Kiova 22. tammikuuta 2014 – Euromaidanin ensimmäiset uhrit

Neljä vuotta sitten Kiovassa tuhannet kansalaiset osoittivat mieltään Ukrainan silloista korruptoitunutta ja itsevaltaista presidenttiä Viktor Janukovytšia ja hänen hallintoaan vastaan – näinä päivinä tulee kuluneeksi neljä vuotta Euromaidanin ensimmäisistä kuolonuhreista. Tammikuun 19. – 22. välisenä aikana Kiovassa mielenosoittajat ottivat verisesti yhteen etenkin ul. Hrushevskoholla muutaman sadan metrin päässä Euromaidanin ytimestä Maidan Nezalezhnostilta (Itsenäisyyden aukiolta).

Tässä kirjoituksessa palaan lyhyelti kyseisiin päiviin palauttamalla mieliini muistiinpanoja, joita tuolloin kirjoitin koettaen samalla tavoittaan ne tunteet, joiden vallassa tuolloin olin. Käytännössä seurasin tapahtumia Ukrainassa päivittäin, kävin töissä, mutta likimain kaikki valveillaolo aika töiden ulkopuolella kului tilannetta Ukrainassa seuraten, olin päivittäin yhteydessä Donetskiin, vaihdoimme ajatuksia Ukrainan tilanteesta – kuten olimme vaihtaneet jo vuosien ajan ennen Euromaidania – se mitä Kiovassa tuolloin tapahtui, oli monella tapaa ennustettavaa, merkit olivat olleet näkyvissä jo vuosien ajan. Viktor Janukovytšin itsevaltainen toiminta, korruption jatkuva lisääntyminen – oikeuslaitoksen täydellinen rapautuminen, näköalattomuus yhdistettynä yhteiskunnan halvaantumiseen, johon toivonkipinän paremmasta tuhansille – ei vaan miljoonille – oli tuonut EU:n kanssa neuvoteltu assosiaatiosopimus, jota Janukovytš ei allekirjoittanut, sai ensin opiskelijat ja sitten kansalaiset ikään ja sukupuoleen katsomatta kadulle.

Vaikka Euromaidanin päänäyttämönä oli Kiovan keskusta, muutamien hehtaarien kokoinen alue Maidan Nezalezhnostin ympäristössä, ympäri Ukrainaa järjestettiin Maidania tukevia mielenosoituksia ja tapahtumia – näitä mielenosoituksia järjestettiin myös idässä Viktor Janukovytšin tukialueella Donbasissa. Maidanilaisia tuki Kiovan seudulla myös ”Automaidan”, jossa lukuisat autoilijat levittivät ”Maidanin sanomaa” Kiovan alueella ajamalla letkassa, huoltaen samalla myös Maidanin mielenosoittajia Kiovan ytimessä.

Toisaalta valtiojohto yritti mobilisoida kansalaisia tukemaan presidenttiä ja Ukrainan hallintoa, seuraavaksi lainaus muistiinpanoistani tammikuun loppupuolelta 2014:

”Samalla L. kertoi, että Kiovasta oli tullut heidän työpaikalle määräys ottaa osaa Janukovitshia tukevaan mielenosoitukseen, ukaasissa esitettiin, että instituutista pitäisi saada reilut parikymmentä henkeä mukaan tukimielenosoitukseen - no L:n osastolta kyseiseen mielenosoitukseen lähti kokonaista kaksi henkilöä. L. ei kuulunut joukkoon.

Tuossa viimeisessä yhteydenpidossa nousi esille myös Oranssi vallankumous, sen kuluessa L. oli edellisessä työpaikassaan hyvin avoimesti tukenut Oranssia vallankumousta ja siitä oli seurannut hänelle hyvin suuria ongelmia. Uhkailuja ja muuta henkistä väkivaltaa, niinpä nyt L. on nyt valinnut tietoisesti maltillisemman linjan eikä niin avoimesti kerro mielipiteitään presidentistä ja hallituksesta työkavereilleen mitä hän ystävilleen tai minulle kertoo.” (25. tammikuuta 2014).

Samoja – neuvostoaikaisia – otteita nähdään nyt näiden ”kansantasavaltojen” puolella, joissa työntekijöitä ja koululaisia – ”tarhaikäisiä” lapsia unohtamatta – komennetaan ja ohjeistetaan sekä pakotetaan ”kansantasavaltoja” tukeville marsseille ynnä muihin demonstraatioihin, jotka ovat osa ”kansantasavaltalaista” propagandaa.

Entistä väkivaltaisemmiksi Kiovassa muuttuneet yhteenotot johtivat siihen, että hallinnon painostuksesta eräiden tv-ohjelmien lähettäminen kiellettiin:

”L. mukaan hallinto on ruvennut sensuroimaan ja kieltämään eräitä poliittisia keskusteluohjelmia. Hänen suosikkiohjelmansa perjantai-illalta on peruttu jo kahtena edellisenä perjantaina, kerrottujen tietojen mukaan ohjelma on peruttu hallinnon ohjeistuksen seurauksena.” (22. tammikuuta 2014).

Tuolloin tammikuussa Donetskissa tilanne oli vielä varsin rauhallinen, kaupungissa oli järjestetty useita Euromaidania tukevia mielenosoituksia, väkivaltaisuuksia eri ryhmien välillä ei kuitenkaan ollut esiintynyt. Hallinto vastaavasti yritti masinoida väkeä Janukovytšia tukeviin mielenosoituksiin, mikä osaltaan kertoo paljonkin tilanteesta, että presidenttiä tukevia mielenosoituksia yritetään pistää pystyyn hallinnon antamin ukaasein ja erinäisin uhkauksin – spontaanisti väkijoukot eivät näihin tietämäni mukaan olleet halukkaita lähtemään.

Ul. Hrushevskoholla oli otettu rajusti yhteen jo useamman päivän ajan, mutta 22. tammikuuta 2014 yhteenottojen seurauksena kaksi maidanilaista menetti henkensä. Berkutin hyökkäyksen seurauksena armenialais-ukrainalainen Serhyi Nigojan ja valkovenäläistaustainen, UNSO:on kuulunut, Mikhail Zhyznevskii menehtyivät ampumahaavoihin. Tässä kohdin on kuitenkin syytä mainita, että 21. tammikuuta Oleksandivskiin sairaalasta kaapattiin seismologi Juriy Verbytskyi yhdessä Ihor Lutsenkon kanssa, 22. tammikuuta Verbytskyin ruumis, jossa oli merkkejä kidutuksesta, löydettiin Gnidyn kylän läheltä – virallinen kuolinsyy on hypotermia. Edellisen vuoden joulukuun lopulla Pavlo Mazurenko menehtyi epäselvissä olosuhteissa – ilmeisesti yksityisen turvafirman henkilökunnan pahoinpideltyä hänet. Nigojan ja Zhyznevski ovat kuitenkin ensimmäiset Euromaidanilla suorissa yhteenotoissa menehtyneet maidanilaiset.

Muistomerkki ul. Hrushevskoholla Kiovassa (kuva kesäkuu 2014).

Serhyi Nigojanin muistopaikka Алея Героїв Невесної Сотні’illa Kiovassa (kuva toukokuu 2016).

Viimeistään tuolloin tammikuussa ylitettiin raja, jonka jälkeen ei ollut enää paluuta entiseen, mutta viitteitä – enteitä – tällaisesta oli saatu jo reilu kuukausi aiemmin joulukuun puolella turvallisuusjoukkojen pyrkiessä voimatoimin maidanin murskaamiseen, josta Timo Hellenberg kirjoittaa osuudessaan kirjassa ”Silminnäkijät: Taistelu Ukrainassa” seuraavaa:

”Heti kahden jälkeen yöllä Kiovan kaupungissa kuvailtiin vallinneen lähes keskiaikaisen tunnelman. Mihailovin luostarin oppipoika Ivan oli luvan saatuaan hälyttänyt apuvoimia Maidanille soittamalla hätäsoittoa kirkonkelloilla kello kahdesta kello viiteen aamulla. Tämä oli yksi mieleenpainuvimpia tapahtumia koko Maidanin aikana ennen sen veristä loppunäytöstä. Edellisen kerran tämä oli tapahtunut 1240-luvulla mongolien hyökätessä Kiovaan.” (Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta s. 91).

Tammikuun loppupuolella Itä-Ukrainassakin tunnelmat alkoivat hiljalleen kiristyä, syyttävä sormi kohdistui entistä suorempaan silloiseen presidenttiin Viktor Janukovytšiin, muun muassa seuraavaa kirjoitin muistiin tuolloin:

”L:ltä tuli viestiä Donetskista, nyt myös Donetskin alueella – Janukovytšin merkittävimmillä tukialueilla – on ilmassa entistä enemmän merkkejä vastarinnasta ja pieniä sekä suurempiakin mielenosoituksia on pistetty pystyyn, joissa tuetaan EuroMaidania ja halutaan syrjäyttää presidentti - enää ei puhuta mistään muusta kuin presidentin syrjäyttämisestä.” (26. tammikuuta 2014).

Huomioitavaa on se, että tuolloinkaan tammikuun loppupuolella Donetskin suunnalta minulle välitetyissä viesteissä ei noussut ilmi mitään etnistä vihaa – ainoat vaateet kohdistuivat Ukrainan presidenttiin yhdistettynä vaateeseen korruptoituneen hallinnon vaihtamisesta, uusia vaaleja toivottiin myös järjestettäväksi. Ainoat ”mediat”, joissa esiintyi vihjauksia etniseen vihanpitoon, olivat – tuolloin merkityksettöminä pidetyt – nationalistiset venäläismediat, joiden kautta levitettiin epämääräisiä huhuja ja peloteltiin etnisesti venäläisiä ukrainalaisten kostotoimenpiteillä. Nämä mediat olivat välittäneet tätä viestiä jo viikkojen ajan aina Euromaidanin alkuhetkiltä saakka.

Tammikuun lopun tapahtumat enteilivät jo vallanvaihtoa Ukrainassa, silti se sota, johon Kiovan kaduilla helmikuussa päädyttiin, oli jotain jota ei missään nimessä toivonut näkevänsä. Suuri eurooppalainen valtio oli sodan partaalla...

Helmikuun laineet eivät vielä lyöneet voimakkaasti Itä-Ukrainaan, suunnittelimme edelleen matkaa Donetskiin touko-kesäkuulle. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuun vaihteessa, alkoi Itä-Ukrainassakin ilmapiiri hiukan muuttua, mutta edes maaliskuun alkupuolen surulliset tapahtumat, kuten Dmytro Chernyavskiin kuolemaan johtanut puukotus venäläisaktivistin taholta, eivät enteilleet mitään sellaista, mitä L ystävineen joutui näkemään ja kokemaan tulevien kuukausien aikana.

Venäjän aloittama sota Itä-Ukrainassa järisytti omaa elämääni paljon – on vaikea kuvailla niitä tunteita, joiden vallassa on, kun joutuu päivittäin miettimään sitä, selviävätkö ystäväni ja tuttavani aamusta iltaan. Heräävätkö he vielä seuraavaan aamuun. Pidätetäänkö heidät vai ammutaanko heidät aivan mitättömästä syystä, kuten ammuttiin vanhus L:n kotikadulla kesällä 2014 – vain se, että hän ”viittasi kintaalla” militantin komennoille riitti syyksi laukaussarjaan, joka päätti vanhuksen elämän. Helteisenä päivänä, keskellä katua kymmenien ihmisten silmien edessä… kylmäverinen murha!

Nyt nelisen vuotta myöhemmin L:n ohella osa hänen ystävistä on jättänyt Donetskin, osa asuu edelleen kaupungissa hyvin epäinhimillisissä olosuhteissa, osa tekee vapaaehtoistyötä Ukrainan puolella. Osa Donetskiin jääneistä on kokenut paikallisen hallinnon julmuuden, heitä on uhkailu ja peloteltu: eräs on jäänyt ilman palkkaa ja ”bonuksia” lukuisia kertoja, koska ei ole ollut myötämielinen ”kansantasavalloille”: eräs on ollut pidätettynä kuukausien ajan, kukaan ei tiedä todellista syytä – onko muuta edes olemassakaan kuin halu kiristää omaisilta rahaa? Tänään Donetskissa valta on heillä, joilla on ase.

Minun aivan kuten L:n ja hänen lukuisten ystäviensä haaveena on vapaa yhtenäinen Ukraina!

Marko

Kirjoituksessa hyödynnetty SSS-Radioon kirjoittamaani blogia:

http://www.sss-radio.ee/blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-silminnakijat-taistelu-ukrainasta

Sekä lainattu Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen (nykyään Järvenkylä) yhdessä kirjoittamaa kirjaa ”Silminnäkijät: Taistelu Ukrainasta”.

Valokuvat blogin pitäjän.

”Kultakorttia” ei ole, eikä tule

Suomessa järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen kierros (ensimmäinen vaali) kuluvan vuoden tammikuun 28. päivä (ennakkoäänestys Suomessa 17. – 23. tammikuuta) – käynnissä olevan vaalikampanjan aikana turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat saaneet varsin paljon näkyvyyttä, ehdokkaista ainoastaan Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP:n) Nils Torvalds avoimesti kannattaa NATO-jäsenyyttä, erottuen näin muista ehdokkaista, joiden suhtautuminen NATO-jäsenyyteen on joko ehdottoman kielteinen tai he vastaavat siihen kierrellen ja kaarrellen, ollen kuitenkin tällä hetkellä sitä mieltä, että Suomen ei pidä anoa NATO:n jäsenyyttä.

Ehdokkaiden suhtautumista NATO-jäsenyyteen on tiedusteltu niin tenteissä kuin myös erilaisissa kyselyissä, unohtamatta vaalikoneitakaan. Käynnissä olevan vaalikampanjan aikana Ruotsissa käydään omaa NATO-keskusteluaan, mikä ei kuitenkaan ole toistaiseksi näkynyt Suomessa käynnissä olevassa vaalikampanjassa niin paljon kuin olisin toivonut – media tuntuu jättäneen huomiotta eräiltä osin Ruotsissa käytävän keskustelun, niinpä ehdokkaille ei ole esitetty seuraavaa – yksinkertaista – kysymystä: Tulisiko Suomen hakea NATO-jäsenyyttä, mikäli Ruotsi jättää jäsenhakemuksen NATO:on?

Kysymys tässä muodossa on tällä hetkellä perusteltu kuin myös tärkeä, koska kansalaisten on syytä saada tietää ehdokkaiden kanta NATO-jäsenyyteen siinä tapauksessa, jos (tai kun) Ruotsi oman hakemuksensa jättää sisään. Ruotsissa vastaavasti NATO-jäsenyyden kannatus on Aftonbladetin julkaiseman uusimman mielipidetutkimuksen mukaan noussut 43 prosenttiin vastustajia ollessa 37 prosenttia – 20 prosenttia kyselyyn osallistuneista ei kertonut kantaansa tai ei tiedä. (1)

Tässä yhteydessä on myös syytä huomioida Ruotsin kokoomusjohtaja Ulf Kristerssonin toteamus: On vain ajan kysymys, ennen kuin sosiaalidemokraatit muuttavat Nato-kantansa. (2)

Ruotsin tämänhetkisen pääministerin Stefan Löfvenin mukaan, Ruotsin sosialidemokraattisen työväenpuolueen kanta on se, että Ruotsi on liittoutumaton maa.

(Huom. tiedossani ei ole sanatarkka lausunto, ajatus pohjautuu Ylen uutiseen Ruotsin kokoomusjohtaja Ulf Kristersson Ylelle: On vain ajan kysymys, ennen kuin sosiaalidemokraatit muuttavat Nato-kantansa, jossa kirjoitetaan Ruotsista ”liittoutumattomana” maana).

Ulf Kristerssonin lausunnolla on sikäli painoarvoa, että hän on porvariblokin johtajana Stefan Löfvenin haastaja ja mahdollinen tuleva pääministeri. Kristerssonin mukaan Ruotsi menee NATOn jäseneksi riippumatta siitä, miten Suomi toimii.

Kysymys on sikälikin tärkeä, koska Sälenin turvallisuuspoliittisessa konferenssissa puhunut NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi NATOn sitoutuneen puolustamaan vain omia jäseniään. (3) Asia toisin ilmaisten puolustusliiton turvatakuut eivät ulotu sen kumppanimaihin, joihin Suomikin Ruotsin ohella kuuluu.

Suomessa moni on tuudittautunut siihen uskoon, että kumppanuus NATO:n kanssa tuo maallemme tarvittavat turvatakuut, ettei ole tarvetta hakea NATO:n jäseneksi – ainakaan vielä. Onpa tasavallan presidentti Sauli Niinistö nostanut esille ajatuksen siitä, että kriisin hetkellä liittoutumia kyllä syntyy – voi syntyä, mutta millaisin ehdoin ja kenen kanssa?

NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenbergin – ja samalla NATOn – kanta on selkeä, vain jäsenet pääsevät nauttimaan ”sateenvarjon” tarjoamasta suojasta eli mitään ”kultakorttia” ei ole, eikä tule. Kansalaisten harhaanjohtaminen kultakortti-puheilla on syytä lopettaa, asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Ei ole mitään ”välitilaa”, jossa pääsemme nauttimaan eduista antamatta mitään vastalahjaksi. Joko olemme NATO:ssa tahi emme ole.

Kuva David Parkins.

Äänestäjillä on oikeus tietää ehdokkaiden NATO-kanta kaikissa tapauksissa, myös tapauksessa, jossa Ruotsi tekee oman – Suomesta riippumattoman – päätöksensä hakien jäsenyyttä, jonka jälkeen Suomi olisi Pohjolan ainoa sotilaallisesti liittoutumaton maa. Suomi olisi tuolloin EU:n jäsenmaa, mutta sotilaallisesti liittoutumaton toisin kuin Baltian maat etelässä ja Norja sekä NATO-jäsenyyttä hakenut Ruotsi ja valtaosa EU:n jäsenmaista.

Tällä hetkellä ehdokkaista vain Nils Torvalds on NATO-jäsenyyden kannalla, minua kiinnostaa tietää, mikä muiden ehdokkaiden kanta on, koska seuraavan kuuden vuoden kuluessa Ruotsi tullee tekemään merkittäviä turvallisuuspoliittisia päätöksiä, joihin sisältyy todennäköisesti myös NATO-jäsenyyden hakeminen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sopisi hyvin pelinavaajaksi kertomalla oman kantansa. Mikäli kansa äänestää hänet presidentiksi, onko hän valmis johdattamaan Suomen NATO:on tilanteessa, jossa Ruotsi hakee jäsenyyttä?

Marko

1. https://www.aftonbladet.se/a/1k7jml 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10023463 

3. https://www.verkkouutiset.fi/jens-stoltenberg-nato-on-sitoutunut-puolustamaan-vain-omia-jaseniaan/ 

Kiusantekoa ja propagandaa, ynnä vastenmielistä valehtelua

Olen ikäväkseni joutunut seuraamaan dosentti Johan Bäckmanin provokatiivista toimintaa useamman vuoden ajan – ikäväkseni siksi, että silmien sulkeminen ei onnistu, eikä mielestä pois työntäminen. Hetkittäin näyttää siltä, että Bäckman haihtuu jonnekin taustalle – melkeinpä unohduksiin, kun hän sitten ”pompahtaa” vieteriukon lailla esille viskaten kapuloita rattaisiin. Kumman kärsivällisesti maamme viranomaiset suhtautuvat kohudosentin toimintaan – toisinaan tyytyen korjaamaan hänen jakamaa disinformaatiota ja toisinaan estäen hänen aikeitaan, mutta pääsääntöisesti Bäckmanin kädet tuntuvat olevan varsin vapaat.

Viime vuoden puolella Johan Bäckman oli useamman kerran otsikoissa toiminnan liittyessä tavalla tai toisella propagandistiseen tai disinformatiiviseen toimintaan – tai muuhun Suomeen kohdistuneeseen vaikuttamiseen. Pomikaamme alkuun esimerkinomaisesti esille Helsinkiin perustettu Donetskin ”kansantasavallan” lähetystö, jonka avajaisia vietettiin joulukuussa (1) – (selvyyden vuoksi on kuitenkin syytä todeta, että Suomessa on toiminut, Bäckmanin perustamana, Novorossijan ”lähetystö” jo keväästä 2014 alkaen). Edustuston avajaisten yhteydessä joukko suomalaisia aktivisteja luovutti kiitoskirjeen Donetskin ”kansantasavallan” ”ulkoministeri” Natalia Nikonorovalle.

Kuva via @DNR_Embassy twittertili.

Maamme ulkoministeriö on joutunut useamman kerran korjaamaan ja oikomaan Johan Bäckmanin levittämää disinformaatiota, sekä painottamaan sitä, että Suomi ei ole tunnustanut Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan anastamista, eikä ole tunnustanut Itä-Ukrainaan Venäjän toimesta perustettuja ”kansantasavaltoja”.

Kuvakaappaus twitter-keskustelusta 21.12.2017.

Johan Bäckmanin toiminta on ollut pitkäkestoista, jatkunut jo vuosia tuottaen samalla ainakin vähäistä haittaa maamme viranomaisille – toisinaan olen pohtinut sitä, että kuinka kauan kärsivällisyyttä kestää? Milloin viranomaisemme ottavat järeämmät keinot käyttöön? Tšekin Ostravassa vastaavaa Donetskin ”kansantasavallan” perustamaa edustustoa vastaan on käyty oikeutta, jonka seurauksena sen toiminta on edustustona kielletty. (2) Vastaavasti Ranskassa viranomaiset aloittivat aiemmin tutkinnan Marseileen avatun Donetskin ”kansantasavallan” edustuston toiminnasta, ja nyt syyttäjä on esittänyt Donetskin ”kansantasavallan” edustajakeskuksen rekisteröinnin poistamista. (3)

Useampi EU-valtio on ryhtynyt rajoittamaan ja estämään näiden ”edustustojen” toimintaa, ”edustustojen”, joiden merkittävimpänä tehtävänä pidän disinformaation ja propagandan jakamista – paikoin repertuaariin kuuluu myös muuta toimintaa, kuten värväystoimintaa ja vaikuttamista. Suomessakin perusteita toiminnan rajoittamiseen on, esim. Suomessa toimivan Donetskin ”kansantasavallan” ”edustuston” verkkosivuilla jaetaan säännönmukaisesti harhaanjohtavaa tietoa, kuten:

Kuvakaappaus "edustuston" levittämästä disinfosta: http://dnrhelsinki.com/matkustusohje

Johan Bäckman on toiminut hyvin aktiivisesti Helsinkiin perustettua Eurooppalaista hybridiuhkien osaamiskeskusta vastaan, aiheesta kirjoitti vajaat vuosi sitten Helsingin Sanomiin toimittaja Laura Halminen ”Hybridiuhkiin keskittyvä EU:n keskus Helsingissä sai riesakseen yhdistyksen, jonka taustalla on Johan Bäckman – ”Sekoittumisen vaara on ilmeinen’”. (4) Alun perin Bäckman perusti oman yhdistyksensä nimellä Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus ry – viranomaistemme reagoinnin myötä hän joutui vaihtamaan yhdistyksen nimeksi Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry. Yhdistyksellä on verkkosivujen (http://hybridcoe.ru/) omat tilinsä Facebookissa kuin myös Twitterissä. Huom. verkkosivujen pääte .ru.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin perustama disinformatiivisen HybridCoE Helsingin verkkosivulta.

Bäckmanin toimintarepertuaariin kuuluu myös taistelijoiden värvääminen Itä-Ukrainaan taistelemaan Venäjän varustamien ja johtamien joukkojen riveissä – viime aikojen ”uutisointi” uusista vierastaistelijoista on ollut hiljaisempaa, joten liekö käynyt niin, että sankoin joukoin suomalaisia ei olekaan lähtenyt sotimaan miehittäjän riveihin. Ensimmäinen Bäckmanin värväämä suomalaismilitantti on Petri Viljakainen, jonka taistelualueelle suuntautuneen matkan kustantamiseen Johan Bäckman on Viljakaisen omien sanojen mukaan osallistunut. (5) Väistämättä herää ajatus, että onko Johan Bäckman syyllistynyt terrorismin rahoittamiseen värväystoiminnan ohella – maalaisjärjen mukaan on, mutta tulkintani perusteella Valtakunnansyyttäjäviraston mukaan ei ole, koska aihetta esitutkinnan aloittamiselle ei ole.

Militantti Petri Viljakainen, kuvakaappaus youtube-videolta.

Suomen varovainen linja herättää kummeksuntaa, etenkin kun samalla on ryhdytty kiinnittämään huomiota esim. Lähi-itään suuntautuvaan ”terrorismimatkailuun”. Mitä eroa sotimisella Itä-Ukrainassa ja Lähi-idässä sitten on? Käytännössä ei mitään, Venäjän otteet kummallakin alueella ovat verrannolliset sen tukemien joukkojen syyllistyessä jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin ynnä rikolliseen sodankäyntiin. Euroopassa Itä-Ukrainassa venäläisten riveissä taistelleita on jo ehditty tuomita oikeudessa esim. Iso-Britanniassa Benjamin Stimson sai 5 vuoden ja 4 kuukauden tuomion osallistumisesta sotaan Venäjän johtamien joukkojen riveissä. Esimerkkiä Suomelle siitä kuinka vierastaistelijoita tulee kohdella.

Yllä on vain osa siitä Suomeen kohdistuvasta haitallisesta toiminnasta, johon katson Johan Bäckmanin syyllistyneen viimeisimpien vuosien kuluessa. Bäckman on hyvin aktiivinen venäläismediassa, venäläisen Echo Moskvan syyskuussa 2016 julkaiseman haastattelun mukaan lapsikaappausuutisissa Johan Bäckman on lähes aina ensisijaisena lähteenä. (6) Johan Bäckmanin aikoessa ostaa 95 % Love FM radiokanavan osakkeista Suojeluspoliisissa aietta pidettiin kansallista turvallisuutta uhkaavana asiana – tässä kohdin viranomaistoiminta saa kiitosta. Selkeää ja määrätietoista, jossa kansallinen etu huomioitiin, mutta muutoin viranomaistoiminta on jopa löperöä, jossa on vain tyydytty korjaamaan Bäckmanin verkoston levittämää disinformaatiota.

Tässä kirjoituksessa jätän huomiotta osan toiminnasta, jossa Johan Bäckman on aktiivisesti mukana tahi taustalla toimien, muun muassa Johan Bäckman on epäiltynä syyllistymisestä kunnialoukkaukseen ynnä vainoamiseen. Vastaavasti osassa hän on syyllistynyt Ukrainan lakien rikkomiseen Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa.

ynnä vastenmielistä valehtelua…

Tähän loppuun havainto toisen suomalaisen vastenmielisestä toiminnasta, jota näiltä osin voinee pitää räikeänä disinformaation levittämisenä – suoranaisena valheena. Muutama päivä sitten Donetskissa toimiva propagandatoimisto DONi News julkaisi ”uutisen” Ukrainian forces target checkpoint, civilians menaced – DONi Newsin ”päätoimittajana” toimii suomalaissyntyinen Janus Putkonen.

DONi Newsin levittämä valeuutinen.

Valheella on kuitenkin tavattoman lyhyet jäljet, sillä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportista saamme lukea seuraavaa:

Kuvakaappaus ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportista.

Ampumasuunta oli idästä länteen sekä kaakosta luoteeseen, josta voimme päätellä sen, että aluetta tulitettiin Ukrainalta miehitetyltä alueelta käsin ts. siviilejä tulittaneet joukot olivat juuri heitä, joita Venäjä varustaa ja rahoittaa. Tämä ei ole ensimmäinen, ja tuskin on viimeinen kerta jolloin Putkosen propagandatoimisto syyllistyy räikeän valheen levittämiseen – toivoakseni koittaa aika, jolloin lain pitkä koura saa otteen myös hänestä.

Marko

1. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/12/donetsk-peoples-republic-representative.html 

2. https://www.rferl.org/a/court-czech-republic-closes-ukrainian-separatist-mission-donetsk-peoples-republic-ostava-/28585123.html 

3. https://www.unian.info/world/2334608-french-supreme-tribunal-to-consider-ban-on-dpr-representation-in-marseille.html 

4. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html?ref=rss 

5. http://www.bbc.com/news/uk-england-manchester-40612229 

6. http://echo.msk.ru/news/1842378-echo.html 

Katsaus Ukrainan sotaan (v. 2017)

Vuosi sitten tammikuussa 2017 julkaisin SSS-Radiossa blogin ”Intensiivisimmät taistelut Ukrainassa ATO-alueella 2016” (1), jolloin kartta- ja tilastotietojen perusteella voitiin tehdä seuraava johtopäätös intensiivisimpien taisteluiden sijoittumisesta Itä-Ukrainan rintamalohkolle:

”Kuten havaittavissa, merkittävimmät taistelut käytiin Donetskin alueella, Donetskin länsipuolelta luoteeseen rajoittuvalla rintamakaistalla ja sitten Donetskista pohjoiseen Horlivkan ja Luhansken alueella. Etelässä Mariupolista itään ja koilliseen on kaksi rintamalohkoa, joilla käytiin raskaampia taisteluita. Donetskin oblastista itään Luhanskin oblastin alueella merkittävimmät yhteenotot käytiin aivan oblastin länsikolkassa Svitlodarskiin (Luhanske) rajoittuvalla alueella.”

Nyt tammikuun 2018 ensimmäisellä viikolla voimme luoda samansuuntaisen katsauksen Itä-Ukrainan sotatoimialueelle, perustana toimii infolight.org.ua:n julkaisema kartta ”Shelling of Ukrainian Armed Forces by Russia-backed militants in the ATO zone in 2017” (2), josta alkuun kuvakaappaus, jotta näemme alueet, joilla merkittävimmät taistelut on viime vuoden kuluessa käyty.

Kuvakaappaus: http://infolight.org.ua/thememap

Valitettavasti tässä katsauksessa siviileiden kärsimykset jäävät aivan liian vähäiselle huomiolle, siitä huolimatta, että Itä-Ukrainan sotatoimialue on tällä hetkellä maailman miinoitetuimpia alueita, jossa oli 200 000 lasta elää vaara-alueella (3), ja viime vuoden kuluessa sadat siviilit kuolivat ja vammautuivat räjähdeonnettomuuksissa, joiden aiheuttajina olivat erilaiset maamiinat, räjähtämättömät ammukset sekä räjähdeansat. Joulukuun 12. päivä OHCHR julkaiseman tilaston mukaan marraskuun puoliväliin mennessä Itä-Ukrainan sotatoimialueella oli kuollut vuoden 2017 kuluessa sotatoimien seurauksena 98 siviiliä 446 vammautuessa samana ajanjaksona. (4) Edellisvuoteen 2016 verrattuna siviiliuhrien määrä kasvoi 3,6 %.

Karkean jaottelun perusteella voidaan todeta merkittävimmät taistelut käydyn viime vuoden kuluessa neljällä alueella Mariupolin ympäristössä, Donetskin alueella, josta koilliseen sijaitsevalla Horlivka-Luhanske alueella ja lopulta Luhanskin oblastissa sijaitsevan Krymsken alueella. Hiukan myöhemmin tarkempien kuvakaappausten avulla luodaan yksilöllisempi katsaus kullekin alueelle, mutta ennen sitä viime vuoden virallisiin tappiolukuihin, joihin sisältyvät Ukrainassa ATO-alueella sotatoimissa ja niiden yhteydessä kuolleet ja haavoittuneet Ukrainan asevoimien ja niitä tukevien yksiköiden tappiot, mukaan lukien rajavartiolaitos, Ukrainan kansalliskaarti sekä turvallisuuspalvelu SBU niiltä osin, jolloin he kokivat menetyksiä ATO-alueella. Viralliset lukemat ovat sikäli tulkinnanvaraisia, että niihin ei kuulu Pravyi Sektorin vapaaehtoispataljoonan kokemat tappiot, eivätkä nämä tappiot pidä sisällään muualla Ukrainassa, Venäjälle jäljitettävissä olevissa, attentaateissa ja terrori-iskuissa menehtyneitä virantoimituksessa olleita henkilöitä, joita heitäkin kuoli tai vammautui useita menneen vuoden kuluessa muun muassa Kiovassa. Tällaisessa Kiovassa suoritetussa pommiattentaatissa kuoli Ukrainan asevoimien tiedustelu-upseeri eversti Maksim Shapoval 27. kesäkuuta.

Ukrainan sota: 192 kuollutta ja 1125 haavoittunutta Ukrainan riveissä taistellutta sotilasta v. 2017.

Viime vuosi oli kahtiajakoinen, vuoden ensimmäisellä puoliskolla rintamalla käytiin merkittäviä taisteluita etenkin Donetskin sektorilla – Donetskin ympäristössä. Tammikuun lopulla alkoi Venäjän tukemien joukkojen voimakas hyökkäys Donetskista luoteeseen sijaitsevaa Avdiivkaa vastaan, tämä offensiiviyritys leimasi alkuvuotta aina maaliskuun puolelle saakka, jolloin intensiteetti alkoi laskea. Alueella käytiin raskaita taisteluita ja suoritettiin tuhoisia tykistöiskuja Avdiivkaa vastaan aina toukokuun puolelle saakka, jolloin toukokuun 13. avdiivkalaiseen lähiöön kohdistuneessa tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksessä kuoli neljä aikuista, kahden lapsen jäädessä orvoiksi.

Kesällä allekirjoitetun ”sadonkorjuun tulitauon” jälkeen, sotatoimet ovat muuttaneet muotoaan. Huomattavia offensiiveja ei ole suoritettu, rajoitettuja operaatioita on kuitenkin nähty esim. Krymsken alueella, sekä Horlivkan ja Svitlodarskin alueella kuin myös Donetskin ympäristössä ja etelässä Mariupolin suunnalla. Tänä aikana Venäjän varustamat joukot – käytännössä Venäjän asevoimien alaisuudessa toimivat joukot – ovat suorittaneet lukuisia raskaita tykistö- ja raketinheitinkeskityksiä, tällainen kohdistui joulukuun 18. Ukrainan hallinnoimalla alueella olevaan Novoluhansken kylään, johon osui vähintään 40 kpl 122 mm Grad-rakettia. Hyökkäyksessä vammautui kahdeksan siviiliä, joukossa kuusi vanhempaa naista ja yksi 6-vuotias lapsi, kylä kärsi hyökkäyksessä mittavia vaurioita noin 50 rakennuksen, koulun ja päiväkodin vaurioituessa tulituksessa, kylän sähköverkko vaurioitui, saman koki kaasuverkko. Käsittelin tapahtunutta lyhyelti blogissani ”Kansantasavaltalaispropagandan” rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ”lastenvahteja’.”

Seuraavaksi lyhyt katsaus merkittävimpiin ”kuumiin pisteisiin” Itä-Ukrainan sotatoimialueella vuoden 2017 kuluessa, edetään etelästä Mariupolin ympäristöstä kohti pohjoista.

Mariupolin itäpuoli (v. 2017).

Mariupolin itäpuolella valtaosa yhteenotoista käytiin Asovanmeren rannikolta Shyrokinestä pohjoiseen Pavlopilin ympäristöön ulottuvalla lohkolla. Huomioitavaa on kuitenkin se, että kyseisellä lohkolla ei suoritettu merkittäviä offensiiveja viime vuoden kuluessa, yhteenotot olivat joko epäsuoraa tulta tai paikallisia offensiiveja, joilla Venäjän asevoimien johtamat joukot yrittivät saavuttaa taktista etua, sekä ukrainalaisten torjumia tiedusteluoperaatioita.

* * *

Donetskin alue (v. 2017).

Toisin kuin etelässä Mariupolin itäpuolella, Donetskin alueella Venäjän asevoimien johtamat joukot yrittivät viime vuoden puolella valloittaa Donetskin luoteispuolella sijaitsevaa Avdiivkan kaupunkia. Määrätietoisin (ja pitkäkestoisin) offensiivi alkoi tammikuun loppupuolella kestäen pitkälle maaliskuun puolelle, hajanaisempina yhteenottoina aina huhtikuulle asti. Loppukeväästä ja kesällä Donetskin länsipuolella Krasnohorivkan kuin myös Mari’inkan alueelle kohdistui voimakasta painetta, alueella nähtiin muutamia useamman päivän kestäneitä offensiiviyrityksiä – jotka Ukrainan asevoimien joukot yhdessä niitä tukevien vapaaehtoisjoukkojen kanssa torjuivat.

Nämä raskaat offensiivit omalta osaltaan vääristävät tilastointia, johtuen ukrainalaisten tilastointitavasta. Heillä – pääsääntöisesti – yksi ”tulitaukorikkomus” on se aika, joka ajoittuu yhteenoton alun ja lopun välille, olipa sillä sitten kestoa minuutti tai vuorokausi.

Donetskin sektorin pohjoisosa Zaitseve – Luhanske alue (v. 2017).

Donetskin sektorin pohjois- ja koillisnurkassa, miehitetyillä alueilla sijaitsevan, Horlivkan pohjoispuolelta Zaitsevesta alkaa rintamalohko, joka kuului menneen vuoden aikana sotatoimialueen ”kuumiin pisteisiin” (hot spot). Zaitseven ja Novoluhansken välillä ukrainalaisjoukot suoristivat rintamalinjaa ottaessaan haltuunsa Travneven sekä Hladosoven (Gladosove) kylät loppusyksystä.

Novoluhansken kylää tulitettiin joulukuun 18. rajusti, kylä ei kuitenkaan ollut ainoa alueen pikkukylistä ja taajamista, joita miehitetyiltä alueilta tulitettiin tavanomaista rajummin. Travneve sekä Hladosove joutuivat useampana päivänä kranaattikeskitysten kohteeksi, sen jälkeen, kun ukrainalaisjoukot olivat vapauttaneet ne miehityksestä. Samoin Zaitseven kylää tulitettiin viime vuoden aikana useamman kerran. 

* * *

Luhanskin sektorin länsi- ja pohjoisosia (v. 2017).

Luhanskin sektorilla valtaosa sotatoimista keskittyi sektorin läntiseen – Donetskin sektoriin rajoittuvaan – osaan. Raskaita taisteluita käytiin myös Krymsken alueella Venäjän asevoimien johtamien joukkojen yrittäessä eristää Donetsin rannalla sijaitsevan Krymsken muusta Ukrainan hallinnoimasta alueesta. Mittavimmat tällaiset offensiivit kestivät valmisteluineen päiviä, niitä tuettiin tunteja kestäneillä tykistökeskityksillä. Luhanskin sektorin itäisin osa oli, Stanytsia Luhanskaa lukuun ottamatta, rauhallisempaa verrattuna muuhun rintama-alueeseen.

Merkittävin osa Venäjän varustamien ja johtamien joukkojen voimasta ja toiminnasta kohdistuu länteen ja sielläkin avainasemassa on ollut Donetskin ympäristö. Donetsk on miehitettyjen alueiden ”kansantasavaltojen” merkittävin kaupunki – sillä on myös symbolista arvoa – todennäköisenä tarkoituksena on liene ollut muodostaa kaupungin ympärille ”suojavyöhyke” ts. offensiivein laajentaa miehitysaluetta Avdiivka – Krasnohorivka – Mari’inka pohjois ja länsipuolelle.

Mikäli aiempien vuosien tapahtumista voi tehdä johtopäätöksiä, tämän vuoden kuluessa tulemme näkemään vastaavia offensiiveja Donetskin ympäristössä. Nyt vuodenvaihteen ja ortodoksisen joulun aikaan vietetään hiljaiseloa, mutta asetelma voi muuttua jo muutamassa viikossa. Toisaalta saamieni rintamalta saamieni tietojen mukaan ukrainalaisjoukot ovat entistä valmiimpia torjumaan laajempiakin offensiiveja, heidän mukaansa näiden ns. separatistijoukkojen sodankäyntikyky on varsin heikko, josta seuraa se, että Venäjä joutuu entistä enemmän käyttämään asevoimiin kuuluvia joukkoa, jotta saadaan aiottu tulos aikaan. Vaihtoehtoisesti Venäjä on turvautunut yksityisiin palkka-armeijoihin, kuten Wagner, Itä-Ukrainassa, joihin on värväytynyt sotilastaustaisia henkilöitä.

Ukrainassa sodittiin Venäjän toimesta viime vuonna, Ukrainassa soditaan Venäjän toimesta myös tämän vuoden puolella – toivottavasti tämä kuitenkin on viimeinen vuosi, jona ukrainalaisten on sodittava ja taisteltava venäläisjoukkoja vastaan - puolustettava maataan hyökkääjältä.

Marko

1. http://www.sss-radio.ee/blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-intensiivisimmat-taistelut-ukrainassa-ato-alueella-2016 

2. http://infolight.org.ua/thememap/shelling-ukrainian-armed-forces-russia-backed-militants-ato-zone-2017#8.00/48.000/38.900 

3. https://reliefweb.int/report/ukraine/220000-children-threatened-mines-and-other-explosive-weapons-eastern-ukraine-unicef 

4. https://www.unian.info/war/2294696-ohchr-reports-544-conflict-related-civilian-casualties-in-donbas-since-jan-1.html 

Kuplassani Vartiopaikalla

Vuosi 2017 on päättynyt, on astuttu vuoteen 2018 mutta ennen katseen kiinnittämistä tämän vuoden tapahtumiin, katsaus menneeseen vuoden 2017 ”blogitapahtumiin”. Tammikuussa 2017 kirjoitin kahden eri alustan blogeihin – toinen alustoista oli Virossa toimivan suomen kielisen SSS-Radion blogi, ja toinen taasen maanpuolustus.net-foorumin blogi. Osa blogeista ilmestyi sellaisenaan molemmilla alustoilla, huomattava osa – käytännössä valtaosa – oli sellaisia, jotka olivat luettavissa vain toisella alustalla. Tämä järjestely sai minut osaltaan pohtimaan oman blogin perustamista, tuolloin kaikki kirjoitukseni olisivat ”yksien kansien” välissä ja helposti hallittavissa – tarvittaessa myös muokattavissa – matkaan mahtui muitakin tekijöitä ja syitä – kuten neutraalimpi blogialusta, jotka lopulta määrittivät suunnan ja niinpä toukokuussa 2017 kirjoitin ensimmäisen blogini ”Vartiopaikalla idän ja lännen välissä”. Idean blogini nimeen antoi turpo-bloggari/-kolumnisti Rysky Riiheläinen – kiitokset hänelle!

Tässä katsauksessa poimin esille eräitä suosituimpia – luetuimpia – blogejani, mainitsen myös muutamia suosikkejani – kirjoituksia, jotka ovat minulle syystä tai toisesta tärkeitä. Tämän ”Kuplassani Vartiopaikalla”-kirjoituksen päätteeksi tervehdys ”sieltä jostain”.

Aloittaessani kirjoittamaan blogeja en osannut lainkaan ajatella kuinka laaja lukijakunta voi olla. Kirjoittaessani SSS-Radioon olin toisinaan saanut viittauksenomaisia tiedonmuruja siitä, että blogejani oli luettu myös Suomen ja Viron ulkopuolella kuten Venäjällä. Seuratessani kuinka laajalti blogiani luetaan, olen huomannut, että viikoittain lukijoita löytyy hyvinkin useammasta kuin kymmenestä valtiosta – Suomesta selkeästi eniten, mutta merkittäviä määriä lukijoita tulee myös Venäjältä, Ukrainasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista – toisinaan moni virolainenkin lukee blogiani.

Blogeistani suosituin on, ehkäpä hiukan yllättäen, heinäkuussa kirjoittamani ”Suomi ensin – Putinin asialla” – lukijoita se on kerännyt tähän hetkeen mennessä yli 3000. Sitä ei käy kieltäminen, etteikö Marco de Wit ole ollut otsikoissa vuoden 2017 puolella lukemattomia kertoja. Hän on ollut esillä omien julkaisuidensa ohella myös valtakunnan mediassa, ja koskapa Suomi Ensin – kaikesta huolimatta – profiloituu häneen, ei siis ihme, että blogikin onnistui keräämään runsaasti lukijoita. Poikkeuksellista kyseisessä tekstissä on kuitenkin se, että se on noussut julkaisuajankohdan jälkeen muutamia kertoja – ilman sen kummempaa apua – viikkolistojen luetuimpien tekstien joukkoon.

Marco de Wit pääsee nauttimaan “maijan” kyydistä.

Menneen vuoden kuluessa kirjoitin lukemattomia tekstejä, joissa kritisoin – ajoittain hyvinkin voimakkaasti – maassamme harjoitettua Moskovaa nöyristelevää politiikkaa. Näistä kirjoituksista ”Selkä nöyränä Moskovan suuntaan – osa II” tuli julkaistua oikeaan aikaan ja se näytti leviävän julkisuuden kannalta oikeissa foorumeissa – sellaisissa, joissa käydään aktiivista keskustelua NATO-jäsenyydestä tahi suomettumisesta – suomettuneesta Suomesta.

Edelliset kaksi blogia ovatkin ainoat, jotka ovat keränneet enemmän kuin tuhat lukijaa, tilaston kolmas – suosikkeihini kuuluva – ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena” on toistaiseksi kerännyt reilut 800 lukukertaa. Tässä blogissa tarkastelen lokakampanjaa, jonka kohde oli/on toimittaja Jessikka Aro, uskallan sanoa, että kyseisen kampanjan taustalta löytyy ”suomalaisverta” vaikka toteuttajana – välineenä – onkin ollut tanskalainen blogisti Jesper Larsen.

Jessikka Aron vastaiseen lokakampanjaan osallistunut ”kansantasavaltoja” tukeva Jesper Larsen.

Uusnatsit ja sen myötä Vastarintaliike olivat menneen vuoden aikana useammankin kerran uutisotsikoissa, ja koskapa aihepiiri minua kiinnostaa – on kiinnostanut jo vuosia – tulin kirjoittaneeksi useamman teemaa käsittelevän kirjoituksen, joista ”Vastarintaliike – kaikkea muuta kuin isänmaan asialla” kuului luetuimpiin blogeihini. Se ei kuitenkaan ole kyseisen aihepiirin kirjoituksista oma suosikkini, sellaisena pidän ”Venäläinen äärioikeisto taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan” blogia elokuulta.

Pohjoismainen Vastarintaliike mielenosoituksessa Tampereella.

Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa huomattavan suurta huomiota sai Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen Zapad-2017-sotaharjoitus. Samainen harjoitus sai, ehkäpä liikaakin, huomiota myös blogeissani – joskin osassa blogeja harjoitus toimi ennemminkin kehyksenä, jonka kautta spekuloin mahdollisia vaihtoehtoja/kehityskulkuja Ukrainassa. Onneksi merkittävämpää eskalaatiota rintamalla ei välittömästi harjoituksen jälkeen nähty, kuten ei ole nähty vuoden lopullakaan. Kesään verrattuna sotatoimet toki kiihtyivät Ukrainassa, mutta merkittävästä eskalaatiosta (offensiivista tai sellaisen yrityksestä) ei kuitenkaan voida puhua.

Msta-S panssarihaupitseja Voronezhin alueella Venäjällä ennen Zapad-2017-sotaharjoitusta.

Zapad-2017-sotaharjoitusta käsittelevistä kirjoituksista ”Zapad-2017-sotaharjoituksen varjossa” blogi nousi luetuimpien kirjoitusteni joukkoon. Tähän mennessä tilastojen mukaan lukukertoja on kertynyt 639.

Tilastojen perusteella on pääteltävissä se, että erityisen suurta suosiota eivät nauttineet ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevät kirjoitukseni. Eräissä niistä suomin presidentti Tarja Halosen vaikenemista Venäjän ihmisoikeuskysymysten kohdalla, toisaalla sitten kiinnitin huomiota miehitetyn ja Venäjään anneksoidun Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen kuin myös Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden hyvinkin surkeaan ihmisoikeustilanteeseen. Muuten Ukrainan sotaa ja ”kansantasavaltojen” alueella vallitsevaa tilannetta käsittelevät kirjoitukseni nauttivat varsin suurta huomiota, ”Ukrainassa on ”sisällissota” myytti on murrettu” on kerännyt tähän päivään mennessä 630 lukukertaa.

Useampi suomalaisia kollaboraattoreita käsittelevä kirjoitukseni sivusi myös Ukrainan sotaa. Johan Bäckman ja Janus Putkonen saivat tavattoman paljon huomiota menneen vuoden aikana – aiheesta. Lokakuun harmaudessa kirjoitettu ”Janus Putkonen ja DONi News – disinformaatiota ja harhaanjohtamista” kuuluu suosituimpien kirjoitusteni joukkoon, mutta yhdessä ryppäässä on kokojoukko aihepiiriin liittyviä kirjoituksia, kuten ”Hekin ovat vierastaistelijoita” ja ”Kaiken takana on Bäckman”.

Edellä esille nostamistani kirjoituksista suosikkeihini kuuluu Jessikka Aroon kohdistuvan lokakampanjan tarkastelu aivan kuten blogi venäläisestä äärioikeistosta taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan, näiden kahden lisäksi omiin suosikkeihini – tai minulle tärkeisiin blogeihin – kuuluvat ”Palvelevatko he Putinia”, jossa nostan niminä esille niitä suomalaisia, jotka ovat hyvin selkeästi Venäjän riveissä tällä hetkellä ja jotka nivoutuvat sotaan Ukrainassa. Merkittävä on myös heinäkuussa 2017 kirjoittamani blogi ”Buk 332 matkalla Donetskista Snižneen” – eikä suinkaan sen tähden, että se olisi erityisen nerokas tai taidokas kirjoituksena, syynä on aihe – MH17.

Kirjoittamistani kymmenistä blogeista minulle tärkein (sekä ehdottomasti henkilökohtaisin) on itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta julkaisemani kirjoitus ”Kahtiajakautunut kansa eheytyi yhdeksi – satavuotias Suomi” – se kertoo sukuni ja samalla Suomen tarinaa sadan vuoden takaa, kuinka tämä kansa itsenäistyttyään oli hajalla käyden verissäpäin toinen toistensa kimppuun ja kuinka kansa lopulta kasvoi yhteen – kuinka tämän maan miehet ja naiset yhdessä taistelivat vapauden puolesta.

* * *

Loppuun lyhyt kommentti Ukrainan asevoimien Itä-Ukrainan sotatoimialueella ATO-joukossa palvelleelta – loppusyksystä 2017 kotiutetulta – sotilaalta, kutsukaamme häntä S:ksi. Tiedossani on S:n tarkka sijoituspaikka ja joukko-osasto sekä aika, jonka hän alueella palveli. On hyvin todennäköistä, että hän palaa rintamalle tämän vuoden kuluessa.

S:n mukaan joukkojen varustetaso on olennaisesti parantunut sodan kuluessa, hänen palveluaikana joukko-osasto, johon hän kuului, on saanut uudempaa panssarintorjuntakalustoa. Myös joukkojen operointikyky on kehittynyt sotavuosien kuluessa, nyt joukot ovat olennaisesti valmiimpia puolustamaan maataan. Asevoimien kyky ja halu – moraali – on merkittävästi parantunut sodan myötä.

Kokemuksensa perustuen S. arvioi, että tänään Venäjän on huomattavasti vaikeampi saada merkittäviä voittoja Ukrainassa, jokaiseen – paikalliseenkin – operaatioon venäläisjoukot tarvitsevat aiempaa enemmän voimaa ja ammattilaisia. Hänen mukaan näiden ns. separatistien sodankäyntikyky on hyvin vajavainen – paikoin luokaton, jota kykyä Venäjän on täydennettävä asevoimien joukoilla aiempaa enemmän.

Joukko-osasto, johon hänet oli sijoitettu, taisteli sotatoimialueen eteläisellä osuudella Donetskista etelään vuoden 2017 puolella, samalle rintaman osalle Venäjä oli tuolloin sijoittanut myös 76. maahanlaskudivisioonan laskuvarjosotilaita Pihkovasta (Pskov) tukemaan näitä ns. separatisteja. 76. maahanlaskudivisioonan joukot eivät yksistään tukeneet militantteja vaan osallistuivat aktiivisesti taisteluihin, menettäen S:n mukaan reilut kymmenen sotilasta kuolleina, 76. maahanlaskudivisioonan muista tappioista (haavoittuneet) tai mahdollisista sotavangeista S ei maininnut sanaakaan. Arvio kuolleiden lukumäärästä perustui näköhavaintoihin ja tiedusteluun.

* * *

Näin on avattu tämä uusi vuosi omassa kuplassani – hyvää alkanutta vuotta 2018!

Marko