Маленький человечек…

 

Сегодня утром я поняла, какое главное оружие путина. Это не ядерное оружие. Это - страх. Для путина очень важно, чтобы его боялись.  Уверена, что это его главное оружие против цивилизованного мира. Страх парализуют жертву, и не дает возможности жертве адекватно оценить возможности врага и реальность угроз, единственный способ, это начать сопротивляется и только в этом случаи можно понять, путин блефует или нет. Путин очень хорошо усвоил, что через страх жертва не всегда способна на сопротивление, потому, что она начинает себя недооценивать и переоценивать противника.

Яркий пример сегодняшняя война. Весь мир увидел слабость российской армии, многие в недоумении, а это как раз и подтверждает тезис, пока не начнешь сопротивляться, никогда не узнаешь истинное состояние врага. Без этой войны этот миф сильной армии мы никогда бы не разрушили.

Много лет пропаганда работала над имиджем путина, внушая о том, что у него нет слабых мест, что он готов на все и не перед чем не остановиться. Имея слабую экономику и зависимость от западных достижений, он добивался своей главной цели, мир воспринимал его сильным и непредсказуемым. Благодаря этому образу он получил право делать все, что ему захочется.

Слишком долго мир считал, что выгоднее с ним договариваться. Два десятилетия работала эта стратегия, и никто не сопротивлялся, и не просто не сопротивлялся, а были уверены, что сопротивление это проигрышный вариант. Он осмелел и повышал ставки.

Это искаженное понимание сути путина одна из многих причин, которая привела к войне в Украине.

Маленький человечек...

Уверена в том, как только путин почувствует, что его угрозы не имеют действия, все быстро закончится. Важно изменить восприятие этого маленького, но очень озлобленного человечка.

У него есть слабое место, это когда мир перестанет его боятся.

* * *

На протяжении многих лет российские пропагандисты целенаправленно разжигали ненависть к украинскому народу. Они это делали  преднамеренно, и хорошо понимали, к каким последствиям это может привести. Эти последствия мы уже воочию видим последние три недели  по всем мировым новостным каналам.

Но вдруг, вчера, на российском первом канале одна из пропагандисток вовремя новостей вышла с плакатом против войны.

Многие восхитились этим «поступком», а я нет.

Лично я не верю.  Я не верю в ее искренность, я не верю в ее сострадание.

Просто ситуация изменилась и пропагандисты начали опасаться, что они понесут такое же наказание, как и военные преступники.

 

”Птах”

 

P.S

- А знаете ли Вы, с какой идей российские оккупанты напали на Украину?

- Спасать украинцев от фашистов.

- А знаете ли Вы, где эту идею российские оккупанты взяли на вооружение.

 - Правильно, у той кто вчера вышла с плакатом против войны.

Miehittäjän sorto alkoi, vaikkei tykkien pauhu ole vielä päättynyt

 

Venäjän koko Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota ei ole ehtinyt vanheta kuin parin viikon verran ja jo nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana miehittämillä alueilla on otettu käyttöön perinteiset terrorisodan keinot. Etelässä niillä Hersonin ja Zaporižžjan kaupunkialueilla, joilla Venäjän on onnistunut vakiinnuttaa asemaansa, on se aloittanut väestön näkyviin henkilöihin kohdistuvia terrori- ja vainoamisoperaatioita.

Melitopolissa venäläiset kidnappasivat maaliskuun 11. päivä kaupungin johtajan Ivan Fedorovin, joka kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa. (1) Edellisenä päivänä asemiehet olivat kidnapanneet Melitopolissa sijaitsevan Ukrainan kulttuurimuseon johtajan, Krimin tataari, Leyla Ibragimovan, joka oli myös alueparlamentin jäsen. (2) Toistaiseksi pidätyksillä ei ole ollut toivottua vaikutusta, tänään Melitopolissa tuhannet ukrainalaiset ovat kokoontuneet osoittamaan mieltään miehittäjän mielipuolisia toimia vastaan – ja samalla kolmas näkyvä vaikuttaja, Melitopolin Venäjän vastaisten mielenosoitusten organisoija Olha Haisumova on kidnapattu. (3)

Kidnappaukset ja uhkailut näyttävät pääasiassa keskittyvän Ukrainan eteläosiin, mutta myös muualla Ukrainassa venäläiset ovat hyökänneet paikallisjohtajien tai avustusjärjestöjen edustajien kimppuun, käyttäen myös tappavaa voimaa. Näin kävi Kiovan luoteispuolella Hostomelissa, jossa paikallisen yhteisön johtaja Juri Prylypko tapettiin hänen ollessa toimittamassa apua hädänalaisille. (4)

Ivan Fedorovin kidnappaus Melitopolissa.

Nämä kidnappaukset eivät ole mitään uutta, keväällä ja kesällä 2014 Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla militantit vangitsivat miehitystä näkyvästi vastustaneita henkilöitä – Horlivkassa militantteja vastustanut kaupunginjohtaja Volodymyr Rybak vangittiin, siirrettiin Slovjanskin alueelle, jossa häntä kidutettiin ja heitettiin lopulta vatsa auki leikattuna läheiseen jokeen. Rybakin ruumis löydettiin myöhemmin, ja mikäli oikein muistan, hänen kuolinsyy oli hukkuminen.

Rybak ei jäänyt ainoaksi siviiliuhriksi kevään ja kesän 2014 kuluessa, lukuisia ukrainalaisia vangittiin, kidutettiin ja murhattiin Igor Girkinin joukkojen ja muiden militanttien toimesta. Uhreiksi joutui miehiä, naisia ja jopa alaikäisiä. Nuorimpiin uhreihin kuului 16-vuotias kramatorskilainen aktivisti ja jalkapalloilija Stepan Tšubenko. (5) Hänet murhasi joukko Venäjän riveissä aluetta terrorisoineita militantteja, jotka piilottelevat tänään joko Itä-Ukrainan Venäjän miehittämillä alueilla tai Venäjällä – jolleivat ole jo päässeet hengestään.

Miehitetty Itä-Ukraina, kevät tai kesä 2014 - katoaminen.

Siltä mitä Itä-Ukrainassa keväällä ja kesällä 2014 tapahtui suljettiin joko silmät tai ne ohitettiin ”kurittomien joukkojen” tekoina, mutta tästä terrorista oli saatu esimakua jo Krimin niemimaalla Venäjän miehitettyä sen. Miehityksen ensimmäisiä siviiliuhreja oli Krimin tataari Reşat Amet, jonka asemiehet vangitsivat Simferopolissa kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, mielenosoituksen 3. maaliskuuta 2014. Ametin runneltu ja kidutettu ruumis löytyi 15. maaliskuuta 2014. Ikävä kyllä muistan myös kuinka tuolloin elämään jäivät disinformatiiviset tarinat ”rikollisten välienselvittelyistä” jne. Joko ei haluttu uskoa totuutta, tai siltä suljettiin silmät, jotta oli helpompaa uskotella läntiselle yleisölle miehityksen ”rauhanomaisuus”.

Vastenmielisintä laajassa kuviossa on se, että läntinen yhteisö on lähes täysin sulkenut silmänsä siltä, mitä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla on tapahtunut – Saksa on sallinut yritystensä jopa tehdä yhteistyötä sellaisten venäläisyritysten kanssa, joilla on miehittäjää tukevaa toimintaa Krimin niemimaalla. Tämä siis aikana, jolloin Venäjä on systemaattisesti sortanut Krimin tataareja ja vainonnut muita niemimaalla asuvia, miehitystä rauhanomaisesti vastustavia, henkilöitä ja yhteisöjä; ja aikana, jolloin Venäjä on tuhonnut miehittämällään niemimaalla sijainneita uskonnollisia kohteita sekä kulttuurikohteita. Sen tiedetään myös siirtäneen Venäjälle kulttuuriaarteita niemimaalta ja pyrkineen väärentämään niiden taustaa ja näin liittämään ne osaksi Venäjän historiaa.

Venäjän miehittämään Krimin niemimaahan verrattuna Itä-Ukrainan miehitetyt alueet olivat ”musta-aukko”, mitä tulee ihmisoikeusrikkomusten huomiointiin lännessä. Vasta vuosi pari sitten julkitulleet ensimmäiset tiedot Donetskin kidutuskeskus-Izoliatsiasta sekä kesällä 2021 julkaistu YK-raportti kidutuksen yleisyydestä herätti hetkeksi kiinnostuksen Venäjän toimiin näillä alueilla, (6) kunnes syksyn koitettua raportit ja Venäjän toimet miehittämillään Itä-Ukrainan alueilla painuivat unholaan.

Venäjän offensiivin alkaessa helmikuun 24. päivä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli vangittuna vähintäänkin satoja ukrainalaisia, miehitystä tavalla tai toisella vastustaneita siviilejä. Ukrainan ja ihmisoikeusjärjestöjen näkemyksen mukaan he kaikki ovat laittomasti vangittuja. Todellinen laittomasti vangittujen lukumäärä voi olla jopa merkittävästi suurempi kuin tiedossa oleva luku, mikä pohjautuu käytännössä ukrainalaisten omaisilta ja miehittäjiltä saamiin tietoihin. Tiedossani on kuitenkin tapauksia, joissa omaiset eivät pelon tähden uskalla kertoa pidättämisistä kenellekään, eivät edes nimettömästi, joten tällaiset kidnapatut henkilöt eivät näy missään tilastoissa.

Miehitetyillä alueilla yleistä oli myös omaisten kiristäminen kidnapatuilla, käytännössä kyse oli lunnaiden vaatimisesta, niin kidnapattu (näennäisesti vangittu ja ”tuomiota” odottava) pääsee vapauteen – jos pääsee. Lunnasvaatimus saattoi kohota tuhansista kymmeniin tuhansiin dollareihin.

* * *

Nyt olemme tilanteessa, jossa Venäjä miehittämillään alueilla panee täytäntöön juuri niitä samoja keinoja, joita se ja sen operaattorit ovat toimeenpanneet aiemmin Krimin niemimaalla kuin myös Itä-Ukrainassa. Miehityksen näkyviä vastustajia katoaa, siviileihin tullaan kohdistamaan sortotoimia ja julmaa väkivallanuhkaa – sitä on myös pantu täytäntöön venäläisten ampuessa mielenosoittajia useilla paikkakunnilla; tulemme todennäköisesti myös näkemään, kuinka ukrainalaisia kulttuurikohteita tuhotaan (muutoinkin sotatoimien yhteydessä), kulttuuriaarteita varastetaan ja Venäjällä valtionvirkamiehet, museoiden henkilökunta jne. osallistuvat toimiin, joilla näiden varastettujen kulttuuriaarteiden historiaa yritetään väärentää.

Tuntuu, että suljemme silmämme tältä vaikka olemme kahdeksan vuoden ajan nähneet kuinka Venäjä ja sen varustamat joukot toimivat miehittämillään alueilla – millaiseen terroriin he turvautuvat hiljentääkseen vastarinnan. Tai meidän olisi pitänyt nähdä jos olisimme olleet silmät auki, mutta tuntuu siltä, että aivan liian moni päättävässä asemassa ollut poliitikko on ollut valmis sulkemaan silmänsä näiden yksilöiden inhimillisiltä kärsimyksiltä säilyttääkseen – edes jonkin asteiset – välit Moskovaan.

Meidän on myös mahdollista toimia silmien sulkemisen sijaan, iskeä Venäjään armotta takaisin sen jokaisen sortotoimen paljastuttu. Keinoja vaikuttaa on olemassa, kaikki riippuu vain tahdosta ulottaa vastatoimet riittävän laajalle. Mikäli valitsemme sulkea silmät – kuten olemme tähän asti tehneet, edessä on tulevaisuus, jolloin joudumme vastaamaan kysymykseen – Miksi emme tehneet mitään?

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/LonnqvistMarko/status/1502344768323522561 

2. https://bylinetimes.com/2022/03/11/ukrainian-museum-director-arrested-inattack-on-culture/ 

3. https://twitter.com/PaulaChertok/status/1502653535980167175 

4. https://twitter.com/OlenaHalushka/status/1500833015882256387 

5. https://khpg.org/en/1589334807 

6. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

Blogissani Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ihmisoikeustilanteesta, julkaistu 13.7.2021:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/07/ykn-raportin-mukaan-kidutus-on.html 

Tšetšenia, Syyria ja nyt Ukraina – siviili-infrastruktuuri ja sairaalat Venäjän kohteina

 

Venäjä on helmikuun 24. päivä alkaneen offensiivivaiheen kuluessa suorittanut lukuisia ilmaiskuja siviilikohteisiin, kaupunkeihin ja kaupunkimaisiin taajamiin Ukrainassa. Iskuissa on käytetty viime aikoina entistä enemmän myös perinteisiä rautapommeja tai siroteaseita risteilyohjusten tai laserohjattujen pommien rinnalla. Ilma-aseen rinnalla Venäjä on tulittanut lukuisia paikkakuntia tykistöllä ja raketinheittimillä sekä ballistisilla ohjuksilla, tähän asti pääasiassa Iskander-M ohjuksilla mutta tulevaisuudessa todennäköisesti entistä enemmän myös OTR-21 Totška-U eli 9K79 ballistisilla ohjuksilla, joita Venäjä on siirtänyt Valko-Venäjän alueelle. Totška-U:n tuominen sotanäyttämälle Venäjän puolelta saattaa tarkoittaa myös sitä, että jäljellä olevia Iskander-M ohjuksia tullaan käyttämään korkean prioriteetin maaleihin, vastaavasti lyhyemmän kantaman Totška-U ohjusten kohteina todennäköisimmin kaupungit ja taajamat.

Tähän kirjoitukseen, jota tulen jatkossa päivittämään ja jonka havaintoja tarkentamaan, poimin uutisvirrasta räikeimpiä dokumentoituja siviileihin kohdistettuja sotatoimia, sellaisia, jotka voivat olla myös sotarikoksia. Venäjä on tulittanut tai iskenyt ilmasta siviilikohteisiin tai kaupunkialueille (ei sotilaallisiin kohteisiin) myös siroteaseilla, mutta näin alkuvaiheessa en kiinnitä huomiota tähän mainintoja enempää, koska ainakin Bellingcat kokoaa aineistoa Venäjän siroteaseiden käytöstä Ukrainassa. (1) On kuitenkin huomioitava, että eräissä tapauksissa Venäjä on kohdistanut samalle alueelle ja samaan aikaan tulta erilaisilla asejärjestelmillä, siroteaseista risteilyohjuksiin, joten en voi jättää niiden käyttöä täysin huomiotta.

Venäjä laajensi sotaa aamuyöstä 24. helmikuuta, käytännössä se iski ensimmäisten tuntien kuluessa siviilikohteisiin ja siten, ettei voimankäyttöä voi pitää vahinkona. Venäjä suoritti ilmaiskun Harkovan kaakkoispuolella sijaitsevaan Tšuhujiviin, todennäköisenä kohteena oli kaupungin kupeessa sijainnut sotilaslentokenttä sekä polttoainevarasto, mutta ohjusisku kohdistui myös kaupungin kerrostaloalueelle. Iskussa vammautui useita siviilejä, mutta Tšuhujiv oli vasta alkua.

Kun Kiovaa ei onnistuttu valtaamaan muutamassa päivässä, Venäjä näyttää muuttavan sodankäyntitapaansa entistä totaalisempaan suuntaan – olemme nähneet venäläisten toteuttavan samaa Syyrian Aleppossa ja aiemmin Groznyissa Tšetšeniassa. Nyt tämän brutaalin, rikollisen, sodankäyntitavan kohteeksi joutuu eurooppalaisia miljoonakaupunkeja, kuten Kiova ja Harkiva, mikä luonnollisesti järkyttää monia. Venäjälle tämä kaupunkeja tykistöllä ja ilmaiskuilla murskaava sodankäyntitapa on keino murskata ukrainalaisten vastarinta, tehdä elämästä helvettiä, mikä vähentäisi kansan (ja poliitikkojen) halua pitkittää vastarintaa.

”Russkij Mir” Harkivassa, kevättalvi 2022. (2)

Venäjän offensiivin ensimmäisinä päivinä moni siviilikohteisiin kohdistettu isku jäi mediassa tyystin huomiotta, mikä ehkäpä omalta osaltaan oli synnyttämässä harhaa siitä, että Venäjä kävisi tätä sotaa jollain tapaa erilailla, että siviilikohteisiin ei iskettäisi niin rajusti kuin moni ehkäpä kuvitteli tapahtuvan jo ensihetkistä lähtien. Tällaiset tapahtumat (joista tuonnempana muutama esimerkki), jäivät huomiotta osin siksi, että ne tapahtuivat pienehköissä kaupungeissa kaukana huomion keskipisteestä eli Kiovaa lähestyvistä joukoista, Harkivaa kohti etenevistä hyökkäyskärjistä ja yön sekä aamun ilmaiskuista.

Helmikuun 24. päivä Vuhledarin kaupunkiin (30 km Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista) kohdistettiin tykistö- ja raketinheitintulta, keskitys osui myös kaupungin sairaalaan. Tuli-iskussa menehtyi neljä siviiliä kymmenen vammautuessa. On syytä muistaa, että Venäjä ja sen varustamat joukot aloittivat provokatiiviset tuli-iskut Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta jo ennen sodan eskaloitumista. Helmikuun 17. päivä päiväkotiin Stanytsia-Luhanskessa osui myös tykistökranaatti, samanlaisia tuli-iskuja nähtiin muuallakin Itä-Ukrainassa venäläisjoukkojen tulittaessa ukrainalaisia kyliä ja taajamia. (3)

Helmikuun 25. päivä Sumyn alueella Okhtyrkassa päiväkotiin ja useisiin asuinrakennuksiin osui venäläisten raketinheitintulta. Tulituksessa menehtyi viisi siviiliä (joukossa yksi lapsi) ja vammautui viisitoista siviiliä, samana päivänä Konotopin läheisyydessä venäläiset panssaroidut ajoneuvot tulittivat siviiliajoneuvoa – tappaen viisi siviiliä.

Suurempaa huomiota läntisissä medioissa ei edes saanut orpokodin tulittaminen tykistöllä ja raketinheittimillä Vorzelissa, Kiovan alueella. Keskityksessä vammautui yli viisikymmentä lasta, heistä kolme sai vakavia vammoja. Vorseliin ja sen ympäristöön kohdistettiin raskasta tykistö- ja raketinheitintulta todennäköisesti vain siksi, jotta olisi hidastettu Ukrainan asevoimien vastahyökkäystä Hostomeliin ja Antonovin kansainväliselle lentokentälle, jonka hallinnasta tuolloin taisteltiin rajusti.

Todennäköisesti Eurooppa säpsähti ensimmäisen kerran kunnolla Venäjän eskalaation brutaaliuteen 26. helmikuuta ollessaan aamukahvilla ja nähdessään uutisista kuinka kiovalaiseen kerrostaloon osui venäläinen risteilyohjus. Valko-Venäjän ilmatilassa lentäneistä Venäjän ilmavoimien Tupolev Tu-22M3 strategisista pommikoneista ammuttiin kyseisenä aamuna useita risteilyohjuksia Ukrainaan, yksi niistä osui kerrostaloon Kiovassa. Iskussa menehtyi kaksi siviiliä kuuden vammautuessa.

Samana päivänä idässä venäläinen tykistö ja raketinheittimet iskivät Volnovahan pikkukaupunkiin vain 15 kilometrin päässä rintamasta. Kuolleiden siviileiden lukumäärä nousi pitkälle yli kymmenen, tämä isku oli vasta painajaisen alkua. Tulevina päivinä venäläisjoukot tykistön tuella jauhoivat osia kaupungista täysin raunioiksi – kokonaisia kadunpätkiä omakotitaloineen tuhottiin maan tasalle. 

Kiova 26. helmikuuta 2022.

Helmikuun 28. päivä jää historiaan eräänä tämän sodan raukkamaisimmista tuli-iskuista. Hetkenä, jolloin ukrainalainen osapuoli oli neuvottelemassa venäläisen osapuolen kanssa tulitauosta, Venäjän asevoimat tulitti koillisukrainalaista Harkovan miljoonakaupunkia siroteaseilla. Harkivaan ammuttiin useita keskityksiä 122 mm BM-21 Grad sekä 300 mm BM-30 Smertš raketinheittimillä – tuli-iskuissa menehtyi yhdeksän siviiliä, joista kolme lapsia ja vammautui yli sata siviiliä. Myös aineelliset vahingot ovat mittavat.

Harkivan iskun varjoon jäi Mariupoliin kohdistettu tuli-isku, jossa vaurioitui pahoin muun muassa koulu nro. kaksi. Mariupoliin kohdistetussa tykistö- ja ilmaiskussa menehtyi viisi siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa yli kuuteenkymmeneen.

Maaliskuu alkoi Harkivassa kuten helmikuu päättyi; kaupungin keskustaan – Vapauden aukiolle (ukr. Площа Свободи) osui ainakin yksi 3M54-1 Kalibr-risteilyohjus. (4) Iskussa menehtyi kymmeniä siviilejä useiden haavoittuessa.

Samana päivänä (1. maaliskuuta) Žytomyriin kohdistetussa ilmaiskussa vaurioitui tai tuhoutui yli kymmenen siviilirakennusta, joukossa synnytysklinikka. Useita kuolleita ja vammautuneita siviilejä.

Maaliskuu jatkui kuten oli alkanutkin: 2. maaliskuuta Iziumissa kahdeksan siviiliä kuoli venäläisten kaupunkiin kohdistamassa tulituksessa. Siviileistä kaksi oli lapsia: 3. maaliskuuta Jakovlivkan kylään Harkivan alueella kohdistui Venäjän ilmaisku, iskussa tuhoutui täysin 21 rakennusta ja vaurioitui 45; Iziumia pommitettiin uudelleen 3. maaliskuuta, Venäjän ilmaiskussa menehtyi kuusi siviiliä, joista kaksi oli lapsia.

Maaliskuun 4. päivä nähtiin eräs käynnissä olevan, Venäjän hyökkäysvaiheen, brutaaleimmista ilmaiskuista Venäjän ilmavoimien iskiessä raukkamaisesti Tšernihiviin. (5) Asuinalueelle kohdistuneessa terroripommituksessa kuoli Ukrainan hätätilaministeriön mukaan 47 siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa pariin kymmeneen. CNN kuvasi näkymiä Tšernihivissä iskun jälkeen apokalyptisiksi.

Ukrainalaiset saivat jonkin sortin hyvityksen, jos nyt tällaista sanaa voi käyttää, 5. maaliskuuta, jolloin kaupunkia pommittanut Venäjän ilmavoimien Sukhoi Su-34 taktinen pommikone pudotettiin olkapäältä laukaistavalla ilmatorjuntaohjuksella. Koneen lentäjän (majuri Krasnoyartsevin), joka on aiemminkin osallistunut Tšernihivin pommittamiseen, onnistui pelastautua koneesta heittoistuimella. Myöhemmin ukrainalaisjoukot ottivat hänet kiinni, sen sijaan kaksipaikkaisen koneen aseupseeri ei selvinnyt hengissä.

Maaliskuun 6. päivä venäläiset tulittivat Kiovan länsipuolella sijaitsevasta Irpinin kaupungista evakuoitavia siviilejä, ns. vihreään käytävään kohdistetussa kranaatinheitin iskussa menehtyi nelihenkinen perhe. Kyseessä ei suinkaan ole ainoa kerta tämän hyökkäysvaiheen aikana, jolloin Venäjä on tulittanut evakuoitavia siviilejä tai hyökännyt heidän kimppuun. Edellisten lisäksi Venäjä oli myös miinoittanut Mariupolista pois johtaneen vihreän käytävän, keskeyttäen näin kyseisen päivän evakuointioperaation. Miinoittamisen seurauksena kaupunkiin ei myöskään voitu toimittaa elintarvike ja lääkeapua.

Maaliskuun 8. päivä venäläiset tulittivat Iziumin keskussairaalaa alueella käytyjen taisteluiden yhteydessä. (6)

Venäjä iski ilmasta Žytomyriin iltayöstä 8. maaliskuuta – iskussa menehtyi kymmenen siviiliä (heistä kaksi on sylivauvoja). (7) Seuraavana päivänä kaupunkiin kohdistettiin uusi ilmaisku, tällä kertaa kohteena oli lämpövoimalaitos. (8)

Maaliskuun 9. päivän vastaisena yönä Sumyn kaupunkiin kohdistetussa ilmaiskussa menehtyi kuusihenkinen perhe. Venäjän ilmavoimat pommitti Sumya 8. ja 9. maaliskuuta useita kertoja, kaupunkiin kohdistetuissa pommituksissa menehtyi ainakin 21 siviiliä. (9)

Asovanmeren pohjoisrannikolla sijaitsevan Mariupolin tilanne on ollut katastrofaalinen jo päivien ajan, maaliskuun 9. ei tuonut helpotusta tilanteeseen Venäjän suorittaessa ilmaiskun kaupunkiin – isku kohdistui synnytyssairaalan alueelle. Raakalaismaisessa ilmaiskussa kuoli muutama siviili, vammautuneiden lukumäärä noustessa lähes kahteenkymmeneen – joukossa raskaana olevia naisia. (10) Mariupolissa on humanitaarisen katastrofin ohella käynnissä inhimillinen katastrofi, sotatoimissa kuolleita siviilejä haudataan joukkohautoihin samalla vammautuneiden siviileiden suuri määrä ylittää sairaanhoidon kantokyvyn. 

Kuolleita haudataan joukkohautoihin Mariupolin alueella, maaliskuu 2022.

Ukrainan terveysviranomaisten mukaan 6. maaliskuuta mennessä Venäjän 24. helmikuuta alkaneen offensiivin seurauksena yli 450 siviiliä on menehtynyt, heidän joukossa on 38 lasta. Vammautuneiden siviileiden lukumäärä nousee yli 2300, joista lapsia on reilut 120. Mariupolin katastrofaalisen tilanteen vuoksi todelliset lukemat voivat olla merkittävästi suuremmat. Mariupolissa siviileitä kuolee ja vammautuu suoraan sodankäynnin (ilmaiskut ja tykistöaseiden käyttö sekä taistelut) kautta kuin myös Venäjän offensiivia seuranneen humanitäärisen katastrofin seurauksena (nestehukka, kylmyys, lääkkeiden puute ja terveydenhuollon osittainen romahtaminen).

Alueilta, jotka Venäjä on ottanut haltuunsa offensiivin alun jälkeen, on koottu tietoja ihmisoikeusrikkomuksista sekä (mahdollisista) sotarikoksista. Venäjän miehittämän Hersonin kaupungin alueella venäläissotilaat ovat syyllistyneet lukuisiin raiskauksiin, kaupungin alueelta on myös löydetty POM-2 henkilömiinoja (kyseistä henkilömiinaa ei ole Ottawan sopimuksen allekirjoittaneella ja henkilömiinansa tuhonneella Ukrainalla) sekä ansapommeja.

Venäjän asevoimien sotilaat tai kansalliskaartin sotilaat ovat myös ampuneet miehitystä vastustavia siviilejä kohti useilla paikkakunnilla, näissä hyökkäyksissä on siviilejä on myös kuollut ja vammautunut. Dokumentaatioita tapahtuneista veritöistä löytyy useilta paikkakunnilta Venäjän miehittämiltä alueilta.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.bellingcat.com/news/2022/02/27/ukraine-conflict-tracking-use-of-cluster-munitions-in-civilian-areas/ 

2. https://twitter.com/VaticanNews/status/1501671689473695750 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/02/provokatiivisia-tuli-iskuja-ja.html 

4. https://twitter.com/christogrozev/status/1498940319211130881 

5. https://www.bbc.com/news/world-europe-60616946 

6. https://twitter.com/KyivIndependent/status/1501218105342763020 

7. https://twitter.com/mhmck/status/1501622954936967171 

8. https://edition.cnn.com/europe/live-news/ukraine-russia-putin-news-03-09-22/h_7d19a43c3b9db329aab1604d1b957694 

9. https://twitter.com/HannaLiubakova/status/1501142898238267395 

10. https://yle.fi/uutiset/3-12351647 

Huom. Harkovan kohdalla käytän kaupungin ukrainan kielisestä nimestä  Харків translitteroitua nimeä Harkiv.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine #CrimeaIsUkraine

Z – Venäjä luisuu kohti pohjaa

 

Venäjän hallinto pyrkii vaikuttamaan kansaan myös symboleiden välityksellä, mikä ei ole uutta Venäjällä kuten ei aiemmin Neuvostoliitossakaan. Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Venäjällä kansalliseksi symboliksi nousi musta-oranssi Yrjön nauha, joka on sittemmin kielletty muutamissa maissa Venäjän toimien tähden. Yrjön nauha yhdistyy symbolisella tasolla nyky-Venäjän imperialistiseen laajenemispolitiikkaan. Nyt symbolirintamalla kokoavaksi voimaksi on valjastettu Z-kirjain, jonka voidaan tulkita tarkoittavan myös voittoa (Z eli Za pobedy = voitto), joka houkuttelee puoleensa myös maan rajojen ulkopuolelta Venäjää tukevia, laita- ja äärioikeistolaisia, ryhmiä.

Samainen Z-tunnus kahtena eri variaationa (Z ja Z neliön sisällä) esiintyy myös venäläiskalustossa Ukrainassa, jossa tunnus toimii tietyltä alueelta koottujen joukko-osastojen/ rintamalohkojen tunnuksena.* Tämä tunnus on luontevasti siirtynyt osaksi propagandaa, jonka tarkoituksena lienee yhdistää kansaa.

Yllä tuhoutunutta venäläiskalustoa Ukrainassa, panssaroiduissa Tigr-maastoajoneuvoissa tunnuksena Z neliön sisällä. (1)

Kyseistä symbolia toistetaan lukuisissa yhteyksissä, viestin välittäjäksi on valjastettu niin poliitikkoja kuin myös päiväkoti-ikäisiä lapsia heidän opettajineen. Myös urheilijoista löytyy heitä, jotka siekailematta (ja ilman pakkoa) esiintyvät Z-tunnus vaatteissaan.

Venäjän operaattori ja duuman jäsen Maria Butina Z:n mannekiinina.

Kazanilaisessa sairaalassa henkilökunta yhdessä potilaiden ja heidän omaistensa kanssa järjestivät flash mobin Venäjän ”erikoisoperaation” eli sodan tueksi.

Venäläisen voimistelijan Ivan Kuliakin käyttäytymistä voidaan pitää erityisen vastenmielisenä, etenkin kun hänen kilpakumppaneiden joukossa oli ukrainalaisia – onneksi palkintopallilla Kuliak joutui katsomaan voittanutta ukrainalaista ylöspäin.

Symboli levisi jo ensimmäisten päivien kuluessa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tunnuksella tukeaan Venäjän brutaalille sodalle Ukrainassa osoittavat maan rajojen ulkopuolella asuvat venäläiset kuin myös  Venäjää tukevat ryhmät ja yksittäiset operaattorit.

Kazakstanissa asuvat venäläiset osoittavat tukensa Venäjän Ukrainan offensiiville, he toimivat vastavoimana maassa esiintyvälle Нет войны!-liikehdinnälle.

Belgradissa Serbiassa serbinationalistit ovat osoittaneet tukeaan Venäjälle. Z-symbolia on maalattu asfalttiin sen ohella, että nationalistit ylpeinä sonnustautuvat siihen. Ei myöskään ole ihme, että eräät suomalaiset ”koristelevat” sosiaalisen median tilinsä kyseisellä symbolilla – toimikoon Johan Bäckman esimerkkinä tällaisesta vaikuttajasta.

Näyttää myös siltä, että symbolin ja muiden, Venäjän hallinnon pystyyn polkaisemien tai tukemien kampanjoiden kautta ukrainalaiset pyritään de-humanisoimaan, mikä Ukrainassa tarkoittaa yksinomaa sitä, että siviileihin ja sotavankeihin kohdistuvan väkivallan (kidutus, raiskaukset jne.) määrä lisääntyy merkittävästi samalla pidäkkeet murhaamiseen vähenevät entisestään. Siunauksensa puhdistukselle Vladimir Putin saa myös Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirilliltä. (2)

Kun tarkastellaan sitä kiihkoa ja vihaa, jota symbolinpalvonnan ympärillä esiintyy, niin ei ihme, että Venäjän toimia verrataan natsi-Saksaan – yhtymäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi, ja on olemassa pelko, että ilman riittävän voimakasta vastavoimaa, tämän kampanjan innoittamana ihmiset syyllistyvät tekoihin, jotka ovat julmia ja epäinhimillisiä. He kokevat tekevänsä oikein ryhtyessään taisteluun propagandan luomaa ”Kiovan natsijunttaa” vastaan, ja pelkään, että tulevina viikkoina ja kuukausina miljoonat ukrainalaiset joutuvat kokemaan miehittäjän harjoittamaa julmuutta heidän toteuttaessa Putinin hallinnon asettamia tavoitteita. Tämä arvelu perustuu yksinomaa siihen, mihin olen nähnyt venäläisten ja heidän tukijoidensa syyllistyneen Krimin niemimaan sekä Itä-Ukrainan osien miehityksen jälkeen miehittämillään alueilla: katoamisia, kidutuksia, kidutuskeskuksia, vankileirejä, siirtoja psykiatrisiin hoitolaitoksiin kärsimään rangaistusta jne.

Oikeastaan ukrainalaisten siviileiden vainoaminen ja murhaaminen on jo alkanut, venäläissotilaat sekä kadyrovitsit ovat pidättäneet ja pahoinpidelleet siviilejä, ryöstäneet heidän omaisuutensa ja jopa ryhtyneet teloittamaan heitä. Toisen maailmansodan jälkeen sanottiin, ettei enää koskaan – suljemmeko jälleen silmämme, koska vastassa on ydinasein varustautunut, meitä kiristävä ja ydinaseillaan uhkaava, valtio. Kansainvälisen yhteisön syytä siirtyä sanoista tekoihin ennen kuin on liian myöhäistä – Putin on kuten Josif Stalin, hän kunnioittaa voimaa ja hän pysähtyy vain riittävällä voimalla.  

Marko

 

Lähteet:

1. Alkuperäinen kuva Andrew Marienko.

2. https://twitter.com/ArtyomLukin/status/1500822744627179520 

Lähteenä käytetty myös Tri. Ian Garnerin ja Kamil Galeevin sekä Shannon R. Wattsin havaintoja.

*: Z: Kaukoidän sotilaspiirin alueelta tulleet joukot, operoivat pääsääntöisesti Ukrainan pohjois- ja koillisosissa.

Z neliön sisällä: pääasiassa etelästä Krimin suunnalta Ukrainaan hyökänneet joukot.

Z:lta ei voi välttyä missään.

MTV-3-uutiset disinformaation levittäjänä

 

Ukrainan kahdeksan vuotta jatkunut sota eskaloitui helmikuun lopulla Venäjän aloitettua laajan offensiivin usealta rintamasuunnalta tavoitteenaan Kiovan ohella Ukrainan meriyhteyden katkaiseminen. Laajentunut sota muutti muotoaan muutaman offensiivipäivän jälkeen, jolloin Venäjä palasi vanhaan tuttuun tapaan sotia – kenties ainoaan, jossa se on tehokas: äärimmäisen voiman käyttöön, jossa siviileiden vastarinta ja kansan taistelutahto pyritään murskaamaan tuhoamalla kaupungit rauniokasoiksi. Kuvia palavista ja raunioituvista kerrostaloista ja kortteleista virtaa maailmalle Kiovan ohella Harkovasta, Tšernihivistä sekä Mariupolista.

Mariupol 4. maaliskuuta 2022, kuvan ottaja ei ole tiedossa.

Ukrainan uutisten täyttyessä sodasta ja kuolevista siviileistä sekä raunioista on helppoa unohtaa faktantarkistus, johon MTV-3-uutiset syyllistyi uutisoidessaan Ukrainan sodasta irvokkaalla tapaa. Ehkäpä sitä oli vaan pakottava tarve päästä kirjoittamaan klikkiotsikko – tai sitten kyse oli täydellisestä piittaamattomuudesta (ammattitaidottomuudesta) – kun kansalle tarjoiltiin seuraavaa:

”Ukrainalaissyntyinen Venäjän olympiavoittaja suree synnyinkaupunkinsa kohtaloa – ’Kaikki on tuhottu’” (1)

Ennen kuin uppoudumme uutisen Donetsk-osuuteen, huomautan, että Krimin kriisi ei ole mikään kriisi vaan Venäjän helmi-maaliskuussa 2014 suorittama miehitys. Uutistoimituksen on olennaisen tärkeää käyttää oikeaa termiä kuvatessa tilannetta Krimin niemimaalla. Kaikki muu palvelee vain ja ainoastaan Kremliä sekä sen piriin kuuluvia operaattoreita. Miehittää-verbin käyttö on muutoinkin merkityksellistä, koska se on itsessään määritelmänä hyvin merkittävä. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisi jonkin väestönosan tahtotila. (2)

Venäjän suorittamaa Krimin niemimaan miehitystä seurasi Venäjän operaattoreidensa toimesta muualle Ukrainaan kylvämä kaaos, Ukrainan itäisimmissä osissa tämä kaaos eteni yhteenottojen kautta sodaksi keväällä 2014 – sodan alkuhetkenä voimme pitää Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkialueilla 12. huhtikuuta 2014 alkanutta, venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin, johtaman ”Krimin ryhmän” operaatiota, jonka tavoitteena oli kaupunkien valtaus, mikä toimisi laajemman operaation alkusysäyksenä. (3)

Kevään ja kesän 2014 sotatoimien kuluessa taistelut pysähtyivät Donetskin laitamille, itse kaupunkiin ei kohdistunut mittavaa tykkitulta kesällä 2014, joka olisi sen raunioittanut. Venäjän elo-syyskuussa 2014 aloittaman offensiivin myötä asetelma muuttui Donetskin kansainväliseen lentokenttään rajoittuvissa kaupungin pohjoisosissa. Kuten olemme uutiskuvista nähneet Venäjän tuella militanttijoukot tuhosivat Donetskin kansainvälisen lentokentän, alueella käytyjen taisteluiden seurauksena myös Veselen kylä vaurioitui pahoin, aivan kuten Ukrainan haltuun jäänyt Piskyn kylä lentokentän kiitotien länsipäädyn tuntumassa. Piskyn kylän rakennuskannasta venäläisjohtoisten joukkojen tykki- ja kranaatinheitintuli on tuhonnut sodan kuluessa reilusti yli 50 prosenttia.

Itse Donetskin keskustassa ja kaupunkialueella taisteluiden aiheuttamia tuhoja on varsin vähän (yksinkertaisesti siksi, koska ne eivät edenneet sinne), ja toisin kuin Venäjä tänään, Ukrainan asevoimat ei juurikaan ole kohdistanut niin sanotussa asemasotavaiheessa (syksystä 2014 eteenpäin) raskasta tulta miehitetyillä alueilla sijaitseviin kaupunkeihin – ainoina poikkeuksina ne kaupungit, joissa on käyty raskaita taisteluita Venäjän johtamien ja varustamien joukkojen hyökätessä niihin panssarivaunujen ja tykistön tuella, kuten kävi Debaltsevessa helmikuussa 2015.

MTV:n uutistoimitus, uutisessanne kirjoititte seuraavaa: ”Donetsk oli yksi Ukrainan kauneimmista kaupungeista. Nyt sydäntäni särkee. Kaikki on rikki, kaikki on tuhottu, Goliadkina suree Instagram-tilillään.” (4) 

Ilman Venäjän 24. helmikuuta aloittamaa offensiivia Donetsk olisi kuten alla olevissa kuvissa – eläen aikakapselissa neuvostoaikaa. Venäjän offensiivin jälkeen tykkituli on jälleen osunut kaupunkiin muutaman kerran, mutta ei siellä missään nimessä ole kaikki rauniona. Elämä jatkuu lähes entiseen malliin, tykkitulen äänen kantautuessa kaupunkiin vain tavanomaista voimakkaampana.

Donetskin keskustaa joulukuussa 2020, kuvakaappaus videolta.

Miehitetyn Donetskin keskusta-aluetta.

Donetsk ei todellakaan ole entisensä. Se on kaukana siitä, mitä se oli kun siellä kävin viimeksi elokuussa 2013, mutta syynä tähän eivät ole sotatoimet vaan rikollinen miehityshallinto, joka on antanut ”miljoonan ruusun” kaupungin rappeutua ja teiden rapautua. Käytännössä uutisenne on disinformaatiota räikeimmästä päästä. En ryhdy arvelemaan niitä motiiveja, jotka ovat innoittaneet Marina Goliadkinia kirjoittamaan oman päivityksensä, mutta se, että tarina on uponnut suomalaiseen uutistoimitukseen kuin tyhjää – no, se on hämmentävää.*

 

Marko

 

1. https://app.mtvuutiset.fi/artikkeli/8371656?fbclid=IwAR3z9vZBymP_t5S40FCOIMyouGPw9kDBTLJpkZcEJSo2TnXqT_7qfbXeVxw 

2. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/04/ukrainan-sota-kaikki-alkoi.html (jossa mainittu myös laajempi lähdemateriaali).

4. https://app.mtvuutiset.fi/artikkeli/8371656?fbclid=IwAR05uCZYqyqGS_D16kIyfMCEHsA6O_ILfu1TT3dWwkUqZK_tkVtkL4d7yRM 

*: Tohdinhan minä arvata, eiköhän olympiajoukkueen urheilijana Goliadkinia toista omassa päivityksessään Venäjän virallista narratiivia välittäessään vääristynyttä kuvaa todellisuudesta.

Kuvakaappaus mtv3:n ”uutisesta”.

 

Ei sotaa - Нет войны!

(on turvallista tekstata junassa matkalla kohti Vainikkalaa) 

Pahoitteluni röyhkeän suorasukaisesta aloituksesta, mutta olemmeko me suomalaiset naiiveja? Viime päivinä korviimme on kantautunut uutisia viimeisistä ”istuinpaikoista” kilpailevista, länteen haluavista, venäläisistä, jotka kertovat pakenemisensa syyksi totalitaarisen hallinnon ja pelon joutua sotaan.

Hallinto on totalitaarinen – mielipuolinen suorastaan ja sotaankin voivat joutua jos nyt maan hallintoa ryhtyvät vastustamaan, mutta, jotenkin minulla on sellainen tunne takaraivossa, että monen kohdalla se suurin syy pakenemiseen löytyy aivan jostain muualta, vai olenko turhan epäileväinen pakenevien kertomia tarinoita kohtaan?

Venäläisten on ollut mahdollista nousta Putinin hallintoa vastaan lukuisia kertoja viime vuosien aikana. Moni nuori ja vanhempi on osallistunut korruption vastaisiin mielenosoituksiin – heidän tekonsa on kunnioitettava, aivan kuten on niiden tuhansien, jotka näinä aikoina ovat osallistuneet sodan vastaisiin mielenosoituksiin Venäjällä ja osallistuvat niihin par’ aikaa, mutta entäpä kaikki muut? Heidän itkunsa on kärpäsen surinaa korvissani! Venäläisten on ollut mahdollista vastustaa sotaa Ukrainassa lukuisia kertoja, mutta kovin on hiljaista ollut niitä poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta, joiden määrä toivoakseni kasvaa tulevina viikkoina merkittävästi!

Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Vladimir Putinin kannatus nousi taivaisiin, ja vaikka kannatusluvuissa olisikin ollut manipulointia matkassa, niin silti selkeästi suurin osa venäläisistä kannatti Krimin miehitystä. Entäpä ne, jotka olivat hiljaa – tänään hiljaisuuskin on kannanotto!

* * *

Ja, jos tästä sodasta olisi tullut paraatimarssi Kiovaan, Putin patsastelisi nyt Kremlissä suurena johtajana, sen sijaan, että joutuu piileskelemään (ja pelkäämään omiaan) bunkkerissaan. Onneksi ei tullut paraatimarssia, ei!

* * *

Emme myöskään nähneet mittavia protesteja senkään jälkeen kun Venäjä masinoi kaaoksen ja sodan Itä-Ukrainaan; kansa ei noussut protestoimaan sotaa loppukesästä 2014, eikä talvella 2015 Debaltseven taisteluiden aikaan, jolloin venäläisiä sotilaita siirrettiin Burjatiasta sotimaan Ukrainaan. Myöskään Boris Nemtsovin murha ei saanut kansaa miljoonittain kadulle, vaikka todennäköisimpänä syynä murhalle oli Putinin vastustuksen ohella Nemtsovin tutkimustyöt Venäjän osallisuudesta Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa. Tuolloin näimme (ja näemme edelleen) yksittäisten rohkeiden venäläisten muistavan Nemtsovia ja samalla olevan piikki Putinin lihassa, mutta heidänkään urheus ei ole riittänyt avaamaan miljoonien venäläisten silmiä.

Niitä vastaan, jotka tuolloin muistivat ja kunnioittivat Nemtsovia, saivat kimppuunsa Putinin hallintoa tukevat tituškat muiden kansalaisten kävellessä ohi (kääntäessä päänsä pois – pois silmistä, pois mielestä!) Miljoonat venäläiset olivat myös hiljaa (ja katsoivat toisaalle) hallinnon tuhotessa Nemtsovin muistoksi tuodut kukat ja muistoesineet. Oma kysymyksensä on sitten se, että saivatko ne rohkeat ihmiset, jotka vuosia sitten nousivat Putinia vastaan, riittävästi tukea läntiseltä yhteisöltä? Oliko läntinen yhteisö riittävän voimakas ja määrätietoinen, mikä olisi heijastellut Venäjälle rohkaisten vielä suurempia kansanjoukkoja nousemaan tyranniaa vastaan? Ei, ei, ei – yhtälailla läntinen yhteisö oli heikko ja epäyhtenäinen ja halukkaampi löytämään keinoja sulkea silmänsä Vladimir Putinin hallinnon törkeyksiltä kuin auttaa Venäjän kansaa nousemaan niitä vastaan. Toivottavasti se aika on lopullisesti ohi…

”Нет войны!” – venäläisen taistelupanssarivaunun matkan pää Ukrainassa, v. 2022.

”Нет войны!” – kuollut venäläinen sotilas Harkivan ulkopuolella, v. 2022.

Tyrannian vastustaminen vaatii uhrauksia, samoin taisteleminen vapauden puolesta – ukrainalaiset täyttivät ensimmäisen Euromaidanin aikana noustessaan Viktor Janukovitšin kleptokraattista hallintoa ja sortokoneistoa vastaan marraskuussa 2013 ja saavuttaessaan suurin uhrauksin tavoitteensa helmikuussa 2014, ja keväästä 2014 eteenpäin ukrainalaiset ovat taistelleet vapautensa puolesta. Tänään he taistelevat koko tämän maanosan vapauden puolesta; ehkäpä venäläisten olisi aika nousta tyranniaan vastaan jos he todella ovat Vladimir Putinia vastaan ja ajatella tekevänsä uhrauksen, jos ei itsensä, niin tulevien sukupolvien puolesta.

Небесна Сотня – he nousivat tyranniaa vastaan. 

Tuhannet ukrainalaiset olivat antaneet henkensä vapauden puolesta sodassa Venäjää vastaan ennen helmikuun 24. päivää, jolloin sota laajeni kaikkialle Ukrainaan.

Helmikuun 24. päivä Venäjä toi sodan kaikkialle Ukrainaan.

Arvon venäläiset, hiljaisuuskin on kannanotto – valinta. Valitsemalla olla hiljaa, olet aktiivinen toimija, joka annat tilan tyrannille ja tyrannian tukijoille! Tämä on asia, joka Suomessakin asuvien venäläisten tulisi tiedostaa. Olemalla hiljaa teette tietoisen valinnan ja annatte tilaa Kremlin äänelle – pelaatte Kremlin pussiin halusittepa tahi ette. Välittämällä Нет войны!-viestiä venäläisille Suomessa ja Venäjällä viette tilan propagandalta mutta samalla – mikä tärkeintä – teette oikein ja murratte myyttiä venäläisistä tahdottomina johtajansa seuraajina.

Olen osallistunut lukuisiin Ukrainaa tukeviin mielenilmauksiin viime aikoina. Niihin on osallistunut joitain yksittäisiä Suomessa asuvia venäläisiä – heille haluan välittää vilpittömän kiitokseni! Enkä myöskään voi olla kylliksi kiittämättä heitä, jotka Venäjällä sanovat Нет войны – Ei sotaa!

 

Слава Україні!

 

Marko

Ihmishengistä piittaamatta Venäjä marssi kohti Kiovaa –

 

voittaen ehkä taistelun mutta häviten sodan 

Kirjoitukseni otsikko on ennemminkin vertauskuvallinen, vaikka myös Kiovan rintamalla Venäjä näyttää valinneen hyvin uskaliaan taktiikan, mikä on johtanut myös siellä kokonaisten kolonnien tuhoutumiseen asutuskeskusten kapeilla kujilla ukrainalaisten erikoisjoukkojen tai tykistön iskiessä niihin.

Viime päivinä maailma on herännyt ihmettelemään Venäjän sodankäyntitapaa, toisaalta myös sen kärsimiä tappioita, jotka sen oman ilmoituksen mukaan ovat (venäläisittäin inhimillisen siedettävät) viitisen sataa sotilasta, kun ne vastaavasti Ukrainan viimeisimmän ilmoituksen mukaan nousevat 9000 sotilaaseen viikon ajalta.

Alla Ukrainan antamiin tietoihin pohjautuva taulukko Venäjän kokemista tappioista, ilmoitettuja lukumääriä voi pitää suuntaa-antavina. Jotain Venäjän kokemien kalustotappioiden suuruudesta kuitenkin kertoo se, että sen ehjänä taistelukentälle tai matkalle hylkäämän kaluston epätavanomaisen runsaaseen määrään on jo kiinnitetty huomiota, samoin taulukointia suorittavat (kolmannet tahot) tuskailevat asian parissa, koska kuva- ja videomateriaalia on niin runsaasti, joten voimme kuitenkin päätellä, että Venäjän kalustotappiot ja menetykset ovat epätavanomaisen runsaat.

Venäjän tappiot ja menetykset Ukrainan sodassa 3. maaliskuuta 2022 mennessä.*

	lukumäärä		lukumäärä
miehistö (KIA & WIA)	9000	taistelupanssarivaunut	217
sotavangit	200+ (28.2.2022)	rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	900
lentokoneet	30	tykistöaseet	90
helikopterit	31	raketinheittimet	42
tiedustelulennokit	3	ilmatorjuntajärjestelmät
pinta-alukset (partio-veneet)	2	kuorma-autot ja polttoainerekat	374
säiliövaunut	60

Sumyn alueella tuhottu venäläinen taistelupanssarivaunu.

Jos Ukrainan ilmoittamat Venäjän kalustotappiot ovat mittavat, niin sen ilmoituksen mukainen luku – 9000 – sotilasta kaatuneina ja haavoittuneina (mahdollisesti myös sotavankeina) tuntuu vieläkin hämmästyttävämmältä uskoa todeksi, joten en lainkaan ihmettele, jos sitä pidetään merkittävästi liioiteltuna. Ajattelin kuitenkin lähestyä aihetta tarkastelemalla tapahtumia ja yhdistelemällä eri havaintoja kentältä ja niiden kautta päätellä millainen todellisuus on.

Alkuun on syytä muistuttaa, että Venäjän hallinto oli useiden päivien ajan hiljaa kokemistaan tappioista, sitten salaisuuden verhoa raotettiin hiukan ja puhuttiin vähäisistä tappioista, kunnes lopulta Venäjä mainitsi tappioikseen viisisataa sotilaasta – mikä sekin tuntuu suurelta määrältä yhteen viikkoon kun vertaamme sitä länsimaiden käymiin sotiin tämän vuosituhannen puolella, ja uskallan jo välittömästi todeta, että kyseinen venäläisten ilmoittama lukema on rajusti alakanttiin. Venäjän viikko sitten aloittaman laajan offensiivin ensihetkistä lähtien saattoi jo päätellä, että sekään ei aio säästellä omia sotilaitaan.

Alkuun tappioiden suuruus ja sen myötä inhimillisen kärsimyksen suuruus kävi ilmi yksittäisistä maininnoista ja viittauksista, kuten siitä, että miehitetyn Luhanskin luoteispuolella Venäjä lähetti joukkojaan toistuvasti tuhoon tuomittuihin hyökkäyksiin Donets joen yli  Štšastjaan, jossa Ukrainan asevoimat yhdessä niitä tukevien joukko-osastojen kanssa onnistui torjua useita päiviä epätoivoisia hyökkäysyrityksiä. Ukrainan asevoimat ei antanut konkreettisia lukuja vihollisen kärsimistä tappioista, mutta sen mitä tiedämme miehitetystä Luhanskista, niin sinne on nyt alkanut virrata ruumisrekkoja. Kyse ei ole yksittäisistä rekoista, vaan yhteenkin sairaalaan saattaa päivässä saapua puolentusinaa puoliperävaunullista rekkaa kyydissä taistelussa kuolleita. (1) En lainkaan ihmettelisi, vaikka Venäjä olisi alueella heittänyt ensimmäisenä ”tuleen” miehitettyjen alueiden aluepuolustusprikaateja, joihin pakkovärvättiin ennen sodan tuoretta eskalaatiota miehiä pystymetsästä.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettu pakkovärväys koski Donetskin alueella kaikkia 18 vuotta vanhempia miehiä, miehitetyn Luhanskin alueella käytäntö oli sama. Näihin joukkoihin värvättyjä ei juurikaan koulutettu, lyhyimmillään se ehti kestää reilun viikon, jonka jälkeen miehet ja poikaset oltiin valmiit heittämään rintamalle. Tällaisen sekalaisen ja kouluttamattoman joukon elinajanodote ei kovinkaan suuri voi olla kun vastassa oli ukrainalaisia, joilla oli pitkä kokemus operoinnista sotatoimialueella.

Ukraina on ottanut sotavangiksi miehitetyn Donetskin puolella pakkovärvättyjä, kaikki kertovat samaa – lyhyt koulutus miehille, jotka ovat ennen sotaan joutumista työskennelleet opettajina ja muissa vastaavissa työtehtävissä. Eivätkä kaikki edes olleet miehiä, nuorimmat ovat v. 2004 syntyneitä pojankloppeja. Tänään miehitetyn Donetskin alueen ns. viranomaiset julkaisivat videon, jolla rintamalle marssivat ”reserviläiset”, jotka kaikki näyttivät siltä, ettei heillä ole kovinkaan kummoista koulutusta – yhdelläkään videon miehistä ei ollut asetta mukanaan. (2) Herää ajatus, etteivät miehitettyjen alueiden ns. viranomaiset taida luottaa pakkovärvättyjen lojaaliuteen, kun eivät rintamalle marssiville miehille uskalla edes rynnäkkökivääriä käteen antaa. Taitavat pelätä, että ne miehet, joita he paimentavat rintamalle, epätoivoissaan kääntävät aseen piipun osoittamaan kohti heitä.

Voinemme todeta, että Itä-Ukrainan sotatoimialueella vihollisen kokemien tappioiden määrä on noussut merkittäväksi, etenkin kun joukkojen koulutus on luokatonta, ja joita on todennäköisesti käytetty aaltoina kuluttamaan ukrainalaisten ammuksia ja materiaalia. Samasta toiminnasta on esimerkkejä sodan ensimmäiseltä kesältä (v. 2014) sekä Donetskin lentokentän toisesta taistelusta ja Debaltsevon taistelusta helmi-maaliskuussa 2015. Tähän päivään mennessä emme tiedä kuinka suuriksi Venäjän ja sen proxy-joukkojen tappiot nousevat. Venäläisen kansalaisjärjestön Sotilaiden äitien mukaan Krimin niemimaan miehityksen ja sitä seuranneen Ukrainan sodan osalta Venäjän hallinto on pyrkinyt salaamaan kärsimänsä miehistötappiot. Tämä salaaminen on ulottunut myös vapaaehtoisiin, Venäjän hallinto on pyrkinyt lähes vainoharhaisesti salaamaan Ukrainan sodan tappionsa sodan alusta (huhtikuu 2014) lähtien.

Jos Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta koottujen joukko-osastojen tappiot voivat nousta merkittäviksi, ovat Venäjän asevoimien joukko-osastot niin ikää kärsineet huomattavia tappioita, osasta meillä on vain välillisiä todisteita tuhoutuneiden ja karrelle palaneiden ajoneuvojen muodossa, tai räjähtäneiden taistelupanssarivaunujen muodossa, mutta jos kymmenet venäläiskolonnat kautta maan on tuhottu kokonaisuudessaan tämän viikon kuluessa, niin kalustomenetysten ohella myös ihmishenkiä on mennyt paljon. Kiovan alueella Hostomelissa tuhoutui hetimmiten sodan toisena päivänä venäläiskolonna, Butšassa saman kohtalon koki yksi kolonna viikonvaihteessa, Borodjankassa ukrainalaistykistö tuhosi kokonaisen kolonnan, johon kuului myös pelättyjä Ramzan Kadyrovin kaartiin kuuluvia sotilaita ts. kadyrovitseja.

Venäläiskolonna koki matkansa pään Butšassa, Kiovan luoteispuolella.

Sumyn alueella aluepuolustusjoukot sekä Ukrainan erikoisjoukot ovat iskeneet pitkiin huoltolinjoihin kymmeniä polttoainerekkoja, kuorma-autoja sekä taistelupanssarivaunuja ja miehistönkuljetusajoneuvoja on tuhoutunut iskuissa. Etelässä Hersonin alueella ukrainalaistykistö kuin myös ilmavoimat on iskenyt rajusti hyökkääjän huoltoa vastaan – viimeksi torstaina 3. maaliskuuta Ukrainan ilmavoimat iski Hersonin ja Mykolajivin välillä huoltokolonnaan. Nämä iskut voivat heijastella hyvinkin nopeasti rintamalle, etenkin pohjoisessa, jossa sää on kehno – viilennyt ja räntääkin on sadellut. Jo nyt venäläissotilaat ja upseerit purnaavat heikkoa huoltoa, ruoan ja lämmön puutetta, kaoottista tilannetta ja ovat haluttomia lähtemään rintamalle. (3) Venäläissotilaiden kuvaama materiaali paljastaa karun totuuden ainakin osasta yksiköitä, apaattisia, nälkäisiä ja motivaationsa menettäneitä sotilaita hortoilee kurjissa kenttäolosuhteissa ympäriinsä. (4) Heidän toiminta ei ole organisoitua eikä johdettua, joten tällaisten joukkojen taistelukunto ei voi olla suuri. Ei siis ihme, että niitä on antautunut ensimmäiselle vastaantulijalle taistelutta.

Samalla on kuitenkin muistettava, että sota ei ole vielä päättynyt. Venäjä kurittaa armotta ukrainalaisia kaupunkeja ja kyliä, sen maihinnousulaivasto uhkaa tulevina päivinä Odesan kaupunkia ympäröivää rannikkoa. Tänään Venäjän ilmavoimat iski raukkamaisesti Tšernihiviin. Asuinalueelle kohdistuneessa terroripommituksessa on kuollut Ukrainan hätätilaministeriön mukaan ainakin 33 siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa jo pariin kymmeneen. (5) Raivaustyöt kaupungissa ovat kesken, tuhon ollessa huomattavaa. CNN kuvasi näkymiä Tšernihivissä apokalyptisiksi. 

Tšernihiv, 3. maaliskuuta 2022.**

Venäjän sodankäyntitavan takia on odotettavaa, että ukrainassa siviiliuhrien lukumäärä nousee tulevina päivinä ja viikkoina merkittävästi, jollei Ukraina saa riittävästi kalustoa, jolla torjua hyökkäyksiä tai saa takeita ulkovalloilta lentokieltoalueesta ilmatilassaan venäläisille lentokoneille ja helikoptereille. Muussa tapauksessa on odotettavaa, että venäläiset tuhoavat yksi toisensa jälkeen ukrainalaiset kaupungit ja kylät, koska en usko, että Venäjällä kansa reagoi riittävän nopeasti ja riittävän määrätietoisesti vaihtaakseen maassa vallan vallankumouksen myötä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/ian_tanya/status/1498543050695618562 

2. https://twitter.com/L_Team10/status/1499391841220927488 

3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/962315f2-1845-4022-95d1-9eb0af4f88ea

4.https://twitter.com/RBoston2020/status/1499339232292347905 

5. https://t.me/suspilnenews/7048 

*: Tiedot pohjautuvat ukrainalaislähteisiin.

**: kuvakaappaukset videolta: https://twitter.com/zynicism/status/1499356816324632581