Pelastakaa Ukrainan lapset – Save Ukrainian Children

 

Lauantaina 8. kesäkuuta pienehkö joukko ukrainalaisia ja heidän suomalaisia tukijoita kokoontui Narinkkatorille Helsingissä muistuttamaan meitä kaikkia ukrainalaisten lasten kohtalosta Venäjän julman hyökkäyssodan jaloissa. Narinkkatorilta liikkeelle lähtenyt marssi päättyi Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun kautta Senaatintorille Suurkirkon portaille.

Save Ukrainian Children-kulkue perillä Senaatintorilla.

Faktoja: lapset Venäjän brutaalin tuhoamissodan jaloissa

Ensinnäkin meidän on muistettava, että sota Ukrainassa alkoi kevättalvella 2014 Venäjän miehittäessä ensin Krimin niemimaan ja aloittaessa tämän jälkeen sodaksi edenneen epävakauttamiskampanjan Ukrainan itä- ja eteläosissa: epävakauttamiskampanjaa seuranneen sodan ensilaukaukset ammuttiin Slovjanskin ja Kramatorskin kaupungeissa Donetskin alueella huhtikuun 12. päivä 2014 venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamien joukkojen toimesta. (1) Todellisuus osalla ukrainalaislapsia on siis se, että he ovat eläneet sodan jaloissa tai Venäjän miehittämillä alueilla jo vuosikymmenen ajan – venäläistämistoimien kohdistuessa osaan lapsia lähes koko tämän ajan.

Ukrainan syyttäjäviranomaisten mukaan yli 800 lasta on kuollut sotatoimien seurauksena Venäjän vuonna 2014 aloittaman sodan kuluessa. (2) Helmikuun 24. päivä 2022 alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen kuluessa on sotatoimien seurauksena kuollut ainakin 551 lasta ja vammautunut yli 1350 lasta (nämä lukemat pitävät sisällään Ukrainan viranomaisten vahvistamat uhrit, luku ei pidä sisällään Venäjän miehittämillä alueilla kuolleita lapsia – ei myöskään Venäjän tuhoaman Mariupolin lapsiuhreja). (3) Tämän vuoden toukokuu oli siviiliuhrien kannalta verisin Ukrainassa aikoihin (174 siviiliä kuoli ja 690 vammautui Venäjän sotatoimissa) vaatien myös lukuisia lapsiuhreja kuolleina ja vammautuneina.

Niin ikää Ukrainan viranomaisten mukaan Venäjälle on pakkosiirretty vähimmilläänkin yli 20 000 ukrainalaislasta. (4) Todellinen luku voi olla merkittävästi suurempi, koska ukrainalaisviranomaisilla ei ole tarkkoja tietoja Venäjän toteuttamista lasten ja/ tai koko väestön pakkosiirroista miehittämillään alueilla. Venäjä rikkoo näiltä osin kansainvälisiä sopimuksia, sodankäynnin sääntöjä kuin myös Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistusta. Venäjä ei myöskään tee yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa, puolueettomat toimijat eivät myöskään ole saaneet tietoja lasten pakkosiirroista tai pakkoadoptioista. Pakkoadoptio tarkoittaa sitä, että käytännössä Venäjän valtiolliset organisaatiot varastavat ukrainalaislapsia heidän vanhemmiltaan, antaen ne adoptoitavaksi venäläisperheeseen. Näiden toimien seurauksena Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi 17. maaliskuuta 2023 kansainvälisen pidätysmääräyksen Vladimir Putinista sekä Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Marija Lvova-Belovasta. (5) Tähän mennessä vasta joitain satoja Venäjälle kaapattuja lapsia on onnistuttu palauttamaan kotiin Ukrainaan.

Venäjän toimeenpanemat lasten- ja väestön pakkosiirrot eivät ole Ukrainassakaan mikään uusi asia. Venäjälle siirrettiin ensimmäisen kerran lapsia Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäjän valtion rahoittama organisaatio siirsi miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka eli ”Tohtori Liza” palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla. (6) Glinka kuoli 25. joulukuuta 2016 Venäjän puolustusministeriön Tupolev Tu-154 matkustajakoneen syöksyttyä Mustaanmereen parikymmentä minuuttia Sotšista nousun jälkeen, kone oli matkalla Hmeimimin lentotukikohtaan Syyriassa. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimeenpantiin väestönpakkosiirtoja Venäjälle vain muutamia päiviä ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, helmikuussa 2022. Donetskista siirrettiin Venäjälle jopa satoja orpolapsia 19. helmikuuta 2022 alkaneen operaation kuluessa. Miehitetyn Donetskin alueella määräyksen väestönsiirroista antoi alueen nukkehallinnon johtaja Denis Pushilin. (7) Näihin väestön pakkosiirtoihin en havainnut juurikaan kiinnitetyn huomiota, niiden jäädessä sodan eskalointia enteilevien uutisten jalkoihin.

Venäjällä nuorten militarisointi lähti toden teolla vauhtiin vuonna 2015, jolloin Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun idean pohjalta perustettiin ”nuorten armeija” – Junarmija. (8) Vastaavaa toimintaa harjoitettiin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, joilla lapsille järjestettiin päiväkodeissa ja kouluissa ”patrioottisen kasvatuksen” -nimellä kulkenutta militaristista kasvatusta miehityksen ensivuosista lähtien. Miehitetyn Luhanskin alueella ns. ”patrioottisen kasvatuksen” -laki otettiin käyttöön jo vuonna 2015, vastaava ”lakiehdotus” annettiin miehitetyn Donetskin alueella vuonna 2017, jossa ohjelmaan sisällytettiin ”nuorille tarkoitettua asevelvollisuuteen valmentavaa” -koulutusta. Luotettavista lähteistä saamieni tietojen mukaan miehitetyn Donetskin alueen päiväkodeissa järjestettiin lapsille jo ennen vuotta 2017 militaristis-patrioottista-kasvatusta ja -toimintaa. Jotain Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyn militaristis-patrioottisen-kasvatuksen ja toiminnan epäinhimillisyydestä kertoo toimittaja Aleksandr Tverskoin jutustelu seitsemänikäisen ”Nikitan” kanssa kesällä 2018. Julkaistulla videolla ”Nikita” kertoi auttavansa [militanttitaistelijoita] (sotilas)palvelussa ja taistelussa ukrainalaisia vastaan. Hän kertoi heidän valmistautuvan räjäyttämään ukrainalaiset pommeilla, niin että ”Ne menee ’tuhannen pillun päreeksi’”. (9)

Ukrainan oikeusasiamiehen toimiston arvion mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli joulukuuhun 2018 mennessä jo yli 5000 lasta osallistunut militaristisille ”patrioottisen kasvatuksen”-leireille. (10) Seuraavina vuosina toiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kiihtyi. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla vastaavaa kasvatusta kohdistettiin alueen lapsiin, kuitenkin sillä erolla, että Junarmijan toiminta alkoi alueella samaan tahtiin Venäjän alueiden kanssa. Tällä hetkellä Venäjä pyrkii pakkovenäläistämään lapsia kaikilla Ukrainalta miehittämillään alueilla. Tähän toimintaan osallistuvat myös peruskoulun opettajat sekä päiväkotien henkilökunta. Oppilaitoksissa ja päiväkodeissa vierailee myös miehitysarmeijan edustajia osallistumassa lasten ja nuorten pakkovenäläistämiseen.

Raporttien mukaan yli 2500 13–17 vuotiasta nuorta Venäjän miehittämiltä Luhanskin, Donetskin ja Hersonin sekä Zaporižžjan alueilta joutuu osallistumaan Soturi-leirille (ven. ”Воин”) Volgogradin alueella Venäjällä. (11) Militaristisen koulutuksen ohella leiri on osa nuorten pakkovenäläistämisohjelmaa. Toiminta on luonnollisesti kansainvälisten sopimusten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaista.

Narinkkatorilla hetki ennen liikkeelle lähtöä.

Loppuun havainto Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta. Sosiaalisen median alustoilla on jo pidemmän aikaa liikkunut mainintoja, joiden mukaan Venäjä pitää Ukrainalta miehittämillään alueilla sijaitsevia (käytössä olevia) kouluja sekä päiväkoteja sotilaidensa suojapakkoina sekä varusteidensa varastoina eli nämä laitokset toimintoineen toimivat eräänlaisina ”ihmiskilpinä” Venäjän joukoille.

Luotettavan lähteen mukaan Venäjä käyttää Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sijaitsevan paikkakunnan päiväkoteja joukkojensa materiaalivarastoina. Näissä nimenomaisissa tapauksissa miehittäjä on pakottanut henkilökunnan edelleen työskentelemään päiväkodeissa, vaikka niissä ei ole enää ollut lapsia hoidossa viikkoihin – miehittäjän toiminta eroaa näiltä osin niistä tapauksista, joissa tyhjiä rakennuksia käytetään suojina ja varastoina.

Silminnäkijähavaintojen mukaan jokin aika sitten Venäjän armeijan maastokuorma-autoista purettiin yhteen näistä päiväkodeista suurikokoisia (mutta kevyiltä näyttäviä) säilytys- ja kuljetuslaatikoita. Arvioiden mukaan kyseeseen voisivat tulla lennokkien kuljettamiseen tarkoitetut laatikot. Myös kyseisen päiväkodin henkilökunta on ollut pakotettuna töissä jo viikkojen ajan, vaikka lapsia ei ole siellä enää hoidossa.

* * *

Kiitokset marssille osallistuneille, kiitokset myös järjestäjälle Ukrainalaisten yhdistys Suomessa (Товариство українців у Фінляндії). Toivottavasti meitä on seuraavalla kerralla moninkertainen lukumäärä läsnä – ukrainalaislapsia ei saa unohtaa!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://mil.in.ua/en/articles/and-so-began-sloviansk/ 

2. https://kyivindependent.com/over-800-children-have-been-killed-due-to-russias-war-in-ukraine-since-2014-prosecutors-office-says/ 

3. https://kyivindependent.com/over-800-children-have-been-killed-due-to-russias-war-in-ukraine-since-2014-prosecutors-office-says/

4. https://kyivindependent.com/over-800-children-have-been-killed-due-to-russias-war-in-ukraine-since-2014-prosecutors-office-says/ 

5. https://yle.fi/a/74-20022970 

6. https://khpg.org/en/1608811992 

7. Tapahtumia kuvattu blogissani ”Pimeys laskeutuu Donbasin ylle – miehittäjä pakottaa ihmiset kodeistaan”.

8. Martti J. Kari ja Antero Holmila: Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii, s. 271.

9. https://www.unian.net/war/10166030-poslushayte-etot-ad-7-letniy-malchik-pohvastalsya-chto-pomogaet-terroristam-dnr-ubivat-ukraincev-video.html

10. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/children-as-a-tool-how-russia-militarizes-kids-in-the-donbas-and-crimea/ 

11. https://x.com/MamedovGyunduz/status/1798327608234369098 

Kuvat: Marko Enqvist.

 

Ukrainan mahdollisuus puolustautumiseen Venäjän hyökkäyssodan jatkuessa, suojelee parhaalla mahdollisella tavalla myös lapsia.

#SaveUkrainianChildren

Euroopan äärivasemmisto Venäjän asialla

 

Helsingin Sanomat julkaisi toukokuun lopulla eurooppalaista vasemmistoa tarkastelevan analyysin – Luvut paljastavat karun tosi­asian Euroopan vasemmistosta, ja ongelman nimi on Putin – jonka johtopäätös näyttää olevan yllätys monille. (1) Mutta onko johtopäätös todellakaan mikään yllätys? Ei se ainakaan minulle ole, jota päätelmää avaan tässä kirjoituksessa hiukan tarkemmin.

Tätä (yllätyksellisyyttä) pohtiessani ymmärsin, että suomalaiset ovat peilanneet eurooppalaista vasemmistoa liian paljon suomalaisten vasemmistopuolueiden toiminnan kautta, jolloin syntynyt kuva todellisuudesta ei ole täysin vastannut sitä, millainen se kuva on, kun otantaa laajennetaan koskettamaan koko Eurooppaa.

Suomessa on eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston Venäjä-tukeen ja -sympatioihin kiinnitetty aivan aiheellisesti runsaasti huomiota. * Samalla on kuitenkin jäänyt huomiotta se, että poliittisen janan toisesta päästä löytyy edelleen yllättävänkin paljon Venäjän sympatisoijia ja voimakkaita tukijoita. Tämä tuki ja ymmärrys on näkynyt Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen sekä sen käynnistämän Itä-Ukrainan sodan myötä Ukrainan sotaa seuraaville monella tapaa (tarkoitamme nyt siis vuotta 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin ja aloitti Ukrainassa epävakauttamiskampanjan, joka eteni sodaksi Donbasissa keväällä 2014).

Tässä vasemmiston tuessa kyse on muustakin kuin irlantilaisen Independents 4 Change-puolueen mepeistä Mick Wallace ja Clare Daly tai latvianvenäläisestä Tatjana Ždanokasta, joka Latvian itsenäistyessä oli Latvian kommunistisen puolueen jäsen, ja hänen yhteistyöstänsä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n kanssa. Tämä vuosia kestänyt yhteistyö paljastui vuodetuista sähköposteista, joihin virolainen uutissivusto Delfi on tutustunut. Aiheesta uutisoitiin laajalti tammikuun lopulla. (2) Kyse on myös laajemmasta ilmiöstä, kuin Venäjää myötäilevän disinformaation ja propagandan levittämisestä sosiaalisen median lisäksi europarlamentissa, jossa toimessa myös edellä mainittu kolmikko on ollut aktiivinen aivan kuten moni muu nykyinen ja entinen laitavasemmiston edustaja europarlamentissa, kuten vaikkapa Marco Rizzo, entinen europarlamentin jäsen ja Partito Comunista Italiano’n (Italian kommunistinen puolue) pääsihteeri, joka vielä keväällä 2021 levitti venäläisiä propagandauutisia Ukrainasta. (3) Samaista valeuutista käytettiin hyväksi propagandatarkoituksessa europarlamentissa Tatjana Ždanokan johdolla vielä helmikuussa 2022.**

 

Eurooppalaisen vasemmiston Venäjä-yhteistyöstä

Tutustutaanpa seuraavaksi hiukan tarkemmin eurooppalaisen vasemmiston Venäjä-yhteistyöhön, tarkasteluun sisältyy yhteistyö Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla vuodesta 2014 alkaen. Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, se järjesti maaliskuussa niemimaalla laittoman ja kansainvälisten sopimusten vastaisen ”kansanäänestyksen” liittymisestä Venäjään. Näitä vaaleja ”tarkkailemaan” Venäjä ja sen hallintoa lähellä olevat kansalaisjärjestöt kutsuivat myös joukon kolmansien maiden kansalaisia, joiden tehtävä ulkomaisina ”tarkkailijoina” oli antaa ”kansanäänestykselle” uskottavuutta ja toimia ”kansanäänestyksen” propagandaääninä. Tähän joukkoon kuului myös eurooppalaisia vasemmistopoliitikkoja, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto) Torsten Koplin, Monika Merk; Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) Charalampos Angourakis; puolalaisen Demokraattisen vasemmiston liiton Adam Krzysztof Kępiński; nykyisen Latvian venäläisten unionin Miroslavs Mitrofanovs sekä europarlamentaarikko Tatjana Ždanoka; (4 ja 5) suomalaisväriä Venäjän operaatioon toi tuolloin Johan Bäckman. (6)

Eurooppalaisen laitavasemmiston lisäksi myös eurooppalaisten laita- ja äärioikeistopuolueiden ja ryhmien edustajia osallistui Venäjän ja sitä lähellä olevien organisaatioiden organisoimaan operaatioon maaliskuussa 2014. Eräs tällainen taustaorganisaatio oli Venäjällä toimiva Eurasian Observatory for Democracy and Elections, jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuuluu belgialaisen kollaboraattorin ja poliittisen teoreetikon Jean-François Thiriartin seuraajiin ollen belgialaisen kansallisbolsevistisen ja uusfasistisen Parti communautaire national-européen (PCN) jäseniä.

Venäjän organisoima laiton kansanäänestys Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014 toimi lähtölaukauksena Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla järjestämiin vaaleihin. Syksyllä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettiin ”aluevaalit”, joita ”tarkkailemaan” saapui jälleen myös eurooppalaisten vasemmistopuolueiden edustajia Kreikasta ja Slovakiasta: Georgios Lambroulis ja Sotirios Zarianopoulos Kreikan kommunistisesta puolueesta sekä Viliam Longauer Slovakian antifasististen taistelijoiden liitosta eli SZPB:stä. (7)

Tulevina vuosina ulkomaisista ”vaalitarkkailijoista” tuli tavanomainen näky Venäjän miehittämillä alueilla, heitä nähtiin Ukrainalta miehitettyjen alueiden lisäksi Georgialta anastetussa Etelä-Ossetiassa kesällä 2019. (8) Eräs merkittävimpiä Venäjän organisoimia ”vaalitarkkailuoperaatioita” oli Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla järjestettyjen Venäjän ”presidentinvaalien” tarkkailuoperaatio maaliskuussa 2018, jolloin miehitetyllä niemimaalla järjestettyyn operaatioon osallistui ainakin 43 ulkomaalaista ”vaalitarkkailijaa” äärivasemmalta äärioikealle. (9) Tähän joukkoon kuului myös lukuisia poliittisesti sitoutumattomia ”vaalitarkkailijoita” tai henkilöitä, joilla oli talouden tai uskonnollisen toiminnan kautta tiiviit kontaktit Venäjään. Vaalien järjestäminen miehitetyllä niemimaalla oli luonnollisesti Ukrainan lakien sekä kansainvälisen oikeuden vastainen toimenpide.

Italialainen europarlamentaarikko seurueineen miehitetyssä Luhanskissa, toukokuu 2017.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Georgialle kuuluvassa Etelä-Ossetiassa alkoi vierailla myös korkeamman profiilin eurooppalaisen vasemmiston edustajia. Osaltaan heidän aktiivisuutensa myötä Venäjän narratiivi alkoi saada entistä enemmän näkyvyyttä Europarlamentissa ja muissa keskeisissä elimissä. Italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) Eleonora Forenza vieraili meppinä ollessaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toukokuussa 2017. (10) Vierailuaan miehitetyssä Donbasissa alueilla hän perusteli seuraavalla tapaa:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”, (käännös allekirjoittaneen).

Luonnollisesti perustelu vierailulle on täysin kestämätön, etenkin kun sen lausuu henkilö, joka vieraillessaan miehitetyssä Luhanskissa tervehtii ”Lenin setää”, antaen samalla tukensa Vladimir Putinin totalitaariselle ihmisoikeuksia polkevalle hallinnolle. Useimmat äärivasemmiston edustajat olivat (ovat) myös täysin sokeita Venäjän laajalle yhteistyölle eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston kanssa, tämä pätee myös Eleonora Forenzaan.

Kiinnostava yksityiskohta Forenzan toiminnasta on se, että hyvin pian hänen miehitettyjen alueiden vierailunsa päättymisen jälkeen hänen kutsumana Europarlamentissa vieraili Andrei Kotšetov, joka esiteltiin europarlamentaarikoille ”Luhanskin kansantasavallan” ”ammattiliittojen federaation” puheenjohtajiston jäsenenä. (11) Kotšetovin seurueeseen kuului myös miehitetyillä alueilla vieraillut ja ”vaalitarkkailuun” osallistunut sekä Prizrak prikaatin mukana liikkunut, mahdollisesti myös sotatoimiin osallistunut, internationalisti Riccardo Sotgia, Italiasta. Kotšetovin historiasta voidaan poimia detalji asepalveluksen suorittamisesta. Hän suoritti ainakin osan siitä (v. 1985–1987) Unkarissa, Neuvostoliiton maavoimien sotilasyksikössä nro. 20623, joka oli sijoitettuna Pápan kaupungin alueelle aina 90-luvun alkuun saakka, jolloin yksikkö vedettiin pois ja uudelleen sijoitettiin nykyisen Ukrainan alueelle.

Andrei Kotšetov europarlamentissa, kuvassa äärimmäisenä oikealla Eleonora Forenza.

Kotšetovin tehtävänkuvaan kuului ulkomaalaisten ”vaalitarkkailijoiden” kaitseminen näytösluonteisissa ”aluevaaleissa” Luhanskin alueella marraskuussa 2018. Suomalaisista Luhanskin alueella ”vaalitarkkailijoina” toimivat tuolloin ainakin Jarmo Ekman, Janus Putkonen ja edesmennyt Jon Hellevig. Johan Bäckmanin toimiessa ”vaalitarkkailijana” miehitetyn Donetskin alueella. Saksalaisen Die Linken Artur Leier ja Andreas Maurer osallistivat tuolloin Venäjän kutsumina ”vaalitarkkailu-operaatioon” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Kreikasta operaatioon osallistui Kostas Isihos Syrizasta eli Radikaalin vasemmiston liitosta, operaatioon osallistui myös norjalainen vasemmistoideologi ja historioitsija Bjørn Ditlef Nistad. Nistad on vieraillut myös Suomessa, Johan Bäckmanin järjestämässä konferenssissa, jonka aiheena oli hybridiuhat, Pohjoismaat ja Donbasin tulevaisuus. (12)

Koronavirusepidemian seurauksena ulkomaalaisten ”vaalitarkkailijoiden” lukumäärä laski merkittävästi vuoden 2020 Venäjällä sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla järjestetyn ”yleisvenäläisen äänestyksen” perustuslaista kohdalla. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ”vaalitarkkailuun” osallistui kymmenkunta Euroopan Unionin jäsenmaista kotoisin olevaa henkilöä, johon joukkoon ei kuulunut ainoatakaan laitavasemmiston edustajaa. Helmikuun 2022 suurhyökkäyksen jälkeenkin Venäjä on järjestänyt Ukrainalta miehittämillään alueilla erilaisia näytösluonteisia vaaleja, joiden ”tarkkailuoperaatioihin” on osallistunut myös kolmansien maiden henkilöitä. Esim. syyskuussa 2023 Venäjä järjesti Ukrainalta miehittämillään alueilla valevaalit, joiden tarkkailuoperaatioon osallistui Centre for Democratic Integrity’n ja European Platform for Democratic Elections’in 15. syyskuuta 2023 julkaiseman lehdistötiedotteen mukaan ainakin 34 ei-venäläistä henkilöä ”kansainvälisinä tarkkailijoina”, (13) joukossa oli myös yksittäisiä eurooppalaisia vasemmistoaktivisteja, kuten Portugalin kommunistisen puolueen Manuel Pires da Rocha. (14)

Euroopassa on havaittavissa selkeä trendi, joka Helsingin Sanomienkin artikkelissa tuotiin esille. Nimittäin mitä etelämmäs Euroopassa mennään, sitä enemmän äärivasemmistosta löytyy Venäjän avoimia tukijoita, joista moni pitää Venäjää anti-imperialistisena toimijana. Mikä onkin merkittävä syy sille, että mahdollisesti jopa satoja eurooppalaisen laita- ja äärivasemmiston edustajia on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin lähtien sotimaan ”imperialismia ja fasismia vastaan” Donbasiin vuoden 2014 jälkeen.  Tähän joukkoon kuuluu ainakin yksi suomalaiskommunisti – enkä nyt tarkoita edesmennyttä Petri Viljakaista, joka hänkin jossain vaiheessa elämäänsä määritteli itsensä anti-imperialistiksi ja antifasistiksi.

Ylläolevassa kuvassa Prizrak prikaatin taistelijoita, etualalla Viljakainen. Prikaatin toukokuussa 2015 likvidoitua komentajaa Aleksei Mozgovoita saksalaiset vasemmistolehdet ylistivät todelliseksi ”antifasistiksi” ja ”Donbasin Che Guevaraksi”. Saksalaisen vasemmiston, Die Linke mukaan luettuna, aktiiveja on myös vieraillut säännöllisesti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla ”humanitaarisissa operaatioissa” (huom. operaatiossa Die Linken jäsenet menivät Ukrainalta miehitetyille alueille Venäjältä käsin, puolueettomien organisaatioiden ei ollut mahdollista tarkastaa, mitä näiden operaatioiden puitteissa tehtiin).

* * *

Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen, laitavasemmiston pienpuolueita ja ryhmiä lukuun ottamatta, suomalaisten vasemmistopuolueiden Venäjä-linja on ollut varsin johdonmukainen yksittäisten henkilöiden irtiottoja lukuun ottamatta. Vasemmistoliiton ex. kansanedustaja Johannes Yrttiaho kuuluu puolueensa Venäjä-myötäilijöihin, mikäli Li Andersson valitaan europarlamenttiin, varasijalla oleva Yrttiaho nousee kansanedustajaksi. Yrttiahon kanssa samaa kaliiberia on vasemmistoliiton ex. kansanedustaja Markus Mustajärvi. Meidän ei kuitenkaan tarvitse katsoa kuin viime vuosikymmenelle, jolloin vasemmalta löytyi olennaisesti enemmän ymmärrystä Venäjän aggressioille.

Vuoden 2018 presidentinvaaleissa silloinen Vasemmistoliiton ehdokas Merja Kyllönen (silloinen europarlamentaarikko, nykyinen kansanedustaja) oli sitä mieltä, että Suomi on osaltaan vastuussa Venäjän uhittelusta. (15) Yhteistyö lännen, erityisesti Naton kanssa oli hänen mielestänsä turhaa provokaatiota. On kuitenkin hyvä huomioida, että kannanoton suomettuneesta ulosannista huolimatta Kyllösen linja asemoitui tuolloin Suomen ulkopoliittiseen linjaan – hyvässä ja pahassa. Muistammehan kuinka vuoden 2018 presidentinvaalikamppailun käynnistyessä, lokakuussa (v. 2017) pidetyssä vaalitentissä, presidentti Sauli Niinistö hermostui turvallisuuskomitean asiantuntija-arvioista, kertoen pitävänsä niitä trollauksena. (16)

Lukijan on hyvä tiedostaa, että tämä kirjoitus on vain pintaraapaisu aiheesta, tarkoituksenani oli lähinnä muutamien esimerkkien kautta osoittaa, että myös eurooppalaisen vasemmiston joukosta löytyy heitä, jotka ovat jatkaneet yhteistyöntekemistä Venäjän hallinnon kanssa Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainassa alkaneen sodan jälkeenkin. Suomessa eurooppalaisen laitavasemmiston Venäjä-sympatioihin ei juurikaan tuolloin kiinnitetty huomiota, johtuen osaltaan siitä, että Suomessa kommunistit ovat aivan marginaalissa.  Kirjoituksessani jätin tietoisesti huomiotta taloudellisen yhteistyön (jonka kannattajia löytyi ja löytyy edelleen koko ideologiselta janalta kuin myös talouselämästä) kuin myös Venäjän pyrkimyksen ujuttautua eurooppalaisten separatististen liikkeiden yhteyteen ja kerätä niiden kautta tukea omille pyrkimyksilleen, esim. Kataloniassa nämä pyrkimykset näkyivät viime vuosikymmenellä. (17) Vähäiselle huomiolle jäi myös äärivasemmiston värväytyminen Venäjän proxy-joukkoihin miehitetyssä Donbasissa, kyse on kuitenkin niin laajasta ilmiöstä, että se kaipaisi oman kirjoituksensa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010447651.html 

2. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010153062.html 

3. https://x.com/MarcoRizzoPC/status/1378739078393430019 

4. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html 

5. https://eng.lsm.lv/article/society/society/meps-visit-to-crimea-paid-for-by-european-parliament.a156373/

6. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html 

7. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/11/fake-monitors-observe-fake-elections-in.html

8. https://www.foiaresearch.net/media/image/kris-roman-and-gunnar-lindemann-south-ossetia 

9. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/elections/presidential-election-russia-crimea-2018.html

10. Eleonora Forenzan Facebook-profiili.

11. Andrei Kotšetov’in Facebook-profiili.

12. https://kohudosentti.blogspot.com/2017/09/censorship-in-european-union-case-of.html 

13. https://democratic-integrity.eu/wp-content/uploads/2023/09/CDI-EPDE-FO-2023.pdf 

14. https://spravdi.gov.ua/en/putins-friends-and-prigozhins-network-foreign-observers-in-pseudo-elections-in-occupation-territories/ 

15. https://www.radiohelsinki.fi/podcastit/merja-kyllonen-tasavallassa-suomi-provosoi-venajaa/ 

16. https://yle.fi/a/3-9908533 

17. https://www.voanews.com/a/europe_spain-investigates-russian-links-catalan-separatists/6197743.html 

*: Lähteistetyt kirjoitukseni eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston yhteistyökuvioista Venäjän kanssa:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/05/venajan-ja-eurooppalaisen-aarioikeiston.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/05/eurooppalainen-aarioikeisto-sotimassa.html

**: Aihetta tarkasteltu blogissani Venäjän propaganda leviää europarlamentissa.

Näin Venäjän propaganda ja disinformaatio leviää Suomessa – OSA III

 

Ei perinteinenkään media selviä puhtain paperein

Kirjoitukseni kolmannessa osassa vuoronsa saa luotettavana pidetty perinteinen media, joka sekään ei uutisoinnissaan tai katsauksissaan onnistu välttämään sudenkuoppia, ja kuten esimerkkien kautta osoitan, joukkoon mahtuu hyvinkin räikeitä virheitä. Huomioidessamme perinteisen median lukijakunnan laajuuden ja monimuotoisuuden, niiden olisi ensiarvoisen tärkeä muistaa vastuunsa uutisten välittäjänä. Perinteisen median edustajien kohdalla on myös muistettava niihin liitetystä luotettavuuden-tunteesta seuraava uskottavuus, jota venäläismediat hyödyntävät. Aivan samalla tapaa kuin venäläismedioille suomalaisen asiantuntijan (huom. asiantuntijuus voi kohdistua aivan toiselle osa-alueelle) Venäjä-myönteinen lausunto on arvokas, on sitä myös luotettavaksi tiedetyn perinteisenmedian Venäjä-myönteinen uutinen – puhumattakaan, että perinteisen median edustaja toistaisi Venäjän propagandistista näkemystä tapahtumasta sellaisenaan.

Perinteisissä, luotettavina pidetyissä medioissa ei ole tapahtunut toivomaani todellista ryhdistäytymistä Venäjä-uutisoinnissa 24. helmikuuta 2022 jälkeenkään. Edelleen toistetaan virheitä, joihin Keir Giles uusimmassa teoksessaan (Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee) viittaa kirjoittaessaan läntisistä medioista Venäjän narratiivin toistajina osiossa ”Venäjä ja lännen tiedotusvälineet” s. 231 eteenpäin. Kyseisessä osiossa lainataan muun muassa ’Larsia’ ”joissakin Euroopan maissa Venäjän tiedotusvälineitä kohdellaan edelleen aivan kuin ne olisivat minkä tahansa muun maan normaaleja tiedotusvälineitä” jatkaen: ”Voi olla uutisvälineitä, jotka aivan oikeasti siteeraavat Venäjän välittämiä uutisia objektiivisena totuutena tai jonakin, mikä muistuttaa luotettavuudeltaan oikeita uutisia. Tuonkaltaiset asiat tihkuvat sitten suuren yleisön mieleen ja voivat muokata julkista mielipidettä. Läntistä lehdistöä käytetään näin vahvistamaan Venäjän disinformaation levittämiä narratiiveja”. (1) Toisinaan kaupalliset sopimukset venäläisten mediatalojen tai ”uutistoimitusten” kanssa johtavat siihen, että läntisestä mediatalosta tulee yksi Venäjän propagandan ja disinformaation levittämisen päätteistä. Näin kävi luotettavalle Reutersille sen tehtyä kaupallisen sopimuksen venäläisen valtiollisen uutistoimisto Tassin kanssa vuoden 2020 puolivälissä. (2)

Kasvoin aikana, jolloin Yleisradion viikko-ohjelmistoon radiossa kuului ”Naapurineljännes”, vartin mittainen ohjelmarupeama, jossa maalailtiin perin aurinkoista ja paikkansa pitämätöntä kuvaa naapuristamme Neuvostoliitosta. 70-luvun loppupuolella kyseinen ohjelma venyi puolentunnin mittaan nimen vaihtuessa ”Näin naapurissa” -ohjelmaksi, sisällön kuitenkaan muuttumatta lainkaan todenmukaisemmaksi. Tänään tilanne on olennaisesti parempi kuin lapsuudessani, jolloin Neuvostoliitosta uutisoitiin kieli keskellä suuta ja jolloin koulussa neuvostovaltiosta kerrottiin hyvinkin väritettyjä tarinoita oppitunneilla – olimme uskovinamme niitä (osa todennäköisesti uskoi, minäkin joitain). Vaikka tilanne kokonaisuudessaan on nykyään parempi, uutisointi on luotettavammalla pohjalla, on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että parannettavaa myös on. Parhaiten tämä näkyy lukiessa kiireellä kirjoitettuja uutisia tapahtumista rintamalla tai Venäjällä. Aivan liian usein uutistekstiin jää suoria siteerauksia Venäjän hallinnon lausunnoista, jonka seurauksena valheellinenkin viesti saattaa ihmisten mielissä muuttua todenkaltaiseksi vain ja ainoastaan siksi, että sitä levittää luotettavana pidetty perinteinen uutistoimisto tai mediatalo. Suomessa Yleisradio, Helsingin Sanomat tai jokin muu laajalevikkinen perinteisen median edustaja. Mutta toisinaan tämä Venäjän narratiivi pääsee läpi sellaisenaan laajemmassa katsauksessa, joka on ajan kanssa kirjoitettu ja jonka toimitusvaiheessa faktantarkistukseen olisi täytynyt paneutua aivan toisella tavalla. Tässä kirjoituksessa huomioni keskittyy tällaisiin artikkeleihin ja katsauksiin, mutta palaan loppupuolella vielä hektisiin uutistoimituksiin.

Muistutan myös lukijaa siitä, että huomioni kohdistu Venäjän sekä sen tukijoiden tuottamaan ja jakamaan disinformaatioon ja propagandaan, joten en tule uhraamaan suurempaa huomiota esim. Kiinan vaikutuspyrkimyksille tai Lähi-idässä tuotettuun disinformatiiviseen aineistoon. 

Yllä olevassa kuvassa on yksittäisiä esimerkkejä perinteisen median epäonnistumisista Venäjä-uutisoinnissa, joukossa on myös suoranaista propagandaa. Pidän myös perusteltuna käydä läpi perinteisen median epäonnistumisia, merkittävimpänä syynä pidän sitä, että eri mediatalot ja uutistoimitukset edelleen liian kritiikittömästi toistavat Venäjän valtiollisten tahojen sekä venäläisten ”uutistoimitusten” välittämää informaatiota sellaisenaan. Yllä olevan esimerkkikollaasin kuvat omalta osaltaan todistavat myös sen puolesta, että aina ei voi vedota kiireeseen Venäjän propagandan päästessä toimituksen seulan läpi. Toisaalta esimerkkikuva osoittaa myös sen, että ongelma ei ole tuore, yksistään Venäjän Ukrainaan kohdistama sota ja sen eri alueiden miehitys kattaa jo yli vuosikymmenen ajanjakson, mutta edelleen uutistoimitukset sortuvat alkeellisimpiinkin virheisiin. Esim. kuvakaappaus Helsingin Sanomien uutisesta, jossa karttaan on merkitty ”separatistialueet”, jollaiseen lapsukseen ei enää Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen olisi pitänyt sortua. Sellaiseen ei olisi pitänyt sortua enää vuosiin. Venäjän rooli Itä-Ukrainan sodassa kävi kaikella tapaa selväksi kesällä 2014, jonka jälkeen ”separatismista” kirjoittaminen ei palvele enää tarkoitustaan – käytännössä kyse oli Venäjän disinformaation toistosta.

Ukrainassa on sodittu jo reilu vuosikymmen. Sodan alkupuolella osa suomalaisistakin medioista sortui julkaisemaan naiiveja – melkeinpä sympatisoivia juttuja – suomalaisvapaaehtoisista ja heidän edesottamuksistansa Venäjän proxy-joukkoihin värväytyneinä vapaaehtoisina. Tällaisten kirjoitusten julkaiseminen maaseutulehdissä tai paikallislehdissä oli ymmärrettävää sodan ensimmäisenä vuonna mutta Länsi-Savon sortuessa moiseen elokuussa 2019, oli jo auttamatta ohitettu aika, jolloin ilmiötä tarkasteltaisi tai siitä kirjoitettaisi naiivisti ja jopa romantisoiden. (3) Tarkastelin Länsi-Savon julkaisemaa haastattelua varsin kriittisesti jo elokuussa 2019 kirjoittamassani blogissa: Länsi-Savo haastatteli Petri Viljakaista, jossa kuvailin kirjoitusta kunnianhimottomaksi, jossa Viljakainen sai sanottua sanottavansa, ilman, että hänen tekemissä valinnoissa nähtiin sen suurempia ongelmia. Viljakaisen esittämät väitteet jäivät myös riippumaan ilmaan sellaisenaan, eikä disinformaatiota ryhdytty oikomaan.

Kokonaiskuvassa maakuntalehdet tai paikallislehdet ovat lopultakin vain yksi tekijä, jota kautta Venäjän narratiivia sodasta on helpompi ujuttaa laajemman yleisön tietoon. Näiden medioiden kyky faktantarkistukseen ei läheskään aina ole sillä tasolla mitä se on valtakunnallisilla mediataloilla tai Yleisradiolla, mutta jotka nekin sortuvat toistuvasti virheisiin.

Pidin Yleisradion kesäkuussa 2019 julkaisemaa, toimittajansa Marjo Näkin kirjoittamaa, kritiikitöntä ja disinformatiivista artikkelia Artek-leirikeskuksenelämästä toimituksellisena pohjanoteerauksena. (4) Elettiin jo aikaa, jolloin kaikilla, jotka seurasivat Venäjän toimia Ukrainalta miehittämillään alueilla, oli tiedossa sen toimet näillä alueilla. Se, kuinka miehitettyjen alueiden väestöä sorrettiin ja kuinka lapsia oli ryhdytty militarisoimaan (ja jossa toiminnassa Artek-leirikeskuksella oli oma roolinsa miehitetyllä Krimin niemimaalla). Tämä kaikki tieto oli helposti saatavilla, siitä oli laadittu myös englannin kielisiä artikkeleja, joten todellisuuden sivuuttamista ei voinut perustella tiedon puutteella. Syy oli jokin muu, vielä oudommaksi koko julkaisuepisodin teki se, että Yleisradiolta meni viikkoja päivittää juttua edes sen verran, että siihen liitettiin lyhyt (ja puutteellinen) tietopaketti Krimin niemimaan asemasta otsikolla ”Krimin kiistelty asema”. Mikä sekin on harhaanjohtava sanamuodoltaan! Krim on kansainvälisoikeudellisesti osa Ukrainaa, siinä ei ole mitään kiistanalaista. Venäjän toimet (miehitys ja vale-kansanäänestys) ovat laittomia.

Elokuussa 2022 eli puolivuotta Venäjän brutaalin suurhyökkäyksen alun jälkeen Yleisradio epäonnistui laajahkossa katsauksessaan Venäjän käynnistämästä, miehittämillään alueilla toteuttamasta, ukrainalaisväestön pakkovenäläistämisestä. (5) Katsauksen alkuperäinen otsikko oli jopa niinkin mauton, kuin ”Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa myös hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”. Aivan kuin sellaisessa toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena on Venäjän miehittämillä alueilla asuvien ukrainalaisten kansallisen identiteetin, kielen ja kulttuurin tuhoaminen, olisi mitään ”hienovaraista” toteutettiinpa se, miten tahansa. Puhumattakaan, että se toteutetaan metodein, joihin Venäjä miehittämillään alueilla turvautuu. Runsaan asiakaspalautteen jälkeen katsauksen otsikko vaihdettiin muotoon ”Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa sodan lisäksi kampanjaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”.

Kiireiset aamu-tv:n lähetykset tarjoavat alustan valitettaville virheille, olemme nähneet sellaisia niin Yleisradion aamun televisiolähetyksissä kuin myös MTV3:n Huomenta Suomessa. Ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua (24. helmikuuta 2022) tavallisimpia virheitä olivat karttavirheet, jolloin esim. Krimin niemimaa oli osa Venäjää. Useimmiten nämä olivat seurausta siitä, että käytettiin kolmannen osapuolen toimittamaa karttaa, jonka tarjoamaan informaatioon toimituksessa ei ollut perehdytty riittävän tarkoin, jonka seurauksena virheet päätyivät lähetykseen. Toisinaan asiat ilmaistaan kömpelöllä tapaa, siten, että väärinymmärrykselle on sijansa.

Kuvakollaasin oikeassa alakulmassa on kuvakaappaus Ylen aamulähetyksestä 14. helmikuuta 2023, joka sopii erinomaisesta esimerkistä kömpelöstä ja todellisuutta vääristävästä viestinnästä. Tikkerissä huomio kohdistuu viestiin: ”Ukrainan valtaamille alueille luodaan järjestystä”. Ensimmäisenä korvaan särähtävät sanat ”valtaamille alueille”, josta syntyy mielikuva siitä, että Ukrainana käy valloitussotaa, kun tosiasiassa kyse on siitä, että Ukraina vapauttaa Venäjän miehittämiä alueita. Eikä jatkokaan parempaa mielikuvaa synnytä, jossa ”luodaan järjestystä”, joka johtaa myös harhaan herättäen samalla kysymyksiä. Yleisradion toimittaja Antti Kuronen totesi twiittiketjussani Ukrainan vapauttamilla alueilla järjestyksen palautuneen sen jälkeen, kun miehittäjä eli Venäjä joutui vetäytymään niiltä. Vapauttamisen myötä järjestys siis palautui alueille!

Tällä hetkellä perinteisen median edustaista eniten parannettavaa on Helsingin Sanomilla, jonka Venäjä-kirjeenvaihtaja Jenni Jeskasen toimittamat artikkelit ja katsaukset Venäjältä ovat tavattoman usein myötäsukaisia, joissa Venäjän valtion edustajat pääsevät kritiikittä ääneen. Helsingin Sanomien toimituksessa kenties oletetaan, että riittää kun artikkeliin tai katsaukseen sijoitetaan muutama lyhyt maininta siitä, ettei Venäjän toiminta ole kansainvälisten sopimusten mukaista tms. Tässä kohdin on kuitenkin todettava, ettei se missään nimessä riitä, kun siinä samalla päähuomion saa Venäjän valtion edustaja, jonka räikeitäkään valheita ei korjata. Useissa tapauksissa asetelma on jopa sellainen, ettei lukija tiedä tekstin sisältävän räikeitä valheita tai propagandaa, koska toimitus ei millään tavalla korjaa disinformaatiota. Esim. 13. huhtikuuta 2023 Helsingin Sanomat epäonnistui täydellisesti uutisessaan Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Marija Lvova-Belovan järjestämästä tiedotustilaisuudesta, päästäessään hänen äänensä kuuluviin pitkinä monologinomaisina lainauksina, joissa toistuvat propagandan ohella räikeät valheet sekä väitteet, joiden todenperäisyyttä ei voida millään muotoa osoittaa. (6) Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi 17. maaliskuuta 2023 kansainvälisen pidätysmääräyksen Vladimir Putinista sekä Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Marija Lvova-Belovasta. ICC:n antama pidätysmääräys koskee Venäjän toteuttamia lapsikaappauksia Ukrainasta ja aikuisten pakkosiirtoja Venäjän alueelle. (7) Uutinen kyseisestä tiedotustilaisuudesta ei kuitenkaan päässyt yllä olevaan kuvakollaasiin esimerkkinä perinteisen median epäonnistumisesta. Sen sijaan Helsingin Sanomien (ja samalla toimittaja Jeskasen) epäonnistumisia kuvaavat uutiset Venäjän voitonpäivän paraatista sekä Helsingin Sanomien vierailusta leirillä, jonne oli tuotu satoja nuoria Venäjän miehittämiltä alueilta Ukrainasta. (8 ja 9)

Uutinen Venäjän voitonpäivän juhlinnasta ja siihen liittyvästä paraatista on toki perusteltu, mutta ensiarvoisen tärkeää on se, että tapahtumaa tarkastellaan perusteellisesti ja siihen liittyvät virheelliset detaljit ja suoranainen disinformaatio korjataan ja asetetaan oikeaan rooliinsa, muussa tapauksessa koko uutinen on Venäjän valtiollisen propagandan ohimarssia. Sanoma-konsernin lehdistä Ilta-Sanomissa tämä uutisointi toteutettiin verrattoman paljon paremmin.

Jonkin sortin pohjanoteerauksena Helsingin Sanomien osalta voimme pitää Jeskasen artikkelia vierailustaan Pozlezavtra-leirillä, jonne on tuotu lähes kaksisataa nuorta Venäjän Ukrainalta miehittämiltä Donetskin, Luhanskin ja Hersonin sekä Zaporižžjan alueilta. (10) Osa haastatelluista nuorista on alueilta, jotka ovat olleet Venäjän miehittämiä ja sen asettaman nukkehallinnon kontrolloimia jo vuosikymmenen ajan. Tällainen on 16-vuotiaan ’Vladimirin’ tilanne, hän on kotoisin Kadijivkasta, joka on ollut Venäjälle alisteisten joukkojen kontrollissa jo vuosikymmenen ajan. Kyseisessä artikkelissa ei avattu tätä puolta riittävän painokkaasti, siinä ei esimerkein kerrottu sitä, millainen lasten ja nuorten tilanne on alueilla, joita Venäjä on miehittänyt jo vuodesta 2014. Kuinka lapsia ja nuoria on militarisoitu jo vuosien ajan, kuinka päiväkodit ja koulut Krimillä kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ovat sisältäneet patrioottista kasvatusta jo useiden vuosien ajan (ensimmäiset havainnot lasten ja nuorten militarisoinnista miehitetyillä alueilla ovat vuodelta 2018). Ukrainan, miehitettyjen Donetskin ja Luhanskin alueen, ihmisoikeusasiamiehen edustajan mukaan joulukuuhun 2018 mennessä enemmän kuin 5000 lasta oli osallistunut miehitetyillä alueilla Venäjän organisoimille ”militaristis-patrioottisille”-leireille. (11)

Perusteltua olisi ollut myös tuoda esille se, että Venäjälle pakkosiirrettiin lapsia ensimmäisen kerran Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläistaustainen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla. (12)

Luonnollisesti Venäjä (ääneen päästessään) pyrkii perustelemaan toimensa parhaalla mahdollisella tavalla ja samalla antamaan siloitellun kuvan todellisuudesta. Mitä Helsingin Sanomat todellisuudessa tietää haastatelluista lapsista tai lapsia valvovista aikuisista? Kyseinen artikkeli on surullinen ja samalla vastenmielinen esimerkki siitä, mihin journalismi kehnoimmillaan voi päätyä. Näiltä leireiltä lapset eivät kohoa savuna ilmaan, kuten juutalaislapset natsi-Saksan tuhoamisleireillä, mutta mitä heistä jää ihmisinä jäljelle, jos heidän kielensä ja identiteettinsä tuhotaan hyökkääjävaltion toimesta? Artikkelissa Jeskanen, kuin sivullisena toteaa nuorilla olevan Venäjän passit, yhtenäiset (Venäjän lipun koristamat) asut. Mutta silmissäni hän ei ole sivullinen – hän on osallinen toistaessaan Venäjän propagandaa artikkeleissa sanasta sanaan. Mikä on toimittajan ja mediakonsernin vastuu? Yllättääkö Helsingin Sanomien linja minut? Ei! muistammehan Hesarissa julkaistun Hongkongin erityisalueen mainoksen, joka siis käytännössä oli mainoksen muotoista poliittista propagandaa, syyskuulta 2019. (13) Onko Hesari setelinipulla ohjailtavissa… 

Perinteisen median rinnalla disinformaation ja propagandan levittämisen alustoiksi saattavat päätyä myös luotettavina pidettävät harrastelehdet. Venäjän helmikuussa 2022 alkaneen laajan hyökkäyssodan alkupuolella perinteikkäässä Suomen Sotilas -lehdessä palstatilaa annettiin yllättävän paljon Aleksei Kettusen kirjoittamille artikkeleille, joista lopulta itsekin tarkastelin tarkemmin hänen kirjoittamaa Terässade – lyhyt oppimäärä tykistöraketinheittimistä -artikkelia (julkaistiin Suomen Sotilas -lehdessä nro. 4/2022). (14) Suomen Sotilas -lehden kunniaksi on sanottava, että Kettusen kirjoitukset eivät ole enää aikoihin ylittäneet julkaisukynnystä. Ilmeisesti toimituksessakin tehty havainto, ettei tekstien asiantuntemus ole riittävän korkealla. Tekstit eivät vastaa todellisuutta!

Satusetä Aleksei Kettunen.

On ymmärrettävää, että uutistoimitusten hektisessä maailmassa tapahtuu virheitä mutta siinäkin maailmassa pitäisi kyetä tarkkuuden rinnalla arvioimaan lähteen luotettavuus. Onko Venäjän puolustusministeriö luotettava lähde, tai mikään merkittävä venäläismedia? (Luonnollisestikaan ei ole!) Aivan liian usein Venäjän edustajan sanat päätyvät sellaisenaan uutiseen läntisessä mediassa, ja jos suomalaisen median lähteenä on läntinen media, päätyvät sanat käännöksen kautta suomalaistenkin luettavaksi. Kirjoitukseni alkupuolella mainitsin Reutersin ja Tassin välisen sopimuksen, ja kuten Keir Giles kirjassaan kuvaa, sopimuksen seurauksena Tassin toimittamaa materiaalia alkoi päätyä sellaisenaan Reutersin uutisvirtaan, jolloin lukija saattoi kuvitella lukevansa Reutersin toimituskunnan kirjoittamaa uutista, vaikka todellinen lähde olikin Tassin puppugeneraattori. (15) Edellinen esimerkkinä siitä, kuinka venäläinen (dis)informaatio voi lopulta päätyä uutisiimme, ilman, että meidän on lukijoina mahdollista saada tietää informaation reittiä. (Itse suhtaudun hyvin skeptisesti uutisiin Ukrainan sodasta Venäjän näkökulmasta, jos alkuperäislähteenä on esim. Reuters). Merkittävin ongelma on venäläinen raha, jota löytyy monien läntisten medioiden omistusten taustalta (esim. brittiläinen The Independent, josta venäläistaustainen Jevgeni Lebedev omistaa 41 prosenttia. Jevgeni Lebedev taasen on ex. KGB-upseeri Aleksandr Lebedevin poika), mikä voi näkyä ja näkyykin siinä, että Venäjän narratiivi ujuttautuu uutisiin, artikkeleihin ja laajempiin katsauksiin.

Näin loppuun nostan esille vielä yhden teeman, joka väistämättä ainakin minulla vaikuttaa siihen, kuinka uskottavana (luotettavana) pidän välitettyä informaatiota. Seuraavaksi esimerkinomainen vertailu Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ja Israelin sekä palestiinalaisten välisen sodan välillä. Venäjän iskettyä viikko sitten lauantaina ruuhka-aikaan liitopommeilla Epitsentr-kodintavarahypermarkettiin Harkovassa Ukrainan viranomaiset kertoivat ensin muutaman siviilin kuolleen ja kymmenien vammautuneen lisäten, että sammutus- ja raivaustyöt ovat edelleen käynnissä. Raivaustöiden edetessä tulevina päivinä uhriluku kasvoi kaiken aikaa nousten 19 kuolleeseen ja kymmeniin vammautuneisiin. (16) Valitettavan usein käy kuitenkin niin, ettei tämä lopullinen tieto enää tavoita lukijoita lännessä, asia mikä kenties on tiedostettu medioissa tai ministeriöissä, joiden tehtävänkuvaan kuuluu myös hämärtäminen ja informaatiosota. Jokainen suuronnettomuuspaikalla vieraillut tai tuhoisaa paloa sammuttamassa ollut tietää, ettei muutama kymmenen minuuttia tapahtuman jälkeen voida kertoa mitään tarkkoja uhrilukuja. Tämä pitäisi myös olla tiedossa medioiden edustajilla, jotka vuosien ajan ovat välittäneet lukijoille viestiä tällaisista tapahtumista, mutta jostain syystä tämä tieto (oppi) unohtuu, kun ”kaukokirjoittimesta” tulee venäläisministeriöiden jakamaa viestiä tai Hamasin alaisen terveysministeriön julkaisemia uhrilukuja kymmenistä raketti-iskussa kuolleista. Media, toistaessaan kritiikittä tällaista infoa väistämättä nakertaa samalla omaa uskottavuuttaan, mikä ei ole kenenkään etu, ei etenkään kärsivien palestiinalaisten. Sanoilla ja teoilla on merkitystä!

Vaikka tämä kirjoitus on kokonaisuudessaan melkoinen perinteiseen mediaan kohdistuva kritiikkiryöppy, on meidän kuitenkin hyvä muistaa se, että pääsääntöisesti tämänkin kirjoituksen esimerkkimediat onnistuvat työssään hyvin niiden toimittajien tehdessä erinomaista työtä vaikeissa oloissa Ukrainassa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 232.

2. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 234.

3. Länsi-Savo 6. elokuuta 2019, s. 8–.

4. https://yle.fi/a/3-10786805, jota artikkelia tarkastelin YYA-Yleisradio kohti ”Naapurineljännestä”-blogissani.

5. https://yle.fi/a/3-12560389

6. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009491045.html

7. https://yle.fi/a/74-20022970

8. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010414367.html

9. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009968600.html

10. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009968600.html

11. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/children-as-a-tool-how-russia-militarizes-kids-in-the-donbas-and-crimea/

12. https://khpg.org/en/1608811992

13. https://x.com/VuorelmaJohanna/status/1178202984729186304

14. Blogi Suomen Sotilas lehti: informaatiosta disinformaatioon, erityistarkastelussa Aleksei Kettusen artikkelit ”Terässade – lyhyt oppimäärä tykistöraketinheittimistä” (julk. 4/2022) ja ”Ilmaiskut Ukrainaan ja niiden torjunta” (julk. 6/2022).

15. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 234.

16. https://www.ukrinform.net/rubric-ato/3869302-bodies-of-all-19-victims-of-epicenter-attack-identified-in-kharkiv-search-operations-completed.html

 

Kirjoitussarjan edelliset osat: OSA I ja OSA II.