keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Venäjän propagandakone rummuttaa sodan eskaloitumista - vastaako väite todellisuutta?


Venäläiset julkaisut yhdessä Venäjän miehittämien alueiden propagandajulkaisuiden kanssa ovat aloittaneet jälleen tutunkuuloisen rummutuksen Ukrainan massiivisesta hyökkäyksestä – tällä kertaa Ukrainan asevoimat hyökkäisi muutaman päivän kuluttua 12 000 miehen voimin rannikkoa myöten Mariupolista itään kohti Novoazovskia ja Venäjän rajaa. Venäjän suurlähettilään Pavel Kuznetsovin puheet myötäilevät näiden julkaisuiden ”rumputulta”. (1) Lukijoita on kuitenkin hyvä muistuttaa siitä, että viimeksi syyskuussa vastaavat mediat toistivat samaa ”tarinaa” Ukrainan offensiivista ja vieläpä samalla rannikkokaistaleella ja samalla miesvahvuudella. Eikä tämä väite syyskuisesta eskalaatiosta ole ensimmäinen tälle vuodelle. Keväällä ja alkukesällä venäläismediat rummuttivat viikkokausien ajan Ukrainan hyökkäysvalmisteluista ja siitä, kuinka Ukrainan asevoiomat hyökkäisi jalkapallon MM-kisojen alkaessa Venäjän miehittämille Itä-Ukrainan alueille. Kesäkuun 20. kirjoitin aiheesta ”Venäläinen sotapropaganda käy kovillakierroksilla” -blogin.


















Yllä propagandaa tältä viikolta, alla tämän vuoden syyskuulta.





























Venäläispropagandan rummutus Ukrainan hyökkäyssuunnitelmista olisi helposti ohitettavissa olkainkohautuksella, jollei Venäjän omat toimet jo reilun puolen vuoden ajalta antaisi ymmärtää, että se itse on tavalla tai toisella tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen. Toki on mahdollista, että Venäjän johto haluaa yksinkertaisesti testata Ukrainaa toivoen sen provosoituvan ja vastaavan sellaisella voimalla, joka saa Ukrainan näyttäytymään syylliseltä maailman silmissä, vaikka syy sodan mahdolliseen eskaloitumiseen löytyy yksinomaa Kremlistä. Itse asiassa Suomestakin on viime aikoina kantautunut – jälleen kerran – surullisia toiveita, joiden mukaan kummankin osapuolen olisi tultava vastaan, mikä on ajatuksena täysin absurdi ja kun suomalaispoliitikko tällaista lausuu, tuntuu se äärimmäisen vastenmieliseltä:

"Ymmärrän myös sitä keskustelua, joka edelsi pakotteisiin tarttumista vuonna 2014, kun Venäjä ja Ukraina ajautuivat konfliktiin. Tilanne on ollut ja on vakava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Minskin sopimuksessa kaikkien osapuolten olisi nyt tultava vastaan" – näin keskustan kansanedustaja Anne Kalmari. (2) Keskusta on valmis myymään (olemattomat) arvonsa kunhan vaan maitoa ja juustoa virtaa Venäjälle, vähät miehityksestä, sodasta ynnä laajoista ihmisoikeuksien rikkomisista, joihin Venäjä syyllistyy.

Tällaiset toiveet kaikkein ”osapuolten vastaan tulemisesta” ovat juuri sellaisia, joita Venäjän johto haluaa kuulla, koska sellaiset puheet edesauttavat Venäjää omien tarkoitusperien saavuttamisessa, ja vähintäänkin ne hankaloittavat Ukrainan asemaa.

Mutta Venäjän omat toimet etenkin Asovanmerellä antavat ymmärtää, että maalla on toteutumattomia tavoitteita. Kertšinsalmen ylittävän sillan valmistuttua viime keväänä, on Venäjä häirinnyt toistuvasti Asovanmerellä sijaitseviin Mariupolin ja Berdjanskin ukrainalaisiin satamiin purjehtivien alusten liikkumista salmessa sekä Asovanmeren puolella. Rahtialuksia on pysäytetty, niitä on seisotettu Kertšinsalmen edustalla Mustanmeren puolella, alusten rahtia on tarkastettu ja miehistöä kuulusteltu vastoin kansainvälisiä ynnä maiden välisiä sopimuksia. Tilanne Kertšinsalmessa ja Mustalla merellä eskaloitui parisen viikkoa sitten Venäjän FSB:n alaisen rannikkovartioston ensin häirittyä ja sitten hyökättyä Venäjän asevoimien tuella kolmen Ukrainan laivaston aluksen kimppuun vangiten alusten miehistön ja kaapaten alukset (hinaaja Yany Kapun sekä Gurza-M-luokan tykkiveneet Berdyansk’in ja Nikopolin). (3) Yhteenotossa useampi Ukrainan laivaston merisotilas haavoittui, osa vakavasti. Vielä tämänkin Venäjän hyökkäyksen jälkeen länsimaat ovat esittäneet toiveita ynnä vaatimuksia vastaantulosta kummallekin osapuolelle, kuten yllä Kalmarin kommentissa nähtiin.

Marraskuun lopulla tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen Venäjä on sulkenut Kertšinsalmen kaikelta liikenteeltä, joka suuntautuu Mariupolin ja Berdjanskin satamiin. Hyökkäyksen jälkeen reilun sadan ukrainalaissatamiin purjehtivan aluksen matka on keskeytynyt. Venäjän toimi on laiton merisaarto, sitä voi – ja pitääkin – kutsua sotatoimeksi (act of war).

Venäjän puheet Ukrainasta provosoivana osapuolena on syytä asettaa oikeaan kontekstiin, on huomioitava Venäjän itsensä aloitteellisuus aina helmikuusta 2014 lähtien, jolloin maa miehitti Krimin niemimaan ja jonka jälkeen se on masinoinut sodan Itä-Ukrainaan ja ryhtynyt rakentamaan Asovanmerestä uutta rintamaa – ja siinä sivussa sisämerta itselleen. Lännessä poliitikkojen ei enää pitäisi tässä vaiheessa sortua ajatteluun, jossa uskottelevat itsensä ohella kuulijoille kyseessä olevan asetelman, jossa kaikkien osapuolten on tultava vastaan. Asetelma on hyvin selkeä, jos Venäjä lopettaa sotimisen, sota päättyy ja rauha palaa alueelle, mikäli Ukraina lopettaa puolustustaistelun, Ukraina lakkaa olemasta itsenäisenä valtiona.

Samalla kun Ukraina on viimeisimmän Venäjän hyökkäyksen jälkeen ryhtynyt entisestään vahvistamaan puolustustaan, ottanut käyttöön sotatilalain osaan maata 26.11.2018 alkaen, on Venäjän linja pysynyt muuttumattomana (provokatiivisena). Ukrainan parlamentti Verkhovna Rada äänesti presidentti Petro Porošenkon esityksen puolesta käytyään siitä ensin keskustelua. Sotatilalaki astui voimaan kymmenellä alueella Ukrainassa (ks. kuva), alueet rajoittuvat Venäjään, Venäjän miehittämään Krimin niemimaahan, rannikkoseudulle Ukrainassa sekä lännessä Transnistriaan. Sotatilalaki on voimassa 30 vuorokautta.


Kuva via Volunteer Info.

















Venäjän provokatiivisuus ilmenee jännitteen ylläpidon, jollaisena toimena ukrainalaissatamien liikenteen estämistä voidaan pitää, ohella joukkojen lisäämisenä ja vahvistamisena Krimillä, aktiivisena harjoitustoimintana esim. Krasnodar Krain alueella, jossa eilen lähti harjoituksiin Iskander-M yksikkö, (4) unohtamatta voimakasta Ukrainaan kohdistettua propagandaa ja vaikuttamista, jollaisesta yksi esimerkki ovat propaganda uutiset Ukrainan hyökkäyksenvalmisteluista. Merkittävänä voidaan myös pitää miehitettyjen alueiden propagandaviestimien toistamaa ”uutista” Ukrainan suunnittelemasta kemiallisin asein suoritetusta iskusta (tässäkin päivämäärä 14.12.) päivää ennen kuin Ukrainan ortodoksinen kirkko lopullisesti erottautuu Moskovan patriarkaatista. (5)


Venäjä on myös siirtänyt ja sijoittanut runsaasti raskasta kalustoa Ukrainan rajan tuntumaan. Vostok-2018 sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän itäosista siirrettiin rautateitse noin 250 kpl T-62M taistelupanssarivaunua alle 18 km etäisyydelle maiden välisestä, Venäjän miehittämästä, rajasta Kamensk-Šahtinskin eteläpuolella sijaitsevaan 91. materiaalivarastoon.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on sijoitettuna 1. ja 2. armeijakuntaan yli 35 000 sotilasta, vastaavasti Venäjä on sijoittanut maiden välisen rajan tuntumaan ja miehitetyille alueille 1. ja 2. armeijakunta mukaan luettuna yhteensä noin 82500 sotilasta.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukkojen varustus:

kalusto
kappalemäärä
taistelupanssarivaunut
480
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetus ajon.
850
tykit ja kranaatinheittimet
760
erilaiset it-järjestelmät
620
raketinheittimet
210
Tiedot joulukuulta 2018.

Venäjän toimet Asovanmerellä ja Krimin niemimaalla sekä kiihtyvä propaganda kääntävät väistämättä katsetta Asovanmeren pohjoisrannikolle, mikä voi olla Venäjän tarkoituskin ja kaikki tämä on käytännössä vain maskirovkaa – harhautusta, todellisten toimien suuntautuessa toisaalle.

Venäjällä on sijoittanut voimakkaita joukko-osastoja myös Belgorodin alueelle (область), jotka ovat iskuetäisyydellä Harkovan miljoonakaupungista ja joita on mahdollista vahvistaa Moskovan alueelle sijoitetuilla iskukykyisillä joukoilla. Tällaisen hyökkäyksen kärkenä saattaisi toimia kaartin 4. panssaridivisioona (Kantemirovka) yhdessä kaartin 2. mekanisoitu divisioona (Tamanskaya) kanssa vahvistettuna erikoisjoukoilla. Kumpikin em. divisioonista on harjoitellut kaupunkisodankäyntiä, jollainen olisi edessä Harkovassa.

Venäjän mobilisoiman, sodaksi edenneen, kaaoksen alkaessa keväällä 2014 maan tavoitteena oli tietojeni mukaan Harkova, Donbasin alue (Donetsk ja Luhansk) olivat toissijainen tavoite. Harkovasta todennäköisenä tarkoituksena oli edetä Dneprille, jonka varrella sijaitseviin Dnipron ja Zaporižžjan kaupunkeihin organisoitiin samanlaista, aggressiivista ja kumouksellista liikehdintää, mitä nähtiin Itä-Ukrainassa sekä lounaassa Odessan alueella. Dnipron ja Zaporižžjan sekä Odesan alueilla Ukrainan uuden hallinnon tukijoineen (vapaaehtoiset kantoivat suuren vastuun) onnistui torjua Venäjää tukeva kumouksellinen liikehdintä.

Tämän jälkeen Harkovassa on yritetty synnyttää kumouksellista liikehdintää kollaboraattoreiden toimesta toistuvasti. Tämän vuoden puolella Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n on yhdessä poliisin kanssa onnistunut paljastaa ja vangita useampi ryhmittymä, joiden ensisijaisena tehtävänä oli vihamielisyyksien synnyttäminen eri väestö- ja uskontoryhmien välille. Ryhmiltä löydettiin pidätysten yhteydessä Venäjältä toimitetun kumouksellisen materiaalin ohella aseita sekä pommintekovälineitä ja valmiita pommeja.

 Siitä huolimatta, että Ukrainan asevoimien komentaja Viktor Muzhenko totesi Ukrainaan kohdistuvan juuri nyt merkittävimmän uhan Venäjän taholta sitten vuoden 2014, (6) on kuitenkin hyvä pitää mielessä se, että Venäjän provokaatiot ja lisääntynyt aggressiivisuus yhdistettynä sanalliseen uhkailuun ja syyttelyyn voi olla tarkoituksellista Ukrainaan kohdistuvaa vaikuttamista/ painostamista. Aivan kuten Suomessa, myös Ukrainassa valmistaudutaan vaaleihin ensi vuonna, joten Venäjä pyrkii horjuttamaan Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin, synnyttämään maahan sisäistä eripuraa, horjuttamaan muutosten tiellä kulkevaa yhteiskuntaa – kampittamaan Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin halvaannuttaakseen maan. Venäjän totalitaariselle hallinnolle länteen kääntynyt menestyvä Ukraina on hyvin merkittävä (henkilökohtainen) uhkakuva, jota vastaan Putin regiimeineen tullee taistelemaan kaikin mahdollisin keinoin – siksikin kaikki puheet, joissa Venäjän roolia vähätellään ovat Putinin pussiin pelaamista. Ne tulittaneen Kremlissä siten, että Ukrainasta ollaan valmiit käymään kauppaa, mikä taas on signaali maan hallinnolle jatkaa Ukrainaa vastaan käytävää sotaa ja vaikuttamista. Ne voivat myös toimia yllykkeenä mahdolliselle eskalaatiolle. Puheista tehdään vääriä, tai liian pitkälle meneviä, johtopäätöksiä, joiden seurauksena Venäjän hallinto päättelee Ukrainan tulleen hylätyksi lännen taholta, jota saattaisi pahimmassa tapauksessa seurata offensiivi.

Venäjä on kertaalleen hyökännyt Ukrainaan maan ollessa kaoottisessa tilassa. Länsimaiden vastuu on toimia siten, ettemme jätä Ukrainaa yksin ja ettemme anna Vladimir Putinin kuvitella, että hän voi voittaa sotimalla jotain. Sen sijaan, että esitämme kummallekin osapuolelle vaatimuksia vastaantulosta, tulisi meidän entisestään kiristää ruuvia ja näyttää Venäjän hallinnolle, viime kädessä Putinille, että väkivallalla hän ei tule voittamaan yhtään mitään. On oltava järkähtämättömän määrätietoinen ja vahva eikä antaa diktatoriselle entiselle tiedustelu-upseerille tuumaakaan periksi.

Otsikon kysymykseen, vastaako esitetty väite mahdollisesta eskaloitumisesta paikkansa, vastaan, että pitää, mutta mikäli sota laajenee, syyllistä on syytä etsiä Kremlistä.


Marko




Tekstissä hyödynnetty myös sosiaalisessa mediassa tehtyjä havaintoja.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

“Olemme tyrmistyneitä” - sanoja, jotka ovat Venäjälle merkityksettömiä

Venäjän FSB:n alaisen rannikkovartioston hyökättyä maan asevoimien tuella viikko sitten sunnuntaina Ukrainan laivaston aluksia vastaan Kertšinsalmen suulla ja Mustalla merellä kv. merialueella,* ja vangittua alusten miehistön, moni odotti EU:n ja laajemmin läntisen yhteisön reagoivan Venäjän avoimeen hyökkäykseen voimakkaasti, turvautuen sanojen ohella myös tekoihin.

Mitään tällaista ei kuitenkaan nähty, EU ei kiristänyt pakoteruuvia. EU:n kollektiivinen viesti on “Olemme tyrmistyneitä” (1)- siinä kaikki. EU ei kyennyt voimakkaaseen - yhteiseen - vastatoimeen, jollainen olisi ollut ainakin jonkin tason signaali Venäjän hallinnolle. Valitessaan tekemättömyyden EU vahvistaa sitä, paikkansa pitävää, mielikuvaa siitä, että EU on heikko ja kyvytön reagoimaan voimakkaasti ja kohdistamaan Venäjään ankaria vastatoimia. 

EU:lta ei löydy tarvittavaa johtajuutta, Saksasta ei siihen ole frau Merkelin pelatessa ainakin kaksilla korteilla. Ja vaikka Ukraina ei olekaan EU:n jäsenvaltio, Suomessa olisi hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, mikä EU:n halu ja kyky on tukea ja avustaa Suomea, mikäli maamme joutuisi vihamielisen aggression kohteeksi Venäjän taholta. “Olemme tyrmistyneitä” mutta kehotamme osapuolia malttiin, kuten äänet nyt Brysselin suunnalta kuorossa toistavat.

Jos EU välitti merkityksettömän viestin, samalla tasolla olivat läntiseen yhteisöön kuuluvien maiden tai niiden edustajien “deeply concerned” -viestit:

We are deeply concerned by the escalating tensions in the #AzovSea and expect Russia to restore freedom of passage at the #KerchStrait. We call for immediate de-escalation of the situation. Slovenia fully supports Ukraine's sovereignty and territorial integrity.
@MZZRS @vladaRS (MFA Slovenia)

#Soini: deeply concerned on risen tensions in the Azov Sea and Kerch Strait. Need to avoid escalation of the situation. Important to restore free navigation at the Kerch Strait, release captured vessels and their crew, and respect #Ukraine's sovereignty and territorial integrity. (Ulkoministeriö)

Concerned by reports of confrontation between Russian and Ukrainian ships in the Sea of Azov and blockage of the Kerch straits. Urge caution but UK position is clear: ships must be allowed free passage to Ukrainian ports @MFA_Ukraine (Sir Alain Duncan)

Seriously concerned about the military escalation btw #Russia and #Ukraine in the Kerch Strait. Both sides must refrain from using military force. On AT initiative, #EU to discuss appropriate steps. (Karin Kneissl)

Lisää vastaavia koottu @SovietSergeyn twitter tilille:

https://twitter.com/SovietSergey/status/1067038237955379200?s=19

Suomalaisena en voinut olla huomaamatta poliitikkojemme reaktioita. Pääministeri Juha Sipilän lausunto Yhdysvalloista, Washingtonista, oli kaikella tapaa onneton, jonka kruunasi vaade itsenäisestä kansainvälisestä tutkinnasta. Samalla tavalla kuin Malaysia Airlinesin lennon MH17 kv.tutkinta, jota sitäkin Venäjä on sabotoinut?







































Kriisin hetkellä EU jäsenmaineen näyttää heikkoutensa, osa taiteilee Suomen tapaan kahdella tuolilla. Saksalle ja frau Merkelille on jälleen kerran kaksi Venäjää. Se paha Venäjä, joka miehitti Krimin niemimaan ja kylvää kuolemaa Ukrainaan (ja jolle heristetään sormea) ja Venäjä, jonka kanssa käydään miljardikauppaa ja jonka energiaan sitoudutaan, samalla tapaa kuin Suomikin tekee. Saksa esittäytyy hyväntekijänä, todellisuuden ollessa raadollinen ja kyyninen - piittaamatokin. 
















Kyynistä ja julmaa. 

Mutta sanonnan mukaan synkeimmässäkin pilvessä on hopeareunus. Kyynisen, piittaamattoman ja kenties pelokkaankin Euroopan harmaan massan rikkoo Viron presidentti Kersti Kaljulaid sosiaalisessa mediassa jakamallaan twiittiketjulla, josta ensimmäinen twiitti alla kuvakaappauksena. 

























This is war in Europe, sitä tämä on - sotaa Euroopassa, sotaa, jonka aloittaja ja ylläpitäjä on Venäjä. Kyseessä ei ole kriisi, ei sisällissota vaan sota. 

Venäjän presidentin Vladimir Putinin viimeisimmät syytökset ovat suora ja selkeä todiste siitä, että kyseessä on valtioiden välisestä konfliktista - sodasta:

“Ukrainan sota jatkuu niin kauan kuin maan nykyinen hallitus on vallassa
Venäjän johtajan mukaan Ukrainan nykyjohdolla ei ole kiinnostusta maiden välisen konfliktin ratkaisemiseen.” (2)

Tapojensa mukaan hän puhuu muunneltua totuutta - valehtelee - Venäjältä tämä halu ja kiinnostus puuttuu. Venäjä on sotaa ylläpitävä voima, se on suorittanut intervention naapurimaataan Ukrainaa vastaan.




















Putinin mukaan sota jatkuu niin kauan kuin Ukrainassa on nykyinen hallinto. Venäjällä ei siis ole mikään muu mielessä kuin mieleisensä hallinnon nostaminen valtaan Ukrainaan. Vastenmielistä etupiiripolitiikkaa, jossa itsenäisen valtion valintojen yli ollaan valmiit marssimaan voimaa käyttäen. 

Entäpä mitä tekee länsi? Ostaa rauhaa meidän ajaksemme? Toivon vaan, etteivät lapsemme ja lapsiemme lapset joudu esittämään syytöksiä meille: Näitte mitä oli tulossa, joten miksi ette tehneet mitään? 


Marko 



*: Venäjän hyökkäyksestä blogissa "Venäjä käytti sotilaallista voimaa Kertšinsalmessa estäessään ukrainalaislaivueen liikkeen": 


tiistai 27. marraskuuta 2018

Venäjä käytti sotilaallista voimaa Kertšinsalmessa estäessään ukrainalaislaivueen liikkeen

Jännitettä pitkään kerännyt tilanne eskaloitui sunnuntaina (25.11.2018) avoimeksi voimankäytöksi (sotatoimeksi) Kertšinsalmessa Venäjän rannikkovartioston partioalusten häirittyä Ukrainan laivaston aluksia ja törmättyä Don-luokan partioaluksellaan Ukrainan laivaston hinaajaan (Yany Kapu). Myöhemmin samana päivänä Ukrainan laivaston Gurza-M-luokan tykkiveneet Berdyansk ja Nikopol vaurioituivat yhteenotossa ja tulituksessa. 























Venäjän rannikkovartioston Don-luokan partioalus törmää hinaaja Yany Kapuun. (1)

Sunnuntai-iltana FSB:n erikoisjoukot valtasivat kaikki kolme Ukrainan laivaston alusta. Yhteenotossa haavoittui ukrainalaislähteiden mukaan kuusi laivaston merisotilasta, heistä kaksi vakavasti. Alusten valtausten yhteydessä Venäjä vangitsi 23 ukrainalaista merisotilasta. Kolmen vallatun aluksen on paikannettu olevan Kertšin satamassa Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla.

Käyn seuraavaksi läpi tapahtumien aikajänteen, tiedot kerätty ukrainalaislähteistä:

23.11.2018: laivasto-osasto lähti Odesasta Mariupoliin. 

24.11.2018: ukrainalaiset saivat ilmoituksen Venäjän viranomaisilta tiedon siitä, että Kertšinsalmessa navigointirajoituksia. Kansainvälinen navigointipalvelukeskus Espanjassa ei vahvistanut ilmoitusta. 

25.11.2018: 
Ukrainan laivasto-osasto sai Kertšin sataman merenkulunvalvontaupseerilta ohjeen siirtyä ns. odotusalueelle ennen salmen läpi purjehtimista. 
klo. 8:30 - 9:00 hinaaja Yany Kapuun törmättiin. 
klo. 13:00 - 14:00 venäläisten taholta voimakasta provosointia. 
klo. 13:40 Kertšinsalmen ylittävän sillan alta kulkeva väylä suljettiin venäläisten toimesta tankkerilla. 
klo. 19:00 Ukrainan laivasto-osasto aloitti poistumisen Kertšinsalmesta, koska läpikulkulupaa ei saatu. 
klo. 20:25 Ukrainan laivaston aluksia kohti avattiin tuli. Voimankäyttöön vastattu. 
klo 20:35 alkaen FSB:n erikoisjoukot suorittivat alusten valtauksen. 

Venäjän Mustanmeren laivasto tuki operaatiota, minulla ei ole varmuutta sen konkreettisesta osallistumisesta operaatioon. 

26.11.2018: Venäjän kaappaamat alukset havaittu Kertšin satamassa. (2)


























Asovanmeri, satelliittikuvaan merkitty Venäjän rannikkovartioston tukikohdat/ laivastoasemat. Yksi sijaitsee miehitetyllä Krimin niemimaalla Kertšissä. 

Läntinen media, mukaan lukien suomalainen, on jälleen reagoinut tapahtumiin, uutisointi on näennäisen asiallista mutta näyttää siltä, että median on vaikea löytää oikeita termejä kuvaamaan Venäjän toimia Ukrainassa. Edelleen käytetään termejä kapinallinen, Venäjä-mielinen tms., jotka ovat hyvin harhaanjohtavia. (3) Onko kyse haluttomuudesta kertoa tilanne sellaisena millainen se on? Käytännössä Venäjä on käyttänyt suoraa voimaa Ukrainan laivaston aluksia ja niiden miehistöä vastaan. Kyse on sotilaallista toiminnasta - sotatoimesta, joka on seurausta pitkään jatkuneesta jännitteen luonnista ja kasvusta Kertšinsalmessa ja Asovanmerellä, jännitteen kasvu johtuu Venäjän toimista. 

Venäjä on lisännyt voimaa Asovanmerellä, FSB partioalusten lisäksi merialueelle on siirretty pinta-aluksia Mustanmeren laivastosta sekä Kaspian laivueesta. 

Näyttää siltä, että media koettaa paikata aiempaa puutteellista uutisointia koosteiden ja yhteenvetojen avulla, joissa on usein se puute, että ne jättävät paljon kertomatta. Useissa nolla-piste on viime kevät ja Kertšinsalmen sillan valmistumisen, tätä aiempaan aikaan saatetaan viitata, vaikka ennen sillan rakentamista ja valmistumista tapahtui paljon. Se mitä sunnuntaina tapahtui on seurausta Venäjän suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä helmi-maaliskuussa 2014, ja Venäjän masinoimasta sodasta Itä-Ukrainassa, jonka alkutahdit lyötiin huhtikuussa 2014. Sodasta, jossa Venäjä on yksi osapuoli. Itse asiassa ilman Venäjän toimia ei käynnissä olisi sotaakaan, koska Venäjä rahoittaa, varustaa ja miehittää sekä hallinnoi/ kontrolloi Ukrainan asevoimia vastaan taistelevia joukkoja Donbas issa, ja nämä ns. kansantasavallat ovat Moskovan kontrolloimia sekä ylläpitämiä. (4 ja 5)

Mikäli edellä mainitut toimet unohdetaan, todellisuus vääristyy. Ilman Venäjän toimia ei olisi siltaa, tarvetta sulkea Asovanmeri ukrainalaisilta, halua tehdä Asovanmerestä Venäjän “sisämeri” ja näin testata kv. yhteisöä ja sen kykyä/ halua reagoida tapahtuneeseen. Sekä näivettää Ukrainalle kuuluvat Mariupolin ja Berdjanskin satamat Asovanmeren pohjoisrannikolla ja vaikuttaa näin Ukrainan talouteen (vienti) sekä maan yhteiskunnallisiin oloihin. Tilanteen eskaloitumista voi siis syyttää vain Venäjää. Toimiessaan nähdyllä tapaa Venäjä on myös rikkonut maiden välistä voimassa olevaa sopimusta vuodelta 2003 alusten vapaasta pääsystä Asovanmerelle ja Kertšinsalmelle. (3) Myös venäläisten merenkulunasiantuntijoiden mukaan Venäjä rikkoi maiden välisiä sopimuksia sekä kansainvälisiä merenkulkusopimuksia sunnuntaina.

Venäjän sotatoimien seuraus

Venäjän Kertšinsalmessa Ukrainan laivaston aluksiin ja niiden miehistöön kohdistamalla sotatoimella on myös välittömiä seurauksia. Ukrainan presidentti Petro Poroshenko esitti sotatilalain (martial law) käyttöönottoa Ukrainaan. Maanantaina (26.11.2018) Ukrainan parlamentti Verkhovna Rada äänesti presidentin esityksestä käytyään siitä ensin keskustelua. Verkhovna Radan äänesti sotatilalain puolesta, sotatilalaki astui tänään (28.11.2018) voimaan kymmenellä alueella Ukrainassa (ks.kuva). Alueet rajoittuvat Venäjään, Venäjän miehittämään Krimin niemimaahan, rannikkoseudulle Ukrainassa sekä lännessä Transnistriaan. Sotatilalaki on voimassa 30 vuorokautta.

















Sotatilalain voimassaolo Ukrainassa, kuva Volunteer Info.


Marko

1. https://m.youtube.com/watch?time_continue=65&v=gcTSDaCg5xA 


perjantai 23. marraskuuta 2018

Huligaani “toimittajan” housuissa

Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen sekä Ukrainan sodan myötä maan propagandakoneiston riveihin on liittynyt useita länsimaissa syntyneitä “toimittajina” esiintyviä henkilöitä, joiden todellinen rooli on propagandistinen. Etenkin lännessä syntyneiden kohdeyleisönä on pääasiassa länsimaissa, joskin näiden “toimittajien” ja tietyissä tapauksissa yhtiöiden, kuten alasajetun DONi Newsin kohdalla, “uutisia” on levitetty myös venäjänkieliselle yleisölle.

Näistä “toimittajista” meille suomalaisille tutuin on DONi Newsin entinen “päätoimittaja” Janus Putkonen. Ukrainan sotaa seuraaville tutuksi on käynyt myös itsenäisenä “toimittajana” esiintyvä yhdysvaltalais taustainen Patrick Lancaster, jonka tiedetään “toimittajana” työskennelleen epäeettisesti ja toimittaneen todennäköisesti väärennettyä todistusmateriaalia, joukossa ihmisen luita, Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista tutkivalle monikansalliselle ryhmälle. Britti Alex King (@GlasnostGone) on toimittanut Alankomaihin viranomaisille todisteita Lancasterin toiminnasta, josta hän on myös koostanut videoita YouTubeen. (1)


Janus Putkonen ja Graham W. Phillips.





















Patrick Lancaster on tehnyt paljon yhteistyötä brittiläisen Graham W. Phillipsin kanssa, tässä kirjoituksessa teen pienimuotoisen läpileikkauksen Phillipsin toimintaan ja metodeihin. Graham W. Phillips oli oleillut Ukrainassa jo ennen sotaa, taustalta löytyy pidätys Ukrainassa v. 2010, jolloin hän oli seksiä tihkuvalla turistimatkalla maassa. (2) Kesällä 2013 hän oleili Odessassa, kaupungissa, joka nousi toukokuussa 2014 otsikoihin yhteenottojen ja ammattiliittojen talon palon myötä, jolloin liekkeihin kuoli kymmeniä mielenosoittajia.

Graham W. Phillipsiä voi huoletta kutsua provokaattoriksi sen ohella, että hän on myös propagandisti - tai kuten hän itse itseään nimittää “informaatiosoturi”, termi, jota myös Janus Putkonen on itsestään käyttänyt.

Miksi provokaattori? Mainitsen kaksi esimerkkiä tältä syksyltä. Vieraillessaan Münchenissä Saksassa hän kävi ukrainalaisen, Saksassa Stalinin käskystä salamurhatun Stepan Banderan hautamuistomerkillä repimässä Ukrainan ja Pravyi Sektorin liput ja viirit. Videon tapahtumasta ja jakoi nettiin, venäläinen Russia Today, jolle Phillips todennäköisesti työskentelee freelancerina, julkaisi tapahtuneesta “uutisen”.


rt.com 


























Toinen keskustelua ja tuohtumusta aiheuttanut episodi oli Phillipsin verbaalinen hyökkäys Ukrainan Itävallan suurlähettiläs Oleksandr Scherbaa vastaan. Phillips yritti myös haastaa Scherban tappeluun haukkuen suurlähettilästä samalla fasistiksi. (3)

Graham W. Phillips ei oikeastaan eroa millään muotoa muutamista muista Venäjän tiliin työskentelevistä, aivan kuten hekin, Phillips hyökkää Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan haukkuen heitä natseiksi ja fasisteiksi hengaillen ja ystävystyen itse uusnatsien ja laitaoikeistoon kuuluvien kanssa. Phillipsin ystäväpiiriin kuuluu muun muassa uusnatsi Piers Mellor. (4) 

Graham W. Phillips on työskennellyt useille venäläisille “mediayhtiöille” freelancerina. Aiemmin mainitun Russia Todayn lisäksi hänen tuottamaa materiaalia on julkaistu ainakin propagandistisessa Life Newsissä, Venäjän asevoimien Zvezda tv-kanavalla sekä Ruptlyssa. Lisäksi hän julkaisee materiaalia sosiaalisessa mediassa ja youtubessa. Työstään hänet on palkittu Venäjällä mitalilla 2015, mitalin myöntäjä on FSB - mikä on herättänyt kysymyksiä siitä, että onko FSB Phillipsin toiminnan taustalla. (4) 

Graham W. Phillips on saapunut käynnissä olevan sodan aikana useita kertoja laittomasti Venäjältä Itä-Ukrainan Ukrainan miehitetyille alueille siitä huolimatta, että hänellä on maahantulokielto Ukrainaan. Kesällä 2015 Phillipsin suojana alueella vierailun aikana oli GRU:n spetsnaz-ryhmä. Sodan alkupuolella Phillips pidätettiin Ukrainan viranomaisten toimesta, tuolloin muun muassa ETYJ:n edustaja vaati hänen vapauttamista. (5) 

Phillipsin toimintaa ja työskentelymetodeja on kritisoitu muiden toimittajien taholta, toimittaja Daniel Sandford syytti - aivan oikeutetusti - Phillipsiä laittomasta ja epäeettisestä työskentelystä Phillipsin kuulustelua ja syytettyä ukrainalaisia sotavankeja. (6) Sotavankien vaihto-operaatioiden yhteydessä Phillips on myös hyökännyt verbaalisesti ukrainalaisvankeja vastaan, jollaisista vastenmielisin kaikella tapaa on hänen, vuoden sotavankeudessa olleeseen vakavasti miinaräjähdyksessä loukkaantuneeseen, Volodymyr Zhemchuhoviin kohdistama hyökkäyksensä. (7)

Oma lukunsa on sitten hänen toimintansa sotatoimialueella, nykyään vain miehitetyillä alueilla, joilla hän liikkuu sotilasosastojen kanssa ilman “Press”-tunnuksia esiintyen kuitenkin “toimittajana”. Hänen tiedetään jakaneen dronevideota venäläisjohtoisille joukoille, jolloin hän on ollut aktiivinen osapuoli sodassa tarkkailijan ja havainnoijan sijaan. Phillips on toiminut näin ainakin kahteen otteeseen, todennäköisesti useammankin kerran - kesäkuussa 2015 ja tammikuussa 2017. Tällainen rikollinen toiminta on omiaan vähentämään luottamusta toimittajiin, ja onkin mahdollisesti aiheuttanut vaaratilanteita.

















Graham W. Phillips Debaltsevon alueella v. 2015, kuvassa myös Venäjän asevoimien T-72b3 taistelupanssarivaunuja. Huomioikaa Phillipsin varustus, käytännössä sama kuin venäläisjoukoilla. Tämäkään ei ole ensimmäinen kerta, jolloin hän on varustautunut kuin taistelija - tunnukseton taistelija. 

Tämä Dundeen yliopistosta 90-luvun lopulla valmistunut propagandisti käyttäytyy kuin alaluokkainen huligaani - hän on kuin “katutappelija”, joka kaivaa verta nenästä. Hänen kaltaisille ei voi ennustaa loistavaa tulevaisuutta, on suorastaan ihme, mikäli hän selviää ilman vakavia vammoja sodasta. Onko Phillips edes uhrannut ajatusta sille, että hänen toimeksiantajalle mikään ei riitä, että heille Phillips on hyödyllinen elävänä kuin myös kuolleena. Mikäli Phillipsin näkyvyys sosiaalisessa mediassa entisestään vähenee*, voi olla, että toimeksiantajalle elävä Phillips käy hiljalleen hyödyttömäksi. Tähän en voi todeta muuta kuin, että tyhmyydestä sakotetaan. 


Marko 




*: Graham W. Phillipsin Twitter-tili on toistaiseksi jäädytetty. 





perjantai 16. marraskuuta 2018

Venäjän “tarina” rakoilee - jälleen kerran

Venäjän valtionhallinto on järjestelmällisesti kiistänyt joukkojensa osallistumisen sotaan Ukrainassa, samalla se on kiistänyt olevansa vastuussa alueen asukkaille - ja Ukrainalle - syntyneistä kärsimyksistä. Yli kymmenen tuhatta ukrainalaista on menehtynyt sodassa, unohtamatta kolmansien maiden kansalaisia, joita on kuollut satoja. 

Venäjä kiistää osallisuutensa, siitä huolimatta, että konkreettisia todisteita sen osallisuudesta on kertynyt runsaasti taisteluihin osallistuvien joukkojen, haavoittuneiden ja kaatuneiden muodossa, aivan kuten joukko-osasto ja kalustohavaintojen muodossa. Samanaikaisesti virallisenkin Venäjän edustajat ovat useamman kerran “lipsautelleet” totuuden muodossa tahi toisessa. 

Itä-Ukrainassa asetelma on eräiltä osin sama kuin Venäjän miehittämällä Krimillä, jonka miehitykseen osallistumisen virallinen Venäjä alkuun järjestelmällisesti kiisti, kunnes lopulta Vladimir Putinkin tunnusti Venäjän asevoimien roolin, mikä oli tapahtumia seuranneille ilmiselvää jo ensihetkistä lähtien.

Krimin niemimaan miehitykseen verrattuna Itä-Ukrainassa käynnissä olevien sotatoimien kohdalla Venäjä on pyrkinyt pitämään kiinni narratiivistaan olennaisesti tiukemmin. Venäjän korkein johto presidenttiin saakka on toistuvasti ilmaissut asian siten, että Venäjän joukkoja ei ole sotimassa Ukrainassa. 

Tämä “tarina” on rakoillut useamman kerran, syystä tai toisesta johtuen Vladimir Putin on tullut maininneeksi Venäjän osallistuvan taisteluihin, myös ulkoministeri Sergei Lavrov on syyllistynyt samaan. Viimeksi valtakunnallisen - ja valtiollisen - Rossija24-kanavan 60 minuuttia -ohjelmassa samainen asia todettiin. Jossa todettiin Itä-Ukrainassa olevan venäläisiä erikoisjoukkoja. (1) Kyse on mielestäni juuri toteamisesta ei tunnustamisesta. Todettiin tosiasia ja sillä selvä.

On todennäköistä, että tämäkään toteamus ei riitä eräille suomalaisille, kuten kansanedustaja Tom Packalénille (ulkoasiainvaliokunnan jäsen), ehkäpä joku edelleen jatkaa “Ukrainassa on sisällissota”-narratiivin toistoa, johon entinen pääministeri Matti Vanhanen (keskusta) syyllistyi kirjassaan “Ulkopolitiikkaa”. Tai suomettuneelle kansanedustajalle, keskustan Sirkka-Liisa Anttilalle, jonka mielestä Ukrainalla on asenneongelma. Todennäköisesti hänen mielestä Suomellakin oli asenneongelma talvisodan aikana. (Anttila sosiaalisessa mediassa 15.7.2018).

Näistä tunnustuksista, joista seuraavaksi eräitä kuvakaappauksina, soisi läntisen median ottavan opiksi sen verran, että lopettaisivat uutisissaan separatisteista, sisällissodasta, vaaleista tms kirjoittamisen olemassa olevina asioina, joita ne eivät ole. Ei ole separatismia, ei ole sisällissotaa, ei vaaleja - sen sijaan on Venäjän Ukrainaan kohdistamaa aggressiota, hyökkäyssotaa ja miehitystä.













Vladimir Putin ukrainalaistoimittajan kysymykseen. (2)












Vastatessaan kysymykseen Sergei Lavrov ei kiistä venäläisjoukkojen osallistumista sotaan. (3)
























60 minuuttia ohjelmassa Venäjän joukoista Ukrainassa:

"of course our Special Services (GRU, FSB, SVR) are there, it would be stupid to deny that." *


Totuuden puolesta, 

Marko 








*: Lainaus @JuliaDavisNews’in twiitistä:





tiistai 13. marraskuuta 2018

"Vaaleja" ja propagandaa


Venäläisjoukkojen miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa järjestettiin 11. marraskuuta 2018 lännessä laajaalti tuomitut, Ukrainan lakien vastaiset sekä Minsk II-sopimusta rikkovat vaalit. Virallinen Suomi, ulkoministeriön twittertilillä, otti kantaa vaaleihin viime perjantaina, Suomi antaa tukensa Ukrainan suvereniteetille eikä tule hyväksymään äänestystä. (1 ja 2)

Länsimaiden kanta on selkeän tuomitseva, sen sijaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Venäjällä vaaleilla on ainakin kahdet kasvot, propagandan luomat sekä alueella vallitseva todellisuus, tästä kaikesta seuraavaksi.


"Vaalien" todellisuus.


















Miehitettyjen alueiden, kuin myös venäläisten propagandamedioiden ja Venäjän valtionmedioiden, joiden rooli on myös hyvin propagandistinen, kautta on pyritty välittämään kuvaa "vaaleista", jotka on toteutettu oikeudenmukaisesti ja kansainvälisten "tarkkailijoiden" valvonnassa, ja että vaalit olivat lailliset. Medioissa on korostettu kansainvälisten "tarkkailijoiden" määrää ja monikansallisuutta, on kuitenkin jätetty mainitsematta tärkein, "tarkkailijat" eivät todellisuudessa ole valtioidensa tai kansainvälisten organisaatioiden edustajia, he ovat paikallisten "viranomaisten" tahi Venäjän - eräissä tapauksissa kyse on yhdestä ja samasta asiasta - paikalle kutsumia ja henkilöinä Venäjän hallinnolle lojaaleja eli antavat lausuntoja, joita Venäjä tarvitsee pönkittääkseen omaa tarinaansa. Venäjälle "vaalitarkkailijat" toimivat vaalien eräänlaisina laillistajina, synnyttävät illuusiota laillisesta prosessista. 

Itävallasta paikalla oli muun muassa Patrick Poppel, Kreml-myönteisestä Suvorov Instituutista Wienistä. Poppel on myös toiminut "tarkkailijana" Venäjän miehittämällä Krimillä presidentinvaalien aikaan viime maaliskuussa (v. 2018). Unkarilaisen Jobbikin Tamas G. Samu toimi "vaalitarkkailijana" Luhanskin alueella. Puolueena Jobbik ei viime vuosina ole ollut niin näkyvästi Kreml-myönteinen kuin on totuttu, joten Samun toimiminen "vaalitarkkailijana" herättää kysymyksiä.

Moni "vaalitarkkailija" Samun ohella on ideologisesti laitaoikealla/ äärioikealla, kuten AfD:n Gunnar Norbert Lindemann (Saksa) ja Italiassa hallitusvastuussa olevan Lega Nordin Palmarino Zoccatelli. (3) Mutta on myös syytä huomioida, että nämä teatterivaalit keräsivät "tarkkailijoita" myös vasemmistosta, kuten saksalaisen Die Linken Andreas Maurerin ja samaisen puolueen Artur Leierin. 

Kuva Johan Bäckmanin Facebook-tili. 




















Suomesta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille "vaalitarkkailijoiksi" saapui Johan Bäckman, Jarmo Ekman, Jon Hellvig - kaikki laittomasti Venäjän miehittämän rajan kautta syyllistyen näin valtiorajarikokseen ja Ukrainan lakien rikkomiseen. "Tarkkailijana" toiminut Janus Putkonen asuu miehitetyllä alueella pysyvästi. Aiemmin hän asui Donetskissa, toimien, nyt jo alas ajetun, propagandistisen DONi Newsin "päätoimittajana". Nyt Putkonen asuu ja vaikuttaa Luhanskin puolella.

Lähteideni mukaan alueella oli myös viides suomalainen "vaalitarkkailijana" - entinen diplomaatti, ja laittomasti alueella hänkin.

Suomalaisista ainakin Johan Bäckman ja Jarmo Ekman ovat toimineet aiemminkin "vaalitarkkailijoina" Itä-Ukrainassa Venäjän järjestämissä vaaleissa, Bäckman on myös toiminut Venäjän miehittämällä Krimillä "vaalitarkkailijana" maaliskuussa 2018 ja niemimaalla maaliskuussa 2014 järjestetyn "kansanäänestyksen" "tarkkailijana". (4) Putkonen on vastaavasti aiemmin toiminut "median" edustajana levittäessään DONi Newsin kautta "uutisia" maailmalle.

Aiemmin muitakin suomalaisia on toiminut "vaalitarkkailijoina" Venäjän miehittämillä alueella, syksyllä 2016 järjestetyissä "aluevaaleissa" Bäckmanin ja Ekmanin ohella alueella propagandatehtävissä työskennellyt Jaana-Marika Kurtti toimi "vaalitarkkailijana" kuin myös Prizrak prikaatiin kuuluva militantti Petri Viljakainen. Tietääkseni Kurtti on toiminut "vaalitarkkailijana" myös Transnistrian alueella, joka Venäjän tuella ja joukkojen avulla erottautui Moldovasta 90-luvun alkupuolella, ja jossa on edelleen - sopimusten vastaisia - venäläisjoukkoja.

Propaganda on pyrkinyt luomaan kuvaa vapaista vaaleista, todellisuus on kuitenkin muuta. Käytännössä "vaalien" ehdokasasettelu oli hyvin rajattu, näissä laittomissa vaaleissa ei ollut mahdollisuutta äänestää kuin hyväksytyistä ehdokkaista, joita yhdisti samanmoinen suhtautuminen Venäjään ja alueeseen. Mitään todellista oppositiota ei ollut, kuten ei ole todellisen opposition edustajia Venäjälläkään esim. duuman vaaleissa. Alueen asukkaita on myös painostettu äänestämään vaaleissa. (5) Uhkailun ja painostamisen ohella osassa "äänestyspaikkoja" oli tarjolla ruokaa (ilmaiseksi tai hyvin halpaan hintaan) sekä erilaista ohjelmaa. Leipää ja sirkushuveja siis...


Kasviksia äänestäjille...



...tai lämmintä kättä.



















Luhanskin alueella on viranomaisilmoitusten mukaan käynyt antamassa "äänensä" yli 70% äänestysikäisistä. Lukema voi pitää paikkansa tai olla täyttä potaskaa, veikkaan jälkimmäistä äänestäjien lahjonnasta ja uhkailusta huolimatta. Lukema liene vedetty hatusta...

Sunnuntain puolella ("vaalipäivänä") saimme viestiä Donetskista, viestien mukaan ihmisiä oli aamupäivällä hyvin vähän liikkeellä, monessa "äänestyspaikassa" oli vain muutamia ihmisiä antamassa äänensä. Toisaalta saamieni viestien mukaan ainakin eräällä "äänestyspaikalla" oli enemmän ihmisiä - jonoiksi saakka, mikä käy yksiin aiemmissa "vaaleissa" tehtyjen havaintojen kanssa. Aiemmissa "vaaleissa" on ollut "äänestyspaikoja" joille on tuotu asukkaita "äänestämään", jotta saatiin kuvia jonottavista "äänestäjistä". Jo ennen vaaleja sain omilta tutuiltani sen suuntaista viestiä, ettei "äänestämisessä" ole järkeä, että vaalit ovat yhtä teatteria, että ei jaksa nähdä vaivaa mennä "äänestämään".

Näiltä "suomalaistarkkailijoilta" sopii kysyä, jotta oliko kaalisoppa hyvää? Tuliko maha täyteen?

Marko


1. https://twitter.com/Ulkoministerio/status/1060805502739845120
2. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005897030.html
3.  Anton Shekhovtsov Facebook-tili.
4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/johan-backman-vaalitarkkailijana.html
5.  https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/402713 





sunnuntai 4. marraskuuta 2018

RUFI: Krimin matkoja ja venäläispropagandan levittämistä


Tarkoitukseni ei ole tässä kirjoituksessa tarkastella laaja-alaisesti RUFI:n eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI:n toimintaa vaan luoda katsaus yhdistyksen edustajan – puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov – esiintymisiin sekä yhdistyksen edustajana harjoittamaan viime aikaiseen toimintaan. Palaan myöhemmin RUFI:n pariin kattavammalla kirjoituksella, jossa ruodin tarkemmin yhdistyksen toimintaa käyttäen apunani aiempia kirjoituksiani, kuten ”Mikä se RuFi oikein on?” sekä ”Suomalais-venäläistä yhteistyötä RuFi:n malliin” sekä muita viime aikaisia havaintoja.

Tällä hetkellä RUFI:n näkyvin ja aktiivisin kasvo niin Suomessa kuin myös Venäjällä on yhdistyksen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov, itse asiassa hän on esillä sen verran paljon, että ainakin näin ulkopuolisen silmissä RUFI henkilöityy hyvin paljon yksinomaan häneen ja hänen – varsin kiistanalaisiin – lausuntoihin, tästä päätyy hyvin helposti siihen johtopäätökseen, että RUFI on vain väline, jota hyödynnetään Venäjän narratiivin (käytännössä propagandan) esittämiseen, mitä päätelmää vahvistaa vierailu yhdistyksen Facebook-sivulla, jossa toistuu voimakkaasti Venäjän valtion välittämä tarina. (1)

RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov johtaa "Kuolemattoman rykmentin" -marssia Helsingissä.



















Aloitetaan Krimin matkoista. RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov osallistui tämän vuoden maaliskuussa ”turistimatkalle” Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle. Niemimaalle suomalaisturistien ryhmä matkusti Venäjän kautta, syyllistyen näin Ukrainan lakien rikkomiseen. Niemimaalla ainakin osa ryhmän jäsenistä, kuten Daria Skippari-Smirnov ja Johan Bäckman osallistui propagandaluonteisiin tilaisuuksiin ja keskusteluihin, kuten ”Suomi keskuksen” avaamiseen. RUFI:n puheenjohtaja Skippari-Smirnov antoi jo tuolloin disinformatiivisia lausuntoja erilaisille venäläismedioille.

Johan Bäckman ja RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov Venäjän miehittämällä Krimillä.*
















Keväisen vierailun jälkeen RUFI:n kotisivuilla on ryhdytty markkinoimaan näennäisen omatoimisia matkoja Venäjän miehittämälle Krimille. Toiminta on avointa, eikä toimintaa millään muotoa pyritä peittelemään yhdistyksen kotisivuilla (kuvakaappaus alla). (2)

Kuvakaappaus rufi.fi.














RUFI:n kotisivuilta kiinnostuneet ohjataan hakemaan lisätietoa joko kriminmatkat.com -verkkosivulta tai sähköpostitse/puhelimitse RUFI:n edustajalta, verkkosivuilla mainittu puhelinnumero näyttäisi olevan RUFI:n puheenjohtaja Skippari-Smirnovin numero.

Linkki kriminmatkat.com verkkosivulla vastataan kysymykseen ”Kuka matkat järjestää?” seuraavasti:

”Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI räätälöi matkoja toivomusten mukaan. RUFI kokoaa ryhmät ja selvittää edulliset matkakohteet ja tekee tarvittavat varaukset. RUFI myös selvittää edulliset kuljetukset ja informoi ryhmää aikatauluista. RUFI järjestää tänä vuonna useita Krimin matkoja. Paikan päällä RUFI organisoi matkalaisille kiinnostavaa ohjelmaa ja tapaamisia. Krimin matkat ovat unohtumattomia, kukaan ei ole koskaan katunut sinne lähtöä.” (3)

RUFI:lla yhdistyksenä on selkeä rooli, mutta mitä vastuita sillä on? Entäpä kuinka viranomaisemme suhtautuvat tällaiseen toimintaan? Virossa suhtautuminen näyttää muuttuvan tiukemmaksi Kapo puistas mitmeid reisibüroosid -uutisen perusteella. Viron suojelupoliisi eli Kaitsepolitseiamet (Kapo) on ratsannut matkatoimistoja, jotka välittävät matkoja Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle. (4) 

kriminmatkat.com sivulla mainittu Suomi keskus avattiin kevättalvella, ja, kuten edellä mainitsin, avajaisissa oli paikalla Johan Bäckmanin ja RUFI:n Skippari-Smirnovin johtama suomalaisdelegaatio. Sanoisinko, että piiri pieni pyörii…

Tässä kohdin on syytä muistuttaa, että Krimin niemimaa on de jure osa Ukrainaa Venäjän suorittamasta miehityksestä huolimatta, joten siellä pätevät Ukrainan lait. Henkilöt, jotka matkustavat niemimaalle Venäjän kautta rikkovat tällöin Ukrainan lakeja, josta on mahdollista joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Ulkoministeriön sivuilta lainattua:

”Suomen kanta on, että kansainvälisen oikeuden mukaisesti Krim kuuluu Ukrainaan. Ukrainan lain mukaan Krimille ei saa saapua luvatta Venäjän kautta.

Ukrainan viranomaiset voivat määrätä rangaistukseksi luvattomasta matkustamisesta JFO-alueelle tai Krimille sakkoja ja/tai vankeusrangaistuksen.” (5)

Siirtykäämme seuraavaksi siihen venäläispropagandan jakoon.

Kuten jo kirjoituksen alkupuolella viittasin, RUFI:n Facebook-sivuilla jaetaan liki ”katkeamattomana” virtana venäläispropagandaa – tai Suomea kritisoivaa aineistoa. Sieltä löytyy Johan Bäckmanin haastatteluja, elokuussa likvidoidun militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon muisteloa ja kunnioittamista, kuin myös Daria Skippari-Smirnovin venäläismedioille antamia haastatteluja sekä lausuntoja, jollaisessa Skippari-Smirnov muun muassa kyseenalaistaa suomalaisen oikeusjärjestelmän, antaessaan lausunnon Johan Bäckmanin ja Ilja Janitskinin tuomioon johtaneen oikeudenkäynnin jälkeen.

Helsingin Sanomien kolumnissa Jarmo Mäkelä huomioi myös Skippari-Smirnovin kyseenalaisen lausunnon:

”Osittain tuomioiden taustalla näkyi median mukaan sananvapauden puute. Todistajana toimi suomalais-veäläisen Rufi ry:n Daria Skippari-Smirnov. Hän vakuutti, että ”me eletään täällä totaalisen valvonnan alla. Viharikoksesta voidaan tuomita kuka tahansa, mistä tahansa sanomisesta. Ihminen ei voi ilmaista vapaasti eriäviä mielipiteitään”. (6)

Skippari-Smirnovin lausuntojen perusteella voitaneen tehdä sellainen johtopäätös, että hän myös hyväksyy Johan Bäckmanin ja Ilja Janitskinin toimet, koska niistä hän ei näytä löytäneen kritisoitavaa ja koska lausunnot julkaistaan sellaisenaan myös RUFI:n sivuilla, näkökulmaa voitaneen täten pitää myös RUFI yhdistyksen näkemyksenä?

Yhdistyksen kotisivuilta lainattua:

”Olemme perustaneet uuden yhdistyksen, joka auttaa parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, kulttuurisella ja informatiivisella vaikuttamisella. Tarkoitus on luoda myötämielinen linjaus, lämmin, toverillinen lähestyminen Venäjää kohti.”

Ja kun tätä vertaa yhdistyksen toimintaan, ei pelkästään nyt, vaan myös aiemmin, niin eipä RUFI toiminnallaan ole kyennyt parantamaan ja paikkaamaan nykyisiä kylmänkiskoisia, negatiivisia suhteita Venäjään, vaan mielestäni RUFI on omalla toiminnallaan ruokkinut tätä negaatiota – mikä liene yhdistyksen tosiasiallinen tarkoituskin. Tarkoitus on synnyttää eripuraa ja konflikteja suomalaisten ja venäläisten välille mutta myös maassamme asuvien venäläisten (ryhmänä) sisälle, jakamalla ihmisiä ”meihin” ja ”heihin” määrittävänä tekijänä ollessa sen kuinka suhtautuu Venäjän hallintoon ja sen harjoittamaan imperialistiseen ja militaristiseen politiikkaan.

Krimin matkat, provosoivat lausunnot, Venäjän militaristisen politiikan hyväksyminen/palvominen, ”Kuolemattoman rykmentin” -marssit – kaikki ovat vain osa tätä yhteiskuntaamme kohdistuvaa toimintaa/vaikuttamista. Voisimmeko kutsua tätä kokonaisuutta, jonka yksi osa on RUFI:n toiminta, hybridisodankäynniksi, jota Venäjä Suomeen kohdistaa?


Marko



*: Kuvakaappaus RUFI:n Facebook-sivulle linkitetyltä videolta.