Sota Ukrainassa alkoi 12. huhtikuuta 2014 – ei 24. helmikuuta 2022, tärkeitä päivämääriä

 

Torstaina 24. helmikuuta 2022 kirjoitin Ukrainan sodasta kommentoijille muistutukseksi blogin otsikolla Sota Ukrainassa alkoi 12. huhtikuuta 2014 – ei 24. helmikuuta 2022, jossa (kuin jo ennakoiden) huomautin lukijoita ja uutisten seuraajia siitä, että sota Ukrainassa on, matalasta intensiteetistä huolimatta, ollut hetkittäin aiemminkin hyvin brutaali, siviilikohteita – kuten kouluja ja sairaaloita – on tulitettu toistuvasti nimeen omaa Venäjän ja sen tukemien joukkojen toimesta. Eivät pelkästään lukijat vaan myös toimittajat medioissa näyttävät olevan sokeita todellisuudelle ja – kenties tiedostamattaan – unohtavan sen, että Ukrainassa on sodittu jo yli kahdeksan vuoden ajan, niin ajattelin kirjoittaa lyhyt ja samalla liiankin yksinkertaistetun tapahtumakuvauksen sodan etenemisestä vuoden 2014 alkupuolelta tähän hetkeen.

”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”.

Kirjoitukseni otsikko on sikäli hämäävä, että se jättää huomiotta tapahtumat ennen 12. huhtikuuta 2014, jota päivää voi pitää sodan konkreettisena alkuhetkenä, koska tuolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamat joukot (Krimin ryhmä ja Donbasin kansanmiliisi) aloittivat operaation Slovjanskin ja Kramatorskin valtaamiseksi (onnistuenkin siinä). Ennen kyseistä päivämäärää tapahtui Venäjän suorittama Krimin niemimaan valtausoperaatio, jonka alkaessa Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä Kiovassa ja nimellisesti Ukrainan presidentti, ja Kiovan kaduilla ja aukioilla käytiin Euromaidanin viimeisiä (raskaita ja verisiä) taisteluita. Eli Venäjän aseellinen tunkeutuminen Ukrainaan alkoi jo helmikuussa 2014, siten, että ensimmäiset varmistetut sotilasoperaatioon viittaavat toimet suoritettiin niemimaalla 20. helmikuuta 2014, jolloin 810. merijalkaväkiprikaati ryhmitti joukkoja Gvardiisken lentoasemalle sekä tehosti vartiointia ja valmiutta Sevastopolissa.

Venäjän varsinaiset joukkojen siirrot Krimin niemimaalle käynnistyivät 23. helmikuuta 2014, jolloin venäläissotilaiden havaittiin nousevan maihinnousualuksiin Novorossijskin satamassa. Helmikuun 24. päivä Sevastopolin edustalle saapui viisi maihinnousualusta, jotka kiinnittyivät laituriin 25. päivän kuluessa. Näihin aikoihin Krimin niemimaalla aloitettiin, Kremliä tukevien henkilöiden ja tahojen toimesta, alueellinen ”separatismi” – jota voidaan pitää samalla tapaa ennalta harjoiteltuna ja ulkosyntyisenä mitä Itä-Ukrainassa nähtiin myöhemmin keväällä. Helmikuun 23. päivä Sergei Aksjonovin johdolla ryhdyttiin perustamaan ”itsepuolustuksellisia” kansanmiliisejä, paria päivää myöhemmin (25. helmikuuta) Sevastopoliin johtavalle tielle ja niemimaan mantereesta erottavalle Perekopin kannakselle perustettiin kulunvalvontapaikkoja. Tarkastuspisteiden toimeenpanijoiksi osoittautuivat Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovitšille uskolliset, Kiovasta paenneet ja Venäjän riveihin siirtyneet, Berkut-mellakkapoliisit yhdessä Krimin kasakoiden ja Venäjältä tulleiden Kubanin kasakoiden kanssa.

Näihin juuri perustettuihin ”itsepuolustusjoukkoihin” solutettiin välittömästi venäläisiä erikoiskoulutuksen saaneita henkilöitä, joka omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että tällainen operaatio oli ennalta suunniteltua ja valmisteltu (ja todennäköisesti myös lukuisia kertoja harjoiteltu).

Helmikuun 26. päivänä alkoivat Krimin niemimaan miehitykseen tähtäävän operaation ensimmäisen vaiheen varsinaiset sotilaalliset toimet. Tuolloin Simferopolin ympäristössä havaittiin Venäjän asevoimien BTR-miehistönkuljetusajoneuvoilla liikkuvia osastoja. Todennäköisesti kyseessä oli seuraavana yönä toimeenpannun, Simferopolissa sijainneen, Krimin parlamenttirakennuksen valtausoperaation tiedustelu-, eristys- tai tukijoukkojen ryhmittymisestä. Joukkojen liikkeillä saattoi myös olla demonstratiivinen tarkoitus, osoittaa tukea paikallisille, Venäjää tukeville, ryhmille.

Aktiivinen sotilaallinen toiminta käynnistyi aamuyöstä 27. helmikuuta 2014, jolloin 50–60 Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen sotilaista ”itsepuolustusjoukkojen” taistelijoina esiintyen valtasi Krimin alueparlamentin, nostaen Venäjän lipun rakennuksen katolle. Miehitys on sotatoimi, eikä Venäjän toteuttama Krimin niemimaan miehitys suinkaan ollut veretön, vaikka sellaista kuvaa vaalitaankin – se koitui lukuisten siviileiden kohtaloksi, myös ukrainalaisia sotilaita kuoli ja haavoittui. Mutta ennen kaikkea miehittäjän ja sen nimissä toimivien proxy-joukkojen sortotoimet alkoivat välittömästi, kohdistuen miehitystä vastustaviin siviileihin.

 

Slovjansk ja Kramatorsk

Itä- ja Etelä-Ukraina vajosi Venäjän voimakkaalla tuella ja sen operaattorien avustaessa kaaokseen Krimin niemimaan miehityksen jälkimainingeissa. Monilla paikkakunnilla vieraili operaattoreita Venäjältä kuin alustamassa tulevaa liikehdintää. Donetskiin saapui maaliskuussa 2014 venäläisen imperialistisen ja äärioikeistolaisen liikkeen Russkoe Imperskoe Dvizhenien eli RID:in (ven. Русское имперское движение – РИД; engl. Russian Imperial Movementin eli RIM) jäseniä Nikolai Truštšalovin johdolla tapaamaan sikäläisiä yhteystyöhenkilöitä. Vierailu suoritettiin vain muutamaa viikkoa ennen Venäjän organisoiman Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua.

Myöhemmin RID:in eli RIM:in koulutusleirin kautta on kulkenut satoja vapaaehtoistaistelijoita Venäjän proxy-joukkoihin. Saman organisaation järjestämillä leireillä on koulutettu myös äärioikeistoon ja kansallissosialistisiin liikkeisiin kuuluvia aktivisteja terrorisodankäynnin saloihin, näillä leireillä on käynyt myös Pohjoismaisen vastarintaliikkeen aktivisteja. RID on vain yksi näistä venäläisistä äärioikeistolaisista organisaatioista, joihin maan hallinto on tukeutunut Ukrainan sodan aikana.

Ennen huhtikuun 12. päivää ja Igor Girkinin johtamien joukkojen aloittamaa sotilasoperaatiota moni paikkakunta Ukrainan etelä- ja itäosissa oli vajonnut tai vajoamassa kaaokseen Venäjän operaatioiden seurauksena, Janukovitšin syrjäyttäneen Ukrainan tuoreen hallinnon koettaessa pitää alueita hallinnassaan.

Huhtikuun 12. päivä valkeni Slovjanskissa, Ukrainan itäosissa Donetskin alueella, rauhallisena. Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt montaakaan tuntia, sillä aamukahdeksan jälkeen venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin kokoama ja johtama joukko ”pieniä vihreitä miehiä” ilmaantui pakettiautojen kuljettamina kaupungin keskustaan.

Igor Girkinin johtaman ryhmän vahvuus oli 52 taistelijaa, jotka olivat hyvin koulutettuja erikoistehtävään ja jonka miehille oli kertynyt kokemusta vastaavasta operaatiosta Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan helmikuussa 2014.

Samana päivänä 12. huhtikuuta tunnuksettomat joukot miehittivät Donetskissa sisäministeriön rakennuksen ilman merkittävää vastarintaa. Rakennuksen miehittäjät saivat tukea, Ukrainan Venäjälle paenneelle ex. presidentille Viktor Janukovytšille lojaaleilta, sisäministeriön Berkut-mellakkapoliisin upseereilta.

Niin ikää 12. huhtikuuta Igor Girkinin johtaman ryhmä tukena ollut – erikoiskoulutuksen saaneilla miehillä vahvistettu – Donbasin ”kansanmiliisi” miehitti Slovjanskista etelään sijainneen Kramatorskin kaupungintalon sekä poliisiaseman. Hyökkäys kaupungintaloon alkoi illalla kello 20:00 aikoihin ja poliisiasemalle myöhemmin illalla noin kello 22:00. Samana iltana ”Donetskin kansantasavallan” edustajiksi esittäytyneet henkilöt puhuivat yleisölle kaupungintalolla taivutellen sitä puolelleen – puhujat saivat yleisöltä kielteisen vastaanoton.

Ukrainan kansallinen turvallisuus ja puolustusneuvosto järjesti hätäkokouksen 12.–13. huhtikuuta välisenä yönä – kokouksessa tehtiin päätös Anti-Terrorist Operation’in eli ATO:n aloittamisesta kello 09:00 huhtikuun 13. päivänä, joukkojen kokoaminen alkoi välittömästi. Varsinaisten sotatoimien voi katsoa alkaneen 12. huhtikuuta 2014 Igor Girkinin johtamien joukkojen toimesta, ja kuten jälkeenpäin on käynyt ilmi, koko operaatio on ollut alkumetreiltä lähtien Kremlin organisoima.

Sodan ensimmäisinä viikkoina taisteluita käytiin useissa ”kuumissa pisteissä” Ukrainan itäosissa, samalla muualla etelässä erilaiset ryhmät koettivat ottaa hallintaansa kaupunkeja ja alueita – onnistumatta siinä. Kesään mennessä tilanne muualla kuin idässä alkoi olla Ukrainan tuoreen hallinnon kontrollissa, Petro Poroshenko valittiin Ukrainan uudeksi presidentiksi, ensimmäinen taistelu Donetskin kansainvälisestä lentokentästä oli käyty toukokuun 2014 lopulla – kenttä jäi tuolloin Ukrainan hallintaan.

Kesän koitettua nähtiin sodan ensimmäinen merkittävä eskalaatio, Ukrainan ilmavoimien Iljushin Il-76 kuljetuskone pudotettiin venäläisoperaattoreiden toimesta koneen ollessa laskeutumassa Luhanskin kansainväliselle lentokentälle 14. kesäkuuta 2014. Näihin aikoihin Venäjältä toimitettiin ensimmäisen kerran raskasta kalustoa Itä-Ukrainaan siltä osalta rajaa, joka ei ollut Ukrainan kontrollissa.

Kesäkuun (v. 2014) loppupuolella Venäjä osallistui sotatoimiin aktiivisesti omalta maaperältään tulittamalla kranaatinheittimillä, tykistöllä ja raketinheittimillä kohteita Ukrainassa. Venäjä toteutti 11. heinäkuuta 2014 (klo. 04:30) huomattavan raskaan raketinheitinkeskityksen Zelenopillian kylän lähelle Ukrainan eteläosiin, isku kohdistui Ukrainan asevoimien ja rajavartiojoukkojen kenttätukikohtaan. Iskussa menehtyi lähes 40 ukrainalaissotilasta ja rajavartijaa, haavoittuneiden lukumäärän noustessa lähelle sataa. Alle viikko eteenpäin, heinäkuun 17. päivä Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin varustukseen kuuluvalta Novator 9K37 M1 Buk TELAR:ilta nro. 332 laukaistiin ohjus, joka pudotti Malaysia Airlinesin lennon MH17 (Schiphol, Amsterdam – Kuala Lumpur). Venäjä oli mukana sodassa kyynärpäitään myöten mutta edelleen mediat Suomessakin kirjoittivat separatismista Ukrainassa aivan kuin kyse olisi todellisesta, sisäsyntyisestä hallinnon vastaisesta liikehdinnästä.

 

Ilovaisk ja toinen taistelu Donetskin kansainvälisestä lentokentästä

Ensimmäisen sotakesän lähestyessä loppuaan, elokuussa 2014 Ukrainan asevoimat vapaaehtoisjoukkojen ja rajajoukkojen runsaalla avulla olivat valloittamassa takaisin alueita, jotka olivat päätyneet kevään ja alkukesän kuluessa Venäjän varustamille ja johtamille joukoille. Ukraina eteni Ilovaiskiin Donetskin kaakkoispuolella, samalla lähes koko rajaseutu Luhanskin alueen perimmäistä nurkkaa lukuun ottamatta oli jälleen sen hallussa – näytti siltä, että sodan kulminaatiopiste oli lähestymässä ja että edessä olisi syksyn ja talven kestävä ”eristä ja tuhoa” operaatio, jolloin viimeisetkin idän miehitetyt alueet otettaisi takaisin Ukrainan kontrolliin. Näin ei kuitenkaan käynyt, Ilovaisk muodostui eräänlaiseksi kulminaatioksi, jonka aikana Venäjän asevoimat (tunnuksettomilla mekanisoiduilla joukoillaan) puuttui sodankäyntiin kääntäen asetelman päinvastaiseksi. Syksyn koitettua sovittiin näennäisestä tulitauosta, samalla laadittiin ensimmäinen Minskin sopimus – edessä näytti olevan jäätynyt konflikti.

Rauha ei kuitenkaan laskeutunut Ukrainaan. Syyskuun lopulla alkoi toinen taistelu Donetskin kansainvälisestä lentokentästä, taistelu, joka päättyi vasta uuden vuoden jälkeen tammikuussa 2015 ja jonka kuluessa syntyi legenda kentän puolustajista, viimeiseen asti taistelleista, kyborgeista. Kenttä päätyi Venäjän johtamien joukkojen haltuun 21. tammikuuta 2015, jonka jälkeen Ukrainan asevoimat yritti vielä vastahyökkäyksellä saada kentän jälleen haltuunsa. Ukrainan vastahyökkäyksen tultua torjutuksi, vetäytyivät ukrainalaiset lentokentältä sen läntiselle puolelle Piskyn kylään, joka on edelleen Ukrainan asevoimien hallinnassa. Tuolloin valmistauduttiin idempänä, miehitetyn Horlivkan itäpuolella Debaltseven ympäristössä Venäjän johtamien joukkojen toimesta ratkaisevaan taisteluun tästä Ukrainan kontrolloimasta rautateiden risteysasemakaupungista, jonka hallitsija kontrolloi myös liikennettä Donetskin ja Luhanskin välillä.

 

Debaltseve

Reilun kuukauden kestäneeseen Debaltseven taisteluun osallistui runsaasti motorisoituja- sekä mekanisoituja joukkoja Venäjältä, kuin myös osia 232. raketinheitinprikaatista. Varsinaiset taistelut päättyivät Debaltsevessa vasta 20. helmikuuta 2015 vastoin Minskissä allekirjoitetun Minsk II sopimuksen hengen vastaisesti. Sopimuksen vastaisesti Donetskissa Venäjän asettamana johtajana toiminut Aleksandr Zahartšenko tulkitsi, ettei 15. helmikuuta alkavaksi sovittu tulitauko koske Debaltsevea, jonka seurauksena taistelua kaupungin hallinnasta jatkettiin, kunnes se saatiin miehitettyä. Paikallisten joukkojen voima tuskin olisi riittänyt Debaltseven valtaukseen, sen sijaan Venäjän maavoimien ja erikoisjoukkojen sekä PMC Wagneriin kuuluvien joukkojen voimakkaalla tuella (panssarikalusto ja tykistö) kaupunki onnistuttiin miehittämään. Debaltseve oli viimeinen suuri taistelu ennen Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittamaa laajaa offensiivia, jonka Venäjä proxy-joukkoineen onnistui voittamaan.

Venäjän maavoimien tuhoutunutta panssarikalustoa Lohlynoven lähellä, Debaltsevessa.

Debaltseven jälkeen

Helmikuussa 2015 päättyneen Debaltseven taistelun jälkeen ja tämän vuoden 24. helmikuuta alkaneen laajan offensiivin välillä Venäjä koetti toteuttaa Donbasissa useita paikallisia offensiiveja (operaatioita) tarkoituksenaan saada hallintaansa avainkohteita. Näihin operaatioihin kuului lyhyt taistelu Marinkasta kesäkuussa 2015 tai viikon mittainen taistelu Avdiivkasta tammi-helmikuussa 2017 (kumpikin näistä päättyi Ukrainan voittoon). Venäjän tuella sen proxy-joukot yrittivät myös useamman kerran ottaa haltuunsa Ukrainan kontrolloiman Krymsken kylän Siverskyi Donets’in etelärannalla ja edetä tietä P66 länteen – onnistuen tässä vasta 24. helmikuuta jälkeen.

Venäjän avoin sotatoimi Ukrainan laivastoa vastaan Kertšinsalmessa marraskuussa 2018 painettiin lopulta lähestulkoon villaisella läntisen yhteisön toimesta.

Volodymyr Zelenskyi vannoi virkavalansa keväällä 2019 voitettuaan vaaleissa Petro Poroshenkon. Zelenskyin hallintokauden alku sujui sotatoimien kannalta varin rauhallisissa merkeissä, vasta kevättalvella 2021 jännite sotatoimialueella alkoi selkeästi nousta Venäjän johtamien joukkojen aloittaessa hyvin provokatiiviset kranaatinheitin- ja tykistöiskut siviilikohteisiin Ukrainan kontrolloimilla alueilla – kohteiden joukossa oli sairaaloita ja kouluja, siviiliuhreiltakaan ei vältytty. Tätä jatkui käytännössä koko viime kevään, kesän ja syksyn – venäläiset ampuivat siviilikohteisiin myös kymmeniä sirotemiinoja, joukossa myös erittäin vaarallisia ansatyyppisiä POM-2 henkilömiinoja.

Samaan aikaan Venäjä alkoi keskittää joukkojaan Ukrainan rajoille miehitetyltä Krimin niemimaalta Valko-Venäjälle ja vaikeuttaa entisestään ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden toimintaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Näihin aikoihin Venäjältä toimitettiin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa ammuksia rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Media lännessä jätti suurelta osin huomiotta tapahtumat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla huomion keskittyessä joukkojen kokoamiseen Ukrainan rajoille – vasta helmikuun 2022 loppupuolella läntiset mediat alkoivat heräillä ja kuvailla tapahtumien etenemistä Itä-Ukrainassa todellisemmin, mikä oli aivan liian myöhään.

 

Kahdeksan vuotta sotaa

Siihen hetkeen mennessä, jolloin moni lännessä havahtui siihen, että Venäjä hyökkää Ukrainaan oli Ukrainassa jo käyty kahdeksan vuotta sotaa. Sotaa, jossa oli kuollut Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan 6. huhtikuuta 2014 ja 31. joulukuuta 2021 välillä jopa 14 400 siviiliä ja sotilasta (siviiliuhrien määrän noustessa YK:n mukaan 3404, joista ulkomaalaisia on yli 300). Kuolonuhrien todellinen määrä ei ole tiedossa, johtuen useammasta tekijästä, kuten venäläiset eivät ole julkaisseet tietoja kuolleiden vapaaehtoisten lukumäärästä; Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on ollut hyvin hankala saada luotettavaa tietoa miehitysvuosien aikana, kansainväliset organisaatiot eivät ole voineet vierailla pidätyskeskuksissa ja salaisissa vankiloissa; Ukraina on julistanut eräitä tietoja kärsimistään tappioista salaisiksi jne.

Sankarihautoja Tšernivtsissä, kuva Marko Enqvist 2018.

Marko 

 

Kuvista:

Pieniä vihreitä miehiä Krimillä, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

Debaltseven taistelun aikana, helmikuussa 2015, kuvattiin kaksi tuhoutunutta Venäjän maavoimien T-72B model 1989 taistelupanssarivaunua lähellä Lohlynoven kylää. Vaunut kuuluivat erillisen 5. panssariprikaatin kalustoon (sotilasyksikkö 46108, sijoituspaikka Ulan-Ude).

Kirjoituksessa olen käyttänyt omien (lähteistettyjen) kirjoitusteni ohella muun muassa seuraavia kirjoituksia ja julkaisuja:

Kapteeni Jarkko Koistisen diplomityötä “GEORGIASTA UKRAINAAN – VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA”.

Prometheus NGO:n kustantamia teoksia ”Donbas in Flames, guide to the conflict zone” ja “Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone”.

Maavoimien tutkimuskeskuksen julkaisemia katsauksia: ”Havaintoja Ukrainan sodasta – Donetskin lentoasema” ja ”Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila” (kumpikin laadittu joulukuussa 2016).

People’s Project.com’in artikkelia “Ilovaisk tragedy anniversary: Chronology of events”.

Venäjän sotarikoksista Ukrainassa – joukkomurhasta kidutusmurhaan

 

Venäjän asevoimat ja niitä tukevat palkkasotilasjoukot ovat syyllistyneet muutaman viimepäivän kuluessa lukuisiin ukrainalaisiin sotavankeihin kohdistuneisiin sotarikoksiin, kuin myös rikkoneet muita sodankäynnin sääntöjä omilla toimillaan Ukrainassa. Kirjoituksessani erittelen yksikön vain, mikäli se on relevanttia, merkittävää on se, että kaikki rikollisiin toimiin syyllistyneet joukko-osastot ovat osa Venäjän Ukrainassa sotivaa ja Ukrainaa miehittävää sotavoimaa.

Aloitetaan eilisestä (29. heinäkuuta) sotarikoksesta miehitetyn Olenivkan alueella, reilut 20 kilometriä Donetskin keskustasta etelään, jolloin reilusti yli 50 ukrainalaista sotavankia menehtyi suodatusleirille tehdyssä kranaatinheitin- tai raketinheitinkeskityksessä, vammautuneiden lukumäärän noustessa ainakin 75:een. (1)

Tässä kohdin on perusteltua taustoittaa hiukan sitä, millaisesta leiristä on kyse, kun puhumme Olenivkan suodatusleiristä. Kyseinen leiri on perustettu entiseen vankisiirtolaan (Volnovakhan vankisiirtola no. 120), joka jäi Venäjän vuodesta 2014 miehittämille alueille. Tämän vuoden keväästä lähtien Olenivkan suodatusleirille on siirretty muiden sotavankien joukkoon ukrainalaisia sotavankeja sekä siviilejä Venäjän valloittamasta Mariupolista. Tiedossa on, että Olenivkassa sotavankeja on systemaattisesti kidutettu ja todennäköisesti myös murhattu. Lausuntojen mukaan kuulusteluissa kidutettuja ukrainalaisia sotavankeja on kuollut kuulustelijoiden käsittelyssä, lisäksi leiriltä tiedetään siirretyn kuulusteltuja Donetskissa sijaitsevaan – pahamaineiseen – Izoljatsijan kidutusvankilaan (keskitysleiriin).*

Olenivkan suodatusleirille on sijoitettu muun muassa Mariupolia ja Azovstalia puolustaneita Azov prikaatiin kuuluneita sotavangeiksi jääneitä sotilaita, joita Venäjän miehittämän Donetskin alueen nukkehallitsija Denis Pushilin on uhannut kuolemantuomioilla.

Olenivkan suodatusleiriä iskun jälkeen, kuvakaappaus venäläisen propagandatuottaja Rudenkon julkaisemalta videolta.

Venäjä syyttää iskusta luonnollisesti Ukrainaa, mutta jo tähän mennessä paljastuneiden seikkojen tähden voidaan todeta venäläisten itse syyllistyneen leirin tulittamiseen kranaatinheittimillä tai raketinheittimillä. Vaurioiden perusteella todennäköisimmin termobaarisia räjähteitä käyttävällä raketinheittimellä. Oma asiansa on sitten se, että onko kyse Venäjän asevoimien tarkoituksellisesta operaatiosta vaiko – keskiöön nousseen – PMC Wagnerin itsenäisestä operaatiosta, joka on toteutettu ilman sodanjohdon lupaa. Muutamia huomioita iskusta –

Ensinnä, Donetskin miehityshallinnon edustajan mukaan kuolleita ukrainalaisia on kymmeniä mutta ainoakaan leirin venäläinen vartija ei edes vammautunut iskussa. (2) Kuinka oletettavaa on, ettei ainoakaan vartija vammautuisi näin mittavassa iskussa, jos se oli yllätyksellinen Ukrainan tekemä isku? Sen sijaan, jos vartijat tietävät poistua paikalta oikealla hetkellä, menetykset ovat minimaaliset – todennäköisin syyllinen on tuolloin…

Toiseksi Olenivkan suodatusleiri on ollut Ukrainan asevoimien tiedossa, tiedossa on myös ollut se, keitä leirille on sijoitettu – ukrainalaisten sankareita, Azovstalin puolustajia. Leiriä ei ole tulitettu kertaakaan perustamisensa jälkeen, itse asiassa Olenivkan kylää ei ole tulitettu vuosiin ukrainalaisten toimesta, vaikka alueella on sodittu kesästä 2014 lähtien.

On myös syytä huomioida, että sotavankien majapaikkaa vaihdettiin vain päivää paria ennen iskua, Azovstalin puolustajia siirrettiin leirin toiseen osaan, ns. teolliseen kompleksiin, johon isku eilen kohdistettiin. Siirto herättää epäilyksen ja näyttää tarkoitukselliselta. Ennen iskua vain venäläisillä oli tiedossa Azovstalin puolustajien tarkka sijainti, ja vain alue, jolle Azovstalin puolustajia Olenivkan leirillä oli sijoitettu tuhoutui/ vaurioitui. Joidenkin silminnäkijähavaintojen mukaan ei edes ole olemassa mitään rakettikeskitystä, on vain räjähdysten sarja vankilana toimineessa rakennuksessa. (3)

 Sen puolesta, ettei kyseessä ole Ukrainan M142 HIMARSeilla suorittama isku, tarjoaa perusteltuja todisteita analyysissaan PergamonWar, jossa hän tarkastelee rakennuksen ja alueen kärsimiä vaurioita, kellonaikaa ja ilmansuuntia, päätellen eri havaintojen perusteella aluetta tulitetun kaakon suunnalta. (4) Rakennuksen kärsimät vauriot eivät myöskään käy yksiin venäläisten väittämän kanssa siitä, että aluetta olisi tulitettu M142 HIMARS raketinheittimellä, johon päätelmään tulee myös Thomas C. Theiner iskua käsitellessään ketjussa. (5) Merkittävin ero HIMARSilla ammuttavan GMLRS M31-raketin ja Olenivkan iskun välillä on se, ettei Olenivkassa ole mitään iskukraateria (tai merkittävää jälkeä iskukohdassa), joten käytetty asejärjestelmä on jotain aivan muuta kuin venäläisten väittämä. Mikäli sotavankien majapakkana toiminutta hallia on tulitettu jollain asejärjestelmällä räjäyttämisen sijaan, kyseeseen tulee ennemminkin termobaarinen räjähde.

Yllä kuva Olenivkan tuhoutuneesta ”parakista” ja alla vertailuun kuva GMLRS M31 raketin iskemäkohta. 90 asteen kulmassa ja yli 4 Machin nopeutta lentänyt GMLRS M31 raketti olisi aiheuttanut aivan toisen luokan tuhon Olenivakassa. Se olisi mennyt helposti aaltopeltikaton läpi ja räjähtänyt vasta betonilattiaan tunkeuduttuaan.

Myöskään venäläisten todisteet HIMARSien käytöstä eivät vakuuta (kuvakollaasi alla). Eikä kyse ole edes ensimmäisestä kerrasta 24. helmikuuta jälkeen, jolloin venäläiset esittäisivät valheellisia todisteita Ukrainan iskuista. Tunnistetusti yhtä ja samaa pudotettua ukrainalaisten Bayraktar TB2 lennokkia on käytetty ”todisteena” Ukrainan iskuista Venäjälle ainakin kahdessa tapauksessa.

On myös huomioitava, ettei tällainen raakuus ole venäläisiltä lopultakaan poikkeuksellista. He ovat murhanneet sotavankeja mitä erilaisimmin keinoin vuosisatojen ajan, viimeiseltä vuosisadaltakin löytyy näyttöä vastaavista julmuuksista Bazarista, Katynista kuin myös Vesele Horasta vuodelta 2014. Seuraavaksi joukkomurhasta ukrainalaissotilaan kidutusmurhaan.

Heinäkuun 28. päivä venäläisten toimesta julkaistiin video, jolla sotavangiksi jäänyttä Ukrainan asevoimien sotilasta kidutetaan leikkaamalla mattoveitsellä hänen genitaalit irti. (6) Näyttää siltä, että käsistään ja jaloistaan sidottua sotilasta on pahoinpidelty – kidutettu – jo ennen genitaalien leikkaamista. Toisessa pidemmässä videossa kyseinen sotavanki ammutaan läheltä päähän tähdätyllä kiväärin laukauksella.

Genitaalit mattoveitsellä leikannut sotarikollinen onnistuttiin tunnistamaan hyvin pian videon julkaisun jälkeen, henkilöllisyyden jäljille johdattivat vasemman käden rannekoru, joka näkyi jo aiemmin venäläisen RIAn julkaisemalla videolla (kuvattu eri yhteydessä) sekä selkeän tunnistettava lierihattu, jota kyseinen henkilö piti päässään aiemmin julkaistuilla videoilla kuin myös videolla, jolla hän kidutti ukrainalaista sotavankia. Murhaaja, joka toivottavasti päätyy tekonsa tähden oikeuteen, on Kalmukian Elistasta kotoisin oleva Vitali Arošanov, hän kuuluu tšetšeenien Akhmat pataljoonaan. (7 ja 8)

Vitali Arošanov kuvattuna Sjevjerodonetskissa, kuvauspäivä tuntematon.

Edellisiin verrattuna valloitetussa ja samalla miehitetyssä Vuhlehirsʹkin lämpövoimalaitoksessa kuvattujen venäläisen PMC Wagnerin palkkasotilaiden rikos on merkittävästi toisenlainen. Ainakin osa taisteluihin osallistuneista palkkasotilaista esiintyi julkaisuilla videoilla ja kuvissa sonnustautuneena Ukrainan maavoimien maastokuviokuosillisiin asepukuihin, mikä sekin on sotarikos. (9)

Vuhlehirs’kissa kuvattu PMC Wagnerin taistelija.

Kun huomioidaan, etteivät venäläiset palkkasotilaat ole muutoinkaan kunnostautuneet sodankäynnin sääntöjen kunnioittamisessa, en lainkaan ihmettele, jos tulevaisuudessa käy siten, etteivät ukrainalaisetkaan kohtele antautuvia venäläisiä palkkasotilaita aivan kaikkien sääntöjen edellyttämällä tavalla. Ja jos tarkkoja olemme, sonnustautuminen vihollisen asepukuun on teko, jonka myötä sotilas menettää asemansa laillisena sotilaana. Venäläisten asemaa heikentää myös se, ettei kyseessä ole ensimmäinen kerta Venäjän 24. helmikuuta aloittaman koko Ukrainaan kohdistuneen offensiivin jälkeen, jolloin venäläisjoukot sonnustautuvat operaatioissa Ukrainan maavoimien maastokuviokuosillisiin asepukuihin. Helmi-maaliskuun vaihteessa Kiovaan yritti tunkeutua venäläisten erikoisjoukkoja sekä PMC Wagnerin taistelijoita Ukrainan maavoimien maastokuviointikuosillisiin asepukuihin sonnustautuneina pohjoisen suunnasta. Ainakin pari tällaista ryhmää likvidoitiin Podilin piirin alueella ennen kuin ne ehtivät Kiovan keskustaan. Todennäköisesti kyseiset ryhmät osallistuivat operaatioihin, joissa venäläiset metsästivät Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyitä ja muutamia muita Ukrainan ja Kiovan hallinnon avainhenkilöitä.

 

Marko

 

Lähteet: 

1. https://www.coffeeordie.com/russians-castrating-ukrainian-pow

2. https://twitter.com/yarotrof/status/1553004152489402368 

3. https://twitter.com/wartranslated/status/1553037563065155585 

4. https://twitter.com/PergamonWar/status/1552964673938640896 

5. https://twitter.com/noclador/status/1553346601640402945 

6. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008976090.html 

7. https://twitter.com/KremlinTrolls/status/1552741167665713153 

8. https://twitter.com/nexta_tv/status/1552920783080546305 

9. https://twitter.com/sumlenny/status/1552223750573236224 

*: Izoliatsiasta eli Donetskin “kidutusvankilasta”.

#StandWithUkraine 

Ukrainan epäsuoraa vaikuttamista Hersonin alueella

 

Ukrainan asevoimien toiminta viimeisen reilun viikon aikana viittaa siihen, että Hersonin alueisiin rajoittuvilla alueilla valmistaudutaan toistaiseksi nähtyjä vastahyökkäyksiä mittavampaan operaatioon. Viime viikolla Ukraina on tulittanut kahdesti Venäjän miehittämän Hersonin itäpuolella sijaitsevaa Dneprin ylittävää Antonovskin siltaa ja kertaalleen Dar’ivkassa Inhuletsin ylittävää siltaa.

Useista eri lähteistä saatujen tietojen mukaan Hersoniin sijoitetuilla venäläisjoukoilla ei ole osaamista, eikä sopivaa kalustoa tulituksessa vaurioituneen Antonovskin sillan korjaamiseen. Ukrainalaiset Hersonissa asuneet ammattilaiset ovat joko poistuneet kaupungista tai painuneet maan alle, niinpä Venäjä on ryhtynyt etsimään miehittämältään Krimin niemimaalta sopivia henkilöitä  tai sopivaa yritystä sillankorjaustehtävään. Julkaistuiden kuvien ja videoiden perusteella näyttää siltä, että tällä hetkellä Antonovskin  silta ei kestä raskaamman kaluston liikennöintiä – sillalla on havaittu jalankulkijoiden ohella vain yksittäisiä henkilöautoja.

Antonovskin maantiesillasta vajaat kuusi kilometriä ylävirtaan Dneprin ylittää Antonovskin rautatiesilta, joka sekin on ukrainalaistykistön kantaman sisällä. On kuitenkin epävarmaa onko silta liikennöitävässä kunnossa, kestääkö se raskaampaa liikennettä.

Mikäli Ukrainan onnistuu saattaa Antonovskin maantie- ja rautatiesilta siihen kuntoon, ettei Venäjän ole mahdollista siirtää kalustoaan niiden kautta Dneprin etelärannalle, on sen mahdollista turvautua Kah’ovkan patotiehen ja siirtää raskas kalusto sitä kautta Dneprin vastarannalle. Tuolloin Venäjän on kuljetettava kalusto Dar’ivkan kautta Inhuletsin yli, sieltä Kah’ovkan patotielle ja sen yli vastarannalle. Hersonista Kah’ovkan padolle on reilut 70 kilometriä (tietä P47/ E58 käyttäen).

Mutta kuin varoitukseksi, Ukraina on kohdistanut epäsuoraa tulta niin Dar’ivkan maantiesillalle, joka on vaurioitunut tulituksessa jonkin verran mutta on edelleen ainakin kuorma-autoilla sekä henkilöautoilla liikennöitävässä kunnossa. Samaan tapaan Ukraina on tulittanut tykistöllään Kah’ovkan patotietäkin, vaurioittaen myös sitä. Venäläiset ovat julkaisseet kuvia kyseisen sillan korjaustyöstä, mikä käytännössä näytti siltä, että vauriokohtaan asennettiin hiukan ratakiskoa vahvikkeeksi ja tämän jälkeen kohta täytettiin sementillä.

Ajattelen, että tulittaessaan Dar’ivkan maantiesiltaa ja Kah’ovkan patotietä Ukrainan sodanjohdon tarkoituksena on näyttää venäläisille, että halutessaan he voivat vaurioittaa kaikki sillat siihen kuntoon, etteivät venäläiset saa kalustoaan niiden kautta vastarannalle mutta samalla jättäessään sillat siihen kuntoon, että niiden yli pääsee kävelemällä tahi henkilöautoin. Toivottavasti venäläissotilaat ymmärtävät yskän – parempi heidän (venäläisten) pelastaa oma nahka kuin kuolla turhan tähden vieraalla maalla. Sodankäynnin taidon kirjoittanutta  Sun Tzu’ta lainatakseni:

”Älä estä kotiin palaavaa vihollista. Piiritetylle viholliselle on jätettävä auki pakoreitti, äläkä painosta nurkassa olevaa vihollista.”

Toistaiseksi Ukrainan sodanjohto ei ole julkaissut tietoja asejärjestelmästä tai asejärjestelmistä, joilla kyseisiä siltoja on tulitettu. Spekulointi on kyllä ollut voimakasta, esille on noussut joko M142 HIMARS tai jokin Ukrainalla käytössä oleva 155 millin kenttätykki tai panssarihaupitsi. Twitterissä Wilkman-tilin taustalla oleva henkilö arvioi käytetyn asejärjestelmän olleen Antonovskin maantiesillan kohdalla olleen, sillan vaurioiden ja muiden havaintojen sekä vertailujen perusteella, 155 millin (kenttä)tykin ja käytetyn kranaatin todennäköisesti M982 Excaliburin. (1 ja 2)

Dneprin vartta Hersonista ylävirtaan.

Antonovskin maantiesilta Hersonin itäpuolella, Dnepriä ylävirtaan.

Inhuletsin ylittävä silta Dar’ivkan itäpuolella.

Vaurioituneen Inhuletsin ylittävän sillan rinnalle venäläiset ovat rakentamassa ponttonisiltaa. (3)

Kah’ovkan patotie Venäjän miehittämällä alueella, upotuskuvassa tien kärsimiä vaurioita Ukrainan iskun jälkeen.

On syytä huomioida, että Ukrainan isku Kah’ovkan vesivoimalan padon eteläpäädyssä osui sulkualtaan ylittävälle maantiesillalle.

 

Sotatoimialue Ukrainan eteläosissa Hersonin ja Melitopolin ympäristössä

Institute for the Study of War on arvioinut Ukrainan aloittavan tai jo aloittaneen Hersonin (kaupunki ja sen ympäristö) vapauttamiseen tähtäävän operaation Dneprin länsi- ja pohjoisrannalla. (4) Alla olevaan karttaan olen merkinnyt eräitä Ukrainan, kyseisellä alueella, 15.–23. heinäkuuta välillä toteuttamia operaatioita. Ilmaiskut, joita Ukraina on toteuttanut alueella lentokonein ja helikopterein lukuisia, olen kuitenkin jättänyt erittelemättä. Ukrainan eteläinen sodanjohto ei ole ilmoittanut tarkkoja tietoja suoritetuista ilmaoperaatioista.

Karttaan merkityistä iskuista valtaosa on suoritettu tykistöllä tai M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä. Enerhodaria ja Zaporižžjan ydinvoimalaitosta miehittäviä joukkoja vastaan Ukraina toteutti ilmaiskuja viime viikonvaihteessa hiipivillä asejärjestelmillä (loitering munition). Iskuissa käytettiin ainakin kahta puolalaisvalmisteista Warmate-järjestelmän loitering munition’ia. (5)

Viikonvaihteessa 23.–24. heinäkuuta Venäjän miehittämillä alueilla operoiva vastarintaliike toteutti iskun Novobohdanivkan taajaman ratapihan alueella vaurioittaen raiteita useista kohdista, vaikeuttaen täten itälänsisuuntaista raideliikennettä. Vastarintaliike on toteuttanut iskuja venäläisjoukkoja tai kollaboraattoreita vastaan myös muilla paikkakunnilla, kuten Hersonissa, Nova Kah’ovkassa, Melitopolissa ja Tokmakissa. Jakymivkan etelä puolella vastarintaliike toteutti attentaatin rataverkkoon.

Ukrainan asevoimien on onnistunut tuhota 17. heinäkuuta 2022 venäläisten miehittämän Lazurnen kylän alueelle sijoitettu moderni 48Ya6-K1 “Podlet K1” PESA-tutka sekä järjestelmään kuuluvat muut ajoneuvot. Podlet K1 on matalavalvontatutka, sen tehtävänä on tukea Venäjän edistyneitä ilmatorjuntajärjestelmiä, kuten S-300 ja S-400 järjestelmiä. Ensimmäiset kyseisen järjestelmän tutkat luovutettiin Venäjän asevoimien käyttöön vasta joitain vuosia sitten.

Lazurnessa tuhottu venäläinen Podlet K1 matalavalvontatutka.

Muutama päivä Podlet K1 matalavalvontatutkan tuhoamisen jälkeen Ukrainan asevoimien onnistui tuhota miehitetyn Zelenotropyns'ken lähelle sijoitettu venäläisten S-300 ilmatorjuntapatteri tai sen jaos. (6)

Niin Lazurne kuin myös Zelenotropyns'ke ovat Ukrainan asevoimien käyttämien M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmien kantaman piirissä. Turvallisemmalta ampuma-alueelta Etelä-Bugin länsirannalta on Zelenotropyns'ken alueelle noin 60 kilometriä ja Lazurneen 81 kilometriä.

Palaan Ukrainan aloittamaan laajaan vastahyökkäykseen tuonnempana, kunhan saamme hiukan enemmän lihaa luiden ympärille operaation etenemisestä. Viikonvaihteen tapahtumat Dneprin länsirannalla indikoivat sitä, että Ukraina on aloittamassa tai jo aloittanut varsinaisen vastahyökkäyksen. Venäjän, Dneprin länsirannalta miehittämien alueiden pohjoisosassa, Vysokopilljan kylän alueella on mottiin jäänyt jopa kaksituhatta venäläissotilasta, (7) ja Vysokopilljasta etelään – Arhanhelsken alueella – motitus uhkaa reilua tuhatta venäläissotilasta.

* * *

Henitšeskin alueelta saamiemme tietojen mukaan Venäjä on ryhtynyt tyhjentämään alueen ammusvarikkoja. Tyhjennettyihin varastoihin ei ole toimitettu miehitetyltä Krimiltä lisää ammuksia, vaan nyt ne kuljetetaan Venäjän miehittämältä Krimiltä rautateitse ja mahdollisesti maanteitse suoraan lähemmäs rintamaa ohittaen välivarastot. Rautateiden järjestelmällinen (ja toistuva) tuhoaminen vaikeuttaisi Venäjän huoltoa merkittävästi – syksyn ja talven koitettua tilanne etelässä saattaisi muuttua sille katastrofaaliseksi huoltoreittien pituuden ja haavoittuvuuden tähden (ks. kartta yllä), mikäli alueet edelleen ovat sen hallussa. Venäjän miehittämän Krimin niemimaan pohjoisosista, Džankoista, joka on tärkein logistinen keskus alueella, on Melitopoliin linnuntietä 147 kilometriä.

 

Marko 

 

Lähteenä:

1. https://twitter.com/Wilkmans/status/1550135348172181504 

2. https://twitter.com/Wilkmans/status/1550056768881008640 

3. https://twitter.com/Shtirlitz53/status/1551603071549165568 

4. https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-july-23 

5. https://twitter.com/UAWeapons/status/1549759151395553281 

6. https://twitter.com/Shtirlitz53/status/1551201289111048193 

7. https://theins.ru/en/news/253447 

#StandWithUkraine 

Venäjälle sopimukset ovat sanoja, teot tekoja (ja teot ratkaisevat)

 

Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat 22. heinäkuuta 2022 Istanbulissa sopimukset viljakuljetusten turvaamiseksi Mustallamerellä. (1) (Lukijalle tiedoksi: sopimuksia oli kahdet sisällöltään samanlaiset. Toisessa sopijaosapuolina olivat Venäjä, Turkki ja YK; toisessa vastaavasti Ukraina, Turkki ja YK). Allekirjoitettujen sopimusten toivottiin (ja toivotaan edelleen) helpottavan pelättyä ruokakriisiä, johon viljan jumiutumisen Ukrainan satamiin, Venäjän rikollisten toimien seurauksena, on varoitettu johtavan erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa. Allekirjoitusten jälkeen sosiaalisen median vääräleuat ehtivät jo veikata, kuinka kauan kestää, kunnes Venäjä – tapojensa mukaisesti – rikkoo allekirjoittamansa sopimuksen. Epäilemättä moni, kuten minä, uskoi sopimuksen säilyvän rikkomattomana pidemmän aikaa kuin vuorokauden, mutta jo tänään (23. heinäkuuta) Venäjä hyökkäsi risteilyohjuksin Odesan satamaan. Hyökkäyshetkellä sopimuksen allekirjoittamisesta oli kulunut aikaa alle vuorokausi.

Venäjä ampui kohti Odesaa neljä risteilyohjusta, joista Odesan alueen  ilmapuolustus pudotti kaksi loppujen kahden osuessa Odesan sataman alueelle. Yhteensä venäläiset ampuivat Ukrainaan kyseisessä aallossa toistakymmentä risteilyohjusta, Odesan ohella kohteina olivat muun muassa Kanatoven sotilaskenttä sekä Kropyvnytskyin kaupunki sotilaskentän lähistöllä. (2)

Odesan satama Venäjän ohjusiskun jälkeen, kuva via od.suspilne.media.

Tilanne on monella tapaa surkuhupaisa ja samalla surullinen – jälkiviisastelusta ei tietenkään ole apua, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, etten uskonut sopimuksen pitävän kovinkaan pitkää aikaa (kauemmin kuin 23 tuntia kuitenkin). Oma olettamukseni oli se, että Venäjä antaa muutamien viljalaivojen purjehtia Odesasta vapaasti merille, hyödyntäen tilannetta korkeintaan siten, että samalla itse vie jonkun laivalastillisen varastettua viljaa maailmalle ja vasta tällaisen tapahtumaketjun jälkeen suorittaa iskun joko suoraan Odesaan tai johonkin muuhun ukrainalaiseen satamaan, tai viljalaivaan Mustallamerellä.

En ryhdy spekuloimaan sillä, toimiko Venäjä näin, koska Recep Tayyip Erdoğan laittoi Vladimir Putinin odottamaan tapaamisensa alla Iranissa aiemmin tällä viikolla. Tällaisen asian pyörittely on täysin merkityksetöntä, halutessaan Venäjä löytää syyn rikkoa allekirjoittamansa sopimus, eikä se edes välttämättä tarvitse sellaista. Se toimii näin, koska se katsoo voivansa toimia tällä tavalla, ja se on tehnyt tällaisen johtopäätöksen huomattuaan, ettei länsi ole riittävän määrätietoinen ja tiukka sitä kohtaan. Jokainen myötämielinen puhe nähdään Kremlissä heikkoudenmerkkinä, johon isketään – älkäämme siis olko myötämielisiä (ja heikkoja) vaan kivikovia ja periksiantamattomia, toisin kuin Yhdistyneet kansakunnat, jonka Venäjän hyökkäystä seurannut lausunto on onneton – arvosana suoritukselle on nolla, syystä, ettei lausunnossa mainita tekijää (hyökkääjää) lainkaan:

”Secretary-General @antonioguterres unequivocally condemns reported strikes today in the Ukrainian port of Odesa.

Full implementation of the commitments made yesterday by the Russian Federation, Ukraine and Turkey is imperative: - -“. (3)

Apeista tunnelmista huolimatta palataan Ukrainan ja Venäjän Istanbulissa allekirjoittamiin sopimuksiin. Sopimusrikosta huolimatta olettaisin, ettei sopimuksen katsota rauenneen, koska lännen kannalta pelissä on enemmän kuin allekirjoitettu sopimus.

Allekirjoitettu sopimus on monella tapaa tärkeä. Ensinnä siksi, koska Ukrainan vienti vastasi viime vuonna 10 prosenttia maailman vehnän tarpeesta, 14 prosenttia maissin ja peräti 47 prosenttia kaikesta auringonkukkaöljyn tarpeesta.

Euroopan kannalta sopimus on – pitäessään – tärkeä, koska se myös helpottaa Eurooppaan Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä kohdistuvaa painetta, mitä mahdollisesti elintarvikepuutteesta johtuvat ja pitkään jatkuvat ruokamellakat ja niitä mahdollisesti seuraavat laajemmat yhteiskunnalliset levottomuudet aiheuttaisivat. Monessa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtiossa leipä (laajemmin viljatuotteet) muodostaa päivittäisen ruokavalion perustan, joten laajat ja pitkään jatkuvat ongelmat viljatuotteiden toimitusketjuissa loisivat varmuudella epävarmuutta monissa valtioissa. Libanonissa tilanne on muutenkin jo veitsenterällä, joten sysäyksen ei tarvitse olla voimakaskaan, kun edessä voi olla laajenevan väkivallan kierre. Mikä taasen sopisi Venäjälle, koska taloudellisena kääpiönä ja sotilaallisesti länttä heikompana totalitaarisena valtiona se hyötyy kaikista tapahtumista, jotka suoraan tai epäsuoraan heikentävät länttä ja lännen liittolaisia. Kaaos Libanonissa voisi heijastella kokoaan suuremmalle alalle, ja koskapa Venäjällä ei ole samoja moraalisia pidäkkeitä kuin lännellä, se voi Syyrian hallinnon ja puolisotilaallisten joukkojen avulla nujertaa mahdolliset Syyrian maaperälle leviävät väkivaltaisuudet.

Usean Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtion leipäviljan tuonnissa ukrainalaisella vehnällä on merkittävä rooli. Egyptissä 26 prosenttia kaikesta tuodusta vehnästä on Ukrainasta, Marokossa vastaava prosenttiluku on 15 prosenttia, Tunisiassa kokonaista 42 prosenttia, Libyassa 44 prosenttia, aiemmin mainitussa Libanonissa 80 prosenttia ja Jemenissäkin 22 prosenttia. Myös Turkissa ja Israelissa ukrainalaisen viljan osuus on ollut suuri, samoin Afrikan sarven valtioista Etiopiassa.

Ukrainalaisesta maissista on riippuvaisia kaksi kyseisen maantieteellisen alueen valtiota, Egyptissä 26 prosenttia tuodusta maissista on Ukrainasta ja Turkissa 32 prosenttia, vastaavasti auringonkukkaöljyn kohdalla erityisesti Irak (74 prosenttia) on erityisen riippuvainen ukrainalaisesta tuonnista, vähäisemmässä määrin myös Turkki (5 prosenttia). (Lähteenä ITC 2020/2021).

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän ohella Venäjän laiton (rikollinen) merisaarto on vaikuttanut ukrainalaisen viljan viennissä merkittävästi Intiaan, Pakistaniin ja Bangladeshiin sekä Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Indonesiaan, jotka maat ostavat merkittäviä määriä erilaisia vilja- ja maataloustuotteita Ukrainasta.

Sen ohella, että Venäjän hyökkäyssota ja laiton merisaarto heijastelee useisiin valtioihin, vaikuttaa Venäjän hyökkäyssota luonnollisesti suoraan Ukrainan talouteen. Maataloustuotteet ovat Ukrainan merkittävin vientituote. Viime vuonna (eli v. 2021) Ukraina vei maataloustuotteita 27,8 miljardin Yhdysvaltojen dollarin arvosta, mikä on 41 prosenttia Ukrainan kokonaisviennistä (68 miljardia Yhdysvaltojen dollaria).

Ennen Venäjän koko Ukrainaan kohdistunutta hyökkäyssotaa 90 prosenttia Ukrainan maataloustuotteiden viennistä tapahtui meriteitse Mustanmeren ja Asovanmeren satamien kautta, joista Asovanmeren ukrainalaisten satamien, lähinnä Mariupol ja Berdjansk, laivaliikennettä Venäjä haittasi toistuvasti sulkemalla Kertšinsalmen kyseisiin satamiin liikennöiviltä aluksilta. Liikennöinnin häiritseminen ja siihen liittyvät Asovanmeren ukrainalaisten satamien merisaarrot lisääntyivät merkittävästi Kertšinsalmen sillan valmistumisen jälkeen (16. toukokuuta 2018).

Perjantaina allekirjoitetut sopimukset koskevat Odesan ohella Tšornomorskin ja Južnen satamia. Sopimukset ovat voimassa alkuun 120 vuorokautta, jonka uskotaan riittävän 25 miljoonan jumissa olevan viljatonnin purkamiseen ja laivaamiseen Ukrainasta maailman markkinoille. Venäjän ohjushyökkäys Odesan satamaan on luonnollisesti isku vasten kasvoja, kyse on räikeästä sopimusrikkomuksesta, mikä ei kuitenkaan tule yllätyksenä. Venäjä on järjestelmällisesti rikkonut viime vuosina allekirjoittamiaan sopimuksia, alkaen Budapestin sopimuksen rikkomisella miehittäessään Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014.

Ukrainalainen parlamentaarikko Oleksiy Hontšarenko oli hyvin tuohtunut Venäjän suorittaman iskun jälkeen, hänen sanotaan kirjoittaneen seuraavaa –

”nämä paskiaiset allekirjoittavat sopimuksia toisella kädellä ja ampuvat ohjuksia toisella”. (4)

Mikäli Venäjän hyökkäyksen seurauksena merikuljetukset Istanbulissa allekirjoitettujen sopimusten mukaisesti vaarantuvat, Ukraina voi turvautua vaihtoehtoisiin reitteihin viljan toimittamiseksi markkinoille. Rautatie ja junakuljetusten rinnalla Ukraina on turvautunut jokireitteihin, Käärmesaaren taistelun voiton jälkeen Ukraina on kyennyt toimittamaan viljatuotteita Tonavan varrella sijaitsevien Ismailin, Kilijan ja Renin kautta markkinoille – näiden satamien kapasiteetti on noin 30 prosenttia tavanomaisesti käytettävissä olevasta kapasiteetista. Tarvittaessa Ukrainan on mahdollista hyödyntää kolmansien maiden alueella olevia satamia, siirtoreitit rautateitse ja maanteitse eivät kuitenkaan ole volyymiltaan riittävät.

Kuten jo aiemmin viittasin, oma olettamukseni oli, että Venäjä noudattaa sopimusta jonkin aikaa (joitain viikkoja, kunnes muutamia laivalasteja viljaa on saatettu maailmalle), joten sen näin pian suorittama räikeä hyökkäys sopimusta ja samalla Ukrainaa vastaan yllätti minutkin. Moni on spekuloinut johtuuko hyökkäys siitä, että Recep Tayyip Erdoğan pisti Vladimir Putinin odottamaan minuutin verran Iranin tapaamisen aikana – toisaalta onko sillä väliä mitä tehtiin, koska (halutessaan) Venäjä kehittelee itselleen oikeutuksia sopimusrikkomuksiin. Eikä se välttämättä edes tarvitse sellaista, jos maan johto katsoo näin olevan perusteltua tehdä. Syyksi voi riittää lännen teko, jonka Venäjän johto tulkitsee osoitukseksi heikkoudesta. Valitettavasti läntisten demokratioiden perisynti näyttää olevan hyväuskoisuus ja naiivius, joten Venäjän tulkitsemia ”heikkouden osoituksia” nähdään toistuvasti. Sellainen on myös Suomen päätös avata itäraja venäläisturisteille.

Spekuloin aiemmin viikolla, ettei Venäjä rikkoisi sopimusta hetimmiten, koska näin sen aseman neuvottelupöydässä heikompana verrattuna muihin osapuoliin – eikä Käärmesaaren taistelun häviäminen lainkaan parantanut sen asemaa. Ikäväkseni olin väärässä! Paljon riippuu myös siitä, kuinka läntinen yhteisö reagoi Venäjän ohjushyökkäykseen. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin António Guterres’in kyvyttömyys nimetä millään tasolla hyökkääjää ei lupaa hyvää. Todennäköisesti läntinenkin yhteisö on myötämielinen antaen siimaa Venäjälle, toivoen samalla Venäjän noudattavan sopimuksen henkeä jatkossa paremmin. Mielestäni länsi on osoittanut pitkämielisyyttä Venäjän suhteen jo riittävällä tapaa, vastauksen tulisi olla selkeä ja riittävän voimakas tyyliin, toimitetaan MGM-140 ATACMS tykistöohjuksia Ukrainalle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12546963 

2. https://twitter.com/EuromaidanPress/status/1550877140597481472 

3. https://twitter.com/UN_Spokesperson/status/1550796345971249153 

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008963080.html

Muina lähteinä käytetty myös USDAn laatimaa Ukraine Agricultural Production and Trade -katsausta sekä Kyiv School of Economics’in laatimaa Agricultural War Damages Review -katsausta.

Kuvat via Суспільне Одеса ja Walter Report.

Yhden 3M-14 Kalibr risteilyohjuksen räjähdyskohta Odesan sataman alueella.

Западные фейковые СМИ посещают оккупированные Россией территории

 

Группа  европейских пропагандистов посещала (и находится до сих пор) оккупированную Россией Восточную Украину в рамках поездки, оплачиваемой российскими государственными организациями. В эту группу входит по крайней мере, одна финка, Леена Хиетанен, которая ранее уже посещала оккупированную Восточную Украину.

Йохана Бэкмана на YouTube.

Как видно из скриншота в статье, Хиетанен отчитывается о своей поездке (регулярно) на YouTube-канале Йохана Бекмана. Репортаж Хиетанен начался в Ростове-на-Дону  (Россия), а затем она прибыла в оккупированные (и зверски уничтоженные) Россией районы Украины.

По словам Хиетанен, в поездке участвуют около сорока (по словам русских, сто человек, в чем Хиетанен сомневается)  производителей контента из контр- и альтернативных СМИ, в основном пропагандисты, которые по тем или иным причинам оказались работающими на Россию. Леена Хиетанен - известная как давно придерживающаяся кремлевской линии журналистка, из-под ее рук, например,   весной 2008 года вышел памфлет  «Холодная война в Эстонии». В памфлете Хиетанен утверждала, что Эстония использует политику гражданства  в отношении русских как репрессивную политику в стиле апартеида, оправдываемую ”мифом об оккупации”. Хиетанен также отвергает определение советского периода Эстонии как оккупацию.

Хиетанен также баллотировалась в Европейский парламент в 2009 году по списку STP от левой Финской рабочей партии. Хиетанен, похоже, сочетает традиционный левый экстремизм с безоговорочным восхищением современной Россией, одобряя империалистические (уничтожающие нации) действия России и осуждая в самых резких выражениях аналогичные действия Запада. Это восхищение доходит даже до того, что под барабанную дробь российской пропаганды по столу стучат  ядерными картами и со смехом говорят,  что Россия сотрет с лица земли своих противников.

Однако давайте вспомним, что это не первая ”поездка” Леены Хиетанен в оккупированную восточную Украину. В июле 2016 года она участвовала  в пропагандистской поездке в оккупированный Донецк и Донбасс с группой из Финляндии. Поездка была организована дуэтом Йохана Бэкмана и Януса Путконена, которые в то время провели там уже год, работая в оккупированной Восточной Украине.

После упомянутой поездки Финляндия организовала еще две пропагандистские поездки на оккупированную восточную Украину, и один на оккупированный Россией Крымский полуостров весной 2018 года. (1)

”Финские туристы” на оккупированном Донбассе, июль 2016 года. Леена Хиетанен, пятая слева.

Леена Хиетанен также посетила Молдову во время президентских выборов в стране (2020) и написала отчеты о поездке, по крайней мере, для журнала MV (MV-lehti), где главный редактор Янус Путконен  и для Kansan Ääni (Голос Народа). Ярмо Экман, близкий соратник Бэкмана, также должен был принять участие в той же поездке, но его путешествие закончилось в Международном аэропорту Кишинева, где его развернули на обратный рейс и вернули обратно в Минск, Беларусь. (2)

Ярмо Экман долгое время работал под началом Януса Путконена в оккупированном Донецке на Востоке Украины как  производитель дезинформации и различных репортажей. Весной 2019 года он попал под  персональные санкции со стороны украинского правительства за свою работу в качестве ”наблюдателя” на незаконных ”выборах”, организованных группами с российским происхождением на оккупированной восточной Украине.(3)

Хиетанен в оккупированной восточной Украине летом 2022 года

Как я уже упоминал ранее, по словам Лины Хиетанен, в поездке примут участие 50 производителей контента (читай: пропагандистов) из контр- и альтернативных СМИ. В ”Западную банду”, как описывает группу Хиетанен, помимо нее, входят производители дезинформации как минимум из Эстонии, Латвии, Литвы, Бельгии и Грузии. В группу также входят немцы и французы, которые, по мнению Хиетанен, постоянно живут в России.

Из Ростова-на-Дону группа отправилась на автобусе в недавно оккупированные Россией города Севвородонецк и Лисичанск на украинском Донбассе, а оттуда на следующий день в Мариуполь, который Россия разрушила артиллерией и авиаударами.

На канале Бекмана YouTube Хиетанен напомнила, что они были в Мариуполе в рамках поездки от Министерства обороны России. В разрушенном Мариуполе им представили ”строительный проект” по возведению нового жилья для жителей города.

Наверное, лучше я даже не буду более подробно комментировать конечную цель этого строительного шоу-проекта.

Затем их повезли наблюдать за разминированием в Мариуполе. Да, безусловно, в районе Мариуполя есть тысячи неразорвавшихся снарядов и мин, но – наблюдая за действиями русских – я подозреваю, что это была в основном показательная демонстрация, организованная Минобороны России. Из того, что я читал о действиях России с 24 февраля, разминирование мин и боеприпасов не было в списке их приоритетов, а если и было, то для этой задачи использовалось гражданское население в оккупированной местности.

Однако по выражению лица Хиетанен на видео видно, что увиденное и пережитое ею в Мариуполе - это то, где она оказалась в зоне дискомфорта - возможно, запах трупов (который она описывала) был не таким уж приятным. Но она успела все же пожалеть, что не смогла побывать на пляже в Мариуполе из-за своего плотного графика. Из Мариуполя группа продолжила путь в оккупированный Донецк, где в холле гостиницы Хиетанен доложила о поездке сторонникам Бекмана.

Йохана Бэкмана на YouTube.

На самом деле, самой интересной частью репортажа был ”промах”, Йохана Бэкмана при описании эффективности российской противовоздушной обороны в Донецке. Он сообщил, что выпущенная украинцами баллистическая ракета ОТР-21 ”Точка-У” была сбита средствами ПВО во время агрессивной войны, а осколки ракеты (и, видимо, неразорвавшаяся боеголовка) попали в район города. Насколько я понимаю, понимаю, Бекман имеет в виду падение ракеты ”Точка-У” в марте, когда фрагменты ракеты и боеголовки упали недалеко от центра Донецка. В результате инцидента погибло также несколько мирных жителей.

В то время российские СМИ, а также пропагандистские СМИ обвинили Украину в бомбардировке Донецка, (4). Однако местные жители тогда подозревали, что ПВО сбросила ракету, нацеленную на одну из баз российских сухопутных войск восточнее или юго-восточнее Донецка. В первые недели масштабного вторжения России в Украину, начавшегося  24 февраля,  ракетами ОТР-21 ”Точка-У” с востока и юго-востока от Донецка обстреливались украинские объекты в Украине. Российский ракетный удар по Краматорску 8 апреля был нанесен именно из этого географического района, а в качестве оружия использовалась именно ракета ОТР-21 ”Точка-У”. В результате ракетной атаки погибли 59 мирных жителей, ожидавших эвакуации (в том числе семь детей), и более 110 получили ранения.

Судя по сообщениям, и Хиетанен, и Бэкман считают, что Запад находится на пути к поражению, что мы уже смирились с нашим поражением. Хиетанен также, похоже, убеждена, что Европа разваливается и что в какой-то момент Россия и те, кто поддерживал Россию, восторжествуют:

”Мы здесь не на неправильной стороне, да, в какой-то момент справедливость восторжествует”.

Это она сказала перед тем, как принять участие в организованной российским государством пропагандистской поездке на оккупированные Украиной территории, которые Россия сначала уничтожила своими бомбардировками и "огненным смерчем", и с которых сотни тысяч людей были насильно депортированы в Россию.

Я искренне надеюсь, что в какой-то момент вы добьетесь справедливости, к которой стремитесь - в Гааге!

* * *

Организованная Россией пропагандистская поездка, в которой участвует Хиетанен, вероятно, является той поездкой, в которой должен был участвовать Пану Хуухтанен. По крайней мере, в начале июня этот контент-продюсер Reformi Studio объявил, что скоро отправится на Донбасс для участия в ток-шоу. По словам Хиетанен, он единственный финн в группе. И если Россия не планирует продолжать представлять завоеванные и разрушенные ею территории представителям европейских фальшивых СМИ, Хуухтанен по тем или иным причинам пропустит поездку. По словам Леены Хиетанен, Пепе Эскобар, одного из ”суперзвезд” среди производителей контрмедийного контента, постигла та же участь.

Оригинальный финский блог был переведен Элизой И (Eliza I).

 

Marko

 

Источники: 

1. https://www.blackseanews.net/en/read/142853 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/11/disinformaatikot-lukasenkan-tukena.html 

3. president.gov.ua, страница 23.

4. https://www.m24.ru/news/vlast/14032022/440313

Источник: Аккаунт Йохана Бекмана на YouTube. 

Heinäkuun 17. 2014: ”Romeo November Delta, Malaysian one seven”

 

Helmikuun 24. päivän jälkeen olemme saaneet kuulla monen monituista kertaa poliitikkojen ja yritysjohtajien suusta Venäjän (24. helmikuuta toteuttaman laajan Ukrainaan kohdistaman offensiivin) hyökkäyksen tulleen meille täytenä yllätyksenä – mielestäni se on puolustuksena mitääntekemättömyydelle ja turvallisuuspoliittiselle vastuunpakoilulle merkityksetön. Nimittäin vuoden 2014 heinäkuun 17. päivän (kello 16:20:xx) jälkeen olemme siirtyneet aikaan, jolloin Venäjän minkään teon ei pitäisi olla enää minkäänlainen yllätys kenellekään.

Heinäkuun 17. päivä 2014, kello 16:19:56 Malaysia Airlinesin lennon MH17 (Schiphol, Amsterdam – Kuala Lumpur) ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys lentoon MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin.

Alue, jolta lennolla MH17 käytetyn, pudotetun, Boeing 777-200ER:n kappaleet löytyivät.

Se mitä Malaysia Airlinesin lennolle MH17 tapahtui Itä-Ukrainan yllä iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014 paljastui meille ennen pitkää, käytännössä meillä kuitenkin oli selkeä käsitys ja kuva siitä, mitä kyseisenä iltapäivänä noin kello 16:20 tapahtui jo paljon ennen kuin Joint Investigation Team eli JIT antoi lausuntonsa toukokuussa 2018:

”The JIT is convinced that the BUK-TELAR that was used to down MH17, originates from the 53rd Anti Aircraft Missile brigade (hereinafter 53rd brigade), a unit of the Russian army from Kursk in the Russian Federation. The JIT reached this conclusion after extensive comparative research.” (1)

Meille piirrettiin tarkka kuva (ja reitti), siitä mitä kesällä 2014 Venäjällä ja Itä-Ukrainassa tapahtui paljon ennen kuin JIT antoi lausuntonsa. Tässä työssä suuri vastuu oli aktiivisilla kansalaisilla, OSINT-harrastajilla (joista eräille harrastuksesta on tullut totinen työ) joiden on onnistunut piirtää tarkka kuva siitä, mitä tuolloin tapahtui. Kuva on niin tarkka, sen pohjautuessa todellisiin havaintoihin, ettei edes Venäjän valtiollinen propaganda ja disinformaatio ole onnistunut horjuttaa tätä havaintoihin perustuvaa mallinnusta tapahtumienkulusta. Ja koska kuva on tarkka ja ristiriidaton, ollut jo useiden vuosien ajan, on naiivia väittää Venäjän hyökkäyksen olleen täysi yllätys ja pyrkiä samalla esittämään tilanne sellaisena, että Venäjä olisi oikeasti ollut jollain merkittävällä tavalla erilainen valtio ennen 24. helmikuuta 2022. Ei ollut, ei!

Tietty voimme käydä keskustelua siitä, että oliko edes vuosi 2014 jollain tapaa poikkeuksellinen Vladimir Putinin johtamalla Venäjällä, mutta jos pidämme vuotta 2014 todellisena vedenjakajana, niin viimeistään kesän kuluessa silmiemme olisi pitänyt avautua ja tuolloinkin jättäisimme huomiotta sen,  kuinka sota Donbasissa alkoi huhtikuussa 2014 ja millaiset tapahtumat edelsivät sotaa Ukrainassa – Venäjän toteuttama Krimin niemimaan miehitys helmi-maaliskuussa 2014. (2)

Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin iltapäivällä heinäkuun 17. 2014 mutta jo ennen heinäkuun puoliväliä Venäjä oli hyvin konkreettisella tavalla osallistunut sotaan Ukrainan itäosissa. Nimittäin kesäkuun 29. ja heinäkuun 17. päivän välillä Venäjän maaperältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa kranaatinheittimillä, tykistöllä ja raketinheittimillä useita kertoja. (3) Ja jos tällainen tulitoiminta ei ole sodankäyntiä, niin mitä se sitten on? Ja toisaalta, mikä sitten on sodankäyntiä jos ei tämä? Ja nytkin jätän huomiotta kaiken sen miehistö- ja materiaaliavun, jota Venäjältä virtasi Itä-Ukrainaan kevään ja alkukesän 2014 kuluessa unohtamatta sitä tosiseikkaa, että keväällä 2014 Itä-Ukrainassa syttynyt sota on täysin Venäjän masinoima.

Tai kuten venäläinen tiedustelu-upseeri  ja yksi neljästä MH17-syytetystä, Igor Girkin, ilmaisi asian haastattelussa marraskuussa 2014 venäläiselle imperialistiselle ja äärioikeistolaiselle Zavtra ”uutislehdelle”:

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”. (4)

Girkin oli se upseeri, jonka johtama ryhmä vastasi ukrainalaisten Slovjanskin ja Kramatorskin kaupunkien valtauksesta ja miehittämisestä huhtikuussa 2014 yhdessä militanttien kanssa. Valtauksen ja miehityksen ollessa käytännössä se hetki, jolloin sota Ukrainan itäosissa alkoi keväällä 2014.

Ennen MH17 pudottamista Venäjä toteutti varhain aamulla 11. heinäkuuta 2014 (klo. 04:30) huomattavan raskaan raketinheitinkeskityksen Zelenopillian kylän lähelle Ukrainan eteläosiin, noin 7000 metriä maiden välisestä rajasta (tulitusalueelta Zelenopillian kylään on matkaa reilut 18 kilometriä). Zelenopillian kylän tuntumaan oli leiriytynyt väliaikaiseen kenttätukikohtaan osia 24. ja 72. mekanisoidusta prikaatista sekä 79. ilmakuljetteisesta prikaatista ja Ukrainan rajavartiostosta. Ukrainan asevoimien yksiköillä ja rajavartiostolla oli käynnissä operaatio Ukrainan ja Venäjän välisen rajaseudun varmistamiseksi.

Ukrainalaisten kenttätukikohta Zelenopillian alueella Venäjän rakettikeskityksen jälkeen, 11. heinäkuuta 2014.

Venäjä tulitti Zelenopillian kylää omalta maaperältään Millerovon kylän pohjoispuolelta 122 mm BM-21 Grad ja 2B26 Grad-K raketinheittimillä. Vain muutaman minuutin kestäneen keskityksen seurauksena yhteensä 37 ukrainalaissotilasta ja upseeria menehtyi, kuolleista seitsemän kuului Ukrainan rajavartiojoukkoihin. Haavoittuneiden sotilaiden lukumäärä nousi 93:een. Eikä Zelenopillian alueelle kohdistettu tulitus ollut ensimmäinen kerta, jolloin Venäjältä ammuttiin kohteita Ukrainassa, jo ennen sitä Venäjältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa (ja jos joku väittää, että Venäjällä ei ollut osaa eikä arpaa niihin, niin viimeistään Zelenopillian raketinheitinkeskityksen kohdalla seinä nousee vastaan). Tie on kuljettu loppuun, Ukrainassa oli kesällä 2014 käynnissä sota, johon Venäjä osallistui lähettämällä joukkoa ja kalustoa, ja tulittamalla asevoimillaan kohteita Ukrainassa – ja kaikki tämä tapahtui ennen heinäkuun 17. päivää ja Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista.

Sinä aamuna, jolloin Venäjä tulitti Zelenopillian aluetta, idässä Ukrainan ja Venäjän väliselle rajaseudulle oli jo saapunut 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa. (5) Tähän joukkoon kuului myös Novator 9K37 M1 Buk TELAR nro. 332, jolta laukaistiin MH17 pudottanut ohjus.

Kuinka 53. ilmatorjuntaprikaatin kalustoa päätyi kesällä 2014 yli 600 kilometrin päähän tukikohdastaan Marshala Zhukovasta, Kurskin itäpuolelta? En vastaa kysymykseen ”miksi”, tiedossa on kuitenkin reitti mitä myöten osia 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta siirrettiin 23.–25. kesäkuuta 2014 Marshala Zhukovasta Millerovon alueelle, Rostovin oblastin pohjoisosiin.

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle (julkaistu 12. joulukuuta 2020).

Malaysia Airlinesin lentoa MH17 edeltävänä iltana (16. heinäkuuta 2014) käydään kohtalokas puhelu kahden henkilön välillä, puhelun sanoma on hyvin selkeä. Tilanne Itä-Ukrainan venäläisjohtoisten joukkojen kontrolloimilla ja miehittämillä alueilla on käynyt tukalaksi Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien vapaaehtoisjoukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Venäläiskomentajat ja heidän apuna olevan militanttikomentajat tiedostivat mitä tuleman pitää, jollei Venäjältä tule apua ja pian. Suojaksi lisääntynyttä Ukrainan ilmavoimien aktiivisuutta vastaan he tarvitsevat raskaampaa ilmatorjuntakalustoa – puhelun kuluessa toivottiin nimenomaan Bukia (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmää), jollainen heille luvattiin toimittaa Venäjältä.

Tämän puhelun seurauksena 17. heinäkuuta 2014 päädyttiin tilanteeseen, jossa kello 16:20:xx Malaysian Airlinesin lennolla MH17 koneena ollut Boeing 777-200ER tuhoutui Itä-Ukrainan yllä. Se tuhoutui Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalustoon kuuluneesta Buk-M1 TELARista nro 332 laukaistun ilmatorjuntaohjuksen 70-kiloisen taistelukärjen räjähdettyä, takaa katsottuna, lentokoneen ohjaamon vasemmalla puolella. Seitsemää sekuntia ennen (kello 16:19:56) lennon MH17 ohjaamosta vahvistettiin VHF-radiolla ohje lennonjohdolle ”Romeo November Delta, Malaysian one seven” – seitsemän sekuntia myöhemmin yhteys MH17 katkesi, eikä se enää vastannut kutsuihin. Kaikki lennon MH17 283 matkustajaa ja 15 miehistönjäsentä kuolivat – Venäjä ei ole tähän päivään mennessä kantanut vastuuta teostaan.

MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan Buk-M1 TELAR miehitetyssä Itä-Ukrainassa (julkaistu 16. joulukuuta 2020).

Millainen joukko-osasto 53. ilmatorjuntaohjusprikaati tuolloin oli?

MH17: tarkastelussa 53. ilmatorjuntaohjusprikaati (julkaistu 9. tammikuuta 2021).

Venäjä tarjoili lännelle hopealautaselta mahdollisuuksia ryhtyä toimiin keväällä ja kesällä 2014, se tarjoili niitä vielä Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen loppukesästä käydyn Ilovaiskin taistelun aikana rikkoessaan Ukrainan kanssa tehdyn sopimuksen ja tulittaessa rajusti Ilovaiskin kattilasta vetäytyviä ukrainalaisjoukkoja, aiheuttaen ukrainalaisille huomattavat tappiot. (6) Venäjän toimia lopputalvesta syksyyn 2014 yhdistää valehtelu, propaganda, vastuunpakoilu, sotarikokset, miehitys ja sellaiseen tähtäävät sotatoimet, joten on melkoista hurskastelua väittää helmikuun 24. 2022 tulleen yllätyksenä – tämä tarina olisi mennyt läpi helmikuussa 2014 Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan, mutta mikään yllätys (harjoitettuine julmuuksineen) se ei ole enää kahdeksan vuotta myöhemmin helmikuussa 2022.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.om.nl/actueel/nieuwsberichten/@103183/update-criminal/ 

2. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

3. Bellingcat: Russian artillery attacks on Ukraine 2014.

4. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598 (lainaten Zavtraa).

5. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf  (s. 40).

6. https://puolustusvoimat.fi/documents/1951253/4047542/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf/a0c74a16-90de-44d8-8a38-f33c903a8def/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf.pdf 

#MH17 #StandWithUkraine