Itä-Ukrainan pakkovärvätyt jauhautuvat ”lihamyllyyn”

 

Mikäli Dmitri Masinskin ei olisi julkaissut kesäkuun 3. päivä huomiota herättänyttä käännöstä venäläisen livebloggaajan aineistosta, joka käsitteli kokonaisen venäläisen armeijan tuhoa Izjumin alueella, (1) olisin tuskin kiinnittänyt niin tarkoin huomiota Masiskinin parin päivän takaiseen julkaisuun - “Russian blogger who reported on the 35th army says mobilised D/LPR militias died senselessly”, (2)  jonka alkuperäisaineisto oli samalta venäläiseltä livebloggaajalta.

Olen kirjoittanut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Venäjän tuella ja avulla – todennäköisesti myös määräyksestä, toimeen pannuista (pakko)rekrytoinneista, joista osa sijoittui jo viime syksyllä ollen vielä luonteeltaan vapaaehtoisuuteen perustuvia ts. rekrytoitiin vain vapaaehtoisia, mutta epäilen, että niissä myös kartoitettiin miehitettyjen alueiden miespuolisen väestön tilaa kyseisenä hetkenä, koska kaikkien tiettyihin ikäluokkiin kuuluvien miesten tuli käydä ilmoittautumassa ja ilmoittaa samalla henkilötietojensa ohella asuinpaikkansa tiedot.

Ennen Venäjän 24. helmikuuta aloittamaa, usean rintaman hyökkäystä, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla miespuoliset asukkaat kutsuttiin jälleen käymään rekrytointikeskuksiin, samaan aikaan alkoivat liikkua ensimmäiset huhut pakkorekrytoinneista ja niinpä osa miehistä alkoi vältellä viranomaisia – osan painuessa piiloon. Tämä miehitettyjen alueiden ensimmäinen, osittainen, liikekannallepano jatkui maaliskuun puolelle, kyseisen liikekannallepanon kuluessa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivat turvallisuusjoukkojen jäsenet yhdessä venäläisten operaattoreiden (todennäköisesti palkkasotilaita) kanssa alkoivat viemään miehiä väkisin ja nämä miehet päätyivät myös rintamajoukkoihin vastoin tahtoaan – kyseessä on siis sotarikos, vaikka Venäjä ja sen tiliin työskentelevät muuta väittäisivätkin.

Seuraavaksi muutama poiminta Dmitri Masinskin kirjoituksesta (”Russian blogger who reported on the 35th army says mobilised D/LPR militias died senselessly”), vertaan niitä omiin havaintoihin sekä Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta saamiini viesteihin.

WarTranslated – Dmitri Masinski:

”…First of all, both the People’s Militia of LPR, and the People’s Militia of DPR, if we take their composition as of 24 February, truly most of them have died in the first weeks, if not days of the war. They died exactly due to reasons I’ve been describing all these years, which are spoken about in the KCPN* report and a lot of other similar documents written by the late “Dobry” during his service in LPR, both in collaboration with me and akela2017, and written separately. Poor training, poor equipment, shoddy supply and a shoddy quality of the most “imported” advisors, who systematically reduce the combat readiness of the troops rather than increasing it…”.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta ja muilta kontakteilta saamieni tietojen mukaan Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta koottujen joukkojen tappiot Venäjän laajan, 24. helmikuuta alkaneen, monen rintaman hyökkäyssodan kuluessa ovat nousseet huomattavan suuriksi:

”Kahdesta tuntemastamme lähteestä on kuvailtu alueelle (tarkoitetaan Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita) sijoitettujen venäläisjoukkojen ja pakkovärvättyjen kärsineet hyvin raskaita tappioita. Lähteiden mukaan taistelussa kuolleita sotilaita ja ”vapaaehtoisia” ei toimiteta Donetskissa ruumishuoneille vaan ne viedään suoraan Donetskin keskustan tuntumassa olevan DMZ Donetskin teräs- ja metallurgiankombinaatin alueelle, jossa ruumiit poltetaan.” (lainaus 16. maaliskuuta kirjoittamastani blogista).

”Pakkovärvättyjen lähettämien viestien ja kontaktieni kautta keräämieni tietojen mukaan näiden joukko-osastojen tappiot ovat todella suuret – seuraavaksi muutama esimerkki näiden joukko-osastojen kokemista tappioista taisteluissa Ukrainan asevoimien kanssa.

- - -

Maaliskuun alkupuolella Makiivkan alueelta pakkovärvätyistä koottu komppania lähetettiin sotimaan jonnekin. Komppaniaan pakkovärvättyjen omaiset eivät tiedä mihin joukko-osasto lähetettiin. Tietojeni mukaan huhtikuun ensimmäiseen viikkoon mennessä kukaan omaisista ei ole saanut mitään viestiä komppaniaan pakkovärvätyiltä – käytännössä voidaan siis todeta, että mahdollisesti reilun sadan miehen vahvuinen joukko-osasto on lakannut olemasta ts. tuhottu.

- - -

Myös toinen esimerkki koskee Makiivkan alueelta pakkovärvätyistä koottua komppaniaa, joka koottiin maaliskuun puolivälin aikoihin ja lähetettiin välittömästi rintamalle, ja jo reilun viikon kuluttua komppania oli menettänyt kuolleina 96 prosenttia kokonaisvahvuudestaan. Ainoat hengissä selvinneet ovat sairaalassa miehitetyillä alueilla.” (lainaukset 11. huhtikuuta kirjoittamastani blogista).

”Omaiset ovat lukeneet ”pitkiltä listoilta” läheisensä olevan ”palveluksessa”, mutta listoilta ei välttämättä selviä mihin läheinen on viety eli sijoitettu; eivätkä listat ole ajantasaiset, niiltä ei käy selville onko läheinen hengissä vaiko kaatunut, tai kenties haavoittunut – tällaiset asiat eivät välttämättä edes kiinnosta toiminnasta vastaavia upseereita. Heille tuntuu olevan tällä hetkellä tärkeämpää se, että miehiä – ja toisinaan poikasia – lähtee rintamalle riittävä määrä. Makiivkan alueelta tulleiden tietojen mukaan pakkovärväys kohdistuu myös alaikäisiin. Tiedossamme on perheitä, joista isät ja pojat on viety rintamalle.” (lainaukset 23. huhtikuuta kirjoittamastani blogista).

WarTranslated – Dmitri Masinski:

“February. Mobilisation is taking place in LPR and DPR. After having a good laugh at the Ukrainians who at least somewhat trained their reserves (“Wooden assault rifles! Ha-ha-ha!”), in the Republics they are swooping everyone up, equipping them with Mosin-Nagant rifles, not providing them with any armoured vests, medicines, and throwing them into the wintery fields without training. The “luckiest” were forbidden from starting fires so “the Ukrainians couldn’t shell with artillery”. How are you going to warm yourself in an empty field – your problem. Of course, the frostbitten toes were amputated not from Zagatin* and his son (who is now 15 I think – this is important).”

Valokuva ja videoaineiston perusteella Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta rintamalle lähettyjen joukkojen varustus on paikoin ollut hyvin kehno aivan kuten koulutuskin. Samankaltaisia kuvauksia olen saanut kontakteiltanikin:

”Donetskista offensiivia ennen ja offensiivin aikana pakkovärvättyjä miehiä on viety esim. Horlivkan alueelle, jossa heitä on pidetty suljettuina kunnallisissa laitoksissa (päiväkodit ja koulut) päiviä ilman ruokaa ennen kuin joukot on komennettu rintamalle.

Pakkovärvätyistä läheskään kaikille ei ole jaettu aseita, osa sotavangeiksi joutuneista on kertonut ukrainalaisille saaneensa aseen mutta vain kourallisen patruunoita.” (lainaus 11. huhtikuuta kirjoittamastani blogista).

Samat viestit ovat toistuneet huhtikuun jälkeenkin, toukokuussa miehiä ja nuorukaisia vietiin väkisin joukko-osastoihin – heidät vietiin rintamalle puutteellisesti koulutettuna ja varustettuna.

WarTranslated – Dmitri Masinski:

“What happens next? The military and political command of RF uselessly squanders all the initial successes in Kyiv, Chernihiv and Kharkiv, paid first and foremost with blood of Donbas infantry and “mobs”, thrown to attack the UAF. RF AF are losing irreversibly around half a thousand of tanks, mainly the latest models, and a large part of the available BMP-3 fleet. A monstrous amount of expensive special equipment, including communications and air defence systems.

---

So the military and political authorities of RF did not just throw the Donbas men into a meat grinder in February-March, but it also DID IT SENSELESSLY, shitting away all the opportunities it tried to create for itself…”.

Mikä tämän järjettömyyden tarkoitus on? Venäjän hyökkäyssodassa, (joka todellisuudessa alkoi jo kahdeksan vuotta sitten), ei ole järkeä kuten ei sen sodankäyntitavassakaan. Toisaalta Venäjän miehittämillä alueilla asuvat epäilevät Venäjän panevan täytäntöön suunnitelmaansa ukrainalaisten tuhoamisesta – he heittävät rintamalle puutteellisesti koulutettuna, kehnosti varustettuna miehiä ja nuorukaisia kuolemaan. Rintamalla jauhava lihamylly tekee heistä jauhelihaa!

Tällaisia näkymiä ukrainalaiset kohtasivat Vilkhivkassa, sodassa kaatuneita sekä nälkään ja uupumukseen kuolleita joukkohautoihin raahattuina. Varusteista päätellen nämäkin miehet sekä vähintäänkin yksi nainen, kuuluivat joukko-osastoon, joka koottiin Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta – todennäköisesti osa heistä on pakolla sotaan viety.

Venäjän johdolla Itä-Ukrainan miehitetyille, Donetskin ja Luhanskin, alueille perustettiin kaksi armeijakuntaa v. 2014 alkaneen miehityksen kuluessa – 1. armeijakunta Donetskin alueelle ja 2. armeijakunta Luhanskin alueelle. Valtaosa näiden armeijakuntien miehistöstä kuului ns. aluepuolustusprikaateihin, joiden kyky (ja osaaminen) hyökkäyssotaan on hyvin rajallinen. Venäjän 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa näitä prikaateja on mitä ilmeisimmin ”heitetty” surutta kärkeen kuluttamaan Ukrainan resursseja, mikä on johtanut suuriin tappioihin, joiden suuruudesta paikallisilla ei ole todellista tietoa. Toisaalta he, jotka johtavat joukkoja, pakkoon pohjautuvaa värväystoimintaa, eivät välitä siitä inhimillisestä kärsimyksestä, jonka he aiheuttavat toimillaan. Heille ihmiset ovat numeroita – riveistä poistuneen tilalle on saatava uusi ihminen uhrattavaksi.

Ei väitä, että läheskään kaikki miehitetyiltä alueilta rintamalle päätyneet olisivat lopulta olleet viattomia uhreja, toivon silti, että tämänkin tragedian suuruus selviää joku päivä, että omaiset saavat tietää rintamalle päätyneiden läheistensä kohtalon – ja vastuulliset saatetaan tuomiolle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://wartranslated.com/russian-35th-combined-arms-army-izyum-is-destroyed-by-its-own-command/

2. https://wartranslated.com/russian-blogger-who-reported-on-the-35th-army-says-mobilised-d-lpr-militias-died-senselessly/ 

Lainaukset seuraavista blogeistani:

Itärintamalta ei mitään uutta – lyhyelti sodasta ja tämänhetkisestä tilanteesta Donbasin alueella (16. maaliskuuta 2022).

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden pakkovärvätyt – venäläisten tykinruokaa (11. huhtikuuta 2022).

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden pakkovärvätyt – lisää jauhelihaa rintamalle (23. huhtikuuta 2022). 

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine  

”Näyttäkää meille se kahdeksan vuotta pommitettu Donetsk”

 

Lainaan otsikkoon kysymystä, jonka miehitetystä Mariupolista pakkosiirretyt asukkaat esittivät Donetskissa kaupungin asukkaille, päädyttyään ”suodatusleirin” kautta kaupunkiin – ainakin väliaikaisesti. Heidän esittämä kysymys sopii tämän kirjoituksen otsikoksi mitä parhaiten, koskapa oikeutuksena Venäjän rikolliselle sodalle Ukrainassa pidetään venäläispropagandan luomusta ja heidän propagandistien toistamaa myyttistä tarinaa ”ukrainalaisten kahdeksan vuotta pommittamasta Donbasista”, jonka ihmisten kärsimyksiin länsi ei kyynisyyttään ole näiden vuosien kuluessa kiinnittänyt lainkaan huomiota.

Kyseinen propagandatarina on toistunut menneen lopputalven ja kevään kuluessa monen monta kertaa eri sosiaalisen median alustoilla kuin myös näennäisen viattomissa kysymyksissä. Tämän myyttisen tarinan kehittäjät tietävät mistä on kyse, se on verrannollinen toistuvaan tarinaan Ukrainan venäjän kielisiä uhkaavasta kansanmurhasta kuin myös siihen nivoutuvasta kerronnasta keskitysleireistä, joihin heidät siirretään tuhottavaksi.

Luonnollisesti sepitteellisessä tarinassa ”ukrainalaisten kahdeksan vuotta pommittamasta Donbasista” on mukana hitunen totuutta – se pohjautuu voimakkaasti vuoden 2014 tapahtumiin, mutta kokonaisuudesta jätetään olennaisia asioita kertomatta ja kertomatta jätetyn tilalle tuodaan runsaasti sepitettä ja disinformaatiota synnyttämään tarina, jolla ei enää ole todellista totuuspohjaa.

Yksi edellytys sille, että uskotaan disinformatiiviseen tarinaan ”Ukrainan kahdeksan vuotta pommittamasta Donbasista” on luonnollisesti tarve uskoa siihen, että keväällä 2014 alkanut sota Ukrainan itäosissa alkoi sisäsyntyisesti, ja että kyseessä on aito ”separatismi” tai ”sisällissota” ja että alueen venäjän kielisiin asukkaisiin kohdistui aito ”kansanmurhan uhka” – mikään näistä ei pidä paikkaansa. Kyseessä ei ole ”separatismi” eikä ”sisällissota”, eikä alueen venäjän kieliseen väestöön kohdistunut ”kansanmurhan uhkaa”.

Luonnollisesti Ukrainan itä- ja eteläosissa toimineen operaattorit koettivat synnyttää tilanteen, joka ulkoisesti näyttäisi hyvin paljon sisäsyntyiseltä tapahtumalta eli sisällissodalta, jonka panevat alulle (itseään puolustavat) ”separatistit”, epävarmuutta ja uhantuntua ruokittiin myös (perinteisellä) tarinalla kansanmurhan uhasta ja keskitysleireistä, jonne venäjän kielisiä viedään. Olen kirjoittanut näistä toimista ja paikallisten tekemistä havainnoista esimerkiksi Donetskista keväältä ja kesältä 2014 runsaasti, kuinka erilaisten ryhmien ja verkostojen kautta kaupunkiin levitettiin tarinaa (maantieteellisesti riittävän kauas) perustetusta keskitysleiristä, jonne aina jonkun ”tutun tuttu” oli joutunut – tarina on rakenteeltaan tuttu meillekin viime vuosilta, tarinan sisällön ja idean ollessa suomalaisille sepitettynä toisen.

Keskitysleirikään ei ollut kohteena mikään uusi, vaan etenkin Ukrainan etelä- ja itäosiin, joissa venäjän kielisiä asuu suhteellisesti enemmän, vastaavaa disinformatiivista tarinaa oli välitetty myös Oranssin vallankumouksen aikoihin (v. 2004) – tuolloinkin jäljet johtivat Venäjän suuntaan, joka tuohon aikaan (Vladimir Putinin johdolla) tuki voimakkaasti presidentin vaalit lopulta hävinnyttä – pökkelömäistä – Viktor Janukovitšia.

Jokaisen on myös hyvä muistaa, ettei Donbasin itsenäisyysliike (eroliike Ukrainasta) saavuttanut koskaan merkittävää ja laaja-alaista kannatusta. Esim. marraskuussa 2006 Andrei Purgin lähipiirinsä kanssa keräsi Donetskissa nimiä kansanäänestystä eroamisesta Ukrainasta varten, kyseinen Purginin kansanäänestysidea ei ollut ensimmäinen laatuaan, eikä myöskään saanut merkittävää kannatusta alueen asukkailta. Poliittista keskustelua etenkin Itä- ja Etelä-Ukrainassa kansanäänestyksistä oli käyty 90-luvulta lukien, kannatus itsenäisyydelle tai Venäjään liittymiselle ei edes tuolloin noussut Itä-Ukrainassa merkittäväksi – halun pysyä osana Ukrainaa ollessa suuremman. Kiinnostavaa on myös se, että International Republican Instituten eli IRI:n maaliskuussa 2014 tekemän laajan tutkimuksen mukaan vain viisi prosenttia Itä-Ukrainan asukkaista oli sitä mieltä, että Ukrainan on joko hajottava useammaksi valtioksi tai jotain muuta (esim. liityttävä osaksi Venäjää). (1)

Puoluepoliittisesti merkittävimpiä voimatekijöitä kansanäänestys-hankkeiden taustalla vuosituhannen alkupuolella oli vasemmistopopulistinen PSPU. Toisaalta, kuten edellä kirjoitin, vuonna 2006 Andrei Purgin työskenteli aktiivisesti katutasolla kansanäänestysprojektissa nousten hetkeksi vallankahvaan vuonna 2014 alkaneiden taisteluiden seurauksena. Syksyllä 2015 hänet erotettiin tehtävästään epäluottamusäänestyksen seurauksena, samalla Denis Pushilin nostettiin hänen tilalle. (2) Myöhemmin Purgin joutui poistumaan (pakenemaan) Donetskista. Keskusteluita itsenäistymisestä tai liittymisestä Venäjään on siis käyty toistuvasti, huomioitavaa kuitenkin on se, että näitä keskusteluita ei pyritty estämään Ukrainan hallinnon toimesta. Niihin eivät puuttuneet myöskään länsimieliset poliitikot tai presidentit, kuten Viktor Juštšenko, joka myrkytettiin presidentinvaalikampanjan aikana, mikä omalta osaltaan todistaa välillisesti sen puolesta, ettei mitään konkreettista uhkaa kohdistunut alueen venäjän kieliseen väestöön. Tunne uhasta luotiin ulkoa ja tuotiin alueelle ulkoa käsin operaattoreiden avustuksella – se luotiin ja tuotiin alueelle Venäjältä.

Venäläiset, aivan kuten heidän suomalaiset operaattorinsa, pyrkivät pitämään yllä myös kuvitelmaa, että Ukrainan venäjän kieliset – etenkin idässä – olisivat jollain tapaa kollektiivisesti yhtenevä ryhmä ja että kieli on heitä sitova tekijä, että se automaattisesti määrittää heidät poliittisesti ja ideologisesti Kremlin mielisiksi, mikä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Kielen perusteella ei missään nimessä voinut tehdä näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Neuvostoliito kohdisti useita kertoja laajoja vainoja ukrainan kieleen, sen opiskelua rajoitettiin ja sillä kirjoitettuja lehtiä kiellettiin järjestelmällisesti vielä 70- ja jopa 80-luvuilla. Alueelliset erot olivat myös merkittäviä, Donbasin alue oli neuvostovaltiolle raskaan teollisuuden myötä tärkeä, joten siellä ukrainaan (kieleen) kohdistui ankarampaa vainoa kuin monilla Ukrainan SNT:n läntisillä alueilla. Neuvostoliitossa kulttuurisen identiteetin (ja sen myötä kansallistunteen) voimistumista pelättiin paljon, minkä eräs osoitus oli se, että vielä niinkin myöhään kuin 80-luvun loppupuolella Neuvostoliitto käytännössä pakotti korkeasti koulutettuja, näiden valmistuttua, muuttamaan töihin (määräajaksi) jopa tuhansien kilometrien päähän kotiseudulta – näin myös Donetskissa. Toisaalta tuhansittain muiden kansallisuuksien jäseniä siirrettiin Donetskin ja Donbasin alueelle, tarkoituksen ollessa ilmeisen. Neuvostoliiton aikanaan hajottua, osa näistä ihmisistä palasi takaisin kotiseudulleen, vielä suuremman osan jäädessä uudelle kotiseudulleen. Venäjän hallinnolle nämä ihmiset ovat pelinappuloita, joita hyödyntää omien tavoitteidensa saavuttamisessa, eikä välttämättä ihmisen omaa tahtoa kunnioittaen.

Se, että oman kielen opiskelua on rajoitettu, se, että ihmisiä on pakkosiirretty osan palatessa kotiseudulleen takaisin, tarkoittaa sitä, että ihmisiltä on riistetty osa identiteettiä – toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että moni itseään ukrainalaisena pitävä on joutunut opettelemaan (pakolla) toisen kielen itsensä ilmaisuun. Tämä puoli minullekin kävi tutuksi useilla vierailuillani Ukrainan itäisiin osiin ennen kevättä 2014 ja Venäjän masinoimaa sotaa, tutustuin suureen joukkoon ukrainalaisia, jotka puhuivat venäjää mutta pitivät itseään ehdottomasti ukrainalaisina. Edes kaikki Venäjältä alueelle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen muuttaneet eivät pitäneet itseään venäläisinä, eivätkä he ideologisesti haikailleet mitään mennyttä aikaa ts. Neuvostoliittoa, vaikka senkin kaipaajiin olen törmännyt matkoillani.

Kielen perusteella ei voinut tehdä mitään jakolinjaa, luonnollisesti Krimin niemimaan miehityksen jälkimainingeissa Ukrainan itä- ja eteläosissa alkaneet mielenosoitukset ja näennäisen ”spontaanit” kokoontumiset herättivät ihmetystä ja epäilyksiä sekä epäluuloisuutta. Donetskissakin pienet ryhmät aktivoituivat, kokosivat maalis-huhtikuussa 2014 väkeä Donetskin keskustaan osoittamaan mieltä Ukrainan uutta hallintoa vastaan – näihin mielenosoituksiin ei kuitenkaan ilmaantunut muutamaa tuhatta mielenosoittajaa suurempi joukko, ja tähänkin joukkoon hakeutui lukuisia eläkeläisiä haikailemaan Neuvostoliittoa takaisin. Kuihtuvia mielenosoituksia ruokittiin Venäjältä tulleilla operaattoreilla, lopulta sieltä saapui bussilasteittain ”Putinin turisteja”.

Sain tuolloin lukuisia viestejä Donetskista (käytännössä päivittäin), joissa kerrottiin tapahtumista kaupungissa: kuinka kaupungilla liikkui venäjää, ei-paikallisella murteella, puhuvia tunnustelijoita, tai kuinka hallintorakennuksen ulkopuolelle kasatuille barrikadeille ilmestyneistä ”vartijoista” monet puhuivat venäjää moskovalaisittain jne. Luonnollisesti tällä porukalla oli paikallisia operaattoreita, jotka oli värvätty erilaisten liikkeiden kautta vuosia aiemmin – aivan kuten oli tehty Purginin ja hänen kumppaneidensa, kuten Oleg Frolovin ja Oleksandr Tsurkan kohdalla. Purgin, Frolov ja moni muu oli osallistunut Venäjällä järjestetyille koulutusleireille vuosien ajan. Eräs leirejä järjestänyt organisaatio oli Evraziyskiy soyuz molodezhi eli ESM, joka – aivan kuten Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n (MED) eli Kansainvälinen euraasialainen liike – on Aleksandr Duginin luomus. (3)

Aivan kuten Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, Ukrainan etelä- ja itäosissa ensimmäisenä väkivaltaan turvautuivat venäläisryhmien provokaattorit ja heitä vaarallisemmat operaattorit, joilla oli usein joku tietty kohde, jonka kimppuun hyökätä. Tarkoituksena joko pelotella tai tappaa. Donetskissa tämä piste saavutettiin jo maaliskuussa 2014, jolloin Ukrainan uuden hallinnon tueksi järjestettyyn mielenosoitukseen osallistunut Dmytro Tšernjavski puukotettiin kuoliaaksi venäläisprovokaattoreiden toimesta. (4) Samalla kun virkavallan ote alkoi lipsua, kun erilaisin asein varustautuneet, Yrjön nauhoihin sonnustautuneet ryhmät valtasivat katuja Donetskissa, kansalaiset järjestivät Ukrainan hallintoa ja Ukrainan yhtenäisyyttä tukevia mielenosoituksia aina huhti-toukokuun vaihteeseen 2014, jolloin se kävi liian vaaralliseksi. (5) Tuolloin Donetskissa valta oli siirtynyt virnaomaisilta joukolle, joka sai ohjeensa Kramatorsk-Slovjansk-alueen joukkojensa kanssa huhtikuun 12. päivä haltuun ottaneelta Igor Girkiniltä, joka on (ex.) venäläinen tiedustelu-upseeri.

Itä-Ukrainassa suoritettiin hyvin pitkälti saman peruskaavion mukainen tapahtumasarja, jollainen nähtiin Krimin niemimaalla helmikuussa 2014, päiviä ennen venäläisjoukkojen aloittamaa miehitysoperaatiota. Ulkoa synnytettiin liikehdintä, joka hyödynsi väkivaltaa ja jota tuettiin runsaalla disinformaatiolla ja valeuutisoinnilla (joista moni meni täällä lännessä läpi sellaisenaan, koska niiden todenmukaisuutta ei osattu epäillä, lähteen ollessa merkittävän venäläisen uutistoimiston tai hallinnon edustajan). Tämän disinformaation ja valeuutisoinnin keskiössä oli tarina ”separatismista” ja ”kansanmurhan uhasta” ynnä ”Ukrainasta sisällissodasta”.

Paikallisten yhteenottojen laajetessa huhtikuun puolivälin aikoihin taisteluiksi Slovjanskin ja Kramatorskin alueella, joka oli tuolloin päätynyt Igor Girkin ryhmän kontrolliin. Ryhmän, jonka ytimen muodostivat venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat, ja jotka olivat osallistuneet operaatioihin Krimin niemimaalla helmi-maaliskuussa, ollaan tilanteessa, jota vain propagandisti – tai hyödyllinen idiootti – voi nimittää sisällissodaksi. Ei siis ole mitään ”sisällissotaa”, kuten ei ole venäläisiin kohdistuvaa ”kansanmurhan uhkaa” Ukrainassakaan. On Venäjän voimin, Krimin niemimaan miehityksen jälkeen käynnistetty operaatio, jonka tarkoituksena oli vain ulkoisesti muistuttaa sisäsyntyistä konfliktia.

Kuten Igor Girkin on eräässä haastattelussa todennut, me vedimme liipaisimesta – ilman meitä, Itä-Ukrainassa kaikki olisi ollut ohi ennen syksyä (tarkoittaen, että Ukrainan hallinto olisi rauhoittanut tilanteen). (6)

Venäjän osuuden sodan synnyttäjänä propagandistit jättävät luonnollisesti kertomatta, koska se ei tue narratiivia ”sisällissodasta” ja ”vainotuista” venäläisistä. Myös sen he jättävät kertomatta, ettei Donbasissa ole ollut mitään merkittävää itsenäisyysliikettä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen – parhaimmillaankin tällaisella toiminnalla oli muutaman prosentin kannatus väestössä. He eivät myöskään kerro sitä, että ensimmäisenä väkivaltaan turvautuivat venäläisprovokaattorit ja että tämä ryhmä ryhtyi vainoamaan useilla Itä-Ukrainan paikkakunnilla heitä, jotka kannattivat yhtenäistä Ukrainaa. Vainon, raaimmillaan murhan syyksi riitti Ukrainan värien avoin kannattaminen. (7)

Kun Venäjän toimien seurauksena Ukrainassa syttyi sota keväällä 2014, miljoonat ihmiset jäivät sodan jalkoihin – tuhannet siviilit kuolivat ensimmäisen sotavuoden kuluessa, mutta he olivat Kremlin valtapolitiikan uhreja. Ukrainan syyttäminen heidän kuolemasta on sama kuin syyttäisimme Suomen johtoa talvisodan siviiliuhreista. Venäjä kuin myös sen operaattorit, hännystelijät ja suuri joukko hyödyllisiä idiootteja syyttää sodasta Ukrainaa – valehdellen samalla sodan taustoista ja syistä, kuin myös siitä, että kaikki ne syyt, joilla Venäjä sotaa (silloin ja nyt) perustelee ovat sepitettä – valetta.

Ukrainan ja Venäjän sodankäyntitavoissa oli jo kesällä 2014 olennaisia eroja, vaikka lähtökohdat Ukrainalla olivat olennaisesti nykyistä heikommat. Puutteellinen varustus ja pikainen koulutus johti tuolloin valitettaviin siviiliuhreihin; tiedustelutiedon vaillinaisuuden seurauksena saatettiin iskeä kohteeseen, jolla ei ollut huomattavaa sotilaallista merkitystä – mutta emme edes tuolloin nähneet Ukrainan asevoimien ja sen vapaaehtoisjoukkojen taholta silmitöntä siviilikohteiden pommitusta (kyllä, niitä yksittäisiä taloja tuhoutui). Vaikeista lähtökohdista huolimatta Ukraina on myös pyrkinyt saattamaan sotarikoksiin syyllistyneitä tuomiolle, mediassa on käyty avointa keskustelua sodan ensimmäisten vuosien tapahtumista – sodanjohto on saanut runsasta kritiikkiä sotilaiden kuin myös siviileiden hengen vaarantamisesta. Venäjällä toiminta on täysin toisenlaista, hallinnon taholta yhtäällä kannustetaan julmuuksiin ja toisaalta syyllistytään jatkuvaan valehteluun ja tapahtumien kieltämiseen, josta voimme mainita Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seuranneen, valheiden täyttämän, tapahtumaketjun. (8)

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ehti suorittaa tarkkailutehtävää sotatoimialueella vuosien ajan, jos Itä-Ukrainassa olisi nähnyt Venäjän ja sen propagandistien väittämä kansanmurha tai järjestelmällisiä terroripommituksia, niin ETYJ:n olisi luullut sellaisista raportoivan. Näin se ei tehnyt, Ukrainan osalta – sen sijaan se raportoi sitäkin enemmän ”aseellisten joukkojen”* rikkomuksista, raskaiden aseiden käytöstä, siviilikohteiden tulittamisesta ja Venäjältä saapuneista kuljetuksista. (9) Toisinaan ETYJ:n tarkkailijoita kutsuttiin haastattelemaan siviilejä, jotka olivat joutuneet ”pommituksen kohteeksi” – valitettavasti tavattoman usein kävi niin, ettei ETYJ voinut suorittaa tehtäväänsä kunnolla, joko haastattelutilanteeseen liittyvien ongelmien (turvallisuus) tähden tai paikan tutkimisen (häirintä, estäminen jne.) tai liikkumisen rajoittamisen vuoksi. (10) Toisinaan paljastui myös vääjäämättömin, työn vaikeuttamisesta huolimatta syyttävän sormen saattoi kohdistaa näihin ”aseellisiin joukkoihin”, mikä tarkoittaa sitä, että käytännössä nämä Venäjän organisoimat, varustamat ja rahoittamat joukot tulittivat itse omia alueitaan.

Samaisesta toiminnasta (omien alueiden tulittamisesta) omilla kontakteillani on yksistään Donetskista useita havaintoja vuosilta 2014 – 2016. Ensimmäinen kesältä 2014, jolloin L. näki ns. roska-autosta tulitettavan kranaatinheittimellä kohdetta Donetskin kaupunkialueella.

Voimme loppuun huomioida erään tekijän, minkä pitäisi herättää epäilyjä Venäjän ja heidän propagandistiensa tarinoiden paikkansapitävyyden suhteen, jos siis edellä mainitut syyt eivät tätä vielä tee. Venäjän ja heidän propagandistien mukaan Ukraina on pommittanut jo kahdeksan vuoden ajan Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden kaupunkeja – missä ovat konkreettiset todisteet tuhotuista kaupungeista? Miksi Janus Putkonen propagandassaan kierrättää yksiä ja samoja kuvia, joista eräät vieläpä ovat Mariupolista ja otettu Venäjän suorittaman raketti-iskun jälkeen tammikuussa 2015? Eikä Putkonen suinkaan ole ainoa näistä Venäjälle työskentelevistä propagandisteista, joka tätä harrastaa.

Putkosen (tai kenenkään) uskottavuutta ei myöskään lisää se, että johtamansa ”median” ns. toimittajat osallistuvat tulitaukorikkomus-lavastuksen organisointiin kansainvälisen median vierailun aikana. (11) Kyseessä ei ollut ainoa kerta, jolloin DONi-Newsin ”toimittajat” tai Putkonen olivat vastaavan lavastuksen järjestämisessä mukana. (12)

Sota ja etenkin miehitys on jättänyt jälkensä Donetskiin, ennen niin eläväinen kaupunki on muuttunut miehitysvuosien vieriessä nuhjuiseksi ja harmaaksi sekä ränsistyneeksi – ihmisiä on muuttanut kaupungista suurin joukoin pois, tilalle on siirretty ja muuttanut ihmisiä Venäjältä palkkasotilaiden sekä rekrytoitujen ohella. Kaupunki on nyt epämääräisen taustan omaavien pikkuoligarkkien ynnä miehitysviranomaisten ”leikkikenttä”, jossa moni yrittää kaapia itselleen Venäjältä virtaavista rahoista ja materiaalista omansa.

Miehitysvuosien rähjäännyttämä Donetsk.

Mutta jos vierailemme missä tahansa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden suuremmassa kaupungissa tai kylässä – hyvin harvoin kohtaamme samalla tavalla pommitettuja kaupunkeja ja kyliä johon Venäjä on syyllistynyt. Näitä näkee eniten siellä, missä rintamalinja oli lähes muuttumattomana vuosien ajan ja tuolloinkin merkittävästi enemmän alueilla, joita Ukraina on vuosien ajan kontrolloinut ja joita Venäjän proxy-joukot ja eräissä tapauksissa asevoimien yksiköt ovat tulittaneet tykistöllä, kranaatinheittimillä sekä raketinheittimillä vuodesta 2014 lähtien. Kirjoitin viime vuonna (v. 2021) useamman blogin venäläisjoukkojen provosoivista tuli-iskuista Itä-Ukrainassa.

Mikäli elämä miehitetyssä Donetskissa ja Donetskin alueella olisi niin vaarallista kuin nämä propagandistit kertovat, epäilen, etteivät työntekijät olisi pysyneet työpaikoillaan vain joidenkin kilometrien päässä rintamalinjasta kaikkien näiden vuosien ajan, ja itse asiassa käyvät edelleen töissä työpaikoilla, jotka sijaitsevat vain joidenkin kilometrien päässä rintamasta – merkittävin muutos aikaan ennen 24. helmikuuta on se, että nyt näiden työpaikkojen tuntumaan on usein sijoitettu venäläisten tykkipattereita tai aamuisin venäläiset panssarihaupitsit ajavat naapuritontille tulittamaan Ukrainan kontrolloimia alueita. Ukraina on iskenyt viime viikkoina Donetskissakin venäläisten ammusvarikoihin (jotka nekin ovat usein teollisuushalleihin sijoitettuna kaupunkialueella). Tästäkin huolimatta ero Donetskin ja sen kupeessa olevan, Ukrainan kontrolloiman, Mar’inkan välillä on kuin yöllä ja päivällä – Mar’inkan ollessa raunioina, on ollut sitä eräiltä osin jo vuosia.

Donetskin lounaispuolella sijaitseva Mar’inka, kaupunki on edelleen pääosin Ukrainan hallinnassa.

Marko  

 

Lähteet:

1. https://www.iri.org/wp-content/uploads/legacy/iri.org/2014 April 5 IRI Public Opinion Survey of Ukraine, March 14-26, 2014.pdf s. 37.

2. https://www.interfax.ru/world/464848 

3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

4. https://khpg.org/en/1520984846 

5. https://www.france24.com/en/20140428-pictures-pro-russian-militants-attack-ukraine-unity-rally-donetsk 

6. https://euromaidanpress.com/2014/12/07/fsb-colonel-girkin-tells-details-of-how-russia-invaded-ukraine-in-twice-censored-interview/ 

7. https://www.peoplesproject.com/en/news/pered-smertyu-ne-plakav-ne-prosiv-pomiluvati-rokovini-vbivsta-stepana-chubenka/ 

8. Bellingcat MH17:sta: https://www.bellingcat.com/?s=MH17 

9. https://www.youtube.com/watch?v=Ani2YWDLXl0 

10. https://www.osce.org/files/f/documents/3/9/484637.pdf 

11. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

12. https://www.vice.com/en/article/ppa8pz/jake-hanrahan-ukraine-donetsk 

*: Pseudonyymi Venäjän proxy-joukoille.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine

Venäjä turvautuu myös Miltšakovin kaltaisiin uusnatseihin hyökkäyssodassa Ukrainaan

 

Tunnettu venäläinen uusnatsi, sotarikoksiin Ukrainassa kesällä 2014 syyllistynyt Aleksei Miltšakov on palannut haavoittumisensa jälkeen venäläisjoukkojen riveihin Ukrainaan – julkaistussa kuvassa Miltšakovin vierellä näyttää poseeraavan toinen venäläiseen äärioikeistoon ja uusnatseihin kuuluva militantti, Jan Petrovsky.

Miltšakovin ja Petrovskyn yhteinen historia ulottuu vuoteen 2014, jolloin he perustivat rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin (ven. ДШРГ Русич), suoritettuaan sitä ennen Russian Imperial Movementiin (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) kuuluvan Keisarillisen legioonan järjestämän puolisotilaallisten joukkojen koulutusohjelman. (1) Rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich on osa suurempaa, palkkasotilaspalveluita tarjoavaa, PMC Wagneria, jonka rahoittaja on Vladimir Putinin kokkinakin tunnettu Jevgeni Prigozhin.

Petrovsky (kypärä päässä) ja Miltšakov jossain päin Itä-Ukrainaa keväällä 2022.

Rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin komentajana Aleksei Miltšakov osallistui yhdessä Jan Petrovskyn kanssa Venäjän masinoimaan sotaan Ukrainassa kesästä 2014 ainakin vuoden 2015 alkupuolelle saakka – todennäköisesti osallistuen yksittäisiin operaatioihin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tämänkin jälkeen. Etenkin vuoden 2014 kuluessa Miltšakov on kertonut tehneensä Ukrainassa tekoja, joita voidaan pitää sotarikoksina – luonnollisestikaan Venäjällä hän ei ole joutunut edesvastuuseen näistä teoista.

Alkutalven 2015 ja tämän vuoden välillä Miltšakov on ollut puhujana Pietarin konservatiivifoorumissa maaliskuussa 2015. Kyseiseen tapahtumaan osallistui myös muutama suomalainen, kuten salaliittoteorioihin hurahtanut Jukka Davidsson ja edesmennyt Timo Isosaari, Johan Bäckmanin raportoidessa paikanpäältä sekä kirjoittaessa tapahtumasta blogiinsa hyvin disinformatiivisia viestejä.

Valokuvatodisteiden ja sosiaalisen median  päivitysten perusteella Miltšakov on osallistunut Venäjän Syyrian operaatioon, rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusichin jäseniä on osallistunut myös Venäjän operaatioon Palmyrassa. (2 ja 3) Yleisesti ottaen venäläisten palkkasotilaiden ja sotilaiden tiedetään syyllistyneen lukuisiin sotarikoksiin Syyriassa, myös PMC Wagner ja sen organisaatioon kuuluvat ryhmät ovat syyllistyneet tällaisiin tekoihin. Oma lukunsa Syyriassa tapahtuneista sotarikoksista ovat Venäjän asevoimien tarkoitukselliset iskut sairaaloita ja terveyskeskuksia sekä kouluja vastaan, sotarikoksiin kuuluvat myös iskut ruokahuoltoa ja pakolaisleirejä vastaan sekä joukkotuhoaseiden käyttö (tai käytön mahdollistaminen, jolloin iskun toteuttajana on ollut Bašar al-Assadin hallinto).

Huomioitavinta Miltšakovin toiminnassa on se, että hän on myös työskennellyt kouluttajana Venäjän ja Valko-Venäjän alueella lapsille suunnatuilla militaristisilla kasvatusleireillä (4) – varmuutta ei ole siitä, onko hän osallistunut vastaavaan toimintaan myös Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla ts. Krimin niemimaalla ja/ tai Itä-Ukrainassa.

Venäläisen YouTube-kanava Царское Телевидение eli Czar.tv:n haastattelussa joulukuussa 2020 hän kertoo sodasta Itä-Ukrainassa, Luhanskissa, vuonna 2014 ja kuinka hän nautti leikellessään ukrainalaissotilaiden korvia ja haistellessaan palavan ihmislihan hajua. (5) Miltšakov on haastatteluissa toistuvasti todennut olevansa uusnatsi, häntä on kuvattu hirviöksi!

Miltšakov on palvellut Venäjän asevoimissa Pihkovaan (ven. Pskov) sijoitetussa 76. maahanlaskudivisioonassa, jonka sotilaita on osallistunut Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa myös 24. helmikuuta jälkeen ja syyllistynyt ainakin Kiovan alueella sotarikoksiin. Miltšakov ei kuitenkaan ole itse oppinut sadismia Pihkovassa, luonteeltaan hän oli sellainen jo nuorempana, mikä tuli esiin hänen kiduttaessa ja tappaessa koiranpennun leikkaamalla sen pään irti veitsellä ja ladatessaan videon teostaan nettiin.  

Miltšakov ei Petrovskyn kanssa ole millään muotoa ideologinen poikkeus venäläisenä palkkasotilaana. Russian Imperial Movement, jonka puolisotilaallisten joukkojen koulutusohjelman kaksikko suoritti ennen oman joukko-osaston perustamista ja osallistumista sotaan Itä-Ukrainassa, on ideologisesti äärioikealla. Yhdysvalloissa Russian Imperial Movement eli RIM määriteltiin seuraavasti huhtikuussa 2020: ”Russian Imperial Movement (RIM) as a Specially Designated Global Terrorist (SDGT) entity…”. (6) RIM on tehnyt yhteistyötä myös länsi-eurooppalaisten äärioikeistolaisten ryhmien kanssa, joukossa on ollut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltaisia kansallissosialistisen ideologian jakavia ryhmiä.

Toisaalta PMC Wagnerissa, jonka osa rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich on, on valokuva- ja muun aineiston perusteella enemmänkin äärioikeistoon kuuluvia taistelijoita, osan ollessa Miltšakovin lailla avoimesti uusnatseja. (7) Edellinen ei suinkaan ole mikään yllätys, koska PMC Wagnerin perustaja Dimitri Utkin on samaa maata. (8)

Epäilemättä Venäjän valtiojohdolle uusnatsit ja muut ääriryhmät ovat vain väline käydä sotaa Ukrainaa ja samalla länttä vastaan. Niin kauan kuin he ovat hyödyksi Venäjän valtiolle, osallistuessaan sotiin ja avustaessaan valtiojohtoa lännen epävakauttamisessa, niiden toimia Venäjällä katsotaan tarvittaessa sormien läpi. Venäjän valtiojohdon ja propagandistien toistamaa Ukrainan denatsifikaatiota ei pidä ymmärtää operaationa, joka tähtää ukrainalaisen äärioikeiston kukistamiseen. Ei missään nimessä! Ymmärtääksemme mistä on kyse, on syytä palauttaa mieliin lainaus Timothy Snyderin erinomaisesta teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ’fasisti’ oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (9)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” tai ”natsi” on sellainen… Jolloin denatsifikaatio tarkoittaa yksiselitteisesti sellaisten henkilöiden ja ryhmien likvidointia, jotka eivät toimi Putinin Venäjän etujen mukaisesti. Käytännössä siis Venäjän toteuttamaa, Ukrainaan kohdistettua yhteiskunnallista (kansallista) ja kulttuurista kansanmurhaa, jota on suorittamassa enemmänkin Miltšakovin kaltaisia mieleltään kieroutuneita sotilaita. (10)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.thedailybeast.com/wagners-rusich-neo-nazi-attack-unit-hints-its-going-back-into-ukraine-undercover 

2. https://www.unian.info/war/2197709-russian-neo-nazi-who-fought-against-ukraine-in-donbas-now-seen-in-syria-media.html

3. https://www.jstor.org/stable/resrep25419.8?seq=1 

4. https://khpg.org/en/1577103087 

5. https://twitter.com/den_kazansky/status/1344004873096982534 

6. https://icct.nl/publication/the-russian-imperial-movement-rim-and-its-links-to-the-transnational-white-supremacist-extremist-movement/

7. https://informnapalm.org/en/russian-neo-nazis-in-the-ranks-of-wagner-pmc/ 

8. https://twitter.com/Kyruer/status/1370361298135965702 

9. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

10. https://www.rferl.org/a/russian-neo-nazis-fighting-ukraine/31871760.html 

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine 

Elämää Venäjän miehittämillä alueilla – taisteluiden painopiste idässä

 

Luodaanpa pitkästä aikaa katsaus niihin Ukrainan itä- ja eteläosiin, joita Venäjä tällä hetkellä miehittää. Turvallisuussyistä johtuen minun on eräissä tapauksissa parempi jättää paikkakunta mainitsematta, tyytyen mainitsemaan vain laajemman maantieteellisen alueen. Muutaman viimeisimmän viikon kuluessa olen onnistunut kokoamaan tiedonmuruja useammalta miehitetyltä paikkakunnalta, Donetskista luonnollisesti eniten vaikka sieltäkin, sodan muuttuneen luonteen vuoksi, on aiempaa hankalampaa saada säännöllisesti tietoa ja hyvin usein tiedon sensitiivisen luonteen vuoksi se on parempi jättää julkaisematta, edellinen mitä suurimmassa määrin voi merkitä sitä, että joku päivä tällainen tieto voi olla kokonaisuuden hahmottamisen ja ymmärtämisen kannalta merkityksellistä. Eräissä tapauksissa se voi tulevaisuudessa auttaa viranomaisia toimittamaan henkilöitä rikosoikeudelliseen vastuuseen tai vähintäänkin käymään todisteena oikeudessa syytettyä vastaan – tai vain toimimaan todisteena miehittäjän rikollisesta toiminnasta, jollaisia silminnäkijähavaintoja olen koonnut keväästä 2014 lähtien, räikeimmillään kyse on silminnäkijähavainnosta Donetskista ja kuinka Venäjän (silloiset) proxy-joukot ja kyseisessä tapauksessa Vostok pataljoonaan kuuluva joukko-osasto tulitti kranaatinheittimillä Donetskia.*

Venäjän sota Ukrainassa yhdessä kuvassa: punalippu, sirppi ja vasara sekä Josef Stalin. (1)

Venäjän vuodesta 2014 miehittämiä Itä-Ukrainan alueita ei elintarvikehuollon ja siviiliterveydenhuollon osalta juuri millään tavalla valmisteltu tulevaan offensiiviin. Venäjän piittaamattomuuden seurauksena esim. miehitetyn Donetskin ja Makiivkan alueilla oli pulaa peruselintarvikkeista jo viikko pari Venäjän offensiivin alun jälkeen. Kesän koittaessa elintarvikepula alueelle helpottunee, jollei Venäjä suorita alueella viljojen ja helmien yms. takavarikkoja. Venäjän piittaamattomuuden seurauksena Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on lääkkeistä sekä ammattitaitoisesta hoitohenkilökunnasta – terveydenhoitosektorilla henkilökuntapulaa on lisännyt Venäjän alueella toimeenpanemat (pakko)rekrytoinnit, jotka on ulotettu koskemaan myös sairaaloiden miespuolista henkilöstöä.

Tilanne tuskin helpottuu miehitetyssä Itä-Ukrainassa Venäjän aloittaessa alueella jälleen uuden rekrytointikierroksen, tarkkaan ottaen kyseessä on laiton pakkorekrytointi, jossa Venäjä kokoaa miehistöä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoineisiin 1. ja 2. armeijakuntaan. Lisääntynyt miehistöntarve johtuu todennäköisesti Sjeverodonetskin ja Lysitšanskin sekä Popasnan alueiden taisteluista, joissa Venäjä on ryhtynyt käyttämään miehitetyiltä alueilta koottuja joukkoja kaupunkisodassa.

Donetskissa asuvien tuttaviemme ja ystäviemme mukaan elintarvikehuollon ohella alueen vesihuolto on suurissa ongelmissa, paikoin se on romahtamispisteessä. Juomavesi on jo pidempään ollut Donetskissa sellaisenaan juomakelvotonta mutta nyt vesi itsessään alkaa olla kortilla, vesivarastot alkavat olla tyhjiä, huolto ei toimi – eikä Venäjän offensiivin vuoksi Ukrainan puolelta ole mahdollista saada materiaaliapua tai huoltomiehiä. Donetskin kaupunkialueella on laajoja osia, joissa käyttöveden saannissa on jatkuvia päivistä viikkoihin kestäviä katkoja.

Venäjä on käyttänyt ruokaa aseenaan siviileitä vastaan Syyrian sodassa, ruoan käytöllä aseena jopa kokonaisia kansakuntia vastaan on Venäjälläkin pitkä historia. Myös Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto turvautui nälkään aseena synkän historiansa kuluessa useita kertoja. Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan nälkään tappamista käytettiin aseena neuvostoaikana useita kertoja. Merkittävimpänä vuosien 1932–1933 holodomor (ukr. Голодомор), jota voi perustellusti kutsua kansanmurhaksi ja jossa tapettiin nälkään (siitä holodomorissa on kyse – nälkään tappamisesta) miljoonia ukrainalaisia.

Käynnissä olevan offensiivin kuluessa Venäjä on jo tarkoituksellisesti synnyttänyt ruokapulaa eripuolille miehittämiään alueita. Berdjanskissa paikallisia on nöyryytetty vaatimalla heiltä Venäjän tunnustamista ruokalahjoituksia vastaan (osa ruoasta on ilmeisesti muualta miehitetyiltä alueilta varastettua, niiden ukrainan kielisten etikettitekstien tähden), vastaavia havaintoja on tehnyt muillakin Venäjän miehittämillä alueilla.

Venäjä on myös varastanut miehittämiltään alueilta Ukrainan eteläisistä osista satojatuhansia tonneja viljaa sekä siemenviljaa, (2) siemenviljan varastaminen on tehnyt paikoin mahdottomaksi kylvötyöt – jokainen arvaa millaiset seuraukset tällä on alueelle, jonne Venäjä luo tarkoituksellisesti ruokapulaa ja josta se samalla estää ihmisiä pakenemasta esim. vapaaseen Ukrainaan. Oma lukunsa Venäjän toimissa on sitten laiton merisaarto, joka kohdistuu Ukrainan merenkulkuun ja joka vaikeuttaa viljan vientiä Ukrainasta. Rikollinen merisaarto tulee näkymään vilja ja ruokapulana esim. Afrikan mantereella, jollei merisaartoa kyetä jollain tapaa purkamaan – keinoja on kyllä olemassa. (3)

Etelässä, Venäjän miehittämillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla estetään myös järjestelmällisesti ihmisten poistumista alueelta esim. vapaan Ukrainan puolelle. Tuttujamme ja ystäviämme on jäänyt ansaan kummallekin alueelle, kyseisillä alueilla venäläisten onnistui edetä pääteitä myöten suhteellisen nopeasti suurimpiin kaupunkeihin, ottaen ne ainakin jollain tapaa haltuun (Melitopolissa venäläisten valta on tosin hyvin ohuen langan varassa paikallisen vastarintaliikkeen voimakkaan toiminnan seurauksena), jonka seurauksena tuhannet siviilit jäivät sodan jalkoihin uskaltamatta lähteä riittävän varhain matkaan. Tällä hetkellä reitit esim. Hersonista Mykolajivin alueelle ovat hyvin ristialttiita ja vaarallisia, tilanteen ollessa saman Zaporižžjassa, jossa miehitetyiltä alueilta pääsy vapaan Ukrainan alueille on hankalaa sekä vaarallista.

Monien mielestä turvallisin reitti on poistuminen Krimin niemimaan kautta Venäjälle ja sieltä pakeneminen länteen, joskin tähänkin sisältyy riskejä – etenkin miehillä sekä niillä ukrainalaisilla, joilla ei ole ulkomaanpassia.

Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle saavuttaessa miehet erotellaan naisista ja lapsista (en ole varma kuinka vanhat pojat päätyvät ”miesten ryhmään”). Naiset pääsevät lapsineen usein jatkamaan matkaa jo saman vuorokauden puolella, mutta miehet siirretään piikkilanka-aitojen ympäröimään ”leiriin”, eräissä tapauksissa kyseessä on aidoin ympäröity rakennus, jossa miehet siirretään hyvin niukasti kalustettuun huoneeseen/ saliin. Tällaisessa huoneessa/ salissa miehet joutuvat odottamaan kutsumista ”kuulusteluun”. Sellaisen läpäisseiden mukaan toiminta on aivan sattumanvaraista, osa selviää alle puolenvuorokauden odottelulla, jotkut joutuvat odottamaan reilusti kauemmin aikaa.

Miehiä kutsutaan kuitenkin yksi kerrallaan ”kuulusteluun” (kutsuminen tapahtuu kerrotun mukaan nimeltä kuiskaamalla), ja koska nimi kuiskataan (usein vain kerran), juuri kukaan ei uskalla levätä (nukahtamisen pelko) eikä myöskään jutella äänekkäämmin muiden kanssa. Kuiskaaminen toimii siis hallinnan ja kontrolloinnin tapana, toisinaan nimi myös lausutaan vain ”sinnepäin”. Tällaisten toimien tähden kukaan ei ennalta voi olla varma kuinka kauan joutuu odottamaan ”kuulusteluun” pääsyä.

”Kuulustelussa” esitetään kysymyksiä henkilöpapereiden tarkastamisen ohessa, ainakin miesten on riisuttava itsensä alasti kuulustelutilanteessa – heiltä tarkastetaan mahdolliset tatuoinnit ja arvet, kaikki sellainen mikä viittaa osallistumiseen sotaan venäläisjoukkoja vastaan (vuosina 2014-2022, alkuvuosi). Kuulusteluiden jälkeen mies pääsee joko jatkamaan matkaa, tai hänet viedään leirille.

Venäjän 24. helmikuuta alkaneen hyökkäyksen alkuvaiheessa poistuminen Venäjän miehittämiltä alueilta (pois lukien Itä-Ukraina) oli kerrotun mukaan paljon helpompaa kuin nyt. Ammutuksi joutumisen riski on kasvanut huomattavasti pakoreiteillä suoraan vapaan Ukrainan puolelle. Meilläkin on alueella tuttuja, jotka miettivät millä keinolla poistua alueelta. Heitä myös pelottaa se, ettei kaikilla ole ulkomaan passia (on vain sisäinen passi), minkä puuttuminen voi vaikeuttaa pakoa Venäjältä länteen, jos sen reitin valitsee.

Venäjän miehittämillä alueilla vallitsevaa pysähtyneisyyden tilaa kuvaa erinomaisesti Johan Bäckmanin viesti sosiaaliseen mediaan:

”Pohjois-Korean edustaja on tänään tavannut Donetskin ja Luganskin kansantasavaltojen ulkoministerit Nikonorovan ja Deinegon. Pohjois-Korealla on ballistisia ohjuksia. Ehkä ne tulevat Donbassin avuksi.” (4)

Voiko enää tämän alemmas Venäjä maana vajota? Venäjän perustamien nukkevaltioiden marionettiulkoministerit tapaavat Pohjois-Korean edustajan, Bäckmanin tuulahduksenomaisena toiveena ballististen ohjusten saaminen Donbasin avuksi – ”Ehkä ne tulevat Donbassin avuksi”. Ehkä…

Tämä on kuin jostain irvokkaasta näytelmästä, paitsi, että tämä on totta ja tämän farssin tähden tuhannet ukrainalaiset kuolevat.

 

Venäjä hakee näytösluonteista ”voittoa” idässä

Tällä hetkellä taisteluiden pääpaino on sotatoimialueen itäisimmässä kolkassa, Rubižnen, Sjeverodonetskin ja Lysitšanskin muodostamassa kolmiossa ja näistä kaupungeista etelään Popasnan alueella, jossa Venäjän on onnistunut saavuttaa paikallinen läpimurto Ukrainan porrastetusta puolustuslinjasta – viikonvaihteessa eteneviä venäläisjoukkoja havaittiin viitisen kilometriä Soledarin suolakaivoskaupungista itään.

Venäjän saatua haltuunsa Popasnan, pystyy se ylänköalueelta käsin kontrolloimaan tilannetta paremmin ja ohjaamaan tulta laaksoihin ja matalampien ylänköjen poikki vedetyille teille ja näin olennaisesti vaikeuttamaan Ukrainan huoltoa sekä joukkojen siirtoa. Tällä hetkellä venäläisten epäsuoratuli yltää Bakhmutin ja Lysitšanskin väliselle T1302-tielle, maanantaina 23. toukokuuta tiellä liikkujia on tulitettu säännöllisesti venäläisten toimesta. (5)

Tilanne alueella on Ukrainan kannalta kriittinen, ei kuitenkaan katastrofaalinen. Mikäli Ukrainan ei kuitenkaan onnistu vakauttaa tilannetta alueella, katastrofin välttääkseen sen on todennäköisesti vedettävä joukkonsa Sjeverodonetskin ja Lysitšanskin alueelta länteen ja lounaaseen sekä valmistauduttava puolustamaan Bakhmut – Soledar – Siversk -linjaa, tai vetäydyttävä jopa vielä kauemmas länteen.

Ukrainan pohjoista sivustaa suojaa Siverskyi Donets, jonka ylittämistä Venäjä on alueella yrittänyt useamman kerran – onnistumatta siinä. Eteläisen ja kaakkoisen sivustan ollessa haavoittuvaisemman sen rajoittuessa Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin Popasnan eteläpuolella, eikä alueella ole huomattavia luonnonesteitä paria tekojärveä lukuun ottamatta hidastamassa venäläisjoukkoja. Tätä haavoittuvuutta Venäjä näyttää pyrkivän hyödyntämään aloittaessaan hyökkäyksen kohti Bakhmutia Debaltsevesta käsin. Ukrainan tilannetta ei helpota sekään, että Venäjä on edennyt Lymaniin, sen tavoitteena on todennäköisesti kaupungin valtauksen ohella huoltolinjojen varmistaminen sekä laajemman saarroksen valmistelu Donbasin alueella – mahdollisesti jopa hyökkäyskärjen ulottaminen Slovjansk – Kramatorsk -alueelle, jota Venäjä on aiemmin tavoitellut Izjumin suunnalta. 

Karttapohja: liveuamap.com.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin mukaan Venäjällä on Donbasissa selkeä materiaaliylivoima. (6)

Ukrainan ongelmia lisää Donbasissa se, että jo ennen 24. helmikuuta 2022 Venäjän oli ollut mahdollista varastoida Itä-Ukrainan miehitetyille alueille runsaasti ammuksia sekä tykistöä ja raketinheittimiä. Alueelle varastoitu tykistö, pääasiassa 122 millin D-30 Ljaguška eli 2A18 kanuunahaupitsit, ja 122 mm BM-21 raketinheittimet ovat soveltuvia aseita Venäjän sodankäyntitapaan alueella, jossa merkittävään osaan vaikutusalueella olevaa rakennuskantaa kohdistetaan epäsuoraa tulta, ja tarkoituksena on synnyttää mittavaa materiaalista tuhoa. Tässä kohdin on myös syytä kysyä, että mitä kansainvälinen yhteisö teki havaitessaan kalustosiirrot Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan? Ei juuri mitään, korkeintaan painosti Ukrainaa neuvotteluihin sopimuksia toistuvasti rikkovan Venäjän kanssa. Toiminnallaan Venäjä myös halvaannutti ja korruptoi lukuisia kansainvälisiä organisaatioita, kuten ETYJ:n, joka toteutti Ukrainan tarkkailuoperaatiota, johon kuului venäläisiä tarkkailijoita (osa varmuudella tiedustelu-upseereita) samalla kun maa miehitti ja soti osassa Ukrainaa.

	lukumäärä
miehistö 1. AC ja 2. AC	35100 + (7/2021)
taistelupanssarivaunut	481
miehistönkuljetusajoneuvot ja rynnäkkövaunut	914
erilaiset tykistöaseet	708
raketinheittimet	202
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät	noin 700

 

Venäjä ryhtyi toimittamaan Itä-Ukrainan miehitetyille alueille ammuksia sekä polttoainetta kiihtyvällä tahdilla viime vuoden toiselta puoliskolta lähtien, mitä toimintaa kansainvälinen yhteisö ei päässyt edes suoraan tarkkailemaan ja valvomaan, Venäjän tehdessä tarkkailuoperaation miehitettyjen alueiden ja Venäjän välisellä rajalla mahdottomaksi. (7) Tälläkin hetkellä Venäjä kykenee huoltamaan joukkojaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla rautateitse Gukovon ja Avilo-Uspenkan kautta, siten ettei Ukraina kykene kuin satunnaisesti (lennokeilla) vaikuttamaan alueelle. Samoin sen suuret logistiset asemat, kuten Ilovaisk, ovat riittävän kaukana selustassa suojassa Ukrainan vaikuttamiselta.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/CanadianUkrain1/status/1528250642560700416

2. https://edition.cnn.com/2022/05/05/europe/russia-ukraine-grain-theft-cmd-intl/index.html

3. https://www.talouselama.fi/uutiset/yhdysvallat-jarjestamassa-ukrainalle-edistyneita-meritorjuntaohjuksia-ukraina-voisi-tuhota-suurimmat-venalaisalukset/136b5205-5dc9-422a-af61-cbdf95ce6e98

4. https://twitter.com/johanbek/status/1527733150696210434

5. https://twitter.com/ArisMessinis/status/1528763701859209216 

6. https://liveuamap.com/en/2022/23-may-president-zelenskyyua-said-that-russian-troops-in 

7. https://jamestown.org/program/the-curtain-falls-on-a-russian-osce-charade-in-ukraine/ 

*: Kyseisestä tapauksesta on laadittu raportti ja toimitettu se eteenpäin ukrainalaiselle ihmisoikeusryhmälle.

Esimerkkejä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission kalustohavainnoista Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, näidenkin kohdalla olennaisin tieto jätetään kertomatta eli se, mistä kalusto on alueelle toimitettu – Venäjältä.

Kolme 122 mm D-30 Ljaguška eli 2A18 kanuunahaupitsia.

Viisi 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsia.

Venäjältä toimitettiin miehitetyille alueille myös raskaampaa tykistöä, kuten 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykkejä.

#УкраїнаЧинитимеОпір #UkraineWillResist #StandWithUkraine