Tuoreita havaintoja Venäjän maavoimien elektronisen sodankäynnin kalustosta Itä-Ukrainassa

Viime vuoden elokuussa kirjoitin lyhyen katsauksen blogiini, jossa kävin läpi ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havaintoja venäläisistä elektronisen sodankäynnin järjestelmistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Kyseisessä kirjoituksessa kiinnitin huomioni ETYJ:n havaintoihin 4. helmikuuta – 27. maaliskuuta 2019 välillä, jolloin ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat havaitsivat miehitetyillä alueilla R-330Zh ”Zhitel” sekä Tirada-2 elektronisen sodankäynnin järjestelmiä, sekä 30. kesäkuuta 2019 tekemään havaintoon R-378A järjestelmän ajoneuvosta Kadiivkan (entinen Stahanov) alueella.

Pidän ETYJ:n havaintoja sikäli merkittävinä, että ne konkreettisella tavalla todistavat sen, että Venäjän asevoimat osallistuvat sodankäyntiin Ukrainassa, joten tästä syystä johtuen nämä havainnot, jotka muutoin eivät ylittäisi median julkaisukynnystä Suomessa, on syytä tuoda esille, joten nyt palaan teemaan ETYJ:n uusien havaintojen osalta, huomioiden niitä ajalta 26. marraskuuta 2019 – 10. maaliskuuta 2020.

Satelliittikuvaan merkitty ETYJ:n julkaisemien havaintojen sijainnit. Havaintojen sijainneista Verbova Balkan sekä Luhanskin vulitsa Vedeninan sijainnit ovat tarkat, kahden muun eli Stylan ja Lozivskyin sijainnit suuntaa-antavat. Seuraavaksi käyn yksityiskohtaisemmin läpi kunkin havainnon.

Marraskuun 26. 2019 ETYJ mini-tiedustelulennokki kuvasi Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Lozovskyin kylän lähellä noin 10 kilometrin päässä rintamalinjasta elektronisen sodankäynnin (VHF/ UHF häirintä) ajoneuvon. Kyseessä on todennäköisesti versio R-934-järjestelmästä. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on havaittu käynnissä olevan sodan aikana aiemminkin R-934-järjestelmään kuuluvia ajoneuvoja, vapaaehtoispohjalta toimivan InformNapalm-ryhmän jäsenet ovat paikantaneet R-934UM:n yksiköitä aiemmin Luhanskiin. (1)

Joulukuun 6. 2019 ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partio kuvasi Stylan kylän lähellä, viisi kilometriä rintamalta, RB-636 Svet-KU-järjestelmän yksikön. Kyseisen järjestelmän toimitukset Venäjän asevoimille alkoivat vasta vuonna 2012 eli pari vuotta ennen sodan alkua. Järjestelmää on havaittu sodan aikana aiemmin, muun muassa Luhanskissa kesällä 2016. (2)

Kuluvan vuoden helmikuun 16. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission käyttämä pitkän kantaman tiedustelulennokki kuvasi Verbova Balkan kylän koillispuolella sijaitsevan, käytöstä poistetun, pienkonekentän alueella useita moderneja, vain Venäjän asevoimilla käytössä olevia, elektronisen sodankäynnin järjestelmiä. Tuolloin alueella oli elektronisen sodankäynnin kalustosta R-934B Sinitsa, R-330Zh Zhitel ja RB-636 Svet-KU sekä R-sarjan viestintäajoneuvo. (3)

Kuvatuista yksiköistä R-330Zh Zhitel on tuttu vieras miehitetyssä osassa itäistä Ukrainaa, niistä on tehty lukuisia havaintoja talven 2015 jälkeen. (4)

ETYJ:n tiedustelulennokin kuva 16.3.2019, kuvassa muun muassa R-330Zh ja Tirada-2.

ETYJ:n havainto Luhanskissa vul. Vedeninalla 10. maaliskuuta 2020

Maaliskuun 10. päivä ETYJ:n käyttämä mini-tiedustelulennokki kuvasi Luhanskissa vul. Vedeninan varrella sijaitsevan varaston tai teollisuusrakennuksen pihalla kolme Venäjän asevoimien elektronisen sodankäynnin järjestelmää (RB-636 Svet-KU, RB-341V Leer-3 ja R-934B Sinitsa) ja tasakattoisen rakennuksen katolla antennin, jollainen ilmestyi kyseisen rakennuksen katolle viimeistään elokuussa 2016. (5)

Satelliittikuvien perusteella voidaan päätellä, että venäläisjoukot ovat käyttäneet kyseistä rakennusrypästä tukikohtanaan tai varikkonaan syksystä 2014 lukien, Google Earthin päivitystietojen mukaan 3. lokakuuta 2014 rakennusten keskelle jäävällä piha-alueella on useita maastokuorma-autoja, samoin tasakattoisen rakennuksen yhdet pariovet ovat auki.

vul. Vedenina, Luhansk – 3. lokakuuta 2014.

vul. Vedenina, Luhansk – 30. elokuuta 2016.

vul. Vedenina huhtikuun loppupuolella vuonna 2018, Luhansk.

Yleiskuva Luhanskin kaakkoisosista.

Kaakkoisessa Luhanskissa sijaitsevien Proletariatu Donbasun sekä Mistechko Hostra Mohylan alueilla sijaitsee eräänlainen keskittymä varikkoja ja varastoalueita, joita Venäjän asevoimat sekä sen varustamat proxyjoukot käyttävät joukkojen sekä kaluston ja muun materiaalin huollossa ja varastoinnissa. Kaupunginosien itäpuolella sijaitsevan lentokentän aluetta alueelle sijoitetut joukot ovat käyttäneet harjoitteluun ja asejärjestelmien testaamiseen myöhäisestä syksystä 2014 lähtien.

Alueen erillisistä kohteista huomioitavina on syytä mainita Transpelen alue sekä lentokenttä, joiden kumpienkin alueille on säännöllisesti sijoitettuna raskasta kalustoa, kuten taistelupanssarivaunuja, rynnäkkövaunuja sekä miehistönkuljetusajoneuvoja ja erilaisia tykistöjärjestelmiä ja raketinheittimiä, unohtamatta elektronisen sodankäynnin kalustoa ja varusteita. Esim. alkuvuodesta 2015 Luhanskin lentokentällä kuvattiin SPR-2M Rtut-BM, jota ryhdyttiin toimittamaan Venäjän asevoimille vasta vuonna 2013. (6) Venäjän maavoimien varustukseen kuuluva SPR-2M Rtut-BM Luhanskin lentokentällä, taustalla näkyy lentokentän alueella, ennen sotaa, toimineen Luhanskin ilmailumuseon lentokoneita.

SPR-2M Rtut-BM, Luhanskin lentokentän alueella. (7)

Huomioitavaa ETYJ:n havainnoissa on kuitenkin se, että vaikka kalusto on tunnistettu ja kaikkien osapuolten tiedossa on se, että tässäkin kirjoituksessa mainittuja moderneja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä ei ole käytössä sodanosapuolista (eikä muutenkaan) kuin Venäjällä, niin ETYJ:n julkaisemissa raporteissa Venäjää ei pääsääntöisesti nimetä. Eräissä tapauksissa on viitattu rajaliikenteeseen Venäjän kontrolloiman – miehittämän – rajan yli, mutta muuten Venäjän rooli on virallisissa raporteissa ja lausunnoissa häivytetty olemattomiin. Tässä tapauksessa ETYJ on joutunut poliittisesti taipumaan Venäjän kiristyksen edessä, josta seuraa se, että sodan osapuoli Venäjän rooli aktiivisena sotijana on häivytetty niin pitkälle, että samaan aikaan kun Venäjä miehittää Krimin niemimaata ja sotii Ukrainan itäosissa, sen tarkkailijat osallistuvat ETYJ:n Ukrainan monitorointimission operaatioihin Ukrainassa. (8) Tarkkailijoista ainakin osan on tunnistettu kuuluvan Venäjän valtion turvallisuus- ja tiedusteluelimiin, ja toimiessaan Ukrainassa, he ovat tehneet yhteistyötä miehitettyjen alueiden ”viranomaisten” sekä venäläisupseereiden kanssa.

Marko

1. Prometheus kustannus: Donbas in Flames, s. 78.

2. https://informnapalm.org/ua/kompleks-svit-ku/ 

3. https://informnapalm.org/ua/analiz-pereshkodzhannia-diialnosti-smm-osce-032020/ 

4. https://informnapalm.org/en/russian-r-330zh-zhytel-jamming-station-dislocation-is-found/ 

5. https://informnapalm.org/ua/rosiiska-tekhnika-na-donbasi-foto-leer3svet/

6. Prometheus kustannus: Donbas in Flames, s. 78.

7. https://informnapalm.org/en/citizens-of-belarus-riding-russian-ew-systems-in-luhansk/ 

8. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1223255785758695424?s=20 

Tässä yhteydessä minun ei ole järkevää käydä kutakin julkaistua kuvaa läpi ja esittää todisteet siitä, että kuviin merkitty kalusto on sitä, mitä niiden väitetään olevan. Tämän asian on esim. InformNapalm tehnyt aiemmin riittävällä tarkkuudella, kuten seuraavat artikkelit A ja B.

Koronavirus, kohudosentti ja Suomi

Alkuun painotan lukijoille, että tämä on lähinnä, muistiinpanoluonteinen, havaintokokonaisuus kohudosentin eli Johan Bäckmanin sosiaalisen median (pääasiassa Facebook) koronaviestinnästä muutaman viime päivän ajalta ja teemoista, joita disinformatiivinen viestintä pitää sisällään. Tälläkin kertaa Bäckmanin viestillä on kohdeyleisönsä, viestin kärki on heille tarkoitettu – jos tarkkoja olemme, osa viestistä on kohdennettu venäläiselle yleisölle, mutta osaltaan hän kohdentaa viestiään myös sille osalle suomalaisia (ja mahdollisesti kolmansien maiden kansalaisia), jotka seuraavat häntä ja kuuluvat hänen verkostoonsa.

Johan Bäckman Facebookissa koronaviruksesta ja Suomesta sekä Venäjästä (16. – 18. maaliskuuta 2020).

Johan Bäckmanin viestinnässä toistuu muutama keskeinen teema, jotka on syytä poimia esille:

- Bäckmanin mukaan Suomessa on vallalla vaalivilppihallitus, termin käyttö on toistuvaa, tarkoituksellista ja leimaavaa.

- Bäckmanin mukaan Suomi on rikollisten käsissä.

- Bäckman tiedustelee lukuisia kertoja, joko NATO-joukot ovat saapuneet maahan, eikä myöskään unohdeta viittausta koronan olevan NATO-operaatio.

- Bäckmanin viestinnässä toistuvat useissa eri medioissa liikkuneet huhut biologisesta aseesta, mutta kuitenkin sillä painotuksella, että kyseessä on lännen hyökkäys Venäjää vastaan, jossa ”takaovena” yritettiin käyttää Kiinaa. Huomioidaan vielä se, että Bäckman mainitsee taustalla olleen ”biologisen sodan brittiläiset arkkitehdit” – josta voisimme rakentaa aasinsillan Venäjän suorittamaan Novitšok-iskuun Iso-Britanniassa, jossa Venäjän ensisijaisena kohteena oli Sergei Skripal, myrkylle altistui Sergei Skripalin ohella hänen tytär Julia, sekä brittipariskunta, joista nainen kuoli.

- Venäjällä toistetaan myös ajatusta, koronan saaneen aikaan ”globaalin hullujenhuoneen” – jonka  Venäjä on mitä ilmeisimmin Bäckmanin viestinnän ja maan valtiollisen propagandan mukaan onnistunut (toistaiseksi) torjumaan. Todellisuus lienee aivan jotain muuta, sillä tartuntojen lukumäärä on noussut alle viikossa kymmenistä pariin sataan (199 tilastoitua koronavirustartuntaa 19.3.2020*). 

Kiinnostavaa myös seurata mihin suuntaan Bäckmanin venäläisille kohdennettu viestintä kehittyy, kun koronaepidemia toden teolla saavuttaa Venäjän. Todennäköisiä skenaarioita viestinnän suunnasta (ja kohteesta) minulla jo on, mutta jätetään ne nyt ääneen lausumatta.

On hyvä pitää mielessä se, että Bäckman alkoi levittää ajatusta ”vaalivilpistä” hyvin pian vaalien jälkeen, keväällä 2019. Tuolloin hän sai tukea viestin levittämiseen muun muassa miehitetyssä Itä-Ukrainassa asuvalta, MV-lehden nykyiseltä ”päätoimittelijalta”, Janus Putkoselta sekä Jon Hellevigiltä. Kevään 2019 havainnoista laajemmin blogissani ”Palapelin kokoamista – jatkoa Johan Bäckmanin verkoilla kalasteluun”.

Vaalien jälkeen tarina vaalivilpistä onnistuttiin ujuttamaan myös perussuomalaisia lähellä olevaan Nykysuomi-verkkolehteen, (1) jota toimittaa Petri Perta. Perta toimi myös Arto Luukkasen eduskuntavaalien kampanjapäällikkönä. (2)

Eilen (18.3.2020) illalla Bäckman siirsi korona-keskustelun Facebookista Twitteriin, teemojen pysyessä jotakuinkin samoina – ainakin saman suuntaisina. Twiittivirrassa Bäckman näyttää myös huomioivan ns. kansallismielisten viestintää, antaen sille lisää näkyvyyttä, ja toisaalta, sisällyttäen sen omaan ”tarinaansa”. Tai kenties kyseessä on heidän yhteinen ”tarina”, jota he toistavat. Bäckmanin ja eräiden ”kansallismielisten” toistama tarina näyttää käyvän yksiin niiden havaintojen kanssa, joiden mukaan Venäjä syöttää huomattavassa määrin korona-disinformaatiota länteen.

Edellä kirjoittamaani, lisähuomiona, ei mikään ihme, että miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen toimittelemassa MV-lehdessä on julkaistu lukuisia – disinformatiivisia ja yhteiskuntaan kiilaa iskeviä – Suomea käsitteleviä korona-kirjoitelmia. Kirjoitelmista on, jälleen, vedettävissä se johtopäätös, että tämän viiteryhmän henkilöt eivät ole Suomen asialla.

Kuvakaappaus MV-lehden Kotimaa-osiosta 18. maaliskuuta 2020, kärkeä miehittää kokojoukko koronatuotoksia.

* * *

Epäilemättä joku pohtii sitä, että onko Bäckmanille syytä antaa edes tämän vertaa lisänäkyvyyttä? Uskokaa pois, olen itsekin pohtinut samaa kysymystä, ja päätynyt lopulta sellaiseen lopputulemaan, että koetan nostaa esille Johan Bäckmanin toimintaa, mutta kuitenkin siten, että en anna sille sellaista näkyvyyttä, joka on mahdollista tulkita positiivisluonteiseksi esilletuonniksi. Suhtautumiseni Johan Bäckmanin toimintaan on ehdottoman tuomitsevaa – hän on rikkoja rakentajan sijaan.

Olen vaihtanut ajatuksia Johan Bäckmanin toiminnasta useiden henkilöiden kanssa, kautta linjan ajatus on ollut se, että aikoinaan media teki virheitä siinä, ettei Bäckmanin toimintaa käsitelty kriittisesti – ennemminkin hän sai toimia hyvin vapaasti vuosien ajan, merkittävä muutos alkoi Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainalta, mutta vasta toimittaja Jessikka Aroon kohdistunut brutaali häirintä- ja mustamaalauskampanja tuntuu avanneen valtaosan silmät. Kyse ei ole enää mistään vitsistä tahi helppoheikistä, vaan henkilöstä, joka on vakavasti otettava operaattori (uhka).

Bäckmanin toimintaa olisi kyllä haluttu tarkastella jo aiemminkin, ennen edellä mainittuja tapahtumia, mutta – syystä tai toisesta johtuen – toimituksissa ei nähty tarpeelliseksi ruotia hänen tekemisiä sen syvällisemmin. Ylempää tullut ohjeistus oli, ymmärtääkseni, ennemminkin tyyliä ”vaietaan hiljaiseksi”, josta seurasi se, että pelikenttä oli Bäckmanille vapaa ja hän pääsi vuosien ajan operoimaan varsin vapaasti. Monelta jäi huomiotta se, että Bäckman oli merkittävälle osalle venäläismedioita vuosientakaisissa lapsikaappauskysymyksissä ainoa suomalaislähde.

Minusta on varsin selkeästi toteennäytetty se, että hiljaisuus ei auta – disinformaatiota ja propagandaa, kuten ei pahantahtoista vaikuttamista, voi vaientaa olemattomiin. Ne eivät lakkaa olemasta, jos suljemme niiltä silmämme ja korvamme, niitä vastaan on toimittava päättäväisesti ja varmasti, tuoden esille se, mitä ne saavat aikaan.

Marko

1. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/ 

2. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2018/10/perussuomalaiset-ja-turvallisuuspolitii.html 

*: Lähteenä ”2020 coronavirus pandemic in Russia”, Venäjän terveysviranomaisten esittämiä virallisia lukuja on kritisoitu myös venäläisten lääkäreiden toimesta, virallisen tilastoinnin luotettavuus kyseenalaistetaan.

Lähteenä käytetty myös Johan Bäckmanin Facebook-tiliä sekä MV-lehden verkkosivua.

Maidanilta ”Putinin turisteihin”

Vaikka Euromaidanin päättymisestä ja vallan vaihtumisesta Ukrainassa on vierähtänyt aikaa jo reilut kuusi vuotta, niin silti edelleen monelle Euromaidan ja sitä vastustanut anti-Maidan on herättänyt kysymyksiä. Olen niihin eriasteisella kärsivällisyydellä vastannut lukuisia kertoja, ei vain tämän vuoden puolella, vaan aiempinakin vuosina, mutta ehkäpä on perusteltua kirjoittaa lyhyt yhteenveto aiheesta, mutta laajennan aiheen käsittelyä sen verran, että poimin mukaan kevättalvella ja keväällä 2014 Ukrainan etelä- ja itäosissa esiintyneet Venäjää tukevat mielenilmaukset, joihin osallistui yhteensä tuhansia venäläisiä, joita siirrettiin paikkakunnalta toiselle busseilla ja tila-autoilla, ja joita paikalliset – ukrainalaisiksi itsensä tuntevat – nimittivät yksintein ”Putinin turisteiksi”.

Euromaidanista löytyy suomeksi kirjoitettua laajempia artikkeleja, sitä on myös käsitelty kirjallisuudessa, joten suosittelen kiinnostuneita lukemaan Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen (nykyisin Järvenkylä) yhdessä kirjoittaman teoksen ”Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta”, jonka erinomaisen laadukas ja avaava Euromaidan kuvaus on juuri Hellenbergin käsialaa.

Lyhyemmin Euromaidanin tapahtumia kuvataan Johannes Remyn teoksessa ”Ukrainan historia”, mutta teoksen lukeminen on suositeltavaa, koska se merkittävällä tavalla avaa lukijalle sitä, mistä Ukraina on tullut ja mihin se on menossa. Maan ja alueen historia on myös meille suomalaisille vähän tunnettu, joten tämäkin on yksi peruste lisää tarttua kirjaan.

Maidan Nezalezhnosti, Kiova – joulukuu 2013. (1)

Maanlaajuinen Euromaidan

Useimmille meistä Kiovassa, marraskuun 2013 lopusta helmikuun 2014 loppuun, järjestetyt Euromaidan mielenosoitukset ovat tuttuja. Tuolloin ja senkin jälkeen uutisvirrassa on harvemmin mainittu sitä, että liikehdintä oli käytännössä koko maan laajuinen. Kiovan Euromaidania tukevia mielenosoituksia järjestettiin kautta Ukrainan lännestä itäisimpään kolkkaan ja pohjoisesta etelään aina Krimille saakka. Myös niillä alueilla, joita Venäjä tukemiensa joukkojen kanssa nyt miehittää, järjestettiin useita Euromaidania ja lopulta Ukrainan yhtenäisyyttä tukeneita mielenosoituksia.

Kiovassa Euromaidan alkoi kerätä tuhansien sijaan ensin kymmeniä tuhansia ja lopulta satoja tuhansia osallistujia – parhaimmillaan Euromaidan mielenilmauksiin otti yhdellä osaa Kiovassa noin 800 000 ihmistä – joidenkin arvioiden mukaan jopa yli miljoona.

Säännöllisesti Kiovan keskustaan Maidan Nezalezhnostille eli Itsenäisyydenaukiolle kerääntyi ympäri vuorokautisesti, marraskuun lopulta 2013 – helmikuuhun 2014 eli Janukovytšin kukistumiseen saakka tuhansia ukrainalaisia tukijoineen puolustamaan demokratiaa. He olivat paikalla ympärivuorokautisesti viikon jokaisena päivänä, muuttaen Maidan Nezalezhnostin suureksi telttakyläksi. Heitä oli kaikista mahdollisista yhteiskuntaluokista opettajista työläisiin, ja kaikista ikäluokista – nuorista eläkeläisiin. Vanhin Euromaidan yhteenotoissa menehtynyt maidanilainen oli 82-vuotias, punalaivastossakin palvellut, Ivan Nakonechny, joka oli mukana 30. marraskuuta 2013 lähtien menehtyen ul. Instytutskalla 19. helmikuuta 2014. Nuorimmat menehtyneet olivat alle parikymppisiä, kuten Dmytro Maksimov,  Ustym Holodnyuk ja Nazar Voytovych. Kuten Timo Hellenberg omassa osuudessaan teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta kirjoittaa:

”Kaiken kaikkiaan rauhanomaisen euromaidanin alku oli tavallisten kansalaisten vetoomus päättäjien suuntaan: ”Kuunnelkaa meitä, älkää pettäkö meitä”. Maidanille tulleilla ei ollut ensimmäisenä mielessä Ukrainan sisäpolitiikka, vaan kyseessä olivat eurooppalaiset arvot: oikeudenmukaisuus, demokratia, tuomioistuimen lahjomattomuus tai lasten tulevaisuus”. (2)

Kirjassa toistuu useita kertoja silminnäkijän havainto ja ajatus siitä, että Euromaidan oli tavallisten kansalaisten vetoomus – huuto – päättäjien suuntaan. Ei ulkomaiden interventio; ei äärioikeiston hyökkäys – se oli tavallisen kansan protesti ja hätähuuto.

Itä-Ukrainassa järjestettiin ensimmäiset Euromaidania tukevat mielenosoitukset jo marraskuun 2013 lopulla, Donetskissa 26. marraskuuta kymmeniä mielenosoittajia osallistui Euromaidan-tukimielenosoitukseen. Joulukuussa järjestettiin jo merkittävästi suurempia tukimielenosoituksia, Donetskissa noin 500 henkeä kokoontui mielenosoitukseen joulukuun 2013 lopulla, ja Luhanskissakin tuhat varhaisessa vaiheessa joulukuuta.

Historioitsija Alexander J. Motyl kuvailee Donetskissa järjestettyä mielenosoitusta seuraavasti – “500 marchers to assemble in Donetsk is the equivalent of 50 000 in Lviv or 500 000 in Kiev” – kuvaus kertoo erinomaisesti sen, kuinka paljon silloisen presidentti Viktor Janukovytšin tukialue erosi merkittävästä osasta Ukrainaa. (3) Eräs merkittävimmistä tekijöistä eroon Donetskin alueen ja muun Ukrainan välillä oli Janukovytšin aluetta suosinut politiikka sekä paikallinen, vuosia kestänyt propaganda, jossa korostettiin alueellisia eroja Ukrainan yhtenäisyyden sijaan. Rahoittajina toimi Alueiden puoleen ohella Venäjälle intressejä omaavat oligarkit sekä paikallispoliitikot, mahdollisesti myös venäläiset organisaatiot.

Tavattoman usein vaille huomiota jää Euromaidanin tueksi 30. marraskuuta 2013 Kiovassa luotu auto-Maidan (ukr. Автомайдан), jolla silläkin oli toimintaa kautta Ukrainan – ei pelkästään Kiovan alueella. AutoMaidanin tehtäviin kuului muun muassa polttopuiden, polttoaineen ja renkaiden toimittaminen mielenosoituksiin, loukkaantuneiden vieminen sairaanhoitoon ja muun lainen toiminnan tukeminen ja vapaaehtoispartiointi kaduilla.

Vallan jo vaihduttua Ukrainassa ja Venäjän aloittaman Krimin niemimaan miehitysoperaation jo alettua, maaliskuussa 2014 Donetskissa järjestettiin lukuisia tuhansia ihmisiä koonneita Ukrainan uutta hallintoa ja maan yhtenäisyyttä sekä EU-integraatiota tukeneita mielenosoituksia.

Donetsk, maaliskuu 2014.

Edes maaliskuun mielenosoituksissa vuotanut veri ei pysäyttänyt kansalaisia – 13. maaliskuuta Donetskin alueella syntynyt Dmytro Chernyavskiy puukotettiin kuoliaaksi Venäjää tukevien mielenosoittajien hyökättyä EU-integraatio-tukimielenosoitukseen osallistuneiden kimppuun. Viimeiset vapaata Ukrainaa tukevat mielenosoitukset järjestettiin Donetskissa niinkin myöhään kuin huhtikuun lopulla 2014, tuolloin kaupunki oli siirtymässä anarkiaan – Ukrainalle lojaaleiden poliisien oli vaikea suojella kansalaisia, jotka käyttivät oikeuttaan ilmaista mielipiteensä.

Donetsk 24. huhtikuuta 2014 – viimeisiä kaupungissa järjestettyjä Ukrainaa tukeneita mielenosoituksia (kuva: Hromadske.ua).

Anti-Maidanista ”Putinin turisteihin”

Eräässä aiemmin kirjoittamassani havainnossa tulin maininneeksi sen, että ainakin Ukrainan itä- ja eteläosissa presidentinhallinnolta – käytännössä Viktor Janukovytšilta – tuli valtion, kuntien ja oppilaitosten työntekijöille kehotus osallistua Euromaidania vastustaviin ja presidenttiä tukeviin mielenosoituksiin. Tällaisia kehotuksia ja ohjeita annettiin vielä helmikuun puolella (v. 2014), mutta tuolloin käskyillä ja ohjeistuksilla ei tietojeni mukaan ollut kuitenkaan suuren suurta vaikutusta. Ne saivat enää liikkeelle vain yksittäisiä henkilöitä oppilaitoksista ja valtion- ja alueiden toimielimistä. Donetskissakaan, Viktor Janukovytšin ydintukialueilla, tukimielenosoitukset eivät keränneet todella suuria ihmisjoukkoja mukaansa missään vaiheessa, vaikka alueella viranomaisten ohella presidenttiä ja Alueiden puoluetta tukenut media valjastettiin kampanjointiin mukaan.

Hallinnon järjestämien mielenilmausten ohella anti-Maidaniin kuului myös spontaaneja elementtejä ja mielenilmauksia, Janukovytšilla oli aitoja tukijoita, jotka olivat valmiit puolustamaan presidenttiään. Osa tukijoista ei kuitenkaan hyväksynyt voimankäyttöä ja rikollisia otteita kansaa vastaan, joita nähtiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa Euromaidania. Eikä moni pitänyt tavasta, jolla Viktor Janukovytš oli presidenttinä toiminut, työskennellessään ajoittain hyvinkin itsevaltaisesti sekä suosiessaan lähipiiriään – mikä oli entisestään lisännyt korruptiota maassa, ja heikentänyt luottamusta valtiollisiin instituutioihin.

Ensimmäiset anti-Maidan mielenosoitukset Kiovassa järjestettiin marraskuun 2013 lopulla (29. marraskuuta Europa aukion mielenosoitukseen saapui 3000 henkilöä). Tiedetään, että osassa mielenosoituksia Alueiden puolue maksoi 100 hryvniaa kullekin osallistujalle, osaa kerrotuista mielenosoituksista puolueettomat tahot eivät kyenneet todistamaan järjestetyiksi. ”Mielenosoittajille” maksamiseen hallinnon tukijat turvautuivat myöhemminkin, ja samaa taktiikkaa käytettiin myöhemmin keväällä Itä- ja Etelä-Ukrainassa järjestettyjen ”mielenosoitusten” aikana kun Venäjältä tuotiin bussilasteittain ns. Putinin turisteja ”mielenosoituksiin”. Heille maksettiin kymmenistä satoihin rupliin osallistumisesta Ukrainan uuden hallinnon vastaisiin ”mielenosoituksiin” – näihin ”mielenosoituksiin” osallistui myös henkilöitä, jotka sittemmin osallistuivat sotatoimiin venäläisjoukoissa.

Joulukuussa 2013 Kiovassa järjestettiin noin tuhat henkeä koonnut Janukovytšia tukenut mielenilmaus, johon osallistujille mediatietojen mukaan maksettiin jopa 200 hryvniaa. Suurimmat Kiovan mielenosoitukset järjestettiin Alueiden puolueen organisoimina ja maksamina kuun puolivälissä, jolloin Ukrainan itä- ja eteläosista tuotiin junittain hallinnon työntekijöitä perheineen sekä opiskelijoita mielenosoituksiin. Poliisitietojen mukaan joulukuun 14. mielenilmaukseen Europa aukiolle osallistui jopa 60 000 mielenosoittajaa, silminnäkijöiden mukaan korkeintaan 20 000 henkeä. Kiovan suurten mielenilmausten järjestelyssä Janukovytšin hallinto hyödynsi muun muassa Alueiden puoluetta, Ukpromakord’ia (asevoimien silloinen elintarvikehuollosta vastannut organisaatio), Ukrainan rautatielaitosta sekä sisäministeriötä. Edes Kiovan anti-Maidan-mielenosoituksista Janukovytšin hallinto ei kyennyt järjestämään pysyvää vastavoimaa Euromaidanille, joulukuun 15. päivän mielenosoitus järjestettiin Europa aukiolla, joka oli jo illalla silminnäkijäkuvausten mukaan tyhjä – kuin autiomaata.

Donetskista kuljetettiin Janukovytšin kannattajia junilla jopa Kiovaan asti ”mielenosoituksiin”, toisaalta joulukuussa 2013 kaupungissa jouduttiin peruuttamaan anti-Maidan mielenosoitus, koska väkeä ei saatu riittävästi liikkeelle. Donetskissa toteutettiin myös pienessä mittakaavassa se, mikä Kiovassa toteutettiin monta kertaa laajemmin Donetskin kokemusten jälkeen, nimittäin joulukuun alussa Donetskin suurimpaan anti-Maidan mielenosoitukseen osallistui jopa 15 000 henkeä, joista monet tuotiin linja-autoilla muualta Donetskin oblastista. Joidenkin tietojen mukaan operaatioon oli varattu yli sata linja-autoa.

Suurimpaan Itä-Ukrainassa järjestettyyn anti-Maidan mielenosoitukseen otti osaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kyseessä oli Harkovassa 30. marraskuuta järjestetty tunnin kestänyt mielenilmaus. Harkovan mielenilmaus oli sikäli poikkeuksellinen, että siinä tuettiin hallintoa mutta myös EU-integraatiota, joten se ei ole verrattavissa suureen osaan anti-Maidan mielenilmauksia. Mediatietojen mukaan myös Harkovassa maksettiin ainakin osalle mielenosoittajia, samoin aluehallinnon ja valtion työntekijöitä oli kehotettu osallistumaan mielenilmaukseen.

Myös Ukrainan kommunistinen puolue tukiryhmineen järjesti omia anti-Maidan-mielenosoituksia, heidän mielenosoituksiin otti osaa parhaimmillaan pari tuhatta henkeä. (4) Ensimmäisen 24. marraskuuta 2013 Kiovassa – sittemmin kaadetun – Leninin patsaan äärellä. Puolue järjesti myös Donetskissa 1. joulukuuta mielenosoituksen, johon osallistui parisataa iäkkäämpää kaupunkilaista – mielenilmauksen teemana oli Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän liiton väistämättömyys.

Krimin Sevastopolissa äärioikeistolainen Rus’ky blok (Russian block) eli ”venäläinen ryhmä” järjesti joulukuussa 2013 mielenilmauksia Janukovytšin ja Ukraina-Venäjä-yhteistyön tueksi. Joulukuussa ryhmän johto tapasi Venäjän yhtenäisyys -puolueen johtajan Sergei Aksjonovin kanssa Venäjän Krimin pääkonsulin. Tapaamisessa oli kaksi aihetta, anti-Maidan sekä niemimaan irrottaminen Ukrainasta. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan, Aksjonov nimitettiin Krimin tasavallan pääministeriksi ja Ukraina on antanut hänestä pidätysmääräyksen.

Tammikuussa 2014 Ukrainassa järjestettiin vielä muutama merkittävämpi anti-Maidan mielenilmaus, joihin osallistui muutamia satoja henkilöitä – harvemmin paikalle saatiin yli tuhat osanottajaa. Joulukuun ja tammikuun aikana hallinnon tueksi ryhdyttiin muodostamaan titushkoista ja Venäjää tukevista kasakoista partioita, jotka suorittivat ensivaiheessa sen likaisen työn, jota sisäministeriön erikoisjoukot ja muut valtiolliset organisaatiot eivät voineet tehdä. Näiden ryhmien tukena oli useilla Ukrainan alueilla myös Yön susien motoristeja, joita saapui Krimille ja myöhemmin Itä-Ukrainaan myös Venäjältä. Nämä, hallinnon luvalla, rikollisesti toimivat ryhmät suorittivat Euromaidanin aikana lukuisia väkivallantekoja, myös murhia.

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, sen joukot saivat tukea alueelle siirtyneistä titushkoista sekä Yön susien jäsenistä, (5) ja kuten Euromaidanin aikaan, myös miehityksen alkuvaiheessa niin titushkat kuin myös Yön susien jäsenet syyllistyivät julmuuksiin Ukrainan hallinnon kannattajia sekä Krimin tataareja vastaan. Venäjä hyödyntää edelleen titushkoja sekä muita rikollisjengejä (mukaan luettuna Yön sudet) ja ryhmiä miehittämillään alueilla pelon ilmapiirin ylläpitämisessä sekä väkivallanteoissa.

Krimin niemimaan miehityksessä Venäjän ei tarvinnut turvautua ns. Putinin turisteihin, sen sijaan myöhemmin keväällä Venäjältä lähetettiin organisoidusti Ukrainan itä- ja eteläosiin omalta maaperältään ”mielenosoittajia” Venäjää tukeviin mielenosoituksiin – näiden mielenosoittajien joukossa oli myös Venäjän proxy-joukoissa myöhemmin esiintyviä taistelijoita ja militanttikomentajia, kuten sotarikollinen Arseni Pavlov eli ”Motorola”. Itä-Ukrainassa vieraili tuolloin myös lukuisia venäläisiä ekstremistejä tapaamassa yhteistyökumppaneitaan sekä alueella toimivia operaattoreita. Russian Imperial Movementin eli Russkoe Imperskoe Dvizhenie delegaatio, vetäjänään Nikolai Trushchalov, vieraili Donetskissa 14. maaliskuuta 2014, tavaten alueen venäjämielisen äärioikeiston edustajia sekä ”Donetskin kansantasavalta” -liikkeen edustajia, joka oli vuosien ajan tehnyt yhteistyötä venäläisen ekstremisti ja ideologi Aleksandr Duginin luomuksen Evraziyskiy soyuz molodezhi’n eli ESM:n kanssa. (6) Russian Imperial Movement on rakentanut verkostojaan myös Pohjoismaihin, se on tehnyt yhteistyötä myös kansallissosialistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa. (6)

Odessan alueelle, Ukrainan Mustanmeren rannikolle, saapui kollaboraattoreita myös Transnistrian alueelta, joka Venäjän tuella ja aseilla irtautui Moldovasta 90-luvun alussa ja jonka alueella on sijoitettuna yli tuhat venäläissotilasta.

Maalis-huhtikuussa 2014 L. monen muun paikallisen ohella havaitsi, etteivät puhemiehet ja naamioidut tunnuksettomat asemiehet Donetskin keskustassa olleet paikallisia, muutama poikkeus vahvisti tämän säännön. Paikallisille heidät paljasti kieli, joko he eivät osanneet tai ymmärtäneet paikallista ”sekaleipää” (alueella puhuttua ukrainan ja venäjän sekoitus). Puhumattakaan, että he olisivat ymmärtäneet ukrainaan – ei, heidät tunnisti Venäjältä tulleiksi kielestä ja aksentista saattoi päätellä alueen, joku oli Moskovasta, toisia tuli Pietarista saakka kuin myös Uralin takaa.

”Donetskin aluehallintorakennuksen ympärillä oli tunnuksettomia taistelijoita, osa oli maastopuvussa, osa pukeutuneena siviiliksi – miehet olivat aseistautuneita rynnäkkökiväärein. Jututettuani huomasin, etteivät he olleet paikallisia.”

Toisaalta läheskään kaikki paikalliset eivät ymmärtäneet kenen tai minkä takia he osoittivat mieltään:

”Nyt tiedän, että Janukovytšin tukijoita käytettiin hyödyksi, samoin Majakista (Маяк) tuotiin väkeä protesteihin. Olin pettynyt, kun näin ihmisiä kokoontuvan aukiolle jokainen viikonloppu. Moni Venäjältä Itä-Ukrainaan muuttanut eläkeläinen kuvitteli rakentavansa Neuvostoliittoa uudelleen – he haikailivat Neuvostoliiton perään, eivät Ukrainan tai Venäjän vaan Neuvostoliiton,” donetskilaisen L:n havaintoja vuoden 2014 mielipuolisesta keväästä.

Havaintoja

Siinä missä Euromaidan ja sitä tukenut auto-Maidan olivat kansalaisten spontaaneja liikkeitä, joissa kansalaiset toivat julki pettymyksensä, ja muistuttivat päättäjiä demokratiasta, arvoista ja suunnasta, johon Ukraina kulkisi, jos EU assosiaatiosopimus hylätään – samalla muistutettiin päättäjiä siitä, että kyse oli Ukrainan (ja tulevien sukupolvien) tulevaisuudesta. Kuten Johannes Remy Ukrainan historia teoksessaan viittaa, Viktor Janukovytšin kaudella Ukraina siirtyi hämmästyttävän nopeasti takaisin Leonid Kutšman kauden autoritaariseen presidenttijohtoiseen järjestelmään. (7) Tämä siirtyminen takaisin autoritariaan, ja uhka vielä pidemmälle menevistä muutoksista, jotka veisivät Ukrainaa kohti totalitaarisesti johdettua valtiota, saivat kansalaiset liikkeelle – eivät vain itsensä vaan myös lastensa tulevaisuuden tähden. On hyvin todennäköistä, että pelko yhteiskunnan muuttumisesta entistä autoritaarisemmaksi omalta osaltaan kampanjoi Janukovytšin hallintoa vastaan, estäen täten anti-Maidania nousemasta todelliseksi kansanliikkeeksi. Käytännössä ilman mittavia tukitoimia, rahalahjoituksia, värväämistä jne. anti-Maidan mielenosoitukset jäivät hyvin usein vaatimattomiksi satojen tai muutaman tuhannen kansalaisen hetkelliseksi mielenilmaukseksi – kansanliikkeestä ei siis voida hyvälläkään tahdolla puhua.

Aivan kuten anti-Maidanin kohdalla, Viktor Janukovytšin kukistumisen jälkeen Ukrainan itä- ja eteläosien uuden hallinnon vastaiset mielenosoitukset keräsivät harvoin ilman tukea suuria ihmisjoukkoja mukaansa. Silminnäkijähavaintojen mukaan Donetskissa maaliskuun lopulla 2014 mielenosoitukset olivat kutistuneet satojen ihmisten joukkokokouksiksi, joiden osallistujakunta oli pääosin eläkeläisiä ja vähäosaisia, jotka todennäköisesti elivät enemmän menneisyydessä (Neuvostoliitossa) kuin siinä hetkessä. Ukrainan hallinnon vastaiset mielenosoitukset alkoivat saada uudelleen pontta vasta siinä vaiheessa, kun Venäjältä ryhdyttiin lähettämään organisoidusti väkeä (eli ”Putinin turisteja”) mielenosoituksiin ja luomaan kaaosta, jotka sitten huhtikuun puolella etenivät hallintorakennusten haltuunottoihin ja, Venäjän organisoimaksi, aseelliseksi toiminnaksi – lopulta sodaksi.

Marko

1. Kuva via: http://links.org.au/node/3932 

2. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta: Timo Hellenberg ja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) s. 57.

3. A Free Donetsk? – Alexander J. Motyl.

4. https://www.kyivpost.com/article/content/ukraine-politics/numerous-parties-associations-plan-rallies-in-kyiv-on-sunday-332350.html 

5. https://www.theguardian.com/world/2014/feb/28/ukraine-night-wolves-military-seize-crimea 

6. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

7. Ukrainan historia: Johannes Remy s. 257.

Lähteinä hyödynnetty myös silminnäkijähavaintoja sekä erilaisia medioita ja julkaisuja, kuten Kyiv Post, Hromadske.ua ja Donbas in Flames -teosta sekä Kharkiv Human Rights Protection Group’in verkkosivua khpg.org.

MH17 disinformaatiota suomalaisittain

Alankomaiden Haagissa alkoi maanantaina, 9. maaliskuuta, oikeudenkäynti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisesta Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014. (1) Oikeudenkäynnin tässä vaiheessa syytettynä on monikansallisen tutkijaryhmän eli JIT:n nimeämät neljä epäiltyä – venäläiset tiedustelu-upseerit Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinski ja Oleg “Gyurza” Pulatov sekä ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko, jonka tiedetään toimineen kesällä 2014 Venäjän proxy-joukkojen ja militanttien osaston sekä jonkinasteisen tukikohdan komentajana.

JIT:n nimeämät epäillyt.

Ennen paneutumistani kirjoituksen teemaan eli suomalaisiin MH17-disinformaation ja propagandan levittäjiin, muutamalla sanalla siitä, mitä Itä-Ukrainassa tapahtui 17. heinäkuuta 2014.

Malaysian Airlines lento MH17 Amsterdamista Kuala Lumpuriin tuhoutui iltapäivällä, kello 16:20:-- paikallista aikaa, 17. heinäkuuta 2014 kun Pervomaiskyin kylän länsipuoliselta pellolta laukaistu 9М38M1-tyyppisen ilmatorjuntaohjuksen 70 kiloinen taistelukärki räjähti Malaysia Airlinesille kuuluneen Boeing 777-200ER:n – takaa katsoen – ohjaamon vasemmalla puolella. Lennon MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus laukaistiin 9K37M Buk-M1 TELARista, nro. 332 – myöhemmin muun muassa Bellingcatin toimesta saatiin selvitettyä kyseisen TELARin kuuluneen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen.

Osia kyseisestä prikaatista oli siirretty kesäkuussa 2014 sijoituspaikaltaan Kurskin alueelta etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, Millerovon pikkukaupungin alueelle Venäjällä. Heinäkuun 16. – 17. päivän välisenä yönä kyseinen Buk TELAR siirrettiin Volvon vetämällä trailerilla Venäjältä Itä-Ukrainaan, alueelle, joka oli Venäjän proxyjen ja ”paikallisjoukkojen” hallinnassa.

Ensivaiheessa pudotuksen jälkeen venäläismediat uutisoivat Ukrainan ilmavoimien koneen pudottamisella, totuuden paljastuttua – samana iltapäivänä – tarina alkoi muuttua disinformaation ja propagandan vallattua alaa. Venäläispropagandan tuottamiseen ja levittämiseen otti osaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa myös suomalaisia operaattoreita, osa suuremmalla volyymilla osan vaatimattomammalla panoksella. 

Venäläisen uutistoimisto TASSin uutinen myöhäisiltapäivältä 17. heinäkuuta 2014 – ensivaiheessa kerrottiin Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen pudotetun. (2) Tämä uutinen perustui proxy-joukoilta saatuun tietoon, jotka hetken kuvittelivat pudottaneensa ukrainalaisen kuljetuskoneen. Uutinen ei kuitenkaan päivittynyt totuudella vaan alkoi valheiden verkon kudonta, mikä jatkuu edelleenkin.

Suomessa MH17-denialismi (totuuden kieltäminen) sai ilmaa siipiensä alle jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Denialistien – ja myöhemmin propagandistien – ensimmäisessä aallossa oli mukana Janus Putkonen tuolloin toimittelemallaan, disinformaatio ja salaliittoteorioita jakaneella, Verkkomedia.org -verkkojulkaisullaan, jonka toimintaan Juha Leinivaara kiinnitti huomiota julkaisemassaan kirjoituksessa ”MH17 ja vastaamattomat kysymykset”. (3)

Muutettuaan Itä-Ukrainan miehitetyille alueille Donetskiin ja käytännössä siirryttyään Venäjän palvelukseen, Putkonen jatkoi MH17 propagandan ja disinformaation tuottamista ja jakamista useammalla kielellä venäläisrahoitteisen DONi Newsin kautta, jonka ”päätoimittaja” hän oli. Toisinaan Putkonen teki yhteistyötä alueella vierailleiden tunnettujen MH17-propagandistien, kuten hollantilaisen Max Van Der Werffin kanssa.

Kuvakaappaus DONi Newsistä toukokuulta 2017.

DONi News siirrettiin ”telakalle” keväällä 2018, jonka jälkeen Putkonen jatkoi propagandan tuottamista sosiaaliseen mediaan erilaisille kohderyhmille, kunnes viime vuoden huhtikuussa hän ryhtyi vetämään Ilja Janitskinin perustamaa MV-lehteä. Putkonen komennossa tämä disinformatiivinen vasta- ja vihamedia sai uuden nimen – uusi MV-lehti – sisällön muuttuessa entistä selvemmin toistamaan Venäjän narratiivia. MV-lehdessä oli julkaistu myös Janitskinin kaudella disinformatiivisia MH17 -kirjoituksia, mutta Putkosen komennossa erilainen propagandistinen MH17 kirjoittelu yhdistettynä muuhun Venäjä-disinformaatioon lisääntyi entisestään. Viime vuoden keväällä ja kesänä erityisen paljon palstatilaa sai venäläinen – hybridioperaatioihinkin osallistunut – Yön sudet ”moottoripyöräkerho”.

Ote MV-lehdessä julkaistuista MH17-kirjoitelmista.

MV-lehden rinnalla MH17 disinformaation jakokanavana Putkosella ja useammalla muulla MH17-denialistilla toimii julkaisun Facebook-ryhmä Uusi MV-Lehti (UMV) - Yleinen Keskusteluryhmä, josta löytyy suuri joukko MH17 pudottamiseen liittyvää disinformaatiota, salaliittoteorisointia ynnä propagandaa, julkaisijoiden joukossa on myös Risto Koivula, johon viittaan vielä jäljempänäkin.

MV-lehden ja sen perillisen uuden MV-lehden rinnalla hiukan perustellumpaa denialismia ja salaliittoteorisointia tarjoaa disinformatiivisiin vastamedioihin kuuluva Vastavalkea, jonka verkkojulkaisussa on julkaistu useampi spekulatiivinen, salaliittoteorioita vilisevä tahi Venäjän narratiivia toistava kirjoitus Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. Kirjoitukset ovat pääsääntöisesti toimituksen tahi muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskila, tuotoksia.

Vastavalkeaan kirjoittelevat levittävät omaa denialismiaan (ja salaliittoteorioitaan) myös Facebookin ryhmiin, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään, joka on – ymmärtääkseni – ainakin aiemmin linkittynyt hyvin tiiviisti verkkojulkaisuun.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen Johan Bäckman julkaisi kohudosentti-blogissaan, hänen ja muutaman muun aktivistin nimissä, Suomeen perustaman ”Donetskin kansantasavallan edustuston” kannanoton lennon pudottamiseen. Heinäkuun 17. 2014 (eli pudotuspäivänä) julkaistussa kirjoituksessa toistuu Venäjän propaganda, siinä on myös nähtävillä se, kuinka jo ensimmäisenä päivänä tarina alkaa ”elää” ja kuinka viestinnässä viljellään Venäjän propagandan yleisesti käyttämiä nimityksiä Ukrainasta tyyliin: ”Kiovan laiton kansallissosialistinen vallankumoushallitus” ja ”Kiovan fasistijuntan”, puhumattakaan suoranaisista valheista. (4)

Myöhemmin Johan Bäckmanin rooli suorana MH17-disinformaation levittäjänä, on jäänyt vähäisemmäksi, mutta toiminnallaan hän on edesauttanut huomattavasti propagandan leviämistä päästäessään järjestämissään tilaisuuksissa ääneen erilaisia MH17-denialisteja ja salaliittoteorisoijia sekä organisoidessaan propagandistisia turistimatkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, jolloin on vierailtu myös miehitysalueiden ”hallintojen” pystyttämällä MH17-muistomerkillä kuulemassa ”totuus”. (5)

Edellä mainittujen ohella erilaisille keskustelupalstoille ilmaantui MH17 pudottamisen jälkeen hyvinkin nopeasi Venäjän narratiivia tai salaliittoteorioita viliseviä kirjoituksia tai viittauksia, esim. maanpuolustus.net-foorumille ilmaantuivat ensimmäiset salaliittoteorioihin vihjaavat viestit 17. ja 18. heinäkuuta 2014 – en kuitenkaan ota tässä kantaa siihen, oliko kyse erilaisten vaihtoehtojen spekuloinnista tai toteamisesta, että erilaisia tarinoita alkoi liikkua jo alkuvaiheessa. Foorumilla tosin moderaattorin toimesta jo 18. heinäkuuta ohjeistettiin jättämään suurimmat salaliittoteoriat omaan arvoonsa. Vastaavia spekulaatioita ja arveluita esiintyi myös muilla foorumeilla, kuten hommaforumilla.

Eri medioiden kommenttipalsat sekä Suomi24-foorumi olivat MH17 pudottamisen jälkeen hyvin raskasta luettavaa, mitä ne ovat osin edelleenkin denialistien vallattua tilaa itselleen.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen erilaiset kieltäjät, salaliittoteoreetikot ynnä kremliinit ovat julkaisseet kirjoituksiaan useilla eri alustoilla. Osa kirjoittajista on julkaissut samoja (tai saman kaltaisia) kirjoituksia useilla eri alustoilla blogeista Uuden Suomen puheenvuoro-palstaan – Jukka Nieminen kuului tähän porukaan. Hän on julkaissut kirjoituksiaan sinikivi-blogin ohella Uuden Suomen puheenvuorossa kuin myös Vastavalkeassa, ja mahdollisesti muillakin alustoilla. (6 ja 7) Nieminen toistaa kirjoituksissaan hyvin vahvasti venäjämielistä ”tarinankerrontaa”, jota on havaittavissa myös Risto Koivulan tuotoksissa – tai tajunnanvirrassa, kuten kirjoituksessaan ”Ukraina ampui alas Malesian MH-17-matkustajakoneen v. 2014 provokaatiomielessä?”, joka on hyvin sekava (ja raskaslukuinen) kokoelma uutislainauksia, vastauksia, olettamuksia jne. (8) Ja jossa toistuu ajatus Venäjästä kansainvälisen salaliiton uhrina. Koivula julkaisee myös blogia ”Hämeemmiäs”, jossa näyttävät toistuvan jotakuinkin samat teemat kuin muissa hänen kirjoitelmissaan.

Salaliittoteorioita vilisevään Havaintoja Uudesta Maailmanjärjestyksestä -blogiin ilmaantui ensimmäinen salaliittoteorialla spekuloiva vain päivää MH17 pudottamisen jälkeen otsikolla ”Itä-Ukrainassa toteutettiin false-flag lentonäytös”, jossa toistui termi ”sionistinen valtaeliitti” ja jo otsikossa viitattiin ”false-flag” -operaatioon. (9) Tämän jälkeen vastaavia, enemmän tahi vähemmän sakeita, kirjoituksia on julkaistu kyseisessä blogissa lukuisia.

Toisinaan myös joku vakavasti otettavampi henkilö heittää epäilyksen varjon MH17 tutkinnan ylle ryhtyessään toistamaan Venäjän disinformatiivista viestiä – perussuomalaisten Tom Packalén on kunnostautunut denialistina ja Venäjän tekojen puolustelijana useammankin kerran, niin Itä-Ukrainan sodassa kuin myös  Salisburyn hermomyrkkyiskun kohdalla.

Toivon lukijoiden tiedostavan sen, että MH17 tutkinnan ylle heitetään epäilyksen viittaa myös muilla, kuin edellä mainituilla foorumeilla, kuten Venäjän Trolliarmeija (sensuroimaton) Facebook-foorumilla, jolla ainakin osa edellä mainituista disinformaatikoista julkaisee kirjoitelmiaan. Aivan kuten Venäjä, näyttää siltä, että nämä propagandistit ja disinformaatikot luottavat määrään laadun sijaan tarkoituksenaan todennäköisesti osaltaan kylvää vain ja ainoastaan epätietoisuutta totuuden kumoamisen sijaan.

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-11247522 

2. https://tass.com/world/741164 

3. https://www.skepsis.fi/lehti/2014/Skeptikko-2014-3_MH17_ja_vastaamattomat_kysymykset.pdf 

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/07/donetskin-tasavallan-edustuston.html 

5. https://kohudosentti.blogspot.com/search?q=MH17 

6. https://www.sinikivi.com/sinikiven-paakirjoitukset/368-jukkis-tyoryhman-mh17-valiraportti 

7. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukkanieminen11/223720-surullinen-mh17-tutkinta/ 

8. https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto-koivula/ukraina-ampui-alas-malesian-mh-17-matkustajakoneen-v-2014-provokaatiomielessa/ 

9. http://nwohavaintoja.blogspot.com/2014/07/ita-ukrainassa-toteutettiin-false-flag.html 

Vastavalkean MH17-antia.