PEN taistelee sananvapauden puolesta: Free Sentsov

Venäjän diktatorisen johtajan Vladimir Putinin ja Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin tavatessa Helsingissä kaupungissa nähtiin myös lukuisia mielenilmauksia ja tapahtumia, minulle mieluisimmat olivat sunnuntaina Ukrainan suurlähetystöllä järjestetty pienimuotoinen Свободу Сенцову/Free Sentsov -tilaisuus, jossa vieraili Venäjän vangitseman ja näytösoikeudenkäynnissä tuomitseman Oleg Sentovin serkku Natalia Kaplan sekä Yhdysvaltojen PEN:in edustajana Thomas Melia, maanantaina – varinaisena tapaamispäivänä – oma osallistumiseni jatkui samassa hengessä. Vierailin maanantaina iltapäivällä Kirjailijat sananvapauden puolesta – PEN-tapahtumassa Espan lavalla aivan presidentinlinnan kupeessa, jossa suurvaltajohtajat tapasivat. Tässä kohdin mieleni tekisi täsmentää, että Venäjä on vain ja ainoastaan sotilaallinen suurvalta ja sitäkin runsaslukuisten ydinaseidensa tähden. Talouden puolesta Venäjä ei edes kuulu Euroopan suurimpien kansantalouksien joukkoon. Itse kutsuisin Venäjää ennemminkin ydinasein varustautuneeksi mafiavaltioksi, että sellainen naapuri meillä.

Ukrainan suurlähetystöllä Helsingissä, Natalia Kaplan keskellä.

Vakava aihe vetää ilmeet vakaviksi, Thomas Melia, Natalia Kaplan ja suurlähettiläs Andrii Olefirov.

Natalia Kaplan pääsi vast’ikää vierailemaan serkkunsa, Venäjän, keväällä 2014 Krimillä vangitseman, Oleg Sentsovin luona. Tällä hetkellä Sentsov on sijoitettu Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan alueella Labytnangissa sijaitsevaan rangaistuslaitokseen kärsimään – politisoituneen sekä korruptoituneen tuomioistuimen – langettamaa reilun 20 vuoden rangaistusta. Itse oikeudenkäyntiin en ole tarve tässä tapauksessa puuttua, riittää, että todistajina esiintyneitä henkilöitä on uhkailut ja kidutettu, että todistus, jossa Sentsovin nimi mainittiin, on kidutuksen tulos. Nämä kidutuksella saadut todistukset on myös jälkikäteen peruttu, asia, jolla ei ollut mitään merkitystä tuomioistuimen toimintaan.

Todistusaineistona Sentsovia vastaan on myös käytetty Oleg Sentsovin satojen elokuvien kokoelmista löytyneitä elokuvia (tarkalleen kahta sotaelokuvaa, jollaisia Sentsovin kokoelmissa on kymmeniä). Sen verran olen itsekin elokuvataiteeseen perehtynyt – harrastanut sitä varsin intensiivisesti vuosien ajan, kunnes erinäisten syiden tähden tämä harrastus painui taka-alalle – jotta voin todeta, että omista kokoelmistani löytynee aivan yhtä ”raskauttavaa” aineistoa. Osa esitetystä todistusaineistosta on perinteistä venäläistä lavastusta, jollaisista Venäjän ja sitä ennen Neuvostoliiton turvallisuuselimillä, on runsaasti käytännön kokemusta. Oleg Sentsov, kuten kymmenet muut vangitut ja tuomitut ukrainalaisvangit, on julistettu poliittisiksi vangeiksi, myös venäläisen Memorialin (ven. Мемориа́л) toimesta.

Toukokuun 14. 2018 Oleg Sentsov aloitti nälkälakon protestiksi Venäjän mielivaltaisia toimia vastaan, että vaatiakseen kaikkia ukrainalaisia poliittisia vankeja vapautettavaksi. Sunnuntaina keskustelua herättikin se, että suostuisiko Oleg Sentsov vapauttamiseensa, mikäli #FreeSentsov-liikkeen myötä näin kävisi, vai olisiko hän niin ehdoton, että ei suostuisi vapautukseen ennen kuin kaikki ukrainalaiset poliittiset vangit on vapautettu. Kuinka todennäköistä edes on, että kaikki ukrainalaiset poliittiset vangit vapautettaisi lyhyessä ajassa?

Ennen tapaamista Venäjän viranomaisten toimesta Natalia Kaplania oli painostettu sopimukseen, tapaamisen ehtona oli, ettei Oleg Sentsovia saa kuvata sen aikana, joten ainoatakaan kuvaa tästä tapaamisesta ei ole todisteena. Natalia Kaplan kertoi ennen niin urheilulliselta vaikuttaneen Olegin näyttävän nyt vanhalta mieheltä – vanhukselta – ja että hänen kaikki luunsa näkyivät. Yli 60 vuorokautta kestänyt nälkälakko tekee vääjäämätöntä tehtäväänsä, näin pitkään jatkuessa se väistämättä jättää pysyviä jälkiä kehoon – todennäköisesti myös psyyken. Tällä hetkellä Sentsov nauttii vain vettä sekä joitain vitamiineja.

Toivoa ei pidä missään nimessä menettää, on kampanjoitava poliittisten vankien vapauttamiseksi – Venäjällä niitä on yhteensä reilut 150, joista ukrainalaisia jotakuinkin seitsemänkymmentä – on kirjoitettava ja muistettava näitä vankeja. Kaplanin mukaan julkisuus kaikesta huolimatta auttaa heitä, Sentsovin kohdalla kiduttaminen on vähentynyt julkisuuden myötä. Vanki, joka on yksin, joka unohdetaan, on olennaisesti suuremmassa vaarassa kuin vanki, joka muistetaan, jolle kirjoitetaan kirjeitä ja jonka puolesta pidetään ääntä. Tässä kohdin heitänkin pallon suomalaisille poliitikoille – viime aikoina Heidi Hautala on kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta muutoin Suomessa ääntä ovat ryhtyneet pitämään aktivistit sekä kirjailijat, kuten Sofi Oksanen, joka eilen puhui PEN:in järjestämässä Kirjailijat sananvapauden puolesta -tilaisuudessa Helsingin ytimessä Espan lavalla. Kiitokset Sofi Oksaselle muistuttaessaan meitä jälleen kerran siitä tilasta, jossa naapurissamme eletään – ja joka väistämättä vaikuttaa myös meihin täällä Suomessa.

Sofi Oksanen lukee Oleg Sentsovin kertomusta "Testament".

Tilaisuuden henkeä ei onnistunut pilaamaan edes se kolmikko, joka pyrki peittämään Oksasen äänen ”propagandaa” -huudoillaan ja hetken henki huomioiden – irvokkailla ja vastenmielisillä – ”Free Ilja” -kiljunnoillaan. Heidän käsitys ”sananvapaudesta” tuntuu olevan sellainen, että heillä on vain oikeuksia velvollisuuksien sijaan – eilen he kuvittelivat oikeudekseen ryhtyä huutamaan propagandaansa alueella, jonne pääsy oli meiltä katsojilta kielletty.

”Satutäti” satusetä Topeliuksen hengessä kertoo satujaan.

Kuten Oleg Sentsovin serkku Natalia Kaplan sunnuntaina sanoi: pitäkää ääntä, vaatikaa poliitikoilta reagointia, kirjoittakaa ja toimikaa – tämä kaiken voi esittää muutamalla sanalla: EI PIDÄ OLLA HILJAA!

Tämä pätee kaikkien poliittisten vankien kohdalla – ei yksin Venäjän vangitsemien ukrainalaisten ynnä Venäjän kansalaisten. Turkissa ihmisten mahdollisuus ilmaista itseään on heikentynyt olennaisesti itsevaltaisen Recep Tayyip Erdoğanin kiristettyä otetta tämän ns. vallankaappausyrityksen jälkeen. Mutta meidän eurooppalaisten ei pidä tuudittautua hyvän olon tunteeseen, sananvapauden – ja laajemmin vapauden – puolesta on oltava valmis uhrauksiin. Se mikä on tänään itsestäänselvyys ei välttämättä enää huomenna ole sitä!

Marko

Oleg Sentsovin kertomus ”Testament”: https://pen-international.org/news/oleg-sentsov-testament 

Köyhä kuin kirkonrotta, vai rahamies vailla vertaa?

MV-lehden perustaja Ilja Janitskin toisti usein sitä, kuinka ”veitsenterällä” MV-lehden toiminta on rahoituksen puolesta ollut, mainostulojen ohella lehdelle on kerätty varoja erilaisin lahjoituksin – samaa metodia on hyödynnetty myös Janitskinin oikeudenkäynnin rahoitukseen kuin myös ”presidentinvaalikampanjaan” kuin myös mainaamisella eli kryptovaluutan louhinnalla. Erilaisilla boikoteilla sekä aktivismilla oli ymmärtääkseni suurikin vaikutus mainostulojen hiipumiseen.

Oikeudenkäynnin aikana rahoituskysymyksetkin ovat nousseet esille, kuulustelupöytäkirjojen perusteella on pääteltävissä, että kolmantena syytettynä Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin kanssa ollut Asta Tuominen on joutunut vastaamaan eräisiin rahansiirtoja koskeviin kysymyksiin. Tuntemattomaksi jäänyt ”filantrooppikin” nousee esille, henkilö, jolla näyttää olevan rahaa jaettavana ympärilleen hiukan paksummasta lompakosta. Henkilöltä, jonka ”harrastuksiin” kryptovaluutat bitcoinien muodossa kuuluvat. Onko tällä sitten mitään tekemistä sen kanssa, kun tammikuussa uutisoitiin MV-lehden louhivan luvatta kryptovaluuttaa lukijoidensa koneilla:

”Sivun lähdekoodista voidaan päätellä, että MV-lehden sivuille on asennettu Coinhive-lisäosa, joka louhii esimerkiksi Monero-kryptovaluuttaa…

Sivustolla ei mainita, että käyttäjän konetehoa hyödynnetään kryptovaluuttojen louhintaan.” (1)

Tässä kirjoituksessa aikomukseni ei ole vastata otsikon kysymykseen. Eikä siihen edes voi vastata, ei ainakaan henkilö, joka ei riittävällä tarkkuudella ole tutkinut Janitskinin ja hänen yritystensä rahaliikennettä. Mutta ehkäpä tämä kirjoitus omalta osaltaan pistää lukijan pohtimaan sitä, että missä mennään ja kuka hyötyy kenestä.

Havaintoja MV-lehden rahoitusmuodoista

Seuraavaksi muutamia kuvakaappauksia ja niiden perusteella tehtyjä havaintoja Janitskinin harjoittamasta rahankeräystoiminnasta. Lahjoitustilien sekä joukkorahoitukseen turvautumisen ohella MV-median youtube-tilin kautta on voinut striimien aikana tehdä lahjoituksia, sitäkin kautta on havaintojeni mukaan kertynyt jonkin verran lahjoituksia ainakin oikeudenkäyntikuluihin, mahdollisesti muuhunkin kuluihin. En kuitenkaan ryhdy arvioimaan summia, koskapa MV-median seuraamiseni ei kovinkaan aktiivista ole ollut.

Oma lukunsa on sitten Janitskinin laiton henkilötietorekisteri, jolle on kerätty tietoja mahdollisesti jopa useammasta miljoonasta henkilöstä (yksittäisten henkilöiden tietoja löytyy rekisteristä useampaan kertaan, joten todennäköisesti rekisterissä on olennaisesti vähemmän kuin reilut kaksi miljoonaa nimeä, luku joka reddit.com:in avausviestissä mainittiin). Lukiessani aikoinaan tapauksesta ensimmäistä kertaa reddit.com:in foorumilta, kaikki henkilötiedot oli koottu Janitskinin hallinnoimaan tietokantaan Digial Oceanin virtuaalipalvelimella. (2) Viime aikojen sosiaalisen median jättejä koskettavien kohujen myötä on kenties aiheellista tiedustella, että onko Janitskin voinut hyötyä kyseisestä rekisteristä ansaintatarkoituksessa? Aihetta sivutaan Ylen analyysissa ”Tieto on digiajan valuuttaa – tämän takia jopa miljoonien suomalaisten tiedot kerättiin yhteen” joulukuussa 2015. (3)

Mikäli oikein muistan nämä reddit.com:in aiheen avausviestissä mainitut Janitskinin ”venäläiset ystävät” ovat valkovenäläisiä. Heidän taustojen syvällinen kartoittaminen ei tässä kirjoituksessa ole tarkoituksenmukaista.

”MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin on kerännyt venäläisten ystäviensä kanssa laajan henkilörekisterin Suomessa asuvista yksityishenkilöistä ja näiden kotiosoitteista.” (2)

Mihin tarkoitukseen rahat menevät, eli koijataanko naiivia lahjoittajaa?

Lahjoituksia "vaalirahoitukseen" vaiko "lukuaikaan"?

Janitskinin mukaan MV-lehti tarvitsi tuolloin 10 000 euroa (?) kuukaudessa pysyäkseen elossa, hänen mukaansa vaalirahat ovat kuitenkin täysin eri juttu – herää kysymys, että kuinka hän erotteli ne vaalirahat ja lukuajanmaksut toisistaan, kun kummassakin tapauksessa rahat a) ohjautuivat samalle tilille b) viestinä kummassakin tapauksessa oli ”lukuaika”? No ei kuinkaan, eiköhän tämä ”presidentinvaalikampanja” ollut vain yksi lukuisista keinoista koijata köyhältä rahaa.

Seuraavaksi havaintoja Janitskinin joukkorahoituskampanjoista, jollaisia on ainakin ollut generosity.com sekä indiegogo.com joukkorahoitussivuilla, kummassakin nimellä ”Oikeustaisteluni korruptoitunutta oikeutta vastaan”. (4 ja 5)

Generosityn joukkorahoituksesta, "heikki.wendorf"-nimellä yhteensä 6200 USD lahjoituksia.

Helsingin kihlakunnansyyttäjä Heikki Wendorf on toiminut syyttäjänä MV-lehden asian käsittelyssä. Hän muun muassa antoi Janitskinista eurooppalaisen pidätysmääräyksen, joten siksi lahjoittajana esiintyy ”heikki.wendorf” – kuka hän on, siihen palaamme myöhemmin.

Nyt Janitskinin joukkorahoitus generosity.com:illa näyttää tältä.

Generosityn ohella joukkorahoituskampanja oli aikanaan käynnissä myös IndieGogolla.

Janitskinin, nyt jo suljettu, joukkorahoitus IndieGogolla.

Tonnin (1 000 USD) panostus Iljalle IndieGogon kautta.

Näiden kahden yllä mainitun joukkorahoituksen kautta Janitskin näyttää keränneen lukijoilta ja tukijoilta yhteensä 12858 Yhdysvaltojen dollaria, edellyttäen, että koko summa on mennyt lyhentämättömänä Janitskinin tilille. IndieGogolla Janitskinilla on ollut käynnissä (ainakin) kaksi kampanjaa, joista toinen hänen nimellä ollut oli ”Ilja Janitskin myy Taisteluni-kirjansa”, joka keräsi pyöreät nolla Yhdysvaltojen dollaria kampanja-aikana.

Tuominen Asta "Hän on tällainen filantrooppi" salaperäisestä henkilöstä, kuva via @Dimmu141.

Uuninpankopoika Saku Timosen blogin kommentointiosuudessa arveltiin kommentoijan toimesta ”pseudonyymi Wendorfin” olevan Ilja Janitskinin:

”Arvaus: Ilja varmaankin lahjoitti tuossa kohtaa itse itselleen rahaa, jotta keräys näyttäisi paremmalta?” (6)

Lukiessani kuulustelupöytäkirjoja Asta Tuomisen osalta, herää ajatus, että onko tämä Generosityn joukkorahoituksen kautta suurlahjoitukset tehnyt ”heikki.wendorf” sekä IndieGogon kautta muista lahjoituksista kooltaan poikkeavan tonnin (1000 USD) lahjoituksen tehnyt ”Panoksia Iljalle Amerikasta. Pian kuivataan suo!” tämä, kuulustelupöytäkirjoissa mainittu ”filantrooppi”, jonka todellista henkilöllisyyttä Tuominen ei halua kertoa, ja jonka henkilöllisyyttä en myöskään itse ryhdy nyt spekuloimaan. Generosityn kautta ”heikki.wendorf” lahjoitti yhteensä 6200 USD ja IndieGogon kautta ”Panoksia Iljalle Amerikasta. Pian kuivataan suo!” 1000 USD – kumpikin on summaltaan selkeästi muista lahjoituksista poikkeavia. Ilja Janitskinin omalahjoitus näyttäisi olevan 50 USD, toki on mahdollista, että hän on tehnyt muita lahjoituksia anonyymina manipuloidakseen joukkorahoituksia.

Ilja Janitskin ja Venäjä

Julkisuudessa on käyty keskustelua MV-lehden mahdollisesta Venäjä-rahoituksesta. En nyt ota sellaisen olemassa oloon kantaa, sen sijaan Ilja Janitskinin ja MV-lehden sekä Venäjän presidentinhallinnon alaiselle RISS:lle (RISI) työskentelevän Johan Bäckmanin välillä on olemassa oleva päivänselvä kytkös. Mielestäni sosiaalisessa mediassa on ajoittain kiinnitetty liikaakin huomiota MV-lehden ”Venäjä-rahoitukseen”, jolloin pimentoon jää se, että tuki voi olla muutakin kuin suoraa taloudellista tukea rahoituksen muodossa. Eräissä tapauksissa tällainen epäsuora, ei-taloudellinen-tuki, voi olla tuen antajan kannalta järkevämpää (sekä turvallisempaa).

Kuten olettaa saattaa kuulusteluissa Johan Bäckmanin nimi nousi esille, kuulusteluissa esitettiin kysymys ”Kuka on Bäckman?” Johan Bäckmania kuvattiin ”Venäjä tyypiksi” ja mietittiin, että hän toisi kansainvälistä näkyvyyttä Janitskinin tapaukselle. Bäckman kertoi itse MV-median striimillä ”Vieraana Johan Bäckman -- Mikä mies on Bäckman?” tavanneensa Janitskinin ensimmäisen kerran Andorrassa. (7)

Kuulustelupöytäkirjasta, kuva via @Dimmu141.

Mutta toimivia linkkejä on muitakin kuin Janitskin ja Bäckmanin kahdenkeskinen linkki. Kaiken esille nousseen perusteella voidaan todeta, että Janitskinin muista kumppaneista – näistä ns. kansallismielisistä – Marco de Wit on vieraillut venäläisten miehittämässä Itä-Ukrainassa tavaten kesällä 2016 muun muassa suomalaispropagandisti Janus Putkosen (DONi-Newsin ”päätoimittaja”) kuin myös Johan Bäckmanin. Toimintaa ja yhteistyötä voidaan pitää muunakin kuin ”harmittomana hengailuna”. Oma numeronsa tässä kokonaisuudessa on Janus Putkosen Janitskinille tekemä tarjous turvapaikasta Donetskin ”kansantasavallassa”, jota voitaneen pitää enemminkin tuenosoituksena kuin konkreettisena toteuttamiskelpoisena ehdotuksena.

Taisipa jäädä vain aikomukseksi tämä turvapaikkahakemus.

* * *

Kirjoittaessani tätä, olen hyötynyt suunnattoman paljon lukuisien henkilöiden/tahojen aktiivisuudesta, niinpä mielelläni lausun kiitokseni tälle joukolle aktiiveja, kuten @Dimmu141 ja @Rusbuster, Janne ”Rysky” Riiheläisen havainnot ovat myös auttaneet minua suuresti!

Marko

1. https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/uusi-rahoituskeino-mv-lehti-louhii-luvatta-kryptovaluuttaa-lukijoidensa-koneilla-6694999 

2. https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/3x041n/mvlehden_p%C3%A4%C3%A4toimittaja_ilja_janitskin_on_ker%C3%A4nnyt/ 

3. https://yle.fi/uutiset/3-8536498 

4. https://www.indiegogo.com/projects/oikeustaisteluni-korruptoitunutta-oikeutta-vastaan#/backers 

5. https://www.generosity.com/fundraising/oikeustaisteluni-korruptoitunutta-oikeutta-vastaan 

6. https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/10/29/taas-hoynaytettiin/ 

7. https://www.youtube.com/watch?v=OkwFzvMLgVU (ajasta 30:20 eteenpäin).

Trump ei ole ongelma, vaan seuraus ongelmasta

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Venäjän johtajan – presidentti Vladimir Putinin – tuleva tapaaminen Helsingissä on viipyillyt otsikoissa jo useamman päivän ajan. On ymmärrettävää, että tuleva tapaaminen herättää paljonkin keskustelua, lähtien jo siitä, että miksi he tapaavat Helsingissä ja päätyen Trumpiin ja Putiniin henkilöinä.

Keskustelu sosiaalisen median alustoilla sekä erilaisilla keskustelufoorumeilla on hyvinkin jakautunutta, paikoin tunteet ovat ottaneet vallan – onpa keskusteluun liittynyt haluja ynnä toiveita presidentillisestä väliintulosta ja Helsingin Sanomien ankaranpuoleisesta nuhtelusta HS:n Nyt-liitteen julkaistua Identtiset palstalla provosoivana pidetyn – joskin mielestäni idealtaan heikohkon – Trumpin ja sian rinnastuksen. Todennäköisesti rinnastuksella haettiin muutakin kuin ”ulkonäöllistä” rinnastusta, eiköhän näiltä osin ole syytä ulottaa katse pintaa syvemmälle orwellilaiseen maailmaan. Tarkoitukseni ei nyt ole uhrata lukijoideni kallista aikaa kirjoittamalla latteuksia Nyt-liitteen kuvaparista.

Yleisesti keskustelussa kuin myös median kirjoittelussa minua vaivaa eräs tekijä – yllättävänkin moni tuntuu näkevän Amerikan Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin suurimpana ongelmana, ja kun teemme näin, jää havaitsematta se todellinen ongelma, se, johon huomio tulisi keskittää.

Ymmärrän sen, että ristiriitainen, konservatiivisia ynnä alt-right-voimia kosiskeleva – mediaa voimakkaasti ja valheellisestikin leimaava – Donald Trump nostattaa voimakkaita tunteita, että ihmisillä on tavattoman kova halu vastustaa häntä. Lähteä kaduille marssimaan hänen ajamia – kovia – arvoja vastaan!

Niin on minullakin halu vastustaa häntä tämän kirjoituksen luonteesta huolimatta. Paljon mieluummin olisin nähnyt republikaanien ehdokkaana jonkun muun kuin Trumpin, mutta minun toiveilla ja haluilla ei ole paljoa merkitystä. Donald Trump ”Make America Great Again” -sloganeista huolimatta ei mielestäni ole tekemässä Yhdysvalloista jälleen suurta, jos nyt ei pientäkään, mutta ei hän mielestäni ole sovelias läntisen maailman johtajaksi. Korkeintaan jonkun syvän etelän pikkukylän, jossa kaikki tuntevat toisensa ja ovat serkkuja toistensa kanssa…

Mutta palatkaamme nyt siihen merkittävimpään teemaan tämän – lyhyen – harhapolun jäljiltä.

Tämän kirjoituksen otsikko kuuluu ”Trump ei ole ongelma, vaan seuraus ongelmasta” – se todellinen ongelma tässä asiayhteydessä on tapaamisen toinen vieras, Venäjän presidentti, Vladimir Putin. Fokuksen tulisi keskittyä häneen, mutta tuntuu siltä, että aivan liian monella Putin jää taka-alalle huomion kohdistuessa Donald Trumpiin, joka ei kuitenkaan ole tämän globaalin maailman suurin ongelma – hän on vain seuraus, joskin ikävä, näistä olemassa olevista ongelmista. Jos suomalaiset eivät pidä Putinista, vielä vähemmän he pitävät Trumpista. (1)

Näen Vladimir Putinin sinä suurimpana ongelmana – uhkana – en Trumpia, vaikka moni onkin valmis korottamaan hänet ”suurimmaksi saatanaksi” päällä maan. Käyttääkseni latteaa lääketieteellistä rinnastusta, niin kauan kuin sairauden alkuperäiseen syyhyn ei puututa, joudumme kärsimään myös seurauksista. Onpa sairaus mikä tahansa, halutessamme pysyviä tuloksia, on siihen alkuperäiseen syyhyn pureuduttava, pelkkä oireiden hoitaminen ei pidemmän päälle ole järkevä hoitopolku.

Trump tulee olemaan Yhdysvaltojen presidenttinä maksimissaan kaksi kautta, toivottavasti vain tämän yhden. Uskoakseni viimeistään tämän jälkeen alkaa kurssin reivaus läntisen yhteisön ryhtyessä etsimään sitä yhteistä säveltä. Näiden vuosien kuluessa epäilemättä moni asia menee ”rikki” – mikäli saamme nauttia näennäisestä rauhasta – jolla tarkoitan sitä, ettei suursotaa syty, en kuitenkaan usko minkään rikkoutuneen peruuttamattomasti.

Aikanaan Trump saa seuraajan, voimme siis odotella toiveikkaina sitä aikaa, sen sijaan Venäjällä Putinin regiimi on sementoinut itsensä valta-asemaan. Putin tietänee itsekin se, ettei hän voi luopua vallasta ilman jonkin laista sopimusta, jolla suojaa selustansa – henkensä. On suorastaan naiivia kuvitella, että kaiken sen jälkeen mitä Putin valtakautensa – tarkoituksellisesti yksikkö, vaikka Dmitri Medvedev hetken presidenttinä olikin – aikana on tehnyt, hän voi noin vain lähteä Kremlistä viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Ehei, näin ei tule käymään, ja jo yksin tämä tarkoittaa sitä, että Putin tulee olemaan ongelmanamme tulevaisuudessa epämääräisen ajan verran, ja mikäli emme tee todelliselle ongelmalle mitään konkreettista, saamme nauttia näistä seurauksista – jollaisena pidän Donald Trumpiakin – myös jatkossa.

Mielestäni olisi jo aika herätä ruususen unesta, lopettaa naiivit kuvitelmat dialogin hyödyllisyydestä. Vladimir Putin on jo vuosia sitten osoittanut, että hän ei pyri rehelliseen dialogiin, että hän on valmis repimään jokaisen allekirjoittamansa sopimuksen, mikäli se vain hyödyttää ennen kaikkea häntä itseään ja tukijoitaan. Olen aiemmissa kirjoituksissani nostanut esille keinoja, joilla Venäjä pyrkii rikkomaan länsimaiden (jotakuinkin) yhtenäistä rintamaa, kuinka Putin pyrkii kahdenkeskisiin sopimuksiin hajottaessaan liittoumia ja yhteisöjä, ja kuinka jokainen tapaaminen, jota käydään hänen ehdoilla, on sellainen, joka hyödyttää ennen kaikkea häntä ja Venäjää, joten en nyt näihin teemoihin uppoudu tässä kirjoituksessa. Näimme 30-luvulla sen mihin dialogi ja sopimukset diktaattorin kanssa yli ja ohi pienten maiden johti – jää nähtäväksi onko Helsinki 2000-luvun München vaiko jotain muuta?

* * *

Putinin ja Trumpin tapaamisen ajalle on suunnitteilla lukuisia mielenilmauksia, mitä olen sivusilmällä seurannut suunnitteilla olevia mielenilmauksia, niin minut on vallannut tunne, että ollaanko liikkeellä nyt vastustamassa ennen kaikkea Donald Trumpia. Niin vastenmielinen kuin Trump onkin, niin sen fokuksen pitäisi olla kohdistettuna Vladimir Putiniin, erityisesti jos mielenosoitusten kantavina teemoina ovat ihmisoikeudet ja rauha! Tässä suhteessa vaihtoehdon tarjoaa Suomalais-venäläinen yhdistys RuFi, Helsinki Loves Trumpista en sano mitään – kaipa hekin vakavissaan ovat liikkeellä.

Rufilaisessa mielikuvituksessa #TrumpPutinSummit-mielenosoitukset ovat muuttuneet "russofobiaksi".

Marko

P.S. Toivoakseni ennakolta suurimmassa mielenosoituksessa – Helsinki Calling!:in järjestämässä – ei nähdä punalippuja tahi Che Guevara banderolleja, olisihan se perin ikävää, jos mielenosoittajat leimautuisivat kymmeniä miljoonia murhauttaneeseen ideologiaan tahi terroristiin, josta leivottiin ”vapaustaistelija”.

1. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/seuran-tutkimus-yli-90-prosenttia-suomalaisnaisista-suhtautuu-trumpiin-kielteisesti-murskatulos/  

The Swedish neo-Nazis trained by Russians

When I wrote a blog about ”’Kansallismielisten” puolueprojektit haiskahtavat…”, I noticed interesting link between Swedish neo-Nazi organization Nordic Resistance Movement and the Russian company, which one training mercenaries in St. Petersburg. I have previously written a Swedish neo-Nazis and Russian co-operation, but only after writing this blog I understood what these "paramilitära organisationen Partizan" refers to a Swedish news.

On June 9, 2017, the Swedish Expressen reported (text. Swedish):

”Här poserar bombnazisterna från Göteborg med vapen vid en paramilitär utbildning hos en ultranationell rörelse i Ryssland.

Kort senare inleds den serie sprängattentat som de två utbildade, Anton Thulin, 20, och Viktor Melin, 23, nu åtalas för inblandning i.

…

Före dåden uppges Viktor Melin och Anton Thulin ha genomgått en militär utbildning på rysk mark.

Bland annat förekommer de båda på bilder som den ryska paramilitära organisationen Partizan lagt upp på deltagare på den ryska motsvarigheten till Facebook.

–  Vi kan konstatera att de har varit på en militär utbildning i Ryssland och på bilderna är de iförda uniform och står med kalasjnikovs. Det ligger då inom ramen att de också lärt sig att tillverka bomber av de slag som använts på gatorna i Göteborg, säger åklagaren Mats Ljungqvist och tillägger:” (1)

The Local made a short news in English without mentioning the name of the paramilitary organization (Partizan/ Partisan):

”Two of three suspected neo-Nazis facing trial over Gothenburg bomb attacks on left-wing activists and a refugee home received military training in Russia shortly before the attacks, according to the prosecutor.

…

"Rather, there are indications that they were dissatisfied with the leadership within the Nordic Resistance Movement for not wanting to use violence to the same extent as they wanted to," said Ljungqvist.

"We can also see that two of the suspects shortly before the attacks received military training in Russia’." (2)

Anton Thulin and Viktor Melin in Russia, screen shot via expressen.se.

I dare to say that “paramilitära organisationen Partizan” (Engl. paramilitary organization Partisan) mentioned in news is same as a Russian Denis Vasilyev's company Partisan Center (Центр Партизан). Vasilyev’s has also been war in Ukraine, Russian proxies/terrorist groups. (3 & 4)

Screen shot ruspartizan.com.*

The co-operation between members of the Swedish Nordic Resistance Movement with the Russians is not news. Anton Shekhovtsov published on September 19^th, 2015, a blog about "Russian fascist militants giving money to the Swedish Counterparts", where he wrote:

“Most importantly, however, the Swedish report on the meeting states that, during its visit to Sweden, the Russian delegation has donated money to the Swedish fascists as a contribution to the building of a political party on the basis of the "Nordic Resistance’.”

And

“The first key player is Denis Gariev, a member of the RID and the head of its paramilitary club "Imperial Legion" that holds "Partisan" military courses.” (5)

EuroMaidan Press reports that the Partizan Center has trained about 400 militants for such service, meaning war in Eastern Ukraine in Russia's proxy troops against the Ukraine.

According to Myrotvorets Center, Denis Vasilyev's “specialty relative” is “Vladislav Gariev” (brother?) – surname “Gariev” also mentioned in the Shekhovtsov blog. (6) I wonder if this “Denis Gariev” is alternative name of Vasilyev’s?

It is quite possible that with the meeting of September 2015, the Russkoe Imperskoe Dvizhenie (RID) and the Nordic Resistance Movement agreed not only with monetary donations but also practical cooperation, which resulted in at least two Swedish Nordic Resistance Movement members being trained in Russia. Training took place shortly before attacks in Sweden (first one 11^th of November 2016). In addition to Thulin and Melin, did other Swedish neo-Nazis receive military/terrorist training a Partisan Center camps?

One more note cooperation between Russians and Nordic Resistance Movement. Members of the Nordic Resistance Movement took part in the "World Congress of Peace-Loving Forces" organized by Vladimir Zhirinovsky’s Russian Liberal Democratic Party – name of party is totally absurd – in Moscow, Russia. (7)

Nordic Resistance Movement operates in several Nordic countries, including Finland, the question is whether or not Finnish members of the Nordic Resistance Movement (Finnish Pohjoismainen Vastarintaliike) have participated in similar paramilitary training/ terrorist or do they have such intentions?

It is well known that Finnish Johan Bäckman has recruited Finns into Eastern Ukraine joining to the Russian troops - at least some of them have been exposed as “anti-fascists”, Petri Viljakainen has shared and possibly still shares a leftist ideology. The people recruited by Bäckman, I understand, have been trained in Rostov oblast and in the eastern Ukraine, but we should not rule out the possibility that militant training has been given elsewhere in Russia, too – maybe also in St. Petersburg? Has Johan Bäckman bigger role than we know?

The cooperation of Russkoe Imperskoe Dvizhenie (RID) and Nordic Resistance Movement contributes to how the Russians are trying to destabilize western societies. Before the Crimean occupation and war in Ukraine, Russia had similar operations targeting for example in Ukraine - local ethnic Russians or pro-Russians were recruited militants and trained in Russia for years before the war. (8) We see the same in the Nordic countries, it's time to wake up!

Marko

1. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

2. https://www.thelocal.se/20170609/gothenburg-sweden-two-men-charged-over-refugee-home-bomb-attack-received-military-training-in-russia 

3. http://euromaidanpress.com/2018/06/16/three-largest-russian-militant-training-facilities-identified/ 

4. https://www.obozrevatel.com/crime/ne-tolko-molkino-gde-rossiya-gotovit-boevikov.htm

5. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fasci st-militants-give-money-to.html

6. https://myrotvorets.center/criminal/vasilev-denis/ 

7. http://www.tango-noir.com/2018/06/20/russian-active-measures-european-neo-nazis-and-the-kremlins-french-connection/ 

8. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

*: https://www.ruspartizan.com/ 

Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainassa

Vuosi sitten kesäkuun lopulla Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov asteli ”heikoille jäille” the Primakov Readings’in kansainvälisellä foorumilla Moskovassa, jossa hän puheen ohella vastaili median kysymyksiin. Seuraava vastaus esitettyyn kysymykseen herätti kansainvälisesti varsin paljon huomiota.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov the Primakov Readingsissä kesällä 2017. (1)

Jo tuolloin – kirjoittaessani aiheesta blogin – mielessäni viipyili ajatus kirjoittaa blogi Venäjän asevoimien ja nk. Venäjän proxy-armeijan kokoonpanosta Itä-Ukrainassa, yrittää edes hiukan avata sitä, millaisella kokoonpanolla venäläisjoukot Itä-Ukrainassa sotivat. Yritän nyt tässä kirjoituksessa avata hiukan Itä-Ukrainassa taistelevien venäläisjoukkojen kokoonpanoa ja vahvuuksia, muistutan kuitenkin jo tässä vaiheessa mahdollisia lukijoita siitä, että joukkojen vahvuuden osalta kyseessä on karkeahko noin arvio, mikä vaihtelee aina jonkin verran, riippuen siitä millainen tilanne Itä-Ukrainassa on, miten joukkoja on alueelle kierrätetty ja millaisia harjoituksia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän puolella miehitettyihin alueisiin rajoittuvilla alueilla on käynnissä. Ei siis voida sanoa, että alueella on aina ja kaikkina aikoina juuri se määrä joukkoja, joka tässä kirjoituksessa esiintyy – lukema on suuntaa antava, pitäen kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Toisinaan se voi olla hiukan alle, toisinaan vastaavasti hiukan yli.

Seuraavaksi Liveuamap.com-verkkosivulta kuvankaappauksena otettu Itä-Ukrainan kartta (pvm. 27.6.2018), jossa punaisella merkittynä miehitetyt alueet, joille venäläisten toimesta on perustettu nämä ”kansantasavallat”.

Karttaan myös merkitty Venäjän puolella sijaitsevat merkittävät Kuzminskiyn ja Kadamovskiyn harjoitusalueet, kumpikin sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Ukrainan rajalta, kummankin lähettyvillä on junaradat sekä ratapihoja helpottamaan kalustosiirtoja. Kuzminskiystä kalusto on siirrettävissä Pokrovskojen tai Matveev Kurganin kautta rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille Uspenkan kautta.

Kuvankaappaus Liveuamap.com (27. kesäkuuta 2018).

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet jakautuvat kahteen osaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin” – kumpaakaan niistä ei ole kansainvälisesti tunnustettu eikä niillä ole juridista statusta. Ne eivät olisi olemassa ilman Venäjän voimakasta tukea ja Venäjän asevoimien suoraa puuttumista sodankulkuun, joten käytännössä alueita on hyvä kutsua miehitetyiksi alueiksi. Alueella toimivien joukkojen osalta karkeana jaotteluna voidaan pitää niiden jakoa kahteen osaan, 1. armeijakuntaan Donetskin alueella ja 2. armeijakuntaan Luhanskin alueella – operatiivisesti jaottelu ei aina noudata orjallisesti ”kansantasavaltojen” rajoja. Kumpikin armeijakunta on alisteinen Venäjän asevoimille.

Donetskin ”kansantasavallan” alueelta operoivaan 1. armeijakuntaan kuuluu 6 + 1 prikaatia, vastaavasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoivaan 2. armeijakuntaan kuuluu 4 + 1 prikaatia (joista myöhemmin lisää). Kokonaisvahvuus on täten 10 erillistä mekanisoitua prikaatia ja 2 SSOF-prikaatia, mikä tarkoittaa miehistön vahvuudeksi yhteensä reilua 35 000 sotilasta. Vastaavasti nämä 12 prikaatia jakautuvat 40 mekanisoituun pataljoonaan ja 13 panssaripataljoonaan.

1. ja 2. armeijakunnan kaluston vahvuus – vahvuus on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Kuzminskiyn ja Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa:

panssarivaunut	478
rynnäkköpanssarivaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	845
tykistö	756
raketinheittimet	208
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät	621

Seuraavaksi hiukan tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista ja niiden vahvuuteen kuuluvista yksiköistä.

1. armeijakunta

1. armeijakunnan komentajana on toiminut keväästä 2015 Narvassa syntynyt kenraalimajuri Aleksei Zavizon, hän käyttää dokumenteissa allekirjoituksena nimeä ”Alagayr” sekä ”Pilevin”. (2 ja 3) Zavizon on toiminut Venäjän Keskisen sotilaspiirin 41. armeijakunnan joukkojen komentajana, häntä ennen 1. armeijakunnan komentajana toimi syksystä 2014 kevääseen 2015 Venäjän maahanlaskujoukkojen (VDV) 7. ilmarynnäkködivisioonan komentaja kenraalimajuri Valeri Solodchuk. Zavizon on ottanut osaa myös Tšetšenian sotiin.

Kenraalimajuri Aleksei Zavison.

1. armeijakunta Donetskin ”kansantasavalta” (suuntaa antava kokoonpano).

prikaati	yksikkönumero	nimi
1. erill mekanisoitu prikaati	08801	Slovyanskaya
3. erill mekanisoitu prikaati	08803	Berkut
5. erill mekanisoitu prikaati	08805	Oplot
7. erill mekanisoitu prikaati
100. erill mekanisoitu prikaati
erill. tykistöprikaati	08802	Kalmius

2. armeijakunta

2. armeijakunnan komentajana on toiminut syksystä 2015 lähtien Venäjän asevoimien kenraalimajuri Jevgeni Nikiforov, hän käyttää dokumenteissa allekirjoituksena nimeä ”Morgun”. (3) Nikiforov on Venäjän asevoimien 58. armeijakunnan varakomentaja, 58. armeijakunta toimii Venäjän Eteläisessä sotilaspiirissä. Nikiforovia ennen 2. armeijakunnan komentajana toimi syksystä 2014 kevääseen 2015 kenraalimajuri Sergei Kuzevlov, Venäjän Eteläisen sotilaspiirin 20. armeijakunnan komentaja.

Kenraalimajuri Jevgeni Nikiforov.

2. armeijakunta Luhanskin "kansantasavalta" (suuntaa antava kokoonpano).

prikaati	yksikkönumero	nimi
2. erill mekanisoitu prikaati	73438
4. erill mekanisoitu prikaati	74347
4. prikaati		Prizrak
7. erill mekanisoitu prikaati	08807
erill. tykistöprikaati		Odessa

Tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnasta sekä Venäjän asevoimien roolista

Ensimmäisen ja toisen armeijakunnan hallintoa ja logistiikkaa hoitaa Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle perustettu 12. reservin esikunta, jonka sijoituspaikka on Novotšerkassk, Rostovin alueella. Komentavana upseerina todennäköisesti toimii edelleen – Donetskin ”kansantasavallan” militanttijohtaja Aleksandr Zahartšenkon palkitsema – kenraalieversti Sergei Istrakov Venäjän asevoimista. 

Venäjän asevoimien todennäköinen komentoketju Itä-Ukrainan sodassa.

Yllä olevassa kuvassa osa Venäjän Itä-Ukrainan sotatoimien komentoketjua Venäjän asevoimien johdosta Itä-Ukrainassa operoiviin 1. ja 2. armeijakuntaan, kuvasta puuttuu poliittinen johto eli käytännössä Vladimir Putin ja hänen lähipiiri, jotka ovat tehneet ratkaisevat päätökset Venäjän masinoimasta sodasta Ukrainaan. 1. ja 2. armeijakunnan kohdalla on hyvä myös huomioida seuraava:

”The organization of the 1st and 2nd Corps, no surprise, corresponds exactly to the standard tables of organization and equipment (TO&E) of Russian Ground Forces. There are several maneuver brigades (“motor rifle” is the Russian term for mechanized in NATO parlance) supported by independent regiments and battalions.” (John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine, August 28, 2015).

Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Tähän viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä sotatoimialueella yli kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille. (5) Debaltsevossa käytiin ratkaisutaisteluita helmikuussa 2015, Ukraina menetti kaupungin hallinnan 20. helmikuuta 2015 Venäjän asevoimien yksiköiden osallistuessa ratkaistutaisteluihin. Venäjän asevoimista taisteluihin osallistui joukkoja seuraavista yksiköistä kaartin 8. mekanisoidusta kivääriprikaatista, kaartin 18. mekanisoidusta kivääriprikaatista, 25. Spetsnaz rykmentistä ja kaartin 5. panssariprikaatista sekä yksiköitä 232. raketinheitinprikaatista.

Tähän mennessä Ukrainassa on sotinut sotilaita vähintään 75:stä Venäjän asevoimien yksiköstä, (6 ja 7) muun muassa sotilaita Petsamoon sijoitetusta 200. mekanisoidusta prikaatista. (8) Näistä joukoista merkittävä osa on rauhan aikana sijoitettuna Ukrainan lähialueille Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle sekä Läntisessä sotilaspiirissä Moskovan tuntumaan, joukkoja on siirretty Ukrainaan olennaisesti kauempaakin, kuten edellä kävi ilmi Petsamosta, mutta aina Itäiseen sotilaspiiriin kuuluvan Ulan-Uden alueelta. Venäjältä on harvoin siirretty kokonaista pataljoonaa puhumattakaan prikaatista sijoitusalueeltaan Itä-Ukrainaan, vaan vain osia, joista on sitten Eteläisen sotilaspiirin alueella koottu pataljoona, rykmentti tarvittaessa myös prikaatikoon, osastot ennen lähettämistä Itä-Ukrainaan. Edellä kuvatusta käytännöstä on myös poikkeuksia esim. erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty pienempinäkin osastoina (esim. komppania) sotatoimialueelle tehtävän tarpeen mukaan.

Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sekä Ukrainan rajan tuntumaan on sijoitettu ukrainalaislähteiden mukaan pysyvästi yli 78 000 Venäjän asevoimien sotilasta. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on 1. ja 2. armeijakunnan lisäksi pysyvämmin kahdesta kolmeen tuhatta Venäjän asevoimien sotilasta ja neuvonantajaa, tähän joukkoon kuuluu myös muiden valtiollisten turvallisuuselinten työntekijät, niinpä ukrainalaisarvioiden mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on yhteensä reilut 37 000 sotilasta.

Huollosta

Vanhan sanonnan mukaan sotilas marssii vatsallaan, niinpä tällaisen joukon huoltaminen vaatii toimivan logistisen ketjun. Itä-Ukrainaan toimitetaan tarvikkeita sotiville joukoille Venäjän hallinnassa olevan rajan kautta (esim. 8. – 21. kesäkuuta 2018 alueelle saapui 6 tavarajunaa Venäjältä). Materiaalia toimitetaan myös maanteitse yhdeksän Venäjän hallinnassa olevan raja-aseman tai rajan ylityspisteen kautta, Venäjän lähettämiä ”humanitaarisia kolonnia” käytetään myös joukkojen huoltoon. Paikalliset nimittävät näitä kolonnia ”Гумконвой:ksi” – конвой-sanan kuvatessa niiden sotilaallista luonnetta.

Tähän mennessä Venäjä on lähettänyt kansainvälisten sopimusten vastaisesti 78 ”humanitaarista kolonnaa” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, viimeisin saapui Donetskiin kesäkuun 28 päivä kuluvaa vuotta. Ensimmäisen Venäjä lähetti Itä-Ukrainaan elokuussa 2014, tuolloinen – propagandan saattelemana matkaan lähetetty – kolonna oli samalla osa Venäjän informaatiosotaa, hybridisotaa, jota seurasi hyvin pian asevoimin suoritettu invaasio. Se oli osa maskirovkaa (harhauttaminen).

Venäjän miehitysjoukkojen logistiikanhallinnon komentoketju.

Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa on myös lukuisia suurempia tukikohtia/varikkoalueita, joiden kautta joukkojen rotaatioita hoidetaan ja joilla on logistiikan kannalta huomattava merkitys. Olen käsitellyt aihetta aiemmin blogissani Venäjän asevoimien tukikohtia Itä-Ukrainassa – alla kuitenkin satelliittikuva, johon merkitty merkittävimmät miehitettyjen alueiden varikot/tukikohdat, joita muun muassa Venäjän asevoimien yksiköt hyödyntävät.

Itä-Ukrainan miehitetyt alueet, Venäjän ja proxy-armeijan merkittävät tukikohdat.

* * *

Tämän tekstin lukijoita haluan muistuttaa siitä, että vaikka olen käynyt läpi suuren joukon julkaistua aineistoa ja kirjoitettuja artikkeleja, sodan salatusta, (eli Venäjä kieltää osallisuutensa), luonteesta johtuen väistämättä osa komentajista on voinut jo vaihtua toisiin – kestää aina aikansa, kunnes komentajavaihdokset saadaan varmistettua ja uuden komentajan todellinen nimi ”tunnusnimen” taustalla selville.

Sama pätee myös 1. ja 2. armeijakunnan prikaatien sekä muiden joukko-osastojen nimiin ja tunnuksiin. Sodan kuluessa osa osastoista on muuttunut pataljoonista prikaateiksi, kuten esim. 2. armeijakunnan alainen Prizrak-prikaati, joka oli vahvuudeltaan pataljoonaluokkaa kesällä 2014. Toisaalta eräiden asiantuntijoiden mielestä taistelukyvyltään Prizrak-prikaati vastaa edelleen pataljoonaa. Toisinaan se myös luetaan Luhanskin ”kansantasavallan” aluepuolustuspataljoonien joukkoon.

Edellisistä johtuen en ole luetellut todennäköisiä prikaatien ja pataljoonien komentajia, koska sodan kuluessa osa on vaihdettu, osa on kuollut taisteluissa tai attentaateissa, kuten Sparta-pataljoonan komentajana toiminut Arsen ”Motorola” Pavlov ja Somali-pataljoonan komentajana toiminut Mikhail ”Givi” Tolstykh – kumpikin salamurhattiin, todennäköisimmin sisäisen välienselvittelyn seurauksena. Venäjän asevoimista tulevat pataljoona ja prikaatikomentajat viipyvät sotatoimialueella yleensä muutamasta kuukaudesta vuoteen, poikkeuksena 1. ja 2. armeijakunnan johtoon kuuluvat upseerit, jotka ovat olleet tehtävässään useamman vuoden, joten kirjoituksen kannalta ei ole relevanttia mainita sellaisen upseerin nimeä, joka on jo kenties siirtynyt takaisin Venäjälle miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa.

Lähdeluettelossa mainitun aineiston ohella olen hyödyntänyt seuraavia tekstejä muutamien erittelemättömien tietolähteiden rinnalla:

John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine.

IR summary: Occupiersform up a new artillery groups in the brigades of "1st Army CorpsDNR".

Dmitry Tymchuk: Russian command changes the organizational structure of the “1st DNR”and “2nd LNR” Army Corps 04.05.2017.

The Kremlin’s puppets.The War Road in Donbas.

Danger Zone: The DPR MoD – an assessment, josta muun muassa kuva 1. armeijakunnan prikaatin tavanomaisesta rakenteesta:

Kuvankaappaus: dangerzoneblog.com/2016/01/30/the-dpr-mod-an-assessment/

Rakenteesta huomioitava muun muassa se, että se on vastaava kuin muillakin Venäjän varustamilla ja organisoimilla vieraalta valtiolta miehitettyjen alueiden, kuten Etelä-Ossetia ja Abhasia, prikaateilla. Voitaneen puhua Venäjän käyttämästä standardista näille yksiköille.

Marko

1. http://www.mid.ru/ru/foreign_policy/news/-/asset_publisher/cKNonkJE02Bw/content/id/2804842?p_p_id=101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw&_101_INSTANCE_cKNonkJE02Bw_languageId=en_GB 

2. https://stopterror.in.ua/info/wp-content/uploads/2015/12/Military-DNR2.pdf 

3. http://euromaidanpress.com/2015/08/28/ukraines-security-council-names-the-commanders-of-russias-hybrid-army-in-donbas/ 

4. https://stopterror.in.ua/info/wp-content/uploads/2015/12/Military-LNR.pdf 

5. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

6. https://informnapalm.org/en/professional-russian-army-in-ukraine-database-and-visualisation/ 

7. http://euromaidanpress.com/2016/11/23/the-75-russian-military-units-at-war-in-ukraine/ 

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/07/04/russias-200th-motorized-infantry-brigade-donbass-tell-tale-tanks/