”Kansallismielisten” puuhailua: vaaliliittoja ja yhteistyötunnusteluja

Sunnuntaina (10.helmikuuta) ”kansankouhottaja” Marco de Witin perustama ja kipparoima ”kansallismielinen” Suomen Kansa Ensin ryhtyi vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa, (1) jota sitäkin voitaneen pitää eräällä tapaa ”kansallismielisenä” ”puolueviritelmänä”. Puolueviritelmänä siksi, että puolue perustettiin jokunen vuosi sitten Paavo Väyrysen toimesta ajamaan hänen – ja mahdollisesti nimeämättömien tahojen – intressejä, mutta sittemmin Keskustan kunniapuheenjohtajaksikin aikoinaan nimitetty Väyrynen syrjäytettiin puolueen johdosta.

Suomen Kansa Ensin ja Kansalaispuolueen vaaliliiton myötä kuvittelin jonkin asteisen pohjakosketuksen jo saavutetun, mutta kun Kansalaispuolueen perustaja ja entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen ilmaisi hierovansa vaaliyhteistyötä vale- ja vihamedia MV-lehden perustajan, Reformin ehdokaslistoilla olevan ja viime kesällä oikeudessa syytettynä yhdessä Johan Bäckmanin ja kolmannen henkilön kanssa istuneen ja tuomion saaneen Ilja Janitskinin kanssa, ymmärsin, että sunnuntaitakin alemmas on mahdollista vajota. (2) Janitskinin tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Tämä – sinänsä epätodelliselta tuntuva kuvio, jossa ”kansallismielisinä” itseään pitävät tahot ja organisaatiot kietoutuvat toinen toisiinsa – avautuu todennäköisesti sanoja paremmin kuvan muodossa, joten seuraavaksi (yksinkertaistettu) kuvio tästä laajahkosta sopasta ja siihen liittyvistä henkilöistä tahi puolueista ja ryhmistä.

"Kansallismielisten" verkostoa (yksinkertaistettu kuvio).

Muistutan lukijoita, että kaoottisuudesta huolimatta yllä oleva kuvio on rajusti yksinkertaistettu, olen joutunut kuvaamaan yhteydet ja linkit henkilöiden tahi ryhmien välillä yksinkertaistetusti ja siten, että osa kytköksistä on täytynyt jättää kuviossa huomiotta, alla olevassa – lyhyehkössä – tekstiosuudessa viittaan tällaisiin olemassa oleviin linkkeihin. Kuviossa on kolme avainhenkilöä: Ilja Janitskin, Paavo Väyrynen ja Marco de Wit. Heidän ohella huomioitavia ovat Johan Bäckman, vaaliliiton myötä Paavo Väyrysen jälkeinen Kansalaispuolue, jonka pj. on Sami Kilpeläinen ja varapj. Piia Kattelus. Kuvion muita henkilöitä tai ryhmiä ei kuitenkaan ole syytä pitää statisteina, heillä on oma – toisinaan merkittäväkin – rooli.

Vaikka olisikin houkuttelevaa antaa palstatilaa ensinnä Paavo Väyryselle, aloitan ruodinnan Ilja Janitskinista, joka on tullut tunnetuksi vale- ja vihamedia MV-lehden perustajana, lehden ja median, jonka avulla on ”joukkoistettu” eräiden toimittajien ja muiden kansalaisaktiivien häirintää ja uhkailua, johon on ottanut osaa henkilöitä yhteiskunnan kaikista rakenteista. Kuten jo edellä viittasin, viime kesänä Ilja Janitskin yhdessä Johan Bäckmanin ja A. Tuomisen kanssa istui oikeutta palkitun toimittajan Jessikka Aron häirinnästä, uhkailusta, mustamaalaamisesta ja paljon muusta. (3)

MV-lehti itsessään muodostaa, edelleen olemassa olevan, linkin Janitskinin ja usean muun ns. kansallismielisen henkilön ja ryhmän välille, tähän joukkoon kuuluu myös Marco de Wit, joka on tukenut Ilja Janitskinia ennen oikeudenkäyntiä ja oikeuden käynnin aikana sanallisesti ynnä tekojen (esim. mielenosoituksissa puhuminen) kautta. Marco de Witin ohella ja rinnalla entinen Suomi Ensin aktiivi ja nykyinen Suomen Kansa Ensin puolueen 1. varapj. Mari Kosonen on antanut vähintäänkin henkistä tukea Janitskinille. de Wit ja Kosonen kävivät tapaamassa Janitskinia ”etelän lämmössä” tämän pakoillessa lain kouraa Espanjan ja Andorran suunnalla.

Janitskinin ja Johan Bäckmanin välillä on useita selkeitä linkkejä, ensimmäinen on tietenkin MV-lehti, unohtamatta viime kesäistä oikeudenkäyntiä, yhtä lailla merkittävänä yhteytenä voidaan pitää Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liikettä, jonka listoilta kumpikin on ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa. (4) Mutta tässä yhteydessä ei voida jättää huomiotta sitä tukea, jonka Johan Bäckman on lukuisissa haastatteluissa ja esiintymisissä Ilja Janitskinille antanut, hän on selkeästi pyrkinyt tekemään Venäjällä Janitskinia tunnetuksi ja nimenomaa sananvapaustaistelijana – Bäckman on tietoisesti rakentanut Janitskinin ympärille ”sädekehää” jättäen totuuden kertomatta. Bäckman on siis propagoinut Janitskinin puolesta (ja samalla Suomea vastaan). Luontevaa onkin, että Janitskinille on antanut tukensa muodossa tahi toisessa suurehko joukko – Bäckmanin piiriin kuuluvista – pro-Kreml-henkilöistä ja -ryhmistä, kuten RUFI:n pj. Daria Skippari-Smirnov sekä Venäjän miehittämässä osassa Ukrainan Donbasia oleskeleva, entinen DONi-Newsin propagandisti ja päätoimittelija, Janus Putkonen, joka tarjosi Janitskinille aikanaan turvapaikkaa miehitetystä Donetskista. Tähän tarjoukseen Janitskin ei kuitenkaan tarttunut.

Putkonen tarjoaa turvapaikan Janitskinille.

Siirtykäämme sitten Janitskinista Paavo Väyryseen, joka suoraan ja perustamansa ”Seitsemän tähden liikkeen” kautta on ryhtynyt hieromaan vaaliyhteistyötä Ilja Janitskinin kanssa – kyse on tällä hetkellä nimen omaa yhteistyöstä, ei vaaliliitosta. Yhteistyö voi pitää sisällään yhteisiä esiintymisiä vaalitilaisuuksissa. Yhteistyö ei suinkaan ole uutta, viime vuoden presidentinvaalien alla nähtiin orastavaa yhteistyötä, tuolloin Ilja Janitskin luopui omista ehdokkuusaikeista kesken kaiken, ja hänen Suomi Ensin liikkeen tukiryhmä, jonka johdossa oli muuan Marco de Wit, siirtyi keräämään kannattajakortteja Paavo Väyryselle.

Paradoksaalista, tulevissa vaaleissa Suomi Ensin liikkeen hajottua, liikkeen näkyvän hahmon Marco de Witin perustama Suomen Kansa Ensin ryhtyy vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa. Kansalaispuolueen perustaja ja entinen pj. on taasen Paavo Väyrynen.

Väyryselle voimakasta tukea presidentinvaalikampanjassa antoivat Johan Bäckmanin lähipiiriin kuuluvat tahot etunenässä RUFI- suomalais-venäläisen-yhdistyksen Daria Skippari-Smirnov, joka vieraili Väyrysen vaalivalvojaisissa, ja joka on antanut Suomea kritisoivia disinformatiivisia lausuntoja useille venäläismedioille. Oman lusikkansa tähänkin soppaan on laittanut Johan Bäckman, joka on tukenut Väyrystä tämän Kansalaispuolue -projektissa että presidentinvaaleissa. Väyrysen ollessa Kansalaispuolueen pj. puolueen asiantuntijajäsenien joukkoon kuului suurehko joukko Venäjän narratiivia toistavia henkilöitä, kuten myös miehitetyssä Donetskissa propagandatyötä Venäjän laskuun tehnyt Jarmo Ekman. On hyvin todennäköistä, että Väyrynen – Janitskin -yhteistyötunnusteluiden myötä myös Bäckman löytää jälleen runsaasti positiivista sanottavaa Väyrysestä.

Väyrysestä loikkaamme nyt jo hajonneen Suomi Ensin liikkeen aktiiviin, Suomen Kansa Ensin puolueen perustajaan ja puheenjohtajaan – vale- ja haittamediajulkaisun toimittelijaan – Marco de Witiin.

Tässä kohdin on kuitenkin syytä huomauttaa, että Suomen Kansa Ensin puoluekokous joulukuussa 2018 oli eräänlainen sirkus – farssi – joten on mahdollista, että ennen tulevia eduskuntavaaleja puolue lakkaa olemasta ja sen myötä vaaliliitto Kansalaispuolueen kanssa menettää merkityksensä. Puoluekokouksessa Suomen Kansa Ensin puolueen ”etelänjäsenten” onnistui keskittää valta omiin käsiinsä, etenkin de Witille ja Mari Kososelle, josta tuli puolueen 1. varapj. Mutta olettakaamme, että puolue kestää kasassa kevääseen saakka, ja tarkastelkaamme de Witin kytköksiä eri henkilöihin ja operaattoreihin.

Vaaliliitto Kansalaispuolue ja Suomen Kansa Ensin.

Kuten jo edellä tuli mainittua, de Wit ja Kosonen tukivat voimakkaasti Ilja Janitskinia tämän pakoillessa oikeutta kuin myös oikeudenkäynnin aikana, jolloin de Wit muiden ”kansallismielisten” rinnalla kävi ”saarnaamassa” Helsingin oikeustalon edustalla. Marco de Wit on ainakin yksityishenkilönä, jollei liikkeensä edustajana, osallistunut myös RUFI:n järjestämiin tilaisuuksiin, mikä on varsin luonnollinen loikka tälle ”kansallismieliselle”, joka on käynyt edistämässä Venäjän asiaa propagandistisella matkalla miehitetyssä Itä-Ukrainassa heinäkuussa 2016 – näihin matkoihin palaan vielä lopussa.

On todettava, että en pidä Marco de Witiä uskottavana henkilönä, enkä hänen omia projekteja merkittävänä uhkatekijänä, mutta de Wit näyttää olevan varsin energinen ja aktiivinen, asia, jota muiden on mahdollista hyödyntää, joten käyttämällä de Witiä työkaluna, on mahdollista saada aikaan runsaasti melua sekä toiminnan avulla nakertaa yhteiskunnallista uskottavuutta, asia jota ei pidä väheksyä. Marco de Witin kaltaisia likaisen työn tekijöitä esim. Venäjä on hyödyntänyt erilaisissa vaikuttamis- ja sotaa edeltävissä hybridioperaatioissaan muun muassa Ukrainassa. (5) Tällaisten ”toiminnanmiesten” osa voi olla yllättävänkin lyhyt hybridioperaation/-sodan vaihtuessa todelliseksi aseiden kalisteluksi, jossa hetken parrasvaloissa oleilua voi seurata ”maasta karkotus”.

Ja jotta tämä kuvio täydentyisi, emme voi unohtaa nurkkiakaan – vasenta ylänurkkaa, jossa näemme Venäjän ja oikeaa alanurkkaa ynnä ryhmäkuvaa, joka on otettu heinäkuussa 2016 miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Heinäkuussa 2016 joukko ”suomalaisturisteja” kävi propagandistisella matkalla Itä-Ukrainassa Venäjän miehittämillä alueilla, matkalle otti osaa myös Marco de Wit sekä tuolloin Vegaaniliittoon kuulunut Mari Kosonen. Itä-Ukrainaan he siirtyivät laittomasti Venäjän puolelta, syyllistyen täten Ukrainan lakien vastaiseen tekoon – valtiorajarikokseen. Kyseisellä reissulla de Wit haastatteli suomalaispropagandisti Janus Putkosta matkalaisten osallistuessa eriasteiseen propagandistiseen toimintaan vierailuiden yms. muodossa. Kuvion ryhmäkuva on otettu tällaisella vierailulla, jonka kohde oli – venäläisten pudottaman – Malaysia Airlinesin lennon MH17 uhrien muistopaikka. Sikäläinen ”totuus” toki eroaa todellisuudesta kuin yö päivästä, joten matkalaisille onkin kerrottu ”venäläisiä satuja”. Matkan eräs myötävaikutus oli se, että Suomeen perustettiin ”Donetskin kansantasavallan (DNR) ystävät” -ryhmä, jonka nimissä harjoitetaan säännöllisesti toimintaa kokoontumisien tms. muodossa.

Tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi ”suomalaisturistien” matkaksi miehitetyille alueille. Suomesta miehitetyssä Itä-Ukrainassa on vieraillut Janus Putkosen vieraana muitakin turistiryhmiä, tai yksittäisiä matkalaisia. Niin ikää Suomesta on tehty ”turistimatka” Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle maaliskuussa 2018, matkan taustalla oli RUFI ja etenkin pj. Skippari-Smirnov, jonka verkkosivujen kautta matkaa markkinoitiin. (6) Eikä myöskään sovi unohtaa Johan Bäckmanin näkyvää roolia. Tämän maaliskuun 2018 matkan luonne oli myös hyvin propagandistinen, matkaan sisältyi kokousten ja mediaesiintymisien ohella tutustumista Venäjän ”presidentinvaaleihin” – osa ryhmän jäsenistä toimi myös ”vaalitarkkailijoina”.

Ja näin päästään vasempaan ylänurkkaan ja Venäjään. Sen poisjättäminen ei olisi millään muotoa perusteltua, koska osa kuvion henkilöistä toimii avoimesti Venäjän laskuun, osa verhotummin – osa kuulunee hyödyllisten idioottien joukkoon osan eläessä menneisyydessä ymmärtämättä sitä, että YYA-aika päättyi jo, eikä naapurissamme ole Neuvostoliitto vaan mafiavaltio Venäjä.

Johan Bäckman työskentelee RISS:n eli Russian Institute for Strategic Studies tiliin, RISS vastaavasti on Venäjän presidentinhallinnon alainen ajatushautomo. Bäckman on myös toiminut lukuisia kertoja ”vaalitarkkailijana” Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla, niin Krimillä kuin myös Donbasissa. (7)

Janus Putkonen eläessään ja operoidessaan Venäjän miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa, työskentelee edelleen Venäjän tiliin, vaikkakaan ei enää niin näkyvästi kuin toimiessaan propagandistina venäläisrahoitteisessa DONi-Newsissä. Tällä hetkellä Putkonen pyörittää DIMC Capital Group miehitetyssä osassa Donbasia (Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavalloissa”). Putkosen mukaan DIMC Capital Group koordinoi ja hallinnoi Donbasiin suuntautuvia ulkomaisia investointeja ja yrittäjyyttä. Uskaltaisin sanoa, että länsimaisena Putkonen toimii DIMC Capital Groupin ”kasvoina” tuomassa toiminnalle uskottavuutta mahdollisten sijoittajien silmissä. On nimittäin tavanomaista, että Venäjä käyttää länsimaisia kasvoja tuomassa toiminnalle tai lausunnoille uskottavuutta, mikä on todennäköisesti syy sille, miksi Bäckman esiintyy usein asiantuntijan roolissa – Venäjällä etenkin ihmisoikeusasiantuntijan roolissa.

RUFI:n toiminta on koko lailla näkyvää Venäjän narratiivin toistoa ja venäläispropagandan levittämistä Suomeen. Yhdistyksen nimissä järjestetään säännöllisesti Venäjää tukevaa toimintaa, yhdisty myös toi Suomeen ”Kuolemattoman rykmentin” marssin, jollainen järjestettiin ensimmäisen kerran Suomessa toukokuun 9. 2017. (8) RUFI ei välttämättä saa taloudellista avustusta Venäjän valtiolta, sen toiminta ynnä tilaisuuksissa vierailevat henkilöt indikoivat sitä, että yhdistyksen toiminnan tarkoitus on omalta osaltaan ajaa Venäjän intressejä.

Propagandistiset matkat Venäjän miehittämille alueille Ukrainassa – Krimille ja osiin Donbasia – palvelevat Venäjän tarpeita, taustalla voi myös olla halua luoda verkostoja ”turistien” kotimaihin otollisen kohdeyleisön kautta. Suomesta matkoille Donbasiin ja Krimille on osallistunut ”kansallismielisten” ohella myös Rauhanpuolustajien jäseniä sekä kommunisteja ynnä ”antifasisteiksi” itseään nimittämiä henkilöitä. Kuviossa mainittujen ”turistien” ohella useampi muu tällaiselle matkalle osallistunut on matkan jälkeen entistä aktiivisemmin levittänyt venäläispropagandaa.

Muistutan vielä lukijoita siitä, että kuvio on karkea ja osin yksinkertaistettu. Kuviosta ja tarkastelusta on myös jätetty pois sellaisia ”kansallismielisinä” itseään pitäviä ryhmiä ja organisaatioita, jotka eivät ole mukana tulevissa eduskuntavaaleissa. Huomio on siis kohdistettu yhteen joukkoon ”kansallismielisiä” ja heidän keskinäisiin sidoksiin. Edellä lueteltujen kohdalla on perusteltua laittaa sana kansallismielisiä lainausmerkkeihin, koska osa tarkoituksella ja osa typeryyttään ajaa kyllä enemmän jonkin muun kansan kuin Suomen asiaa. Kovin monen ajattelua ohjaa ”Mitähän Kreml tuumaa…” -ajattelu, mikä heijastelee heidän kokonaisvaltaiseen toimintaan.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=jwPYJJdW5bw&feature=youtu.be 

2. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/paavo-vayrynen-hieroo-vaaliyhteistyota-ilja-janitskinin-kanssa-meilla-on-samankaltaisia-tavoitteita/?fbclid=IwAR18DX-j4x2BAkw1hyE756xnZl5rmZxCkHIN7eiGMulZbiFl5-9vSJPVBq0 

3. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

4. https://reformime.wordpress.com/ehdokkaat/ 

5. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/02/miehitettya-krimia-ei-saa-unohtaa-eika.html 

7. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/johan-backman-vaalitarkkailijana.html 

8. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/220176-venajan-voitonpaivan-helsinki-marssin-jarjestaja-tama-ei-liity-mitenkaan-talvisotaan 

Havaintoja Ukrainan sodasta tammikuulta 2019

Vuoden ensimmäinen kuukausi on päättynyt, joten tässä vaiheessa on viisasta tehdä summaus tammikuun tapahtumiin Ukrainan sotatoimialueella. Tammikuuta käsittelevän katsauksen ohella lyhyt summaus ETYJ:n  Ukrainan monitorointimission 4. helmikuuta julkaisemiin numeraalisiin tietoihin viime vuoden puolelta ja loppuun muutama havainto Venäjän joukkojen siirroista Ukrainan rajalle, sillä on mahdollista, että osa kalustosta päätyy lopulta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, kuten esim. viime viikolla Volgan rantamilla Saratovissa (Venäjällä) siirtokuljetuksella junalla kohti länttä olleet T-72B taistelupanssarivaunut, jotka näyttävät ulkoisesti siltä, että ovat ”varastopakasta” vedetty, kunnostettu ynnä maalattu ja nyt ne siirretään länteen.

Junallinen T-72B taistelupanssarivaunuja Saratovissa, Venäjällä. (1) 

Ukrainan asevoimien menetykset tammikuussa Itä-Ukrainan sotatoimialueella olivat 7 kuollutta ja 23 haavoittunutta. Heidän lisäksi yksi sotatoimialueella palveleva, asevoimiin 2016 värväytynyt, sotilas teki itsemurhan. Edelliset ovat siis virallisia tappiolukemia, viralliset lukemat pitävät sisällään ne sotatoimissa kuolleet, jotka kuuluvat Ukrainan asevoimiin, rajavartiolaitokseen ja muihin valtiollisiin turvallisuuselimiin, jotka operoivat Itä-Ukrainan sotatoimialueella, sekä niihin vapaaehtoisjoukkoihin, jotka ovat osa Ukrainan asevoimien komentoketjua.

Oikean sektorin (ukr. Правий сектор) vapaaehtoispataljoonat, mukaan luettuna lääkintäpataljoona, tekevät yhteistyötä Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin kanssa sotatoimialueella mutta ne eivät toistaiseksi ole osa asevoimia tai kansalliskaartia. Oikean sektorin menetykset eivät välttämättä näy virallisissa tilastoissa.

Muutamia päiviä lukuun ottamatta vuoden ensimmäinen kuukausi muistutti perinteistä asemasotaa. Asemasotamaisesta luoneesta huolimatta tammikuuhun mahtui muutamia paikallisia offensiiveja, joista seuraavaksi eräitä.

Tammikuun 30. ukrainalaisjoukot tuhosivat Krymsken itäpuolella Luhanskin sektorin pohjoisosassa panssarintorjuntaohjuksilla Venäjän proxy-joukkojen hyökkäystä tukeneen MT-LBu:n, jonka katolle oli asennettu 23 millin ZU-23-2 ilmatorjuntatykki. Varusmiespalveluksen Suomessa suorittaneille tästä neuvostovalmisteisesta tykkimallista käytetty lempinimi ”Sergei” liene tuttu.

Tammikuun 29. venäläisjoukkojen KaMAZ maastokuorma-auto tuhottiin ukrainalaisjoukkojen toimesta panssarintorjunta-aseilla, 25. tammikuuta venäläisten tulitukea antanut rynnäkkövaunu tuhottiin panssarintorjuntaohjuksilla sotatoimialueella.

Tammikuun raskaimmat taistelut käytiin Donetskin lentokentän ympäristössä 16. tammikuuta iltapäivästä pitkälle 17. tammikuuta puolelle. Tuolloin  venäläisjoukot hyökkäsivät Donetskin lentoaseman eteläpuolelta Veselen sekä Zhabunkan esikaupunkialueiden kautta kohti länttä ja sodan raunioittamaa Piskyn kylää. Ukrainan hallinnassa olevaa kylää tulitettiin pienikaliiperisin asein ja kranaattikonekiväärein sekä rynnäkkövaunujen pääaseilla. Saman aikaisesti Abakumovin kaivosalueen suunnalta tulitettiin Pisky – Nevelske -lohkoa erilaisin asejärjestelmin, myös kranaatinheittimin.

Tämä paikallinen venäläisjoukkojen offensiiviyritys – provokaatio – ulottui Donetskin lounaisosista  Trudovskin alueelta Avdiivkan kaakkoisosiin saakka, joita tulitettiin 82 mm kranaatinheittimin Kashtanovesta käsin. Vastaavasti Trudovskista tulitettiin pienikaliiperisin asein sekä kranaattikonekiväärein Mar’inkaa lännessä sekä Krasnohorivkan ympäristöä luoteessa.

Ukrainan asevoimien onnistui torjua Veselen ja Zhabunkan suunnalta Piskyn kylään kohdistunut huomattavan raju hyökkäys. Ukrainan sotilastiedustelun mukaan venäläisjoukkojen tappiot nousivat kyseisen illan ja yön taisteluissa 10 kuolleeseen ja 19 haavoittuneeseen.  Samaisena iltana hyökkääjän ammuslastissa ollut KaMAZ maastokuorma-auto tuhoutui/ tuhottiin Zhabunkan alueella. Tuhoa alueella on kuvattu mittavaksi, mahdollisesti ryhmä (noin 10 taistelijaa) kuoli tai haavoittui ammuslastissa olleen maastokuorma-auton räjähdettyä.

Venäläisjoukot tulittivat Ukrainan asevoimien asemien ohella siviilikohteita tammikuun kuluessa lukuisia kertoja, myös siviilikohteita tulitettiin Minsk-II-sopimuksessa kielletyillä 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimillä. Tammikuun kuluessa venäläisjoukot tulittivat kranaatinheittimillä kohteita Krymsken ja Popasnan alueella Luhanskin sektorilla sekä Svitlodarskin pullistuman, Horlivkan ja Donetskin alueilla ynnä Mariupolin koillispuolella Donetskin sektorilla.

Ukrainalaisasemia tulitettiin kranaatinheittimien ohella myös panssarintorjuntaohjuksilla sekä rynnäkköpanssarivaunujen ja miehistönkuljetusajoneuvojen pääaseilla ynnä 23 mm ilmatorjuntatykeillä. Luonnollisesti ukrainalaisasemia tulitettiin pienikaliiperisin asein sekä singoin ja kranaattikonekiväärein. Ukrainan hallinnoimilla alueilla sijaitsevia siviilikohteita tulitettiin miehitetyiltä alueilta käsin lukuisia kertoja pienikaliiperisin asein ja kranaattikonekiväärein, eräitä kertoja myös kranaatinheittimin. Tammikuun 22. ja 23. päivän aikoihin Krasnohorivkan ja Mar’inkan välillä kulkevan kaasuputken korjausmiehistöä tulitettiin konekiväärein ja muin asein miehitetyn Donetskin länsiosista käsin siitä huolimatta, että alueelle oli sovittu paikallinen tulitauko. Tulituksessa vammautui yksi huoltoupseeri. Ukrainan asevoimat suoritti alueella tämän jälkeen operaation, jossa uhkatekijä ”neutralisoitiin”.

Tammikuun kuluessa Ukrainan asevoimat ja vapaaehtoiset pudottivat useamman miehitysjoukkojen eli Venäjän asevoimien ja heidän proxy-joukkojen tiedustelulennokin tai nelikopterin (quadcopter).

Venäjän proxy-joukoilla on käytössään joitain siviilimalleista kustomoituja lennokkeja tai nelikoptereita, joita he hyödyntävät runsaasti tiedustelussa. Nykyään todennäköisesti myös hyökkäyksissä ukrainalaisasemiin tai kohteisiin Ukrainan hallinnoimilla alueilla. Osa näistä nelikoptereista toiminee eräänlaisina ”kamikazelennokkeina”, jollainen todennäköisesti oli ukrainalaisjoukkojen taannoin pudottama kiinalaisvalmisteinen DGI Phantom 4 quadcopter, johon oli kiinnitetty 30 mm VOG-17 kranaatit, jollaisia ammutaan muun muassa AGS-17 Plamya kranaattikonekivääreillä.

Ukrainalaisten pudottama kustomoitu DGI Phantom 4 nelikopteri.

Tammikuun 24/25. ukrainalaiset pudottivat Asovanmeren rannikon tuntumassa  elektronisella häirinnällä tiedustelulennolla olleen Venäjän asevoimien Granat-2 taktisen tiedustelulennokin, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin lennokkia havaitaan sotatoimialueella ja jolloin sellainen päätyy ukrainalaisjoukkojen käsiin. Granat-2 tiedustelulennokkia on käytössä vain Venäjän asevoimilla.

ETYJ:n tilastoja vuodelta 2018

Seuraavaksi katsaus ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisemaan statistiikkaan vuodelta 2018, statistiikassa numeraalista tietoa viime vuoden tulitaukorikkomuksista ja muista Minsk II-sopimuksen rikkomuksista, kuten kaluston sijainnista liian lähellä demarkaatiolinjaa, sekä tilanteista, joissa tarkkailijoita kohtaan on käyttäydytty uhkaavasti tai heidän toimintaa estetty/ rajoitettu.

Vuoteen 2017 verrattuna tulitaukorikkomusten määrä väheni 401336 kappaleesta 312554 kappaleeseen vuonna 2018, on hyvä muistaa ETYJ:n rekisteröivät tulitaukorikkomukseksi jokaisen havaitsemansa laukauksen ja räjähdyksen vrt. Ukrainan JFO:n tapaan laskea rikkomukset, joka tällä hetkellä on hyvin tulkinnanvarainen, ukrainalaisten huomioidessa käytännössä vain merkittävimmät vihollisen ts. venäläisten johtamien joukkojen suorittamat hyökkäykset ja tulenkeskittämiset.

Viime vuonna tulitaukorikkomuksista ETYJ:n mukaan merkittävin osa, 90 %, kohdistui viidelle alueelle (ks. kuva alla):

1. Svitlodarskin ”pullistuman” alueelle Horlivkan koillispuolella.

2. Donetskin alueella etenkin Jasunuvata – Avdiivka – Donetskin lentokenttä – Pisky -lohkolle.

3. Mariupolin itä ja koillispuolelle.

4. Horlivkan läntisiin ja pohjoisiin esikaupunkialueisiin.

5. Luhanskin sektorin läntiseen osaan Popasna – Kalynove – Pervomaisk – Zolote -lohkolle.

Kuva: Liveuamap.com, merkinnät M. Enqvist.

Tulitaukorikkomuksista 63 % ajoittui yöaikaan. Nämä havainnot tehtiin kameravalvonnalla ja tarkkailemalla tilannetta partioiden tukikohdista. Päivällä valtaosa havainnoista tehtiin kenttäpartioiden toimesta.

Viime vuonna ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio teki 3823 havaintoa Minsk II-sopimuksen aserajoituksia koskevien sopimusosien rikkomista, rikkeistä noin 60 % havaittiin alueilla, jotka eivät ole Ukrainan hallituksen valvonnassa eli toisin sanoen, alueilla, jotka on miehitetty. Havainnoista 47 % tehtiin ETYJ:n tiedustelulennokeista käsin, loput partioiden toimesta. Tällainen Minsk II-sopimuksen aserajoituksia koskevien sopimusosien rikkomus on esim. raskas asejärjestelmä liian lähellä demarkaatiolinjaa.

Vastaavasti viime vuonna ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden kulkua estettiin tai rajoitettiin 1178 kertaa, joista 83 % tapahtui alueilla, jotka eivät ole Ukrainan kontrollissa. Kasvua vuoteen 2017 on 34 %.

ETYJ:n mukaan tammikuussa 2019 neljä siviiliä vammautui sotatoimien seurauksena itäisessä Ukrainassa, heistä kolme oli Voda Donbassan työntekijöitä. Tammikuun loppupuolella, talven ollessa ankarimmillaan, neljä iäkästä ihmistä kuoli luonnollisista syistä johtuen demarkaatiolinjan tarkastusasemilla, mikä nosti koko talven aikana tällä tavalla kuolleiden siviileiden kokonaismäärän kahteentoista. (2)

Venäjän joukkojensiirtoja

Venäjän tämän hetkisten kuin myös tulevien joukkojen siirtojen yhteydessä on hyvä huomioida alla olevaan satelliittikuvaan merkityt punaiset ympyrät, joiden alueella sijaitseviin tukikohtiin ja varikkoalueille on sijoitettu merkittäviä määriä kalustoa. Ne ovat todennäköisesti myös tulevaisuudessa alueita, joille Venäjä keskittää joukkojaan sekä varastoi kalustoa ja materiaalia.

Ukrainan rajan tuntumaan Rostovin oblastiin Kamensk-Šahtinskin, Kadamovskyin ja Novotšerkasskin sekä Kuzminka alueille varastoidaan myös sellaista kalustoa, joka on Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella sotivien 1. ja 2. armeijakunnan käytössä. Tätä aluetta en kuitenkaan tällä kertaa käy läpi, koska olen aiemmin käsitellyt blogeissani kyseisen alueen tukikohtia kirjoittaessani Venäjän sodankäynnistä Ukrainan maaperällä. (3) Novotšerkasskissa toimii myös Venäjän Itä-Ukrainassa operoivien miehitysjoukkojen (1. ja 2. armeijakunta) esikunta.

Ukrainan Harkovan alueeseen rajoittuvan Belgorodin ja sen itäpuolisen Voronezin alueilla Venäjällä on asevoimien keskittymiä, tukikohta-alueita, joille on varastoitu huomattavia määriä kalustoa ja varusteita. Alueelle on saapunut myös viime aikoina lisää kalustoa, joko pysyvämmin sijoitettavaksi tai tulevia harjoituksia silmällä pitäen. (4)

Alla muutama satelliittikuva Bogucharin ja Valuikin alueista. Ensimmäisenä kuva Bogucharin länsipuolella sijaitsevasta tukikohdasta, jonne on sijoitettu varsin merkittävä määrä kalustoa ja muuta varustusta:

”The documents show the Russian Defense Ministry intends to turn an old military depot in the town of Boguchar, in the Voronezh region, into a major base with dozens of buildings and special facilities for more than 1,300 armored vehicles and ammunition.

The new base, with a dozen barracks with space for 5,210 troops, warehouses for rockets, an infirmary, swimming pool and large training complex, will be 45 kilometers (28 miles) from the Ukrainian border.” (5)

Boguchar, Venäjä.

Seuraavaksi kaksi kuvaa Valuikin alueelta, kaupungin keskustan tuntumassa on vanhan lentokentän alueella tukikohtakompleksi, jonne on ollut sijoitettuna joukkoja muun muassa:

”- - the group deployed in Valuyki comes from the 549th Airbase of the Russian Air Force in Pribylovo (Leningrad Oblast)”. (6)

Valuikin luoteispuolelle Solotin kylän kupeeseen on rakennettu ”sotilaskylä”, useita kerrostaloja sotilaille. Kylän itäpuolella on pienehkö harjoitusalue kaluston käsittelylle tms. Tietojen mukaan Valuikin alueelle on sijoitettu osia Venäjän maavoimien 23. prikaatista. (7)

Valuikista koilliseen Livenkan kylän kaakkoispuolelle on sijoitettu tutkakalustoa, (8) mahdollisesti myös ilmatorjuntakalustoa (isokuva ylinnä merkintä AD).

Valuikin lentokentän alue. (9)

Solotin kylän länsipuoli Valuikista luoteeseen.

Valuikista reilut 110 km luoteeseen Belgorodin alueella on myös huomioitavia joukkojen keskittymiä. Kaupunkialueelle on säännöllisesti sijoitettuna Venäjän maavoimien yksiköitä. Belgorodin itäpuolella sijaitsevan Dalnjaja Igumenkan kylän alueella on ilmapuolustuksen tutkakalustoa. (10)

Harkova oli jo keväällä 2014 eräs Venäjän kohteita Ukrainan itäisissä, Venäjään rajoittuvissa, osissa. Harkovan alueella yritettiin synnyttää samanlaista liikehdintää venäläisoperaattoreiden toimesta mitä nähtiin Donetskin ja Luhanskin alueilla sekä osissa eteläistä Ukrainaa. Harkovassa venäläisillä ei ollut vastaavaa menestystä kuin osassa Donbasia, alue on kuitenkin edelleen niitä alueita Ukrainassa, joihin kohdistuu paine. Kaupungissa ja Harkovan oblastin alueella venäläisoperaattorit ovat koettaneet tehdä terrori-iskuja käynnissä olevan sodan kuluessa, muutama isku on onnistunut. Ukrainan turvallisuusviranomaiset ovat tehneet lukuisia pidätyksiä tehden samalla toimintakyvyttömiksi terroristisoluja sekä ryhmiä, joiden tehtävänä oli kylvää alueelle konfliktin siemeniä eri kansanosien sekä uskontokuntien välillä.

Edellinen huomioiden, voimakkaat venäläisjoukot rajan tuntumassa muodostavat uhkatekijän, joka Ukrainan on huomioitava ja jota sen on pidettävä silmällä. Joukkojen vahvistamisia tai merkittäviä rotaatioita, kokoonpanojen muutoksia, ei voi jättää huomiotta. Eikä niitä oikeastaan voi jättää huomiotta Suomessakaan, koska sodan eskaloitumisen ohella jännitteen voimakas kasvu ja eskaloitumisen uhka heijastelevat väistämättä Pohjolan turvallisuusympäristöön.

Marko

Huom. kirjoituksessa ei ole käyty ”täikammalla” läpi venäläisjoukkojen kokoonpanoa ja sijoittelua Ukrainan vastaisella Harkovaan rajoittuvalla rajaosuudella. Moskovan alueella päivän junamatkan päässä on Venäjän maavoimien iskukykyisimpiä joukko-osastoja, kuten kaartin 4. panssaridivisioona “Kantemirovskaja”.

1. https://twitter.com/pmakela1/status/1091064349538557952 

2. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1091007741219487744 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/10/venalaisjoukkojen-tukikohtia.html 

4. https://twitter.com/pmakela1/status/1091073267736166400 

5. https://themoscowtimes.com/news/second-large-russian-military-base-planned-near-ukrainian-border-49776 

6. https://informnapalm.org/en/russia-concentrating-forces-in-valuyki/ 

7. https://informnapalm.org/en/jan18-russian-base/ 

8. https://twitter.com/strannik_1981/status/1080636791730757632 

9. https://informnapalm.org/en/russia-concentrating-forces-in-valuyki/ 

10. https://twitter.com/strannik_1981/status/1080646421823381504 

Lähteistä:

Ukrainan asevoimien tappiot @uacrisis -twittertililtä sekä unian.info -verkkosivulta, tammikuun tapahtumia poimittu unian.info -verkkosivulta sekä Facebookista @pressjfo.news -sivulta.

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 5

Blogisarja ”Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa” kääntyy tämän kirjoituksen myötä päätökseen. Sarjassa olen käynyt läpi sellaista Venäjällä valmistettua kalustoa, jota ei ole myyty Ukrainaan ja harvoissakin tapauksissa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tähän mennessä aiemmissa osissa olen käynyt läpi kalustoa taistelupanssarivaunuista rynnäkkövaunuihin sekä miehistönkuljetusajoneuvoihin, olen myös huomioinut tykistön ynnä kranaatinheittimet, en unohtanut raketinheittimiä enkä ilmatorjuntaakaan. Kolmannessa osassa vuorossa olivat elektronisen sodankäynnin kalusto, tutkat, viestintäkalusto, ja edellisessä – neljännessä – huomio kiinnittyi tiedustelulennokkeihin. Alla linkit aiempiin osiin, joista ensimmäisessä osassa laajempi taustoitus asetelmasta Ukrainassa:

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 1 (klikkaa tekstiä)

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 2

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa,osa 3

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 4 

Tässä viidennessä osassa vuorossa ovat pienikaliiperiset aseet, henkilökohtainen varustus ja muu aseistus, kuten panssarintorjuntaohjukset ja henkilömiinat. Lopussa lyhyt summausta kaluston myötä muusta välillisestä todisteesta, että Itä-Ukrainassa sotii muitakin kuin ”vapaaehtoisia” Venäjältä.

Lukijoille huomioksi se, että seuraavaksi tulen käymään läpi konekiväärien, tarkkuuskiväärien ja antimateria -kiväärien osalta eräitä selkeimpiä todisteita sen puolesta, että Venäjältä  Itä-Ukrainassa sotiville joukoille toimitetaan aseistusta ja varustusta suoraan ”pakasta”. Venäjä ei edes pyri salaamaan toimintaansa millään muotoa, vaan sen joukoilla on henkilökohtaista aseistusta, jota maan asevoimillekin – pääasiassa erikoisjoukoille – on ryhdytty toimittamaan vasta tämän vuosikymmenen puolella.

Itä-Ukrainassa Venäjän proxy-joukkoihin kuuluvan Sparta-pataljoonan taistelija esittelee venäläisvalmisteista 7,62 mm Pecheneg konekivääriä, joka on kehitetty PK eli Пулемёт Калашникова konekivääristä. (1)

Pecheneg konekivääri on käytössä Venäjän asevoimilla sekä venäläisillä “palkkasotilaspalveluita” tarjoavilla ryhmillä, kuten PMC Wagnerilla ja Itä-Ukrainassa Venäjän proxy-joukoilla, jotka käytännössä operoivat venäläisen sotilasjohdon alaisuudessa.

Yllä olevassa kuvassa niin ikää Sparta-pataljoonaan kuuluva taistelija esittelee 12,7 mm raskasta konekivääri Kordia. Kordin toimitukset Venäjän asevoimille alkoivat 1998, sillä korvataan vanhat NSV 12,7 mm raskaat konekiväärit.

Venäjällä Kordia on toimitettu asevoimien ohella sisäministeriölle, ja Venäjän kansalliskaartille, josta käytetään usein epävirallista nimeä Rosgvardiya (ven. Росгвардия). Venäjän ulkopuolella kauppoja on tehty ainakin Syyrian ja Namibian kanssa.

Venäläinen erikoisjoukkojen sotilas varustautuneena AS Val rynnäkkökiväärillä Sanzharivkan kylän lähistöllä Debaltseven pohjoispuolella. (2 ja 3) AS Val rynnäkkökivääriin on integroitu äänenvaimennin, se jakaa 70% komponenteistaan VSS Vintorez -tarkkuuskiväärin kanssa.

Venäjän ohella AS Val rynnäkkökivääriä on viety Georgiaan. 

Yllä olevassa kuvassa venäläisvapaaehtoinen Vladimir S. VSS Vintorez tarkkuuskiväärinsä kanssa kuvattuna Donetskin alueella miehitetyssä Itä-Ukrainassa kesäkuussa 2017. (4)

Venäjällä VSS Vintorezia on toimitettu asevoimien erikoisjoukkojen ohella FSB:lle sekä sisäministeriön erikoisjoukoille, joista osa on siirretty Venäjän kansalliskaartiin.

Ennen Euromaidania ja Ukrainan sotaa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n Alfa-ryhmällä oli käytössään Venäjän toimittamia VSS Vintorez tarkkuuskiväärejä. Ei ole varmuutta millaisia määriä kyseisiä tarkkuuskiväärejä jäi Ukrainaan Viktor Janukovytšille uskollisten joukkojen siirryttyä Venäjälle tai Venäjän proxy-joukkoihin vallan Ukrainassa vaihduttua Euromaidanin myötä.

Itä-Ukrainan sotatoimialueella VSS Vintorez tarkkuuskiväärejä on havaittu sen verran usein, että merkittäviä määriä on tullut Venäjältä alueelle. VSS Vintorezin korkea hinta (noin 10 000 $) yhdessä erikoisammuksien kanssa tarkoittaa sitä, että asetta jaetaan vain koulutuksen saaneille henkilöille. (5)

Venäläisen 12,7 mm ASVK antimateriaalikiväärin toimitukset maan asevoimien erikoisjoukoille alkoivat 1999, tuotantomäärä ei ole noussut suureksi.

Venäläisjoukot ovat käyttäneet ASVK antimateriaalikivääriä Ukrainan sodan (kuva) ohella toisessa Tšetšenian sodassa ja Syyrian sodassa, jossa sitä on toimitettu myös Syyrian hallinnolle lojaaleille joukoille. Vietnam on valmistanut versiota ASVK:sta Thanh Hoássa sijaitsevassa Z111:den tehtaassa.

Kuvassa Venäjän proxy-joukoissa taistelevalla serbialaislähtöisellä militantti ”Dekillä” on olallaan uusi venäläinen Orsis T-5000 tarkka-ampujien käyttöön tarkoitettu kivääri (7,62x51 mm NATO).

Venäjällä Orsis T-5000 on pääasiassa erikoisjoukkojen käytössä, sitä on myös viety ulkomaille: Irakiin, Saudi-Arabiaan, Vietnamiin ja Kiinaan sekä Syyriaa, on vaikea sanoa, onko Syyrian kohdalla kyse varsinaisista kaupoista vaiko venäläisjoukkojen mukanaan tuomasta varustuksesta, jota on luovutettu Syyrian hallintoa tukeville joukoille. 

MRO-A termobaarisella taistelukärjellä varustettu sinko, järjestelmästä on myös saatavilla versiot MRO-D (savukranaatti) ja MRO-Z (perinteinen ”palopommi”).

MRO-A:ta on toimitettu vuodesta 2003 alkaen Venäjän asevoimille, kauppoja kolmansiin maihin ei ole tehty. Venäläisjoukoilla MRO-A:ta on ollut toisessa Tšetšenian sodassa sekä Ukrainan sodassa.

9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksen laukaisuputki, kuva: Maria Tsvetkova, Reuters. (6)

Ukrainan sodassa venäläisjoukoilla on ollut käytössä myös 9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksia. Venäjän asevoimille 9M133 Kornetin toimitukset alkoivat 1998, ohjuksia on myös myyty kolmansiin maihin – ei kuitenkaan Ukrainaan. (7) Ensimmäiset havainnot 9M133 Kornet panssarintorjuntaohjuksista Itä-Ukrainassa tehtiin Donetskista kaakkoon sijaitsevan Starobesheven kylän lähellä lokakuun 2. 2014.

Kuva alla osa 9M133F-1 Kornet panssarintorjuntaohjuksesta, jolla ammuttiin ukrainalaisjoukkojen asemia Zholobokin kylän lähellä Luhanskin oblastissa huhtikuussa 2015.  (8 ja 9)

2K25 Krasnopol -laserohjatun tykistökranaatin kappaleita.

Venäjä on käyttänyt Ukrainan sodassa myös sellaisia tykistökranaatteja sekä kranaatinheittimien kranaatteja, joita ei ole myyty Ukrainalle, kuten 2K25 Krasnopol -laserohjattuja 152 mm tykistökranaatteja, jollaisen jäänne on yllä olevassa kuvassa – kuva yllä Анатолий Штефан Штирлиц:n Facebook-sivulta.

Venäläisjoukot tulittivat 2K25 Krasnopol -laserohjatuilla tykistökranaateilla ukrainalaiskohteita viimeksi 26. kesäkuuta 2018 Mariupolin koillispuolella sijaitsevan Vodianen alueella. Tykistökranaattien ohella venäläisjoukot ovat tulittaneet ukrainalaiskohteita sellaisilla kranaatinheittimien kranaateilla, joita ei tuoteta Ukrainassa tai joita ei ole tuotu laillisesti Ukrainaan. Alla kuva 82 mm kranaatinheittimen kranaatin pyrstöosasta (stabilizing fin), joka löydettiin Majorsken tarkastusaseman läheltä sen jälkeen, kun aluetta tulitettiin 3. – 4. toukokuuta 2018. Pyrstöosan tunnuksen (76-4-93) kaltaisia 82 mm heittimen kranaatteja ei tuoteta Ukrainassa, ne on toimitettu alueelle Venäjältä.

Ukraina on ratifioinut Ottawan sopimuksen eli henkilömiinat kieltävän sopimuksen 18. elokuuta 1997, ja tuhosi kaikki käytössään olevat henkilömiinat vuoteen 2005 mennessä. Sen sijaan sopimuksen ulkopuolella oleva Venäjä on kylvänyt Itä-Ukrainan sotatoimialueelle tuhansittain erilaisia miinoja, joukossa myös PMN-2 henkilömiinoja, jollaisia ukrainalaiset pioneerit raivasivat kesäkuussa 2018 Vodianen kylän lähistöltä 25 kappaletta.

Venäläisiä PMN-2 henkilömiinoja.

Venäjän asevoimien yksiköt ja Venäjän proxy-joukot ovat miinoittaneet laajoja alueita myös miehittämillään alueilla sen ohella, että he pyrkivät uudelleen ansoittamaan ja miinoittamaan alueita, jotka Ukraina on ottanut takaisin haltuunsa käynnissä olevan sodan kuluessa.

ETYJ on kritisoinut voimakkaasti ansoitteiden ja – usein merkitsemättömien – miinakenttien tekemistä. Ne muodostavat suuren uhan siviileille, tällä hetkellä eräät osat Ukrainan itäosia kuuluvat maailman miinoitetuimpiin alueisiin, ja sodan siviiliuhreista suurin osa on nykyään seurausta miinojen ja ansojen räjähdyksistä. Kuvassa alla venäläisvalmisteinen MON-50 viuhkamiina, jonka alle kätketty ML-8 miina, jota valmistetaan vain Venäjällä ja jota on käytössä Venäjän asevoimilla. (10)

Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa operoivilla venäläisjoukoilla on käytössään myös erilaisia miinoitteiden raivaukseen tarkoitettuja järjestelmiä, alla olevassa kuvassa kuorma-auton lavalle on sijoitettu UR-83P miinanraivausjärjestelmä. Järjestelmän voi myös sijoittaa MT-LB kuljetuspanssarivaunun katolle, tai asentaa maahan sijoitettavalle alustalle.

Ukrainassa sotivilla venäläisjoukoilla on käytössään myös muita vastaavan kaltaisia miinoitteiden raivaamiseen tarkoitettuja järjestelmiä, kuten UR-77 sekä uusia BMP-3 alustalle rakennettuja UR-07M miinanraivausjärjestelmiä, jollaisia Venäjän asevoimille on luovutettu vasta vuodesta 2013 lähtien, ja jollaisista on tehty yksittäishavaintoja myös sotatoimialueella. (11)

UR-83P miinanraivausjärjestelmä kuorma-auton lavalla.

Tällaisessa kirjoituksessa on mahdotonta käydä läpi koko todisteketjua, joka osoittaa Venäjän valtiona olevan osallisena Ukrainan sodassa ja Krimin niemimaan ohella Itä-Ukrainan alueiden miehityksessä. Taistelijoiden henkilökohtaiseen varustukseen voi kuulua välineitä tai aseisiin kiinnitettävää optiikkaa, jollainen Venäjällä on tarkoitettu vain sotilaskäyttöön. Samoin raskaampaan kalustoon on voitu tehdä muutostöitä, asennettu optiikkaa tai muita järjestelmiä, jollaisia Venäjä ei ole myynyt kolmansiin maihin – ei etenkään Ukrainaan, jotka omalta osaltaan käyvät todisteesta Venäjän osallisuudesta.

Venäläisten tuhottu BTR-80 panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo, kuva M. Enqvist.

Kuvan venäläinen BTR-80 panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo tuhottiin Ukrainan asevoimien 95. erillisen ilmakuljetteisen prikaatin sotilaiden toimesta Itä-Ukrainassa RPG-26 singolla sekä kranaatinheitintulella. BTR-80:nen konekivääriampujalle oli asennettu uusi tähtäin-pimeänäkölaitteisto, jollaisia on modifiointitöissä asennettu vain Venäjän asevoimille toimitettavaan kalustoon. Tuhotussa BTR-80 miehistönkuljetusajoneuvossa oli myös uudet venäläiset KI-126 renkaat.

Näin tämä blogisarja on tullut päätökseen, on kuitenkin todennäköistä, että palaan teemaan vielä lähitulevaisuudessa yhden kirjoituksen muodossa, johon kokoan kaikki aihetta käsittelevät kirjoitukseni linkkeinä sekä karttoina, joihin on merkitty vähintään yksi havainnon sijaintitieto kuvauksineen eri asejärjestelmiltä.

Marko

1. https://censor.net.ua/en/p337505 

2. Donbas in Flames s. 69.

3. https://informnapalm.org/5375-rossyjskyj-spetsnazovets-zasvetyl-rossyjskoe-oruzhye-y-tehnyku-pod-sanzharovkoj/ 

4. https://informnapalm.org/en/more-photos-of-russian-sniper-weapons-in-the-donbas/ 

5. http://warforukraine.com/weapons/firearms/russian_smallarms/18-vintorez.html 

6. http://armamentresearch.com/Uploads/Research Report No. 3 - Raising Red Flags.pdf (s. 51)

7. https://www.osce.org/permanent-council/386735?download=true 

8. https://informnapalm.org/en/another-proof-of-russian-weapon-atgm-9m133f-1-kornet-used-in-ukraine/ 

9. https://www.facebook.com/vibirua/media_set?set=a.945231925521738.1073742170.100001048184509&type=1 

10. https://censor.net.ua/en/news/437740/sbu_seizes_russiaproduced_mines_in_ato_zone_photos 

11. https://www.unian.info/war/1083320-separatist-website-unintentionally-posts-proof-of-russia-weapon-presence-in-donbas.html