Palatkaamme viime vuoden puolella
aloittamani kirjoitussarjan ”Venäjän vaikuttamisesta Suomessa” pariin.
Tässä kolmannessa osassa huomioni kohdistuu pääasiassa sellaisiin toimijoihin
ja operaattoreihin, joiden toimintaan suuri yleisö ei välttämättä kiinnitä
huomiota tai joiden työskentelyä ei välttämättä mielletä osaksi vaikuttamista.
Tapauksissa, joissa nostan esille jonkin nimetyn toimijan, pyrin perustelemaan
kyseisen yhdistyksen tai yrityksen maininnan, eräissä tapauksissa viitaten
Venäjän vastaavaan toimintaan muissa maissa.
Alkuun minun on syytä muistuttaa
lukijoita merkittävästä, Venäjän vaikuttamisen mahdollistavasta, tekijästä:
”Venäjän käymässä kamppailussa
demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää
toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden
tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta.
Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut
mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista
toimintaa.” (1)
Meidän on muistettava, että saavuttaakseen
tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita eli auliita apureita,
jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä operaatioissa. Huolestuttavampi
kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös länsimaissa turvautua rikollisryhmiin
tai -organisaatioihin tavoitteisiin pyrkiessään. Tällainen tavoite voi olla kohdemaan
sisäisen koheesion rikkominen sekä turvattomuuden tunteen lisääminen, johon
pyritään myös rikollisryhmiin tukeutumalla. Konkreettisten tekojen rinnalla
Venäjä voi vahvistaa sanomaansa informaatiovaikuttamisen keinoin. Kirjoitussarjan
edellisissä osissa olen huomioinut ryhmiä, jota hyödyntäen Venäjän olisi
mahdollista lisätä turvattomuuden tunnetta maassamme, näihin ryhmiin ja niiden
toimintaan kirjoitussarjan kolmannessa osassa palaa kuin korkeintaan lyhyinä
huomioina ja mainintoina – poikkeuksena otsikoissakin viipynyt Aleksanterinliitto
ry, johon liittyvistä havainnoista tuonnempana lisää.
 |
Venäjä ja sen ”auliit apurit”
vaikuttavat keskuudessamme. |
Käytännössä Venäjä yritti ennen
v. 2014 tapahtunutta Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa
vaikuttaa Ukrainaan myös erilaisten poliittisten liikkeiden ja
kansalaisaktivistien sekä ryhmien kautta koko tämän vuosituhannen ajan. Se ei
arkaillut käyttää hyväksi puoluekentän kumpaakin ääripäätä, ja tarvittaessa
luoda operaattoreineen lisää puolueita alue ja valtakunnan politiikkaan
aiheuttamaan sekaannusta ja rikkomaan kansalaisyhteiskuntaa (viemään ihmisiltä
luottamusta puolueisiin ja poliitikkoihin). Nimittäin sama mikä pätee
informaatioon, pätee myös yhteiskunnalliseen luottamukseen. Venäjän propagandan
tarkoitus ei suinkaan ole saada ihmisiä uskomaan siihen vaan saada heidät
menettämään uskonsa luotettavaankin informaatioon. Lukuisten puolueiden ja
ryhmien tarkoitus oli lopulta vain kylvää epäluottamusta ja aiheuttaa
sekaannusta, jonka seurauksena ihmisten usko kaikkeen puoluepolitiikkaan
rapautuisi entistä enemmän ja koska Ukraina ei ollut kansalaisyhteiskuntana
vahva, Venäjällä kenties nähtiin tämä yhtenä varteenotettavana
vaikuttamisväylänä. Ukrainalaiset eivät kuitenkaan alistuneet kaikkeen, siitä
osoituksena Oranssi vallankumous sekä Euromaidan, joka kasvoi Arvokkuuden
vallankumoukseksi.
Onneksemme Suomella on pidemmät
kansalaisyhteiskunnan perinteet ja sen resilienssi on monia eurooppalaisia
valtioita vahvempi, ei Venäjän ole niin helppoa horjuttaa yhteiskuntamme
perusteita, mutta näkisin, että Venäjä käyttää Suomeen samoja keinoja, joihin
se turvautui Ukrainassa (ja on turvautunut lukuisissa muissa maissa). Yhtenä
esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voidaan pitää viime vuosikymmenen puolella
perustettuja Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry:tä sekä Suomi-Novorossia-Seura
ry:tä, joiden toiminnassa oli tuolloin mukana tunnettuja suomalaisia
kremliinejä, kuten Johan Bäckman ja Petri Krohn. Yhdistykset
eivät vetäneet mukaansa merkittäviä kansanjoukkoja, mutta niiden toiminta
huomioitiin Venäjällä ja venäläispropagandassa (kiitos Bäckmanin ”uutteruuden”).
Yhdistykset järjestivät myös tapahtumia,
joihin osallistui henkilöitä erilaisista yhteiskuntaluokista ja väestöryhmistä
– yhdistävänä tekijänä oli luonnollisesti myönteinen suhtautuminen Venäjään ja
sen hallintoon (ja hallinnon tavoitteisiin). Näin jälkikäteen olen päätellyt
eräiden pitäneen Venäjää Neuvostoliiton perillisenä ja tämä yhteys antoi
Venäjälle ja venäläisille ”oikeuden” imperialistisiin pyrkimyksiinsä. Viime
vuosikymmenellä näiden yhdistysten ja niiden yhteistyökumppaneiden toiminnassa
liian vähälle huomiolle jäi mielestäni tavoite konfliktin luonnista, joka
toteutuessaan olisi toiminut Venäjän edustajille todisteena suomalaisten russofobiasta.
Myös tällaisen väestöryhmien välisen konfliktin rakentaminen on eräs Venäjän
tavoitteista ja sellaisen toteutuminen olisi Venäjälle osoitus ”venäläisväestön
suojelun tarpeesta”.
Yhdistysten järjestämien
tapahtumien joukossa eräällä tapaa kiinnostavia ovat ns. DNR edustuston
järjestämät pikkujoulut ja myöhemmin yhdistysten kanssa yhteistyötä tehneen RuFi:n
organisoimat, useana vuonna järjestetyt, kuolemattoman rykmentin marssit.
Yhdistysten järjestämiin pikkujouluihin osallistui kiinnostaviakin henkilöitä,
kuten joulukuussa 2017 pikkujouluihin osallistunut, edellisen kuun puolella Lied-sävellyskilpailun
voittanut Vladimir Agopov. (2) Hänen taustansa on sikäli kiinnostava,
että hän on syntynyt Luhanskissa, Neuvostoliitossa, marraskuussa 1953. Hänellä
on armenialaiset sukujuuret.
Agopov oli omalla tavallaan
aktiivinen noina vuosina, marraskuussa 2014 hän kirjoitti Uuden Suomen
Puheenvuoro-palstalle disinformatiivisen Yksi ainoa totuus, eli Suomen
media ja Ukrainan kriisi-kirjoituksen, (3) jonka luettuaan ymmärtää sen,
miksi hän osallistui joulukuussa 2017 järjestettyihin pikkujouluihin. Kiinnostavaa
Agopovissa on myös se, että hän toimii edelleen Ruslania Books Oy:n
hallituksen puheenjohtajana. (4) Yrityksen toimitusjohtajana toimii hänen
poikansa Andreas Agopov, joka Yleisradion haastattelussa
huhtikuussa 2022 määritteli itsensä ”ei-poliittiseksi henkilöksi”, joka
ei halua kommentoida tapahtumia Ukrainassa. (5) Ja kyllä – hän käytti sanaa ”tapahtuma”
(’events’) kyseisessä haastattelussa, aivan kuin kyse olisi ”urheilutapahtumasta”
tuhoamissodan sijaan. Kirjakaupan verkkokapasta on edelleen ostettavissa esim.
venäläistä sotapropagandaa (siis ”erikoisoperaatiopropagandaa”), Aleksandr
Duginin tuotantoa kuin myös Johan Bäckmanin venäjäksi käännettyjä
julkaisuja.
 |
Ruslaniasta saa kotiin
kannettuna myös venäläistä (sekä suomalaista) sotapropagandaa. |
Venäläisen kulttuurin puolustelu,
johon poika-Agopov myös syyllistyy, on siinä mielessä tuttua retoriikkaa, että
käytännössä aina näissä yhteyksissä venäläinen kulttuuri ja sen rikkaus nousee
esille, ja sen kautta puolustellaan venäläisyyttä sekä yritetään tehdä eroa
Venäjän hallintoon, joka ammentaa voimaa juuri siitä samasta kulttuurista,
käyttäen sitä myös pehmeänä voimana (Soft Power), jolla valloittaa
ihmisten mieliä. Valitettavasti Andreas Agopov näyttäytyy tässä kuviossa
henkilönä, joka yrittää noukkia rusinoita pullasta!
Niin kiinnostavaa, kuin
venäläisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista laajemmin olisi kiinnostavaa
kirjoittaa enemmän osana Venäjän vaikuttamista ja pehmeää voimaa, on tätä
kirjoitusta syytä jatkaa eteenpäin.
Yhteiskuntamme naiiviudesta
venäläisten toiminnan edessä käy eräänä esimerkkinä STEA:n eli Sosiaali-
ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen myöntämä tuki venäjänkielisille avustusjärjestöille, jotka osallistuvat ukrainalaispakolaisten auttamiseen.
Huomioitavaa tässä nimenomaan on se, että usea näistä venäjänkielisistä
järjestöistä ei huomioi Venäjän aloittamaa tuhoamissotaa juuri millään tavalla,
puhumattakaan, että yhdistyksillä olisi tuomitseva kanta Venäjän aloittamaan tuhoamissotaan.
Ongelmallisimmissa tapauksissa yhdistysten edustajat pyytävät kääntymään Venäjän
federaation suurlähetystön puoleen ja kysymään sieltä kantaa Venäjän
tuhoamissotaan. (6) Tämä on käsittämättömän vastenmielistä vastuunpakoilua! Näiden
yhdistysten toimintaan liittyy myös turvallisuusnäkökulma, johon apua
tarvitsevat ukrainalaispakolaiset eivät välttämättä huomaa kiinnittää huomiota.
Millaisia tietoja yhdistykset keräävät apua tarvitsevilta ja tukea hakevilta
ukrainalaispakolaisilta? Tiedossamme on, että Venäjä pyrkii kontaktimaan ja
painostamaan kolmansissa maissa asuvia ukrainalaispakolaisia. On myös
aiheellista kysyä, että keiden käsiin kootut tiedot lopulta päätyvät? Samoja
asioita pohtii myös Turun ”Suomen ukrainalaiset” -yhdistyksen Maksym
Koshelev. (7)
Toteaisinkin näiden venäläisten
operoimien venäjän kielisten avustusjärjestöjen aktivisteille kuin myös
Ruslanian Andreas Agopoville, että tuhoamissodan tuomitseminen ei ole ”poliittinen
kannanotto”, sen sijaan tuomitsematta jättäminen on!
Viime aikoina on kiinnitetty
huomiota lukuisten Suomessa toimivien, Venäjän kaksoiskansalaisten omistamien
kuljetusfirmojen menestymisestä sekä näiden kaksoiskansalaisten omistamien
kuljetusfirmojen toimintaan liittyvistä riskeistä, joihin sisältyy myös huoltovarmuustekijöihin
liittyviä riskejä, joiden olemassa oloa maassamme ei aiemmin ole riittävästi
huomioitu. (8 ja 9) Nämä havainnot ja tiedot yhdistettynä omiin havaintoihini
ja saamiini vinkkeihin, johdattivat minut tutkimaan hiukan tarkemmin eräiden kansalaisaktivismiin
osallistuneiden, Suomessa asuvien Venäjän kaksoiskansalaisten tai
venäläistaustaisten Suomen kansalaisten toimintaa ja työhistoriaa.
 |
| Onko Aleksanterinliitolla muitakin tavoitteita, kuin rajan saaminen auki ”sukulaisveirailuille”? |
En voi sanoa, että yllätyin, kun
havaitsin Aleksanterinliitossakin näkyvästi esillä olleen henkilön työhistorian
koostuvan vuosien ajan suurelta osin logistiikka-alan töistä avustajana,
huolitsijana ja tällä hetkellä työskentelemässä kansainvälistä verkkokauppaa
harjoittavan yrityksen taloushallinnossa. Työnantajayrityksistä löytyy
yhdistävänä tekijänä omistajan tai yhden omistajista kaksoiskansalaisuus. Tällä
hetkellä samaisen rajaa avattavaksi vaativan yhdistyksen hallituksen
varajäsenenä on henkilö, jonka koulutustausta on varsin kiinnostava: rikospsykologiaa
Pietarin valtionyliopiston psykologian laitoksella (opinnot päättyivät
2005), muutaman vuoden kuluttua opiskelupaikaksi ”valikoitui” Venäjän
tulliakatemia, josta kyseinen henkilö valmistui tullioperaatioiden asiantuntijaksi.
En syytä ketään rikollisesta
toiminnasta, mutta kun tarkastellaan kokonaiskuviota ja uutisointia Venäjään
kohdistettujen sanktioiden eriasteisesta rikkomisesta, niin tällaisilla aloilla
työskentely herättää kysymysten ohella myös epäilyjä. Mieleeni nousee myös
ajatus siitä, että Aleksanterinliiton rajat auki-kampanjoinnissa on kyse
eräänlaisesta maskirovkasta, jossa huomio kohdistetaan toisistaan irti
revittyihin sukulaisiin, nostaen esiin erilaisia ihmiskohtaloita mutta samalla
jätetään tyystin mainitsematta se, minkä rajojen avaaminen ja ”sukulaisvierailut”
mahdollistaisi. Kyse on vaikuttamisesta tunteisiin vetoamisen kautta! Luimme
aiemmin tällä viikolla siitä, kuinka Virossa Luhamaan raja-aseman kautta
Venäjälle salakuljetetaan pakotteiden alaista tavaraa linja-autoilla. (10)
Olisiko vastaavaa toimintaa mahdollista harjoittaa Suomesta Venäjälle
(pienimuotoisesti) muulien avulla raja-asemien avauduttua ja liikkumisen
vapauduttua? Epäilijä tässä vaiheessa kenties tuumii, että eivätköhän ne ole
aika mitättömiä tavaravirtoja, joita ”turistien” matkassa Venäjälle menisi. Hyvin
todennäköistä, mutta eikö Viron tapauskin todista sen puolesta, että Venäjä (ja
venäläiset) turvautuvat erilaisiin reitteihin ja vaihtoehtoihin kyetäkseen
ylläpitämään valtion toimintaa ja sen myötä kykyä jatkaa tuhoamissotaa
Ukrainassa. Omalta osaltaan sellainen vaikuttaminen, joka mahdollistaa
yhteiskunnan toimintojen ylläpitämisen ja auttaisi ylläpitämään illuusiota ”toimivista
valtiorakenteista” hyödyttää Venäjän johtoa. Aleksanterinliiton toiminta
on, pienimuotoisuudestaan huolimatta, mitä enenevissä määrin tällaista.
Marko
Lähteet:
1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan
– ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.
2. https://yle.fi/aihe/a/20-202685
“’We are passionate about the culture of the
Russian-speaking world and do not have anything to do with Putin or his
politics’, said Agopov, who describes himself as a ‘non-political’ person who
did not wish to comment on events in Ukraine.”
3. https://avoin.media/2022/02/28/yksi-ainoa-totuus-eli-suomen-media-ja-ukrainan-kriisi/
4. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/ruslania-books-oy/06452788/paattajat
5. https://yle.fi/a/3-12408640
6. https://yle.fi/a/74-20078543
7. https://yle.fi/a/74-20078543
9. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010950328.html
10. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c6ac00c4-b2b5-42a1-be46-05f4faefcffb
Aiemmat kirjoitukseni Venäjän
vaikuttamisesta Suomessa: havaintoja I ja havaintoja II.
