Sanoilla on merkitystä: yhteenveto median kompuroinnista sotauutisoinnissa –

 

eli muutamia havaintoja median uutisoinnista Ukrainasta viime vuosilta.

Kirjoitin helmikuun alkupuolella blogiin perinteisen median kompuroinnista uutisoitaessa Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta, (Perinteinen media kompastelee sotauutisoinnissa – Osa xxx). Mielessäni kävi jo tuolloin laatia lyhyt yhteenveto (lähinnä itseäni varten) havainnoistani ja blogikirjoituksistani, jonka jälkeen – vaalikevään myötä – voisin palata tarkastelemaan viime vuosilta tutuiksi käyneitä vasta- ja vihamedioita ja niitä kautta suoritettavaa vaalityön häirintää (sisältäen myös disinformatiivisen viestinnän tarkastelun).

On tunnustettava, että olen ehkäpä suhteettomankin paljon kiinnittänyt huomiota perinteisen median edesottamuksiin viimeisimpien kuukausien kuluessa, kun ne ovat samaan aikaan julkaisseet lukuisia laadukkaita ja erittäin tärkeitä artikkeleja. Tällaisena tärkeänä artikkelina pidän Yleisradion julkaisemaa artikkelia ”Venäjän varastamat lapset”, (1) joka kertoo meille sen, ettei mikään ole Venäjällä muuttunut sitten ”koivun ja tähden” aikojen. Toisaalta kaikissa tapauksissa palautteenomaiselle kirjoitukselle löytyy peruste, vaikka kirjoituksessa usein huomio kohdistuukin yksittäiseen tekstiin tai kuvaan tai niiden kombinaatioon, taustalla on useimmissa tapauksissa pidempikestoinen havainnointi, jolloin olen huomannut jonkin trendin vallanneen alaa. Tässä tapauksessa tarkoitan trendillä viestintätapaa (sanoja tai kuvia), joiden kautta välittyy vähimmillään vääristynyt ja liian yksipuolinen kuva tilanteesta, merkittävimmillään kyse on Venäjän narratiivin kritiikittömästä toistamisesta, johon perinteisen median edustajat ovat myös syyllistyneet.

Tänään aamulla (14. helmikuuta) Yle aamussa kenties epähuomiossa ja aamukiireen vallitessa ilmaisiin asiat kömpelösti ja siten, että väärinymmärrykselle on sijansa. Alla kuva Yle aamun lähetyksestä, jossa esiintyykin se ongelmallisin kohta ”Ukrainan valtaamille alueille luodaan järjestystä”. Ensimmäisenä korvaan särähtävät sanat ”valtaamille alueille”, joka synnyttää mielikuvan siitä, että Ukrainana käy valloitussotaa, kun tosiasiassa Ukraina vapauttaa Venäjän miehittämiä alueita.

Tikkerin jatko ”luodaan järjestystä”, johtaa myös harhaan herättäen kysymyksiä. Yleisradion toimittaja Antti Kuronen totesi twiittiketjussani Ukrainan vapauttamilla alueilla järjestyksen palautuneen sen jälkeen, kun miehittäjä eli Venäjä joutui vetäytymään niiltä. (2) Vapauttamisen myötä järjestys siis palautui alueille!

Ylen aamu, 14.2.2023.

Poimin seuraavaksi joitain esimerkkejä perinteisen median selkeistä epäonnistumisista uutisoitaessa Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 jälkeen, jonka jälkeen kirjoitustani täydentäen muutama havainto ajalta ennen 24. helmikuuta, joka tässä kirjoituksessa toimii vedenjakajana. En kuitenkaan tässä kirjoituksessa enää palaa 2. helmikuuta 2023 kirjoitukseni esimerkkeihin – tarkastellaan aikaa ennen tätä kirjoitusta.

Suomessakin nousi loppiaisen alla otsikoihin Venäjän johtajan Vladimir Putinin määräys 36 tunnin ”tulitauosta”, jonka oli määrä alkaa tammikuun 6. kello 12:00. Tämä globaalisti levinnyt ilmoitus toistettiin sellaisenaan myös STT:n ilmoitusluonteisessa twiitissä, jossa jätettiin huomiotta muut mahdolliset ulottuvuudet – kuten propaganda ja disinformaatio.

”Venäjän presidentti Vladimir Putin on määrännyt Ukrainaan tulitauon huomiseksi ja ylihuomiseksi. Venäjällä on huomenna jouluaatto ja ylihuomenna joulupäivä.” (3)

Perinteinen media oli tuolloin myös hereillä. Venäjän ilmoitusta taustoitettiin nostaen esille mahdollisia syitä ilmoitukselle, Helsingin Sanomien uutisessa Markku Kangaspuro viittasi ilmoituksen olevan Venäjän poliittista propagandaa. (4) Toisaalta, Ukrainan sotaa vuodesta 2014 seuranneille Venäjän ilmoitus ”tulitauosta” toi mieleen lukuisat aiemmat ”tulitauot”, jotka se proxy-joukkoineen rikkoi Itä-Ukrainan sotatoimialueella menneiden vuosien aikana. Useimmat muutaman tunnin sisään ns. tulitauon alkamisesta, aivan kuten kävi loppiaisenakin.

Poimitaan vielä muutama esimerkki perinteisen median kompuroinnista 24. helmikuuta 2022 jälkeiseltä ajalta, jota pidän rajapyykkinä, koska tuolloin Venäjä aloitti monen rintaman suurhyökkäyksen Ukrainaan. Brutaalia, YK:n peruskirjan vastaista, hyökkäystä pidän niin mittavana rikkeenä, että tapahtuneen jälkeen toimituksissa tulisi olla erityisen tarkkoja uutisten täsmällisyyden suhteen, etenkin huomioida se, että sanoilla on merkitystä. 

Viime vuoden elokuun 4. päivä julkaisemassa katsauksessa – Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa myös hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen – Yleisradio epäonnistui otsikosta lähtien täysin. Otsikoinnin epäonnistumisesta kertoo sekin, että palautteen myötä katsauksen otsikko vaihdettiin muotoon: Kreml käy Kaakkois-Ukrainassa sodan lisäksi kampanjaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen. (5)

Alkuperäisessä otsikossa korvaan särähti sanamuoto ”hienovaraista sotaa, jonka tavoitteena on ukrainalaisen väestön venäläistäminen”, aivan kuin sellaisessa toiminnassa, jonka lopullisena tavoitteena on Venäjän miehittämillä alueilla asuvien ukrainalaisten kansallisen identiteetin, kielen ja kulttuurin tuhoaminen, olisi mitään ”hienovaraista” toteutettiinpa se, miten tahansa – puhumattakaan, että se toteutetaan metodein, joihin Venäjä alueella turvautuu. Tuntuu hämmentävältä, että Yleisradiossa seulan läpi pääsi näinkin ala-arvoinen otsikko, joka ymmärrettiin muokata uuteen uskoon vasta kun riittävän moni oli antanut palautetta toimitukselle.

Yleisradiota ei ole yksin syyttäminen, MTV3:n kohdalle näitä repsahduksia on sattunut useampiakin, kuten maaliskuun 7. päivän uutinen, jossa propagandistinen viesti pääsi läpi sellaisenaan klikkiotsikosta alkaen: ”Ukrainalaissyntyinen Venäjän olympiavoittaja suree synnyinkaupunkinsa kohtaloa – ’Kaikki on tuhottu’”. (6) Tässä MTV3:n uutisessa toistui sellaisenaan venäläispropagandan levittämä, valheellinen viesti, Donetskin tuhoutumisesta ukrainalaisten tulituksessa.

Sen ohella, että uutisen Donetsk-osuus oli puuta-heinää pidettäessä yllä mielikuvaa siitä, että kaupunki on tuhoutunut keväällä 2014 alkaneessa sodassa. Uutisessa syyllistyttiin myös Krimin niemimaan miehityksen vähättelyyn, kuvaamalla tapahtunutta ”Krimin kriisiksi”. Kyseessä ei todellakaan ole kriisi, vaan Venäjän helmi-maaliskuussa 2014 toteuttama niemimaan miehitys. tällaisen tapahtuman yhteydessä uutistoimituksen olisi olennaisen tärkeää käyttää oikeaa verbiä kuvaamaan tilannetta Krimin niemimaalla. Vähättely palvelee vain ja ainoastaan Kremliä sekä sen operaattoreita. Miehittää-verbin käyttö on merkityksellistä, verbin sisältämän määritelmän vuoksi. Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisikin jonkin väestönosan tahtotila. (7)

Kyseinen olympiavoittaja väitti siis synnyinkaupunkinsa Donetskin tuhoutuneen täysin. Mutta verrataanpa Donetskia Mariupoliin, Mar’inkaan tai Soledariin, muitakaan tuhottuja ukrainalaiskaupunkeja ja kyliä unohtamatta. Toivottavasti osaatte edes hävetä siellä uutistoimituksessa!

Perinteisissä medioissa ei ole tapahtunut toivomaani todellista ryhdistäytymistä 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Edelleen toistetaan niitä virheitä, jollaisiin Keir Giles uusimmassa teoksessaankin viittaa kirjoittaessaan läntisistä medioista Venäjän narratiivin toistajina osiossa ”Venäjä ja lännen tiedotusvälineet” s. 231 eteenpäin, lainatessaan muun muassa ’Larsia’ ”joissakin Euroopan maissa Venäjän tiedotusvälineitä kohdellaan edelleen aivan kuin ne olisivat minkä tahansa muun maan normaaleja tiedotusvälineitä”. (8)

Suomalaismedioiden epäonnistumisia löytyy menneiden vuosien ajalta yksistään Ukrainan osalta lukuisia. Teksteissä toistuvat usein sanat ”kriisi”, ”kapinalliset”, ”separatismi” tai ”sisällissota” kuten Iltalehden uutisessa elokuulta 2020 – Lukašenkan joukot vyöryvät Minskiin – tutkija IL:lle: Tämä ilta näyttää paljon:

”Ei uusi Ukraina

Ukrainassa käynnistyi vuonna 2013 kansannousu, joka johti Venäjän sotilaalliseen puuttumiseen ja edelleen jatkuvaan sisällissotaan. - - -”. (9)

Yleisradiolta on päässyt aiempinakin vuosina läpi hyvin yksipuolisia, disinformaatiota levittäviä, katsauksia. Kuten hämmentävä Marjo Näkin raportti Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta kesäkuussa 2019. (10) Artikkelissa toistettiin surutta Kremlin propagandaa ja valheita jättäen kertomatta olennaisia asioita Artekin lasten leirikeskuksesta sekä tilanteesta Venäjän miehittämällä niemimaalla.

Selkeiden virheiden ohella artikkelissa toistettiin myös räikeitä valheita, kuten –

”Artek on lasten maa, eikä tässä maassa ole osavaltioita, kansalaisuuksia tai politiikkaa, luonnehtii Artekin johtaja Konstantin Fedorenko.”

väite on yksiselitteisesti vale – propagandaa. Artekin silloinen johtaja Konstantin Fedorenko valehtelee, niin että korvat heiluvat. Nimittäin Artek on ”lasten maa”, jossa on läsnä kaiken aikaa politiikka, militarismi – tämä kaikki olisi ollut toimittajankin helppo googlata. Kyseinen artikkeli oli Yleisradiolta kokonaisuudessaan hyvin laiskaa toimittamista. Kesti nimittäin pari viikkoa, kunnes Yleisradio sai päivitettyä artikkelia ”faktalaatikon” verran, jossa kerrottiin Krimin niemimaan kiistellystä asemasta mutta jätettiin mainitsematta tyystin Venäjän suorittama niemimaan miehitys.

Merkittävien suomalaisten mediatalojen rinnalla maakuntamedioillekin on toisinaan sattunut hutilaukauksia Ukrainan sotaa käsittelevissä artikkeleissa. Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa julkaistiin 6. elokuuta 2019 Venäjän proxy-joukoissa sotineen Petri Viljakaisen hyvin yksipuolinen ja kritiikitön haastattelu. (11) Viljakainen värväytyi Johan Bäckmanin avustuksella vuonna 2015 Itä-Ukrainan alueella operoineisiin Venäjän rahoittamiin ja varustamiin sekä osin miehittämiinkin joukkoihin. 

Länsi-Savo, tiistai 6. elokuuta 2019.

Ensimmäisten suomalaisten värväytyessä sotimaan tai operoimaan miehitetyssä Itä-Ukrainassa Venäjän riveissä, moni suomalaismedia tarttui täkyyn, julkaisten värväytyneistä uutisia sekä artikkeleja käyttäen toisinaan kielikuvia, joista tuli mieleen romantisoidut seikkailuelokuvat viime vuosisadalta. Keskisuomalainenkin vieraili Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla keväällä 2016, jolloin ainakin lehden verkkosivuilla julkaistiin useampi katsaus matkalta, joissa – toivottavasti ymmärtämättömyyttään – toistettiin Venäjän narratiivia kansantasavalloista jne. (12 ja 13)

* * *

Ukrainan sodasta uutisointi on omalta osaltaan paljastanut länsimaisen median ongelmakohtia, joihin Keir Gileskin viittaa uusimmassa teoksessaan Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee. Erityisesti teoksen osassa, jossa tarkastelussa on Venäjä ja lännen tiedotusvälineet. Osalla läntisistä medioista taakkana on omistussuhteet tai yhteistyökuviot venäläismedioiden kanssa, joiden myötä uskottavuus eräisiin medioihin on heikentynyt huomattavasti, esim. Reutersin kaupallinen sopimus Tassin (Venäjän valtiollinen uutistoimisto) johti siihen, että Reutersin Venäjä uutisointi ei enää ollut objektiivista vaan niissä alkoi myös toistua Venäjän propagandaväitteet, kuin myös suoranainen propagandan levittäminen Venäjän miehittämiltä alueilta kertovissa puffijutuissa.

Toisaalta Venäjän informaatiosodasta kirjoittaminen (tai sen tutkiminen) on johtanut hyökkäyksiin toimittajia ja tutkijoita vastaan, hyökkäyksiin on masinoitu myös läntisiä medioita. Jessikka Aro teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta kuvaa ruotsalaisen Venäjä-asiantuntija Martin Kraghin joutumista laajamittaisen hyökkäyksen kohteeksi akateemisen selvityksensä jälkeen, ja kuinka Ruotsin suurimman iltapäivälehden Aftonbladetin kulttuurisivuilta johdettiin tätä hyökkäystä yhdessä Venäjän valtiollisten medioiden kanssa. (14)

Minkään median ei pitäisi nostaa itseään norsunluutorniin ja kieltää ongelmaa. Kehitettävää löytyy aina! Meistä vähäisiltä tuntuvat virheet saattavat päätyä myöhemmin osaksi Venäjän propagandaa todistamaan meitä tai Ukrainaa vastaan – tai Venäjän puolesta. Samalla meidän on syytä olla tarkkoina sen suhteen millaista tarinaa meistä (esim. suomalaisista) levitetään venäläisissä medioissa. Hämyisissä nurkissa kiertänyt tarina suomalaisnatseista saattaakin joku päivä päätyä Venäjällä valtiollisen median ykkösuutiseksi muodossa tahi toisessa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20016234

2. https://twitter.com/YLEKuronen/status/1625399060499730433 

3. https://twitter.com/STTuutiset/status/1611020255937150977 

4. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009310865.html 

5. https://yle.fi/uutiset/3-12560389 

6. https://app.mtvuutiset.fi/artikkeli/8371656 

7. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

8. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 232.

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/dcf07292-c525-42a7-9564-5d79dbb6ce5e 

10. https://yle.fi/uutiset/3-10786805 

11. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/95df1333-9574-4be4-be3c-e0c67b1d1c69  (maksumuurin takana)

12. https://www.ksml.fi/paikalliset/2557375 

13. https://www.ksml.fi/paikalliset/2557351 

14. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 217. 

Linkit esimerkkeinä toimiviin kirjoituksiini, blogeissa lisää lähdeaineistoa:

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/01/pahaa-tahtoa-ja-rikottuja-lupauksia.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/08/yleisradion-mahalasku.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/03/mtv-3-uutiset-disinformaation.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/08/iltalehti-disinformaation-jakajana.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/06/yya-yleisradio-kohti-naapurineljannesta.html 

https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/08/lansi-savo-haastatteli-petri-viljakaista.html 

Venäjän valtiollisen propagandan leimakirveen kohteena Ukraina ja länsi

 

Venäjän Ukrainaan kohdistaman laajan (usean rintaman) hyökkäyssodan vuosipäivän lähestyessä, Venäjän valtiolliset toimijat (suurlähetystöt ja ministeriöt) kiihdyttävät Ukrainaan ja länteen kohdistettua propagandistista viestintää. Huomioitavaa tässä on se, että Venäjä käyttää laaja-alaisen disinformaation sekä Ukrainaa ja länttä de-humanisoivan viestinnän levittämiseen suurlähetystöjensä ja ministeriöidensä kanavien ohella myös kansainvälisiä elimiä, joiden jäsen Venäjä edelleen on. Voimme aloittaa tämän lyhyen katsauksen kuvakollaasilla, johon olen koonnut joitain esimerkkejä kuvailemastani Venäjän valtiollisten elinten harjoittamasta viestinnästä, luonnollisesti kun sellaisiin tutustuu, niin herää väistämättä kysymys, että miksi Venäjän edelleen annetaan olla näiden organisaatioiden jäsen, joita se (välillisesti) käyttää oman propagandansa välittämiseen. Pohtimisen sijaan tällä hetkellä pitäisi vähintäänkin olla käynnissä menettely, jolla Venäjä esim. erotetaan Yhdistyneistä kansakunnista.

Venäjän viime vuoden helmikuussa (24. helmikuuta 2022) alkanutta laajaa, Ukrainaan kohdistunutta offensiivia, edelsi pitkäjaksoinen Ukrainaan ja ukrainalaisiin kohdistunut de-humanisoinnin vaihe, jonka merkittäviä elementtejä oli Ukrainan valtiollisen olemassaolon kiistäminen mutta lopulta myös ukrainalaisuuden kiistäminen. Sen ohella, ettei Ukraina ollut todellinen valtio, enää ukrainalaisetkaan eivät olleet todellinen kansa vaan ”vähävenäläisiä”. Venäjän (valtion) ukrainalaisiin kohdistaman de-humanisoinnin merkittävin teema oli ukrainalaisten rinnastaminen kollektiivisesti natseihin, minkä kautta saatiin, venäläisten mielestä, oikeutus laajamittaiselle denatsifikaatiolle – käytännössä kansanmurhalle.

Painotan sitä, että koko tämä prosessi on malliesimerkki siitä, kuinka valtiollinen toimija riistää ihmisyyden joltain ihmisryhmältä, ja sen jälkeen, kun tämä ihmisyys on riistetty, käytetyissä keinoissa ei nähdä Venäjän valtion tai suuren osan venäläisten mielestä mitään väärää. Venäjän toiminnan logiikka on verrattavissa tapaan, jolla natsi-Saksassa riistettiin ihmisyys erilaisilta ihmisryhmiltä juutalaisista romaneihin ja kehitysvammaisiin. Olemme myös nähneet Venäjän asevoimien ja palkkasotilaspalveluita tarjoavien organisaatioiden sotilaiden/ taistelijoiden syyllistyneen ja syyllistyvän edelleen Ukrainassa julmuuksiin ja raakuuksiin, jotka ovat verrannollisia toisen maailmansodan tapahtumille – vastuu teoista lankeaa komentoportaan huipulle saakka, mutta yhtä lailla propagandistit ovat vastuullisia sanoistaan ja kehotuksistaan. Komentoportaan huipulla on luonnollisesti sotarikollisiin tekoihin kansansa kiihottanut Vladimir Putin –

“Nazi ideology, now in it its modern incarnation and manifestation, once again creates direct threats to Russian security. We are forced to counter the aggression of the collective West time and again.” (1) Vladimir Putin historiaa vääristellen ja viholliskuvaa pönkittäen Stalingradin taisteluiden päättymisen muistojuhlassa (Saksan 6. armeijan antautuminen Stalingradissa 2. helmikuuta 1943, muistojuhla Volgogradissa 2. helmikuuta 2023). 

Kuvakollaasissa esitellään venäläispropagandistien lausuntoja, jonkin ihmisryhmän tai valtion tuhoaminen on arkipäivää heidän kommentoinneissa.

Venäjällä erilaisten propagandistien ja television keskusteluohjelmien vetäjien (jotka käytännössä ovat myös propagandisteja) ohella hyvin huolettomasti joukkotuhonnasta ja miljoonien ihmisten tappamisesta spekuloivat poliitikot paikalliselta tasolta valtakunnan johtoon, Vladimir Putiniin saakka. Venäjän federaation turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev on toistuvasti viitannut ydinaseiden käyttöön, viimeksi tammikuussa, jolloin totesi ydinasevallan tappion voivan laukaista ydinsodan. (2) Me tiedämme mitä valtiota hän tarkoitti tällä ydinasevallalla, joka voi kokea tappion konventionaalisessa sodassa. Toisaalta meidän ei pitäisi antaa liian paljon tilaa näille puheille ydinaseiden käytöstä, koska niiden käytöllä spekulointi ja uhkaaminen on osa Venäjän strategiaa sodassa Ukrainaa ja länttä vastaan. Sen ohella, että Venäjä sotii Ukrainassa, katsoo se myös olevansa sodassa lännen kanssa.

Venäjällä television rooli ns. tiedonvälityskanavana on hyvin merkittävä, suurelle osalle kansaa televisio on tärkein informaatiokanava, jota seurataan. Erityisesti television rooli korostuu vanhemmissa ikäluokissa, joille televisio keskusteluohjelmineen on selkeästi tärkein kanava tiedonhankinnassa. 

Venäjän valtiollisessa propagandassa tämä sotatila näkyy myös siten, että entistä useammin ja selkeämmin Ukrainan rinnalla esiin nostetaan NATO (tai laajemmin läntinen yhteisö), jota vastaan Venäjä sotii tällä hetkellä Ukrainassa, mutta jota vastaan se epäilemättä valmistautuu sotimaan muillakin rintamilla. Toisaalta samalla disinformatiivisessa viestinnässä vedotaan läntisiin ”auliisiin apureihin” ja muihin ryhmiin, joiden tulisi vaikuttaa päättäjiinsä väkivallan ja verenvuodatuksen lopettamiseksi –

”Residents of European countries continue to realize a simple truth: NATO's war against Russia leads ordinary people to a dead end.

Ordinary people take to the streets, demanding that the government stop sponsoring the conflict and deal with domestic problems.” (3)

Kiinnostavasti viestiä levittää eteenpäin myös Venäjän suurlähetystö Japanissa, epäilemättä ajatuksena on, että Japanin de-militarisointia kannattavat ryhmät aktivoituisivat vastustamaan Japanin hallituksen toimia, joihin kuuluu puolustusbudjetin kasvattaminen ja uusien asejärjestelmien hankkiminen.

Venäjän Ukrainaan ja länteen kohdistamaa propagandistista viestintää hallitsee korostuneesti muutama teema. Ennen 24. helmikuuta 2022 alkanutta laajaa offensiivia ukrainalaisiin kohdistettiin voimakas de-humanisointi kampanja, nyt esiin nousee Venäjän taistelu natsismia vastaan mutta tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että nyt Venäjällä leimakirves iskeytyy entistä laajemmalle alalle – ei pelkästään Ukrainaan ja ukrainalaisiin.

Venäläisissä medioissa on ruvettu viime aikoina vihjailemaan myös Suomen ja suomalaisten natsisympatioista. Venäjällä leviää myös väite, jonka mukaan Sandarmohissa ei lepääkään Stalinin vainojen uhreja vaan suomalaisten teloittamia neuvostosotilaita. (4) Väitettä pohjustaa myös Johan Bäckmanin kustantama, toimittaja Armas Mashinin ja FSB:hen kytketyn historioitsija Sergei Veriginin kirjoittama teos Sandarmohin arvoitus (I osa). (5) Kirjasessa vihjataan, että suomalaiset olisivat Sandarmohin joukkosurmien taustalla, että suomalaiset olisivat haudanneet Sandarmohiin toisessa maailmansodassa tappamiaan venäläisiä (sotavankeja).

Venäjällä pyritään myös selkeästi vaikuttamaan läntiseen mielipideilmastoon rauhanpuheiden kautta, jota sanomaa levittävät eteenpäin lännessä erilaiset ryhmät ja puolueet laitavasemmalta äärioikealle. Käytännössä Venäjän rauhanpuheissa on ketunhäntä kainalossa, minkä ainakin osa narratiivin läntisistä levittäjistä tiedostaa. Luonnollisesti Venäjän ajatuksena on solmia rauha Ukrainan ja ukrainalaisten yli, ja aivan yhtä luonnollista on se, ettei Venäjän aikomuksena ole sitoutua mihinkään rauhansopimukseen vaan koettaa löytää vaihtoehtoinen keino, jota käyttää vipuvartena, jolla vaikuttaa Ukrainaan. Rauhanpuheita Venäjä pitää yllä vain ja ainoastaan sen tähden, koska sen hyökkäyssota Ukrainassa ei ole sujunut toivotulla tapaa. Siitä ei tullut muutaman päivän ”erikoisoperaatiota” vaan tuhoamissota, joka voi lopulta uhata Kremlin ytimessä olevia. Näitä rauhanpuheiden toistajia löytyy myös Suomesta, eikä lainkaan yllättävältä suunnalta –

Yllä olevan kuvakollaasin lainaukset ovat tunnetulta, erilaisten vasta- ja vihamedioiden toimittelijalta ja Tokentube-videoalustan perustajalta Juha Korhoselta, joka on ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana Vapauden liiton listoilta, sekä Vapauden liiton 2. varapj. ja eduskuntavaaliehdokas Niko A. Kaukolta sekä Vallankumouspuolueen puheenjohtajalta Juha Huhtalalta. (6, 7 ja 8) Mikäli Vapauden liitto lasketaan Suomessa sinne laitaoikealle, niin hevosenkengän toisen kaaren päätä edustaa vaikkapa kansanedustaja Johannes Yrttiaho (vas.), joka suhtautuu kielteisesti Ukrainan varustamiseen siinä missä Suomenkin varustautumiseen Venäjän varalle. 

Onpa kyse suomalaisesta paikallispoliitikosta tai vastamedian perustajasta, tai europarlamentaarikosta  irlantilaismeppi Mick Wallacen tapaan, he kaikki syystä tai toisesta johtuen toimivat Venäjän tarinan toistajina – kaikukoppana. Kiinnostavaa kuviossa on se, kuinka sujuvasti he sovittavat oman tarinansa sopimaan kulloinkin Kremlissä vallalla olevaa kertomusta. Tai mikäli se ei jostain syystä ole sovitettavissa, omaa toimintaa ei missään nimessä tarkastella kriittisesti.

Huomioitavaa on  kuitenkin se, että vaikka he kaikki toistavat Kremlin tarinaa, eivät he välttämättä ole siinä mielessä pro-Kreml kuten me asian miellämme. Luonnollisesti joukossa on heitäkin, jotka ovat avoimesti Venäjän asialla. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää yksi asia, he ovat jotain sellaista vastaan, mitä myös Venäjä vastustaa.

Mutta palatkaamme vielä loppuun Venäjän propagandaan, siihen kuinka samat teemat, jotka nousivat voimakkaasti esille reilut vuosi sitten, ovat jälleen polttopisteessä. Ne toistuivat voimakkaasti myös Volgogradissa – joka hetken aikaa oli jälleen Stalingrad – muutamia päiviä sitten, jolloin Venäjällä palattiin jälleen menneisyyteen, elämään aikoja, jotka eivät palaa, mutta joista on muovattu Putinin johtaman Venäjän valtiollinen ideologia. Muistetaan, että Putin nimesi koko lännen Venäjän kollektiiviseksi uhaksi mutta asiayhteys huomioiden, sanat ovat tulkittavissa siten, että Stalingradissakin Neuvostoliittoa (lue Venäjää) vastassa oli länsi, ei ainoastaan natsi-Saksa, mikä on itse asiassa aika kylmäävää.

“Nazi ideology, now in it its modern incarnation and manifestation, once again creates direct threats to Russian security. We are forced to counter the aggression of the collective West time and again”. (8)

Venäjä tänään – Stalingradin taisteluiden muistojuhlassa paljastettiin myös Josif Stalinin rintakuva.

Venäjä käyttää tätä nykyä perusteettomastikin leimakirvestä nimittäessään ihmisiä ja ihmisryhmiä natseiksi tahi fasisteiksi, meidän on kuitenkin syytä pitää mielessä seikka, jonka Timothy Snyder nosti esille erinomaisessa kirjassaan Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset –

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (9)

Putinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” tai ”natsi” on sellainen…

Kun taasen katsoo menoa nyky-Venäjällä, niin… No, jätänpä kommentoimatta. 

Epäilenpä vaan, että tällä kiihtyvällä, tuomionpäiväpuheita vilisevällä, propagandistisella viestinnällä Venäjä alustaa tulevia toimiaan. Hakien tällaisen viestinnän ja disinformaation kautta oikeutusta teoilleen, aivan kuten se haki oikeutusta operaatiolleen vuosi sitten ukrainalaisten voimakkaalla de-humanisoinnilla.

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/mission_russian/status/1621517582942769153 

2. https://thehill.com/policy/international/3819326-putin-ally-russias-defeat-in-ukraine-could-trigger-nuclear-war/ 

3. https://twitter.com/RusEmbassyJ/status/1618442302053310465 

4. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2ee4d881-929c-4eb4-a2ab-6d519075523d 

5. Huhtikuun 21. päivä 2020 julkaistussa blogissa Bäckman – Sandarmohin hiekkakankailta Itä-Karjalan keskitysleireille aiheesta enemmän lähdeviitteineen.

6. https://twitter.com/Juha_Korh2/status/1624325329601830912 

7. https://twitter.com/KaukoNiko/status/1620317578467119104 

8. https://twitter.com/huhtalajvt/status/1624527961981345792

9. https://twitter.com/mission_russian/status/1621517582942769153 

10. Timothy Snyder: Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset, s. 300.

#StandWithUkraine 

Korruptoituneet urheiluherrat omassa kuplassaan –

 

eli kuinka moraalinen kompassi näyttää ”sinne minne päivä ei paista”

Urheilujohtajien ihmisoikeuksista piittaamattomat – jopa hyvinkin kylmät – puheet ja teot nousevat tavan takaa otsikoihin. Puheista ja teoista joko huokuu täydellinen piittaamattomuus tai kyvyttömyys hahmottaa kokonaisuuksia, mikä on osaltaan selitettävissä myös sillä, että kohtalainen osa urheilujohtajista on ollut asemassaan huomattavan kauan aikaa ja täten eriasteisesti korruptoitunut. Heidän kohdalla voidaan todeta pätevän vanhan sanonnan, koirakaan ei pure ruokkivaa kättä. Kokonaisuus on kuitenkin niin laaja, etten ryhdy peilaamaan kokonaisuutta lukuisien eri kisojen ja tapahtumien kautta vaan kohdistan huomioni tähän hetkeen ja otsikoihin nousseisiin asioihin, kuitenkin huomioiden eräitä suomalaisten tahi Suomessa asuneiden suulla lausuttuja toteamuksia, jotka omalla tapaa alleviivaten todistavat todellisuudesta vieraantumisesta. Voimmekin aloittaa jääkiekkoleijona Juhani Tammisen ”järkeilystä” jonkun vuoden takaa:

”Jääkiekko on niin pieni laji maailmalla, että se tarvitsee kaiken mahdollisen populariteetin, - - - Valko-Venäjä on yksi luonnollisimpia maita järjestää MM-kisat, ja kaiken lisäksi Veli-Lukašenka on kiekkomies, Tamminen järkeilee.” (1)

Muistamme, että myös Vladimir Putin on kiekkomies, joka valjasti jääkiekon osaksi Venäjän pehmeää vaikuttamista (Soft Power). Suomessa tätä edisti Venäjän jääkiekkoliiga KHL, jossa myös Helsingin Jokerit pelasi useamman kauden ajan. Luonnollisesti tässä kohdin olisi soveliasta ulottaa pohdiskelut myös niihin suomalaisiin, jotka ryvettyivät Jokereiden KHL-saagassa, mutta koskapa se siirtäisi fokuksen pois itse aiheesta, on tämä ulottuvuus unohdettava tällä erää. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että venäläinen (tai laajemmin diktatuureista ja totalitaarisista valtioista tuleva) raha korruptoi seurajohtajia kuin myös urheilujohtajia, jonka seurauksena entistä enemmän käydään keskustelua siitä, miksi Venäjälle myönnettiin jalkapallon MM-kisat 2018, tai miksi niitä pelattiin Qatarissa viime vuoden puolella.

Siinä missä yksittäiset urheilujohtajat ja seurapomot ovat myyneet itsensä ”sielunviholliselle”, on samaa nähtävissä myös kansainvälisten urheiluliittojen kohdalla. Osan tanssiessa lähes täysin Venäjän pillin mukaan, josta esimerkkinä Kansainvälinen nyrkkeilyliitto, IBA, jonka presidenttinä toimii Vladimir Putiniin sidoksissa oleva Umar Kremlev. Viime syksynä IBA päätyi otsikoihin vähintään kahdesta syystä, syyskuun lopussa se kielsi Ukrainan kansallisen liiton ja määräsi Ukrainan nuorten nyrkkeilyjoukkueen kilpailemaan IBA-lipun alla Italiassa järjestetyissä EM-kisoissa, ukrainalaisnyrkkeilijät kieltäytyivät noudattamasta vaatimusta. Lokakuussa IBA (painostuksen seurauksena?) peruutti aiemman päätöksensä sallien ukrainalaisten nyrkkeilijöiden kilpailla lippunsa alla. Mutta jo seuraavana päivänä (5. lokakuuta 2022) IBA peruutti Venäjän ja Valko-Venäjän amatöörinyrkkeilijöille asetetun kiellon, joka määrättiin aiemmin samana vuonna vastauksena Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan. Täten Venäjän ja Valko-Venäjän nyrkkeilijät saivat kilpailla kansallisten lippujen alla tapahtumissa, päätös tuli voimaan välittömästi.

Vielä tuolloin Kansainvälinen olympiakomitea, KOK, osoitti suoraselkäisyyttä ollessa vakavasti huolestunut IBA:n kehityskulusta mutta tänään näyttää siltä, että Kansainvälisen olympiakomiteankin piirissä aletaan nähdä positiivisena kehityskulkuna se, että venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat pystyisivät osallistumaan Pariisin tuleviin olympiakisoihin ainakin neutraalin lipun alla. (2) KOK ei enää piittaisi siitä, että Venäjä käy edelleen brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa, ja että sen sotilaat ovat syyllistyneet tuhansiin sotarikoksiin viime vuoden helmikuussa alkaneen laajan hyökkäyssodan aikana, ja että Venäjä turvautuu hyökkäyssodassaan monella tapaa myös Valko-Venäjään.

Ukrainan uhkaus boikotilla, mikäli venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat osallistuvat Pariisin olympialaisiin edes neutraalin lipun alla, sai KOK:n edustajat hermostumaan pahanpäiväisesti. Viestintä KOK:n taholta Ukrainan suuntaan on raivoatihkuvan ohella vähättelevää, jollaisena pidän KOK:n vastausta Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin KOK:n puheenjohtajalle Thomas Bachille esittämään kutsuun saapua vierailemaan Bakhmutissa –

”KOK:n puheenjohtaja vieraili Ukrainassa kesällä 2022 Ukrainan olympiakomitean kutsusta. – Vierailun aikana hän tapasi urheilijoita, joihin sota on vaikuttanut, hän näki tuhoutuneita urheilupaikkoja ja tapasi presidentti Zelenskyin. Juuri nyt ei ole suunnitelmissa, että Bach vierailisi Ukrainassa uudelleen, tiedotteessa todettiin”. (3)

Kansainvälisen olympiakomitean, KOK:n, Ukrainaan kohdistama tuohtumus osoittaa omalla tavallaan sen, kuinka vieraantuneita todellisuudesta tämän ”herraklubin” jäsenet lopulta ovat. He näyttävät unohtaneen sen, että viime vuoden (v. 2022) maaliskuussa useat venäläisurheilijat – joukossa oli myös olympiaurheilijoita – osallistuivat Moskovassa järjestettyyn sotaa tukevaan tapahtumaan. (4)

Venäläisurheilijat sotaa tukemassa, maaliskuu 2022.

Venäläisurheilijat sotaa tukemassa, maaliskuu 2022.

Kansainvälisestä kritiikistä huolimatta hyvin suuri joukko venäläisiä huippu-urheilijoita tukee Venäjän johtoa kuin myös Venäjän sotatoimia Ukrainassa. Tuki on jatkunut venäläisjoukkojen Ukrainassa toteuttamien sotarikosten paljastuttua, se jatkui säälimättömien terroripommitustenkin aikana, jolloin Venäjän sotakoneen tarkoituksena oli tuhota kriittinen infrastruktuuri Ukrainassa.

Moni venäläinen huippu-urheilija sekä entinen huippu-urheilija on mukana sellaisten organisaatioiden toiminnassa, jotka ovat olennainen osa Venäjän hallinnon toimintaa ja yhteiskunnan militarisointia. Tähän joukkoon kuuluu Yunarmiyan (ven. Юнармия) johtaja, entinen huippuvoimistelija, Nikita Nagornyi, joka alla olevassa kuvassa patsastelee toisen Putinin tukijan, Aleksandr Ovetškinin, kanssa. NHL:n etuoikeutettuihin tähtipelaajiin kuuluva Ovetškin on monella tapaa erityistapaus Putinia palvelevien venäläisurheilijoiden joukossa.

Tällainen tausta huomioiden, ”herraklubin” hermostuminen Ukrainaan tuntuu suorastaan absurdilta Ukrainan boikottipuheiden jälkeen. Toisaalta se ei ole mikään yllätys, että KOK:n johdon moraalinen kompassi näyttää osoittavan jälleen kerran ”sinne minne päivä ei paista”.

Tässä kuviossa on myös hyvä huomioida se, että samaan aikaan kun venäläis- ja valkovenäläisurheilijoiden paluusta kisakentille käydään keskustelua, suuri joukko ukrainalaisia urheilijoita on antanut kalleimpansa – henkensä – puolustaessaan maataan Venäjän hyökkäykseltä. Brutaalilta hyökkäykseltä, jota monen nykyisen kuin myös entisen venäläisurheilijan on vaikea – mahdoton – tuomita.

Ukrainalainen kymmenottelija Volodymyr Androštšuk kaatui puolustaessaan maataan Bakhmutin alueen taisteluissa 25. tammikuuta 2023 – hän ei enää koskaan osallistu olympialaisiin, aivan kuten ei taitoluistelija Dmytro Sharpar’kaan. (5 ja 6) Вічна Пам’ять! Герої не вмирають!

Volodymyr Androštšuk kaatui 25. tammikuuta puolustaessaan vapautta.

Eivätkä he suinkaan ole ainoat ukrainalaisurheilijat, jotka ovat antaneet kalleimpansa puolustaessaan maataan ja demokratiaa. Ampumahiihtäjä Jevhen Malyshev kaatui Venäjän offensiivin ensimmäisinä päivinä, nyrkkeilijämestari Oleg Prudky kaatui viime vuoden toukokuussa, Ukrainan parhaimpiin potkunyrkkeilijöihin kuulunut Maksim Kagal kaatui Mariupolissa 25. maaliskuuta, muutamia vain mainitakseni. Monet urheilijat ovat kuolleet venäläisten käsissä tai silmittömissä pommituksissa, kuten Mariupolin pommituksissa menehtynyt, vasta 14-vuotias painonnostaja Alina Perehudova sekä Oleksii Dzhunkovsky, nyrkkeilyvalmentaja ja entinen nyrkkeilijä, jonka venäläiset ampuivat lähietäisyydeltä Irpinissä. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin ilmoituksen mukaan viime vuoden helmikuun jälkeen  184 ukrainalaista urheilijaa on kuollut Venäjän laajan hyökkäyssodan seurauksena. (7)

Vielä on aivan liian varhaista ryhtyä puhumaan venäläisurheilijoiden paluusta kansainvälisille kilpakentille. Katsotaan sitten uudestaan, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on päättynyt, kun Venäjä on vetäytynyt kaikilta miehittämiltään alueilta ja kantaa vastuun aiheuttamistaan tuhoista sekä tuhansista sotarikoksista, joita sen joukot ovat Ukrainassa toteuttaneet. Ennen tätä on turha päästää venäläisurheilijoita kilpailemaan, ei etenkään, mikäli he vetäytyvät vastuusta, tuomitsematta Venäjän julmaa sotaa Ukrainassa. Ei ole olemassa epäpoliittista henkilöä, joka voi vetäytyä vastuusta kuten entinen Tappara-ikoni, jääkiekkoilija, Aleksander Barkov koetti tehdä Ilta-Sanomien haastattelussa vuoden ensimmäisenä päivänä. (8)

Venäläisurheilijoiden pääsyä vastaan puhuu myös se, että Venäjä aktiivisesti käyttää heitä osana sotapropagandaa, kuin myös se, että heidän osallistumisensa kisoihin antaa Venäjälle mahdollisuuden valjastaa kisat osaksi propagandaansa. Venäjä on järjestelmällisesti rikkonut viime vuosikymmeninä allekirjoittamiaan sopimuksia, ei siis ole mitään takeita siitä, että se sitoutuisi nytkään sopimuksiin, jos venäläisurheilijat pääsevät kisoihin. Stop Russia Now!

Z venäläisvoimistelija Ivan Kuliakin paidassa – halutaanko tätä Pariisiinkin?

Marko  

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/jaakiekko/a/157fce46-d21b-4f90-b816-9a47169c2ab4 

2. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009351249.html 

3. https://www.is.fi/urheilu/art-2000009368729.html 

4. https://www.insidethegames.biz/articles/1120716/putin-holds-rally-at-luzhniki-stadium 

5. https://euroweeklynews.com/2023/02/05/ukrainian-paris-olympics-contender-and-u20-decathlon-champion-killed-in-bakhmut-battle/ 

6. https://twitter.com/Mariana_Betsa/status/1617825939379081216 

7. https://www.karjalainen.fi/urheilu/zelenskyi-vastasi-suorasukaisesti-ajatukseen-venalaisten-osallistumisesta-pariisin-olympialaisiin-taydellinen-eristys-on-ainoa-vaihtoehto 

8. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000009293343.html 

Lähteenä hyödynnetty myös Sport Angels – Requiem for the Ukrainian athletes died.

Perinteinen media kompastelee sotauutisoinnissa – Osa xxx

 

Venäjän ryhdyttyä usean rintaman hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan viime vuoden helmikuussa, toivoin hetken ajan, luotettavan perinteisen median Suomessa (ja muualla Euroopassa) kiinnittävän huomiota uutisointiin, ollen erityisen huolellinen sen suhteen millaisin termein sotatapahtumia sekä tilannetta Ukrainassa kuvattaisi. Ukrainan sotavuosien (muistamme, että Ukrainassa on sodittu keväästä 2014 lähtien) kuluessa olen – toisinaan tuskastumiseen saakka – turhautunut siihen, kuinka myös suomalaismediat kerta toisensa jälkeen syyllistyivät epätäsmällisyyksiin tai suorastaan toistavat Kremlin propagandaa uutisartikkeleissaan.

Toiveeni täsmällisyydestä ja tarkkuudesta on osoittautunut turhaksi, mikä on sinänsä harmi, koska Suomessa on lukuisia Ukrainan sodasta erinomaisesti raportoivia toimittajia (kuten Yleisradion Antti Kuronen) ja tiedän, että ainakin osassa mediataloja toimittajille järjestettiin koulutustilaisuuksia viime vuoden (v. 2022) keväällä, jotta pahimman luokan Kreml-disinformaatio ei päätyisi uutistekstiin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että valtaosin uutisointi on riittävän täsmällistä, toisaalta kuitenkin toistuvaa otteenherpaantumista on havaittavissa etenkin otsikoinnissa, ingressissä eli johdatteessa ja etenkin karttagrafiikoissa, joissa ongelmia on ollut Ukrainan osalta Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksestä lähtien. Tyystin oma luokkansa uutisten joukossa ovat uutiset, joissa toistetaan Kremlin narratiivia suoraan tai verhotummin, toisinaan vain jättämällä suomettuneen Suomen tyyliin asiat kertomatta.

Helsingin Sanomien Venäjän hyökkäyssotaa 1. helmikuuta 2023 käsittelevän uutisen karttagrafiikka on termistön kannalta hämmentävä. (1) Karttagrafiikassa käytetään edelleen termiä ”separatistialueet”, mitä nyt ei olisi pitänyt käyttää vastuullisessa mediassa enää vuosiin. Itse asiassa kyseisen termin käyttö on jollain tapaa ymmärrettävää vain ja ainoastaan kevään ja alkukesän 2014 uutisoinneissa, ja tuolloinkin vain siihen saakka, kun Venäjä alkoi aktiivisesti puuttua sotaan Ukrainan itäosissa. Ja jos haluamme jonkin konkreettisen hetken nimetä, niin voimme pitää sinä hetkeä, jolloin Venäjä tulitti tykistöllään ensimmäisiä kertoja omalta maaperältään Ukrainan itäosiin – toisin sanoen kesä-heinäkuun vaihdetta 2014:

”Artillery units of the Russian Armed Forces fired at least on 149 separate occasions attacks against Ukraine in the summer of 2014. 137 of these attacks were launched from positions inside Russia.” (2)

HS:n surkeasti laadittu karttagrafiikka.

Käytännöntasolla huhtikuussa 2014 alkanut sota Ukrainan itäosassa on jatkumoa Venäjän Krimin niemimaan miehitysoperaatiolle, eräiltä osin jopa toteuttamistapaa myöten, joten ehkäpä meidän pitäisi vihdoin ja viimein pitää sitä sellaisena, eikä hairahtua käyttämään missään vaiheessa epätäsmällisiä termejä, joissa Venäjän osuus häivytetään taustalle – lähes olemattomiin. Toteutus tapahtui ehkäpä improvisoidummin ja Krimin miehityksen nostattaman menestyshuuman innoittamana.

Viime vuoden loppupuolella pidetyssä MH17-oikeudenkäynnissä, tuomioistuin totesi sodan Itä-Ukrainassa olleen toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloima kansainvälinen aseellinen konflikti. (3) Ei siis sisällissotaa tai separatismia – koko ”sisällissota” ajatuksen on myös kieltänyt Donetskin alueen entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev, todetessaan joulukuussa 2020 antamassaan haastattelussa, ettei heidän olisi onnistunut ottaa keväällä ja kesällä haltuunsa kaupunkeja Donbasissa ilman venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin Krimin ryhmän joukkoja, jotka koostuivat pääasiassa venäläisistä Krimin niemimaan miehitysoperaatioon osallistuneista sotilaista, joita paikalliset kollaboraattorit tukivat.

Usea Ukrainassa kevään ja kesän 2014 epävakauttamisoperaatioon ja sotatoimiin osallistunut avainhenkilö on todennut, ettei operaatio olisi onnistunut ilman Venäjän lähettämiä miehiä ja aseita sekä osallistumista maasotaan elo-syyskuussa 2014. (4 ja 5) Venäläinen Alexander Žutškovski* totesi, jo vuosien takaisessa teoksessaan ”85 дней Славянска” (Slovjanskin 85 päivää), ettei sodassa ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan. Toimittaja Denis Kazanskii käy laajassa kirjoituksessaan ”’85 дней Славянска’ Жучковского: явка с повинной” läpi Alexander Žutškovskin teosta. (6) Žutškovskin mukaan Igor Girkinin operaatio järjestettiin venäläisen ortodoksioligarkki Konstantin Malofeevin rahoilla ja Vladimir Putinin hiljaisella hyväksynnällä.

Sosiaalisen median aikakaudella ongelmallisia ovat myös uutiset, joissa otsikot johtavat vähintäänkin harhaan, jolloin otsikoiden nostattamilla tunteilla yritetään saada aikaan toimintaa. Toisinaan tämä vain sataa erilaisten disinformaatikkojen ja propagandistien (myös Venäjän) laariin, jotka käyttävät otsikoiden synnyttämää mielikuvaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Yllä olevan kuvakaappauksen uutisen kohdalla ensisijaisesti herää kysymys, että miksi Yleisradio valitsee Ukrainan varustamista hyvinkin asiallisesti tarkastelevan artikkelin otsikoksi johdattelevan kysymyksen? (7) Sellaisen, jossa vihjaillen toistuu myös Kremlin narratiivi ”sodan eskalaatiosta”, mikäli Ukrainalle toimitetaan raskasta aseistusta.

Ukrainassa on pian sodittu raskaammin vuoden verran, ja yhtämittaisesti vuodesta 2014, eikä raskaan aseistuksen toimittaminen Ukrainalle ole sotaa eskaloinut. Ainoa eskaloija on Venäjä, tarvitsematta siihen mitään ulkoista kimmoketta. Se voi kyllä rakentaa sellaisen ympärille oman tarinansa, mutta ei tämä tarina tosiasioita muuksi muuta.

Raskas aseistus, kuten taistelupanssarivaunut, auttavat Ukrainaa pääsemään tavoitteeseensa – vapauttamaan kaikki Venäjän miehittämät alueet julman miehityksen ikeestä. Yleisradion kaltaisen mediatalon ei tarvitse Ukrainan sotaa käsittelevissä uutisissa turvautua klikkiotsikoihin tai antaa Venäjän narratiiville yhtään kaikukoppaa.

Oma kysymyksensä on sitten se, että mitä uutisissa on järkevää näyttää ja mitä ei. Otan esimerkiksi MTV 3:n videoraportin Bakhmutin läheltä 31. tammikuuta 2023. (8)

MTV3 operaatioturvallisuutta vaarantaen.

Lyhyestäkin videoreportaasista on mahdollista saada selville kohtalaisesti tietoa alkaen sijainnista ja päätyen siihen millaista kalustoa videolla esiintyy, jonka perusteella havainnoitsijan on mahdollista päätellä mikä joukko-osasto on kyseessä, mikä on niiden reitti ja mitä tällainen toiminta mahdollisesti tarkoittaa. Tässä tapauksessa ongelmallista on sijainti Bakhmutin alueella eli käytännössä alueella, jonka haltuunotosta Venäjä tällä hetkellä taistelee hyvin rajusti. Videon julkaisua ei myöskään voi perustella esim. sillä, että se julkaistiin vasta niin ja niin monen tunnin kuluttua, koska video voi tästä huolimatta kertoa venäläisille asioita tai vahvistaa heidän aiempia olettamuksia tapahtumien kulusta, millä voi olla (on) vaikutusta siihen, mihin suuntaan he omia toimiaan vievät.

Ukrainan operaatioturvallisuus on tähän asti ollut hyvin korkealla tasolla, johon toimittajat yleensä ovat sitoutuneet. Tiedossa on useitakin tapauksia, joissa toimittaja, joka on rikkonut ohjeita vastaan on joko karkotettu maasta tai saanut maahantulokiellon (tai molempia). Luonnollisesti on olemassa pieni mahdollisuus sille, että kyseinen video on luvalla kuvattu ja että sen avulla Ukraina välittää viestiä viholliselleen. Pidän tätä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä vaihtoehtona.

Teemaa tarkastellaan myös sotahistorioitsija Emil Kastehelmen twiittiketjussa. (9)

Kirjoitukseni loppuun lainaan venäläistä tiedustelu-upseeria Igor Girkiniä, joka johti kentältä venäläisten epävakauttamis- ja sotilasoperaatiota Ukrainassa keväällä ja kesällä 2014:

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”.

 

Marko   

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009361539.html

2. Bellingcatin raportti ”Putin's Undeclared War Summer 2014 Russian Artillery Strikes against Ukraine”   s. 26, ladattavissa artikkelista Putin's Undeclared War: Summer 2014 - Russian Artillery Strikes against Ukraine.

3. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204

4. https://khpg.org/en/1608808721 

5. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598

6. https://www.liga.net/politics/opinion/85-dney-slavyanska-juchkovskogo-yavka-s-povinnoy 

7. https://yle.fi/a/74-20013868 

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-n-toimittaja-ukrainassa-venaja-on-bahmutissa-lahella-suurinta-voittoaan-sitten-viime-kesan/8622792#gs.oudu71 

9. https://twitter.com/emilkastehelmi/status/1620713651383697408 

*: Alexander Žutškovskin nimen englannin kielinen kirjoitusasu voi olla monille tutumpi: Alexander Zhuchkovsky. 

#StandWithUkraine 

Bakhmut kestää, mutta kuinka kauan

 

Viime vuoden lokakuussa (25. lokakuuta 2022) kirjoitin blogin Bakhmut kestää, johon mennessä ukrainalaiset olivat puolustaneet jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan. Tänään, kolmisen kuukautta myöhemmin, taistelut kaupungista jatkuvat edelleen venäläisten koettaessa saarrostaa ja eristää kaupungin ja kaupunkia puolustavat joukot. Syksyyn verrattuna venäläiset ovat edenneet Bakhmutin ympäristössä useiden kilometrien verran – puolustajien kannalta huolestuttavinta on venäläisten eteneminen pohjoisessa. Taannoin venäläiset valloittivat PMC Wagnerin palkkasotilaiden johdolla Soledarin kaupungin, nyt ne ovat edenneet Blahodatneen – ottaen kylän haltuunsa ja kylästä etelään Krasna Horan itä- ja eteläpuolelle Bahmutka joen äärelle ja paikoin joen ylikin. (1 ja 2) Huolestuttavinta venäläisten eteneminen on Bakhmutin eteläpuolella, jossa venäläiset ovat etenevät kohti Tšasiv Jar’ia ja kaupungin eteläpuolitse kulkevaa länsi-itä-suuntaista pikatietä (H-32, joihinkin karttoihin tie on merkitty T0504), joka on tärkeimpiä huoltoreittejä Bakhmutiin. Tällä hetkellä venäläiset ovat lähimmillään reilun kilometrin päässä tiestä Bakhmutin eteläpuolella, Tšasiv Jar’in alueella tien ja rintamalinjan väliä on reilut 3500 metriä.

Tuhoutunut Soledar, Bakhmutista pohjoiseen. (3)

Venäläisten kohteena näyttää myös olevan Tšasiv Jar’ista lounaaseen sijaitseva Kostjantynivka, jonka saavuttamisen jälkeen Venäjän olisi mahdollista vaikuttaa Ukrainan asevoimien ja ukrainalaisten huoltoon alueella laajemminkin. Kostjantynivka on radanvarsikaupunki, yksi avainkohteista edetessä kohti Kramatorskia pohjoisessa, mutta lyhyellä aikavälillä merkittävin vaikutus kaupungin ympäristöön etenemisellä olisi mahdollisuus vaikuttaa Toretsk-Pivnitšne-alueen asutuskeskittymään vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjan tuntumassa (ja osin rintamalinjalla).

Paikallisesti venäläisten eteneminen näyttäytyy menestyksenä ja sellaisena venäläispropaganda koettaakin tämän esittää, mutta suuressa kuvassa, jos siis tarkastelemme Venäjän tavoitteita vajaa vuosi sitten sen aloittaessa usean rintaman hyökkäyssodan Ukrainaan, ja jolloin Venäjän sodanjohdon tavoitteena oli kukistaa Ukraina muutamassa päivässä, niin… No, kuten alla olevaa karttaa katsomalla voi päätellä, Venäjän tavoitteet ovat mitättömät vuodentakaiseen. Nyt se taistelee taloista, risteyksistä ja maantiesilloista siinä missä kukkuloista ja kaivosten jätemaakasoista (ukr. терикон).

Meidän kaikkien on kuitenkin syytä huomioida se, että vaikka Venäjä on pakotettu muuttamaan tavoitteensa Ukrainassa – kiitos ukrainalaisten urhean vastarinnan – Venäjän on edelleen mahdollista aiheuttaa ukrainalaisille ja Ukrainalle mittavaa tuhoa ja kärsimystä hyökkäyksillään siviilikohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan. Edellinen huomioiden, meidän kaikkien tavoitteena tulisi olla Venäjän ajaminen kaikilta miehittämiltään alueilta ja sen sodankäyntikyvyn merkittävä heikentäminen.

Kuinka kauan Bakhmut kestää

Kysymysmuotoinen väliotsikko on luonnollisesti retorinen. Vladimir Putin on antanut määräyksen Donetskin alueen valtaamisesta kokonaan maaliskuuhun mennessä. Saavuttaakseen tavoitteensa venäläisten on kyettävä valtaamaan Bakhmut ja monta muuta kaupunkia ja kylää – paikoin hyvinkin haasteellisella alueella – reilussa kuukaudessa. Venäjää lainkaan aliarvioimatta, enpä lähtisi lyömään vetoa sen puolesta, että se saavuttaa Putinin asettaman tavoitteen. Mikäli näyttää siltä, että se ei saavuta tavoitetta, tai ei edes pääse lähelle sitä, tulemme todennäköisesti näkemään lukuisia Venäjän toteuttamia kostoiskuja ympäri Ukrainan.

Ukrainalaisen Konstantin Mašovetsin (eversti evp.), mukaan Venäjä on aloittanut jo hyökkäyksen valmistelut ja tämä näkyy kiihtyneenä toimintana Bahmutin alueen lisäksi rintaman muillakin lohkoilla, kuten Siverskin ja Kreminnan alueella Bakhmutista pohjoiseen sekä Vuhledarissa miehitetyn Donetskin lounaispuolella. Edellisten lisäksi, Venäjä valmisteluihinsa liittyen, on toteuttanut pienemmillä osastoilla paikallisia hyökkäyksiä etelärintamalla, Zaporižžjan alueella.

Venäjä on myös keskittämässä miehitetyn Luhanskin pohjoisosiin sekä miehitetyn Donetskin itäosiin joukkoja Venäjältä ja Valko-Venäjältä, kuten vajaat kolme kuukautta koulutuksessa olleen  Kaartin 1. panssariarmeijan, 2. kaartin motorisoidun divisioonan sotilaita (divisioonan vahvuus on yli 12 tuhatta sotilasta).

Venäjän etu miehitetyn Itä-Ukrainan alueella on se, että sen on mahdollista toimittaa rautateitse merkittäviä määriä materiaalia alle 100 km päähän rintamasta, kuitenkin Ukrainan säännöllisen vaikutuskyvyn ulottumattomiin. Tarvittaessa Venäjän on mahdollista täydentää materiaalivarastojaan suhteellisen hyväkuntoisia teitä pitkin Venäjällä sijaitsevista tukikohdista käsin. Venäjä oli perustanut Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumaan, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueille sekä Kamensk-Šahtinskin alueelle materiaalivarastoja miehitetyn Itä-Ukrainan alueella operoiville joukoille, 1. ja 2. armeijakunnalle. Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella sijaitsee Venäjä maavoimien 91. materiaalivarasto (sotilasyksikkö nro. 48670). Aiheesta enemmän blogissani Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla, julkaistu 1. maaliskuuta 2020.

Se, ettei Ukraina kykene vaikuttamaan säännöllisesti Venäjän logistiikkaan syvällä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla mahdollistaa omalta osaltaan sen, että Venäjä pystyy jatkamaan miehistöä ja kalustoa kuluttavaa hyökkäyssotaa Bakhmutin rintamalohkolla. Venäjän on mahdollista toimittaa miehiä, kalustoa ja muuta materiaalia Bakhmutin lohkolle Luhanskin kautta idästä sekä Debaltseven kautta kaakosta. Lisäksi Venäjän paikalliset operaatiot Horlivkan länsipuolella omalta osaltaan sitovat ja kuluttavat ukrainalaisjoukkoja.

Sama on havaittavissa Donetskin alueella, jonne Venäjä on kyennyt jälleen kokoamaan miehiä, kalustoa ja materiaalia paikallista läpimurtoyritystä varten Vuhledarin lohkolle sekä Donetskin (kaupunki) lounais-länsi-luode-sektorille. Donetskin alueelle Venäjä saa materiaalia Amvrosijivkan sekä etelämpää Mariupolin kautta. Varalla on myös pidempi itäinen reitti, toimittaa materiaalia maanteitse Kuibyshevosta, Venäjällä, Snižnen kautta länteen ja pohjoiseen.

Kääntääkseen tilanteen itselleen edulliseksi, Ukraina tarvitsisi kalustoa, jolla vaikuttaa säännöllisesti (käytännössä päivittäin) vähintään 150 kilometrin syvyydelle Venäjän miehittämillä alueilla. Tällöin Venäjän ei olisi mahdollista toimittaa Donetskin alueelle rautateitse juurikaan materiaalia, kuten ei Luhanskinkaan alueelle ilman merkittäviä riskejä.

Riittävän syvälle ulottuva vaikutuskyky takaisi Ukrainalle myös sen, että sen olisi mahdollista iskeä Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella kaikkiin merkittäviin huoltotukikohtiin sekä materiaalivarastoihin. Näin sen olisi mahdollista pakottaa Venäjä pyörille koko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, mukaan lukien koko miehitetty Donetskin oblastin alue Asovanmeren pohjoisella rannikolla.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tähän mennessä osoittanut sen, ettei Venäjän valtiojohdolla ole minkäänlaista exit-suunnitelmaa hyökkäyssodasta, samalla se on myös osoittanut sen, että maan valtiojohto on valmis uhraamaan venäläisiä jatkossakin mielipuolisissa hyökkäyksissä, joissa sen haltuun päätyy – uhrauksiin nähden – vähäisiä maa-alueita. Valmius uhrata joukkoja johtuu siitä, että Venäjällä tarkastellaan tappioita tyystin toisesta näkökulmasta. Heille (meidän näkökulmasta katsoen) epäinhimilliseltä tuntuva ihmishenkien uhraus on hyväksyttävää, jos sen avulla saavutetaan tavoitteet. Tämä huomioiden on Ukrainalle syytä toimittaa sellaista kalustoa (ja riittäviä määriä), joilla sen on mahdollista:

a) vaikuttaa riittävän syvälle selustaan.

b) toteuttaa läpimurtoon tähtääviä offensiiveja, joiden avulla Ukrainan on mahdollista vapauttaa kaikki Venäjän miehittämät alueet – myös Krimin niemimaan.

Kehittyneitä asejärjestelmiä, joilla ukrainalaiset kykenevät muuttamaan sodankulkua samalla tapaa kuin keväällä ja etenkin kesällä 2022 lännestä saadun tykistön ja raketinheitinjärjestelmien avulla, on Ukrainalle toimitettava enemmän ja siten, ettei keskusteluun toimittamisesta käytetä aikaa viikkoja tai kuukausia. Mitä nopeammin tällaisia asejärjestelmiä toimitetaan Ukrainalle, sitä nopeammin ukrainalaisten kärsimykset helpottuvat ja lopulta päättyvät, kun Venäjä on lyöty rajojen taa. Ja mielellään saatettu sotilaallisesti siihen tilaan, ettei sen hallinto kykene merkittäviin sotilasoperaatioihin vuosiin, joka aika Ukrainan lisäksi lännessä on syytä käyttää hyväksi ts. usean maan on aloitettava mittavat varusteluohjelmat – itse asiassa ne olisi pitänyt jo aloittaa. Tähänastisen sodan Ukrainassa on pitänyt osoittaa meille se, että on viisasta pitää yllä valmiutta perinteiseen, konventionaaliseen, sotaan, jossa ampumatarvikkeiden kuin myös asejärjestelmien kulutus on suurta. Ihmisistä, jotka asejärjestelmiä käyttävät, puhumattakaan.

Venäjän tappioista

PMC Wagnerin monivuotinen rahoittaja ja taustahahmo Jevgeni Prigožinin antoi täyden kunnian Soledarin valtauksesta rahoittamansa yhtiön palkkasotilaille – mikä tekona todennäköisesti lisäsi jännitettä hänen ja Venäjän asevoimien johdon välillä. Yhdysvaltalaisen viranomaisarvion mukaan PMC Wagner on menettänyt tähän mennessä taistelusta Bakhmutista kaatuneina noin 4000 taistelijaa ja haavoittuneina jopa yli 10 000 taistelijaa. (4) Meidän on ehkäpä vaikea ymmärtää tällaista uhrausta, jotta yksi – varsin pieni – kaupunki, Soledar, on saatu vallattua. Se, että Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia sotilaita yhden kaupungin valtaamiseksi on todennäköisesti yksi niistä asioista, mikä on yllättänyt huomattavan osan läntisistä asiantuntijoista, poliitikoista puhumattakaan. Kuten aiemmin totesin, Venäjällä asioita tarkastellaan aivan toisesta näkökulmasta. Tulos on tärkeintä, ei se kuinka se saavutetaan. Lähteistä riippuen Venäjä menettää tällä hetkellä Bakhmutin alueella kaatuneina päivittäin 200-300 miestä.

Nyt kuitenkin on viitteitä siitä, että esim. PMC Wagnerin taisteluosastoiden tappiot ovat nousseet niin suuriksi, ettei niitä enää voida korvata värvättävillä vangeilla. Tätä voi myös indikoida se, että PMC Wagner on aloittanut kampanjan Yhdysvalloissa, saadakseen vapaaehtoisia värväytymään siihen kuin myös se, että täydennysmiesten puutteen vuoksi PMC Wagnerin taisteluosastoja suunnitellaan vedettävän Bakhmutin alueelta. Tällä hetkellä Venäjän sodankäyntitapa (runsas iskuosastojen käyttö) Bakhmutin lisäksi myös Vuhledarissa on sellainen, että sen miehistötappiot tulevat olemaan suuret jatkossakin. Kysymys kuuluukin, että pystyykö se korvaamaan tappionsa (mahdollisella) uudella liikekannallepanolla? Huomioitavaa on myös se, että Venäjän sodankäyntitavasta ja tappioista johtuen seuraus voi olla se, että jos joukot eivät saa riittävästi täydennyksiä, edessä voi olla romahdus. Mikäli Ukrainalla on kykyä hyödyntää tilanne tuolloin, on hyvinkin mahdollista, että tulemme näkemään Harkovan rintaman toisinnon, jolloin venäläiset vetäytyivät paikoin paniikinomaisesti.

Luonnollisesti olen huolissani Ukrainan tilanteesta. Toivoisin lännen toiminnan olevan enemmän proaktiivista, jolloin Ukrainan poliittisen johdon ei tarvitsisi käyttää viikkoja keskusteluun toimitettavasta aseavusta, että lännessä ymmärrettäisi Ukrainan todelliset tarpeet ja toimittaisi sen mukaisesti. Aivan kuten pääministeri Sanna Marin totesi Davosissa: ”We don't know when the war end but we need to make sure that this will end with Ukraine's win”. (5)

Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta sota päättyy Ukrainan voittoon!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/NOELreports/status/1619623432597172225

2. https://kyivindependent.com/news-feed/wagner-forces-claim-russian-capture-of-blahodatne-near-bakhmut-ukraine-denies 

3. https://twitter.com/Fatassinari/status/1619733588848820225 

4. https://www.theguardian.com/world/2023/jan/06/putin-ally-fighting-to-control-salt-and-gypsum-mines-near-ukraine-city-of-bakhmut-says-us 

5. https://twitter.com/ukraine_world/status/1615424860934574096 

Lähteinä hyödynnetty myös The Institute for the Study of War’ia, Ukrainan sota -ryhmän Facebook-sivua, MilitaryLand.net-verkkosivua ja @DefMon3 -twittertiliä sekä The Guardianin artikkelia. 

#StandWithUkraine