ulkopuolelle. Todellisuuden, jossa sota Ukrainassa on venäläisen imperialismin ilmentymää ja johon Venäjä värvää aktiivisesti väkeä oman maansa äärioikeiston ml. uusnatsit lisäksi eurooppalaisen äärioikeiston riveistä. Kuvailemallani tapaa toimi muun muassa italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) meppinäkin toiminut Eleonora Forenza perustellessaan vierailuaan miehitettyyn Luhanskiin toukokuussa 2017, perustelun kuuluessa:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”.

Siirrytään seuraavaksi itse aiheeseen eli eurooppalaisen äärioikeiston ja Venäjän militaristisiin yhteistyökuvioihin. Mutta sitä ennen lukijan on hyvä muistaa se, että eurooppalainen äärioikeisto muodostaa vain vähäisen osan Venäjän värväämistä vapaaehtoisjoukoista, jos jätämme huomiotta Venäjän asevoimat ja turvallisuusorganisaatiot ja niiden riveistä värvätyt sekä palveluksessa olevat sotilaat ja taistelijat, niin Venäjän varustamien ja johtamien sekä organisoimien joukkojen rungon muodostavat venäläiset, joita maa on lähettänyt tuhansittain sotimaan Ukrainaan ja tässä joukossa merkittävässä roolissa on venäläinen äärioikeisto, imperialistiset ja nationalistiset liikkeet. Tarkastelin tätä kuviota pari vuotta sitten, kesäkuussa 2019 julkaisemassani blogissa ”Venäläiset ekstremistit terrorisoimassa Itä-Ukrainaa”, laajuutensa vuoksi aihe vaatii ehdottomasti oman kirjoituksen, joten en tässä kirjoituksessa suo tämän laajempaa huomiota venäläiselle äärioikeistolle ja imperialistisille liikkeille, joista Venäjä ammentaa ”tykinruokaa” Ukrainaan (kuin myös muille sotatantereille).

Venäjän on onnistunut värvätä Euroopan alueelta yksittäisten taistelijoiden ohella suurempiakin yhtenäisiä osastoja, joiden taistelijat jakavat äärioikeistolaisen tai fasistisen ideologian. Unkarista äärioikeistolaiseen Jobbikiin kytketty Legion of Saint Stephen on lähettänyt vapaaehtoisia sotimaan ”fasismia” vastaan. Slovakialaisilla Slovenski Brancilla ja Slovenske Hnutie obrodylla tiedetään olevan tiiviit yhteydet venäläisiin nationalistisiin ryhmiin, niinpä kummankin slovakialaisen ryhmittymän taistelijoita on käynyt koulutuksessa Venäjällä kuin myös sotimassa venäläisjoukoissa Itä-Ukrainassa. Slovakialaisen kansallismielisen ja äärioikeistolaisen L'SNS-puolueen eli Kotlebovcin heikentyminen voi johtaa siihen, että erilaisten militanttiryhmien toimiminen maassa muuttuu merkittävästi vaikeammaksi. Itse asiassa tästä on nähty jo viitteitä, tai vaihtoehtoisesti ryhmät ovat painuneet maan alle poliittisen ilmapiirin hitaan muuttumisen seurauksena.

Ehkäpä yllättäen myös puolalaisia kansallismielisiä on sotinut Venäjän proxy-joukkojen riveissä Itä-Ukrainassa, ensimmäiset puolalaisvapaaehtoiset saapuivat miehitetyille alueille loppuvuodesta 2014. (4) Venäjän proxy-joukoissa Donbasissa on taistellut joitain kansallismielisen puolalaisen anti-Banderovci-ryhmän jäseniä. Puolalaisia on ajanut liikkeelle ajatus Ukrainan jakamisesta Puolan ja Venäjän kesken.

Puolalaisvapaaehtoisia yhteiskuvassa rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin jäsenten kanssa.

Puolalaiset, äärioikeistoyhteyksistä tunnetut henkilöt, olivat osallisena Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa suoritetussa tuhotyössä helmikuussa 2018, jossa alueen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskukseen tehtiin polttopulloisku, josta syy vieritettiin ”ukrainalaisnationalistien” harteille – tässä kampanjoinnissa venäläismedioilla oli myös keskeinen rooli. Kuulusteluissa, yksi epäillyistä tekijöistä, puolalainen Michal Prokopowicz, kertoi teon tilaajan olevan saksalaisen, äärioikeistolaisen Venäjä-yhteyksistä tunnetun Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puoluetta lähellä olevan, toimittaja Manuel Ochsenreiterin. (5) Ochsenreiterilla, kuten muutamalla muullakin, AfD:n jäsenellä tai puolueen tukijalla on vähintäänkin tiivihköt yhteydet eräisiin suomalaisiin Kreml-operaattoreihin ja propagandisteihin, kuten Johan Bäckmaniin ja Janus Putkoseen.

Saksalainen äärioikeisto nousi viime vuonna otsikoihin tiiviistä yhteyksistä venäläiseen Russian Imperial Movementiin eli RIM:iin saksalaisen Focusin uutisen myötä. (6) Saksalaislähteiden mukaan lukuisia saksalaisen äärioikeiston jäseniä on osallistunut RIM:in organisoimille kursseille, joilla on opetettu ammuntaa, pommien tekoa – ruotsalaisuusnatsit osallistuivat samansisältöiselle RIM:in järjestämälle kurssille v. 2016. Kurssisisällön perusteella voimme jopa ilmaista niillä opetettavan terrorististen iskujen suorittamista, ja käytännössä tätä toimintaa toteutetaan Venäjän valtion sallimuksella. Venäjän lain mukaan tällainen toiminta on kiellettyä, mutta koska nämä ryhmät toiminnallaan edistävät myös Venäjän valtion intressejä, viranomaiset sulkevat silmänsä ja hiljaa hyväksyvät tällaisen ”koulutustoiminnan”.

Saksalaislähteiden mukaan näille RIM:in järjestämille Partizan kurssille on osallistunut samaan aikaan myös ruotsalaisia ja suomalaisia uusnatseja (tai ”kansallismielisiä”). Ruotsalaisuusnatsit Anton Thulin ja Viktor Melin osallistuivat kurssille elokuussa 2016, saksalaislähteiden perusteella voidaan päätellä koulutukseen osallistuneen useampia ruotsalaisia kuin Thulin ja Melin, muita nimiä ei kuitenkaan ole tähän mennessä noussut esiin, kuten ei ole noussut suomalaistenkaan nimiä. Omat lähteeni ovat vihjanneet kahden suomalaistaustaisen, todennäköisesti äärioikeistoon kuuluneen, värväytyneen Venäjän proxyihin vuoden 2019 jälkeen, yhtään konkreettista todistetta värväytymisestä ei kuitenkaan ole vielä noussut esiin.

Sodan alkupuolella miehitetyn Donetskin kuin myös miehitetyn Luhanskin alueilla toimi useita ulkomaalaisvapaaehtoisista perustettuja joukko-osastoja, jotka usein olivat osa pataljoonaa, rykmenttiä tai prikaatia. Tällainen ulkomaalaisista laita- ja äärioikeistoon kuuluvista jäsenistä koottu joukko-osasto oli aiemmin mainittu Legion of Saint Stephen. Myös bulgarialaisvapaaehtoisista oli koottu oma osasto ”Ortodoksinen aamunkoitto” (Православна Зора); serbinationalistit perustivat Jovan Šević’in mukaan nimetyn osaston, jonka komentajana toimi sodan alkupuolella Bratislav Živković – huomattava osa kyseisen osaston taistelijoista palasi Serbiaan syksyllä 2014; Donetskin alueella ulkomaalaisia vapaaehtoisia liitettiin sodan alkupuolella myös kansainväliseen prikaatiin, Pjatnashkaan, jonka komentajana toimi tuolloin abhaasitaustainen militantti Akhra Avidzba.

Miehitetyn Luhanskin alueella ranskalaisia, serbialaisia sekä brasilialaisia vapaaehtoisia on sijoitettu Prizrak prikaatiin kuuluvaan Unité Continentaleen, jonka toinen perustaja ja ensimmäisiä komentajia oli ranskalainen ultranationalisti Guillaume Lenormand. Unité Continentalen perustajiin ja aiempiin komentajiin kuuluu myös ranskalainen Victor-Alfonso Lenta, joka kertoi tulleensa erotetuksi Ranskan asevoimista uusnatsi-organisaation jäsenyytensä vuoksi. Jonkinasteinen paradoksi on siitä, että Lenta on toiminut myös Prizrak prikaatiin kuuluvan antifasisti- ja kommunistivapaaehtoisten yksikön DKO:n (ven.: ДКО - Добровольческий коммунистический отряд) eli entisen InterUnitin komentajana.

Toimittaja Maja Zivanovic luo kirjoittamassaan artikkelissa “Donbass Brothers: How Serbian Fighters Were Deployed in Ukraine” tarkemman katsauksen serbitaistelijoiden osallistumiseen Venäjän proxy-joukoissa Ukrainan sotaan. (7) Serbialaisten tuomioistuin asiakirjojen perusteella serbitaistelijoita oli värväytynyt ainakin kahdeksaan miehitetyillä alueilla operoivaan, Ukrainan hallintoa vastaan sotivaan, joukko-osastoon. Zivanovicin artikkelin kirjoitus- ja julkaisuajankohtana tammikuussa 2019, kaksikymmentäyhdeksän serbiä oli tuomittu osallistumisesta Ukrainan sotaan kuudentoista odottaessa tuomiota.

Osa Ukrainassa sotineista serbeistä on sittemmin värväytynyt esim. PMC Wagneriin osallistuen sen joukoissa Venäjän käymiin sotiin muiden maiden alueilla, Serbian-Hussar rykmentissä Ukrainassa sotinut Dimitrije Jojic kaatui Syyriassa.

Merkittävin osa Venäjän proxy-joukkoihin värvätyistä nationalisteista, äärioikeiston edustajista on kotoisin keskisen-Euroopan itäosista ja Balkanilta, serbinationalistien muodostaessa merkittävimmän joukon. Merkittävämpiä määriä äärioikeiston edustajia on lähtöisin myös Ranskasta ja Unkarista, venäläisoperaattorit ovat yrittäneet värvätä joukkoihinsa myös puolalaisia – onnistuen ainakin yksittäistapauksissa. Puolalaisista äärioikeistolaisista liikkeistä etenkin Falanga näyttää olevan Venäjän talutusnuorassa, useampi liikkeen jäsen on värväytynyt Venäjän proxyjoukkoihin liikkeen johtajan Bartosz Bekier tehdessä poliittispropagandistista työtä Venäjälle. (8)

Pohjois-Euroopan alueelta Venäjän proxyjoukkoihin värväytyneiden laita- ja äärioikeistolaisen maailmankuvan jakavien lukumäärä ei ole noussut suuren suureksi, rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin riveissä sotinut, Norjassa asunut, venäläistaustainen Jan Petrovski (nimen kirjoitusasu englanninkielisessä mediassa: Yan Petrovsky) kuului näkyvimpiin uusnatseihin. Palattuaan Norjaan, Petrovski oli lyöttäytynyt Soldiers of Odinin jäsenten seuraan, mikä oli ilmeisesti eräs tekijöistä, miksi maan viranomaiset heräsivät toimimaan ja vaatimaan hänen karkottamistaan maasta.

Venäjän tiedetään ulottaneen värväystoimintansa venäläisten maahanmuuttajien keskuuteen Euroopassa, myös Baltian alueella. Venäläinen nationalismi kuuluu viljeltyjen teemojen joukkoon, mutta maan propagandistit ja operaattorit hyödyntävät myös xenofobiaa ja homofobiaa kantavina teemoina yhdistettynä ”perinteisen kristillisen arvomaailman” vaalimiseen. Venäjä esitetään eurooppalaisten konservatiivien silmissä ”kristillisen arvomaailman” viimeisenä linnakkeena Euroopassa. Marine Le Pen on myös toistanut kyseistä teemaa ja kyllä samainen ajatus näyttää lyövän läpi myös suomalaisen laita- ja äärioikeiston viestinnässä läpi. Ajatuksen eteen tekee uutterasti työtä myös Johan Bäckman.

Kiinnostavaa tässä on se, että Venäjän konservatiivivoimille kohdistuvassa viestinnässä ja värväystoiminnassa korostuvat ne teemat, joita – niin ikää Venäjän proxy-joukoissa taistelevat – laita- ja äärivasemmistoon kuuluvat aktivistit vastustavat ja joista he syyttävät Ukrainaa. Ja juuri näiden syiden tähden kohtalainen joukko eurooppalaisia laita- ja äärioikeistoon kuuluvia tekee uutterasti työtä Venäjän eteen – enemmistö toki muualla kuin rintamalla.

Tässä kohdin on syytä huomioida, että Venäjälle tämä propagandistinen ja disinformatiivinen työ on hyvin merkittävää, yksittäisten militanttien taisteluarvo ei ole suuren suuri, sen sijaan heillä on hyvin usein suurempi juuri propaganda- ja informaatiosotureina. Käytän tässä nyt esimerkkinä suomalaistaustaista Petri Viljakaista (vaikka ilmeisesti vasemmistolaisen maailmankuvan jakoikin), jonka toiminta sopii täysin tähän kuvaan. Haastatteluja erilaisille medioille, esiintymisiä Johan Bäckmanin tai Janus Putkosen ohjelmissa jne. Putkonen taasen esiintyy ”suomalaispatrioottina” – palvellen kuitenkin, käytännössä, yhtä isäntää – Venäjää.

Venäjän toiminnan kannalta merkittävämmässä roolissa näyttäisivät olevan tämä muu militaristinen toiminta maan nationalististen liikkeiden ja eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston välillä.

Russian Imperial Movement kuuluu niihin venäläisiin liikkeisiin ja organisaatioihin, jotka ovat verkostoituneet eurooppalaisen (radikaalin) äärioikeiston kanssa, sen verkostoitumisessa kulkee poliittisen yhteistyön rinnalla sotilaallinen yhteistyö. RIM:issä sotilaallisen toiminnan vetäminen on Venäjän asevoimien Strategisissa ohjusjoukoissa palvelleen Denis Garievin vastuulla. Hän on myös ottanut osaa sotatoimiin Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa, RIM:in sotilaallisessa siivessä ”Imperial Legionissa”.

Russian Imperial Movementin Partizan kursseille (leireille) on osallistunut jäseniä useista maista, ruotsalaisten Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten ohella varmuudella osallistujia on tullut saksankielisen Keski-Euroopan alueelta, saksalaislähteiden mukaan myös Suomesta. Saksa on eurooppalaisista yhteistyömaista RIM:ille tärkeä – jollei tärkein. RIM:in yhteistyökumppaneina on esim. National Democratic Partyn nuorisosiipi sekä Der Dritte Weg, saksalaiselta kielialueelta on hyvä mainita vielä itävaltalainen monarkistinen Schwarz-Gelbe Allianz (Musta-keltainen allianssi).

Yhdysvalloissa Russian Imperial Movement määriteltiin viime vuonna seuraavasti:

”Russian Imperial Movement (RIM) as a Specially Designated Global Terrorist (SDGT) entity…”. (9)

Venäjän tarkoituksena on heikentää länttä, etenkin Euroopan Unionia, tässä tehtävässä se hyödyntää erilaisia ääriryhmiä ja marginaaliin laskettuja ryhmiä (jollaisista esimerkkinä käy salaliittoteoreetikot). Venäjä haluaa rikkoa yhteistä rintamaa, saada aikaan tilanne, jossa yhden keskustelukumppanin sijaan se voi käydä neuvotteluja ”ohi Brysselin”, mikä palvelee Venäjää. Retoriikaltaan EU- ja/ tai NATO-vastaiset ryhmät ovat Venäjälle otollinen maaperä, tällaisia puolueita, ryhmiä ja liikkeitä löytyy laitavasemmalta äärioikealle. Eripuraisina, usein myös keskenään yhteistyökyvyttöminä, nämä ryhmät palvelevat Venäjää synnyttämiensä konfliktien ja ”poliittisten myrskyjen” myötä.

Kokonaiskuvassa nämä ryhmät ovat vain yksi elementti (työkalu) Venäjän arsenaalissa, on myös huomioitava, että Venäjän joukoissa sotineet muodostavat myös uhkatekijän palattuaan takaisin kotimaihinsa. Ranskassa keltaliivien joulukuussa 2018 organisoimiin mielenosoituksiin hakeutui lukuisia Venäjän operaattoreita, joukossa oli myös Venäjän proxy-joukoissa sotineita äärioikeistolaisten liikkeiden jäseniä, kuten tässäkin kirjoituksessa mainittu Victor-Alfonso Lenta ja samaan aikaan Donbasissa sotinut Sergei Munier. Useat eurooppalaiset valtiot suhtautuvatkin jo tähän turvallisuusuhkaan vakavasti, kymmeniä Venäjän proxy-joukoissa sotineita militantteja on tuomittu tekojensa vuoksi vankeuteen, tai he odottavat oikeudenkäyntejä.  

Suomessa tilanne on moniin eurooppalaisiin valtioihin verrattuna erilainen, poikkeava, Venäjän proxy-joukoissa sotineiden synnyttämästä turvallisuusuhasta ei juurikaan ole käyty julkista keskustelua. En nyt ryhdy spekuloimaan syyllä, miksi tämä keskustelu on käymättä, samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että Suojelupoliisin uhka-arviossa äärioikeistolaisen terrorismin kasvaneeseen uhkaan kiinnitetään huomiota, ja että verkkoympäristö on keskeisessä roolissa ideologian levittämisessä. (10) Venäjän suomalaisoperaattoreista osa on hyvin aktiivisia juuri verkossa, tehden aktiivista yhteistyötä myös laita- ja äärioikeistoon kuuluvien ryhmien kanssa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2000007440607.html

2. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/086d6859-8789-48c5-a0e2-0a6d2bb83ed0?fbclid 

4. https://polishforums.com/polonia/poland-volunteers-novorossiya-72332/ 

5. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618 

6. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html 

7. https://vsquare.org/donbass-brothers-how-serbian-fighters-were-deployed-in-ukraine/ 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/06/polish-fascists-are-joining-pro-russian.html 

9. https://icct.nl/publication/the-russian-imperial-movement-rim-and-its-links-to-the-transnational-white-supremacist-extremist-movement/

10. https://vuosikirja.supo.fi/aarioikeistolaisen-terrorismin-uhka 

Lähteinä käytetty myös ”Operation Novorossiyan” FB-sivua ja verkkosivua; Sergei Sukhankinin artikkelia ”Foreign Mercenaries, Irregulars and ‘Volunteers’: Non-Russians in Russia’s Wars”; Kharkiv Human Rights Protection Group’in julkaisemaa aineistoa.

Venäläisjoukkojen provokatiiviset tuli-iskut Ukrainassa jatkuvat

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin seitsemän vuotta sitten kevättalvella 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita. Tätä operaatiota seurasi huhtikuun 12. päivä 2014 Slovjanskissa ja Kramatorskissa alkanut, venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtama operaatio, joka johti käynnissä olevaan sotaan.

Sotavuosina taisteluissa on ollut eskalaatioita ynnä suvantovaiheita, tänä keväänä, maaliskuun loppupuolelta lähtien, Venäjä ryhtyi siirtämään kalustoaan sekä miehistöä Ukrainan vastaiselle rajalle sekä Ukrainalta miehittämilleen alueille ts. Krimin niemimaalle ja vähäisemmässä määrin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Tämän mittavan joukkojen- ja kalustonsiirron pelättiin johtavan sodan laajenemiseen, mahdollisesti jopa uuden rintaman avautumiseen Venäjän miehittämän Krimin niemimaan pohjoispuolelle Hersonin alueelle Ukrainaan. Pelättyä eskalaatiota ei tullut, Venäjän ilmoituksen mukaan valmiustarkastuksen ja harjoituskokonaisuuden päätyttyä joukot vedetään takaisin tukikohtiinsa.

Monelta osin lupaus jäi vain puheen asteelle, arvioiden mukaan Ukrainan rajoilla ja Ukrainalta miehitetyillä alueilla on edelleen yli 80 000 venäläissotilasta. (1) Voronežin eteläpuolella sijaitsevalle Pogonovon harjoitusalueelle siirretyistä joukoista ainakin 41. armeijaan kuuluvat joukot jättivät harjoituksen päätyttyä aseensa ja kalustonsa alueelle, miehistö sen sijaan vedettiin takaisin Venäjän keskisen sotilaspiirin alueelle; (2) Venäjä järjesti myös miehittämällään Krimin niemimaalla näyttävän – propaganda tilaisuuden – jolla haluttiin todistaa joukkojen vetämisestä pois niemimaalta, satelliittikuvien perusteella on kuitenkin havaittu epätavanomaisen runsasta aktiivisuutta (ja runsaasti kalustoa) Opukin harjoitusalueella, niemimaan itäosissa sekä Novoozernen alueella, niemimaan länsiosissa, jonne on Venäjän toimesta rakennettu huomattavan suuri varikko- ja varastoalue kalustolle.

Venäjä ei merkittävissä määrin siirtänyt lisää joukkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, sen sijaan vetäytymisilmoituksen jälkeen on havaittu venäläisjoukkojen lisänneen huomattavasti provokatiivisia hyökkäyksiä Ukrainan kontrolloimille alueille. Hyökkäyksissä on käytetty runsaasti raskasta, Minsk II-sopimuksessa kiellettyä, kalustoa. Toukokuun 13. päivä ensimmäistä kertaa taistelupanssarivaunuja pitkästä aikaa venäläisjoukkojen tulittaessa Donetskin luoteispuolella sijainnutta Piskin taajamaa. Tuli-iskujen joukossa on myös ilmeisiä sotarikoksia, kuten Krasnohorivkan keskussairaalan tulittaminen kranaatinheittimillä 4. toukokuuta.

Tuli-iskun kohteeksi joutunut Krasnohorivkan keskussairaala.

Seuraavaksi lyhyt katsaus venäläisjoukkojen suorittamiin, provokatiivisiin tuli-iskuihin Ukrainan sotatoimialueella 1.–18. toukokuuta 2021. Alla olevaan karttaan olen merkinnyt paikkakunnat tai alueet, joille merkittävimmät hyökkäykset ovat kohdistuneet, karttaa seuraavassa tekstiosuudessa käsittelen lyhyelti näitä merkittävimpiä tuli-iskuja tai hyökkäyksiä muilla asejärjestelmillä.

Toukokuun 2. venäläinen Orlan-10 tiedustelulennokki havaittiin miehitetyn Horlivkan luoteispuolella Majorsken alueella, samana päivänä modifioitu vihollisen nelikopteri suoritti ilmaiskun Vodianen kylän alueella, Mariupolin itäpuolella. Iskussa Ukrainan asevoimien asemiin pudotettiin 30 mm VOG-17 sirpalekranaatteja. Šumin aluetta tulitettiin 82 mm kranaatinheittimillä.

Toukokuun 3. päivä eläkeläismies menehtyy Verkhnotoretskessa tunnistamattoman räjähteen räjähdyksessä. Räjähdys sattui hautausmaalla eläkeläismiehen ollessa sukulaistensa kanssa laittamassa hautoja. Huhtikuussa Verkhnotoretsken alueelle ammuttiin lukuisia POM-2 henkilömiinoja miehitetyiltä alueilta käsin.

Illalla 4. toukokuuta (klo. 21:25-) miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorivkan kaupunkia tulitettiin 120 mm kranaatinheittimillä sekä muilla aseilla. Kaupungin keskussairaalan alueelle osui useita 120 mm kranaatinheittimen kranaattia, sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi. Onneksi yksikään potilas tai henkilökuntaan kuulunut ei vammautunut iskussa.

Toukokuun 5. päivä, raskain tulitus kohdistui Mariupolin itäpuolella sijaitsevan Vodianen kylän ympäristöön, jota tulitettiin kranaatinheittimillä sekä tykistöllä.

Toukokuun 6. päivä Ukrainan asemiin Novotroitskessa kohdistettiin voimakasta tulta, tuli-iskussa kaatui yksi Ukrainan asevoimien sotilas yhden haavoittuessa.

Toukokuun 7. ja 8. päivä Venäjän johtamien joukkojen kranaatinheitin- ja tykistökeskitykset siviilikohteisiin jatkuvat, kyseisinä päivinä kahta ukrainalaista taajamaa tulitettiin Minsk II sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä.

Alkuillasta 7. toukokuuta (kello 18:30-) Ukrainan hallinnassa olevaa Šumin kylän aluetta tulitettiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan Juri Gagarinin mukaan nimetyn hiilikaivoksen alueelta tykistöllä sekä kranaatinheittimillä. Kylää kohti ammuttiin 15 kappaletta 122 mm tykistökranaattia sekä 5 kappaletta 120 mm kranaatinheittimen kranaattia. Tulituksessa vaurioitui voimalinja. Samana päivänä Šumin lounaispuolella sijainneen Pivdennen kylän alueelle levitettiin todennäköisesti kranaatinheittimillä POM-2 henkilömiinoja.

Illalla 8. toukokuuta (noin klo. 19:05) Marinkan kylää tulitettiin miehitetyn Donetskin läntisestä osasta, Trudivskan kaivosalueelta, panssarintorjuntatykillä. Marinkaan ammuttiin ainakin kuusi kappaletta 100 mm MT-12 Rapira panssarintorjuntatykin kranaattia. Tulituksessa vaurioitui kuusi pientaloa sekä paikallisen asukkaan henkilöauto. Onneksi yksikään siviili ei vammautunut tulituksessa.

Marinkassa panssarintorjuntatykkituli osui keskelle asutusta.

Toukokuun 10. päivä Troitsken aluetta, Luhanskin sektorin länsiosissa, tulitettiin kranaatinheittimillä.

Toukokuun 11. päivä vihollinen kohdisti voimakkaat tuli-iskut Novhorodsken sekä Kalinove-Borštšuvaten alueelle, kumpaakin aluetta tulitettiin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Pivdennen kylän alueelle levitettiin jälleen kerran POM-2 henkilömiinoja.

Toukokuun 12. päivä venäläisjoukot ampuivat panssarintorjuntaohjuksen kohti Ukrainan hätätilaministeriön miinanraivausyksikön ajoneuvoa Mariupolin rintamalohkolla, Hraniten alueella.

Panssarintorjuntaohjus meni läpi GAZ-66 maastokuorma-auton räjähtämättä. Kuorma-auton kuljettaja, eivätkä HALO Trust organisaation miinanraivaajat loukkaantuneet tulituksessa.

Tapaus sattui Ukrainan maavoimien 93. erillisen mekanisoidun prikaatin vastuualueella, prikaatin sotilaat eivät vastanneet tuleen, koska havaitut viholliset kätkeytyivät asutetulle alueelle.

Panssarintorjuntaohjuksen vaurioittama GAZ-66 maastokuorma-auto.

Samana päivänä Mariupolin lohkolla, vihollinen tulitti Pavlopilin, Hnutoven ja Lebedinsken alueita pienikaliiperisilla aseilla sekä 120 mm kranaatinheittimillä.

Seuraavana päivänä, 13. toukokuuta, Donetskin luoteispuolella sijaitsevan Piskin aluetta tulitettiin venäläisjoukkojen toimesta 120 mm kranaatinheittimien ja 122 mm tykistön ohella taistelupanssarivaunuilla. Kyseessä oli todennäköisesti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, jolloin Venäjän johtamat joukot turvautuvat panssariaseen käyttöön rintamalla.

Niin ikää 13. toukokuuta Novozvannivkan aluetta tulitettiin pienikaliiperisten aseiden ja kranaattikonekiväärien ohella 82 mm kranaatinheittimillä.

 14. toukokuuta Vodianen aluetta tulitettiin pienikaliiperisten aseiden ohella 82 mm kranaatinheittimillä.

15. toukokuuta raskaimmat tuli-iskut kohdistettiin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä Mariupolin itäpuolisille alueille Vodianen ja Shirokinen lohkoille.

16. toukokuuta Katerynivkan alutta kohti ammuttiin termobaarisia ammuksia, julkaistujen kuvien perusteella kyseessä on ollut RPO-A Shmel termobaarinen ammus. RPO-A Shmelin tehokas kantama on 20–1000 metriä, tähtäimen kanssa max. 600 metriä.

17. toukokuuta Ukrainan kontrolloimaa Piskin kylää tulitettiin Donetskin luoteisosista 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Kranaatinheittimiä oli myös sijoitettu kaupunginsairaala nro. 21 läheisyyteen.

Niin ikää 17. toukokuuta Bakhmutin tiellä, Luhanskin sektorin läntisessä osassa, käydään intensiivisiä taisteluita, joissa Ukrainan asevoimien asemia tulitetaan myös kranaatinheittimin.

Toukokuun 18. päivä, miehitetyn Horlivkan koillispuolella Svitlodarskin alueella venäläisjoukot tulittavat intensiivisesti Ukrainan asevoimien ja niitä tukevien joukko-osastojen (Ukrainan kansalliskaarti) asemia.

Miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorvikaa kohti ammuttiin 73 mm SPG-9 raskaalla singolla.

Edellä olen käynyt läpi vain sellaiset tuli-iskut, jotka ovat laajuutensa tai käytetyn aseistuksensa tähden poikkeuksellisia, tai ne ovat kohdistuneet selkeästi siviilikohteisiin, mikä tarkoittaa sitä, että olen jättänyt huomioimatta suuren joukon tuli-iskuja, jotka on suoritettu 82 mm kranaatinheittimillä, ja jotka ovat kohdistuneet selkeästi sotilaskohteisiin rintamalla. Venäjän johtamat joukot suorittavat tällaisia iskuja lähes päivittäin miehitetyn Horlivkan pohjois- ja länsipuolella; Donetskin ympäristössä Novoselivka-Druhasta Avdiivkaan, ja sieltä Piskin kautta Krasnohorivkaan ja Marinkaan ulottuvalla rintamaosuudella; ja etelässä Mariupolin itäpuolella Asovanmeren rannikolta Vodianen kautta Pavlopiliin ulottuvalla lohkolla.

Ukrainan asevoimien tappiot tähän mennessä toukokuussa ovat kolme kaatunutta ja neljä haavoittunutta (18.5.2021 mennessä). Ukrainan kontrolloimilla alueilla sotatoimien seurauksena on toukokuussa menehtynyt yksi eläkeläismies, ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ei ole vielä julkaissut tietoja toukokuun alkupuolen muista siviiliuhreista, mutta iskujen voidaan sanoa konkreettisesti vaarantaneen satojen tai jopa tuhansien siviileiden terveyden.

Mikä on Venäjän motiivi näille tuli-iskuille, tätä varmasti moni pohtii. Läntisiä medioita lukemalla, huomaamme, ettei näistä siviilikohteisiin suoritetuista iskuista ole juurikaan uutisoitu – ei edes Krasnohorivkan keskussairaalaan suoritetusta iskusta, joka vaaransi kymmeniä potilaita sekä hoitohenkilökunnan ja muun sairaalahenkilökunnan. Pidän eräänä Venäjän motiivina sitä, että iskuilla siviilikohteisiin pyritään provosoimaan Ukrainaa ryhtymään huomattavaan vastaiskuun, joka varmasti saisi aivan toisen huomion läntisissä medioissa – tästä Venäjän valtiollinen propagandakoneisto pitäisi huolen. Pidän myös enemmän kuin todennäköisenä sitä, että jos Ukraina tällaiseen vastaiskuun ryhtyisi, sen kokema mainehaitta olisi huomattava (Venäjän toimista johtuen) ja iskun laajuutta tultaisi merkittävästi liioittelemaan venäläismedioissa ja maan valtiojohdon taholta, ja vastaisku mahdollisesti antaisi Venäjälle syyn ryhtyä laajaan offensiiviin ns. omien intressien turvaamiseksi, jota perusteltaisi ”venäläisväestön suojelun tarpeena”.

Se kuinka Ukrainan sodasta ja Venäjän toimista kirjoitetaan, näyttäytyy edelleen valitettavasti siltä, että läntinen media yhdessä poliitikkojen kanssa käy keskustelua ”lillukanvarsista”. Keskustelua käydään Ukrainan rajoille sijoitetuista joukoista ja niiden muodostamasta uhasta, keskustelua ei käydä samalla intensiteetillä Ukrainan maaperällä olevista miehitysjoukoista ja niiden toimista, mikä palvelee yksinomaa Venäjää. Keskustelua voidaan sanoa käytävän Venäjän ehdoilla, jossa Ukrainalle on jätetty statistin rooli, ja jossa länsi ostaa epätoivoisesti ”rauhaa meidän ajaksemme”.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.promoteukraine.org/about-80000-russian-troops-stay-near-ukrainian-border/ 

2. http://euromaidanpress.com/2021/04/26/putin-may-have-pulled-back-from-ukraine-border-but-he-did-not-back-down-experts-warn/ 

Lähteinä käytetty myös pressjfo.news; 93. erillinen mekanisoitu prikaati; ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio; unian.info. 

77 vuotta Krimin tataarien karkotuksesta –

 

Venäjän miehittämällä niemimaalla vaino jatkuu

Toukokuun 18. päivä 1944 alkoi Krimin tataarien karkottaminen neuvostojoukkojen takaisinvaltaamalta Krimin niemimaalta. Neuvostoliiton virallisen selityksen mukaan karkotuksen tarkoituksena oli rangaista Krimin tataareja yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa. Karkotus kuitenkin kohdistui kaikkiin Krimin tataareihin, myös kommunisteihin sekä puna-armeijassa palvelleisiin. Käytännössä kyse oli Krimin tataarien etnisestä puhdistuksesta, joka naamioitiin kollektiivisen rangaistuksen kaapuun.

Seuraavina päivinä Neuvostoliiton turvallisuuspäällikön ja salaisen poliisin johtajan Lavrenti Berijan NKVD siirsi noin 240 000 Krimin tataaria karjajunilla pääasiassa Uzbekistanin alueelle. Kuljetusten aikana kuoli lähes kymmenen tuhatta Krimin tataaria ja perillä karkotuksessa, karkotuksen ensimmäisinä vuosina kymmeniä tuhansia karkotettuja (arviot menehtyneiden lukumäärästä vaihtelevat 34 000 ja lähes 110 000 välillä). Karkotetut kutsuivat karjavaunuja ”krematorioiksi pyörillä”, karkotettujen kuollessa junamatkalla janoon, nälkään ja tukehtumalla. Nikita Hruštšov tuomitsi vuonna 1965 Josif Stalinin harjoittaman politiikan, myös politiikkaan liittyvät etnisten ryhmien karkotukset, mutta hän ei hyväksynyt Krimin tataarien paluuta Krimille. Krimin tataarien oli mahdollista palata kotiin vasta 80-luvun loppupuolella Mihail Gorbatšovin avatessa neuvostoyhteiskuntaa, tuolloin noin 260 000 Krimin tataaria palasi kotiin.

Karkotukselta 1944 säästyivät vain ne Krimin tataarinaiset, jotka olivat naimisissa sellaiseen etniseen ryhmään kuuluvan kanssa, joka ei kuulunut karkotettaviin kansallisuuksiin.

Karkotuksen julma jälkinäytös nähtiin heinäkuussa 1944. Heinäkuun alkupuolella, NKVD:n ilmoitettua Josif Stalinille operaation onnistumisesta, havaittiin Arabatinkynnäkselle unohdetun karkotettavaksi määrättyjä Krimin tataareja. Heinäkuun 20. päivä NKVD lastasi satoja karkotettavia vanhaan alukseen, hinaten sen keskelle Asovanmerta, ja upottaen aluksen. Uppoavasta aluksesta pelastautuneet murhattiin raa’asti ampumalla.

 

Vaino jatkuu Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, miehitystä seurasi Krimin tataarien vaino. Miehityksen ensimmäisiä siviiliuhreja oli miehitystä rauhanomaisesti vastustanut Krimin tataari Reşat Amet, jonka asemiehet kaappasivat mukaansa 3. maaliskuuta 2014 Simferopolissa, niemimaan alueparlamentin edustalta, jossa Amet oli protestoimassa miehitystä vastaan Ukrainan lipun kanssa. Hänen ruhjottu ruumiinsa löytyi 15. maaliskuuta 2014, tekijöitä ei ole koskaan saatu kiinni. Itse asiassa miehittäjä ei ole edes suorittanut kunnon tutkintaa murhasta. Ukrainan viranomaiset ovat onnistuneet tunnistamaan kolme miestä, jotka kaappasivat Reşat Ametin mukaansa alueparlamentin edustalta. Kolmikkoon kuului kaksi venäjämielistä ”aluepuolustusjoukkoihin” kuulunutta ukrainalaista militanttia, Oleksandr Rudenko ja Oleksandr Bahlyuk sekä Venäjän asevoimissa palvellut Jevgeni Skripnik, joka samana keväänä siirtyi sotimaan Itä-Ukrainaan Igor ”Strelkov” Girkinin johtamiin joukkoihin. (1)

Miehitysvuosien kuluessa Venäjän turvallisuusjoukot ja niitä tukevat ”aluepuolustusjoukot” ovat suorittaneet toistuvasti ratsioita Krimin tataarien yhteisöihin niemimaalla. Yli sata Krimin tataaria on tuomittu poliittisin (ja uskonnollisin) perustein pitkiin vankeustuomioihin. Tuomioitaan he istuvat jopa tuhansien kilometrien päässä kotiseuduilta. Tunnustuksia kerätessä vangitsijoiden kuulustelumetodeihin kuuluu myös kiduttaminen, sillä uhkaaminen sekä valeteloitukset. Kuulustelijat ovat myös uhanneet pidätettyjen omaisia ja sukulaisia vangitsemisilla, usein nämä uhkaukset on myös pantu täytäntöön.

Miehittäjä kohdistaa voimatoimia käytännössä kaikkiin miehitystä rauhanomaisesti vastustaviin tahoihin, ja entistä enemmän myös sellaisten uskonnollisten ryhmien jäseniin, jotka ovat kiellettyjä Venäjällä. Venäjän kiellettyä Jehovan todistajat huhtikuussa 2017 ääriryhmänä, Jehovan todistajia on ryhdytty vainoamaan myös Krimin niemimaalla.

Myös toimittajiin ja kansalaisjournalisteihin kohdistunut vaino on myös lisääntynyt Krimin niemimaalla viime vuosina. Ainakin kahdeksan toimittajaa on vangittu parin viimevuoden kuluessa. Venäjän tarkoituksena näyttää olevan halu ja tarve pelotella hiljaiseksi ne kaikki, jotka välittävät tietoa miehitetyltä niemimaalta – vain virallisen totuuden kertominen on hyväksyttyä.

Suoranaisen vainon ja väkivallan ohella venäläisviranomaiset painostavat jatkuvasti Krimin niemimaalla asuvia Ukrainan kansalaisia ottamaan Venäjän kansalaisuuden. Kieltäytymistä voi seurata – ja usein seuraakin – erilaisia rajoituksia höystettynä uusilla uhkauksilla. Yli tuhat Venäjän kansalaisuudesta kieltäytynyttä on päätynyt oikeuteen ja yli 170 oikeudenkäyntiä päätyi siihen lopputulokseen, että sakkorangaistuksen ohella syytettynä ollut pakotettiin myös muuttamaan Krimiltä. Tiedossa on tapauksia, joissa syytettynä ollut pakotettiin muuttamaan Krimiltä ja jättämään sinne puolisonsa ja lapsensa. (2)

Myös nuoria, asevelvollisuusiässä, olevia yritetään saada värväytymään Venäjän asevoimiin pelottelun ja uhkailun avulla. Tietojen mukaan yli 160 asepalvelusta kieltäytynyttä on haastettu oikeuteen miehittäjän toimesta. Toiminnallaan Venäjä rikkoo räikeästi Geneven sopimuksia.

Miehittäjänä Venäjä ei myöskään kanna vastuutaan kulttuurikohteiden sekä uskonnollisten kohteiden suojelusta. Itse asiassa miehityshallinto on toistuvasti joko tuhonnut itse tai sallinut tuhottavan niemimaan kulttuurikohteiden ohella uskonnollisia kohteita sekä Krimin tataareiden hautuumaita ja hautamuistomerkkejä.  Tämäkin vaino kohdistuu erityisen ankarasti Krimin tataareiden vaalimiin kohteisiin, mutta myös Ukrainan ortodoksisen kirkon kirkkorakennuksiin ja omistamiin kohteisiin.

Edellisten lisäksi muun muassa Kertšinsalmen ylittävän sillan rakennustöissä, ja siihen siltaurakkaan liittyvissä muissa rakennustöissä tuhottiin kulttuurikohteiden lisäksi arkeologisia kohteita sekä muita historiallisia kohteita. Eräissä tapauksissa tuho on peruuttamaton.

Miehityshallinnon toteuttaman vainon viimeisin uhri on uzbekkitaustainen poliittinen pakolainen Ayub ”Nabi” Rakhimov, jonka ratsiaa suorittaneet turvallisuusjoukot ampuivat ratsian yhteydessä 11. toukokuuta 2021. (3) Ihmisoikeusjärjestö Krimin solidaarisuuden (Крымская солидарность) välittämän tiedon mukaan Simferopolin Dubkin alueella rakenteilla olevaa kotiaan viimeistelemässä ollutta Rakhimovia oli ammuttu pidätystilanteessa päähän. Samaan aikaan toisaalla, Zavitnen kylässä, järjestetyssä etsinnässä pidätettiin Ayub Rakhimovin vaimo ja lapset, jotka olivat kateissa Krimin tataariyhteisöltä useiden tuntien ajan.

 

Terveiseni miehittäjälle: 

Putin: Näpit irti Krimistä! Путин, вон из Крыма!  Get out of Crimea!

 

Marko

1. http://khpg.org/en/1568144056 

2. http://khpg.org/en/1594308593 

3. https://prm.ua/okupanty-pid-chas-obshukiv-v-krymu-zastrelyly-cholovika/ 

Kuvat Marko Enqvist.

#CrimeaIsUkraine #CrimeaTatar #LiberateCrimea #Sürgünlik #StopRussianBrutality