Saattue Murmanskiin ”punalippujen” varjossa

 

Oman ikäluokkani miehille (ja miksei naisillekin) nimi Saattue Murmanskiin tuo todennäköisesti mieleen Alistair MacLeanin samannimisen, omiin sotakokemuksiin pohjautuvan, teoksen. Janus Putkosen organisoimalla – samannimisellä – saattuematkalla arktiseen Murmanskin kaupunkiin ei ole mitään tekemistä hyisen arktisen meren ja sankaruuden kanssa, joka MacLeanin teoksesta tulee ensinnä mieleen. Putkosen saattue on automatka menneeseen, se on julkeaa teatteria, josta kylmän sodan aikaan itsensä Neuvostoliitolle myyneet punalippujen heiluttelijat olisivat ylpeitä.

Aiemmin syksyllä, lokakuussa, Fennomatkat järjesti Kosti Heiskasen vetämänä eräänlaisen ”seikkailuretken” Pietariin. Retken riemuisinta antia sivustaseuraajille olivat siihen liittyvät jälkiselvitykset syytöksineen, joissa Janus Putkonen ja Kosti Heiskanen syyttivät toisiaan vilpillisyydestä, valehtelusta ja varastamisesta sun muusta. Jos Fennomatkojen Pietarin reissu oli surkuhupaisa näytelmä ”paluusta rapistuvaan Neuvostoliittoon”, on Putkosen suomalaisille ”patriooteille” – (kuten hän matkalle osallistujia kutsuu) – 2.–4. joulukuuta 2022 järjestämä ”Saattue Murmanskiin” niminen tapahtuma harhainen ”paluu gulagien valtakuntaan”. Kyse ei todellakaan ole mistään nostalgisesta tripistä menneisyyteen, vaan julkeasta teatterista, jossa menneisyys on kaupan ja historiaa vääristellään jopa siinä määrin, että talvisodan aloittajasta kerrotaan nykyvenäläisen historiankirjoituksen mukaista tarinaa.

”Koloradolipun” sanoma: Национально-Освободительное Движение – Kansallinen vapautusliike. 

Janus Putkosen viesti isännille ”Olen suomalainen separatisti” –

Venäjällä onkin viisasta ilmaista harjoittavansa separatismia maan rajojen ulkopuolella. Kas kun separatismi Venäjällä on laissa kiellettyä, paradoksihan tässä on sitten se, että Venäjä tukee hyvin aktiivisesti muissa maissa toimivia separatistisia liikkeitä tai operaattoreidensa avustuksella pystyttää vastaavia liikkeitä, joita se Venäjä voi hyödyntää omissa operaatioissaan. Tällaisina projekteina voidaan pitää Aleksandr Duginin kehittelemiä Evraziyskiy soyuz molodezhi (ESM) sekä Mezhdunarodnoe evraziyskoe dvizhenie’n (MED) -liikkeitä, joista kumpikin oli ehtinyt luoda vuosien ajan verkostoja Ukrainaan ja joiden leireille osallistuneista henkilöistä muutama nousi aktiiviseen rooliin keväällä ja kesällä 2014 Venäjän masinoidessa kaaoksen kautta sodaksi edenneen konfliktin Ukrainan itäosiin. (1)

Saatamme naureskella Putkosen ja hänen hengenheimolaistensa touhuille, sille kuinka mielenosoituksiin osallistuu kourallinen ihmisiä ja joiden toiminta herättää lähinnä myötähäpeän tuntua, mutta käytännöntasolla tämä ei eroa juurikaan siitä, millaista ruohonjuuritason liikehdintää Venäjän Ukrainaan organisoimat ryhmät (solut – kenties kyse on enemmän soluista kuin ryhmistä vrt. terroristisolut) saivat aikaan vuosituhannen alkupuolesta lähtien aina kevättalveen 2014 saakka, jolloin Venäjä aloitti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation.

Ukrainan valtiollista yhtenäisyyttä vastustaneet Andrei Purgin ja Oleg Frolov sekä Oleksandr Tsurkan perustivat kesällä 2005 “Donetskaya Respublika” eli ”Donetskin kansantasavalta” -liikkeen, jokainen kolmikosta kiersi myös vuosien ajan Venäjällä järjestetyillä MED-liikkeen leireillä harjoittelemassa ”separatistista toimintaa”, johon kuului ammunnan harjoittelua ja erilaisten aseiden käsittelyn opettelua. Harmittomana pidetty kolmikko järjesti myös erilaisia mielenosoituksia Donetskissa vuosien ajan. Mielenosoituksiin osallistui tavanomaisesti kourallinen ihmisiä – tuskin kukaan piti heitä kovinkaan suurena uhkana ennen kevättä 2014.

Suomi on yhteiskuntana vakaampi mitä Ukraina oli itsenäisyytensä ensimmäiset vuosikymmenet, Ukrainassakin kansa yritti vaikuttaa äänestämisen ohella etenkin mieleltään osoittamalla useita kertoja. Oranssin vallankumouksen tulokset Venäjän onnistui lopulta korruptoimiensa poliitikkojen, oligarkkien ja muiden merkkihenkilöiden avulla vesittää, mutta sen ei onnistunut nujertaa ukrainalaisten tahtoa, Euromaidanin myötä kansa nousi vastustamaan entistä itsevaltaisemmaksi käyvää johtajaa – Putinille lojaalia Viktor Janukovitšia. Venäjän vastaiskun myötä Ukrainaan luodut solut, organisaatiot ja verkostot aloittivat toimintansa. Tämän Venäjä esitteli maailmalle ”separatismina”. Samaa kategoriaa on Janus Putkosen ”suomalainen separatismi”. Nähdäkseni Putkosen perustama Fennomaa ei juurikaan eroa Purginin ja hänen tovereidensa Donetskaya Respublika-luomuksesta. Kun vähän pintaa kaivaa, niin samaa paskaa sieltä alta löytyy!

Putkosen organisoima Saattue Murmanskiin näyttää vetäneen puoleensa ainakin joitain Rapsodia Suomi-verkkosivuston suomalaisaktiiveja. (2) Rapsodia Suomi-verkkosivuston taustalla on ”Jussi-Pekka Samuel” eli Jussi-Pekka Saarela-niminen henkilö, joka julkaisee säännöllisesti myös kristillisen TV7-kanavan materiaalia sosiaalisessa mediassa. TV7-kanavaa pidetään eräänä New Apostolic Reformation eli NAR ja World of Faith eli WoF -liikkeiden pää-äänenkannattajana Suomessa. NAR eli uuskarismaattisuus on voinut tulla osalle suomalaisia tutummaksi Donald Trumpin presidenttikaudella hänen hengellisen neuvonantajansa Paula Whiten esiintymisten ja toiminnan myötä.

Perinteiseen tapaan tällaiset vierailut pitävät sisällään julistuksia sekä vierailuita merkittäviksi luonnehdittavilla paikoilla – haluan painottaa sitä, että näiden julistusten ja erilaisten muistioiden avulla vierailun (tapaamisen) luonne pyritään muokkaamaan todellista virallisemmaksi. Niiden yhteydessä käytetään myös hyvin virallisia termejä ja allekirjoitetaan sopimuksia, joilla esitetään olevan jokin virallinen status. Saattue Murmanskiin yhteydessä tehtiin näin, ja samalla kuljettiin sitä polkua eteenpäin, jonka Johan Bäckman on vuosia sitten viitoittanut ja jota myöten Janus Putkonenkin on jo vuosien ajan kulkenut työskennellessään Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Eihän tällainen toiminta ole muuta kuin neuvostoperinteen jatkoa kaikessa kliseisyydessään. 

”Ystävyyden ja rauhan memorandum” – sanoja vailla todellista merkitystä. 

Putkonen kuvaili Venäjää sanakääntein, jotka ovat kuin toisesta maailmasta, tavatessaan Murmanskin alueduuman edustajan Maksim Ivanovin (Yhtenäinen Venäjä) ja luovuttaessaan hänelle ”Ystävyyden ja rauhan memorandumin” –

”Se on fakta, että kuluneen 30 vuoden aikana venäläiset tai Venäjän valtio eivät ole kertaakaan aiheuttaneet uhkaa Suomelle, suomalaisille tai kansallisille intresseillemme. – Venäjä ei ole tehnyt mitään väärää”. (3)

Putkosen puhe oli kömpelö, viimeiset vuosikymmenet on täytynyt kulkea laput silmillä, mikäli puheen nielee sellaisenaan. Isäntiä se varmasti miellytti, koska Venäjä esiintyi siinä uhrina aivan samalla tapaa kuin valtiollinen propaganda esittää Venäjän uhrina. Putkonen toistaa venäläistä tarinaa, sitä, jota hän on jo vuosien ajan toistanut eri viestimissä.

Sama ”uhritarina” toistuu Putkosen kirjoituksissa ennen saattueen starttia, sama välittyy sosiaalisen median viesteistä kuin myös Rapsodia.infon Tokentubessa julkaisemalla videolla (Saattue Murmanskiin 2.-4.12.2022 - kooste video). Saattueeseenkin osallistuneen Eveliina Riikolan juontamassa julkaisussa Venäjä ja etenkin venäläiset ovat uhreja, Suomessa on hirveä hallitus, suomalainen media julkaisee propagandaa Venäjästä, ja tämä kaikki höystettiin rauhan ja jumalan sanalla. (3)

Saattue Murmanskiin toimi myös Putkosen elämäkerrallisen teoksen ”Patriootin päiväkirja” julkaisutilaisuutena. Oma asiansa on se, kuka kyseisen teoksen haluaa ostaa kalliiseen hintaan. Nimittäin, epäilen, että teoksen kirjoittaja on tarkastellut itsensä ohella myös valtiota, jolle hän on vuosien ajan työskennellyt, vähemmän objektiivisesti. Enpä usko, että tällaisella teoksella on suurtakaan arvoa – januskasvoinen propagandisti.

Mitäpä tällaiset matkat olisivat ilman vierailuja muistamassa isännän uhrauksia toisessa maailmasodassa? Eivät mitään ja sitä saattueeseen osallistujille näytettiin myös tarjottavan. En edes ryhdy miettimään sitä, kuinka yksipuolisen kuvan isännät välittivät toisen maailmansodan tapahtumista näillä vierailuilla. Mitä kerrottiin vierailtaessa Murmanskin vanhan hautausmaan muistomerkillä (kuva alla) tai kun vierailtiin Suuren isänmaallisen sodan Neuvostoliiton arktiset puolustajat -muistomerkillä? Muistivatko isännät kertoa sen, kuinka merkittävässä roolissa Yhdysvaltojen Lend-Lease-ohjelma oli siinä, että puna-armeijan onnistui lopulta kukistaa saksalaiset liittolaisineen. Putkonen ilmaisee asian UMV-lehdessä varsin monitulkinnaisella tapaa, kun ei haluta (voida) todeta sitä, että Yhdysvaltoja oli pääosin avusta kiittäminen:

”On kulunut 80 vuotta siitä, kun venäläisiä lähestyttiin auttamalla ja varustamalla Neuvostoliittoa lännen hyökkäyksiä vastaan. Kuuluisat laivasaattueet lännestä Murmanskiin toivat kaivattua helpotusta ja apua maailmansodan keskellä”. (4)

Mikäli propagandasotureiden tulevat julkaisut antavat aihetta, palaan Saattue Murmanskin pariin. 

Marko 

Lähteet (huom. lähteet 2–4 kuvakaappauksena, kyseisten sivujen disinformatiivisen luonteen vuoksi):

1. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

Taustoitukseen olen käyttänyt myös Janus Putkosen telegram-tiliä, blogikirjoitustani Ukrainan sodan taustaa – havaintoja Venäjän vaikutustyöstä Ukrainassa sekä kirjoitustani Rapsodia.fi-sivusta lähteineen. 

”Venäläisen maailman” lonkerot tunkeutuvat miehitettyyn Itä-Ukrainaan

 

Ukrainassa syksy on kääntymässä talveksi. Monin paikoin lämpötila on laskenut nollan alapuolelle, toisaalta maa ei vielä ole kunnolla jäätynyt, mikä tekee elon rintamalla sotilaille hyvin raskaaksi kosteuden ja kaikkialla vellovan mudan tähden – näkymät muistuttavat enemmän ensimmäisen maailmansodan vedentäyttämiä juoksuhautoja länsirintamalla kuin (kuviteltua) tämän vuosituhannen modernia sotaa näytön takaa käytynä. Samalla miehitetyssä Donetskissa asukkaat valmistautuvat jälleen yhteen talveen miehitysvallan alla. Niin, monet todennäköisesti ovat unohtaneet tyystin sen, että Venäjä on miehittänyt osia Ukrainasta jo kevättalvesta 2014 lähtien, ja Ukrainan itäosien Donbasin Venäjä on ajanut ensin kaaoksen kautta sotaan ja sitten miehitysvaltansa alle samana vuonna Krimin niemimaan miehityksen kanssa. Edessä oleva talvi on todennäköisesti raskain Itä-Ukrainan miehitetyilläkin alueilla asuville siviileille, näin myös donetskilaisille.

Miehitetty Donetsk, syystalvi 2022.*

Merkittävimpiä muutoksia aiempiin miehitysvuosiin verrattuna on se, ettei asukkaiden ole ollut mahdollista valmistautua samalla tavalla talveen kuin edellisinä miehitysvuosina. Kaupungin ruokahuolto on entistäkin riippuvaisempi Venäjästä ja kun tiedossa on se, että Venäjällä on runsaasti omiakin ongelmia useista syistä johtuen (pakotteiden vaikutusta unohtamatta), niin tämä heijastelee väistämättä Venäjän miehittämille alueille.

Kaupungin ja koko Donetskin alueen vesihuolto on aiempinakin miehitysvuosina ollut suurissa ongelmissa. Tuolloin helpotusta ongelmiin on tullut edes hiukan Ukrainan taholta sen huoltohenkilökunnan osallistuessa pohjoisen suunnalta kaupunkiin johtavien vesijohtoverkostojen huoltoon sekä Donetskin pohjoisen alueen vedenpuhdistamon ylläpitoon ja huoltoon. Nyt tätä apua ei ole saatavilla Venäjän brutaalin koko Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan myötä, eikä Venäjä itse kykene (tai halua) osallistua tarvittavassa määrin kaupungin vesihuollon ylläpitoon. Tällä hetkellä Donetskin alueen vesijohtoverkko toimii hyvin satunnaisesti ja sattumanvaraisesti, joillain alueilla vettä on saatavilla useita kertoja viikossa, useiden tuntien ajan (vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista, kelpaa lähinnä pyykinpesuun ja hygieniasta huolehtimiseen). Mutta Donetskissa on myös alueita, joilla vettä ei ole saatu kunnolla viikkoihin, joten nämä alueet ovat olleet tankkiautoilla toimitettavan veden varassa. Saamieni tietojen mukaan ainakin osassa Donetskin alueista myös tankkiautoilla toimitettava vesihuolto on takkuillut marraskuun puolivälin jälkeen, vain muutaman kilometrin päässä keskustasta löytyy kaupunginosia, joihin vettä ei ole toimitettu lainkaan pariin viikkoon.

Kokonaiskuvassa kiinnostavaa on se, että vaikka elämisen mahdollisuudet miehitetyssä Donetskissa ovat heikentyneet merkittävästi tämän vuoden toisella puoliskolla (ollen kuitenkin olennaisesti paremmat mitä Venäjän tuhoamissa ukrainalaiskaupungeissa), on Venäjällä käynnissä jonkinlainen ohjelma, jonka seurauksena miehitettyyn ukrainalaiskaupunkiin on siirtynyt Venäjältä huomattavia määriä siviileitä.

Useampi henkilö miehitetystä Donetskista on kuvaillut samaa, kaupunkiin on havaittu syksyn kuluessa runsaasti venäläisissä siviilirekistereissä olevia henkilöautoja sekä pakettiautoja. Kaupungissa on myös havaittu, aiempaan verrattuna, enemmän venäläisiä – kyse on nimenomaa siviileistä. On mahdollista, että siviilihavaintojen lisääntyminen on seuraus Venäjän, miehittämillään alueilla järjestämistä, näytösluontoisista propagandavaaleista, joiden jälkeen Venäjältä on lähetetty alueille siviileitä. En voi kuitenkaan varmuudella sanoa, asioiden liittyvän toisiinsa, koska kontaktimme Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ovat tavallisia ihmisiä, jotka olosuhteiden pakosta jäivät alueille ja jotka eivät enää jaksa seurata Venäjän nimeämän ”paikallishallinnon” disinformatiivista viestintää.

Pysyväluonteiseen muuttoon viittaa myös se, että asuntokauppa Donetskissa on vilkastunut siinä määrin, että ainakin tietyillä alueilla kaupungissa asuntojen hinnat ovat nousseet. Ostajat (tai heidän edustajansa) tulevan nimenomaa Venäjältä ja muualtakin kuin Ukrainan itäisimpiin osiin rajoittuvilta alueilta. Tämä antaisi ymmärtää, että Venäjällä luodaan kuvaa Ukrainalta miehitettyjen alueiden liittämisen siihen olevan pysyvä ratkaisu, jonka avulla ihmisiä saadaan houkuteltua muuttamaan alueelle. Siihen en ota kantaa, onko muuttajilla suurikin mahdollisuus vaikuttaa siihen, muuttaako Ukrainalta miehitetyille alueille vaiko ei. Vuodesta 2014 käynnissä olleen sodan aikana Venäjältä on siirretty myös pakolla ihmisiä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille – aiheesta seuraavaksi hiukan lisää.

Vähintäänkin vuoden 2014 lopulta lukien Venäjältä on muuttanut ja pakkomuuttanut siviilejä Donetskiin – pakkomuuttaneiden joukossa on kodittomia ja muulla tavalla syrjäytyneitä, joita venäläisviranomaiset ovat siirtäneet Donetskiin ja muualle Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Kukaan tuskin tietää tähän joukkoon kuuluvien todellista lukumäärää, tai sitä, kuinka moni heistä lopulta jäi alueelle. Osaa on todennäköisesti myös houkuteltu värväytymään miehitetyille alueille perustettuihin paikallispuolustusjoukkoihin (ts. aluepuolustusprikaatit) – tähän viittaavat muutamat miehitetystä Donetskista saadut havainnot.

Donetskin alueella kaupunkiin muuttaneita ja/ tai Venäjältä pakolla siirrettyjä on sijoitettu asuntoloiden ohella takavarikoituihin huoneistoihin. Myös erilasten oppilaitosten ja instituuttien asuntoloihin (ukr. Гуртожиток ven. Общежитие) on sijoitettu Venäjältä muuttaneita tai pakkosiirrettyjä siviilejä. Tällaisesta on konkreettinen havainto vuodelta 2018 Donetskista vul. Ionovan ja vul. Kuibyshevan alueelta, jossa sijaitseviin asuntoiloihin sijoitettiin kymmeniä Venäjältä muuttaneita/ siirrettyjä, joukossa on lähteideni perusteella todennäköisesti myös sotilashenkilöstöä. Osa asuntoloiden huoneistoista oli tyhjillään, osasta asukkaat pakotettiin muuttamaan pois – räikeimmillään heidät heitettiin kadulle.

Meidän on muistettava, että Donetsk päätyi tosiasiallisesti miehityshallinnon (ts. Venäjältä johdetun hallinnon) hallintaan keväästä 2014 alkaen, lopullisesti kesän koitettua. Hyvin pian tämän jälkeen sain ensimmäiset luotettavat viestit Donetskista, joissa kerrottiin ja kuvailtiin, kuinka miehitetyn kaupungin ns. viranomaiset pelottelivat kaupungista poistuvia/ pakenevia asukkaita asuntojen ja omaisuuden takavarikoinneilla. Pelotteluun he turvautuivat toistuvasti tulevina vuosina.

Jo saman kesän (v. 2014) aikana venäläisille verkkosivuille ilmaantui vuokralle asuntoja Donetskista, monissa tapauksissa asuntojen ja kiinteistöjen oikeat omistajat saivat tietää rikollisesta toiminnasta. Heillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta puuttua asiaan, koska näillä laittomuuksilla oli miehitysalueiden silloisen hallinnon hyväksyntä. Osa tyytyi myymään asunnon nimellisestä hinnasta päästäkseen siitä eroon. Tämä toiminta miehityshallinnon taholta kohdistui etenkin sellaisiin henkilöihin, jotka olivat muuttaneet miehitetyiltä alueilta vapaan Ukrainan puolelle (ja joilla ei ollut Donetskissa ketään luotettavia henkilöitä tai sukulaisia valvomassa omaisuuttaan).

Donetskissa ja todennäköisesti muillakin alueilla miehityshallinto on myös lahjoittanut takavarikoituja kiinteistöjä ja asuntoja ”ansioituneille” henkilöille. Muun muassa sotarikoksiin syyllistyneelle, pommi-iskulla lokakuussa 2016 likvidoidulle Arseni ”Motorola” Pavloville oli lahjoitettu asunto(ja) miehitetystä Donetskista. (1 ja 2) Niin ikää sotarikoksiin ja sotavankien nöyryyttämiseen syyllistynyt (entinen kauppakeskusvartija) Mihail ”Givi” Tolstykh kaappasi itselleen huoneistoja miehitetyn Donetskin ja Makiivkan alueilta. Tämäkin komentaja likvidoitiin vuosia sitten (helmikuussa 2017). (3)

Kiinnostavaa kokonaiskuva huomioiden on se, että miehitetyn Donetskin lisäksi myös Venäjän brutaalissa sodassa tuhoamassa ja nyttemmin miehittämässä Mariupolissa on havaittu epätavallisen paljon Venäjän rekistereissä olevia henkilöautoja ja muita siviiliajoneuvoja. Miehitysviranomaisten mukaan kyseessä ovat kaupunkia kunnostavat rakennusmiehet, jota selitystä läheskään kaikki paikalliset (Venäjän miehittämillä alueilla asuvat) eivät pidä uskottavana. Venäjä kun toteuttaa ”uudisrakentamista” vain muutamien kortteleiden alueella koko kaupunkialueella. Niillä, joilla venäläiset kierrättivät myös ulkomaalaisia propagandamedioiden edustajia kesällä. Tähän joukkoon kuului heinäkuussa miehitetyssä Itä-Ukrainassa vieraillut Leena Hietanen, joka raportoi vierailustaan alueella myös Johan Bäckmanin Youtube-kanavalla. (4) Keskusteluissa esille on noussut ikävämpikin vaihtoehto, Venäjä siirtää kaupunkiin tarkoituksellisesti kansalaisiaan pyrkiäkseen muuttamaan pysyvämmin alueen väestöpohjaa. Tätä vaihtoehtoa tukee myös se, että samalla Venäjä on jatkanut kaupungin asutetunkin rakennuskannan tuhoamista, ajaen näin asukkaita talven alla taivasalle – Venäjän pyrkimyksenä on todennäköisesti, olosuhteita kurjistamalla, pakottaa asukkaat muuttamaan sen tuhoamasta kaupungista pois.

Hietasen propagandaterveiset Mariupolista suomalaisyleisölle.

Näyttää siltä, että Venäjän toiminta Itä-Ukrainassa on (ainakin vielä) kaksisuuntaista, samalla kun alueen ukrainalaisperäisen väestöä on pakotettu liikkeelle ja heitä on pakkosiirretty jopa hyvinkin kauas kotiseuduiltaan, Venäjän pyrkimyksenä on houkutella kansalaisiaan muuttamaan alueelle. Tässä kohdin huomautan lukijaa, että oma lukunsa Venäjän rikollisten toimien keskellä ovat lasten pakkosiirrot ja adoptoinnit Venäjälle, joka toiminta alkoi laajemmassa mitassa jo ennen 24. helmikuuta 2022. Ensimmäiset orvot donetskilaislapset pakkosiirrettiin viikkoa ennen offensiivin alkua. (5) Lasten kohdalla Venäjä on syyllistynyt lukuisiin rikkomuksiin ja rikoksiin, se on rikkonut Geneven sopimusta sodankäynnin säännöistä – johon sisältyy syyllistyminen sotarikokseen, se on rikkonut lapsen oikeuksien sopimusta. On todennäköistä, että Venäjä on syyllistynyt myös rikokseen ihmisyyttä vastaan pakkosiirtäessään, ja lukuisissa tapauksissa ryöstäessään valtiojohtoisesti, lapsia Venäjälle. 

Orpolapset Donetskista odottavat pakkosiirtoa Venäjälle – tätä on Eurooppa 2022.

Tässä kirjoituksessa jätän Venäjän miehittämän Krimin niemimaan huomiotta, johtuen osaltaan siitä, etteivät kaikki Itä-Ukrainan havainnot päde siellä (esim. miehitetyltä Krimin niemimaalta miehittäjän turvallisuusorganisaatioiden edustajat ovat ryhtyneet realisoimaan ”omaisuuttaan”) – osan kuitenkin pätiessä, mutta miehitetyllä niemimaalla Venäjän on ryhtynyt näihin toimenpiteisiin jo vuosia sitten (esim. kehottanut asukkaitaan muuttamaan niemimaalle ja eräissä tapauksissa siirtänyt heitä miehittämälleen niemimaalle).

* * *

Oma lukunsa Venäjän miehittämillä alueilla on kollaboraattorinen toiminta, jossa paikalliset ryhtyvät laajaankin yhteistyöhön miehittäjän kanssa. Kollaboraattorinen toiminta, johon liittyy miehittäjän taholta pakottamista, on luonnollisesti ymmärrettävämpää kuin täyteen vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta. Itsellenikin aiheesta on kertynyt havaintoja ja tietoa vuosien ajalta, tuoreimpien havaintojen ollessa Venäjän aloittaman laajan hyökkäyssodan alun jälkeiseltä ajalta.

Tuoreimmat havainnot (luotettavista lähteistä saadut tiedot) ovat toistaiseksi sen verran sensitiivisiä, ettei niitä ole turvallista käsitellä julkisuudessa – ei blogissakaan. Kollaboraattoriseen toimintaan on ryhdytty vapaaehtoisesti Venäjän Ukrainalta 24. helmikuuta jälkeen miehittämillä alueilla niinkin myöhään kuin kesän lopulla. Toiminnalla on saatettu vaaraan suoraan satoja siviilejä, välillisesti (perheenjäsenet huomioiden) merkittävästi suurempi joukko miehitetyillä alueilla asuvia ukrainalaisia.

Venäjä on tukeutunut Ukrainassa asiamiehiin, ennalta sijoitettuihin operaattoreihin ja kollaboraattoreihin vuosien ajan – sotilaallisten operaatioiden tarkastelun näkökulmasta toiminta alkoi jo ennen Krimin niemimaan miehityksen aktiivista vaihetta. Verkostoja luotiin ja valmisteltiin (paikoin näkyvästikin) jopa vuosia ennen otollista hetkeä. (6) Ja jos olemme tarkkoja, samankaltaista toimintaa kohdistuu Suomeenkin ja vielä ennen 24. helmikuuta moni suhtautui tähän hyväntahtoisesti naureskellen pitäen sitä lähinnä pienimuotoisena puuhasteluna (jollaisena sitä Ukrainassakin vuosien ajan pidettiin). Ukrainan osalta tällä hetkellä aktiivisia toimia on mahdollista tarkastella turvallisesti vasta tulevaisuudessa, sitten kun Venäjä on nujerrettu ja ajettu miehittämiltään alueilta pois.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2016/oct/17/prominent-warlord-arsen-motorola-pavlov-killed-donetsk-blast 

2. https://web.archive.org/web/20190616234457/https://censor.net.ua/resonance/410986/samyyi_znamenityyi_rossiyiskiyi_terrorist_chem_izvesten_i_pochemu_byl_ubit_arsen_pavlov 

3. https://www.rferl.org/a/ukraine-donetsk-separatis-leader-givi-killed/28297344.html 

4. Johan Bäckman Official Youtube-kanava.

5. https://twitter.com/Mariia_Zolkina/status/1495160334990127107

6. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

Merkittävimmät lähteet ovat kontaktimme Ukrainalta miehitetyille alueille. Turvallisuussyistä he pysyvät nimettöminä tässäkin kirjoituksessa.

*: Osakuva marraskuussa 2022 ТРУХA English julkaisemasta kuvasta.

#StandWithUkraine 

ETYJ:n jäsenmaiden haluttomuus tunnustaa tosiasioita maksetaan ukrainalaisten verellä

 

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (1. joulukuuta 2022) lyhyenläntä kannanotto ETYJ:n voimattomuudesta tehdä mitään Venäjän hyökättyä Ukrainaan –

”Etyj seuraa Venäjän hyökkäyssotaa voimattomana

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on koolla toteamassa oman kyvyttömyytensä tehdä yhtään mitään Euroopan turvallisuuden eteen.” (1)

Luonnollisesti tämä voimattomuus ja kyvyttömyys korostuu nyt, kun Venäjän brutaali hyökkäyssota kohdistuu koko Ukrainaan eikä vain osaan siitä. ETYJ:n tehtäväkuva näyttää tällä hetkellä olevan jotain riitelyn, toimettomuuden ja ihmisoikeusloukkauksista raportoinnin välillä, mutta melkeinpä sanoisin, että sitä niittää mitä kylvää – edellisellä toteamuksella todella tarkoitan tätä.

”Etyjin jäsenmaiden ulkoministerit ovat koolla toteamassa järjestön kyvyttömyyden tehdä juuri mitään paitsi raportoida omien jäsentensä tekemistä ihmisoikeusloukkauksista.” (1)

Lyhyenlännän pääkirjoituksen lopussa todetaan seuraavaa – ”Etyj luotiin huolehtimaan Euroopan turvallisuudesta, mutta se ei kyennyt tekemään mitään, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan”. (1)

Ensimmäisenä kysyisin, yrittikö se edes tehdä siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit havaittiin vai tyytyikö se vain toteamaan tapahtuneen ja jatkamaan tämän jälkeen ”hyvävelikerhona” jottei
”riidanhaluinen naapurinisäntä” (lue Venäjä) hermostu pahemman kerran?

Nimittäin, jos olemme tarkkoja, myös ETYJ:n toiminnassa jäsenmaidensa kautta on runsaasti kritisoitavaa siitä huolimatta, että organisaatio yritti työskennellä parhaansa mukaan hyvin haastavassa tilanteessa, mikä on seurasta Venäjän kaksoisroolista Ukrainan sodassa. Enkä oikeastaan ole varma voidaanko Venäjän kohdalla puhua vain ”kaksoisroolista”, koska sen toiminnan lonkerot ulottuivat useiden organisaatioiden ja järjestöjen kautta Ukrainaankin samalla kun se toiminnallaan ainakin jollain tasolla korruptoi kyseisiä järjestöjä, alistaen vähintäänkin Venäjällä toimivat organisaatioiden osat maan hallinnon etäispesäkkeiksi.

ETYJ:n taholta tyydyttiin näyttelemään vuodesta 2014 aina tämän vuoden (v. 2022) helmikuun 24. päivään saakka, että Venäjä ei ole osallinen Itä-Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa, vaikka jokainen Ukrainan sotaa ja rintamatapahtumia vuosia seurannut tiesi maan roolin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden hallintojen ja joukkojen rahoittajana, varustajana ja ylläpitäjänä, ja joka havainto sai vahvistuksen taannoisessa MH17-oikeudenkäynnissä, jossa sodan Itä-Ukrainassa todettiin olevan toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloima kansainvälinen aseellinen konflikti. (2) Räikeimmillään ETYJ:n taholta tämä toden kieltäminen näkyi siinä, että samalla kun Venäjältä virtasi kouluttajia, miehiä ja aseita Itä-Ukrainan alueelle, ETYJ:n Ukrainan tarkkailuoperaation jäseninä oli kerralla kymmeniä venäläisiä ”tarkkailijoita”. (3) Myöhemmin osa on tunnistettu tiedustelu-upseereiksi, mutta eiköhän valtaosalta (kaikilta?) heistä löytynyt tarkoituksenmukaista osaamista tehtävää suorittamaan, koska ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon osallistuminen toi Venäjälle merkittäviä etuja.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio omalta osaltaan mahdollisti myös sen, että tarkkailijoiden ohella venäläiset yhteysupseereiksi nimetyt henkilöt pystyivät liikkumaan alueella suhteellisen vapaasti (huom. rintamalinjan molemmilla puolilla), mikä luonnollisesti herätti ukrainalaisissa närää. Esimerkiksi sodan ensimmäisenä vuonna (v. 2014/2015) Venäjän Maavoimien silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, liikkui hyvin vapaasti alueella – käytännössä hänen oli mahdollista liikkua ETYJ:n tarkkailijoita hyödyntäen demarkaatiolinjan molemmin puolin. Robert McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin juuri Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin, ohjauksessa. (4) Debaltsevessä käytiin vuoden 2015 alkupuolella ratkaisutaisteluita, Ukrainan menettäessä kaupungin helmikuussa. Debaltseven taisteluun osallistui myös Venäjän maavoimien joukko-osastoja, kuten rauhan aikana Ulan-Udeen (Burjatian tasavalta, Venäjä) sijoitettu erillinen 5. panssariprikaati (sotilasyksikkö 46108). (5) Luonnollisesti osia prikaatista on osallistunut myös Venäjän 24. helmikuuta aloittamaan laajaan, koko Ukrainaan kohdistuneeseen, hyökkäyssotaan.

Kaksi Debaltseven taistelussa tuhoutunutta Venäjän maavoimien T-72B model 1989 taistelupanssarivaunua lähellä Lohlynoven kylää. Vaunut kuuluivat erillisen 5. panssariprikaatin kalustoon. Kuva helmikuulta 2015.

Toisaalla tämä ETYJ:n hampaattomuus ja välttely näkyi ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toteuttamissa raportoinneissa, joista huomattavasta tarkkuudesta huolimatta puuttui usein yksi olennainen seikka. ETYJ julkaisi ennen helmikuuta 2022 runsaasti kuva-aineistoa Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, kuvissa näkyi runsaasti panssarikalustoa, raketinheittimiä, tykistöä mutta myös modernia elektronisen sodankäynnin kalustoa – vain Venäjän asevoimien tuolloin käyttämää kalustoa, mikä tieto raporteista ja kuvista tyystin puuttui.

Kuvattu ETYJ:n toimesta Juzhna Lomuvatkan lähellä miehitetyssä Itä-Ukrainassa maaliskuussa 2019.

ETYJ:n dronekuva miehitetystä Luhanskista vul. Vedeninalta, maaliskuu 2020.

Venäjän asevoimien käyttämä RB-636V Svet-KU miehitetyssä Novoazovskissa, toukokuu 2021.

Samaa välttelyä oli havaittavissa myös lukuisissa venäläisten, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ylläpitämistä huoltotukikohdista otetuissa kuvissa, joissa ei pääsääntöisesti sanallakaan viitattu Venäjään. Luonnollisesti jokainen ymmärsi mistä kalusto alueelle toimitettiin, kun viime vuonna (v. 2021) Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivilla joukko-osastoilla oli käytössään satoja taistelupanssarivaunuja ja vielä enemmän muuta kalustoa. (6)

ETYJ:n dronekuva Buhaivkan huolto- ja rotaatiotukikohdasta.

ETYJ:n dronekuva Novoselivkasta, miehitetyn Horlivkan kaakkoispuolelta, maaliskuu 2021.

Luonnollisesti tiedon puuttumiselle on syy ja koskapa ETYJ:n toiminta jatkui vuosien ajan samana, kyse on tarkoituksellisesta toiminnasta, jolla käytännössä vain siirrettiin vääjäämätöntä eli sen tosiasian tunnustamista, että Venäjä sotii Ukrainassa, että sillä on tämä aiemmin mainittu ”kaksoisrooli” ETYJ:n ohella useammassa muussakin järjestössä. Venäjän roolin tunnustaminen olisi todennäköisesti tarkoittanut myös sitä, että se olisi ryhtynyt heittämään entistä enemmän ”kapuloita rattaisiin”, mutta ehkäpä rehellisyys olisi kerrankin kannattanut ja Venäjää olisi pitänyt kohdella sinä mitä se on jo vuosia sitten – rikollisena valtioterrorismia harjoittavana maana.

Tosiasioiden tunnustamisen myötä olisimme ehkäpä nähneet Venäjän muunakin kuin mahdollisena sopimus- ja kauppakumppanina vuosia nykyistä aiemmin. Kenties myös ukrainalaisten kokemaan – konkreettiseen – uhkantunteeseen olisi reagoitu toisin hyssyttelyn ja ”ei saa eskaloida” -puheiden sijaan aivan toisin. Kun Venäjää ei kohdeltu sellaisena mitä se todellisuudessa jo tuolloin oli, joutui Ukraina aivan absurdiin asemaan, jossa se pakotettiin sotimaan vuosien ajan toinen käsi selän takana ja vuodattamaan kansalaistensa verta, jotta Eurooppa saattoi jatkaa ”ruususen untaan” (ja nauttia venäläisen kaasun tuottamasta lämmöstä).

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009237019.html 

2. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204

3. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission 7. helmikuuta 2022 julkaiseman tiedoston mukaan tuolloin tarkkailijoiden joukossa oli myös 24 tarkkailijaa Venäjältä ja 6 tarkkailijaa Valko-Venäjältä (ks. kuva alla).

4. GEORGIASTA UKRAINAAN –VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA, kapteeni Jarkko Koistinen s. 148.

5. https://informnapalm.org/en/5th-tank-brigade-russian-army-battle-debaltseve/ 

6. Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukoista, 1. armeijakunta ja 2. armeijakunta. Lähteistetyt blogit kirjoitettu kesällä 2021.

Kirjoituksen taustoitukseen käytetty myös aiempia, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toimintaa käsitteleviä blogejani. 

#StandWithUkraine  #RussiaIsATerroristState 

Holodomor – kansanmurha, jonka maailma unohti

 

Holodomor (ukr. Голодомор) tarkoittaa yksiselitteisesti ”nälällä tappamista” ja siitä holodomorissa oli kyse – miljoonat ihmiset näännytettiin nälkään. Kokonaiset kylät tyhjenivät väestä: maa autioitui horisontista horisonttiin, kunnes näihin autioihin kyliin saapui väkeä pakolla kaukaa vieraasta maasta pyyhkien tullessaan viimeisenkin muiston aiemmista asukkaista, heidän tavoista ja kulttuurista, yrittäen tuhota aiemmin kukoistaneen kulttuurin tapoineen. Mikä voi olla enää pahempi tuhoamisen muoto, kuin tappaa ensin ihmiset ja tämän jälkeen pyyhkiä tapettujen kulttuuri olemattomiin – tai jos tähän ei pysty, omia kulttuurin jäänteet ja sulauttaa osaksi omaa kulttuuriperimää?

Se on osa venäläistä imperialismia, venäläistä maailmaa, josta Venäjän rajanaapurit ovat päässeet nauttimaan, ja jonka Venäjä on ”vienyt” Ukrainaan monia kertoja. Aivan kuten se on toimillaan aiheuttanut nälänkin Ukrainaan monen monta kertaa.

Kirjoituksen otsikossa esiintyy termi ”kansanmurha”, on siis syytä antaa määritelmä sille. Tieteen termipankissa kansanmurha määritellään seuraavalla tapaa –

”kansanmurha, joukkotuhonta:

Määritelmä yleiskielinen, myös historiankirjoituksessa käytetty termi, joka vastaa oikeustieteellistä joukkotuhonnan käsitettä; tarkoituksellinen toiminta kokonaisen kansan tai sen osan tuhoamiseksi”. (1)

Luonnollisesti termin määritelmää ja historiallista taustaa avataan artikkelissa tarkemmin. Käsitteen ”kansanmurha” (engl. genocide) kehitti puolanjuutalaista taustaa oleva lakimies Raphael Lemkin, termi esiintyi ensimmäisen kerran hänen vuonna 1944 julkaisemassa kirjassa ”Axis Rule in Occupied Europe”. Aluksi termillä viitattiin armenialaisten kansanmurhaan ensimmäisen maailmansodan aikana sekä 1944 käynnissä olleeseen juutalaisten kansanmurhaan eli holokaustiin. Kansanmurhiksi luokiteltavia joukkotuhontoja tiedetään tapahtuneen useita ihmiskunnan historiassa antiikin ajasta lähtien, niitä on toteutettu myös holokaustin jälkeen Euroopassakin, Bosnian kansanmurha.

Holodomorin muistotilaisuudesta Ukrainan suurlähetystöllä Helsingissä.

Holodomor on seurausta Josif Stalinin ja Neuvostoliiton sekä Ukrainan SNT:n ylimmän johdon määrätietoisista toimista, jotka kohdistuivat Ukrainan talonpoikaisväestön rinnalla ukrainalaisten keskuudessa heräävän kansallisen vapautusliikkeen tukahduttamiseen. (2) Aiemmin Stalinin kaudella toimeenpannun kulakkien tuhonnasta ja pakkosiirroista huolimatta tai kenties juuri heistä johtuen vainoharhainen neuvostovaltion johto näki talonpojat vihollisinaan.

Holodomorissa tapettiin nälkään näännyttämällä miljoonia ihmisiä Ukrainan (SNT:n) alueella vuosina 1932 ja 1933. (3) Toimenpide kohdistui erityisen rajusti maaseutuväestöön ja alueille, joilla asui huomattavia määriä etnisesti ukrainalaisia, kuten Kubanin alueelle, jonka väestöstä yli 65 prosenttia oli tuolloin etnisesti ukrainalaisia. Nälkäkuolemia oli 30-luvun alkupuolella runsaasti myös muualla Neuvostoliitossa. Nämä nälänhädät olivat ennemminkin seurausta epäonnistuneista kollektivisointikokeiluista ja sen seurauksena menetetyistä sadoista, niistä puuttui yhteiskunnan organisoima terrori rangaistuksineen ja järjestelmällisyys, joka oli merkitsevää holodomorissa.

Ukrainalaisille holodomorin tekee vieläkin traagisemmaksi se, että sitä seuranneina vuosina nälän autioittamat ukrainalaiskylät asutettiin uudelleen venäläisillä ja idästä tuoduilla – ukrainalaiset kylät muuttuivat venäläisiksi ja holodomorin orvoiksi jättämät lapset kasvatettiin leireillä venäläisiksi. Valtioterrori murhasi lasten vanhemmat ynnä suvun, kitkien lapsilta heidän juuret ja kulttuurin kasvattaen heistä neuvostovaltion kansalaisia. Mikä ainakin oman aikakauteni kouluopetuksessa jätettiin huomiotta, neuvostovaltio ei ollut mikään kansojen tasa-arvoinen koti vaan lopulta muut olivat alisteisia venäjälle, mikä näkyi esim. juuri kansallisten kulttuurien kukistamisena ja venäläiselle ”kulttuurille” alistamisena.

 

Kansanmurha tänään

Ukrainaa on kohdannut viime vuosisadalla useampi Moskovan tavalla tai toisella aiheuttama joukkotuhonta. Holodomor, jota tämän kirjoituksen alkupuolella käsittelin, on niistä tunnetuin, vaikka sekin on jäänyt Suomessa hyvin vähälle käsittelylle – etenkin aikana ennen vuotta 2014 ja Euromaidania seurannutta vallan vaihtoa Ukrainassa, Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan miehittämistä helmi-maaliskuussa 2014 ja samaisena keväänä Venäjän masinoimaa sotaa Ukrainassa. Edellä kuvailtujen tapahtumien myötä Ukraina on noussut aivan toisella tapaa otsikoihin, ukrainalainen kulttuuri on saanut jalansijaa myös Suomessa ja samalla maan historiasta aletaan löytää muitakin tapahtumia kuin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus sekä se, että Ukrainan alueilla on sodittu viime vuosisadalla useaan otteeseen, ja että maan ”horisontista horisonttiin” ulottuvien arojen kautta saksalaisen panssarijoukot ovat edenneet.

Silti moni tapahtuma on ohitettu suomalaisessakin peruskoulussa muutaman sanan maininnalla. Kävin peruskouluni 70- ja 80-luvuilla, tuolloin elettiin kylmää sotaa ja naapurissamme oli Neuvostoliitto. Muistan kuinka koulussa käsitellessämme historiantunneilla Neuvostoliiton ensimmäisiä vuosia, esille nousi kulakkeihin kohdistunut vaino ja kuinka retorisesti kikkaillen opettaja sai kulakit näyttäytymään epäedullisessa valossa, nimittäessään heitä ”rikkaiksi maanomistajiksi”, jotka eivät suostuneet neuvostovaltion sanelemiin viljanmyyntiehtoihin, ja jotka täten kurittivat köyhää työväestöä ja uunituoretta – sortoon perustuvaa – neuvostovaltiota. Näin opettajamme (taatusti opetussuunnitelman mukaisesti) vääristi kuvaa ihmisryhmästä värittäen historiaa, retorisen kikkailun avulla murhaaminen yritettiin saada näyttäytymään hyväksyttävänä tai vähintäänkin ymmärrettävänä asiana. Mietinpä vaan, jos samoin retorisin keinoin juutalaisiin kohdistunutta holokaustia olisi selitelty parhain päin.

Meidän aikanamme, reilut kolme vuosikymmentä sitten, holodomor jätettiin oppitunneillamme huomiotta – luonnollisesti, koska Neuvostoliittokaan ei ollut tapahtunutta joukkotuhontaa tunnustanut. Niin julma kuin holodomor onkin ollut, se on kuitenkin vain ja ainoastaan yksi lukuisista neuvostohallinnon Ukrainan alueella toimeenpanemista joukkotuhonnan mitat täyttävistä tapahtumista.

Jo ennen holodomoria suuri joukko ”rikkaita talonpoikia” eli kulakkeja oli murhattu tai siirretty tuhansien kilometrien päähän kotoaan kuolemaan taivasalle Keski-Aasian aroille tai Siperian mittaamattomien havumetsien keskelle. (4) Eivätkä nämä ”rikkaat talonpojat” meidän käsityksen mukaan rikkaita olleet. He olivat tavallisia ahkeria talonpoikia, jotka viljelivät viljaa tuoden leivän kansan pöytään. Näiden ”rikkaiden talonpoikien” tilojen koko oli keskimäärin muutaman hehtaarin, ei sen enempää. Neuvostovaltio murhautti reilut miljoona kulakkia, satojatuhansia perheenjäseniä ja sukulaisia pakkosiirrettiin kauas kotoa.

Vainoharhaisella 30-luvulla holodomoria seurasi julmuuksia, jotka kukin omalla tapaa vaikuttivat ukrainalaiseen  kulttuuriin ja ukrainalaisten kansalliseen identiteettiin. Vuonna 1932 Josif Stalinin käskystä Harkovaan kutsutut kobzar-runonlaulajat murhattiin raa’asti. Myöhemmin Stalinin toimeenpanemien puhdistusten seurauksena tuhansittain ukrainalaisia teloitettiin ja murhattiin, Sandarmoh on ukrainalaisille samalla tapaa tuttu kuin se on suomalaisillekin. Joukkoteloitukset Sandarmohissa alkoivat elokuun 11. 1937 jatkuen 14 kuukauden ajan. Arkistolähteiden mukaan paikalla ammuttiin yli 7 000 henkeä: työläisiä, talonpoikia, virkailijoita, kulttuurityöntekijöitä, taiteilijoita, pappeja ja sotilaita. Lähteiden mukaan Sandarmohissa teloitettiin 493 ukrainalaista, joukossa kirjailijoita, taiteilijoita, älymystön edustajia. (5) (Karjalan Sivistysseura on julkaissut Sandarmohissa teloitettujen suomalaisten nimilista, listalla on yhteensä 963 nimeä). (6)

40-luvulla Ukrainan aluetta kuritti ensin toinen maailmansota. Venäjä omassa historiankirjoituksessaan korostaa omaa rooliaan natsi-saksan kukistajana muistuttaen neuvostovaltion menettäneen kymmeniä miljoonia miehiä ja naisia sekä lapsia sodassa, samalla he tarkoituksellisesti unohtavat valkovenäläisten ja ukrainalaisten kärsimykset ja maksamat uhrit. Alueiden poikki vyöryneitä taisteluita seurasi rauha, mikä oli korkeintaan vain nimellinen, sillä senkin aikana sortoon ja terroriin perustunut neuvostovaltio karkotti yhteensä miljoonia ihmisiä kodeistaan – näin kävi Ukrainankin alueella, Krimin tataareiden kansa ajettiin käytännössä viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen karkotukseen. Ja viljavaan maahan saapui jälleen nälkä ja kuolema. 1946–1947 nälkä tappoi jälleen Neuvostoliiton länsiosissa, erityisen rajusti se koetteli Ukrainan ja Moldovan sosialistisia neuvostotasavaltoja, joissa nälkään kuoli yhteensä reilun vuoden aikana 400 000–500 000 ihmistä. (7)

Itse pidän kokonaisuutta, joka alkaa oikeastaan jo ajasta ennen kulakkien murhaamista ja karkotuksia, edeten holodomorin miljoonien kuolonuhrien ynnä sen myötä orvoiksi jääneiden lasten uudelleen kasvatuksen (venäläistämisen) kautta kobzareiden murhaamiseen 1932, ukrainalaisiin kohdistuneena järjestelmällisenä ja organisoituna kansan ja identiteetin tuhoamisena – kansanmurhana. Toimenpiteenä ei vain ollut tarkoitus tuhota kansaa vaan tuhota kokonainen kulttuuri – pyyhkiä merkit siitä olemattomiin ja älymystön tuhonnalla estää kansallisen identiteetin uusi nousu.

Ja kun seuraamme Venäjän johdon ja maan medioiden suoltamaa propagandaa ja ukrainalaisten dehumanisointia, jonka toistoon suuret kansanryhmät vapaaehtoisesti ovat liittyneet, meidän ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, millaisiin julmuuksiin Venäjä tänään Ukrainassa syyllistyy. Kun valtion johto kieltää Ukrainan valtion ja kansan olemassa olon, ja kun se samalla tarjoaa välineet tuhonnan toteuttamiseen, niin eikö tämä juuri ole kehotus tappaa ja tuhota kaikki ne ukrainalaiset, jotka eivät nöyrry Kremlin tahtoon? Kyllä, juuri sitä se on, ja niinpä on perusteltua kuvata Venäjän tavoitteita oikein termein. Tavoitteena on ukrainalaisten tuhoaminen, eikä vain ihmisten vaan myös identiteetin ja historian – kokonaisen kansakunnan, mikä käy ilmi Venäjän poliittisen johdon asenteista ja lausunnoista, joissa jopa kiistetään Ukrainan olemassa olo.

Venäjän tuhoamissotaa Ukrainassa,  23. marraskuuta 2022 ohjushyökkäyksen tuhoama kerrostalo Vyšhorodissa. (8)

Marko 

 

Lähteet:

1. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:kansanmurha 

2. The Holodomor, an act of genocide against the Ukrainian people 1932 – 1933, s. 4 – 5.

3. The Holodomor, an act of genocide against the Ukrainian people 1932 – 1933, s. 2.

4. Johannes Remy, Ukrainan historia s. 181.

5. http://monuments.karelia.ru/ob-ekty-kul-turnogo-nasledija/katalog-golubaja-doroga-ot-petrozavodska-do-pudozha/medvezh-egorskij-rajon/zahoronenie-zhertv-massovyh-repressij-1937-1938-gg 

6. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006195728.html 

7. https://cepr.org/voxeu/columns/famines-wwii 

8. Kuva via Anton Gerashchenko.

Kobzarit olivat sokeita runonlaulajia, jotka säestivät lauluaan joko kobzarilla tai banduralla. 

Kuva Ukrainan suurlähetystöltä Marko Enqvist.

MH17: neljä epäiltyä – kolme syyllistä

 

Alankomaiden Haagissa 9. maaliskuuta 2020 alkanut oikeudenkäynti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisesta Itä-Ukrainan yllä 17. heinäkuuta 2014, on saavuttanut tänään yhden merkittävän välivaiheen tuomioistuimen julistaessa tuomion neljän syytettynä olleen epäillyn osalta. (1) Malaysia Airlinesin lennon MH17 alas ampumisesta syytettiin monikansallinen tutkijaryhmä JIT:n nimeämää nelikkoa – venäläisiä tiedustelu-upseereita Igor ”Strelkov” Girkiniä, Sergei “Khmury” Dubinskia ja Oleg “Gyurza” Pulatovia sekä ukrainalaistaustaista Leonid ”Krot” Hartšenkoa, jonka tiedetään toimineen kesällä 2014 Venäjän tukeman ja varustaman joukko-osaston sekä joukko-osaston tukikohdan komentajana.

Tuomioistuimen päätöksen mukaan nelikosta kolme eli Igor Girkin ja Sergei Dubinski sekä Leonid Hartšenko ovat syyllisiä  Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen, täten heidät todettiin myös syylliseksi 298 murhaan (lennon MH17 matkustajat sekä miehistö). Tuomioistuin tuomitsi heidät poissaolevina elinkautiseen. (2) Sen sijaan Oleg Pulatov vapautettiin syytteistä, koska tuomarit eivät löytäneet todisteita sen puolesta, että hän olisi osallistunut MH17 pudottaneen ohjuksen laukaisuun millään tavalla tai että hän olisi voinut estää ohjuksen laukaisun. (3)

Oikeuden mukaan Pulatovin tehtävänkuvaan kuului MH17 pudottaneen ohjuksen laukaisseen Buk-M1 TELARin nro. 332 kuljetusreitin turvaaminen, samoin hänen tehtävään kuului TELARin vastaanottaminen ja saattaminen alueelle, josta ohjus laukaistiin. (4) Oikeus kuitenkin totesi, ettei Pulatov ollut paikalla, kun ohjus laukaistiin, eikä hänellä ollut mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitelman täytäntöönpanoon. Kiinnostavaa on myös se, ettei oikeudenkäynnissä nimetty koko komentoketjua (Igor Girkinistä ylöspäin), eikä henkilöä, joka antoi konkreettisen käskyn laukaista kyseinen ohjus. (5)

Oikeuden puheenjohtajan Hendrik Steenhuisin mukaan oli selvää Girkinin tietävän, että Buk-M1 TELARin saaminen alueelle johtaisi todennäköisesti vakaviin seurauksiin – kuolemaan. Girkin myös työskenteli aktiivisesti varmistaakseen, että todisteet katosivat. Tuomioistuimen mukaan Igor Girkin kontrolloi Buk-M1 TELARin käyttöönottoa, mikä tekee hänestä vastuullisen osapuolen. (6)

Oikeus totesi Leonid Hartšenkon olleen osavastuussa tapahtuneesta, hänen toiminta oli tietoista ja hän teki tiivistä yhteistyötä. (7) Komentoketjussa Khartšenko oli vastuullisessa asemassa, jolla oli alaisia (joukkoja) käytössään, oikeuden mukaan sama päti myös Sergei Dubinskiin. Hän oli komentoketjussa määräävässä asemassa, jonka lisäksi hän oli aloitteellinen omassa tehtävässään. (8)

 

Oikeudenkäynnin havaintoja

Oikeudenkäynnissä esille nousi myös muutamia kiinnostavia havaintoja. Tuomioistuin muun muassa totesi, että Venäjän federaatio koordinoi sotilaallisia toimia Itä-Ukrainassa (tuomioistuin käytti termiä Donetskin ”kansantasavalta”), rahoitti ja toimitti aseita militanteille, mutta ryhtyi myös sotilaallisiin toimiin itsenäisesti. Tuomioistuimen mukaan ns. Donetskin ”kansantasavalta” oli Venäjän täydellisessä hallinnassa, (9) niinpä se luokitteli sodan Itä-Ukrainassa toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloimaksi kansainväliseksi aseelliseksi konfliktiksi. (10)

Tuomioistuimen mukaan on runsaasti todisteita siitä, että Venäjä kontrolloi/ hallitsee tapahtumia ja toimintaa Itä-Ukrainassa, (11) esim. nauhoitetut puhelinkeskustelut, jotka asiantuntijat ovat määritelleet aidoiksi.

Edellä todetun pohjalta voidaan siis tehdä se johtopäätös, että toukokuun puolivälin 2014 jälkeen Itä-Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa oli kyse Ukrainan ja Venäjän välisestä yhteenotosta, jossa jälkimmäinen turvautui pääasiassa erilaisiin proxy-joukkoihin elokuuhun 2014 asti, jolloin Venäjän asevoimat osallistui ensimmäisen kerran suuremmalla joukolla sotatoimiin Itä-Ukrainassa, Donetskin ja Luhanskin alueilla.

Luonnollisesti tuomioistuimen sanalla on merkitystä, vaikka kaikki se, mitä oikeudessa kuultiin, on ollut tiedossa jo aiemmin – todisteiden määrä on riittävä osoittamaan sen, että Venäjän asevoimat soti loppu kesällä 2014 Ukrainassa. Kansanedustaja Tom Packalénin Facebookissa elokuussa 2014 esittämä vaatimus lisätodisteiden esittämiseen siitä, että Venäjän joukot ovat osallistuneet Itä-Ukrainan taisteluihin näyttäytyi jo kirjoitushetkenä oudolta mutta vielä oudommalta se näyttäytyy nyt. (12) Packalénia jääräpäisemmin disinformatiivista viestiä Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta on lukijoilleen tarjoillut Paavo Väyrynen kirjoittaessaan toistuvasti Ukrainan sisällissodasta sekä syyllistäessään länttä Venäjän brutaalista hyökkäyssodasta. (13) Oma lukunsa MH17-propagandan ja disinformaation levittäjinä suomalaiselle yleisölle ovat Janus Putkosen kaltaiset Venäjälle työskentelevät disinformaatikot seuraajineen.

 

Lyhyt kertaus Malaysia Airlinesin lennon MH17 kohtalosta

Malaysia Airlinesin lento MH17 oli malesialaisen lentoyhtiö reittilento Amsterdamista Kuala Lumpuriin. Lennolla käytetty Boeing 777-200ER nousi Schipholin lentokentältä 17. heinäkuuta 2014 klo. 10:31 UTC, koneessa oli 283 matkustajaa ja 15 miehistön jäsentä.

Samana päivänä (17. heinäkuuta 2014) kello 16:19:56 (paikallista aikaa) lennon MH17 ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Kello 16:20:xx Malaysian Airlines lento MH17 tuhoutui Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaprikaatin 2. pataljoonan kalustoon kuuluneesta Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella.

Se mitä tapahtui kyseistä hetkeä ennen, on tapahtumien saaman kulun kannalta merkityksellistä. Mikä tapahtumaketju johti siihen, että kyseisenä iltapäivänä Buk-M1 TELARista laukaistiin ilmatorjuntaohjus pellolta Pervomaiskyin kylän länsipuolelta kohti havaittua – lähestyvää – lentokonetta, jota ei ollut tunnistettu kunnolla.

Kokonaisuuden kannalta meidän olisi huomioitava tapahtumaketju vähintäänkin kevättalveen saakka, jolloin Venäjä miehitti Krimin niemimaan Ukrainalta ja sitä seuranneeseen kaaoksen synnyttämiseen ja luontiin Ukrainan itä- ja eteläosissa, joka johti sodan alkuun huhtikuussa 2014 Igor Girkinin komentaman ryhmän aloittaessa paikallisten kollaboraattoreiden tuella operaation Slovjansk-Kramatorsk-alueella ja kuinka tämä operaatio johti sotaan Donbasissa.

Niin perusteltua kuin kokonaisuuden kunnollinen tarkastelu on, on minun tyydyttävä vain ylläolevaan viittaukseen ja siirryttävä kesään 2014.

Venäjä oli koonnut joukkojaan Ukrainan rajoille keväästä 2014 lähtien, kesäkuun 23.–25. päivien välillä se siirsi Marshala Zhukovaan (Kurskin itäpuolella) sijoitetun 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin (sotilasyksikkö 32406) varustukseen kuuluvaa kalustoa Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle, Rostovin oblastissa, Ukrainan rajan tuntumaan. Liikkeellä olevaan kolonnaan kuului yhteensä 45 prikaatin varustukseen kuuluvaa ajoneuvoa, muun muassa seuraavat Buk M1 TELARit nro.  211, 212, 221, 231 ja 3x2 sekä ainakin yksi latausvaunu (TEL). Myöhemmin TELAR nro. 3x2 tunnistettiin TELARiksi nro. 332.

Siirto-operaatiosta Marshala Zhukovasta Ukrainan vastaiselle rajalle. 

Malaysia Airlinesin lentoa MH17 edeltävänä iltana (16. heinäkuuta 2014) käydään kohtalokas puhelu kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Donbasissa, Ukrainan itäosissa, on ongelmallinen Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Alueella operoivat, Venäjän komentoketjuun kuuluvat komentajat tiedostivat kehityskulun, mikäli apua ei tulisi ja pian. Suojaksi lisääntynyttä Ukrainan ilmavoimien aktiivisuutta vastaan alueella operoivat joukot tarvitsivat raskaampaa ilmatorjuntakalustoa – puhelun kuluessa toivottiin nimenomaan Bukia (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmää), jollainen heille luvattiin Venäjältä toimittaa.

Ensimmäinen havainto Buk-M1 TELARista nro. 332 Ukrainan maaperällä tehtiin Sorokinessa (ent. Krasnodon) 17. heinäkuuta 2014, klo. 04:28. Tästä eteenpäin Buk-M1 TELARia kuljettaneen saattueen reitti on kyetty mallintamaan teletietojen sekä valokuvien ja videotallenteiden sekä muiden silminnäkijähavaintojen myötä hyvin tarkkaan. Saattue kävi kääntymässä Donetskissa, jossa Buk-M1 nro. 332 kuvattiin aamulla trailerilla prospekt Illitšan ja Šahtobudivnykiv bulevardin risteyksessä, (julkaistu kuva otettiin prospekt Illitša 78:n kohdalta). Donetskista Buk-M1 TELARia kuljettanut saattue kääntyi ympäri, lähtien etenemään kohti itää. Saattueen reitti kulki Makiivkan – Šah’tarskin – Torezin kautta Snižneen, jossa Buk-M1 TELAR ajettiin pois Volvon vetämältä trailerilta noin kello 13:30. Tämän jälkeen Buk-M1 TELARilla nro. 332 ajettiin Snižnestä etelän suuntaan kohti Pervomaisken kylää ja sieltä MH17 pudottaneen ohjuksen laukaisupaikalle Pervomais’kyin kylän länsipuolelle.

Kuvakooste 16.joulukuuta 2020 julkaistusta blogista.

Heinäkuun 17. 2014, kello 16:19:xx ohjus oli laukaistu Buk-M1 TELARilta. Laukaisun kannalta ja sen myötä MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli Igor ”Bez” Beslerin osaston Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Ryhmään kuuluva taistelija antoi ilmoituksen saapuvasta ukrainalaiskoneesta (jonka uskottiin olevan Sukhoi Su-25 rynnäkkökone) lennon MH17 sijaan. Ilmoituksen seurauksena Snižnen eteläpuolella, Pervomais’kyissä asemissa ollut venäläinen Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Malaysia Airlinesin lento MH17 tuhoutui Itä-Ukrainan ilmatilassa, merkittävin osa ilmatorjuntaohjuksen pudottaman koneen kappaleista putosi Hrabove – Rozsypne – Petropavlivka -kylien muodostaman kolmion alueelle.

Viimeinen näköhavainto Buk-M1 TELARista nro. 332 on seuraavalta aamulta (18. heinäkuuta 2014) Luhanskista noin klo. 05:xx, jossa TELARia trailerilla kuljettanut Volvo onnistuttiin kuvaamaan. Teletietojen mukaan Buk-M1 TELAR siirtyi Venäjän puolelle heinäkuun 18. 2014, kello 07:15.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluva Buk-M1 TELAR nro. 332 miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

“Flight MH17 crashed because it was hit by a Buk missile fired from an agricultural field near Pervomaiskie.” (14)

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.courtmh17.com/en/news/2022/summary-of-the-day-in-court-17-november-2022---judgment.html 

2. https://www.courtmh17.com/en/news/2022/the-operative-paragraphs_english.html 

3. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593247293662449666 

4. https://twitter.com/space_osint/status/1593242199927320577 

5. https://twitter.com/RolandOliphant/status/1593248437356490753 

6. https://twitter.com/MollyQuell/status/1593244573752778754 

7. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593244239538028548 

8. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593244239538028548 

9. https://twitter.com/MollyQuell/status/1593226501931294720 

10. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204 

11. https://twitter.com/nexta_tv/status/1593243121663762435 

12. https://www.verkkouutiset.fi/a/kansanedustaja-kaipaa-todisteita-venajan-lasnaolosta-ita-ukrainassa-24505/#194c9420 

13. https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/5364861 

14. https://twitter.com/RolandOliphant/status/1593231741375741953 

Taustoituksessa hyödynnetty myös Eliot Higginsin ja Christo Grozevin havaintoja oikeudenkäyntipäivältä.