perjantai 19. huhtikuuta 2019

Palapelin kokoamista


- jatkoa Johan Bäckmanin verkoilla kalasteluun 

Maaliskuun 17. julkaisin blogin ”Kalastelua Johan Bäckmanin verkoilla”, jossa kiinnitin huomiota Johan Bäckmanin aiemmin avaamaan uuteen Facebook-tiliinsä ”Йохан Бекман”, jota voinee pitää tilin nimeämisen perusteella – JOHAN BÄCKMAN OFFICIAL – perusteella pitää Bäckmanin virallisena tilinä, ainakin jollekin kohderyhmälle. Tili ”Йохан Бекман” on perustettu helmikuussa 2019, aloittaessani tarkkailemaan tiliä, tilillä oli reilut parisataa ”kaveria”, julkaistessani blogin kaverilistalla oli 1172 nimeä (17.3.2019) ja tänään niitä on 1495 – huomattava osa ”kavereista” oli ”kansallismielisinä” itseään pitäviä, sekä kyseiseen viiteryhmään linkittyviä henkilöitä, kohtalainen osa oli perussuomalaisia, joiden joukossa oli lukuisia eduskuntavaaliehdokkaita sekä muutamia vaikutusvaltaisempia puolueen jäseniä. Luonnollisesti kyseisen tilin ”kavereihin” kuului suuri joukko suomalaisia Donetskin ”kansantasavallan” ystäviä sekä muita tunnettuja ja tiedettyjä nyky-Venäjän hallintoa kannattavia kansalaisiamme, unohtamatta tietenkään laajaa joukkoa venäläisiä ja muita ulkomaalaisia, jotka tukevat tai työskentelevät nyky-Venäjän hallinnolle. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa poliitikkoja, kuten saksalaisen Vasemmisto-puolueen (saks. Die Linke) Andreas Maurer; ”toimittajia” ja propagandisteja, kuten Graham W. Phillips ja Manuel Ochsenreiter.


Johan Bäckman Saur-Mogilan vuorella toukokuussa 2015 (kuvakaappaus). (1)









Tuolloin pohdin sitä, että mikä Bäckmanin tilin tarkoitus on – vertasin sitä ja sen sisältöä Johan Bäckmanin toiseen Facebook-tiliin huomaten niittäkin tiettyjä eroavaisuuksia, merkittävän sen, että tuolloin, kuten edelleenkin, tilillä Йохан Бекман on nähtävissä myös hänen kaverinsa toisin kuin tilillä Johan Bäckman, jonka kaverilista on ulkopuolisilta piilotettu. Mietin myös sitä, että kuka on ollut aloitteellinen – päättelin, että Johan Bäckman on pääasiassa aloitteentekijä, siksi koska, uudella tilillä nimi Johan Bäckman on kyrillisin kirjaimin kirjoitettu, joten sitä ei välttämättä sattumalla löydä. (Minultakin se vaati työtä ja onnea). Sittemmin olen saanut paristakin lähteestä varmennusta sille, että Johan Bäckman on ollut aloitteellinen etenkin mitä tulee ”kaveripyyntöihin” perussuomalaisiin henkilöihin. Toki on muistettava, että algoritmit tekevät omaa työtään ja että kavereissa on sellaisia, jotka Johan Bäckman on tuntenut pidemmän aikaa, joten osa on varmasti siirtynyt ”luontaisia teitä” myöten tälle uudelle tilille.

Johan Bäckmanin toiminta kummallakin tilillä vaalienjälkeisenä aikana paljastanee yhden syyn tämän kontaktiverkoston luonnille – ilmeisenä tarkoituksena on kylvää ajatus vaalien petollisuudesta ja vilpillisyydestä. Tässä tapauksessa on hyvä huomioida Itä-Ukrainassa Venäjän miehittämillä alueilla majailevan propagandisti Janus Putkosen aktiivinen rooli ja hänen levittämä samansuuntainen tarina, johon Moskovasta käsin yhtyy myös Jon Hellevig.

Kuvakaappaus Йохан Бекман-tililtä


















Kuvakaappaus Janus Putkosen Ivan Putkov-tililtä.


























Kuvakaappaus Jon Hellevig-tililtä.


























Tämän ryhmän narratiivi näyttää olevan se, että Suomessa järjestetyt eduskuntavaalit olivat vilpilliset ja järjestetyt – tulos ennalta tiedossa. On todennäköistä, että tätä tarinaa on ennalta hahmoteltu, ja siksi Bäckman on hakeutunut aktiivisesti ”kansallismielisten” ohella myös perussuomalaisten ”kaveripiiriin” – ikävä kyllä kohtalainen joukko perussuomalaisia näyttää hyväksyneen lähetetyn ”kaveripyynnön”. On todennäköistä, että valta osa kaveripyynnön hyväksyjistä on vilpittömiä, on myös mahdollista, että he eivät edes ole ajatelleet pyynnön taustalla olevan vilpillisiä aikeita. Kaikki eivät välttämättä tiedosta sitä, että Bäckmanin kaltaisille ihmisille ihmisillä on (tässä asiayhteydessä) ensisijaisesti välinearvo. Heitä käytetään hyväksi niin kauan kuin heistä on hyötyä – sen jälkeen heidät hylätään/ unohdetaan. Ikävimmässä tapauksessa vilpittömin mielin liikkeellä ollut rikkoo itsensä.


Bäckman (tai joku kolmas henkilö) on todennäköisesti päätellyt ns. kansallismielisten rinnalla perussuomalaiset ryhmänä sellaisena, jonka ”läheisyyteen” on järkevää hakeutua siitä huolimatta, että puolueessa on heitä, joille Venäjä ei ole muuta kuin vihollinen. On kenties päätelty, että ehdokkaiden joukossa, puhumattakaan heidän kaveripiiristä, on riittävästi harkitsemiskyvyttömiä, jotka voivat ryhtyä resonoimaan voimakkaastikin Bäckmanin ujuttamaa tarinaa vilpillisistä vaaleista – kenties näin on jo käynyt, kun Nykysuomessa on ryhdytty peräämään äänten hylkäysperusteita (esimerkkinä kuva hylätystä äänestyslipukkeesta Eduskuntavaaleista v. 2015). (2)

Ensimmäisellä kerralla syötetyn disinformaation tulos ei välttämättä ole merkittävä, mutta toisto voi tuottaa tulosta – ja vaaleja on lähitulevaisuudessa edessä lisääkin. Mutta eiköhän tämänkin tarinan levittämisen ensisijainen tarkoitus ole riidan ja epätietoisuuden kylväminen, että riittävän moni tarttuu tällaiseen disinformaatioon. Venäjän vaikuttamisen yksi väylä on varjon heittäminen yhteiskunnallisen toiminnan ylle, kyseenalaistaa sellaiset – tässä yhteydessä on perusteltua mainita Venäjä, koska jokainen edellä mainittu henkilö toistaa säännönmukaisesti Venäjän narratiivia salaliittoteorioiden ohella.

Ukrainalaissyntyinen sosiologi Arseniy Svynarenko totesi Ukrainan käynnissä oleviin presidentinvaaleihin liittyen seuraavaa:

”- - Venäjän tavoite ei ole Venäjä-mielinen presidentti tai pääministeri, vaan epävakaus Ukrainassa, keinoilla millä tahansa” (3)

Suomi ja Ukraina eivät ole yhteiskunnallisesti rinnastettavissa toisiinsa, mutta metodeja, joita Venäjä on kohdistanut Ukrainaan viime vuosina, kohdistetaan myös Suomeen, josta voidaan päätellä, että ainakin jollain tasolla tavoitteetkin ovat samat – ainakin yhteiskunnallisen epävakauden lisäämisen osalta. Samaa tavoitetta ajaa Jussi Halla-ahon blogikirjoitusten ja Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsihahmojen rinnastaminen, huomioimatta kuitenkaan sitä, että kyse on merkitykseltään erilaisista asioista kuin myös eri aikakaudesta. Peteliuksen ja Kallialan tehdessä sketsihahmonsa, vähemmistöjen stereotypioille nauramista ei yleisesti pidetty niin paheksuttavana ja tuomittavana kuin tänään.


Kuvakaappaus Йохан Бекман-tililtä.









Oma lukunsa Johan Bäckmanin toiminnassa on perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kritisointi ja leimaaminen epäonnistuneeksi poliitikoksi ja maanpetturiksi, jossa on havaittavissa samanlaista kritiikkiä, jota näkyy äärioikeistolaisissa ryhmissä, joissa Halla-aho nähdään ”maanpetturina” toimivan ”sionistien asialla”.

Edelleen kuvakaappaus Йохан Бекман-tililtä.



















Bäckmanin ja hänen taustavoimiensa etua ajaisi entistä radikaalimpi ja entistä aggressiivisempi perussuomalaiset puolue, sellainen, joka nykyistä voimakkaammin hajottaisi yhteiskuntaamme. Tässä kontekstissa Bäckmanin toimintaa onkin syytä tarkastella, disinformatiivinen viestintä, hyökkäykset poliitikkoja ja kansanedustajia sekä mediaa vastaan on nähtävä yrityksenä synnyttää eripuraa ja konflikteja eri ryhmien välille, se jos mikä ajaisi Venäjän asiaa. Venäjän etu on epäyhtenäinen länsi, jossa yhteiskunnissa on eriasteisia purkautuvia tai purkautumista odottavia jännitteitä, jolloin Venäjän on entistä helpompi operoida ja luoda tilanteita, joissa sen on entistä helpompi tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia yli monikansallisten organisaatioiden.


Marko




Facebook-tilit, joita hyödynnetty:






















perjantai 12. huhtikuuta 2019

Sotatoimet Ukrainassa maaliskuussa 2019


Huhtikuu on jo pitkällä, joten tässä vaiheessa on hyvä luoda katsaus maaliskuun tapahtumiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella, mutta koska Ukrainassa järjestettiin maaliskuun viimeinen päivä presidentinvaalien ensimmäinen kierros, ei tapahtumaa voi jättää huomiotta tässä kirjoituksessa siitä huolimatta, että ratkaisua ei saatu ensimmäisellä kierroksella vaan tarvitaan vielä toinen kierros (21.huhtikuuta), jolloin ukrainalaiset pääsevät valitsemaan presidenttiä Petro Porošenkon ja tv-kasvo Volodymyr Zelenskyin välillä, mutta ennen vaaleja Ukrainan itäosiin ja rintamalle.

Maaliskuussa Ukrainan asevoimien menetykset sotatoimialueella nousivat seitsemään kuolleeseen ja 29 sotatoimissa haavoittuneeseen – nämä ovat virallisia lukemia, joihin ei lasketa eräiden vapaaehtoisryhmien kokemia tappioita. Muutamissa lähteissä, kuten Euromaidan Press, ukrainalaisjoukkojen tappioiksi kuolleiden osalta mainitaan kymmenen sotilasta, ero voi selittyä laskentatapojen eroilla, jolloin toisessa huomioidaan kaikki menetykset ja toisessa vain Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä virallisesti niiden kanssa taistelevien organisaatioiden menetykset.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivien Venäjän asevoimien ja venäläisten proxy-joukkojen, mukaan luettuna ns. aluepuolustusprikaatit, tappiot nousivat ukrainalaislähteiden mukaan 56 sotatoimissa kuolleeseen ja 85 sotatoimissa haavoittuneeseen. (1) Ukrainan asevoimissa palvelevan, sotatoimialueelle sijoitetun, upseerin (53. erillinen mekanisoituprikaati) mukaan miehitysalueelle sijoitettujen joukkojen menetykset nousevat olennaisesti korkeammiksi, mikäli lukuun lasketaan ei-taistelutehtävissä kuolleet ja haavoittuneet, kyseisen upseerin mukaan ainakin yhdeksän militanttia kuoli muiden – väkivaltaisten – syiden tähden, samoista syistä haavoittuneiden määrä nousi 16:teen.

Ukrainalaisjoukot tuhosivat maaliskuun kuluessa useita vihollisen linnoitettuja asemia sotatoimialueella, pääasiassa rintamalinjalla ja sen tuntumassa. Huomion arvoisena operaationa voidaan pitää Donetskin läntisessä osassa, Petrovskyin alueen läntisimmässä kolkassa sijaitsevan, jätemaakasan (ukr. терикон) laella sijaitsevan ”Crocodil”-aseman tuhoamista. Reilusti alueen maanpinnantasoa korkeammalla sijaitsevasta asemasta on voitu vapaasti tulittaa erilaisin asein reilun parin kilometrin päässä sijaitsevaa Mar’inkan pikkukaupunkia. Asemasta, josta on hyvä näkyvyys sektorille pohjoisesta lännen kautta etelään, on tulitettu 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimin siviilikohteita Ukrainan hallinnoimilla alueilla.

”Crocodil”-aseman tuhoaminen ei kuitenkaan ollut ainoa tällainen toimi maaliskuussa, yksistään Donetskin ympäristössä ukrainalaisjoukot tuhosivat useita vihollisen linnoitettuja pesäkkeitä tai asemia. Osa asemista tuhottiin epäsuoralla tulella, pääasiassa kranaatinheittimin, mutta huomattava osa tuhottiin panssarintorjuntaohjuksilla. Käytetyimmät panssarintorjuntaohjukset olivat ukrainalainen Stugna-P sekä vanhempi – neuvostoaikojen perua oleva -  9K111 Fagot. Myös v. 2017 käyttöön otettua  RK-3 Korsar (Corsar) panssarintorjuntaohjusta on toimitettu rintamajoukoille. Kyseisellä ohjuksella on vastaava ”top attack” -kyky kuin yhdysvaltalaisella FGM-148 Javelinilla, jota ei kuitenkaan ole vielä käytetty varsinaisissa sotatoimissa. FGM-148 Javelinia on toimitettu Ukrainalle, mutta ohjukset on toistaiseksi sijoitettu maan länsiosiin, jossa joukot harjoittelevat niiden käyttöä.

Alla olevassa twiitissä viime vuonna kuvattu video, jossa Stugna-P panssarintorjuntaohjuksella ammutaan venäläisjoukkojen kalustoa Itä-Ukrainassa. Ensin ammuttu Stugna-P -panssarintorjuntaohjus menee ohi kohteensa, toisen osuessa tuhoisin seurauksin. Ensin ammutun ohjuksen kohdalla havaittavissa selkeästi ohjuksen ”top attack” -kyky. Ohjuksien kohteena oli todennäköisesti pari venäläistä TOS-1 Buratinoa, termobaarisia raketteja ampuvaa raketinheitintä.


Mennyt talvi osoitti jälleen kerran, konkreettisten todisteiden myötä, sen, että Venäjän asevoimat sotii  Ukrainassa, sekä testaa miehitetyillä alueilla modernia varustustaan.


ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi talven päättyessä tietoa tarkkailuoperaation aikana menettämistään tiedustelulennokeista. ETYJ on menettänyt heinäkuu 2018 – helmikuu 2019 välillä yhteensä kuusi tiedustelulennokkia Itä-Ukrainassa, joukossa kaksi suurikokoista pitkän kantaman Camcopter S-100 tiedustelulennokkia, yksi keskipitkien matkojen tiedustelulennokki ja kolme minikokoista tiedustelulennokkia. Viimeisimmän Camcopter S-100 tiedustelulennokin ETYJ menetti helmikuussa 2019 Berdyankan kylän kaakkoispuolella venäläisjoukkojen miehittämillä alueilla. Kyseinen tiedustelulennokki pudotettiin elektronisella häirinnällä, pahoin vaurioitunut tiedustelulennokki luovutettiin myöhemmin ETYJ:n tarkkailijoille Luhanskin ”kansantasavallan” ”viranomaisten” toimesta. Tuolloin U.S. Mission to the OSCE ilmaisi asian ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiota suoremmin sanoen tiedustelulennokkien pudottamisesta vastuun olevan Venäjän johtamilla joukoilla.

Huhtikuun alussa @UKRinOSCE julkaisi maaliskuun 16. 2019 mini-tiedustelulennokilla Yuzhna-Lomuvatkan kylän länsipuolella otettuja kuvia Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin kalustosta. Alue sijaitsee noin 9 kilometrin päässä demarkaatiolinjasta kaakkoon.




















@UKRinOSCE:n julkaisemissa kuvissa näkyy R-330Zh häirintäyksikkö ja Tirada-2 SATCOM-häirintäyksikkö sekä R-161 viestiajoneuvo. (2)

Tirada-2 (Тирада-2) järjestelmä on vasta otettu käyttöön Venäjän asevoimissa, ETYJ:n julkaisema kuva on ensimmäisiä – jollei ensimmäinen – kuva järjestelmästä kuvattuna Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa. Kuvassa näkyvä R-330Zh on myös Venäjän asevoimien modernia elektronisen sodankäynnin kalustoa.

Alueelta otettujen, Google Earthissa julkaistujen, satelliittikuvien perusteella voidaan havaita rakennusten ympärillä olleen säännöllisesti Venäjän asevoimien modernia elso-kalustoa 29.maaliskuuta 2017 päivätyistä tiedoista lähtien. Viimeisin Google Earthin päivitys alueelta on elokuun 20. 2017, ETYJ:n kuva-aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että toiminta on ollut aktiivista tämänkin jälkeen.

Google Earth 29.3.2017, venäläiskalustoa alueella (pun. ympyrät).
















Google Earth 6.5.2017, venäläiskalustoa rakennusten ympärillä.

















Venäjän harjoittama valtioterrorismi lisääntyy Krimillä

Varhain maaliskuun 27. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti yhdessä Venäjän sisäministeriön kanssa laajan iskun miehitetyllä Krimin niemimaalla Krimin tataareja ja tataariaktivisteja vastaan. Isku suoritettiin Simferopolin itäpuolella Strohonivkan kylän tataariyhteisössä. (3)


Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n joukkoja Strohonivkan iskussa Krimin tataareja vastaan.















Venäjän turvallisuuspalvelulla oli lista kuudestakymmenestä ”Crimean Solidarity” liikkeen aktivistista, joita etsittiin. Etsintöjen aikana ainakin 25 asuinrakennusta tutkittiin, ja etsintöjen tuloksena kaikkiaan 24 aktivistia pidätettiin.

”Crimean Solidarity” on Krimin tataareista koostuva rauhanomaiseen aktivismiin pyrkivä organisaatio, jonka jäsenet tukevat venäläisten vangitsemia tataareja ja heidän perheitä, toimittavat ruokaa ja juomaa miehittäjien vangitsemille poliittisille vangeille, ja poliittisin syin vangituille Krimin tataareille.

Maaliskuun 27. ja 28. päivä tehdyt iskut Krimin tataareja vastaan eivät olleet ainoa huomioitava ihmisoikeuksiin kohdistuva loukkaas niemimaalla maaliskuun kuluessa. Päivää aikaisemmin (26. maaliskuuta) toimittaja ja bloggaaja Yevhen Haivoronsky pidätettiin, pidätys on seurausta Haivoronskyn lausunnoista, kuten ”suurin osa Krimin niemimaan asukkaista haluaa palata Ukrainaan”. (4) Myös Krimin niemimaalla asuvan anarkistin Yevhen Karakashevin oikeudenkäynnissä esitettyihin, hänen vastaisiin todisteisiin, liittynee vilppiä ja todistajien painostamista (kiduttamista?). (5)

Tämä otanta käsittää vain muutaman päivän, käytännössä elämä miehitetyllä Krimin niemimaalla huomattavan moni joutuu elämään pelossa, he joutuvat varomaan puheitaan, heitä vainotaan uskonsa tähden – Krimin tataarien ohella myös Jehovan todistajia vainotaan Krimillä, kansalaisaktivismista rangaistaan ja kuten Strohonivkan tapaus osoittaa, rangaistus kohdistuu kokonaisiin yhteisöihin yksilöiden sijaan. Kollektiivisilla rangaistuksilla ja yhteisöihin kohdistetuilla voimatoimilla Venäjä pyrkii luomaan pelonilmapiiriä vähentämään kansalaisaktivismia ja passiivista vastarintaa.


Ukrainan presidentinvaalit

Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalien 1. kierros sunnuntaina 31. maaliskuuta, jolla ei saatu ratkaisua aikaan, joten vaaleissa nähdään toinen kierros 21. huhtikuuta istuvan presidentin Petro Porošenkon ja koomikko Volodymyr Zelenskyin välillä.

Vaaleissa ei nähty niin suoraa ja voimakasta Venäjän vaikuttamista mitä moni odotti ja oletti nähtävän, on kuitenkin hyvä muistaa, että Krimin niemimaan ohella osia Itä-Ukrainasta on miehitetty. Ukrainan alueella on kymmeniä tuhansia Venäjän asevoimien ja Venäjän proxy-joukkojen, kuten PMC Wagner, miehiä, joiden läsnäololla maassa Venäjä voi vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti ja moniulotteisesti Ukrainan yhteiskuntaan. Vaaleja edeltävinä päivinä sotatoimet eskaloituivat huomattavasti, venäläisjoukot tulittivat Itä-Ukrainassa kohteita äänestyspaikkojen läheisyydessä – toiminta, jota on pidettävä hyvin konkreettisena vaikuttamiskeinona.

Toisaalta Venäjällä oli myös suunnitelmia vaalivaikuttamiseen sosiaalisen median sekä erilaisten verkostojen kautta. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n välittämän informaation mukaan maan itäosissa toimi Venäjän GRU:lle (eli GU) alisteinen yksikkö – Safiiri (ukr. Cапфір). Safiiri-koodinimellä operoineen yksikön tehtävänä oli valmistella ja toteuttaa Ukrainan vastaista informaatiovaikuttamista. Paljastettua ryhmää johti Luhanskissa sijaitsevasta tukikohdasta käsin koodinimeä ”Pavel Bodrov” käyttänyt GRU:n eversti Alexander Sazonov. (6 ja 7)

Safiiri-operaatiossa lietsottiin myös eri uskontokuntien välille kiistoja, sekä synnytettiin jännitteitä ortodoksisen kirkkokunnan patriarkaattien välille.

Oma lukunsa Ukrainan vaalivaikuttamiseen oli suomalaisen, Venäjän laskuun työskentelevän, Janus Putkosen (alias Ivan Putkov) pienimuotoinen operaatio, jolla hän koetti viedä uskottavuutta Ukrainan presidentinvaaleilta. Putkosen kampanjaa toteutettiin pääasiassa sosiaalisessa mediassa sekä verkkojulkaisuissa kansalaisadressin ohella. Putkosen kampanjasta enemmän blogissani ”Propagandisti Putkosen kohteena Ukrainan presidentinvaalit” – luonnollisesti kampanja jatkuu, koska vaaleissa ei päästy ratkaisuun ensimmäisellä kierroksella.

Janus Putkosen ”Stop Fake Elections in Ukraine” -propagandakampanja.




















Marko










tiistai 9. huhtikuuta 2019

Viisi vuotta sotaa Ukrainassa


Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin viisi vuotta sitten keväällä 2014, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Donetskissa maaliskuun 2014 alkupuolella mielenosoittajat miehittivät osia Donetskin aluehallintorakennuksesta, maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista, joiden joukossa oli Venäjältä tulleita operaattoreita. Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle yhdessä Venäjältä saapuneiden agitaattoreiden kanssa, maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät aukiolla alkoivat huveta – kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin ulkoa johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 6. reilut tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta – miljoonan asukkaan kaupungista löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”. Samaan aikaan Luhanskissa noin tuhat mielenosoittajaa ja Venäjän operaattoria hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen.

Donetskin aluehallintorakennus 10. huhtikuuta 2014, kuva @ukrpravda_news.




















Tämän jälkeen tapahtumat etenivät entistä nopeammalla tahdilla Ukrainan itäosissa, huhtikuun 12. oli tulevien tapahtumien kannalta merkittävä päivä. Tuolloin Venäjän GRU:n upseerin Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta.


”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.”

Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.

Paikallisilta saamieni tietojen mukaan seuraavien päivien ja viikkojen kuluessa osa alueen poliisin ja sisäministeriön joukoista siirtyi suoraan Venäjän organisoiman ”kansantasavallan” alaisuuteen, osan jäädessä kotiin syystä tai toisesta ja vain pienen osan pysytellessä uskollisena Ukrainan uudelle hallinnolle, ja tämä uudelle hallinnolle uskollisten määrä oli aivan liian vähäinen, jotta he olisivat kyenneet kontrolloimaan kaupunkia ja pitämään järjestystä yllä, niinpä huhtikuun toisella puoliskolla Donetsk alkoi siirtyä vääjäämättä kohti anarkiaa, jossa valta oli sillä, jolla oli ase (riittävästi voimaa käytössään).

Samaan aikaan meille media syötti tarinaa venäläisistä ”uhreina”, venäläisiin kohdistuneista ”vainoista” – läntisiin medioihin alkoi levitä tarinoita, jotka on jälkikäteen todistettu Venäjän valtiojohtoisten mediatalojen propaganda ja disinformaatiokampanjoiksi. Jos alueen asukkaat olivat Oranssin vallankumouksen aikaan päässeet ”nauttimaan” venäläispropagandasta, keväällä 2014 sama propaganda iski alueelle monta kertaa voimakkaammin ja toisin kuin vuosikymmentä aiemmin, perinteisen median ohella internetiä hyödynnettiin täydellä teholla. Erilaiset ”uutissivut” ja portaalit levittivät uutisia vainoista, keskitysleireistä, jonne venäläismiehiä viedään – perinteisiäkin keinoja hyödynnettiin.

Kollaboraattoreiden ja propagandistien toimesta alueella levitettiin huhuja ja juoruja ”ukrainalaisten perustamasta keskitysleiristä, josta XX oli onnistunut pakenemaan” – nämä tällaiset tarinat muuttuivat uskottaviksi. Keskustelin niistä tuolloin L:n kanssa, hän kertoi, kuinka työpaikallakin niistä puhuttiin ja tarinoita levitettiin – myöhemmin juorujen lähde paljastui kollaboraattoriksi, jonka työ palkittiin miehitysvallan toimesta.

Kokonaiskuvaa oli jopa paikan päällä hankalampi hahmottaa kyseisinä päivinä tapahtumien vyöryessä hyökyaallon lailla yli, ajan myötä palaset kuitenkin loksahtivat paikalleen – sekava vyyhti sai kaipaamaansa järjestystä.

”Nyt tiedän, että Janukovytšin tukijoita käytettiin hyödyksi, samoin Majakista (Маяк) tuotiin väkeä protesteihin. Olin pettynyt, kun näin ihmisiä kokoontuvan aukiolle jokainen viikonloppu. Moni Venäjältä Itä-Ukrainaan muuttanut eläkeläinen kuvitteli rakentavansa Neuvostoliittoa uudelleen – he haikailivat Neuvostoliiton perään, eivät Ukrainan tai Venäjän vaan Neuvostoliiton.”

Anarkian ja sodaksi edenneen miehityksen alun keväällä ja kesällä 2014 Donetskissa kokenut L.

Viktor Janukovytšin kaudella Alueiden puolueen toistuva ”iskulause” oli ollut ”Donbas elättää Ukrainan!” L:n mukaan moni uskoi iskulausetta, he ottivat sen todesta – eivät he kuitenkaan ajatelleet itsenäisyyttä Ukrainasta vaan laajempaa itsehallintoa Donbasiin.

”Moni kuvitteli saavansa, vähän enemmän rahaa ja rikkauksia!”

Huhtikuussa 2014 L. monen muun paikallisen ohella havaitsi, etteivät puhemiehet ja naamioidut tunnuksettomat asemiehet kaupungin keskustassa olleet paikallisia, muutama poikkeus vahvisti tämän säännön. Paikallisille heidät paljasti kieli, joko he eivät osanneet tai ymmärtäneet paikallista ”sekaleipää” (alueella puhuttu ukrainan ja venäjän sekoitus). Puhumattakaan, että he olisivat ymmärtäneet ukrainaan – ei, heidät tunnisti Venäjältä tulleiksi kielestä ja aksentista saattoi päätellä alueen, joku oli Moskovasta, toisia tuli Pietarista saakka kuin myös Uralilta.

”Donetskin aluehallintorakennuksen ympärillä oli tunnuksettomia taistelijoita, osa oli maastopuvussa, osa pukeutuneena siviiliksi – miehet olivat aseistautuneita rynnäkkökiväärein. He eivät olleet paikallisia”.

Mukana oli myös paikallisia, osa oli ollut Venäjän värväämiä ja käynyt Venäjällä erilaisilla leireillä jo vuosien ajan, (1) kuten Andrei Purgin, joka nousi hetkeksi parrasvaloihin Donetskissa, kunnes Denis Pushilinin myötävaikutuksella joutui poistumaan – käytännössä pakenemaan – alueelta, tai Oleh ”Shamaani” Frolov, rihkamakauppias Majakin torialueelta (Маяк), joka osallistui taisteluihin Donetskin lentokenttäalueella ja joka – tietojeni mukaan – viettää tänään aikaa enemmän pullon kuin ”vallankumouksen” parissa.

Donetskissa ”törmäsi” pitkin kevättä ja alkukesää vetelehtiviin ”testaajiin”, vieraillessaan rautatieaseman alueella L. oli huomannut asemalla ja sen tuntumassa vetelehtimässä nuoria epäsiistejä – ilmeisen köyhiä – miehiä, valtaosa oli aseettomia. L. pani merkille miesten hakeutuvan paikallisiksi olettamiensa ihmisten luo, pysähtyen juttelemaan jatkaen sitten matkaa. Hänen luo tuli nuorehko epäsiisti mies, jutteli ensin muutamia sanoja ihan niitä näitä. Katsellessaan köyhää ja epäsiistiä miestä L. ymmärsi, ettei tämä ”каца́п” ole mihinkään matkalla, mikä kävi ilmi lopulta kysymyksistäkin.

Juteltuaan niitä näitä mies ryhtyi kyselemään mielipidettä Ukrainasta ja Venäjästä – sodasta, voimakkaan venäläisellä aksentilla. Mies oli tullut Ukrainaan – Donetskiin, vieraaseen maahan ja kaupunkiin, häntä tenttaamaan. tullut kaukaa Venäjältä – kuka hänet oli lähettänyt, kuka hänelle maksoi ja kuinka paljon – ne olivat asioita, joita L. ei voinut mieheltä kysyä (vaikka halusikin). Mies oli testaaja, keskustellessaan kollegoiden kanssa myöhemmin työpaikalla tapahtuneesta, lähes kaikille kollegoille oli kertynyt kokemusta testaajista – henkilöistä, jotka keräsivät informaatiota näennäisen viattomalla tapaa.

Samalla tavalla kuin pienemmilläkin paikkakunnilla, Donetskissa tämä kaikki oli organisoitua ja valmisteltua kaoottisesta tunnusta huolimatta – Venäjä oli valmistellut tämän kaltaista operaatiota todennäköisesti kauemman aikaa mitä monikaan arveli. Tuolloin keväällä 2014 näkyvästi toimivat venäläiset iskuryhmät yhdessä ”Putinin turistien” ja paikallisten kollaboraattoreiden ohella olivat viimeinen vaihe, ennen alueen luisumista pois Ukrainan hallinnasta. Ukrainan yhteiskunnallista heikentämistä ja horjuttamista oli harjoitettu Venäjän toimesta jo vuosien ajan poliittisen ja talouden vaikuttamisen keinoin, sekä sitten erilaisten pienryhmien avulla. Venäläinen raha oli korruptoinut entisestään heikkoa Ukrainaa.

Keväällä 2014 liekkejä kohosi useammalla paikkakunnalla Itä- ja Etelä-Ukrainassa. Donetskista länteen masinoitujen ”kansannousujen” avulla Zaporižžjassa ja Dniprossa (ent. Dnipropetrovsk) Ukrainan tuore hallinto yhdessä paikallisten avulla kukisti Venäjää tukevat ryhmittymät, niin ikään Harkovan ja Pultavan (ukr. Poltava) alueiden rajalla Venäjää tukevat ryhmät saarrettiin ja pidätettiin. Maan lounaiseen kolkkaan Odesaan kohdistui paine Transnistrian alueelta, yhteenottoja nähtiin kevään kuluessa useita – Ammattiliittojentalon palo kymmenine uhreineen jäi miljoonien mieleen. Tapahtunut säikäytti myös Donetskissa, ihmiset pelkäsivät mihin se johtaa – brutaaliin väkivaltaanko jo miehitetyssä Donetskissa, jonne toukokuussa saapui satoja taistelukokemusta keränneitä tšetšeenitaustaisen Vostok-pataljoonan militantteja. Kaupunkiin, jossa valmistauduttiin taisteluun Sergei Prokofjevin mukaan nimetystä lentokentästä.

Vostok-pataljoonan militantteja Donetskissa, toukokuu 2014. (2) 















Ukrainan hallinnolle Harkovan pitäminen oli, jos mahdollista, Donetskiakin tärkeämpää – sen menettäminen olisi avannut tien Venäjältä Dneprille – niinpä Ukrainan resurssipulan kanssa painiskeleva hallinto joutui tekemään ikäviä valintoja, mikä teki helpommaksi maan itäosien miehittämisen. Mutta kuten kesä 2014 osoitti, elokuussa Ukrainan hallinto oli ottanut haltuunsa merkittäviä osia aiemmin miehitetyistä alueista, oli todennäköisesti enää viikoista kyse, kunnes koko maa olisi ollut jälleen Ukrainan hallinnon kontrollissa ja jäljellä olisi ollut järjestyksen palauttaminen ja hallinnon vakiinnuttaminen myös Ukrainan Donbasiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, siinä vaiheessa, kun Ukraina oli valmistautumassa viemään operaation päätökseen, Venäjä aloitti laajan offensiivin Ukrainaan.

Tilannekartta 21.8.2014, ns. kansantasavaltojen alueet pilkottu kolmeen osaan. (3) 























Viimeistään tuolloin, elokuussa 2014, silmien olisi pitänyt avautua ja tyhmimmänkin ymmärtää mistä Ukrainassa on kyse – Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, koska edelleenkin läntinen media kieltää tapahtuneen – ei halua kirjoittaa asioista oikeilla termeillä. Ei puhu sodasta silloin kun pitäisi puhua siitä, ja pitäisi puhua Venäjän laittomasta miehityksestä ja sodasta Ukrainassa.

* * *

Tässä kirjoituksessa hyödynsin Donetskissa syksyyn 2014 asuneen muistoja, etenkin mielipuolisen kevään 2014 osalta, koettaen asetella ne oikeisiin tapahtumakohtiin. Syksyn koittaessa lähes koko elämänsä Donetskissa asunut L. joutui poistumaan kaupungista – mukaansa hän sai sen minkä jaksoi kantaa: muutama kassi ja nyssäkkä käsissään hän astui bussiin jättäen koko elämänsä taakseen. Hänen, minun ja miljoonien muiden haaveena on miehityksestä vapaa Donetsk ja Ukraina.

”Kun ukrainalaiset vapauttivat kesällä Slovjanskin, uskoin, että kaikki päättyy vielä hyvin, että seuraavaksi on Donetskin vuoro. Painajaisuni ei päättynytkään, Donetskia ei vapautettu… Menetin kodin!”

L. on syntynyt Neuvostoliitossa, kasvanut aikuisuuteen Neuvostoliitossa rautaesiripun takana – elänyt lähes koko ikänsä loppukesään 2014 Donetskissa. Hän on ylpeä juuristaan – ukrainalaisuudestaan.

Kirjoituksessa olen myös hyödyntänyt vuosi sitten kirjoittamaani blogia ”Miehitetty Donetsk– elämää kuolleessa kaupungissa”.


Слава Україна!

Marko



Sanoja ja selityksiä:

Маяк (suom. majakka): ostosalue – tori ul. Arteman varrella Kyivskin alueella luoteeseen Donetskin keskustasta.

Маяк’ia todennäköisesti hyödynnettiin paljon operaation valmistelussa, alueella yrittäjänä toiminut Oleh ”шаман” Frolov toimi etenkin keväällä ja kesällä 2014 militanttikomentajana, mutta jo ennen tätä hän oli vieraillut militaristisilla EMS-leireillä Venäjällä. Leirien toiminta perustui Alexander Duginin ajatuksiin. Myös muita Маяк’illa työskennelleitä siirtyi kesällä 2014 miehitysjoukkojen tukijoiksi tai militanttiyksiköihin eli ns. aluepuolustuspataljooniin.

Каца́п: alun perin halventava nimitys venäläismiehestä, nyt ”katsapeiksi” voidaan kutsua ivallisesti kaikkia venäläisiä.




torstai 4. huhtikuuta 2019

Ukraina langetti sanktioita suomalaisille ja Suomessa asuvalle venäläiselle


Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston päätti maaliskuun 19. 2019 kohdentavansa sanktioita suurta joukkoa yksityishenkilöitä kohtaan – joukossa myös suomalaisia sekä Suomessa asuva venäläinen, jolla on läheinen yhteys Gennadi Timtšenkoon ja Rotenbergin veljeksiin, ajattelin päivitysten sosiaaliseen mediaan riittävän aiheesta, ettei tarvetta blogikirjoitukselle ole, mutta tässä kuitenkin kirjoitan lyhyttä blogia aiheesta – lähinnä muistiinpanoksi itselleni mutta myös kiinnostuneille luettavaksi, koska huomasin ukrainalaisten julkaisemasta tiedostosta nousevan esille seikkoja, jotka eivät juurikaan saaneet huomiota suomalaismedioissa.

Maaliskuun 19. 2019 Ukrainan kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvoston päätöksen nojalla Ukraina kohdensi sanktioita yksityishenkilöitä kohtaan, (1) merkittävä suurta osaa sanktioituja yksityishenkilöitä yhdistävä tekijä on heidän osallistuminen ”vaalitarkkailuun” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sekä Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa järjestämiin vaaleihin, mutta sanktioille on olemassa myös muita syitä. Sanktioita kohdennetaan myös kuuteen Suomen kansalaiseen – Johan Bäckmaniin, Janus Putkoseen, Jarmo Ekmaniin, Jon Hellevigiin ja Kai Paanaseen sekä Daria Skippari-Smirnoviin, ja venäläiseen Oleg Usacheviin (sukunimestä käytetään myös eri dokumenteissa muotoa Usachov), kirjoituksessa käytän kuitenkin jatkossa sukunimestä muotoa Usatšov, kuten sukunimi virallisesti translitteroidaan Suomessa.

Kuvassa Ekman, Skippari-Smirnov, Bäckman, Paananen, Putkonen ja Hellevig sekä Usachev.
























Ukrainan langettamat sanktiot koskettavat kuutta Suomen kansalaista, joista Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman ja Jon Hellevig ovat osallistuneet Venäjän Itä-Ukrainassa järjestämiin laittomiin ”vaaleihin” ns. vaalitarkkailijoina – Johan Bäckman on myös toiminut ”vaalitarkkailijana” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla järjestetyissä laittomissa vaaleissa, viides on RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov ja kuudes . Tässä lyhyessä kirjoituksessa en tarkemmin käy läpi kyseisen viisikon kaikkia Ukrainaan kohdistuneita tekoja, joita heille on kertynyt huomattava määrä, viittaan kuitenkin osan kohdalla näihin muihinkin tekoihin kirjoituksessani.

Kuvakaappaus: www.president.gov.ua (s. 23)



















Johan Bäckmanin toimintaan on kiinnitetty tiedostossa (1) huomiota myös uudemman kerran sivulla 227, jossa huomioidaan hänen toimintaa erilaisissa rekisteröidyissä tai rekisteröitymättömissä yhdistyksistä, joista jälkimmäisestä mainitaan Bäckmanin perustama SAFKA. Myös Bäckmanin hallitusjäsenyys venäläisessä, oligarkki Boris Spiegelin perustamassa NGO:ssa The World Without Nazism’issa, aivan kuten hänen esiintymisensä Donetskin ”kansantasavallan” virallisena edustajana Suomessa nostetaan esille RISS:n edustajuuden ohella.

Ukraina on myös kohdistanut sanktioit venäläistaustaiseen Suomen kansalaiseen, Suomalais-venäläisen yhdistyksen RUFI:n, puheenjohtajaan Daria Skippari-Smirnoviin, joka hänkin esiintyi hyvin näkyvässä roolissa maaliskuussa 2018 Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla Suomesta matkaan lähteneen ”turistiryhmän” osana. Matkan aikana osa ryhmän jäsenistä osallistui Venäjän järjestämien laittomien ”presidentinvaalien” ”tarkkailuun” tai esiintyi näkyvästi julkisissa tilaisuuksissa – tässä roolissa Daria Skippari-Smirnov oli hyvin näkyvässä roolissa Johan Bäckmanin rinnalla. 

Kuvakaappaus: www.president.gov.ua (s. 241)
















Skippari-Smirnovin kohdalla huomioidaan erityisesti hänen roolinsa RUFI:n puheenjohtajana ja RUFI:n tekemä yhteistyö venäläisten organisaatioiden, kuten, Venäjän presidentinhallinnon alaisen Russian Institute for Strategic Studies’in eli RISS:n – jonka edustaja myös Johan Bäckman on – kanssa sekä Venäjän tiede ja kulttuurikeskuksen kanssa ja tässä yhteistyössä merkittävässä roolissa on Venäjän Suomen suurlähetystö Helsingissä.

Ukrainan hallinnon julkaisemalta sanktiolistalla olevista henkilöistä on syytä huomioida Helsingissä asuva venäläinen Oleg Leonidoviš Usatšov, hän toimii muun muassa Gennadi Timtšenkon ja Rotenbergin veljesten "taloudellisten etujen valvojana” Suomessa. Ja kun Gennadi Timtšenkon sekä Rotenbergin veljesten nimet nousevat esille, vääjäämättä Jokerit ja KHL sekä Hjallis Harkimo pulpahtavat pintaan. Millainen suhde Harkimolla ja Usatšovilla mahtaa olla, pohdin ma.

Kuvakaappaus: www.president.gov.ua (s. 219)














Oleg Usatšov on jo aiemmin joutunut Yhdysvaltojen pakotelistalle heinäkuussa 2015, jolloin listalle lisättiin henkilöitä, jotka olivat Yhdysvaltojen mukaan auttaneet suomalais-venäläisiä liikemiehiä Gennadi Timtšenkoa ja Boris Rotenbergia kiertämään pakotteita. (2) Ylen uutisen mukaan Usatšov toimi tuolloin logistiikkajohtajana SET Petrochemicalsissa, jossa myös Kai Paananen on omistajana – myös Liike nyt! kansanedustajaehdokas Hjallis Harkimon ystävä Kai Paananen on liitetty Ukrainan toimesta sanktioitujen henkilöiden listalle (tiedosto s. 217). Yritystietojen mukaan Usatšov on myös SET Petrochemicalsin prokuristi.

Aiemmin viitatun Ylen uutisen mukaan Usatšov omisti vaimonsa kanssa Hartwall-areenalla aitiota vuokraavan yrityksen – OGTeamin. Tänään OGTeamin kaupparekisteriin merkitty vastuuhenkilö on Usatšova Svetlana (3)  ja Yritystelen mukaan varajäsen Alina Usatšova, (4) ensin mainitun ollessa todennäköisesti Oleg Usatšovin vaimon.

Edellä mainitut Ukrainan sanktioimat henkilöt saavat kolmen vuoden maahantulokiellon ohella eston käyttää (mahdollisia) omistamiaan kiinteistöjä ja varoja Ukrainassa, eston käyttää ukrainalaisia pankkitilejä. Kaikki rajoitteet ovat voimassa suomalaisten sekä Usatšovin osalta kolme vuotta.


Marko




Linkit Twitter-päivityksiini:



Alla kuvakaappaukset Johan Bäckmanin s. 227 ja Kai Paanasen s. 217 tiedoista, kuvakaappaukset www.president.gov.ua.