sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio – sotilasajoneuvojen laittomia rajanylityksiä Itä-Ukrainassa


ETYJ:n Ukrainan monitorointimission 4. kesäkuuta julkaisemassa raportissa on kiinnostava havainto, jossa ETYJ raportoi yöaikaan suoritetuista laittomista rajanylityksistä Venäjältä miehitetyille alueille Itä-Ukrainaan. Raportin havainnoista tulee mieleeni viime vuoden elokuussa tehdyt vastaavat havainnot Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jolloin illalla (kello 22:15) 7. elokuuta 2018 ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi Manychin alueella Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla, alueella, joka on Venäjän miehittämä, kolonnan saapuvan Venäjältä Ukrainan maaperälle. (1)



















Yllä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainto viime vuodelta venäläisten sotilasajoneuvojen rajanylityksestä Ukrainaan.

Raportin mukaan ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio suoritti yöaikaan pitkänkantaman tiedustelulennokeilla partiointia Luhanskin kaakkoispuolisella raja-alueella noin 60 km kaakkoon Luhanskista Tšeremšinen (ukr. Черемшина engl. Cheremshyne) kylän alueella. (2)

Merkinnät satelliittikuvassa suuntaa-antavia, pohjautuen ETYJ:n raporttiin.


















Toukokuun 30. ja kesäkuun 1. välisenä yönä partiolennolla ollut ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi kolme paikallaan olevaa sotilastyyppistä kuorma-autoa päällystämättömällä tiellä noin kaksi kilometriä länteen Venäjän kontrolloimasta rajasta. Myöhemmin ETYJ:n tiedustelulennokki kuvasi maastoauton ja sotilasmallisen kuorma-auton liittyvän edellisten kuorma-autojen seuraan.

ETYJ:n tiedustelulennokki seurasi liikkeelle lähtenyttä kolonnaa aina Luhanskin kaakkoispuolelle saakka sotilastukikohtaan, jonne kolonna ajoi. Tukikohdassa oli ainakin 35 sotilasmallista kuorma-autoa ja BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvoa.






















Luhanskin keskustasta etelään/ kaakkoon sijaitsevia tukikohtia ja varikkoja, joita Venäjän alueelle sijoitetun 2. armeijakunnan joukot käyttävät.

Seuraavalla partiolennolla alueella (2.-3.6 yö) ETYJ havaitsi rajan tuntumassa yhden paikallaan olevan maastoauton sekä sotilasmallisen kuorma-auton. Paria tuntia myöhemmin ETYJ:n tiedustelulennokki kuvasi alueella toisen sotilasmallisen kuorma-auton ajamassa kohti länttä. Tämä kuorma-auto yhdessä maastoauton kanssa ajoi Dovzhansk’in eli entisen Sverdlovskin kaupungin linja-autoasemalle, jossa sotilasmallinen kuorma-auto liittyi niiden matkaan.

Dovzhansk’ista kolme ajoneuvoa ajoi pohjoisen suuntaan Verkhnoshevyrivkan alueelle pysähtyen kaksi kilometriä itään Verkhnoshevyrivkasta.























ETYJ:n julkaiseman raportin mukaan 2. – 3.kesäkuuta liikkeellä olleen pienen kolonnan reitti rajaseudulta Tšeremšinen itäpuolelta Verkhnoshevyrivkan alueelle. Raportin mukaan kolonnan matka päättyi (ainakin hetkellisesti) Verkhnoshevyrivkan itäpuoliselle alueelle.

”… joined the convoy, which proceeded further until an area 2km east of Verkhnoshevyrivka (non-government-controlled, 44km south-east of Luhansk).”

Verkhnoshevyrivkan alueella on ollut sotavuosien aikana harjoittelutoimintaa ynnä tilapäisiä leirejä. Toukokuun lopulla Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut 1. ja 2. armeijakunta aloittivat harjoittelukauden, joten tällaiset pieniä kolonnia saatetaan käyttää esim. ammushuoltoon.

Kun tarkastellaan Tšeremšinen itäpuolista aluetta rajalle saakka, voidaan havaita rajaseudun tarjoavan jo muutamien kilometrien matkalla lukuisia suotuisia kohtia rajan ylittämiselle – ennen sotaa paikalliset ylittivät rajan toisinaan epämuodollisesti myös muilta, kuin raja-asemien kohdilta, mitä Venäjän tukemat militantit, Venäjän proxy-joukot kuin myös Venäjän asevoimat on hyödyntänyt käynnissä olevan sodan kuluessa.

Vastaavia maastonkohtia Venäjän kontrolloimalla rajaseudulla on lukuisia, ei pelkästään satelliittikuvien vaan myös silminnäkijähavaintojen perusteella sotilasajoneuvot ja yksiköt ovat käyttäneet näitä tällaisia kohtia rajan ylittämiseen – Ukrainaan on tuotu kaluston ohella myös muuta materiaalia näiltä alueilta, kuten elokuun 7. 2018 Manychin alueella, jolloin ETYJ:n Ukrainan monitorointimission pitkän kantaman tiedustelulennokilla kuvattiin Venäjän kontrolloimaa rajaseutua, jolloin havaittiin rajan ylittävän Venäjältä Ukrainaan kolonnan, johon kuului kuusi maastokuorma-autoa sekä UAZ-tyyppinen maastoauto. Samaan aikaan Ukrainalta miehitetyltä alueelta ajoi kolonna maastokuorma-autoja takaisin Venäjän alueelle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta jo yli neljä vuotta kestäneen sodan aikana, jolloin tarkkailu- ja valvontalennolla olleen tiedustelulennokin onnistui kuvata rajanylityksen, jossa Venäjältä saapuu kolonna sotilasajoneuvoja Ukrainaan alueella, jolla ei ole virallista rajan ylitys paikkaa.

Sotilasajoneuvoista koostuneiden kolonnien sijainti Manychin itäpuolella.

















Viime vuonna 7. elokuuta havaitun ja kuvatun rajan ylityksen jälkeen ETYJ:n monitorointimission tiedustelulennokeilla kuvattiin lukuisia vastaavia laittomia (sopimuksia rikkovia) rajan ylityksiä Venäjältä Ukrainaan seuraavasti:

Syyskuun 4. – 5. ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokilla kuvattiin kolonna kuorma-autoja Ukrainan ja Venäjän välisellä raja-alueella, paikassa, jossa ei ole raja-asemaa.

Lokakuun 9. – 10. sotilaskuorma-autoja ja maastoautoja havaittu.

Illalla lokakuun 10. noin klo. 23:00 kaksi sotilasmallista kuorma-autoa sekä neljä ”katumaasturia” liikkeellä rajalla, ja “During the same period, the UAV spotted two Ural trucks (one mounted with an anti-aircraft-gun (ZU‑23, 23mm)), a minivan and a car in a field along the same dirt path, approximately 2km from the border.” (3)

Samaisena iltana (10. lokakuuta) ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokin GPS-signaalia häirittiin useita kertoja, joten ETYJ oli pakotettu lennättämään tiedustelulennokki pois alueelta.

Lokakuun 11. – 12. ETYJ:n toimesta havaittiin kolme erillistä ryhmää ajavan itään rajalle pysähtyen lähelle Venäjän rajaa, sijainnin ollessa saman kuin elokuun 7. Tällä kertaa kolonniin kuului myös kaksi traileria, joilla oli MT-LB miehistönkuljetusajoneuvoja.

Lokakuun 16. – 17. jälleen “In a non-government-controlled area of Donetsk region, an SMM long-range UAV again spotted vehicles on the unpaved road moving north-east towards the border with the Russian Federation and then south-west away from it where there are no border crossing facilities.“

Lokakuun 27. oli viimeinen kerta, jolloin ETYJ suoritti yöaikaan valvontalentoja Venäjän miehittämällä eteläisellä rajaseudulla, tuolloin:

”At 01:18 on 27 October, while flying over an area near Kalynove (non-government-controlled, 72km east of Donetsk), an SMM long-range unmanned aerial vehicle (UAV) spotted a surface-to-air missile system (9K33 Osa) and a fuel truck east of Nyzhnokrynske (non-government-controlled, 66km east of Donetsk). - - -

For about 35 minutes before communications were lost, the UAV had experienced signal interference, assessed as jamming, at intervals in areas near Saurivka and Nyzhnokrynske. The UAV did not return to its ground control station near Stepanivka (government-controlled, 54km north of Donetsk) and is considered lost.” (4)

Käytännössä tiedusteluun ja valvontaan käytetyn pitkän kantaman tiedustelulennokin* menetys pakotti ETYJ:n lopettamaan öiset partiolennot alueella.

Sanoisin, että Manychin alueen käyttö laittomiin rajanylityksiin johtui merkittävältä osin siitä, että noin 13 kilometriä rajasta itään Venäjällä sijaitsee Russkojen (Russkoye) ammusvarikko, jonka rakentaminen alueelle alkoi elokuussa 2014. Satelliittikuvissa alueella on havaittavissa toimintaa 16.8.2014, ja syyskuun 2014 alkupuolella ammusvarikkoalue on rajattu, rakennuksia ja telttoja pysytetty, ja toiminta alkamassa.

Russkojen ammusvarikko.
















Russkojen ammusvarikkoa. (5)




















Huolimatta siitä, että viime syksynä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat tekivät havaintoja lukuisista laittomista ja sopimusten vastaisista rajanylityksistä Venäjän ja Ukrainan välisellä rajalla, ja että ETYJ menetti tuolloin yhden pitkän kantaman tiedustelulennokeistaan, oli kansainvälisen yhteisön reagointi suorastaan olematonta, vaikka kaikki havainnot todistavat sen puolesta, että materiaali ja kalusto saapui alueelle Venäjältä ja että venäläisjoukot ovat tiedustelulennokin häirinnän ja pudotuksen takana. Edes se, että ETYJ oli pakotettu lopettamaan valvontalennot alueella heidän kaluston häirinnästä ja menetyksistä johtuen ei aiheuttanut merkittävää reagointia kansainväliseltä yhteisöltä – ja edelleen Venäjän edustajat ovat mukana ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa tarkkailijoina, yhteistyöhenkilöinä ja tiedottajina etc.

Mitä tulee viimeisimpään havaintoon Tšeremšinen alueella, on enemmän kuin todennäköistä, että näemme toisinnon viime vuodesta, mikäli venäläisjoukot operoivat rajaseudulla aktiivisesti ja ETYJ suorittaa alueella vastaavalla intensiteetillä yöaikaan valvontaa tiedustelulennokeillaan kuin viime syksynä Manychissa, jolloin jossain vaiheessa Venäjä ottaa raskaammat keinot käyttöön häirinnän tms. muodossa. Seurauksena on laimeaa paheksuntaa ETYJ:n ynnä länsimaiden taholta, yhdistettynä haluttomuuteen nimetä todellista syyllistä – Venäjää.  


Marko



*: Kyseessä oli itävaltalaisvalmisteinen Schiebel Camcopter S-100 rotorcraft-tyyppinen tiedustelulennokki. 


ETYJ:n Ukrainan monitorointimission käyttämä S-100 tiedustelulennokki. (6)


















torstai 6. kesäkuuta 2019

Sotatoimet Itä-Ukrainassa toukokuussa 2019


Toukokuu on vaihtunut kesäkuuksi, joten tässä vaiheessa on hyvä luoda katsaus toukokuun sotatoimiin Itä-Ukrainassa. Rintamatapahtumien ohella huomionarvoinen tapahtuma oli Ukrainan vastavalitun presidentin Volodymyr Zelenskyin virkaanastuminen 20. toukokuuta 2019. Niin ikää toukokuussa, 27. päivä Zelenskyi teki presidenttinä ollessaan ensimmäisen tutustumismatkan Joint Forces Operation (myöhemmin blogissa lyhennettynä JFO) alueelle Itä-Ukrainaan vieraillen myös rintamalla Stanytsia Luhanskan lohkolla.


Ukrainan vastavalittu presidentti Volodymyr Zelenskyi tapaamassa rintamajoukkoja. (1)



















Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi virkaanastujaispuheessaan:

"I have spent my career trying to make Ukrainians laugh. For the next five years, my aim is to make sure they don't cry."

Toivottavasti ukrainalaisille on tulevien vuosien aikana tarjota muutakin kuin verta, uurastusta, hikeä ja kyyneliä.

Toukokuussa Ukrainan asevoimien menetykset sotatoimialueella nousivat seitsemään kuolleeseen ja 36 sotatoimissa haavoittuneeseen, lukemat eivät sisällä eräiden vapaaehtoisjoukkojen kokemia sotatoimista johtuvia tappioita. Toukokuun 29. vihollisen väijytyksessä kadonneeksi ilmoitetun Ukrainan asevoimien sotilaan ruumis löytyi touko-kesäkuun vaihteessa miehitetyiltä alueilta.

Ukrainan asevoimien kannalta merkittävänä menetyksenä voidaan pitää kahdeksan sotilaan päätymistä sotavangeiksi toukokuun 22. päivä heidän ajaessa kuorma-autolla pysähtymättä läpi demarkaatiolinjalla sijaitsevan Ukrainan rajavartioston tarkkailuaseman ja päädyttyä miehitetyille alueille Novotroitsken itä-kaakkoispuolella, jossa militantit pysäyttivät ja vangitsivat heidät. Novotroitske sijaitsee noin 35 km lounaaseen Donetskista.

Toukokuun alkupuolella ollessaan vielä Ukrainan presidenttinä Petro Poroshenko nimitti JFO:n uudeksi komentajaksi suunnitelmien mukaisesti kenraaliluutnantti Oleksandr Syrskyin. (2) Huhtikuussa 2014 alkanut ATO eli Anti-Terrorist Operation päättyi vuosi sitten huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin se muuttui Joint Forces Operation’iksi ja Ukrainan asevoimien vastuulle. JFO:n ensimmäinen komentaja oli kenraaliluutnantti Serhiy Najev, hänen seuraajaksi nimitetty kenraaliluutnantti Oleksandr Syrskyi kuuluu niiden upseereiden joukkoon, jotka saivat yöllä helmikuun 16. 2015 käskyn ”turvata joukkojen vetäytyminen Debaltsevosta”.


Siviilikohteet venäläisjoukkojen voimankäytön kohteina

Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumassa Ukrainan hallinnoimilla alueilla useilla paikkakunnilla siviilikohteita on tulitettu toukokuun kuluessa. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisee raporttinsa* parin viikon välein, viimeisin raportti julkaistiin 19. toukokuuta, joten seuraava julkaistaneen tällä viikolla. Tähän mennessä, toukokuun aikana julkaistujen raporttien (22.4 – 5.5 ja 6.5 – 19.5 raportit) ajanjaksona yksi siviili on kuollut sotatoimista johtuvista syistä kolmen vammautuneen.  (3 ja 4)

Ukrainan asevoimien, JCCC:n (Ukrainan ja Venäjän seuranta ja koordinointielin Itä-Ukrainassa) ja ETYJ:n tarkkailijoiden mukaan muun muassa seuraavien Ukrainan hallinnassa olevien paikkakuntien siviilikohteita on tulitettu toukokuun kuluessa:

- 3. toukokuuta Donetskin lounaispuolella Mari’inkan kaupunkia tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin, tulituksessa vaurioitui kolme asuinrakennusta sekä kolme erilaista siviiliajoneuvoa (autot vaurioituivat korjauskelvottomiksi).

- 6. toukokuuta Troitsken kylän aluetta tulitettiin kahdesti, ensimmäisen kerran aamupäivällä, jolloin koulu jouduttiin evakuoimaan kokonaisuudessaan. Uudemman kerran Troitsken aluetta tulitettiin jo samaisen vuorokauden puolella – iltapäivällä.

- 7. toukokuuta Zolote-4-kylää tulitettiin, tulituksessa vaurioitui yksi siviilirakennus. Zolote-4-kylän koulua on tulitettu yhdeksän kertaa joulukuun 2018 jälkeen.

- 10. toukokuuta Travneven kylää kohti ammuttiin useita RPG-singon ammuksia, ammukset osuivat maastoon – siviilejä tai asuinrakennuksia ei vaurioitunut.

- 19. toukokuuta Štšastjaa ja Štšastjan koillispuolella sijaitsevaa voimalaa tulitettiin BMP-tyyppisillä rynnäkkövaunuilla idästä Oboznen suunnalta. Tulituksessa vaurioitui rakennuksia, siviiliuhreilta vältyttiin.

- 24. toukokuuta rintamalinjan tuntumassa sijainnutta Verhnyotoretsken kylää tulitettiin panssarihaupitsilla, jollainen paikallistettiin miehitetyllä alueella sijaitsevan Pantelemoinivkan alueelle. Verhnyotoretsken kylässä kolme siviilirakennusta tuhoutui tai vaurioitui pahoin.


Verhnyotoretsken tulittaminen 24.5.2019. 

















ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio kiinnitti toukokuussa julkaisemissa raporteissaan huomiota Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumaan sijoitettuihin miinoitteisiin, esim. miehitetyillä alueilla sijaitsevan Zholobokin lähellä sijaitsevalle pellolle, rintamalinjan tuntumaan, ETYJ:n tarkkailijat havaitsivat tehdyn miinakentän panssarimiinoista (miinojen kokonaismääräksi ETYJ:n tarkkailijat arvioivat yli 60 kpl). Vastaavasti Ukrainan hallinnassa sijaitsevan Pyshchevykin alueella, parin kilometrin päässä rintamalinjasta, oli panssarimiinoista tehty uusi miinakenttä, mikä teknisesti ottaen on vastoin sopimuksia, mutta käytännössä Ukraina on pakotettu näihin toimiin Venäjän toistuvien sopimusrikkomusten tähden. (5)


Ukrainan asevoimien yksiköt havaitsivat toukokuun ensimmäisellä puoliskolla suoritetussa ilmatiedustelussa runsaasti maanpinnalle sijoitettuja telamiinoja miehitetyllä alueella sijaitsevan Olenivkan ratapiha-alueelta etelän ja lounaan suuntaan lähtevillä raidelinjoilla, lounaaseen suuntaavan junaradan ollessa kevyemmin miinoitettu. Sen sijaan etelään Jasneen menevä rataosuus on miinoitettu vahvasti koko ratapiha-alueen leveydeltä, siten, että lennokkikuvissa on havaittavissa maanpinnalle asetetun vähintäänkin 16 telamiinaa.

Ratapiha-alueen molemmin puolin on Venäjän proxy-joukkojen asemia, samoin etelään sekä lounaaseen menevän radan varsilla on juoksuhautoja ja asemia. Olenivkaan on sijoitettu miehitetyillä alueilla operoivan 1. armeijakunnan 100 erillisen mekanisoidun prikaatin joukkoja.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat olivat jo aiemmin kevättalvella ja keväällä raportoineet varoituskylteistä ja mahdollisista laittomista miinoitteista Olenivkan asutusaluetta halkovan H20 pikatien pientareilla reilut 20 km lounaaseen Donetskista. Varoituskylttejä ja mahdollisia miinoitteita havaittiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan tarkastusaseman ja rintamalinjan välillä.

Helmikuun 20. päivä miehitetyillä alueilla sijaitsevan Novotroitske – Olenivkan tarkastusaseman kontrollialueella pakettiauto ajoi tienvarrella sijainneeseen miinaan tai muuhun räjähteeseen. Räjähdyksessä kaksi pakettiautossa ollutta henkilöä menehtyi kolmannen vammautuessa.


Ilmatiedustelua ja epäsuoraatulta

Sotatoimialueen tapahtumista tämän vuoden toukokuulta on perusteltua huomioida lukuisat julkaistut tiedustelulennokki- tai nelikopterivideot, joissa on kuvattu Ukrainan asevoimien ja eräissä tapauksissa vapaaehtoisjoukkojen kranaattitulta vihollisen asemiin tai rintamaesikuntiin.

Esimerkiksi toukokuun 8. ukrainalaiset julkaisivat tiedustelulennokilla tai nelikopterilla kuvatun videon Svitlodarskin ”pullistuman” eteläosasta, videolla JFO:hon kuuluvat joukot suorittavat 82 mm kranaatinheittimillä vastaiskun Venäjän proxy-joukkojen asemiin.

Kranaatinheitintulessa tuhoutuu kaksi BMP-rynnäkkövaunua, vahvistettujen tietojen mukaan vihollinen menetti tulituksessa kolme taistelijaa kuolleina ja yhden haavoittuneena.



Toukokuun 24. 2019 Azov media julkaisi tiedustelulennokilla/ nelikopterilla kuvatun lyhyen videon kranaattikeskityksestä Vuhlehirsken tekojärven rannalla sijaitsevaan – Azov-median välittämien tietojen mukaan – Venäjän proxy-armeijan esikuntaan (tukikohtaan).


















Esikunta (tukikohta) sijaitsee järven lounaisessa päädyssä (kuvassa punaisen ympyrän alueella) noin 2000 metrin päässä demarkaatiolinjasta Ukrainan hallinnassa olevan Novoluhansken taajaman eteläpuolella.

Kohteena olevan rakennuskompleksin alue on ollut sodan alkupuolella vähäisemmässä käytössä, lähimmät juoksuhaudat ja linnoitteet sijaitsivat reilun 500 m päässä luoteessa. Tammikuussa 2017 ukrainalaisjoukot ottivat haltuunsa läheisen Novoluhansken taajaman kohtaamatta merkittävää vastarintaa, jonka jälkeen alueen merkitys kasvoi.

Kesän 2017 kuluessa tilanne muuttui myös rakennuskompleksin alueella, alueelle kaivettiin ensimmäiset juoksuhaudat. Samaisen vuoden syksynä alueella (Novoluhansken etelä- ja lounaispuolella) taisteltiin raskaammin, ja joulukuussa ukrainalaisten hallitsemaa Novoluhansken kylää tulitettiin raskaasti 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä. Tulituksessa vaurioitui kymmeniä rakennuksia, mukaan lukien koulu ja päiväkoti sekä terveysasema. Kahdeksan siviiliä vammautui tulituksessa.

Video on julkaistu 24. toukokuuta 2019 – kuvausajankohtaa ei mainittu videon esittelyssä. Mikäli kyseessä on uusi video, luonnon vehreyden perusteella se on kuvattu tänä keväänä. Videon perusteella on kuitenkin vaikea arvioida mitä joukkoja alueella on, koska havaittavaa liikettä tai kalustoa videolla ei näkynyt.



Säännöllisesti tiedustelulennokeilla kuvattuja videoita jakavat esim. Анатолий Штирлиц ja Azov media* sekä @lennutrajektoor** -twittertilillään.


Ukrainalaiset ovat julkaisseet viime aikoina joitain kuvia Venäjän proxy-joukkojen vale- ja harhautusmaaleista Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Harhautusmaalien käytön lisääntymisen arvellaan olevan seurausta ukrainalaisjoukkojen lisääntyneestä vastatulitoiminnasta kranaatinheittimillä, ja etenkin lentotiedustelun ja kranaatinheitinyksiköiden yhteistyön ja tulituksen tarkkuuden parantumisesta.























Kuvat Анатолий Штирлиц’in jakamasta twiitistä. (6)

Yksinkertaisista materiaaleista on rakennettu harhautus/ valemaaleja, jotka muistuttavat esim. BMP-rynnäkkövaunuja sekä asemissa olevia sotilaita. Julkaistuissa kuvissa valemaalit ovat helpohkosti tunnistettavissa – etenkin BMP-rynnäkkövaunun osalta, mutta oma asiansa on sitten se, kuinka paljon tilanne muuttuu, jos alueella on mittavampi yhteenotto (ja häirintää, savua, maasto on epäsuotuisa tai muita vastaavia tekijöitä).


Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vietettiin ”Donbasin kevättä”

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vietettiin toukokuun alkupuolella voitonpäivän ohella ”Donbasin kevättä”, jolloin näyttävien propagandamarssien myötä juhlistettiin näiden Venäjän pystyttämien (rahoitus ja aseistus) ns. kansantasavaltojen olemassa oloa. Näille alueella järjestetyille näyttäville propagandamarsseille alueen ”hallinnon” ja muiden virallisten laitosten (koulut, päiväkodit, sairaalat etc) työntekijöiden oli suotavaa osallistua. 


Johan Bäckman Donetskissa toukokuussa 2019 ”juhlistamassa” miehitystä. (7)



















Suomalaisen, miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvan uuden MV-lehden ”päätoimittajan” propagandistina ja salaliittoteoreetikkona tunnetun Janus Putkosen Ivan Putkov-tilille tekemän Facebook-päivityksen mukaan Donbasin miehitetyille alueille saapui suomalaisdelegaatio 8. toukokuuta 2019 osallistuakseen ”Donbasin kevään” juhlintaan Donetskissa ja Luhanskissa.

Suomalaisdelegaatio Luhanskissa, vasemmalla oleva nainen tod.näk. paikallinen.





















Suomalaisdelegaation jäsenistä neljä, kun laskemme Janus Putkosen mukaan delegaatioon, toimii ja työskentelee aktiivisesti Venäjän eduksi. Johan Bäckman on toiminut Pohjois-Euroopan edustajana Venäjän presidentinhallinnon alaisessa RISI:ssä (RISS). Kaksi muuta tiedettyä delegaation aktiivista jäsentä ovat, kevään eduskuntavaaleissakin ehdokkaana ollut Jarmo Ekman – joka on aiemmin työskennellyt Donetskissa venäläisrahoitteisessa propagandistisessa ja disinformatiivisessa DONi-Newsissä Janus Putkosen alaisuudessa. Ekman myös toiminut alueella järjestetyissä laittomissa ”vaaleissa” ”vaalitarkkailijan” roolissa useammankin kerran, viimeksi marraskuussa 2018. Ekmanin kanssa Suomesta alueelle matkusti Noora Salmio, suomalaisiin Donetskin ”kansantasavallan” ystäviin kuuluva aktivisti. Delegaation viidennen jäsenen henkilöllisyyttä ei ole toistaiseksi julkaistu.


Suomalaisista Johan Bäckmanille ja Jarmo Ekmanille sekä miehitetyllä alueella asuvalle Janus Putkoselle on langetettu sanktiot Ukrainan toimesta tämän vuoden puolella, samalla kertaa Ukraina langetti sanktiot suurelle joukolle venäläisiä, miehitetyillä alueilla asuvia ukrainalaisia ja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat työskennelleet aktiivisesti Venäjän toimien hyväksi Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksaation sekä Itä-Ukrainan sodan alun jälkeen. Sanktioidut suomalaiset ovat toimineet laittomien vaalien ”vaalitarkkailijoina” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Krimillä (Bäckman) ynnä työskennelleet näkyvästi Venäjän hyväksi.

Ukrainan presidentinvaalien ja Volodymyr Zelenskyin virkaanastumisen jälkeen Ukrainassa käynnissä oleva sota näyttää jälleen painuvan taka-alalle, ihmiset unohtavat sen, että par’ aikaa Euroopassa on sota, jossa on kuollut noin 13000 ihmistä, joista yli 3300 on siviilejä – samalla on syytä muistaa se, että kuolonuhrien kokonaismäärä on vain karkea arvio, venäläisjoukkojen todellisista tappioista ei ole tietoa. Venäjän valtiojohto on salannut luvut uhrien omaisilta ynnä koko kansalta.


Normandian maihinnousun vuosipäivänä 6. kesäkuuta 2019,

Marko






*: Azov median Youtube-tili on tällä hetkellä suljettu.

**: @lennutrajektoorin twittertili on toistaiseksi jäädytetty.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Venäläiset ekstremistit terrorisoimassa Itä-Ukrainaa


Kevät on kääntymässä kesään, toukokuussa Helsingissä marssi punalippujen alla – historian tapahtumia unohdellen – Suomalais-venäläisen yhdistyksen RUFI:n organisoimana kuolematon rykmentti, toukokuulle osui myös juhlallisuuksia miehitetyssä Donetskissa ja Luhanskissa, joissa kansalaisilla ei ole niitä perusoikeuksia, jotka meille ovat arkea. Ei ole, vaikka näin alueella toimivat propagandistit tukijoineen muuta väittävätkin. Samalla myös suomalaiskollaboraattorit palasivat perinteisiin teemoihin – ukrainalaisfasisteihin, Kiovan junttaan (joka on jälleen kaatumassa) ja muihin, värikkäillä kielikuvilla ryyditettyihin, disinformatiivisiin viesteihin, joista muutama lainauksena alla:

”Miljardien nationalisteihin tuhlattujen dollarien jälkeen, USA:n aggressiivisella johdolla länsi onnistui kaatamaan Ukrainan laillisen hallituksen… Samalla kun länsi osoitteli kohti Venäjää, alkoi natsien johtamien sotilasvoimien suorittama venäläisen väestön kansanmurha.” (20.4.2019 MV-lehti)

”Odessan verilöylyn 5-vuotis muistojuhlassa ja kansainvälisessä fasismin vastaisessa konferenssissa Luganskissa. Terveiset myös Donbassin Yön Susilta Suomeen, toivottaa susilauman presidentti - Vitaly!” (2.5.2019 Ivan Putkov eli Janus Putkonen)

”Natsijoukot tekivät soihtumarssilla selväksi, että Odessan verilöylyn suorittajat olivat heille sankareita. Odessan poliisi puolestaan loisti poissaolollaan koko tapahtuman ajan.” (3.5.2019 MV-lehti)

”Kiovan juntta kaatuu” (17.5.2019 Йохан Бекман)

”Tänään julkaistun videoraportin kautta pääset Donbassin puolustajien mukana etulinjaan kohtaaman Ukrainan kansalliskaartin natsipataljoonat ja heidän tuliannoksensa.” (26.5.2019 Ivan Putkov eli Janus Putkonen)

Toistaessaan tätä Venäjän narratiivia Kiovan juntasta ja ukrainalaisfasisteista, jotka verenhimoisina syöksyvät siviileiden kimppuun, nämä kollaboraattorit lakeijoineen jättävät tyystin mainitsematta ne venäläiset nationalistit, imperialistit puhumattakaan fasisteista, jotka taistelevat näiden – itseään ”antifasisteiksi” kutsuvien rinnalla – Itä-Ukrainassa Ukrainan asevoimia ja niitä tukevia vapaaehtoisjoukkoja vastaan, sortaen ja terrorisoiden samalla miehittämiensä alueiden siviilejä.

Janus Putkosen toimittamassa uudessa MV-lehdessä toistetaan edelleen paikkansa pitämätöntä ja disinformatiivista väitettä ”ukrainalaisten suorittamasta kansanmurhasta”, jossa kohteena ovat venäläiset. Näiden väitteiden tarkoituksena on, korostaen alleviivata mielikuvien kautta sitä (kuviteltua) uhkaa, mikä venäläisiin Venäjän valtion väittämien mukaan Itä-Ukrainassa kohdistuu. Tässä kohdin on, alleviivaten painotettava, Itä-Ukrainassa kuten ei Venäjän miehittämällä Krimilläkään suoritettu ukrainalaisten toimesta kansanmurhaa, venäläismiehiä ei viety leireille tms. Sen sijaan Venäjä Krimillä kuin myös Itä-Ukrainassa sortaa ja vainoaa miehittämiensä alueiden sellaisia asukkaita, jotka eivät hyväksy näitä laittomia miehityksiä. Krimillä etnisyys on usein riittävä peruste vainolle, tämä etnisperäinen vaino kohdistuu Krimin tataareihin.

Venäjän ja sen propagandistien sekä sen narratiivia toistavien ”fasisti” -kirjoittelussa on syytä huomioida seuraava havainto, jonka Timothy Snyder toi esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (s. 300).

Tai kuten Donetskissa elämänsä, syksyyn 2014 asunut, L totesi hiukan kärjistäen, mutta kuvaavasti:
”Muutuimme yhdessä yössä vihollisiksi – fasisteiksi”.

Likipitäen näin nopeassa tahdissa Ukrainaan – ja etenkin Itä-Ukrainaan – kohdistettu venäläispropaganda ryhtyi Euromaidanin aikana ja sen jälkimainingeissa kirjoittamaan Ukrainan uutta hallintoa tukevista Donbasin alueella asuvista ukrainalaisista (ja venäläisistä) fasisteina. Se, että he eivät toimineet Venäjän etujen mukaisesti, teki heistä fasisteja – ei mikään muu. Ikävä kyllä, läntinen media ei ymmärtänyt tätä, vaan perusteettomasti toisti (ja toistaa edelleen) Venäjän propagandaa ja disinformaatiota ukrainalaisesta äärioikeistosta merkittävänä voimana.

On syytä huomioida, että poliittisesti ja yhteiskunnallisesti ukrainalaiset kansallismieliset ja äärioikeistoon laskettavat ryhmät ovat kooltaan pienehköjä, vaikka kaduilla (toisinaan) näkyviä ja hyvin verkostoituneita, pyrkien solmimaan tiiviitä yhteyksiä Eurooppaan kuin myös Pohjois-Amerikkaan, esim. Suomessa järjestetyssä Awakening-konferenssissa on esiintynyt Azov-prikaatin poliittisen siiven, Kansallisten joukkojen (eng. National Corps, ukr. Національний корпус) edustaja Olena Semenyaka. Suomessakin tämä, verkostoitumisesta johtuva ilmiö, on huomioitu myös ”bäckmanilaisen piirin” ulkopuolella, esim. Rauhanpuolustajien taholla, jonka piirissä tunnutaan samalla unohtavan Venäjän huomattavasti suurempi merkitys globaalin laitaoikeiston ja kansallismielisten radikaaliryhmien tukijana ja varustajana erilaisten organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen (NGO) tai GONGO:jen  avulla, unohtamatta Venäjän valtion antamaa tukea näille ryhmille. Todennäköisesti historiastaan ja taustastaan johtuen Rauhanpuolustajat on erityisen sokea venäläisimperialismille ja -totalitarismille, joten, jotta ”kolikon” tämä puoli saisi edes hiukan huomiota, tässä kirjoituksessa käsittelen venäläisten kansallismielisten ja fasististen ryhmien (ja niiden liittolaisten) osallistumista sotatoimiin Itä-Ukrainassa, huomioiden joiltain osin myös Venäjältä länsimaiden ”sisarjärjestöihin” suuntautuvan militaristisen tuen.

Kirjoituksessani hyödynnän 23. elokuuta 2017 kirjoittamaani blogia ”Venäläinen äärioikeisto taistelemassa ’ukrainalaisfasisteja’ vastaan” ja muita muistiinpanojani.


















Rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich, jäseninä lukuisia uusnatseja, kuten Alexei ”Serb” Milchakov. (1)



















Yläkuvassa Alexei Milchakov, venäläinen uusnatsi ja sotarikollinen, joka jo ennen sotaa ”huvitteli” tappamalla koiranpentuja.


Siirtykäämme nyt tämän alustuksen jälkeen varsinaisen aiheen pariin eli Itä-Ukrainassa toimiviin nationalistisiin ja muihin ääriryhmiin. Eräissä tapauksissa tarkastelu on ulotettava näiden ryhmien länsimaisiin yhteistyökumppaneihin ja siihen, mitä tämä yhteistyö pitää sisällään.

Miehitetyssä Itä-Ukrainassa Ukrainan hallintoa vastaan taistelee suuri joukko erilaisia venäläisiä nationalistisia ryhmiä, niiden joukossa on myös ryhmiä ja liikkeitä, joiden jäsenet jakavat kansallissosialistisen ideologian. Näitä liikkeitä ja ryhmiä yhdistää eriasteisen nationalismin ohella rasismi sekä viha seksuaalisia vähemmistöjä – ja monissa tapauksissa ns. rappeutunutta länttä* – kohtaan.

Tässä tarkastelussa meidän on syytä huomioida kehitys ennen Euromaidania aina vuosituhannen alkupuolelta saakka, jolloin Venäjältä ryhdyttiin aktiivisesti levittämään etenkin Itä- ja Etelä-Ukrainaan neo-eurasianismia sekä ”venäläistä maailmaa” (Русский мир), jonka säikeet ovat yltäneet järjestöjen kautta Suomeenkin. Tällainen ideologinen kuin myös käytännöntoiminta perustui hyvin pitkälti Aleksander Duginin ideologiaan ja ajatuksiin. Tämän ideologian nimissä järjestettiin Venäjällä Evraziyskiy soyuz molodezhi -leirejä (Eurasian Youth Union, ESM) (2), joihin otti osaa myös sellaisia henkilöitä, jotka myöhemmin nousivat ainakin hetkellisesti merkittävään rooliin Itä-Ukrainaan, Venäjän voimakkaalla sotilaallisella- ja taloudellisella tuella perustettujen ”kansantasavaltojen” hierarkiassa, kuten Andrei Purgin ja Oleg ”Shamaani” Frolov. Näille leireille otti myös osaa venäläisiä äärinationalistisia ja imperialistisia ryhmiä, sekä patrioottisia nuortenryhmiä Venäjältä, kuten Nashi, Rossiya molodaya ja Molodaya gvardiya. Vastaavasti venäläinen Kansallisbolsevikkien ryhmä osallistui International Eurasianist Movementiin.

Tässä on myös havaittavissa se, että Venäjällä on jo varsin varhaisessa vaiheessa ryhdytty ”kosiskelemaan” kansallismielisyydellä ja muilla ideologisilla tekijöillä ryhmiä poliittisen kentän vastakkaisilta laidoilta Duginin ajatusten mukaan:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. - -“ (3)

Joten ei siis ihme, että Itä-Ukrainassa sotii ”vapaaehtoisina” rintarinnan venäläisjoukoissa kansallissosialismin ja kommunismin nimeen vannovia taistelijoita. Suomalaistaustainen, Prizrak-prikaatissa taisteleva (taistellut), Petri Viljakainen jakoi vasemmistolaisen maailmankuvan (ainakin ennen värväytymistään miehitysalueen militanttijoukkoihin).

Usea edellä mainituista ryhmistä on tavalla tai toisella osallisena Itä-Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa joko lähettäen alueelle vapaaehtoistaistelijoita tai varusteapua – tai kumpaakin. Edellä nimettyjen muutamien ryhmien lisäksi Itä-Ukrainassa on sotinut ja sotii suuri joukko kansallismielisiä ja fasistisia ryhmiä Venäjältä, nämä venäläisryhmät ovat saaneet vahvistuksia myös Italiasta ja Espanjasta sekä Ranskasta – osa ranskalaisista Itä-Ukrainassa sotineista on esiintynyt aktiivisessa roolissa keltaliiveissä. Myös Norjasta on lähtenyt äärioikeistolaisen ideologian jakavia henkilöitä sotatantereelle, puhumattakaan muista maista, kuten Slovakiasta ja Unkarista sekä Serbiasta. Seuraavaksi voimme ulottaa katsauksen tarkemmin näihin ryhmiin, joita hallitsee äärioikeistolainen, äärinationalistinen tai kansallissosialistinen/fasistinen ajattelu – eräissä tapauksissa kaikkea tätä löytyy yhdestä ja samasta ryhmästä, ja joiden tiedetään osallistuvan aktiivisesti sotaan Itä-Ukrainassa.

Venäläinen äärikansallismielinen ja imperialistinen RID (Russkoe Imperskoe Dvizhenie), joka on tehnyt yhteistyötä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa tukien taloudellisesti heitä, on lähettänyt vapaaehtoisia (Imperial Legion) sekä varusteapua Itä-Ukrainaan. Heidän yhteistyökumppaneista löytyy myös entinen GRU:n upseeri – venäläisen imperialismin nimeen vannova – Donbasin sotilaskomentajanakin toiminut Igor ”Strelkov” Girkin. RID:istä puhuttaessa on hyvä muistaa se, että joukko heidän jäseniä matkusti maaliskuussa 2014 – muutamaa viikkoa ennen Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua – Nikolai Trushchalovin johdolla Donetskiin tapaamaan sikäläisiä yhteyshenkilöitä.

Aiemmin mainittu Alexei Milchakov on sotinut Itä-Ukrainassa DSHRG Rusichissa eli rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichissa, jonka syntilistalla on kokojoukko sotarikoksia suoritettuna Donbasin alueella, (4) myös Milchakov on todistetusti syyllistynyt sotarikoksiin. Marraskuussa 2014 antamassaan haastattelussa Milchakov totesi hänen äitinsä kehottaneen häntä tappamaan vieläkin enemmän. (5) Milchakovin äiti jakaa sosiaalisessa mediassa aktiivisesti rasistista ja antisemiittistä materiaalia.

Sotimisen ohella Milchakov on toiminut kouluttajana lasten- ja nuorten militaristisillaleireillä miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Venäjällä. (6)

Rusich on venäläisnationalistinen ja kansallismielinen organisaatio, jonka riveissä on ollut muitakin uusnatseja kuin Milchakov, kuten Norjassakin asunut Jan Petrovski, joka on myös osallistunut Pohjoismaisen vastarintaliikkeen toimintaan. Tällä hetkellä Milchakov, todennäköisesti muitakin Rusichin riveissä Ukrainaa terrorisoineita militantteja, sotii PMC Wagnerin riveissä Syyriassa. (7)

Vostok-pataljoonaan sulautettu, aiemmin itsenäinen Rodnovery -liikkeen perustama Svarog-pataljoona, edustaa slaavilaista identiteettiä levittäen sitä aktiivisesti, liikkeen piirissä esiintyy voimakasta antisemitismiä sekä rasistisia elementtejä.

Paul Canning blogissaan The fascists in Russia's hybrid army elokuulta 2015 nostaa esiin lukuisia venäläisen äärioikeiston ja fasismin avainhenkilöitä ja ryhmiä Itä-Ukrainan sotanäyttämöllä. (8) Donetskin ”kansantasavallan” Donbass Peoples Militian ensimmäinen komentaja Pavel Gubarev oli ennen sotaa kansallissosialistisen Russian National Unityn aktiivijäsen (symboli – PHE eli RNE – kuvassa alempana, toinen vasemmalta).

Entinen Donetskin ”kansantasavallan” ”pääministeri” Aleksandr Borodai kirjoitti aktiivisesti venäläiseen fasistiseen ”uutislehteen” Zavtraan. Borodai osallistui 90-luvulla Moldovassa käytyyn nk. Transnistrian sotaan, jonka myötä osia Moldovasta Dnestr-joen itärannan ja Ukrainan väliltä miehitettiin Venäjän tuella – aluetta kutsutaan ns. Transnistriaksi.

Gennadi Dubovoy, Sparta-pataljoonan entinen kameramies on myös tunnettu äärioikeistolaisista ja fasistisista mielipiteistään. Valokuvissaan hänellä on usein mukana natsirituaaleja ja -symboliikkaa. Sparta-pataljoonan komentajiin kuului pommiattentaatissa lokakuussa 2016 tapettu, sotavankeja teloittanut, Arseni ”Motorola” Pavlov, jota on myös haastateltu em. fasistiseen Zavtra-lehteen.

Propagandaa levittävän venäläisrahoitteisen ANNA-newsin ”toimittaja” Julia Harlamova tunnetaan äärikansallismielisistä ja fasistisista mielipiteistään, hänen tiedetään työskentelevän myös FSB:lle. Julia Harlamova tunnetaan myös nimillä Tselinskaja/ Tarnovskaja, sekä taistelijanimellä ”Nordica 1488” – hän on myös ollut taistelutehtävissä Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa ja esiintynyt usein samoissa kuvissa Alexei Milchakovin kanssa.

Alexei Milchakov ja Julia Harlamova.


































Itä-Ukrainassa venäläisten riveissä taistelevien fasististen ja äärinationalististen ryhmien tunnuksia, äärimmäisenä oikealla DSHRG Rusichin hihamerkki (hihamerkissä коловрат, tyylitelty aurinkopyörä).

Yllä esille nostettujen ryhmien lisäksi useat muut venäläiset kansallismieliset, imperialistiset tai uus-natsiryhmät osallistuvat tai ovat osallistuneet Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan. Venäläinen fasistinen White Legion 88 on lähettänyt apua Itä-Ukrainaan, tiedetään myös, että ryhmään jäseniä oli osallisina jalkapallon EM-kisojen mellakoissa Ranskassa v. 2016. Näiden lisäksi myös monien Venäjän asevoimien riveissä taistelevien sotilaiden tiedetään kannattavan äärioikeistoa kuin myös kansallissosialistista ideologiaa ja tukevan avoimesti näitä liikkeitä ja toimivan kouluttajina näiden liikkeiden leireillä.

Ulkomailta on tullut yksittäisten taistelijoiden ohella suurempiakin yhtenäisiä osastoja, joiden taistelijat jakavat äärioikeistolaisen tai fasistisen ideologian. Unkarista äärioikeistolaiseen Jobbikiin kytketty Legion of Saint Stephen (yksikön tunnus kuvassa toinen oikealta) on lähettänyt vapaaehtoisia sotimaan ”fasismia” vastaan. Slovakiasta Slovenski Brancilla ja Slovenske Hnutie obrodylla tiedetään olevan tiiviit yhteydet venäläisiin nationalistisiin ryhmiin. Kummankin slovakialaisen ryhmittymän taistelijoita on käynyt koulutuksessa Venäjällä kuin myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Myös puolalaisia äärikansallismielisiä on sotinut Venäjän proxy-joukkojen riveissä Itä-Ukrainassa. Loppuvuodesta 2014 ensimmäiset puolalaisvapaaehtoiset saapuivat alueelle. (9) Donbasissa, Venäjän proxy-joukoissa, on taistellut joitain kansallismielisen puolalaisen anti-Banderovci -ryhmän jäseniä. Puolalaisia on ajanut liikkeelle ajatus Ukrainan jakamisesta Puolan ja Venäjän kesken.

Puolan äärioikeistoyhteyksistä tunnetut henkilöt olivat osallisena Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa suoritetussa tuhotyössä (helmikuu 2018), jossa alueen unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskus poltettiin. Tuhotyön tilaajan syytetyistä Michal Prokopowicz kertoi olevan saksalaisen, äärioikeistolaisen Venäjä-yhteyksistä tunnetun Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puoluetta lähellä olevan, toimittaja Manuel Ochsenreiterin. (10)

Aiemmin mainitsin Italian ja Ranskan, kummastakin maasta on liittynyt runsaasti militantteja Venäjän proxy-joukkoihin, on myös hyvä huomioida, että heitä löytyy poliittisen kentän äärilaidoista stalinisteista uusnatseihin.

Tässä kohdin on vielä hyvä palata venäläisen RID:n eli Russkoe Imperskoe Dvizhenien (engl. Russian Imperial Movement) ja Pohjoismaisen vastarintaliikkeen yhteistyön erääseen muotoon taloudellisen tuen rinnalla. Ainakin kaksi ruotsalaista Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäsentä – Anton Thulin ja Viktor Melin – on käynyt harjoittelemassa Venäjällä aseidenkäsittelyä sekä saamassa koulutusta räjähteiden tekoon ja terrori-iskujen suorittamiseen.

”Före dåden uppges Viktor Melin och Anton Thulin ha genomgått en militär utbildning på rysk mark.

Bland annat förekommer de båda på bilder som den ryska paramilitära organisationen Partizan lagt upp på deltagare på den ryska motsvarigheten till Facebook.” (11)

Uskallan väittää, että Expressenin uutisessa mainittu “paramilitära organisationen Partizan” on venäläisen – Itä-Ukrainassakin sotineen – Denis Vasiljevin yritys Partisan Center (Центр Партизан).

On vielä syytä huomauttaa, ettei tämä katsaus ole täydellinen, yksittäisten venäläisten ja ulkomaalaisten militanttien henkilökohtaisia motiiveja on äärimmäisen vaikea määritellä, on vaikea sanoa, ajoiko ideologia tai jokin muu syy heidät sotimaan Ukrainaan juuri Venäjän riveissä. Toisaalta katsaus ei siinäkään mielessä ole täydellinen, että en ole tullut nimenneeksi läheskään kaikkia tunnettuja ja tiedettyjä äärikansallismielisiä tai fasistisia ryhmiä, joiden jäsenten tiedetään taistelleen tai terrorisoineen Itä-Ukrainassa. Kaikkien ryhmien lyhytkin huomioiminen venyttäisi tätä kirjoitusta liian pitkäksi.

Edellä tulin käyneeksi läpi niitä äärikansallismielisiä ja samalla usein äärioikeistoon kuuluvia ryhmiä, joiden jäseniä on ollut taistelutehtävissä (tai terrorisoimassa alueen siviiliväestöä) Itä-Ukrainassa. Aseellisen tuen ohella eurooppalainen laitaoikeisto on antanut runsaasti poliittista tukea Venäjän tavoitteille miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan alueilla. Tähän tukeen on syytä palata omassa erillisessä kirjoituksessa, mutta mainitsen kuitenkin sen, että myös suomalaiset – kansallismielisinä itseään pitävät – ovat myös olleet osoittamassa tukea Venäjän tavoitteille miehitetyssä Itä-Ukrainassa, kuten nykyisen Suomen Kansa Ensin puolueen Marco de Wit ja Mari Kosonen. Tasapuolisuuden nimissä on syytä todeta, että Suomesta löytyy myös useita laitavasemmistoon tai Rauhanpuolustajiin kuuluvia, jotka tukevat avoimesti nyky-Venäjän imperialistista hallintoa ja sen rikollisia toimia Ukrainassa, mukaan luettuna miehitetty Krimin niemimaa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole valkopestä ukrainalaisia, myös heidän riveissä on sotinut ja sotii edelleen sotilaita/vapaaehtoisia, jotka jakavat kansallissosialistisen ideologian. Mutta kuten jo kirjoituksen alkuvaiheessa toin esille, todellisuus on paljon moniulotteisempi mitä venäläispropaganda antaa ymmärtää, seuraamalla sitä, sodasta saa aivan liian yksipuolisen kuvan. Kuten Timo Hellenberg Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta teoksen omassa osuudessaan tarkkasilmäisesti kuvasi, Maidanillakin tämän ukrainalaisen äärioikeiston rooli oli lopulta marginaalinen – suuren taakan harteillaan kantoivat tavalliset ukrainainalaiset opiskelijoista eläkeläisiin, ja niin rintamallakin suurimman taakan kantavat tavalliset ukrainalaiset. Parhaiten Ukrainaa, tässä moniulotteisessa sodassa, avustaa tukemalla niitä voimia, jotka rakentavat siltoja Eurooppaan ja länteen. Sen sijaan venäläisnarratiivin tarkoituksellinen tai tahaton, liiallinen ja painotettu, toistaminen vaikeuttaa juuri näiden ukrainalaisten taistelua moniarvoisemman yhteiskunnan puolesta. Venäläisnarratiivin toistajien tarkoituksena onkin hankaloittaa ukrainalaisten yritystä rakentaa yhteiskunnastaan kehittynyt länsimais-tyyppinen oikeusvaltio.


Marko



*: venäläispropagandassa länttä kuvaillaan usein rappeutuneeksi, ivallisesti Gayropiaksi.