Propagandisti Konstantin Mihailovitš Lebedev, tunnetaan myös nimellä Kosti Heiskanen

 

Tämä kirjoitus on eräänlainen läpileikkaus Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen julkiseen sekä eräiltä osin yksityiseen minään. Henkilöön, jonka olemme oppineet tuntemaan Kosti Heiskasen nimellä tuottamassa sotapropagandaa ja propagandaa Venäjälle. Kirjoituksessani en lähesty häntä minkään yksittäisen episodin kautta, vaan kirjoitus on ennemminkin kooste – läpileikkaus – hänen julkiseen uraansa. Poikkeuksena yksittäiset poiminnat Heiskasen sosiaalisen median tileiltä, joita voidaan pitää henkilökohtaisempina. Ovatko ne sitä, vai vaan osa kulissia? Siihen en tässä kirjoituksessa ota kantaa. Selvyyden vuoksi käytän tässä kirjoituksessa hänestä suomalaisten paremmin tuntemaa nimeä Kosti Heiskanen Lebedevin sijaan.

Konstantin Mihailovitš Lebedev eli propagandisti Kosti Heiskanen. 

Venäjän helmikuussa 2022 Ukrainaan kohdistamaa suurhyökkäystä seuranneina viikkoina ja kuukausina suuri joukko ”Kremlin kaikuja” levitti sosiaalisen median eri alustojen lisäksi muillakin areenoilla Venäjän narratiivia ynnä räikeitä valheita. Kesän 2022 koittaessa valtio-omisteisella Rossija-24 (ven. Россия-24) uutiskanavalla esiintyi ”suomalaisäänenä” Kosti Heiskanen, syyttäen maamme lehdistöä Venäjä-vihan lietsomisesta. (1) Jos hän oli aiemmin esiintynyt yhtään merkittävämmässä mediassa Venäjällä, oli se mennyt ohi silmien ja korvien minun lisäksi monelta muulta Venäjän sotauutisia tahi propagandaa seuranneelta henkilöltä. Ei tällainen henkilö kuitenkaan tyhjästä voinut ilmaantua venäläismedioihin: kuka on Kosti Heiskanen.

Ei hän aivan ”tyhjä taulu” ollut. Nimittäin Heiskasen menneisyydestä löytyi hetkessä meitä suomalaisia koskettanut detalji vuodelta 2009. Lainaan Yleisradion uutista lokakuulta 2009:

”Erityisesti venäläiselle lehdistölle suunnatussa tilaisuudessa Paavo Salonen sanoo käyvässä tapahtuman läpi alusta alkaen. Tilaisuudessa on mukana toimittaja Kosti Heiskanen, joka auttoi Salosta Antonin etsinnöissä.” (2)

Noina aikoina lapsikaappaukset olivat ensimmäisiä kertoja laajemmin otsikoissa, ja nimenomaan lasten kaappaaminen Venäjälle. Edellisenä kesänä Paavo Salosen Anton-poika oli tuotu salaa Venäjältä Suomeen, jonne Antonin oli kaapannut hänen äitinsä Rimma Salonen maaliskuussa 2008. (3) Soppaan sotkeutui myös muuan Johan Bäckman, joka tuolloin antoi lausuntoja Antonin äidin Rimma Salosen nimissä. Vastaavasti Antonin isää Paavo Salosta auttoi toimittajaksi esitelty Kosti Heiskanen. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Heiskanen avusti Paavo Salosta etsinnöissä jo vuoden 2008 puolella, kesäkuussa 2008 Heiskanen Independent Pressin toimittajana esiteltynä antaa lausunnon Ilta-Sanomille:

”- Isä sai pojan syliinsä, kertoo Independent Pressin toimittaja Kosti Heiskanen, joka on antanut Saloselle, 64, taustatukea pojan etsinnöissä”. (4)

Independent Press Oy (yrityksen toiminta on lakannut) oli lappeenrantalainen kustannusyhtiö, joka julkaisi venäjän- ja suomenkielistä aikakauslehteä, jossa muun muassa julkaistiin artikkeleja venäläisten väitetyistä Suomessa kohtaamista vastoinkäymisistä. Lehden (Focus) päätoimittajana toimi Kosti Heiskanen. (5)

Vajaassa parissa vuosikymmenessä Heiskasen tie on vienyt Bäckmanin opponentista kentän samalle laidalle, kummankin osallistuessa tänään Venäjän propagandasotaan länttä vastaan. Vai ovatko menneen tapahtumat vain taiten rakennettua teatteria? Sitä ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö Heiskasen omaan elämään mahdu myös episodeja, jotka mahdollistavat ”raskauttavan materiaalin” kokoamisen ja sellaisella kiristämisen. Mutta ennen kuin uppoudun tarkemmin Kosti Heiskasen nykyiseen toimintaan propagandistina, on syytä kerrata lyhyelti Heiskasen tausta siitä huolimatta, vaikka se on käyty läpi The Insiderissa kesäkuussa 2024 julkaistun artikkelin jälkeen suomalaisissakin medioissa. (6)

Kosti Heiskanen eli Konstantin Mihailovitš Lebedev on 1930-luvulla Neuvostoliittoon muuttaneiden suomalaiskommunistien jälkeläinen. Heiskanen syntyi huhtikuussa 1978, Pointmedian (ven. Точка) julkaisemien, Venäjän passijärjestelmästä vuodettujen tietojen mukaan hän vaihtoi nimensä vasta vuonna 2004. (7) Heiskasen itsensä kertoma tarina taustastaan on sovitettavissa edellä kuvattuun. VK-päivityksessään (joulukuulta 2024) hän kertoo seuraavaa:

”---En ole koskaan salannut tätä, ja aina haastatteluja antaessani selitin, että olen suomalaisten maahanmuuttajien, karjalaisten, vepsäläisten ja saksalaisten jälkeläinen. Neuvostoliiton aikana monilla oli venäläiset etu- ja sukunimet, mukaan lukien suuri määrä venäläissaksalaisia. Tämä kiusaaminen alkoi, kun julkaisin sosiaalisessa mediassa kuvan perheen perustamisesta 20-vuotiaana ja siitä, kuinka lapseni - - - pyysivät minua ottamaan sukunimensä.---” (8 – huom. teksti käännetty suomeksi allekirjoittaneen toimesta.)

Heiskasen itsensä kertoman mukaan hän on asunut Suomessa vuosina 1996–2012, Lappeenrannassa ja Helsingissä sekä Sipoossa, vuonna 2012 hän mainitsee muuttaneensa Berliiniin, Saksaan. Saksassa Heiskanen omien sanojensa mukaan asui aina kevääseen 2022 työskennellen matkailualalla. Hänen nimellä rekisteröitiin yritys matkailualalle Berliiniin helmikuussa 2012. Yrityksen (World Travel Consulting Panorama Tours GmbH) toiminta on sittemmin lakannut. Heiskasen nimi on yhdistettävissä myös toiseen yritykseen, NORVISTA TRAVEL & TRADE GmbH, joka rekisteröitiin lokakuussa 2018. (9) Ensin mainitussa yrityksessä on kiinnostavaa se, että sillä on ollut asiointitoimisto myös Suomessa – ositteessa Tehtaankatu 12, Helsinki. Kyseisessä osoitteessa toimi(i): Rustravel Oy, joka perustettiin 23 vuotta sitten Oleg Gergalon toimesta.

Rustravel on nostettu esiin lukuisia kertoja viimeisen vuosikymmenen kuluessa myös Johan Bäckmanin toimesta, hänen suositellessa matkatoimiston käyttöä viisumiasioissa matkustettaessa Venäjälle tai Venäjän Ukrainalta miehittämille alueille tai värväydyttäessä Venäjän vapaaehtoisjoukkoihin Itä-Ukrainassa v. 2014 alkaneeseen sotaan. Kirjoitukseeni ”Fennomatkat Pietarissa – viihdettä sivustaseuraajille” sisältyy havaintoja myös Rustravelin toiminnasta. Palatkaamme kuitenkin Heiskaseen ”matkailuntäyteiseltä” harharetkeltä.

Heiskanen kertoman mukaan pakeni Saksasta Venäjälle huhtikuussa 2022 ja jo 1. kesäkuuta 2022 hän esiintyi valtio-omisteisella Rossija-24-uutiskanavalla syyttämässä maamme lehdistöä Venäjä-vihan lietsomisesta: ”NÄIN SUOMEN LEHDISTÖ LIETSOO VENÄJÄ-VIHAA”.

Muutamassa viikossa tuntemattomuudesta valtio-omisteisen televisiokanavan uutislähetykseen – nyt joku voisi tuumata, että ”tässä ei nyt kaikki täsmää…”.

Tämän jälkeen olemmekin joutuneet seuraamaan Kosti Heiskasen esiintymistä sosiaalisen median alustojen ohella erilaisissa venäläismedioissa tai Venäjämielisissä medioissa levittämässä propagandaa liiankin kanssa. Heiskanen on ehtinyt vierailla useita kertoja Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Hän on myös vieraillut venäläisten tuhoamissa kaupungeissa, kuten Mariupolissa ja Avdijivkassa, jossa hän todisteita esittämättä syytti suomalaisten ja ruotsalaisten vapaaehtoisten ryöstelleen kaupungissa. (10) Tälläkin hetkellä hän kiertää Venäjän miehittämässä Itä-Ukrainassa esittäen syytöksiä ja toistaen Venäjän jo reilun vuosikymmenen verran viljelemää propagandatarinaa ukrainalaisten toteuttamista julmuuksista ja jatkuvista pommituksista, jotka on osoitettu disinformaatioksi ja valheiksi lukuisat kerrat. (11)

Ikävä kyllä on todennäköistä, että suomalaisistakin uskoo nämä tarinat, mutta todellinen kohdeyleisö Heiskasen raporteille löytyy kuitenkin Venäjältä. Venäjä on Krimin niemimaan miehityksestä lähtien turvautunut erilaisiin ulkomaalaisiin kommentaattoreihin, asiantuntijoihin (tai sellaisina esiteltyihin henkilöihin) sekä tarkkailijoihin ja aktivisteihin, joiden ensisijainen tehtävä on tuoda uskottavuutta Venäjän välittämälle viestille. Kosti Heiskanenkin esitellään venäläiselle yleisölle ei vain toimittajana vaan tunnettuna toimittajana ja kansalaisaktivistina.

Mikäli jätämme huomiotta hänen omat mediaprojektinsa, Kosti Heiskasen näkyvin journalistinen toiminta kytkeytyy venäläisiin medioihin sekä suomalaisiin vastamedioihin. Suomen tilannetta hän on kommentoinut hyvin kirjavalle joukolle venäläismedioita. Näiden medioiden joukossa on muun muassa ortodoksioligarkki Konstantin Malofejevin perustama, nykyään vain netin kautta seurattavissa oleva Tsargrad TV (12) sekä edesmenneen Jevgeni Prigožinin ”imperiumiin” kuulunut Patriot Media Group. Malofejev oli Novaja Gazetan mukaan luomassa Venäjän Ukraina-muistiota viime vuosikymmenellä. (13) Hän oli myös Igor Girkinin rahoittaja ja tukija ”venäläisen kevään” aikaan sodan alkaessa Ukrainan itäosissa huhtikuussa 2014, Girkinin johtamien joukkojen aloittaessa sotilasoperaation Slovjanskissa ja Kramatorskissa.  

Kosti Heiskanen Tsargrad-kanavan vieraana.

Heiskasen toiminnan perusteella päättelisin, että jollei hän toimi jonkin Venäjän turvallisuuselimen operaattorina, on hänellä hyvät kontaktit tällaiseen organisaatioon. Kun Suomeen ”loikkasi” viime kesänä (v. 2025) PMC Wagnerin riveissäkin Ukrainassa taistellut mies, (14 ja 15) tiesi Kosti Heiskanen kertoa kyseisestä taistelijasta kesäkuun lopulla hänen käyttämänsä nimet (Žaslan Mustahanov eli Jevgeni Špartun) kuin myös sen, että hänellä on pitkä rikosrekisteri. (16) Tämä siis ennen kuin Suomessa rajan laittomasti ylittäneestä henkilöstä oli kerrottu Rajavartiolaitoksen tiedotetta enempää.

Myös Heiskasen muu toiminta, kuten liikkuminen Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla sekä vierailut joukko-osastoissa ynnä esiintymiset venäläismedioissa todistavat myös sen puolesta, että hän toimii ”jonkin tahon laskuun”.

Heiskasen ”kuvaelmassa” näytämme edenneen näytökseen ”Tappouhkaukset”, jollaisista hän on kertonut Ria Novostille ja jotka leviävät nyt Venäjän propagandamedioissa. (17) Tämä voi olla vain yksi episodi episodien joukossa, joita syötetään medioihin. Samanlainen kuin hänen ja Janus Putkosen välinen vuosia kestänyt konflikti, jossa kovasanaisesti haukutaan ja uhataan toista mutta sanoista ei kuitenkaan ryhdytä tekoihin. Tässäkin tarinassa voi olla ”totta toinen puoli” eli taustalla lienee henkilöiden välinen kiista, joka juontaa juurensa Fennomatkojen Pietarin matkan tapahtumiin, mutta suhtaudun suurella varauksella kaikkeen siihen, mitä nyt julkisuudessa sanotaan ja tehdään. Jäämme odottamaan näytelmän loppua! Конец!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1532050301955497986

2. https://yle.fi/a/3-5909159

3. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000123744.html

4. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000134240.html

5. https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000004252179.html

6. The Insider: Heiskanen outed as Lebedev: the fake Finn who serves Russian propaganda.

7. https://pointmedia.io/story/65fa9170b126bc7ae0c3dc2c

8. https://vk.com/wall747478706_2907

9. https://www.northdata.de/Heiskanen,+Kosti+Mikael,+Berlin/kgr

10. https://istories.media/en/stories/2024/05/15/rossotrudnichestvo/

11. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1982837828699722232

12. https://cyberdefence24.pl/cyberbezpieczenstwo/rosyjska-dziennikarska-matrioszka-konstantin-lebiediew-alias-kosti-heiskanen

13. https://www.verkkouutiset.fi/a/vladimir-putinin-ukraina-strategian-valmisti-vahan-tunnettu-oligarkki-32663/#6a6aad62

14. https://raja.fi/-/laiton-rajanylitys-17.6.2025-venajalta-suomeen-kiteella

15. https://yle.fi/a/74-20171865

16. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1939386634006327501 

Heiskasen Facebook-profiilin päivitys 29. kesäkuuta 2025 on seikkaperäisempi, kuin päivityksensä X:ssä.

17. https://riamediabank.ru/media/9028133.html 

Teksti itsessään sisältää linkkejä taustamateriaaliin. Kirjoituksessa olen myös hyödyntänyt Kosti Heiskasen henkilökohtaisia sosiaalisenmedian tilejä VK:ssa ja Facebookissa.

Lukijan on myös syytä tiedostaa se, että Heiskasen vierailut Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla ovat Ukrainan lakien vastaisia kaikissa niissä tapauksissa, joissa hän ei ole hoitanut tarvittavia muodollisuuksia Ukrainan viranomaisten kanssa. 

Ukraina vaikuttaa syvälle Venäjällä: polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

 

Ukraina on etenkin loppukesän ja alkaneen syksyn aikana vaikuttanut lukuisiin merkittäviin kohteisiin syvällä Venäjän maaperällä. Näiden kohteiden joukosta erottuu Venäjän polttoaineinfrastruktuuri, kuten öljynjalostamot, erilaiset öljyvarastot sekä öljysatamat, joihin Ukraina ei ole Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan kuluessa aiemmin yhtä järjestelmällisesti vaikuttanut. Lisäksi Venäjän ongelmia logistiikan puolella on lisännyt Ukrainan vaikuttaminen rataverkkoon etenkin etelässä sekä Venäjän länsiosassa. Ennen kuin käyn tarkemmin läpi Ukrainan viimeviikkojen onnistuneita operaatioita syvällä Venäjällä, lyhyt katsaus Ukrainan vaikuttamisen historiaan.

 

Lyhyt katsaus historiaan: Ukrainan vaikuttaminen Venäjälle

Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, Ukrainan onnistui jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulottaa omat iskunsa ensin syvälle selustaan Venäjän miehittämillä alueilla erikoisjoukoillaan sekä tuolloin käytössään olleella aseistuksella (pääsääntöisesti ballistisilla OTR-21 Totška-ohjuksilla). (1) Ja jo saman vuoden kuluessa Ukraina ulotti operaationsa syvälle Venäjällä erikoisjoukoillaan sekä pitkänkantaman aseistuksellaan.

Ukrainan kyvyistä saatiin oivallinen osoitus lokakuussa 2022 sen onnistuessa toteuttaa rekkapommi-isku Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, päivä Venäjän diktaattori Vladimir Putinin syntymäpäivän jälkeen. (2) Seuraavina viikkoina ja kuukausina Ukrainan onnistui laajentaa operointialuettaan Venäjällä merkittävästi. Sen miehittämättömät pinta-alukset saavuttivat ensimmäistä kertaa Novorossijskin sataman Mustanmeren itärannalla, (3) ja sen erikoisjoukkojen onnistui toteuttaa operaatio Pihkovan alueella lentotukikohdassa.

Aamuvarhain 5. joulukuuta 2022 Ukraina iski ensimmäistä kertaa Venäjän kaukotoimintailmavoimien operoimaan tukikohtaan. Operaation kohteena oli Saratovin kupeessa sijaitseva Engels-2 lentotukikohta. (4) Samana aamuna Ukraina iski myös Rjazanin länsipuolella olevaan Djagilevon lentotukikohtaan. Engels-2 lentotukikohtaan sekä Djagilevon lentotukikohtaan kohdistetut iskut osoittivat jo tuolloin Ukrainan kykenevän a) kehittämään käynnissä olevan laajamittaisen sodan aikana omaa kaukovaikutuskykyään, sekä b) ulottamaan iskunsa entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Ukraina toteutti ensimmäiset lennokki-iskunsa syvälle Venäjällä todennäköisesti neuvostoaikaiseen Tupolev Tu-141 Striž tiedustelulennokkiin pohjautuvalla itsemurhalennokilla, joka oli muokattu kuljettamaan kymmenien kilojen räjähdelataus kohteeseensa.

Verratessamme Ukrainan kykyä vaikuttaa syvälle Venäjällä tänään aikaan Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ensimmäisenä vuonna, huomamme Ukrainan kyvykkyydessä vaikuttaa Venäjälle tapahtuneen merkittävän muutoksen. Vuoden 2022 ja vielä vuoden 2023 puolella Ukrainan vaikuttamisessa oli ennemminkin kyse yksittäisistä (onnistuneista) iskuista laajojen kampanjoiden sijaan. Noina vuosina Ukrainan onnistuneella operaatiolla saattoi olla taktista vaikutusta sodan kulkuun, (poikkeuksena lokakuussa 2022 toteutettu operaatio Kertšinsalmen ylittävällä sillalla, jolla oli moniulotteinen vaikutus Venäjään), toisin kun nyt. Meidän ei myöskään pidä unohtaa sitä, mikä psykologinen vaikutus Ukrainan operaatioilla oli tuolloin. Tässä suhteessa Ukrainan operaatio Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan oli lähes täydellinen. (Täydelliseksi sen olisi tehnyt sillan tuhoutuminen).

Tänään Ukraina kykenee vaikuttamaan lähes koko Venäjän alueella ja vieläpä toteuttamaan koordinoituja iskuja useissa kohteissa (lähes) samanaikaisesti – kuten se teki Operaatio Hämähäkinverkossa (ukr. Операція ”Павутина”) kesäkuussa 2025. (5) Tai vaikuttamaan kohteeseen Venäjällä koordinoidulla operaatiolla, jossa kohteen puolustusjärjestelmiä kuormitetaan monesta ilmansuunnasta ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti synkronoiduilla hyökkäysaalloilla, kuten Ukrainan iskiessä Kurskin alueella sijaitsevaan Khalinon lentotukikohtaan marraskuussa 2024. (6)

 

Venäjän polttoaineinfrastruktuuri Ukrainan kohteena

Muistelen, että Ukraina teki ensimmäisen iskunsa Venäjän öljyteollisuutta vastaan niinkin varhain, kuin 22. kesäkuuta 2022, jolloin se iski Novošahtinskin öljyterminaaliin Rostovin alueella, Venäjällä. (7) Todennäköisesti kyseinen isku toteutettiin kustomoidulla ukrainalaisella PD-2 lennokilla, jolla törmättiin öljyterminaaliin itsemurhadroonin tapaan. Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan parina ensimmäisenä vuonna Ukrainan operaatiot Venäjän öljyteollisuutta ja -infrastruktuuria vastaan olivat pääsääntöisesti rajoitettuja, korkeintaan muutamalla (ilmapuolustuksen läpäisseellä) droonilla toteutettuja, kohteiden sijaitessa yleisimmin muutaman sadan kilometrin päässä maiden väliseltä rajalta.

Seuraavan vuoden (v. 2023) kuluessa Ukrainan droonit saavuttivat entistä syvemmällä Venäjän selustassa olevia kohteita ja aiempaa säännöllisemmin. Moskova oli tuolloin yksi Ukrainan lennokkioperaatioiden kohteista. Kaupunkia tavoiteltiin jo helmikuussa 2023, jolloin ukrainalaisten laukaisema lennokki saavutti Moskovan portit syöksyen maahan noin sadan kilometrin päässä kaupungista teknisen vian tai mahdollisesti puihin osumisen seurauksena. Toukokuun 30. 2023 Ukraina saavutti Ukrjet UJ-22 lennokilla Moskovan kansainvälisen liikekeskuksen eli MIBC:n, Kremliin oli matkaa alle viisi kilometriä. (8)

Tammikuun 21. 2024 Ukraina ylsi lennokeillaan ensimmäisen kerran Suomenlahden rannikolla sijaitsevaan Laukaansuun (ven. Ust-Lugan) satamaan ja siellä Novatekin kaasuterminaalin. (9) Laukaansuun kaasuterminaalia operoivan Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko, jonka omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia. (10) Timtšenko oli tuolloin yhtiön toiseksi suurin omistaja. Sittemmin Ukraina on saavuttanut Laukaansuun kuin myös Suomenlahden vastarannalla sijaitsevan Koiviston (ven. Primosk) öljysataman drooneillaan useammankin kerran.

Ukrainan operaatioissa tapahtui merkittävä muutos tänä kesänä, elokuussa, jolloin vaikuttaminen Venäjän polttoaineinfrastruktuuria vastaan muuttui aiempaa organisoidummaksi ja järjestelmällisemmäksi. Samaan aikaan alue, jolle Ukraina Venäjällä ulotti operaationsa laajeni huomattavasti. Se, että Ukraina kykenee ulottamaan operaationsa aiempaa syvemmälle Venäjällä tarkoittaa samalla sitä, että Ukrainalla on aiempaa enemmän pitkän kantaman kalustoa ja että sen käytössä oleva kalusto on monipuolisempaa. Voimme myös päätellä, että pitkään kestänyt sota on rampauttanut Venäjän ilmapuolustusta, jolloin sen on aiempaa vaikeampi puolustaa laajaa maa-alaa Ukrainan ilmaoperaatioilta. Jossain määrin Venäjä myös omilla toimillaan helpottaa Ukrainan työtä, maa nimittäin käyttää varsin paljon energiaa sotilaallisesti vähemmän tärkeiden kohteiden, kuten Putinin residenssien, puolustamiseen ja nämä resurssit ovat poissa jostain muualta. Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Venäjä menetti hyökkäyssotansa alkupuolella Ukrainassa hyvin paljon ilmapuolustuskalustoa sekä henkilöstöä, etenkin henkilöstöä sen on aiempaa vaikeampi korvata. Kalustopulan lisäksi Venäjän ongelmana on osaajapula.

Ukraina on elokuun alun jälkeen iskenyt yli kuusikymmentä kertaa Venäjän öljyinfrastruktuuria vastaan. (11) Lukema pitää sisällään vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljy- ja polttonestevarastoihin sekä öljyterminaaleihin. Niiden kaikkien tarkempi analysointi turruttaisi innokkaimmankin lukijan, joten käyn alkuun läpi Ukrainan operaatioita Feodosijan öljyterminaaliin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, jonka jälkeen havaintoja Ukrainan muusta vaikuttamisesta Venäjän öljyinfrastruktuuriin.

Ukrainan lokakuiset iskut Venäjän miehittämän Krimin niemimaan suurimpaan öljyterminaaliin Feodosijassa eivät olleet ensimmäiset iskut kyseiseen terminaaliin, mutta aiheutuneiden tuhojen perusteella 6. ja 12. lokakuuta toteutetut operaatiot ovat aiheuttaneet suurimmat aineelliset vahingot terminaalille. 

Feodosijan öljyvarasto palaa, 12.–13. lokakuuta 2025 välinen yö.

Feodosijan alueelta otetut korkearesoluutioiset satelliittikuvat osoittavat, että Ukrainan lokakuun 2025 iskujen seurauksena öljyterminaalin alueella ainakin 11 öljysäiliötä vaurioitui eriasteisesti, ja useimmat niistä joko tuhoutuivat tai vaurioituivat vakavasti. (12) Pääsäiliöiden lisäksi ainakin kuusi pienempää yksikköä vaurioitui vakavasti tai tuhoutui. Pienemmät yksiköt olivat todennäköisesti päiväsäiliöitä, jotka säätelevät polttoaineen virtausta pääsäiliöiden ja jakelujärjestelmien välillä, tai ne on tarkoitettu lisäaineiden (korroosionestoaineiden tai stabilointiaineiden) varastointia varten.

Summauksena voidaan todeta, että ainakin 19 erikokoista säiliötä on tuhoutunut tai vaurioitunut vakavasti, sekä yhteensä 6 pienempää päiväsäiliötä tai lisäainesäiliötä vaurioitui Ukrainan iskuissa. Ennen hyökkäystä Feodosijan öljyterminaali toimi myös logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimittamiseen. Oma lukunsa on sitten se, että kun huomioidaan iskujen terminaalialueelle ja sen infrastruktuurille aiheuttamat vauriot, on epävarmaa, onko Venäjällä resursseja niiden korjaamiseen, ainakaan kohtuullisessa ajassa, etenkin kun koko laitos voi päätyä Ukrainan uusien iskujen kohteeksi milloin tahansa.

Tämän vuoden elokuunalun jälkeen Ukraina on vaikuttanut yhteensä yli 60 kohteeseen Venäjän öljyinfrastruktuurissa, sisältäen vaikuttamisen öljynjalostamoihin, öljyvarastoihin ja pumppausinfrastruktuuriin sekä öljysatamiin Novorossijskissa ja Tuapsessa Mustallamerellä sekä Koiviston ja Laukaansuun satamiin Suomenlahdella.

Tammikuun 2024 jälkeen Ukraina on vaikuttanut 27 öljynjalostamoon Venäjällä, valtaosaan useammin kuin kerran. Kohteiden joukossa on Venäjän viisi suurinta öljynjalostamoa: Omskin öljynjalostamo Omskin alueella; Kirishin öljynjalostamo Leningradin alueella; Rjazanin öljynjalostamo Rjazanin alueella; Kstovon öljynjalostamo Nižni Novgorodin alueella ja Jaroslavlin öljynjalostamo Jaroslavlin alueella. Venäjän kymmenestä suurimmasta öljynjalostamosta Ukraina on vaikuttanut 8:aan 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Rjazanin öljynjalostamoon on vaikutettu yhteensä 8 kertaa 13. maaliskuuta 2024 jälkeen ja Volgogradin öljynjalostamoon 9 kertaa 1. helmikuuta 2024 jälkeen. Ukrainan maaperältä on reilut 2400 kilometriä Venäjän suurimpaan öljynjalostamoon Omskissa, johon Ukraina on iskenyt kahdesti viime vuoden puolella. (13) Jälkimmäinen (26. elokuuta 2024) toteutettu operaatio tuhosi raakaöljyn tislausyksikön CDU-11, joka on toinen ”laitoksen kahdesta suurimmasta ensisijaisesta jalostusyksiköstä”. CDU-11 vastasi noin kolmanneksesta laitoksen kapasiteetista. (14)

Ukrainan vaikuttaminen Venäjän öljyinfrastruktuuriin on jatkunut viimepäivinä. Lokakuun 19.–22. päivien aikana Ukraina on iskenyt ainakin seuraaviin Venäjän öljyn- ja kaasunjalostuksen sekä varastoinnin kohteisiin, kahdesti Novokuibyševskin öljynjalostamoon Samaran alueella, Dagnotekhin öljynjalostamoon Mahatškalassa Dagestanin tasavallassa, Rjazanin öljynjalostamoon Rjazanin alueella ja kahdesti Orenburgin maakaasun jalostuslaitokseen Orenburgin alueella sekä miehitetyssä Berdjanskissa sijaitsevaa öljyvarastoon.

Ukrainan operaatioiden seurauksena useilla alueilla Venäjää esiintyy laajoja häiriöitä polttoaineen jakelussa. Polttoaineita joudutaan säännöstelemään, paikoin se on loppunut kokonaan. Säännöstely ja polttoaineiden loppuminen on johtanut lieveilmiöihin, kuten mustanpörssin kauppaan, varastamiseen jne. Venäjän miehittämien alueiden asukkaat joutuvat painimaan samojen ongelmien kanssa autoilijoiden joutuessa jonottamaan huoltoasemilla jopa tunteja. Ukrainan iskuilla öljy- ja polttonestevarastoihin Feodosijassa, Hvardiiskessa ja Berdjanskissa sekä muualla miehitetyillä alueilla, voi myös olla vaikutusta Venäjän operaatioihin rintamalla. Etenkin iskuilla Feodosijan öljyterminaaliin voi olla laajempiakin seurauksia, johtuen sen roolista logistisena keskuksena Venäjän joukkojen polttoaine- ja voiteluaineiden toimituksille.

Katseemme on pääasiassa kohdistunut liekehtiviin öljysäiliöihin Venäjällä. Tämän rinnalla Ukraina tekee ”hiljaista työtä” Moskovan ympäristössä iskiessään drooneilla sähköasemiin laajalla alueella Moskovan alueella ja siihen rajoittuvilla alueilla (oblast). Viikon sisään Ukraina on iskenyt neljään suureen sähköasemaan em. alueella, jokainen niistä on Moskovan sähköverkon toiminnan kannalta tärkeä: Arzamas 500 kV sähköasema, lokakuun 14: Balashovskaya 500 kV sähköasema, lokakuun 16: Vladimirskaja 750 kV sähköasema, lokakuun 17: Veshkaima 500 kV sähköasema, lokakuun 18. päivä. (15) Mikäli Ukraina kykenee vaikuttamaan Moskovan sähköhuoltoon toistuvasti pidemmällä ajanjaksolla, näkynee tämä myös venäläisten arjessa.

Oma lukunsa on sitten se, että mitkä ovat Venäjän resurssit korjata yksiköitä, joihin Ukraina on vaikuttanut. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maan johto pyrkii pitämään arjen mahdollisimman ”normaalina” pääkaupungissa, mikä tarkoittaa sitä, että resursseja siirretään muualta sinne entistä enemmän. Kysymys kuuluukin, että missä vaiheessa raja tulee vastaan? Tulevat viikot ja talven alku näyttävät meille suunnan. Enpä ihmettele, vaikka Venäjän pinta-ala alkaisi muuttua voimavarasta entistä enemmän hallinnon viholliseksi: laajaa maata, jossa Ukrainan erikoisjoukkojen rinnalla toimii myös erilaisia vastarintasoluja, on entistä vaikeampi kontrolloida hupenevilla resursseilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://militarnyi.com/en/news/in-the-port-of-berdyansk-explosions-destoyed-three-russian-landing-ships/

2. https://www.rferl.org/a/ukraine-sbu-crimea-bridge-blast/32521472.html

3. https://www.navalnews.com/naval-news/2022/11/ukraine-maritime-drone-strikes-again-reports-indicate-attack-on-novorossiysk/

4. https://theaviationist.com/2022/12/05/explosion-hits-engels-2-airbase-russia-reportedly-damaging-at-least-two-tu-95-bombers/

5. https://yle.fi/a/74-20165142

6. https://www.verkkouutiset.fi/a/yllatysisku-lentotukikohtaan-nain-s-400-superase-tuhottiin/#6a6aad62

7. https://www.reuters.com/world/europe/fire-broke-out-russias-novoshakhtinsk-oil-refinery-2022-06-22/

8. https://www.theguardian.com/world/2023/may/30/moscow-drone-attack-mayor-reports-minor-damage-to-buildings

9. https://www.fontanka.ru/2024/01/21/73143983/

10. https://www.hs.fi/maailma/art-2000010134251.html

11. https://x.com/prestonstew_/status/1978843152078213494

12. https://x.com/kromark/status/1979442366571516109

13. https://x.com/KHoholenko/status/1978746807485124678

14. ”Crude distillation unit named CDU-11, one of the ‘two largest primary refining units at the plant’ was destroyed. The unit was responsible for roughly one-third of plant capacity.”

https://en.wikipedia.org/wiki/Omsk_refinery

15. https://x.com/evgen1232007/status/1979431555987562545

Lähteenä ja taustatyössä olen hyödyntänyt myös aiemmin kirjoittamiani blogeja lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta syvälle Venäjällä (kuten Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa I OSA, II OSA ja III OSA) sekä kirjoituksiani lähteineen Ukrainan vaikuttamisesta Venäjän selustaan miehitetyillä alueilla. Kirjoitukseni tekstiin on myös upotettu linkkejä, jotka ohjaavat lähdemateriaaliin. 

Vartiopaikalla – idän ja lännen välissä: kirjoitus numero kuusisataa

 

Julkaistessani 15. toukokuuta 2017 ensimmäisen vartiopaikalla-kirjoituksen olin varautunut ajallisesti pidempään projektin, mutta että tulisin tämän projektin kuluessa kirjoittamaan satoja blogeja. Sellainen ei kuitenkaan käynyt mielessäni, ehkäpä naiivi kuvitelmani tuolloin oli se, että länsi herää todellisuuteen riittävän ajoissa ryhtyen tarvittaviin toimiin – näin ei kuitenkaan käynyt. Niinpä kirjoitan edelleen vartiopaikalla-blogiin ja nyt niitä on jo takana yli kuusisataa: 600.

Tällä hetkellä vartiopaikalla-kirjoituksia on jo yli kuusisataa, raja saavutettiin tämän vuoden elokuussa, kirjoituksen ’Katsaus: perinteisen median harharetket Venäjä-uutisoinnissa’ ollessa se kuudessadas kirjoitus.

Ennen vartiopaikalla-blogia kirjoitin kymmeniä erilaisia tekstejä ja katsauksia SSS-Radioon sekä joitakin yksittäisiä kirjoituksia maanpuolustus.net-sivulle – kummallakaan alustalla julkaistuja kirjoituksia ei taida enää olla luettavissa sellaisenaan. Joitakin yksittäisiä, aiemmin julkaisemiani tekstejä olen julkaissut päivitettynä vartiopaikalla-blogissa.

Kuten ensimmäisessä kappaleessa mainitsin, julkaisin ensimmäisen vartiopaikalla-blogitekstin ’Vartiopaikalla idän ja lännen välissä’ 15. toukokuuta 2017 pohdittuani tätä ennen viikkojen tai jopa kuukausien ajan oman blogin aloittamista. Blogin nimestä on kiittäminen Janne ”Rysky” Riiheläistä. Blogin aloituskuva on osakuva Kleban-Bytske-tekoaltaan (huom. tekoaltaasta käytetään myös kirjoitusmuotoa Kleban-Byk) äärellä elokuussa 2012 ottamastani valokuvasta. Tänään kyseisessä paikassa on olennaisesti kuumemmat oltavat venäläisten yrittäessä edetä länsi-itä-suuntaisen tekoaltaan molemmin puolin kohti Kostjantynivkaa.

Kleban-Bytsken rannalla elokuussa 2012.

Ryhtyessäni kirjoittamaan ”omaa” blogia, tarkoituksenani oli ennen kaikkea lisätä tietoutta Ukrainasta sekä Donbasissa (Itä-Ukrainassa) tuolloin käynnissä olleesta sodasta Donbasissa – turvallisuuspolitiikkaa sekä suhdettamme Venäjään unohtamatta. Ryhtyessäni puuhaan, Itä-Ukrainassa oli jo sodittu useamman vuoden ajan ja noina hetkinä keväällä 2017 sota oli painumassa unholaan, joten näin blogini ehdottoman tarpeellisena. Sen ohella, että tuolloin kuvittelin lännen heräävän riittävän ajoissa torjumaan Venäjän uhkaa, uskoin aivan oikeasti blogini täyttävän jonkin tarpeen, jota perinteinen media ei kyennyt täyttämään. Olin tässäkin väärässä – loppujen lopuksi kirjoituksiani taisi seurata suhteellisen vakiintunut joukko ihmisiä Suomessa ja maailmalla. Hyvin harvoin löysin siitä mainintoja näennäisen yllättävässä paikassa (tai yllätyksellisessä yhteydessä). Toisaalta siitä huolimatta, että julkaisen tekstini pääsääntöisesti suomeksi, täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että lukijoita on muualtakin kuin Suomesta tai Pohjolasta ja Baltiasta.

Julkaisemieni satojen kirjoitusten joukkoon mahtuu myös joitakin kirjoituksia, jotka muistan edelleen ja jotka nousevat ”harmaan massan” yläpuolelle. Taipaleeni ensimmäinen tällainen kirjoitus oli heinäkuussa 2017 julkaisemani – julkaisuhetkenä ajankohtainen – ’Suomi ensin – Putinin asialla’-kirjoitus. Kirjoitus oli merkittävästi päivitetty ja laajennettu versio syksyllä 2016 SSS-Radion blogissa julkaisemastani Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää? -tekstistä. ’Suomi ensin – Putinin asialla’ oli kirjoituksistani ensimmäinen, joka tavoitti tavanomaista laajemman joukon lukijoita. Yli 2000 lukukertaa julkaisua seuranneina viikkoina, nyt lukukertojen määrä on reilusti suurempi.

Helsingin Sanomissa joulukuussa 2017 julkaistu artikkeli ”Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin” sai minut palaamaan Love FM-radiokanavan parin yhden kirjoituksen myötä. Kirjoituksen lähteinä käytin SSS-Radioon kirjoittamiani tekstejä sekä maanpuolustus.net-foorumissa tehtyjä havaintoja. Seuraava lainaus blogistani paljastanee sen, miksi Love FM -radiokanava herätti tuolloin niinkin paljon huomiota:

”Love FM radiokanavaan tuskin olisi nähdyssä määrin kiinnitetty huomiota, jollei sen kautta olisi päässyt ääneen kokojoukko ’bäckmanilaisia’ eli henkilöitä, joilla on hyvin tiiviit suhteet kohudosentti Johan Bäckmaniin, kuten uutistenlukijanakin toiminut Jaana-Marika Kurtilla eli Jaana Koolla, joka työskenteli tuolloin propagandatehtävissä Donetskissa suomalaissyntyisen Janus Putkosen ’kipparoimassa’ propagandayhtiö DONi Newsissä.” Teksti ”Kerran vielä LoveFM” kerää lukukertoja edelleenkin!

Muistamme presidentinvaalit 2018 ja etenkin sen, kuinka Paavo Väyrynen kannatusyhdistyksen ehdokkaana ”kaapi” tukea kaikista mahdollisista suunnista, saaden myös tukea kaikkialta. Elimme tuolloin aikaa, jolloin Väyrynen alkoi luisun keskeltä kohti laitaa. Väyrysen aktiivisten tukijoiden joukkoon kuului myös RuFi ry eli Suomalais-venäläinen RuFi ry. Tänään kyseinen yhdistys on aktiivisuutensa osalta hiipunut, mutta tuolloin (ja sitä seuranneina vuosina) oli perusteltua etsiä vastausta kysymykseen: ’Mikä se RuFi oikein on?’.

2010-luvun toisella puoliskolla Johan Bäckmanin, MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin ja Janus Putkosen ohella otsikoihin nousi liiankin usein Suomalais-venäläinen RuFi ry sekä yhdistyksen aktiivinen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov. Vuoden 2018 alkupuolella yhdistys markkinoi kotisivuillaan ”turistimatkaa” Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle. Todellisuudessahan kyse oli propagandamatkasta, joita suunniteltiin järjestettävän useampikin kuin se toteutunut matka. 

Kyseisenä keväänä (v. 2018) Venäjällä järjestettiin ns. presidentinvaalit, jotka maa järjesti vastoin kansainvälisiä sopimuksia myös Ukrainalta miehittämällään Krimin niemimaalla. Venäjä oli kutsunut myös miehitetylle niemimaalle ”tarkkailijoita” seuraamaan ”presidentinvaaleja”. Suomalaisdelegaatioon kuulunut Johan Bäckman kuului näiden kutsuttujen ”tarkkailijoiden” joukkoon, mutta myös muut osallistuivat ”itsenäiseen” ”vaalitarkkailuun” päätyen lopulta osaksi propagandaa. 

Edellisenä vuonna (9. toukokuuta 2017) yhdistys järjesti ensimmäisen Kuolemattoman rykmentin marssin Suomessa, Helsingissä.

Venäjän imperialismia kuolemattoman rykmentin muodossa Helsingissä, toukokuu 2019.

Ja jos kirjoituksistani on jotain konkreettista hyötyä ollut niin, saamani tiedon mukaan RuFi ry:n toimintaa käsitelleet kirjoitukseni, kuin myös Johan Bäckmanin sekä Janus Putkosen tekoja miehitetyssä Donbasissa käsitelleet tekstini ovat olleet eräs (merkittävä) syy sille, että joukkoon suomalaisia kohdistettiin sanktioita Ukrainan hallinnon toimesta keväällä 2019. Ukrainan hallinnon sanktioimien kuuden Suomen kansalaisen joukkoon kuuluivat: Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman, Kai Paananen ja Daria Skippari-Smirnov sekä edesmennyt Jon Hellevig. Lisäksi sanktioiden piiriin kuului Suomessa asuvan Venäjän kansalainen Oleg Usatšov, (hänen sukunimestä käytetään dokumenteissa myös muotoa Usachev ja Usachov).

Muutaman viimeisimmän vuoden aikana Venäjän suurhyökkäys on lyönyt ehkäpä liikaakin leimansa kirjoituksiini. Olen Venäjän rikollisen hyökkäyssodan takia kaivellut näinä vuosina tarkoituksellisesti arkistoistani vuosien takaisia kirjoituksiani, kuin herätelläkseni lukijoitani havaitsemaan sen, että ennusmerkkejä tilanteen kriisiytyvästä kehittymisestä oli havaittavissa jo viime vuosikymmenen puolella. Todennäköisesti päättäjämme sulkivat tuolloin mieluummin silmänsä todellisuudelta, sen sijaan, että he olisivat välittäneet kansalaisille todellista tilannekuvaa. En myöskään sulkisi pois sitäkään mahdollisuutta, että päättäjämme eivät (halunneet) uskoa tilanteen olevan niin hälyttävän, mitä se jo tuolloin oli. Tämä halu paeta todellisuutta maksaa tänään ihmishenkiä Ukrainassa!

En ryhdy ennustamaan vartiopaikalla-blogin loppua. Sen kuitenkin uskallan sanoa, ettei edessä ole enää toista kuuttasataa kirjoitusta – jollen sitten ryhdy kaivelemaan arkistojani oikein urakalla. Parin viimeisen vuoden aikana kirjoitusteni leviäminen eri somealustoilla on takunnut melkoisesti, minkä tunnustan vaikuttavan intoon kirjoittaa. Jos kirjoittaisin VAIN itselleni, minulle riittäisi kynä ja paperia sekä laatikko, johon haudata kirjoitukseni! Ei ole myöskään yllättävää, että sadat kirjoitukset yhdistettynä muuhun aktivismiin ovat tuoneet muassaan joukon lieveilmiöitä riesakseni alkaen valetileistä ja päätyen (verkko)häirinnän kautta aiheettomiin tutkintapyyntöihin.

Ensimmäisen vartiopaikalla-blogini päätin seuraavaan, edelleenkin valitettavan ajankohtaiseen, kappaleeseen:

”Niin kauan kuin saatan muistaa, olen seisonut ’vartiopaikalla’ idän ja lännen välillä seuraten katseellani tapahtumia idässä, toisinaan ollen vähemmän huolestunut ja vastaavasti hetkittäin – kuten nyt – tuntenut suurta epävarmuutta siitä mihin suuntaan tästä edetään. Epävarmuudesta huolimatta oma henkilökohtainen tuntemukseni on järkähtämättömän varma – totalitarismin edessä ei pidä antautua ja nöyrtyä. Sitä Putinin Venäjä on – totalitaarinen valtio.”

Täältä vartiopaikalta,

Marko Enqvist  

Kuvat allekirjoittaneen kokoelmista.

Yli miljoona kuollutta ja haavoittunutta – Venäjän ”tulevaisuus” hautautuu Ukrainan mustaan multaan

 

Kautta laajan Venäjänmaan muistomerkit kertovat karua tarinaa Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan järjettömyydestä. Toisaalta ne myös kertovat vähintäänkin välillisesti sen, ettei hyökkäyssodassa Ukrainaan ole kyse vain ja ainoastaan Vladimir Putinin ja maan korkeimman johdon sodasta vaan, että miljoonat venäläiset (joihin tässä yhteydessä lasken kuuluvaksi maan vähemmistökansallisuuksien edustajat) suhtautuvat sotaan vähintäänkin suopeasti. Monien kannattaessa hyökkäyssotaa ja ollessaan ylpeitä siitä, että lapsensa, miehensä tai isänsä on osallistunut tähän rikolliseen sotaan, ja monen heittäessä henkensä taistellessa Venäjän imperialistisessa sodassa.

Seuraavat kuvat kertovat omalla karulla tavallaan Venäjän aloittaman hyökkäyssodan mielipuolisuudesta mutta välillisesti myös siitä, ettei Venäjällä ole kehittynyt mitään merkittävää hyökkäyssotaa vastustavaa liikettä, vaikka kaatuneita on paikkakunnasta riippumatta monin vertainen määrä Afganistanin sodassa (24. joulukuuta 1979–15. helmikuuta 1989) kaatuneisiin verrattuna merkittävästi lyhyemmässä ajassa.

Staryi Oskol.

Muistomerkki Maahanlaskujoukkojen aukiolla Staryi Oskolissa (yli 220 000 asukkaan kaupunki) Belgorodin alueella Venäjällä: Afganistanin sodassa kaatui 12 paikallista, Kaukasuksen alueen sodissa (esim. Tšetšenian sodat) kaatui 18 paikallista ja Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on kaatunut syyskuun 2025 alkuun mennessä 392 paikallista sotilasta. (1 ja 2)

Orehovo-Zujevo.

Orehovo-Zujevo Moskovan alueella, reilut 80 kilometriä Moskovasta itään: Afganistanin sodassa kaatui joulukuusta 1979 helmikuuhun 1989 15 paikallista, vastaavasti 24. helmikuuta 2022 alkaneessa Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on kaatunut tähän mennessä vähintään 229 paikallista. (3)

Kamyšinin.

Venäjällä Volgogradin alueella sijaitsevan Kamyšinin kaupungin ja kaupunkipiirikunnan alueelta (yli 119 000 asukasta) kaatui Afganistanin kymmenvuotisessa sodassa 18 sotilasta, kun taasen Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen vuoden (24. helmikuuta 2022–1. heinäkuuta 2023) aikana Ukrainassa kaatui jo 60 sotilasta. (4)

Birsk.

Baškortostanissa sijaitseva Birsk (44 000 asukasta) menetti Afganistanin sodassa kaatuneina 3 paikallista ja Venäjän Tšetšeniassa käymissä sodissa 4 paikallista kaatui rintamalla. Sen sijaan 24. helmikuuta 2022 alkaneen Ukrainaan kohdistuneen sodan aikana jo 188 paikallista on kaatunut. (5)

Semibratovo.

Ukrainassa sotii satakunta miestä kuuden tuhannen asukkaan Semibratovon pikkukaupungista Jaroslavin alueelta. Tämän vuoden alkuun mennessä jo yksitoista hyökkäyssotaan värväytynyttä on kaatunut. Paikallisille tämä ei kuitenkaan näytä olevan tragedia, vaan he ovat ylpeitä uhrauksista, kuten haastattelussa nuori nainen toteaa: ”I feel pride for our guys who were there and died like this”. (6)

Samaan aikaan läheisellä hautausmaalla PMC Wagnerin ja Storm-Z:n vankiyksiköiden liput liehuvat tuoreiden hautojen yllä. Tuntevatkohan paikalliset myös ylpeyttä siitä, mitä nämä taistelijat tekivät Ukrainassa ennen kuolemaansa… 

Alekseevka.

Tarina jatkuu samankaltaisena Samaran alueella Alekseevkan kylässäkin (noin 4500 asukasta). Afganistanin ja Tšetšenian sodissa kaatui yhteensä 3 paikallista, sen sijaan Ukrainan hyökkäyssodassa kaatuneiden lukumäärä on noussut jo 34:ään. (7 ja 8)

“Vain kuusi sadasta selvisi hyökkäyksestä hengissä. Koko komppania pyyhkäistiin olemattomiin”, Novopilin lohkolla venäläisten hyökkäykseen osallistunut, Vladivostokista kotoisin ollut sopimussotilas toteaa julkaisemallaan videolla. (9) Tällainen ihmishengestä piittaamattomuus ei ole mikään yllätys. Venäjä on harjoittanut sitä koko helmikuussa 2022 alkaneen suurhyökkäyksen ajan, kirjoitin huhtikuussa 2022 havainnoista Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta seuraavaa:

”Myös toinen esimerkki koskee Makiivkan alueelta pakkovärvätyistä koottua komppaniaa, joka koottiin maaliskuun puolivälin aikoihin ja lähetettiin välittömästi rintamalle, ja jo reilun viikon kuluttua komppania oli menettänyt kuolleina 96 prosenttia kokonaisvahvuudestaan. Ainoat hengissä selvinneet ovat sairaalassa miehitetyillä alueilla.” (10)

Palataksemme venäläiskaupunkien ja kylien muistomerkkeihin. Tilanne on kautta Venäjän samansuuntainen. Hyökkäyssodassa Ukrainaan on kuollut merkittävästi enemmän miehiä verrattuna vuosikymmenen kestäneeseen sotaan Afganistanissa tai Venäjän sotiin Tšetšeniassa. Se on myös Neuvostoliiton sotaa Afganistanissa ja Venäjän sotia Tšetšeniassa kohtalokkaampi Venäjän köyhien syrjäseutujen tai vähemmistöjen asuttamien alueiden taisteluikäisille miehille eli ikäluokille, joita Venäjä on lähettänyt sotaan – käytännössä 16–61 vuotiaat miehet.* Esimerkiksi Burjatian ja Tuvan sekä Altain tasavaltojen alueilla kuolleisuusluvut olivat 52,8; 67,4; 47,4 kaatunutta per 10 000 taisteluikäistä miestä (16–61 vuotta). Moskovan alue kuuluu Venäjällä siihen joukkoon, jossa kuolleisuusluku on lähellä yhtä. Pienimmät lukemat löytyvät Moskovasta ja Pietarista (elokuu 2024). (11)

Venäjän hyökkäyssodan alkuhetkistä lähtien on toistettu sitä, että Venäjän johdolle köyhien ohella maan lukuisat etniset vähemmistöt eivät ole muuta, kuin ”lihaa”, jota ajetaan rintamalle kuolemaan. Oma lukunsa on sitten se, että länsimaissakin suljettiin silmät Venäjän harjoittamalta vähemmistöjen eriasteiselta sorrolta vuosikymmenten ajan. Omaatuntoa kohennettiin osallistumalla valtiovallan tukemiin ”vähemmistökulttuuritapahtumiin” kuvitellen näin toimittavan vähemmistöjen asialla – käytännössä merkittävin hyöty jäi alueiden Moskova myönteiselle eliitille tai valui Moskovaan, jälkimmäisen kerätessä propagandahyödyn läntisten vieraiden osallistumisesta tapahtumiin.

 

Yli seitsemäntuhatta eliminoitua upseeria

Venäjä on menettänyt 24. helmikuuta 2022 aloittamansa hyökkäyssodan aikana vähintään seitsemäntuhatta upseeria, raja saavutettiin 3. lokakuuta 2025. (12) Kyseessä on ehdoton vähimmäismäärä Venäjän upseeritappioille, tilastoinnin takana on Tšekki-taustainen monikansallinen ryhmä, joka julkaisee tietoja esim. @KilledInUkraine-tilillä. Heidän ilmoittamansa lukema perustuu Venäjällä julkaistuihin uutisiin, hautajaisilmoituksiin, muistokirjoituksiin ja muistomerkkeihin sekä muistolaattoihin ts. tarkistettavissa olevaan tietoon.

Kiinnostavana faktana voidaan todeta, että edellinen rajapyykki 6000 eliminoitua venäläisupseeria saavutettiin 142 päivää sitten – 14. toukokuuta 2025. Ja sitä edellinen rajapyykki, 5000 eliminoitua venäläisupseeria saavutettiin 190 päivää ennen 6000 eliminoidun venäläisupseerin rajapyykkiä – 5. marraskuuta 2024. (13)

Tämä 7000 eliminoidun upseerin joukko pitää sisällään muun muassa 3 kenraaliluutnanttia, 8 kenraalimajuria, 113 everstiä ja 317 everstiluutnanttia sekä 672 majuria (3. lokakuuta 2025 julkaistun tilaston mukaan).

 

Muutama kappale Venäjän kalustotappioista

Alkuun on syytä todeta, että Venäjän sota Ukrainassa on sen kärsimien miehistö- kuin myös kalustotappioiden osalta paljastanut sen, että monen maan – kuten Suomen – puolustusstrategia, joka on perustunut ajatukseen hyökkäyskynnyksen nostamisesta (Venäjän kärsimien tappioiden muodostumisen tähden) niin korkeaksi, että se estää Venäjän johtoa aloittamasta sotaa, osoittautuneen vääräksi. Yhtälailla vääräksi on myös osoittautunut strateginen ajattelu, jossa Venäjä päästetään syvyyteen ja tuhotaan siellä – Ukrainan tuhotut kaupungit ja kylät sekä Venäjän joukkojen toiminta miehitetyillä alueilla todistaa sen puolesta, ettei sitä voi laskea syvyyteen. Hyökkäys on pyrittävä torjumaan rajoilla.

Aloituksesta pääsemme sitten siihen, että tähän mennessä (lokakuu 2025) Venäjä on menettänyt miehistön ohella kalustoa paljon sen arvioitua sietokykyä enemmän. Lännessä on tehty toistuvia virheitä sitten kevättalven 2014 ja Venäjän tekemän Krimin niemimaan miehityksen jälkeen, kun sen tulevia toimia on yritetty ennakoida sellaisten päätelmien perusteella, jotka ”ahdetaan” länsimaisen loogisen päättelyn raameihin. Karulla tapaa tämä päättelyvirhe konkretisoitui 24. helmikuuta 2022. Toivottavasti olemme ottaneet opiksi, ymmärrämme sen, etteivät diktatuureissa päde samat ”lainalaisuudet” kuin läntisissä yhteiskunnissa, mikä meidän pitäisi huomioida tulevien skenaariohahmotelmien kohdalla.

Runsailla miehistö- ja kalustotappioilla yhdistettynä sodankäynnissä tapahtuneeseen muutokseen (esim. FPV-droonien käyttö) on kuitenkin ollut se seuraus, että Venäjän hyökkäykset Ukrainassa ovat muuttaneet muotoaan. Miehistön osaamispuute voi olla eräs syy sille, ettei Venäjä enää ryhdy merkittäviin mekanisoitujen yhtymien hyökkäyksiin (vrt. hyökkäyssodan ensimmäinen vuosi), mikä näkyy myös kalustotappioissa. Mutta emme voi olla huomioimatta sodankäyntitavassa ja välineissä tapahtunutta muutosta. Tässä yhteydessä en voi olla muistuttamatta lukijoita siitä, että sen perusteella millaisella kalustolla Venäjä sotii Ukrainassa, ei voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen, miten ja millä tavalla Venäjä ryhtyisi sotaan esim. Baltiassa tai Suomea vastaan. Venäjä myös valmistaa kaiken aikaa uutta kalustoa, joka ei kuitenkaan mene Ukrainan rintamalle vaan varuskuntiin Venäjällä, mikä voi indikoida sen puolesta, että samalla se valmistautuu myös perinteisempään mekanisoiduilla yhtymillä käytävään sotaan toisaalla.

Entäpä sitten Venäjän kalustotappiot? Hyökkäyssodan alkupuoleen verrattuna sodankäynnissä tapahtuva muutos näkyy myös kalustotappioissa. Oryxspioenkop-sivuston mukaan Venäjä on menettänyt tähän mennessä 14 miehittämätöntä maa-ajoneuvoa (engl. unmanned ground vehicle eli UGV), sen sijaan tuhoutuneista kaksipyöräisistä ei näytä löytyvän tilastoja – tuhottujen moottoripyörien lukumäärä lienee satoja vähäisimmilläänkin. Sitä toista ääripäätä edustavat sitten ikivanhat T-54 ja T-55 panssarivaunut, joita Venäjä on menettänyt tuhottuina tai hylättyinä ainakin 16 kappaletta. Turvautuupa Venäjän logistiikka ainakin paikoin aaseihinkin, joista ainakin yksi päätyi lopulta Ukrainan joukkojen haltuun. (14)

Avoimiin lähteisiin perustuvaa tilastointiaan ylläpitävän Oryxspioenkop-verkkosivuston ilmoittamia lukuja kalustotappioiden osalta voidaan pitää miniminä. He tilastoivat tappiot vasta siinä vaiheessa, kun siitä löytyy dokumentoitua kuva-aineistoa (joka ei ole yhdistettävissä aiemmin ilmoitettuun kalustotappioon). Käytännössä Venäjän todelliset tappiot ovat merkittävästi Oryxspioenkop-sivuston kertomaa suuremmat, poimin kuitenkin heidän tilastosta joitakin kiinnostavia lukuja. Venäjä on menettänyt yhteensä 4152 taistelupanssarivaunua/ panssarivaunua (tuhoutuneet, vaurioituneet, hylätyt ja kaapatut eli Ukrainan haltuun päätyneet); 8393 rynnäkköpanssarivaunua ja muuta taisteluajoneuvoa; 687 panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa;  61  MRAP-ajoneuvoa ja 408 erilaista jalkaväen käyttämää ajoneuvoa. Heidät tilastosta löytyy myös 5 tuhoutunutta 9T250 latausajoneuvoa (9K720 Iskander-M-ohjusjärjestelmä) ja 2 9P78-1 Iskander-M ballistisen ohjuksen laukaisualustaa.

Ukrainan puolustusministeriö julkaisee päivittäin tilaston Venäjän miehistö, kalusto- ja materiaalitappioista. Tilastoa voi pitää vain suuntaa-antavana. Lähdeluettelon jälkeen 11. lokakuuta 2025 päivitettyihin tietoihin perustuva tilasto Venäjän miehistö, kalusto- ja materiaalitappioista, johon päivään mennessä Venäjän miehistötappiot olivat nousseet jo yli 1121000 sotilaan. (15)

* * *

Venäjän rikollinen hyökkäyssota Ukrainaan on tragedia Ukrainalle ja ukrainalaisille, sen sijaan en vuodata kyyneltäkään kuolleiden venäläissotilaiden tähden – olipa heidän kuolemansa kuinka tuskallinen tahansa. Tiedostan toki sen, että joukossa on venäläisiä sekä vähemmistöihin kuuluvia, joiden mahdollisuudet valintoihin ovat hyvin rajalliset mutta näissäkin tapauksissa heidän on mahdollista tehdä rintamalla valintoja, joiden perusteella määritellä heidät ihmisinä. Ehkäpä minäkin olen jo jättänyt ihmisyyden taa ollessani sitä mieltä, että meidän kaikkien kannalta on parempi mitä enemmän venäläisiä kuolee tässä imperialistisessa tuhoamissodassa ja mitä heikommaksi se lopulta käy. Toivon myös, ettemme tulevaisuudessa, sitten kun sota joskus päättyy, tee Venäjän suhteen samoja virheitä, joihin syyllistyimme 90-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://oskoltv.ru/news/granitnuju-knigu-pamjati-otkryli-segodnja-v-skvere-vdv/

2. https://x.com/666_mancer/status/1965425621879980273

3. https://x.com/KilledInUkraine/status/1971697964843512308

4. https://x.com/KilledInUkraine/status/1675767878031638534

5. https://x.com/adagamov/status/1972223122570109124

6. https://www.reuters.com/world/europe/russian-town-monument-fallen-soldiers-shows-toll-three-years-war-2025-02-21/

7. https://x.com/666_mancer/status/1964236141218914487

8. https://x.com/mfwIroflmao/status/1965442356041433366

9. https://x.com/NSTRIKE1231/status/1975467989433471058

10. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/04/ita-ukrainan-miehitettyjen-alueiden.html

11. https://bbcrussian.substack.com/p/almost-135000-russian-soldiers-killed-in-ukraine

12. https://x.com/KilledInUkraine/status/1974172792905248949

13. https://x.com/KilledInUkraine/status/1974172796860400122

14. https://x.com/maria_drutska/status/1970159115885535316

15. https://x.com/DefenceU/status/1976929641001812203 

*: Hyödynnetty myös Mediazonan artikkelia ”Russian losses in the war with Ukraine”.

Kuvan (yllä) lähteet: @DefenceU ja @Tatarigami_UA.