Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainassa: elämää miehitetyillä alueilla

 

On vierähtänyt reilusti yli kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin elämästä Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Kyseisessä kirjoituksessa huomioni kohdistui pääasiassa ”kansanäänestyksen”-nimellä järjestettyyn propagandateatteriin Venäjän miehittämillä Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueilla.

Muistetaan toki, että venäläisessä propagandassa tämän teatterin ns. lopputulosta sovellettiin alueisiin kokonaisuudessaan eli myös niihin osiin Hersonin, Zaporižžjan, Donetskin ja Luhanskin alueista, joita Venäjä ei edes tuolloin miehittänyt. Venäjän järjestämä teatteri oli kaikella tapaa absurdi mutta se, että ”äänestystulosta” sovellettiin koskemaan alueita kokonaisuudessaan sai maailman ”meemisotilaat” ryhtymään vastaiskuun ja niinpä usea alue Venäjällä liitettiin kansanäänestyksissä muihin maihin – näin muun muassa Kaliningradista tuli Královec ja osa Tšekkiä. (1)

Luonnollisesti tämä Venäjän järjestämä ”kansanäänestyksen” nimellä kulkenut teatteri on merkityksetön on Kreml mitä mieltä tahansa, koska Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ’kansanäänestykset’ ovat yksiselitteisesti laittomia. (2)

Miehitetty Donetsk, 31. lokakuuta 2022. (3)*

Mutta siirtykäämme nyt itse asiaan, muutamiin uutisiin ja havaintoihin ihmisten elosta Venäjän miehittämillä alueilla – aloittakaamme miehitetystä Donetskista, jonka asukkaat ovat eläneet miehitysvallan alla jo vuodesta 2014.

Vesihuollon osalta miehitetyssä Donetskissa on ollut eriasteisia ongelmia jo vuosien ajan, tuolloin tilannetta kuitenkin helpotti se, että miehityshallinto saattoi turvautua vapaan Ukrainan puolelta tulleisiin ammattilaisiin, pitääkseen edes osan Donetskin kaupunkialueen vesihuollosta toiminnassa. Venäjän aloitettua laajan, usean rintaman offensiivin, 24. helmikuuta vesihuolto romahti Donetskin alueella hyvin nopeasti. Tänään Donetskin vesihuolto toimii satunnaisesti, ruoan tekoon ja juomiseen vettä ei enää voi käyttää, peseytymiseenkään ei läheskään aina veden hajun tai likaisenruskean värin tähden. Monissa kaupunginosissa vesihuolto on täysin tankkiautoilla tuotavan veden varassa.

Vesihuollon ohella kaupungin elintarvikehuoltokin oli kehnossa tilassa jo ennen 24. helmikuuta, johtuen osaltaan koronapandemiasta, jonka myötä miehitysalueen hallinto käytännössä eristi alueen pandemian varjolla vapaasta Ukrainasta, tehden näin täydennysten hakemisen hyvin hankalaksi Ukrainan puolelta. (Teoriassa miehitetyiltä alueilta oli mahdollista matkustaa Ukrainan puolelle rintamalinjan yli, matkustamista hankaloitti suuresti se, että miehitetyiltä alueilta rintamalinjan Ukrainan puolelle saattoi ylittää vain parin tarkastusaseman kohdalta, ja näiltäkin satunnaisesti. Asemat olivat auki satunnaisesti, niitä suljettiin miehityshallinnon edustajan toimesta mielivaltaisesti jne.)

Koronapandemian aikana elintarvikehuollosta merkittävin osa tapahtui Venäjältä käsin, helmikuun 24. päivän jälkeen huoltoreitit Venäjältäkin ovat kuihtuneet mitättömiksi noroiksi. Näyttää siltä, että Venäjälle miehitettyjen alueiden asukkaiden selviäminen ei ole tärkeysjärjestyksessä korkeimmalla. Satokausikaan ei helpottanut tilannetta riittävästi miehitetyssä Itä-Ukrainassa, ei Donetskissakaan, vaikka paikalliset yrittivät kasvattaa kaikkea mahdollista pienillä puutarhatilkuillaan, joita ilmaantui kerrostalojenkin pihoille.

Kehno elintarviketilanne näkyy myös donetskilaisissa, etenkin kasvuiässä olevissa lapsissa. Ruoan puutteesta johtuvaa laihtumista: ravinto on yksipuolista, johon kesäkään ei tuonut toivottua parannusta. Eikä tilannetta lainkaan paranna se, että lääkkeistä on huutava pula – aivan kuten terveyshoitohenkilökunnastakin. Donetskin ja Makiivkan alueen sairaaloista moni miespuolinen lääkäri ja työntekijä on viety rintamalle tai pakotettu työskentelemään sotilassairaaloissa. Ymmärtääkseni tilanne on muuallakin miehitetyssä Itä-Ukrainassa sama. Paikoin kevättalven ja kevään pakkovärväyksissä oli havaittavissa trendinä koulutetun väestön osan vieminen rintamalle, käytännössä ”lihamyllyyn”, joissa tappiot kohosivat hyvin korkeiksi. Rintamalle joutuneiden mukaan komppanian kokoinen yksikkö ”jauhautui” olemattomiin viikossa parissa.

Miehitysvuodet näkyvät Donetskissa muullakin tapaa, 24. helmikuuta jälkeen Venäjän edettyä Kiovan tuntumaan, Venäjää ja miehityshallintoa tukevat henkilöt ryhtyivät entistä enemmän uhkailemaan naapureitaan sekä perinteiseen neuvostotyyliin ilmiantamaan ”kansanvihollisina” pitämiään ihmisiä. Venäjän toimien epäily riitti jo ”kansanvihollisen” leimaan, puhumattakaan, että kannattaisi Ukrainaa. Myös Donetskissa asuvaa läheistämme on uhkailtu useamman kerran, erityisesti mieleen on jäänyt kuvaus suukovusta linja-autopysäkillä naapurustossa asuneen eläkeläismiehen kanssa, joka ei pitänyt venäläisten arvostelusta. Lopulta tämä eläkeläinen uhkasi Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:llä läheistämme. ”Koputtajat” eli kantelijat tekevät miehitetyillä alueilla työtään, ovat tehneet jo vuosien ajan.

Todellinen elämä miehitetyn Donetskin alueella on näköalatonta, sen rinnalle kaupungissa toimiva propagandakoneisto rakentaa kuvitteellista todellisuutta, jossa venäläiset kuvaillaan ”rauhanlähettiläinä”. Niin irvokkaalta kuin se tuntuukin, on Venäjän rooli Mariupolin tuhoamistaistelussa häivytetty paikallisessa propagandassa olemattomiin. Aiemmin tänä vuonna Donetskin alueen ”tiedotusministeriön” osastojohtajan Maja Pirogovan tytär kävi ryhmänsä kanssa Mariupolissa kuvaamassa ohjelmaa ”Humanitaarista apua Mariupoliin”, jota voi pitää uuden Mariupol-narratiivin lähtölaukauksena. Tämän uuden narratiivin keskeisin donetskilaisille suunnattu ajatus on se, että Venäjän asevoimat saapui turvaamaan rauhaa Mariupoliin sen jälkeen kun ”kansanarmeija” (eli miehitetyn Donetskin alueella toiminut 1. armeijakunta) oli lyönyt Azov prikaatin ja ukrainalaiset kaupungissa. Olennainen osa tätä narratiivia on se, että Mariupol tuhoutui tässä taistelussa, että venäläiset eivät sitä tuhonneet.

Tämä propaganda on uponnut ainakin jossain määrin paikallisiin Donetskissa, ainakin se toistuu keskusteluissa ja on jäänyt läheistemmekin mieleen niin hyvin, että ovat siitä maininneet. Valitettavasti osa tutuistamme on kuvitellut sen pitävän paikkansa, ja ovat hiukan hämmentyneet, kun olemme muistuttaneet siitä, kuinka Venäjän ilmavoimat pommitti kaupunkia tai kuinka Venäjän laivaston aluksista rantautui joukkoja kaupunkiin jne. Erityisen vastenmielistä tässä propagandassa on se, että kaupunkilaisille Mariupolista näytetään vain kulissit – tuhoutuneet korttelit ohitetaan, sen sijaan kuvataan ruoan jakelua, Venäjän avustusprojekteja ja rakenteilla olevaa (muutamaa) kerrostaloa sekä ihmisiä, jotka eivät näytä sodankauhut kokeneilta. Missään nimessä ei näytetä tuhansia hautoja kaupungin hautuumailla tai kylmettyviä asukkaita, jotka anovat ruokaa ja lämmikettä.

Mariupol: Мы замерзии! Help! (suom. Olemme jäässä! Apua!). (4) 

 

Hersonin alueella tuttaviamme jäi miehitetyille alueille jo offensiivin ensimmäisten päivien aikana. Venäjän toteuttaman offensiivin luonteen vuoksi meni toista viikkoa ennen kuin venäläiset saapuivat ensimmäisen kerran suuremmalla joukolla kylään – tätä ennen yksittäisiä sotilasajoneuvoja oli ajanut kylän poikki. Kevään ja kesän kuluessa miehitys kylässä muuttui pysyväluonteiseksi, venäläiset ovat sijoittaneet joukkojaan kylän rajojen sisään – myös paikallisten koteihin.

Kylässä asuva, suunnilleen ikäiseni T., on kuvaillut kylän naisten liikkuvan ulkona niin vähän kuin mahdollista ja välttelevän ulkoilua yksin. Seksuaalisen väkivallan, raiskausten, uhka on läsnä kaiken aikaa. Heille on myös käynyt selväksi se, etteivät venäläiset joudu vastuuseen teoistaan. Yksittäisiä kylän asukkaita on viety venäläisten ratsioissa, ensimmäiset (Krimin tataarit) vietiin jo maaliskuun alkupuolella, eikä heistä ole tämän jälkeen saatu mitään tietoa. Kylästä pääsee pois vain Krimin niemimaan kautta , eikä sekään vaihtoehto houkuttele, koska kaikki poislähtevät joutuvat kulkemaan pahamaineisten suodatusleirien kautta, joilla perheitä hajotetaan, lapsia kaapataan, ja joilta ihmisiä päätyy kidutuskeskuksiin ja vankiloihin.

Venäjä käyttää tätä kylää, kuten monta muutakin Hersonin alueen kylää, suurena ”ihmiskilpenä” sijoittaessaan polttoainetta, ammuksia ja muuta sotilasmateriaalia taivasalle ympäri kylää. Tykistön kranaatteja ja raketteja sekä ohjuksia on kylän keskustassa, vilja-varaston alueella, sisääntuloteiden varrella, läheisellä junaseisakkeella jne. Venäläissotilaat ovat myös pelotelleet asukkaita räjäyttävänsä koko kylän asukkaineen siinä vaiheessa, jos he joutuvat pakenemaan kylästä. Heidän sanojensa mukaan kaikki tapetaan vauvasta vaariin.

Haaveillen vapaasta Donetskista, Donbasista ja Ukrainasta!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://mezha.media/en/2022/10/07/kralovec-referendum/

2. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

3. https://www.62.ua/news/3488748/v-centri-donecka-bila-budinku-uradu-dnr-stalisa-vibuhi-foto-video

4. https://twitter.com/KramarenkoMari3/status/1588456580269457410 

Lähteinä käytetty myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuvia läheisiämme ja tuttujamme sekä 24. helmikuuta jälkeen miehitetyillä alueilla asuvia tuttujamme. Turvallisuussyistä johtuen en kuitenkaan mainitse miehitetyillä alueilla asuvien tuttujemme ja läheistemme nimiä (edes etunimiä), enkä eräissä tapauksissa paikkakuntiakaan, joilla he asuvat.

*: Kuva Donetskin keskustasta otettu hetki sen jälkeen, kun Ukrainan iski tykistöllään alueella sijainneeseen miehittäjän käyttämään hallintorakennukseen. 

Osuman saanut miehittäjän käyttämä hallintorakennus, Donetsk 16.10.2022 – @sanya.donetsk. 

#StandWithUkraine 

Arkistoiden kätköstä: Janus Putkonen ja DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla

 

Lokakuun lopulla UMV-lehden päätoimittelija, miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen on ollut esillä Fennomatkoihin liittyvän kohun myötä. Kohu palautteli mieleeni vanhoja kirjoituksiani hänestä – pengoin arkistojani ja löysinkin vuosien takaisen kirjoitukseni DONi Newsistä, venäläisrahoitteisesta propagandajulkaisusta, jota toimitettiin miehitetystä Donetskista käsin vuosia sitten ja jonka päätoimittajana Putkonen esiteltiin. Kirjoitus itsessään ei ole enää ajankohtainen, DONi Newsin tultua matkansa päähän useampi vuosi sitten ja Putkosenkin paettua miehitetystä Donetskista Luhanskiin keväällä 2018. Tällä hetkellä Janus Putkonen asuu miehitetyssä Luhanskissa, toimittaen sieltä käsin joukkoa erilaisia vastamedioita, kuten Ilja Janitskinin perustamaa disinformatiivista MV-lehteä, jonka Putkonen on sittemmin nimennyt UMV-lehdeksi.

Vuosien takainen kirjoitukseni on kuitenkin eräiltä osin kiinnostava, luonnollisesti se paljastaa rahoitus- ja toimintamekanismeja mutta samalla se avaa eräiltä osin Janus Putkosen luonnetta ja toimintametodeja. Niinpä se kuinka hän on reagoinut Fennomatkojen Pietarin matka-kohuun ei ole yllätys, kuten ei eräiden viestien uhkaava sävykään.

Alunperin ”DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla” julkaistiin SSS-Radion verkkosivulla syyskesästä 2016, alla olevaa tekstiä olen editoinut vain lievästi toisin sanoen siirtänyt lähteisiin joitain tekstiin upotettuja linkkejä sekä korjannut kirjoitusvirheitä.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla helmikuussa 2016.

DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla

Suomessa DONi eli Donbass International News Agency on lähinnä pienen Ukrainan tapahtumia ja sotaa seuraavan ”piirin” tunnistama uutistoimisto, sen päätoimittajana operoi suomalaissyntyinen Janus Putkonen. Uutistoimiston kotisivuilla mainitaan uutistoimiston olevan ”yksityisrahoitteisen” ja hyvin usein siihen on liitetty määreet ”vapaaehtoinen” ja Janus Putkonenkin onkin toisinaan kertonut työskentelevänsä ”ruokapalkalla”.

Radio Svoboda valottaa artikkelissa "Русофоб, убрать из Донецка!" (Russofobia pois Donetskista!) hiukan toista puolta DONi:n toiminnasta. Artikkeli perustuu Tatjana Sergeeva Jegorovan vuodettuihin sähköposteihin sekä Excel-taulukoihin, joiden kautta valottuu hiukan enemmän myös DONi Newsin taustaa ja esim. Janus Putkosen kirjeen perusteella voidaan päätellä, että DONi:n omistajana toimii liikemies Andrei Stepanenko. (1 ja 2) Vastaavia vuotoja ja hakkerointeja on suoritettu aiemminkin pääasiassa ukrainalaishakkeristien toimesta, näkemäni aineisto on koko lailla linjassa aiemman kanssa.

Kuvakaappaus twitterketjusta.

Tatjana Jegorovan vuodetuista tiedostoista paljastuu myös laajat taulukot toimittajista, jotka ovat yrittäneet akkreditoitua ”kansantasavallan” alueelle, toimittajat on selkein värikoodein (punainen, keltainen, vihreä ja valkoinen) lajiteltu hyviin ja pahoihin. Eräiden kohdalla mainitaan sanat ”russofobi” ja ”poistettava Donetskista pikaisesti”, joidenkin kohdalla on toimittajan taustaa selvennetty hiukan syvällisemmin "…Nato propagandisti, erittäin pätevä, Reuters ja AP - perustiedot ideologinen vihollinen Venäjän informaatiosodassa". Vihreällä esiintyviä voidaan pitää toimittajina, jotka ovat lojaaleja ”kansantasavallalle” sen sijaan, että pyrkisivät työssään objektiivisuuteen tai tarkkuuteen, heidän kohdalla teksti voi olla niinkin yksiselitteinen kuin ”GOOD FRIEND”.

Kuva Radio Svobodan artikkelista.

Kuten Radio Svobodan artikkelista voidaan lukea, useampikin toimittaja on joutunut syystä tai toisesta ongelmiin ”kansantasavaltojen” alueella. Ukrainalaisen bloggaajan ja toimittajan Nazariy Nadzhogun kohdalla pidätykseen riitti Pravyi Sektorin Jaroshin ”käyntikortti” – Pravyi Sektor on kielletty Venäjällä.

Vuodetuissa tiedostoissa on myös Janus Putkosen eri henkilöiden kanssa käymää ”kirjeenvaihtoa” (sähköposteja). Eräs tällainen on David (Dave) Simpsonin ja Janus Putkosen viestintä, jossa ensin mainittu lähestyy jälkimmäistä sähköpostilla. Sähköpostissa esille nousee neuvostoaikana syntynyt ”upseeri” Manekin, Moskovasta. Kyseessä on todennäköisesti tarkkailu-/ valvontatehtävä, jolloin Manekin palvellee turvallisuuselimissä – FSB tai MVD tulevat ensinnä mieleen.

Yllä mainittu viesti todennäköisesti johti Janus Putkosen hyvin tiukkasanaiseen vastineeseen seuraavana päivänä, alla ote viestistä.

Kuvat Egorova Leaksista kuvakaappauksina.

Janus Putkosen viestintää DONi Newsistä voidaan pitää merkittävänä. Viestinnän myötä käy selville se, että kyseessä ei missään nimessä ole ”vapaaehtoisvoimin” pyörivä uutistoimisto, eikä sitä myöskään voida pitää riippumattomana omistajan ollessa liikemies Andrei Stepanenkon. Viestien myötä putoaa pohja monelta muultakin ”illuusiolta”, jota DONi Newsin propagandassa on koetettu pitää yllä ja jonka avulla on koetettu luoda kuvaa riippumattomasta ja objektiivisesta uutistoimistosta, jonka todelliset kasvot toki ovat paljastuneet jo paljon aiemmin Janus Putkosen oman toiminnan myötä hänen evättyä useamman suomalaisen toimittajan akkreditoinnin. Näihin toimittajiin kuuluu Iltalehden Nina Leinonen, jota Putkonen ei pitänyt ”kansantasavallalle” lojaalina toimittajana. Vuodetut asiakirjat ja taulukot omalta osaltaan kertovat karua kieltä siitä, mikä Putkosenkin rooli alueella on. 

Yllä ote Janus Putkosen laatimasta DONi Newsin vuosikertomuksesta, josta käy ilmi se, ettei hänen aivan ”ruokapalkalla” tarvitse ”kansantasavallan” alueella työskennellä. Hänen erilaisten kulujen kattamiseen tarvittaisi Putkosen itsensä laatiman vuosikertomuksen mukaan 90 000 ruplan rahoitus kuukaudessa. Vuosikertomuksesta paljastuu myös se, että DONi Newsin lehdistökeskus maksaa kaikkine palkka- ja ylläpitokuluineen noin 300 000 ruplaa kuukaudessa, mikä pitää sisällään yhden päätoimisen sihteerin viran sekä kolme muuta ”palkollista”. Osa rahoituksesta tullee lahjoitusten kautta, ainakin DONi:n kotisivuilla on jatkuva lahjoitus-keräys käynnissä. (3) Hallussani olevien sähköpostien perusteella en kuitenkaan voi sanoa kuinka suuri osuus rahoituksesta tulee Stepanenkolta, Putkosen rahantarve tuntuu kuitenkin olevan ”jatkuva”.

Vuodettujen tietojen perusteella voidaan päätellä, että DONi Newsille on ollut suunnitteilla myös multimediakeskus ja erilaisia mediaprojekteja, kuten dokumenttiprojekti ”Donbass Life With Dave Simpson”.

DONi Newsin yhteistyökumppaneiksi kansainvälisessä mediassa on mainittu Putkosen vuosikertomuksessa muun muassa venäläisoligarkin rahoittama Russia Insider – jota yleisesti pidetään propagandakanavana sekä News Front, joka sekin on luonteeltaan aivan yhtä arveluttava.

Voidaan tietenkin pohtia, että onko tämä DONi:n omistajaksi mainittu Andrei Stepanenko todellisuudessa vain bulvaani, todellisen omistajatahon pysytellessä piilossa taustalla. Onko kyseessä todellisuudessa Venäjän valtiohallinnon projekti luoda ”itsenäinen” kansainvälinen uutistoimisto Donetskiin välittämään uutisia eri kanavia myöten ulkomaille. DONi välittää uutisia useammalla kielellä useita eri kanavia pitkin – verkkolehti, sosiaalinen media eri alustoineen (esim. Facebook ja VKontakte sekä twitter) ja youtube. Vuosikertomuksen mukaan sosiaalisen median kautta DONi Newsillä on 9926 seuraajaa, videoita on Youtuben kautta katsottu 221155 kertaa.

Löytyykö taustalta mahdollisesti RISI eli Russian Institute for Strategic Studies (RISS), jonka palveluksessa Johan Bäckman on. Jos löytyy, niin tämä selittäisi vahvan suomalaisedustuksen alueen mediakentässä, Janus Putkosen ohella Donetskissa työskentelee myös Jaana Koo eli Jaana-Marika Kurtti, joka omien sanojensa mukaan linkittyy Love FM:n Venäjä uutisia lähetykseen. (4) Ja Facebook päivitysten perusteella voidaan sanoa, että linkki on olemassa oleva.

Kuvakaappaus Facebook.

Yllä olevan Facebook viestinnän perusteella voidaan tehdä päätelmä, jonka mukaan DONi Newsin ja Love FM:n Venäjä uutisia uutiset olisivat pilkulleen samat, joskin Venäjä uutisia toimesta kiistetään se, että materiaalin tuottaisi DONi News. Aiemmin saamani vinkin perusteella Venäjä uutisien uutisvirta muistuttaa hyvin paljon venäläisen äärikansalliseen NOD:in (National Liberation Movement) uutisointia. Tätäkin kautta löytyy linkki Johan Bäckmaniin, hän on ollut tekemisissä ”nodilaisten” kanssa, esim. maaliskuussa 2015 Bäckman ja NOD:in puheenjohtaja Jevgeni Fjodorov tapasivat valtakunnallisen OTR-televisiokanavan keskusteluohjelmassa. (5)

Tässä yksi ”kapea” siivu DONi Newsin toiminnasta, tarkoitusperistä sekä rahoituksesta. Tämän ja muun perusteella ei ole liioittelua sanoa sen olevan osa venäläistä propagandakoneistoa, ja sillä on selkeä informaatiovaikuttamiseen liittyvä tehtävä Donetskissa ja Donbasissa. Heidän kannalta kyse on informaatiosodasta ei objektiivisesta tiedonvälittämisestä – eivätkä he edes siihen pyri uutisoinnissaan.

* * *

Palataan arkistoista tähän hetkeen. David (Dave) Simpson ei ollut ainoa henkilö, joka joutui Donetskissa Putkosen tulilinjalle, näin kävi myös Russell ”Texas” Bentleylle, josta Putkonen laati profiloinnin miehittäjän (Venäjän) edustajan pyynnöstä (ns. Ministry of Foreign Affairs, DPR), jossa hän muun muassa kuvailee Russell ”Texas” Bentleytä kouluttamattomaksi sofistikoitumatonta kieltä käyttäväksi henkilöksi, jolla on hyvät sosiaaliset taidot mutta ei diplomaattisia taitoja. Putkonen myös muistuttaa Russell ”Texas” Bentleyn alkoholiongelmasta ja sen johtaneen tämän henkiseen epävakauteen.

Kirjoitus päättyy Putkosen loppuarvioon Russell ”Texas” Bentleystä ja allekirjoitukseensa. Loppuarviota voi pitää yllättävänkin positiivisena huomioiden Bentleystä laadittu profilointi, joskin lohduttomana, jossa ilmaistaan se, ettei Bentleyllä juuri ole tulevaisuutta muualla kuin miehitetyillä alueilla. Ukrainassa ja lännessä hänet on etsintäkuulutettu.

Painottaisin, että Egorova Leaksin myötä paljastui Putkosen kaksoisrooli miehitetyillä alueilla. Samalla kun hän työskenteli DONi Newsin ”päätoimittajana” hän teki yhteistyötä miehitettyjen alueiden turvallisuuselinten (paikallisen KGB:n eli Venäjän turvallisuuselinten etäispäätteen) kanssa laatien myös arvioita toimittajista, kenen akkreditointipyyntöön vastataan hyväksyvästi ja kenen ei. Hänen arvioilla oli myös vaikutusta siihen, kuka oli vihollinen ja kuka ei.

 

Marko

 

Alkuperäisen kirjoituksen lähteet vuodelta 2016. Osan linkeistä jouduin poistamaan päivittämättömillä sivuilla piilevien mahdollisten ongelmien tähden, joista julkaisualusta varoitti sähköpostitse. Myös osa alkuperäiseen kirjoitukseen upotetuista linkeistä poistettu. Mahdolliset ongelmat piilevät useilla .ru-päätteisillä sivuilla. 

1. http://www.svoboda.org/content/article/27900014.html 

2. poistettu linkki (Egorova Leaks).

3. poistettu linkki (DONi News).

4. https://psb4ukr.org/criminal/kurtti-yaana-marika/ 

5. Johan Bäckmanin blogi, linkki poistettu.

Muuta aineistoa:

Hallussani oleva Egorova Leaksin aineisto sekä Egorova Leaksia seuranneen Surkov Leaksiin liittyviä arvioita, joihin liittyy todisteita vuodettujen viestien ja sähköpostien paikkansapitävyydestä jne. Kumpikin vuodoista täydennettynä aiemmilla vuodoilla ja hakkeroinneilla omalta osaltaan täydentävät kuvaa Venäjän toimista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Olen myös hyödyntänyt aiheesta julkaistuja artikkeleja, kuten Informnapalmin artikkelia EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR.

Alussa viitattua Fennomatkojen kohua käsitelty tarkemmin blogissani Fennomatkat Pietarissa – viihdettä sivustaseuraajille.

Fennomatkat Pietarissa – viihdettä sivustaseuraajille

 

Tässä tapauksessa lyhyt ja ytimekäs alku ilman turhaa alustusta on paras mahdollinen alustus. Fennomatkat järjesti eräänlaisen ”seikkailuretken” Pietariin, retken parasta antia sivustaseuraajille ovat siihen liittyvät jälkiselvitykset syytöksineen:

”Fennomatkat keskeyttää rikosepäilyjen takia väliaikaisesti toimintansa ja selvittää pilottimatkalla 21.-23.10.2022 tapahtuneita laittomuuksia.

Fennomaan edustaja on toimittanut raportin koskien matkan aikana tapahtuneita väärinkäytöksiä, jotka hän todisti Pietarissa. Selvitys alkoi maanantaina, kun olin varmistanut matkalaisten turvallisen kotiinpaluun…”. (1)

Saagan kuvausta on alla olevan kuvakollaasin lisäksi löydettävissä ainakin Janus Putkosen telegram-tililtä sekä Kosti Heiskasen twitter-tililtä.

Niin herkullista kuin olisikin täyttää tämä kirjoitus joukolla kuvakaappauksia ja tyytyä siihen, on se minusta halpahintainen tapa lähestyä tätä tapahtumaa, joten tyydyn poimimaan viestivirrasta muutamia nimiä ja katsomaan mitä ne kätkevät taakseen. Aloittakaamme Fennomatkoista – mikä on Fennomatkat? Siitä huolimatta, että Kosti Heiskanen kuvailee Fennomatkoja (ja Fennomaata) omassa viestivirrassaan varsin reippain sanoin, niin tyydyn lainaamaan Fennomatkojen telegram-tiliä:

”Syksyllä 2022 alkavat Fennomatkat on Fennomaan ja Rustravel Oy:n välisen yhteistyön tulos, jota tukevat myös viralliset kumppanimme Venäjällä. Yhteistyössä tarjoamme luotettavat, hyödylliset ja mielenkiintoiset matkat Venäjälle ja venäläiseen maailmaan.” (2)

Julkikuva on siis tämä, jokainen lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä tapahtuneen ja sen läpikäynnin perusteella siitä, millaisesta toimijasta on kyse. Pystyykö se tarjoamaan luotettavia ja hyödyllisiä matkoja Venäjälle – mielenkiintoisia ne todennäköisesti ovat, mutta ehkäpä eivät sillä tavalla kuin asiakas toivoo.

Esittelytekstissä nousee esille myös nimi ”Fennomaa”, joka on Janus Putkosen hanke, jota hän nimittää ”suomalaisten patrioottien verkkotasavallaksi”. Fennomaata on markkinoitu Putkosen toimesta, hänen toimittamillaan alustoilla – kuten UMV-lehti – suomalaiselle Venäjää tukevalle laita- ja äärioikeistolle sekä salaliittoteorioihin hurahtaneille henkilöille ja ryhmille. Edellisten ryhmien lisäksi Fennomaata on markkinoitu globalisaation vastustajille – josta joukosta löytyy myös eräänlainen punaruskea siipi. Hanketta on markkinoitu samoin termein, joilla Kreml tällä hetkellä jakaa maailmaa, käytetään myös sanoja, jotka herättävät voimakkaan tunnelatauksen – kuten toistuvat viittaukset suomalaisuuteen ja patrioottisuuteen. Tehdään ero meihin ja niihin muihin, rakentaen voimakkaita jakolinjoja samalla tapaa kuin venäläispropaganda tekee.

Itsessään Fennomaa-hanketta olisi syytä tonkia tarkemmin; havaintojeni perusteella uskaltaisin kuitenkin väittää, ettei tämä ”verkkotasavalta” ole sitä miltä se näyttää ja millaisena se itseään markkinoi. Kyse voi olla muustakin kuin vain hyödyllisten idioottien hyväksikäytöstä samaan tapaan kuin VK (eli entinen VKontakte) ei vain ole ainoastaan venäläinen Facebookin vastine.

Fennomaan lisäksi esittelytekstissä mainittiin Rustravel Oy-niminen yritys. Kyseinen yritys on aiemminkin noussut esille suomalaisten kremliinien Venäjän liittyvän tai sitä sivuavan matkailun yhteydessä. Rustravel Oy:n taustalta löytyy Gergalon perhe, yrityksen perustaja on Oleg Gergalo, joka on toiminut myös FGUP:n* edustajana Suomessa. Tällä hetkellä Rustravel Oy:n hallituksen puheenjohtaja on Asiakastieto-verkkosivun mukaan Oxana Gergalo – tiedossani ei ole, mikä Oleg Gergalon rooli yrityksessä nykyään on. (3) Yritys (Rustravel Oy) itsessään saavutti muutaman tappiollisen vuoden jälkeen voitollisen tuloksen.

Rustravel Oy:n nimi nousi vähäisessä määrin esiin vuosia sitten, kun Suomesta järjestettiin Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen toimesta ”turistimatkoja” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ja kun sellaisia suunniteltiin järjestettävän enemmän myös miehitetylle Krimin niemimaalle. Tuolloin Johan Bäckmanin kirjoituksessa Tiedote kesämatkasta Donbassiin heinäkuussa 2016 annettiin seuraavia ohjeita:

”Matkakustannukset yhteensä noin 20 000 ruplaa (300 euroa), josta vain matka- ja hotellikulut maksetaan ennakkoon jokaisen huolehtiessa omat matkaeväänsä.

Huom! Lisäksi jokainen osallistuja on velvoitettu hankkimaan itse matkan ajaksi tarvittavan 2-kerta viisumin Venäjälle. Avustamme tarvittaessa myös viisumien järjestämisessä ja kyseessä on listahinnat viisumipalveluista (Rustravel). Viisumien hankinta on syytä suorittaa hyvissä ajoin kesäkuun aikana. (4)

Kyseessä oli ensimmäinen Bäckmanin ja Putkosen Itä-Ukrainan miehitetyille alueille järjestämistä matkoista. Vastaavia matkoja järjestettiin lopulta yhteensä kolme kertaa, niitä voi luonnehtia turistimatkan sijaan ennemminkin propagandamatkoiksi matkaohjelman, tapahtumien ja matkan luonteen vuoksi. Huomioitavaa on myös se, että jokainen matkalle osallistunut syyllistyi Ukrainan valtiorajarikokseen saapuessaan Itä-Ukrainan miehitetyille alueille suoraan Venäjältä.

Jo ennen kyseisiä matkoja Rustravelin nimi nousi esille kyseenalaisessa mutta olennaisesti kiinnostavammassa yhteydessä, se nimittäin löytyy Osasto Karhun sähköpostitse jaetusta informaatiokirjeestä:

”Sotilaspalvelus Donetskin kansantasavallan asevoimissa

- - -

Kaikki lähtee liikkeelle Venäjän monikertaviisumin hankinnasta. Huolehdi siitä, että passissasi on riittävästi voimassaoloaikaa. Suosittelemme kaikkia hankkimaan vähintään vuoden viisumin. Lähtiessäsi asennoidu vähintään 3–6 kuukauden palvelukseen, joka on myös yleinen vaatimus taisteluosastoihin hyväksymiselle.

Suosittelemme käyttämään Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevaa Rustravel-matkatoimistoa viisumien hankinnassa: https://www.rustravel.fi/.” (5)

Johan Bäckman ja Janus Putkonen ”markkinoivat” Osasto Karhuna suomalaisvapaaehtoisten joukkoa, joka värväytyi Venäjän riveissä taisteleviin joukkoihin miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Suomalaisten värväystoiminnassa oli aktiivisesti mukana lehtitietojen perusteella Johan Bäckman. Hänen värväämistä suomalaisista ensimmäisenä julkisuuteen tuli Petri Viljakainen, heinäkuussa 2015. (6) Yllä olevassa kuvakollaasissa on vain osa Venäjän riveissä taistelleista tai muulla tavalla työskennelleistä suomalaisista, kaikkiaan Venäjän riveihin on värväytynyt noin parikymmentä suomalaista. Suomalaisista vain osa on Bäckmanin värväämiä.

UMV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen lienee tuttu blogini lukijoille, joten häntä ei tarvinne esille tullutta laajemmin esitellä, sen sijaan Kosti Heiskanen voi olla tuntemattomampi toimijana, vaikka hän onkin aktivoitunut eri sosiaalisen median alustoilla Venäjän 24. helmikuuta alkaneen laajan hyökkäyssodan myötä ja agitoinut voimakkaasti Venäjän puolesta. Heiskanen syntyi suomalaisvenäläiseen perheeseen Pietarissa (silloisessa Leningradissa) vuonna 1978.

Heiskanen esitellään kuvatoimittajana, hän asui Saksassa tämän vuoden huhtikuuhun saakka, jolloin hänen kuvaillaan ”paenneen” Saksasta Venäjälle. Heiskasen menneisyydestä löytyy kiinnostava detalji vuodelta 2009, jolloin esillä oli Anton-pojan tapaus. Tuolloin toimittaja Kosti Heiskanen auttoi Paavo Salosta poikansa Antonin etsinnöissä. (7) Kyseiseen soppaan sotkeutui myös Johan Bäckman, joka tuolloin antoi lausuntoja Antonin äidin nimissä. Lokakuussa 2009 järjestetyssä tiedostustilaisuudessa Kosti Heiskanen ryöpytti Johan Bäckmania venäläismedioiden kirjoittelusta. (8)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://t.me/fennomatkat/21 

2. https://t.me/s/fennomatkat 

3. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/rustravel-oy-ltd/17439183/yleiskuva 

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/05/tiedote-kesamatkasta-donbassiin.html 

5. https://maanpuolustus.net/uploads/Sotilaspalvelus_Donetskin_kansantasavallan_asevoimissa.pdf 

Huom. tiedosto tallennettu maanpuolustus.net-sivustolle tarkoituksellisesti, koska on vaarana, että tiedoston laatijat poistavat sen verkosta ryhtyen välittämään informaatiota vain sähköpostitse. 

6. https://yle.fi/uutiset/3-12153718 

7. https://yle.fi/uutiset/3-5909159 

8. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2009102910511251 

Kirjoitukseni Osasto Karhusta: Suomalaismilitantit miehitetyssä Donbasissa – Osasto Karhu.

*: 

Bakhmut kestää

 

Kollaa kestää on meille suomalaisille tuttu, talvisodan Kollaan taisteluihin liittyvä sanonta, joka kuvaa meidän suomalaisten periksiantamattomuutta sekä talvisodan henkeä. Sanonnalla Kollaa kestää on vankka perusta, sillä Kollaanjoen rintama Laatokan Karjalassa kesti talvisodan loppuun saakka. Tänään reilut kahdeksan vuosikymmentä Kollaanjoen taisteluiden jälkeen Ukrainan itäosissa nähdään vastaavaa periksiantamattomuutta kuin suomalaisten toimesta Kollaalla, ukrainalaisten puolustaessa jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä, ovat puolustaneet jo yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan.

Ukrainan maavoimien 93. mekanisoidun prikaatin kalustoon kuuluva T-80BVK Bakhmutissa, vaunu on kaapattu venäläisiltä. (1 ja 2)

Venäläiset julistivat taistelun Bakhmutista alkaneen elokuun 1. päivä joukkojensa aloittaessa laajan hyökkäyksen kohti kaupungin kaakkoisosia epäsuoran tulen tukemana, offensiivin ensimmäisinä päivinä Venäjän ilmavoimat osallistui myös hyökkäyksen tukemiseen rynnäkkökoneillaan. Offensiivin ensimmäisinä päivinä venäläiset saivat aikaan paikallisia läpimurtoja, elokuun 4. päivä PMC Wagnerin palkkasotilaat etenivät Bakhmutin itäosiin saavuttaen Patrice Lumumban mukaan nimetyn kadun. (3) Patrice Lumumba oli itsenäisyysjohtaja ja Kongon demokraattisen tasavallan (maa tunnettiin vuosina 1971–1997 nimellä Zaire) ensimmäinen laillisilla vaaleilla valittu pääministeri heti sen jälkeen, kun maa oli hänen johdollaan saavuttanut itsenäisyyden Belgiasta kesäkuussa 1960. Lumumba teloitettiin katangalaisten sotilaiden toimesta, belgialaisten valvomana, 17. tammikuuta 1961.

Venäjä oli kohdistanut Bakhmutiin sotatoimia jo ennen elokuun alun offensiivia. Toukokuun 17. päivä venäläiset tulittivat kaupunkia tykistöllä ja raketinheittimillä. Tuli-iskussa menehtyi yhteensä viisi siviiliä, joukossa yksi taaperoikäinen lapsi. (4) Popasnan päädyttyä venäläisten käsiin 22. toukokuuta, Ukrainan asevoimat vetäytyi kaupungin alueelta linnoitettuihin asemiin Bakhmutin ympäristöön venäläisten aloittaessa hitaan, taisteluiden täyteisen etenemisen, kohti Bakhmutia.

Tulevina viikkoina (kesä-heinäkuussa) Itä-Ukrainassa käytiin raskaita taisteluita Venäjän yrittäessä murtaa ukrainalaisten puolustuksen ja linnoitteet alueen lukuisissa kaupungeissa ja niiden ympäristössä: Sjeverodonetskin taistelua seurasi taistelu Lysytšanskista; Lysytšanskin länsipuolella Siverskissä taisteltiin viikkojen ajan, kunnes syyskuun alkupuolella Venäjä vetäytyi alueelta; Vuhlehirs’kin lämpövoimalan (Вуглегірська ТЕС) hallinnasta taisteltiin viikkojen ajan – voimalan päätyessä venäläisten hallintaan 26. heinäkuuta tie kaakosta Bakhmutiin oli aiempaa vapaampi. Joukkojensa huollossa Venäjä kykeni hyödyntämään rautatieyhteyttä Venäjältä Debaltseveen, miehitetyssä Itä-Ukrainassa ja sieltä pikatieyhteyttä luoteeseen (M-03 eli E40 pikatie).

Ennen 1. elokuuta alkanutta offensiivia venäläiset kohdistivat Bakhmutiin ja sen ympäristöön epäsuoraa tulta, 27. heinäkuuta kaupunkiin kohdistuneessa tulituksessa menehtyi kolme siviiliä useiden siviileiden joutuessa sairaalaan. Heinä-elokuun vaihteen jälkeen kaupunkiin on kohdistettu toistuvasti raskasta tykkitulta sekä raketinheitintulta. Viimeisimpien viikkojen kuluessa, jolloin taisteluita on käyty aivan kaupungin rajoilla, kaupunkia on tulitettu käytännössä päivittäin erikaliiperisilla aseilla. Tulituksen ja taistelutoimien seurauksena menehtyneiden siviileiden lukumäärä nousee kymmeniin, aivan kuten vammautuneidenkin. Evakuoinneista huolimatta kaupunkiin on jäänyt siviilejä, suurin osa heistä elää tällä hetkellä kellareissa tai rakennusten pohjakerroksissa.

Bakhmutista on taistelut tähän mennessä viikkojen ajan, Venäjällä päävastuun offensiivista ovat kantaneet PMC Wagnerin palkkasotilaat sekä mobilisoidut ja pakkomobilisoidut joukot 1. ja 2. sekä kesällä perustetusta 3. armeijakunnasta, joiden lisäksi Venäjältä operaatioon on osallistunut myös muita palkkasotilasyksiköitä, kuten rynnäkkö- ja tiedusteluosasto Rusitšin taistelijoita. Taisteluun Bakhmutista on ottanut Venäjältä osaa myös osia 144. kaartin moottoroidusta prikaatista sekä 45. pioneerirykmentistä.

Viime aikoina on entistä enemmän kyseenalaistettu venäläisten Bakhmutin suunnalla jatkuvaa operaatiota, jossa aloite ainakin osin näyttää kääntyvän Ukrainan asevoimille onnistuneiden vastahyökkäysten myötä. Bakhmut on tärkeä liikenteen risteysasema, mikä on todennäköisesti yksi niistä syistä, miksi Venäjä halusi saada kaupungin haltuunsa, mutta kyetäkseen hyödyntämään Bakhmutin asemaa, olisi Venäjän pitänyt saada minimissään haltuunsa ratalinja Lymanista Siverskin kautta Bakhmutiin ja sieltä Horlivkaan, mutta tällöinkin raidelinja olisi ollut Ukrainan vaikuttamiselle altis koko matkaltaan. Lounais-kaakko-suuntaisen maantieyhteyden (M-03 pikatie) kokonaisvaltainen hyödyntäminen olisi edellyttänyt Venäjältä merkittävää läpimurtoa Donbasin alueella, johon maa ei missään vaiheessa kyennyt. Ukrainan onnistunut vastahyökkäys Harkovan alueella romahdutti lopullisesti Venäjän haaveet Donbasin offensiivin onnistumisesta, jonka jälkeen offensiivin jatko Bakhmutin alueella alkoi näyttää järjettömältä. Se oli kuin pään hakkaamista tiiliseinään!

Viikonlopun ja maanantain (24. lokakuuta) kuluessa Ukrainan asevoimat on onnistunut vastahyökkäyksillään etenemään kaupungin itä- ja kaakkoispuolella parhaimmillaan jopa parin kilometrin matkan ottaen haltuunsa alueita, (5) joista on taisteltu viikkojen ajan ja joiden miehittämisyrityksiin venäläiset ovat uhranneet suuren joukon miehiä ja kalustoa. Samalla kauempana idässä ja kaakossa venäläiset pystyttävät ns. Wagner linja-nimellä kutsuttua puolustuslinjaa, joka tällä hetkellä näyttää koostuvan paririvistä betonisia panssariesteitä, jotka sellaisenaan tuskin toimivat muuna kuin pienenä hidasteena, mikäli Ukrainan offensiivi alueella pääsee vauhtiinsa. (6) Ollakseen kunnollinen hidasta, panssariesteiden tulisi olla painavampia ja upotettuna kunnolla maastoon, lisäksi ”linja” tulisi varustaa telamiinoin ja muin estein sekä riittävän tehokkaalla ja oikein sijoitetulla panssaritorjunnalla. Venäjän pitäisi myös kyetä hidastamaan hyökkääjää (eli Ukrainaa) epäsuoralla tulella. Mistään tällaisesta valmistelusta ”linjalla” ei näy vielä merkkiäkään. Linjan kutsumanimi – Wagner linja – juontuu suoraan PMC Wagnerista ja sen omistaja-rahoittajasta Jevgeni Prigožinista. Ilkeämieliset ovatkin arvioineet linjan olevan vain yksi keino lisää varastaa valtiolta, jossa ”paskaa myydään kalliilla”.

Ukrainan Harkovan alueen onnistuneen vastahyökkäyksen myötä Bakhmut on menettänyt merkitystä liikenteen solmukohtana ja logistisena keskuksena – Ukrainallekaan se ei enää Harkovan alueella saavutettujen voittojen myötä ole niin merkittävä, mitä ennen sitä. Onko sitten joitain muita syitä sille, miksi Venäjä ei luovuta taistelua alueella?

Viime viikkoon saakka Bakhmutin alue oli käytännössä viimeinen alue, jolla Venäjän asevoimat saattoi ilmoittaa etenevänsä ja taistelevansa merkittävän kohteen hallinnasta, kun muualla Ukrainassa sen joukot olivat selkeästi puolustuskannalla tai joutuneet jopa vetäytymään (paniikinomaisesti) laajoilta alueilta. Luonnollisesti on tultu kauas Kiovan valtaamisesta ja Ukrainan kukistamisesta muutamassa päivässä, kun taistelua käydään reilun 72 000 asukkaan kaupungista, ja hiljalleen alkaa näyttää siltä, että Venäjä on häviämässä tämänkin taistelun. Onko siis kyse kyvyttömyydestä tunnustaa sitä, että taistelu on hävitty ja kun ei ole olemassa peräytymistietä epätyydyttävästä tilanteesta, Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia miehiä lisää?

Luonnollisesti on mahdollista, että taustalla on muitakin vaikuttumia sille, miksi taistelua alueella edelleen jatketaan. Tarkastellessamme tätä näkökulmaa, on huomioitava alueen luonnonvarat. Donbasin alueella tehtiin liuskekaasuporauksia ennen v. 2014 alkanutta sotaa, mahdollisia liuskekaasuvarantoja tärkeämpänä voidaan pitää Ukrainan kaakkois- ja eteläosien maametallivarantoja, joita tarvitaan ”vihreässä siirtymässä”. (7) Maametallien määrän arvioidaan olevan merkittävät, ja ne voivat olla eräs syy sille, miksi Elon Musk on ollut niin aktiivinen saamaan rauhaa Ukrainaan. Tällä hetkellä Kiina on merkittävä maametallien tuottaja (tämänhetkisistä hyödynnettävistä varannoista yli 90 prosenttia on siellä), siihen verrattuna Ukraina on monen mielestä otollisempi (ja eettisesti kestävämpi) tuotantokohde, mikä voi houkuttaa sopimaan rauhaa, jossa ukrainalaisten yli kävellään.

Liuskekaasuvarannot ja maametallit voivat myös motivoida Venäjää jatkamaan hiipunutta offensiiviaan. Onko jopa käynyt niin, että Moskovassa on jo ennalta jaettu osia Ukrainasta eri ryhmien kesken ja tällainen jako saa PMC Wagnerin omistajan ja rahoittajan Jevgeni Prigožinin uhraamaan miehiä Bakhmutin tähden? Hänelle nämä miehet, joista moni on värvätty PMC Wagneriin vankiloista ja muista rangaistuslaitoksista, ovat lopulta vain numeroita – uhrattavissa olevia yksiköitä. Sama pätee Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoineiden 1. ja 2. armeijakunnan (pakko)värvättyihin, joita on uhrattu alueen kulutussodassa kevään ja kesän kuluessa tuhansittain.

Kokonaiskuviossa en myöskään sulkisi pois sitä mahdollisuutta, että kyse on osin myös Venäjän sisäisestä valtataistelusta, jossa PMC Wagnerin voimaa heikennetään alueella, jolloin Prigožinin ”henkilökohtainen armeija” heikkenee ja sen synnyttämä sisäpoliittinen uhka pienenee. Luulisin, että Moskovassa jo useampi taho valmistautuu tulevaan ymmärrettyään, ettei sota Ukrainassa suju lähellekään suunnitellulla tapaa. Tähän valmistautumiseen kuuluu myös vihollisen heikentäminen – Prigožinin kohdalla kuvioon tulee tällöin väistämättä PMC Wagnerin pitäminen kiireisenä. Taitavin pelaaja toteuttaa tämän vieläpä siten, ettei Prigožin hahmota tilannetta.

Edellinen on kuitenkin vain spekulaatiota. Tärkeintä on, että Bakhmutin puolustus kestää! Kuin myös se, ettei ukrainalaisten yli ja ohi ryhdytä neuvottelemaan heille epäedullista pakkorauhaa.

Слава Україні!

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/BuschModelar/status/1583818134724562945 

2. https://twitter.com/UAWeapons/status/1548398780805832705 

3. https://amplifyukraine.eu/%E2%9D%97%EF%B8%8F-the-wagner-pmc-supported-by-russian-artillery-was-able-to-break-through-to-patrice-lumumba-street-in-bakhmut-from-the-eastern-side-insider-reports-that-an-afu-roadblock-was/

4. https://www.ukrinform.ua/rubric-regions/3486548-kilkist-zertv-obstrilu-budinku-u-bahmuti-zrosla-do-pati-sered-nih-dvoricna-ditina.html 

5. https://twitter.com/Tendar/status/1584239998613983232 

6. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1584114448465555456 

7. https://twitter.com/Ohra_aho/status/1580172139553902593

Lähteinä hyödynnetty myös Rob Lee’tä, tohtoriopiskelija The Department of War Studies at King's College London; Anton Gerashchenko’a, Ukrainan sisäministerin neuvonantaja; The Mineral Resources of Ukraine -artikkelia. 

Bakhmut on muutakin kuin maantie- ja rautatiekeskus, se on Artwineryn (entinen Artemovsk Winery) samppanja--menetelmällä valmistettujen kuohuviinien koti. Sodassa taisteluita on käyty lähimmillään ”kivenheiton” päässä maanalaisista saleista, joissa Artwineryn kuohuviinit valmistuvat.

Sanoilla on merkitystä, perinteinen media epäonnistuu toistuvasti Ukrainan sodasta uutisoidessa

 

Ukrainan reilut kahdeksan vuotta kestänyt sota eskaloitui helmikuun lopulla Venäjän aloitettua usean rintaman hyökkäyksen perimmäisenä tavoitteenaan Ukrainan miehittäminen ja nykymuotoisen Ukrainan valtion tuhoaminen – käytännössä kyse on tuhoamissodasta, mikä tuntuu olevan monelle mahdoton ymmärtää (tai hyväksyä). Ehkäpä tuhoamissota tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta kaiken sen jälkeen mitä meille on opetettu peruskoulussa ja mitä meille on toistettu yhteiskunnallisessa keskustelussa holokaustista ja siitä, ettei sen voi antaa tapahtua enää uudestaan, vaikka onhan näinkin tapahtunut jo ennen Ukrainaa kohdannutta tuhontaa.

Venäjän ryhdyttyä usean rintaman hyökkäyssotaan, toivoin hetken ajan, että luotettava perinteinen media Suomessa (ja muualla Euroopassa) kiinnittäisi huomiota uutisointiin ollen erityisen huolellinen sen suhteen millaisin termein sotatapahtumia Ukrainassa kuvattaisi. Ukrainan sotavuosien (muistamme, että Ukrainassa on sodittu keväästä 2014 lähtien) kuluessa olin – toisinaan tuskastumiseen saakka – turhautunut siihen, kuinka suomalaisetkin mediat kerta toisensa jälkeen syyllistyivät epätäsmällisyyksiin tai suorastaan toistivat Kremlin propagandaa uutisartikkeleissaan.

Ikäväkseni olen huomannut, etteivät toimitukset ole kyenneet riittävään tarkkuuteen uutisissaan, mikä on sinänsä harmi, koska Suomessa on lukuisia Ukrainan sodasta erinomaisesti raportoivia toimittajia (kuten Yleisradion Antti Kuronen) ja tiedän, että ainakin eräissä mediataloissa toimittajille järjestettiin koulutustilaisuuksia kevättalvella, jotta pahimman Kreml-disinformaatio ei päätyisi uutistekstiin, jotta se tunnistettaisi riittävän varhain.

Aiempien sotavuosien aikana olen aina toisinaan, ehkäpä hiukan osoitellen, kirjoittanut suomalaismedioiden epäonnistumisista Ukrainan sotauutisoinnissa. Helmikuun 24. päivän jälkeen olen joutunut tarttumaan samaan teemaan jonkun kerran, ensimmäisen kerran niinkin pian kuin maaliskuun 7. päivä havaittuani MTV:n julkaisseen luokattomasti laaditun sotauutisen Ukrainasta. (1)* Kyseisessä uutisessa päädyttiin kritiikittä toistamaan Donetskista kotoisin olevan mutta Venäjän kansalaisuuden vuoden 2014 jälkeen saaneen olympiaurheilija Marina Goliadkinan Instagram-päivityksen, jossa tämä – täysin valheellisesti toteaa – Donetskissa kaiken olevan rikki, tuhottu.

Ukrainan kontrollissa helmikuussa 2022 ollut Piskyn kylä Donetskin kupeessa oli jo tuolloin lähes täysin tuhottu, samoin on käynyt Mar’inkan kaupungille Donetskin lounaispuolella Venäjän yritettyä valloittaa sen lukuisia kertoja mutta Donetsk ei ollut helmikuussa 2022 tuhottu. Se ei ole sitä vieläkään, toisin kuin Mariupol, jonka rakennuskannasta venäläiset tuhosivat valloitusvaiheessa suurimman osan. Todennäköisesti Venäjän olympiajoukkueeseenkin kuuluneen Goliadkinan Instagram-päivitys oli tarkoin harkittu disinformaatio-operaatio, jolla toistettiin (tunnetun henkilön kautta) Venäjän virallista narratiivia ”kahdeksan vuotta pommitetusta Donetskista”, jota myös suomalaispropagandistit ja disinformaatikot innokkaasti toistavat.

MTV:tä paremmin ei ole onnistunut Yleisradiokaan, jonka elokuun 3. päivä julkaisema ja Elsa Osipovan toimittama katsaus antoi minulle edellisen kerran kimmokkeen kirjoittaa hiukan tarkemmin suomalaismedioiden epäonnistumisista uutisoidessaan Venäjän brutaalista hyökkäyssodasta. (2) Todellisena kimmokkeena silloiselle kirjoitukselle oli Osipovan toimittaman katsauksen täysin epäonnistunut otsikko – Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa myös hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen.

Kriittisen palautteen myötä, jota myös allekirjoittanut laittoi toimitukselle, artikkelin otsikko muutettiin muotoon – Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa sodan lisäksi kampanjaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen.

Elsa Osipovan laatiman artikkelin alkuperäisessä otsikossa korvaan särähti sanamuoto ”hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”. Huomio kiinnittyi erityisesti sanaan ”hienovaraista”. Aivan kuin sellaisessa toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena Venäjällä on (oli) miehittämillään alueilla asuvien ukrainalaisten kielen ja kulttuurin sekä kansallisen identiteetin tuhoaminen, on mitään ”hienovaraista” vaikka tämä tuhonta pantaisikin toimeen hiljaisuudessa ja kameroilta piilossa.

Seuraavassa kuvakollaasissa esimerkkejä suomalaismedioiden viimeaikaisten uutisten epäonnistuneista sanavalinnoista. Esimerkkien uutisissa toistuu Venäjän propagandan käyttämien termien toistaminen sellaisenaan, tai Venäjän tekojen kuvaaminen – tilanne huomioiden – täysin väärällä termillä, kuten ”evakuointi” vaikka kyseessä on laiton väestön pakkosiirto, tai ”kansanäänestys” vaikka kyseisellä toimituksella ei ollut mitään tekemistä kansanäänestyksen kanssa. Kyse oli Kremlissä ohjatusta näytelmästä, jossa tulos oli jo ennalta määritelty.

Suomalaismedioiden rinnalla myös kansainvälisesti tunnetut ja luotettavina pidetyt mediat ovat syyllistyneet toistuvasti harhaanjohtavien termien käyttöön sekä Venäjän propagandan välittämiseen sellaisenaan, kuvassa muutama tällainen esimerkki. Itse asiassa näyttää jopa siltä, että kansainväliset mediat ovat suomalaismedioita huolimattomampia uutisoinnissaan (toki kyse on vain omista havainnoista, ei kattavasta tutkimuksesta).

On todennäköistä, että osa suomalaismedioiden julkaisemista uutisista on suoria käännöksiä läntisten uutistoimistojen uutisvirrasta, jolloin uutistoimittajat eivät ole ajatelleet tarpeeksi kääntämänsä tekstin sisältöä, tai pahimmassa tapauksessa eivät ole tarpeeksi hyvin perehtyneitä aiheeseen, jolloin ikävämpiäkin huteja voi tulla kohdalle. Toisaalta Ukrainassa on sodittu jo keväästä 2014 lähtien, tämän ajan uutistoimituksia on myös huomautettu uutisten sisällöstä ja käytetyistä sanavalinnoista, joten luulisi, että jossain vaiheessa toimitusprosessi hioutuisi sille mallille, etteivät typerimmät sanavalinnat enää pääse seulasta läpi. Mutta ei!

Sanojen ohella myös kuvat ja grafiikat voivat välittää disinformatiivista viestiä tukien näin Venäjän valheellista tarinaa. Elokuussa 2020 Yleisradion Ykkösaamu-ohjelmassa haastateltiin tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, jolloin ohjelman karttagrafiikkaan oli päätynyt hyvin ikävä virhe – Krimin niemimaa oli merkitty osaksi Venäjää. (3)** Virheet erilaisissa karttagrafiikoissa ovat toistuvia, ja sikäli ikäviä, että tekstiä on helppo muokata, mutta televisio-ohjelmien karttagrafiikat jäävät elämään, aivan kuten käy perjantaiselle (21. lokakuuta 2022) Ylen aamu-tv:n hyvin sekavalle karttagrafiikalle, joka virheellisen tiedon ohella on muullakin tapaa hyvin tulkinnanvarainen – mielestäni tällainen kartta puutteineen ei edes saisi päätyä tv-lähetykseen, jonkun olisi pitänyt olla hereillä. (4) 

Tiedostan, ettei työ uutistoimituksessa ole helppoa, virheitä sattuu itse kullekin, mutta kun selkeitä virheitä sattuu kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden perään, niin Ukrainan sotaa kaikki nämä vuodet aktiivisesti seuranneena ja aiheesta paljon kirjoittaneena (ja medialle uutisista oikaisupyyntöjä laatineena), tämä samojen virheiden ja epätäsmällisyyksien toistuminen uutisissa turhauttaa. Nyt se turhauttaa entistä enemmän, koska ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä sen suhteen mikä kenenkin rooli on, että Venäjä on miehittäjä, joten sitä tulisi kohdella myös sellaisena viestinnässä sen sijaan, että toistetaan Venäjän väittämät sellaisenaan.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://app.mtvuutiset.fi/artikkeli/8371656

2. Lähteistetty blogini Yleisradion mahalasku, jossa toimittajan katsausta on tarkasteltu lähemmin.

3. https://areena.yle.fi/1-50331163#autoplay=true

4. https://areena.yle.fi/1-50970907?autoplay=true 

Yllä olevien eriteltyjen lähteiden ohella olen käynyt läpi suuren joukon BBC:n, Reutersin ja AFP:n uutisia sekä sosiaalisen median päivityksiä – sama pätee myös suomalaismedioihin. Kuvakollaaseihin päätyi esimerkkeinä vain pieni joukko syksyn epäonnistuneesta uutistarjonnasta.

*: Blogini viittaamastani MTV:n uutisesta: MTV-3-uutiset disinformaation levittäjänä.

**: Kyseinen Ykkösaamun virheellinen karttagrafiikka, josta lähetin tuolloin palautetta myös Yleisradion uutistoimitukseen.

#StandWithUkraine #CrimeaIsUkraine