Syksy – sotatoimet Itä-Ukrainassa syyskuussa 2019

Kesän kääntyessä syksyksi taistelut Itä-Ukrainan sotatoimialueella ovat kiihtyneet, syitä tähän on lukuisia ja niihin palaan myöhemmin tässä kirjoituksessa. Syyskuun alku – sadonkorjuun tulitauon jatko – alkoi samoissa merkeissä missä kesä päättyi Venäjän proxy-joukkojen ja niitä tukevien Venäjän asevoimien ja turvallisuuselinten sotilaiden ja upseereiden jatkaessa ukrainalaisjoukkojen hallussa olevien kohteiden tulittamista erilaisilla asejärjestelmillä samalla tasolla – eskalaatiosta ei ollut havaittavissa merkkejä. Syyskuun taipuessa kohti päätöstään, tilanne rintamalla muuttui olennaisesti venäläisjoukkojen lisätessä raskaiden Minsk II -sopimuksessa kiellettyjen asejärjestelmien käyttöä, kuun loppua kohden edetessä venäläisjoukot lisäsivät merkittävästi ilmatiedustelua tiedustelulennokeilla, samoin alueelle on toimitettu Venäjältä käsin lisää elektronisen sodankäynnin kalustoa. Tässä tapauksessa voidaan sanoa kyseessä olevan Venäjän asevoimiin kuuluvat joukot, jotka kyseistä kalustoa käyttävät. Tai eräissä tapauksissa Venäjän hallinnolle työskentelevät palkkasotilaat (esim. Wagner PMC).

Syyskuussa yhteensä 13 Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien joukko-osastojen sotilasta ja upseeria menehtyi sotatoimissa, tai sotatoimista johtuvista syistä, yli neljänkymmenen sotilaan haavoittuessa. Tämän vuoden elokuuhun verrattuna kuolleita on viisi enemmän ja haavoittuneita noin parikymmentä enemmän, kuolleiden ja haavoittuneiden merkittävä kasvu johtunee kuun puolivälin ja syyskuun loppupuolen tulituksen voimakkaalla kasvulla, etenkin raskaita asejärjestelmiä, kuten kranaatinheittimiä (82 mm ja 120 mm) sekä erilaisten tykistöjärjestelmiä (pääasiassa 122 mm kenttätykit ja panssarihaupitsit) ja muiden raskaita aseita (esim. rynnäkkövaunujen pääaseet ja 73 mm raskaat singot) käytettiin selkeästi aiempaa enemmän.

Sodan uhreja vuodelta 2015, Ukrainan sotahistorian museo - Kiova.

Alla olevaan karttaan on merkitty alueet, joita Venäjän proxy-joukot tai Venäjän asevoimien joukot ovat tulittaneet syyskuun 20. - 30. välisenä aikana seuraavilla Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä: 122 mm 2A18 eli D-30 Ljaguška kanuunahaupitsi tai 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi; 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimet; 73 mm SPG-9 raskassinko. Huom. ympyrän aluetta on saatettu tulittaa useina päivinä kyseisenä ajanjaksona esim. Mariupolin itäpuolella sijaitsevia Vodianen ja Lebedinsken alueita on tulitettu Minsk II -sopimuksessa kielletyillä asejärjestelmillä joka päivä 20. – 30. syyskuuta välillä.

Karttapohja Liveuamap.com, merkinnät Marko Enqvist.

Kesäkuukausiin verrattuna Venäjä ja sen proxy-joukot lisäsivät Itä-Ukrainan sotatoimialueella tiedustelulennokkien käyttöä merkittävästi. Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat joukko-osastot havaitsivat 19. syyskuuta – 2. lokakuuta välillä 35 vihollisen tiedustelulennokkia, joista valtaosa oli Granat-1 ja Orlan-10 tyyppisiä tiedustelulennokkeja. Havaittujen tiedustelulennokkien joukossa oli myös lennokkimallia, jota havainneet joukot eivät tunnistaneet. Kesään mahtui useita viikkoja, jolloin ukrainalaisjoukot havaitsivat kymmenkunta vihollisen tiedustelulennokkia, vielä syyskuun alkupuolella venäläisjoukkojen tiedustelulennokkien käyttö oli jotakuinkin kesän tasolla.

Venäläisjoukkojen tiedustelulennokkien käyttö oli määrällisesti merkittävintä Donetskin länsi ja lounaispuolella sekä etelässä Mariupolin itäpuolella.

Venäjä on myös normaaliin tapaan jatkanut lentotiedustelua Asovanmeren ja Mustanmeren ilmatilassa, osan tiedustelulennoista lähtiessä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevilta lentokentiltä, ja osan Venäjän maaperältä esim. Millerovon lentotukikohdasta. Venäjä käyttää alueellisessa tiedustelussa pääasiassa Sukhoi Su-24MR, Iljushin Il-20 tiedustelukoneilla sekä Beriev Be-12 merivalvonta- ja sukellusveneentorjuntakoneilla. Sotaharjoitusten aikana tai Venäjän johdon vieraillessa Krimillä tai Mustanmeren rannikolla, alueella on usein laaja kirjo tiedustelu- ja elso-koneita, kuten oli syyskuun 23. Putinin vieraillessa seudulla, jolloin Tupolev Tu-214SR suoritti monituntisen lennon alueella. (1)

Alueet, joilla venäläisiä tiedustelulennokkeja havaittiin syyskuun lopulla.

Myös Yhdysvallat on suorittanut Ukrainan ilmatilassa, Itä-Ukrainan alueella, tiedustelulentoja miehittämättömällä RQ-4A Global Hawk tiedustelulentokoneella syyskuun loppupuolellakin useita kertoja (ainakin 23., 26. ja 27. syyskuuta). Sekä Mustanmeren yllä Boeing P-8A Poseidon merivalvonta- ja tiedustelukoneilla sekä Boeing RC-135U Combat Sent tiedustelukoneella, ja Lockheed EP-3E Orion signaalitiedustelukoneilla (23., 26., 27. ja 28 sekä 29. syyskuuta).

Karttaan merkitty RQ-4A Global Hawkin tavanomainen lentoreitti Ukrainassa ja Mustallamerellä.

Siviilielämää sotatoimialueella

Syyskuun puolivälissä UHCHR:n julkaiseman tilaston mukaan toukokuun 16. ja elokuun 15. välisenä aikana kahdeksan siviiliä menehtyi sotatoimien seurauksena 60 vammautuessa. Menehtyneistä neljä oli miehiä ja neljä naisia, vammautuneista 31 oli miehiä, 20 naisia loppujen ollessa lapsia.

”Between May 16 and August 15, 2019, OHCHR recorded 68 conflict-related civilian casualties: eight killed (four men and four women) and 60 injured (31 men, 20 women, six girls and three boys), a 51.1% increase compared with the previous reporting period of February 16 to May 15, 2019 when 45 civilian casualties (10 killed and 35 injured) were recorded.” (2)

Siviiliuhrien lukumäärä oli huomattavan suuri kyseisenä ajanjaksona siitä huolimatta, että kesälle osui ”sadonkorjuun tulitauko”, jolloin sotatoimissa tapahtui de-eskalaatiota, jota havaittiin myös Volodymyr Zelenskyin astuttua virkaan 20. toukokuuta 2019.

Ukraina aloitti syyskuussa Stanytsia Luhanskassa uuden sillan rakentamisen sodassa tuhoutuneen sillan tilalle, uusi silta toimii samalla turvallisena reittinä Ukrainan alueelta demarkaatiolinjan yli miehitetyille alueille Luhanskin alueella. (3) Samaisella alueella Ukrainan on vetänyt joukkojaan pois demarkaatiolinjan tuntumasta, vastaavasti ETYJ:n tarkkailijoiden ja ukrainalaishavaintojen mukaan miehitetyillä alueilla Venäjän proxy-joukkojen asemia alueella on vahvistettu. Alueelle on myös siirretty tuoreita joukkoja elo-syyskuussa, OSINT-lähteiden mukaan osa tuoreista joukoista kuuluu Venäjän asevoimiin.

Korvaavan sillan rakennustyöt (syys-lokakuu).

Ukrainaan suuntautuneen matkamme aikana tapasimme myös miehitetyillä asuvia ystäviä ja läheisiämme. Käymistämme keskusteluista ja havainnoistani laajemmin blogissa ”Havaintoja Ukrainasta, etenkin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta ja rintamalta”.

Tapaamisemme jälkeen ystäviemme ja läheistemme paluu miehitetyille alueille oli tuskallinen, vaikka se on heille koti, on se samalla myös alue, jossa valta on sillä, jolla on ase ja oikeat liittolaiset. Tavallisille ihmisille, elämä siellä on alistumista tai vähintäänkin sopeutumista mielivaltaisiin sääntöihin. Psykologisesti uuvuttavaa. ja, vaikka kotoiset propagandistimmekin mainostavat aluetta, on se kaukana vapaasta paratiisista – se on alue, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Jossa eliitti ja varakkaat (jotka voivat menettää rahansa, tai jopa henkensä) ovat etuoikeutettuja päästen nauttimaan etuoikeutettujen elämästä ja siihen kuuluvasta luksuksesta, tavallisten kansalaisten etsiessä palasaippuaa tai hammastahnaa kaupoista, tarjoillessa aterialla ”smetana product’ia”, jolla ei ole mitään tekemistä smetanan (tai edes ruoan) kanssa, ja saman kaltaisia ovat muutkin ”korvikkeet”.

Näinä aikoina, Ukrainan mahdollisesti ryhtyessä vetämään joukkojaan, hekin tuntevat olonsa epävarmaksi siellä miehitetyillä alueilla. Heitä pelottaa sodan eskaloituminen, Venäjän hyökkäys ja sodan lopun siirtyminen vielä kauemmas tulevaisuuteen. Sen he ovat sodasta ja miehityksestä oppineet, että periksi antaminen ja kiristykseen myöntyminen ei sotaa lopeta vaan ennemminkin pitkittää ja lisää kärsimyksiä.

Joukkojen vetämiseen liittyy olemassa oleva sodan eskalaation riski, Venäjä on harjoitellut mekanisoiduilla yhtymillä syyskuun aikana alle 30 kilometrin päässä Ukrainan rajasta Rodionovkan alueella (Rostovin oblast), (4 ja 5) sekä siirtänyt mekanisoituja- ja panssarijoukkojaan Ukrainan rajan tuntumaan ja tuntumassa myös pohjoisempana Belgorodin alueella.

* * *

Sotaa ja miehitettyjen alueiden tapahtumia seuraaville venäläisrahoitteinen alueilla toimiva ”media” tarjoaa usein oivallisen näkymän erilaisiin propagandistisiin demonstraatioihin alueella sen ohella, että julkaistuista valokuvista ja videoista paljastuu varsin usein enemmän kuin ehkä on tarkoituskaan. Itsekin olen tällaisilta videoilta tehnyt havaintoja venäläisjoukoista harjoittelemassa miehitetyillä alueilla modernilla kalustolla, osallistumassa sotatoimiin alueella tms. Tai kuten syyskuun 30. päivä, jolloin ”Народная милиция ЛНР” eli ”LNR:n kansanmiliisi” -youtube-kanavalla esiteltiin venäläisen Юнармия eli Yunarmiyan varusteisiin sonnustautuneita nuoria harjoittelemassa Luhanskin lounaisosiin, Myrnyin alueelle, kunnostetussa harjoituskeskuksessa. Vertailtaessa videota satelliittikuviin (kuva alla), voidaan päätellä alueella tehdyn kunnostustöitä syyskuun 2018 jälkeen.

Tässä tapauksessa on oikeastaan sivuseikka se, mistä nuoret ovat alueelle tulleet vai ovatko he paikallisia, tärkeämpää on oikeastaan se, että tämäkin on yksi esimerkki siitä, kuinka Venäjän hallinnassa näille alueille tuodaan Venäjältä epäterveitä ja ikäviä piirteitä, kuten lasten militarisointi ja kouluttaminen sotimaan – eräissä tapauksissa kyse on lähinnä kouluttamisesta terroritoimiin vihollista vastaan. Lukijoiden on hyvä muistaa se, että kyseessä ei ole tervehenkistä puuhastelua vaan se pitää muassaan sellaisia ”koulutuksellisia” elementtejä, joissa jo ala-asteikäisiin lapsiin ryhdytään iskostamaan vihaa kaikkia muita kohtaan. Koulutuksessa viholliselta eli ukrainalaisilta ja lännen edustajilta viedään ihmisyys, he eivät ole ihmisiä vaan jotain muuta, jotka voi tappaa keinoja kaihtamatta. Kyse on de-humanisoinnista, jolla voi olla hyvinkin tuhoisia seurauksia, ja toisaalta, miehitettyjen alueiden palattua Ukrainan hallintaan, on maalla edessä mittava kuntoutustyö, jossa militarisoiduille lapsille on opetettava ihmisyyden perusteet, ja johon Ukraina todennäköisesti tarvitsee runsaasti tukea kolmansilta mailta.

Lokakuu on jo pitkällä, venäläisjoukot kiihdyttivät Ukrainan hallinnassa olevien kohteiden tulittamista syyskuun puollella jatkaen Ukrainan hallinnassa olevien alueiden tulittamista samalla intensiteetillä myös lokakuussa. Asukkaat Itä-Ukrainassa demarkaatiolinjan tuntumassa ovat osoittaneet mieltään mahdollista ukrainalaisjoukkojen vetäytymistä vastaan. (6) He pelkäävät vetäytymisen johtavan Venäjän suorittamaan offensiiviin ja sen jälkeen mittaviin kostotoimenpiteisiin alueen asukkaille – pelko on perusteltu. Olemme sodan kuluessa nähneet mitä miehitetyillä alueilla tapahtuu Ukrainaa tukeville. Heitä vangitaan, kidutetaan ja murhataan – julkisesti ja salaa.

Marko

1. https://twitter.com/wipljw/status/1176185749462499328?s=20 

2. https://www.unian.info/war/10688541-eight-civilians-killed-60-injured-in-donbas-over-three-months-ohchr.html 

3. https://twitter.com/GlasnostGone/status/1178963111744802816?s=20 

4. https://twitter.com/Kolym0224/status/1174741949695365120?s=20 

5. https://informnapalm.org/en/russia-is-pulling-armored-groups-close-to-the-border-with-ukraine-this-is-important-video/ 

6. http://khpg.org/en/index.php?id=1570460954 

Kartoissa hyödynnetty halotrust.maps'in ja liveuamap.com:in karttapohjia.

Puolivuotta Putkosta: disinformaatiota ja propagandaa MV-lehdessä Putkosen aikakaudella

Disinformaatiota, propagandaa ja vihakirjoituksia levittävä MV-lehti siirtyi tämän vuoden keväänä Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa asuvan Janus Putkosen hallintaan. Putkosen, joka aiemmin oli toiminut miehitetyssä Donetskissa venäläisen Andrei Stepanenkon varoilla toimineen DONi-Newsin ”päätoimittajana”. Loppukesästä 2016 julkaistun Egorova Leaksin myötä Putkosen rooli ja tehtävä Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla avautui tarkemmin. Tuolloin näimme Putkosella olleen keskeisen roolin alueelle saapuvien toimittajien akkreditoinnin hyväksynnässä ja tarkkailussa, hänen tehdessä tiivistä yhteistyötä miehitysalueen turvallisuuskoneiston kanssa – käytännössä myös Venäjän valtion turvallisuuselinten kanssa. (1)

Nyt elämme lokakuun alkua, syksy on pian puolessa ja MV-lehti on ollut Putkosen komennossa puolen vuoden ajan, joten on hyvä luoda lyhyt katsaus teemoihin, joiden voi sanoa olevan keskiössä tai merkittävässä roolissa Putkosen hallinnoimassa MV-lehdessä. Jos ilmaisemme asian tavattoman yksinkertaistetusti, huomaamme, että MV-lehti on siirtynyt entistä selkeämmin toistamaan Venäjän valtiollista narratiivia mutta säilyttäen samalla tiettyjä, selkeästi Suomeen, kohdennettuja aihe-alueita, kuten turvapaikanhakijoilla ja heidän tekemillä rikoksilla spekuloinnin – hyvin usein kyse on selkeällä tavalla kahtiajaon rakentaminen ja disinformaation tai valheen levittäminen, ja konfliktin rakentaminen tai olemassa olevan asetelman kärjistäminen. Edellä kuvattuun kuvioon liittyy tavattoman usein disinformatiivinen viestintä, jolla pyritään horjuttamaan yhteiskuntamme perusrakenteita ja heikentämään luottamusta esim. poliisiin (ja laajemmin viranomaisiin).

Seuraavaksi poimin muutamia muita aiheita, joissa MV-lehti näyttäytyy valjastetun tietyn asian ja Venäjää tukevan narratiivin edistämiseen sekä toistamiseen. Aloitan Yön Susista eli venäläisestä valtiohallinnolle työskentelevästä moottoripyöräjengistä, jonka valkopesuun MV-lehti on Putkosen komennuksessa kiitettävällä aktiivisuudella osallistunut – viimeksi tällä viikolla.

Yön sudet:

Kevään ja kesän sekä nyt alkaneen syksyn kuluessa MV-lehden verkkosivuilla on julkaistu useita Yön Susia (venäjäksi Ночные Волки) valkopeseviä ja tukevia kirjoituksia, joissa on samalla pyritty synnyttämään kuvaa maamme viranomaisista sekä mediasta tahona, joka ei kykene kertomaan totuutta kerhon toiminnasta. Putkonen aiemmin tällä Yön Susista MV-lehdessä:

”Venäläisessä maailmassa Yön Sudet MC (Night Wolves, Ночные Волки) moottoripyöräkerhoon suhtaudutaan päinvastaisesti kuin länsimaissa yleisesti asennoidutaan suuriin moottoripyöräkerhoihin.

Osana suomalaisille syötettyä Venäjä-vastaista propagandaa, Yön Susista on luotu vuosien aikana valheellinen ja perusteeton mielikuva, jossa Venäjän suurin moottoripyöräkerho on rinnastettu rikollisjengeihin.”

Mikäli olemme rehellisiä, Yön susien rinnastaminen tavalliseen rikollisjengiin antaa tavattoman puutteellisen kuvan kerhon toiminnasta ja sen sidoksista Venäjän valtioon. On syytä muistaa, että Yön sudet on ryhmittymä, joka on osallisena Venäjän valtion propagandan levittämisessä. Se on organisaationa ja jäseniensä kautta ollut mukana Venäjän valtion hybridi- ja käytännössä myös sotilaallisissa operaatioissa, jälkimmäisestä käy esimerkkinä Ukrainassa käynnissä oleva sota, jossa Venäjän proxy-joukkojen riveissä taistelee Yön Susien jäseniä (tunnistettavissa kerhoon kuuluviksi). Myös Krimin niemimaan valtauksen yhteydessä Venäjä turvautui Yön Susiin.

Keväällä myös Johan Bäckman jakoi Yön susia tukevaa aineistoa sosiaalisessa mediassa, joten voidaan sanoa, että tuolloin Venäjän hallinnon eteen työskentelevät suomalaiset aloittivat kampanjoinnin Yön susien puolesta. Putkosen johdolla MV-lehti on myös toiminut Yön susien ns. presidentin Alexander Zaldostanovin ”äänitorvena”.

Yön susista olen kirjoittanut laajemmin blogissani ”Yön sudet – venäläistä imperialismia kahdella pyörällä”. (2)

Sotapropaganda:

Putkosen aikakaudella MV-lehdessä on, mielestäni, jaettu aiempaa selkeästi enemmän suoranaista sotapropagandaa Itä-Ukrainan sodasta julkaisun lukijakunnalle. Julkaistu aineisto on sisällöltään propagandistista sekä disinformatiivista, ja hyvin Ukraina ja länsivastaista, jota Putkonen tukee voimakkaasti sosiaaliseen mediaan jakamallaan aineistolla. Putkonen näyttää myös tekevän yhteistyötä muutamien venäläisille työskentelevien läntisten propagandistien kanssa, kuten Russell “Texas” Bentleyn kanssa. 

Putkosen kirjoittamia, tai hänen projekteihin liittyviä, katsauksia on tänä vuonna julkaistu läntissä, Kremliä tukevissa (propaganda)julkaisuissa, kuten äärioikeistolaisessa Manuel Ochsenreiterin toimittamassa Zuerst!’ssa. 

MV-lehdessä on myös julkaistu Chris Nolanin ”dokumentti” ”War in Ukraine”.

Ukraina ja sen rinnalla länsi näyttäytyvät näissä julkaisuissa poikkeuksetta negatiivisessa valossa. Kokonaisvaltaisemman sotapropagandan rinnalla on hyvä muistaa Janus Putkosen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta levittämät valeuutiset ja Venäjän propagandan toisto, sekä salaliittoteorioita tukeva aineisto. Niissä ei ole totuutta edes siteeksi.

Sotapropagandan rinnalla on nähty lukuisia uutisia, joissa Venäjän aseprojekteja esitellään lukijoille ihaillen, suorastaan propagandistisin elkein.

Suomalaisten ”kansallismielisten” tukeminen:

Myös Putkosen aikakaudella MV-lehti on jatkanut suomalaisten ”kansallismielisten” ryhmien tukemista, tarvittaessa valjastaen tähän tehtävään kuolevilla ja kuolleilla tehtävän propagandan, josta räikeimpänä esimerkkinä käy Soldiers of Odineihin kuuluneen Miikka Mustosen elämän viimehetkistä harjoitetun viestinnän, rakentaen Mustosen kuolemaan johtaneen kamppailun ympärille oman maailmansa, jota moni lähti – kenties hyvää tarkoittaen – jakamaan eteenpäin.

Kirjoittelu, jossa propagandaa tehdään kuolevilla ja kuolleilla ei kuitenkaan ole uutta Putkoselle, hänelle on kertynyt kokemusta moisesta toiminnasta miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa toimiessaan venäläisrahoitteisen median, DONi Newsin, päätoimittelijana. Hän on tehnyt propagandaa ja valeuutisia kuolleilla, hän on haudannut totuuden syvälle Donbasin mustaan multaan.

Tästä erityislaatuisesta tapauksesta kirjoitin blogin – Propagandisti-Putkonen tanssii haudalla – heinäkuun lopulla. (3)

Eräänlaisena tuen (tai avun) muotona voitaneen myös pitää keväällä alkanutta viestintää Suomessa tapahtuneesta vaalivilpistä, jossa osallisena on ollut Putkosen rinnalla myös Johan Bäckman sekä Jon Hellevig. Tarinan ydin on tapahtunut vaalivilppi, jonka seurauksena perussuomalaiset ei noussut suurimmaksi puolueeksi. Vaalivilppi-disinformaatio ei kuitenkaan ottanut ilmaa siipiensä alle, vaikka perussuomalaisia lähellä olevassa Nykysuomessa ryhdyttiinkin peräämään äänten hylkäysperusteita. (4)

Disinformaation ja propagandan jakaminen Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta:

Tämä eroaa sotapropagandasta siten, että kyseessä on ennemminkin ”positiivisten” propagandauutisten ja disinformaation jakaminen miehitetystä Itä-Ukrainasta. Uutisten selkeänä tarkoituksena on muodostaa kuva omavaraisesta ja toimivasta alueesta, jota Ukraina ja sitä tukeva länsi uhkaavat. MV-lehdessä julkaistua aineistoa tukee Putkosen sosiaalisen median viestintä, jossa hän kuvailee ja kertoo tapahtumista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, erilaisten ulkomaalaisten delegaatioiden ja vieraiden pistäytyminen alueella on eräs tämän propagandan ilmenemismuoto. Kevään ja kesän kuluessa Vaihtoehto Saksalle puolueen Gunnar N. Lindemann on vieraillut useamman kerran miehitetyssä Itä-Ukrainassa tavaten myös Janus Putkosen.

Europarlamentissa Vaihtoehto Saksalle kuuluu perussuomalaisten kanssa samaan Identity and Democracy eli ID-ryhmään.

Putkonen on isännöinyt toukokuussa myös suomalaisdelegaatiota, johon kuului Johan Bäckmanin ohella eduskuntavaaleissakin ehdolla ollut Jarmo Ekman sekä Noora Salmio, Donetskin ”kansantasavallan” ystäviin kuuluva aktivisti.

Putkonen & co miehitetyssä Luhanskissa toukokuussa 2019.

Häirintä ja maalittaminen sekä mustamaalaaminen:

Tässä yhteydessä sanana häirintä on aivan liian lievä, sillä Putkosenkin aikakaudella toimittaja Jessikka Aroon kohdistunut häirintä ja riepottelu, jossa aktiivisena on ollut mukana myös Juha Molari sekä Jarmo Lius, on ollut pitkäkestoista ja jatkuvaa, jossa lukijalle luodaan (propagandaopein) negatiivinen tai vähättelevä kuva toimittajasta ja hänen edustamastaan maailmasta. Tätä kampanjointia tukee Putkosen ja muiden tähän ”verkostoon” kuuluvien sosiaalisen median viestintä, pitäen sisällään häirintää, kiusaamista, uhkailua ja henkilökohtaisten tietojen julkistamista.

Suomalaiselle yleisölle ilmastoaktivisti Greta Thunbergista on myös pyritty synnyttämään hyvin kielteinen kuva, jossa spekuloidaan ja muodostetaan esiintymisten ja käyttäytymisen perusteella mielikuvia parhaiden propagandaoppien mukaan. Putkosen MV-lehti ja Sande Parkkonen ”maalailee” mielikuvia Greta Thunbergista, ja kuvitelluista taustavaikuttajista.

Mikäli olisin huolissani jonkun lapsesta, niin välttäisin kyllä käyttämästä ”uhrialttari” tai vastaavia tunnepitoisia ja voimakkaan latauksen sisällään pitäviä sanoja, mutta eihän tämä porukka olekaan huolissaan Gretasta – kyse on propagandasta ja oman asian ajamisesta keinoja kaihtamatta.

Janus Putkosellakin on sama vähättelevä ja ivallinen ääni ”laulussaan”:

Putkonen Ivan Putkov varatilillään Facebookissa.

Tosin, jos tässä joku on uhriutumassa, on se porukka, joka kutsuu itseään ”kansallismielisiksi” ja jolle Putkonenkin toimittelee disinformatiivisia juttujaan.

* * *

Painotan, että tämä on kaikesta huolimatta vain kapea otanta Putkosen MV-lehden toiminnasta ja aiheista, jotka ovat saaneet näkyvyyttä sen verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Kokonaisuus on moniulotteisempi, propagandan, näennäisuutisten, valeuutisten ja disinformaation nivoutuessa toisiinsa ja tukiessa toinen toistaan. Tiettyjen teemojen ja termien, kuten esim. Venäjä, turvapaikanhakijat, ”kansallismieliset” toimiessa usein ”katto-termeinä”, joihin limittyy lukuisia muita aiheita.

Toisaalta sitten henkilöiden ja mustamaalaamisen sisään voidaan upottaa teemoja, joita halutaan vastustaa tai joista levitetään kielteisiä ”uutisia” tai suoranaista disinformaatiota. Mustamaalatessa toimittaja Aro, on samalla helppoa mustamaalata EU:n ja NATO:n kannattajia tms.; Gretan toimiessa keppihevosena ilmastomuutoksen vastustamisessa.

Toiminnan tarkoitusperän ollessa ilmeinen, ei tiedonvälitys, vaan yhteiskunnallisen hajaannuksen ja epäluottamuksen synnyttäminen – kaikkea muuta kuin isänmaallinen toiminta. Paitsi, jollei se isänmaa ole Venäjä.

Marko

1. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/08/yon-sudet-venalaista-imperialismia.html 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/07/propagandisti-putkonen-tanssii-haudalla.html 

4. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/?fbclid=IwAR1TMRr-o9jH2uX_AEIs3bUDq3C6BHc6UOSCA2MuaEQz6hkB6D6ecV7HDBQ 

(Huom. Nykysuomessa esimerkkinä kuva hylätystä äänestyslipukkeesta Eduskuntavaaleista vuodelta 2015).

Janus Putkosen toimista englanniksi minun ja Hybrid Warfare Analytic Groupin yhteenvedossa ”The curious case of Janus Putkonen – How propaganda abroad becomes a threat at home”.

”Kansallismieliset” Pietarin Internet Research Agencyn (eli Pietarin trollitehtaan) asialla

Tämän kirjoituksen otsikko on ehkäpä hiukan provosoiva – tarkoituksellisesti. Kimmokkeen kirjoitukseen sain seuratessani muutamien ns. kansallismielisten toimintaa sosiaalisessa mediassa Jessikka Aron tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta julkaisun jälkeen, ja tämä toiminta, jota seuraavaksi kuvailen muutamin esimerkein, on oivallinen esimerkki eräistä häirinnän ja uhkailun tekniikoista, joita toimittaja Arokin teoksessaan nostaa esille.

Toimintaan, jota seuraavaksi käyn läpi, näyttävät osallistuvan erityisen aktiivisesti ns. kansallismielisiksi itsensä mieltävät henkilöt. Heitä voi myös pitää ryhmänä, koska aiemman toiminnan perusteella, he ovat aktiivisesti tekemissä toistensa kanssa sosiaalisen median ohella erilaisissa mielenilmauksissa sekä kokouksissa ja kokoontumisissa eli vähintäänkin voidaan puhua jonkin asteisesta verkostoitumisesta, jossa myös kannustetaan toinen toisiaan ryhtymään erilaisiin tekoihin – kuten tekemään rikosilmoituksia.

Eräät heistä osallistuivat kevättalvella Johan Bäckmanin moderoimiin  ”Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuuksiin” Helsingissä ja Tampereella. Tilaisuudet toimivat samalla venäläisen Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Ja jos tarkastellaan muutamien henkilöiden toimintaa pidemmällä ajanjaksolla, voidaan todeta kytkösten Venäjä-operaattoreihin olevan näkyvät.

Toimittajan Jessikka Aron kirjan julkistuksesta tulee ensi tiistaina (8. lokakuuta) kaksi viikkoa, näihin kahteen viikkoon mahtuu Aron kirjasta julkaistujen positiivisten uutisten ja viestien rinnalle myös runsaasti negatiivista kirjoittelua ja viestintää.

Tiina Keskimäen ja Panu Huuhtasen Reformi -studio haastatteli Johan Bäckmania, (1) missä ei tietenkään ole mitään väärää, jos haastattelijat toden teolla haastaisivat haastateltavansa, mutta sellaisesta ei Reformi -studion YouTube-sessiossa näkynyt viitettäkään. Kyseessä oli yksipuolinen näytös, joka – onneksemme – keräsi vain suhteellisen pienen joukot katsojia, näyttökertojen määrän ollessa jo reilusti suuremman.

Edellä mainittu parivaljakko nousee myös esille sellaisessa sosiaalisen median viestinnässä, jossa Aron kirjasta näytetään kehotettavan tekemään rikosilmoituksia, ja täten kuormittamaan poliisia. Tällä hetkellä muutama henkilö mainostaa tehneensä rikosilmoituksen Arosta teoksen julkistamisen jälkeen – Tiina Keskimäen ollessa yksi heistä. Samoin sitoutumattomana Suomen Kansa Ensin -puolueen listoilta eduskuntaan tänä vuonna pyrkinyt, lautamiehen tehtävästä aikoinaan erotettu, Hannu ”Miki” Sileoni kertoi tehneensä Aron kirjan perusteella rikosilmoituksen. (2)

Kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen* verkkojulkaisu on, näyttävästi, kertonut näistä rikosilmoituksista. Vastarintaliikkeen kanssa runsaasti yhteistyötä tekevän, laitaoikeistoon kuuluvan ja ääriajatteluun yllyttävän, Soldiers of Odin -järjestön perustaja Mika Ranta (entinen Vastarintaliike-aktiivi) on myös tehnyt rikosilmoituksen Aron kirjasta. (3) VK-tilillään hän kehottaa kaikkia kirjassa mainittuja henkilöitä vaatimaan kirjan julkaisukieltoa – se siitä sananvapaudesta, jonka puolesta nämä henkilöt väittävät taistelevansa. Kovin on valikoivaa tämä heidän sananvapaus!

Tämä tutkintapyyntöjen ts. rikosilmoitusten teko on yksi niistä keinoista, joilla kohteeseen, ja kohteen kanssa tekemisissä oleviin, pyritään vaikuttamaan. Keinoa on käyttänyt hyväksi Johan Bäckman kenties reilun vuosikymmenen ajan. Jessikka Aro kuvailikin kirjassaan, kuinka Bäckmanin harjoittama – useimmiten aiheettomien – rikosilmoitusten tekeminen, oikaisupyynnöt ja potentiaalinen mustamaalaaminen sai aikanaan aikaan sen, että monen median edustajat lopettivat Bäckmanista kirjoittamisen (uutisoinnin). On ymmärrettävää, että toimittajat päätyvät tällaiseen ratkaisuun, etenkin tilanteessa, jossa toimittaja(t) ei(vät) saa riittävästi tukea työnantajaltaan, tai työnantajan edustajalta – viime kädessä päätoimittajalta, mutta samalla tällainen ratkaisu kaventaa mediakentän työalaa yllyttäen erilaisia tahoja toimimaan vastaavalla tavalla.

Jessikka Aro olisi voinut, tuolloin vuosia sitten, luovuttaa ja lopettaa kirjoittelun. Onneksemme hän ei kuitenkaan valinnut helpointa tietä vaan jatkoi aiheesta raportointia, kirjoitti havainnoistaan ja kokemuksistaan – huomioiden muidenkin vastaavat kokemukset ja päästäen heidät ääneen – kirjan, josta seuraa se, että ”parvi” itseään isänmaallisina pitäviä jatkaa ”oppi-isänsä” viitoittamalla tiellä tehden Jessikka Arosta rikosilmoituksia vetäen siinä sivussa lokaan muitakin tahoja pyrkien näin rapauttamaan yhteiskuntaamme, sekä eristämään Aron ja vaikeuttamaan hänen työskentelyä.

Valitettavasti tämä ”kansallismielisten” joukko toimillaan auttaa vain ja ainoastaan niitä tahoja, joiden tavoitteena on rapauttaa yhteiskuntarauhaa; heikentää luottamuksen ilmapiiriä; nakertaa luottamusta viranomaisiin ja mediaan; hitaalla ja pitkäjänteisellä työllä heikentää Suomen asemaa. Joukossa on todennäköisesti naiiveja typeryksiä – hyödyllisiä idiootteja, jotka aidosti kuvittelevat olevansa isänmaan asialla, mutta joukossa on myös heitä, jotka tarkoituksellisesti ja pahaa tarkoittaen, toimivat juuri näin. Ihmisiä, joille elävät ja kuolleet ovat vain pelinappuloita, joita hyödyntää ”pelissä”.

Maaseudun tulevaisuudessa 27. syyskuuta julkaistussa artikkelissa ”’Yritykset, seuratkaa verkkomainontaanne!” – vainotuksi joutunut toimittaja Jessikka Aro kannustaa” mainitut yritykset joutuivat niin ikään pienimuotoisen kiusanteon kohteeksi niiden reagoitua siihen, millaisessa yhteydessä niiden verkkomainontaa esiintyy, sitä esiintyessä Reformi -studion aiemmin julkaisemassa YouTube-videossa. (4)

Itse näen Reformi -studion taustalla olevien henkilöiden reagoitua asiaan, reagoinnin merkittävimpänä tarkoitusperänä oman edun ajamisen ohella pyrkimyksen yrittää muokata käytäntöjä siten, että yritykset eivät reagoisi, jos yrityksen edustajille ilmoitetaan mainontaa esiintyvän videoilla, joiden sisältö on kiistanlainen, disinformatiivinen, valheellinen jne. Yksittäisellä tällaisella palautteella ei tietenkään suurta merkitystä ole, mutta joukkoistettuna toiminnalla voi olla negatiivisia seuraamuksia. Huomioitavaa on myös se, että tällaisella toiminnalla esimerkin kaltaiset tahot pyrkivät saamaan omaa asiaansa esille, ja lisää huomiota itselleen (ja ajamalleen ”asialle”).

Edellä kuvaamillani toimilla nämä ”kansallismieliset” eivät ainakaan ole Suomen kansan asialla. He voivat kerätä marginaalista hyötyä itsekin, mutta eniten tämä yhteiskuntarauhaa ja luottamusta nakertava toiminta hyödyttää operoijia maamme rajojen ulkopuolella. Heitä, joiden etua ajaa yhtenäisen Suomen sijaan epäyhtenäinen harmaalle alueelle sijoitettava Suomi, johon on tällöin entistä helpompi kohdentaa vaikutustoimia – lähin tällainen taho löytyy Moskovan suunnalta. Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki yhteiskuntarauhaamme nakertavat toimijat olisivat Moskovan asialla. Ei, se tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitin, lähin hyötyjä löytyy Moskovasta.

Samalla on rehellisyyden nimissä todettava, että moni ”kansallismielinen” liputtaa avoimesti Vladimir Putinin, ja muiden totalitaaristen johtajien, harjoittaman politiikan puolesta. Siitä on isänmaallisuus kaukana.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=vi_t-QptzuY&feature=youtu.be 

2. https://twitter.com/Miki_Sileoni/status/1179687625143267328?s=20 

3. https://vk.com/id369507755 

4. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.516910 

*: Syyskuussa 2018 Turun hovioikeus päätti lakkauttaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja sen alueosastot Suomessa, sekä liikkeeseen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, järjestön haettua valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Valituslupa myönnettiin tämän vuoden maaliskuussa, samalla oikeus määräsi järjestön väliaikaisesti kielletyksi ja toiminnan lopetettavaksi, kunnes valitus on käsitelty. Toimintakieltoa vaati Poliisihallitus, sen aikana järjestö ei saa järjestää mielenosoituksia eikä käyttää lippujaan ja tunnuksiaan. (Lähteenä Wikipediassa julkaistu artikkeli Vastarintaliikkeestä ja siinä mainitut lähteet).

Havaintoja Ukrainasta, etenkin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta ja rintamalta

Ukrainaan suuntautunut matkamme päätyttyä olen purkanut matkakokemuksia blogeihin, itse asiassa aloitin projektin jo Ukrainassa ollessamme blogillani Vapautetut Slovjansk ja Kramatorsk (syyskuussa 2019) – kotiuduttuani olen jatkanut projektia kahdella kirjoituksella Reissaten ristiin rastiin Ukrainaa (syyskuussa 2019) ja ilmailuun sekä entisen Poltava-4 lentotukikohdan historiaan painottuvalla blogilla Strategisten ilmavoimien museossa entisessä Poltava-4 lentotukikohdassa. Tässä blogissa tarkastelen syvällisemmin tekemiäni sotaan ja Ukrainan turvallisuuspolitiikkaan ynnä miehitetyillä alueilla asuvien siviileiden elämään liittyviä havaintoja.

Toretsk, Ukraina – alle 10 km rintamalinjasta.

Niissä tapauksissa, joissa havaintojen tekijöinä ja kertojina ovat miehitetyillä alueilla asuvat siviilit, tai mikäli asianosaisen kertomus voi vaarantaa miehitetyillä alueilla asuvien hengen, viittaan kertojaan vain kirjaintunnisteella. Vastaavasti, mikäli kohde on miehitetyillä alueilla laajalti tunnettu (elossa oleva tai kuollut), mainitsen henkilön nimen tässä kirjoituksessa, muussa tapauksessa henkilö esiintyy etunimellään tai nimilyhenteellä. Näihin turvatoimiin ryhdyn suojellakseni asianosaisia, jotka joutuvat elämään miehitetyillä alueilla terrorin, ilmiantajien pelon ja muiden henkeä uhkaavien tekijöiden keskellä.

Vieraillessamme Kramatorskissa Ukrainan lippu liehui hallintorakennuksen katolla, ulkoisesti kaupunki näyttää toipuneen lyhyestä miehityksestä ja sodasta – käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin 12. huhtikuuta 2014 Slovjansk-Kramatorsk -alueella, jolloin venäläisen (palveluksesta talvella eronneen) GRU:n tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä aloitti operaation, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta. Alueella käytiin keväällä ja kesällä 2014 taisteluita heinäkuun 4. ja 5. päiviin asti, jolloin Igor Strelkovin komennossa olevan joukot vetäytyivät ja pakenivat alueelta M03 ja N20 eli P19 pikateitä myöten Artemivskin (nykyään Bakhmut) ja Kostiantynivkan kautta Horlivkaan ja Donetskiin. Heinäkuun 5. 2014 Ukrainan lippu liehui jälleen kaupungeissa.

Kramatorsk, Ukraina – syyskuu 2019.

Kuitenkin jossain pinnan alla on havaittavissa aavistus jännitystä ja epävarmuutta, epäilemättä Kramatorskin päätymisellä raketti-iskun kohteeksi helmikuussa 2015 on vaikutusta asiaan, kuin myös sillä, että rintama on kuitenkin vain 45 kilometrin päässä eli kaupunki on edelleen tykistön ja raketinheittimien ulottuvilla. Se mikä tapahtui helmikuun 10. 2015 voi toistua, mutta leimaavaa kaupungissa vallitsevalle hengelle näyttää olevan toivo paremmasta tulevaisuudesta. Uusia yrityksiä on avattu, asuntoja on vuokrattavana majoituspalveluiden kautta kohtuuhintaan (voisin kuvitella, että osa syynä laadukkaaseenkin tarjontaan on alueella työnsä puolesta vierailevilla tarkkailijoilla kuin myös toimittajilla sekä muilla alueelle vapaaehtoisesti hakeutuvilla sekä Ukrainan viranomaisilla).

Tietty helteisenä syyskesän päivänä, minulle tutun tuoksu- ja äänimaiseman keskellä Kramatorsk näyttäytyy aivan toisessa valossa kuin viileänä ja tuiskuisena talvipäivänä, jolloin on Donbasin allasta pyyhkivä raaka tuuli tekee ilmasta purevamman eikä kaasulämmitys välttämättä riitä pitämään vanhoja asuntoja riittävän lämpiminä.

Vaikka Ukrainan matka oli meille odotettu lomamatka, paluu Donbasiin ei ollut minulle mikään ”huvimatka”, mitä se ei todellisuudessa ollut kenellekään meistä. Jo Kramatorskiin ja samalla vapaaseen Donbasiin saapuminen oli koskettava hetki, tuntui kuin olisin palannut kotiin maisemien ollessa tutut ja vuosia kaipaamiani. Paahteisena päivänä kaupungin tuoksut olivat tutut, illalla ympäröivältä maaseudulta kaupunkiin ajelehti savuinen tuulahdus, ja öinen äänimaailma hyönteisineen tuuditti minut uneen. Kaikki tämä oli jotain sellaista, jota ei voi Suomea kokea ja jota olen kaivannut nämä sotavuodet.

Tapasimme Kramatorskissa ollessamme ystäviämme ja tuttaviamme, jotka asuvat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, ja joiden kanssa käymämme keskustelut olivat kiehtovia ja antoisia mutta samalla tavattoman surullisia. Vaikka olenkin seurannut sotaa ja elämää miehitetyillä alueilla käytännössä päivittäin näiden reilun viiden vuoden ajan, ja vaikka olen kuullut miehitetyillä alueilla asuvilta kuulumisia säännöllisesti, heidän kanssa keskustelu ja tarvittaessa tarkentavien ja syventävien kysymysten teko ja heidän olemuksen havainnointi kertoi minulle verrattomasti enemmän kuin yksikään verkkokeskustelu tätä ennen.

Meillä elämään kuuluvat perusasiat ovat heille ylellisyyttä – hammasharja ja hammastahna on heille ylellisyystuote, johon kaikilla ei ole varaa. Meillä olevaa vapautta ilmaista itseään ei heillä ole – vaikka suomalaisetkin propagandistit Janus Putkosen ja Johan Bäckmanin johdolla koettavat muuta uskotella ja jota tarinaa alueella vierailleet suomalaiset propagandaturistitkin toistavat, ymmärtämättä (tai haluamatta ymmärtää) totalitaarisen miehitysalueen todellisuutta, johon eräänä todellisuutena kuuluu varovaisuus ja valehtelu, koska jokainen tuntematon ihminen voi olla ilmiantaja tai muuta vastaavaa. Selvitäkseen hengissä heidän on opeteltava kätkemään todelliset ajatuksensa ja todellinen minänsä, aivan kuten moni on tehnyt varhaisemmassa elämässään syntyessään ja kasvaessaan totalitaarisessa neuvostovaltiossa.

Keskusteluissa, joissa kuulee toisesta vain äänen, jossa toista ei näe, paljon viestintää jää havaitsematta – tai havainnot ovat vähintäänkin puutteelliset. Ilmeet ja eleet jäävät näkemättä, äänestäkään ei aina kaikkea voi päätellä – eikä ihminen välttämättä aina halua tai jaksa käydä samalla tapaa keskustelua kuin kasvotusten. Niinpä nyt kun ihminen oli läsnä, siinä vierellä, tilanne oli aivan toinen, ja tilanteen teki entistä paremmaksi se, että saattoi puhua vapaasti ja rauhassa. Kertoa ajatuksiaan tarvitsematta pelätä, että joku kuulee ja ilmiantaa kumouksellisten mielipiteiden tähden – asia, mikä on todellisuutta miehitetyillä alueilla Ukrainan itäosissa. Ihmiset elävät siellä pelossa, he joutuvat varomaan sanojaan, mutta samalla tapaa he joutuvat pelkäämään tekojensa (tai tekemättä jättämiensä asioiden) tähden. Miehitetyillä alueilla muistotilaisuuden tai paraatin väliin jättäminen voi johtaa nuhteisiin tai palkan pidättämiseen tms. tekoon. Vastaavasti eläkeläinen voi menettää elintarvikepaketin, jonka alkuperä on usein miehitettyjen alueiden ulkopuolella ja tarkoitettu hädänalaisille, mutta joutunut – syystä tai toisesta johtuen – miehityshallinnon takavarikoimaksi.

Propaganda ja psykologinen terrori ulottuvat miehitetyillä alueilla halki yhteisöjen lasten joutuessa sen uhreiksi päiväkodeissa ja kouluissa, ja aikuisten työelämässä. Tuhannet lapset joutuvat osallistumaan leireille, joilla heidät kasvatetaan vihaamaan ukrainalaisia ja länttä. Lapsia militarisoidaan samalla tavalla kuin Venäjällä, mutta eräiltä osin vieläkin parempi vertailukohde on terroristien koulutusleirit, joilla lapsista kasvatetaan tulevia itsemurhaiskujen tekijöitä – jotka opetetaan tavoittelemaan marttyyrikuolemaa. Hiukan vastaavaa on havaittavissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, joissa lapsiin istutetaan vihaa mutta heihin istutetaan myös ajatus kuolemisesta taistelussa Ukrainaa ja länttä vastaan. Millainen tulevaisuus näillä lapsilla on, entä Ukrainalla, sen ottaessa joku päivä haltuunsa miehitetyt alueet? Moni vanhempi onkin ollut kaukaa viisas ja lähettänyt ainakin lapsensa turvaan (pois miehitetyiltä alueilta), jollei koko perheen ole ollut mahdollista tehdä sitä.

Kiinnostava oli myös havainto, jonka läheisemme oli tehnyt vierailullaan Horlivkassa, jossa hän oli kuunnellut bussimatkan kuluessa parin vanhuksen keskustelua, ja kuinka nämä vanhukset – oman elämän ankeudesta ja rajoittuneisuudesta huolimatta – surkuttelivat sitä, kuinka onnetonta vuosi sitten pommiattentaatissa kuolleen Alexandr Zahartšenkon lesken elämä mahtaakaan olla. Propaganda on tehnyt tehtävänsä, Zahartšenko on noussut kuolevaisten yläpuolelle, ja nämä kuolevaiset joko unohtavat oman tuskansa tai ulkoistavat sen ja surevat itsensä sijaan leskeä, joka on jäänyt yksin lastensa kanssa. Omassa propagandassaan Janus Putkonenkin rakentaa Zahartšenkosta kuvaa marttyyrina, joka antoi henkensä – niin, minkä puolesta? Terrorin, kurjuuden, vainon ja vihan.

Terrori, pelko, on läsnä miehitetyillä alueilla. Eräs terrorin muoto on mielivaltaisuus, rangaistukset voivat olla mielivaltaisia. Demarkaatiolinjan ylittäminen tarkastusasemien kautta pitää muassaan samoja elementtejä – mielivaltaisuus on läsnä jokaisella kerralla, kun joutuu kulkemaan Venäjän proxy-joukkojen tarkastusasemien kautta. Joku kerta takavarikoidaan lihatuotteita, toisella kertaa etsitään hygieniatuotteita, viime aikoina erityisen suosittu takavarikoinnin kohde on suklaa ja makeiset – erityisesti Roshenin makeiset ja suklaa. Roshen on Ukrainan edellisen presidentin Petro Poroshenkon perustama yhtiön.

Valitettavasti media lännessä on kirjoittanut aivan liian vähän miehityksen tästä puolesta, se on heräämässä Venäjän harjoittamaan sortoon miehittämällään Krimin niemimaalla, mutta miehitetty itäinen Ukraina on vielä suunnaton ”musta-aukko”, josta läntisen median on vaikea saada luotettavaa tietoa, niinpä yliedustettuna ovat erilaisten propagandamedioiden ja toimijoiden välittämä kuva ”kansantasavaltalaisesta” todellisuudesta juhlaparaateineen ja ulkomaalaisine vieraineen – tässä häpeilemättömässä toiminnassa ovat myös suomalaiset propagandistit Janus Putkosen ja Johan Bäckmanin johdolla mukana, mutta samaan ”virteen” yhtyvät lukemattomat muut propagandistit ynnä poliitikot, jotka vierailevat alueella antaen kasvonsa (ja hyväksyntänsä) propagandajulkaisuille, ja täten myös hyväksyntänsä Venäjän harjoittamalle valtioterrorille. Tämän vuoden kevään ja kesän aikana Vaihtoehto Saksalle eli AfD:n Gunnar Lindemann on ollut erityisen ahkera vierailija, tavaten myös Janus Putkosen useamman kerran.

Matkan aikana tapasimme myös tuttumme O:n ja L:n Poltavan alueella, hekin olivat jättäneet sodan alettua Donetskin taakseen. Perheellisellä hyvin toimeentulevalla ratkaisu ei ollut helppo, koska lähtö tiesi kaiken jättämistä taakse, moni heidän lailla muutti pois miehitetyiltä alueilta toivoen sodan päättyvän nopeasti. He elävät evakkoina omassa maassaan, koti miehitetyillä alueilla. Koti, joka on käytännössä arvoton sodasta ja miehityksestä johtuen. Tai vähintäänkin sen arvo on laskenut osiin arvosta ennen sotaa, eikä sen myyminen ole järkevää tällä hetkellä, koska pahimmassa tapauksessa asuntokaupan sijaan asunto otetaan ”kansantasavallan” haltuun, näinkin on useiden kohdalla käynyt. Ymmärtääkseni tällaiset haltuunotot ovat Ukrainan lakien mukaan mitättömiä, joten sodan ja miehityksen päätyttyä, takavarikoidut eli käytännössä varastetut asunnot palautuvat niiden oikeille omistajille.

Tuttujemme Poltavassa oli lopulta kuitenkin helppoa tehdä ratkaisu muutosta. Heillä on lapsi, niinpä lapsen tulevaisuuden takia muutto oli ainoa järkevä ratkaisu. Edelleen tuhannet miehitetyillä alueilla peruskoulunsa käyneet nuoret hakeutuvat jatko-opintoihin ukrainalaisiin oppilaitoksiin, koska käytännössä miehitettyjen alueiden oppilaitosten todistukset ja diplomit ovat arvottomia. Monissa tapauksissa Venäjälläkin ne todistukset ja diplomit, jotka on myönnetty miehityksen alkamisen jälkeen, on todettu arvottomiksi.

Keskusteluissa nousi myös esille muutamia henkilöitä miehitetystä Donetskista, henkilöitä, jotka syystä tai toisesta johtuen tekivät valintansa ryhtyen tukemaan miehitysvaltaa. Näin jälkikäteen näyttää siltä, että taustalla on myös peri-inhimillisiä syitä – valta ja raha. Mikä on epäilemättä viehättänyt, sittemmin Donetskin N.U. instituutissa ”apulaisjohtajan” vakanssilla palkittua Sergei B…:ia, joka keväällä 2014 ”loikkasi” välittömästi miehitysvallan tukijoiden joukkoon esittäen ”kansantasavaltaa” tukevia kannanottoja ja vaatimuksia paikallisella tasolla.

Ennen sotaa kaupassa vartijana työskennellyt, Somali pataljoonan komentajan toiminut, sittemmin attentaatissa surmattu Mikhail ”Givi” Tolstykh viehättyi (rajoittamattomasta) vallasta, jonka sota hänelle soi. Vallasta, johon ei liittynyt vastuuta teoista, mikä ilmeni rikollisina tekoina rintamalla kuin myös selustassa. Osa sotilaskomentajista on välttänyt Tolstykhin kohtalon, taisteluosaston komentajana ja ”parlamentaarikkona” toiminut Oleg ”Shamaani” Frolov, entinen tilpehöörikauppias Majakista, on kyllä säilyttänyt henkensä, mutta tietojeni mukaan viettää aikaa enemmän pullon kuin minkään muun kanssa. Hänkin oli jo ennen sotaa käynyt Venäjällä saamassa koulutusta aseiden käyttöön ja terroritoimiin, päästen vuonna 2014 hetkeksi nauttimaan ”työnsä” hedelmistä.

On myös hyvin todennäköistä, että jo ennen sotaa Itä-Ukrainasta lähetettiin henkilöitä länteen kylvämään epäluuloisuutta ja eripuraa, muuten on vaikea selittää kaikkia niitä tapauksia, joissa viikkoja ennen sotaa länteen (esim. Kiovaan) muuttaneet ryhtyivät sodan alettua ”saarnaamaan” Venäjän ja näiden ns. kansantasavaltojen erinomaisuuden puolesta, joiden olemassa olosta saimme Kiovassa havainnollistavia esimerkkejä. Miten ja miksi he osasivat muuttaa viikkoja ennen sotaa länteen? Ennen kaikkea miksi he tekivät tämän ratkaisun? Ohjattiinko tai opastettiinko siihen?

Huomautan, että sodan alettua Ukrainan länsiosiin on muuttanut ihmisiä, jotka mentaalisesti tukevat Venäjän toimia – heitä ei pidä sekoittaa edellä kuvailemiini henkilöihin, jotka muuttivat jo ennen sotaa, ryhtyen sodan alettua ajamaan Venäjän asiaa oltuaan sitä ennen hiljaa. Vaikka lopputulos on sama, toiminnan peruste ja taustat ovat nähdäkseni eriävät.

Nämäkin esimerkit omalta osaltaan paljastavat yhteisöjen (ja yhteiskuntien) erilaisuudet, siinä missä totalitaarisilla ja mielivaltaisesti hallituilla Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Ukrainan avoin tukeminen johtaa vaikeuksiin, sen värien kantaminen jopa kuolemaan, vapaassa Ukrainassa venäläisen maailman (Russkij Mir) tarinan levittäminen venäjäksi, ei johda muuhun kuin korkeintaan väittelyyn pihamaalla naapureiden kanssa. Tätä tietenkään Venäjälle työskentelevät propagandistit, kuten ei Venäjän valtiollinenkaan propaganda, kerro, vaan ne toistavat kollektiivisesti tarinaa venäläisiä vainoavista ukrainalaisista.

Samalla miehitetyillä alueilla asuvat ystävämme ja läheisemme kertovat kuinka erilaisissa medioissa, myös ukrainan kielisissä, liikkuu huhuja ja disinformaatiota, jonka yksiselitteisenä tarkoituksena näyttäisi olevan synnyttää epätietoisuutta ja pelkoa miehitetyillä alueilla asuvien ukrainalaisten mieliin. Medioiden taustoja en tietenkään tässä tilanteessa voi ryhtyä tutkimaan, ukrainan kielistenkin lähetysten taustalla voi olla kollaboraattoreiden ryhmä tai lähetys voi tulla Venäjältä.

Huhuissa ja näissä näennäisuutisissa kerrotaan ja kuvaillaan, kuinka Ukrainan hallinto ryhtyy siinä vaiheessa, kun alueet palaavat niiden haltuun vainoamaan miehitetyillä alueilla asuvia siviilejä, syyttäen heitä sodasta ja kärsimyksestä. Disinformaation eräs kantava teema on myös se, ettei Ukraina aio panostaa rahaa uudelleenrakentamiseen. Tässä teemassa toistuu selkeällä tapaa se kantava ajatus, jolla venäläisoperaattorit ryhtyivät perustelemaan ”separatismia” keväällä 2014, että läntinen Ukraina tuhoaa Donbasin. Tosin se Donbasin todellinen uhka tulee idästä – Venäjältä.

Tässä kohdin näen Ukrainan kannalta parhaana vasta-aseena osoittaa sen, että miehitykseltä vapautettuja alueita korjataan ja uudisrakennetaan, että kansalaiset niillä pääsevät osallistumaan yhteiseen päätöksentekoon (kuten saattoivat osallistua keväällä Ukrainan presidentinvaaleihin ja kesällä parlamenttivaaleihin). Että siviileihin ei kohdistu minkään sortin syytöksiä kenenkään taholta, jota en itse ole nähnytkään kohdistuvan, mutta jos joku ryhmä tällaista toimintaa harjoittaa, on enemmän kuin suotavaa, että Ukrainan hallinto puuttuu tällaiseen disinformaatioon. Mikäli levittäjä toimii Ukrainan rajojen sisäpuolella, itse pitäisin tällaista toimintaa – tilanne huomioiden – maanpetoksellisena. Toiminta palvelee hyökkääjän, Venäjän, etua.

On ymmärrettävää, että jouduttuaan elämään vuosien ajan miehitetyillä alueilla totalitaarisessa yhteisössä, ihmiset pelkäävät, mutta he pelkäävät myös ulkoa tulevaa informaatiota, jonka lähdettä he eivät tunnista, mutta jonka sanoma on sen suuntainen, jossa heitä uhreina syyllistetään sodasta ja miehityksestä ynnä kurjuudesta. Tällaisessa tilanteessa ihmiseltä vaaditaan paljon, että hän jaksaa uskoa parempaan, että hän ei ryhdy resonoimaan disinformaatiota pahentaen näin tilannetta entisestään. Tällainen edellä kuvaamani ristiriitaan johtava tilanne voi myös vaikuttaa siihen, että siviilivastarintaan tai protestointiin ei ole halua ryhtyä toivon sammuttua. Ihmisillä on oltava toivo (haave) jostain, jotta he voivat perustella itselleen sen miksi toimia, taistella (pienin elkein) miehitystä vastaan. Lamaantuneita ihmisjoukkoja on helpompaa hallita ja kontrolloida terrorilla.

Ja tästä voin edetä toivoon ja sen vaalimiseen.

Jos Kramatorskissa oli aavistettavissa ja havaittavissakin toivoa paremmasta, kaupungista etelään ja kaakkoon, lähempänä rintamaa, toivoa paremmasta kuvastaa ehkäpä parhaiten kasvava sukupolvi lapsia, ilman heitä tulevaisuus saattaisi näyttäytyä liiankin lohduttomalta Toretskin (entinen Dzeržinsk) kaltaisissa pienissä kaupungeissa, joissa elämä on elämistä kranaatinheittimen kantaman piirissä. Sota on konkreettinen osa elämää, siihen on sopeuduttava - tai on lähdettävä, ja moni on lähtenyt. Lopullisesti!

Omiin silmiini Toretsk näyttäytyi todella lohduttomalta paikalta asua. En edes ryhdy tässä kuvittelemaan itseäni kaupungin asukkaiden asemaan, vaikka vaihtoehtojen ollessa olemattomat – tai hyvin vähäiset – ihmisen tiedetään pystyvän sopeutumaan asioihin, joihin hän ei aiemmin olisi voinut kuvitellakaan kykenevänsä sopeutumaan. Osa minunkin läheisistä ja tutuista on sopeutunut asumaan miehitetyssä Donetskissa, heidän vaihtoehtojen ollessa niin olemattomat vuosia sitten, ettei lähteminen kuulunut niihin. Nyt kaupungin jättäminen ja alueelta muuttaminen on vieläkin vaikeampaa.

Umpeen muurattuine ikkunoineen, hajonneiden ikkunoiden uusiminen ei olisi järkevää, koska seuraavan iskun – koska se isku kuitenkin joskus tulee – osuessa kohdalle ikkunat hajoavat jälleen viiltohaavoja tekeviksi ”sirpalepilviksi”, Toretsk on surullinen, lohduton ja hiljainen. Kaduilla oli vain jokunen ihminen, etenkään keskustasta etelään ja kaakkoon rajoittuvat kadut olivat lähes autiot – ihmisiä ei ryhmiksi asti ollut. (Huom. ryhmä on myös houkuttelevampi kohde tulitukselle kuin yksittäinen ihminen).

Samana päivänä, jolloin kävimme Toretskissa, tapasin myös Kramatorskin eteläpuolella sijaitsevan sotilassairaalan edustajan. Sairaalan edustaja kertoi meille lyhyelti sairaalan toiminnasta, lääkäreiden tekemästä yhteistyöstä siviilisairaalan kanssa ja siitä, kuinka myös siviileille tarjotaan, tarvittaessa, hoitoa.

Sotilassairaalan edustajien harjoittamaa kansainvälistä yhteistyötä myös sivuttiin, sairaalalla on vieraillut delegaatioita lukuisista länsimaista tutustumassa ja kartuttamassa osaamista vaikeiden sotavammojen ensihoidossa ynnä kirurgiassa. Itä-Ukrainan sotatoimialueella haavoittuneilla on vammoja, joiden hoitoon länsimaiden sotilassairaaloiden kirurgit ja hoitajat eivät ole laajassa mitassa joutuneet viime vuosina paneutumaan. Itä-Ukrainassa ja laajemmin Ukrainassa, ynnä ukrainalaisten haavoittuneiden hoidossa omissa maissaan, läntiset kumppanit ovat – vähintäänkin – ylläpitäneet valmiuksiaan ja taitojaan.

Tälläkin sairaalalla oli valmiudessa omat medivac-tiiminsä 24 tuntia vuorokaudessa viikon kaikkina päivinä evakuoimaan haavoittuneita tai vammautuneita rintamalta. Taistelutoimissa (tai vakavissa onnettomuuksissa) vammautuneet luokitellaan kolmiasteisen portaikon mukaan (vihreä, punainen ja musta), mikäli haavoittuneita on kerralla enemmän. Alkutoimet luokitteluineen suoritetaan omalla erillisellä osastolla sairaala-alueella, jollei tätä ole kyetty tekemään aiemmin.

Päivään kuului myös tapaaminen Ukrainan asevoimien Joint Forces Operation eli JFO:n mediaupseerin Viktor Š:n kanssa, hänen järjestäessä lyhyen informaatiotilaisuuden minulle rintamalla vallitsevasta sen hetkisestä tilanteesta, joka oli jännittynyt, mutta eskalaation uhkaa ei tuolloin ollut. Kyseisellä lohkolla tilanne oli kyseisinä päivinä jännittynyt mutta rauhallinen, toisin kuin viime viikolla, jolloin yhteenotot miehitetyn Horlivkan ympäristössä olivat päivittäisiä, ja Minsk II-sopimuksessa kiellettyjä raskaita-asejärjestelmiä oli käytetty Venäjän ja sen proxy-joukkojen toimesta Horlivkan luoteis- ja pohjoispuolella useita kertoja.

Sotilaat näkivät tilanteen rintamalla ja laajemmin sotatoimialueena tuolloin sellaisena, että poliittisen päätöksentekokoneiston toimesta heidän kädet olivat sidotut – poliittisella päätöksentekokoneistolla he viittasivat Ukrainaa laajempaan kokonaisuuteen, jonka tekemien päätösten seurauksista he joutuvat ensinnä maksamaan. Tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että he eivät mielestään saa toimia parhaaksi katsomallaan tavalla rintamalla.

JFO:n toiminta-alueella siviilihallinto ja operatiivinen johto tekevät entisestään laajenevaa yhteistyötä, johon liittyy myös siviileiden tarpeiden entistä parempi (ja laajempi) huomioiminen, mitä ilmenee muutenkin kuin sotilassairaalan ja siviilisairaalan harjoittamana yhteistyönä. Tiedonvälityksen rooli nousi tässä yhteydessä myös esille, koska alue altistuu edelleen voimakkaalle propagandalle ja muulle vaikuttamiselle kollaboraattorisia ryhmiä ja operaattoreita unohtamatta, mukana on myös poliittisia toimijoita.

Helteinen syyskuinen iltapäivä, Kramatorskin rautatieasemalla odottamassa Intercity junaa, pääteasemalta Kostiantynivkasta, saapuvaksi. Noustessani junaan mielen valtaa haikeus, jos kaupunkiin saapuminen oli tunteikas kokemus, sitä oli lähtökin – haaveena vapaa Donetsk, Donbas ja Ukraina.

Marko

Linkit aiempiin Ukrainan matkaa käsitteleviin blogeihin:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/09/vapautetut-slovjansk-ja-kramatorsk.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/09/reissaten-ristiin-rastiin-ukrainaa.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/09/strategisten-ilmavoimien-museossa.html 

Kuvat Marko Enqvist.