Perinteinen media kompastelee sotauutisoinnissa – Osa xxx

 

Venäjän ryhdyttyä usean rintaman hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan viime vuoden helmikuussa, toivoin hetken ajan, luotettavan perinteisen median Suomessa (ja muualla Euroopassa) kiinnittävän huomiota uutisointiin, ollen erityisen huolellinen sen suhteen millaisin termein sotatapahtumia sekä tilannetta Ukrainassa kuvattaisi. Ukrainan sotavuosien (muistamme, että Ukrainassa on sodittu keväästä 2014 lähtien) kuluessa olen – toisinaan tuskastumiseen saakka – turhautunut siihen, kuinka myös suomalaismediat kerta toisensa jälkeen syyllistyivät epätäsmällisyyksiin tai suorastaan toistavat Kremlin propagandaa uutisartikkeleissaan.

Toiveeni täsmällisyydestä ja tarkkuudesta on osoittautunut turhaksi, mikä on sinänsä harmi, koska Suomessa on lukuisia Ukrainan sodasta erinomaisesti raportoivia toimittajia (kuten Yleisradion Antti Kuronen) ja tiedän, että ainakin osassa mediataloja toimittajille järjestettiin koulutustilaisuuksia viime vuoden (v. 2022) keväällä, jotta pahimman luokan Kreml-disinformaatio ei päätyisi uutistekstiin. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että valtaosin uutisointi on riittävän täsmällistä, toisaalta kuitenkin toistuvaa otteenherpaantumista on havaittavissa etenkin otsikoinnissa, ingressissä eli johdatteessa ja etenkin karttagrafiikoissa, joissa ongelmia on ollut Ukrainan osalta Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksestä lähtien. Tyystin oma luokkansa uutisten joukossa ovat uutiset, joissa toistetaan Kremlin narratiivia suoraan tai verhotummin, toisinaan vain jättämällä suomettuneen Suomen tyyliin asiat kertomatta.

Helsingin Sanomien Venäjän hyökkäyssotaa 1. helmikuuta 2023 käsittelevän uutisen karttagrafiikka on termistön kannalta hämmentävä. (1) Karttagrafiikassa käytetään edelleen termiä ”separatistialueet”, mitä nyt ei olisi pitänyt käyttää vastuullisessa mediassa enää vuosiin. Itse asiassa kyseisen termin käyttö on jollain tapaa ymmärrettävää vain ja ainoastaan kevään ja alkukesän 2014 uutisoinneissa, ja tuolloinkin vain siihen saakka, kun Venäjä alkoi aktiivisesti puuttua sotaan Ukrainan itäosissa. Ja jos haluamme jonkin konkreettisen hetken nimetä, niin voimme pitää sinä hetkeä, jolloin Venäjä tulitti tykistöllään ensimmäisiä kertoja omalta maaperältään Ukrainan itäosiin – toisin sanoen kesä-heinäkuun vaihdetta 2014:

”Artillery units of the Russian Armed Forces fired at least on 149 separate occasions attacks against Ukraine in the summer of 2014. 137 of these attacks were launched from positions inside Russia.” (2)

HS:n surkeasti laadittu karttagrafiikka.

Käytännöntasolla huhtikuussa 2014 alkanut sota Ukrainan itäosassa on jatkumoa Venäjän Krimin niemimaan miehitysoperaatiolle, eräiltä osin jopa toteuttamistapaa myöten, joten ehkäpä meidän pitäisi vihdoin ja viimein pitää sitä sellaisena, eikä hairahtua käyttämään missään vaiheessa epätäsmällisiä termejä, joissa Venäjän osuus häivytetään taustalle – lähes olemattomiin. Toteutus tapahtui ehkäpä improvisoidummin ja Krimin miehityksen nostattaman menestyshuuman innoittamana.

Viime vuoden loppupuolella pidetyssä MH17-oikeudenkäynnissä, tuomioistuin totesi sodan Itä-Ukrainassa olleen toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloima kansainvälinen aseellinen konflikti. (3) Ei siis sisällissotaa tai separatismia – koko ”sisällissota” ajatuksen on myös kieltänyt Donetskin alueen entinen ”kansankuvernööri” Pavel Gubarev, todetessaan joulukuussa 2020 antamassaan haastattelussa, ettei heidän olisi onnistunut ottaa keväällä ja kesällä haltuunsa kaupunkeja Donbasissa ilman venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin Krimin ryhmän joukkoja, jotka koostuivat pääasiassa venäläisistä Krimin niemimaan miehitysoperaatioon osallistuneista sotilaista, joita paikalliset kollaboraattorit tukivat.

Usea Ukrainassa kevään ja kesän 2014 epävakauttamisoperaatioon ja sotatoimiin osallistunut avainhenkilö on todennut, ettei operaatio olisi onnistunut ilman Venäjän lähettämiä miehiä ja aseita sekä osallistumista maasotaan elo-syyskuussa 2014. (4 ja 5) Venäläinen Alexander Žutškovski* totesi, jo vuosien takaisessa teoksessaan ”85 дней Славянска” (Slovjanskin 85 päivää), ettei sodassa ollut kyse taistelusta ”pahoja ukrainalaisia vastaan” vaan Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan. Toimittaja Denis Kazanskii käy laajassa kirjoituksessaan ”’85 дней Славянска’ Жучковского: явка с повинной” läpi Alexander Žutškovskin teosta. (6) Žutškovskin mukaan Igor Girkinin operaatio järjestettiin venäläisen ortodoksioligarkki Konstantin Malofeevin rahoilla ja Vladimir Putinin hiljaisella hyväksynnällä.

Sosiaalisen median aikakaudella ongelmallisia ovat myös uutiset, joissa otsikot johtavat vähintäänkin harhaan, jolloin otsikoiden nostattamilla tunteilla yritetään saada aikaan toimintaa. Toisinaan tämä vain sataa erilaisten disinformaatikkojen ja propagandistien (myös Venäjän) laariin, jotka käyttävät otsikoiden synnyttämää mielikuvaa omien tarkoitusperiensä ajamiseen.

Yllä olevan kuvakaappauksen uutisen kohdalla ensisijaisesti herää kysymys, että miksi Yleisradio valitsee Ukrainan varustamista hyvinkin asiallisesti tarkastelevan artikkelin otsikoksi johdattelevan kysymyksen? (7) Sellaisen, jossa vihjaillen toistuu myös Kremlin narratiivi ”sodan eskalaatiosta”, mikäli Ukrainalle toimitetaan raskasta aseistusta.

Ukrainassa on pian sodittu raskaammin vuoden verran, ja yhtämittaisesti vuodesta 2014, eikä raskaan aseistuksen toimittaminen Ukrainalle ole sotaa eskaloinut. Ainoa eskaloija on Venäjä, tarvitsematta siihen mitään ulkoista kimmoketta. Se voi kyllä rakentaa sellaisen ympärille oman tarinansa, mutta ei tämä tarina tosiasioita muuksi muuta.

Raskas aseistus, kuten taistelupanssarivaunut, auttavat Ukrainaa pääsemään tavoitteeseensa – vapauttamaan kaikki Venäjän miehittämät alueet julman miehityksen ikeestä. Yleisradion kaltaisen mediatalon ei tarvitse Ukrainan sotaa käsittelevissä uutisissa turvautua klikkiotsikoihin tai antaa Venäjän narratiiville yhtään kaikukoppaa.

Oma kysymyksensä on sitten se, että mitä uutisissa on järkevää näyttää ja mitä ei. Otan esimerkiksi MTV 3:n videoraportin Bakhmutin läheltä 31. tammikuuta 2023. (8)

MTV3 operaatioturvallisuutta vaarantaen.

Lyhyestäkin videoreportaasista on mahdollista saada selville kohtalaisesti tietoa alkaen sijainnista ja päätyen siihen millaista kalustoa videolla esiintyy, jonka perusteella havainnoitsijan on mahdollista päätellä mikä joukko-osasto on kyseessä, mikä on niiden reitti ja mitä tällainen toiminta mahdollisesti tarkoittaa. Tässä tapauksessa ongelmallista on sijainti Bakhmutin alueella eli käytännössä alueella, jonka haltuunotosta Venäjä tällä hetkellä taistelee hyvin rajusti. Videon julkaisua ei myöskään voi perustella esim. sillä, että se julkaistiin vasta niin ja niin monen tunnin kuluttua, koska video voi tästä huolimatta kertoa venäläisille asioita tai vahvistaa heidän aiempia olettamuksia tapahtumien kulusta, millä voi olla (on) vaikutusta siihen, mihin suuntaan he omia toimiaan vievät.

Ukrainan operaatioturvallisuus on tähän asti ollut hyvin korkealla tasolla, johon toimittajat yleensä ovat sitoutuneet. Tiedossa on useitakin tapauksia, joissa toimittaja, joka on rikkonut ohjeita vastaan on joko karkotettu maasta tai saanut maahantulokiellon (tai molempia). Luonnollisesti on olemassa pieni mahdollisuus sille, että kyseinen video on luvalla kuvattu ja että sen avulla Ukraina välittää viestiä viholliselleen. Pidän tätä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä vaihtoehtona.

Teemaa tarkastellaan myös sotahistorioitsija Emil Kastehelmen twiittiketjussa. (9)

Kirjoitukseni loppuun lainaan venäläistä tiedustelu-upseeria Igor Girkiniä, joka johti kentältä venäläisten epävakauttamis- ja sotilasoperaatiota Ukrainassa keväällä ja kesällä 2014:

”I was the one who pulled the trigger of this war, - - - If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in Kharkiv, like in Odessa”.

 

Marko   

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009361539.html

2. Bellingcatin raportti ”Putin's Undeclared War Summer 2014 Russian Artillery Strikes against Ukraine”   s. 26, ladattavissa artikkelista Putin's Undeclared War: Summer 2014 - Russian Artillery Strikes against Ukraine.

3. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204

4. https://khpg.org/en/1608808721 

5. https://www.themoscowtimes.com/2014/11/21/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine-a41598

6. https://www.liga.net/politics/opinion/85-dney-slavyanska-juchkovskogo-yavka-s-povinnoy 

7. https://yle.fi/a/74-20013868 

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mtv-n-toimittaja-ukrainassa-venaja-on-bahmutissa-lahella-suurinta-voittoaan-sitten-viime-kesan/8622792#gs.oudu71 

9. https://twitter.com/emilkastehelmi/status/1620713651383697408 

*: Alexander Žutškovskin nimen englannin kielinen kirjoitusasu voi olla monille tutumpi: Alexander Zhuchkovsky. 

#StandWithUkraine 

Bakhmut kestää, mutta kuinka kauan

 

Viime vuoden lokakuussa (25. lokakuuta 2022) kirjoitin blogin Bakhmut kestää, johon mennessä ukrainalaiset olivat puolustaneet jokaista nyppylää ja risteystä Bakhmutin ympäristössä yli kahden kuukauden ja kolmen viikon ajan. Tänään, kolmisen kuukautta myöhemmin, taistelut kaupungista jatkuvat edelleen venäläisten koettaessa saarrostaa ja eristää kaupungin ja kaupunkia puolustavat joukot. Syksyyn verrattuna venäläiset ovat edenneet Bakhmutin ympäristössä useiden kilometrien verran – puolustajien kannalta huolestuttavinta on venäläisten eteneminen pohjoisessa. Taannoin venäläiset valloittivat PMC Wagnerin palkkasotilaiden johdolla Soledarin kaupungin, nyt ne ovat edenneet Blahodatneen – ottaen kylän haltuunsa ja kylästä etelään Krasna Horan itä- ja eteläpuolelle Bahmutka joen äärelle ja paikoin joen ylikin. (1 ja 2) Huolestuttavinta venäläisten eteneminen on Bakhmutin eteläpuolella, jossa venäläiset ovat etenevät kohti Tšasiv Jar’ia ja kaupungin eteläpuolitse kulkevaa länsi-itä-suuntaista pikatietä (H-32, joihinkin karttoihin tie on merkitty T0504), joka on tärkeimpiä huoltoreittejä Bakhmutiin. Tällä hetkellä venäläiset ovat lähimmillään reilun kilometrin päässä tiestä Bakhmutin eteläpuolella, Tšasiv Jar’in alueella tien ja rintamalinjan väliä on reilut 3500 metriä.

Tuhoutunut Soledar, Bakhmutista pohjoiseen. (3)

Venäläisten kohteena näyttää myös olevan Tšasiv Jar’ista lounaaseen sijaitseva Kostjantynivka, jonka saavuttamisen jälkeen Venäjän olisi mahdollista vaikuttaa Ukrainan asevoimien ja ukrainalaisten huoltoon alueella laajemminkin. Kostjantynivka on radanvarsikaupunki, yksi avainkohteista edetessä kohti Kramatorskia pohjoisessa, mutta lyhyellä aikavälillä merkittävin vaikutus kaupungin ympäristöön etenemisellä olisi mahdollisuus vaikuttaa Toretsk-Pivnitšne-alueen asutuskeskittymään vuonna 2014 alkaneen sodan rintamalinjan tuntumassa (ja osin rintamalinjalla).

Paikallisesti venäläisten eteneminen näyttäytyy menestyksenä ja sellaisena venäläispropaganda koettaakin tämän esittää, mutta suuressa kuvassa, jos siis tarkastelemme Venäjän tavoitteita vajaa vuosi sitten sen aloittaessa usean rintaman hyökkäyssodan Ukrainaan, ja jolloin Venäjän sodanjohdon tavoitteena oli kukistaa Ukraina muutamassa päivässä, niin… No, kuten alla olevaa karttaa katsomalla voi päätellä, Venäjän tavoitteet ovat mitättömät vuodentakaiseen. Nyt se taistelee taloista, risteyksistä ja maantiesilloista siinä missä kukkuloista ja kaivosten jätemaakasoista (ukr. терикон).

Meidän kaikkien on kuitenkin syytä huomioida se, että vaikka Venäjä on pakotettu muuttamaan tavoitteensa Ukrainassa – kiitos ukrainalaisten urhean vastarinnan – Venäjän on edelleen mahdollista aiheuttaa ukrainalaisille ja Ukrainalle mittavaa tuhoa ja kärsimystä hyökkäyksillään siviilikohteita ja kriittistä infrastruktuuria vastaan. Edellinen huomioiden, meidän kaikkien tavoitteena tulisi olla Venäjän ajaminen kaikilta miehittämiltään alueilta ja sen sodankäyntikyvyn merkittävä heikentäminen.

Kuinka kauan Bakhmut kestää

Kysymysmuotoinen väliotsikko on luonnollisesti retorinen. Vladimir Putin on antanut määräyksen Donetskin alueen valtaamisesta kokonaan maaliskuuhun mennessä. Saavuttaakseen tavoitteensa venäläisten on kyettävä valtaamaan Bakhmut ja monta muuta kaupunkia ja kylää – paikoin hyvinkin haasteellisella alueella – reilussa kuukaudessa. Venäjää lainkaan aliarvioimatta, enpä lähtisi lyömään vetoa sen puolesta, että se saavuttaa Putinin asettaman tavoitteen. Mikäli näyttää siltä, että se ei saavuta tavoitetta, tai ei edes pääse lähelle sitä, tulemme todennäköisesti näkemään lukuisia Venäjän toteuttamia kostoiskuja ympäri Ukrainan.

Ukrainalaisen Konstantin Mašovetsin (eversti evp.), mukaan Venäjä on aloittanut jo hyökkäyksen valmistelut ja tämä näkyy kiihtyneenä toimintana Bahmutin alueen lisäksi rintaman muillakin lohkoilla, kuten Siverskin ja Kreminnan alueella Bakhmutista pohjoiseen sekä Vuhledarissa miehitetyn Donetskin lounaispuolella. Edellisten lisäksi, Venäjä valmisteluihinsa liittyen, on toteuttanut pienemmillä osastoilla paikallisia hyökkäyksiä etelärintamalla, Zaporižžjan alueella.

Venäjä on myös keskittämässä miehitetyn Luhanskin pohjoisosiin sekä miehitetyn Donetskin itäosiin joukkoja Venäjältä ja Valko-Venäjältä, kuten vajaat kolme kuukautta koulutuksessa olleen  Kaartin 1. panssariarmeijan, 2. kaartin motorisoidun divisioonan sotilaita (divisioonan vahvuus on yli 12 tuhatta sotilasta).

Venäjän etu miehitetyn Itä-Ukrainan alueella on se, että sen on mahdollista toimittaa rautateitse merkittäviä määriä materiaalia alle 100 km päähän rintamasta, kuitenkin Ukrainan säännöllisen vaikutuskyvyn ulottumattomiin. Tarvittaessa Venäjän on mahdollista täydentää materiaalivarastojaan suhteellisen hyväkuntoisia teitä pitkin Venäjällä sijaitsevista tukikohdista käsin. Venäjä oli perustanut Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumaan, Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueille sekä Kamensk-Šahtinskin alueelle materiaalivarastoja miehitetyn Itä-Ukrainan alueella operoiville joukoille, 1. ja 2. armeijakunnalle. Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella sijaitsee Venäjä maavoimien 91. materiaalivarasto (sotilasyksikkö nro. 48670). Aiheesta enemmän blogissani Donin operatiivinen ryhmä Ukrainan rajalla, julkaistu 1. maaliskuuta 2020.

Se, ettei Ukraina kykene vaikuttamaan säännöllisesti Venäjän logistiikkaan syvällä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla mahdollistaa omalta osaltaan sen, että Venäjä pystyy jatkamaan miehistöä ja kalustoa kuluttavaa hyökkäyssotaa Bakhmutin rintamalohkolla. Venäjän on mahdollista toimittaa miehiä, kalustoa ja muuta materiaalia Bakhmutin lohkolle Luhanskin kautta idästä sekä Debaltseven kautta kaakosta. Lisäksi Venäjän paikalliset operaatiot Horlivkan länsipuolella omalta osaltaan sitovat ja kuluttavat ukrainalaisjoukkoja.

Sama on havaittavissa Donetskin alueella, jonne Venäjä on kyennyt jälleen kokoamaan miehiä, kalustoa ja materiaalia paikallista läpimurtoyritystä varten Vuhledarin lohkolle sekä Donetskin (kaupunki) lounais-länsi-luode-sektorille. Donetskin alueelle Venäjä saa materiaalia Amvrosijivkan sekä etelämpää Mariupolin kautta. Varalla on myös pidempi itäinen reitti, toimittaa materiaalia maanteitse Kuibyshevosta, Venäjällä, Snižnen kautta länteen ja pohjoiseen.

Kääntääkseen tilanteen itselleen edulliseksi, Ukraina tarvitsisi kalustoa, jolla vaikuttaa säännöllisesti (käytännössä päivittäin) vähintään 150 kilometrin syvyydelle Venäjän miehittämillä alueilla. Tällöin Venäjän ei olisi mahdollista toimittaa Donetskin alueelle rautateitse juurikaan materiaalia, kuten ei Luhanskinkaan alueelle ilman merkittäviä riskejä.

Riittävän syvälle ulottuva vaikutuskyky takaisi Ukrainalle myös sen, että sen olisi mahdollista iskeä Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan alueella kaikkiin merkittäviin huoltotukikohtiin sekä materiaalivarastoihin. Näin sen olisi mahdollista pakottaa Venäjä pyörille koko miehitetyn Itä-Ukrainan alueella, mukaan lukien koko miehitetty Donetskin oblastin alue Asovanmeren pohjoisella rannikolla.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tähän mennessä osoittanut sen, ettei Venäjän valtiojohdolla ole minkäänlaista exit-suunnitelmaa hyökkäyssodasta, samalla se on myös osoittanut sen, että maan valtiojohto on valmis uhraamaan venäläisiä jatkossakin mielipuolisissa hyökkäyksissä, joissa sen haltuun päätyy – uhrauksiin nähden – vähäisiä maa-alueita. Valmius uhrata joukkoja johtuu siitä, että Venäjällä tarkastellaan tappioita tyystin toisesta näkökulmasta. Heille (meidän näkökulmasta katsoen) epäinhimilliseltä tuntuva ihmishenkien uhraus on hyväksyttävää, jos sen avulla saavutetaan tavoitteet. Tämä huomioiden on Ukrainalle syytä toimittaa sellaista kalustoa (ja riittäviä määriä), joilla sen on mahdollista:

a) vaikuttaa riittävän syvälle selustaan.

b) toteuttaa läpimurtoon tähtääviä offensiiveja, joiden avulla Ukrainan on mahdollista vapauttaa kaikki Venäjän miehittämät alueet – myös Krimin niemimaan.

Kehittyneitä asejärjestelmiä, joilla ukrainalaiset kykenevät muuttamaan sodankulkua samalla tapaa kuin keväällä ja etenkin kesällä 2022 lännestä saadun tykistön ja raketinheitinjärjestelmien avulla, on Ukrainalle toimitettava enemmän ja siten, ettei keskusteluun toimittamisesta käytetä aikaa viikkoja tai kuukausia. Mitä nopeammin tällaisia asejärjestelmiä toimitetaan Ukrainalle, sitä nopeammin ukrainalaisten kärsimykset helpottuvat ja lopulta päättyvät, kun Venäjä on lyöty rajojen taa. Ja mielellään saatettu sotilaallisesti siihen tilaan, ettei sen hallinto kykene merkittäviin sotilasoperaatioihin vuosiin, joka aika Ukrainan lisäksi lännessä on syytä käyttää hyväksi ts. usean maan on aloitettava mittavat varusteluohjelmat – itse asiassa ne olisi pitänyt jo aloittaa. Tähänastisen sodan Ukrainassa on pitänyt osoittaa meille se, että on viisasta pitää yllä valmiutta perinteiseen, konventionaaliseen, sotaan, jossa ampumatarvikkeiden kuin myös asejärjestelmien kulutus on suurta. Ihmisistä, jotka asejärjestelmiä käyttävät, puhumattakaan.

Venäjän tappioista

PMC Wagnerin monivuotinen rahoittaja ja taustahahmo Jevgeni Prigožinin antoi täyden kunnian Soledarin valtauksesta rahoittamansa yhtiön palkkasotilaille – mikä tekona todennäköisesti lisäsi jännitettä hänen ja Venäjän asevoimien johdon välillä. Yhdysvaltalaisen viranomaisarvion mukaan PMC Wagner on menettänyt tähän mennessä taistelusta Bakhmutista kaatuneina noin 4000 taistelijaa ja haavoittuneina jopa yli 10 000 taistelijaa. (4) Meidän on ehkäpä vaikea ymmärtää tällaista uhrausta, jotta yksi – varsin pieni – kaupunki, Soledar, on saatu vallattua. Se, että Venäjä on valmis uhraamaan tuhansia sotilaita yhden kaupungin valtaamiseksi on todennäköisesti yksi niistä asioista, mikä on yllättänyt huomattavan osan läntisistä asiantuntijoista, poliitikoista puhumattakaan. Kuten aiemmin totesin, Venäjällä asioita tarkastellaan aivan toisesta näkökulmasta. Tulos on tärkeintä, ei se kuinka se saavutetaan. Lähteistä riippuen Venäjä menettää tällä hetkellä Bakhmutin alueella kaatuneina päivittäin 200-300 miestä.

Nyt kuitenkin on viitteitä siitä, että esim. PMC Wagnerin taisteluosastoiden tappiot ovat nousseet niin suuriksi, ettei niitä enää voida korvata värvättävillä vangeilla. Tätä voi myös indikoida se, että PMC Wagner on aloittanut kampanjan Yhdysvalloissa, saadakseen vapaaehtoisia värväytymään siihen kuin myös se, että täydennysmiesten puutteen vuoksi PMC Wagnerin taisteluosastoja suunnitellaan vedettävän Bakhmutin alueelta. Tällä hetkellä Venäjän sodankäyntitapa (runsas iskuosastojen käyttö) Bakhmutin lisäksi myös Vuhledarissa on sellainen, että sen miehistötappiot tulevat olemaan suuret jatkossakin. Kysymys kuuluukin, että pystyykö se korvaamaan tappionsa (mahdollisella) uudella liikekannallepanolla? Huomioitavaa on myös se, että Venäjän sodankäyntitavasta ja tappioista johtuen seuraus voi olla se, että jos joukot eivät saa riittävästi täydennyksiä, edessä voi olla romahdus. Mikäli Ukrainalla on kykyä hyödyntää tilanne tuolloin, on hyvinkin mahdollista, että tulemme näkemään Harkovan rintaman toisinnon, jolloin venäläiset vetäytyivät paikoin paniikinomaisesti.

Luonnollisesti olen huolissani Ukrainan tilanteesta. Toivoisin lännen toiminnan olevan enemmän proaktiivista, jolloin Ukrainan poliittisen johdon ei tarvitsisi käyttää viikkoja keskusteluun toimitettavasta aseavusta, että lännessä ymmärrettäisi Ukrainan todelliset tarpeet ja toimittaisi sen mukaisesti. Aivan kuten pääministeri Sanna Marin totesi Davosissa: ”We don't know when the war end but we need to make sure that this will end with Ukraine's win”. (5)

Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta sota päättyy Ukrainan voittoon!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/NOELreports/status/1619623432597172225

2. https://kyivindependent.com/news-feed/wagner-forces-claim-russian-capture-of-blahodatne-near-bakhmut-ukraine-denies 

3. https://twitter.com/Fatassinari/status/1619733588848820225 

4. https://www.theguardian.com/world/2023/jan/06/putin-ally-fighting-to-control-salt-and-gypsum-mines-near-ukraine-city-of-bakhmut-says-us 

5. https://twitter.com/ukraine_world/status/1615424860934574096 

Lähteinä hyödynnetty myös The Institute for the Study of War’ia, Ukrainan sota -ryhmän Facebook-sivua, MilitaryLand.net-verkkosivua ja @DefMon3 -twittertiliä sekä The Guardianin artikkelia. 

#StandWithUkraine 

Venäjä: propagandasta valtioterrorismiin

 

Venäjän 24. helmikuuta 2022 käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla Venäjä on toteuttanut erilaisia operaatioita myös kolmansissa maissa, eräissä tapauksissa kyse on pidempiaikaisen vaikuttamisen hedelmien keräämisestä. Tällaisina voidaan pitää äänestyksiä YK:ssa ja muissa monikansallisissa organisaatioissa, joissa Venäjään myönteisesti suhtautuvat henkilöt tai valtiot ovat äänestäneet Venäjää hyödyttävällä tavalla. Yhteiskuntien ollessa kyseessä, taustalla on usein Venäjän toimet viime vuosina, jolloin se on pyrkinyt korruptoimaan niitä tai se on toimittanut korruptoituneiden valtioiden johdoille ”turvapalveluita” palkkasotilaiden muodossa. Vastapalveluina Venäjälle nämä maat ovat konkreettisen hyödyn rinnalla tarjoilleet hyvin usein Venäjää miellyttävää äänestyskäyttäytymistä kansainvälisissä organisaatioissa. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan, vähäisiä viittauksia lukuun ottamatta tarkastele tällaista toimintaa, vaan Venäjän aggressiivisempia toimia, joita se on kohdistanut Ukrainaa tukevaan läntiseen yhteisöön.

Venäjän aggressioiden rinnalla huomioin myös maan harjoittaman propagandan tuoreita tuulahduksia, joiden yhtenä tavoitteena näyttäisi olevan epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sitä tukevien länsimaiden välille. Tässä työssä Venäjää avustavat myös lukuisat läntiset ”hyödylliset idiootit”, joista osa työskentelee rahan tahi jonkin muun syyn tähden Venäjän eduksi mutta joukossa on myös heitä, jotka itsekkäistä tai omaa ideologiaa tukevista syistä päätyvät toimimaan tavalla, joka hyödyttää myös Venäjää. Venäläiset taasen ovat taitavia hyödyntämään tällaisia tapauksia ja antamaan tilaa tällaisten tarinoiden leviämiselle. Toisinaan päädytään tilanteeseen, jossa läntinen yksityishenkilö päätyy kenties hyvinkin omahyväisistä syistä yhdeksi rattaaksi Venäjän propagandakoneistoon saadessaan esim. esiintymistilaa (tai muuta julkisuutta) jossain venäläisessä mediassa. Tästä meiltä löytyy esimerkkejä Suomestakin, jossa todennäköisesti hyvin opportunistisista syistä päädytään tilaan, jossa antaa kasvonsa ja äänensä – mahdollisesti jopa tekonsa – venäläismedian hyödynnettäväksi ja lopulta osaksi propagandaa. Yksinkertaisimmillaan tällainen teko voi olla NATO-lipun poltto. (1) Aloittakaamme kuitenkin Venäjän läntiseen yhteisöön kohdistamista aggressioista.

The New York Timesin uutista, jossa kerrottiin yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten viranomaisten epäilevän venäläisagenttien olevan Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan taustalla ja käyttäneen operaattorina venäläistä äärijärjestöä, alla ote Keskisuomalaisen uutisesta:

”Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset viranomaiset uskovat, että venäläiset tiedusteluviranomaiset suunnittelivat Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan ja teettivät sen venäläisellä äärijärjestöllä. - - -

New York Times -lehden mukaan Venäjän tiedustelupalvelun agentit teettivät postipommikampanjan Venäjällä sijaitsevalla, äärikansallismielisellä ja puolisotilaallisella Venäjän keisarillisella liikkeellä, joka Yhdysvalloissa on määritelty terroristijärjestöksi.” (2)

Viime vuoden loppupuolella Espanjassa, useat Ukrainaan suoraan tai välillisesti liitettävät kohteet vastaanottivat epäilyttäviä, kirjepommeiksi tunnistettuja, lähetyksiä. Yhden tällaisen kirjepommin räjähdyksessä loukkaantui Ukrainan Madridin-suurlähetystön vartija. (3) Venäjän keisarillinen liike, äärijärjestö, jolla venäläiset teetättivät kirjepommikampanjan tunnetaan kenties paremmin englanninkielisellä nimellä Russian Imperial Movement (lyh. RIM) – venäjäksi Русское имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID). RIM:in Espanjan verkostoon kuului ainakin Partido Demócrata Nacional de España (lyh. PDN), mutta liike toimi aktiivisesti muidenkin eurooppalaisten valtioiden alueella aina Pohjoismaita myöten.

Syksyllä 2015 RIM:in johtoon kuulunut Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen vieraana. Vierailun yhteydessä PVL sai venäläistaholta rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten. (4) Seuraavan vuoden elokuussa kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsentä, Anton Thulin ja Viktor Melin, matkasivat Helsingin kautta Pietariin RIM:in Partizan kurssille, jolla osallistujille opetettiin pommien tekoa ja aseiden käyttöä. Thulin ja Melin olivat Venäjällä 11 vuorokautta, jonka jälkeen he palasivat takaisin Ruotsiin. Ruotsissa kaksikko yhdessä kolmannen henkilön kanssa teki pommi-iskuja (tai niiden yrityksiä) useisiin kohteisiin Göteborgin alueella. (5)

RIM:in sotilas- ja terrorikoulutus järjestetään Partizan kurssin (leirin) nimellä Pietarissa sekä ympäröivällä Leningradin alueella. Sotilaallisen toiminnan vastuuhenkilönä on Denis Gariev, joka itsekin on sotinut Itä-Ukrainassa Venäjän proxy-joukoissa vuosia sitten Imperial Legionin riveissä. Muutama vuosi sitten saksalainen Focus uutisoi, saksalaisiin viranomaislähteisiin viitaten, RIM:in leirillä koulutetun saksalaisia äärioikeistoon kuuluvia henkilöitä, kuin myös ruotsalaisia ja suomalaisia. (6) Uutinen oli sikäli puutteellinen, ettei siinä osoitettu mitään konkreettista todistetta suomalaisten osallistumisesta leirille (ja siirtymisestä tämän jälkeen sotimaan Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin). Suomestakin on värväytynyt Johan Bäckmanin kautta vuodesta 2015 eteenpäin henkilöitä Venäjän proxy-joukkoihin taistelijoiksi ja propagandisteiksi, (7) mutta ymmärtääkseni Bäckmanin värväämien henkilöiden reitti on eri kuin Partizan leirillä kouluttautuneiden henkilöiden.

Venäjä on toteuttanut tämän vuosituhannen puolella lukuisia operaatioita Euroopan alueella – operaatioita, joissa on kuollut ja vammautunut ihmisiä tai tuhoutunut mittavia määriä materiaalia. Niinpä onkin mielenkiintoista, jos Venäjän tämänkään operaation jälkeen lännen reaktiot eivät poikkea tavanomaisesta, jota voi pitää – yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta – maltillisina. Poikkeuksena voidaan pitää lännen reaktiota Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytysyrityksen jälkeen, jossa venäläisten operaattoreiden piittaamattomuus koitui sivullisten kohtaloksi, yhden kuollessa. (8) Lännen liiallinen passiivisuus, voi näyttäytyä Vladimir Putinille heikkoutena, mikä voi vain yllyttää voimakkaampiin tekoihin.

Venäjällä on jo pidemmän aikaa nähty asia siten, että maa on sodassa Natoa (länttä) vastaan, jollaisena tilannetta ei nähdä läntisessä maailmassa – ehkäpä kuitenkin pitäisi ja suhteuttaa omat vastatoimet vastaamaan tilannetta. Ja jos ei nyt suoraan vastata sotilaallisella voimalla, niin olla omissa vastatoimissa määrätietoisempi ja aggressiivisempi, ja näyttää se myös. Tänään tarvittavat signaalit Venäjälle voidaan myös antaa, toimittamalla Ukrainalle riittävästi oikeanlaista aseistusta, jotta maa voi lyödä Venäjän rajojensa ulkopuolelle ja samalla aiheuttaa sille riittävän suuret tappiot, ettei se toivu niistä vuosiin. Mikäli tällainen lyöminen ei koidu Putinin hallinnon lopuksi, se vähintäänkin siirtäisi Venäjän seuraavaa mittavampaa offensiivia vuosilla eteenpäin. Meidän on kuitenkin varauduttava siihen, että niin kauan kuin Venäjä hallitsevat imperialistiset pyrkimykset, edessä tulee olemaan aika, jolloin se pyrkii laajentamaan alueitaan. Imperialististen pyrkimysten juuriminen Venäjältä vaatisi ehdottomasti sukupolvien ylittävän työn ja kollektiivisen itsetutkiskelun ja menneisyyden läpikäynnin.

Selkeiden terroritoimien rinnalla Venäjä pyrkii vaikuttamaan länteen sekä hajottamaan läntistä rintamaa erilaisten vaikuttamistoimien – hybridisodankaltaisten toimien kautta, joilla se pyrkii lyömään kiilaa valtioiden sisälle kuin myös valtioiden ja liittoumien jäsenmaiden välille. Euroopassa, EU:n sisällä tämä näkyy Unkarin vastahankana ja Viktor Orbánin entistä itsevaltaisempina toimina, joista osa voi vain olla Putinin toimien kopiointia ja toistoa, ilman, että niihin on suoranaisesti ohjeistettu Unkarin rajojen ulkopuolelta. Viimeisimpänä huolestuttavana toimena voidaan pitää puhdistuksia Unkarin asevoimien johdossa, jonka seurauksena Nato-myönteisiä korkea-arvoisia upseereja on erotettu (painostettu eroamaan). (9)

Venäjä on myös taitava ruokkimaan Euroopan omaa ”ruutitynnyriä”, Balkanin aluetta. Mikäli entisen Jugoslavian alueella ilmenee jännitteiden kasvua tai suoranaisia yhteenottoja, niin on enemmän kuin todennäköistä, että Venäjällä tai jollain venäläisellä ryhmittymällä on sormensa pelissä. Ja vaikka operaattori olisikin jokin ryhmittymä Venäjältä, on aina huomioitava se, että taustalla voi piillä Venäjän valtiollinen operaatio vrt. kirjepommikampanja Espanjassa tai Yön susien näyttävät kulkueet ja operaatiot lukuisissa eurooppalaisissa valtioissa ennen koronapandemiaa ja siitä seurannutta rajojen sulkua ja toiminnan vaikeutumista.  Viime vuonna EU kohdisti lopulta sanktioita myös Yön susiin, mikä estää sen demonstraatiot ja moottoripyöräparaatit EU:n alueella. (10) Venäjän kädenjälki näkyy myös Montenegron vuoden 2016 vallankaappausyrityksessä, sen juonitellessa vallankaappausta yrittäneen ryhmän taustalla salamurhatakseen Montenegron tuolloisen pääministerin Milo Đukanović’in 16. lokakuuta 2016 pidettyjen parlamenttivaalien yhteydessä. Lähteiden mukaan Venäjä oli masinoinut suunnitelman, jolla murhasta ja vallankaappausyrityksestä olisi voitu syyttää venäläismielisiä nationalisteja, mikäli suunnitelma epäonnistuu. (11)

Yön sudet marssivat Bosnian Serbitasavallassa tammikuun 9. 2023 Serbitasavallan päivänä, kyseessä todennäköisesti serbialaisen alajaoston jäsenet. (12)

Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin propagandan sekä erilaisten operaattoreiden ja hyödyllisten idioottien avulla – tässä kohdin meidän on kuitenkin muistettava se, että Venäjän propagandaa jakava henkilö ei välttämättä työskentele Venäjälle, hän omaa etua ajaakseen toistaa Venäjän propagandaa tai tekee tekoja, jotka hyödyttävät Venäjää tai jotain kolmatta tahoa. Ruotsissa nähtyä Koraanin polttoa edelsi performanssin järjestäjän, tanskalaisruotsalaisen äärioikeistopoliitikko Rasmus Paludanin tunnin mittainen monologi, jossa hän arvosteli islamia ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa. (13) Teko todennäköisesti vaikeuttaa entisestään Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointia Turkissa, mutta kiertoteitse se hyödyttää myös Venäjää vaikeuttaessaan Ruotsin asemaa mutta samalla myös Suomen omaa Nato-prosessia ja rapauttaessaan Naton omaa arvovaltaa. Paludanin Koraanin poltto performanssin taustalta paljastuikin lopulta kiinnostava yhteys rahoittajana toimineen toimittaja Chang Frickin kautta Venäjän valtio-omisteiseen mediaan kuin myös Ruotsidemokraatteihin, joka puolueena kieltää olleensa demonstraation taustalla. (14)

Teon seurauksien paljastuttua, Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin todettua, että Ruotsin on turha odottaa tukea Nato-jäsenyydelle. On ehkäpä syytä pohtia, että onko vastaava mahdollista myös Suomessa? Löytyykö täältä halua, kampittaa Nato-prosessia vastaavalla tapaa? Valitettavasti löytyy, ainakin mikäli vastamedioihin kuuluvan Reformi-studion ns. vastaavaa päätoimittajaa Panu Huuhtasta on uskominen. Huuhtanen kuuluu Johan Bäckmanin pitkäaikaisiin yhteistyökumppaneihin. 

Kuvakaappaus Panu Huuhtasen twitter-tili.

Toimet ja lausunnot, joilla pyritään heikentämään Ukrainan asemaa, palvelevat luonnollisesti Venäjää. Tällaisena toimena voidaan pitää Valta kuuluu kansalle puolueen 2. varapuheenjohtajan Jarno Vähäkainun twiittiä (kuvakaappaus alla), jossa hän vaatii Ukrainan aseistamisen lopettamista. Hänen kaltaisiaan poliitikkoja tai poliittisia aktivisteja löytyy lukuisista EU-valtioista, joukossa irlantilaismeppien Mick Wallace ja Clare Daly päättäjiä kuin myös puolalaisten Marcin Osadowskin ja Wojciech Olszańskin (tunnetaan myös nimellä Aleksander Jabłonowski). Puolalaiset Osadowski ja Olszański perustivat maahan oman ”televisiokanavan” sen jälkeen, kun heidän YouTube-tilinsä suljettiin. Kumpikin on osallistunut aktiivisesti niin rokotevastaiseen kampanjointiin kuin myös Valko-Venäjän diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan poliittisten vastustajien vainoamiseen. Puolalaisena nationalistina itseään pitävä Olszański kannattaa myös liittoa Vladimir Putinin kanssa – hänestähän tulee mieleen useampikin suomalainen isänmaallisena itseään pitävä, jotka mieluusti liittoutuisivat nyky-Venäjän kanssa.

Yksittäisenä tekona twiitti olisi hyvin vähämerkityksellinen mutta huomioidessamme puolueen (VKK) toiminnan ja lähestyvät eduskuntavaalit, niin tällaiset toimet omalta osaltaan ajavat asiaansa hyödyttäen samalla myös Venäjää. Tämäkin twiitti, samalla kun pyrkii heikentämään Ukrainan asiaa synnyttää myös sisäistä konfliktia vaalien alla puolueiden, äänestäjien ja erilaisten aktivistiryhmien välille, jonka ympärille pahantahtoisen tahon on helppoa rakentaa omaa tarinaansa. Ja Venäjällä tätä pahaa tahtoa on, ilmassa alkaa olla myös viitteitä siitä, että Suomeakin kohtaan Kreml on rakentamassa näytelmää, jossa venäläiset ovat uhreja.

Venäjän propagandan eräänä tavoitteena on pyrkimys osoittaa Ukrainan olevan epäluotettava ja valtiona heikko liittolainen, jossa työssä Venäjä käyttää hyväksi sen läntisten operaattoreiden ohella suurta joukkoa hyödyllisiä idiootteja, jotka omaa etua ajaakseen tarjoutuvat levittämään venäläispropagandaa. Luonnollisesti joukkoon kuuluu myös henkilöitä ja ryhmiä, joiden vaikuttimet ovat ideologisia – monia laitavasemmalle sijoitettavia puolueita, liikkeitä ja aktivisteja ajaa eteenpäin läntisen imperialismin vastustaminen. (15) Samalla he sulkevat silmänsä venäläiseltä imperialismilta, osa jopa kiistää kokonaan sen olemassaolon.

Venäjää palvelee myös epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sen läntisten rajanaapureiden välillä, johon se pyrkii konkreettisten tekojen kuin myös vaikuttamisen ja propagandan keinoin. Alla oleva kuvankaappaus Johan Bäckmanin twiitistä toimikoon yksinkertaisimpana esimerkkinä siitä, millaisin keinoin Venäjä pyrkii luomaan jännitteitä Ukrainan läntisten tukijoiden ja Ukrainan itsensä välille.

Karttojen kautta vaikuttamista ja häirintää Venäjällä on harjoitettu jo vuosien ajan, mutta se on pyrkinyt luomaan jännitteitä myös aktiivisin keinoin. Esim. Užhorodissa Taka-Karpatiassa sijainneen kulttuurikeskuksen tuhopoltto, josta syytettiin kolmea puolalaiseen, Venäjää tukevaan äärioikeistoon kuulunutta miestä. Teon tilaajana pidettiin, edesmennyttä, saksalaista Manuel Ochsenreiteria, jolla oli tiiviit yhteydet saksalaiseen äärioikeistolaiseen Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puolueeseen sekä Venäjän valtionmedioihin. Ochsenreiter asuikin viimeiset aikansa Venäjällä. AfD puolueena on tunnettu näkyvästä Venäjän tukemisesta sekä Venäjää myötäilevistä kannanotoista ja teoista.

Luonnollisesti Venäjä pyrkii vääristelevän sotapropagandan avulla hyökkäämään Ukrainaa ja länttä vastaan. Näissä pyrkimyksissä se jää usein hyvinkin nopeasti valehtelusta kiinni, millä ei kuitenkaan ole merkitystä Venäjälle. Sen tarkoituksena ei edes ole kuvata omaa näkemystä, vaan propagandan tarkoituksena on tuhota totuus, saada aikaan tila, jossa ihmiset menettävät luottamuksen kaikkeen uutisointiin, mikä palvelee Venäjää parhaiten. Lausuntojen kuin myös tekojen kautta Venäjä voi myös valehdella silmää räpäyttämättä ja hyvin räikeästi – kuten olemme nähneet lukuisia kertoja viime vuosien kuluessa. Esim. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seurannut Venäjän valtiorahoitteisten medioiden disinformaatio- ja propagandavyöry, jota Kreml omilla lausunnoillaan tuki. Venäjä, piittaamatta sivullisille aiheuttamastaan kärsimyksestä, jatkaa edelleenkin valehtelua tämänkin tapauksen yhteydessä.

Venäjän Ukrainaan kohdistama propaganda on yksinkertaisimmillaan yllä olevien esimerkkien kaltaista. Siitä huolimatta, että Venäjä näissäkin tapauksissa jää kiinni ns. housut nilkoissa, uppoavat nämäkin tarinat sen tukijoihin. Näiden rinnalla näkee myös lyhyitä näyteltyjä videoita, joissa ukrainalaissotilaat tai -upseerit esitetään hyvin huonossa valossa. Tällaisten kehnosti toteutettuja videoita ei luulisi kenenkään ottavan todesta, mutta todennäköisesti nekin vahvistavat ainakin joidenkin venäläisten ja heitä tukevien näkemystä omasta ylemmyydestään ukrainalaisiin verrattuna.

Toisaalta lännessä Venäjän tarinaa levittävät myös salaliittoteoreetikot ja sellaisiin uskovat, joita voi ajaa eteenpäin epäluottamus läntisiin hallituksiin ja kuvitelma taustalla piilevästä juutalaisesta salaliitosta, johon etenkin äärioikealla näytetään uskovan, tai syvästä valtiosta (deep state) jne. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä itsessään ole Kreml-myönteisiä, mutta omaan viiteryhmään ja laajemmallekin levittävät tarinaa, joka tällä hetkellä hyödyttää Venäjää ja jota se täten ruokkii hyödyntämällä omia operaattoreitaan. Esim. Janus Putkonen on oivallinen esimerkki Venäjälle työskentelevästä operaattorista. Hänen omat projektinsa ennen vuotta 2015 ja siirtymistä Venäjän palvelukseen miehitettyyn Donetskiin, nivoutuivat salaliittoteorioihin ja vastamedia-toimintaan. Pidän mahdollisena, että Venäjällä on kartoitettu vuosien ajan potentiaalisia operaattoreita läntisten vastamedia-toimijoiden sekä bloggareiden joukosta, ja potentiaalisimpia ryhdytty lähestymään hienovaraisesti. Putkosen kaltaisilta löytyy usein taustalta syitä, joihin tarttua kiinni ja tätä kautta saada henkilö omalle puolelle tai toimimaan avustajana tms.

* * *

Palaan tulevaisuudessa tarkemmin sellaisiin Suomea koskeviin havaintoihini, joissa katuaktivismin ja vaalityöskentelyn avulla tarkoituksellisesti pyritään rikkomaan yhteiskunnallista koheesiota. Tässä asiayhteydessä tarkoituksellisena pidän toimintaa, joka on pitkäjänteistä ja tietoista toimintaa. Tällaista ei mielestäni ole yksittäinen protesti mielenosoituksessa tms. sen sijaan sitä on toistuva, vuosia jatkunut disinformatiivisen viestin jakaminen ja voimistaminen omin toimin.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. Serbiasta käsin toimivan Djuki San’in youtube-video Juha Korhosen Nato-lipun poltosta.

2. https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/5673056 

3. https://www.karjalainen.fi/ulkomaat/espanjan-paaministerillekin-lahetettiin-kirjepommi-myos-sotilastukikohdasta-loytyi-epailyttava-paketti 

4. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html 

5. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

6. https://www.focus.de/politik/ausland/rechtsextreme-lager-deutsche-neonazis-ueben-terrorkampf-in-sankt-petersburg_id_12067019.html

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://www.theguardian.com/news/2018/dec/26/skripal-poisonings-bungled-assassination-kremlin-putin-salisbury

9. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009343190.html 

10. https://euobserver.com/ukraine/155576 

11. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005095264.html 

12. https://twitter.com/ivanastradner/status/1612442943981240322 

13. https://www.kymensanomat.fi/uutissuomalainen/5671403 

14. https://www.opendemocracy.net/en/odr/don-t-ignore-left-connections-between-europe-s-radical-left-and-ru/ 

Kirjoituksessa hyödynnetty myös Roman Skaskiw’in artikkelia Nine Lessons of Russian Propaganda sekä blogejani Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot ja Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa? 

Djuki San’in uutinen Juha Korhosen Nato-lipun poltosta.

#StandWithUkraine 

Tammikuussa 2022 Venäjä valmistautui sotatoimien eskalointiin Ukrainassa

 

Vuosi sitten tammikuun 15. päivänä julkaisin enteilevän blogin ”Neuvottelukierros käyty – Venäjä valmistautuu sotatoimien eskalointiin Ukrainassa”, päättäen kyseisen kirjoitukseni aprikoivaan toteamukseen –

Viime viikkojen tapahtumien perusteella, tulen entistä useammin miettineeksi sitä, että onko arpa nyt heitetty ja Venäjällä Vladimir Putinin hallinto siirtynyt tilaan, josta ei ole enää mahdollista vetäytyä ilman, että menettää kasvonsa, että jonkin asteinen voitto on saavutettava – ja koska neuvottelupöydässä länsi ei Putinin uhkavaatimusten edessä taipunut, jäljelle ei juurikaan jää vaihtoehtoja –

henkisesti olin valmistautunut Venäjän taholta tapahtuvaan sotatoimien eskalointiin jo pidemmän aikaa. Viime vuoden tammikuun alku osoitti konkreettisella tapaa sen, että tie oli kuljettu loppuun, että väistämätön tulisi tapahtumaan jossain vaiheessa lähitulevaisuutta, vaikka etenkin länsieurooppalaiset (erityisesti saksalaiset) tahot koettivat vielä pitää yllä illuusiota jatkuvasta rauhantilasta, esittäen Ukrainalle vaatimuksia neuvotteluiden jatkamisesta.

Tulemme todennäköisesti tulevaisuudessa näkemään sen, millainen vaikutus saksalaisten välittämillä tiedoilla oli Ukrainan puutteelliseen valmistautumiseen etenkin Kiovan alueella. Siinä missä Yhdysvallat oli varoittanut selväsanaisesti Ukrainaa tulevasta hyökkäyksestä viikkojen (kuukausien) ajan, etenkin Saksassa ajettiin käärmettä piippuun ja puhuttiin neuvotteluiden jatkamisen puolesta. Näin jälkeenpäin on paljastunut Saksan tiedustelussa olleen Venäjän vaikutuksille alttiita operaattoreita – mikä vaikutus heillä oli kokonaiskuvan luontiin Saksassa ja Ukrainassa? (1) Lisäksi on huomioitava poliittisen- ja liike-elämän eliitin taholta saksalaiseen päätöksentekoon kohdistuva vaikutus, ja sen ”leviäminen” Saksan kautta kolmansiin maihin. Ukrainan ohella muitakin maita nousee mieleen… (Hienotunteisuuttani jätän mainitsematta erään Venäjän naapurivaltion, jossa on lustraatio edelleen suorittamatta).

Sodan eskalaatiosta Ukrainassa on kulunut jo lähes vuosi, Venäjän usean rintaman hyökkäys alkoi aamuvarhaisella 24. helmikuuta 2022, mutta edelleen liian usein huomiomme keskittyy kyseiseen päivään ja sen jälkeiseen aikaan, aivan kuin kuukaudet ja vuodet tätä ennen olivat merkityksettömiä. Venäjän sota Ukrainassa ei alkanut 24. helmikuuta 2022 vaan kevättalvella 2014 Krimin niemimaan miehityksellä ja viikkoa paria myöhemmin alkaneella operaatiolla Ukrainan etelä- ja itäosissa, jotka toimivat lähtölaukauksena Itä-Ukrainassa huhtikuussa 2014 alkaneelle sodalle. Tämän taustan ja Venäjän muiden Ukrainaan kohdistamien tavoitteiden unohtaminen yksinkertaistaa nykyisen sodan tarkastelua aivan liikaa. Tällöin jää huomiotta se, että Vladimir Putinin hallinnolla oli hyvin pitkän ajan suunnitelmia (ja tavoitteita) Ukrainan suhteen, jotka ulottuvat näkyvämpinä vuosituhannen alkupuolelle Oranssiin vallankumoukseen, (2) mutta joita on valmisteltu (pidetty yllä) Venäjän turvallisuusorganisaatioiden rakenteissa todennäköisesti tätäkin ennen.

En ryhdy tässä kirjoituksessa kertaamaan koko historiaa, sen sijaan suuntaan katseeni kevättalveen 2021, jolloin Itä-Ukrainassa – rintamalla – alkoi näkyä selkeitä merkkejä siitä, että kuherruskuukausi Volodymyr Zelenskyin hallinnon kanssa oli lopullisesti ohi, että Venäjällä oli toteutumattomia sotilaallisia tavoitteita Ukrainan suhteen. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa koronapandemiasta, joka on omalta osaltaan saattanut vaikuttaa Venäjän hallinnon pyrkimyksiin Ukrainassa viivästyttäen niitä.

Kuherruskuukauden päättymistä ennakoi RT:n päätoimittajan Margarita Simonjanin vierailu miehitetyssä Donetskissa tammikuussa 2021, jolloin hän piti puolentunnin puheen ”integraatiofoorumissa”. (3) Simonjanin puheen ajatus, idea ja keskeisin aihe oli Donbas on Venäjää. Puheessa toistui voimakkaasti sama narratiivi kuin Krimin niemimaan anneksoinnin yhteydessä, jolloin propagandassa toistui – Krim on Venäjää. Nyt vuorostaan Donbas on Venäjää! 

Simonjan puhuu miehitetyssä Donetskissa, tammikuu 2021.

Panin merkille lisääntyneen eskalaation myöhemmin kevättalven ja kevään kuluessa, kirjoittaenkin havainnoistani useamman blogin. Merkittävinä eskalaatioina Donetskin alueella voidaan pitää venäläisten huhtikuun alussa Piskyn tulittamista kranaatinheittimien ohella 122 mm kenttätykeillä, todennäköisimmin D-30 Ljaguška kanuunahaupitseilla.

Kyseisenä keväänä Venäjä siirsi merkittäviä joukkoja Krimin niemimaan harjoitusalueille sekä harjoitusalueille Venäjän länsiosiin, esim. Voronežin eteläpuolella sijaitsevalle Pogonovon harjoitusalueelle. Myöhemmin Pogonovoon siirretyistä joukoista, ainakin 41. armeijaan kuuluneet joukot vedettiin takaisin Venäjän keskisen sotilaspiirin alueelle, kuitenkin siten, että joukot jättivät merkittävän osan kalustostaan Pogonovon alueelle.

Samoihin aikoihin Venäjä järjesti myös miehittämällään Krimin niemimaalla näyttävän – propaganda tilaisuuden – jolla haluttiin todistaa joukkojen vetämisestä pois niemimaalta. Satelliittikuvien perusteella kuitenkin havaittiin epätavanomaisen runsaan aktiivisuuden jatkuvan Opukin harjoitusalueella – niemimaan itäosissa sekä Novoozernen alueella – niemimaan länsiosissa, jonne on Venäjän toimesta rakennettu huomattavan suuri varikko- ja varastoalue kalustolle. (4)

Tällöin keväällä 2021 Venäjä ei merkittävissä määrin siirtänyt lisää joukkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, sen sijaan samoihin aikoihin Venäjän provokatiiviset hyökkäykset Ukrainan kontrolloimille alueille lisääntyivät entisestään. Tuli-iskuissa ja rajoitetuissa hyökkäyksissä käytettiin epätavanomaisen paljon raskasta, Minsk II-sopimuksessa kiellettyä, kalustoa. Toukokuun 13. 2021 Venäjä käytti ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan taistelupanssarivaunuja tulittaessaan Donetskin luoteispuolella sijainnutta Piskyn taajamaa. Tuli-iskujen joukossa on myös ilmeisiä sotarikoksia, kuten Krasnohorivkan keskussairaalan tulittaminen kranaatinheittimillä 4. toukokuuta –

”Illalla 4. toukokuuta (klo. 21:25-) miehitetyn Donetskin länsipuolella sijaitsevaa Krasnohorivkan kaupunkia tulitettiin 120 mm kranaatinheittimillä sekä muilla aseilla. Kaupungin keskussairaalan alueelle osui useita 120 mm kranaatinheittimen kranaattia, sairaalassa oli kyseisenä hetkenä hoidossa 45 koronaviruspotilasta. Sairaala kärsi mittavia vaurioita iskussa, samoin sairaala-alueella ollut ambulanssi. Onneksi yksikään potilas tai henkilökuntaan kuulunut ei vammautunut iskussa.” (5)

Krasnohorivkan keskussairaala venäläisten kranaatti-iskun jäljiltä, 4. toukokuuta 2021.

Kyseisenä keväänä venäläisjoukot alkoivat levittämään entistä enemmän henkilömiinoja Ukrainan kontrolloimille alueille. Levitettävien miinojen joukossa oli myös siviileille erittäin vaarallisia, ansalankalaukaisimella toimivia POM-2-henkilömiinoja, joita Venäjä ja sen proxy-joukot levittivät myös asutetuille alueille. POM-2-henkilömiinojen levittämiseen venäläiset käyttivät tuolloin 82 mm ja 120 mm kranaatinheittimiä ja RPG-7 kevyttä sinkoa sekä miinan levittämiseen suunniteltua laukaisuputkea. (6)

Kevään, kesän ja seuranneen syksyn ajan Venäjän toiminta Itä-Ukrainan sotatoimialueella oli tarkoituksellista ja tarkoitushakuista. Raskaita Minsk II-sopimuksessa kiellettyjä asejärjestelmiä käytettiin toistuvasti, tulitusta raskailla aseilla kohdistettiin sotilaiden ohella siviileihin, siviilikohteisiin – kuten kouluihin ja sairaaloihin, siviileitä avustaviin ukrainalaispioneereihin sekä HALO Trustin miinanraivaajiin. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoita häirittiin ja uhkailtiin, erityistä huomiota kiinnitin Piskyn tapahtumiin alkukesästä 2021 blogissani – Paluu Donetskin alueelle, Piskin kylä kranaattikeskitysten kohteena. Vuoden loppupuolella tarkkailijoiden liikkumista alettiin rajoittaa entistä enemmän, aseenkäyttö ETYJ:n Ukrainan monitorointimission lennokkeja vastaan oli hyvin säännöllistä.

Provokaatioiden lisääntyminen ja sotatoimien hidas kiihtyminen johti Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä muiden turvallisuusorganisaatioiden lisääntyviin tappioihin. Ukrainan asevoimien tappiot nousivat 1.1.2021-31.12.2021 ainakin 82 kaatuneeseen ja vielä suurempaan joukkoon sotatoimissa haavoittuneita sotilaita. Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin ohella Donbasissa menehtyi myös ukrainalaisia poliiseja sodankäynnistä johtuvista syistä.

Syksyn lähestyessä alkoivat junat Venäjällä jälleen kuljettaa miehiä ja kalustoa idästä länteen, valmistautuminen 10. syyskuuta alkavaan Zapad-2021 sotaharjoitukseen oli alkanut. Zapad-2021-sotaharjoituksen edellä, alkaen 6. syyskuuta 2021, Venäjän maavoimat piti neljäntuhannen miehen sotaharjoituksen Rostovin alueella, aivan Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden tuntumassa. Kyseistä harjoitusta käytiin ainakin Kuzminkan ja Kadamovskiyn harjoitusalueilla, jotka toimivat myös Venäjän Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoittamien joukkojen, 1. ja 2. armeijakunnan, materiaalivarastoina. Alueella järjestettäviin harjoituksiin osallistui miehiä mekanisoiduista ja panssarijoukoista, joukossa oli myös yksiköitä Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta.

Näimme syksyisen Zapad-2021 sotaharjoituksen jälkeen toistuvan saman kuvion kuin aiemmin miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Voronežin alueella, Pogonovossa, vain osan joukoista palatessa takaisin tukikohtiinsa. Sen sijaan Venäjä jätti kohtalaisen määrän kalustoa Ukrainan vastaiselle rajaseudulle pohjoisesta Valko-Venäjän rajantuntumasta etelään miehitetylle Krimin niemimaalle saakka. Tuskin jännite oli ehtinyt kunnolla edes laskea, Venäjän ryhtyessä siirtämään joulukuun alkupuolella uudestaan kalustoa ja miehiä maan keskiosista kohti länttä.

Kazakstanin laajoilla mellakoilla vuodenvaihteessa 2022 ei näyttänyt olleen suurta vaikutusta Venäjän valmistautumiseen. Venäjän asevoimiin kuuluvat erikoisjoukot saapuivat Kazakstanin johdon kutsumana maahan 6. tammikuuta, Kazakstanin presidentiksi nimitetyn Kasym Tokajevin pyydettyä apua Venäjän johtaman kollektiivisen turvallisuusjärjestön ODKB:n (engl. CSTO) mailta. (7) Noin viikon kuluttua ensimmäiset venäläisjoukot alkoivat jo vetäytyä maasta. Näin jälkikäteen mietittynä Venäjän osallistuminen Kazakstanin rauhoittamiseen – ilmakuljetteiset erikoisjoukot sisään, tilanne haltuun ja nopea poistuminen – näyttää harjoittelu- ja demonstraatio-operaatiolta, kuin ennakkovaroitukselta Ukrainalle. Ukrainassa juuri mikään ei sitten sujunutkaan samalla tapaa.

Mutta samalla Venäjällä junat jatkoivat kulkuaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden yrittäessä tehdä työnsä vaikeissa oloissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla: kalustoa ja materiaalia alkoi liikkua entistä enemmän Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan sekä video- ja satelliittikuvien perusteella myös miehitetylle Krimin niemimaalle. (Huom. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ei suorittanut tarkkailua Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla).

Tammikuun puolenvälin aikoihin liikkeellä kohti länttä oli osia ukrainalaisille talvelta 2015 tutusta joukko-osastosta, Ulan-Udeen sijoitetusta 5. erillisestä panssariprikaatista (sotilasyksikkö 46108):

”Kiinnostava, kohti länttä siirtyvä joukko-osasto kuuluu Ulan-Udeen ( Burjatian tasavalta) sijoitettuun erilliseen 5. panssariprikaatiin (sotilasyksikkö 46108). Osia kyseisestä panssariprikaatista osallistui Debaltseven taisteluun Itä-Ukrainassa helmi-maaliskuussa 2015. Sotatoimialueelle prikaatiin kuuluvat joukot siirtyivät viimeistään helmikuussa 2015 puolella, jolloin prikaatin kalustoa ja sotilaita kuvattiin miehitetyn Donetskin alueella, Makiivkan ja Debaltseven välisellä alueella.” (8)

Viimeiset neuvottelukierrokset oli käyty, viimeinen vaihe Venäjän valmistautumisessa sotatoimien eskalointiin Ukrainassa oli alkanut. Todellisuus, joka läntisen logiikan mukaan ei olisi pitänyt toteutua, oli käsillä.

Tammikuun ja helmikuun kuluessa junat entistäkin kauempaa idästä lähtivät taipaleelle kohti Venäjän läntisiä osia. Tapahtumat Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ennakoivat myös jotain muuta kuin eskalaation uhan purkua. Venäjälle työskenteleviä propagandisteja alkoi saapua miehitettyyn Donbasiin. (9) Samalla propagandakone alkoi käydä entistä kovemmilla kierroksilla, näytösluonteisia demonstraatiota nähtiin Donetskin ohella lukuisilla muilla paikkakunnilla. Venäjältä saapui aivan avoimesti lisää raskaampaa kalustoa miehitetyille alueille, venäläisten tykistö iski entistä rajummin Ukrainan kontrolloimille alueille kouluista päiväkoteihin. Lännessä tuntui vallitsevan epäusko, haluttomuus tunnustaa todellisuutta, sitä, että Venäjä on laajentamassa vuonna 2014 Ukrainassa aloittamaansa sotaa. 

Kiova 26. helmikuuta 2022, Venäjän aamuisen ohjushyökkäyksen jälkeen.*

Helmikuun 24. päivä, aamuneljän jälkeen epäusko vaihtui tyrmistykseksi – oli aika herätä todellisuuteen, jonka toteutumiseen ei haluttu ennakkomerkeistä huolimatta uskoa.

Nyt, tammikuussa 2023, Venäjä siirtää jälleen miehiä ja kalustoa Valko-Venäjän alueelle. Mutta toisin kuin vuosi sitten, nyt kumpikaan – kalusto kuten ei miehistökään – ole laadultaan eikä määrältään verrattavissa vuodentakaiseen. Koska sotatoimet eivät ole Venäjän kannalta toteutuneet suunnitellulla tapaa, on mahdollista, että maan sodanjohto valmistelee operaatiota, joka ei läntisen mittapuun mukaan ole millään tavalla loogisesti perusteltavissa.** Jopa niinkin epärealistista operaatiota, kuin avata uusi rintama pohjoisesta.

Jälkisanat

Melkeinpä väittäisin, että määrätietoisempi toimiminen keväästä 2021 eteenpäin olisi vähintäänkin hidastanut Venäjän sodanlaajentamishaluja, kenties jopa niin paljon, että Ukraina olisi ehditty varustamaan aseistuksella, jolla vaikuttaa venäläisiin tarvittaessa niin paljon, että sen tappiot olisivat nykyistä merkittävästi korkeammat. Parhaassa tapauksessa Venäjä olisi – hetkellisesti – lyöty ilman taistelua.

Tämä kaikki olisi tietenkin edellyttänyt myös sitä, että olisi tunnustettu Euroopan (lännen) Venäjä-politiikan perustuneen merkittävään, kokonaisvaltaiseen, virhearvioon. Että sitä olisi tullut reivata täysin toiseen suuntaan viimeistään vuonna 2014 Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan, mieluummin jo aiemmin. Merkittävänä virheenä voitaneen pitää Barack Obaman hallinnon ”Reset’iä” Venäjä-suhteisiin maaliskuussa 2009, mikä näyttäytyi Kremlin silmin heikkoutena johtamisen sijaan. Samaa heikkoutta nähtiin Syyriassa, Obaman hallinnon antaessa Bašar al-Assadin hallinnon yhdessä venäläisten kanssa käyttää toistuvasti kemiallisia-aseita ilman seuraamuksia. 

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2022/dec/22/germany-arrests-intelligence-agent-accused-of-sharing-secrets-with-russia 

2. Mihail Zygar kuvaa teoksessaan Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia Putinin hallinnon sekaantumista Ukrainan presidentinvaaleihin v. 2004 tukiessaan Viktor Janukovytšin vaalikampanjaa, s. 123 eteenpäin. Kansa lähti kaduille protestoimaan vilpillisinä pidettyjä vaaleja vastaan, seurauksena Oranssi vallankumous ja presidentinvaalien toisen kierroksen uusinta, jonka voitti Viktor Juštšenko.

3. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/kremlin-tv-chief-russia-must-annex-east-ukraine/

4. Aiheesta enemmän blogissani: Venäjä siirsi keväällä joukkojaan Ukrainalta miehitetyille alueille – osa joukkojen siirroista todennettavissa siviilikäyttöön tarkoitetuista satelliittikuvista.

5. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/05/venalaisjoukkojen-provokatiiviset-tuli.html 

6. https://cat-uxo.com/explosive-hazards/landmines/pom-2-landmine 

7. https://yle.fi/a/3-12261105 

8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/01/neuvottelukierros-kayty-venaja.html 

9. Muun muassa WarGonzon perustaja Semyon Pegov saapui helmikuussa 2022 miehitettyyn Donetskiin. Pegovin saapuessaan kuvaama video ja sittemmin koko WarGonzon tili on poistettu Youtubesta.

WarGonzon perustaja Semyon Pegov saapui (jälleen kerran) miehitetyille alueille, helmikuu 2022.

Kremlin propagandaoperaattoreista laajemmin blogeissa Kremlin propagandaoperaattoreista miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Kremlin propagandistit Ukrainan sodassa.

*: Kuvan ottaja ei ole tiedossa.

**: Logistisestikin tällainen suunnitelma on hyvin haastava, johtuen Ukrainan ja Valko-Venäjän rajaseudun maasto-olosuhteista (laajoja suoalueita) sekä harvasta tiestöstä ja Ukrainan valmistautumisesta (esim. teitä ja siltoja miinoitettu ja tuhottu).

#StandWithUkraine