Venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin ohjeet ukrainalaisten sotavankien kiduttamiseen ja tappamiseen

 

Venäjä laajentaessa sotaa Ukrainaa vastaan aamuyöstä 24. helmikuuta 2022, sen eräänä tavoitteena oli Ukrainan pääkaupungin Kiova valtaus muutamassa päivässä. Todennäköisten tavoitteiden joukkoon kuului myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin sekä muutamien muiden merkittävien poliitikkojen ja päättäjien vangitseminen (mahdollisesti jopa murhaaminen) ja eräänlaisen pseudovaltion muodostaminen tuhotun Ukrainan tilalle.

Ukrainalaisten ryhtyessä päättäväiseen vastarintaan, torjuessa hyökkääjän monella rintamalla, Kremlin unelma nopeasta voitosta katosi tuhkana tuuleen – samalla venäläisten likainen sodankäyntitapa muuttui entistä rumemmaksi ja brutaalimmaksi. Kokonaisia kyliä ja kaupunkeja tuhottiin venäläistykistön tulimyrskyssä ja kun ukrainalaisten päättäväinen vastarinta pakotti Venäjän vetäytymään monilla alueilla – ensin Kiovan ympäristöstä ja seuranneiden päivien aikana myös Tšernihivin ja Sumyn alueilta, ja myöhemmin miehittämiltään Harkovan oblastin alueilta, ovat paenneet joukot jättäneet jälkeensä suurin määrin surmattuja ja murhattuja siviileitä kuin myös kidutettuja ja raiskattuja paikallisia. Kostonhimoisten venäläissotilaiden käsittelyltä eivät ole säästyneet lapset kuten eivät vanhuksetkaan.

Siinä missä Venäjän asevoimat toiminnallaan ruokkii sotilaitaan rikolliseen käyttäytymiseen, samaa tapahtuu myös asevoimien rinnalla Ukrainassa sotivien palkkasotilaspalveluita tarjoavien yritysten joukko-osastoissa – usein asevoimiakin näkyvämmin ja hyväksyvämmin. Taannoin venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin telegram-kanavalla julkaistiin ohjeistus siitä, kuinka kiduttaa ja tappaa (ukrainalainen) sotavanki. (1)

Petrovsky (kypärä päässä) ja Miltšakov jossain päin Itä-Ukrainaa keväällä 2022.

Ennen tämän ohjeen tarkastelua, lyhyt kertaus siitä, millainen joukko-osasto tämä rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš oikein on ja keitä sen taustalta löytyy. Joukko-osaston taustalta löytyy venäläistaustainen uusnatsi Aleksei Miltšakov tukenaan Jan Petrovsky, joka niin ikää on vannoutunut kansallissosialisti. Miltšakov perusti Rusitšin aihion jo vuonna 2009, jolloin perustettiin myös yksityinen koulutuskeskus ”sotilaalliseen harjoitteluun”. Venäjän masinoima sota Itä-Ukrainassa käynnistyi huhtikuussa 2014, noihin aikoihin rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš eli DShRG Rusitš osallistui Venäjällä Russian Imperial Movementiin (ven. Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID) kuuluvan Keisarillisen legioonan järjestämän puolisotilaallisten joukkojen koulutusohjelman, Partizanin. (2)*

Läpäistyään koulutusohjelman, joukko-osasto oli jo kesäkuussa 2014 siirtynyt Itä-Ukrainaan taistelemaan Ukrainan hallintoa ja sitä tukevia vapaaehtoisjoukkoja vastaan osana Venäjän proxy-armeijaa. Joukko-osaston ensimmäinen komennus Itä-Ukrainassa kesti heinäkuuhun 2015 asti. Vuoden 2015 puolella DShRG Rusitš liitettiin ensin osaksi Prizrak prikaatia, jota tuolloin komensi Aleksei Mozgovoi (likvidoitiin attentaatissa toukokuussa 2015) ja lopulta osaksi Viking pataljoonaa ennen Donbasista Venäjälle vetämistä heinäkuussa 2015.

DShRG Rusitšin komentaja Miltšakov osallistui vuoden 2015 lopun ja tämän vuoden (2022) alun välillä muun muassa Syyrian sotaan, jossa hän on ollut ainakin vuoden 2017 puolella. Lisäksi Miltšakov on toiminut lapsille ja nuorille suunnattujen sotilasleirien kouluttajana Venäjällä ja Valko-Venäjällä. (3) Ainakin eräiden leirien organisoinnista ja koulutuksesta on vastannut venäläinen PMC E.N.O.T Corp.

Nykyään rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusich on osa suurempaa, palkkasotilaspalveluita tarjoavaa, PMC Wagneria, jonka rahoittaja on Vladimir Putinin kokkinakin tunnettu Jevgeni Prigožin. PMC Wagnerin operatiivinen johtaja on tiettävästi Venäjän tiedustelupäähallinnon eli GRU:n reservin everstiluutnantti Dmitri Utkin, joka on palvellut myös Pihkovaan sijoitetussa 76. kaartin ilmarynnäkködivisioonassa, jossa Aleksei Miltšakov on suorittanut varusmiespalveluksensa.

Venäjän aloittaessa tämän vuoden helmikuussa laajan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, myös DShRG Rusitš komentajinaan Aleksei Miltšakov ja Jan Petrovsky lähetettiin rintamalle. Kumpaankin on sittemmin kohdennettu henkilökohtaisia sanktioita Yhdysvaltojen toimesta, (4) syynä ”erityinen raakuus” Harkovan alueen taisteluissa.

 

DShRG Rusitšin ”ohjeet” ukrainalaisten sotavankien kiduttamiseen ja tapaamiseen

Jotta ymmärtäisimme, miksi joukko-osasto jakaa avoimesti ohjeita sotarikosten tekoon, on perusteltua avata hiukan Aleksei Miltšakovin taustaa, kertoa enemmänkin, kuin se, että hän on uusnatsi, minkä hän on tunnustanut haastatteluissa useammankin kerran.

Venäläisen YouTube-kanava Царское Телевидение eli Czar.tv:n haastattelussa joulukuussa 2020 Miltšakov kertoo sodasta Itä-Ukrainassa, Luhanskissa, vuonna 2014 ja kuinka hän nautti leikellessään ukrainalaissotilaiden korvia ja haistellessaan palavan ihmislihan hajua. Miltšakov on ollut sadistinen luonteeltaan jo ennen palkkasotilaan uraa, nuorempana hän muun muassa kidutti ja lopulta tappoi koiranpennun leikkaamalla sen pään irti veitsellä. Hän myös kuvasi koko kidutussession ladaten videon tämän jälkeen nettiin.

Yleisesti ottaen Miltšakovin toiminnan eräs elementti näyttää olevan se, ettei hän kätke sadismiaan. Hän kuvaa sitä, julkaisee aineistoa ja tunnustaa haastatteluissa avoimesti sadistisen luonteensa.

DShRG Rusitš Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ensimmäisen ”komennuksen” aikana (v. 2014–2015).

DShRG Rusitšin jäsenten tiedetään syyllistyneen lukuisiin raakuuksiin ja sotarikoksiin joukko-osaston osallistuessa Ukrainan sotaan vuosien 2014 ja 2015 kuluessa. Sodankäynnin sääntöjen rikkomisen ohella joukko-osaston taistelijoita yhdistää myös ääriajattelu, useampi heistä on Miltšakovin lailla avoimesti uusnatseja.

Yllä oleva ohjeistus on alun perin julkaistu DShRG Rusitšin virallisella telegram-kanavalla, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että toiminta (sotavankien kidutus ja murhaaminen sekä omaisten kiristäminen) on joukko-osastossa hyväksyttyä, samalla on huomioitavaa, että ohjeen ensimmäisessä kohdassa muistutetaan taistelijaa siitä, että jos suinkin mahdollista, niin sotavangista (sotilas tai upseeri) ei tule raportoida eteenpäin. Ymmärrän tarkoitettavan joukko-osaston ulkopuolisia korkeampia upseereita. Mikäli raportointi on kuitenkin ehditty tehdä, opastetaan ilmoittamaan vangitun sotilaan haavoittuneen ja mahdollisesti kuolevan (vaikka asia ei olisikaan näin).

Seuraavaksi ohjeistetaan kuulustelemaan vangittua sotilasta, aluksi ilman fyysistä painostusta ja tämän jälkeen uudelleen fyysistä kipua aiheuttaviin keinoihin turvautuen (eli käytännössä voimme puhua kidutuksesta), kuten sormien katkomiseen ja korvien irti leikkaamiseen, nivusiin ja niveliin kohdistuviin lyönteihin ja potkuihin, iskemällä neuloja kynsien alle. Ohjeissa muistutetaan siitä, että kuulusteltavan on kyettävä tietoisesti vastaamaan kysymyksiin. Seuraavaksi luetellaan joukko esimerkkikysymyksiä, joita on kysyttävä, kuten arvo, sotilasyksikkö, jonka jälkeen seuraa joukko joukko-osastoa, asemia, huoltoa ja huoltoreittejä, taistelutahtoa jne. koskevia kysymyksiä.

Tässä kohdin on syytä muistuttaa lukijaa siitä, että Geneven sopimuksissa on määritelty kuinka sotavankeja tulee kohdella ja mitä tietoja sotavanki on velvollinen itsestään antamaan. Näihin tietoihin kuuluvat nimi, sotilasarvo, syntymäaika ja tuntolevyn numero tai vastaavat muut tunnistetiedot. Erityisen huomioitavaa on se, että sotavankeja ei saa pakottaa antamaan muita tietoja. Eli josta pääsemme siihen, että yllä olevien ohjeiden kysymyspatteri pitää sisällään myös sellaisia kysymyksiä, joihin sotavangin ei ole pakko vastata. Arvaamme mitä sellaiselle sotavangille käy DShRG Rusitšin kuulustelijoiden käsissä, joka kieltäytyy vastaamasta esitettyihin kysymyksiin. Itsessään koko prosessi jo ennen kuulusteluiden alkua pitää sisällään sodankäynnin lakien vastaista toimintaa, puhumattakaan jatkosta.

Kuulusteluiden jälkeen vanki on joko ammuttava tai muulla tavalla tapettava (kuitenkin siten, että vältytään turhalta huomionherättämiseltä). Viestin laatija muistuttaa myös siitä, että on toivottavaa, että jokainen joukko-osastoon kuuluva osallistuu toimintaan, jotta tieto toiminnasta ei leviä – ts. ajatuksena on se, että kun kaikki osallistuvat rikolliseen toimintaan (sotavankien kiduttamiseen ja tappamiseen) he myös kollektiivisesti suojelevat toinen toisiaan, koska jokainen on yhtä syyllinen tapahtuneeseen. Tarkoituksena on myös ehkäpä jakaa kollektiivisesti vastuuta, kun kukaan ei voi väistää vastuuta. Toiminta on kuin rikollisjengissä, jossa jokainen jäsen on osallinen rikoksiin ja jossa lopulta päädytään tilanteeseen, jossa hierarkiassa alemmalla tasolla olevat yrittävät suojella johtajiaan.

Surmaamisen rinnalle annetaan myös toinen vaihtoehto, kuulustellut sotavangit lähetetään sairaalaan mutta ennen tätä ohjeistetaan tekemään ampumalla haava maksan ja nivusten alueelle. Ohjeiden kirjoittaja kuvaa seikkaperäisesti, kuinka on ammuttava lyhyeltä etäisyydeltä suojaliivien läpi, jotta vammat näyttävät luonnollisilta. Hän myös muistuttaa, ettei pidä pelätä vankien tappamista. Tappamisesta ei seuraa rangaistusta, koska korkean prioriteetin kohteet eivät ole rintamalla ts. ohjeen laatijan mielestä joukko-osaston saamat vangit ovat kohteina merkityksettömiä (eli tavallisia sotilaita). Ah, kuinka venäläinen ajattelutapa!

Ohjeistus loppuu osioon, jolla ohjeen laatija kertoo ja kuvailee kuinka kuolleellakin vihollissotilaalla voi vielä ansaita rahaa, mikäli hänet tunnistaa (nimi jne.) Tässä tapauksessa ohjeistetaan ottamaan tunnistetun kuolleen (tapetun) sotilaan omaisiin yhteyttä ja maksua vastaan kertomaan mihin hänet on haudattu, jotta omaiset pääsevät hautaamaan läheisensä. Näistä tiedoista on mahdollista saada jopa useita tuhansia dollareita, jotka voi siirtää bitcoineina (ja joilla voi ostaa varusteita jne.)

Luonnollisesti toivon, että Ukrainan nujerrettua Venäjän myös Miltšakovin kaltaiset sotarikolliset päätyvät oikeuteen ja sen jälkeen loppuelämäkseen vankeuteen.

Päätän tämän kirjoituksen lyhyeseen, aivot nyrjäyttävään, lainaukseen Johan Bäckmanin blogikirjoituksesta Pietarin konservatiivifoorumista –

”Siksi määrätyt Yhdysvaltain etuja ajavat ’värivallankumoukselliset’ kirjoittajat hyökkäsivät konferenssia vastaan syyttäen sitä ’uusnatsistiseksi’ tai ’äärioikeistolaiseksi’ esim. parissa suomalaisessa mediassa sekä Venäjän länsirahoitteisessa tai ääriliberaalissa marginaalimediassa. Mitään uusnatsista tai äärioikeistolaista -- esimerkiksi Jussi Halla-ahon tyyppistä avoimen fasistista vihapuhetta -- ei tilaisuuden sisällöstä tietenkään löytynyt.” (5)

Aivot nyrjäyttäväksi tämän tekee erityisesti se, että kyseiseen konservatiivifoorumiin osallistui esiintyjänä myös DShRG Rusitšin komentaja ja perustaja Aleksei Miltšakov.

Aleksei Miltšakov Pietarin konservatiivifoorumissa 2015. (6) 

Marko 

Lähteet:

1. https://twitter.com/sweetgroove69/status/1572938888527716353 

2. https://www.thedailybeast.com/wagners-rusich-neo-nazi-attack-unit-hints-its-going-back-into-ukraine-undercover 

3. https://khpg.org/en/1577103087 

4. https://home.treasury.gov/policy-issues/financial-sanctions/recent-actions/20220915 

5. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/03/totuus-pietarin-konservatiivifoorumista.html 

6. https://glavcom.ua/columns/denyskazanskiy/128918-spustja-70-let-natsisty-vse-taki-vzjali-peterburg.html

 

*: Russian Imperial Movementin eli RIM:in organisoimaan aseelliseen koulutukseen Partizan kurssilla on osallistunut uusnatseja myös Ruotsista ja Saksasta, saksalaisten uutislähteiden mukaan myös Suomesta. Blogini aiheesta Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot (julk. 8. kesäkuuta 2020).

#StandWithUkraine 

Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle

 

Kirjoitin keväällä, kuinka miehittäjälle työskentelevät palkkasotilaat sekä venäläiset erikoistoimintamiehet vievät Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla isät lastensa silmien edestä tai pojat äitiensä matkasta kokoamakeskuksiin, joista pakkovärvätyt useimmiten lähetetään täydennysmiehinä rintamalle, joukko-osastoihin, joiden vahvuudesta huomattavan suuri osa on samankaltaisia pakolla värvättyjä miehiä ja nuorukaisia. Näitä miehiä nuorukaisia nimitetään miehitetyillä alueilla kuvaavasti jauhelihaksi – nimi tulee siitä, ettei heistä rintamalle jouduttuaan ja mielipuolisessa sodassa kuoltuaan jää tuskin mitään tunnistettavaa jäljelle. He ovat lihaa, jonka venäläiset ajavat lihamyllyn läpi!

Nyt samat näkymät välittyvät maailmalle venäläisistä kylistä ja kaupungeista, kuinka poliisi ja Venäjän kansalliskaarti koettaa raahata väkisin nuoria ja vähän vanhempiakin miehiä rintamalle jauhautumaan jauhelihaksi. Mutta toisin kuin alkuvuonna ja keväällä, jolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla miehiä suorastaan metsästettiin täydennysmiehiksi rintamalle Venäjän toimesta ja jolloin näiden miesten kohtalo ohitettiin olkia kohautellen tai muutamalla rivillä uutisvirrassa, nyt monet meistä ovat huolissaan näiden nuorten (ja hiukan vanhempienkin) venäläisten kohtalosta – olen ehkäpä ikävä ihminen, mutta en itke heidän tähden. En vuodata kyyneliä, en etenkään Moskovan ja Pietarin poikien ja isien tähden – syrjäseutujen nuorukaiset ja vähemmistöjen edustajat minua surettavat sillä heidän mahdollisuutensa tehdä valintoja elämässään on olennaisesti rajallisempi. Heidän puolesta on heitetty noppaa Kremlissä.

Viikko sitten keskiviikkona (21. syyskuuta 2022) Vladimir Putin julisti televisiopuheessaan maahan osittaisen liikekannallepanon. Puolustusministerin Sergei Šoigun mukaan osittainen liikekannallepano merkitsee 300 000 reserviläisen kutsumista palvelukseen. Mitä tämä käytännössä merkitsee?

Lainaan alkuun puolustusvoimien pääesikunnan entistä tiedustelupäällikköä Pekka Toveria kuvatakseni yleistilannetta:

”Koska Venäjällä ei ole julistettu sotaa, yleinen liikekannallepano ei taida olla mahdollinen. Toisaalta heillä ei ole resurssejakaan. Siellä on teoreettisesti parin miljoonan sotilaan reservi, mutta käytännössä ei ole liikekannallepanojärjestelmää”.

Sittemmin on kuitenkin kyseenalaistettu se, että kyseessä olisi vain osittainen liikekannallepano. Yleisradion haastattelussa kenraalimajuri Harri Ohra-aho toteaa, että Venäjällä on käynnissä vaiheittainen yleinen liikekannallepano. (2)

Venäjän tapauksessa merkittävää on se, ettei maalla ole toimivaa liikekannallepanojärjestelmää, ja sellaisen puute paljastuu nyt kaikessa karuudessaan tavallisille venäläisille. (Epäilen, ettei Venäjällä vallan ytimeen kuuluvia tällainen puutos lopulta sen suuremmin harmita, lievä kaaos voi palvella heidän tarpeita jopa enemmän kuin tehokkaasti ja moitteettomasti toimiva järjestelmä).

Toverin 21. syyskuuta antamien lausuntojen mukaan osittaisella liikekannallepanolla Venäjä saisi reservistä poimittua käsin oikean koulutuksen omaavia taistelupanssarivaunumiehiä, moottoroituja jalkaväkimiehiä ja tykkimiehiä. Mutta kuten olemme viime päivinä nähneet, Venäjän toiminta on jotain aivan muuta kuin sellaista, jossa reservistä otetaan ne oikean koulutuksen omaavat miehet. Venäjällä toiminta on kaoottista ja organisoimattomalta näyttävää, mutta epäilen, että eräissä tapauksissa sen on tarkoituskin näyttää siltä, koska sellaisen toiminnan varjolla lihamyllyyn on helpompi lähettää myös sellaisia yksilöitä ja kansanryhmiä, joiden katoaminen muonavahvuudesta on Kremlille helpotus.

Toisaalta, mikäli toiminta Venäjällä olisi ollut organisoitua ja säntillistä, olisi tämä yllättänyt minut, koska Venäjän aiemmista brutaaliin hyökkäyssotaan liittyvistä toimista yksikään ei näytä kunnolla suunnitellulta, eikä suunnitelmallisuutta myöskään esiinny Itä-Ukrainan miehitetyille alueille tänä vuonna kohdistetuissa pakkomobilisoinneissa. Nekin ovat olleet summittaisia, joissa miehiä on koottu kaduilta ja työpaikoilta, jonka jälkeen heille on annettu viikon parin koulutus ja lähetetty rintamalle. Ainoa merkittävä poikkeus löytyy viime vuoden loppupuolelta, jolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettiin rekrytointeja ns. aluepuolustusprikaateihin, joihin värvättiin henkilöstöä osaamisen mukaan (tuolloin etsittiin kuorma-autokuljettajia, teknikoita, asentajia ja vartijoita). (3)

Tällä hetkellä Venäjän toiminnasta paistaa myös läpi paniikinomainen kiire, ilmeisesti Ukrainan vastahyökkäys Harkovan alueella on ollut niin musertava, että aallot ravisuttavat Kremlin muurejakin. Mikäli osittainenkin liikekannallepano toteutettaisi suunnitelmallisesti ja harkitusti, veisi miehistön varustaminen ja koulutus viikoista kuukausiin eli näin toteutettuna Venäjältä loppuisi miesten ohella myös aika. Tällä hetkellä Ukraina hallitsee sotatoimia, se pystyy iskemään syvyyteen ja vaihtamaan painopistettä nopeasti, toisin kuin Venäjä, joka näyttää paikkaavan kaikki puutteensa miesvoimalla (ts. turvautumalla lukumäärään), joten ainakin liikekannallepanon alkuvaiheessa Venäjä heittää miehiä rintamalle puutteellisella koulutuksella tai jopa ilman koulutusta.

Heitä odottaa lihamylly Ukrainassa...

Kun tarkastellaan Venäjän olematonta sotamenestystä rintamalla (ts. Harkovan alueen katastrofia) ja lähes täysin hyytynyttä valloitussotaa Donetskin alueella (Venäjän on onnistunut edetä viime aikoina vain muutamia kilometrejä Bakhmutin alueella, siinäpä ne ”onnistumiset”), niin yhtälö näyttää siltä, että Venäjä on aloittanut liikekannallepanon useita kuukausia liian myöhään. Havaintojen mukaan Venäjä myös lähettää 21. syyskuuta jälkeen värvättyjä reserviläisiä ilman koulutusta rintamalle. Osa heistä on jo kaatunut, samoin heitä on jäänyt sotavangiksi suurin joukoin.

Syksyn saapuminen ei myöskään paranna venäläisten asemaa, päinvastoin. Venäjällä on pula kouluttajista, aivan kuten varusteista (on hyvin epätodennäköistä, että Venäjä on varustautunut tulevaan sotaan talviolosuhteissa) sekä kalustosta. Venäjä voi saada koottua riittävästi miehistöä, mutta on aivan toinen asia koota näistä miehistö taistelupotentiaalia omaavia joukko-osastoja, kun Venäjällä on jo nyt pulaa modernista kalustosta (Millerovoon Venäjällä – Ukrainan rajan tuntumaan, saapui 11. syyskuuta junalastillinen modernisoituja T-62M taistelupanssarivaunuja) ja muusta varustuksesta – julkaistujen videoiden ja kuvien perusteella ainakin osa joukko-osastoista on lähetetty rintamalle puutteellisesti varustettuna, henkilökohtaisen suojavarustuksen ollessa vuosikymmenten takaa ja ensiapupakkausten yli puolenvuosisadan ikäisiä. Kun edellinen yhdistetään puutteellisesti koulutettuun – tai jopa kouluttamattomaan – miehistöön, kylmeneviin ja kosteisiin syyspäiviin ja -öihin, todennäköiseen huollon romahtamiseen monilla rintamalohkoilla, niin jokainen ymmärtänee ilman rautalankaakin, ettei tällaisella armeijalla valloiteta ja miehitetä valtioita.

Puna-armeija saattoi suorittaa hyökkäyksiä 40-luvulla ”ihmisaaltoperiaatteella”, niin absurdilta kuin se tuntuukin, Venäjä näyttää valmistautuvan vastaaviin operaatioihin käynnissä olevan (osittaisen) liikekannallepanon myötä mutta ilman tykistöylivoimaa en usko Venäjän saavuttavan sen kummempaa menestystä tällä taktiikalla rintamaolosuhteissa, etenkin kun huomioimme vielä puutteellisen varustelun ja huollon synnyttämät ongelmat.

Edellä kirjoittamieni havaintojen jälkeen olisi luontevaa kirjoittaa hiukan enemmän Venäjän huollon pullonkauloista. En kuitenkaan tällä kertaa halua harhautua liiaksi alkuperäisestä aiheesta eli (osittaisesta) liikekannallepanosta, joten palaan aiheeseen tulevaisuudessa.*

Venäjällä hyökkäykset värväyskeskuksiin ovat lisääntyneet merkittävästi 21. syyskuuta 2022 annetun (osittaisen) liikekannallepanoilmoituksen jälkeen. Oheiseen karttaan olen merkinnyt 21.–30. syyskuuta 2022 välillä värväyskeskuksiin tehdyt polttopulloiskut ja muut iskut sekä merkittävimmät liikekannallepanoilmoituksen jälkeen järjestetyt liikekannallepanoa ja sotaa vastustavat mielenilmaukset. Merkitsevää on juuri se, että mielenilmaukset ovat kohdistuneet entistä enemmän itse sotaa ja Kremliä vastaan ei niinkään osittaista liikekannallepanoa vastaan. Venäjällä on kyllä järjestetty muitakin liikekannallepanonvastaisia mielenosoituksia, mutta mielenosoitukset Dagestanissa ja Sahan tasavallassa sekä muutamilla muilla alueilla kohdistuvat entistä enemmän itse sotaa ja Kremliä vastaan.

Ust-Ilimskissä, Irkutskin alueella, Ruslan Zinin tulitti katkaistulla haulikolla värväystilaisuudessa toimituksesta vastannutta komentajaa. (4) Ennen tulittamista Zinin totesi ”Kukaan ei lähde sotaan, me kaikki lähdemme kotiin”.

Liikekannallepanoilmoituksen jälkeen entistä useammat Venäjän vähemmistöistä ovat ryhtyneet syyttämään Kremliä imperialismista ja etnisistä puhdistuksista. Venäjällä liikekannallepanoilmoituksia on lähetetty myös miehitetyllä Krimin niemimaalla asuville Krimin tataareille. (5) Oman arvioni mukaan Venäjän tarkoituksena on saada näin syy tuhansien Krimin tataarien vangitsemiseen ja sen myötä siirtämiseen pois miehittämältään niemimaalta. Todennäköisesti kyse on valmistautumisesta Ukrainan mahdolliseen (odotettavissa olevaan) niemimaan vapautusoperaatioon, jota miehitysvuosien aikana sorretut Krimin tataarit todennäköisesti tukevat, muodostaen mahdollisesti jopa venäläisten selustassa operoivan vastarinta-armeijan.  

Syyskuun loppuun mennessä laajimmat mobilisaation vastaiset mielenosoitukset on nähty Dagestanissa sekä Sahan tasavallassa eli Jakutiassa mutta merkittäviä liikekannallepanonvastaisia mielenosoituksia on nähty myös Burjatian sekä Tuvan alueilla. Näillä alueilla liikekannallepano kohdistuu erityisesti köyhiin ja vähemmistökansallisuuksiin. Venäjän liikekannallepanossa on havaittavissa korostuneesti sama suuntaus, joka on havaittu aiemminkin rekrytoinneissa – ne kohdistuvat erityisesti köyhissä oloissa eläviin vähemmistöihin.

Venäjän 24. helmikuuta alkaneessa, Ukrainaan kohdistuvassa laajamittaisessa hyökkäyssodassa, sota on koetellut Venäjällä erityisen raskaasti köyhimpiä alueita, joissa vähemmistökansallisuuksien osuus on jopa hyvinkin suuri. Dagestanin ohella Venäjä on värvännyt tähän mennessä huomattavan paljon sopimussotilaita Tuvan ja Burjatian alueilta sekä Taka-Baikalian aluepiiristä (eli Zabaikalski kraista), mikä näkyy myös siinä, että näiden alueiden hautuumaat ovat täyttyneet kaatuneista. (6) Äärimmäisen köyhistä oloista tuleville nuorukaisille armeija sekä sisäisen turvallisuuden joukot ovat tarjonneet väylän pois köyhyydestä – tähän asti nämä nuorukaiset ovat toimineet Kremlille reservinä, josta värvätään nuoria sen käymiin (kuluttaviin) sotiin. Nyt näyttää siltä, että ilmapiirissä on tapahtumassa muutos, naiset ovat lähteneet vastustamaan sotaa mutta myös Kremliä. Tällainen liikehdintä voi kääntyä lopulta meidän kaikkien eduksi, ei vain näiden sorrettujen vähemmistöjen. Ikävää kuviossa on se, että omalta osaltaan länsi on ollut mahdollistamassa näiden kansojen pitkään jatkuvan sorron meidän sulkiessa silmämme näiden kansojen hyväksikäytöltä ja miksi? Saadaksemme öljyä ja kaasua kohtuuhintaan.

Haastattelussa moskovalainen äiti totesi (naiivisti): ”Pojat juoksevat ympäriinsä [Ukrainassa], he menettävät painoa muutaman kilon, sen jälkeen kaikki on jälleen ok!” (7) Ukrainassa heitä odotetaan.

Tämän venäläisnuorukaisen juoksut on juostu.

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12632523 

2. https://yle.fi/uutiset/3-12640444 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/01/havaintoja-miehitetysta-ita-ukrainasta_21.html 

4. https://www.themoscowtimes.com/2022/09/27/ust-ilimsks-che-guevara-violence-flares-across-russia-amid-mobilization-a78906 

5. https://khpg.org/en/1608811193 

6. https://ridl.io/who-is-dying-for-the-russian-world/ 

7. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1574485858593525760 

*: Pohdin lyhyelti aihetta 8. syyskuuta julkaisemassani blogissa ”Pohdintaa logistiikasta, kääntääkö syksy asetelman rintamalla”, mutta aihe kaivannee syventämistä esim. Venäjän huollon kannalta olennaisen rataverkon tarkastelun osalta, johon on syytä palata tuonnempana.

Propagandateatteria Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla

 

Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla järjestetään sen toimesta par’ aikaa ns. kansanäänestykset liittymisestä Venäjään. ”Äänestys” järjestetään niillä Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joita Venäjä tällä hetkellä miehittää.  Kuten jatkossa tulen osoittamaan, kyse on teatterista ja propagandannäytelmästä, jolla ei ole mitään tekemistä kansan tahdon tiedustelun kanssa. Mutta jo näin alkuun on syytä muistuttaa lukijoita siitä, että koska nämä ”kansanäänestykset” järjestetään Venäjän miehittämillä alueilla, niihin pätee sama, joka olisi pitänyt huomioida selkeämmin jo kevättalvella 2014 Venäjän järjestäessä ”kansanäänestyksen” miehittämällään Krimin niemimaalla. Seuraava lainaus Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhdessä kirjoittamasta teoksesta Itä-Ukraina – Lännen etuvartio pukee asian sanojen muotoon ytimekkäästi –

”Venäjän asevoimat miehitti Krimin nopeasti ja tehokkaasti. Sana ’miehitti’ on äärimmäisen tärkeä. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. Näin ollen myöhemmin esitetyt perustelut kansan tahdosta ovat merkityksettömiä. Tämä on seikka, joka on sujuvasti sivuutettu – jopa suomalaisessa keskustelussa.” (1)

Pyrin välttämään tässä kirjoituksesta (tästä kappaleesta eteenpäin) termin kansanäänestys käyttöä edes lainausmerkeissä, koska Venäjän organisoimalla teatterilla ja kansanäänestyksellä ei ole käytännössä mitään tekemistä toistensa kanssa. Mikäli minun on viitattava kyseiseen teatteriin jollain konkreettisella termillä, olkoon tämä termi valeäänestys, koska koko tapahtuma on valeta ja huijausta alusta loppuun saakka.

Toisaalta ymmärrän erinomaisen hyvin, että Ukrainassa tapahtuma herättää huolta, vaikka juridisesti tulos ei olekaan pätevä. Mahdollisesti huolta herättää eniten se, että juridisesti pätemätönkin liittäminen Venäjään voi saada osan Ukrainan (poliittisista)tukijoista pelkäämään seurauksia, mikäli sotatoimet alueiden vapauttamiseksi miehityksestä jatkuvat. Ei myöskään pidä unohtaa historiallista ulottuvuutta – nämä valevaalit ovat kuin heijaste Neuvostoliitosta näytösvaaleineen ennen alueiden ”vapaaehtoista liittymistä” siihen. Toivon ja vaadin kansainvälisen yhteisön seisovan Ukrainan tukena niin kauan kunnes jokainen neliömetri Ukrainasta on vapaa miehityksestä!

Venäjä on Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestänyt lukuisia laittomia (rikollisia) ”vaaleja” ja ”äänestyksiä”, alkaen miehitetyllä Krimin niemimaalla maaliskuussa 2014 järjestetystä ”äänestyksestä” Venäjään liittymisestä. Näitä vaaleja on yhdistänyt se, että Venäjä on pyrkinyt hankkimaan uskottavuutta ”vaaleille” kutsumalla alueelle, sille lojaaleja, henkilöitä toimimaan ns. vaalitarkkailijoina. (2) Näiden ns. tarkkailijoiden joukossa on aiemmin ollut myös Suomen kansalaisia, josta toiminnasta Ukraina kohdistanut henkilökohtaisia sanktioita vuonna 2019 Johan Bäckmanille, Janus Putkoselle, Jarmo Ekmanille ja edesmenneelle Jon Hellevigille sekä Daria Skippari-Smirnov. (3) Myös nyt käynnissä olevia valevaaleja on tarkkailemassa joukko Venäjälle lojaaleja kolmansien maiden kansalaisia tai Venäjän operaattoreita ulkomailta, kuten alankomaalainen Vladimir Putinia tukeva bloggaaja Sonja van den Enden ja saksalaisen energiayhtiö Energie Waldeck-Frankenbergin (EWF) toimitusjohtajan Steffen Schallerin. (4 ja 5) Schaller toimi Venäjällä myös vuonna 2021 järjestettyjen duuman ”vaalien” tarkkailijana. (6)

Janus Putkosen telegram-päivityksen mukaan hänen vastuulla piti miehitetyssä Luhanskissa olla myös ulkomaalaisia delegaatioita mutta tämä peruuntui häneltä – päivityksen mukaan Venäjän ulkoministeriö huolehtii nämä ryhmät ”omalla tavallaan”. Tehtäviä Putkosella näyttää kuitenkin olevan, hän kertoo seuraavansa tapahtumia akreditoituna ”tarkkailijana”.

Kooste Putkosen telegram-päivityksistä.

Putkonen miehitetyssä Luhanskissa valeäänestyksen aikaan.

Alkaneelle valeäänestysten sarjalle on yhteistä kaikilla alueilla ennalta päätetty lopputulos ja niiden täydellinen korruptoituneisuus, minkä paljastumiseen riittää muutaman julkaistun videon katsominen – eräälläkin videolla vaaliuurnaan tungettiin ”äänestyskuponkeja”, joihin ei ollut tehty mitään merkintää. (7)

Venäjän miehittämän ydinvoimalakaupunki Enerhodarin alueelta on julkaistu videoita, joissa ns. virkailijat kiertävät kerrostaloja muassaan useampi rynnäkkökiväärein aseistettu sotilas. (8) Eikä Enerhodar suinkaan ole ainoa paikkakunta, jossa ns. virkailijat kiertävät talosta taloon aseistettujen vartijoiden kanssa ja – käytännössä – pakottavat ovensa avanneet asukkaat ottamaan osaa valevaaleihin ja antamaan puoltavan äänen liittymiselle.

Saimme itsekin perjantaina samansuuntaisen viestin Venäjän miehittämän Hersonin alueen eteläisestä osasta, kuinka pienen taajaman asukkaat pakotettiin ”äänestämään” Venäjään liittymisen puolesta. Tässä tapauksessa verbi pakottaa on ehdottoman oikea, sillä puoltavan äänen vaihtoehtona ei ollut vastustaminen vaan leirille kyydityksen uhka. Joillain paikkakunnilla on taasen uhattu ampua, mikäli protestoi tai ”äänestää” liittymistä vastaan.

Miehitetystä Donetskista saamiemme tietojen mukaan, siellä ei ole ainakaan vielä kierretty asunnosta asuntoon vaatimassa osallistumaan ”vaaleihin” – toisaalta kaupunkialue on suuri, joten erot kaupunginosien välillä ovat mahdollisia. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, ainakin yksittäistapauksissa venäläiset ”mediat” ovat vierailleet ns. virkailijoiden kanssa  kodeissa äänestyttämässä asukkaita.

Donetskissa on perinteiseen tyyliin houkuteltu äänestäjiä osallistumaan valevaaleihin lahjoittamalla heille elintarvikkeita ääntä vastaan. Mikä on varmasti oivallinen keino saada ihmisiä saapumaan paikalle, Donetskissa kun on pulaa veden ohella myös elintarvikkeista. Valevaalien toimipaikkoja on myös kiinnostavissa kohteissa, kuten Oplot prikaatin esikunnan alueella, jossa havaittiin joitain kymmeniä siviilejä jonottamassa osallistumista näytelmään.

Huom. tässä kohdin on todettava, ettei kontaktimme voinut olla varma olivatko jonottavat henkilöt kaupungin asukkaita vaiko näyttelijöitä, jotka vain esittivät jonottavansa ”äänestämään”, jotta propagandistit saavat oikeanlaista aineistoa.

Venäjän miehittämillä alueilla järjestetyissä valevaaleissa kaikki nimittäin on mahdollista. Venäläistaustainen propagandisti ja WarGonzon perustaja Semyon Pegov julkaisi videon, jossa hän osallistui valevaaleihin miehitetyn Donetskin alueella. (9) Kiinnostavaa julkaistussa videossa oli se, että ns. toimitsijoiden mukaan valevaaleissa on mahdollista ”äänestää” myös Venäjän passilla, sotilaiden henkilökortilla sekä ns. DNR:n ”passilla” – jollainen on myönnetty vuosia sitten propagandisti Putkosellekin, joka näyttää somepäivityksensä perusteella odottavan suurella innolla sitä kuvitteellista hetkeä, jolloin Putinista tulee myös hänen presidentti. Valevaalit eivät kuitenkaan todellisuutta muuta, se muutos on vain kuvitteellinen kieroutuneen mielen luomus.

Janus Putkonen esittelee ylpeänä banaanitasavallan ”passia”.*

Venäjä järjestää nämä valevaalit rikollisen sodan ja ukrainalaisiin kohdistuvan kansanmurhan aikana, väkisinkin tulee pohtineeksi, että missä vaiheessa osallistumisessa tällaisen kuvottavan näytelmän mahdollistamiseen näennäisen virallisessa roolissa siirrytään harmaalta alueelta laittomaan toimintaan? Ukrainan vastaavasta toiminnasta aiemmin langettamat sanktiot antavat ymmärtää, että toiminta ei ole hyväksyttävää (laillista) mutta nyt osallistuminen tällaiseen vastenmieliseen näytelmään tuntuu suorastaan rikolliselta. Missä määrin propagandisti on henkilökohtaisessa vastuussa siitä, että Venäjän rikollisen hallinnon on mahdollista toteuttaa tämäkin näytelmä? Ja kun kyseessä on aktiivinen osallistuja (toimija), joka tietää mitä tekee (ja näyttäisi olevan ylpeä siitä), hyödyllisen idiootin sijaan, henkilökohtaisen vastuun kannon luulisi olevan entistä selkeämpää. Toivoa sopii, että vielä koittaa aika, jolloin osalliset joutuvat vastuuseen teoistaan, kuka vähäisessä määrin ja kuka merkittävämmässä määrin, ehkäpä jopa oikeuteen päätyen.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

2. Anton Shekhovtsov on laatinut aiheesta lukuisia raportteja, kuten POLITICALLY BIASED ELECTION OBSERVATION – a threat to the integrity of international institutions.

3. Lista Ukrainan kansallisen turvallisuus- ja puolustusneuvoston maaliskuussa 2019 sanktioimista henkilöistä.

4. https://twitter.com/hdevreij/status/1573969284610629632 

5. https://twitter.com/francis_scarr/status/1573622355896795136 

6. https://www.hna.de/lokales/frankenberg/ukraine-ewf-geschaeftsfuehrer-stefan-schaller-als-wahlbeobachter-bei-scheinreferendum-in-der-91809239.html

7. https://twitter.com/markito0171/status/1574063434781626375 

8. https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1573392246816243713 

9. https://twitter.com/maria_avdv/status/1573246647341023233 

*: Kuva vuodelta 2016.

Muina lähteinä Venäjän miehittämillä alueilla asuvien kontaktiemme ohella myös myös Janus Putkosen telegram-tili.

Sotilas on vastuussa teoistaan, mutta onko propagandisti vastuussa sanoistaan

 

Suoraviivaisesti asia ilmaisten, murhaaja on vastuussa teoistaan; sotilaskaan ei voi väistää vastuuta piiloutumalla käskyjen taa. Mikäli hän joutuu sodassa tekemiensä rikosten tähden oikeuteen, hän ei voi väistää vastuuta viittaamalla saamaansa käskyyn. Mutta mikä vastuu vihaa ja valheita kylväneellä propagandistilla ja disinformaatikolla on?

Der Stürmerin julkaisija Julius Streicher, todettiin syylliseksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja tuomittiin kuolemaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Streicher teloitettiin hirttämällä 16. lokakuuta 1946 vastaisena yönä yhdeksän muun kuolemaantuomitun kanssa. Merkittävää hänen kohdalla on se, että hän ei ollut sotilashenkilö eikä osallistunut hyökkäyssotiin toisiin maihin, Streicher ei myöskään osallistunut holokaustin suunnitteluun tai konkreettiseen toteuttamiseen – Streicher oli propagandisti ja hänen julkaisemansa antisemitistinen Der Stürmer tämän propagandan äänitorvi.

Toisin kuin Nürnbergissä kuolemaan tuomitut, tänään julmimmankaan tappajan ja kansankiihottajan ei tarvitse pelätä kuolemantuomiota kansainvälisessä oikeudessa. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan ja laajojen sotarikosten myötä puheet sotarikollisten tuomitsemisesta kansainvälisessä oikeudessa ovat voimistuneet – Izjumin joukkohaudat eivät todellakaan hiljennä näitä vaatimuksia. Eräiden venäläisten propagandistien nimi on jo noussut – aivan oikeutetusti – esille pohdittaessa mahdollisia syytettyjä ja nimenomaan heidän puheiden tähden. RT:n pääpropagandisti Margarita Simonyan tuskin voi välttää joutumasta kansainväliseen oikeuteen, mikäli Ukrainan sota päättyy Venäjän tappioon ja Vladimir Putinin regiimin romahdukseen. Eikä hänen nimi ole ainoa tällä listalla, venäläisten rinnalla ukrainalaisten dehumanisointiin osallistuivat myös erinäiset propagandistit ja operaattorit Venäjän rajojen ulkopuolella. Mikä on näiden muiden maiden kansalaisten vastuu, jotka ovat antaneet kasvonsa, äänensä ja kenties jopa arvovaltansa Kremlin käyttöön?

Tiedossani ei ole toistaiseksi tapauksia, joissa pelkän Venäjä-propagandan tuottamisen tai levittämisen tähden olisi käyty oikeutta. Iso-Britannian on kuitenkin langettanut sanktioita kansalaiselleen, Graham W. Phillipsille, työskentelystään Venäjälle. (1) Phillipsin tapauksessa työskentely käsittää pääasiassa provokaatioiden järjestämisen ohella propagandan tuottamista. Hän on myös syyllistynyt toimintaan, jossa hän on ns. toimittajana tehnyt yhteistyötä Venäjän asevoimien alaisten organisaatioiden kanssa mennen yhteistyössä niin pitkälle, että on välittänyt tietoa videolinkin kautta venäläisille, jotka hyödynsivät kuvaa omassa tykistötoiminnassaan.

Suomestakin löytyy heitä, jotka ovat vuosia myrkyttäneet maaperää puhumalla ja kirjoittamalla ”Kiovan juntasta” tai ”kahdeksan vuotta pommitetusta Donetskista” tai ”keskitysleireistä, joita Ukrainaan perustetaan” tai toistamalla muulla tapaa venäläispropagandan aikaansaannoksia. Onko meidän Suomessa aiheellista käydä keskustelua tämän joukkion tekemisistä tai siitä, onko heidät syytä saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan? Oma näkökantani on se, että vaikeneminen on väärä ratkaisu, enkä pitäisi poliisitutkintaakaan vääränä vaihtoehtona. Siitä huolimatta, että Suomessa on viimevuosina käyty keskustelua vaikuttamisesta ja propagandasta, on Suomessa yllättävän vähän – jos lainkaan – saatettu ketään vieraalle vallalle tai terroristiorganisaatiolle propaganda-aineistoa toimittanutta henkilöä tai tahoa oikeuteen. Puhumattakaan, että he olisivat saaneet tuomion.

ISIS:iin värväytyneiden ja Suomeen palanneiden (eräissä tapauksissa takaisin tuotujen naisten ja lapsien) henkilöiden kohdalla käytiin jonkin verran keskustelua heidän osallisuudesta ISIS-propagandan tuottamiseen kuin myös värväystoimintaan osallistumiseen, ymmärtääkseni tällaisen toiminnan tähden yksikään Suomeen palannut henkilö ei ole joutunut oikeuteen. Eräissä tapauksissa näistä naisista on kirjoiteltu ”ISIS-vaimoina” tarkoituksena kenties pyrkiä esittämään heidät uhreina terroristiorganisaation tukemisen sijaan, mitä kirjoittelua myös kritisoitiin voimakkaasti. (2)

Kun Vladimir Putinin hallinto aikanaan Venäjällä romahtaa (ja sehän romahtaa jossain vaiheessa), olen melkoisen varma, että edessä on myös hetki, jolloin joudumme vähintäänkin pohtimaan sitä, että mikä vastuu suomalaisilla Venäjän viha- ja sotapropagandan tuottajilla ja levittäjillä on? Tähän mennessä olemme korkeintaan naureskelleet eräille suomalaisille kremliineille ja siinä sivussa Kremlille sitä, kuinka alas he ovat vajonneet joutuessaan turvautumaan näihin suomalaisiin (joiden nimet jätän nyt tietoisesti mainitsematta). Mutta vaikka meidän silmissä tämä Venäjän propaganda näyttäytyy täysin epäuskottavana ja idioottimaisena, on syytä muistaa, että merkittävä osa siitä on Venäjällä suunnattu maan omille kansalaisille, joille suomalainen dosentti näyttäytyy uskottavampana ja puolueettomampana asiantuntijana kuin kenties venäläistaustainen asiantuntija. Toki sikäläinen media jättää usein kertomatta sen, ettei kyse ole henkilöstä, joka on käsiteltävän asian suhteen asiantuntija kuin myös hänen muut mahdolliset sidoksensa Venäjään.

Venäjälle on ollut vuosien ajan tärkeää saada riveihinsä ulkomaalaisia kommentoimaan ja tuomaan näennäistä asiantuntijuutta. Nämä ”asiantuntijat” hämärtävät todellisuutta Venäjällä, mutta toisinaan näiden henkilöiden onnistui hämätä tätä todellisuutta myös maan rajojen ulkopuolella. Tämä kävi ilmi Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan kevättalvella 2014 ja myöhemmin samana keväänä masinoidessaan sodan Itä-Ukrainaan – ja myöhemmin samana kesänä osallistuessaan siihen hyvin aktiivisesti omilla joukoillaan, jolloin Venäjälle suopeiden medioiden edustajat ja/ tai yksittäiset toimittajat saivat ”ruutuaikaa” Venäjän medioissa ja heidän kautta Venäjän disinformaatio levisi olennaisesti helpommin läntisiin medioihin. Vielä pidemmälle toiminta meni Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, jossa etenkin läntisiä medioita (ja toimittajia) ryhdyttiin pisteyttämään Venäjälle suopeisiin ja vähemmän suopeisiin, ja näin kontrolloitiin entistä tarkemmin sitä, millainen tarina miehitetyiltä alueilta levisi ulospäin. Tässä toiminnassa merkittävässä roolissa oli suomalaistaustainen Janus Putkonen – hänen roolinsa paljastui Egorova Leaksissa, jossa julkaistu aineisto eräiltä osin täydentyi myöhemmän Surkov Leaksin yhteydessä. (3 ja 4)

Propagandistien ja disinormaatikkojen vastuuta pohdittaessa Janus Putkosen nimi nousee luonnollisesti Egorova Leaksin paljastusten kuin myös hänen muun toimintansa myötä esille. Putkonen ehti työskennellä varsin pitkään miehitetyssä Donetskissa DONi Newsin ns. päätoimittajana, tuolloin DONi News kuului merkittävimpiin miehitetyn Donetskin alueella toimiviin monikielisiin propagandatoimituksiin. DONi Newsin toimittajat olivat osallisena myös hyvin kyseenalaisissa tehtävissä miehitetyillä alueilla – päätoimittajana esiintynyt Putkonen on tästä luonnollisesti vastuussa. (5)* Ja kuten tiedämme Putkonen ei ollut aikoinaan ainoa suomalainen DONi Newsissä ja Donetskissa miehittäjän palveluksessa tuottamassa propagandaa ja muuta huttua Venäjälle ja maailmalle.

Propagandan tuottamisen ja levittämisen ohella Venäjä on hyödyntänyt kolmansien maiden kansalaisia myös erilaisten vaalien ja näytösluonteisten valekansanäänestysten ”tarkkailijoina”. (6) Kun kansainvälinen yhteisö ei tunnustanut näitä demonstraatioita, haki Kreml niille uskottavuutta ulkomaisten operaattoreidensa ja juoksupoikiensa kautta. Ukraina langetti aikoinaan useammalle suomalaiselle henkilökohtaisia sanktioita, heidän toimittua tällaisten laittomien kansanäänestysten ”tarkkailijoina” Venäjän miehittämillä alueilla. Sanktioitujen joukkoon kuuluivat Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman, edesmennyt Jon Hellevig sekä Daria Skippari-Smirnov. (7 ja 8) Samassa yhteydessä sanktioita kohdennettiin myös yhteen muuhun suomalaiseen sekä Suomessa asuvaan Venäjän kansalaiseen Oleg L. Usatšoviin. (9)

Ennen Venäjän 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia Ukrainassa oli käynnissä tutkinta, joka kohdistui 250 Venäjälle työskennelleeseen tai Venäjän riveissä taistelleeseen ulkomaalaiseen, joiden osalta tutkittiin heidän osallisuutta sotarikoksiin. (10) Näiden ulkomaalaisten joukossa oli neljä suomalaista (nimiä ei ole julkaistu), joten on hyvinkin mahdollista, että aikanaan tämäkin tutkinta jatkuu ja sen myötä Suomessakin joudutaan ottamaan tapahtumiin kantaa. Mikäli syytteiden tasolle edetään ja kyse on sotarikosepäilystä (jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan), ei maamme viranomaisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä yhteistyötä ukrainalaisten kollegoidensa kanssa.

Ukrainassa tutkinnassa olevat ulkomaalaiset maittain. (10)

Ja kun sotilas ei voi piiloutua saamiensa käskyjen taa, ei propagandistikaan voi piiloutua toteamuksen, että ”ne ovat vain sanoja” taa. Dehumanisointi alkaa sanoista, joita teot seuraavat.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2022/jul/26/british-pro-kremlin-video-blogger-graham-phillips-added-to-uk-government-russia-sanctions-list

2. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ff2b7695-c2d2-4ecb-b669-fa4905ac2764 

3. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/

4. https://informnapalm.org/en/tag/surkovleaks/ 

5. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

6. Anton Shekhovtsov on laatinut aiheesta lukuisia raportteja, kuten POLITICALLY BIASED ELECTION OBSERVATION - a threat to the integrity of international institutions.

7. https://www.kaleva.fi/johan-backman-ja-kolme-muuta-suomalaista-ukrainan/1724550

8. Daria Skippari-Smirnov, s. 241.

9. Oleg L. Usatšov, s. 219.

10. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

*: Tarkempi lähteistetty kuvaus tapahtuneesta luettavissa blogissani Informaatiosotaa, valeuutisia ja mahdollisia false-flag-operaatioita. DONi Newsin tiimin toiminta on tuomittavaa, osallistumisessa venäläismilitanttien tulitaukorikkomuslavastuksen organisointiin syyllistytään vähintäänkin rikolliseen toimintaan.

Izoljatsia, Butša, Mariupol, Olenivka, Izjum – kuolema kulkee punatähden jalanjäljissä

 

Heräämme uuteen aamuun, avaamme television – ruutuun tulee näkymä kuivettuneesta mäntykankaasta, hiekkaista maastoa, jota kirjovat pienikasvuiset männyt ja puiset ristit. Sanat vyöryvät hyökynä tajuntaamme:

”Ukrainalaisviranomaiset ovat löytäneet venäläisjoukoilta takaisin vallatusta Izjumin kaupungista joukkohaudan…” (1)

Vapautetun Izjumin ulkopuolella sijaitsevasta metsästä löydettiin venäläismiehittäjien jäljiltä hautoja sekä joukkohautoja, joissa on mahdollisesti jopa satoja miehityksen aikana kuolleita – joukossa ilmapommitusten ja tykkitulen uhrien ohella myös murhattuja ja teloitettuja ukrainalaissotilaita sekä siviilejä.

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin avustajan Mykhaylo Podolyakin mukaan Izjumista löydetyllä hautausalueella on noin 450 erilaista hautaa. Osassa haudoista on puinen risti ja nimi, osassa vain puinen risti ja numero, näiden lisäksi on myös nimettömiä ja numeroimattomia hautoja tai joukkohautoja. Kyseessä on ensimmäinen hautapaikka, jota ukrainalaisviranomaiset ryhtyvät Izjumin alueella tutkimaan.

Venäjän vetäydyttyä keväällä Kiovan alueelta, venäläismiehittäjän teot paljastuivat kylistä ja kaupungeista – kidutettuja ha murhattuja siviilejä sekä sotavankeja, raiskattuja ja tuhottuja ihmismieliä: sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Butšan ja Irpinin lisäksi monen muun paikkakunnan nimi syöpyi mieliimme.

Ukrainan sotaa vuosien ajan seuranneena – niin, muistakaamme, ettei sota Ukrainassa alkanut 24. helmikuuta vaan Venäjän organisoimana keväällä 2014 – on yhdellä kertaa hämmentävää ja masentavaa huomioida se, että nämä julmuudet tulevat ihmisille yllätyksenä. Että on yllättävää, että Venäjä toteuttaa sotarikoksia nähdyssä laajuudessa.

Onko ihmisten mielissä ollut jonkin sortin illuusio siitä, ettei Venäjä Euroopassa ryhtyisi toteuttamaan samalla tapaa brutaalia sotaa, johon sen joukot ovat syyllistyneet Syyriassa ja sitä ennen Tšetšenian sodissa – tai palkkasotureiden muodossa sodissa ja konflikteissa muilla mantereilla, kuten Afrikan mantereella Libyassa, Keski-Afrikan tasavallassa jne.

Eikä tapahtuneen pitäisi tulla meille minään yllätyksenä, koska (pienemmässä mitassa) nyt nähtyä on harjoitettu helmikuusta 2014 Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, joilta teoilta olemme sulkeneet silmämme, kuin myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Tämän blogin otsikossa esiintyy nimi ”Izoljatsia”* – sitä mitä tämän, Donetskissa sijainneen, entisen taidekeskuksen seinien sisäpuolella ja kellareissa on tehty vangituille vuodesta 2014 lukien olisi pitänyt avata meidän silmämme ja auttaa meitä ymmärtämään Venäjän todellisia tarkoitusperiä. Suomessa Izoljatsian keskitysleiri-kidutuskeskus on jäänyt vähemmälle huomiolle, siitä huolimatta, että se on noussut esille YK:n ihmisoikeusneuvostolle viime vuonna esitellyssä Itä-Ukrainan ihmisoikeusraportissa, jossa Izoljatsiaa (ukr. Ізоляція) kutsutaan ”Donetskin kidutusvankilaksi”. (2) Venäjän tiedetään siirtäneen Izoljatsian kidutuskeskukseen 24. helmikuuta jälkeen ainakin yksittäisiä, venäläisten perustamien ”suodatusleirien” kautta kulkeneita ukrainalaisia. Izoljatsiasta ennen Venäjän laajan offensiivin alkua vapautuneiden vankien mukaan kidutusvankilassa on kerralla tavanomaisesti 10–70 vankia maanalaisissa tyrmissä, joissa yhtä lukuun ottamatta ei ole vesipistettä ja WC:n virkaa pitää ämpäri.

(Huom. englannin kielisessä tekstissä Ізоляція translitteroidaan usein Izolyatsia).

Suljimme silmämme vuosien ajaksi Venäjän julmuuksilta miehittämillään alueilla, (samalla myös suljimme silmämme siltä todellisuudelta, mikä vallitsi Venäjällä – hyväksyimme totalitaarisen hallinnon teot), vasta Butšasta kantautuneet uutiset ja kuvat havahduttivat meidät todellisuuteen mutta edelleen tuntuu siltä, että osalle ihmisistä Venäjän systemaattisissa ja tarkoituksellisissa teoissa on kyse erillisistä yksittäisistä tapahtumista. Aivan kuin osa meistä haluaisi uskoa – toivoa – Butšan olleen lopulta vain yksittäistapaus.

Butša ei ole yksittäistapaus, Mariupolissa venäläisten käymässä brutaalissa sodassa menehtyneiden ja miehittäjän käsiin murhattujen lukumäärä lasketaan jo kymmenissä tuhansissa – kuolleen kaupungin asukkaiden piinan jatkuessa edelleen, Olenivkassa venäläiset murhasivat kymmeniä sotavankeja todennäköisesti peitelläkseen tekemiään sotarikoksia ja muita jälkiään. Izjum on jatkoa pitkään listaan, vapautetun Harkovan alueelta on paljastunut jo lukuisia venäläisten perustamia kidutuskeskuksia, joissa siviileitä ja sotavankeja on piinattu päivien ja jopa viikkojen ajan – kuinka moni onkaan lopulta kuollut kiduttajiensa käsiin ja haudattu (vielä paljastumattomiin) hautoihin?

Hersonin alueelta etelässä kantautuu miehittäjän käsistä paenneiden kautta samansuuntaisia tiedonmuruja kidutuskeskuksista, kadonneista omaisista, murhatuista ja raiskatuista. Miehitetyssä kylässä asuvat tuttumme kertoivat jo maaliskuun alkupuolella, kuinka venäläiset veivät kylässä asuneita Krimin tataareja. Venäläiset järjestivät useita ratsioita vieden siviilejä, joista kukaan ei ole sittemmin kuullut yhtään mitään. Ja nyt venäläiset uhkaavat teloittaa kaikki kylän asukkaat, mikäli joutuvat vetäytymään alueelta. Miehittäjä käyttää myös koko kylää eräänlaisena ”ihmiskilpenä” ammusvarikolleen, nimittäin ammukset on varastoitu taivasalle kylän keskustaan aivan asuinrakennusten tuntumaan. Toistaiseksi Ukrainan asevoimat ei ole iskenyt kylän keskustaan sijoitettua ammusvarikkoa vastaan, epäilemättä välttääkseen siviiliuhreja.

Hersonin ohella vastaavia uutisia pidätyksistä, kidutuksista ja katoamisista kantautuu myös niistä osista Zaporižžjan aluetta, joka on venäläisten miehittämä. Melitopolissa venäläiset kidnappasivat maaliskuun 11. päivä kaupungin johtajan Ivan Fedorovin, joka kieltäytyi yhteistyöstä miehittäjän kanssa. (3) Sittemmin Ukrainan erikoisjoukkojen onnistui vapauttaa itään, Donbasin alueelle, siirretyn Fedorovin. Fedorov ei suinkaan ollut ensimmäinen näkyvä kidnapattu, päivää aikaisemmin venäläiset asemiehet kidnappasivat Melitopolissa sijaitsevan Ukrainan kulttuurimuseon johtajan, Krimin tataari, Leyla Ibragimovan, joka oli myös alueparlamentin jäsen. (4)

Meidän on syytä varautua siihen, että todisteita julmuuksista ja hirmuteoista on tarjolla tulevaisuudessakin riittämiin. Venäjän sodan luonne ja tavoite, jota se ei tule saavuttamaan, kun on Ukrainan ja ukrainalaisuuden tuhoaminen – kansanmurha.

Venäläismiehittäjän paettua, ensimmäiset kidutuskeskukset ovat jo löytyneen – yllä olevassa kuvassa** vangitun ukrainalaisen vankityrmän seinään raapustama Isä meidän rukous. Huomioitavaa on se, että vangittu ukrainalainen on kirjoittanut rukouksen seinään venäjäksi – samalla karu todistus siitä, millä asialla venäläiset ovat. Eivät he ole vapauttamassa ukrainalaisia vaan tuhoamassa ukrainalaiset ja heidän identiteettinsä kielestä riippumatta. Voidaan sanoa, että tuhoamissotaa käyville venäläisille jokainen ukrainalaiseksi itsensä kokeva on vihollinen.

* * *

Murhaaja on vastuussa teoistaan, sotilaskaan ei voi väistää vastuuta piiloutumalla käskyjen taa, mutta mikä vastuu vihaa ja valheita kylväneellä propagandistilla ja disinformaatikolla on? Suomestakin löytyy heitä, jotka ovat vuosia myrkyttäneet maaperää puhumalla ja kirjoittamalla ”Kiovan juntasta” tai ”kahdeksan vuotta pommitetusta Donetskista” tai ”keskitysleireistä, joita Ukrainaan perustetaan”.

Väitteet Ukrainasta syyllisenä on osoitettu disinformaatioksi - valeuutiseksi.

Propagandistikaan ei voi piiloutua toteamuksen, että ”ne ovat vain sanoja” taa, koska dehumanisointi alkaa sanoista, joita teot seuraavat.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12314941/64-3-108119 

2. https://www.verkkouutiset.fi/a/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

3. https://twitter.com/LonnqvistMarko/status/1502344768323522561 

4. https://bylinetimes.com/2022/03/11/ukrainian-museum-director-arrested-inattack-on-culture/ 

Kuvat Izjumista via Defense of Ukraina ja Olena Halushka , alla olevan kuvan on ottanut Yuriy Larin.

Kuva by Yuriy Larin.

Taustoitukseen käytetty myös blogiani YK:n raportin mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla lähteineen. 

*: Donetskilaislähtöinen taiteilija Sergei Zaharov on kirjoittanut ja piirtänyt omiin kokemuksiin pohjautuvan sarjakuvateoksen ”Діра” Donetskin kidutusvankilasta. Zaharov oli vangittuna taideaktivisminsa seurauksena Izoljatsiassa viikkojen ajan elokuusta 2014 alkaen.

Kattavammin vangitsemisajastaan ja kokemuksistaan Izoljatsiassa on raportoinut donetskilainen toimittaja-bloggari Stanislav Aseev. Aseev oli vangittuna miehitetyillä alueilla kesäkuusta 2017–29. joulukuuta 2019, jolloin hänet vapautettiin osana laajaa vankienvaihtoa. Andreas Umlandin ja Stanislav Aseevin raportti Donetsk’s “Isolation” Torture Prison.

**: Kuvan ottaja ei ole tiedossani, useat eri medialähteet ovat käyttäneet kuvaa uutisissaan. Kuva on Balaklijan alueelta, jonka ukrainalaiset vapauttivat vastahyökkäyksessä.

#StandWithUkraine