MH17: propagandaa tuutin täydeltä

 

Ukrainan sotaa kesällä 2014 seuranneille heinäkuun 17. päivä on syöpynyt mieliin – iltapäivällä kello 16.:20, Amsterdamista (Schiphol) Kuala Lumpuriin matkalla ollut Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER (lento MH17) tuhoutui Ukrainan ilmatilassa, sotatoimialueella, Hraboven kylän yllä. Putoamista seurasi totuudenetsinnän rinnalla hyökynä edennyt valheiden ja disinformaation tulva, johon ryhtyi venäläismedioiden rinnalla suuri joukko erilaisia vaihtoehto- ja vastamedioita, unohtamatta venäläisellä rahalla toimineita propagandamedioita. Alkuhetkillä totuuden etsintä jäi valheiden hyöyn alle, mikä oli tarkoituskin – voisin kuvitella, että venäläisten tarkoituksena oli kylvää valhetta niin paljon, että totuuden kaivaminen esiin valheiden alta olisi käynyt mahdottomaksi, onneksemme näin ei käynyt vaan sitkeyden, tarkkuuden ja erilaisille verkkoalustoille julkaistuiden kuvien ja videoiden myötä totuus kävi ilmi. Ehkäpä etsintään ryhdyttiin määrätietoisesti ja tarmolla, juuri tämän valheiden vuon tähden, koska se oli niin ilmeinen, moniulotteinen ja toisiaan poissulkeva, johdattaen samalla katseen yhteen suuntaan, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa totuus esille! Tässä MH17-projektini viimeisessä osassa luon silmäyksen tähän valheiden verkkoon – propagandan moninaisiin levittäjiin suomalaisia unohtamatta.

Osa valheista oli varmasti tahattomia, ensihetken tietämättömyyden ja epävarmuuden kylvämiä, kuten Tassin julkaisema uutinen ”Eyewitnesses claim Donbass militia downed Ukrainian An-26 plane”, joka löytyy edelleen tässä muodossa Tassin verkkosivulta. (1)

Joka on seurausta Igor ”Strelkov” Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä 17. heinäkuuta julkaistusta päivityksestä, jossa hän (ts. tilin sen hetkinen käyttäjä, joka ei arvioiden mukaan tuolloin ollut Girkin itse) kertoo militanttien pudottaneen Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen.

Moni varmaan pohtii sitä, että miksi Venäjä lähti tämän alkuasetelman jälkeen loputtomien valheiden tielle? Miksei Venäjä yksinkertaisesti kaatanut kaikkea Girkinin komentamien miesten niskaan pyrkien pelastamaan sen mikä oli pelastettavissa? Näihin kysymyksiin tuskin saamme koskaan vastausta. Ehkäpä Venäjän pyrkimyksenä oli yksinkertaisesti saastuttaa informaatioavaruus, saada aikaan tila, jossa totuus menettäisi merkityksensä erilaisten vaihtoehtoisien skenaarioiden (totuuksien) rinnalla, jonka jälkeen ei olisi enää mitään todellista tapahtumaa kuvaavaa totuutta vaan vaihtoehtoisia totuuksia, joista poimia haluamansa vastaamaan omia tarkoitusperiä. Venäjä pääsi vaarallisen lähelle tätä, edelleen moni Venäjän rajojen ulkopuolellakin toistaa jotain venäläisen ”tarinankerronnan” tuotosta, mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa Venäjän ei kuitenkaan onnistunut saastuttaa informaatioavaruutta täysin, ei niin paljon, että totuus olisi menettänyt merkityksensä. Kuten jo edellä viittasin, kenties valheiden vuo lisäsi halua paljastaa asian todellinen tila ja kuvata todellinen tapahtumaketju niin tarkoin kuin mahdollista – tehtävä, jossa Bellingcat lukuisien harrastajien myötävaikutuksella onnistui paremmin kuin hyvin.

 

Valtiollisesta propagandasta resonaattoreihin

MH17 tuhoon liittyvää jälkipyykkiä tarkasteltaessa voidaan aivan perustellusti todeta Venäjän valtiollisten toimijoiden keskittyneet enemmän kapuloiden heittämiseen rattaisiin kuin totuuden selvittämiseen. Propagandan tuottamiseen eivät ole syyllisiä yksin erilaiset valtiollisiin operaattoreihin ja rahoittajiin liitettävät mediat/ valemediat, vaan myös Venäjän valtion edustajat Vladimir Putinista lähtien ovat systemaattisesti toimineet propagandan tuottajina ja toistajina, organisaatioinakin myös sen tuottajina. Venäjällä systemaattiseen propagandan tuotantoon ja jakamiseen ovat syyllistyneet myös merkittävimmät valtio-omisteiset mediat televisiosta kansainvälisiin toimijoin, kuten Russia Today eli RT sekä Sputnik, kuin myös asevoimien media Zvezda (телеканал ”Звезда”).

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että myös Venäjällä on tahoja, jotka ovat pyrkineet totuuden selvittämiseen, osa tällaisista on tehnyt laajaa yhteistyötä Bellingcatin kanssa – tarkoitan nyt venäläistä verkkojulkaisu The Insider’ia – epäilemättä toimintaympäristö on ollut haastava, paikoin varmasti myös vaarallinenkin. Myös Novaja Gazeta on pyrkinyt tuomaan esille valtiollisesta propagandasta erovia (taustoitettuja) MH17 pudottamiseen liittyviä faktoja.

Valtionedustajien roolia tarkasteltaessa ei sovi unohtaa Venäjän suurlähetystöjen sekä kansainvälisten organisaatioiden edustajien roolia disinformaation ja propagandan tuottajina sekä jakajina. Venäjän edustajat YK:ssa kuin myös ETYJ:ssä ovat useammin kuin kerran herättäneet käytöksellään ja toiminnallaan pahennusta, Ukrainan sotatoimialueella disinformaation levittämisen rinnalla venäläiset ETYJ:n tarkkailijat ovat toistuvasti tehneet yhteistyötä Venäjän proxy-joukkojen edustajien kuin myös Venäjän asevoimien sekä turvallisuuselinten edustajien kanssa. Voimme varmuudella todeta joidenkin venäläisten ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluvien tarkkailijoiden työskentelevän Venäjän valtion turvallisuuselimille, kuten FSB:lle ja GRU:lle eli GU:lle. (2) Disinformaation ja propagandan ohella Venäjä on alankomaalaisten syyttäjien mukaan pyrkinyt aktiivisesti estämään MH17 tutkinnan. (3)

Venäjän valtiollisessa propagandassa toistuivat muutamat keskeiset teemat, joita erilaisten vaihtoehto ja propagandamedioiden evaluoimat tarinat täydensivät, näiden propagandamedioiden joukkoon kuului myös suomalaistaustaisen Janus Putkosen johtama, miehitetyssä Donetskissa venäläisellä rahalla toiminut, DONi News (toiminnassa v. 2015–2018). Putkosen rooliin johtavana suomalaisena MH17 propagandistina palaan myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Kuvan kokoamisessa hyödynnetty ukrainalaisen Hybrid Warfare Analytical Group’in taustatyötä.

Yllä olevaan kuvaan olen poiminut muutamia keskeisiä venäläispropagandan toistamia teemoja. Erikseen on hyvä myös mainita se, että Venäjä on myös esittänyt todisteina väärennettyjä satelliittikuvia, esim. 14. marraskuuta 2014 Venäjän valtiollinen televisiokanava kertoi julkaistusta satelliittikuvasta, jossa näkyi MH17 viimehetket. Veli-Pekka Kivimäki julkaisi kuvasta analyysin ”Russian State Television Shares Fake Images of MH17 Being Attacked” Bellingcatin verkkosivulla. Kyseessä ei suinkaan ollut ainoa kerta, jolloin Venäjä turvautui väärennettyihin satelliittikuviin pyrkiessään vakuuttamaan länsimaat Ukrainan syyllisyydestä. Niinkin varhain kuin vain muutama päivä MH17 pudottamisen jälkeen, 21. heinäkuuta 2014, Venäjän puolustusministeriö esitti todisteena satelliittikuvia, joihin se oli väärentänyt päivämäärätiedot. Tämänkin tapauksen Bellingcat kumosi, aiheesta artikkelissa ”MH17 - Forensic Analysis of Satellite Images Released by the Russian Ministry of Defence”.

Suuret mediat kuten RT ja Sputnik saavat uutisilleen suuren näkyvyyden, mutta kokonaiskuvassa ei missään nimessä pidä unohtaa suurta joukkoa eri sosiaalisen median alustoilla sekä verkkosivuilla toimivia medioita sekä aktivistien ylläpitämiä ryhmiä, jotka tuottamisen ohella levittävät varsin tehokkaasti ja toisinaan hyvinkin suurelle joukolle Venäjän narratiivia toistavaa disinformaatiota ja propagandaa, jossa MH17 kattaa usein vain yhden osan kokonaisuudesta. Varsin suurta osaa näistä medioista ja verkostoista toimitetaan Venäjän rajojen ulkopuolella (usein taustalla on kuitenkin venäläiseen rahaan tai tahoihin kytkeytyviä henkilöitä). Tällaisia medioita ovat esim. South Front, Global Research, ANNA-news, Life.ru, Russia Insider sekä huomattava joukko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella toimitetuista ”medioista” – tähän joukkoon DONi Newskin aikanaan kuului. Tavallaan Janus Putkosen päätoimittelema MV-lehti kuuluu nyt tähän joukkoon.

Tässä joukossa työskentelee myös itsenäisiä (omalla nimellä työskenteleviä) toimijoitakin, kuten Patrick Lancaster, Graham W. Phillips, hollantilainen Max van der Werff, joka päätyi viime vuoden lopulla otsikoihin Bellingcatin kumppaneineen tekemien Bonanza Media paljastusten myötä. Max van der Werffin rinnalla Bonanza Mediassa työskenteli RT:n entinen toimittaja Yana Yerlashova. Julkaistun aineiston kautta kävi ilmi se, että Bonanza Median toimittamaa/ tuottamaa materiaalia oli jaettu laajalti venäläisissä medioissa, kuten RT, RIA Novosti, Lenta.ru, Interfax ja Rossiyaskaya Gazeta, ja että se oli tehnyt yhteistyötä GRU:n kanssa. (4 ja 5) Kirjoitin tuolloin lyhyehkön ”MV-lehti osana MH17 disinformaatioverkostoa”-blogin Max van der Werffin ja Janus Putkosen useamman vuoden kestäneestä yhteistyöstä, joka paljastui jo aikanaan Egorova Leaksin yhteydessä vuonna 2016.

Max van der Werffiin verrattuna Patrick Lancaster on olennaisesti pienempi toimija, mutta vuosien työskentelyn myötä hän on koonnut oman (vakiintuneen) seuraajajoukon, ja aivan kuten Max van der Werff, myös hän on työskennellyt Janus Putkosen kanssa. Toisinaan nykymuotoisessa MV-lehdessä lainataan Lancasterin tuottamaa materiaalia. Lancasteriin liittyy merkittävä epäilys siitä, että hän on toimittanut väärennettyjä todisteita MH17 tutkinnassa mukana oleville tahoille. Joitain vuosia sitten hän laati lukuisia katsauksia vierailuistaan MH17 tuhoalueelle, vierailuista koostamissaan katsauksissa hän kuvaili löytäneensä kymmeniä ihmisluiden kappaleita, joiden hän väitti kuuluneen MH17 uhreille.

Lancasterin YouTube-kanavalta PL News Today. 

Nämä MH17 uhrien jäänteet Lancaster väitti löytäneensä kahden kämmenen kokoisen kiven alta.

Mutta tarkastellessamme kokonaisuutta ja disinformaation sekä propagandan huomattavaa määrää, emme voi unohtaa sosiaalisen median alustoja ja käyttäjiä, joiden joukossa on palkattuja trolleja sekä ”hyödyllisiä idiootteja” levittämään disinformatiivista tarinaa. Tässä kuviossa merkittävimpiin toimijoihin kuuluu Internet Research Agency eli IRA, paremmin tunnettu nimellä Pietarin trollitehdas, jonka toimintaa Yleisradion toimittaja Jessikka Aro on myös tutkinut.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 tuhoa seuranneiden päivien aikana IRA:n orkesteroima, Ukrainan asevoimia syyllistävä, kampanja tuotti yhteensä jopa 66 000 twiittiä. Twitterin vuonna 2018 antaman ilmoituksen mukaan, he ovat poistaneet twitteristä yhteensä lähes 4000 tiliä, jotka linkittyvät Pietarin trollitehtaaseen. (6) Twitterin lisäksi IRA toimi myös muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja venäläinen VK:ssa (VKontakte). Sen itse tuottaman materiaalin lisäksi sen toiminta on mahdollistanut myös muiden Venäjän narratiivia toistavien viestien näkyvyyden kasvun. Toisaalta sen työntekijät ovat myös myrkyttäneet keskustelua valheiden lisäksi myös häirinnällä sekä mahdollisesti maalitus- ja raportointikampanjoilla, esim. ukrainalaisiin keskustelijoihin on kohdistettu venäläisoperaattoreiden taholta käynnissä olevan sodan kuluessa lukuisia organisoituja kampanjoita, joiden tarkoituksena on hiljentää keskustelija. Ikävä kyllä sosiaalisen median alustojen heikkouksia hyödyntämällä tällainen raportointikampanja tuottaa toisinaan tulosta, asiallisia keskustelijoita suljetaan pois alustoilta – jopa lopullisesti.

MH17-propagandan yksi säie ulottuu luonnollisesti myös Suomeen – tässä yhteydessä Janus Putkosen roolia ei voi väheksyä, mutta hän ei suinkaan ole ainoa toistuvasti suomeksi MH17-propagandaa tai salaliittoteorioita julkaiseva taho. Kirjoitin viime vuoden maaliskuussa suomalaisesta MH17 disinformaatiosta, kirjoituksessani nostin esille keskeisiä toimijoita heidän yhteistyökumppaneineen, unohtamatta erilaisia keskustelufoorumeita, joiden kautta disinformaatiota koetetaan levittää eteenpäin. Koska kyseinen kirjoitus on edelleen varsin ajankohtainen, merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut, etenkään uusia huomioitavia disinformaation tuottajia ei ole ilmaantunut areenalle, ei tässä kirjoituksessa ole syytä uppoutua tähän suomalaiseen säikeeseen lyhyttä kommentointia syvällisemmin.

MV-lehden verkkohaulla löytyy hakusanalla ”MH17” yhteensä 13 uutista, joissa käsitellään Malaysia Airlinesin lennon MH17 tuhoa tai viitataan sen tuhoon, niin yksistään tätä kautta suomalaiselle yleisölle tarjotaan kohtuudella MH17-disinformaatiota luettavaksi. Putkosen työskennellessä miehitetyssä Donetskissa DONi Newsin päätoimittelijana, suomalaiselle ja englanninkieliselle yleisölle tarjottiin, ainakin lukumääräisesti, selkeästi enemmän MH17 propagandaa. Putkosen julkaisuhistoria kattaa myös ajan ennen siirtymistä miehitettyyn Donetskiin.

Asuessaan Suomessa Putkonen toimitti Verkkomedia-nimistä vastamediaa, jonka linja oli selkeästi länsivastainen. Jo kyseisen verkkojulkaisun lukijoille Putkonen tuotti MH17 disinformaatiota, esim. kirjoittamalla lukijoilleen (kumotuksi tulleen) kirjoitelman Venäjän julkaisemasta satelliittikuvasta, joka Putkosen – virheellisen – päätelmän mukaan todisti Ukrainan syyllisyyden. Julkaisemansa materiaalin perusteella voidaan päätellä Putkosen viehtyneen erityisesti teoriaan Ukrainan ilmavoimien osallisuudesta MH17 tuhoon. Putkonen on julkaissut tätä teoriaa tukevia kirjoitelmiaan suuren joukon Verkkomediaan mutta etenkin DONi Newsiin ja MV-lehteen.

Janus Putkosen julkaisemiin kirjoituksiin verrattuna hiukan laadukkaammin kirjoitettua denialismia ja salaliittoteorisointia tarjoaa disinformatiivisiin vastamedioihin kuuluva Vastavalkea, jonka verkkojulkaisussa on julkaistu useampi spekulatiivinen, salaliittoteorioita vilisevä tahi Venäjän narratiivia toistava kirjoitus Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta. Nämä kirjoitukset ovat pääsääntöisesti toimituksen tahi muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskila, tuotoksia. (7) Tämä denialismi leviää myös useille sosiaalisen median alustoille, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään Facebookissa.

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen joukko suomalaisia MH17-denialisteja, salaliittoteoreetikkoja ynnä kremliinejä on julkaissut kirjoitelmiaan lukuisilla alustoilla. Osa kirjoittajista on julkaissut itseään toistavia kirjoituksia blogeista Uuden Suomen puheenvuoro-palstaan – Jukka Nieminen kuului tähän porukaan. Nieminen näyttää julkaisevan vähintään kerran vuodessa (heinäkuussa) kirjoitelman, jossa hän toistaa samaa Ukrainaan (ja länteen) kohdistuvaa syytöstä. Hän on julkaissut kirjoituksiaan sinikivi-blogin ohella Uuden Suomen puheenvuorossa kuin myös Vastavalkeassa, ja mahdollisesti muillakin alustoilla. (8) Nieminen toistaa kirjoituksissaan hyvin vahvasti venäjämielistä ”tarinankerrontaa”, jota on havaittavissa myös Risto Koivulan tuotoksissa – tai tajunnanvirrassa, kuten kirjoituksessaan ”Ukraina ampui alas Malesian MH-17-matkustajakoneen v. 2014 provokaatiomielessä?”, joka on hyvin sekava (ja raskaslukuinen) kokoelma uutislainauksia, vastauksia, olettamuksia jne. Ja jossa toistuu ajatus Venäjästä kansainvälisen salaliiton uhrina. Koivula julkaisee myös blogia ”Hämeemmiäs”, jossa toistuvat jotakuinkin samat teemat kuin muissa hänen kirjoitelmissaan.

Salaliittoteorioita vilisevään Havaintoja Uudesta Maailmanjärjestyksestä -blogiin ilmaantui ensimmäinen salaliittoteorialla spekuloiva vain päivää MH17 pudottamisen jälkeen otsikolla ”Itä-Ukrainassa toteutettiin false-flag lentonäytös”, jonka otsikossa viitattiin ”false-flag” -operaatioon ja jossa viitattiin ”sionistiseen valtaeliittiin”. (9) Tämän jälkeen vastaavia, enemmän tahi vähemmän sakeita, kirjoituksia on julkaistu kyseisessä blogissa lukuisia.

Toisinaan myös joku vakavasti otettavampi henkilö heittää epäilyksen varjon MH17 tutkinnan ylle ryhtyessään toistamaan Venäjän disinformatiivista viestiä – perussuomalaisten Tom Packalén on kunnostautunut denialistina ja Venäjän tekojen puolustelijana useammankin kerran, niin Itä-Ukrainan sodassa kuin myös  Salisburyn hermomyrkkyiskun kohdalla. Myös muista maista löytyy omat ”packaléninsa”, esim. Alankomaissa parlamentaarikko Pieter Herman Omtzigt (CDA) on samalla tapaa surullisenkuuluisa hahmo, joka on valeuutisten levittämisen rinnalla syyllistynyt valetodistajan esittelyyn maan viranomaisille.

Tämän kirjoituksen myötä päätän MH17-projektini, jossa olen pääpiirteissään käynyt läpi MH17 pudottaneen Buk-M1 TELARin nro. 332 matkan tukikohdastaan Kurskin alueelta Ukrainan rajalle ja lopulta Itä-Ukrainaan heinäkuussa 2014. Olen myös luonut silmäyksen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin, jonka kalustoon MH17 pudottanut Buk-M1 TELAR kuului. Lopulta sarjan viimeisissä osissa huomioin JIT:n nimeämät neljä epäiltyä, päättäen urakan disinformaation ja propagandan täyttämään katsaukseen. Tässä vaiheessa huomaan uhranneeni aivan liian vähän aikaa ja tilaa 298 siviilille, joka menettivät henkensä kyseisenä iltapäivänä Buk-M1 TELARista laukaistun ohjuksen 70 kiloisen taistelukärjen räjähtäessä Malaysia Airlinesille kuuluneen Boeing 777-200ER:n rungon vasemmalla puolella, reilut pari metriä ohjaamosta etuoikealle. Mikään ei tuo heitä enää takaisin, sen sijaan oikeus, jota Venäjä välttelee, saattaisi edes hiukan vähentää heidän tuskaa.

Lainaan Tšernobyl-tv-sarjan oikeudenkäynnistä ydinfyysikko Valeri Legasovin sanoja:

”Jokainen valheemme kerryttää velkaa totuudelle.

Ennemmin tai myöhemmin velka pitää maksaa.”

Tänään Venäjä näyttää olevan samassa jamassa, missä Neuvostoliitto oli 1986 Tšernobylin ydinvoimalan neljännen reaktorin räjähtäessä. Velanmaksua odotellessa…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://tass.com/world/741164 

2. https://www.unian.info/politics/1166116-suspended-osce-monitor-confirms-hes-russian-gru-officer.html 

3. https://www.reuters.com/article/us-ukraine-crisis-mh17-idUSKBN20X2LL 

4. https://ukraineworld.org/articles/infowatch/mh17-investigation-twitter 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/11/12/the-grus-mh17-disinformation-operations-part-1-the-bonanza-media-project/ 

6. https://blog.malwarebytes.com/social-engineering/2019/07/malaysia-airlines-flight-17-investigation-shows-russian-disinformation-campaigns-have-global-reach/

7. https://vastavalkea.fi/?s=MH17 

8. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jukkanieminen11/mh17-ja-kuudes-vuosipaiva/ 

9. http://nwohavaintoja.blogspot.com/2014/07/ita-ukrainassa-toteutettiin-false-flag.html 

MH17: neljä epäiltyä

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudotusta käsittelevässä kirjoitussarjassa on edetty osaan, jossa käydään läpi eräitä Bellingcatin ja sen yhteistyökumppaneiden sekä JIT:n tutkimuksissa esille nousseita nimiä (epäiltyjä) taustoineen. Kirjoituksen keskiössä on JIT:n nimeämä nelikko – venäläiset Igor ”Strelkov” Girkin, Sergei “Khmury” Dubinsky ja Oleg “Gyurza” Pulatov sekä ukrainalaistaustainen Leonid ”Krot” Khartšenko, joita vastaan käydään tällä hetkellä oikeutta Alankomaissa. Vaikka kirjoituksen nimi viittaa epäiltyihin, tässä kirjoituksessa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneen Buk-M1 TELARin miehistö on sivuosassa, vaikka tuona hetkenä vaunujohtajana toiminut henkilö, kantaa tietenkin suuren vastuun siitä, että ohjus laukaistiin lähestyvää lentokonetta kohti. Lentokonetta, jota TELARin miehistö tuskin oli tunnistanut lähestyväksi matkustajalentokoneeksi, todennäköisesti he kuvittelivat – puutteellisten tietojen perusteella – ampuvansa alas sotilaskoneen. On kuitenkin parempi, että en tämän enempää spekuloi, koska silmiä ei pidä sulkea miltään vaihtoehdolta – ei edes tarkoitukselliselta toiminnalta.

Kirjoituksessa en myöskään ota kantaa siihen keitä kyseisen Buk-M1 TELARin miehistöön tuolloin kuului. Tiedämme, että kyseinen Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon, prikaatin 3. pataljoonaan, mutta TELAR oli siirretty 2. pataljoonan varustukseen kesäkuun 2014 lopulla, jolloin osia 2. pataljoonasta siirrettiin tukikohdasta Marshala Zhukovan länsipuolelta Ukrainan ja Venäjän rajanpintaan Millerovon kaupungin länsi- ja lounaispuolelle.

Voimme varmuudella myös sanoa sen, että maallikkoa ei kouluteta Buk-M1 TELARin käyttäjäksi parissa kolmessa viikossa, joten on hyvin todennäköistä, että 17. heinäkuuta 2014 sen miehistö koostui 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin henkilöstöstä. On kuitenkin mahdollista, että vakituisen miehistön sijaan tuolloin TELAR on ollut miehitettynä (tilanteen poikkeuslaatuisuuden tähden) tavanomaisesta poikkeavalla miehityksellä, esim. reserviläisillä tai toisesta prikaatista tuodulla miehistöllä. Todistaja- ja silminnäkijälausuntojen mukaan miehistö oli pukeutunut samanlaisiin univormuihin sekä kypäriin, joissa oli korvasuojat/ -läpät, mikä omalta osaltaan indikoi sen puolesta, että miehistön haluttiin erottuvat alueella sotivista proxy-joukoista ja paikallisista kootuista militanttiryhmistä.

”Like M58, X48 was present at the firing location. In short, this witness states that on July 17, 2014 in the afternoon, near a blockade of the self-proclaimed DPR on the road from Snizhne to Saur-Mogila, he saw a Buk driving and hear minutes later that a missile was launched. X48 saw the field catch fire and pinpoints where the missile was launched. That is the same location as emerged in the satellite image study. X48 states that the Buk drove to the road after the missile’s launch and also that there were four soldiers in an equal uniform. The uniform was khaki, with a helmet with those ears attached. These soldiers looked different from those at the blockade post.” (1)

Bellingcat julkaisemassaan kirjoituksessa viittaa myös venäläiseen miehistöön:

”It is therefore difficult to say whether Pulatov or his colleagues in the so-called GRU DNR could have given direct orders to a Russian Buk crew to shoot down an aircraft.” (2)

Alla 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun miehistö töissä, silminnäkijälausunnon kypärällä viitataan neuvostoajoilta periytyvään, yhä edelleen Venäjän asevoimilla käytössä olevaan vaunumiehistön päähineeseen. Suomessa asepalveluksen suorittaneet tuntevat päähineen kutsumanimellä ”nakkipipo”.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 3. pataljoonan latausvaunun nro. 333 miehistö töissä, (kuva todennäköisesti vuodelta 2010). (3)

Kesäkuun 19. 2019 Kansainvälinen tutkijaryhmä (JIT) nimesi nelikon, joita epäillään heinäkuun 17. 2014, tapahtuneesta Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta.

Entinen tiedustelu-upseeri, eversti, Igor ”Strelkov” Girkin, ”Ryhmä Krimin” komentaja ja ”DNR:n” ”puolustusministeri”. Dmytro Gordonin parin vuoden takaisessa haastattelussa Igor Girkin tunnusti olevansa henkilökohtaisesti vastuussa ainakin neljän ukrainalaisen teloittamisesta antaessaan teloitusmääräyksen, teloitettujen joukossa oli myös siviilejä. Siviilit teloitettiin vuodelta 1941 peräisin olevan Stalinin käyttöön ottaman sotatilalain perusteella, jota Girkin ryhtyi toteuttamaan Slovjanskin ja Kramatorskin alueella keväällä 2014.

Entinen Venäjän GRU:n (GU:n) tiedustelu-upseeri Sergei “Khmury” Dubinsky. Dubinsky toimi ”DNR:n” sotilastiedustelun päällikkönä keväällä ja kesällä 2014. Heinäkuun 17. päivä nauhoitetussa puhelinkeskustelussa Dubinsky toteaa Khartšenkolle (?) –

“they are at the spot and have already downed one Sushka [i.e. a Ukrainian ground-attack aircraft]” (4)

Puhelinkeskustelu käytiin noin 16:48, eli MH17 pudottamisen jälkeen mutta aikana, jolloin heillä ei ollut tietoa siitä, että Ukrainan ilmavoimien rynnäkkökoneen sijaan pudotettu kone kuului Malaysia Airlinesille. Kyseisenä päivänä (17.7.2014) Ukrainan ilmavoimat ei menettänyt ainoatakaan lentokonetta, ainoa sotatoimialueella pudotettu kone oli Malaysia Airlinesille kuulunut Boeing 777-200ER. Samana iltapäivänä Igor ”Strelkov” Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä laitettiin viesti, jossa mainittiin pudotetun Antonov An-26 kuljetuskone. On epävarmaa, kuka Girkinin lähipiiristä kyseisenä iltapäivänä käytti, arvioiden mukaan se ei kuitenkaan ollut Girkin itse. Kun kävi ilmi, että kyseessä ei ollut Ukrainan ilmavoimien (kuljetus)kone vaan MH17, Girkinin viesti poistettiin. Eri alustoilla käyty viestintä omalta osaltaan paljastaa sen, ettei alueella olleilla venäläisupseereilla ollut tietoa siitä, mikä kohde tuolloin  pudotettiin, eikä ohjuslavetin omalla tutkalla kyetty muodostamaan kattavaa tilannekuvaa. MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli Igor ”Bez” Beslerin osaston Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Ilmoituksen myötä Snižnen eteläpuolella asemissa ollut Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Tätä nykyä Dubinsky viettää rauhallisia eläkepäiviä Venäjällä ottamatta Alankomaissa käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä kovinkaan vakavasti.

Venäjän maahanlaskujoukkojen (VDV) entinen everstiluutnantti Oleg “Gyurza” Pulatov, ”DNR:n” sotilastiedustelun toisen osaston (divisioonan) päällikkö. Pulatov on ainoa syytetyistä, joka on palkannut lakimiehiä puolustamaan itseään oikeudessa Alankomaissa, jossa hänen tiimiinsä kuuluu lakimiehet Boudewijn van Eijck ja Sabine ten Doesschate sekä venäläinen lakimies Elena Kutina. (5)

Pulatov oli todennäköisesti korkea-arvoisin proxy-joukkojen upseeri alueella, jolta Buk-M1 TELAR laukaisi MH17 pudottaneen ohjuksen. Samana päivänä (MH17 pudottamisen jälkeen) hän sai käskyn esimieheltään Dubinskyltä ottaa Buk-M1 TELAR vastaan Khartšenkolta Pervomaiskiyn kylän lähellä ja vastata sen vartioinnista ”laukaisupaikalla”.

Entinen Ukrainan asevoimien upseeri ja varuskunnan komentaja Leonid ”Krot” Khartšenko. Julkaistujen tietojen mukaan ukrainalaistaustaisen Khartšenkon ja eräiden hänen alaistensa vastuulla oli Buk-M1 TELARin siirto Ukrainan maaperällä Donetskista Snižnen alueelle, ja myöhemmin Dubinskyin määräyksestä siirtää Buk-M1 TELAR Snižnen alueelta Ukrainan ja Venäjän rajaseudulle. Todistajana esiintyneen, Khartšenkon kesällä 2014 komentaman tiedustelupataljoona ”Krotin” jäsenen ”S21” mukaan –

“Witness S21 states, in summary, that in the summer of 2014 they belonged to a separatist unit that was operating in the area around Donetsk. They reported to the defendant Kharchenko. S21’s duties included manning checkpoints, patrolling, and guarding locations and assets. On the day that flight MH17 was downed, S21 was deployed together with others in the evening to transport a Buk TELAR from Snizhne. They transferred the TELAR to others in the vicinity of Debaltseve.” (6)

Mikä käy yhteen muiden todisteiden sekä teletietojen kanssa.

Khartšenko oli todennäköisesti iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014 Pervomaiskiyn kylän alueella hetkenä, jolloin MH17 pudottanut ohjus laukaistiin.

Kuvakooste yllä: Prospekt Illitšan ja Makiivsken pikatien alue Donetskin itäosissa. Kyseisellä alueella Buk-M1 TELARin nro. 332 siirto-operaatio siirtyi Leonid Khartšenkon vastuulle aamupäivällä 17. heinäkuuta 2014.

Neljän epäillyn lisäksi toistaiseksi JIT ei ole haastanut oikeuteen muita MH17 pudottamiseen osallistuneita henkilöitä, kuten ei myöskään henkilöitä, joiden nimet ovat nousseet esiin Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen tutkinnan yhteydessä. Tutkinnan yhteydessä on esiin noussut useita nimiä, osa heistä kuulunut Venäjän proxy-joukkoihin (tai ”vapaaehtoisiin”) Snižnen alueella heinäkuussa 2014 ja osa on myös ollut mukana Buk-M1 TELARin piilottamisessa useiksi tunneiksi Snižnen taajama-alueelle 17. heinäkuuta 2014 iltapäivästä iltaan, kunnes Leonid Khartšenko – Dubinskyn käskystä – aloitti siirto-operaation kohti Ukrainan ja Venäjän välistä rajaa.

Vain osaa on oikeus tai viranomaiset päässeet kuulemaan, syitä on monia, eräs huomioitava on se, että sota siihen liittyvine tapahtumineen on koitunut muutamien kuolemaksi. Syyttäjän mukaan “several dozen people played a role in transporting and guarding the Buk-TELAR. Several of them could not be identified in the investigation, or have since died.” (7)

Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä toimillaan (salamurhat, attentaatit jne.) omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että moni tapahtumat nähnyt pysyy mieluummin hiljaa kuin antaisi todistajalausunnon edes tunnistamattomana.

Snižnen rintamalohkolla militanttikomentajana toimi heinäkuussa 2014 venäläistaustainen Sergei ”Kep” Velikorodni, jonka alainen tuolloin oli Vladimir Tsemakh, Snižnen ja Semjonovkan alueiden ilmatorjuntajoukkojen komentaja. Ukrainan viranomaiset vangitsivat Tsemakhin erikoisoperaatiossa kesällä 2019 salakuljettaen hänet miehitetyiltä alueilta Ukrainan alueelle. Myöhemmin Tsemakh toimitettiin laajan vankienvaihto-operaation yhteydessä Venäjälle. Tsemakh on antamissaan haastatteluissa todennut olleensa mukana Buk-M1 TELARin piilottamiseen useiksi tunneiksi Snižnen alueelle MH17 pudottamisen jälkeen. (8)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen on yksi, merkittävä, tapahtuma sodassa. Tarkastellessamme sitä, pitää ymmärtää Venäjän rooli Ukrainan sodassa ja samalla muistaa se, että maa tekee kaikkensa vetäytyäkseen vastuusta ja salatakseen komentoketjun ja päätöksentekokoneiston. Bellingcatin ja muiden tahojen tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi jälkien johtavan (käytännössä) Kremliin, ja aktiivisestikin mukana on ollut FSB:n korkeita upseereita, joista eräät – kuten Andrei Burlaka – vieraili vuosina 2014 ja 2015 säännöllisesti Rostovin alueella, myös 15.–18. heinäkuuta 2014 välillä eli hän oli Ukrainaan rajoittuvalla alueella aikana, jolloin MH17 pudotettiin.  (9) Andrei Burlaka on FSB:n rajavartiointiosaston 1. varajohtaja, hänen ollessa rajavartiointiin kuuluvan operaatio-osaston johtaja.

Toisinaan esiintyvään yhteistyöhalukkuuteenkin liittyy epäilyttäviä piirteitä kuin myös tarkoituksellista disinformaation ujuttamista tutkintamateriaalin ja muun aineiston joukkoon, joita (usein) tukee Venäjällä suoritetut omat ”tutkimukset”, joiden tarkoituksena on lähinnä tukea Venäjän valtion valheellista narratiivisia, (siis silloin kun tutkinnan järjestäjän on taho, joka linkittyy valtiollisiin organisaatioihin). (10)

Monilta venäläisten, myös osallisten, puheilta on pudonnut pohja pois tutkimuksissa ja haastatteluissa kerättyjen lausuntojen myötä. Useampi haastateltu tai todistajana esiintyvä on todennut Snižnen eteläpuolisella alueella olleen Buk-M1 TELARin kyseisenä iltapäivänä, osa on myös havainnut ohjuksen laukaisun kyseiseltä alueelta niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin. Muun muassa Vostok prikaatin komentajiin kuuluva  Oleg “Som” Sotnikov totesi alankomaalaiselle tv-yhtiölle jonkin alaisistaan nähneensä Savur-Mohylalta ohjuksen laukaisun Snižnen alueella kyseisenä iltapäivänä, niihin aikoihin, jolloin MH17 pudotettiin.

Valokuvat, todistajalausunnot ja silminnäkijähavainnot monien muiden todisteiden rinnalla sitovat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille kuuluvan Buk-M1 TELARin nro. 332 Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen. Todisteiden määrä on niin mittava, ettei sitä muuta propaganda eikä disinformaatiokaan miksikään. Seuraavassa, tämän kirjoitussarjan viimeisessä osassa, venäläismedioiden disinformaatiosta ja propagandasta, unohtamatta Venäjän aina niin uskollisia ulkomaisia avustajia.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.prosecutionservice.nl/topics/mh17-plane-crash/prosecution-and-trial/court-sessions-june-2020/conclusion-about-the-investigation 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

3. http://ukraineatwar.blogspot.com/2015/01/buk-photos-found-of-russian-53-brigade.html 

4. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

6. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

7. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

8. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2019/07/09/the-arrest-of-vladimir-tsemakh-and-its-implications-for-the-mh17-investigation/ 

9. https://www.bellingcat.com/news/2020/04/28/burlaka/ 

10. https://www.youtube.com/watch?v=8DmraSOdTYk 

Aiemmat MH17 projektini kirjoitukset, joissa myös tämän kirjoituksen kannalta huomioitavia linkkejä:

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle (julkaistu 12.12.2020).

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa (julkaistu 16.12.2020).

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati (julkaistu 9.1.2021).

Kremlin narratiivi saa jälleen näkyvyyttä

 

Aina silloin tällöin perinteisissä suomalaismedioissa erehdytään käyttämään termejä, jotka ovat tutumpia venäläispropagandasta. Tällä kertaa siihen syyllistyi Yleisradion uutistoimitus ”TASS: Donetskin ja Luhanskin kapinallisalueet luovuttavat kiinniotettuja ukrainalaisia” -uutisessaan käyttämiensä – epäonnistuneiden – sanavalintojen tähden, jossa toistuu varsin monta kertaa Kremlin propagandakoneiston käyttämät termit ja sanamuodot, joilla on hyvin negatiivinen (arvo)lataus.

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensitahdit lyötiin vajaat seitsemän vuotta sitten 12. huhtikuuta 2014, jolloin Venäjältä tulleiden operaattoreiden johdolla Ukrainan itäosissa Donetskin ja Luhanskin alueilla ryhdyttiin valloittamaan hallintorakennuksia sekä merkittävinä pidettyjä kohteita. Edelleen käynnissä olevan sodan alusta on vierähtänyt useampi vuosi, kuolleiden sotilaiden ja siviileiden määrä nousee yli 14 000 – lukema tosin on vain suuntaa antava, koska Venäjän proxy-joukoissa taistelleiden ja kuolleiden lukumäärä tuskin on muiden kuin Venäjän turvallisuusviranomaisten tiedossa. Asetelman ollessa tämän, on suorastaan hämmentävää, että edelleen perinteinen media sortuu toistamaan Venäjän usein käyttämiä termejä – Venäjän narratiivia. Mutta ryhdytäänpä seuraavaksi tarkastelemaan kyseistä uutista ja siinä käytettyjä sanamuotoja.

Ensinnä ”Itä-Ukrainan kapinallisalueet aikovat luovuttaa kiinniottamiaan henkilöitä Kiovan viranomaisille” –

Sanamuoto ”Kiovan viranomainen”, ”Kiovan juntta” erilaisine variaatioineen on Venäjän propagandakoneiston luomuksia, jolla halutaan ylläpitää kuvaa Ukrainasta toimimattomana epävaltiona, että sodassa on kyse maan sisäisistä tapahtumista ja ettei Ukrainan nykyinen hallinto ole millään muotoa laillinen hallinto. Tosiasiassa kyse on kuitenkin Ukrainan viranomaisista, joiden kanssa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden edustajat toimivat ei mistään muusta. Emme katsoisi hyvällä, jos uutistoimittajamme kirjoittaisivat ”Lontoon viranomaisista” tarkoittaessaan Iso-Britannian viranomaisista, joten ei pidä hyväksyä sitäkään, että uutistoimituksissa kohdistetaan leimallisia ja tunnetusti propagandassa käytettyjä ilmauksia muiden maiden viranomaisten (tai poliitikkojen) toiminnasta, kun he selkeästi toimivat maansa edustajina.

”Itä-Ukrainan kapinallisalueet aikovat luovuttaa kiinniottamiaan henkilöitä Kiovan viranomaisille. Asiasta kirjoittaa uutistoimisto TASS viitaten kapinallisalueiden yhteiseen lausuntoon.”

”Kapinallisalueet” terminä viittaa siihen, että Ukrainassa on sisällissota, alueita, jotka kapinoivat hallintoa vastaan, mutta onko näin? Kapinallisalueista kirjoittaminen uutisessa olisi ymmärrettävää, mikäli eläisimme kevättä tai alkukesää 2014, jolloin kokonaiskuvasta oli jokin haju vasta heillä, jotka seurasivat eskalaatiota Ukrainassa päivittäin ja joilla oli ammatin tai kokemuksen tuomaa ymmärrystä arvioidensa tueksi, mutta nyt kun sodan alusta on kulunut piakkoin seitsemän vuotta ja Venäjän roolin sodan ylläpitäjänä ja miehityksen takuumiehenä tulisi olla tiedossa, on ”kapinallisalueista” kirjoittaminen harhaanjohtavaa.

”Edellisen kerran kansantasavallat ja Kiova - - -.  Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat perustettiin vuonna 2014.”

Itä-Ukrainan alueita kirjoittaminen ”kansantasavaltoina” ilman lainausmerkkejä (tai muutenkaan) on näin vuonna 2021 enemmän kuin kyseenalaista. Se, että mainitaan, ettei alueiden itsenäisyyttä ole tunnustettu kansainvälisesti tai että, Venäjä tukee alueita poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti ei lopulta juurikaan muuta asiaa, koska uutisen muotoillun ollessa tämän, synnytetään kuva itsenäisistä toimijoista, joita Venäjä tukee.

Kyse on kuitenkin alueista, joita ei olisi olemassa ilman Venäjän offensiivia elokuussa 2014, ja sen yhä jatkuvaa miehitysvoimien ylläpitoa, voimakasta miehitettyjen alueiden tukemista taloudellisesti sekä toiminnan suunnitelmallisuutta.

Viimeksi viime vuoden joulukuussa entinen miehitetyn Donetskin alueen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev totesi, ettei Ukrainassa ole sisällissotaa, eikä sisäistä konfliktia. Kyse on Venäjän suunnitelmallisesta toiminnasta, jolle on Kremlin hiljainen hyväksyntä. Tai kuten venäläisen tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin joukoissa Slovjanskissa keväällä ja kesällä 2014 sotinut ja aluetta terrorisoinut Alexander Žutškovski totesi, sodassa ei ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan.

Venäjän maavoimien T-72B3 taistelupanssarivaunu Debaltsevon alueella (helmi-maaliskuu 2015).

Jonkin sortin kuvan Venäjän varustamista joukoista ja niiden kokoonpanosta saa viime vuoden elokuussa kirjoittamastani katsauksesta ”Ensimmäinen ja toinen armeijakunta Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa”. Näiden kahteen armeijakuntaan kuuluvien joukkojen kokonaisvahvuus nousee viimeisimpien tietojen mukaan reiluun 35300 taistelijaan ja Venäjän asevoimien sekä maan turvallisuusorganisaatioiden sotilaaseen. Kummankin armeijakunnan ollessa venäläisupseerin komennossa. Armeijakuntien, Venäjän eteläisen sotilaspiirin alueelle sijoitettujen, operatiivisten reservien koko on noin 12500 sotilasta/ taistelijaa.

Tarkoitukseni ei ole väittää, että Yleisradio tahallisesti turvautuu Venäjän käyttämiin värittyneisiin termeihin, epäilen, että kyse on ennemminkin ajattelemattomuudesta ja kenties toimittajan kokemattomuudesta, jonka seurauksena uutisessa toistetaan termejä, jotka ovat meille Ukrainan sotaa seuranneille tuttuja venäläispropagandasta jo vuosien takaa.

 

Marko

Linkki Yleisradion uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-11741235 

Pavel Gubarevin lausunnosta blogissa ”Entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev: Ukrainassa ei ole sisällissotaa”.

Disinformaatikkojen uusivuosi – entiset ”kujeet” mielessä

Vuosi on jo vaihtunut hyvänaikaa sitten, näiden parin viikon aikana on jo saatu esimakua siitä millaisin ”konstein” suomalaiset disinformaatikot ja propagandistit ovat liikkeellä – voimme todeta, että toistaiseksi heillä näyttää olevan entiset kujeet mielessä. Uusien keinojen sijaan sieltä pussin pohjalta on kaivettu esiin vanhat aseet ja sanonnat. Lukijoille jo näin alkuun varoitukseksi, tämä ei ole kattava katsaus – kirjoitus pohjautuu muutamiin havaintoihin sekä henkilöesiintymisiin. Merkittävää osaa kirjoituksessa esiintyviä henkilöitä yhdistää yhteinen menneisyys ja työskentely Venäjän edun ajamisessa. On myös syytä pitää mielessä, että näiden disinformaatikkojen työskentely hyödyttää edelleen myös Venäjää aivan kuten muitakin tahoja, joiden tähtäimessä on yhteiskuntarauhan heikentäminen Suomessa.

Amerikan Yhdysvalloissa otsikoissa on edelleen Donald J. Trump, tätä voimme käyttää aasinsiltana ensimmäiseen teemaan eli vaalivilppisyytöksiin, joita jo kotomaamme kamaralla on nostettu esiin tuleviin kuntavaaleihin liittyvissä keskusteluissa. Ei ole myöskään yllättävää, että ennakoiden aiheeseen on tarttunut perussuomalaisiin kuuluvan Ossi Tiihosen ohella Johan Bäckman tammikuun 10. päivä laatimassa alustuksessaan Venäjän viikkokatsauksen aiheista. On todennäköistä, että Bäckman sai kimmokkeen aiheen huomioiselle Tiihosen kirjoituksen nostattaman kohun myötä:

”Miten Venäjällä reagoidaan USA:n tapahtumiin?

Mikä on Trumpin tulevaisuus?

Globalistit vastaan patriootit - onko maailmanvallankumous mahdollinen?

Perussuomalaisten todellinen kannatus yli 35 % - Suomi valmistautuu väärentämään kevään kunnallisvaalit”. (1)

Meidän on hyvä huomioida se, että Bäckman ei suinkaan ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä esittäessään vaalivilppisyytöksiä. Kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen Bäckman toisti useilla eri sosiaalisenmedian tileillään vastaavia syytöksiä, joihin tuolloin tarttui useampi hänen lähipiiriin kuuluvista henkilöistä, kuten Janus Putkonen (silloisella Ivan Putkov -tilillään) sekä, jo edesmennyt, Jon Hellevig. Putkonen soi ”palstatilaa” eduskuntavaaleille ja vaaleihin liitetyille disinformatiivisille väitteille myös hänen ”ohjaukseen” siirtyneessä MV-lehdessä.

Kuvakollaasi koottu huhtikuun 2019 somepäivityksistä.

Keväällä 2019 näytti siltä, että Bäckmanin eräänä tarkoituksena oli epäluottamuksen kylväminen verkostoonsa. Tämän ”tarinan” yksi osa on vaalien rehellisyyden kiistäminen – vähintäänkin heittäminen voimakas epäilys niiden rehellisyyden ylle. Tuolloin disinformatiivinen tarina sai jonkin verran huomiota, esim. perussuomalaisia lähellä olevassa Nykysuomessa ryhdyttiin peräämään äänten hylkäysperusteita. (2)

On enemmän kuin todennäköistä, että tulevissa kuntavaaleissa syytöstä vaalivilpistä tullaan toistamaan eduskuntavaaleja laajemmassa mitassa muun muassa seuraavista syistä. Eduskuntavaaleihin verrattuna kuntavaaleissa on mukana enemmän ehdokkaita, mikä jo sinänsä tarjoaa mahdollisuuden erilaisten syytösten esittämiselle, etenkin kun ehdokkaiden joukossa on runsaasti laita- ja äärioikeistoon kuuluvia ehdokkaita, jotka jo Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä ovat viljelleet runsaasti erilaisia salaliittoteorioita ynnä syytöksiä ”vaalien varastamisesta”. Kuviota täydentävät salaliittoteorioihin uskovat henkilöt (ja heidän ryhmät), joiden voi olettaa toistavan keväällä samaa kaavaa, jota he ovat toistaneet Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen kuin myös laajemmassa kuvassa koronaviruspandemian hoidon suhteen, jolloin pettymys vaalitulokseen on helppoa kääntää syytökseksi ”syvävaltiota” (”deep state”), perinteistä mediaa jne. kohtaan, esittäen samalla kuvitteellisia syytöksiä laajamittaisesta vilpistä. 

Viime viikolla Alfa TV:n AlfaStudiossa ääneen päästettiin historian dosentti Markku Ruotsilan ohella Jarmo Ekman, hänet esiteltiin QAnon-salaliittoteoriaan perehtyneenä vapaana toimittajana, jolloin ohjelman katsojia johdetaan olennaisella tapaa harhaan luomalla kuva vapaasta toimittajasta, joka on perehtynyt salaliittoteoriaan, kun totuus on vallan toinen. Ekman on itsensä esitellyt henkilönä, joka lanseerasi QAnon-salaliittoteorian ilmiönä Suomeen. Arvokonservatiivista Alfa TV:tä on kuvattu Suomen Fox-kanavaksi, jolla on oma ”syvä päätynsä”. Journalistissa kanavaa tarkastelee Marja Honkonen.

Jotta ohjelman katsojat olisivat olleet paremmin perillä siitä kuka Jarmo Ekman on, olisi yllä olevan ohella ollut suotavaa mainita hänen olevan reilut vuosi sitten perustetun Toimittajaliiton sihteeri, liiton todellista luonnetta on avannut muun muassa Rysky Riiheläinen ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”. Ekman kuuluu myös Johan Bäckmanin lähipiiriin; hän on työskennellyt miehitetyssä Itä-Ukrainassa pidemmän aikaa, jossa yhteydessä hän on toiminut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyjen laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana”, jonka seurauksena Ukraina on kohdistanut häneen sanktioita keväällä 2019. (3)

Mielestäni edellä luetellut seikat olisi ollut suotava tuoda katsojien tietoon, koska ne omalta osaltaan lisäävät katsojien mahdollisuutta arvioida Ekmania keskustelijana. Edellä mainitsemieni seikkojen ohella Ekman on ollut osallisena myös muissa sellaisissa toimissa, joita voidaan pitää toimina ja tehtävinä, joiden tarkoitus on vaikuttaa kolmanteen maahan. Tässä tapauksessa nimenomaan Ukrainaan, hän on myös mukana yhdistyksissä, jotka ovat osaltaan työkaluja Venäjän propagandalle, kuten Donetskin ”kansantasavallan” ystävät Suomessa.

Jos AlfaStudiossa jätettiin taustoittamatta Ekmania riittävästi, vähintäänkin yhtä ongelmallista oli se, että hän sai kommentoida Yhdysvaltojen tilannetta ilman illan isännän tekemiä kriittisiä ja tarkentavia kysymyksiä – ilman haastamista.**  

Ekmanista onkin luontevaa siirtyä Janus Putkoseen, suomalaissyntyiseen propagandistiin, joka asuu tällä hetkellä miehitetyssä Luhanskissa, mutta joka on jo pidemmän aikaa asunut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tehden alueella myös sellaista työtä, joka on helpottanut miehittäjän ja heidän avustajien harjoittamaa median kontrollia. Nämä toimet kohdistuivat ulkomaisiin medioihin ja toimittajiin. Putkosen rooli näiltä osin paljastui muutama vuosi sitten Egorova Leaksin yhteydessä. (4) Samanaikaisesti hän työskenteli alueella propagandistisen (venäläisrahoitteisen) DONi Newsin ”päätoimittajana”, kunnes hänen oli poistuttava Donetskista Luhanskiin. Mikäli olen lähteideni välittämän asian oikein ymmärtänyt, Putkoselle annettiin ”ota tai jätä” -tarjous Luhanskiin muuton suhteen. Tällä hetkellä Putkonen toimittelee useampaa mediaa, suomalaisten kannalta huomionarvoisinta on se, että keväällä 2019 Janus Putkonen ryhtyi vetämään Ilja Janitskinin perustamaa MV-lehteä. Putkosen kipparoimana MV-lehti sai uuden nimen Uusi MV-lehti – julkaisun pysyessä ideatasolla sama, kuitenkin sillä erotuksella, että kytkös Venäjään kävi aiempaa selkeämmäksi ja samalla venäläispropagandan osuus kasvoi ”julkaisussa” entisestään. Putkosen ohjailussa MV-lehdessä on Venäjä-propagandan ohella ääneen ovat päässeet myös laita- ja äärioikeiston persussuomalaiset sekä muutamat äärioikealla operoivat ryhmät – kuten Soldiers of Odin. Janitskinin aikaan verrattuna sisältö on jonkin verran muuttunut, johtuen osaltaan Putkosen taustasta sekä toimintaympäristöstä. Eräiden persu poliitikkojen, kuten Mauri Peltokankaan, säännölliset esiintymiset julkaisussa ovat todennäköisesti tuoneet sille toisenlaisia lukijoita verrattuna Janitskinin aikaan, jolloin erilaiset viha- ja maalituskampanjat saivat runsaasti tilaa julkaisussa.

Kuvakollaasi koottu UMV:n uudenvuoden tervehdyksestä.

Tästä on patriotismi kaukana, Putkonen toivottamassa ”Hyvää ja Onnellista uutta vuotta 2021!” kaikille ”patriooteille” miehitetystä Luhanskista käsin, juhlien vuoden vaihtumista Donbasin Yön susien kanssa. Kuvassa Putkosen rinnalla on Donbasin Yön susien johtaja Vitali Kishkinov, jonka väitetään osallistuneen itsekin sotaan Venäjän proxy-joukoissa Ukrainan hallintoa vastaan.

Jos (tai kun) esitämme asian lyhyelti, Yön sudet (ven. Ночные Волки) on yksi Putinin hallinnon hybridisodankäynnissä käyttämiä ”työkaluja”, jolla on samalla myös varsin merkittävä propaganda-arvo Venäjälle, sen näyttäytyessä julkisesti ”moottoripyöräkerhona” mutta samalla levittäen Venäjällä patriotismis-imperialistista propagandaa ja ulkomailla pyrkien sitouttamaan jäseniään ”venäläiseen maailmaan” sekä osallistumaan kerhon että Venäjän organisoimiin erilaisiin näytelmiin ja näytöksiin. Ukrainassa ja muutamalla muulla alueella, kuten Balkanilla, Venäjä on käyttänyt Yön susia myös aktiivisissa toimissa, ei vain operatiivista vaihetta edeltävänä aikana.

Yön sudet on levittäytynyt myös Suomeen, joskin suomalaisten aktiivijäsenten määrä ei vielä ole suuri, heistä osa kuuluu Venäjällä toimivaan Yön susien Karjalan alueen kerhoon.

Jos Yön susien kerhotiloissa vuodenvaihteen juhliminen on yhdenlaista propagandaa, toista edustaa joulukuun lopulla julkaistu ”UMV-Raportti: Venäjän armeijan modernisaatio 10 vuotta – Miltä näyttää tulokset 2021?”, jossa käytännössä toistetaan Venäjän virallista totuutta uusien (tai modernisoitujen) asejärjestelmien ylivertaisesta kyvykkyydestä, vaikka – joitain paikkansapitäviä havaintoja lukuun ottamatta – todellisuus ei vastaa puheita. Tai vaihtoehtoisesti todellisuudessa asejärjestelmät eivät ole edenneet piirustuspöydältä sarjatuotantoon, kuten on Armata -vaunualustan (Universal Combat Platform) kohdalla, josta sarjatuotantoon ei ole edennyt T-14 taistelupanssarivaunu, kuten ei mikään muukaan alustan pohjalta valmistettava tela-ajoneuvo, vaikka sellaisesta Putkonen raportissaan kirjoittaakin, todellisuuden ollessa –

”Sergei Chemezov said that serial deliveries of the T-14 Armata tank will being in 2021. Meanwhile, the Russian Armed Forces still haven't receive their first batch of 16 T-14, T-15, and T-16 test vehicles.” (5)

Aivan kuten Putkonen kirjoittaa, Venäjä on kehittänyt voimakkaasti ilmatorjuntaa, mutta todisteita kyvystä luoda (todellisia) no-fly-alueita ei ole esittää. Ainakaan sellaisia eivät ole kyenneet luomaan Venäjän liittolaiset venäläisellä, modernimmallakaan, kalustolla. Kokonaisuudessaan Putkosen kirjoitus pitää sisällään niin paljon disinformaatiota ja propagandaa, ettei ”raportin” ruotiminen tässä ole perusteltua. Seikkaperäinen läpikäyminen vaatisi useamman sivun kirjoittamisen, alkaen propagandaväitteistä Ukrainan sisällissodasta ja päätyen yhtä propagandistisiin väitteisiin ISIS:n tuhoamiseen, jossa Venäjän roolia ei nyt merkittäväksi voi kutsua. Useampi Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sotinut komentaja tai miehityshallinnon asemaansa nostama henkilö on kumonnut väitteen Ukrainan sisällissodasta, viimeksi ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev.

Suppeasta otannasta johtuen moni maininnan arvoinen toimija jää nyt vaille huomiota, sen ei kuitenkaan pidä hämätä, sillä sosiaalisen median eri alustoilla näkyvyyttä ovat saaneet edellä esiteltyjen ohella Vastarintaliikkeeseen kytkeytyvä partisaani.com-verkkosivu tuotoksineen. Partisaanin julkaisemaa aineistoa on edelleen jakanut ahkerasti myös Juha Kärkkäinen, jolta onnistuu myös Putkosen MV-lehden, aivan kuten Toketubessakin julkaistun aineiston levittäminen.

Kuvakollaasi koottu Juha Kärkkäisen FB-sivullaan jakamasta aineistosta.

Tokentube on uusi, suomalainen, Youtuben korvike. Hankkeen vetäjänä on erilaisten laitaoikeistoa tukevien vaihtoehtomedioiden ylläpitäjänä tunnettu Juha Korhonen – jonne näyttää kokoontuvan laita- ja äärioikeistoa sekä erilaisia salaliittoteoreetikoita ”ohjelmineen”. Myös MV-lehti mainostaa Tokentubea, vastaavasti New Apostolic Reformation eli NAR ja World of Faith eli WoF -liikkeiden äänenkannattajana toimiva rapsodia.fi julkaisee materiaalia Tokentubessa.

Vuosi 2021 on lähtenyt liikkeelle näissä merkeissä, kevään kuntavaalit pitävät huolen siitä, että ainakin vuoden ensimmäinen puolisko pitää sisällään vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

 

Marko

 

1. Johan Bäckmanin Facebook-tili.*

2. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/

3. https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2000007440607.html 

4. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

5. https://twitter.com/RALee85/status/1346146603443376129?s=20 

Mikä on rapsodia.fi? 

*: Kuvakaappaus Johan Bäckman Facebook-profiilista.

**: AlfaTV:n AlfaStudion isäntä Ilkka Tiainen (@IkeNovikoff) otti osaa ohjelman jälkeen Twitterissä käytyyn keskusteluun, jolloin hän jakoi linkin YouTube-videoon saatesanoin –

”Kiitos kaikille kommenteista, arvostan.  #AlfaStudio Ajankohtaista Amerikasta. Keskiviikon tapahtumat kehittyvät. Kenraali sanoo että emme saa antautua. Uutisoikaa tästä! Katsokaa vähintään kohdasta 36 min. eteenpäin. https://youtube.com/watch?v=nNktWsMfizQ&feature=youtu.be Koko jakso hyvä info.” Sittemmin YouTube on poistanut kyseisen videon.

@IkeNovikoff.