perjantai 15. syyskuuta 2023

Those ‘ordinary Russians living in Finland’ – connections to Russian extremists

 

This text is based on my Finnish-language blog “Ne ’tavalliset Suomessa asuvat venäläiset’ sotimassa Venäjän riveissäkytköksiä venäläisiin ekstremisteihin), which I published on July 25, 2023. For readers’ information, I have added more individual pictures to the blog, and I wrote a short comment at the end of the blog about the case of Yan Petrovsky aka Voislav Torden, a Russian neo-Nazi and second founder of DShRG Rusich. (*) Readers should also note that some of the Russians I mentioned in the blog have lived in our country for years or even decades. So, their enlistment as mercenaries or their support of Russian warfare cannot therefore be explained by the fact that they had only lived in Finland for a short time. Due to the Finnish Criminal Code, I have covered the faces of some of the pictures, especially from persons who live permanently in Finland.

This blog is a continuation of my blog – Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia – published on August 22, 2023.

 

Those ‘ordinary Russians living in Finland’ – connections to Russian extremists 

During the spring and summer, when I was setting up networks of people of Russian background living in Finland for the blog “Those ‘ordinary Russians’ living in Finland: joining to Armed Forces of Russia”, I noticed that at least some of the Russians living in Finland have close connections with Russian far-right organizations – probably the contact networks are still active, even though traveling between the countries has been significantly restricted. For example, the imperialist Russian Imperial Movement, or RIM (Ven. Русское Имперское Движение), with its “headquarters” in St. Petersburg, came to the fore. RIM has trained and equipped militants for the Russian forces in Ukraine, in addition, militants from its armed wing – the Imperial Legion – have been volunteers in Russian forces in Ukraine since 2014. (1) Imperial Legion fighters have also participated in hostilities in the Middle East and on the African continent, in January 2020, RIM announced that its fighter was killed in Libya. (2) Russia supports warlord Khalifa Haftar in the Libyan war.

In addition to the previous one, the Russian Imperial Movement organizes military training for various groups in St. Petersburg and the Leningrad region. The courses organized by it have also been attended by members of the national socialist Nordic Resistance Movement. Two of its Swedish members who attended the Partizan Camp, Anton Thulin and Viktor Melin, have been identified in photographs. They traveled through Finland to RIM’s Partizan camp in August 2016. (3)

Some of the pictures published by the Finno-Russians of “airsoft” training seem to have been taken in a Soviet-era environment based on the building stock – probably in Russia, a theme I will return to in more detail later in this article. The conclusion is also supported by a German Focus article from a few years ago, the main topic of which was the “military training” received by German neo-Nazis and the extreme right-wing members at the Partizan camp organized by RIM. (4) In the Focus article, it was mentioned that there were also unidentified Finns in the same camps. At least some Finno-Russians have in these “airsoft” exercises that they claim to have attended on their equipment or clothes the marks that combine the flags of Finland and Russia.

According to The Soufan Center, all the men who attend the Partizan camps organized by RIM to receive so-called military training belong to the extreme right wing and are white supremacists or neo-Nazis. RIM’s Partizan lager usually lasts one to two weeks, 10-15 men take part in the course at one time. (5) The lager program includes small group tactics and seizure of buildings, and to study bomb making, sniper shooting and studying combat first aid. According to Stanislav Vorobjev, a member of RIM’s management, more than five hundred men have been trained at the Partizan lager (or its predecessor) between 2011 and 2017. (6) The Russian Imperial Movement has also cooperated with the Russian intelligence officer Igor Girkin, who was arrested on July 21, 2023, at least in the early stages of the war in Ukraine, i.e., in 2014 and 2015. (7)

On July 8, 2023, Ilta-Sanomat reported on a Russian man living in Finland who, according to Ukrainian sources, had fought in PMC Wagner in 2014. (8) At that time, PMC Wagner was still owned by Yevgeny Prigozhin. Finnish National Bureau of Investigation (NBI) interviewed him as a witness in the investigate on into the shooting down of Malaysia Airlines flight MH17. He said during the interrogations that he does not recognize the persons in military uniforms in the photographs (found in his possession). In the photo collage below, there is a screenshot of the news in question, in the picture the militants are holding the flag of the Tsarist Russian Empire. This flag is used in Russia especially by extreme right-wing groups that support the Russian Empire. When the war started by Russian forces in Eastern Ukraine in 2014, the flag has been used as a symbol by RIM’s Imperial Legion (mentioned above) and other far-right groups who dream of restoring the “honour” and borders of the Russian Empire. Some units of the Russian armed forces have also openly flown the flag of the Russian Empire during the war in Ukraine, also after the escalation of the war by Russia on February 24, 2022.













 

Finnish Russians, “airsoft” and networks

One picture on his VK page attracts attention. In it, Pavel is standing in a gun suit, holding a weapon that looks like an assault rifle.

‘It's airsoft’, says Pavel”. Quote from the article “On the Russian side” (Fin. Venäjän puolella) published in Helsingin Sanomat on June 27, 2023. (9) In the composite photo below, two Russians living in Finland at these “airsoft” exercises, which they say they attended. Many of the participants in the exercises have marks on their equipment or clothes that refer to their place of residence, etc. Russians living in Finland have marks that combine the Finnish and Russian flags. In addition to Russian flags or Russian troop unit insignia, the photos they published also show individual Estonian flags, among other things.












Based on the symbols, it can be concluded that these “airsoft” exercises or competitions are multinational, as I refer to in my blog published on July 8, “Those ‘ordinary Russians’ living in Finland: joining to Armed Forces of Russia”, the pictures seem to have been taken somewhere other than Finland. When comparing the pictures published by Russians living in Finland with the pictures found on the social media accounts of people who can be connected to the Russian Imperial Movement or other Russian extremist groups, certain commonalities can be found considerably, based on which I dare to conclude that the pictures published by Russians living in Finland were most likely taken in St. Petersburg or the Leningrad region in Russia. There is a vanishingly small possibility that some of the photos they published, in which there are multinational people, were taken, for example, in the eastern parts of Estonia, but I consider this option very unlikely.

My conclusion is also supported by the fact that several Russians (or persons with Russian background) living in Finland have direct contacts through social media with persons in Russia who belong to the paramilitary forces of extremist groups or have a contractual relationship with companies offering mercenary services. To give a few examples, Anton Kuznetsoff, who fought in Donbas as a volunteer, has contacts based on social media with persons of Russian background living in Finland. These contacts who live in Finland, have delivered at least material aid to Donbas during the war that started in 2014, or they have participated in “airsoft” exercises or competitions in a destination that seems to be somewhere other than in Finland. Kuznetsoff also belongs to the Imperial Legion, the military wing of the Russian Imperial Movement.

Like Kuznetsoff, the extensive network of Aleksandr Ptits, who is from St. Petersburg, includes people who have (or had) connections to Finland. This group also included Petri Viljakainen, who joined the Russian-led volunteer forces in 2015 through Finnish Johan Bäckman. (10) According to the information, Viljakainen has died in the war after the escalation carried out by Russia on February 24, 2022. However, Viljakainen’s death has not been confirmed by official documents in Finland. Based on social media, Ptits seems to have taken part in the war in Ukraine in the Russian forces, besides which he has been actively involved in various paramilitary activities in Russia (in St. Petersburg and/or the Leningrad region) – possibly as a military instructor.

Since St. Petersburg and the Leningrad region are located close to Finland, the region forms a kind of hub, from which there are many other people in the region who have close connections with Russians living in Finland, whose hobbies seem to include “airsoft” or other military activities. Contacts to Finland can also be found in extremist Ruslan Pseuch, who attacked a member of the Russian “solidarity movement” in St. Petersburg in the summer of 2014. However, Pseuch was not imprisoned for his act, but was allowed to enlist in the Russian volunteers fighting in the Luhansk region.

An interesting pattern can be found in the background of Vladimir S, who lives in Finland. He poses very openly in pictures, armed as well as with members of the Night Wolves motorcycle gang, which is a supporter of Vladimir Putin’s regime, and conducted several hybrid operations in Europe for the Putin administration. There are also several people on his social network who seem to have direct connections to Russian paramilitary organizations or groups. Vladimir S also seems to have met Aleksandr Zaldostanov, the leader of the Night Wolves, and Jeff Monson, an American MMA fighter who moved to Russia. The meeting place would seem to be the Russian-occupied, summer Crimean peninsula. We know that the Night Wolves have organized a propaganda show in August on the occupied peninsula for several years. (11)

Based on my observations, for many Russians living in Finland, airsoft seems to be a significant reason for traveling between Finland and Russia. Based on pictures of social media and other observations, many people also find Russian imperialism and expansionism attractive, some even seem to like the Soviet era with hammer and sickle flags. Soviet times, even though some of those who are deep in Soviet nostalgia were not even born in the Soviet Union, but in Russia!












In the article published in Helsingin Sanomat, one Russian living in Finland comes to the fore – Pavel (i.e. Pavel N), who, along with “airsoft” training, according to Ukrainian information, has participated in the war in the Russian volunteer forces at the beginning of the war that started in Ukraine in 2014. According to his own words, he only delivered humanitarian aid to Eastern Ukraine. (12) While researching the social media accounts of Russians living in Finland, I notice that, in addition to Pavel, other persons of Russian background who declare their place of residence in Finland have at least delivered material aid to the war zone in Eastern Ukraine during the war that started in 2014. More precisely, to the territories occupied by Russia. With a very high probability, they have delivered cargoes of material to the region via Russia (committing at least a Ukrainian state border crime, possibly much more). “Cure Morozov”, who declares Turku as his hometown, belongs to this group of Russians living in Finland. He also has contacts with Russian extremists, based on the pictures he has published, he also seems to be fascinated by Third Reich Germany, and hammer and sickle!



 













We also remember how Johan Bäckman openly stated in his blog that he had delivered material from Finland (including various equipment needed for warfare) to the Russian-led volunteers in Donbas, Ukraine. (13) He also did this alongside the recruiting activities he carried out. In Finland, Bäckman’s networks also included people of Russian background at that time.

One of the pictures published from Donbas featured a Russian propagandist who was introduced as the Russian patriot “Jelena”. Sometimes Bäckman described her as the “Jelena of Donbas” or “the beautiful Jelena of Donbas”. It should also be noted that “Jelena” also did not go to the front in January, even though Bäckman claims so in his blog.














Denying things and lying

At the end of my writing, I return to the articles published in Ilta-Sanomat, the focus of which was a man of Russian background living in Finland, who was suspected of being a mercenary in PMC Wagner and who was listened to by the National Bureau of Investigation as a witness in the investigation into the downing of Malaysia Airlines MH17. (14 and 15)











In an interview with Ilta-Sanomat, the man denies that he belonged to PMC Wagner:

I haven’t been to Wagner, and I don’t even know if Wagner still existed when those pictures were taken. Then there was talk of volunteers or a Slavic army”. (16)

It is known that in the middle of 2014, numerous detachments of Russian volunteers were assembled in Donbas, but from spring 2014 onwards, detachments of mercenaries were also sent to the region from Russia, among which was also PMC Wagner. The war in Donbas, which started in the spring of 2014, was PMC Wagner’s first visible operation, its predecessor organization operated in Syria under the name Slavonic Corps.

Between 2013 and 2015, among the Russian mercenary organizations there was also a group that appeared under the name Slav Corps, as well as troops made up of Cossack volunteers. These volunteers and mercenaries fought in Syria from 2013 onwards and from spring 2014 onwards in Ukraine, Donbas. In addition to military operations in eastern Ukraine, Russia also relied on these forces in the occupied Crimean peninsula to maintain “internal security”. In practice, these militants participated in terrorizing and harassing opponents of the Russian occupation.

n the articles, I drew attention to the fact that the Russian man in question (remained anonymous) also first denied that he had participated in combat missions, stating that he had given patriotic training to Russian youth in Russia on handling various weapons, until finally admitting that he had been there as a “voluntary protector” in several combat situations. (17) He refers to the protection of Christians and the protection of children and the elderly from bombing. Especially the reference to giving “patriotic education” to the children raised some thoughts in my mind. Namely, the militaristic training of children and young people in the areas occupied by Russia from Ukraine started in some parts as early as 2015, i.e., long before the militaristic training of children and young people practiced in Russia came to the fore in the Western media with the establishment of Yunarmiya.

After Russia occupied the Crimean peninsula and parts of Donbas, Ukrainian children and youth from the regions have also been transferred to Russia to receive “patriotic education”. These children and teens were often taken to training and education camps by force, without the consent of the children’s parents. As far as I understand, such forced transfers of children and teens (minors) are war crimes. How to relate to a person who has participated in the implementation of such actions in one way or another? Can he shirk responsibility by stating that he only obeyed orders or by saying “I didn't know where they came from”?

I am tired of the endless denial of things by these Russians or Finnish supporters of Russia. They are all innocent, that they only provided humanitarian aid or helped children and the elderly, or they justify their actions like Pavel – if it is not forbidden, it is allowed, as he stated according to an article published in Helsingin Sanomat: “Is it forbidden? If it is not forbidden, it is permissible”. (18)

And that concludes with a few questions. At this point, many are probably rightfully wondering why such a group lives in Finland? What are they doing here? Do they pose a security threat to Finland? The last question will be answered on my behalf by Marie-Agnes Strack-Zimmermann, Chair of the Defense Committee of the German Parliament –

Such people with real war experience – who possibly killed others without remorse – are dangerous to our society”. (19)

* * *

My original writing ended here, but due to the – still ongoing – episode related to Yan Petrovsky, it is worth writing a few more short paragraphs. It is puzzling that a person like Petrovsky managed to pass the checks and enter our country at least twice and stay here for long periods of time – this alone shows that all our authorities are not really doing their job with the necessary seriousness! The claim of the immigration authorities that they know who comes here and to whom a residence permit is granted is definitely not true. A known war criminal, mercenary and founder of a mercenary organization, should have been caught earlier!

It is impossible for me to believe that the story they (Petrovsky and his wife) concocted, that they came to Finland because they want to raise their children in the West but be close to Russia, is the whole truth. It may be a partial truth, but it is foolish to imagine that it is the whole truth! Petrovsky has contacts with the neo-Nazi Nordic Resistance Movement and the far-right Soldiers of Odin – as well as extremist Russians living in the Nordic countries. Too many coincidences considering the time! Infiltrating the West under the guise of a new name (Voislav Torden), utilizing contacts and existing networks – what Marie-Agnes Strack-Zimmermann stated about the danger of such persons to our community?

And finally, Petrovsky’s trial in Finland could lead us to the trail of yet another educated and considered exemplary Russian. After a little digging, a person who accuses Finns of being Russophobes seems to be revealed under the “pure shell” of Petrovsky’s legal assistant Natalia Malgina, who is like a model example of a liberal educated Russian who is unable to critically evaluate Russia and through it herself. (20) These times truly reveal to us the “Russian soul”!

 

Marko

 

Sources:

*: https://yle.fi/a/74-20047129 

1. https://www.washingtonpost.com/world/europe/russia-white-supremacist-terrorism-us/2020/04/11/255a9762-7a75-11ea-a311-adb1344719a9_story.html 

2. https://uawire.org/russian-mercenary-who-fought-in-donbas-killed-in-libya 

3. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

4. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html 

5. https://www.counterextremism.com/threat/russian-imperial-movement-rim/report 

6. https://www.counterextremism.com/threat/russian-imperial-movement-rim/report 

7. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

8. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

9. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

10. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

11. https://www.youtube.com/watch?v=1JTaLq1F_ek 

12. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

13. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/12/dnr-taistelee-suomalaisissa.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701250.html 

16. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701250.html 

17. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701250.html 

18. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

19. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

20. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04 

My blog about Natalia Malgina (in Finnish):

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/08/sotarikollinen-jan-petrovskin.html 

My blog Suomi ensin – Putinin asialla (published 7/2017) contains a few observations about Finland related to the topic of this blog.


Finnish-Russians, weapons and participation in criminal war, supporting imperialism and distorting history.











torstai 7. syyskuuta 2023

Venäjä järjestää irvokkaan vaaliteatterin Ukrainalta miehittämillään alueilla

 

Venäjällä järjestetään tulevana sunnuntaina näytösluonteiset aluevaalit, vastoin kansainvälisiä sopimuksia, maa järjestää teatteriluonteiset näytösvaalit myös Ukrainalta miehittämillään alueilla. Vuosi sitten, syyskuussa SE järjesti Ukrainalta miehittämillä alueilla ns. kansanäänestykset liittymisestä Venäjään. Tuolloin näytösäänestykset järjestettiin niillä Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joita Venäjä miehitti. Muistutan tässä yhteydessä lukijoita seikasta, joka jäi liian vähäiselle huomiolle Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014. Seikasta, joka nostettiin esille Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhdessä kirjoittamassa teoksessa Itä-Ukraina – Lännen etuvartio:

Venäjän asevoimat miehitti Krimin nopeasti ja tehokkaasti. Sana ’miehitti’ on äärimmäisen tärkeä. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. Näin ollen myöhemmin esitetyt perustelut kansan tahdosta ovat merkityksettömiä. Tämä on seikka, joka on sujuvasti sivuutettu – jopa suomalaisessa keskustelussa.” (1)

Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla par ‘aikaa pidettäviä näytösvaaleja on syytä kohdella täysin samalla tavalla – laittomina, joiden tulokselle ei pidä antaa mitään arvoa! Tulosta ei saa pitää edes suuntaa antavana, kuten jatkossa tulen esimerkkien muodossa osoittamaan, koska miehitettyjen alueiden väestö ei voi vaaleissa ilmaista omaa tahtoaan vapaasti.

Venäjä on järjestänyt Ukrainalta miehittämillään alueilla erilaisia näytösluontoisia vaaleja Krimin niemimaan miehityksestä lähtien, jolloin järjestettiin ns. kansanäänestys liittymisestä Venäjään, johon yllä olevassa lainauksessa viitataan. Venäjä ei saanut kyseisille vaaleille tukea kansainväliseltä yhteisöltä, johtuen miehityksen synnyttämästä vaalien laittomasta luonteesta, sen sijaan maa pyrki hakemaan (ja saamaan) legimiteettiä kyseiselle näytökselle kutsumalla miehitetylle Krimin niemimaalle sille lojaaleja henkilöitä ns. tarkkailijoiksi. Venäjä pyrki esittämään kyseiset ”tarkkailijat” propagandassaan osana kansainvälisen yhteisön lähettäminä tarkkailijoina, jättäen kertomatta olennaisen – kyseessä oli näytelmä, jonka yhtä roolia nämä Venäjälle lojaalit ”tarkkailijat” vetivät. Kyseessä ei missään nimessä ole vahinko vaan tarkoituksellinen, toistuva toimenpide, EPDE:n dokumentista voi päätellä Venäjän esitellessä ETYJ:n lähettäminä vaalitarkkailijoina henkilöitä, jotka eivät kuulu ETYJ:n eli OSCE:n delegaatioon:

One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” (2)

Tähän Venäjän käytäntöön viittaan myös tuonnempana lainatessani Johan Bäckmania.

Näitä ns. tarkkailijoita yhdistää myönteinen suhtautuminen Venäjään, heitä tulee Venäjään myönteisesti suhtautuvien kansalaisjärjestöjen ohella pääasiassa äärilaitojen puolueista, äärivasemmalta äärioikealle. Palataksemme vielä kevättalven 2014 laittomaan kansanäänestykseen miehitetyllä Krimin niemimaalla, merkittävimpiä organisaatiota äärioikeistoon ja -vasemmistoon kuuluvien henkilöiden kutsumisessa ”tarkkailemaan” vaaleja oli Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE) niminen organisaatio, jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuului belgialaiseen kansallisbolsevistiseen ja uusfasistiseen Parti communautaire national-européen (PCN). (3)

Kyseistä ”kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen National Frontin Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin. Joukkoa ”vahvisti” erilaisista asiantuntijoista ja aktivisteista koostunut ryhmä, johon kuului sellaisia henkilöitä kuin edesmennyt Manuel Ochsenreiter, joka oli saksalaiseen äärioikeistoon kuuluva toimittaja, sekä Johan Bäckman. Tuolloin Bäckman antoi laajalti levinneitä lausuntoja venäläismedioille – medioiden seuraajille ei kuitenkaan tehty selväksi sitä, ettei hän toiminut Suomen lähettämänä ”vaalitarkkailijana”, vaan hän työskenteli jonkin kolmannen tahon laskuun. Täsmentämättä jäi sekin, ettei hän toiminut yhdenkään tunnetun kansainvälisen organisaation lähettämänä vaalitarkkailijana.

”-Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (4)

Venäjän miehittämillä alueilla nyt käynnissä oleva irvokas aluevaaliteatteri noudattaa samaa kaavaa aiemminkin järjestettyjen näytösvaalien kanssa, jossa tärkeintä on mielikuva, joka näytelmän on ihmisten mielissä synnytettävä. Mutta kuten jo edellä viittasin, tällä näytelmällä ei ole mitään tekemistä vapaiden vaalien kanssa, joita demokratioissa järjestetään. Venäjän miehittämillä alueilla juuri kukaan ei usko vaalien rehellisyyteen.

Vaalivirkailijat” työssään Venäjän miehittämässä Enerhodarissa viime vuonna (v. 2022). 










Venäjän miehittämän Zaporižžjan alueella asuvat tuttumme ovat hymähdellen kuvailleet tätä teatteria, jossa ns. vaalivirkailijat kiertävät asemiesten kanssa kodista kotiin, kunnes jokainen on äänestänyt. Ja ketä he voisivat oikeasti äänestää? Eivät ketään, mutta sillä ei ole merkitystä, asemiesten vahtiessa paikallisten on ”äänestettävä” Kremlin nimeämää ehdokasta.* Luonnollisesti tätä todellisuutta tukee rinnakkaistodellisuus, näytelmä, jossa Venäjää tukevat paikalliset tai Venäjältä alueille tulleet miehittäjät käyvät antamassa ”äänensä” ”äänestyspaikoilla” lojaaleina Kremlille. Tätä rinnakkaistodellisuutta Venäjä sitten esittelee propagandalähetyksissään.

Venäjä järjestää vastaavan näytelmän myös miehittämänsä Itä-Ukrainan alueella, miehitetystä Donetskista saamiemme viestien mukaan, alueella valmistellaan laajaa pakkomobilisaatiota ns. vaalien jälkeiselle ajalle. Virallista ukaasia pakkomobilisaatiosta en ole vielä nähnyt, mutta kansan keskuudessa liikkuva huhu käy yksiin Venäjällä liikkuvien tietojen kanssa parinsadan tuhannen miehen mobilisoinnista loppuvuoden aikana. (5) On hyvinkin mahdollista, että Venäjä yrittää koota osan tarvitsemastaan miesvoimasta miehittämilleen alueille kohdistamalla pakkomobilisaatiolla. Tällainen toimi on luonnollisesti Geneven sopimusten vastainen, mutta kuten olemme huomanneet, Venäjä on rikkonut toistuvasti hyökkäyssodassa Ukrainaan kansainvälisiä sopimuksia kansainvälisten järjestöjen ja organisaatioiden kykenemättä muuhun kuin sanalliseen paheksuntaan, jos aina edes enää siihenkään.

Tässä yhteydessä emme myöskään voi unohtaa Venäjän vuosien ajan harjoittamaa miehittämiensä alueiden venäläistämistä –

a) Passeja myöntämällä, alkuun vapaaehtoisille halukkaille. Myöhemmin mukaan tuli pakko, nykyään miehitetyillä alueilla asuvan köyhemmän kansanosan on hyvin hankala olla ottamatta vastaan Venäjän passia. Asukkaiden on vaikeaa, paikoin mahdotonta, maksaa laskuja tai ostaa lääkkeitä ilman Venäjän passia; asunto voidaan takavarikoida passittomalta jne.

b) Pakkosiirtämällä miehittämiltään alueilta ukrainalaisia Venäjälle, jossa heitä ryhdytään venäläistämään ja vastaavasti siirtämällä (ja osin pakkosiirtämällä) venäläisiä Ukrainalta miehittämilleen alueille.

Väestön pakkosiirroilla, pakkopassittamisella, uhkailulla ja kiristämisellä Venäjä tekee elämisestä hyvin vaikeaa. Samalla jatkuva propaganda vaikuttaa ihmisten mieliin, osa asukkaista on ollut jatkuvan propagandapommituksen alla jo yli yhdeksän vuotta keväästä 2014. Näillä toimilla Venäjä pyrkii murskaamaan ukrainalaisten identiteetin, alistamaan heidät mentaalisesti valtaansa. Nämä julmat, ihmisiin kohdistuvat toimet tukevat alueiden integrointia Venäjään, jonka kuvion toinen puoli on nämä näytösvaalit, joihin osallistuu ns. äänestäjinä myös Venäjälle lojaaleja ulkomaalaisia, jotka ovat kenties asuneet jopa vuosia Ukrainalta miehitetyillä alueilla, saaden miehityshallinnolta jossain vaiheessa ns. kansantasavallan ”passin” (jolla ei käytännössä ollut vuosien ajan muuta kuin propaganda-arvo). Suomalaistaustainen päätoimittelija Janus Putkonen kehui olleensa ensimmäinen ulkomaalainen, jolle aikanaan myönnettiin ns. kansantasavallan ”passi” (v. 2016). Viime vuonna Putkosella oli aktiivinen rooli Venäjän järjestämässä näytöksessä, tuolloin hän kertoi seuranneensa tapahtumia akreditoituna ”tarkkailijana”.

Kuvakaappaus Janus Putkosen twiitistä syyskuulta 2022.
















Edellä kuvaamieni seikkojen tähden olisi ensiarvoisen tärkeää, etteivät läntiset mediat omalla uutisoinnillaan synnyttäisi sellaista kuvaa, että Venäjän järjestämät näytösvaalit olisivat jollain tapaa luotettavat ja lailliset. Vuosi sitten, syyskuussa 2022 Venäjän järjestäessä miehittämillään alueilla (pois lukien miehitetty Krim) ”kansanäänestykset” liittymisestä Venäjään, läntisissä medioissa kuvailtiin tapahtumaa varsin laajalti ”kansanäänestykseksi”, tuoden samalla ilmi tapahtuman laiton luonne. Nyt silmiini on osunut joitain otsikoita, joissa tarpeellinen kriittisyys on heitetty jorpakkoon, esim. Ylen uutisen otsikko oli ikävällä tapaa epäonnistunut –

Venäjä järjestää aluevaalit Ukrainassa miehittämillään alueilla (6)

Silmissäni uutista ei pelasta edes se, että seuraavilla riveillä kirjoitetaan ”Venäjän miehityshallinto” sekä ”Venäjä on liittänyt alueet laittomasti itseensä” lisäten, ettei ”kansainvälinen yhteisö tunnusta niitä osaksi Venäjää”. (6)

Median rooliakin tärkeämpää on se, ettei läntinen yhteisö välitä Venäjälle signaalia, joka olisi mahdollista tulkita vaalien hyväksynnäksi. Virallinen Suomi on toistuvasti ilmoittanut antavansa tukensa Ukrainan suvereniteetille, eikä ole hyväksynyt Venäjän järjestämiä näytösvaaleja tai laittomia kansanäänestyksiä. Esimerkiksi marraskuussa 2018 Suomi antoi tukensa Ukrainan suvereniteetille eikä hyväksynyt äänestystulosta. (7)

Näin loppuun toteaisin vielä, että mielestäni meidän suomalaisten on myös syytä käydä keskustelua siitä, kuinka toimia sellaisten kansalaistemme kohdalla, jotka aktiivisesti osallistuvat jonkin maan riveissä tai puolesta toimintaan, jonka tarkoituksena on vaikuttaa (heikentämällä) kolmannen valtion alueelliseen yhtenäisyyteen. Tämän kirjoituksen kontekstissa, kuinka toimia niiden kansalaistemme kanssa, jotka ovat aktiivisesti tukeneet (ei aseellisesti) Venäjän sotatoimia ja miehityshallintoa osissa Ukrainaa. Tämä ei aseellinen tuki pitää sisällään moninaisia tehtäviä ns. vaalitarkkailijana toimimisesta propagandan levittämiseen sekä yhteistyön tekemiseen miehityshallinnon turvallisuuskoneiston kanssa, johon esim. Janus Putkonen on syyllistynyt, mikä kävi ilmi Egorova Leaksin yhteydessä. (8) Keskustelua, johon viittaan kappaleen alussa, olisi syytä käydä myös Eduskuntatalon seinien sisäpuolella. Luonnollisesti toivon tällaisen keskustelun johtavan lakitekstin muodossa ilmenevään konkretiaan. Nimittäin tämänhetkinen tapahtumattomuuden ilmapiiri indikoi sen puolesta, ettei ole välineitä puuttua näiden operaattoreiden toimintaan – vai onko kyse halun puutteesta?

 

Marko

 

Lähteet:

1. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

2. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents.

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000728868.html 

5. https://twitter.com/JanR210/status/1698794020707643795 

6. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-174213 

7. https://twitter.com/Ulkoministerio/status/1060805502739845120 

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 


*: Tilanne Venäjän miehittämillä alueilla huomioiden en anna tämän enempää tietoa alueella asuvista tutuistamme. En myöskään anna tämän tarkempaa tapahtumakuvausta, koska on mahdollista, että eri paikkakuntien välillä on käytännöissä eroja sen suhteen, kuinka miehittäjä toimii ja millaisia joukkoja he operaatiossa käyttävät pakottaessaan paikalliset antamaan ”äänensä”.

Lähteinä olen käyttänyt myös muita Anton Shekhovtsovin havaintoja ja blogitekstejä, joista osaan löytyy toimivat linkit toukokuussa 2021 julkaisemastani kirjoituksesta Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Aiemmin samana vuonna kirjoittamassani blogissa tarkastelin Venäjän ja eurooppalaisen äärivasemmiston yhteistyökuvioita, jolloin esille nousevat myös ns. vaalitarkkailijat.


perjantai 1. syyskuuta 2023

Historian siipien havinaa: ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia miehitetyssä Donetskissa –

 

parantumattomia haavoja ja loppumatonta tuskaa 

Ukrainassa vietettiin tällä viikolla puolustajien muistopäivää, päivän historia juontaa elokuulle 2014 ja Ilovaiskin tragediaan – samalla se muistuttaa meitä kaikkia Ukrainan sodan tosiallisesta kestosta. Sota Ukrainassa ei suinkaan alkanut puolitoista vuotta sitten 24. helmikuuta 2022 vaan sodan siemen kylvettiin jo helmikuussa 2014 Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan ja liekkiin sota roihahti Venäjän aloittaessa sotaan johtaneen operaation Ukrainan itäosissa saman vuoden keväänä.

Ilovaiskin tragedian tapahtumahetkenä Ukrainassa oli jo käyty sotaa useiden kuukausien ajan. Ilovaiskin tragedia – joukkomurha – on seurausta Venäjän kanssa tehdystä sopimuksesta ja sen rikkoutumisesta. Elokuussa 2014 ukrainalaiset olivat edenneet miehitetyn Donetskin kaakkoispuolella Ilovaiskiin saakka, Venäjän perustamat nukketasavallat olivat romahtamaisillaan sen puuttuessa suoraan asevoimillaan tapahtumien kulkuun. Tämän puuttumisen eräs seuraus oli Ilovaiskin tragedia, jossa venäläiset tulittivat ukrainalaisia sotilaita ja vapaaehtoisia heidän vetäytyessä sopimuksen mukaisesti humanitääristä käytävää pitkin Ilovaiskista lounaaseen poikki auringonkukkapeltojen venäläisten ryhtyessä epäsuoralla tulella moukaroimaan vetäytyviä joukkoja. Tulituksessa ja taisteluissa menehtyi, katosi ja venäläisten vangeiksi yhteensä satoja ukrainalaissotilaita ja vapaaehtoisia.

Vastuullisena venäläisupseerina Ilovaiskin massamurhaan pidetään 247. ilmarynnäkkörykmentin 1. pataljoonan komentajaa, everstiluutnantti Dmitri Lissitzkiä, joka palkittiin Venäjän sankarin arvonimellä vuonna 2015. Lissitzki menehtyi epäselvissä olosuhteissa maaliskuussa 2022.

Läntinen media mielellään mainitsee helmikuun 2022 sodan alkuhetkenä unohtaen vuodet ja samalla tuhannet uhrit, jotka ovat tulleet Venäjän hyökkäyssodan seurauksena ennen helmikuuta 2022. Olen itse seurannut Venäjän Ukrainassa aloittamaa sotaa sen ensihetkistä lähtien, kirjoittanut sodasta ja elämästä Venäjän miehittämillä alueilla jo yli yhdeksän vuoden ajan. Osa näistä sodan ensimmäisten vuosien kirjoituksista julkaistiin SSS-Radiossa Virossa, kuten seuraava arkistoita löytämäni kirjoitus.

Kirjoitus itsessään ei tarjoa meille nyt – tämän hetkisen tiedon valossa – mitään uutta, mutta kun huomioimme, että se on alun perin kirjoitettu joko vuoden 2015 lopulla tai hetimmiten seuraavan vuoden alkupuolella, niin kirjoituksen kautta meille avautuu näkymä tapahtumiin, jotka tuolloin olivat tapahtuneet ”hetki sitten”. Kirjoituksessa kuvaan myös tapahtumia ja elämää Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, sitä kuinka sortokoneisto alkaa tunkea lonkeroitaan kaikkialle ja kuinka lopulta miljoonien ihmisten kotiseutu vajoaa Kremlin johtamaan totalitarismiin.

Ne ihmisoikeusrikkomukset ja sotarikokset, joihin Venäjän pystyttämä miehityshallinto Donbasissa syyllistyi piirtää meille myös kuvan siitä, millainen tulisi olemaan ukrainalaisten kohtalo venäläisessä maailmassa – Russkij mir’issä – jos koko Ukraina päätyisi Venäjän käsiin.

Alla oleva teksti on muutamia korjauksia ja tekstin muokkauksia lukuun ottamatta muodossa, jossa sen aikoinaan julkaisin. Alkuperäistekstissä hyödyntämieni paikallislähteiden nimiä tai muitakaan tietoja en (luonnollisista syistä johtuen) julkaise. Ehkäpä vielä koittaa aika, jolloin he pääsevät ääneen omilla kasvoillaan – jos ei muuta, niin todistamaan sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.












Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista Donetskin ”kansantasavallassa” 

Olen aiemmin sivunnut aihetta viesteissäni SSS-Radion Facebook-sivulle, kyseisissä viesteissäni olen nostanut esille tilannetta Donetskissa siviileiden näkökulmasta tarkasteltuna, olen myös pohtinut useammassa viestissä sananvapauden ja ilmaisunvapauden toteutumista ns. Donetskin kansantasavallassa – tuolloin olen nostanut esille Suomen kansalainen Janus Putkonen toimet Donetskin kansantasavallassa ja uutistoimisto DONi Newsissä (1) ynnä pohdiskellut sitä mikä merkitys hänen toimilla on ollut siinä, että kesällä 2015 kahden suomalaisen toimittajan akkreditoinnit alueelle evättiin. Tässä kirjoituksessani en puutu journalistien kohteluun kuin sivuhuomioina, sen sijaan pyrin tarkastelemaan edes jollain tasolla alueella tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia sekä nostamaan jälleen kerran esille sen millaisissa olosuhteissa alueen siviilit joutuvat elämään ja millaisen kohtelun kohteeksi sellainen siviili voi joutua, joka ei jaa ”kansantasavaltalaista unelmaa”. Kirjoitukseni lopussa noukin esille muutamia esimerkkejä alueen Donetskin tapahtumista viime ja sitä edellisen vuoden puolelta, nämä tapahtumat ovat sellaisia, joita omat kontaktini alueella ovat todistaneet – joista heillä on konkreettisia silminnäkijähavaintoja pelkkien kuulopuheiden sijaan. Mutta alkuun yleisluontoisempaa aiheen tarkastelua.

Viimeisimpien viikkojen kuluessa aihe on noussut useamman kerran esille muissakin kuin ukrainalaisissa medioissa, ikävä kyllä en ole nähnyt aihetta käsiteltävän riittävällä vakavuudella medioissa koto-Suomessa – olen yrittänyt löytää laaja-alaisempaa kattausta aiheesta, mutta sellaiset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Pieniä mainintoja löytyy sieltä täältä mutta muutoin ihmisoikeusasioiden käsittely on kovin vähäistä, oikeastaan olematonta blogimaailman ulkopuolella. Sikäli aiheen ohittaminen yllättää, koska aiheesta on kuitenkin kirjoitettu maailmalla kohtalaisen paljon ja useampiakin raportteja on julkaistu – joskin on huomioitava, että esim. HRW ja Amnesty raporteissaan ovat kiinnittäneet enemmän huomiota Krimin ihmisoikeustilanteeseen kuin vallitsevaan – heikkoon – tilanteeseen Donbassin alueella, mutta huomiotta Itä-Ukrainakaan ei ole jäänyt.

Niin sanotun Donetskin kansantasavallan alueella suoritetut ihmisoikeusrikkomukset voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Ensinnä tulevat vangittuihin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaisiin kohdistetut rikkomukset, joissa vangittuja sotilaita ei ole kohdeltu asiaankuuluvalla tavalla. Amnesty Internationalilla on todisteita siitä, että huhtikuussa 2015 Arseni Pavlov, paremmin tunnettu nimellä Motorola, on ”ampunut kuoliaaksi” 15 vangittua ukrainalaissotilasta. (2) Motorolan suorittamat teloitukset ei ole ainoita laatuaan, viitteitä muistakin vankien teloituksista on olemassa, mutta teloitusten ohella vangittuja ukrainalaissotilaita (statuksesta riippumatta) on kohdeltu separatistijoukkojen, yleisön ja paikallis- sekä venäläismedian toimesta nöyryyttävästi, heitä on marssitettu julkisesti sekä häpäisty julkisesti useamman kerran Donetskissa. (3 ja 4) Näiden ohella on syytä muistaa myös Nadija Savtšenko tapaus, häntä ei millään muotoa ole kohdeltu kuten sotavankia tulee kohdella – hänen pidättämiseen ja siirtämiseen Venäjälle ja hänen oikeudenkäyntiin liittyy runsaasti kritisoitavaa. Nadija Savtšenko on monellakin tapaa antanut kasvot sille kuinka kansainvälisten oikeuksien vastaisesti ns. kansantasavallat kuin myös Venäjä – ja hänen tapauksessa etenkin Venäjä – on toiminut. Savtšenkon oikeudenkäyntiä kuvaa parhaiten se, että oikeudenkäyntiä voi pitää ”oikeudenkäynnin irvikuvana”.

Teloitusten ja vankien väärinkohtelun ohella ongelmana on se, että on olemassa vankeja, joiden olinpaikka ei ole tiedossa. Ukrainan viranomaisilla kuten ei omaisillakaan ole tiedossa ovatko nämä ”kadonneet” kuolleet ja jääneet taistelukentälle, vangittu ja siirretty tuntemattomaan sijoituspaikkaan tai onko heidät mahdollisesti tapettu jossain myöhemmässä vaiheessa, näitäkin ”kadonneita” on joitain kymmeniä. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ruodi varsinaisten sotavankien kohtelua tämän tarkemmin, vaikka aihe kokonaisuudessa ansaitsisi tarkempaa käsittelyä, koska sotavankien kohtelu pitää sisällään huomattavat määrät väärinkäytöksiä teloitusten lisäksi. Yllä esille nostamani vankien häpäisyt ja julkiset nöyryyttämiset, tilaisuudet, joissa siviilit pääsevät lyömään vankeja ja sylkemään heidän päälle ovat ehdottoman rikollista toimintaa. Aivan kuten ovat vankien kiduttamiset, joista on lukuisia suoria ja epäsuoria todisteita, sosiaaliseen mediaan on ladattu videoita, joissa militanttijoukkojen miehet ja naiset nöyryyttävät ja kiduttavat vankejaan: videoita, joissa vankeja lyödään, pakotetaan syömään hihamerkkejä vangitsijoiden uhatessa heitä aseilla etc. Seuraavaksi siirryn siviileiden kohteluun aloittaen muutamista julkisuuteen nousseista tapauksista.

Ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut militanttien hallinnoimalla alueella käytännössä koko ”kansantasavaltojen” olemassa olon ajan. Keväällä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin miehittämisiä seuranneina viikkoina useita paikallispoliitikkoja ja paikallisia, jotka eivät tukeneet tuolloin venäläisen entisen tiedustelu-upseerin Igor Girkinin eli Igor Strelkovin johtamaa hallintoa pidätettiin ja lukuisia tapettiin pidätysten aikana – useita pidätettyjen ruumiita löytyi kevään aikana militanttien hallinnoimalta alueelta ja vielä senkin jälkeen, kun alueet siirtyivät takaisin Ukrainan hallintaan myöhemmin kesällä. Huomiota herätti myös Strelkovin määräys ottaa käyttöön Josef Stalinin sodanaikainen 22. kesäkuuta 1941 julistama poikkeuslaki, tämän lain perusteella teloitettiin useita vangittuja, joukossa pikkurikollisia – kuten Aleksei Pitško, jonka syntilistalta löytyi vähäinen varkaus. (5)

Tällä hetkellä kadonneiden kokonaismäärä on 774 (6) – joukossa on niin sotilaita kuin myös siviilejä, militantit ilmoittavat kadonneiden määräksi 480 ihmistä. Kuinka moni näistä kadonneista on kuollut, on arvailuiden varassa? Kadonneet ovat vain yksi ongelma tässä kysymyksessä, heidän ohella on huomioitava ne lukuisat raportit alueelta, joissa kerrotaan pidätettyjen siviileiden pahoinpitelystä ja järjestelmällisestä kiduttamisesta (7) – julkisen nöyryyttämisen ohella. Kiduttamisen ohella vankeja on teloitettu, eivätkä teloitukset välttämättä ole mitään ”yksittäistapauksia”, koska 16 % vangituista kertoo todistaneensa teloituksia. Kidutuksessa on käytetty fyysisen väkivallan ohella myös henkistä väkivaltaa, 12 % kidutetuista on naisia. Kidutuksen yleisyydestä kertoo jotain se, että haastatteluiden mukaan 71 % vangituista on kokenut joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa – tai molempia, yksistään virallisen datan mukaan 1333 siviiliä on ollut vangittuna, saman kohtalon on kokenut myös 27 toimittajaa, sotilaista ja vapaaehtoistaistelijoista puhumattakaan. Seksuaalinen väkivalta ja sen käyttö on toistaiseksi ollut ”kätketty ongelma”. Toistaiseksi vain yksi vankina ollut mies on kertonut naisten raiskauksista ja hyväksikäytöistä – raiskauksia on myös suoritettu kasviksilla. Naiset ovat olleet toistaiseksi hiljaa – ymmärrettävistä syistä johtuen.

Siviileiden perusoikeudet ovat rajoitetut alueella, käytännössä siviileillä ei ole juurikaan mahdollisuutta esittää julkisesti miehityshallintoa vastustavia mielipiteitä – asukkailla ei ole todellista oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Useamman kerran on myös todistettu se, että ns. paikallinen hallinto hyväksyy täysin mielivallan mikä kohdistuu hallintoa vastustaviin siviileihin. Siviilit, jotka ovat yrittäneet ilmaista Ukrainan laillista hallintoa kannattavia mielipiteitä, tai joita epäillään sellaisista, on pahoinpidelty ja nöyryytetty muiden siviileiden toimesta. (8) Ukrainan hallintoa myötäileviä mielipiteitä ilmaisseita siviileitä on myös pidätetty ja viety pidätyskeskuksiin kidutettavaksi. Donetskissa on myös ilmiannettu ihmisiä hallintoa kritisoivista mielipiteistä, nämä ovat ainakin tietyissä tapauksissa johtaneet myös erinäisiin seuraamuksiin – vangitsemisia kidutuksineen. Tietooni on tullut useampi tapaus, jossa ”kahvipöytäkeskustelut” ovat johtaneet seuraamuksiin, joissa hallintoa kritisoinutta henkilöä on tavalla tai toisella rangaistu (esim. evätty työntekijöille jaettavaksi tarkoitettua ruoka-apua ja perusteena on juuri käytetty ”vääriä mielipiteitä” ja eräällä kerralla ilmoitettu, ettei luvattua bonusta tule, ja jälleen viitattiin ”vääriin mielipiteisiin”).

Miehitetyn Donetskin alueella on järjestetty lukuisia näyttäviä hallintoa tukevia paraateja, joihin on osallistunut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä – mahdollisesti enemmänkin. Niihin osallistuminen on monella työpaikalla käytännössä pakollista, osallistumattomuudesta tulee hyvin usein seuraamuksia, kyseessä voi olla palkanmaksun viivästyttäminen tai jonkin bonuksen epääminen. Vaihtoehtoisesti osallistujille voidaan jakaa ruokapaketteja, mikä toimii kohtuullisena kannustimena kaupungissa, jossa on pulaa elintarvikkeista tai vaihtoehtoisesti rahasta, jolla ostaa ruokaa itselle tai perheelle. Nämäkin toimet osoittavat omalla tavallaan sen, ettei alueen asukkailla ole oikeutta ilmaista mielipidettään vapaasti tai tehdä itsenäisiä päätöksiä sen suhteen haluavatko osallistua paraateihin tai julkisiin kokoontumisiin – osallistumattomuus tulkitaan merkiksi hallinnon vastustamisesta.

Militanttijoukkojen sekä Venäjän sodankäyntitapa on monin paikoin rikollista ja vaarantaa siviileiden hengen sekä omaisuuden. Pelkästään youtube-videoiden perusteella voidaan havaita kuinka militantit ja heitä tukevat venäläisjoukot ovat useita kertoja sijoittaneet tykistöään sekä raketinheittimiä asutuksen keskelle, paikoin tykistöä on sijoitettu asutuksen keskelle pidemmiksikin ajoiksi pysyväluonteisiin asemiin. Tiedossani on kesältä 2014 tapaus, jolloin Leninskin alueelle Donetskissa oli sijoitettu telatykkejä kerrostalojen ja omakotitalojen keskelle useamman päivän ajaksi. Alueelle sijoitetut telatykit osallistuivat myös tulitukitoimintaan tulittaen Donetskin länsi- ja luoteispuolelle sijoitettuja Ukrainan asevoimien joukkoja. Saamieni tietojen mukaan sinä aikana jonka telatykit olivat alueelle sijoitettuna ukrainalaisjoukot eivät tulittaneet alueelle sijoitettuja telatykkejä. Tässä kohdin valittu taktiikka säästi siviilihenkiä, epäilemättä Ukrainan ATO-operaatioon osallistuneet joukot olivat ottaneet opiksi alkukesän (v. 2014) Slovjanskin ja Kramatorskin piirityksistä. Tuolloin joukkoja syytettiin tarpeettomasta siviilikohteiden tulittamisesta, Donetskissa kyseisellä alueella vastaavaa ei tapahtunut koko kesän 2014 aikana.

Alueelle sijoitetut militanttijoukot ovat syyllistyneet Donetskissakin tekoihin, joita voi pitää selkeinä sotarikoksina. Separatistipropaganda on useita kertoja uutisoinut kranaatti-iskuista siviilikohteita vastaan ja syyttänyt niistä Ukrainan joukkoja. Sota on ollut pitkä ja aivan varmasti sodan aikana myös ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet syystä tai toisesta siviilikohteita kaupunkialueella, mutta muutamissa tapauksissa voidaan selkeästi todistaa, ettei iskun takana voi olla ukrainalaisjoukot. Mediassa eniten huomiota on saanut trolley bus-isku 22. tammikuuta 2015, isku tapahtui Leninskin alueella, alueelta oli tuolloin reilut 15 kilometriä ATO:n asemiin. Alueella tehtyjen havaintojen (ml. kranaatinkappaleet & sirpaleet) perusteella linja-autopysäkkiä ja trolleybussia tulitettiin 82 millin kranaatinheittimellä. Venäjän käytössä olevien 82 millin kranaatinheittimien kantama on pääsääntöisesti 4,27 km (esim. alueella käytetyt 2B9 Vasilek tai 2B14 Podnos).

Myöhemmin olen saanut tietää, että Donetskissa militanttijoukoilla on käytössä ns. roska-autoja, eli kuorma-autoja, jotka ulkoisesti muistuttavat roska-autoa mutta joiden lavalle on sijoitettu esim. 82 millin kranaatinheitin (kuva). Syksyllä keskustellessani aiheesta alueella asuneen henkilön kanssa, hän kertoi sen kaltaisen kuorma-auton liikkuneen loppukesästä 2014 Donetskissa. Pidän hänen silminnäkijälausuntoa luotettavana, kuin myös sitä, että hän sanoi kertaalleen nähneensä, kyseistä ajoneuvoa käytetyn kaupunkialueella tulitoimintaan – kyseinen alue sijaitsi tuolloin selkeästi rintamalinjojen takana selustassa. 

Kuorma-auton lavalle sijoitettu 82 millin 2B9 Vasilek kranaatinheitin, Itä-Ukrainan miehitetyt alueet lokakuu 2014. 












Samoin kevättalvella 2015 sattunut länsimediassa olematonta huomiota ansainnut tapaus herättää ajatuksia (tässä kohdin jätän eksaktin kaupunginosan turvallisuussyistä mainitsematta). Jolloin kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin pari kranaattia tai räjäytettiin jonkin sortin pommeja. Kerrostalojen sisäpiha sijaitsee yli 15 kilometrin päässä rintamasta, vauriokuvausten perusteella käytetyt kranaatit eivät olleet järeitä (jäisessä maassa oli pieniä räjähdekuoppia, rakennuksista rikkoutui lukuisia ikkunoita, pari ovea hajosi sekä rakennuksen päätyseinää murtui – räjähdyksien seurauksena pari ihmistä sai lieviä vammoja). Teosta syytettiin militanttien toimesta Ukrainan asevoimia. Vauriot nähnyt ja tapahtunutta kommentoinut henkilö tuumasi sen olevan ”hevonpaskaa”. Hän piti sitä militanttien lavastuksena – pommeina tai vastaavana.

Alueen tilaa voi kutsua jonkin sortin anarkiaksi – valta on sillä, kenellä on voimaa eli käytännössä aseet tukenaan. Siviileiden kannalta asetelma on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska toimivaa oikeuslaitosta tai poliisia ei ole olemassa. Ei etenkään sellaista oikeuslaitosta, johon voi luottaa ja joka tuomioissaan pyrkisi oikeudenmukaisuuteen ja noudattaisi lakia. Tiedossani on kuulo- ja silminnäkijähavaintoja, joissa aseistetut militantit ovat käyttäneet aseitaan hyvin vähäisistä tai suorastaan olemattomista syistä johtuen siviileitä vastaan. Esim. kesällä 2014 ul. K:lla sijainneella tarkastuspisteellä militanttien asemiehet ampuivat pysähtymiskäskyä noudattamatta jättäneen miehen. Jo miehen ampuminen tällaisen syyn tähden on osoitus rikollisuudesta, mutta asetelman teki vaarallisemmaksi se, että aseita käytettiin alueella, jolla on paljon asuintaloja ja siviilejä liikkeellä – oli siis olemassa oleva riski, että sivulliset haavoittuvat tai jopa kuolevat tulituksessa. Tämä ei ole ainoa kerta, jolloin kontaktini ovat nähneet käytettävän aseita Donetskin kaupunkialueella ts. selustassa hyvin olemattomasta syystä.

Omien havaintojeni mukaan siviileiden kohtelu on saanut aivan liian vähän huomiota mediassa. Etenkin nyt kun sota on pitkittynyt ja puhutaan ns. tulitauosta. Ukrainan sota on jäänyt paitsioon monen ollessa sitä mieltä, että sanktioista pitäisi päästä eroon ja jokin sopimus saada aikaan. Tästä ns. tulitauosta huolimatta etenkin ne Donetskissa asuvat siviilit, jotka eivät jaa militanttien ja Venäjän ”unelmaa”, elävät epävarmuudessa ja jopa pelossa anarkian ja diktatorisen hallinnon alaisuudessa. Ja tämä tulitaukokaan ei ole muuta kuin sana paperilla. Minsk II sopimuksen jälkeen, keväällä vallinnutta rauhallisempaa hetkeä lukuun ottamatta Donetskin alueella – pääasiassa lännessä ja luoteessa – on jatkuvaa taistelutoimintaa ja Venäjän tukemat militantit ovat rikkoneet tulitaukoa säännönmukaisesti, käytännössä päivittäin.

On monella tapaa tärkeää, ettei Ukrainan sotaa unohdeta. Unohtaminen tai mikä tahansa kaupankäynti voi heijastella paljonkin Venäjän lähiympäristöön ja antaa Moskovalle vääriä signaaleja. Mutta tässä kirjoituksessani en nyt tähän ongelmaa puutu, tämä kirjoitus oli laadittu yksinomaan muistellen ihmiskohtaloita alueella – yrittäen omalta osaltani tuoda julki sen todellisuuden mikä näissä ns. kansantasavalloissa vallitsee. Millainen ihmisoikeustilanne siellä vallitsee.


* * *

122 millin D-30 Ljaguška kanuunahaupitseja sijoitettuna Šahtarin stadionin ympäristöön miehitetyssä Donetskissa, talvi 2016.















Siihen mitä Ukrainassa on tapahtunut helmikuun 2014 jälkeen Venäjä on suurin syyllinen, ilman sen aloittamaa hyökkäyssotaa miljoonien ukrainalaisten ei olisi tarvinnut paeta kodeistaan, kymmeniä ja taas kymmeniä kaupunkeja ja kyliä ei olisi pommitettu hajalle, satoja tuhansia ihmisiä menehtynyt sotaan ja summittaisiin pommituksiin. Mutta toivon myös, että meillä lännessä on rohkeutta katsoa peiliin ja tehdä tiliä itsemme kanssa ja kohdella niitä poliitikkoja ja päättäjiä, jotka antoivat Venäjän mahdollisuuden hyökätä rajanaapureihinsa, ansaitsemallaan tavalla. Heitä löytyy täältä Suomestakin – nimiä minun ei nyt tarvitse ääneen lausua sillä itsekukin tiedämme, ketkä ovat tiliä tehneet venäläisellä verirahalla!

 

Marko 

 

Alkuperäisen kirjoituksen lähteet, osa linkeistä ei enää toimi elo-syyskuussa 2023.

1. https://dninews.com/?q=content/about-us 

2. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2015/04/ukraine-new-evidence-of-summary-killings-of-captured-soldiers-must-spark-urgent-investigations/ 

3. http://www.kyivpost.com/content/ukraine-abroad/agence-france-presse-rebels-parade-ukrainian-pows-through-shelled-city-378150.html 

4. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ukraine/11053807/Prisoners-of-war-marched-through-streets-of-Donetsk.html 

5. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1405055899517 

6. http://ua-pressa.com/polotica/101167-zniklimi-bezvsti-v-donbas-vvazhayutsya-774-ukrayincya-sbu.html 

7. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/ 

8. http://www.nytimes.com/2014/08/26/world/europe/russia-ukraine.html?_r=1 


Muita lähteitä, mukaan lukien valokuvien lähteitä:

https://ukrainetoday.org/2023/03/26/revenge-for-ilovaisk-the-organizer-of-the-boiler-for-the-armed-forces-of-ukraine-was-liquidated-in-ukraine-photo/

https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/ukraines-opposed-independence-day-parades/ 

https://twitter.com/evergreen_dn/status/702480219115016193 


*: Alueen tuntumassa asunut paikallinen on todennut teon taustalla olevan Venäjän johtamat joukot. Hän on todennut hyvin suorasanaisesti venäläisten tulittaneen tuolloin johdinautoa (trolleybussia).


#StandWithUkraine