Ukrainan sota: kaikki alkoi Slovjanskista ja Kramatorskista 12. huhtikuuta 2014

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin kuusi vuotta sitten 12. huhtikuuta, jolloin Venäjän operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettäviä kohteita.

Kaaoksen alkuvaiheessa, ennen varsinaisia sotatoimia, Venäjältä tulleiden agitaattoreiden johdolla mielenosoittajat miehittivät Donetskissa osia kaupungin aluehallintorakennuksesta. Maaliskuun 6. Ukrainan turvallisuuspalvelun SBU:n joukot siivosivat rakennuksen mielenosoittajista.

Donetskissa paikallisia mielenosoittajia alkoi kerääntyä kaupungin keskustaan Leninin aukiolle yhdessä Venäjältä saapuneiden ”Putinin turistien” sekä venäläisagitaattoreiden kanssa, maaliskuun ensimmäisen puoliskon jälkeen väkimäärät aukiolla alkoivat huveta – kuun toisella puoliskolla viikonvaihteen mielenilmauksiin saapui korkeintaan tuhatkunta mielenosoittajaa ja joitain satoja uteliaita paikallisia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Tuolloin Ukrainan hallintoa tukeviin mielenosoituksiin osallistui enemmän ihmisiä kuin näihin Ukrainan ulkopuolelta johdettuihin mielenosoituksiin kaupungin keskustassa.

Huhtikuun 6. 2014 reilut tuhat mielenosoittajaa vaati Donetskissa järjestettäväksi ”kansanäänestystä” alueen tulevaisuudesta. Miljoonan asukkaan kaupungista löytyi tuhatkunta mielenosoittajaa ynnä päälle jokunen bussilastillinen ”Putinin turisteja” Venäjältä vaatimaan ”kansanäänestystä”. Donetskissa torialue Маяк keskustasta luoteeseen oli todennäköisesti yksi keskeisiä kohteita venäläisten värväystoiminnan kannalta, alueella vaikutti ennen sotaa muun muassa rihkamakauppias Oleh ”Shamaani” Frolov, joka osallistui taisteluihin Donetskin lentokenttäalueella osaston komentajana, ja joka jo ennen sotaa vieraili aktiivisesti koulutusleireillä Venäjällä. (1)

Samaan aikaan huhtikuun alussa Luhanskissa noin tuhat mielenosoittajaa ja Venäjän operaattoria hyökkäsi Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n päämajaan miehittäen sen.

Tämän jälkeen tapahtumat etenivät entistä nopeammalla tahdilla Ukrainan itäosissa, huhtikuun 12. 2014 oli tulevien tapahtumien kannalta merkittävin päivä. Tuolloin Venäjän GRU:n tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä (ts. ryhmä Krim) aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta.

Vul. Suchasnanin ja M03-pikatien risteysalue Slovjanskin itäpuolella, kuva otettu syyskuussa 2019.

Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.

Sota alkoi huhtikuun 12. 2014 – Ukrainan seuraavana päivänä käynnistämä operaatio nimettiin tuolloin Anti-Terrorist Operation’iksi ATO:ksi, mutta hyvin pian kävi selväksi, että kyseessä on paljon enemmän kuin pienimuotoinen terrorisminvastainen operaatio – kyseessä on kahden valtion välinen sota, jossa Venäjä, alkuun proxy-joukkojaan hyödyntäen, hyökkäsi Ukrainan itäisiin osiin miehittäen osia Donbasista. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan luo katsausta monivuotiseen sotaan, vaan ensimmäisten päivien tapahtumiin Slovjanskin ja Kramatorskin alueilla.

Slovjansk 12.-13. huhtikuuta 2014

Huhtikuun 12. päivä valkeni Slovjanskissa, Ukrainan itäosissa Donetskin alueella, rauhallisesti – rauhaa ei kuitenkaan kestänyt montaakaan tuntia, sillä aamukahdeksan jälkeen venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä” ilmaantui pakettiautojen kuljettamina kaupungin keskustaan.

Ryhmä, jonka ydin oli operoinut yhdessä jo Krimillä Venäjän miehittäessä niemimaan, iski ensimmäisenä Slovjanskin keskustassa sijainneeseen poliisiasemaan, jossa sijaitsi myös alueellinen sisäministeriön päämaja – rakennuksessa tuolloin olleet poliisit ja sisäministeriön henkilökunta eivät juurikaan vastustaneet hyökkääjiä. Tuntia myöhemmin keskusta-alueella sijainnut Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n toimisto vallattiin, samana aamupäivänä miehitettiin myös Slovjanskin kaupungintalo/hallintorakennus.

Girkinin ryhmä valmiina hyökkäämään poliisiasemalle Slovjanskin keskustassa, kyseessä kuvakaappaus nettiin ladatulta youtube-videolta. 

Igor Girkinin johtaman ryhmän vahvuus oli 52 taistelijaa, jotka olivat hyvin koulutettuja erikoistehtävään ja jonka miehille oli kertynyt kokemusta vastaavasta operaatiosta Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmikuussa 2014. Ryhmän johto ja taistelijat eivät operaatiohetkellä kuuluneet Venäjän asevoimien, mutta he kaikki olivat palvelleet Venäjän asevoimissa tai muissa turvallisuuselimissä ennen Venäjän miehitysoperaatiota Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Girkinin ryhmää voitiin pitää ”vapaaehtoisista” koottuna erikoisosastona, jota Venäjän hallinto tuolloin käytti erikoisoperaatioihin tilanteessa, jossa asevoimia ei voinut ensimmäisenä – ja ilman perusteltua syytä* – lähettää maan rajojen ulkopuolelle.

Girkinin ryhmä oli Krimillä 18. maaliskuuta 2014 mukana operaatiossa Simferopolissa, jossa ukrainalainen aliupseerin arvoinen sotilas menehtyi yhteenotossa.

Slovjanskissa Girkinin ryhmä sai tukea paikallisilta kollaboraattoreilta, jotka varustettiin aseilla, jotka Girkin Krimin-ryhmä otti haltuunsa poliisiasemalta sekä SBU:n toimistolta. Ensimmäisen päivän kuluessa Igor Girkinin johtaman osaston vahvuus nousi noin 150 taistelijaan, joista kolmasosa oli erikoisjoukoissa palvelleita miehiä.

Slovjanskin miehitys ja yhteenotot kaupunkialueella 12.-13. huhtikuuta 2014.

Ukrainan kansallinen turvallisuus ja puolustusneuvosto järjesti hätäkokouksen 12.-13. huhtikuuta välisenä yönä – kokouksessa tehtiin päätös Anti-Terrorist Operation’in eli ATO:n aloittamisesta kello 09:00 huhtikuun 13. päivänä, joukkojen kokoaminen alkoi välittömästi. Seuraavana päivänä (14. huhtikuuta) Ukrainan virkaatekevä presidentti Oleksandr Turtšynov allekirjoitti päätöksen ATO:n aloittamisesta. (2)

Slovjanskissa alkoi tapahtumaketju varhain aamulla 13. huhtikuuta (kello 04:53) ryhmä Krimiin kuuluvien taistelijoiden pysäytettyä Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logan henkilöauton M03 moottoritiellä Slovjanskin tuntumassa pidättäen yrityksen kaksi vartijaa ja ottaen haltuun henkilöauton. Yrityksen valvomossa havaittiin ajoneuvon poistuneen ennalta suunnitellulta reitiltä (Harkovasta Slovjanskin kautta Venäjälle toimitettavan rautatiekuljetuksen varmistustiiminä) ja kun miehistöön ei saatu yhteyttä, kello 06:00 aikaan yritys lähetti valkoisella Volkswagen Transporterilla tiimin etsimään kadonnutta ajoneuvoa ja sen miehistöä.

Slovjanskin itäpuolella Semenivkan kohdilla moottoritiellä M03 viisi asemiestä yritti pysäyttää turvayrityksen VW Transporterin, ajoneuvo hidasti alueella pysähtymättä, jolloin asemiehet ampuivat ajoneuvoa rynnäkkökivääreillä. Tulituksessa haavoittui ajoneuvon kuljettaja, toisen turvamiehen onnistui kuitenkin ottaa ajoneuvo hallintaansa ja ajaa se turvaan alueelta, ajaa kuljettaja sairaalaan ja tehdä ilmoitus sisäasianministeriön alueelliselle yhteyshenkilölle.

Girkinin ryhmä käytti kaapattua Yavir-2000 turvayrityksen Renault Logania tulevissa operaatioissa. Vangitut turvayrityksen työntekijät vietiin Slovjanskin SBU:n toimiston kellariin.

Myöhemmin samana aamuna kello 09:00 aikaan, M03 moottoritien äärellä, noin 800 metriä kaakkoon paikalta, jolla Yavir-2000 turvayrityksen VW Transporteria tulitettiin haavoittaen kuljettajaa, osa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-ryhmän jäsenistä ja heitä tukeneet 80. erillisen maahanlaskuprikaatin 1. pataljoonan 3. rykmentin sotilaat, komentajanaan Oleksandr Shvets, ottivat yhteen Girkinin ryhmään ja mahdollisesti toiseen ryhmään kuuluneiden taistelijoiden kanssa.

Sotilaista ja erikoisjoukkojen jäsenistä koostunut ryhmä kävi alueella neuvonpitoa Slovjanskin kaupunginjohtajan Nelia Shtepan kanssa, joka vielä tuossa vaiheessa teki yhteistyötä Girkinin joukkojen kanssa. Shtepan poistuttua moottoritien tuntumassa olleelta aukiolta, paikalle saapui Poltavan SBU:n Alfa-ryhmään kuuluneita, tiedustelemassa olleita, erikoistoimintamiehiä, johtajanaan everstiluutnantti  Andrii Dubovik. Alfa-ryhmän ja 3. rykmentin sotilaiden aloitettua neuvonpidon, heitä vastaan hyökättiin – valkoinen Yavir-2000 turvayhtiölle kuulunut Renault Logan pysähtyi tien pientareelle. Autosta nousi välittömästi ainakin neljä asemiestä (ryhmä Krim) aloittaen tulituksen kohti ukrainalaisjoukkoja. Tulitukseen yhtyi läheisestä metsiköstä toiseen, tunnistamattomaan, ryhmään kuuluneita taistelijoita. Havaintojen mukaan moottoritietä saapui alueelle Renault Loganin lisäksi kaksi muuta autoa, joista saapui lisää hyökkääjiä.

Hyökkääjien johdossa oli Krimin niemimaalla v. 1980 syntynyt Sergei Zhurikov, jolle oli myönnetty Venäjän kansalaisuus 20 vuoden iässä. Zhurikovilla on tarkka-ampujan koulutus ja takanaan yli 1500 laskuvarjohyppyä. Hän ”työskenteli” ennen Venäjän Krimin niemimaalla aloittamaa miehitysoperaatiota, avustajana Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa  Kiovan luolaluostarissa eli Petšerskin lavrassa Kiovassa. (3) Krimillä Zhurikov osallistui miehitysoperaatioon Girkinin ryhmässä Simferopolissa. Zhurikov kuoli samana keväänä, toukokuun 2. päivänä, Slovjanskin taistelussa.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU vastasi hyökkääjien tuleen alkuvaiheessa saamatta tukea laskuvarjojoukoilta, jotka eivät saaneet lupaa vastata tuleen. Tilanne tasapainottui 3. komppaniaan kuuluneen BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvon komentajan Vadym Sukharevskyin osallistuttua tulitaisteluun käskyjen vastaisesti, avattuaan BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvon 14,5 mm konekiväärillä tulen kohti hyökkääjää. Lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen vihollinen vetäytyi alueelta.

Hyökkäyksessä Ukrainan ATO:on osallistuneet joukot kokivat ensimmäiset tappionsa SBU:n kapteenin Hennadii Bilichenkon menehdyttyä yhteenotossa. Toistaiseksi yksi hyökkäyksessä kuollut vihollinen on tunnistettu, donetskilainen Donbass People’s Militian jäsen Ruben Avanesjan.

Myöhemmin venäläinen propagandakanava LifeNews esitti päivän tapahtumista poikkeavan, hyvin disinformatiivisen, näkemyksen. Huhtikuussa 2014 LifeNewsin toiminta propagandakanavana ei ollut selkeä, joten sen julki syöttämä tarina sai paikoin huomattavaakin julkisuutta, etenkin kun sitä toistettiin Venäjän valtiollisten medioiden toimesta, joiden todellista luonnetta läheskään kaikki eivät tuolloin tiedostaneet.

Aamupäivän tulitaistelu jäi ATO:on osallistuvien joukkojen ja Igor Girkinin johtamien joukkojen ainoaksi yhteenotoksi huhtikuun 13. päivä.

Slovjansk-Kramatorsk 12.-16.4.2014 

Samana päivänä (12. huhtikuuta 2014) Igor Girkinin johtaman ryhmä Krimin tukena ollut – koulutuksen saaneilla miehillä vahvistettu – Donbass People’s Militia miehitti Slovjanskista etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman. Hyökkäys kaupungintaloon alkoi illalla kello 20:00 aikoihin ja poliisiasemalle myöhemmin illalla noin kello 22:00. Samana iltana ”Donetskin kansantasavallan” edustajiksi esittäytyneet henkilöt puhuivat yleisölle kaupungintalolla taivutellen sitä puolelleen – puhujat saivat yleisöltä kielteisen vastaanoton.

Joukko militantteja eteni illan ja yön aikana Kramatorskin lentokentän tuntumaan ja lentokentän alueelle. Tuolloin, kuten ei tulevinakaan päivänä Girkin lähettänyt oman ryhmänsä jäseniä lentokentälle, pelätessään kaoottisen tilanteen johtavan koko ryhmän menettämiseen. Lentokentälle hyökkäämisestä vastasivat pääasiassa aseistetut paikalliset ja heitä tukeneet Venäjältä saapuneet ”vapaaehtoiset” (joilla ei ollut erikoiskoulutusta tms.)

Huhtikuun 12. päivä Slovjansk-Kramatorsk alueelle saapui ryhmä Donetskin Berkut-mellakkapoliisiin kuuluneita erikoiskoulutuksen saaneita miehiä liittyäkseen Donbass People’s Militia’an.

Ukrainan Sisäministeriön alaiset Berkut-yksiköt osallistuivat Euromaidanin tukahduttamiseen aiemmin talvella, ja Donetskin alueellisen osaston tiedettiin olleen ehdottoman luotettavan maasta paenneelle, entiselle presidentille, Viktor Janukovitšille. Saamieni tietojen mukaan Donetskin alueella merkittäviä määriä sisäministeriön ja muiden turvallisuuselinten upseereja ja sotilaita joko poistui rivistä tai liittyi Venäjän proxyjoukkoihin kevään 2014 kuluessa.

Yllä olevaan satelliittikuvaan olen merkinnyt eräitä Slovjansk-Kramatorsk-alueen merkittävimpiä tapahtumia ja operaatioita 12.-16. huhtikuuta 2014.

Huhtikuun 16. päivänä Ukrainan asevoimat koki merkittäviä kalustomenetyksiä asevoimien 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonan kolonnan siirtyessä lännestä kohti Kramatorskin keskustaa. Kolonnan matkanteko pysähtyi vul. Rynkovalla satojen organisoidusti toimineiden siviileiden estäessä kolonnaan kuuluvien panssaroitujen ajoneuvojen matkanteon. Tilanne oli haasteellinen, kolonna miehineen ja kalustoineen oli sumputettu kadulle, militantit sekä vihollisen erikoistoimintamiehet ohjailivat operaatiota väkijoukon keskeltä sekä läheisistä rakennuksista – heillä oli etu, koska Ukrainan ATO:on osallistuvien joukkojen tuli välttää siviiliuhreja kaikin tavoin.

Jo tuolloin Ukrainan tuore hallinto kuin myös Ukrainan puolustus- ja turvallisuusneuvosto näki Girkinin kokoamien joukkojen toimet provokatiivisina, joiden tarkoituksena oli synnyttää tilanne, jossa jopa kymmeniä siviilejä kuolisi Ukrainan asevoimien operaation seurauksena, ja näin Venäjä saisi tekosyyn lähettää ”rauhanturvaajia” alueelle, joten Ukrainan ATO:n joukoilla oli operaation alkuvaiheissa hyvin korkea kynnys käyttää voimaa siviilejä kohtaan.

Operaation seurauksena Igor Girkinin komentamat joukot saivat haltuunsa kuusi panssaroitua ajoneuvoa (1x BMD-1; 1x BMD-2; 3x BTR-D; 1x 2S9 Nona 120 mm kranaatinheitinvaunu) sekä useita olkapäältä laukaistavia lähi-ilmatorjuntaohjuksia (MANPADS). Luhanskin alueella syntyneen, laskuvarjojoukkoihin kuuluneen upseerin Jaroslav Anikan ohella muutama muu 3. pataljoonan sotilas siirtyi Donbass People’s Militian riveihin, loppujen saadessa mahdollisuuden poistua kaupungista.

Ukrainan uuden hallinnon ongelmana oli tuolloin huomattava epävarmuus siitä, että kuinka uskollisia asevoimien ja muiden turvallisuuselinten joukot ovat heille, ja vastaavasti, kuinka moni pettää Ukrainan ja joukko-osastonsa siirtyen militanttijoukkojen riveihin, (joiden todellinen luonne tuskin oli kovinkaan monelle rivisotilaalle tuolloin huhtikuussa 2014 selvä – moni mahdollisesti uskoi joukkojen olevan ”kansan” riveistä koottuja).

Huhtikuun 16. päivänä yhden pataljoonan lukuisista kolonnista onnistui saavuttaa tavoitteensa, neljän 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoonaan kuuluneen panssaroidun ajoneuvon ja rynnäkkövaunun päästessä miehistöineen Kramatorskin lentokentälle, varmistaen näin tärkeän lentokenttäalueen hallinnan.

Päivää aiemmin (15. huhtikuuta) 25. erillisen maahanlaskuprikaatin 3. pataljoona sai käskyn uudelleen sijoittamisesta Dobropilljasta, Donetskin ja Harkovan alueiden rajalta, Dnipropetrovskin alueelle, jonne siirtyminen aloitettiin välittömästi (vähäisin valmisteluin). Matkalla operaation kohde muuttui, Kramatorskin lentokentän haltuun ottamiseksi kello 17:00 mennessä (16.4.2014). Kohteen muutos, kiireinen aikataulu ja valmistautumattomuus (pataljoonan sotilailla ei ollut aikaa valmistautua kentän haltuunottoon eikä kaluston huoltoon ennen operaatiota, joka saattaisi kääntyä yhteenotoksi vihollistaistelijoiden kanssa) olivat alkusysäys sarjalle epäonnistumisia, jotka johtivat yllä kuvattuun tapahtumasarjaan – pataljoonan voimien hajoamiseen ja kuuden panssaroidun ajoneuvon menettämiseen viholliselle.

Samana päivänä kaapatut kuusi panssaroitua ajoneuvoa siirrettiin ajamalla Kramatorskista strategisesti tärkeämmän Slovjanskin puolustuksen tueksi, ja niin ikää 16. huhtikuuta 2014 Slovjanskissa tehtiin havaintoja Venäjän laskuvarjojoukkoihin kuuluneen kaartin 45. maahanlaskuprikaatin erikoisjoukoista (ts. Spetsnaz). Kyseinen kaartin 45. maahanlaskuprikaati on erikoistiedusteluun ja erikoistoimintaan tarkoitettu spetsnazprikaati, osia siitä osallistui myös Krimin niemimaan miehitysoperaatioon. (4)

On todennäköistä, että Slovjansk valikoitui tuolloin Igor Girkinin ryhmän ensisijaiseksi kohteeksi sijaintinsa ja sopivan kokonsa tähden. Sen hallinnan myötä sai kontrolliinsa Harkovasta Slovjanskin ja Debaltsevon kautta Venäjälle menevän M03 moottoritien sekä merkittäviä raidelinjoja Slovjanskin ja Kramatorskin kautta Horlivkaan sekä Itä-Ukrainan suurimpaan kaupunkiin, reilun miljoonan asukkaan Donetskiin. Reilun sadantuhannen asukkaan, tiiviisti rakennettu, Slovjansk oli miehitettävissä ja hallittavissa vähäisemmin voimin verrattuna alueen suurkaupunkeihin.

Slovjanskin teki myös merkittäväksi kaupungin lounaispuolella sijainnut, ympäröivää tasankoa korkeammalle kohonnut, Karachun kukkula, jolla sijainnut TV-asema linkkitorneineen siirtyi Girkinin joukkojen haltuun 17. huhtikuuta 2014. He menettivät kukkulan aamulla 2. toukokuuta Ukrainan asevoimien 95. erillisen ilmakuljetteisen prikaatin 1. pataljoonan sotilaille.

Karachun kukkula nähtynä Sukhyi Torets joen ylittävältä sillalta.

Huhtikuun 12. ja 13. päivä Slovjanskin ja Kramatorskin ohella venäläiset erikoistoimintamiehet ja Donbass People’s Militiaan kuuluneet taistelijat miehittivät lukuisia hallintorakennuksia ja muita avainkohteita alueen kaupungeissa ja taajamissa, kuten Druzhkivka ja Kostiantynivka. Horlivkassa poliisiaseman piiritys alkoi 12. huhtikuuta, mutta se ja kaupunki siirtyi erikoistoimintamiesten ja militanttien hallintaan muutamaa päivää myöhemmin – miehitystoimia vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak kidutettiin myöhemmin kuoliaaksi Slovjanskissa SBU:n toimiston kellarissa.

”Ei sotaa osannut omalle kohdalle ajatella, se oli jotain, jota näin uutisissa, jotain, josta katsoin elokuvia tahi luin kirjoja – ei sitä osannut kuvitellakaan omalle kohdalle osuvan, sitten tuli Krimin miehitys ja huhtikuussa (tarkoittaen vuotta 2014) Slovjansk miehitettiin. Elämä muuttui hetkessä täysin, ja samalla elämää oli kuitenkin jatkettava.” Sodan ja miehityksen Donetskissa keväällä ja kesällä 2014 kokenut L.

Marko

1. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

2. 2. ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone”, Prometheus kustannus s. 35.

3. https://www.religion.in.ua/news/ukrainian_news/25721-v-slavyanske-pogib-ponomar-kievo-pecherskoj-lavry-komandovavshij-otryadom-povstancev.html 

4. https://web.archive.org/web/20150330124704/http://www.suomensotilas.fi/en/artikkelit/crimea-invaded-high-readiness-forces-russian-federation 

Lähteenä hyödynnetty myös ”And So Began Sloviansk” ja ”Things Are Heating Up in Sloviansk” artikkeleja Ukrainian Military Center -verkkosivulla sekä laajemminkin Prometheus kustannuksen teosta ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone” ja aiempia kirjoituksiani, kuten “Vapautetut Slovjansk ja Kramatorsk (syyskuussa 2019)” ja “Viisi vuotta sotaa Ukrainassa”.

*: kyseessä siis Venäjän hallinnon mielestä perusteltu syy, ei siis ulkovaltojen hyväksymä syy toimille.

Kuvat Slovjansk-kyltistä ja Karachun kukkulasta allekirjoittaneen ottamia, © Marko Enqvist, Ukraina 2019.

Yhteenveto Venäjän miehitysjoukoista Ukrainassa

Kirjoitin helmi-maaliskuun aikana muutaman blogin käsittävän sarjan, jossa kävin läpi Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamia joukkoja, näiden joukkojen merkittävimpiä varikko- ja tukikohta-alueita Itä-Ukrainassa sekä Venäjän puolella rajaa. Kirjoitussarjassa huomioin myös laajemmin Venäjän Ukrainan rajan pintaan sijoittamien joukkojen vahvuudet ja kokoonpanot sekä Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle sijoittamat joukot, kirjoitussarjan viimeisessä osassa loin katsauksen Venäjän Ukrainan sodassa käyttämiin moderneihin asejärjestelmiin sekä muuhun kalustoon, kuten elektronisen sodankäynnin järjestelmiin ja tutkiin jne.

Olen jo näiden viikkojen kuluessa huomannut, että kirjoituksiin joutuu viittaamaan varsin usein, ja tätä työtä helpottaakseni, päätin laatia lyhyen yhteenvedon kyseisistä kirjoituksista linkkeineen. Jotta tämä ei olisi täysin vanhan kertausta, lopussa lyhyt katsaus Itä-Ukrainan sotatoimialueella viime aikoina käydystä tiedustelulennokki- ja nelikopterisodankäynnistä.

Kuvakollaasi venäläiskalustosta Ukrainassa.

Seuraavaksi käyn läpi, lyhyine esittelyineen nämä neljä kirjoitusta: Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa, Venäläisten merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla ja Modernia venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa.

Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa

Kirjoitussarjan aloituksessa kävin hiukan tarkemmin läpi Venäjän varustamien, rahoittamien ja valtaosin miehittämien joukkojen kokoonpanoa Itä-Ukrainan alueella. Eräissä tapauksissa kyseessä ovat joukot, jotka koostuvat Venäjän asevoimiin tai valtiollisiin turvallisuuselimiin, kuten FSB:hen tai sisäministeriöön, kuuluvista joukko-osastoista. Osassa kyse on palkkasoturiyhtiöiden joukkoista, joita Venäjä käyttää useilla konfliktialueilla omien etujensa ajajana/ valvojana, mutta mikä tärkeintä, kaikissa tapauksissa miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivat joukot ovat alisteisia Venäjän asevoimien palveluksessa oleville komentajille.

Venäjän yksityisistä palkkasotilaita tarjoavista yrityksistä ja organisaatioista Itä-Ukrainan sotaan ovat osallistuneet muun muassa PMC Wagner, Cossacks, RSB-Group ja Slav Corps. (1)

Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan, Donbasin, alueen joukot on jaettu kahteen armeijakuntaan – 1. armeijakuntaan, joka operoi pääasiassa miehitetyn Donetskin alueella ja 2. armeijakuntaan, jonka pääasiallisin operointialue on miehitetyn Luhanskin alue.

Poimitaan kirjoituksesta vielä  1. ja 2. armeijakunnan yhteisvahvuus ja käytössä oleva, miehitettyyn Itä-Ukrainaan sijoitettu, kalusto.

	lukumäärä
kokonaisvahvuus	35350
taistelupanssarivaunut	481
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajon.	914
tykistö ja kranaatinheittimet	708
raketinheittimet	202
ilmatorjunta-aseistus/ -järjestelmät	680+

Ilmatorjunta-aseistusta lukuun ottamatta lukumäärät ovat tämän vuoden alkupuolelta.

Venäläisten merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet miehitetyssä Itä-Ukrainassa 

Kirjoitussarjan toisessa osassa kävin läpi Venäjän asevoimien ja sen varustamien proxy-joukkojen merkittävimmät varikko- ja tukikohta-alueet Itä-Ukrainassa sekä Venäjän puolella rajaa, josta huomioin tarkemmin Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin harjoitusalueet, ja Kamensk-Šahtinskin alueen, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin eteläpuolella.

Kamensk-Šahtinskin luoteispuolella sijaitsevan Filippenkovin kylän lähellä, sijaitsee huolto- ja ammusvarikkoalue ja harjoittelualue, joka on ollut käytössä jo ennen sotaa, mutta heinä-elokuussa 2014, ennen Venäjän asevoimiin kuuluvien yhtymien offensiivia Itä-Ukrainaan, aluetta ryhdyttiin laajentamaan huomattavasti. Loppukesän 2014 jälkeen alue on ollut aktiivisessa käytössä, alueelle on sijoitettuna sotaa edeltävään aikaan verrattuna enemmän erilaista materiaalia sekä kalustoa.

Venäläisjoukkojen tukikohtia Venäjällä sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla

Kirjoitussarjan kolmannessa osassa kiinnitin erityishuomiota Venäjän asevoimien yksiköihin ja yhtymiin Ukrainan rajalla, pääasiassa Rostovin alueelle tukeutuvaan Donin operatiiviseen ryhmään, sekä silmäyksenomaisesti joukkoihin, joita Venäjä on sijoittanut sen ja Ukrainan väliselle rajaosuudelle Harkovan ja Sumyn alueilla sekä pohjoisempana Tšernihivin alueeseen rajoittuvalla rajaosuudella. Kirjoituksessani en myöskään unohtanut Venäjän miehittämän Krimin niemimaan militarisointia. Kirjoituksen pääpaino oli kuitenkin kaakossa, Donbasiin rajoittuvalla alueella sekä etelässä, miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Donin operatiivinen ryhmä.

Venäjän maavoimien joukko-osastot Krimillä muodostavat 22. armeijakunnan, jonka esikunta on Simferopolissa. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus on noin 7500 miestä. Armeijakuntaa vahvistetaan par’ aikaa, tämän vuoden (v. 2020) kuluessa sen vahvuuden arvioidaan nousevan yli 10 000 sotilaaseen.

Venäjän maavoimien ohella miehitetyltä niemimaalta operoi Venäjän Mustanmeren laivasto sekä Venäjän ilmavoimat, joten niemimaalle sijoitettujen venäläisjoukkojen kokonaisvahvuus – ilman Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:tä ja muiden turvallisuuselinten joukkoja – nousee yli 33 000 sotilaaseen. Venäjän asevoimien ja FSB:n sekä muiden turvallisuuselinten joukkoja niemimaalla tukee ns. Krimin aluepuolustusjoukot, joiden toiminta on usein puolirikollista ja joita Venäjä on käyttänyt miehitystä vastustavien kansanjoukkojen terrorisointiin koko miehityksen ajan helmi-maaliskuuta 2014 lähtien.

Venäjän miehitysarmeija Krimillä.

Modernia venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa 

Kirjoitussarja päättyi lyhyeseen katsaukseen, jossa nostin esille eräitä, niistä kymmenistä moderneista asejärjestelmistä, joita alueella on havaittu ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden tai avoimia lähteitä tutkivien kansalaisaktivistien/-ryhmien toimesta. Tässä tapauksessa kyseeseen tulivat sellaiset asejärjestelmät, joita Venäjä ei ole myynyt Ukrainalle, useita asejärjestelmiä tai muuta kalustoa ei ollut toimitettu ennen sotaa Venäjän rajojen ulkopuolelle.

Venäläistä panssarikalustoa Sanzharovkassa, Itä-Ukrainassa, helmikuu 2015. (2)

Sota Ukrainassa on toiminut Venäjälle taktiikan ohella eräiden asejärjestelmien ja muun kaluston, kuten elektronisen sodankäynnin järjestelmien, ”koelaboratoriona”. Ukrainassa Venäjä on testannut ja kehittänyt tiedustelulennokkien ja tykistön (epäsuorantulen) yhteistyötä runsaasti. Tiedustelulennokkeja on käytetty tulenosoituksen ohella runsaasti tiedusteluun sekä elektroniseen sodankäyntiin ja häirintään, josta osa on sotilaisiin ja siviileihin kohdennettua psykologista häirintää ja vaikuttamista. (3)

Tiedustelulennokkisotaa Itä-Ukrainassa tänä keväänä

Venäjän asevoimat on käyttänyt Ukrainan sodassa tiedustelulennokkeja hyvin aktiivisesti sodan ensihetkistä lukien, alkuvaiheessa tiedustelulennokeilta operoitiin pääasiassa Venäjän omalta maaperältä. Ukrainan itäosissa sotivat, Venäjän varustamat joukot, turvautuivat keväällä ja alkukesästä 2014 pääasiassa siviilikäyttöön tarkoitettuihin nelikoptereihin. Ukrainalaisjoukkojen onnistui pudottaa moderni, vain Venäjän asevoimilla käytössä ollut tiedustelulennokki, toukokuussa 2014 – kyseessä oli Orlan-10 tiedustelulennokki, joka tuolloin kuului moderneimpiin Venäjän asevoimilla käytössä oleviin tiedustelulennokkeihin. Kyseisen tiedustelulennokin pudottamista voidaan pitää sikäli huomionarvoisena, että samalla se oli selkeä todiste siitä, että Venäjä tuki jo tuolloin Ukrainan hallintoa vastaan taistelevia joukkoja – kyse oli muustakin ”kivääriavusta”.

Viime kesään (v. 2019) mennessä ukrainalaisjoukot tai vapaaehtoiset olivat tunnistaneet havaintojen tai pudotettujen tiedustelulennokkien perusteella yhdeksän erilaista modernia tiedustelulennokkimallia, joilla venäläisjoukot alueella operoivat. Joukossa on Israelista ostettuja IAI Searcher II:een pohjautuvia Forpost tiedustelulennokkeja, jotka sodan syttyessä olivat Venäjän käytössä olevista tiedustelulennokeista moderneimpia, toista ääripäätä edustivat minikokoiset Granat-1 tiedustelulennokit. Tästä voimmekin siirtyä tähän kevääseen.

Huhtikuun 5. päivä Ukrainan maavoimiin kuuluvan yksikön sotilaat pudottivat venäläisen ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokin Svitlodarskin alueella, lähellä miehitettyä Horlivkaa. (4)

Kuvat yllä: 5. huhtikuuta pudotettu ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokki.

”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokki pohjautuu israelilaiseen IAI:n Bird Eye 400 tiedustelulennokkiin, jota Venäjä valmistaa lisenssillä. Lisenssisopimus Israelin ja Venäjän välillä solmittiin v. 2012. ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokkeja Venäjällä valmistaa Jekaterinburgissa sijaitseva OJSC Urals Civil Aviation Plant (ven. Уральский завод гражданской авиации).

Ukrainan sodan aikana Venäjä on menettänyt kolme ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokkia, joista yhden Harkovan alueella ja kaksi alas ammuttuna Donbasissa sotatoimialueella:

- 24. heinäkuuta 2014 ukrainalaiset rajavartijat löysivät pudonneen ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokin Ukrainan maaperältä, Harkovan alueella kahden kilometrin päässä maiden välisestä rajasta.

- 22. heinäkuuta 2015 ukrainalaiset rajavartijat pudottivat ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokin Luhanskin alueella 1,5 kilometrin päässä maiden välisestä rajasta. Alueelta, jolla rajavartijat pudottivat tiedustelulennokin, oli 25 kilometriä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, joten lennokin kantama huomioiden, se oli saapunut Ukrainan ilmatilaan suoraan Venäjältä.

- tämän vuoden huhtikuun 5. päivä Ukrainan maavoimiin kuuluvat joukot pudottivat Svitlodarskin alueella ”Zastava” Bird Eye 400 mini- tiedustelulennokin.

IAI:n julkaisemien tietojen mukaan Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokin paino on 4,1 kiloa, siihen voidaan asentaa lastia 1,2 kiloa. Tiedustelulennokin siipien kärkiväli on 2,2, metriä ja lennokin pituus on 0,8 metriä. Lennokin lentoaika on 80 minuuttia ja kantama 15 kilometriä, max. lentokorkeus 305 metriä. 

Bird Eye 400 on aseistamaton tiedustelu-, etsintä- ja valvonta sekä tulenosoituskäyttöön suunniteltu lennokki.

Järjestelmä on operoitavissa kenttäolosuhteissa kahdella miehellä. Kahdentoista Venäjän asevoimien yksikön tiedetään käyttävän ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokkia, ukrainalainen InformNapalm on OSINT-tietojen perusteella havainnut näistä yksiköistä kahdeksan osallistuneen säännöllisesti sotaan Ukrainan maaperällä. Suomen kannalta kiinnostavat ovat Petsamoon sijoitettu Pohjoisen laivaston alainen sotilasyksikkö nro. 08275 (200. mekanisoitu prikaati) ja Viipurin eteläpuolelle Kamenkaan sijoitettu sotilasyksikkö nro. 02511 (kaartin 138. erillinen mekanisoitu prikaati), jotka kumpikin on varustettu ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokeilla. (5)

"Zastava" Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokilla operoiva taistelijapari.

Tämän vuoden maaliskuun aikana ukrainalaisjoukot rekisteröivät yli 30 havaintoa vihollisen tiedustelulennokeista, pudotetun ”Zastava” Bird Eye 400 mini-tiedustelulennokin ohella sotatoimialueella on havaittu Orlan-10 tiedustelulennokkeja sekä Venäjän proxy-joukkojen ja ns. aluepuolustusjoukkojen käyttämiä nelikoptereita, yleinen malli on kiinalainen DJI Phantom 4 nelikopteri (quadcopter), joita käytetään tiedustelun ohella myös ilmasta suoritettaviin iskuihin.  Venäjän proxy-joukot sekä ns. aluepuolustusjoukot ovat käyttäneet kustomoituja nelikoptereita iskuihin sotilas- tai siviilikohteita vastaan jo useamman vuoden ajan. Kustomoitu nelikopteri kuljettaa usein joko kranaattikonekiväärin 30 mm VOG-17 kranaatin tai käsikranaatin tai muun pienitehoisen räjähteen, joka kuljetetaan nelikopterilla kohteen yläpuolelle, jossa se pudotetaan kohteeseen.

Ukrainalaisen 93. Khlodnyi Yar prikaatin pudottama kustomoitu nelikopteri. (6)

Viime aikoina Venäjän proxy-joukot ovat tehneet nelikoptereilla useamman ”ilmaiskun”. Huhtikuun 7. päivä Krasnohorivkan lähellä, miehitetyn Donetskin länsipuolella, Ukrainan asevoimien asemia tulitettiin myös nelikopterista pudotetulla 30 mm kranaattikonekiväärin VOG-17 kranaatilla/ kranaateilla.

Alueella oli samaan aikaan vierailulla televisioryhmä Ukrainan asevoimien vieraana. Nelikopterista pudotettu 30 mm VOG-17 kranaatti räjähti lähellä yhtä televisioryhmän ajoneuvoa, vaurioittaen henkilöauton sivuikkunaa sekä kylkeä. Vieraina olleet median edustajat eivät vammautuneet iskussa, kuten eivät Ukrainan asevoimien sotilaat tai Ukrainan JFO:n esikunnan mediavastaavat.

Maaliskuun alkupuolella Venäjän proxy-joukot pudottivat nelikopterilla kaksi 30 mm kranaattikonekiväärin VOG-17 kranaattia Ukrainan maavoimien 10. erillisen vuoristojääkäriprikaatin käytössä olleen evakuointiambulanssin päälle Talakivkan lähellä, Mariupolin koillispuolella. Ambulanssi kärsi lieviä vaurioita, onneksi kukaan ei loukkaantunut hyökkäyksessä.

Hyökkäyksen kohteeksi joutunut ukrainalainen evakuointiambulanssi, kuva @pressjfo.news.

Venäläisjoukkojen hyökkäykset ambulansseja tai lääkintähenkilöstöä vastaan ilmasta tai maasta käsin ovat toistuvia, käytännössä kyse on jatkuvasta ja usein tahallisesta sodankäynnin sääntöjen rikkomisesta eli sotarikoksista. Näiden hyökkäysten seurauksena useita lääkintämiehiä ja sotilaslääkäreitä, evakuoitavista puhumattakaan, on kuollut ja haavoittunut käynnissä olevan sodan aikana. Viimeisin menehtynyt on ukrainalainen lääkintäkersantti Klavdia Sytnik, joka kaatui vihollisen kranaattitulessa 1. helmikuuta 2020, hänen ollessa toimittamassa lääkintämateriaalia ukrainalaisjoukoille etulinjaan.

Marko 

1. https://informnapalm.org/en/russian-private-military-companies-as-licensed-tool-of-terror/ 

2. https://twitter.com/askai707/status/1227596346770755584?s=20 

3. https://medium.com/dfrlab/electronic-warfare-by-drone-and-sms-7fec6aa7d696 

4. https://informnapalm.org/ua/rf-na-donbasi-vtratyla-suchasnyi-bpla-zastava/ 

5. http://lugansk-news.com/tag/bird-eye-400/ 

6. https://www.facebook.com/watch/?ref=external&v=334032050527874 

Käytetty toistuvasti hyödyksi @liveuamap’in ja @askai707’n Twitter-tilien sekä @pressjfo.news’in Facebook-tilin julkaisemia tietoja.

Huom. neljä ensimmäistä väliotsikkoa toimivat linkkeinä blogeihin.

Eräiden suomalaisten yhteydet saksalaiseen äärioikeistoon

Viime aikoina saksalaisen laita- ja äärioikeiston radikalisoituminen ja nousu ovat päätyneet otsikoihin myös meillä Suomessa, mutta kun otetaan huomioon Vaihtoehto Saksalle eli AfD:n vuosia jatkunut nousu ja lisääntynyt kannatus, on tavallaan ihme, että sen varjolla kasvaneeseen väkivaltaiseen liikehdintään ei ole aiemmin merkittävässä määrin kiinnitetty huomiota, vaikka ennusmerkkejä on ilmassa ollut jo pidemmän aikaa.

Helmikuussa useampi eurooppalainen media uutisoi Saksassa poliisin pidättäneen kaksitoista äärioikeistolaisen Der Harte Kern -ryhmän (The Hard Core) suunnitelleen iskujen sarjaa moskeijoita sekä turvapaikanhakijoita vastaan – innoitteena iskusarjalle toimi Uudessa-Seelannissa viime vuonna tehty terrori-isku, jossa menehtyi 51 ihmistä. (1)

Tutkinnan mukaan on mahdollista, että saksalaisryhmällä on tiiviit yhteydet suomalaiseen äärioikeistolaiseen Soldiers of Odiniin, joka perustettiin kansallissosialistisen Pohjoismaiden Vastarintaliikkeen aktiivin Mika Rannan toimesta viitisen vuotta sitten. Perustettaessa Soldiers of Odinia markkinoitiin katupartiona, mikä narratiivi upposi osaan kansasta sekä viranomaisista – jopa silloinen pääministeri Juha Sipilä erehtyi Soldiers of Odinin todellisesta luoteesta. (2)

Ei liene yllättävää, että hyvin pian uutisen jälkeen Janus Putkosen toimittelemassa uudessa MV-lehdessä annettiin sana Soldiers of Odinien perustajalle Mika Rannalle, joka näin pääsi kumoamaan kansainvälisessä mediassa esitettyjä arveluita toteamalla Saksassa pidätetyn porukan koostuneen Saksan Soldiers of Odinin entisistä jäsenistä – kuinka ollakaan, kyseessä olivat entiset jäsenet.

Kuvakaappaus: www.mvlehti.net. 

Aivan oma asia on sitten se, että kuinka luotettava Putkonen on viestintuojana, kun huomioimme hänen historiansa viime vuosilta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuinka Putkonen työskenteli vuosien ajan propagandaa ja disinformaatiota tuottaneen ja maailmalle suoltaneen venäläisrahoitteisen DONi Newsin päätoimittelijana, tai kuinka hän uuden MV-lehden päätoimittelijana on päästänyt ääneen Yön susien suomalaisjäseniä, joiden viestisisältö on kaikessa yksinkertaisuudessaan disinfomatiivinen, heidän pyrkiessä kumoamaan mediassa esitetyt tiedot Yön susien toiminnasta ja organisaation taustasta. Viime vuoden puolella Putkonen julkaisi uudessa MV-lehdessä lukuisia kirjoitelmia, joiden tarkoituksena oli häivyttää ja hämärtää totuutta, kumota tiedot organisaation toiminnasta ja siitä, että se yhdistyy hyvin tiiviisti Venäjän hybridioperaatioihin useissa maissa, ja että Yön susilla on oma rooli venäläispropagandan jakajana sekä tuottajana*.

Soldiers of Odin on kuitenkin vain yksi lenkki tässä ”kansallismielisten” ketjussa, joka Suomesta johtaa Saksanmaalle. Soldiers of Odinin ohella yhtenä lenkkinä tässä ketjussa on syytä mainita edellä Soldiers of Odinin valkopesuun osallistunut, uuden MV-lehden päätoimittelija, Janus Putkonen, jonka säännöllisiin kontakteihin – henkilöihin, joita hän tapaa ja joita hän tarvittaessa päästää ääneen – kuuluu saksalaisen laita- ja äärioikeiston edustajia, kuten Vaihtoehto Saksalle (eli AfD) puolueen Gunnar Lindemann sekä poliittisesti äärioikealle sijoittuvan Zuerst!’in päätoimittaja, AfD:hen kytketty Manuel Ochsenreiter, jonka taustasta hiukan myöhemmin lisää.

Janus Putkonen ja Manuel Ochsenreiter miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Janus Putkonen ja AfD:n Gunnar Lindemann miehitetyssä Luhanskissa.

Aivan kuten Janus Putkonen, myös Johan Bäckman on syytä nostaa tässä yhteydessä esiin, eikä vähiten runsaiden kontaktiensa tähden, joista melkoinen osa on seurausta työskentelystä Venäjän järjestämien laittomien ”vaalien” ”tarkkailijana” Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tai Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Tarkasteltaessa lähemmin näistä ”vaalitarkkailijoista” julkaistua aineistoa, on havaittavissa se, että osa tarkkailijoista kiertää ”työkseen” ”tarkkailemassa” Venäjän järjestämiä vaaleja, joko Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla tai alueilla, jotka ovat eronneet emämaastaan Venäjän voimakkaan tuen ja/ tai suoran osallistumisen myötä, kuten Etelä-Ossetia ja Abhasia.

Johan Bäckman kuuluu siihen joukkoon länsimaista lähtöisin olevia henkilöitä, joita Venäjä säännönmukaisesti hyödyntää ”tarkkailijoina” tällaisissa ”vaaleissa”, tuomassa ja luomassa uskottavuutta ”vaaleille” ja niiden organisoinnille. Näiden aktiivisten joukossa on myös lukuisia saksalaisia, poliitikkoja ja ei-poliitikkoja, joista eräisiin Bäckmanilla näyttää olevan kiinteämmät yhteydet erilaisten sosiaalisten medioiden kautta ja todennäköisesti muutenkin. Tästä joukosta on erotettavissa Vaihtoehto Saksalle puolueen aktiivipoliitikkoja, kuten Gunnar Lindemann, jonka kanssa Bäckman vieraili taannoin Serbiassa, kuin myös poliittiseen äärioikeistoon kuuluvan saksalaismedia Zuerst!’in päätoimittaja Manuel Ochsenreiter.

Bäckman ja Lindemann Belgradissa, kuva Johan Bäckmanin Instagram-tili.

Alla olevassa kuvassa Johan Bäckman mainostaa ”saksalais-suomalaista ystävyyttä” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Kuva on maaliskuulta 2018, jolloin Johan Bäckman toimi niemimaalla Venäjän ”presidentinvaalien” ”vaalitarkkailijana”. Kuvassa niin ikää ”vaalitarkkailijana” toiminut Vaihtoehto Saksalle puolueen Bernhard Ulrich Oehme, seurassa on myös Zuerst!’in päätoimittaja Manuel Ochsenreiter.

Tuolloin Venäjän onnistui houkuttelemaan niemimaalle ”vaalitarkkailijoiksi” kymmenittäin läntisiä operaattoreitaan, joukossa poliitikkoja äärioikealta äärivasemmalle, kansalaisaktivisteja (tai sellaisiksi esittäytyneitä), erilaisten medioiden toimittajia jne. (3) Niemimaalla oli samaan aikaan myös ryhmä suomalaisturisteja Bäckmanin vetämällä propagandaluonteisella matkalla, joukossa myös RuFin puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov sekä perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaana ollut Eero Hult. Osa suomalaisdelegaation jäsenistä toimi ”itsenäisinä” ”vaalitarkkailijoina”. (4)

Poimitaan vielä yksi kuva Johan Bäckmanista ja muista Venäjän operaattoreista ”kentällä”. Alla Bäckman ja Gunnar Lindemann, mukana myös belgialainen, äärioikeistoon kuuluva, Euro-Rus yhdistyksen perustaja ja todennäköisesti yhdistyksen ainoa jäsen, Kris Roman (vaalea takki) Etelä-Ossetiassa kesällä 2019. (5)

Bäckmanin ”saksalaisverkostoon” kuuluu poliitikkoja äärioikealta vasemmistoon, joukossa on myös Die Linken eli Vasemmiston Andreas Maurer, joka on vieraillut lukuisia kertoja Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja tehnyt muutenkin yhteistyötä Putinin hallinnon kanssa, kuten toimimalla ”vaalitarkkailijana” Venäjän järjestämissä vaaleissa. Mikäli laajennamme tarkastelun saksalaiselle kielialueelle, niin itävaltalainen Patrick Poppel on yhtälailla aktiivisesti mukana Venäjää tukevassa toiminnassa, kuten toimimalla ”vaalitarkkailijana” miehitetyllä Krimillä maaliskuussa 2018. Poppel on Itävallassa toimivan Kreml-myönteisen Suvorov-instituutin pääsihteeri. (6) Häntä ja Bäckmania yhdistää myös tiiviimpi suhde Aleksandr Duginiin.

Palatkaamme vielä näin lopuksi Zuerst!’in päätoimittaja Manuel Ochsenreiteriin.

Ukrainan Taka-Karpatian (Zakarpatia) Užhorodissa tehtiin polttopulloisku Unkari-keskukseen helmikuussa 2018. Tuolloin – etenkin Kremlin propagandamediat – syyttivät iskusta ukrainalaisnationalisteja, saaden taustatukea propagandalleen myös Unkarista. Sittemmin tutkinnassa on paljastunut iskun taustalla olleen joukon puolalaiseen Kreml-myönteiseen äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä – syytettyjen penkille päätyi myös Michał Prokopowicz, puolalaisen äärikansallismielisen Kremliä tukevan Obóz Narodowo-Radykalny - (engl. National Radical Camp) ja Falanga-ryhmien sekä Zmiana-puolueen jäsen.

Iskun rahoittajana on esiin noussut Manuel Ochsenreiterin nimi, joka työskentelee Zuerst’in päätoimittajuuden ohella myös AfD:n Saksan liittopäivä parlamentaarikko Markus Frohnmaierin toimistossa. (7) Ochsenreiterin osalta oikeudenkäynti ei ole vielä alkanut.

Manuel Ochsenreiter on ollut hyvin aktiivinen Venäjän politiikan tukija ja äänitorvi vuodesta 2014 lähtien, osallistuen Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla järjestetyn ”kansanäänestyksen” ”tarkkailuun” maaliskuussa 2014 ja syksyllä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyjen ”vaalien” ”tarkkailuun”.

Toukokuussa 2015 Manuel Ochsenreiter osallistui “Donbass: Yesterday, Today, Tomorrow” -tilaisuuteen miehitetyssä Itä-Ukrainassa, Donetskin alueella. (8)

Ochsenreiter on osallistunut puolalaisen Mateusz Piskorskin organisoimalle ”vaalitarkkailumatkalle” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Vuonna 2017 julkaistujen tietojen perusteella Piskorskilla on ollut tiiviit yhteydet muutamiin muihin AfD-toimijoihin Ochsenreiterin lisäksi. Piskorski oli myös pitkään vangittuna, puolalaisviranomaisten mukaan hän on vakoillut Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:lle ja Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR:lle. Piskorski on ollut Sejmin jäsen. (9)

Ja tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun tiedämme, että Mateusz Piskorski ja Johan Bäckman ovat ainakin jonkin asteisessa yhteydessä keskenään ja samasta ”ketjusta” löytyy myös Janus Putkonen.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin FB-sivu.

Tässä esityksessä tyydyn käymään läpi vain tämän yhden ketjunosan, perussuomalaisista europarlamentaarikoista ja heidän avustajista olisi mahdollista koota samanmoinen ketju, joka eräiltä osin linkittyy voimakkaasti myös tässä ketjussa esille nostettuihin nimiin, kuten Johan Bäckmaniin ja joka haaroittuu saksalaisen laita- ja äärioikeiston kautta Venäjän valtiollisiin operaattoreihin. Eikä aina ketjuun tarvita edes yhtä ylimääräistä lenkkiäkään, kytköksen ollessa suoran.

Marko 

1. https://www.dw.com/de/neue-erkenntnisse-zu-mutma%C3%9Flicher-rechter-terrorzelle/a-52396576 

2. https://yle.fi/uutiset/3-8592738 

3. https://www.epde.org/en/documents/details/politically-biased-election-observation-a-threat-to-the-integrity-of-international-institutions.html  (tiedosto)

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html 

5. https://www.foiaresearch.net/media/image/kris-roman-and-gunnar-lindemann-south-ossetia 

6. https://www.epde.org/en/news/details/foreign-observation-of-the-illegitimate-general-elections-Donetsk-Lugansk.html  (tiedosto)

7. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618 

8. https://www.epde.org/en/news/details/foreign-observation-of-the-illegitimate-general-elections-Donetsk-Lugansk.html  (tiedosto, s. 12)

9. https://www.dw.com/en/afd-worker-accused-of-ordering-arson-attack-in-ukraine/a-47093618 

Olen hyödyntänyt myös Jonas Mueller-Töwen ja Lars Wienandin katsausta ”Angeklagte verurteilt – Spuren führten zur AfD in den Bundestag” sekä Anton Shekhovtsovin twiitti-ketjua.

*: Useisiin lähteisiin perustuva blogini Yön susista – ”Yön sudet – venäläistä imperialismia kahdella pyörällä”, julkaistu 15.8.2020.