sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä”


Kasvoin aikana, jolloin Yleisradion viikko-ohjelmistoon radiossa kuului ”Naapurineljännes”, vartin mittainen ohjelmarupeama, jossa maalailtiin perin aurinkoista ja paikkansa pitämätöntä kuvaa neuvostovaltiosta – vuonna 1978 kyseinen ohjelma venyi puolentunnin mittaan vaihtaen nimeä ”Näin naapurissa” -ohjelmaksi sisällön kuitenkaan kokematta muutosta todenmukaisempaan suuntaan. Ei ole väärin nimittää ohjelmia propagandistisiksi ja disinformatiivisiksi vaikka niissä todennäköisesti totuutta oli siteeksi matkassa.

Tänään aamulla rähmät ”lensivät” silmiltäni lukiessani aamu-uutisia Yleisradion verkkosivulta, kuvittelin siirtyneeni takaisin lapsuuteeni, sillä siihen malliin Yleisradion Venäjän-toimittaja Marjo Näkin Krim-raportissa oli käytetty pastellivärejä, luodakseen aurinkoinen kuva lasten ja nuorten Artek-leiristä miehitetyllä Krimillä: (1)

”Lavalla poika laulaa antaumuksella neuvostoiskelmää. Hän on sonnustautunut siniseen verryttelypukuun samoin kuin hänelle suosiotaan osoittavat leiritoverit lavan edessä.

Merenlahdella toinen ryhmä lapsia purjehtii aurinkoisen Mustanmeren poukamassa.

Tervetuloa Artekiin, Venäjän kuuluisimpaan leirikeskukseen. Tänne pääsy on leiriläisille edelleen saavutus, kuten se oli neuvostoaikanakin.” (lainaus Yleltä – uutinen nimeä kirjoitus ei ansaitse).

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Näkki kirjoittaa Krimillä vierailusta ja tapaamisistaan paikallisten kanssa, jostain syystä Näkki ei kuitenkaan ole viettänyt aikaa vainottujen Krimin tataarien kanssa, toukokuisessa kirjoituksessaankin hän vain ohimennen viittaa tataarien vaientamiseen ja siihen, ettei muukaan oppositio pääse ääneen. (2) Mutta ei hän tätä todellisuutta toukokuun kirjoituksessaan todella avaa, ei hän kerro omin sanoin niistä vainoista, joiden kohteeksi Krimin tataarit tai miehitystä vastustaneet henkilöt joutuivat – ja joutuvat edelleen.

Jos toukokuinen kirjoitus oli horjuva, naiivi ja positiivisia maisemia maalaileva, Näkin uusin kirjoitus tamperelaisen Sofian ajasta Artek-kesäleirillä on sitten totaalinen riman alitus. Kyse ei ole journalismista vaan jostain aivan muusta, nimittäin luettuani kirjoituksen mielessäni kävi häivähdyksenomaisesti ajatus siitä, mitä tuumaisimme, jos toimittaja maalailisi samoja mielikuvia vieraillessaan nuortenleirillä 30-luvun Saksassa Sachsenhausenin keskistysleirin liepeillä.

Kuinka lapset lausuvat runoja, esiintyvät toinen toisilleen, purjehtivat ja kilpailevat toistensa kanssa – ja sivulauseessa viitattaisi naapurissa sijaitsevaan keskitysleiriin. Juuri näin vastuuttomasti Näkki kirjoituksessaan toimii:

”Venäjän ulkopuolella leirille pääsevät valitaan kilpailuissa, joita järjestävät venäläiset säätiöt. Ne ovat ainakin näennäisesti erillään Venäjän valtiosta. Syy on Artekin sijainti, joka on vallatulla Krimin niemimaalla.”

Kirjoitus on alusta loppuun kritiikitön ja yksipuolinen, etten sanoisi jopa harkitsematon, mutta suurinta harkitsemattomuutta osoitti Näkin työnantaja Yleisradio julkaistessaan yksipuolisen Venäjän narratiivia toistavan kirjoituksen nyky-Krimistä osana Venäjää, jonne matkustaa lapsia viettämään leirielämää myös ulkomailta, Suomestakin kolmin kappalein.

Ja sitä paitsi, kirjoituksessa on ilmeisiä virheitä ja se välittää suoranaisia valheita:

”Artek on lasten maa, eikä tässä maassa ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, luonnehtii Artekin johtaja Konstantin Fedorenko.”

Esittäessään moisen väitteen Artekin johtaja Konstantin Fedorenko valehtelee, niin että korvat heiluvat, nimittäin Artek on myös tätä:


































Ei myöskään unohdeta leiriohjelmaan kuuluvia ”Setä Vova, yhdymme viimeiseen taisteluun” -huutoja, tai voihan se vaan olla, että Näkiltä ja ulkomaalaisilta vierailta kätketään osa leirillä vallitsevasta todellisuudesta – mutta toimittajan tehtävään pitäisi ymmärrykseni mukaan kuulua tietty kriittisyys ja ennalta tutustuminen, etenkin kun tässäkin tapauksessa vieraillaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja haastatellaan lapsia tavanomaisesta poikkeavassa paikassa.


Näkin raportin mukaan yksi Artekiin lapsia luotsaavista säätiöistä on Živaja klassika eli Elävä klassikko, jonka rahoitus tulee Nornickeliltä sekä Kremlin rahoittamalta Presidentin stipendit -säätiöltä. Tänään Nornickel on eittämättä useimmille suomalaisille kiekkofaneille nimenä tuttu, Vladimir Putinin kiekkokaveri Vladimir Potaninin ollessa Norilsk Nickel -konsernin suurin omistaja ja tulevaisuudessa KHL-Jokereiden merkittävimpiä, jollei merkittävin rahoittaja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kautta.

Marjo Näkin artikkelista: ”Turvatoimet ovat järeät. Alueelle ei pääse ilman lupia, ja autot tarkistetaan perusteellisesti porteilla.”

En lainkaan ihmettele, sillä olisihan se perin noloa, jos ulkopuoliset pääsisivät vapaasti alueelle katsomaan ja näkemään mitä leirillä myös tehdään ”kulttuuririentojen” ja ”kisailun” ynnä ”purjehduksen” lomassa.

Yunarmiyan aka Putin jugend nuoret opettavat leiriläisille ”itsepuolustusta”.





















Ja onhan se myös lapsia varjeltava miehitetyn Krimin todellisuudelta – miehittäjän Krimin tataareihin kohdistamalta vainolta, mielivallalta ja alueen etenevältä venäläistämiseltä.

Krimin tataarien vainoa – kesäkuun 10. 2019. (3)



















Viimeksi tällä viikolla Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti miehitetyllä Krimin niemimaalla etsintöjä sekä pidätysten sarjan Krimin tataareiden koteihin kolmella eri paikkakunnalla, kaikkiaan kymmenkunta Krimin tataarien aktiivia pidätettiin ”terrorismisyytteiden” nojalla. Kuten ymmärrämme, syytteet on tekaistut, miehittäjän tarkoituksena on luoda pidätyksillä ja terrorilla pelon ilmapiiri, jotta miehityksen vastustus päättyisi. 

Tämän vuoden puolella Venäjän turvallisuusjoukot miehitetyllä Krimin niemimaalla ovat tehneet lukemattomia etsintöjä ja iskuja Krimin tataarien koteihin ja yhteisöihin – kymmeniä tataareja on pidätetty ja vangittu odottamaan näytösoikeudenkäyntejä. Lukuisia tataariaktivisteja on pahoinpidelty ja kidutettu vangitsemisten yhteydessä, saman kohtalon kokevat muutkin pidätetyt – kysymys kuuluukin, että kuinka usein olette lukeneet miehittäjän mielivallasta miehitetyllä Krimin niemimaalla suomalaismedian uutisoimana? Niille ei juurikaan ole uhrattu aikaa, sen sijaan saamme lukea kirjoituksen, joka on sisällöltään kuin revitty Johan Bäckmanin kohudosentti-blogista, että näin korkealla tasolla journalismi Yleisradiossa näyttää Krim-uutisoinnissa olevan. - Toivottavasti huominen on parempi!

Ja, koska maailmanaika on mitä on, haluan tähdentää, että tämä ei ole hyökkäys leirille osallistuvia lapsia vastaan vaan kritiikki kohdistuu ydinomaa vastuuttomiin, osin häikäilemättömiin, aikuisiin, jotka alistavat lapset osaksi propagandaa, jota Yle jakaa eteenpäin.



Marko





Ammuntakuvat Artek-leiriltä huhtikuu 2018 via @KrimRt.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden


Tämä vanha sanonta on jälleen mielessäni ajatellessani läntisen Euroopan ja Venäjän uusinta yhteentörmäystä, tai onko kyse edes mistään yhteentörmäyksestäkään, kun niin läntinen yhteisö tuntuu alistuneen kohtaloonsa antautuen taistelutta – puheet läntisistä arvoista näyttävät osoittautuvan vain puheiksi, vailla konkretiaa ja todellista kykyä käydä kamppailua niiden puolesta – olla valmis uhrauksiin niiden tähden.

Kun tämän vuoden toukokuussa Helsingissä äänestettiin Venäjän pitämisestä mukana Euroopan neuvostossa, moni kritisoi – aiheellisesti – päätöstä, koska ne perimmäiset syyt, joiden vuoksi Venäjän äänioikeutta Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa oli rajoitettu, eivät olleet muuttuneet miksikään. Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta vuonna 2014, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous rajoitti Venäjän äänioikeutta. Kun Venäjältä vietiin äänioikeus, maa tapojensa mukaan uhriutui lopettaen jäsenmaksunsa maksamisen. Sääntöjen mukaan Venäjä olisi voitu nyt erottaa neuvostosta, koska se ei ole maksanut jäsenmaksuaan kahteen vuoteen – toisaalta Venäjä uhkasi erota itse, jos sitä uhkasi erottaminen.

Suomessa esimerkiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut sen puolesta, että Venäjä pidettäisiin mukana. Helsingissä Euroopan neuvoston kokousta isännöinyt silloinen ulkoministeri Timo Soini sanoi:

”Euroopan neuvoston tarkoitus on suojella ihmisiä ja yksilöitä. Venäjällä heitä ei voi suojella, jos Venäjä ei kuulu tämän järjestelmän piiriin” (1)

ilmeisesti naiivisti kuvitellen, että – jatkuvalla syötöllä sopimuksia rikkova – Venäjä piittaa Euroopan neuvoston päätöksistä tuon taivaallista, tai, että ne päätökset oikeasti suojelevat venäläisiä nyt kun maa jälleen palaa järjestelmän piiriin, siitä huolimatta, että kiistan aiheuttanut syy on muuttumaton. Venäjä miehittää Krimiä edelleen ja on anneksoinut niemimaan itseensä maaliskuussa 2014 Krimillä järjestetyn laittoman, rikollisen, ”kansanäänestyksen” seurauksena.

Venäjän palatessa Euroopan neuvoston parlamentaariseen yleiskokoukseen, sen valtuuskuntaan kuuluu, venäläisen uutistoimisto TV-Rainin Venäjän duuman puhemieheltä Vjatšeslav Volodinilta saamien tietojen mukaan myös, edustajia Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta. (2)

Krimin niemimaan alueelta tulevien edustajien jäsenyyttä Venäjä perustee sillä, että se katsoo niemimaan olevan osa itseään. Edustajat nimetään Sevastopolista ja Krimin niemimaalta.

Eli väännetään rautalangasta:

Venäjä miehitti 2014 Krimin niemimaan Ukrainalta, jonka seurauksena Euroopan neuvoston yleiskokous rajoitti Venäjän äänioikeutta, asia, josta Vladimir ”Окурок” Putin ei pitänyt ja alkoi kiukuttelu ja uhkailu. Lopulta Euroopan neuvoston jäsenmaiden edustajat – suurta idiotismia osoittaen – äänestivät Venäjän pitämisestä mukana Euroopan neuvostossa, ja nyt Venäjä lähettää parlamentaariseen yleiskokoukseen edustajia myös miehitetyltä Krimin niemimaalta.

Ukrainan kokousedustaja Dmytro Kuleba toukokuussa uutistoimisto AFP:lle:

”Tämä ei ole diplomatiaa, tämä on antautuminen”

viimeisin käänne huomioiden, kyse ei ole pelkästään antautumisesta vaan myös häpeällisestä nöyryytetyksi tulemisesta, kun Venäjän annetaan hyppiä silmille.

No, nythän Euroopan neuvosto voi jälleen suojella ihmisiä ja yksilöitä – Venäjälläkin, kuten vaikkapa niitä venäläistoimittaja Ivan Golunov-vyyhdin jälkimainingeissa erotettuja poliisikenraaleja, @RockOla69 ajatusta lainatakseni.

Terveiseni Venäjän valtiojohdolle:





















Путин, вон из Крыма!
Putin: Get out of Crimea!
Putin, painu v**tuun Krimiltä!

Saksalle, ja Saksan vanavedessä kipittävälle ”pikkuapulaiselle” (lue Suomelle) ja muille luopioille minulla ei ole mitään sanottavaa. Te ette heränneet elokuussa 2008, ettekä te näemmä heränneet helmikuussa 2014, joten enpä usko, että te heräätte vieläkään, vaan toivotte tämän painajaisen joskus päättyvän, ilman, että joudutte – joudumme – siitä henkilökohtaisesti maksamaan.  

”Jokainen ruokkii krokotiiliä siinä toivossa, että krokotiili syö hänet viimeiseksi. Kaikki toivovat, että myrsky laantuu ennen kuin on heidän aikansa tulla nielaistuksi.” Winston Churchill tammikuun 20. 1940.

Tällä hetkellä Suomen harjoittama ulkopolitiikka on saman sortin krokotiilin syöttämistä, toivotaan Venäjän kohdistavan huomionsa meihin viimeisenä, jos oikein mielin-kielin olemme.



Marko



Winston Churchill lainaus Björn Wahlroosin puheenvuorosta “Miksi liittyä Natoon”. 



keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Euroopan ”kansallismieliset” tukevat Venäjän sotaa Ukrainassa

Kesäkuun ensimmäisenä julkaisemassani blogissa ”Venäläiset ekstremistit terrorisoimassa Itä-Ukrainaa” loin katsauksen venäläisiin kiihko nationalistisiin ja imperialistisiin sekä eräissä tapauksissa fasistisiin ryhmiin, jotka tukevat Venäjän valloitussotaa ja miehitystoimia Itä-Ukrainassa. Kirjoituksessani huomioin myös läntisten ”kansallismielisten” ja äärioikeistolaisten ryhmien militaristisen yhteistyön ja tuen Venäjän valloitussodille sekä siihen liittyvän paradoksin, jossa propaganda ”antifasistinen taistelu Kiovan junttaa vastaan” eroaa tavattoman paljon todellisuudesta, jossa Venäjä on valjastanut avukseen omia kansallisia äärinationalistisia ja fasistisia ryhmiä unohtamatta ulkomailta tulevaa tukea ja apua. Tässä kirjoituksessa tarkastelen eurooppalaisten ”kansallismielisten” ja laitaoikeistoon – eräissä tapauksissa äärioikeistoon – kuuluvien puolueiden ja ryhmien sekä liikkeiden Venäjän miehitystoimille Krimillä ja Itä-Ukrainan alueilla antamaa poliittista tukea, joka käy ilmi lausuntojen ja vierailuiden sekä muiden toimien kautta, kuten ”vaalitarkkailijoiden” lähettämisen ja muun yhteistyönkehittämisen myötä.

Tulen jatkossa laatimaan vastaavan kirjoituksen myös erilaisten vasemmistolaisten liikkeiden ja puolueiden Venäjän miehitystoimille kohdistamasta tuesta siihen liittyvine, hyvin erityislaatuisine, piirteineen. On todellakin syytä muistaa, että Venäjän Ukrainaan kohdistamien sota- ja miehitystoimien hyväksyjiä löytyy koko poliittiselta spektriltä, vaikka median huomio kohdistuu pääasiassa erilaisten kansallismielisten ja laitaoikeistoon kuuluvien ryhmien ja puolueiden Venäjä-tukeen ja sympatisointiin.

Venäjän toimintaa tarkasteltaessa on huomioitava seuraava Aleksandr Duginin ajatus:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - -” (1)

Etsiessään tukijoita ja liittolaisia, Venäjä on kohdistanut katseensa erityisesti sellaisiin puolueisiin ja yhdistyksiin, joissa suhtaudutaan voimakkaan kriittisesti tai jopa vihamielisesti läntiseen yhteisöön ja sen merkittäviin organisaatioihin, kuten EU ja NATO. Näin Venäjän on ensin onnistunut luoda kontakteja erilaisiin ryhmiin, mutta monen puolueen ja yhdistyksen kohdalla on nähty vuosien kuluessa kehityskulku, jossa toimintaa alkaa ohjata selkeä Venäjä-myönteisyys ja lopulta jopa hyvin suora ja avoin tuki Venäjän toiminnalle.

Ennen ryhtymistäni tarkastelemaan näitä puolueita ja yhdistyksiä sekä liikkeitä tarkemmin, muistutan lukijoita siitä, että en voi luvata nostavani esille kaikkia Venäjän yhteistyökumppaneita ja tukijoita, yksinomaa käyttämässäni aineistossa nimetään kymmeniä erilaisia puolueita ja ryhmiä sekä instituutioita poliittiselta janalta vasemmalta oikealle, unohtamatta lukemattomia erilaisia kansallisia ”separatistisia” liikkeitä, jotka Venäjän on onnistunut sitoa verkkoonsa tai joita se on kosiskellut, kuten Katalonian separatistiset liikkeet, joille Venäjä on antanut tukensa ennen alueella järjestettyä kansanäänestystä, ja jotka ovat lähettäneet edustajiaan ”vaalitarkkailijoiksi” Krimin niemimaalle 2014 ”kansanäänestyksen” aikana. (2) Jos tarkastellaan Venäjän tukemaa, eri valtioissa esiintyvää ”separatismia”, voimme huomata, että liikkeitä löytyy poliittisen janan molemmista päistä.

Tässä kirjoituksessa keskitän huomioni erityisesti laitaoikeiston ja ”kansallismielisten” osoittamaan poliittiseen tukeen, mikä kohdistuu juuri Venäjän miehittämille alueille eli Krimin niemimaalle sekä osaan Itä-Ukrainaa, mikä omalta osaltaan rajaa puolueita, liikkeitä ja ryhmiä, jotka huomioida. Samalla tapaa myös katseen kohdistaminen poliittiseen tukeen, tarkoittaa sitä, että osa nationalistisista tai muista militaristisista liikkeistä jää vaille huomiota. Esim. Serbiassa kuin myös Slovakiassa ja Unkarissa on puolisotilaallisia organisaatioita, jotka tekevät voimakasta yhteistyötä Venäjän kanssa, mutta koska tässä yhteistyössä sotilaallinen läsnäolo on niin voimakas, tällaiset ryhmät jäävät nyt huomiotta – kuten  Slovenski Branci ja Slovenske Hnutie obrody (Slovakia), Serbian Action (Serbia) ja  Legion of Saint Stephen (Unkari).

Bernhard Ulrich Oehme, Johan Bäckman ja Manuel Ochenreiter Krimillä.

























Yllä oleva kuva saa toimia todellisena lähtölaukauksena kirjoituksen osiolle, jossa käyn läpi näitä puolueita ja yhdistyksiä sekä liikkeitä, jotka ovat näkyvällä tapaa osoittaneet tukeaan Venäjän valloitustoimille Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainassa. Kuva on Johan Bäckmanin Facebook-profiilista, jossa kuvatekstinä on:


”#Crimea Simferopolissa seurassani saksalaiset vaalitarkkailijat kansanedustaja Ulrich Oehme ja Manuel Ochsenreiter. Saksalais-suomalaista ystävyyttä Krimillä!”

Johan Bäckman jättää kuitenkin mainitsematta, että Oehme on populistisen ja äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland eli AfD:n) kansanedustaja, vastaavasti Manuel Ochsenreiter on äärioikeistolaisen Zuerst!’in toimittaja. Ochsentreiter vastaavasti on epäiltynä helmikuussa 2018 Ukrainan Taka-Karpatian Užhorodissa suoritetun unkarilaisvähemmistön kulttuurikeskuksen tuhopolton tilaamisesta puolalaisilta äärioikeiston edustajilta. Tämän vuoden huhtikuussa BBC julkaiseman uutisen mukaan AfD-puolueen parlamentaarikko Markus Frohnmaier on Venäjän kontrollissa. (3) Frohnmaier on myös vieraillut Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa keväällä 2015 osoittamassa tukea Venäjän aggressiolle, ja osoituksena kuinka nyrjähtänyt ihmismieli voikaan olla, samainen Frohnmaier on lausunut Venäjä-myönteisen Free West Median julkaisemassa haastattelussa ”There is no “possible Russian aggression” against Europe. Moscow didn’t make any move which would justify such a massive military reaction by NATO. - -.” (4)

Vaihtoehto Saksalle on näkyvimpiä Venäjän tukijoita tämän päivän Euroopassa, sen edustajia vierailee säännöllisesti Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainaa, keväällä AfD:n Gunnar Lindeman julisti suomalaistaustaiselle, uuden MV-lehden päätoimittelijalle Janus Putkoselle Luhanskissa:

”Ukrainan entinen presidentti, Petro Poroshenko, tulee vangita ja laittaa kansainvälisen oikeuden eteen sotarikoksistaan Ukrainan sisällissodassa.”

Putkosen mukaan Lindeman kirjoitti myös kirjeen Ukrainan vastavalitulle presidentille Volodymyr Zelenskyille kehottaen tätä lopettamaan sodan Donbasissa, muussa tapauksessa hänkin on Poroshenkon lailla syyllinen sotarikoksiin.

Samalla kertaa Putkonen tapasi itävaltalaisen Patrick Poppelin, joka on Itävallassa toimivan äärikansallismielistä ja anti-liberaalista sekä länsimaiden vastaista materiaalia toimittavan Kreml-mielisen Suvorov instituutin pääsihteeri. Kumpikin, niin Lindeman kuin myös Poppel ovat toimineen ”vaalitarkkailijoina” miehitetyillä alueilla Itä-Ukrainassa, viimeksi he työskentelivät tässä tehtävässä Venäjän tuella marraskuussa 2018 järjestetyissä ”aluevaaleissa”.

Vaihtoehto Saksalle ohella italialainen Matteo Salvinin johtama oikeistopopulistinen Pohjoisen liitto eli Lega Nord tukee hyvin voimakkaasti Putinin Venäjän pyrkimyksiä Euroopassa, Salvinia voinee – käyttäytymisensä perusteella – kutsua Putin-faniksi.

Luopiomainen Salvini peukuttaa Putinille Moskovassa.
















Pohjoisen liiton näkyvin toiminta tukee laajemmin Venäjän pyrkimyksiä, siinä sivussa puolueen edustajat ovat myös vierailleet erilaisten virallisten tehtävien myötä Venäjän miehittämässä osassa Donbasia, puolueeseen kuuluva, Venetsia-Venäjä kulttuuriyhdistyksen varapuheenjohtaja Palmarino Zoccatelli, toimi ”vaalitarkkailijana” viime marraskuussa (2018) järjestetyissä ”aluevaaleissa”.

Viime vuotisen militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon tappaneen pommiattentaatin jälkeen kahdessa EU:n jäsenvaltiossa, Ranskassa ja Italiassa, Venäjän onnistui operaattoreidensa avulla järjestää muistomarssi Zahartšenkon kunniaksi. Italiassa pienimuotoiseen muistotilaisuuteen/ -marssiin kutsuttiin osallistujia olemattoman (paperilla olemassa oleva) ”Venetsian kansantasavallan” neuvostoista, paikalle kutsuttiin myös muiden vastaavien organisaatioiden jäseniä, kuten edellä mainitun Venetsia-Venäjä kulttuuriyhdistyksen edustaja.

Vastaavaan Pariisissa järjestettyyn tilaisuuteen saapui, arvioiden mukaan, reilut 30 osallistujaa, tähän lukumäärään on laskettu myös Venäjän suurlähetystön henkilökuntaa sekä henkilökunnan perheenjäseniä. Pariisin tilaisuuden organisoijana toimi Association des Cossacks de Francen presidentti (ataman) Gennadi Shmyrev, järjestelykomiteassa oli aktiivisesti mukana myös Ranska-Donbass -komitean perustaja ja johtaja André Michel Chanclu. Chanclu kuuluu myös antiukrainalaisen venäläismielisen ”Novopole” organisaation järjestelykomiteaan sekä Collectif France-Russie -organisaatioon päättäviin elimiin. Chanclu on entinen uusfasistisen Ordre Nouveaun militantti. (Eurasianism and the European Far Right: Reshaping the Europe–Russia Relationship; Marlene Laruelle s. 91).

Eurooppalaisista Venäjän liittolaisista puhuttaessa, ensinnä monelle tulee mieleen ranskalainen Kansallinen liittouma eli entinen Kansallinen rintama (Front national) ja sen Putinia ylistävä puheenjohtaja Marine Le Pen. Le Penin mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on Euroopan sivilisaation kristillisen perinnön puolustaja.


Marine Le Pen Sevastopolissa kesäkuussa 2013 ennen Krimin miehitystä ja laitonta anneksaatiota. (5)





















Selkeästä Venäjä tuesta huolimatta Kansallisen liittouman edustajia ei ollut viime vuonna ”vaalitarkkailijoina” Itä-Ukrainassa, eikä maaliskuussa 2018 Krimillä Venäjän presidentinvaaleissa, edellinen ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö alueilla olisi ollut puolueen jäseniä ns. yksityishenkilöinä ”vaalitarkkailijoina”.


(Huom. Kansallisen liittouman edustajia toimi vaalitarkkailijoina Venäjän presidentinvaaleissa 2018, yhdenkään sijoituspaikka ei ollut Venäjän miehittämä Krimin niemimaa). (6)

Puolueen puheenjohtaja Marine Le Pen tuki vielä kesäkuussa 2013 Ukrainan EU-assosiaatiosopimusta, mielipide muuttui näiltä osin kuitenkin jo parin viikon kuluttua hänen vierailtua ensimmäisen kerran Moskovassa. Tämän vierailun jälkeen Le Pen alkoi tapaamaan säännöllisesti Venäjän edustajia, eikä hän myöskään ole kritisoinut Kremlin toimia Ukrainassa tai Syyriassa millään muotoa. (5)

Ranskalla on perinteisesti ollut individualistinen suhde Venäjään sekä Neuvostoliittoon, niinpä Ranskasta löytyy puolueita ja niiden edustajia hyväksymään ja jopa tukemaan Venäjän miehitystoimia Ukrainassa, esim. keskusta-oikeistolaisen Les Républicains’in edustajia on ollut ”vaalitarkkailijoina” Itä-Ukrainassa, viimeksi marraskuussa 2018  useita puolueen edustajia toimi alueella laittomien vaalien ”vaalitarkkailijoina”, joukossa oli muun muassa Thierry Mariani ja Nicolas Dhuicq. Mariani on antanut lukuisia haastatteluja merkittäville valtio-omisteisille venäläismedioille, haastatteluissa ja kommenteissa hän lähes poikkeuksetta, kritisoi länsimaita ja niiden toimia Ukrainassa sekä Syyriassa.















Ranskan keltaliivien joukossa on runsaasti henkilöitä ja ryhmiä laita vasemmalta äärioikealle, jotka tukevat poliittisesti ja monissa tapauksissa myös vapaaehtoisten voimin Venäjän sotatoimia Itä-Ukrainassa. Toiminnan luonteen vuoksi, en tämän syvällisemmin ryhdy käymään läpi henkilöitä ja ryhmiä, jotka myös keltaliiveinä ovat tukeneet Venäjää, mukana on myös ranskalaisia nationalisteja, kuten kuvassa yllä Pariisin keltaliivien mielenosoituksessa ”DNR”-lippua kantavat Fabrice Sorlin ja entinen laskuvarjojoukkojen upseeri Xavier Moreau, jolla on Ranskan ja Venäjän kaksoiskansalaisuus, ja joka näytteli merkittävää roolia Kansallisen rintaman ja venäläisten yhteistyön alkuvaiheessa. (7)


Tässä asiayhteydessä Ranska ja ranskalaiset ryhmittymät ovat saaneet jo liiankin suuren merkityksen, niinpä voimme siirtää katseemme Ranskan ja Saksan väliin BeNeLux-maihin, joiden joukosta löytyy myös voimakasta Venäjän toimien tukemista, mikä on etenkin Alankomaiden kohdalla hiukan yllättävääkin, kun huomioidaan se, että 17. heinäkuuta 2014 Venäjän proxy-joukot pudottivat Malaysia Airlinesin lennon MH17 Venäjältä toimitetulla Buk-ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. Lennon MH17 matkustajista huomattava osa oli hollantilaisia lennon lähtökentän ollessa Schiphol Amsterdamissa. Alankomaiden näkyvimmän Venäjä-tukijan Vapauspuolueen edustajia ei ymmärtääkseni ole puoluemandaatilla vieraillut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän miehittämällä ja anneksoimalla Krimillä.

Belgiasta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyjä, laittomia, ”aluevaaleja” saapui tarkkailemaan äärioikeistolaisen ja separatistisen Vlaams Belang’in (Flemish Interest) jäseniä Jan Penris’in ja Philip Dewinterin johdolla, Dewinter on vaatinut EU:ta poistamaan Venäjän vastaiset sanktiot. Flanderin itsenäisyysvaateiden ohella puolueen keskeisiä teemoja ovat maahanmuuton vastustaminen ja yleisen armahduksen myöntäminen natsi-Saksan kanssa yhteistyötä tehneille. Puolueen separatistiset tavoitteet ovat epäilemättä yksi merkittävä tekijä Venäjä-kumppanuudelle.

Belgiasta Venäjän Donbas-pyrkimysten tukijoihin kuuluu äärioikeisto-aktivisti Kris Roman, hän on myös Euro-Rus -yhdistyksen johtaja (on mahdollista, että yhdistyksessä ei ole muita todellisia jäseniä kuin Kris Roman itse). Roman on myös säännöllinen kommentoija venäläisillä Kremliä tukevilla medioilla, hän on myös osallistunut ”Donbassin taistelu itsenäisyydestä” -keskusteluihin Donetskissa toukokuussa 2016.

Näin äkkiseltään voi tuntua yllättävältä, mutta myös itäisen Keski-Euroopan ”kansallismielisten” ja äärioikeistolaisten puolueiden joukosta löytyy halukkuutta Venäjä-yhteistyöhön ja jopa Venäjän toimien hyväksymiseen. Osa näistä puolueista ja organisaatioista harjoittaa lähinnä militaristista yhteistyötä, mutta joukkoon mahtuu unkarilaisen Jobbikin kaltaisia puolueita, jotka tekevät edelleen jollain tasolla poliittista yhteistyötä venäläisten kanssa. Esim. viime marraskuussa Luhanskissa järjestettyjen ”aluevaalien” tarkkailijoihin kuulunut Tamás Gergő Samu edusti samalla Jobbikia.

Serbian ja Venäjän yhteistyöllä on pitkä ja vaiheikas historia, joten ei ole lainkaan ihme, että maasta löytyy runsaasti kansallismielisiäpuolueita ja ryhmiä, jotka tukevat Venäjän toimia Itä-Ukrainassa ja Krimillä myös poliittisesti – tai pelkästään poliittisesti. Osa serbeistä asuu pysyvämmin Venäjällä ollen mukana maan poliittisessa (Kremliä tukevassa) liikehdinnässä, kuten ”vaalitarkkailijanakin” toiminut äärioikeistolainen  Ljubomir Radinović, joka on samalla aktiivisesti mukana Venäjän-Serbian-Montenegron välisessä ystävyysseurassa. Vastaavasti ”vaalitarkkailijana” toiminut serbiaktivisti Ninoslav Milošević on entinen, Venäjän proxy-joukoissa Ukrainan hallintoa vastaan taistellut, militantti.

Suomalaisdelegaation jäseniä miehitetyllä Krimillä maaliskuussa 2018, Hult koira sylissä.

























Toistaiseksi Suomessa on vältytty siltä, että jokin merkittävämpi puolue profiloituisi puolueena Venäjän miehitystoimien ja sodan hyväksyjäksi tai puolestapuhujaksi, sen sijaan yksittäiset henkilöt ovat sanojen ja tekojen myötä ottaneet hyvin voimakkaasti ymmärtävään tai jopa puolustelevaan tyyliin kantaa Venäjän Ukrainaan kohdistamiin aggressioihin. Perussuomalaisista löytyy yksittäisiä kansanedustajia, joiden suhtautuminen Venäjän toimintaan on hyvinkin puolustelevaa, tai Tom Packalénin tapauksessa suljetaan silmät Venäjän syyllisyyttä osoittavalta todistusaineistolta ryhtyen toistamaan Venäjän narratiivia.

Perussuomalainen kuntavaaliehdokas Eero Hult oli suomalaisdelegaation mukana Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2018. Johan Bäckmanin johtama delegaatio osallistui Krimillä useisiin tilaisuuksiin, joiden luonne oli Venäjän toimet hyväksyvä, näihin tilaisuuksiin osallistui myös Eero Hult, ja mikäli Bäckmanin kirjoituksiin on uskominen, Hult oli aktiivinen osallistuja, joka on esitellyt itsensä vierailun isännille perussuomalaisena puolueaktiivina. Voidaan siis todeta, että ainakin on annettu isännille sellainen kuva, että delegaation osana on perussuomalainen edustaja.

Heinäkuussa 2016 Suomesta matkusti Itä-Ukrainan miehitetyille alueille ”turistiryhmä” – käytännössä kyse oli enemmänkin propagandamatkasta kuin ”viattomasta” turismista. Ryhmän jäsenistä merkittävä osa osallistui tilaisuuksiin, joiden luonne on ollut propagandistinen. Ryhmän jäsenistöstä löytyi henkilöitä poliittiselta janalta vasemmalta laitaoikealle, mukana oli myös Marco de Wit, joka vielä tuolloin oli Suomi Ensin aktivisti – nyt hän on Suomen Kansa Ensin puolueen puheenjohtaja (ainakin toistaiseksi). Seurueessa oli myös toinen Suomi Ensin aktiivi, Suomen Kansa Ensin puolueen varapuheenjohtaja Mari Kosonen.

Oma lukunsa on sitten se joukko suomalaisia, jotka avoimesti työskentelevät Venäjän hyväksi tukien Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja masinoimaa sotaa Ukrainassa. Tähän Johan Bäckmanin johtamaan joukkioon kuuluu väkeä poliittisen kentän kaikilta laidoilta, joten suomalaisena minun on ehkäpä järkevä olla nyt erittelemättä heitä sen kummemmin nyt, ja palata tähän teemaan toisella kertaa.

* * *

Näin loppuun vielä muistutan lukijoita siitä, että osa ”kansallismielisistä” tai laitaoikeistoon kuuluvista Venäjän tukijoista jää mainitsematta yksinomaa siksi, että en katso niiden profiloituvan riittävän voimakkaasti Venäjän Ukrainan sotatoimien ja Ukrainan alueiden miehittämisen tukijoiksi, vaikka puolue kokonaisvaltaisella toiminnallaan tukisikin voimakkaasti Putinin Venäjää (kuten Itävallan vapauspuolue eli FPÖ tai Itävallan entinen ulkoministeri, sitoutumaton, Karin Kneissl tekee). Yksittäiset lausunnot eivät vielä ole riittävä tuenmuoto, toiminnan on oltava kokonaisvaltaisempaa, kuten Vaihtoehto Saksalle -puolueella se on, ja tässä asiayhteydessä sen on kohdistuttava selkeästi ja hyväksyvästi Venäjän Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sotatoimien hyväksymiselle tahi tuelle pitäen sisällään myös aktiivista osallistumista puolueena tai organisaationa propagandistiseen toimintaan Krimillä tai miehitetyssä osassa Donbasia, osallistuminen voi olla kulttuurivaihtoa, osallistumista ”vaalitarkkailuun”, rahoittamiseen, talousyhteistyöhön tai muihin vastaaviin toimiin, kuten kirjoituksen alkupuolellakin viittasin.


Marko




Lähteenä käytetty myös:








sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio – sotilasajoneuvojen laittomia rajanylityksiä Itä-Ukrainassa


ETYJ:n Ukrainan monitorointimission 4. kesäkuuta julkaisemassa raportissa on kiinnostava havainto, jossa ETYJ raportoi yöaikaan suoritetuista laittomista rajanylityksistä Venäjältä miehitetyille alueille Itä-Ukrainaan. Raportin havainnoista tulee mieleeni viime vuoden elokuussa tehdyt vastaavat havainnot Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jolloin illalla (kello 22:15) 7. elokuuta 2018 ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi Manychin alueella Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla, alueella, joka on Venäjän miehittämä, kolonnan saapuvan Venäjältä Ukrainan maaperälle. (1)



















Yllä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainto viime vuodelta venäläisten sotilasajoneuvojen rajanylityksestä Ukrainaan.

Raportin mukaan ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio suoritti yöaikaan pitkänkantaman tiedustelulennokeilla partiointia Luhanskin kaakkoispuolisella raja-alueella noin 60 km kaakkoon Luhanskista Tšeremšinen (ukr. Черемшина engl. Cheremshyne) kylän alueella. (2)

Merkinnät satelliittikuvassa suuntaa-antavia, pohjautuen ETYJ:n raporttiin.


















Toukokuun 30. ja kesäkuun 1. välisenä yönä partiolennolla ollut ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi kolme paikallaan olevaa sotilastyyppistä kuorma-autoa päällystämättömällä tiellä noin kaksi kilometriä länteen Venäjän kontrolloimasta rajasta. Myöhemmin ETYJ:n tiedustelulennokki kuvasi maastoauton ja sotilasmallisen kuorma-auton liittyvän edellisten kuorma-autojen seuraan.

ETYJ:n tiedustelulennokki seurasi liikkeelle lähtenyttä kolonnaa aina Luhanskin kaakkoispuolelle saakka sotilastukikohtaan, jonne kolonna ajoi. Tukikohdassa oli ainakin 35 sotilasmallista kuorma-autoa ja BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvoa.






















Luhanskin keskustasta etelään/ kaakkoon sijaitsevia tukikohtia ja varikkoja, joita Venäjän alueelle sijoitetun 2. armeijakunnan joukot käyttävät.

Seuraavalla partiolennolla alueella (2.-3.6 yö) ETYJ havaitsi rajan tuntumassa yhden paikallaan olevan maastoauton sekä sotilasmallisen kuorma-auton. Paria tuntia myöhemmin ETYJ:n tiedustelulennokki kuvasi alueella toisen sotilasmallisen kuorma-auton ajamassa kohti länttä. Tämä kuorma-auto yhdessä maastoauton kanssa ajoi Dovzhansk’in eli entisen Sverdlovskin kaupungin linja-autoasemalle, jossa sotilasmallinen kuorma-auto liittyi niiden matkaan.

Dovzhansk’ista kolme ajoneuvoa ajoi pohjoisen suuntaan Verkhnoshevyrivkan alueelle pysähtyen kaksi kilometriä itään Verkhnoshevyrivkasta.























ETYJ:n julkaiseman raportin mukaan 2. – 3.kesäkuuta liikkeellä olleen pienen kolonnan reitti rajaseudulta Tšeremšinen itäpuolelta Verkhnoshevyrivkan alueelle. Raportin mukaan kolonnan matka päättyi (ainakin hetkellisesti) Verkhnoshevyrivkan itäpuoliselle alueelle.

”… joined the convoy, which proceeded further until an area 2km east of Verkhnoshevyrivka (non-government-controlled, 44km south-east of Luhansk).”

Verkhnoshevyrivkan alueella on ollut sotavuosien aikana harjoittelutoimintaa ynnä tilapäisiä leirejä. Toukokuun lopulla Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitetut 1. ja 2. armeijakunta aloittivat harjoittelukauden, joten tällaiset pieniä kolonnia saatetaan käyttää esim. ammushuoltoon.

Kun tarkastellaan Tšeremšinen itäpuolista aluetta rajalle saakka, voidaan havaita rajaseudun tarjoavan jo muutamien kilometrien matkalla lukuisia suotuisia kohtia rajan ylittämiselle – ennen sotaa paikalliset ylittivät rajan toisinaan epämuodollisesti myös muilta, kuin raja-asemien kohdilta, mitä Venäjän tukemat militantit, Venäjän proxy-joukot kuin myös Venäjän asevoimat on hyödyntänyt käynnissä olevan sodan kuluessa.

Vastaavia maastonkohtia Venäjän kontrolloimalla rajaseudulla on lukuisia, ei pelkästään satelliittikuvien vaan myös silminnäkijähavaintojen perusteella sotilasajoneuvot ja yksiköt ovat käyttäneet näitä tällaisia kohtia rajan ylittämiseen – Ukrainaan on tuotu kaluston ohella myös muuta materiaalia näiltä alueilta, kuten elokuun 7. 2018 Manychin alueella, jolloin ETYJ:n Ukrainan monitorointimission pitkän kantaman tiedustelulennokilla kuvattiin Venäjän kontrolloimaa rajaseutua, jolloin havaittiin rajan ylittävän Venäjältä Ukrainaan kolonnan, johon kuului kuusi maastokuorma-autoa sekä UAZ-tyyppinen maastoauto. Samaan aikaan Ukrainalta miehitetyltä alueelta ajoi kolonna maastokuorma-autoja takaisin Venäjän alueelle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta jo yli neljä vuotta kestäneen sodan aikana, jolloin tarkkailu- ja valvontalennolla olleen tiedustelulennokin onnistui kuvata rajanylityksen, jossa Venäjältä saapuu kolonna sotilasajoneuvoja Ukrainaan alueella, jolla ei ole virallista rajan ylitys paikkaa.

Sotilasajoneuvoista koostuneiden kolonnien sijainti Manychin itäpuolella.

















Viime vuonna 7. elokuuta havaitun ja kuvatun rajan ylityksen jälkeen ETYJ:n monitorointimission tiedustelulennokeilla kuvattiin lukuisia vastaavia laittomia (sopimuksia rikkovia) rajan ylityksiä Venäjältä Ukrainaan seuraavasti:

Syyskuun 4. – 5. ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokilla kuvattiin kolonna kuorma-autoja Ukrainan ja Venäjän välisellä raja-alueella, paikassa, jossa ei ole raja-asemaa.

Lokakuun 9. – 10. sotilaskuorma-autoja ja maastoautoja havaittu.

Illalla lokakuun 10. noin klo. 23:00 kaksi sotilasmallista kuorma-autoa sekä neljä ”katumaasturia” liikkeellä rajalla, ja “During the same period, the UAV spotted two Ural trucks (one mounted with an anti-aircraft-gun (ZU‑23, 23mm)), a minivan and a car in a field along the same dirt path, approximately 2km from the border.” (3)

Samaisena iltana (10. lokakuuta) ETYJ:n pitkän kantaman tiedustelulennokin GPS-signaalia häirittiin useita kertoja, joten ETYJ oli pakotettu lennättämään tiedustelulennokki pois alueelta.

Lokakuun 11. – 12. ETYJ:n toimesta havaittiin kolme erillistä ryhmää ajavan itään rajalle pysähtyen lähelle Venäjän rajaa, sijainnin ollessa saman kuin elokuun 7. Tällä kertaa kolonniin kuului myös kaksi traileria, joilla oli MT-LB miehistönkuljetusajoneuvoja.

Lokakuun 16. – 17. jälleen “In a non-government-controlled area of Donetsk region, an SMM long-range UAV again spotted vehicles on the unpaved road moving north-east towards the border with the Russian Federation and then south-west away from it where there are no border crossing facilities.“

Lokakuun 27. oli viimeinen kerta, jolloin ETYJ suoritti yöaikaan valvontalentoja Venäjän miehittämällä eteläisellä rajaseudulla, tuolloin:

”At 01:18 on 27 October, while flying over an area near Kalynove (non-government-controlled, 72km east of Donetsk), an SMM long-range unmanned aerial vehicle (UAV) spotted a surface-to-air missile system (9K33 Osa) and a fuel truck east of Nyzhnokrynske (non-government-controlled, 66km east of Donetsk). - - -

For about 35 minutes before communications were lost, the UAV had experienced signal interference, assessed as jamming, at intervals in areas near Saurivka and Nyzhnokrynske. The UAV did not return to its ground control station near Stepanivka (government-controlled, 54km north of Donetsk) and is considered lost.” (4)

Käytännössä tiedusteluun ja valvontaan käytetyn pitkän kantaman tiedustelulennokin* menetys pakotti ETYJ:n lopettamaan öiset partiolennot alueella.

Sanoisin, että Manychin alueen käyttö laittomiin rajanylityksiin johtui merkittävältä osin siitä, että noin 13 kilometriä rajasta itään Venäjällä sijaitsee Russkojen (Russkoye) ammusvarikko, jonka rakentaminen alueelle alkoi elokuussa 2014. Satelliittikuvissa alueella on havaittavissa toimintaa 16.8.2014, ja syyskuun 2014 alkupuolella ammusvarikkoalue on rajattu, rakennuksia ja telttoja pysytetty, ja toiminta alkamassa.

Russkojen ammusvarikko.
















Russkojen ammusvarikkoa. (5)




















Huolimatta siitä, että viime syksynä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat tekivät havaintoja lukuisista laittomista ja sopimusten vastaisista rajanylityksistä Venäjän ja Ukrainan välisellä rajalla, ja että ETYJ menetti tuolloin yhden pitkän kantaman tiedustelulennokeistaan, oli kansainvälisen yhteisön reagointi suorastaan olematonta, vaikka kaikki havainnot todistavat sen puolesta, että materiaali ja kalusto saapui alueelle Venäjältä ja että venäläisjoukot ovat tiedustelulennokin häirinnän ja pudotuksen takana. Edes se, että ETYJ oli pakotettu lopettamaan valvontalennot alueella heidän kaluston häirinnästä ja menetyksistä johtuen ei aiheuttanut merkittävää reagointia kansainväliseltä yhteisöltä – ja edelleen Venäjän edustajat ovat mukana ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa tarkkailijoina, yhteistyöhenkilöinä ja tiedottajina etc.

Mitä tulee viimeisimpään havaintoon Tšeremšinen alueella, on enemmän kuin todennäköistä, että näemme toisinnon viime vuodesta, mikäli venäläisjoukot operoivat rajaseudulla aktiivisesti ja ETYJ suorittaa alueella vastaavalla intensiteetillä yöaikaan valvontaa tiedustelulennokeillaan kuin viime syksynä Manychissa, jolloin jossain vaiheessa Venäjä ottaa raskaammat keinot käyttöön häirinnän tms. muodossa. Seurauksena on laimeaa paheksuntaa ETYJ:n ynnä länsimaiden taholta, yhdistettynä haluttomuuteen nimetä todellista syyllistä – Venäjää.  


Marko



*: Kyseessä oli itävaltalaisvalmisteinen Schiebel Camcopter S-100 rotorcraft-tyyppinen tiedustelulennokki. 


ETYJ:n Ukrainan monitorointimission käyttämä S-100 tiedustelulennokki. (6)


















torstai 6. kesäkuuta 2019

Sotatoimet Itä-Ukrainassa toukokuussa 2019


Toukokuu on vaihtunut kesäkuuksi, joten tässä vaiheessa on hyvä luoda katsaus toukokuun sotatoimiin Itä-Ukrainassa. Rintamatapahtumien ohella huomionarvoinen tapahtuma oli Ukrainan vastavalitun presidentin Volodymyr Zelenskyin virkaanastuminen 20. toukokuuta 2019. Niin ikää toukokuussa, 27. päivä Zelenskyi teki presidenttinä ollessaan ensimmäisen tutustumismatkan Joint Forces Operation (myöhemmin blogissa lyhennettynä JFO) alueelle Itä-Ukrainaan vieraillen myös rintamalla Stanytsia Luhanskan lohkolla.


Ukrainan vastavalittu presidentti Volodymyr Zelenskyi tapaamassa rintamajoukkoja. (1)



















Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi virkaanastujaispuheessaan:

"I have spent my career trying to make Ukrainians laugh. For the next five years, my aim is to make sure they don't cry."

Toivottavasti ukrainalaisille on tulevien vuosien aikana tarjota muutakin kuin verta, uurastusta, hikeä ja kyyneliä.

Toukokuussa Ukrainan asevoimien menetykset sotatoimialueella nousivat seitsemään kuolleeseen ja 36 sotatoimissa haavoittuneeseen, lukemat eivät sisällä eräiden vapaaehtoisjoukkojen kokemia sotatoimista johtuvia tappioita. Toukokuun 29. vihollisen väijytyksessä kadonneeksi ilmoitetun Ukrainan asevoimien sotilaan ruumis löytyi touko-kesäkuun vaihteessa miehitetyiltä alueilta.

Ukrainan asevoimien kannalta merkittävänä menetyksenä voidaan pitää kahdeksan sotilaan päätymistä sotavangeiksi toukokuun 22. päivä heidän ajaessa kuorma-autolla pysähtymättä läpi demarkaatiolinjalla sijaitsevan Ukrainan rajavartioston tarkkailuaseman ja päädyttyä miehitetyille alueille Novotroitsken itä-kaakkoispuolella, jossa militantit pysäyttivät ja vangitsivat heidät. Novotroitske sijaitsee noin 35 km lounaaseen Donetskista.

Toukokuun alkupuolella ollessaan vielä Ukrainan presidenttinä Petro Poroshenko nimitti JFO:n uudeksi komentajaksi suunnitelmien mukaisesti kenraaliluutnantti Oleksandr Syrskyin. (2) Huhtikuussa 2014 alkanut ATO eli Anti-Terrorist Operation päättyi vuosi sitten huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin se muuttui Joint Forces Operation’iksi ja Ukrainan asevoimien vastuulle. JFO:n ensimmäinen komentaja oli kenraaliluutnantti Serhiy Najev, hänen seuraajaksi nimitetty kenraaliluutnantti Oleksandr Syrskyi kuuluu niiden upseereiden joukkoon, jotka saivat yöllä helmikuun 16. 2015 käskyn ”turvata joukkojen vetäytyminen Debaltsevosta”.


Siviilikohteet venäläisjoukkojen voimankäytön kohteina

Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumassa Ukrainan hallinnoimilla alueilla useilla paikkakunnilla siviilikohteita on tulitettu toukokuun kuluessa. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisee raporttinsa* parin viikon välein, viimeisin raportti julkaistiin 19. toukokuuta, joten seuraava julkaistaneen tällä viikolla. Tähän mennessä, toukokuun aikana julkaistujen raporttien (22.4 – 5.5 ja 6.5 – 19.5 raportit) ajanjaksona yksi siviili on kuollut sotatoimista johtuvista syistä kolmen vammautuneen.  (3 ja 4)

Ukrainan asevoimien, JCCC:n (Ukrainan ja Venäjän seuranta ja koordinointielin Itä-Ukrainassa) ja ETYJ:n tarkkailijoiden mukaan muun muassa seuraavien Ukrainan hallinnassa olevien paikkakuntien siviilikohteita on tulitettu toukokuun kuluessa:

- 3. toukokuuta Donetskin lounaispuolella Mari’inkan kaupunkia tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin, tulituksessa vaurioitui kolme asuinrakennusta sekä kolme erilaista siviiliajoneuvoa (autot vaurioituivat korjauskelvottomiksi).

- 6. toukokuuta Troitsken kylän aluetta tulitettiin kahdesti, ensimmäisen kerran aamupäivällä, jolloin koulu jouduttiin evakuoimaan kokonaisuudessaan. Uudemman kerran Troitsken aluetta tulitettiin jo samaisen vuorokauden puolella – iltapäivällä.

- 7. toukokuuta Zolote-4-kylää tulitettiin, tulituksessa vaurioitui yksi siviilirakennus. Zolote-4-kylän koulua on tulitettu yhdeksän kertaa joulukuun 2018 jälkeen.

- 10. toukokuuta Travneven kylää kohti ammuttiin useita RPG-singon ammuksia, ammukset osuivat maastoon – siviilejä tai asuinrakennuksia ei vaurioitunut.

- 19. toukokuuta Štšastjaa ja Štšastjan koillispuolella sijaitsevaa voimalaa tulitettiin BMP-tyyppisillä rynnäkkövaunuilla idästä Oboznen suunnalta. Tulituksessa vaurioitui rakennuksia, siviiliuhreilta vältyttiin.

- 24. toukokuuta rintamalinjan tuntumassa sijainnutta Verhnyotoretsken kylää tulitettiin panssarihaupitsilla, jollainen paikallistettiin miehitetyllä alueella sijaitsevan Pantelemoinivkan alueelle. Verhnyotoretsken kylässä kolme siviilirakennusta tuhoutui tai vaurioitui pahoin.


Verhnyotoretsken tulittaminen 24.5.2019. 

















ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio kiinnitti toukokuussa julkaisemissa raporteissaan huomiota Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumaan sijoitettuihin miinoitteisiin, esim. miehitetyillä alueilla sijaitsevan Zholobokin lähellä sijaitsevalle pellolle, rintamalinjan tuntumaan, ETYJ:n tarkkailijat havaitsivat tehdyn miinakentän panssarimiinoista (miinojen kokonaismääräksi ETYJ:n tarkkailijat arvioivat yli 60 kpl). Vastaavasti Ukrainan hallinnassa sijaitsevan Pyshchevykin alueella, parin kilometrin päässä rintamalinjasta, oli panssarimiinoista tehty uusi miinakenttä, mikä teknisesti ottaen on vastoin sopimuksia, mutta käytännössä Ukraina on pakotettu näihin toimiin Venäjän toistuvien sopimusrikkomusten tähden. (5)


Ukrainan asevoimien yksiköt havaitsivat toukokuun ensimmäisellä puoliskolla suoritetussa ilmatiedustelussa runsaasti maanpinnalle sijoitettuja telamiinoja miehitetyllä alueella sijaitsevan Olenivkan ratapiha-alueelta etelän ja lounaan suuntaan lähtevillä raidelinjoilla, lounaaseen suuntaavan junaradan ollessa kevyemmin miinoitettu. Sen sijaan etelään Jasneen menevä rataosuus on miinoitettu vahvasti koko ratapiha-alueen leveydeltä, siten, että lennokkikuvissa on havaittavissa maanpinnalle asetetun vähintäänkin 16 telamiinaa.

Ratapiha-alueen molemmin puolin on Venäjän proxy-joukkojen asemia, samoin etelään sekä lounaaseen menevän radan varsilla on juoksuhautoja ja asemia. Olenivkaan on sijoitettu miehitetyillä alueilla operoivan 1. armeijakunnan 100 erillisen mekanisoidun prikaatin joukkoja.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat olivat jo aiemmin kevättalvella ja keväällä raportoineet varoituskylteistä ja mahdollisista laittomista miinoitteista Olenivkan asutusaluetta halkovan H20 pikatien pientareilla reilut 20 km lounaaseen Donetskista. Varoituskylttejä ja mahdollisia miinoitteita havaittiin miehitetyillä alueilla sijaitsevan tarkastusaseman ja rintamalinjan välillä.

Helmikuun 20. päivä miehitetyillä alueilla sijaitsevan Novotroitske – Olenivkan tarkastusaseman kontrollialueella pakettiauto ajoi tienvarrella sijainneeseen miinaan tai muuhun räjähteeseen. Räjähdyksessä kaksi pakettiautossa ollutta henkilöä menehtyi kolmannen vammautuessa.


Ilmatiedustelua ja epäsuoraatulta

Sotatoimialueen tapahtumista tämän vuoden toukokuulta on perusteltua huomioida lukuisat julkaistut tiedustelulennokki- tai nelikopterivideot, joissa on kuvattu Ukrainan asevoimien ja eräissä tapauksissa vapaaehtoisjoukkojen kranaattitulta vihollisen asemiin tai rintamaesikuntiin.

Esimerkiksi toukokuun 8. ukrainalaiset julkaisivat tiedustelulennokilla tai nelikopterilla kuvatun videon Svitlodarskin ”pullistuman” eteläosasta, videolla JFO:hon kuuluvat joukot suorittavat 82 mm kranaatinheittimillä vastaiskun Venäjän proxy-joukkojen asemiin.

Kranaatinheitintulessa tuhoutuu kaksi BMP-rynnäkkövaunua, vahvistettujen tietojen mukaan vihollinen menetti tulituksessa kolme taistelijaa kuolleina ja yhden haavoittuneena.



Toukokuun 24. 2019 Azov media julkaisi tiedustelulennokilla/ nelikopterilla kuvatun lyhyen videon kranaattikeskityksestä Vuhlehirsken tekojärven rannalla sijaitsevaan – Azov-median välittämien tietojen mukaan – Venäjän proxy-armeijan esikuntaan (tukikohtaan).


















Esikunta (tukikohta) sijaitsee järven lounaisessa päädyssä (kuvassa punaisen ympyrän alueella) noin 2000 metrin päässä demarkaatiolinjasta Ukrainan hallinnassa olevan Novoluhansken taajaman eteläpuolella.

Kohteena olevan rakennuskompleksin alue on ollut sodan alkupuolella vähäisemmässä käytössä, lähimmät juoksuhaudat ja linnoitteet sijaitsivat reilun 500 m päässä luoteessa. Tammikuussa 2017 ukrainalaisjoukot ottivat haltuunsa läheisen Novoluhansken taajaman kohtaamatta merkittävää vastarintaa, jonka jälkeen alueen merkitys kasvoi.

Kesän 2017 kuluessa tilanne muuttui myös rakennuskompleksin alueella, alueelle kaivettiin ensimmäiset juoksuhaudat. Samaisen vuoden syksynä alueella (Novoluhansken etelä- ja lounaispuolella) taisteltiin raskaammin, ja joulukuussa ukrainalaisten hallitsemaa Novoluhansken kylää tulitettiin raskaasti 122 mm BM-21 Grad raketinheittimillä. Tulituksessa vaurioitui kymmeniä rakennuksia, mukaan lukien koulu ja päiväkoti sekä terveysasema. Kahdeksan siviiliä vammautui tulituksessa.

Video on julkaistu 24. toukokuuta 2019 – kuvausajankohtaa ei mainittu videon esittelyssä. Mikäli kyseessä on uusi video, luonnon vehreyden perusteella se on kuvattu tänä keväänä. Videon perusteella on kuitenkin vaikea arvioida mitä joukkoja alueella on, koska havaittavaa liikettä tai kalustoa videolla ei näkynyt.



Säännöllisesti tiedustelulennokeilla kuvattuja videoita jakavat esim. Анатолий Штирлиц ja Azov media* sekä @lennutrajektoor** -twittertilillään.


Ukrainalaiset ovat julkaisseet viime aikoina joitain kuvia Venäjän proxy-joukkojen vale- ja harhautusmaaleista Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Harhautusmaalien käytön lisääntymisen arvellaan olevan seurausta ukrainalaisjoukkojen lisääntyneestä vastatulitoiminnasta kranaatinheittimillä, ja etenkin lentotiedustelun ja kranaatinheitinyksiköiden yhteistyön ja tulituksen tarkkuuden parantumisesta.























Kuvat Анатолий Штирлиц’in jakamasta twiitistä. (6)

Yksinkertaisista materiaaleista on rakennettu harhautus/ valemaaleja, jotka muistuttavat esim. BMP-rynnäkkövaunuja sekä asemissa olevia sotilaita. Julkaistuissa kuvissa valemaalit ovat helpohkosti tunnistettavissa – etenkin BMP-rynnäkkövaunun osalta, mutta oma asiansa on sitten se, kuinka paljon tilanne muuttuu, jos alueella on mittavampi yhteenotto (ja häirintää, savua, maasto on epäsuotuisa tai muita vastaavia tekijöitä).


Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vietettiin ”Donbasin kevättä”

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vietettiin toukokuun alkupuolella voitonpäivän ohella ”Donbasin kevättä”, jolloin näyttävien propagandamarssien myötä juhlistettiin näiden Venäjän pystyttämien (rahoitus ja aseistus) ns. kansantasavaltojen olemassa oloa. Näille alueella järjestetyille näyttäville propagandamarsseille alueen ”hallinnon” ja muiden virallisten laitosten (koulut, päiväkodit, sairaalat etc) työntekijöiden oli suotavaa osallistua. 


Johan Bäckman Donetskissa toukokuussa 2019 ”juhlistamassa” miehitystä. (7)



















Suomalaisen, miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvan uuden MV-lehden ”päätoimittajan” propagandistina ja salaliittoteoreetikkona tunnetun Janus Putkosen Ivan Putkov-tilille tekemän Facebook-päivityksen mukaan Donbasin miehitetyille alueille saapui suomalaisdelegaatio 8. toukokuuta 2019 osallistuakseen ”Donbasin kevään” juhlintaan Donetskissa ja Luhanskissa.

Suomalaisdelegaatio Luhanskissa, vasemmalla oleva nainen tod.näk. paikallinen.





















Suomalaisdelegaation jäsenistä neljä, kun laskemme Janus Putkosen mukaan delegaatioon, toimii ja työskentelee aktiivisesti Venäjän eduksi. Johan Bäckman on toiminut Pohjois-Euroopan edustajana Venäjän presidentinhallinnon alaisessa RISI:ssä (RISS). Kaksi muuta tiedettyä delegaation aktiivista jäsentä ovat, kevään eduskuntavaaleissakin ehdokkaana ollut Jarmo Ekman – joka on aiemmin työskennellyt Donetskissa venäläisrahoitteisessa propagandistisessa ja disinformatiivisessa DONi-Newsissä Janus Putkosen alaisuudessa. Ekman myös toiminut alueella järjestetyissä laittomissa ”vaaleissa” ”vaalitarkkailijan” roolissa useammankin kerran, viimeksi marraskuussa 2018. Ekmanin kanssa Suomesta alueelle matkusti Noora Salmio, suomalaisiin Donetskin ”kansantasavallan” ystäviin kuuluva aktivisti. Delegaation viidennen jäsenen henkilöllisyyttä ei ole toistaiseksi julkaistu.


Suomalaisista Johan Bäckmanille ja Jarmo Ekmanille sekä miehitetyllä alueella asuvalle Janus Putkoselle on langetettu sanktiot Ukrainan toimesta tämän vuoden puolella, samalla kertaa Ukraina langetti sanktiot suurelle joukolle venäläisiä, miehitetyillä alueilla asuvia ukrainalaisia ja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat työskennelleet aktiivisesti Venäjän toimien hyväksi Krimin niemimaan miehityksen ja laittoman anneksaation sekä Itä-Ukrainan sodan alun jälkeen. Sanktioidut suomalaiset ovat toimineet laittomien vaalien ”vaalitarkkailijoina” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Krimillä (Bäckman) ynnä työskennelleet näkyvästi Venäjän hyväksi.

Ukrainan presidentinvaalien ja Volodymyr Zelenskyin virkaanastumisen jälkeen Ukrainassa käynnissä oleva sota näyttää jälleen painuvan taka-alalle, ihmiset unohtavat sen, että par’ aikaa Euroopassa on sota, jossa on kuollut noin 13000 ihmistä, joista yli 3300 on siviilejä – samalla on syytä muistaa se, että kuolonuhrien kokonaismäärä on vain karkea arvio, venäläisjoukkojen todellisista tappioista ei ole tietoa. Venäjän valtiojohto on salannut luvut uhrien omaisilta ynnä koko kansalta.


Normandian maihinnousun vuosipäivänä 6. kesäkuuta 2019,

Marko






*: Azov median Youtube-tili on tällä hetkellä suljettu.

**: @lennutrajektoorin twittertili on toistaiseksi jäädytetty.