Venäjä järjestää irvokkaan vaaliteatterin Ukrainalta miehittämillään alueilla

 

Venäjällä järjestetään tulevana sunnuntaina näytösluonteiset aluevaalit, vastoin kansainvälisiä sopimuksia, maa järjestää teatteriluonteiset näytösvaalit myös Ukrainalta miehittämillään alueilla. Vuosi sitten, syyskuussa SE järjesti Ukrainalta miehittämillä alueilla ns. kansanäänestykset liittymisestä Venäjään. Tuolloin näytösäänestykset järjestettiin niillä Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueilla, joita Venäjä miehitti. Muistutan tässä yhteydessä lukijoita seikasta, joka jäi liian vähäiselle huomiolle Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014. Seikasta, joka nostettiin esille Juha-Antero Puistolan ja Johanna Suhosen yhdessä kirjoittamassa teoksessa Itä-Ukraina – Lännen etuvartio:

”Venäjän asevoimat miehitti Krimin nopeasti ja tehokkaasti. Sana ’miehitti’ on äärimmäisen tärkeä. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. Näin ollen myöhemmin esitetyt perustelut kansan tahdosta ovat merkityksettömiä. Tämä on seikka, joka on sujuvasti sivuutettu – jopa suomalaisessa keskustelussa.” (1)

Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla par ‘aikaa pidettäviä näytösvaaleja on syytä kohdella täysin samalla tavalla – laittomina, joiden tulokselle ei pidä antaa mitään arvoa! Tulosta ei saa pitää edes suuntaa antavana, kuten jatkossa tulen esimerkkien muodossa osoittamaan, koska miehitettyjen alueiden väestö ei voi vaaleissa ilmaista omaa tahtoaan vapaasti.

Venäjä on järjestänyt Ukrainalta miehittämillään alueilla erilaisia näytösluontoisia vaaleja Krimin niemimaan miehityksestä lähtien, jolloin järjestettiin ns. kansanäänestys liittymisestä Venäjään, johon yllä olevassa lainauksessa viitataan. Venäjä ei saanut kyseisille vaaleille tukea kansainväliseltä yhteisöltä, johtuen miehityksen synnyttämästä vaalien laittomasta luonteesta, sen sijaan maa pyrki hakemaan (ja saamaan) legimiteettiä kyseiselle näytökselle kutsumalla miehitetylle Krimin niemimaalle sille lojaaleja henkilöitä ns. tarkkailijoiksi. Venäjä pyrki esittämään kyseiset ”tarkkailijat” propagandassaan osana kansainvälisen yhteisön lähettäminä tarkkailijoina, jättäen kertomatta olennaisen – kyseessä oli näytelmä, jonka yhtä roolia nämä Venäjälle lojaalit ”tarkkailijat” vetivät. Kyseessä ei missään nimessä ole vahinko vaan tarkoituksellinen, toistuva toimenpide, EPDE:n dokumentista voi päätellä Venäjän esitellessä ETYJ:n lähettäminä vaalitarkkailijoina henkilöitä, jotka eivät kuulu ETYJ:n eli OSCE:n delegaatioon:

”One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” (2)

Tähän Venäjän käytäntöön viittaan myös tuonnempana lainatessani Johan Bäckmania.

Näitä ns. tarkkailijoita yhdistää myönteinen suhtautuminen Venäjään, heitä tulee Venäjään myönteisesti suhtautuvien kansalaisjärjestöjen ohella pääasiassa äärilaitojen puolueista, äärivasemmalta äärioikealle. Palataksemme vielä kevättalven 2014 laittomaan kansanäänestykseen miehitetyllä Krimin niemimaalla, merkittävimpiä organisaatiota äärioikeistoon ja -vasemmistoon kuuluvien henkilöiden kutsumisessa ”tarkkailemaan” vaaleja oli Eurasian Observatory For Democracy & Elections (EODE) niminen organisaatio, jonka johdossa oli tuolloin kaksikko Luc Michel ja Jean-Pierre Vandersmissen. Kumpikin heistä kuului belgialaiseen kansallisbolsevistiseen ja uusfasistiseen Parti communautaire national-européen (PCN). (3)

Kyseistä ”kansanäänestystä” oli yhteisymmärryksessä ja rinta rinnan ”tarkkailemassa” äärioikeistoon kuuluvia populisteja, kuten ranskalaisen National Frontin Aymeric Chauprade ja laitavasemmiston edustajia, kuten saksalaisen Die Linken (Vasemmisto)  Torsten Koplin. Joukkoa ”vahvisti” erilaisista asiantuntijoista ja aktivisteista koostunut ryhmä, johon kuului sellaisia henkilöitä kuin edesmennyt Manuel Ochsenreiter, joka oli saksalaiseen äärioikeistoon kuuluva toimittaja, sekä Johan Bäckman. Tuolloin Bäckman antoi laajalti levinneitä lausuntoja venäläismedioille – medioiden seuraajille ei kuitenkaan tehty selväksi sitä, ettei hän toiminut Suomen lähettämänä ”vaalitarkkailijana”, vaan hän työskenteli jonkin kolmannen tahon laskuun. Täsmentämättä jäi sekin, ettei hän toiminut yhdenkään tunnetun kansainvälisen organisaation lähettämänä vaalitarkkailijana.

”-Voin kansainvälisenä tarkkailijana sanoa, että kaikki sujuu kansainvälisen oikeuden mukaan, Ukrainan perustuslain ja Krimin perustuslain mukaan. Äänestäjät ovat aktiivisia ja ilmapiiri on hyvä ja rauhallinen, Bäckman ilmoitti sunnuntaina esimerkiksi uutistoimisto Ria Novostille.” (4)

Venäjän miehittämillä alueilla nyt käynnissä oleva irvokas aluevaaliteatteri noudattaa samaa kaavaa aiemminkin järjestettyjen näytösvaalien kanssa, jossa tärkeintä on mielikuva, joka näytelmän on ihmisten mielissä synnytettävä. Mutta kuten jo edellä viittasin, tällä näytelmällä ei ole mitään tekemistä vapaiden vaalien kanssa, joita demokratioissa järjestetään. Venäjän miehittämillä alueilla juuri kukaan ei usko vaalien rehellisyyteen.

”Vaalivirkailijat” työssään Venäjän miehittämässä Enerhodarissa viime vuonna (v. 2022). 

Venäjän miehittämän Zaporižžjan alueella asuvat tuttumme ovat hymähdellen kuvailleet tätä teatteria, jossa ns. vaalivirkailijat kiertävät asemiesten kanssa kodista kotiin, kunnes jokainen on äänestänyt. Ja ketä he voisivat oikeasti äänestää? Eivät ketään, mutta sillä ei ole merkitystä, asemiesten vahtiessa paikallisten on ”äänestettävä” Kremlin nimeämää ehdokasta.* Luonnollisesti tätä todellisuutta tukee rinnakkaistodellisuus, näytelmä, jossa Venäjää tukevat paikalliset tai Venäjältä alueille tulleet miehittäjät käyvät antamassa ”äänensä” ”äänestyspaikoilla” lojaaleina Kremlille. Tätä rinnakkaistodellisuutta Venäjä sitten esittelee propagandalähetyksissään.

Venäjä järjestää vastaavan näytelmän myös miehittämänsä Itä-Ukrainan alueella, miehitetystä Donetskista saamiemme viestien mukaan, alueella valmistellaan laajaa pakkomobilisaatiota ns. vaalien jälkeiselle ajalle. Virallista ukaasia pakkomobilisaatiosta en ole vielä nähnyt, mutta kansan keskuudessa liikkuva huhu käy yksiin Venäjällä liikkuvien tietojen kanssa parinsadan tuhannen miehen mobilisoinnista loppuvuoden aikana. (5) On hyvinkin mahdollista, että Venäjä yrittää koota osan tarvitsemastaan miesvoimasta miehittämilleen alueille kohdistamalla pakkomobilisaatiolla. Tällainen toimi on luonnollisesti Geneven sopimusten vastainen, mutta kuten olemme huomanneet, Venäjä on rikkonut toistuvasti hyökkäyssodassa Ukrainaan kansainvälisiä sopimuksia kansainvälisten järjestöjen ja organisaatioiden kykenemättä muuhun kuin sanalliseen paheksuntaan, jos aina edes enää siihenkään.

Tässä yhteydessä emme myöskään voi unohtaa Venäjän vuosien ajan harjoittamaa miehittämiensä alueiden venäläistämistä –

a) Passeja myöntämällä, alkuun vapaaehtoisille halukkaille. Myöhemmin mukaan tuli pakko, nykyään miehitetyillä alueilla asuvan köyhemmän kansanosan on hyvin hankala olla ottamatta vastaan Venäjän passia. Asukkaiden on vaikeaa, paikoin mahdotonta, maksaa laskuja tai ostaa lääkkeitä ilman Venäjän passia; asunto voidaan takavarikoida passittomalta jne.

b) Pakkosiirtämällä miehittämiltään alueilta ukrainalaisia Venäjälle, jossa heitä ryhdytään venäläistämään ja vastaavasti siirtämällä (ja osin pakkosiirtämällä) venäläisiä Ukrainalta miehittämilleen alueille.

Väestön pakkosiirroilla, pakkopassittamisella, uhkailulla ja kiristämisellä Venäjä tekee elämisestä hyvin vaikeaa. Samalla jatkuva propaganda vaikuttaa ihmisten mieliin, osa asukkaista on ollut jatkuvan propagandapommituksen alla jo yli yhdeksän vuotta keväästä 2014. Näillä toimilla Venäjä pyrkii murskaamaan ukrainalaisten identiteetin, alistamaan heidät mentaalisesti valtaansa. Nämä julmat, ihmisiin kohdistuvat toimet tukevat alueiden integrointia Venäjään, jonka kuvion toinen puoli on nämä näytösvaalit, joihin osallistuu ns. äänestäjinä myös Venäjälle lojaaleja ulkomaalaisia, jotka ovat kenties asuneet jopa vuosia Ukrainalta miehitetyillä alueilla, saaden miehityshallinnolta jossain vaiheessa ns. kansantasavallan ”passin” (jolla ei käytännössä ollut vuosien ajan muuta kuin propaganda-arvo). Suomalaistaustainen päätoimittelija Janus Putkonen kehui olleensa ensimmäinen ulkomaalainen, jolle aikanaan myönnettiin ns. kansantasavallan ”passi” (v. 2016). Viime vuonna Putkosella oli aktiivinen rooli Venäjän järjestämässä näytöksessä, tuolloin hän kertoi seuranneensa tapahtumia akreditoituna ”tarkkailijana”.

Kuvakaappaus Janus Putkosen twiitistä syyskuulta 2022.

Edellä kuvaamieni seikkojen tähden olisi ensiarvoisen tärkeää, etteivät läntiset mediat omalla uutisoinnillaan synnyttäisi sellaista kuvaa, että Venäjän järjestämät näytösvaalit olisivat jollain tapaa luotettavat ja lailliset. Vuosi sitten, syyskuussa 2022 Venäjän järjestäessä miehittämillään alueilla (pois lukien miehitetty Krim) ”kansanäänestykset” liittymisestä Venäjään, läntisissä medioissa kuvailtiin tapahtumaa varsin laajalti ”kansanäänestykseksi”, tuoden samalla ilmi tapahtuman laiton luonne. Nyt silmiini on osunut joitain otsikoita, joissa tarpeellinen kriittisyys on heitetty jorpakkoon, esim. Ylen uutisen otsikko oli ikävällä tapaa epäonnistunut –

Venäjä järjestää aluevaalit Ukrainassa miehittämillään alueilla (6)

Silmissäni uutista ei pelasta edes se, että seuraavilla riveillä kirjoitetaan ”Venäjän miehityshallinto” sekä ”Venäjä on liittänyt alueet laittomasti itseensä” lisäten, ettei ”kansainvälinen yhteisö tunnusta niitä osaksi Venäjää”. (6)

Median rooliakin tärkeämpää on se, ettei läntinen yhteisö välitä Venäjälle signaalia, joka olisi mahdollista tulkita vaalien hyväksynnäksi. Virallinen Suomi on toistuvasti ilmoittanut antavansa tukensa Ukrainan suvereniteetille, eikä ole hyväksynyt Venäjän järjestämiä näytösvaaleja tai laittomia kansanäänestyksiä. Esimerkiksi marraskuussa 2018 Suomi antoi tukensa Ukrainan suvereniteetille eikä hyväksynyt äänestystulosta. (7)

Näin loppuun toteaisin vielä, että mielestäni meidän suomalaisten on myös syytä käydä keskustelua siitä, kuinka toimia sellaisten kansalaistemme kohdalla, jotka aktiivisesti osallistuvat jonkin maan riveissä tai puolesta toimintaan, jonka tarkoituksena on vaikuttaa (heikentämällä) kolmannen valtion alueelliseen yhtenäisyyteen. Tämän kirjoituksen kontekstissa, kuinka toimia niiden kansalaistemme kanssa, jotka ovat aktiivisesti tukeneet (ei aseellisesti) Venäjän sotatoimia ja miehityshallintoa osissa Ukrainaa. Tämä ei aseellinen tuki pitää sisällään moninaisia tehtäviä ns. vaalitarkkailijana toimimisesta propagandan levittämiseen sekä yhteistyön tekemiseen miehityshallinnon turvallisuuskoneiston kanssa, johon esim. Janus Putkonen on syyllistynyt, mikä kävi ilmi Egorova Leaksin yhteydessä. (8) Keskustelua, johon viittaan kappaleen alussa, olisi syytä käydä myös Eduskuntatalon seinien sisäpuolella. Luonnollisesti toivon tällaisen keskustelun johtavan lakitekstin muodossa ilmenevään konkretiaan. Nimittäin tämänhetkinen tapahtumattomuuden ilmapiiri indikoi sen puolesta, ettei ole välineitä puuttua näiden operaattoreiden toimintaan – vai onko kyse halun puutteesta?

 

Marko

 

Lähteet:

1. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

2. Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents.

3. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2014/03/pro-russian-extremists-observe.html

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000728868.html 

5. https://twitter.com/JanR210/status/1698794020707643795 

6. https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-174213 

7. https://twitter.com/Ulkoministerio/status/1060805502739845120 

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

*: Tilanne Venäjän miehittämillä alueilla huomioiden en anna tämän enempää tietoa alueella asuvista tutuistamme. En myöskään anna tämän tarkempaa tapahtumakuvausta, koska on mahdollista, että eri paikkakuntien välillä on käytännöissä eroja sen suhteen, kuinka miehittäjä toimii ja millaisia joukkoja he operaatiossa käyttävät pakottaessaan paikalliset antamaan ”äänensä”.

Lähteinä olen käyttänyt myös muita Anton Shekhovtsovin havaintoja ja blogitekstejä, joista osaan löytyy toimivat linkit toukokuussa 2021 julkaisemastani kirjoituksesta Venäjän ja eurooppalaisen äärioikeiston poliittinen yhteistyö Ukrainalta miehitetyillä alueilla. Aiemmin samana vuonna kirjoittamassani blogissa tarkastelin Venäjän ja eurooppalaisen äärivasemmiston yhteistyökuvioita, jolloin esille nousevat myös ns. vaalitarkkailijat.

Historian siipien havinaa: ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia miehitetyssä Donetskissa –

 

parantumattomia haavoja ja loppumatonta tuskaa 

Ukrainassa vietettiin tällä viikolla puolustajien muistopäivää, päivän historia juontaa elokuulle 2014 ja Ilovaiskin tragediaan – samalla se muistuttaa meitä kaikkia Ukrainan sodan tosiallisesta kestosta. Sota Ukrainassa ei suinkaan alkanut puolitoista vuotta sitten 24. helmikuuta 2022 vaan sodan siemen kylvettiin jo helmikuussa 2014 Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan ja liekkiin sota roihahti Venäjän aloittaessa sotaan johtaneen operaation Ukrainan itäosissa saman vuoden keväänä.

Ilovaiskin tragedian tapahtumahetkenä Ukrainassa oli jo käyty sotaa useiden kuukausien ajan. Ilovaiskin tragedia – joukkomurha – on seurausta Venäjän kanssa tehdystä sopimuksesta ja sen rikkoutumisesta. Elokuussa 2014 ukrainalaiset olivat edenneet miehitetyn Donetskin kaakkoispuolella Ilovaiskiin saakka, Venäjän perustamat nukketasavallat olivat romahtamaisillaan sen puuttuessa suoraan asevoimillaan tapahtumien kulkuun. Tämän puuttumisen eräs seuraus oli Ilovaiskin tragedia, jossa venäläiset tulittivat ukrainalaisia sotilaita ja vapaaehtoisia heidän vetäytyessä sopimuksen mukaisesti humanitääristä käytävää pitkin Ilovaiskista lounaaseen poikki auringonkukkapeltojen venäläisten ryhtyessä epäsuoralla tulella moukaroimaan vetäytyviä joukkoja. Tulituksessa ja taisteluissa menehtyi, katosi ja venäläisten vangeiksi yhteensä satoja ukrainalaissotilaita ja vapaaehtoisia.

Vastuullisena venäläisupseerina Ilovaiskin massamurhaan pidetään 247. ilmarynnäkkörykmentin 1. pataljoonan komentajaa, everstiluutnantti Dmitri Lissitzkiä, joka palkittiin Venäjän sankarin arvonimellä vuonna 2015. Lissitzki menehtyi epäselvissä olosuhteissa maaliskuussa 2022.

Läntinen media mielellään mainitsee helmikuun 2022 sodan alkuhetkenä unohtaen vuodet ja samalla tuhannet uhrit, jotka ovat tulleet Venäjän hyökkäyssodan seurauksena ennen helmikuuta 2022. Olen itse seurannut Venäjän Ukrainassa aloittamaa sotaa sen ensihetkistä lähtien, kirjoittanut sodasta ja elämästä Venäjän miehittämillä alueilla jo yli yhdeksän vuoden ajan. Osa näistä sodan ensimmäisten vuosien kirjoituksista julkaistiin SSS-Radiossa Virossa, kuten seuraava arkistoita löytämäni kirjoitus.

Kirjoitus itsessään ei tarjoa meille nyt – tämän hetkisen tiedon valossa – mitään uutta, mutta kun huomioimme, että se on alun perin kirjoitettu joko vuoden 2015 lopulla tai hetimmiten seuraavan vuoden alkupuolella, niin kirjoituksen kautta meille avautuu näkymä tapahtumiin, jotka tuolloin olivat tapahtuneet ”hetki sitten”. Kirjoituksessa kuvaan myös tapahtumia ja elämää Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, sitä kuinka sortokoneisto alkaa tunkea lonkeroitaan kaikkialle ja kuinka lopulta miljoonien ihmisten kotiseutu vajoaa Kremlin johtamaan totalitarismiin.

Ne ihmisoikeusrikkomukset ja sotarikokset, joihin Venäjän pystyttämä miehityshallinto Donbasissa syyllistyi piirtää meille myös kuvan siitä, millainen tulisi olemaan ukrainalaisten kohtalo venäläisessä maailmassa – Russkij mir’issä – jos koko Ukraina päätyisi Venäjän käsiin.

Alla oleva teksti on muutamia korjauksia ja tekstin muokkauksia lukuun ottamatta muodossa, jossa sen aikoinaan julkaisin. Alkuperäistekstissä hyödyntämieni paikallislähteiden nimiä tai muitakaan tietoja en (luonnollisista syistä johtuen) julkaise. Ehkäpä vielä koittaa aika, jolloin he pääsevät ääneen omilla kasvoillaan – jos ei muuta, niin todistamaan sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Ihmisoikeusrikkomuksia ja sananvapauden polkemista Donetskin ”kansantasavallassa” 

Olen aiemmin sivunnut aihetta viesteissäni SSS-Radion Facebook-sivulle, kyseisissä viesteissäni olen nostanut esille tilannetta Donetskissa siviileiden näkökulmasta tarkasteltuna, olen myös pohtinut useammassa viestissä sananvapauden ja ilmaisunvapauden toteutumista ns. Donetskin kansantasavallassa – tuolloin olen nostanut esille Suomen kansalainen Janus Putkonen toimet Donetskin kansantasavallassa ja uutistoimisto DONi Newsissä (1) ynnä pohdiskellut sitä mikä merkitys hänen toimilla on ollut siinä, että kesällä 2015 kahden suomalaisen toimittajan akkreditoinnit alueelle evättiin. Tässä kirjoituksessani en puutu journalistien kohteluun kuin sivuhuomioina, sen sijaan pyrin tarkastelemaan edes jollain tasolla alueella tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia sekä nostamaan jälleen kerran esille sen millaisissa olosuhteissa alueen siviilit joutuvat elämään ja millaisen kohtelun kohteeksi sellainen siviili voi joutua, joka ei jaa ”kansantasavaltalaista unelmaa”. Kirjoitukseni lopussa noukin esille muutamia esimerkkejä alueen Donetskin tapahtumista viime ja sitä edellisen vuoden puolelta, nämä tapahtumat ovat sellaisia, joita omat kontaktini alueella ovat todistaneet – joista heillä on konkreettisia silminnäkijähavaintoja pelkkien kuulopuheiden sijaan. Mutta alkuun yleisluontoisempaa aiheen tarkastelua.

Viimeisimpien viikkojen kuluessa aihe on noussut useamman kerran esille muissakin kuin ukrainalaisissa medioissa, ikävä kyllä en ole nähnyt aihetta käsiteltävän riittävällä vakavuudella medioissa koto-Suomessa – olen yrittänyt löytää laaja-alaisempaa kattausta aiheesta, mutta sellaiset tuntuvat loistavan poissaolollaan. Pieniä mainintoja löytyy sieltä täältä mutta muutoin ihmisoikeusasioiden käsittely on kovin vähäistä, oikeastaan olematonta blogimaailman ulkopuolella. Sikäli aiheen ohittaminen yllättää, koska aiheesta on kuitenkin kirjoitettu maailmalla kohtalaisen paljon ja useampiakin raportteja on julkaistu – joskin on huomioitava, että esim. HRW ja Amnesty raporteissaan ovat kiinnittäneet enemmän huomiota Krimin ihmisoikeustilanteeseen kuin vallitsevaan – heikkoon – tilanteeseen Donbassin alueella, mutta huomiotta Itä-Ukrainakaan ei ole jäänyt.

Niin sanotun Donetskin kansantasavallan alueella suoritetut ihmisoikeusrikkomukset voi jakaa useampaan osa-alueeseen. Ensinnä tulevat vangittuihin Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoisjoukkojen sotilaisiin kohdistetut rikkomukset, joissa vangittuja sotilaita ei ole kohdeltu asiaankuuluvalla tavalla. Amnesty Internationalilla on todisteita siitä, että huhtikuussa 2015 Arseni Pavlov, paremmin tunnettu nimellä Motorola, on ”ampunut kuoliaaksi” 15 vangittua ukrainalaissotilasta. (2) Motorolan suorittamat teloitukset ei ole ainoita laatuaan, viitteitä muistakin vankien teloituksista on olemassa, mutta teloitusten ohella vangittuja ukrainalaissotilaita (statuksesta riippumatta) on kohdeltu separatistijoukkojen, yleisön ja paikallis- sekä venäläismedian toimesta nöyryyttävästi, heitä on marssitettu julkisesti sekä häpäisty julkisesti useamman kerran Donetskissa. (3 ja 4) Näiden ohella on syytä muistaa myös Nadija Savtšenko tapaus, häntä ei millään muotoa ole kohdeltu kuten sotavankia tulee kohdella – hänen pidättämiseen ja siirtämiseen Venäjälle ja hänen oikeudenkäyntiin liittyy runsaasti kritisoitavaa. Nadija Savtšenko on monellakin tapaa antanut kasvot sille kuinka kansainvälisten oikeuksien vastaisesti ns. kansantasavallat kuin myös Venäjä – ja hänen tapauksessa etenkin Venäjä – on toiminut. Savtšenkon oikeudenkäyntiä kuvaa parhaiten se, että oikeudenkäyntiä voi pitää ”oikeudenkäynnin irvikuvana”.

Teloitusten ja vankien väärinkohtelun ohella ongelmana on se, että on olemassa vankeja, joiden olinpaikka ei ole tiedossa. Ukrainan viranomaisilla kuten ei omaisillakaan ole tiedossa ovatko nämä ”kadonneet” kuolleet ja jääneet taistelukentälle, vangittu ja siirretty tuntemattomaan sijoituspaikkaan tai onko heidät mahdollisesti tapettu jossain myöhemmässä vaiheessa, näitäkin ”kadonneita” on joitain kymmeniä. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa ruodi varsinaisten sotavankien kohtelua tämän tarkemmin, vaikka aihe kokonaisuudessa ansaitsisi tarkempaa käsittelyä, koska sotavankien kohtelu pitää sisällään huomattavat määrät väärinkäytöksiä teloitusten lisäksi. Yllä esille nostamani vankien häpäisyt ja julkiset nöyryyttämiset, tilaisuudet, joissa siviilit pääsevät lyömään vankeja ja sylkemään heidän päälle ovat ehdottoman rikollista toimintaa. Aivan kuten ovat vankien kiduttamiset, joista on lukuisia suoria ja epäsuoria todisteita, sosiaaliseen mediaan on ladattu videoita, joissa militanttijoukkojen miehet ja naiset nöyryyttävät ja kiduttavat vankejaan: videoita, joissa vankeja lyödään, pakotetaan syömään hihamerkkejä vangitsijoiden uhatessa heitä aseilla etc. Seuraavaksi siirryn siviileiden kohteluun aloittaen muutamista julkisuuteen nousseista tapauksista.

Ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut militanttien hallinnoimalla alueella käytännössä koko ”kansantasavaltojen” olemassa olon ajan. Keväällä 2014 Slovjanskin ja Kramatorskin miehittämisiä seuranneina viikkoina useita paikallispoliitikkoja ja paikallisia, jotka eivät tukeneet tuolloin venäläisen entisen tiedustelu-upseerin Igor Girkinin eli Igor Strelkovin johtamaa hallintoa pidätettiin ja lukuisia tapettiin pidätysten aikana – useita pidätettyjen ruumiita löytyi kevään aikana militanttien hallinnoimalta alueelta ja vielä senkin jälkeen, kun alueet siirtyivät takaisin Ukrainan hallintaan myöhemmin kesällä. Huomiota herätti myös Strelkovin määräys ottaa käyttöön Josef Stalinin sodanaikainen 22. kesäkuuta 1941 julistama poikkeuslaki, tämän lain perusteella teloitettiin useita vangittuja, joukossa pikkurikollisia – kuten Aleksei Pitško, jonka syntilistalta löytyi vähäinen varkaus. (5)

Tällä hetkellä kadonneiden kokonaismäärä on 774 (6) – joukossa on niin sotilaita kuin myös siviilejä, militantit ilmoittavat kadonneiden määräksi 480 ihmistä. Kuinka moni näistä kadonneista on kuollut, on arvailuiden varassa? Kadonneet ovat vain yksi ongelma tässä kysymyksessä, heidän ohella on huomioitava ne lukuisat raportit alueelta, joissa kerrotaan pidätettyjen siviileiden pahoinpitelystä ja järjestelmällisestä kiduttamisesta (7) – julkisen nöyryyttämisen ohella. Kiduttamisen ohella vankeja on teloitettu, eivätkä teloitukset välttämättä ole mitään ”yksittäistapauksia”, koska 16 % vangituista kertoo todistaneensa teloituksia. Kidutuksessa on käytetty fyysisen väkivallan ohella myös henkistä väkivaltaa, 12 % kidutetuista on naisia. Kidutuksen yleisyydestä kertoo jotain se, että haastatteluiden mukaan 71 % vangituista on kokenut joko fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa – tai molempia, yksistään virallisen datan mukaan 1333 siviiliä on ollut vangittuna, saman kohtalon on kokenut myös 27 toimittajaa, sotilaista ja vapaaehtoistaistelijoista puhumattakaan. Seksuaalinen väkivalta ja sen käyttö on toistaiseksi ollut ”kätketty ongelma”. Toistaiseksi vain yksi vankina ollut mies on kertonut naisten raiskauksista ja hyväksikäytöistä – raiskauksia on myös suoritettu kasviksilla. Naiset ovat olleet toistaiseksi hiljaa – ymmärrettävistä syistä johtuen.

Siviileiden perusoikeudet ovat rajoitetut alueella, käytännössä siviileillä ei ole juurikaan mahdollisuutta esittää julkisesti miehityshallintoa vastustavia mielipiteitä – asukkailla ei ole todellista oikeutta ilmaista mielipiteitään julkisesti. Useamman kerran on myös todistettu se, että ns. paikallinen hallinto hyväksyy täysin mielivallan mikä kohdistuu hallintoa vastustaviin siviileihin. Siviilit, jotka ovat yrittäneet ilmaista Ukrainan laillista hallintoa kannattavia mielipiteitä, tai joita epäillään sellaisista, on pahoinpidelty ja nöyryytetty muiden siviileiden toimesta. (8) Ukrainan hallintoa myötäileviä mielipiteitä ilmaisseita siviileitä on myös pidätetty ja viety pidätyskeskuksiin kidutettavaksi. Donetskissa on myös ilmiannettu ihmisiä hallintoa kritisoivista mielipiteistä, nämä ovat ainakin tietyissä tapauksissa johtaneet myös erinäisiin seuraamuksiin – vangitsemisia kidutuksineen. Tietooni on tullut useampi tapaus, jossa ”kahvipöytäkeskustelut” ovat johtaneet seuraamuksiin, joissa hallintoa kritisoinutta henkilöä on tavalla tai toisella rangaistu (esim. evätty työntekijöille jaettavaksi tarkoitettua ruoka-apua ja perusteena on juuri käytetty ”vääriä mielipiteitä” ja eräällä kerralla ilmoitettu, ettei luvattua bonusta tule, ja jälleen viitattiin ”vääriin mielipiteisiin”).

Miehitetyn Donetskin alueella on järjestetty lukuisia näyttäviä hallintoa tukevia paraateja, joihin on osallistunut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä – mahdollisesti enemmänkin. Niihin osallistuminen on monella työpaikalla käytännössä pakollista, osallistumattomuudesta tulee hyvin usein seuraamuksia, kyseessä voi olla palkanmaksun viivästyttäminen tai jonkin bonuksen epääminen. Vaihtoehtoisesti osallistujille voidaan jakaa ruokapaketteja, mikä toimii kohtuullisena kannustimena kaupungissa, jossa on pulaa elintarvikkeista tai vaihtoehtoisesti rahasta, jolla ostaa ruokaa itselle tai perheelle. Nämäkin toimet osoittavat omalla tavallaan sen, ettei alueen asukkailla ole oikeutta ilmaista mielipidettään vapaasti tai tehdä itsenäisiä päätöksiä sen suhteen haluavatko osallistua paraateihin tai julkisiin kokoontumisiin – osallistumattomuus tulkitaan merkiksi hallinnon vastustamisesta.

Militanttijoukkojen sekä Venäjän sodankäyntitapa on monin paikoin rikollista ja vaarantaa siviileiden hengen sekä omaisuuden. Pelkästään youtube-videoiden perusteella voidaan havaita kuinka militantit ja heitä tukevat venäläisjoukot ovat useita kertoja sijoittaneet tykistöään sekä raketinheittimiä asutuksen keskelle, paikoin tykistöä on sijoitettu asutuksen keskelle pidemmiksikin ajoiksi pysyväluonteisiin asemiin. Tiedossani on kesältä 2014 tapaus, jolloin Leninskin alueelle Donetskissa oli sijoitettu telatykkejä kerrostalojen ja omakotitalojen keskelle useamman päivän ajaksi. Alueelle sijoitetut telatykit osallistuivat myös tulitukitoimintaan tulittaen Donetskin länsi- ja luoteispuolelle sijoitettuja Ukrainan asevoimien joukkoja. Saamieni tietojen mukaan sinä aikana jonka telatykit olivat alueelle sijoitettuna ukrainalaisjoukot eivät tulittaneet alueelle sijoitettuja telatykkejä. Tässä kohdin valittu taktiikka säästi siviilihenkiä, epäilemättä Ukrainan ATO-operaatioon osallistuneet joukot olivat ottaneet opiksi alkukesän (v. 2014) Slovjanskin ja Kramatorskin piirityksistä. Tuolloin joukkoja syytettiin tarpeettomasta siviilikohteiden tulittamisesta, Donetskissa kyseisellä alueella vastaavaa ei tapahtunut koko kesän 2014 aikana.

Alueelle sijoitetut militanttijoukot ovat syyllistyneet Donetskissakin tekoihin, joita voi pitää selkeinä sotarikoksina. Separatistipropaganda on useita kertoja uutisoinut kranaatti-iskuista siviilikohteita vastaan ja syyttänyt niistä Ukrainan joukkoja. Sota on ollut pitkä ja aivan varmasti sodan aikana myös ukrainalaisjoukot ovat tulittaneet syystä tai toisesta siviilikohteita kaupunkialueella, mutta muutamissa tapauksissa voidaan selkeästi todistaa, ettei iskun takana voi olla ukrainalaisjoukot. Mediassa eniten huomiota on saanut trolley bus-isku 22. tammikuuta 2015, isku tapahtui Leninskin alueella, alueelta oli tuolloin reilut 15 kilometriä ATO:n asemiin. Alueella tehtyjen havaintojen (ml. kranaatinkappaleet & sirpaleet) perusteella linja-autopysäkkiä ja trolleybussia tulitettiin 82 millin kranaatinheittimellä. Venäjän käytössä olevien 82 millin kranaatinheittimien kantama on pääsääntöisesti 4,27 km (esim. alueella käytetyt 2B9 Vasilek tai 2B14 Podnos).

Myöhemmin olen saanut tietää, että Donetskissa militanttijoukoilla on käytössä ns. roska-autoja, eli kuorma-autoja, jotka ulkoisesti muistuttavat roska-autoa mutta joiden lavalle on sijoitettu esim. 82 millin kranaatinheitin (kuva). Syksyllä keskustellessani aiheesta alueella asuneen henkilön kanssa, hän kertoi sen kaltaisen kuorma-auton liikkuneen loppukesästä 2014 Donetskissa. Pidän hänen silminnäkijälausuntoa luotettavana, kuin myös sitä, että hän sanoi kertaalleen nähneensä, kyseistä ajoneuvoa käytetyn kaupunkialueella tulitoimintaan – kyseinen alue sijaitsi tuolloin selkeästi rintamalinjojen takana selustassa. 

Kuorma-auton lavalle sijoitettu 82 millin 2B9 Vasilek kranaatinheitin, Itä-Ukrainan miehitetyt alueet lokakuu 2014. 

Samoin kevättalvella 2015 sattunut länsimediassa olematonta huomiota ansainnut tapaus herättää ajatuksia (tässä kohdin jätän eksaktin kaupunginosan turvallisuussyistä mainitsematta). Jolloin kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin pari kranaattia tai räjäytettiin jonkin sortin pommeja. Kerrostalojen sisäpiha sijaitsee yli 15 kilometrin päässä rintamasta, vauriokuvausten perusteella käytetyt kranaatit eivät olleet järeitä (jäisessä maassa oli pieniä räjähdekuoppia, rakennuksista rikkoutui lukuisia ikkunoita, pari ovea hajosi sekä rakennuksen päätyseinää murtui – räjähdyksien seurauksena pari ihmistä sai lieviä vammoja). Teosta syytettiin militanttien toimesta Ukrainan asevoimia. Vauriot nähnyt ja tapahtunutta kommentoinut henkilö tuumasi sen olevan ”hevonpaskaa”. Hän piti sitä militanttien lavastuksena – pommeina tai vastaavana.

Alueen tilaa voi kutsua jonkin sortin anarkiaksi – valta on sillä, kenellä on voimaa eli käytännössä aseet tukenaan. Siviileiden kannalta asetelma on tietenkin hyvin ongelmallinen, koska toimivaa oikeuslaitosta tai poliisia ei ole olemassa. Ei etenkään sellaista oikeuslaitosta, johon voi luottaa ja joka tuomioissaan pyrkisi oikeudenmukaisuuteen ja noudattaisi lakia. Tiedossani on kuulo- ja silminnäkijähavaintoja, joissa aseistetut militantit ovat käyttäneet aseitaan hyvin vähäisistä tai suorastaan olemattomista syistä johtuen siviileitä vastaan. Esim. kesällä 2014 ul. K:lla sijainneella tarkastuspisteellä militanttien asemiehet ampuivat pysähtymiskäskyä noudattamatta jättäneen miehen. Jo miehen ampuminen tällaisen syyn tähden on osoitus rikollisuudesta, mutta asetelman teki vaarallisemmaksi se, että aseita käytettiin alueella, jolla on paljon asuintaloja ja siviilejä liikkeellä – oli siis olemassa oleva riski, että sivulliset haavoittuvat tai jopa kuolevat tulituksessa. Tämä ei ole ainoa kerta, jolloin kontaktini ovat nähneet käytettävän aseita Donetskin kaupunkialueella ts. selustassa hyvin olemattomasta syystä.

Omien havaintojeni mukaan siviileiden kohtelu on saanut aivan liian vähän huomiota mediassa. Etenkin nyt kun sota on pitkittynyt ja puhutaan ns. tulitauosta. Ukrainan sota on jäänyt paitsioon monen ollessa sitä mieltä, että sanktioista pitäisi päästä eroon ja jokin sopimus saada aikaan. Tästä ns. tulitauosta huolimatta etenkin ne Donetskissa asuvat siviilit, jotka eivät jaa militanttien ja Venäjän ”unelmaa”, elävät epävarmuudessa ja jopa pelossa anarkian ja diktatorisen hallinnon alaisuudessa. Ja tämä tulitaukokaan ei ole muuta kuin sana paperilla. Minsk II sopimuksen jälkeen, keväällä vallinnutta rauhallisempaa hetkeä lukuun ottamatta Donetskin alueella – pääasiassa lännessä ja luoteessa – on jatkuvaa taistelutoimintaa ja Venäjän tukemat militantit ovat rikkoneet tulitaukoa säännönmukaisesti, käytännössä päivittäin.

On monella tapaa tärkeää, ettei Ukrainan sotaa unohdeta. Unohtaminen tai mikä tahansa kaupankäynti voi heijastella paljonkin Venäjän lähiympäristöön ja antaa Moskovalle vääriä signaaleja. Mutta tässä kirjoituksessani en nyt tähän ongelmaa puutu, tämä kirjoitus oli laadittu yksinomaan muistellen ihmiskohtaloita alueella – yrittäen omalta osaltani tuoda julki sen todellisuuden mikä näissä ns. kansantasavalloissa vallitsee. Millainen ihmisoikeustilanne siellä vallitsee.

* * *

122 millin D-30 Ljaguška kanuunahaupitseja sijoitettuna Šahtarin stadionin ympäristöön miehitetyssä Donetskissa, talvi 2016.

Siihen mitä Ukrainassa on tapahtunut helmikuun 2014 jälkeen Venäjä on suurin syyllinen, ilman sen aloittamaa hyökkäyssotaa miljoonien ukrainalaisten ei olisi tarvinnut paeta kodeistaan, kymmeniä ja taas kymmeniä kaupunkeja ja kyliä ei olisi pommitettu hajalle, satoja tuhansia ihmisiä menehtynyt sotaan ja summittaisiin pommituksiin. Mutta toivon myös, että meillä lännessä on rohkeutta katsoa peiliin ja tehdä tiliä itsemme kanssa ja kohdella niitä poliitikkoja ja päättäjiä, jotka antoivat Venäjän mahdollisuuden hyökätä rajanaapureihinsa, ansaitsemallaan tavalla. Heitä löytyy täältä Suomestakin – nimiä minun ei nyt tarvitse ääneen lausua sillä itsekukin tiedämme, ketkä ovat tiliä tehneet venäläisellä verirahalla!

 

Marko 

 

Alkuperäisen kirjoituksen lähteet, osa linkeistä ei enää toimi elo-syyskuussa 2023.

1. https://dninews.com/?q=content/about-us 

2. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2015/04/ukraine-new-evidence-of-summary-killings-of-captured-soldiers-must-spark-urgent-investigations/ 

3. http://www.kyivpost.com/content/ukraine-abroad/agence-france-presse-rebels-parade-ukrainian-pows-through-shelled-city-378150.html 

4. http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/ukraine/11053807/Prisoners-of-war-marched-through-streets-of-Donetsk.html 

5. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1405055899517 

6. http://ua-pressa.com/polotica/101167-zniklimi-bezvsti-v-donbas-vvazhayutsya-774-ukrayincya-sbu.html 

7. http://euromaidanpress.com/2015/12/29/euromaidan-sos-war-crimes-in-occupied-donbas-prisoners-tortured-witnessed-executions/ 

8. http://www.nytimes.com/2014/08/26/world/europe/russia-ukraine.html?_r=1 

Muita lähteitä, mukaan lukien valokuvien lähteitä:

https://ukrainetoday.org/2023/03/26/revenge-for-ilovaisk-the-organizer-of-the-boiler-for-the-armed-forces-of-ukraine-was-liquidated-in-ukraine-photo/

https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/ukraines-opposed-independence-day-parades/ 

https://twitter.com/evergreen_dn/status/702480219115016193 

*: Alueen tuntumassa asunut paikallinen on todennut teon taustalla olevan Venäjän johtamat joukot. Hän on todennut hyvin suorasanaisesti venäläisten tulittaneen tuolloin johdinautoa (trolleybussia).

#StandWithUkraine 

Sotarikollinen Jan Petrovskin oikeusavustaja: suomalaismedian propaganda yllyttää kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan

 

Kirjoituksessani korkeintaan sivuan Suomessa vangitun venäläisen rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin perustajiin kuuluneen varakomentaja Jan Petrovskin tekoja Itä-Ukrainassa ja Ukrainassa menneinä vuosina. Petrovskin aikaansaannoksia ja siinä sivussa rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin toisen perustajajäsenen, uusnatsi Aleksei Miltšakovin taustaa, toimittaja Laura Halminen perkaa twiittilangassaan hyvin tarkasti, nostaen esille julmuuksia, joihin Miltšakovin ja Petrovskin johtama joukko-osasto, rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitš eli DShRG Rusitš on Ukrainassa syyllistynyt. (1) Kirjoituksessani huomio kohdistuu Petrovskin oikeusavustajaan, oikeustieteen lisensiaatti Natalia Malginaan, joka ei ehkäpä olekaan tehtävässään aivan sattumanoikusta.

Otsikossani kutsun Jan Petrovskia, nykyiseltä nimeltään Voislav Tordenia, sotarikolliseksi, termin käytölle on mielestäni perusteita. Laura Halmisen twiittiketju vastaa omalta osaltaan tähän kuin myös Petrovskin taistelutoveri Aleksei Miltšakovin avomieliset tunnustukset, joiden todenmukaisuutta ei ole tarve epäillä, koska ne käyvät yksiin muiden Itä-Ukrainan sotatoimialueella vuonna 2014 ja 2015 tehtyjen havaintojen ja todisteiden kanssa. Miltšakovin mukaan Petrovski on ”lopettanut” kuusi haavoittunutta ukrainalaissotilasta, videolla Petrovski seisoo Miltšakovin vierellä kieltämättä asiaa – ennemminkin hän tunnustaa teon todetessaan, ettei kukaan selvinnyt hengissä. Että poltimme ja lopetimme heidät kaikki. (2)

Petrovskin oikeusavustaja Natalia Malgina: suomalaismedian propaganda yllyttää kielteisiin asenteisiin Venäjää ja kaikkia venäjää puhuvia kohtaan

Lainaus on Natalia Malginan laajasta haastattelusta, joka julkaistiin tämän vuoden heinäkuussa Telegrassa. (3) Joka jaettiin myös Baltijan verkkosivulla otsikoituna ”Наталия Мальгина: русофобия в Финляндии никогда никуда не исчезала, она исторически всегда хранилась и лелеялась”, vapaasti suomennettuna Natalia Malgina: Russofobia ei ole koskaan kadonnut Suomesta, historiallisesti sitä on aina pidetty ja vaalittu. (4)

Haastattelut ja toimiminen lyhyellä varoitusajalla Jan Petrovskin avustajana oikeudessa saivat minut tutkimaan Malginan toimintaa hiukan tarkemmin.

Malgina itsessään on osoitus koulutetusta venäläisestä, joka on kyvytön tai haluton kriittisesti arvioimaan Venäjän tekoja ja sen kautta oman itsensä tekoja ja toimintaa, peilaamaan Venäjän toimiin Suomessa asuvien venäläisten kohtelua. Se, ettei hän uhraa ajatustakaan ukrainalaisten kärsimykselle vain korostaa asetelman nurinniskaisuutta. Sen sijaan hän uhriuttaa venäläiset, mikä näkyy välillisesti myös kohdassa, jossa hän kuvaa tehneensä poliisille tutkintapyynnön Jussi Halla-ahon tammikuisesta ”viestistä” venäläisille ukrainalaisen SignMyRocket-palvelun kautta. (5 ja 6)

Haastattelussa Malgina pitää osoituksena Suomessa vallitsevasta russofobiasta myös sitä, että hänen poliisille tekemänsä tutkintapyyntö Halla-ahon toiminnasta ei ole johtanut mihinkään toimiin puoleen vuoteen:

Заявление Наталии Мальгиной уже полгода лежит в полиции без движения. Это все, что нужно знать о русофобии в Финляндии. (7)

Väite on aivan absurdi, mikä Malginan pitäisi ammattitaustansa takia tietää. Käsittely ja tutkinta-ajat ovat venyneet poliisissa resurssipulan vuoksi kohtuuttoman pitkiksi. Siihen, ettei asia ole edennyt, ei ole syynä russofobia vaan resurssipula.

Malgina on myös erinomainen esimerkki uhriutuvasta venäläisestä, samalla hänkin omalla esimerkillään ja toiminnallaan osoittaa sen kuinka naiiveja tšuhnat (suomalaiset) ovat.

Natalia Malgina Aleksei Stefanovin haastateltavana.

Natalia Malgina on syntynyt Moskovassa, silloisessa Neuvostoliitossa, Suomessa hän on asunut jo kolme vuosikymmentä. Hänellä on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuus. Malginalla on Suomessa saatu oikeustieteen lisensiaatin koulutus, Venäjällä oikeustieteen (lakitieteen) maisterin. Luonnollisesti Malgina puhuu Jan Petrovskyn suulla, pyrkien esittämään asiakkaansa parhaassa mahdollisessa valossa, mutta ovathan Petrovskyn esittämät uhat kiduttamisineen enemmän kuin ”raflaavia”. Ne synnyttävät väistämättä ajatuksen tarkoituksellisesta toiminnasta, jonka avulla pyritään vaikuttamaan suomalaiseen oikeuslaitokseen, jotta se päätyisi olemaan luovuttamatta Petrovskya eli Voislav Tordenia Ukrainaan.

”Torden ymmärtää, että mikäli Suomi luovuttaa hänet Ukrainaan hän joutuu kidutettavaksi. On hyvin todennäköistä, että hän ei edes pääse saapumaan oikeussaliin vaan hänet niin sanotusti teurastetaan matkan aikana”. (8)

Tällaisilla lausunnoilla kenties ostetaan aikaa, jotta Venäjän valtio ehtii ryhtyä tarvittaviin vastatoimiin. Tällaisessa tapauksessa mieleen tulee ensinnä jonkin suomalaisen vangitseminen ja hänen käyttämistä kaupankäynnin välineenä Petrovskyn luovuttamiseksi Venäjälle. Venäjä on ryhtynyt vastaaviin toimiin ennenkin, itse asiassa lukuisia kertoja.

Malgina on siis oikeustieteen lisensiaatti. Suomessa hän toimii venäläisen Vasiliev, Klein & Usov -lakiasiantoimiston Helsingin toimiston johtajana. (9) Yrityksen verkkosivulla mainitaan Malginan osaamisalueiksi seuraavat:

Sopimusoikeus (Venäjä ja Suomi); Kiinteistöoikeus (Venäjä ja Suomi); Verolaki (Venäjä ja Suomi), mukaan lukien CFC-asiat; Suomen maahanmuuttolaki; Suomen ja Venäjän yhtiöoikeus; Suomen työ- ja työlaki.

Joista viimevuosien keskustelunaiheet huomioiden esiin nousee kiinteistöoikeus sekä maahanmuuttolaki. Kiinteistöoikeus luonnollisesti, koska venäläisten maa- ja kiinteistökaupat ovat olleet runsaasti esille viimeisimpien vuosien aikana.

Vasiliev, Klein & Usovin Helsingin toimiston kohdalla kiinnostavaa on se, että sama osoite (Malminrinne 2-4 D, 00100 Helsinki) on merkitty ainakin kahden pienemmän yrityksen käyntiosoitteeksi ja kummankin yrityksen taustalta löytyy nimenomaa Natalia Malgina. Kumpikin yrityksistä tarjoaa erilaisia konsultointi ja lakiasianpalveluita.

Malgina on mukana myös ”Avoin maailma koululaisten tukiyhdistys ry” toiminnassa. Kyseinen yhdistys käyttää samaa postilokero-osoitetta kuin edellä mainitsemani Malginan yritykset, sähköpostien ohjautuessa Malginan nimellä olevaan gmail-osoitteeseen. Yhdistyksen puhelinnumero on sama kuin Malginan yrityksillä sekä Vasiliev, Klein & Usovin Helsingin toimistolla.

Vasiliev, Klein & Usov -lakiasiantoimistossa oli jotain ennalta tuttua mutta kesti hetken ennen kuin muistin, että Artem Usov ja Daniel Klein olivat kaksikko, jonka kanssa suomalaistaustainen Jon Hellevig perusti lakiasiantoimisto Hellevig, Klein & Usov’in v. 2005. (10) Jon Hellevig kuoli Moskovassa toukokuussa 2020. Hän kuului myös Johan Bäckmanin lähipiiriin, mutta heilläkin taisi sukset mennä ristiin viimeisinä aikoina ennen Hellevigin kuolemaa.

Hellevig kuului myös niiden suomalaisten joukkoon, joihin Ukrainan kansallinen turvallisuus- ja puolustusneuvosto kohdisti sanktioita maaliskuussa 2019. (11 ja 12)

Venäjän hyökättyä elokuussa 2008 Georgiaan, Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli ”Ihmiset kummastelevat Georgian sotaa” (13), jonka ensimmäisillä riveillä pääsee ääneen Moskovasta Suomeen muuttanut Natalia Malgina:

”Kyllä itsellä on suru tavallisten ihmisten menetyksistä, - - - Malgina kertoo seuranneensa perheensä ja ystäviensä kanssa tilannetta pettynein mielin: ’Venäjää on erittäin ilkeällä tavalla provosoitu. Mitä Georgiassa oikein ajateltiin? Kaikista tällaisista toimista seuraa vastatoimia’.”

Valitettavaa on, ettei maailma ollut tuolloin rehellinen Venäjän toimien suhteen. Ei haluttu nähdä Venäjän kuukausia kestäneitä Georgiaan kohdistuneita provosoivia toimia, joihin se ryhtyi itse tai välikäsien ts. proxy-joukkojen avulla. Tästä huolimatta Malginan avaus artikkelissa on kuvaava – Venäjän hyökkäys nähdään vähintäänkin oikeutettuna vastatoimena ts. hän näki Venäjän uhrina jo tuolloin. Nyt hän uhriutuu yhdessä muiden venäläisten ja Venäjän kanssa näkemättä, tai haluamatta tunnustaa, syy-seuraus-suhdetta. Mitäpä mummivainaani sanoikaan r*ssistä…

 

Marko

Lähteet:

1. https://twitter.com/LauraHuu/status/1695010838296272965 

2. https://twitter.com/olex_scherba/status/1695449356445331777 

3. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04 

4. https://baltija.eu/2023/07/06/nataliya-malgina-rusofobiya-v-finlyandii-nikogda-nikuda-ne-ischezala-ona-istoricheski-vsegda-hranilas-i-leleyalas/ 

5. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04 

6. https://www.is.fi/politiikka/art-2000009315439.html 

7. https://telegra.ph/Bez-tormozov-kak-finny-unizhayut-i-vygonyayut-iz-strany-russkih-07-04 

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/oikeusavustaja-kiinniotettu-rusich-johtaja-saapui-suomeen-oleskeluluvalla-perheensa-kanssa/8765164#gs.4xjogb 

9. http://vkulaw.com/natalia-malgina-2/ 

10. http://vkulaw.com/about-the-company/ 

”Vasiliev, Klein & Usov is the successor of Podolsky, Vasiliev & Klein and was created after Artem Usov joined the firm in 2017. Both Artem Usov and Daniel Klein were co-founding partners of Hellevig, Klein & Usov in 2005.”

11. https://www.president.gov.ua/storage/j-files-storage/00/65/10/26ff8d8c25d2081f4e3666cba71bddf9_1553072270.pdf?fbclid=IwAR3jBgJV-Ew1ZSlcmPlZPi1lC4_tkXUKH0DoXY6E-ExadLqhe6Vmuj6e7B4  Hellevigiin kohdistuneet sanktiot s. 23.

12. Sanktioista blogissani ”Ukraina langetti sanktioita suomalaisille ja Suomessa asuvalle venäläiselle”, julkaistu 4. huhtikuuta 2019.

13. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004590225.html 

Kirjoitus pohjautuu 26. elokuuta 2023 julkaisemaani twiittilankaan.

Tietoja kirjoituksessa mainituista yrityksistä ja Avoin maailma koululaisten tukiyhdistys ry:stä.

https://www.yritystele.fi/yrityksen-tiedot/nordic-group-legal-and-accounting-services-oy/taloustiedot/1680486

https://proff.fi/yrityksen/nordic-group-consulting-oy/helsinki/yritysneuvonta/1949785-4I043Z 

https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/avoin+maailma+koululaisten+tukiyhdistys+ry/33832006 

Vasiliev, Klein & Usovin Helsingin toimisto.

Hellevig, Klein & Usov verkkoarkistosta.

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia

This text is based on my Finnish-language blog “Those ‘ordinary Russians’ fighting in the Armed Forces of Russia” (Fin. Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä), which I published on July 8, 2023. For readers’ information, I have added more individual pictures to the blog. You should also note that some of the Russians living in Finland I mentioned in the blog have lived in our country for years or even decades. So, their enlistment as mercenaries or their support of Russian warfare cannot therefore be explained by the fact that they had only lived in Finland for a short time. Due to the Finnish Criminal Code, I have covered the faces of some of the pictures. Persons whose faces are covered live permanently in Finland.

 

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia

Over the years, I have made observations and written them down in the form of blogs about Finns fighting in Russia’s proxy forces or Russian subordinate forces in Eastern Ukraine; equally, I have observed the participation of Finns and Russians living in Finland in anti-Ukraine campaigning and information warfare in Finland and other countries. Part of this kind of campaigning can be considered a hybrid influence aimed at Finland – in practice a hybrid war, because for Russia it’s all about warfare, not hybrid influence. We Finns just scorn the name hybrid war, perhaps because in our mind’s warfare has a more concrete purpose meaning “blood and guts.”

In this blog, my attention is focused especially on Russians living in Finland who enlist in the Russian forces in Ukraine or support Russia’s military operations in Ukraine, some have been doing this since 2014, when the war in Donbas began.

Photo collage of Finns and Russians living in Finland working for Russia.

On June 27, 2023, Helsingin Sanomat published a background article “On Russia’s side” (Venäjän puolella), in which the journalists examined the hidden network of foreign fighters who fought in the Armed Forces of Russia in Eastern Ukraine. Marie-Agnes Strack-Zimmermann, chairwoman of the German Parliament’s defense committee, said the following about the network in question:

“Such people with real war experience - who possibly killed others without remorse - are dangerous to our society.” (1)

With the article, I decided to write a blog about my own observations about Russians living in Finland (or people who speak Russian and living in Finland) who have participated in the war with the Russian forces in Eastern Ukraine in one way or another. This group also includes Russians who lived in Finland and have returned to Russia after February 24, 2022, to participate in Russia’s brutal war against Ukraine.

However, at the beginning of my writing, a brief review of the involvement of Russians or pro-Russians living in Finland in activities supporting Russia and influence in Finland, after Russia’s occupation of the Crimean Peninsula (February-March 2014) and the war started in Eastern Ukraine in April 2014. Their activity has been so long-term, and it has involved so much various levels of activism that this review only includes some key points and noteworthy events (with sources and background text links).

One of the most significant branches of this activity, influence and activism that includes targeted harassment is the result of an article written by Yleisradio journalist Jessikka Aro about the Russian troll factory. (2) Mainly Finns participated in the widespread harassment (it was practically psychological violence), but in which e.g., Johan Bäckman use of his contacts in Russia building it up. He also used various Russian media for a smear campaign against journalist Aro. I recommend everyone to read the non-fiction book ‘Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta’ of Russia’s information war written by Jessikka Aro and translated into several languages.

For years, attention in Finland was paid only to information influencing and propagandistic communication carried out by Russia and the Russians living in our country. Involvement in other activism and possible hybrid warfare operations emerged more broadly in connection with investigations related to special real estate deals and construction projects. But even then, Finland was careful not to talk about Russia’s possible hybrid operations or preparations for some Gray area activity. In her book ‘Putinin pihapiirissä,’ Tuula Malin brings up vague business acquaintances along with numerous shady real estate transactions. Despite this, e.g., in the case of Airisto’s pearl (Airiston Helmi), the official communications in Finland spoke of financial crime, while in Latvia, on the other hand, in the case of the same oligarch – Pavel Melnikov – there was essentially a more direct reference to possible security threats that the person’s holdings in the country create. (3)

The support of the Russian administration’s politics and imperialist wars of conquest was best seen in Finland precisely in the field of information influence and propaganda war. After Russia occupied the Crimean Peninsula from Ukraine in February-March 2014, activities supporting Russia began to be organized more widely in Finland, by Finns who support the Russian regime and Russians living in Finland. In the beginning, their public activities were oriented towards events that received media coverage. At that time, the attitude of the Finnish media to the events was childishly naive, some journalists even seemed to believe the propaganda stories about “separatism” in Donbas and “persecuting the Russians.” The later events were clearly more propagandistic, which the Finnish media could take a more critical view of.

In addition to the organization of various events and occasions, association activities played a more visible role, in which Finns and persons of Russian background living in Finland – or persons who declared themselves Russian in the armed forces – actively participated. Among the prominent associations, the DNR-edustamiskeskus ry ( appeared as the official representative of the “Donetsk People’s Republic” in Finland. Naturally, it didn’t really have that role, even though the people behind the operation claimed so. The Ministry of Foreign Affairs of Finland had to correct the disinformation spread by the association. (4)

DNR-edustamiskeskus ry and Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa organized a few Christmas parties, which were attended not only by Finns but also by Russians living in Finland. At least once among the guests was also Natalia Nikonorova from the occupied territories of eastern Ukraine. At that time, Nikonorova appeared at the event in the role of “Foreign Minister,” which role she had in the puppet administration appointed by the Kremlin. In the first years of its activity, DNR-edustamiskeskus ry was highly active as a spreader of propaganda and disinformation. Propaganda material from Russia and the occupied territories of eastern Ukraine was also brought to Finland through it. In the last years of visible activism, among the collaborators of DNR-edustamiskeskus ry was also RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, which supported the imperialist policy of the Russian government, and was headed by Daria Skippari-Smirnov at the time.

Under Skippari-Smirnov’s leadership, the first Immortal Regiment March was organized in Finland in May 2017. (5) After this, Skippari-Smirnov has organized two more Immortal Regiment marches in the name of RUFI and, after the corona pandemic, in May 2022, a car march that ended in Helsinki. During the active years, a lot of disinformation and pro-Russia propaganda was shared on the association’s social media platforms and website. Under the leadership of Skippari-Smirnov, the association also played a prominent role in the journey to the Russian-occupied Crimean Peninsula in the spring of 2018.

Johan Bäckman’s recruitment of fighters to the Russian proxy forces in Eastern Ukraine (especially in 2015 and 2016), and the delivery of various materials to the war zone in Eastern Ukraine through Russia, played its part in the activities in Finland. People of Russian background living in Finland and the companies they own also have part of this activity. (6)

I have previously written several blogs on the subject, the most recent one in December 2021. In recent years, the Finnish media have also more actively examined such activities and direct participation in hostilities in the Armed Forces of Russia – this was also the case in the extensive article published in Helsingin Sanomat and the articles published in Yleisradio in autumn and winter 2021. (7 and 8) In my blogs, I have focused mainly on the recruitment of fighters of Finnish background. But this time I am focusing on the participation of people of Russian background living in Finland in the war in Eastern Ukraine and specifically in the Armed Forces of Russia. Helsingin Sanomat’s article on ‘Venäjän puolella’ offers an excellent basis from which to proceed.

 

Onko tšuhna nenästä vedettävä – Are we Finns idiots, in Russian tšuhna is a derogatory term used for Finns

After the introduction, we can then move on to the matter itself, i.e., to examine the participation of persons of Russian background living in Finland in the Russian Army in the war in Ukraine. In my writing, however, I ignore the examination of the mercenary army connected to Gennadi Timchenko, which has recently caused a lot of buzz in Finland as well. (9) The reason for sidelining the topic is simple. A closer look at the mercenary army, or Redut, connected to Timchenko would make this article far too long. But the fact that before this year no attention was paid in Finland to Timchenko’s ownership of Redut, speaks volumes about the secrecy that has prevailed around Gennadi Timchenko on a wider scale. Note Timchenko also has Finnish citizenship!

In Finland, the idea that Vladimir Putin’s political opponents in Russia would automatically oppose the war (or the so-called special operation) has been pampered for a very long time. However, such a belief is completely wrong! In May 2023, Sergei Porohovoi, an activist of The Other Russia of E. V. Limonov party who lived in Finland for more than a decade, returned to Russia of his own free will, announcing that he was ready to join the forces of the Interbrigady movement operating in the Russian-occupied Donbas region as a volunteer. Interbrigady movement have been fighting against Ukraine as part of Russian forces in eastern Ukraine since 2014. The forces in question are suspected of having committed war crimes in the war zone of eastern Ukraine. According to an activist source known to Porohovoi, Porohovoi decided to return to Russia, after life in Finland became mentally impossible due to Ukraine frenzy and Russophobia. (10)

In The Other Russia of E. V. Limonov party, founded by Eduard Limonov, extreme leftism and fascism were combined into a national Bolshevik ideology. National Bolshevism is a political movement that combines nationalism and Bolshevism. The ideological anti-Americanism is also significant for the movement. The original goal of The Other Russia of E. V. Limonov party has been, among other things, referendums in Russian-majority areas in Russia’s border neighbours on joining Russia. Today, Russia has become radicalized to such an extent that National Bolshevism is not much different from the “ideology” in power in Russia, where Putinism and fascism have combined to form Russism. Now we must ask ourselves whether we have been a little too naive when it comes to Putin’s political opponents and our attitude towards them.

Porohovoi was one of Putin’s ideological opponents, but he has returned to Russia and is ready to participate in Russia’s brutal war against Ukraine, but how many ‘porohovoi’s’ have we raised on our knees?

In Helsingin Sanomat’s article on ”Venäjän puolella,” comments are asked from a Russian living in Finland, Pavel i.e., Pavel N, about his participation in the war with Russia against Ukraine. Pavel, like many others, acknowledges that he was on a humanitarian mission and did not participate in the fighting. The same was claimed by British citizen Benjamin Stimson, who years ago in Great Britain was sentenced to several years in prison for participating in the war in Russian proxy forces against the Ukrainian government. (11) Stimson, like Pavel, has appeared in pictures with an assault rifle in a war zone, which was enough for Stimson to be sentenced.

In the Helsingin Sanomat article, a picture of Pavel holding a weapon that looks like an assault rifle has been picked up. According to Pavel, it is a weapon used in airsoft. A couple of active reservists gave me a reasoned dissenting opinion, so it may or may not be an airsoft gun. On the social media of Pavel’s friends, you can find more interesting pictures in which Pavel N. also appears – in some of the pictures, armed.

Some of the pictures in which Pavel N. and his friends appear were probably taken in connection with airsoft, but the activity and training seen in some of the pictures reminds me of something other than airsoft. Based on the dilapidated buildings visible in the photos, they were taken somewhere other than Finland. Based on the names of the people in the photos, I would conclude that they were taken either around St. Petersburg in Russia or possibly in the eastern parts of Estonia.*

Pavel N., partial image of the original image.

“Airsoft” training “out there somewhere.”

A picture of the area where Russians living in Finland also go to practice “airsoft.” Location likely near St. Petersburg, Russia. 

The pictures inevitably remind me of the pictures from years ago that were published from the Partizan camps organized by the Russian Imperial Movement or from the camps of the Evraziyskiy Soyuz molodezhi i.e. ESM, which were attended by teens and a young adult from the eastern parts of Ukraine years before the war started by Russia in 2014. (12 and 13) ESM’s ideological “youth camps” were events where Eurasianism (or neo-Eurasianism) was spread to Russia's neighbouring countries through the networks created. Along with Evraziyskiy Soyuz molodezhi, similar activities were also carried out through Mezhdunarodnoe Evraziyskoe Dvizhenie, both based on the ideas of Aleksandr Dugin.

When browsing the social media network of Pavel N and his friends, there are also other persons of Russian background who declare their place of residence in Finland, who have delivered material aid at least since 2014 to the war zone of eastern Ukraine, more precisely, to the areas occupied by Russia. This means that, with a very high probability, they have driven to the area via Russia (at the very least guilty of the Ukrainian state border crime, at the most a lot more). “Cure Morozov,” who claims to be based in Turku, has published a picture on social media which are taken in frontline conditions, along with aid pictures.

Despite the international verdict and Russia's extensive war crimes, February 24, 2022, has not formed a limit to Russian support for Russia by Russians living in Finland or pro-Russian Finns. As can be seen from the Helsingin Sanomat article, Pavel N has been sharing PMC Wagner’s recruitment ads on social media since February 24, 2022, but has gone even further. I know of at least one case where a man of Russian background who moved to Finland a few years ago (before the corona pandemic) – Yevgeni K – has returned to Russia to participate in Russia’s war of aggression against Ukraine.

Yevgeni K’s background is so interesting that you would think it would also arouse our authorities. According to reliable information, before moving to Finland, he worked in Russia in special forces under the Ministry of the Interior in St. Petersburg and/or the Leningrad region, rising to the rank of officer. He moved to Finland after his service contract ended. Those who know him suspect (justifiably) that Yevgeni K hid his true work history and background when he arrived in Finland.

It can at least be stated that, so far, the actions of our authorities regarding the investigation of the actions of those who fought in the Russian forces have been quite lax. Coincidentally, just today Ilta-Sanomat published an extensive article that talked about the long-running investigation by the Häme police and The National Bureau of Investigation, the target of which is a Russian man living in Finland, who, according to Ukrainian sources, has fought in the PMC Wagner owned by Yevgeni Prigozhin. (14) It is noteworthy that the man was treated as a possible witness in the chain of events related to the shot down of Malaysia Airlines flight MH17.

Image from the Ilta-Sanomat article, July 8, 2023.

It is interesting that Suojelupoliisi – Finnish Security and Intelligence Service (Supo) has not publicly paid attention to the Finnish foreign fighters who fought in the forces of Russia in Eastern Ukraine. Instead, in his national terrorism threat assessment published this spring, Supo warns about individual extremists who have traveled to fight on the other side, i.e., with the Ukrainian forces. A journalist from Helsingin Sanomat asked Supo what they think about those Finns who have participated in the war in Donbas on the Russian side – “Does Supo consider them a security threat? What kind of security risk can they cause when they return to Finland?” (15) Supo’s answer was that they have nothing to comment on. Instead, according to researcher Kacper Rekawek, who specializes in foreign fighters who fought in Ukraine, foreign fighters who have returned to their home countries and fought in the ranks of Russia are especially now a security threat – “In practice, they are Russian agents.” (16)

The same evasion on the part of our authorities was already noticeable years ago, when I made a request for an investigation into the activities of Johan Bäckman and Janus Putkonen. I covered the case in more detail in my blog on December 4, 2021. For those who can’t read the blog, I state that the National Prosecution Authority decided that there is no reason for a preliminary investigation. I was hoping that tšuhna has caught on since then, but I’m afraid I’m wrong. The Russians are still laughing at the naive tšuhna!

 

Marko

 

Sources:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (Behind paywall). 

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html 

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

*: When analyzing the networks of people of Russian background living in Finland, it is also revealed that at least some of them have connections with the Russian imperialist Russian Imperial Movement, or RIM, headquartered in St. Petersburg. As well as to members of RIM who have fought in the Russian forces in eastern Ukraine.

RIM organizes military training for various groups in St. Petersburg and the Leningrad region. The courses organized by it have also been attended by members of the Nordic Resistance Movement. I would not consider it impossible that Russians living in Finland would go to RIM’s camps to train. Yes, maybe at these camps they practice that “airsoft”!

Note – In the near future, I will translate the continuation of this blog into English, where I will be more specific about the connections of Russians living in Finland to Russian extremists, such as the Russian Imperial Movement.

#StandWithUkraine