Marraskuu Itä-Ukrainan sotatoimialueella – sota jatkuu rauhanpuheista huolimatta

Marraskuu on jo kääntynyt joulukuuksi, tässä vaiheessa on hyvä luoda lyhyt katsaus marraskuun tapahtumiin Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Jos vertaamme marraskuuta lokakuuhun, niin kuukaudet eivät aivan olleet veljiä keskenään – lokakuussa menehtyi sotatoimissa yhdeksän Ukrainan asevoimien sotilasta 26 haavoittuen tai vammautuen taistelutehtävissä tai vihollisen tulituksessa, vastaavasti marraskuussa kuusi Ukrainan asevoimien tai sitä tukevien joukko-osastojen sotilasta menehtyi sotatoimissa 36 haavoittuessa. Haavoittuneiden joukossa on kuusi Ukrainan rajavartiolaitoksen nopeantoiminnan joukkojen sotilasta. He haavoittuivat 20. marraskuuta vihollistulessa Hladosoven alueella miehitetyn Horlivkan koillispuolella.

Ukrainalaisten tappioiden kohdalla on hyvä huomioida se, että marraskuussa Venäjän asevoimat ja niitä tukevat proxy-joukot tulittivat kohteita Ukrainan kontrolloimilla ja hallinnoimilla alueilla useita kertoja myös panssarintorjuntaohjuksin. Loppukesään ja syys-lokakuuhun verrattuna tilanne oli poikkeuksellinen panssarintorjuntaohjusten ollessa laajemmassa käytössä, niitä on myös käytetty Zolote-4:n alueella – sopimusten velvoittamina – vetäytyviä Ukrainan asevoimien yksiköitä vastaan. Samanlaiseen sopimusrikkomukseen Venäjän proxy-joukot syyllistyivät joitain päiviä myöhemmin Bohdanivka-Petrivs’ke -lohkolla Donetskin eteläpuolella, jossa vetäytymisvaiheessa olevaa ukrainalaisyksikköä tulitettiin panssarintorjuntaohjuksilla.

Erityisen poikkeuksellisena voidaan myös pitää Syzen kylän alueella tapahtunutta ukrainalaisjoukkoihin kohdistunutta iskua, jossa haavoittui vakavasti 46. ilmarynnäkköprikaatin sotilas. Iskussa prikaatiin kuuluvan joukko-osaston asemiin pudotettiin, todennäköisesti Venäjän alueelta lennätetyllä, miehittämättömällä lennokilla tai nelikopterilla kranaatteja tai muita räjähteitä. Aiemmin Venäjän proxy-joukot ovat iskeneet Ukrainan asevoimien asemiin nelikoptereilla, joihin on asennettu ripustimet maksimissaan muutamalle 30 mm kranaattikonekiväärin kranaatille (esim. VOG-17M). Syzen iskun osalta ukrainalaiset eivät ole kertoneet käytetyn kranaatin tai räjähteen tyyppiä, sotilaan leikanneiden lääkäreiden mukaan uhrin selästä poistettiin ”uudentyyppisiä sirpaleita”.

Syzen kyläkeskus sijaitsee 1,3 kilometriä demarkaatiolinjana toimivasta Siverskyi Donets -joesta pohjoiseen ja noin 3 kilometriä Venäjän rajasta länteen.

Sotatoimialueella vallitsevasta tulitauosta huolimatta ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat rekisteröineet koko marraskuun ajan päivittäin tulitaukorikkomuksia, niin ikää tarkkailijoiden on onnistunut rekisteröidä Venäjän proxy-joukkojen suorittamia tulitaukorikkomuksia myös niillä alueilla, joilta sodan osapuolet ovat vetämässä joukkojaan eli Zoloten sekä Bohdanivka-Petrivs’ken alueilta – jälkimmäisessä ETYJ:n tarkkailijoiden on onnistunut havaita lukuisia tulitaukorikkomuksia useina päivinä (julkaistuissa raporteissa tulitussuunta on ollut idästä länteen tai koillisesta lounaaseen ts. miehitetyiltä alueilta Ukrainan kontrolloimille alueille).

Venäjän asevoimiin ja proxy-joukkoihin kuuluvat joukko-osastot ovat marraskuussa tulittaneet sotilas- ja siviilikohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla pienikaliiperisten aseiden ohella erilaisilla kranaattikonekivääreillä ja 82 mm sekä 120 mm kranaatinheittimillä, 122 mm tykistöllä sekä BMP-1 ja BMP-2 rynnäkkövaunujen pääaseilla ja 23 mm ilmatorjuntakanuunoilla. Käytössä on myös ollut edellä mainittuja panssarintorjuntaohjuksia, sekä kevyitä sinkoja että raskaita sinkoja (73 mm SPG-9 raskassinko) ja yksittäistapauksissa lennokeista tai nelikoptereista pudotettuja 30 mm kranaatteja tai muita ammuksia/ räjähteitä.

Marraskuussa sodassa kaatuneet ukrainalaissotilaat, kuvat Volunteer Info.

Marraskuun aikana miehitetyiltä alueilta käsin tulitettiin erilaisilla asejärjestelmillä – myös Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä – Ukrainan kontrolloimilla alueilla sijaitsevia siviilikohteita. ETYJ:n neljän viikon tarkkailujakson aikana (28.10 – 24.11.2019) sotatoimialueella seitsemän siviiliä vammautui sotatoimien seurauksena. Vastaavasti Ukrainan kontrolloimille alueille kohdistuneessa tulituksessa vaurioitui tai tuhoutui kokonaan useita omakotitaloja tai muita pientaloja.

 

Mittavia materiaalisia vahinkoja aiheutui marraskuun 14. päivä Venäjän proxy-joukkojen tulittaessa kranaatinheittimillä Avdiivkan tuntumassa sijaitsevaa ”Akaasian” ("Акація") aluetta. Omakotitalo vaurioitu tulituksessa pahoin, heti seuraavana päivänä 15. marraskuuta venäläisjoukot tulittivat uudestaan Avdiivkan aluetta. Tällä kertaa tulitus kohdistui Kamjankan kylään Avdiivkan itäpuolella, kohde alueella ei sijaitse sotilaallisia kohteita. Kamjankan aluetta tulitettiin pienikaliiperisten aseiden ohella kranaattikonekivääreillä sekä kevyillä singoilla.

Kumpanakin päivänä tulitus synnytti ainoastaan materiaalisia vahinkoja.

Vastaavasti alkuillasta 24. marraskuuta Venäjän proxy-joukot tulittivat ukrainalaisjoukkojen asemia Berezoven alueella Donetskin eteläpuolella raskailla konekivääreillä sillä seurauksella, että valojuova-ammukset sytyttivät rutikuivan ruohikon ja pensaiston palamaan. Tulipalot raivosivat alueelle myöhään yöhän ennen kuin ne saatiin siviilien avustuksella sammutettua.

Ruohikko ja pensaistopalo levisi muutamiin alueen siviilirakennuksiin, tuhoten ja vaurioittaen niitä pahoin.

Seuraavana päivänä (eli 25. marraskuuta) Ukrainan asevoimat ja siviiliviranomaiset yhdessä palomiesten kanssa kävivät tarkastamassa tuhoja. Useita tunteja raivonneet tulipalot tuhosivat kuusi asuinrakennusta niin pahoin, että asukkaat oli evakuoitava alueelta.

Kranaattitulen tuhoama omakotitalo ”Akaasian” alueella Avdiivkassa.

Tämän vuoden kuluessa Ukrainan asevoimien yksiköt tai niitä tukevat osastot ovat joko ottaneet hallintaansa kokonaan tai edenneet osin alueille, jotka ovat olleet joko Venäjän proxy-joukkojen hallinnassa tai ”harmaata vyöhykettä” rintamalinjalla. Paikallisten asukkaiden kannalta ikävää tilanteessa on se, että nyt Ukraina vetäytyy Zolote-4:n alueelta, jonka se vasta viime ja tämän vuoden kuluessa otti uudelleen hallintaansa, onnistuen samalla edes jollain tasolla vakauttamaan olot taajamassa ja parantamaan elinmahdollisuuksia – vapautetun taajaman asukkaiden oli mahdollista äänestää Ukrainassa tänä vuonna järjestetyissä vaaleissa. Vastaavaa mahdollisuutta heillä ei ollut aiempina sotavuosina Zolote-4:n ollessa joko miehitettynä tai harmaalla vyöhykkeellä rintamalinjan pirstoessa kylän.

Alla karttakuva, jolle merkitty ne alueet, jotka Ukrainan asevoimat ja niitä tukevat osastot, kuten Ukrainan kansalliskaarti, on ottanut hallintaansa tänä vuonna (v. 2019). Alkuperäistä kuvaa täydennetty Mar’inkan ja Dokuchajevskin osalta, joista on osia (Dokuchajevsk) siirtynyt Ukrainan hallintaan tai jotka ukrainalaisjoukot ovat ottaneet – vihdoin – kokonaisuudessaan hallintaansa (Mar’inka).

Alkuperäinen karttakuva via Radio Svoboda

Marraskuun puolivälin jälkeen Venäjä vihdoin ja viimein palautti Ukrainalle vuosi sitten Kertšinsalmen yhteenotossa kaappaamansa kolme Ukrainan laivaston alusta, satamahinaaja Yany Kapun sekä kaksi Gyurza-M-luokan tykkivenettä – Berdjanskin ja Nikopolin.

Kaapattujen alusten miehistön Venäjä vapautti pitkän, ja kansainvälisessä merioikeudessa laittomaksi tuomitun, vankeuden jälkeen tämän vuoden syyskuussa Ukrainan ja Venäjän laajassa vankienvaihto-operaatiossa. Tuolloin Venäjä, vangitsemiensa merisotilaiden ohella, vapautti lukuisia pidättämiään ja näytösoikeudenkäynneissä pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomitsemia ukrainalaisia poliittisia vankeja – vapautettujen joukossa oli myös ukrainalainen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov.

Ukrainan laivaston alusten palauttaminen on hyvä nähdä osana laajempaa kokonaisuutta, sen edeltäessä tulossa olevia Normandia formatin -keskusteluja Ranskassa, joihin osallistuu Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin ohella Venäjän Vladimir Putin, Saksan liittokansleri Angela Merkel sekä harkitsemattomasti sanojaan asetteleva Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Tätä kokonaiskuvaa tarkasteltaessa on syytä huomioida Venäjän toimet Itä-Ukrainassa ja Krimillä, sen halu (ja tarve) osoittaa kontrolloivansa tilannetta ja tarvittaessa joko kiristää otetta tai ryhtyä operaatioihin, jotka kiinnittävät median huomion – jollaisena esim. alusten palautusta voidaan pitää – samalla kuitenkin ryhtyen toimiin, jotka antavat täysin päinvastaisen signaalin, mutta jotka aivan liian usein jäävät huomiotta, kuten vaikkapa useampien ”humanitaaristen kolonnien” lähettäminen, sopimusten vastaisesti, Venäjältä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille (eilen 5. joulukuuta Itä-Ukrainaan saapui 94. ”humanitaarinen kolonna” Venäjältä).

Venäjän rannikkovartioston alus hinaa Ukrainan laivaston satamahinaaja Yany Kapua Kertšin satamassa. Kuva kommersant.ru.

Venäjän viime vuonna kaappaamat Ukrainan laivaston alukset takaisin kotona Otšakivin satamassa, jossa sijaitsee Ukrainan laivaston operaatiokeskus.

Otšakivissa Ukrainan merivoimien tarkastajat tarkastivat Venäjän palauttamien alusten teknisen kunnon sekä asejärjestelmien ja muun sotilaallisen varustuksen tilan. Tarkastuksen kohteena olivat molemmat Gyurza-M -luokan partioveneet (Berdjansk ja Nikopol) sekä satamahinaaja Yany Kapu. Tarkastuksessa alusten havaittiin kärsineen itse Venäjän suorittamassa sotilasoperaatiossa sekä aikana, jona ne olivat Venäjän hallinnassa, mittavia vaurioita. Seuraavaksi ukrainalaislähteisiin pohjautuva lyhyt yhteenveto tarkastusraportista muutamine kuvine.

Tarkastuksessa havaittiin, että suurin osa aseista ja ampumatarvikkeista sekä viestintävarustuksesta puuttui, tai oli poistettu, kuten navigointijärjestelmät sekä kiinteä aseistus, tai tehty muulla tavalla käyttökelvottomiksi – osa yksinkertaisesti hajotettu. Kaikista kolmesta aluksesta oli myös poistettu venäläisten toimesta tunnistamismerkintöjä ja laitteita sekä valtiollisia tunnuksia.

Gyurza-M -luokan partioveneissä havaittiin muun muassa seuraavia puutteita: navigointivälineet, kaikki henkilökohtaiset aseet ja ammukset, kaikki viestintä- ja tarkkailuvälineet merkinantovalot mukaan lukien olivat poissa – varastettu.

Niin ikää venäläiset olivat poistaneet aluksista NBC-varusteet, meripelastusvälineet, työkalut ja muut alusten huoltoon tarkoitetut varusteet sekä lämmittimet, televisiot ja näytöt ynnä tallenninvälineet. Kummankin aluksen kapteenin työskentelypöytä oli avattu ja tuhottu.

Gyurza-M -luokan partiovene Berdjanskin rungossa ja rakenteissa havaittiin kuusi aukkoa vesirajan yläpuolella, vaurioiden todellista luonnetta ja kokoa tarkastajien ei ollut mahdollista määrittää, koska aukot oli peitetty venäläisten toimesta metallilevyin. Berdjanskin rakenteissa havaittiin useita yhteenotossa syntyneitä ammusten ja rakettien aiheuttamia taisteluvaurioita.

Nikopolin ohjain- ja voimansiirtojärjestelmiä oli vaurioitettu tai hajotettu, myös Nikopolissa havaittiin taisteluvaurioita.

Satamahinaaja Yany Kapun rungon tyyrpuurin puolella havaittiin mittavia vahinkoja, samoin perässä tyyrpuurin puolella – myös muissa perän rakenteissa havaittiin vaurioita. Hinaajan rungossa ja rakenteissa havaittiin myös venäläisten tulituksen aiheuttamia vaurioita.

Yany Kapusta oli viety tai hajotettu venäläisten toimesta huonekaluja, pesualtaita ja wc-kalustusta, pesukone sekä tuuletus- ja ilmanpoistojärjestelmä. Moottoritilassa oli myös lukuisia, todennäköisesti tahallisesti tehtyjä, reikiä.

Tarkastajien arvion mukaan alusten kärsimät vauriot, kun huomioidaan poistetut ase- ja tulenjohtojärjestelmät sekä tutkat, nousevat 55,5 miljoonaan hryvinaan. Tarkastajien arvion mukaan aluksia ei voi käyttää tarkoituksen mukaisella tavalla. Yany Kapun osalta on vielä huomioitava telakkateollisuuden edustajien arviota, jotta voidaan määritellä aluksen rungon ja järjestelmien kärsimien kokonaisvaurioiden hinta.

Ukrainan laivaston satamahinaaja Yany Kapu Otšakivissa, Ukrainassa.

Yany Kapulle aiheutettuja vaurioita.

Berdjansk Otšakivissa.

Nikopolin komentosiltaa, näyttöjä ja ohjainjärjestelmiä poistettu Venäjällä.

Nikopol.

Venäjän passeja miehitettyjen alueiden asukkaille

Venäjä on jo jonkin aikaa tarjonnut Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden asukkaille mahdollisuutta Venäjän passiin. Viime aikaisten tietojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että Venäjällä ei olla tyytyväisiä siihen, kuinka aktiivisia miehitettyjen alueiden asukkaat ovat olleet hakemaan maan passia, koska vielä keväällä eläkeläisten oli käytännössä hyvin vaikea, jollei jopa mahdotonta, saada Venäjän passia mutta nyt myös heille on ilmaistu asia siten, että tulevaisuudessa Venäjän passi voi edesauttaa ”eläkkeiden” ja erilaisten ”sosiaalisten tukien” saannissa, joiden tosiasiallinen maksaja on Venäjän valtio vaikka rahat kierrätetäänkin miehitetyille alueille Venäjän toimesta perustettujen ”kansantasavaltojen” kautta.

Syytä on myös huomioida tapahtumat demarkaatiolinjan miehitettyjen alueiden puolella sijaitsevilla tarkastusasemilla, jossa Ukrainan passin esittäjiä, mutta miehitetyillä alueilla asuvia, on ”kyykytetty” ja jopa peloteltu Ukrainan passin tähden, kerrottu sellaisen voivan tuottaa ongelmia tulevaisuudessa rintamalinjaa ylittäessä jne. Samankaltaista vihjailua kohdistetaan muidenkin miehitettyjen alueiden ”viranomaisten” toimesta alueen asukkaisiin – ”viranomaisille” ongelma on nimenomaan Ukrainan passi. Paine näyttää kohdistuvan ihmisiin, joiden sosioekonominen asema on huono. Suoraa painostusta tyyliin ”Venäjän passi on hankittava” ei ole tietojeni mukaan vielä käytetty ainakaan em. ryhmää tai ”tavallisia kansalaisia” kohtaan – hallinnollisen eliitin tai paikallisen militantti- tai miliisijohdon kohtaamasta kohtelusta minulla ei ole tarkempaa tietoa.

Alla kaavio, jossa kuvattua ”reittiä” tavallinen, miehitetyillä alueilla asuva Ukrainan passin omaava, kansalainen etenee saadakseen Venäjän passin, ”kansantasavaltojen” ”passin” jälkeen on ensin anottava Venäjän sisäistä passia, jonka saa ”tyhjänä” ts. siinä ei ole ainoatakaan leimaa ja merkintää perustietojen (nimi ja syntymäaika) lisäksi ja vasta myöhemmin voi hakea Venäjän ulkomaanpassia. Tämä leimattomuus on kuitenkin aiheuttanut ongelmia Venäjän rajalla saavuttaessa miehitetyiltä alueilta Venäjälle – tiedossani on tapauksia, joissa Venäjän rajaviranomaiset ovat antaneet sakkoja sellaisille miehitettyjen alueiden asukkaille, jotka ovat esittäneet rajalla ”tyhjän” Venäjän sisäisen passin. Rajaviranomaisten mukaan, kun kyseinen passi ei voi olla tyhjä. Toiminta on sen verran yleistä, että kyseessä ei ole satunnaiset yksittäistapaukset.

Venäjällä on ainakin käyty keskusteluja nopeutetun järjestelmän luomiseksi, jossa miehitetyillä alueilla asuvan henkilön ei ensin tarvitse hakea ”kansantasavaltojen” ”passia”, vaan hetimmiten voi hakea Venäjän (sisäistä) passia. Todennäköisesti tämäkin kehitteillä oleva suunnitelma on seurausta Venäjän passien – odotettua – kehnommasta suosiosta.

Itsestään selvää on se, että nämä Venäjän toimet ovat omiaan heikentämään tilannetta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, mutta myös laajemmin Ukrainassa. Ne lisäävät epävakautta alueella, heikentäen samalla entisestään, alisteisessa asemassa ja miehitysterrorin kohteena olevien, miehitetyillä alueilla asuvien kansalaisten asemaa, ja etenkin huono-osaisten asemaa, jotka jo nyt ovat hyvin alisteisessa asemassa. Kansainvälisen yhteisön toimet Venäjän tuomitsemiseksi ja rankaisemiseksi näiltä osin ovat olleet olemattomia, vaikka Itä-Ukrainassa elää miljoonia ihmisiä miehityshallinnon sorron alla. Itse asiassa Emmanuel Macronin puheet ovat häpeällisiä, jollaisia ei uskoisi eurooppalaisen sivistysvaltion johtajan lausuvan.

Marko

Tätä kirjoittaessa olen käyttänyt suurta joukkoa erilaisia lähteitä, en kuitenkaan näe tarpeelliseksi luetella niitä erillisinä linkkeinä listan pituuden tähden, joten tekstissä mainittujen ETYJ:n Ukrainan monitorointimission, Volunteer Infon, Radio Svobodan ja Kommersantin ohella olen hyödyntänyt Ukrainan Joint Forces Operationin Facebook-tiliä, unian.info-verkkosivua, Liveuamap.com:ia sekä OSINT-lähteitä ja erilaisia raportteja.

Berjanskin, Nikopolin ja Yany Kapun kuvatiedostot luovutettu omaan ja DU:n käyttöön.

Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa?

Helsingin Sanomat julkaisi marraskuun lopulla, ruotsalaisen Dagens Nyheterin katsaukseen pohjautuvan uutisen ruotsalaisten ja venäläisten uusnatsien tiiviistä yhteyksistä, joihin en tässä kirjoituksessa syvällisesti palaa, koska olen kirjoittanut aiheesta tai sivunnut aihetta kirjoituksissani viime vuosina useamman kerran. Helsingin Sanomien uutisessa huomioni kiinnittyi Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattori Tommi Kotosen arvioon suomalaisten ja venäläisten uusnatsien välisiin siteisiin, tai ennemminkin niiden olemattomuuteen.

”Äärioikeistoa tutkineen Jyväskylän yliopiston tutkimuskoordinaattorin Tommi Kotosen mukaan suomalaisilla uusnatseilla tuskin on yhtä voimakkaita siteitä Venäjälle kuin ruotsalaisilla.

”Rimin edustaja kävi Ruotsin vastarintaliikkeen vieraana muutama vuosi sitten ja ilmeisesti tuki heitä myös rahallisesti. Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on ollut historiallisista syistä varauksellisempaa suhtautumista Venäjään erityisesti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen.”

Kotosen mukaan ruotsalaisilla uusnatseilla on ylipäänsä voimakkaampia yhteyksiä puolisotilaallisiin joukkoihin.” (1)

Aivan kuten Kotonen, en usko itsekään, että suomalaisilla uusnatseilla olisi (vielä) suoria ja tiiviitä yhteyksiä venäläisiin puolisotilaallisiin joukkoihin, mutta en sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö suhteiden tiivistyminen tälle asteelle tulevaisuudessa ole mahdollista – itse asiassa jopa todennäköistä, jos huomioimme sen kuinka venäläiset ääriryhmät ovat rakentaneet ja syventäneet verkostojaan kautta Euroopan, ja hyvin monessa tapauksessa, jossain vaiheessa mukaan on astunut aseellinen koulutus tai vastaava sotilaallinen tai terroristinen harjoittelu. Ruotsalaiset eivät siis ole ainoita laatujaan, vastaavia esimerkkejä löytyy Tšekistä, Slovakiasta, Serbiasta aivan kuten Ranskasta ja monesta muusta eurooppalaisesta valtiosta, joten on enemmän kuin todennäköistä, että jossain vaiheessa suomalaisille esitetään vastaavia yhteistyömuotoja venäläisten tai heidän operaattoriensa taholta.

Vastarintaliikkeen ruotsalaiset Thulin ja Melin (kaksikko vasemmalla) Partizan-leirillä Venäjällä.

Suomessa vastarintaliikkeen piirissä on kenties oltu varauksellisempia Venäjän ja sen tarkoitusperien suhteen, mutta epäilen, että tänään tämä varautuneisuuden taso on laskenut melkoisesti – jos venäläisiä imperialistisia ja nationalistisia ääriryhmiä ei vielä nähdä liittolaisena, niin todennäköisesti ne nähdään kumppaneina taistelussa rappeutuvaa länttä ja sen valtarakenteita vastaan. Edellinen arvioni perustuu sosiaalisessa mediassa tekemiini havaintoihin, joista seuraavaksi esimerkkien kautta lihaa luiden ympärille. Tähdennän kuitenkin, että mitään savuavaa asetta minulla ei ole esittää, joten aihetodisteissa on pitäydyttävä ja niiden perusteella tehdyissä päätelmissä.

Mutta ennen uppoutumista aihetodisteisiin, totean sen, että Suomessa Vastarintaliikkeen parissa on havaittavissa, vähintäänkin, rivien hajoamista mitä tulee suhtautumisessa Ukrainaan ja ukrainalaisiin kansallismielisiin ryhmiin, kuten Pravyi Sektor – osa suomalaisista uusnatseista leimaa ukrainalaiset hyvin selkeästi juutalaisten kätyreiksi, mitä venäläiset eivät heidän mielestä ole. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko leimaaminen seurausta venäläispropagandan syytöksistä, vai löytyykö taustalta muita – olennaisempia – syitä, mutta kun eräs Johan Bäckman on verkostoitunut myös sellaisiin sosiaalisen median ryhmiin, joissa suomalaiset ”kansallismieliset” sekä Vastarintaliikkeen kuin myös Soldiers of Odinin jäsenet ovat, niin enpä sulkisi pois propagandan voimistavaa vaikutusta. Esim. venäläisen Facebook-kopion VK:n eli VKontakten Kansallinen Turvallisuus -ryhmässä on jäseninä kokojoukko kotoisen ”kansallismielisen” siiven höyrypäitä, jossa Soldiers of Odinin perustajan Mika Rannan seurassa on myös MV-lehteenkin sisältöä tuottanut Juha Korhonen, että dosentti Johan Bäckman, unohtamatta Brysselissä vaikuttavaa Sakari Lindeniä.

Sosiaalisessa mediassa verkostot ovat toki laajemmat kuin yksi yksittäinen ryhmä, mahdollisia yhteydenpitoalustoja on lukuisia samoin sosiaalisen median alustoja, mutta näyttää siltä, että ainakin osa ”kansallismielisistä” ja laita- sekä äärioikeistoon kuuluvista henkilöitä ja ryhmistä turvautuu tätä nykyä venäläiseen VK:hon Facebookin sijaan, mihin on nähdäkseni hyvin selkeä syy, VK:ssa heillä on vapaammat kädet jakaa propagandistista ja ekstremististä materiaalia verrattuna Facebookiin, jossa ääriryhmien toimintaa edes jossain määrin yritetään suitsia kieltojen ja rajoitusten toimesta. Toki näiltä suomalaisilta ääriryhmiltä (niiden edustajilta) ja ääriajattelijoilta unohtuu se, että venäläisellä alustallakin he ovat ”turvassa” tasan niin kauan kuin pysyttelevät ”turvallisissa aiheissa” eli toimivat Venäjälle edullisella tavalla. Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, mutta se, että ”kansallismielisinä” itseään pitävät loikkaavat kritiikittä Kremlin riveihin kertoo paljon heidän tarkoitusperistä – eivät he Suomen asia ole. Yksinkertaisesti ilmaistuna, aivan kuten Venäjä, hekin taistelevat liberaaleja läntisiä demokratioita vastaan tavoitellen jopa vallankumousta (Vastarintaliike).

Johan Bäckmanin ohella tässä yhteydessä nousee esiin henkilönä varsin usein miehitetystä Itä-Ukrainasta, Luhanskista, käsin operoiva Janus Putkonen. Hän päätoimittelee tällä hetkellä vale-, viha- ja propaganda- sekä disinformaatiojulkaisu MV-lehteä, jonka kautta venäläispropagandan ohella myös erilaiset ”kansallismieliset” ryhmittymät saavat näkyvyyttä tai äänensä kuuluviin – tässä joukossa on varsin usein edustettuna myös perussuomalaisia toimijoita (puolueaktiiveja ja jopa kansanedustajia).

Nähdäkseni Putkosella, kuten Bäckmanillakin, on kokonaisuudessa laajempi rooli kuin toimia vain ja ainoastaan disinformatiivisen ja propagandistisen viestin välittäjänä sekä mielipiteen muokkaajana. Heidän rooleissa ja toimintatavoissa on eroja, Putkonen työskentelee Venäjän hyväksi miehitetyssä Itä-Ukrainassa, hän tapaa usein eurooppalaisia ääri- ja laitaoikeiston edustajia, mutta näiden yhteyksien lisäksi hänellä näyttää olevan tiiviit yhteydet sikäläiseen, Luhanskissa toimivaan, Yön susien organisaatioon, jonka jäseniä on myös osallistunut sotaan Venäjän proxy-joukoissa. Putkonen tuntuu myös auliisti esittelevän Yön susien sikäläistä (Luhansk) ”kerhoa” suomalaisvierailleen. En kuitenkaan ryhdy tässä spekuloimaan sillä, mitä kaikkea nämä vierailut pitävät sisällään tai toimivatko ne pohjustuksena tuleville projekteille.

Janus Putkonen kavereineen Yön susien ”kerhotalolla” miehitetyssä Luhanskissa.

Tarkasteltaessa kokonaisuutta Yön susillakin voi olla tässä asiayhteydessä oma roolinsa. Janus Putkonen kuin myös Johan Bäckman markkinoivat Yön susia suomalaisille patrioottisena moottoripyöräkerhona omissa kanavissaan, kuten MV-lehdessä – totuuden ollessa aivan muuta. Kyseessä on yksi Venäjän hallinnon hyödyntämistä hybridityökaluista, jolla (tarvittaessa) synnyttää ja luoda yhteenottoja ja jännitteitä matalan intensiteetin konflikteissa. Tai toimia venäläispropagandan ja imperialismin levittäjänä. Blogissa Yön susien roolista venäläisen imperialismin levittäjänä.

Yön susiin on liittynyt joukko suomalaisia, osa ollessa Suomeen perustetun kerhon jäseniä ja osan, kuten Jouni Takki, ollessa vastaavasti Petroskoissa – Venäjällä toimivan kerhon jäseniä. Sosiaalisen median verkostojen perusteella näyttää siltä, että ainakin osalla Yön susien jäsenistä on suoria tai ryhmien kautta yhteyksiä suomalaiseen äärioikeistoon, sekä kansallissosialisteihin. Suomalaisia Yön susien jäseniä on vasta reilut kymmenen, kuitenkin alle kaksikymmentä, joten on kuitenkin ennenaikaista tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ennemminkin nämä yhteydet ovat sellaisia, jotka on hyvä huomioida ja joita on viisasta seurata, koska ne omalta osaltaan mahdollistavat laajemmat kontaktit Venäjällä henkilöihin ja ryhmiin, joilla on käytössä aseistusta sekä kykyä käyttää niitä. On myös hyvä huomioida se, että Euroopassa Yön susien paikallisorganisaatiot ovat tai ovat olleet mukana puolisotilaallisten joukkojen kouluttamisessa – osan yhteistyökumppaneista kuuluessa kansallismielisiin ynnä äärioikeistoon kuuluviin ryhmiin, ja vieraillen (organisaatiotasolla) Venäjällä Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsenten tapaan.

On todennäköistä, että Bäckman ja Putkonen toimivat myös linkkeinä suomalaisten ”kansallismielisten” ja toisaalta Venäjän proxyissa Itä-Ukrainassa taistelleiden venäläisten ja eurooppalaisten välillä, koska muuten on varsin vaikea selittää sitä, että miten esim. ranskalaistaustainen – Ranskan keltaliivien mielenosoituksissakin mukana ollut – Sergei Munier on hakeutunut suomalaisten ”kansallismielisten” ynnä kansallissosialistien kaveripiiriin sosiaalisessa mediassa (mukaan lukien ryhmät). (2) Eikä Munier ole ainoa Venäjän proxyissa sotinut, jolla on jonkinasteisia yhteyksiä suomalaisiin ”kansallismielisiin” tahoihin.

Alussa viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen liittyen, on hyvä tiedostaa seuraava twitter-keskustelussa esille tuotu asia:

artikkelissa olisi voinut myös mainita, että PVL:n aktiivit matkustivat Pietariin Helsingin kautta, jossa he tapasivat natsististen paramilitäärien yhteyshenkilön "Vladimirin" (ei välttämättä oikea nimi), (3)

jossa ”PVL:n aktiiveilla” viitataan Venäjälle koulutusleirille matkustaneisiin Anton Thuliniin ja Viktor Meliniin, ja se, että tapaaminen on tapahtunut Helsingissä ei välttämättä johdu siitä, että Helsinki sattuu sopivasti matkareitille, vaan tällainen tiedonjyvä voi olla yksi merkki siitä, että suomalaisillakin on suorempia kontakteja venäläisiin ääriryhmiin ja järjestöihin, puhumattakaan organisaatioista, jotka osallistuvat hyvin suoraan Venäjän proxy-joukkojen ynnä maan hallinnon hyödyntämien ekstremistien koulutukseen ja varustamiseen. Tietojeni mukaan venäläisiä uusnatseja on myös osallistunut marsseille Suomessa.

Vastaavasti tämä paramilitaarien yhteyshenkilö ”Vladimir” kuuluu RIM:in puolisotilaalliseen sisarorganisaatioon – Partizaniin, jota nimeä organisaatiosta käytettiin Expressenin kesäkuussa 2017 julkaisemassa uutisessa ”Här krigstränar nazisterna i Ryssland före bombdåden”:

”Före dåden uppges Viktor Melin och Anton Thulin ha genomgått en militär utbildning på rysk mark.

Bland annat förekommer de båda på bilder som den ryska paramilitära organisationen Partizan lagt upp på deltagare på den ryska motsvarigheten till Facebook.” (4)

Uskallan väittää, että Expressenin uutisessa mainittu “paramilitära organisationen Partizan” on venäläisen – Itä-Ukrainassakin sotineen – Denis Vasiljevin yritys Partizan Center (Центр Партизан), jolle aiheelle suon hiukan enemmän tilaa blogissani ”Venäjällä koulutetaan eurooppalaisia ekstremistejä”.

Alun uutisessa mainittu RIM (Russian Imperial Movement) on venäläinen äärikansallismielinen ja imperialistinen liike, joka on tehnyt pidempään yhteistyötä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa tukien myös taloudellisesti heitä. RIM on myös lähettänyt vapaaehtoisia (Imperial Legion) sekä varusteapua Itä-Ukrainaan. Heidän yhteistyökumppaneista löytyy myös entisiä ja todennäköisesti myös nykyisiä Venäjän asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden upseereja, kuten – venäläisen imperialismin nimeen vannova – Donetskin ”kansantasavallan” sotilaskomentajanakin toiminut Igor ”Strelkov” Girkin. RIM:istä puhuttaessa on hyvä muistaa se, että joukko heidän jäseniä matkusti Nikolai Trushchalovin johdolla maaliskuussa 2014 Donetskiin tapaamaan sikäläisiä yhteystyöhenkilöitä. Vierailu suoritettiin vain muutamaa viikkoa ennen Venäjän organisoiman Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua.

RIM:istä käytetään myös lyhennettä RID:n eli Russkoe Imperskoe Dvizhenien.

RIM nousi myös tällä viikolla esille Anton Shekhovtsovin Facebook-päivityksessä, jossa hän kertoo Wienissä toimivan monarkistisen ”Black-Yellow Alliance’n” järjestäneen kokouksen 9. marraskuuta, ja paikalla olleen myös RIM:in johtajan Stanislav Vorobyovin.

Stanislav Vorobyov (vas) Wienissä, kuva A. Shekhovtsovin Facebook sivulta.

Sitä savuavaa asetta on toistaiseksi vaikea esittää, mutta sosiaalisen median verkostojen ja ryhmien sekä henkilökohtaisten kontaktien, jollaisesta vieraskynätekstissä kirjoitettiin Rysky Riiheläisen uusimaanpuolustus-blogissa jo lokakuussa 2017, (5) ja tapaamisten perusteella voidaan sanoa, että ainakin osa suomalaisesta äärioikeistosta (myös uusnatseista) ja ”kansallismielisestä” liikehdinnästä suhtautuu enemmän kuin myötämielisesti Venäjään ja sen operaattoreihin ollen valmis – mahdollisesti hyvinkin pitkälle menevään – yhteistyöhön heidän kanssa.

Marko

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006321419.html?share=e57e3e2c34f50f0eb2178552dd99b248&fbclid=IwAR0MTVw-AO-hJkYF9AM8N_mKFcuw2zkq-c0dA0sZiXGjteq3wYfWAGrOmxg 

2. https://medium.com/dfrlab/the-small-world-of-french-foreign-fighters-f53799ee3673 

3. https://twitter.com/VarisVerkosto/status/1199432934178131968?s=20 

4. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

5. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/10/vieraskyna-pohjoismaisen.html 

Venäjä vahvistaa joukkojaan miehitetyllä Krimillä

Palataan tässä kirjoituksessa Venäjän toteuttamaan, miehittämänsä Krimin niemimaan militarisointiin, sillä kokonaisuus huomioiden kyse on muustakin kuin pelkästä niemimaalle sijoitettujen joukkojen vahvistamisesta. Käyn kirjoitukseni alkupuolella läpi niemimaalle sijoitettujen joukkojen vahvistamista, ja kaluston modernisointia, vastaavasti loppupuolella muutamia huomioita yhteiskunnallisesta militarisoinnista ja siihen nivoutuvista tekijöistä, kuten pakkovärväyksestä, lasten militarisoinnista ja miehityshallinnon vastustajien sorrosta.

Miehitysvuosien kuluessa Venäjä on kasvattanut Krimin niemimaalle sijoittamiensa joukkojen ja kaluston määrää merkittävästi, aihetta olen sivunnut aiemminkin pariin otteeseen. (1 ja 2) Ennen miehitystä ja laitonta anneksaatiota niemimaan alueella oli, maiden välisen (Ukraina ja Venäjä) sopimuksen mukaisesti sijoitettuna 12500 sotilasta. Tällä hetkellä (syksy 2019) Venäjällä on sijoitettuna miehittämälleen niemimaalle pysyvästi 31 500 sotilasta. Lukumäärä ei pidä sisällään Venäjän muiden turvallisuuselinten, kuten Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n tai Venäjän kansalliskaartin eli Rosgvardiyan alueelle sijoittamia joukkoja. FSB:n alainen Venäjän rajavartiosto operoi pinta-aluksilla myös niemimaalta käsin – Kertšin satamasta.

S-400 Triumph Krimillä. (3) 

Edellisten lisäksi Venäjän asevoimiin ja turvallisuuselimiin kuuluvat yksiköt käyvät säännöllisesti harjoittelemassa niemimaan alueella, joten tosiasiallisesti joukkojen kokonaismäärä nousee reilusti yli 31500 miehen, joista kaikkia voidaan käyttää vähintäänkin niemimaan kontrollointiin ja hallintaan – tarvittaessa myös väestön terrorisointiin, vaikka siitä vastuun kantavat pääasiassa turvallisuuselinten yksiköt sekä, eräissä tapauksissa, ”aluepuolustusjoukot”.

Venäjän asevoimien miehistö ja kalusto niemimaalla syksyllä 2019 sekä ennuste vuodelle 2022:

	syksy 2019	arvio vuonna 2022
sotilaat	31500	43000
panssarivaunut	40	100
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	583	1150
tykistö ja raketinheittimet	162	400
lentokoneet	122	213
helikopterit	62	?
Bal- ja Bastion pintamaaliohjukset	12	12+
pinta-alukset	34	71
sukellusveneet	7	6+

Yllä olevan taulukon tiedot perustuvat Ukrainan varaulkoministeri Yehor Bozhokin julkaisemaan, YK:ssa tämän vuoden marraskuussa järjestetyssä “Demilitarization, de-occupation and reintegration of the Autonomous Republic of Crimea and city of Sevastopol (Ukraine): future challenges” -kokouksessa esiteltyyn aineistoon. (4)

Kokouksessa Ukrainan varaulkoministeri ja YK-edustusto julkaisi tietoja Venäjän miehittämälleen Krimin niemimaalle sijoittamien joukkojen vahvuudesta ja varustuksesta. Ukrainalaisten arvion mukaan Venäjä jatkaa tulevinakin vuosina Krimin niemimaalle sijoittamiensa joukkojen vahvistamista ja varustamista moderneilla asejärjestelmillä, erityisesti niemimaan ilmapuolustusta tullaan kehittämään ja tehostamaan tulevina vuosina.

Venäjä on viime vuosina vahvistanut miehitetyn Krimin niemimaan ilmapuolustusta sijoittamalla alueelle esim. pitkänkantaman S-400 Triumph ilmatorjuntajärjestelmää sekä lyhyenkantaman Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmää. Tulevaisuudessa Venäjä tulee korvaamaan niemimaalle sijoitettuja vanhentuvia ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä Buk-M3 ja Tor-2M ilmatorjuntajärjestelmillä. (5) Venäjän tarkoituksena on muodostaa miehitetylle Krimin niemimaalle tehokas ja kattava ilmapuolustus, jossa moderneilla järjestelmillä hoidetaan ilma- ja ohjustorjunta läheltä horisontin taa.

Modernin ilmatorjunnan ohella Venäjä on sijoittanut niemimaan alueelle pintamaaleja vastaan tarkoitettuja K-300P Bastion-P ja Bal/Bal-E meritorjuntaohjuksia. Bastion-P:n kantama merimaaleja vastaan on 320 km ja maalla sijaitsevia maaleja vastaan 420 km, vastaavasti Balin kantama merimaaleja vastaan on 120 km. Kumpaakin järjestelmää on sijoitettuna myös Mustaanmereen rajoittuvan Krasnodarin aluepiiriin alueelle, jonne on sijoitettu myös ballistisia Iskander-M ohjuksia. Iskander-M ohjuksilla varustetun prikaatin tukikohta sijaitsee Molkinon luoteispuolella.

Vahvistamattomien tietojen mukaan Venäjän suunnitelmissa on muuttaa miehitetylle Krimin niemimaalle sijoitettu 22. armeijakunta 51. armeijaksi vuoteen 2025 mennessä. Venäjän maavoimien joukko-osastot miehitetyllä Krimillä muodostavat 22. armeijakunnan, jonka esikunta on sijoitettu Simferopoliin. Tällä hetkellä 22. armeijakunnan vahvuus on noin 7400 miestä, armeijakuntaa vahvistetaan par’ aikaa, ja vuoden 2020 kuluessa sen vahvuuden arvioidaan nousevan yli 10 000 mieheen.

22. armeijakunta koostuu seuraavista joukko-osastoista 126. erillinen rannikkopuolustus prikaati (esikunta Perevalne), 127. erillinen tiedusteluprikaati (esikunta Sevastopol), 8. tykistörykmentti (esikunta Simferopol), 1096. ilmatorjuntarykmentti (esikunta Sevastopol), 68. erillinen pioneerirykmentti (esikunta Jevpatoria) sekä 4. NBC rykmentti (esikunta Sevastopol).

Niemimaan miehityksen myötä ”henkiin herätetyt” Krimin ”aluepuolustusjoukot” ovat miehittäneet uudelleen Objekt 100 ”Utes” -järjestelmän tukikohdan Honcharnen lounaispuolella v. 2016 alkaen. Järjestelmä on varustettu pintamaaliohjuksilla. Huhtikuussa 2017 4K44 ”Utes” -rannikkopuolustusjärjestelmän laukaisualustalta ammuttiin P-35 Pityorka (SS-N-3 Shaddock) risteilyohjus merimaaliin.

Ukrainalaislähteiden mukaan Venäjä on siirtänyt Ukrainan rajan tuntumassa sijaitsevalta Kamensk-Šahtinskin materiaalivarastolta syksyn kuluessa yhteensä yli 170 kappaletta T-62M taistelupanssarivaunuja Krimin niemimaalle, todennäköisesti niemimaan länsiosiin Novoozernen alueelle. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, onko niemimaa vaunujen lopullinen sijoituspaikka, vai toimiiko se välivarastona.

Pakkovärväyksestä, yhteisön militarisoinnista ja sorrosta 

Miehitysvuosien kuluessa Venäjä on ryhtynyt, vastoin kansainvälistä lakia, pakkovärväämään Krimin niemimaan asukkaita asevoimiinsa, käytännössä kyseessä on pakkovärvääminen eikä vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta, koska asepalveluksesta kieltäytyneille on langetettu varsin mittavia sakkorangaistuksia – maksimissaan sakkorangaistus voi kohota 60 000 ruplaan.

Human Rights Watchin Hugh Williamsonin mukaan “As an occupying power, Russia not only has no right to conscript people in Crimea, but its draft is blatantly violating international law, - - - Doubling down on this violation, Russian authorities are also pressing criminal charges against people who refuse to serve in its armed forces.” (6)

Human Rights Watch tarkasteli kymmenien Venäjän Krimin niemimaalla järjestämien oikeudenkäyntien tietoja, joissa syytettyinä oli asepalvelusta kieltäytyneitä, vuosien 2017-2019 välillä langetettiin 63 tuomiota. On todennäköistä, että todellisuudessa vastaavia tuomioita on enemmän, koska kaikissa tapauksissa oikeudenkäynnit tahi tuomiot eivät ole olleet julkisia.

Miehitysvuosina Venäjä on värvännyt asevoimiinsa Krimiltä reilut 18 000 miestä.

Todennäköisesti selkeiten yhteisön militarisointi Krimin nimimaalla näkyy lasten militarisointina sekä Artek leirikeskuksessa järjestettyjen lasten- ja nuortenleirien entistä militaristisemmassa luonteessa. Miehittämillään Ukrainan alueilla, eli Krimin niemimaan ohella osissa Ukrainan itäosia, Venäjä järjestää lapsille ja nuorille ”patrioottista kasvatusta”, joka varhaisimmillaan alkaa jo ennen kuoluikää lasten ollessa päiväkodeissa. ”Patrioottisen kasvatuksen” ohella tuhansia lapsia ja nuoria on – osin pakotettuina – osallistunut militaristiseen koulutukseen miehitetyillä alueilla tai Venäjällä. (7) Monissa tapauksissa ”koulutuksen” järjestäjinä toimii nykyisiä tai entisiä sotilaita tai palkkasoturijoukoissa palvelleita miehiä, joista osalla on rikollinen tausta tai sotatoimissa he ovat syyllistyneet sotarikoksiin. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tiedetään lapsia kasvatettavan tämän ”patrioottisen kasvatuksen” nimissä vihaamaan Ukrainaa ja ukrainalaisia, ja tuhoamaan heidät, vaikka pommi-iskuin.

Yunarmiya ja nuoret Artek-leirikeskuksessa Krimillä.

Yunarmiya miehitetyn Luhanskin alueella (punaiset baretit).

Lokakuussa 2015 Venäjällä perustettu Yunarmiya, (lasten ja nuorten militaristinen liike, jota kutsutaan myös Putin Jugendiksi), näkyy nykyään entistä selkeämmin miehitetyllä Krimin niemimaalla, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Sorron miehityshallinnon vastustajia vastaan voidaan katsoa alkaneen hyvin pian Venäjän saatua koko niemimaan hallintaansa. Kuitenkin jo miehityksen alkuvaiheissa miehitysviranomaiset tukijoineen (esim. aluepuolustusjoukkojen militantit) laajensivat sorron ja vainon koskettamaan merkittävää osaa Krimin tataareista, joiden uskon harjoittamista vaikeutettiin, uskonnollisia ja kulttuurikohteita vandalisoitiin, ja Krimin tataarien solidaarisuusliikkeen jäseniä ryhdyttiin vainoamaan ja organisaatio leimattiin terrorijärjestöksi, vaikka sen aktivismin muoto oli tukea vainottuja ja vangittuja Krimin tataareja perheineen.

Pitkiin vankeusrangaistuksiin tuomittu Krimin tataari kuusikko. (8)

Taannoin kuusi Krimin tataaria tuomittiin pitkiin, jopa 19 vuoden mittaisiin, vankeusrangaistuksiin venäläisessä näytösoikeudenkäynnissä. Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial pitää heitä poliittisina vankeina, vastaavasti Amnesty International vakaumuksensa perusteella vangittuina. Heitä syytettiin terrorismista, kuusikko oli Hizb ut-Tahrir’in jäseniä, organisaatio on sallittu Ukrainan ohella useissa muissa maissa – sitä vastoin Venäjällä järjestö on nimetty terroristiseksi organisaatioksi.

“Does it not strike you as strange that in the 23 years Crimea was under Ukrainian rule, there were no ‘extremists’ nor ‘terrorists’, and no ‘acts of terrorism’, but as soon as Russia arrived with its FSB, there was suddenly all of that”, kysymyksen oikeudessa esitti Krimin tataari ja ihmisoikeusaktivisti Emir-Usein Kuku, yksi tuomituista. (Huom. kysymys käännetty englanniksi Halya Coynash’in toimesta Kharkiv Human Rights Protection Group’in julkaisemassa artikkelissa.)

Ukrainan ja Venäjän syyskuisesta vankienvaihdosta huolimatta Venäjällä on edelleen yli sata ukrainalaista ja Krimin tataaria poliittisina vankeina. Miehitysvuosien aikana satoja niemimaan asukkaita on pidätetty ja vangittu – kaikkia heistä ei ole vielä tuomittu näytösoikeudenkäynneissä. Lukuisia on kadonnut ja noin parikymmentä kidutettu ja murhattu.

Venäjän miehittämältä Krimiltä kantautuu entistä enemmän huhuja ja viestejä siitä, että miehityshallinnon ”siunauksella” vaino ja sorto ”laillistuvat” kohdistuen entistä suurempiin ihmisryhmiin – käytännössä kaikkiin miehityshallintoa vastustaviin ukrainalaisiin Krimin tataarien ohella.

Radio Free Europessa julkaistussa artikkelissa kaksi ihmisoikeusaktivistia kertoo, kuinka sevastopolilaisessa verkkopalvelussa kehotetaan ”polttamaan kaupunkimme banderiitit.” (9) Banderiitit-sanalla tarkoitetaan ukrainalaisia, sana on johdettu 1900-luvun ukrainalaisen, KGB:n agenttien Münchenissä vuonna 1959 syanidilla murhaaman, nationalistijohtaja Stepan Banderan sukunimestä.

Radio Free Europen artikkelissa Crimean Human Rights Group’in johtaja Olha Skrypnyk kuvaa tämän olevan ”avoin kehotus ryhtyä murhaamaan ukrainalaisaktivisteja”.

Omilla toimillaan Venäjän miehityshallinto antaa tuen ja käytännössä myös siunauksensa siviiliryhmien harjoittamalle vainolle ja terrorille, mikä kohdistuu Krimin tataarien ohella muihin miehityshallinnon vastustajiin, on syytä muistaa, että vastustamiseksi katsotaan pelkkä Ukrainan värien – sininen ja keltainen – esittäminen.

Miehityksen, sorron ja terrorin jatkuessa lännen ei ole viisasta ryhtyä liennyttämään ja palauttamaan suhteita, ennemminkin ruuvia tulee kiristää – sanktioita lisätä, joka on ainoa signaali, jota Venäjän johto ymmärtää. Liennyttäminen ja Ukrainan yli käveleminen antaa Venäjälle täysin väärän signaalin, sellainen voi toimia kimmokkeena tuleville toimille.

Marko

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/12/venaja-militarisoi-miehittamaansa.html 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/02/venaja-napit-irti-krimista.html 

3. https://crimeapress.info/zavershilis-ucheniya-razmeshhennyih-v-kryimu-zenitno-raketnyih-kompleksov-s-400-triumf/ 

4. https://twitter.com/UKRinUN/status/1192104993865764865?s=20 

5. https://twitter.com/UKRinUN/status/1192106754198458369?s=20 

6. https://www.hrw.org/news/2019/11/01/crimea-conscription-violates-international-law 

7. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/children-as-a-tool-how-russia-militarizes-kids-in-the-donbas-and-crimea/ 

8. http://khpg.org/en/index.php?id=1573571306 

9. https://www.rferl.org/a/crimea-residents-who-show-ukrainian-identity-get-hunted-/30128886.html 

Karttapohjana hyödynnetty liveuamap.com’in julkaisemaa karttaa.

Kuusi vuotta sitten ukrainalaiset ottivat kohtalon omiin käsiinsä

– Euromaidanin alkutahdit lyötiin 

Marraskuun 22. päivä 2013 Yleisradion uutisessa Ukrainan päätöksestä olla allekirjoittamatta assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta Euroopan unionin kanssa mainittiin lyhyelti seuraavaa:

”Euroopan unioni pettyi Ukrainan päätökseen keskeyttää vapaakauppasopimuksen valmistelut unionin kanssa. Päätös kirvoitti myös noin tuhannen ihmisen mielenosoituksen Kiovan keskustassa torstai-iltana.” (1)

Niin, edellisenä iltana marraskuun 21. 2013 Kiovan Mohyla-akatemian opiskelijoiden johdolla ensimmäiset ukrainalaiset lähtivät pettyneinä osoittamaan mieltään Kiovan keskustaan Maidan Nezalezhnostille eli Itsenäisyyden aukiolle Ukrainan silloista presidenttiä Viktor Janukovytšia vastaan hänen päätettyä olla allekirjoittamatta assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta Euroopan unionin kanssa ja aiottua hakea tiiviimpää taloudellista suhdetta Venäjän kanssa Ukrainan jouduttua Moskovan voimakkaan painostuksen kohteeksi. Myös Ukrainan parlamentissa Verkhovna Radassa osoitettiin tuolloin mieltä presidentin ja hallituksen päätöstä vastaan.

Kuten Timo Hellenberg omassa osuudessaan teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta kirjoittaa:

”Kaiken kaikkiaan rauhanomaisen euromaidanin alku oli tavallisten kansalaisten vetoomus päättäjien suuntaan: ”Kuunnelkaa meitä, älkää pettäkö meitä”. Maidanille tulleilla ei ollut ensimmäisenä mielessä Ukrainan sisäpolitiikka, vaan kyseessä olivat eurooppalaiset arvot: oikeudenmukaisuus, demokratia, tuomioistuimen lahjomattomuus tai lasten tulevaisuus”. (2)

Euromaidanin ensimmäisenä vaatimuksena oli tosiaankin assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen allekirjoittaminen ja vaatimus lupausten täyttämisestä. Ukrainan silloisen hallinnon otettua käyttöönsä kovat otteet, ja ryhdyttyä voimalla nujertamaan Euromaidania, vaatimukset kasvoivat ja lopulta vaadittiin silloisen presidentti Janukovytšin ja hallituksen sekä parlamentin erottamista. Nujertaminen alkoi aamuyöllä 30. marraskuuta viranomaisoperaatiolla rauhanomaisia maidanilaisia vastaan. Sisäministeriön Berkut-erikoisjoukkoihin kuuluvat mellakkapoliisit toimivat iskunyrkin kärkenä – kymmeniä Maidanilla olleita opiskelijoita ja muita siviileitä jäi erikoisjoukkojen jalkoihin osan onnistuessa pakenemaan aukiolta katua ylös suojaan Mihailovin luostariin, 

Marraskuun 30. tapahtunut Euromaidanin nujertaminen brutaalia väkivaltaa käyttäen muodostui vedenjakajaksi, Ukrainan hallinnon operaatio muodostui strategisen luokan virheeksi, sillä turvautumalla brutaaliin väkivaltaan se tuli avanneeksi Pandoran lippaan – paluu entiseen oli entistä vaikeampaa.

Liekehtivä Maidan.

Tammikuussa 2014 Kiovan keskusta muistutti ajoittain taistelutannerta, vul. Hrushevskoholla oli otettu rajusti yhteen jo useamman päivän ajan, mutta 22. tammikuuta 2014 yhteenottojen seurauksena kaksi maidanilaista menetti henkensä. Berkutin hyökkäyksen seurauksena armenialais-ukrainalainen Serhyi Nihojan ja valkovenäläistaustainen, ukrainalaiseen UNSO:on kuulunut, Mikhail Zhiznevsky menehtyivät ampumahaavoihin.

Mikhail Zhiznevskyn muistomerkki vul. Hrushevskoholla Kiovassa (6/2014).*

Viimeistään  vul. Hrushevskoholla käydyn brutaalin yhteenoton myötä ylitettiin raja, jonka jälkeen ei ollut enää paluuta entiseen, mutta viitteitä – enteitä – tällaisesta oli saatu jo reilu kuukausi aiemmin joulukuun puolella turvallisuusjoukkojen pyrkiessä voimatoimin maidanin murskaamiseen. Tapahtumista joulukuun 11. 2014, Timo Hellenberg kirjoittaa osuudessaan kirjassa ”Silminnäkijät: Taistelu Ukrainassa” seuraavaa:

”Heti kahden jälkeen yöllä Kiovan kaupungissa kuvailtiin vallinneen lähes keskiaikaisen tunnelman. Mihailovin luostarin oppipoika Ivan oli luvan saatuaan hälyttänyt apuvoimia Maidanille soittamalla hätäsoittoa kirkonkelloilla kello kahdesta kello viiteen aamulla. Tämä oli yksi mieleenpainuvimpia tapahtumia koko Maidanin aikana ennen sen veristä loppunäytöstä. Edellisen kerran tämä oli tapahtunut 1240-luvulla mongolien hyökätessä Kiovaan.” (3).

Kolmea kuukautta myöhemmin, helmikuun 18. – 21. päivä 2014 käytyjen raskaiden katutaisteluiden jälkeen, ukrainalaisia vastaan aseensa kääntänyt Viktor Janukovytš pakeni Kiovasta helmikuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä Harkovaan, Ukrainan itäosiin. Myöhemmin helmikuussa 2014 hän pakeni Venäjän miehittämän Krimin niemimaan kautta Ukrainasta Venäjälle, järjestäen helmikuun 28. päivä tiedotustilaisuuden Rostov-na-Donussa Venäjällä. Valta maassa vaihtui, taistelussa vapauden ja arvokkuuden puolesta reilut sata ukrainalaista menetti henkensä.

Euromaidanin uhrit taivaallinen sotnia – Небесна сотня.*

Helmikuussa 2014 taistelu vapaudesta Maidanilla päättyi, sen sijaan sota itsenäisyyden ja vapauden puolesta alkoi Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmikuun loppupuolella, ja myöhemmin keväällä masinoitua sodan Ukrainan itäosiin.

Venäjän asevoimat miehittämässä Krimin niemimaata. (4)*

Kuullessani ukrainalaisilta ystäviltäni kuusi vuotta sitten Kiovassa kokoonnuttavan jälleen Maidan Nezalezhnostille hiukan samalla tapaa kuin Oranssin vallankumouksen aikaan, en saattanut arvata mihin nämä vuodet vievät minut, ja ystäväni Ukrainassa. Yllä kuvailemani tapahtumat olivat vasta tuloillaan, tuskin kukaan saattoi aavistaa hallinnon turvautuvan brutaaliin voimaan, kuitenkin lopulta häviten taiston Maidanille kokoontuneille ukrainalaisille – nuorille ja vanhoille, miehille ja naisille – kansalaisille, jotka ottivat kohtalon omiin käsiinsä.

Слава Україні!

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-6947768 

2. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta: Timo Hellenberg ja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) s. 57.

3. Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta: Timo Hellenberg ja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) s. 91.

4. Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии, kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

*: Kuvat Marko Enqvistin kokoelmista.