Muistutus Venäjän luotettavuudesta sopimuskumppanina – venäläinen ”tulitauko”

 

Aiemmin tällä viikolla Yleisradio päästi jälleen ”ääneen” Rand-ajatushautomon Samuel Charapin, jonka lausunnot ja kommentit Ukrainan sodasta ovat aiemminkin herättäneet huomiota. (1 ja 2) Hän on jo pidemmän aikaa, ja hyvin johdonmukaisesti, ajanut agendaa, jonka mukaan Ukraina ei voi voittaa sotaa taistelukentällä, joten jokin muu ratkaisu on löydettävä – valitettavaa on se, että tämä ”muu ratkaisu” on käytännössä aina sellainen, joka hyödyttää Venäjää mutta jossa Ukrainan ja ukrainalaisten (miehitettyjen alueiden asukkaat mukaan lukien) tarpeet eivät tule täytetyksi. Toisin sanoen, häikäilemättömään ja rikolliseen sotaan ryhtynyt ydinasevalta Venäjä saa tahtonsa jollain tasolla läpi ja laajennettua Ukrainalta miehittämäänsä aluetta. Charapilta toistuvasti kommentteja ”kinuavia” medioitakin sopii soimata kotiläksyjen tekemättömyydestä, johon teemaan palaan kirjoitukseni lopulla.

En kuitenkaan ryhdy vääntämään rautalangasta sitä, miksi on vaarallista antaa Venäjälle myöten, ryhtyä rakentamaan aselepoa (tai tulitaukoa) nykyisessä tilanteessa. Sen sijaan käännän kelloa taaksepäin ja lainaan vuosientakaista kirjoitustani ”Venäläinen ’tulitauko’” muistuttaakseni ihmisiä, millainen tilanne oli vuosien 2014, 2015 ja 2016 aikana ja kuinka hyväuskoisina kuvittelimme silloisten sopimusten lopulta johtavan tilanteeseen, jossa sota (jota termiä harvemmin käytettiin) Itä-Ukrainassa päättyisi. Silloinen hyväuskoisuutemme ja naiivi suhtautumisemme Venäjään (puhun nyt päättäjistä), johti Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittamaan tuhoamissotaan. Mikä estää, ettei näin käy tulevaisuudessakin, jos Venäjä saa entistä tukevamman jalansijan Ukrainassa? Ei mikään, jos lännellä ei ole nyt rohkeutta pysäyttää Venäjää, ei sillä ole sitä tulevaisuudessakaan, kun Venäjä (ydinaseilla uhaten) jatkaa tuhoamissotaa Ukrainassa.

Huomautus lukijoille, kirjoitukseni ”Venäläinen ’tulitauko’” on alun perin julkaistu SSS-Radion verkkosivulla, todennäköisesti vuoden 2016 alkupuolella. Lainaan kirjoituksesta alle merkittäviä osia, lisäten tarvittaessa täydentäviä kommentteja, alkuperäisen tekstin ollessa kursiivilla-kirjoitettua. Alkuperäisestä kirjoituksestani poistan turhaa tautologiaa.

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen kevään ja kesän ukrainalaisia kaatuneita. Me unohdamme usein sen, että ensimmäisen kevään ja kesän kaatuneilla tarkoitetaan vuoden 2014 taisteluissa kaatuneita. 

Venäläinen “tulitauko”

Kirjoituksen otsikko saattaa pohdituttaa jotakuta, mikä tai millainen on ”venäläinen ’tulitauko’”? Venäjän ja sen erikoisoperaattoreiden keväällä 2014 Itä-Ukrainaan kylvämän sodan myötä termi erilaisine muotoineen tuli tutuksi sotaa seuraaville, Ukrainan ja Venäjän sekä sen tukemien nukketasavaltojen solmiessa lukuisia tulitaukoja. Nämä ”tulitauot” päättyivät usein ennen kuin kunnolla ehtivät edes alkaakaan. Voimme todeta, että lähes kaikissa tapauksissa sovittua ”tulitaukoa” rikkoivat ensinnä Venäjän varustamat joukot. ”Venäläinen ’tulitauko’” on tulitauko, jonka ei ole tarkoituskaan pitää, joka Venäjän ja sille alisteisten joukkojen toimesta solmittiin vilpillisin lähtökohdin. Ja seuraavaksi vuosientakaiseen kirjoitukseen.

”Ukrainan sota on hiljalleen painunut taka-alalle Suomessa, hetkittäin se nousee päiväksi pariksi esille, kunnes jälleen hiljaisuus valtaa alaa ja Ukrainassa käytävä sota on pieni viite uutisissa. Toisinaan Ukrainan sodasta näkee edelleen käytettävän termiä sisällissota, joko siinä merkityksessä, että Ukrainan sota alkoi sisällissodasta tai sitten merkityksessä, jossa Ukrainassa on edelleen sisällissota – näin siis suomenkielisessä mediassa. Kumpikin tavoista ilmaista Ukrainassa käytävää sotaa on väärä, mutta erityisen harhaanjohtavaa on käyttää Ukrainan sodasta nyt termiä ’sisällissota’, kuvata Ukrainassa käytävää sotaa ’sisällissodaksi’. (1)

Mutta yhtä lailla harhauttavaa on kuvata Ukrainan sodan alkaneen sisällissotana, kuten Matti Vanhanen tekee kirjassaan ’Ulkopolitiikkaa’, seuraavaksi lainaus Vanhasen teoksesta:

”Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.” (s. 41).

Matti Vanhanen osuu oikeaan siinä, että Ukraina hoiti omat asiansa huonosti – se, tai sen johdossa olleet henkilöt, Janukovitšin klaani – hoitivat tehtävänsä huonosti. He eivät ajatelleet kansallista etua vaan omaa etuaan. Mutta muuten voidaan sanoa, että Matti Vanhasen arvio ei osu oikeaan, etenkin tapahtumien aikajana ei täsmää, jolloin seurauksena on sitten se, että johtopäätöskään ei ole oikea.

Kuten tiedämme, Euromaidan alkoi marraskuun lopulla 2013. Se oli seurausta siitä, ettei Viktor Janukovitš allekirjoittanut EU:n kanssa neuvoteltua assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta vaan hän taipui Putinin painostuksen edessä. Tästä pettyneenä kansalaiset lähtivät kadulle, kokoontuen Kiovassa Maidanille. Euromaidan liikehdintä johti lopulta, hallinnon toteuttaman brutaalin hyökkäyksen, ja verenvuodatuksen jälkeen Janukovitšin pakenemiseen Kiovasta helmikuun 2014 lopulla. Tässä vaiheessa Ukrainassa ei vielä ollut sisällissodasta tietoakaan, mellakat olivat pääosin keskittyneet Kiovaan – mutta muuallakin Ukrainassa oli tuettu Euromaidan liikettä. Kiovassa liikkeeseen oli liittynyt osallistujia kautta Ukrainan, kuin myös ulkomailtakin.

Kiovassa helmikuun lopulla tapahtunutta vallanvaihtoa seurasi liikehdintä Krimillä, liikkeelle lähtivät erityisesti paikallisen venäläismielisen pienpuolueen ’Venäjän yhtenäisyys’ kannattajat johtajanaan Sergei Aksjonov. Ennen Venäjän Krimillä suorittamaa miehitystä, puolueella oli ollut kokonaista 3 edustajaa Krimin satapaikkaisessa parlamentissa. (2) Tätä tapahtumaa seurasi Venäjän asevoimillaan ja turvallisuuspalvelun erikoisjoukoilla suorittama Krimin niemimaan miehittäminen, jonka seurauksena niemimaalla järjestettiin laiton kansanäänestys, jonka jälkeen niemimaa liitettiin laittomasti Venäjään.

Tämä kaikki tapahtui ennen kuin Itä-Ukrainassa alkoi sota, jota Vanhanen kutsuu kirjassaan ”sisällissodaksi” ja jota muissakin yhteyksissä on erheellisesti kutsuttu sisällissodaksi. Jo nyt voidaan päätellä se, että Vanhasen kirjassaan esittämä aikajänne on väärä: Maidania ei seurannut vallanvaihdon jälkeen sisällissota vaan Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehittäminen.

On myös hyvin kiistanalaista käyttää Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta nimeä ’sisällissota’, etenkin se on ollut tätä kesästä 2014, jolloin oli hyvin selvää, että taustalla on Venäjän hyvin aktiiviset ja aggressiiviset toimet. Käytännössä termin ’sisällissota’ käyttäminen on ollut kiistanalaista alusta alkaen. Kuitenkin on ymmärrettävää, että kevään ja alkukesän 2014 aikana käytettiin termiä ’separatismi’ ja arvioitiin liikehdinnän saaneen laajaa kannatusta paikallisissa. Mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa, vaan alusta alkaen ’separatismi’ oli Venäjän aktiivisia ja aggressiivisia toimia Ukrainan horjuttamiseksi ja palauttamiseksi uudelleen Venäjän omaan valtapiiriin.”

Täsmennän, pidän ymmärrettävänä sitä, että keväällä ja kesällä 2014 media kirjoitti ”separatismista” tapahtumakulun ollessa uuden ja kokonaiskuvan hämmentävän. Tuolloin asiantuntijatkin esittivät toisistaan poikkeavia arvioita Venäjän roolista.

”Tapahtumakulkua avasi tarkemmin Igor Girkinin eli Igor Strelkov niinkin aikaisin kuin marraskuussa 2014. Girkin oli näkyvässä roolissa sotilaskomentajana kevään ja kesän 2014 aikana miehitetyn Donetskin alueella. The Moscow Times’in artikkelissa hän kuvaa oivallisella tavalla sitä mikä rooli hänellä ja Venäjällä oli Itä-Ukrainassa väkivaltaisuuksien ja sodan alkuvaiheessa:

'I was the one who pulled the trigger of this war,’ Strelkov said in an interview published Thursday with Russia's Zavtra newspaper, which espouses imperialist views.

‘If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa,’ Strelkov, who uses that nom-de-guerre meaning ‘Shooter’ to replace his last name Girkin, was quoted as saying.

‘There would have been several dozen killed, burned, detained. And that would have been the end of it. But the flywheel of the war, which is continuing to this day, was spun by our unit. We mixed up all the cards on the table,’ he said.’ (3)

Huomioitavaa on se, että Strelkov ei nimitä Ukrainan sotaa ’sisällissodaksi’ vaan hän puhuu ’sodasta’. Toisaalta hän korostaa omaa merkitystään huomattavan paljon kuvatessaan tapahtumien kulkua ’I was the one who pulled the trigger…’. Käytännössä kyse oli Venäjän aggressiivisesta toiminnasta, yksinkertaistettuna jatkoa Krimin operaatiolle, eli Strelkovin olisi ollut syytä kuvata sodan alkua ’Russia was the one who pulled…’. - - -”.

Venäjän rooli rahoittajana, varustajana ja toimeenpanijana avautui laajemmin nk. Surkov Leaksin myötä. (3) Vuoto sai nimensä Vladislav Surkovin mukaan, joka kuului Kremlin sisäpiiriin ja jonka vastuulla Ukrainan (ts. Donbasin) asiat olivat erottamiseensa, helmikuussa 2020, asti. Surkov Leaksissa oli kyse ukrainalaisen CyberHunta-hakkeriryhmän yli gigatavun sähköposti ja asiakirjavuodosta, joka oli peräisin Surkovin toimistosta sekä hänen sähköpostista.

” - - - Sotatoimialueen toistuvista tulitauoista huolimatta raskaita taisteluita käydään kaiken aikaa, esim. Donetskin luoteis- ja pohjoispuolella on käyty raskaita taisteluita jo pidemmän aikaa. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoispataljoonien menettäessä miehiä kuolleina ja haavoittuneina päivittäin. Juuri päättyneen maaliskuun kuluessa Ukrainan sotilastappiot olivat 19 kuollutta ja 128 haavoittunutta. Kuolleista vain yksi menehtyi muussa kuin taistelutilanteessa. (4) Maaliskuun kuluessa rekisteröitiin myös muutamia siviileiden vammautumisia taistelutoimien seurauksena tai räjähteiden/miinojen räjähdyksiin. Nämä tiedot ovat Ukrainan hallinnassa olevilta alueilta.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on olennaisesti vaikeampaa saada paikkansa pitävää luotettavaa tietoa. Heillä propagandan osuus on suuri, uutisia värittävät propagandaa sisältävät ’tietoiskut’, jotka vaikeuttavat merkittävällä tavalla uutisten paikkansapitävyyden arviointia. Samoin osa uutisista on keksittyjä tai hyvin räikeästi muunneltuja. Osa on tunnustetustikin propagandaa ja heidän käymää tiedotussotaa. Tällaisessa propagandistisessa tehtävässä alueella toimii myös suomalainen Janus Putkonen, DONi News:in päätoimittajana. (5)

ETYJ eli OSCE on raportoinut huomattavan paljon tulitaukorikkomuksista kuin myös muista rikkomuksista joihin Venäjä, ja sen tukemat joukot ovat syyllistyneet. Tulitaukosopimuksen mukaan raskas aseistus piti vetää rintamalta selustaan valvotuille alueille, on kuitenkin käynyt siten, että näille paikoille siirrettyä kalustoa (esim. panssarivaunuja ja telatykkejä) on kadonnut eikä niiden sijaintipaikka ole täten enää ETYJ:n tarkkailijoiden tiedossa. Miehitetyillä alueilla on ETYJ:n havaintojen mukaan sijoitettu raskasta aseistusta myös siviilirakennusten tuntumaan, esim. 3. huhtikuuta julkaistussa raportissa mainitaan ainakin kuuden 2S3 Akatsiya 152 millin telatykin sijoitetun siviilirakennuksen takapihalle Mokrojelantšykin kylässä Donetskista kaakkoon. (6) Alue on selustassa, mutta tästä huolimatta telatykit olivat paikassa, jossa niiden ei pitäisi olla.”

Sodan tulevina vuosina (eli vuodesta 2016 eteenpäin) ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tehtävänkuva Donbasissa kävi entistäkin haasteellisemmaksi. (4) Sen toimintaa estettiin ja haitattiin kaiken aikaa Venäjän johtamien ja varustamien joukkojen taholta. Venäjän roolin ollessa vähintäänkin kiinnostavan. Sen ohella, että maa oli osallinen sodassa, se osallistui kaiken aikaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toimintaan, mikä sekin oli seurausta länsimaiden lepsuudesta ja kyvyttömyydestä vastata Venäjän haasteisiin riittävän määrätietoisesti.

”- - - havaintojen perusteella voidaan sanoa, että Minsk II sopimus ei ole toteutunut eikä tulitauko pidä, joten Ukrainan kohdalla on syytä puhua edelleen sodankäynnistä tai asemasodasta. Se, että tilanne rintamalla ei ole juurikaan muuttunut, sotilaita ja siviilejä kuolee edelleen, haavoittuneita tulee lähes jokainen päivä, on syytä pitää mielessä. Tämän seurauksena on myös hyvin loogista, että Venäjää muistutetaan säännönmukaisesti siitä, ettei se ja sen tukemat militantit, jotka ovat käytännössä Venäjän hallinnolle alisteisia, ole täyttäneet tulitaukosopimuksen ehtoja vähäisemmissäkään määrin. Tästä seuraa sitten se, että Venäjään kohdistettuja sanktioita ei tule lieventää. On myös hyvin huolestuttavaa, että merkittävinä pidettävät suomalaiset toimivat vähintäänkin moraalisesti arveluttavalla tavalla siirtyessä pakotelistalla olevien yritysten palvelukseen, ent. pääministerimme Esko Ahon tapauksessa, Sberbankin hallitukseen. Yhtä lailla nykyisen pääministerin Juha Sipilän tapausta vähättelevät kommentit pistävät mietityttämään. Tämä omalta osaltaan hajottaa EU:n yhteistä rintamaa Venäjän toimia vastaan. Teko voi näyttäytyä vähäisenä, mutta on huomioitava kokonaisuus ja se, kuinka Venäjä hyödyntää näitä EU-rintamasta lipeämisiä omassa viestinnässään – kuin myös propagandassaan.

Tärkeää on myös se, että länsimaat eivät unohda Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Kyseessä on sota, jossa on kuollut tuhansia sotilaita ja siviilejä, Saksan tiedustelupalvelun mukaan kuolleiden kokonaismäärä voi olla jopa 50 000. (7) YK on aiemmin arvioinut sodassa menehtyneet 5400 sotilasta ja siviiliä, Ukrainan hallinto on arvioinut siviilitappioiksi 5400 ja sotilastappioiksi 1200. (8) Nämä lukemat eivät ole ajantasaisia. YK:n alainen OCHA on arvioinut helmikuun 16. 2016 mennessä Ukrainan sodassa menehtyneen kaikkiaan 9167 ihmistä Donbassin väkivaltaisuuksien alun eli 6. huhtikuuta 2014 jälkeen. Kyseessä on kaikin mittarein mitattuna tämän vuosituhannen huomattavimpia käynnissä olevia sotia. Kyseistä sotaa on myös nimitetty Venäjän asevoimien kenttälaboratorioksi, jossa he ovat testanneet aseistustaan ja taktiikoitaan. Itä-Ukrainassa onkin havaittu lukuisia kertoja Venäjän asevoimien moderneintakin kalustoa vanhemman ”raudan” ohella.

Käynnissä olevan sodan väheksyntä ja aliarvioiminen, puhumattakaan, että pitää sitä sisällissotana on käytännössä Venäjän pussiin pelaamista – juuri sitä mitä Putinin propagandakoneisto haluaa (ja kaipaa).”

* * *

Edellä, Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksessa pääsimme kurkistamaan historiaan, aikaan, jolloin sota Donbasissa oli jo muuttunut asemasodaksi, jota kesti vuosien ajan, kunnes 24. helmikuuta 2022 kaikki muuttui merkittävällä tapaa Venäjän aloittaessa laajan koko Ukrainaan kohdistuvan offensiivin. Näiden vuosien kuluessa Donbasiin solmittiin lukuisia tulitaukoja, jotka olivat vain sanoja paperilla. Näinä vuosina nähtiin myös Minskin sopimukset, joiden henkeä Venäjän ei todennäköisesti edes ollut tarkoituskaan noudattaa. Venäjän toimet saivat myös aikaan sen, että Ukrainan oli mahdotonta panna sopimuksia täytäntöön sovitussa laajuudessa. Mikäli se olisi niin tehnyt, Venäjä olisi saanut toimivan vipuvarren, jolla vaikuttaa Ukrainan sisäpolitiikkaan ja mahdollisesti saavuttaa päämääränsä, johon se nyt koettaa päästä asevoimin.

Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan Samuel Charapin kaltaisilta puhuvilta päiltä sen, kuinka luotettavana sopimuskumppanina he pitävät Venäjää. En myöskään lähtisi etsimään tapaa järjestää Ukrainan turvatakuut Lähi-idästä, siitä kuinka Yhdysvallat tukee Israelia, kuten Charap ehdottaa. (5) Minun on vaikea kuvitella, että Yhdysvallat (tai yksikään länsimaista) sitoutuisi samalla tapaa Ukrainan turvallisuuden turvaamiseen, mitä Yhdysvallat on sitoutunut Israelin tukemiseen. Ei tarvinne vääntää rautalangasta syitä tähän!

Turvatakuiden rinnalla kulkee myös kaiken aikaa toinen kysymys, kuinka taata ihmisoikeuksien toteutuminen miljoonille ukrainalaisille, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla? Jätämmekö heidät oman onnensa nojaan? Mikä itse asiassa olisi varsin luontevaa käyttäytymistä moraaliposeerausta harjoittaville länsimaille. Leukoja kyllä louskutetaan mutta kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, niin alkaa selittely.

Toivoisinkin, että jatkossa toimittajat haastaisivat näitä puhuvia päitä nykyistä enemmän, vaatisivat ottamaan kantaa ”entä, jos”-kysymyksiin. Tämän vuoden heinäkuussa kirjoittamassani blogissa ”Media päästää ’puhuvat päät’ aivan liian helpolla” muutamia skenaarioita, joita toivoisin toimittajien nostavan esiin haastatteluissaan.

 

Marko  

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20053664 

2. https://yle.fi/a/74-20036526 

3. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/russia-funds-and-manages-conflict-in-ukraine-leaks-show/ 

4. Aiheesta lähteistettynä kirjoituksessani ETYJ epäkiitollisessa asemassa Ukrainan sotanäyttämöllä, julkaistu huhtikuussa 2021.

5. https://yle.fi/a/74-20053664 

Alkuperäisen Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksen lähteet. Osa linkeistä ei välttämättä enää toimi tai ole turvallinen avata (esim. dninews):

1. http://www.skp.fi/2015-16-6/ukrainan-sisallissota-rauhanliikkeen-koetinkivi 

2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Aksjonov 

3. http://www.themoscowtimes.com/news/article/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine/511584.html

4. http://uatoday.tv/politics/full-ceasefire-19-ukrainian-servicemen-killed-128-wounded-in-march-623286.html 

5. https://dninews.com/?q=content/about-us  Huom. linkki ei välttämättä ole turvallinen avata.

6. http://www.osce.org/ukraine-smm/231341 

7. http://www.faz.net/aktuell/politik/ausland/ukraine-sicherheitskreise-bis-zu-50-000-tote-13416132.html 

8. http://euromaidanpress.com/2015/02/08/german-intelligence-putins-war-in-ukraine-has-already-claimed-50000-dead/ 

Venäjän raja ei pääty missään –

 

Vladimir Putinin lausuma vuodelta 2016 (1)

Siitä hetkestä lähtien, kun Venäjä laajensi sotaansa Ukrainassa helmikuussa 2022, meitä muistutettiin toistuvasti siitä, kuinka kyseessä on Vladimir Putinin sota – Venäjän johdon sota Ukrainaa vastaan. Poliitikkojen, yhteiskunnallisten keskustelijoiden kuin myös median toimesta maalailtiin kuvaa venäläisistä hallintonsa uhreina – todellisuudessa kuva on paljon monimutkaisempi. Sodan pitkittyessä myös kansalaisten vastuu kasvaa, heitä ei voi asettaa uhrien muottiin aivan kuten eivät olleet saksalaisetkaan toisen maailmansodan jälkeen.

Meidän on myös hyvä muistaa, että Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Putinin kannatus nousi taivaisiin. Vaikka kannatusluvuissa olisikin ollut manipulointia matkassa, niin kaikesta huolimatta selkeästi suurin osa venäläisistä kannatti Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota. Miehitys ei herättänyt laajaa vastarintaa – ei edes Venäjän todellisen opposition riveissä muutamaa soraääntä lukuun ottamatta, joista Boris Nemtsov likvidoitiin 27. helmikuuta 2015 – vaan se ruokki kansallishurmosta ja halua mennä vielä pidemmälle.

Tällä hetkellä valtiolliset kuin myös ei-valtiolliset kannatusmittaukset osoittavat venäläisten tukevan laajalla rintamalla Vladimir Putinia. Mikä kertoo samalla myös jotain venäläisten tuesta maansa hallinnolle ja sen harjoittamalle imperialistiselle politiikalle. Vähäisimmillään se kertoo sen, ettei aktiivista ja laajaa vastustusta ole. Vastustus ei myöskään kanavoidu laajoihin mielenosoituksiin tai joukkokokouksiin, joita nähtiin vielä maaliskuussa 2022. Vastustus koostuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksittäisten ihmisten henkilökohtaisista protesteista, joista pääsääntöisesti seuraa vuosien tai jopa yli vuosikymmenen vankeusrangaistus. Näitä poikkeuksia mielenilmausten joukossa ovat muutamat vähemmistökansallisuuksien riveistä nousseet protestit, jotka useimmiten kohdistuvat mobilisaatiota ja vähemmistökansallisuuksia kohtaan harjoitettua politiikkaa vastaan. Sota Ukrainassa koettelee eniten Venäjän vähemmistöjä, joille ei juuri heru sympatiaa Moskovan ja Pietarin keskiluokkaiseen elämään tottuneilta venäläisiltä. Ennemminkin he suhtautuvat näihin vähemmistöihin syrjivästi ja jopa rasistisesti.

Nähdyn ja koetun perusteella voimme myös olettaa, että mikäli tästä sodasta olisi tullut paraatimarssi Kiovaan, Vladimir Putin patsastelisi nyt Kremlissä kansansa ihailemana suurena johtajana, sen sijaan, että joutuu piileskelemään (ja pelkäämään omiaan) bunkkerissaan. Onneksemme ”erikoisoperaatiosta” ei tullut paraatimarssia, EI!

Venäläisiä valekansanäänestysten tukimielenosoituksessa syyskuun lopulla. (2)

Siitä huolimatta, että Venäjällä järjestetyillä ”erikoisoperaatiota” ja Vladimir Putinia sekä valekansanäänestyksiä jne. tukevilla mielenilmauksilla on propagandistinen luonne ja joihin neuvostoperinteitä mukaillen on tuotu runsaasti valtion ja alueiden työntekijöitä, ja joihin opiskelijoita ohjeistetaan (jopa pakotetaan) osallistumaan, heijastelevat ne myös yhteiskunnan tuntoja. Niihin osallistuu runsaasti ihmisiä myös omasta halusta: ihmisiä, jotka kokevat tällaisen tilaisuuden täyttävän jonkin sisäisen tarpeensa. Äärimmillään tämä tarve on tuntemus siitä, että Venäjä on suuri, jonka tuntemuksen tällainen tilaisuus täyttää.

Venäjällä melkoinen osa kansasta tukee aidosti maan totalitaarista hallintoa; sen käymää rikollista sotaa Ukrainassa; Ukrainan miehittämistä ja miehitetyillä alueilla järjestettyjä valekansanäänestyksiä sekä niiden seurauksena Ukrainan alueiden laittomia anneksaatioita; keskusteluiden ja viestinnän perusteella venäläiset tukevat jopa Ukrainassa toimeenpantua tuhoamissotaa ja laajamittaisesti toteutettuja sotarikoksia. Laaja-alaiseen tukeen ja Putinin oikeastikin korkeaan kannatukseen viittaa myös Jade McGlynn kirjassaan ”Venäjän sota”. (3)

”Yritykset syyttää yksistään Putinia eivät ole uskottavia, etenkään kun hänen suosiolukunsa ovat näköjään hyvin korkealla. Luotettavimpien käytettävissä olevien, itsenäisen Levada-keskuksen tekemien mielipidetiedustelujen mukaan Putinin kannatusluvut olivat maalis-syyskuussa 2022 joka kuukausi yli 82 prosenttia.” (4)

Syyskuun lopulla (v. 2023) Moskovassa tuettiin (jälleen) Ukrainan miehitetyissä osissa järjestettyjä, kansainvälisten sopimusten vastaisia, ”kansanäänestyksiä”, välillisesti myös sotaa (jota ei luonnollisestikaan voi kutsua sodaksi). (5 ja 6) Moni osallistujista myös tiesi miksi olivat paikalla, osan näyttäessä olevan myös ylpeitä siitä mitä Venäjä on tehnyt. Heidän sanoista kaikui sama ylpeys mitä saksalaisilla ennen toista maailmansotaa, Saksan liittäessä alueita itseensä:

”It all belongs to us now”, Elena – “We restored part of our historic Motherland”.

“But it’s Ukrainian territory”, toimittaja Steve Rosenberg.

“It’s Russia. Only Russia”, Elena. (7)

Syyskuun loppuinen on toisinto vuodentakaisesta, jolloin venäläisiä osallistui kymmenin tuhansin Moskovassa järjestettyyn ”kansanäänestyksiä” tukevaan joukkokokoontumiseen. (8)

Moskova, 30. syyskuuta 2022.

Näen nämä tällaiset mahtipontiset propagandashow’t Venäjän valtiohallinnon (ja propagandakoneiston) vastineina sille, että ”erikoisoperaatio” päätyi mahalaskuun ja eräänlaiseen (Venäjän) valtiojohdon pitkittyneeseen eloonjäämiskamppailuun paraatimarssin sijaan. Kansalle on tarjottava jotain nähtävää ja koettavaa voitonparaatin sijaan, ja nämä erilaiset spektaakkelit täyttävät tämän aukon. Ensimmäinen propagandashow, Maailma ilman natsismia (ven. Zа мир без нацизма), järjestettiin Lužniki stadionilla Moskovassa alle kuukausi laajan hyökkäyssodan alun jälkeen, 18. maaliskuuta 2022. (9) Paikalla oli kansalaisten ja eliitin rinnalla urheilijoita sekä kulttuuriväkeä (sikäli mikäli Venäjän harjoittamaa tuhoamissotaa tukevaa kulttuuriväkeä voi enää kutsua kulttuuriväeksi sanan varsinaisessa merkityksessä). Tuolloin erityistä huomiota herätti lukuisten venäläisten huippu-urheilijoiden osallistuminen kyseiseen näytelmään. Se, että moni yllättyi huippu-urheilijoiden osallistumisesta, kertoo ehkäpä enemmän meistä kuin venäläisistä huippu-urheilijoista, joista monet ovat avoimesti tukeneet Venäjän valtiojohtoa (Vladimir Putinia) ynnä imperialistista sotapolitiikkaa vuosien ajan.

NHL-kiekkoilija Aleksandr Ovetškin on tukenut Vladimir Putinia vuosien ajan, hän seisoo edelleen johtajansa rinnalla Ukrainaan kohdistuvasta tuhoamissodasta huolimatta. Ovetškinin perusti vuonna 2017 ”Putin Team”-liikkeen, johon liittyi runsaasti venäläisiä huippu-urheilijoita mutta myös muita näkyviä persoonia. (10)

Venäläisiä urheilutähtiä Lužnikilla, Moskovassa, osana propagandashow’ta.

Ukrainan tuhoamiseen eivät ole vastuullisia yksin Vladimir Putinin ja Venäjän johto, kyse on kansan ja sen myötä valtion imperialistisista haluista – rajattomasta Venäjästä. Eikä mikään Venäjällä muutu, jollei koko kansaa pakoteta ”katsomaan peiliin”, josko sekään edes riittää! Ehkäpä parasta meille kaikille olisi se, että Venäjän kohtalo olisi sama kuin propagandanäytelmien rekvisiitan. 

Marko 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009121336.html

2. https://twitter.com/visegrad24/status/1708658033293730089

3. Jade McGlynn: Venäjän sota; osa 2 Putinin gallupit s. 35 eteenpäin.

4. Jade McGlynn: Venäjän sota s. 37.

5. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708466663518286072 

6. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708114180015038684 

7. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708114180015038684  (Huom. lainauksen englanninnos BBC:n toimituksen).

8. https://x.com/BBCSteveR/status/1573377019445919744 

9. https://x.com/rwesthead/status/1505207078050222084 

10. https://www.reuters.com/article/us-russia-overchkin-putin-idUSKBN1D22LE 

Kuva: Moskova, 30 syyskuuta 2022 kuvakaappaus @nexta_tv:n twiitistä.

Aleksandr Ovetškin suhteesta Venäjän johtoon blogissa Gary Bettman: En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on.

YK:n tuore tutkimus: venäläiset kiduttivat ukrainalaisvankeja kuoliaaksi

 

Ennen syvällisempää tutustumista Reutersin siteeraamaan Yhdistyneiden kansakuntien julkaisemaan tutkimukseen tahi Kyiv Independentin aineistoon paluu muutaman vuoden taa, heinäkuuhun 2021 eli aikaan ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan. Tuolloin Yhdistyneiden kansakuntien apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif, esitellessään Genevessä uusimman Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraportin sisältöä, totesi seuraavaa:

”Olemme erittäin huolisamme törkeästä kidutuksesta ja väärinkohtelusta Izoljatsia-keskuksessa Donetskissa sekä muissa pidätyskeskuksissa itsejulistettujen ’tasavaltojen’ hallitsemilla alueilla. Kidutusta tapahtuu päivittäin ja järjestelmällisesti. Näiden ihmisoikeusrikkomusten täytyy loppua.” (1)

Me emme voi sanoa, ettemmekö olisi tiennyt mitä Ukrainalta miehitetyillä alueilla tapahtui, surullisinta on se, että tiesimme mutta suljimme silmämme tuolloin käynnissä olevilta julmuuksilta. Niinpä pidän myös ihmeenä sitä, että joillekin päättäjillemme Venäjän Ukrainalta 24. helmikuuta 2022 jälkeen miehittämillään alueilla toimeenpanemat julmuudet tulevat yllätyksenä. En halua väittää, että he valehtelevat kuvaillessaan Venäjän pahuuden tulleen yllätyksenä. Syystä tai toisesta johtuen he eivät halunneet uskoa venäläisten ryhtyvän Euroopassa vastaaviin julmuuksiin, mihin he olivat ryhtyneet Syyriassa ja muilla taistelutantereilla. Tämä uskomus tarkoittaa samalla sitä, että heidän on tullut uskotella itselleen Venäjän roolin Itä-Ukrainassa vähäisemmäksi mitä se todellisuudessa oli – mutta tämä todellisuuden selittäminen itselleen parhain päin ei selitä sitä, miksi he sulkivat silmänsä venäläisten miehittämällään Krimin niemimaalla harjoittamalta julmuudelta? Ehkäpä heille halpa sähkö tai kaasu, turismi tai jotkin muut seikat olivat tärkeämpiä kuin venäläisten miehittämillään alueilla toimeenpanemat vainot ja rikolliset toimet.

YK:n raportin mukaan Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla kidutusta tapahtui päivittäin, Ukrainan viranomaislähteiden mukaan yli 3500 ukrainalaista oli laittomasti vangittuna miehitetyssä Donbasissa (kesällä 2021 julkaistun raportin mukaan). Niin ikää Ukrainan viranomaislähteiden mukaan 170 Donetskin kidutusvankilaan eli Izoliatsiaan joutunutta vangittua on tunnistettu, ja 15 laitoksessa työskennellyttä henkilöä on epäiltynä ihmisoikeusrikkomuksista ja sodankäynnin sääntöjen rikkomisesta, käytännössä siis sotarikoksista. (2) Tämä siis vuosia sitten, mutta kuinka moni meistä tuolloin todellakin havahtui ottamaan yhteyttä päättäjiimme luettuaan näistä uutisista ja vaatimaan heiltä ankaria toimenpiteitä Venäjää kohtaan?

Valitettavasti on todettava, ettei Ukrainan asia ollut tuolloin meidän asiamme. Ei Ukraina vetänyt väkeä mielenosoituksiin paria kymmentä enempää, jos aina sitäkään. Seisoin itse erinäisiä kertoja hyisinä talvipäivinä Tehtaankadulla kyseisinä vuosina ennen Venäjän suurhyökkäystä, meitä oli siellä parikymmentä vaatimassa Venäjää lopettamaan rikollinen sota ja miehitys Ukrainassa. Helmikuun 24. 2022 muutti tilanteen, mutta – ollakseni rehellinen – tuntuu siltä, etteivät ihmiset vieläkään ole henkisesti valmiit hyväksymään Venäjän tarkoitusperiä Ukrainassa. Kun ihmiset eivät ymmärrä sitä, että Venäjällä ei ole muuta tarkoitusta, kuin ukrainalaisten kansallisen identiteetin ja valtiorakenteiden tuhoaminen, niin on mahdollista kuvitella, että joku uskoo siihen, että on olemassa jokin ratkaisu, joka on muu kuin Venäjän lyöminen Ukrainassa.

Russkij mir – venäläinen maailma: kuolemaa ja tuhoa.

Erik Møse, Ukrainan tutkintakomission puheenjohtaja kertoi YK:n ihmisoikeusneuvostolle Genevessä, että hänen ryhmänsä oli –

“collected further evidence indicating that the use of torture by Russian armed forces in areas under their control has been widespread and systematic.” (3)

Pahoitteluni, mutta näissä kohdin väännän rautalangasta eli Erik Møsen johtaman ryhmän kokoamien todisteiden mukaan Venäjän asevoimien harjoittama kidutus niiden miehittämillä alueilla on ollut laajaa ja järjestelmällistä. Laajaa ja järjestelmällistä – muistetaan mitä YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif totesi heinäkuussa 2021 tilanteesta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: kidutusta tapahtuu päivittäin ja järjestelmällisesti.

Ukrainalaisen Kyiv Independentin sotarikostutkinnan pohjalta laadittu artikkeli – Investigative Stories from Ukraine: Russian soldiers deliberately, systematically kill Ukrainian children – piirtää kuvan venäläissotilaiden rikollisesta toiminnasta, jossa miehitettyjen alueiden siviileihin kohdistetut julmuudet ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Julmuudet kohdistuvat kaikenikäisiin, myös lapsiin –

“A documentary by the Kyiv Independent’s War Crimes Investigations Unit reveals Russia’s systemic targeting of children in its war against Ukraine. - - -

More than 500 Ukrainian children have died since the start of the full-scale invasion. Dozens of them were gunned down with small arms at close range, - - -“. (4)

Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman, koko Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan kuluessa on kuollut yli 500 lasta sodasta johtuvista syistä, ja kymmenet lapset on ammuttu lähietäisyydeltä. Voinemme todeta, että suurin osa näistä lapsista, jotka on ammuttu lähietäisyydeltä, on murhattu kylmäverisesti miehittäjän toimesta. Tässä kohdin meidän on huomioitava se, että tarkastelu kohdistuu vain niihin alueisiin, jotka eivät ole enää miehitettyjä. Ukrainan viranomaislähteiden mukaan 27. syyskuuta 2023 mennessä sotatoimien seurauksena on kuollut 504 lasta, vammautuneiden lukumäärän noustessa 1125 lapseen. (5)

Kukaan ei tiedä kuinka moni lapsi menehtyi kevättalven ja kevään 2022 kuluessa Mariupolissa. Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat paenneet Mariupolista kevään ja kesän 2022 kuluessa ja jotka yhtenevästi kuvailevat tapahtumia kaupungissa, kuinka vanhemmat hautasivat lapsiaan tai kuinka lapset vanhempansa. Kuinka rikki ammuttujen kerrostalojen pihoilla oli lukuisia hautoja, joihin oli haudattu lapsia ja aikuisia; kuinka kaikkia ei ehditty tai kyetty säällisesti hautaamaan ennen pakoa. Mariupol on kokoluokassaan Venäjän hyökkäyssodan tapahtumapaikoista poikkeuksellinen, samalla meidän on kuitenkin muistettava, että Mariupol ei ollut millään muulla tapaa poikkeus, vastaavia julmuuksia on tapahtunut kaikkialla Venäjän miehittämillä alueilla, mikä mielestäni indikoi myös sen puolesta, että toiminta oli tarkoituksellista ja suunnitelmallista. Kyse ei ollut yksittäisten ihmisten toimeenpanemista hirmuteoista, vaan järjestelmällisestä ja toistuvasta toiminnasta, johon ryhtymistä ennemminkin kannustettiin kuin kiellettiin. Kätensä vereen ovat tahranneet myös ne henkilöt, jotka yllyttivät julmuuksiin tai mahdollistivat ne, vaikka eivät itse olisikaan konkreettisesti murhanneet ukrainalaisia.

* * *

Viittasin kirjoitukseni alkupuolella julmuuksiin, joihin miehittäjän ja sen avustajien – kollaboraattoreiden – toimesta ryhdyttiin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Jos kävikin niin, että Itä-Ukrainassa tapahtuneilta julmuuksilta oli mahdollista sulkea silmänsä, uskotella itselleen, että kyse on jostain muusta kuin Venäjän masinoimasta sodasta ja miehityksestä harjoitettuine julmuuksineen, niin samaa ei voi tehdä Venäjän miehittämän Krimin niemimaan kohdalla, jonka jälkeen herää kysymys, että miksi suljimme silmämme Venäjän toteuttamilta räikeiltä ihmisoikeusrikoksilta?

Tarinaa Venäjän toteuttamasta ”verettömästä sotilasoperaatiosta” toistetaan edelleen, vaikka siltäkin on pudonnut pohja jo aikaa sitten. Krimin tataari-taustainen Reşat Amet protestoi rauhanomaisesti Venäjän suorittamaa miehitystä vastaan helmi-maaliskuussa 2014. Maaliskuun 3. päivä aseistetut militantit kaappasivat hänet mukaansa Simferopolissa, jossa hän oli protestoimassa miehitystä vastaan. Amet’in ruumis löydettiin paria viikkoa myöhemmin. Ruumiissa oli jälkiä kidutuksesta, Reşat Amet’in silmät oli kaivettu päästä, kuolinsyynä oli aivovaurio. Reşat Amet oli ensimmäinen kadonnut ja kiduttamalla murhattu, mutta ei suinkaan viimeinen. (6) Hänen jälkeensä lukuisia Venäjän toteuttaman miehityksen vastustajia on pidätetty, pidätettäessä heiltä on kiduttamalla saatu ”tunnustuksia”, joiden perusteella pidätettyjä on tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin. Ukrainan ja Venäjän välisten vankien vaihtojen jälkeen vapautetut ukrainalaiset ovat kertoneet oloista venäläisten pidätyskeskuksissa, venäläisten harjoittamasta julmuudesta ja systemaattisesta kaltoinkohtelusta sekä kiduttamisesta.

Kohtelustaan venäläisten käsissä kuvaa muistelmateoksessaan Піднятися Після Падіння ukrainalainen, Krimin niemimaalla syntynyt ja kasvanut kansalaisaktivisti Hennadi Afanasiev. (Lähteenäni on toiminut teoksen englanninnos Rise After a Fall, Hennadi Afanasiev).

Afanasiev vastusti Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä protestoimalla sekä tekemällä vapaaehtoistyötä ukrainalaisyhteisössä kevättalvella ja keväällä 2014. Kyseisen vuoden toukokuun 9. päivä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB kaappasi hänet kadulta Simferopolissa. Kaava on sama kuin Reşat Amet’in tapauksessa, jossa kidutusmurhan todellisia tekijöitä ei koskaan saatu kiinni.

Samoihin aikoihin Afanasievin kanssa miehittäjä pidätti muitakin näkyviä kansalaisaktivisteja, kuten ukrainalaisen elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin sekä Oleksandr Koltšenkon. Koltšenkon kohdalla kiinnostavaa on se, että hän oli antifasisti ja anarkisti, joka oli osallistunut korruption vastaiseen kansalaisaktivismiin jo ennen Euromaidania ja Viktor Janukovitšin hallinnon kaatumista. Aktivismistaan ja taustastaan huolimatta, tai kenties juuri sen tähden, venäläiset syyttivät häntä fasismista.

FSB kidutti vangittua Afanasieviä, puristaen häneltä tunnustuksen, jonka pitävyyden hän kiisti myös oikeudessa vedoten harjoitettuun kidutukseen. Häneen kohdistettiin myös psykologista manipulointia (kirjassaan hän nimitti toimintaa ”psykologiseksi kannibalismiksi”) toisten vankien taholta FSB:n pidätyskeskuksissa. Kyseinen toiminta oli todennäköisesti suunnitelmallista ja tarkoituksellista, jossa toiset vangit toimivat FSB:n välikätenä saadakseen itselleen etuja tehdessään Afanasievin elämän pidätyskeskuksissa mahdollisimman piinaavaksi.

Afanasiev oli Venäjällä ja sen miehittämillä alueilla erilaisissa vankioissa ja pidätyskeskuksissa kaikkiaan yli kaksi vuotta. Kyseistä aikaa hän kuvailee kirjassaan seuraavasti:

”An entire life had passed. I had an infernal burden of the seven hundred and sixty-seven terrifying days. Nothing good could seen in them, nothing kind could be found. No love, no joy, no happiness. The black opaque darkness that absorbs everything and is always insatiable. The best years of my life were lost, health was destroyed and psyche was damaged for good. But I do not regret anything, it is better this way than the silent fear of the occupants.” (7)

Hänet vapautettiin Ukrainan ja Venäjän välisessä vankienvaihdossa v. 2016 loppupuolella. Myöhemmin hän muutti perheineen Yhdysvaltoihin, josta hän palasi takaisin Ukrainaan Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittaman suurhyökkäyksen jälkeen liittyäkseen maan asevoimiin. Hennadi Afanasiev kaatui puolustaessa maataan joulukuussa 2022.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla tilanne ei ole muuttunut lainkaan paremmaksi miehitysvuosien kuluessa. Ihmisoikeusrikkomukset ovat niemimaalla päivittäisiä, ne kohdistuvat Krimin tataareiden ohella kaikkiin miehityksen vastustajiin sekä useisiin uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten Jehovan todistajiin. Miehitysvuosien kuluessa toistasataa Krimin tataaria on tuomittu näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin, tunnustuksia ja todisteita syytettyjä vastaan hankitaan kiduttamalla. Ratsioita ja näytösoikeudenkäyntejä järjestetään edelleen, nyt nämä sortotoimet jäävät kuitenkin sodan jylyn alle.

Pitkien vankeusrangaistusten lisäksi Krimin tataareja ja muita miehittäjälle epämieluisten ryhmien jäseniä on viety epämääräisiksi ajoiksi pidätyskeskuksiin, joissa pidätettyjen kohtelu on usein hyvin epäinhimillistä. Pidätyskeskuksissa, aivan kuten vankiloissakin, venäläiset käyttävät ”rangaistusmuotona” lääkkeiden epäämistä sekä lääkäriin pääsyn estämistä. Hoitamattomat sairaudet ovat ajaneet useita pidätettyjä sekä tuomittuja hengenvaaralliseen tilaan. Tällaiset toimet ovat yksi keinoista, joilla venäläiset pyrkivät nujertamaan pidätetyn (tai vangitun) – toiminnan vastenmielisyyttä lisää vielä se, että näin toimimalla piinataan myös kohteen läheisiä ja muita omaisia.

Koko tapahtumaketjua tarkasteltaessa vastenmielisintä on se, että Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan ja myöhemmin aloitettua sodan Itä-Ukrainassa, päättäjämme lähestulkoon kollektiivisesti sulkivat silmänsä Venäjän toimeenpanemilta julmuuksilta. Kyse ei ollut mistään yhden päättäjän tai entisen poliitikon valinnasta vaan tähän osallistui aivan liian moni korkeassa asemassa ollut henkilö, mahdollistaen omalla toiminnallaan sen, että Venäjän oli mahdollista jatkaa räikeiden ihmisoikeusrikosten ja sotarikosten tekoa, eikä vain Ukrainassa vaan myös Syyriassa ja Libyassa sekä monella muulla taistelukentällä.

En lainkaan ihmettele, että meitä (läntisten demokratioiden asukkaita) pidetään tekopyhinä, jotka puhuvat yleviä ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta mutta jotka sulkevat silmänsä mitä räikeimmiltä rikoksilta, jos se vain edesauttaa omien taloudellisten tavoitteiden saavuttamista. Edellistä kirjoittaessani en ajattele syyttävästi vain Saksaa vaan myös melkoista joukkoa suomalaisia poliitikkoja, alkaen entisistä pääministereistä Paavo Lipponen (demarit) ja Esko Aho (keskusta). Samaan joukkoon lasken kuuluvaksi ”laskiaisliukkaita” toivotelleen presidentti Tarja Halosen.

 

Ei enää koskaan – sanahelinää 

Melitopolissa vangittu Oleksandr Žukov näytösoikeudenkäynnissä Venäjällä. (8)

Natsi-Saksan toimeenpaneman holokaustin ja siihen liittyneen teollisen tappamisen kauhujen paljastuttua toisen maailmansodan päätyttyä Euroopassa, parahdimme ”Ei enää koskaan”! Tosin saman tein silmät suljettiin siltä mitä tapahtui Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeillä tai Neuvostoliitossa, mutta jos nyt häivytämme nämä kärsimykset kollektiivisesta muististamme, niin Ei enää koskaan paljastui sanahelinäksi viimeistään 90-luvulla ja Jugoslavian hajoamissodissa. Jos tuolloin olimme haluttomia puuttumaan liian varhain toimeenpantuihin julmuuksiin, niin nyt – ydinasevalta Venäjän – tuhotessa kokonaista kansaa ja valtiota länsi on aseeton mutta monella tapaa myös haluton tunnustamaan käynnissä olevan sodan luonnetta! Kyse on Venäjän osalta tuhoamissodasta, ja vastaavasti Ukrainan kohdalla kyse on eloonjäämiskamppailusta. Jos haluamme, että Ukraina voittaa tämän eloonjäämiskamppailun, on meidän ravisteltava itsemme hereille ja tehtävä kaikkemme, jotta Venäjä nujerretaan taistelukentällä ja sen jälkeen sotarikoksiin ja muihin rikoksiin syyllistyneet toimitetaan oikeuteen.

Meidän on todellakin syytä muistaa, että Venäjä on pannut täytäntöön lähes kaikenlaisia sotarikoksia, ja että Venäjä tekee sotarikoksia järjestelmällisesti ja paljon. Venäjän sotarikokset kohdistuvat käytännössä kaikkiin ihmisryhmiin, mukaan lukien erilaiset vähemmistöt ja suojeluntarpeessa olevat henkilöt.

”Russian occupiers tortured Ukrainians so brutally that some of their victims died, and forced families to listen as they raped women next door.” (9)

Venäjä ei myöskään kohtele sotavankejaan Geneven sopimusten mukaisella tavalla, lähes kaikki Venäjän vapauttamat ukrainalaiset sotavangit kertovat joko todistaneensa kidutusta (silminnäkijöinä) tai heitä on kidutettu venäläisten toimesta sotavankeudessa. Sotavangit kohtaavat myös seksuaalista väkivaltaa vangitsijoidensa taholta. Heiltä evätään sairaanhoitoa ja tarvitsemiaan lääkkeitä; kansainvälisen punaisen ristin edustajat eivät ole päässeet tapaamaan heitä, vastaavasti Venäjän punaisenristin edustajat ovat todisteiden mukaan osallistuneet sotavankien kaltoinkohteluun. Edelliseen huomiona, Venäjän punainen risti on käytännössä maan hallinnolle lojaali, sen edustajat ovat osallistuneet väestön pakkosiirtoihin ja lapsikaappauksiin jne. eli se, että hekin osallistuvat sotavankien kehnoon kohteluun ei ole lopultakaan yllätys.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420

2. https://archive.kyivpost.com/ukraine-politics/more-than-3500-ukrainians-illegally-imprisoned-in-donbas.html 

3. https://www.reuters.com/world/europe/russia-tortured-some-ukrainian-victims-death-un-inquiry-says-2023-09-25/ 

4. https://kyivindependent.com/investigative-stories-from-ukraine-russian-soldiers-deliberately-systematically-kill-ukrainian-children/ 

5. Syyskuun 27. 2023 julkaistu Venäjän Ukrainassa tekemiä sotarikoksia ja ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevä tiedote: “RUSSIAN WAR CRIMES AND HUMAN RIGHT VIOLATIONS IN THE WAR AGAINST UKRAINE”.  

6. https://khpg.org/en/1551563339 

7. Hennadi Afanasiev: Rise After a Fall (ukr. Піднятися Після Падіння) s. 341.

8. https://bbcrussian.substack.com/p/melitopol-five-russia-charges-with-terror-plot 

9. https://www.reuters.com/world/europe/russia-tortured-some-ukrainian-victims-death-un-inquiry-says-2023-09-25/ 

Taustoituksessa hyödynnetty myös Ukrainan julkaisemia tiedotteita ja informaatiota, esim. Ukrainan Valtakunnansyyttäjänvirasto sekä heinäkuussa 2021 kirjoittamaani blogia YK:n raportin mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lähteineen.

Venäjän miehittämä Krim: uppoamattomasta ”lentotukialuksesta” kelluvaksi hylyksi

 

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014, se ryhtyi miehitysvuosina vahvistamaan ja laajentamaan niemimaan puolustusta sijoittaen niemimaalle runsaasti uusia asejärjestelmiä: Venäjä vahvisti niemimaan ilmapuolustusta siirtämälle niemimaalle uusien monitoimihävittäjien ohella modernia ilmapuolustuskalustoa, vastaavasti rannikkopuolustusta vahvistettiin niemimaalle siirrettyjen meritorjuntaohjusten myötä.

Illuusio uppoamattomasta lentotukialuksesta rikkoutui viimeistään 23. syyskuuta Ukrainan iskettyä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan Sevastopolissa. (1)

Ennen Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota, niemimaan alueelle oli Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti sijoitettuna, sopimuksen sallimat 12500 venäläissotilasta. Miehitysvuosien ja edellä kuvatun niemimaan sotilaallisen voiman lisäämisen myötä Venäjän niemimaalle sijoittamien joukkojen kokonaismäärä on noussut noin 32 000 sotilaaseen vuoteen 2021 mennessä. Usein niemimaan alueella oli reilusti enemmän kuin arvioidut 32 000 sotilasta, johtuen niemimaalla säännöllisesti muualta Venäjältä harjoittelemassa käyvien yksiköiden määrästä.

Kevään 2021 ja helmikuun 2022 välillä Venäjä harjoitteli joukoillaan säännöllisesti niemimaalla, huomioitavaa oli se, että kevään 2021 jälkeen niemimaalla harjoitelleet joukot jättivät entistä useammin kalustoaan niemimaalle. Tätä kalustoa varastoitiin materiaalivarastojen lisäksi harjoitusalueille (usein taivasalle), kuten Opukin niemen harjoitusalueella.

Venäjän maavoimien niemimaalle sijoitetut joukko-osastot muodostivat 22. armeijakunnan (ven. 22-й армейский корпус). Helmikuussa 2017 perustetun armeijakunnan esikunta sijaitsi Simferopolissa. Loppuvuodesta 2018 22. armeijakunnan vahvuus oli vaatimaton 7500 miestä, vuoteen 2020 mennessä armeijakunnan vahvuus oli noussut jo yli 10 000 sotilaaseen – 22. armeijakunnan vahvistaminen jatkui aina Venäjän suurhyökkäyksen alkuun helmikuuhun 2022 saakka. 22. armeijakunnan komentajaksi nimettiin kenraalimajuri Arkadi Marzojev marraskuussa 2021, joka sai kenraaliluutnantin arvon heinäkuussa 2022. Tämän vuoden puolella 22. armeijakunta muodosti uuden 18. armeijan ytimen, kenraaliluutnantti Marzojevin jatkaessa 18. armeijan komentajana. 22. armeijakunnan joukkojen lisäksi 18. armeijaan kuuluu pääasiassa mobilisoituja joukkoja, armeijan pääasiallisen tehtävän ollessa puolustuksellisen Venäjän Ukrainalta miehittämällä Hersonin alueella. (2)

Venäjän maavoimien ohella miehitetylle Krimin niemimaalle tukeutui Venäjän Mustanmeren laivasto, jonka vahvuuteen sisältyy Sevastopolin alueelle sijoitettu 810. merijalkaväen prikaati sekä Jevpatoriaan sijoitettu 68. erillinen merivoimien pioneerirykmentti sekä Venäjän ilmavoimat. Edellisten lisäksi Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle oli sijoitettu Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja muiden turvallisuuselinten, kuten Venäjän kansalliskaartin eli Rosgvardijan joukkoja, joita tuki vapaaehtoisista kootut puolisotilaalliset joukot, kuten venäläiset kasakkaorganisaatiot.

Niemimaalle kohdistaman huomion ja varusteluohjelman myötä Venäjän onnistui synnyttää mielikuva ”uppoamattomasta lentotukialuksesta”, josta käsin sen olisi mahdollista kontrolloida niemimaata ympäröivää ilmatilaa ja merialueita satojen kilometrien syvyydeltä. Ja etenkin Mustanmeren pohjois- ja luoteisosia sekä niemimaan etelään sijaitsevia merialueita. Tätä illuusiota vahvisti Sevastopolista operoivat Venäjän Mustanmeren laivaston pinta-alukset (sekä sukellusveneet) lippulaivansa Moskvan johdolla. En usko, että Venäjän Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan aattona kovinkaan moni osasi ennakoida skenaariota, jossa vähäisellä rannikkolaivastolla varustettu Ukraina kykenisi riistämään herruuden merellä Venäjältä – käytännössä tilanne on tänään tämä. Venäjä on menettänyt asemansa Mustallamerellä, tänään (syyskuussa 2023) Ukraina moukaroi risteilyohjuksin sekä itsemurhalennokein sen tärkeintä tukikohtaa sekä laivaston esikuntaa Sevastopolissa. (3) Uppoamaton tukialus alkaa muistuttaa pinnalla juuri ja juuri kelluvaa hylkyä.

Tähän mennessä tapahtuneen johdosta voinemme todeta, että sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota on rikollinen, on tämä hyökkäyssota kokonaisuudessaan rikollisen kehnosti suunniteltu ja toteutettu – mikä on luonnollisesti Ukrainan ja ukrainalaisten kannalta erinomainen asia.

Venäjän Mustanmeren laivaston osalta kulissien takainen todellisuus alkoi paljastua Käärmesaaren valtausta seuranneina viikkoina Ukrainan onnistuessa ensin upottamaan Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivan, ohjusristeilijä Moskvan (Projekti 1164 Atlant-luokka) kahdella R-360 Neptune pintamaaliohjuksella 14. huhtikuuta 2022, (huom. ohjukset osuivat alukseen illalla 13. huhtikuuta 2022 ja alus upposi ennen kello 03:00, 14. huhtikuuta). (4) Moskvan menetyksen jälkeen Venäjän oli olennaisesti hankalampaa huoltaa Käärmesaarelle sijoittamiaan joukkoja. Moskvan upottamisen ja saaren takaisin valtauksen (kesä-heinäkuun vaihde 2022) välillä Ukrainan onnistui upottaa useita saarelle sijoitettujen joukkojen huoltoon osallistuneita tai huoltoaluksia suojanneita pinta-aluksia, joukossa muun muassa Mustanmeren laivaston Projekti 22870-luokan hinaajan/ pelastusalus Spasatel Vasily Bekh’in (SB-739) sekä Projekti 11770 Serna-luokan maihinnousuvene.*

Elokuun 9. 2022 räjähdykset vavisuttivat Sakin lentotukikohtaa Novofedorivkan naapurissa, miehitetyn Krimin niemimaan länsirannikolla, tuhoten ja vaurioittaen lentokoneita sekä tuhoten ammusvarikon (-varikkoja). Tiedossa ei ole, millä asejärjestelmällä Ukraina kyseisen iskun toteutti, kuitenkin 7. syyskuuta Ukrainan asevoimien ylipäällikkö, kenraali Valeri Zalužnyi kertoi kyseessä olleen Ukrainan ohjusiskun. (5) Onnistunut ohjushyökkäys oli samalla nöyryytys Venäjän alueelle sijoittamalle ilmatorjunnalle, jonka ytimen muodosti Jevpatorijan ja Novofedorivkan alueella S-400 Triumpf ilmatorjuntajärjestelmä ja sitä tukevat alue- ja lähi-ilmatorjuntajärjestelmät. Ukrainan viime vuonna miehitetylle Krimin niemimaalle kohdistamista operaatioista Kremlin perustuksia järisytti melkoisella todennäköisyydellä eniten aamulla lokakuun 8. päivä toteutettu puoliperävaunuyhdistelmän räjäyttäminen  Kertšinsalmen ylittävällä sillalla. Sillalla, joka on Vladimir Putinin ”lempilapsi”.  

Edellä kuvailtujen tapahtumien jälkeen Ukrainan asevoimien sekä turvallisuuspalvelu SBU:n erikoisjoukkojen on onnistunut toteuttaa operaatioita Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja sitä ympäröivillä merialueilla ilmasta sekä mereltä mutta todennäköisesti myös maalta käsin. Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla toimii myös aktiivisia vastarintasoluja, jotka vähintäänkin välittävät tietoa kohteista Ukrainan asevoimille mutta tietyissä tapauksissa näyttävät myös ottavan aktiivisempaa roolia vastarintataistelussa miehittäjää vastaan.

Ukrainan viimeisimmissä operaatioissa näyttää toistuneen selkeä kaava, mereltä ja ilmasta on isketty Venäjän tutka- ja elektronisen sodankäynnin järjestelmiä sekä ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan. Näihin operaatioihin lasken kuuluvaksi myös Ukrainan sotilastiedustelun eli GUR:n erikoisjoukkojen operaation, jossa ne ottivat haltuunsa ns. Boiko-torneiksi kutsutut, Venäjän miehittämät öljyn- ja kaasunporauslautat pohjoisella Mustallamerellä, Käärmesaaren ja miehitetyn Krimin niemimaan välisellä merialueella. (6) 24. helmikuuta 2022 jälkeen Venäjä on käyttänyt kyseisiä lauttoja myös sotilaallisiin tarkoituksiin sijoittaen lautoille tutkajärjestelmiä sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä ja muuta kalustoa. Ukrainan onnistuneen operaation myötä Venäjä menetti ainakin yhden lautoille sijoittamansa Neva-merivalvontatutkan.

Venäjän menetettyä merkittäviä osia sen tärkeimmistä pitkän kantaman ilmatorjuntajärjestelmistä Krimin niemimaan länsiosissa (ks. karttakuva), maa joutuu myös kohtaamaan uuden ongelman, kuinka korvata menetykset? Ennen 24. helmikuuta 2022 Venäjä oli sijoittanut miehittämälleen Krimin niemimaalle S-300 ja S-400 ilmatorjuntajärjestelmiä, helmikuussa 2022 alkaneen offensiivin jälkeen se siirsi yhden S-400 patterin lisää Molotšnen lähelle, Solene järven ja Mustanmeren väliselle kannakselle. Kyseisen patterin Ukrainan asevoimat poisti ”muonavahvuudesta” miehistöineen viikonpäivät sitten (14. syyskuuta 2023) laajan ilma- ja ohjushyökkäyksen voimin. Krimin niemimaan pohjois- ja itäosia (kuten Kertšinsalmen siltaa) suojaamaan Venäjä on sijoittanut pitkänkantaman ilmatorjuntajärjestelmiä Džankoin, Feodosijan ja Kertšin ympäristöön sekä sen omalle maaperälle, Kertšinsalmen itärannalle (noin 7000 metriä Tamanista länteen). Edellä lueteltujen paikkakuntien alueelle (pois lukien Taman) Ukraina vaikuttaa myös säännöllisesti, joten kyseisiä järjestelmiä Venäjän on vaikea siirtää lännemmäksi. Mikäli se siirtää omalta maaperältään esim. S-400 pattereita lisää Krimin niemimaalle, alkavat tällaiset siirrot heikentää a) sen omaa ilmapuolustusta omalla maaperällään b) se todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin menettää (tuhoutuneena) miehittämilleen alueille siirtämänsä järjestelmät.

Ukrainan onnistuessa puhkomaan entistä useammin reikiä Venäjän ilmapuolustukseen miehitetyllä Krimin niemimaalla, tämä vaikuttaa merkittävästi venäläisten kykyyn operoida niemimaalta käsin laivastollaan ja ilmavoimillaan. Sevastopolin Eteläisen lahden rannalla sijainneeseen kuivatelakkaan kohdistuneen iskun seurauksena Venäjä on vetänyt Sevastopolin laivastotukikohtaan sijoittamansa Kilo-luokan sukellusveneet pois. (7) Emme vielä näe sitä, mikä seuraus Ukrainan onnistuneella ohjushyökkäyksellä Venäjän Mustanmeren laivaston esikuntaan tulee olemaan. Tiedossa on se, ettei Venäjän rampautuneen (?) ilmatorjunnan onnistunut pudottaa ainoatakaan Ukrainan laukaisemaa Storm Shadow/ SCALP ALCM-risteilyohjusta. Tulevaisuudessa Ukrainan kyky iskeä kohteisiin miehitetyllä Krimin niemimaalla vain paranee entisestään Yhdysvaltojen luvattua toimittaa sille ATACMS-ohjuksia M142 HIMARS/ M270 MLRS raketinheitinjärjestelmään. Riippuen ohjuksen taistelukärjestä, Ukrainan on mahdollista iskeä tehokkaasti piste- sekä aluemaaleihin, kuten lentotukikohtiin tai huoltovarikoihin.

Entäpä missä vaiheessa Kertšinsalmen ylittävään siltaan kohdistuu sellainen hyökkäys, että koko silta (maantiesilta ja rautatiesilta) on poissa käytöstä? Toisaalta nykyinenkin tilanne voi olla Ukrainalle riittävä, jossa siltojen kauttakulkukapasiteetti on rajallinen ja joissa niihin vaikutetaan säännöllisesti, pitäen samalla yllä tilannetta, jossa Venäjän on sidottava (vähiä) resurssejaan siltojen turvaamiseen mereltä ja ilmasta tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan.

Tulevaisuutta ei pitäisi ryhtyä ennustamaan, enkä siihen ryhdykään, vaan totean, että Ukraina – osin Venäjästä itsestään johtuvista syistä – on muuttanut asetelmaa Krimin niemimaalla ja siihen rajoittuvilla alueilla sellaiseksi, jossa sillä on etu Venäjään nähden. Tämä etu ja kuinka Ukrainan on mahdollista hyödyntää tilannetta, voi vaikuttaa merkittävällä tapaa siihen, kuinka Ukrainan vastahyökkäys tulevina viikkoina (talven alla) kehittyy etelässä Zaporižžjan ja Hersonin alueilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20051583 

2. https://twitter.com/DefenceHQ/status/1693498113212699085 

3. https://yle.fi/a/74-20051583  ja https://www.pravda.com.ua/eng/news/2023/09/13/7419588/ 

4. https://www.telegraph.co.uk/world-news/2022/04/14/russian-warship-notorious-firing-snake-island-defenders-seriously/ 

5. ”In an article for national news agency Ukrinform, Kyiv's top commander Valeriy Zaluzhnyi said Ukrainian rockets had targeted a number of Crimean military sites, including the Saky airbase which was rocked by multiple explosions on 9 August.”

https://www.bbc.com/news/world-europe-62821044 

6. https://www.bbc.com/news/66779639 

7. https://x.com/UKikaski/status/1704623114523472159 

Lähteinä käytetty myös Informnapalmin artikkelia, venäläisen S-400 ilmatorjuntajärjestelmän patterin tuhoamista käsittelevää uutista sekä seuraavia twiittejä: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12 ja 13 sekä 14.

*: Käärmesaaren taistelusta lähteineen blogissa: Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!  

 

#CrimeaIsUkraine

Havaintoja Venäjän järjestämästä irvokkaasta vaaliteatterista

 

Venäjällä järjestettiin aiemmin syyskuussa näytösluonteiset aluevaalit. Vastoin kansainvälisiä sopimuksia, SE  järjesti teatteriluonteiset näytösvaalit myös Ukrainalta miehittämillään alueilla. (1) Tässä blogissa joitain havaintoja Venäjän miehittämillään alueilla järjestämistä valevaaleista. Mikäli lukijoita kiinnostaa, julkaisin aihetta sivuavan blogin 7. syyskuuta, jossa tarkastelin yleisluontoisesti tällaisia Venäjän järjestämiä näytösvaaleja. Tässä kirjoituksessa palaan aiheeseen, syventävien havaintojen kautta (erityishuomion saavat Venäjän vaaliteatteria tukeneet ulkomaiset ns. kansainväliset tarkkailijat, jotka ovat olleet vuosien ajan olennainen osa Venäjän järjestämää vaaliteatteria); luonnollisesti huomioni kohdistuu myös miehitettyjen alueiden asukkaisiin ja heihin – miehittäjän taholta – kohdistettuun pakkoon ja uhkaan.

 

Valevaalitarkkailijat tarkkailemassa valevaaleja

Venäjä on järjestänyt Ukrainalta miehittämillään alueilla erilaisia näytösluontoisia vaaleja Krimin niemimaan miehityksestä lähtien, jonka jälkeen järjestettiin ns. kansanäänestys liittymisestä Venäjään. Aivan liian harvoin muistetaan täsmentää sitä, että ennen tätä ns. kansanäänestystä Venäjä miehitti Krimin niemimaan, mikä tarkoittaa sitä, että kyseinen ”kansanäänestys” on yksiselitteisesti laiton. (2) Venäjä ei saanut kyseiselle kansanäänestykselle tukea kansainväliseltä yhteisöltä, johtuen miehityksen synnyttämästä vaalien laittomasta luonteesta, sen sijaan maa pyrki hakemaan (ja saamaan) legimiteettiä kyseiselle näytökselle kutsumalla miehitetylle Krimin niemimaalle sille lojaaleja henkilöitä ns. tarkkailijoiksi. Venäjä pyrki esittämään kyseiset ”tarkkailijat” propagandassaan kansainvälisen yhteisön lähettäminä tarkkailijoina, jättäen kohdeyleisölle kertomatta olennaisen: kyseessä oli näytelmä, jonka yhtä roolia nämä Venäjälle lojaalit ”tarkkailijat” vetivät, mikä käy ilmi esimerkiksi Johan Bäckmanin venäläismedioille antamista lausunnoista:

”-Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (3)

Tuolloin venäläismedioiden seuraajille ei tehty selväksi sitä, ettei hän toiminut Suomen lähettämänä ”vaalitarkkailijana”, vaan hän työskenteli jonkin kolmannen tahon laskuun (taustalta löytynee organisaatio, joka on kytköksissä Venäjän valtion rakenteisiin). Täsmentämättä jäi sekin, ettei hän toiminut yhdenkään tunnetun kansainvälisen organisaation lähettämänä vaalitarkkailijana.

Venäjältä tämä on tarkoituksellista, toistuvaa toimintaa, kuten EPDE:n julkaisemasta dokumentista voi päätellä Venäjän esitellessä ETYJ:n lähettäminä vaalitarkkailijoina vuoden 2018 ”presidentinvaaleissa” henkilöitä, jotka eivät kuulu ETYJ:n eli OSCE:n delegaatioon:

”One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” (4)

Nyt huomioni kohdistuu Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla järjestämiin näytösvaaleihin ja niiden ulkomaalaisiin ”tarkkailijoihin”. Nämä näytösluonteiset vaalit järjestettiin Venäjän miehittämän Krimin niemimaan ohella miehitetyissä osissa Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueita. (Huom. luonnollisesti ns. aluevaalit järjestettiin myös Venäjällä).

Centre for Democratic Integrity’n ja European Platform for Democratic Elections’in 15. syyskuuta 2023 julkaistun lehdistötiedotteen mukaan Ukrainalta miehitetyillä alueilla 8. - 10. syyskuuta 2023 välillä järjestetyissä valevaaleissa on toiminut ”kansainvälisinä tarkkailijoina” ainakin 34 (tunnistettua) ei-venäläistä henkilöä. (5)

On enemmän kuin todennäköistä, että Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittama, koko Ukrainaan kohdistunut, laiton hyökkäyssota vähentää innokkuutta osallistua Venäjän propagandan tukemiseen ja ryhtyä toimimaan sen lukuun miehitetyillä alueilla esim. ”kansainvälisinä tarkkailijoina”. Tästä huolimatta Venäjä on löytänyt kokojoukon innokkaita henkilöitä tähän tehtävään, joukossa on osallistujia sen läheisistä yhteistyökumppanimaista, kuten intialainen kansainvälisen BRICS-foorumin johtaja Purnima Anand; tai valtioista, joita Venäjä on pyrkinyt saamaan erilaisin sopimuksin entistä riippuvaisemmaksi itsestään, tai joihin se itse on pyrkinyt saamaan jalansijaa. Mosambikilaisen Dário Abdula Camalin ”äänestyspaikalla” venäläismedioille antama positiivinen ”vaaleissa kaikki sujui hyvin”-lausunto herätti kummastusta, koska lausunnon ajan taustalla viipyili aseistettu venäläinen turvallisuusjoukkojen sotilas. Omalla tapaa tämä absurdi lausunto alleviivaa tämän teatterin luonnetta – miehittäjän uhka on läsnä kaiken aikaa!

Sodan luonne ja tapahtumat huomioiden, saattaa tuntua oudolta, että myös läntisistä demokratioista osallistutaan tähän teatteriin. Miksi kukaan osallistuisi Alankomaista venäläisen vaaliteatterin pönkittämiseen, kun muistamme, että juuri Venäjältä on lähtöisin Malaysia Airlinesin lennon MH17, 17. heinäkuuta 2014 pudottanut ilmatorjuntajärjestelmä. Schipholista matkaan lähteneen lennon 298 menehtyneestä matkustajasta ja miehistön jäsenestä 192 oli Alankomaiden kansalaisia. Kaikesta huolimatta alankomaalaistaustainen Sonja van den Ende on vuosien ajan levittänyt Venäjän propagandaa, puolustaen sen tekoja myös MH17 pudottamisen yhteydessä. Mirjam van den Ende on Sonjan tytär, äitinsä lailla hän on aktiivinen Venäjän propagandan levittäjä ja salaliittoteoreetikko. Mirjam van den Ende mainostaa olevansa ”itsenäinen toimittaja” ja ”kolumnisti”. Tietojen mukaan he asuvat tällä hetkellä pysyväluonteisesti Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Syystä tai toisesta johtuen he eivät voi palata Alankomaihin.

Jos Dário Abdula Camalin lausunto nostatti kulmia, saman teki islantilaisen Konráð Magnússonin, joka kiitteli Venäjän joukkoja ”vaalien” turvaamisesta ja samaan hengenvetoon kiitteli ”rohkeita” kansalaisia ”vaaleihin” osallistumisesta. Venäläismedioille Magnússon kertoi äänestämisen Islannissa olevan vaarallista, koska äänestyspaikoilla ei näy poliiseja tai turvallisuushenkilökuntaa! (6) Niin, miksiköhän? Magnússoniin pätee sanonta, sen lauluja laulat kenen leipää syöt! Tämä rottia ja lokkeja hävittävän Reykjavik Pest Controlin toiminnanjohtaja ei muutu vaaliasiantuntijaksi, vaikka Venäjä niin disinformaatiossaan väittääkin. Magnússonin ohella myös Erna Ýr Öldudóttir matkusti Islannista Venäjän miehittämille alueille osallistuakseen tähän irvokkaaseen näytelmään. Erna Ýr Öldudóttir toimi myös vuosi sitten ”kansanvälisenä tarkkailijana” Venäjän miehittämällä Hersonin alueella ns. kansanäänestyksen aikaan. Ammatikseen hän ilmoittaa toimittaja, tällä hetkellä hän julkaisee (toimittaa materiaalia) pääasiassa Fréttin riippumattomalle uutismedialle. Häntä on myös luonnehdittu rokotteiden vastustajaksi ja salaliittoteoreetikoksi.

Vähäisenkin otannan perusteella on pääteltävissä Venäjän onnistuneen saamaan narratiiviaan levittämään lukuisia salaliittoteoreetikoita, mikä näkyy myös meillä Suomessa, vaikka tällä kertaa suomalaisia ei tiettävästi olekaan ”kansainvälisten tarkkailijoiden” joukossa. Miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen tuli tunnetuksi salaliittoteorioita levittävän Verkkomedian perustajana. Hänen osuudesta Venäjän vaaliteatterissa seuraavassa kappaleessa enemmän.

Tämänhetkisten tietojen mukaan suomalaisia ei osallistunut Venäjän järjestämien valevaalien ”tarkkailuun” ”kansainvälisen tarkkailijan” roolissa. Sen sijaan miehitetyssä Luhanskissa asuvalla Janus Putkosella on, ainakin omien sanojensa mukaan, ollut näkyvähkö rooli Venäjän järjestämässä vaaliteatterissa. Sen ohella, että Putkonen osallistui teatteriin ”äänestäjänä”, hän kertoi vierailleensa useammalla ”äänestyspaikalla” miehitetyn Luhanskin alueella. Hän on myös kommentoinut ”vaaleja” useille venäläisille propagandakanaville. (7)

Janus Putkonen venäläisen Rossija 24-kanavan haastattelussa 10. syyskuuta 2023. (7) 

Kuvaa, jota venäläismediat ja nämä ”kansainväliset vaalitarkkailijat” pyrkivät välittämään, voi kutsua vaihtoehtotodellisuudeksi, jossa Venäjää tukevat paikalliset (heitäkin on) tai Venäjältä alueille tulleet miehittäjät käyvät antamassa ”äänensä” ”äänestyspaikoilla” lojaaleina Kremlille. Samaan aikaan miljoonat Venäjän miehittämillä alueilla elävät ukrainalaiset elävät pelossa, joutuen ottamaan pakosta roolin Kremlin organisoimassa – kansainvälisten sopimusten vastaisessa – näytelmässä. Kymmenissä kaupungeissa ja kylissä miehittäjän edustajat asemiesten kanssa ovat kierrelleet kodista kotiin vaatimassa ja pakottamassa kansalaisia äänestämään. Monilla ovilla ja porteilla he ovat käyneet useamman kuin yhden kerran, kieltäytyminen ei kaikkialla ole ollut vaihtoehto.

Saamieni tietojen mukaan näyttää siltä, että 24. helmikuuta 2022 jälkeen miehitetyillä alueilla venäläiset ovat olleet aggressiivisempia vaatiessaan kansalaisia antamaan ”äänensä”. Eipä sillä, pelon ilmapiiri on läsnä myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, esim. Donetskissa miehittäjän edustajat kiersivät asemiesten kanssa asuinalueita läpi kolisutellen ja potkien ovia ja portteja. Donetskissa tunnelman uhkaavuutta lisää pelko mahdollisesti piakkoin koittavasta pakkomobilisaatiosta.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.verkkouutiset.fi/a/ukrainalaiset-kieltaytyvat-osallistumasta-venajan-vaaleihin-miehitetyilla-alueilla/#194c9420 

2. Lainaus Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhdessä kirjoittamasta teoksesta Itä-Ukraina – Lännen etuvartio:

”Venäjän asevoimat miehitti Krimin nopeasti ja tehokkaasti. Sana ’miehitti’ on äärimmäisen tärkeä. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. Näin ollen myöhemmin esitetyt perustelut kansan tahdosta ovat merkityksettömiä. Tämä on seikka, joka on sujuvasti sivuutettu – jopa suomalaisessa keskustelussa.” (s. 124). 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000728868.html 

4. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents.

5. https://democratic-integrity.eu/wp-content/uploads/2023/09/CDI-EPDE-FO-2023.pdf 

6. https://euobserver.com/opinion/157413 

7. https://mvlehti.net/2023/09/11/raportti-koska-kansa-aanesti-lansi-tuomitsi-yhtenainen-venaja-nousi-vaalivoittajaksi-donbassissa/  (Huom. linkki ei ohjaa sivulle).

Olen käyttänyt lähteenä EPDE:n julkaisemaa poliittisesti arveluttavien vaalien tarkkailijoista koottua tietokantaa ja Euromaidan Pressin artikkelia ”You сan’t hold elections in someone else’s country”: Why Russia’s “voting” in occupied Ukraine is a sham” sekä Anton Shekhovtsovin aiempia havaintoja ja blogitekstejä.

Venäjän vaaliteatterista ennakoiden, syyskuun 7. päivä julkaisemassani blogissa: Venäjä järjestää irvokkaan vaaliteatterin Ukrainalta miehittämillään alueilla.